kirjailija
TARMO MANELIUS Kirjallisen urani alkuvaiheista Aloin harrastaa kirjallisuu�a Kalliolan vapaaopistossa, sen Kynäilijöiden piirissä 1950-luvulla. Siellä olivat opastajina Maire Salomaa, Pen� Holappa ja Osmo Hormia, myöhemmin myös Ville Repo. Silloinen työtoverini Väinö Soikkeli johda� minut kyseiseen piiriin. Silloin en vielä suomentanut runou�a.
Duunarin työ oli aluksi rankkaa. Se on oikeastaan hyvä seikka, koska vaikeudet lisäävät sisua. Kirjayhtymän myöhempi kirjallinen johtaja Keijo Immonen, joka siihen aikaan työskenteli Uuden Suomen kul�uuritoimi�ajana, rohkaisi ja au�oi. Esikoiskokoelmani Yli syksyn ilmestyi vuonna 1958. Se ei perustunut runokuviin ja metaforiin vaan rytmiin. Kokoelmassa on muutamia suomenruotsalaisten lyyrikkojen runoja suomennoksinani. 14
Elias 2/2019
”Koska luovan kirjoittamisen ’opettajat’ eivät itse osaa mitallista runoutta, ei ole kumma, että sitten tehdään ’susia’.”
Kun pääs�in 1970-luvulle, kiinnostuin eräällä lomamatkallani Bulgariassa sikäläisestä kirjallisuudesta. Meillä ei silloin �ede�y paljon mitään tuon balkanilaisen maan kul�uurista. Os�n kirjallisuusleh� Obzorin irtonumeron ja tuumin, e�ä olisi syytä kohentaa �lanne�a. Hakeuduin Helsingin yliopiston bulgarian kielen opintoryhmään. Vierailevana ope�ajana toimi lehtori Georgi Valtsev (Susinen), josta tuli myöhemmin professori. Hän opas� ja konsultoi. O�n vapaata päivätyöstäni ja eräänä päivänä huomasin olevani Sofiassa. Muistaakseni sain rahallista tukea. Vaikeudet alkoivat he�. Se henkilö, joka �esi tulostani, oli vapaapäivän vietossa. Suunni�elin jo paluuta Suomeen Romanian kautta. Menin uudestaan kyseisen henkilön toimistoon ja löysin Miraziiskan. Etunimen olen unohtanut. Olin jo valehdellut asuntolan emännälle, e�ä muu�aisin lähemmäksi keskustaa. Opiskelupaikkani oli Gamal Abdel Nasserin ins�tuu�. Ope�ajani oli Nikolina Mar�nova. Hänen miehensä työskenteli merentutkimusaluksella. Nikolina kertoi ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan kiintoisan episodin. Koska ryhmällä ei ollut liiemmäl� valuu�aa, eräät osano�ajat löysivät edullista ruokaa. Kun toiset asioivat löydetyssä halpiksessa, huoma�in, e�ä kyseessä oli koiranruoka. Vierailumaa oli Itävalta. Ensimmäinen bulgarian kielestä suomentamani runokirja on Geo Milevin Syyskuu ja muita runoja. Se ilmestyi Ohjelmakeskuksen kustantamana 1975. Runsaas� kuvite�u opus sisältää paitsi mainitun runoelman myös laajan proosaruno-osuuden. Kuvitus on Ani�a Ahmavaaran. Maini�akoon, e�ä Milev tunne�in muualla Euroopassa lähinnä mainitun runoelman (Septemvri) tekijänä. Myöhemmin eräät tutkijat ovat korostaneet Milevin tuotannon muidenkin osien merkitystä. Si�emmin osallistuin bulgarialaisen kirjallisuuden symposiumeihin monta kertaa. Otaksun saaneeni ”kirjallisia geenejä” isältäni, Toivo Ilmari Maneliukselta (1898–1940). Hän kaatui talvisodassa.
Julkis�n hänen runojensa valikoiman Kaukana maailman rannoilla 8.8.1996 Pälkäneen rauniokirkossa. Valikoiman esi�eli apulaisprofessori Leena Kirs�nä.
Muutamia ajatuksia mitallisen runouden suomentamisesta ja kirjoittamisesta Mitä sanoisin mitallisen runouden suomentamisesta? Mielestäni �lanne on paljon huonompi kuin Neuvostolyriikkaasarjan aikoina. Siinä on loisteliaita suomennoksia. Sarjaa eh� ilmestyä neljä osaa. Poli�ikan muutosten takia kaksi osaa jäi ilmestymä�ä. Joitakin vuosia si�en kirjoi�n Suomen Kul�uurirahaston yliasiamiehelle An� Arjavalle. Ilmaisin huolestumiseni mitallisen runouden lähes totaalisesta katoamisesta sekä suomenoksista e�ä muusta julkaistusta runoudesta. Totesin vastaisten lukijoiden huomaavan tehdyt virheet ja helpot ratkaisut. Koska luovan kirjoi�amisen ”ope�ajat” eivät itse osaa mitallista runou�a, ei ole kumma, e�ä si�en tehdään joukolla ”susia”. Meillä on liian kauan luote�u kustantajien ja muiden tahojen väi�ämään, e�ä runoutemme elää loistokau�aan. Ma� Rossin suomentamat Shakespearen draamat ja Juhani Lindholmin trokeemittaiset Runebergin Fänrik Ståhls sägner (WSOY) paikkaavat vuosikymmenten kovertamaa aukkoa vain hiukan. Liisa Enwald maini�akoon mestarisuomentajana. Hänen suomentamansa Rainer Maria Rilken (1875–1926) runot (Sone�t Orfeukselle, 2003) kuuluvat runouden ystävien nau�ntoihin. Klassikkojen kääntäjävalioista mainitsen Teivas Oksalan. Hän on suomentanut sekä saksalaista lyriikkaa e�ä Runebergia Vänrikkejä myöten ja �etys� myös kreikkalaista ja la�nalaista lyriikkaa. Turkulainen kustantamo Sammakko julkaisi Arthur Rimbaudin runojen valikoiman. Se on niin huono, e�ä lähe�n sen Taivas Oksalalle, jo�a hänkin saisi nauraa sen möhläyksille. Aila Meriluoto on suomentanut loisteliaas� Rilken Duinon elegiat (WSOY 1974). Myönteisten havaintojen jälkeen ihme�elen Risto Ahdin mesoamista ja hänen lausumaansa, e�ä Runeberg on ”hyvä jätkä”. Ahdin Runeberg-yritelmä