Kesätarina

Oli synkkä ja myrskyinen yö, mutta kun avasin silmät seuraavana aamuna, niin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ikkunan läpi kuului lintujen laulaminen. Kesä on siis vihdoin koittanut. Nyt sää on ollut hyvin vaihteleva. Milloin sataa vettä, ja milloin on poutaista.

Kävellessäni huomasin viereisellä lammella joutsenten pyydystävän ruokaa järven pohjasta, ja niiden opettavan poikasiaan tekemään samoin. Se oli hieno näky, ja jäinkin katselemaan sitä touhua hetkeksi. Mutta, kun olin hetken katsellut, niin huomasinkin kellon kulun, ja että olin koulusta myöhässä, ja linja-autokin ehti jo mennä.

Jatkoin pysäkille matkaani ripeästi juosten, että ehtisin seuraavaan bussiin. Ehdin juuri, ja juuri juoksemaan bussin eteen, jotta bussikuski huomaisi minut. Ja niin hän huomasikin. Tervehdin kuskia, ja pahoittelin käytöstäni, ja kysyin, ettei kai hän pelästynyt. Hän vain tokaisi, ettei pelästynyt. Lintujen laulu vain jatkui.

Kouluun päästessäni, luokanopettajamme sanoikin, että on viimeinen koulupäivä, ennen kuin jäämme kesälomalle. Minun kesälomasuunnitelmiin kuului muutama kesäleiri, jotka olivat viikon mittaisia, ja muita suunnitelmia ei ole.

Koulupäiväni päättyi, ja kun menin kotiin, niin huomasin oudon pyörän pihassamme. Kun menin ovesta sisälle, niin nurkan takaa hyppäsi kaverini, jota en ollut hetkeen nähnyt, ja tämä huudahti, että ”Yllätys!” Todellakin yllätys, kun en tiennyt miten hän oli päässyt sisälle. Mutta sitten muistinkin, että olin hänelle kertonut, että missä pidän vara-avaintani.

Pakkasimme uima-asut kassiin, vähän purtavaa ja juotavaa. Sitten aloimmekin tehdä lähtöä polkupyörillä, sillä matkaa ei ollut kuin puoli kilometriä. Ajattelin, että vesi olisi viileää, kun kastoin varpaani, mutta se olikin hyvin lämmintä. Sanoin ystävälleni, että vaihdetaan uimapuvut päällemme, otetaan juoksukisa, että kumpi on ensimmäisenä vedessä. Ystäväni vaihtoi uimapuvun nopeasti, ja otti varaslähdön. Hän juoksi todella lujaa, sillä olihan hän entinen kilpajuoksija. Hän nauroi vedessä, ja totesi, että vesi on hyvin lämmintä. Minä juoksin perässä veteen. Kun olimme uineet tarpeeksi kauan, niin grillasimme makkarat, ja otimme lasilliset limsaa. Nuotioon oltiin jätetty uudet, käyttämättömät puut valmiiksi, mikä on todella harvinaista, ja ihan yllätyin tästä. Makkarat syötyämme aloimme tehdä lähtöä. Ilma oli kaunis, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Kun pyöräilimme kotiin päin, niin näimme kavion jälkiä tiessä, ja samalla kuulimme myös laukkaavien hevosten kavionkopseet. Meitä vastaan juoksi tyttö hädissään, ja kysyi, olimmeko nähneet lauman suomenhevosia. Sanoimme, että ei olla, mutta kuultiin juoksun askeleita. Tyttö kertoi, että hevoset karkasivat ryminällä, kun hän oli ottamassa tarhasta yhtä. Mutta sieltä ryntäsikin kaikki, ja tallasivat tytön maahan. Tyttö kertoi, että hevoset ovat kilttejä, ja naurahti samalla sanoen, että taisi hevosillakin alkaa kesäloma.

Siinä hetken, kun olimme, niin hevoset ravasivat nätisti omistajansa luo. Sanoinkin, että taisivat kuulla tutun äänen. Tyttö kysyi, että voimmeko auttaa hevoset takaisin kotiin, koska hän ei niitä yksin millään saa. Nyökkäsimme, ja otimme hevosia riimuista kiinni, ja lähdimme kävelemään kohti tallia. Hevoset kävelivät todella nätisti, ja kun saavuimme talliin, niin laitoimme hevoset pilttuisiin, ja lähdimme kotia kohti. Mitähän nyt mahtaa tulla vastaan?

Mitään yllättävää ei enää tullut, ja pääsimme kotiin tyytyväisinä, ja väsyneinä. Kaverini jäi yöksi, sillä hän ei jaksanut raahautua enää kotiinsa. Menimme jo todella aikaisin nukkumaan, olimme niin väsyneitä.

- Kata -