Juhannus

Juhannus on valon ja keskikesän juhla, sitä vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehviä. Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Nykyään juhannusta vietetään kesäpäivänseisauksen läheisyydessä kesäkuun 19. ja 25. päivän välisinä perjantaina ja lauantaina. Suomalaiseen juhannuskulttuuriin kuuluvat kiinteästi mökkeily, saunominen, lipunnosto salkoon sekä kokon polttaminen. Suomalaiset hakeutuvat juhannuksena usein maalle ja viettävät juhlaa perheen kanssa grillaten ja yhteisestä ajasta nauttien.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla. Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Juhannuskokkojen polttaminen liittyy myös keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä.

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja. Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esim. kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla laseista sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Yhdeksältä niityltä kerätyt yhdeksän kukkaa tyynyliinan alla tuovat neitosen uneen tulevan sulhon. Jos neito pystyy olemaan aamuun asti hiiskahtamatta, hän näkee yöllä unta tulevasta puolisostaan. Tulevan puoliso voi nähdä myös, jos laittaa keskiyöllä kaksi peiliä vastakkain. Kuvajaisena kajastava sulho voi vaikuttaa myös vihamieliseltä. Tällöin häntä on liehakoitava ja häntä on lepyteltävä lahjoin. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä Vastalla.

Alasti poikatalon edessä olevilla viljapelloilla kieriskely tuo runsaasti lisää naimaonnea ja hedelmällisyyttä. Tapa on lähtöisin Karjalasta, jossa juhannusta kutsuttiin Iivanan päiväksi. Kun tyttö juoksee alasti saunasta ruisvainioiden ojia pitkin, niin yhdeksännessä ojassa tulee tuleva sulho vastaan. Tulevan sulhon voi nähdä myös, kun juoksee kolme kertaa alasti kolmikulmaisen pellon ympäri. Ensimmäinen mies, joka tulee vastaan, on tuleva puoliso. Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan. Koska Ilmatieteenlaitosta ei ollut, piti tulevaa yrittää ennustaa tunnetuista ennusmerkeistä. Jos juhannus oli sateinen, tarkoitti se sitä, että loppukesäkin tulisi olemaan kostea. Juhannuksena oli hyvin valoisaa, mutta jos juhannuksen jälkeen tulisi varhain pimeitä tai synkkiä päiviä, tarkoitti se myrskyisää syksyä.

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja (midsommarstång eli majstång), joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Lähteet:

Anna.fi Wikipedia