Nauti kesästä - suojaudu punkilta

Puutiainen, tutummin punkki, on hämähäkkieläimiin kuuluva pieni niveljalkainen. Se on yleinen Suomen luonnossa aina eteläisintä Lappia myöten. Punkki viihtyy parhaiten kosteilla ja metsäisillä alueilla, joissa on tiheä aluskasvillisuus. Suomesta on tavattu noin 1 500 eri punkkilajia, joista puutiainen ja taigapunkki levittävät muun muassa yleisesti tunnettuja tauteja: borrelioosia ja TBE:tä eli puutiaisaivokuumetta. Lajit ovat ulkonäöltäänkin hyvin samankaltaiset. Niiden väliset erot käyvät ilmi vasta mikroskoopin avulla.

Punkin elinikä on 2-4 vuotta, ja se kehittyy muutaman kymmenesosamillimetrin kokoisesta toukasta 3-5 millimetrin aikuiskokoon. Puutiainen käy elämänsä aikana läpi kolme eri kehitysvaihetta: larvasta eli toukasta nymfiksi ja sen jälkeen aikuiseksi. Jokaisessa vaiheessa se tarvitsee veriaterian kehittyäkseen edelleen. Suomen ilmastossa kehitys vaiheesta toiseen kestää noin vuoden. Puutiainen on aktiivinen vähintään viiden asteen lämpötilassa. Puutiaiskausi kestää Suomessa tavallisesti jopa helmi-maaliskuusta joulukuuhun. Lämpimämmässä Keski-Euroopassa puutiaiskausi on pidempi.

Ollessaan aktiivinen punkki odottaa kasvillisuuden seassa, esim. ruohonkorrella 10-20 sentin korkeudella maanpinnasta, että sopiva eläin kulkee ohi. Tyypillisiä isäntäeläimiä punkille ovat hiiret ja myyrät, mutta myös suuret nisäkkäät, ja joskus ihminen. Verta imevillä Ixodes -suvun puutiaisilla ei ole silmiä. Ne tunnustelevat eturaajoissaan olevan erityisen elimen avulla ympäristöään ja aistivat sen avulla hiilidioksidia, hajuja sekä liikettä. Punkki tarttuu etujaloillaan ohikulkevaan uhriinsa.

Tärkein keino suojautua punkin levittämiltä taudeilta on ehkäistä punkin purema ennalta. Liikkuessasi luonnossa estä punkin kiinnittyminen iholle ja tarkista vielä punkkisyynissä, ettei näin ole käynyt. Syyni kannattaa tehdä koko perheelle ja lemmikeille. Sen jälkeen voi huoletta nauttia kesän riemuista. Paras tapa ennaltaehkäistä punkin levittämiä tauteja on estää punkin pääsy iholle. Luonnossa liikkuessa kannattaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Vaaleista vaatteista punkki erottuu paremmin. Nymfi-vaiheen punkki on tavallisin Borrelia-infektion tartuttaja ihmiseen. Saatavilla on myös erilaisia punkkikarkotteita, mutta niiden tehoa ei ole tieteellisesti osoitettu. Punkkisyynissä käy koko keho ja iho läpi. Erityisesti taivekohdat kuten kainalot, polvitaipeet sekä selkä, navan seutu, nivuset, niska ja pää kannattaa käydä huolellisesti läpi. Lapsilla punkki hakeutuu usein hiusrajaan. Myös vaatteet on syytä tarkastaa ja ravistella. Muista, että koirat ja kissat ovat punkkimagneetteja. Ulkoilun jälkeen myös niille kannattaa tehdä punkkitarkastus. Koira kannattaa kammata tai harjata. Punkit voivat kulkeutua kotiin eläimien mukana, joten sänky kannattaa tarkastaa ennen nukkumaan menoa. Päivittäinen punkkitarkastus on hyvä tehdä, jos on liikkunut alueella, jossa on punkkeja.

Kun löydät ihoon kiinnittyneen punkin, poista se välittömästi. Tartu siitä kiinni tukevasti mahdollisimman läheltä ihoa ja vedä se hitaasti pois. Voit tehdä punkkipihdeillä, tavallisilla pinseteillä tai kynsillä. Pistokohta on hyvä puhdistaa. Älä yritä poistaa punkkia kaatamalla jotain sen päälle. Tukahduttaminen voi saada punkin oksentamaan, jolloin vatsan tyhjentyessä borreliabakteeri voi siirtyä ihoon ja lisää tartuntariskiä.

Seuraa puremakohtaa. Punkin havaitseminen ei vaadi välittömiä hoitotoimenpiteitä tai hakeutumista lääkärin vastaanotolle, mutta puremakohtaa kannattaa seurata. Jos sen ympärille kehittyy leviävää ihottumaa seuraavien viikkojen aikana tai tulee muita, flunssankaltaisia oireita, on syytä hakeutua lääkäriin. Hoida borrelioosin varhaisoireet heti. Suomessa borrelioosiin sairastuu arviolta 7 000 ihmistä vuodessa. Hyvä uutinen on, että borrelioosi tunnistetaan ja hoidetaan nykyisin varhain. Lähes kaikki hoidetut paranevat ja osa hoitamattomistakin jopa itsestään. Säännöllisen punkkisyynin lisäksi iho kannattaa syynätä kooltaan laajenevan pyöreähkön tai rengasmaisen iholäiskän.

