Päivä Eumerilla - 19.4.2022

Eumer Fishing (Eumer Finland Oy) on johtavia kalastustoimijoita Suomessa, joka valmistaa ja kehittää kalastustarvikkeita kalastuksen eri osa-alueille. Tuotteiden lisäksi Eumer järjestää suosittuja kokous- ja kalastusmatkailupalveluja ja opastettuja kalastuskursseja Eumer Fishing Centerissä kalaisien vesien ääressä.

Valtissa Eumer on tullut varmasti tutuksi lähinnä tuotepajan puolella työskenteleville, sillä suuri osa tuotepajan tarjoamista hommista on juuri Eumerille tehtäviä töitä ja projekteja. Tuotepajalla me siis kokoamme ja viimeistelemme monenlaisia uistimia ja kalastustarvikkeita Eumerin tarpeen mukaan, ja pakkaamme ne suoraan myyntikelpoisiksi. Tuotepajan läpi kulkiessaan voikin ohimennen kuulla mainittavan papukaijaa, salamaa, lippaa, lusikkaa sekä Jaloa, jotka kuulostavat ulkopuoliselle varmasti hämmentävältä, ja jokunen on varmaan ihmetellytkin mitä ihmettä me teemme papukaijoilla, mutta meille muille ne ovat kuitenkin tuttua uistinsanastoa, jota oppii vähintäänkin sivusta kuunnellen ja katsellen tulkitsemaan! Kuitenkin huolimatta kokemuksesta uistimien kokoamisessa, kovin moni meistä tuotepajalaisista ei kuitenkaan ole minkään sortin kalastusekspertti. Joten, kun huhtikuun 19. päivä saimme tilaisuuden lähteä vierailulle Eumerin kalastuskeskukseen Merikarvialle katsomaan mitä se oikeasti on mitä me pajalla teemme, kyllähän siihen tarttua piti!

Hauska sinänsähän se on, että muutaman vuoden aikana lukemattomia määriä, monen montaa uistintyyppiä lipoista ja lusikoista perhoihin askarrelleena, ei minulla oikeastaan ollut hajuakaan miten niiden kuuluisi toimia, tai miten niitä oikeaoppisesti käytetään. Meikäläisen koko kolmikymmenvuotisen elämän pituinen kalastuskokemus tiivistettynä nimittäin perustuu lähinnä mato-onkeen, ja niidenkin kertojen laskemiseen todennäköisesti tarvittaisiin vain yhden käden sormet. Kalastus kuitenkin erilaisine, ihmeellisine tekniikkoineen on itselleni aina ollut sellainen taustalla piilevä, vähän kaukainen mielenkiinnonkohde, joten kun vierailupäivä Eumerille koitti ja tiedossa oli muutaman tunnin pituinen kalastusmahdollisuus, lähdin matkalle mukaan innolla - ja pienellä paineella: ei kai meidän oletettu osaavan virvelöidä jo valmiiksi?

Eumerin kalastuskeskuksen pihaan kun kurvattiin ja kuumasta autosta ulos päästiin, heti ensimmäisenä vuorossa oli kenkien vaihtaminen saappaisiin. Toisena käteen iskettiin virveli, ja kolmantena suunnattiin suoraan kalaan! Jännitys aiemman kalastuskokemuksen puutteesta osoittautui lopulta pääasiassa turhaksi, sillä virvelin yllättävän simppeli oikeaoppinen käyttö näytettiin meille muutaman kerran, ja siitä levittäydyttiin kosken varrelle kokeilemaan itse. Omaksi yllätyksekseni se muutama ohjeistuskerta riitti hyvin, ja parin testiheiton jälkeen olisi meikäläistäkin voinut luulla vanhaksi tekijäksi. Apua ja vinkkejä ahdinkoonsa tietenkin sai tarvittaessa ammattitaitoiselta henkilökunnalta, ihan sen verran että tylsää hetkeä tuskin oli kenelläkään.

Siinä kun muutaman tunnin heitteli uistinta koskeen, taisi tämäkin ensikertalainen kokea palan sitä syytä, miksi sitä kalastusta niin moni harrastaa: se muutama tunti siinä kosken rannalla seistessä tuntui valehtelematta korkeintaan puolelta tunnilta, ja lopettaa en olisi malttanut ollenkaan, vaan olisin helposti voinut jäädä siihen seisomaan ja viskomaan siimaa koko loppupäiväksi. Eikä kukaan meistä edes saanut saaliiksi muuta kuin lähinnä heinää ja keppejä, tai vierustoverin uistimen. Muutama kivikin siellä kosken pohjalla oli, jotka toimivat kuin magneetteina useampaan kuin yhteen koukkuun. Intoa jäädä huitomaan virvelillä lumiselle rannalle vahvisti omalta osaltaan myös alun perin kylmäksi odotettu päivä, joka osoittautuikin sopivan lämpimäksi auringon porottaessa jo aamusta, joten kylmäkään ei tullut ja kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Puolen päivän aikoihin siirryttiin porukalla sisätiloihin syömään herkullinen, monipuolinen lounas hyvässä seurassa, ja seurustelun ja maukkaan jälkiruuan jälkeen saivat halukkaat palata vielä hetkeksi virvelin varteen koettamaan onneaan. Kovasta yrityksestä ja useammasta yrittäjästä huolimatta kuului kuitenkin päivän päätteeksi aika lailla jokaisen suusta sama harmittelu: kalat eivät olleet valmiita luopumaan koskestaan, ja jäimme ilman saalista! Aina vain parempi syy lähteä kokeilemaan joku kerta uudelleen, jospa vielä onnistaisi. Ennen lähtöä käytiin katsastamassa vielä tehtaanmyymälä, jossa odottikin esillä harvinaisen tutun näköisiä uistimia ja muita vehkeitä.

Kivaahan se touhu siis oli, ilman niitä kalojakin, ja kyllä päivän päätteeksi yksi upouusi virveli lähti tämän amatöörikalastajan mukana kohti Kankaanpäätä. Koukkuunhan sitä taisi jäädä. Minä, ei ne kalat. Ja ne pari kiveä siellä koskessa. Sori Eumer, tarroitan muutaman uistinaihion ekstraa niiden kahden menetetyn lipan nimissä, joilla yritin niitä järkäleitä sieltä pohjasta narrata!

- Iitu V. -

”Virkistävä reissu Eumerille! Harmi vain, kun ei saatu kalaa ongittuamme virveleillä. Ruoka oli tosi hyvää ja monipuolista.”

- Joakim -

”Mielestäni päivä oli onnistunut, keli oli erinomainen ja hyvä seura täydensi onnistuneen päivän. Harmi vaan että ei tullut yhtäkään kalaa!”