Borrelioosi eli Lymen tauti on lähinnä puutiaisten levittämä taudinkuvaltaan vaihteleva infektiosairaus, jonka aiheuttaa Borrelia-suvun spirokeettabakteerien infektio. Taudin yleinen ensioire on leviävä ihottuma, ja tartunnasta voi aiheutua myös flunssankaltaisia yleisoireita. Hoitamaton borrelioosi voi levitä neuro-, nivel- tai ihoborrelioosiksi. Myöhäisoireista ensimmäisiä ovat lihas- ja nivelkivut, mutta neurologisia oireita ovat esimerkiksi päänsärky, väsymys ja aivokalvontulehdus.

Borrelioosia kantavien punkkien määrä on noin viidesosa, 15-20 prosenttia punkeista. Tautia kantavia punkkeja esiintyy suurimmassa osassa maata pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Borrelioosin ennaltaehkäisynä ovat punkin iholle pääsyn estäminen ja sen nopea poistaminen. Borrelioosin tartunta-aika on 1-2 vuorokautta punkin kiinnittymisestä. Vuonna 2019 rekisteröitiin tartuntatautirekisteriin 2 229 tapausta, mutta kaiken kaikkiaan arvioidaan 6000-7000 henkilön sairastuvan vuodessa borrelioosiin. Borrelioosin hoito keinona käytetään antibiootti kuuria. Borrelioosin sairastaminen ei anna immuniteettia, vaan borrelioosiin voi sairastua uudestaan.

Puutiaisaivotulehdus (TBE)

Puutiaisaivotulehdus on taudinkuvaltaan kaksivaiheinen. Noin viikon (3-21 vuorokauden) kuumeettoman jakson jälkeen 20-30 prosenttia sairastuneista saa varsinaisen aivokuumeen. Aivokuumejakson aikana potilaalla on kuumetta, päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valon arkuutta, pahoinvointia ja mahdollisesti muita neurologisia oireita, kuten tajunnanhäiriöitä, kouristuksia tai halvausoireita. Puutiaisaivokuume tarttuu hetkessä. Oireita ilmenee vain 10-30 prosentilla tartunnan saaneista. Aika puremasta ensimmäisiin oireisiin voi vaihdella 4-28 vrk välillä.

Tautia kantavien punkkien määrä on oin 1,5 prosenttia punkeista. Puutiaisaivokuumetta esiintyy lähinnä Ahvenanmaalla, Turun ja Kotkan saaristossa, Etelä-Karjalassa, Kokkolassa sekä Simon, Kuopion ja Varkauden seuduilla. Puutiaisaivokuumeelta eli TBE:ltä voi suojautua rokottautumalla. Vuonna 2019 todettiin 69 rekisteröityä tapausta. Hoitoa annetaan oireiden mukaan, parantavaa hoitoa ei ole. Kerran sairastetusta puutiaisaivokalvontulehduksesta syntyy immuniteetti. Punkkitarkastukset eivät välttämättä suojaa puutiaisaivotulehdukselta, sillä TBE-virus tarttuu jo muutamassa minuutissa virusta kantavan punkin purtua.

TBE-virusta kantaa noin 1,6 prosenttia punkeista. Silti pahimmillaan jo yksi punkin purema voi tartuttaa puutiaisaivotulehduksen. Rokottautumista puutiaisaivotulehdusta eli puutiaisaivokuumetta vastaan suositellaan riskialueilla pysyvästi asuville kolme vuotta täyttäneille, jotka oleskelevat pitkiä aikoja (viikkoja, kuukausia) riskialueilla ja liikkuvat metsässä ja maastossa sekä matkailijoille, jotka aikovat liikkua maastossa Ahvenanmaalla, Baltian maissa tai erityisillä riskialueilla Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Alle yksivuotiaille ei anneta TBE-rokotetta.

Kerro ennen rokottautumista lääkärille kananmunaallergiasta (yliherkkyys kanan tai munan proteiinille), koska rokotteessa voi olla jäämiä kananmunan valkuaisaineista. Jos pystyt syömään kananmunaa sisältäviä ruokia (esim. pannukakkua, sokerikakkua), voit todennäköisesti rokottautua. Jos olet voimakkaasti allerginen lateksille, keskustele rokotteen sopivuudesta lääkärin kanssa. Myöskin jos sinulla on joku autoimmuunisairaus, esim. nivelreuma, punahukka tai MS-tauti, rokottautumisesta on aina keskusteltava etukäteen hoitavan lääkärin kanssa.

Lähteet:

reumaliitto.fi