Kirjoituskeho�eiden satoa ei voi tehdä. Kasvot punoi�avat ja kädet vapisevat kahvikuppia pidellessä, vaikka otsasuonet ovat räjähtämäisillään, suonissa kohisee Niagara ja paloautot ulisee täysillä. Haluat hypätä kiitävästä autosta ulos, ajaa moo�oripyörällä päin kalliota. Haluat riisua tuon palavan tunteen yhtä raivokkaas� kuin bensalla sytytetyt vaatteesi. Mihin sellaisen tunteen piilo�aa? Helpo�aako �lanne�a, jos kertoo tunteensa rakkautensa kohteelle? Siinä on niin suuri pelko, e�ei uskalla tehdä sitä, koska voihan olla, e�ä toinen ei tunne mitään tai vielä pahempaa, jos hän suhtautuu huvi�unees� tai sääliväs� rakkaudentunnustukseesi. Avoin sydän on herkkä haavoi�umaan. Pienikin pilkallisuus jä�ää siihen ikuisen arven. Jos taas saa vastakaikua rakkautensa kohteelta, tuntuu kuin hypähtäisi purppurapilvelle. Millään muulla ei ole enää merkitystä. Kaikki muut ihmiset katoavat jonnekin, jää vain kaksi ihmistä maailmaan. Sellainen voima on kotoisin taivaasta tai jostakin, missä korkeammat voimat vaikuttavat. Ihminen saa yhtä aikaa voimaa ja heikkou�a, rohkeu�a ja pelkoa. Tajunta laajenee ja kaikki on mahdollista. Järjettömätkin suunnitelmat tai teot tuntuvat luonnollisilta. On vain ”hetkiä elämässä”, ei menneisyy�ä, ei tulevaisuu�a.
Ehkä rakkaudentunteessa ihminen elää voimakkaimmin juuri nyt -hetkessä. Kaikki elämäntapaoppaat seli�ävät, kuinka tärkeää ihmiselle olisi elää vain tässä hetkessä. Onko olemassa unta, jota ihminen näkee avoimin silmin? Hän on kuin noidutussa �lassa, eikä kukaan raaskisi häntä siitä herä�ää. Tutkimuksissa on voitu osoi�aa, e�ä ihmisen aivoissa ak�voituu sama kohta hänen tun�essaan fyysistä kipua kuin hänen tultua torjutuksi. Sitä voimakkaampi kipu, mitä rakkaampi torjuja on. Jos ihminen ei saa vastarakkau�a, on lemmensairaus yhtä vakava tau� kuin jokin muu fyysinen sairaus. Tuntemukset ja tuskat ovat yhtä suuria. Kuitenkin melkein kaikki ihmiset haluavat rakastua tai olla rakaste�uja iästä tai sukupuolesta riippuma�a, silläkin riskillä, e�ä rakkaus haavoi�aa, mu�a voi antaa myös tunteen, jota mikään huumaava lääke ei pysty jäji�elemään. Ihminen ei myöskään pysty pako�amaan itseään tuntemaan rakkau�a johonkin tai jotakin kohtaan, yhtä vähän kuin pystyy ohjaamaan tunteitaan oikeaan ja hyväksy�ävään kohteeseen. Traagiseksi rakkaussuhteen tekee se, e�ei yhteisö, ympäristö tai kul�uuri pi-
dä sopivana �e�yjä suhteita. Ihanteellisinta olisi kahden nuoren eri sukupuolta olevan, terveen, kauniin ja samasta sosiaaliluokasta olevan ihmisen rakastuminen. Kaikki muu, joka poikkeaa enemmän tai vähemmän hyväksytystä muo�sta, on joko arvelu�avaa, sopimatonta, tuomi�avaa, naure�avaa tai kielle�yä. Kaikesta huolima�a ovat ihmiset kautta historian olleet valmiita riskeeraamaan kaiken rakkauden vuoksi. Vaihtamaan kul�uurin, kielen, uskonnon, arvot, kunniallisuuden, jä�ämään perheensä, ystävänsä, hyvän ja turvallisen ko�nsa, työpaikkansa, antamaan vaikka kaiken omaisuutensa pois. Onnellises� rakastunut, joka saa vastakaikua sydämensä valitulta, voi parantua kuole�avasta taudista, kestää yli-inhimillisiä rasituksia tai muita kohtalon iskuja vali�ama�a, kunhan vain saa yhteyden rakastamaansa ihmiseen. Jos kaikki maailman ihmiset olisivat oikeassa rakkauden �lassa kaiken aikaa, voisiko maailmassa olla enää so�a tai kärsimystä? Koko planee�a muu�uisikin sinisestä pallosta vaaleanpunaiseksi. Miten saada tuo kaikkein suurin voima lisääntymään ihmisissä niin, e�ä kaikki rakkauden muodot olisivat yhtä hyväksy�äviä. Seija Eklund
KESÄHOROSKOOPPi KIRJOITTAJILLE OINAS Jo herää oinas metsän tuoksuun, ajatuskin lähtee juoksuun: novelli, vaiko runo uuden kuun? ”Ehei! Nyt proosaa kehiin. Kyllästynyt oon ma runoiluun!” HÄRKÄ Jo kohta mahla virtaa puussa, ja härällä �motei on suussa, mie�i tarkoin juonen juoksua, Päähenkilönsä ei voi vastustaa nurmen tuoksua.
NEITSYT Neitsyt varpaillansa järjestelee hiekanjyviä, mie�i novelliinsa käänteitä syviä... Yllätys pitäisi lopussa olla. ”Hus, muurahainen! Lähdepäs sovinnolla.” VAAKA Vaaka punnitsee dekkarinsa vaihtoehtoja, Keinu�aisko tarinassaan Kuolema kehtoja, vai oisko parempi, kuka�es, e�ä lehdossa neitoa vaanisi Viikatemies.
KAKSONEN Kaksonen tuo täh�taivaan kaksinainen, jossa vaihtelevat mielen kaksi puolta, myös teks�ensä kirjo moninainen; ”Ilosta vaiko surusta kirjoi�aisin? Siinä huolta.”
SKORPIONI Skorpioni pää�ää koi�aa, josko kirjoituskilvan voisi voi�aa. Ilmoille toisi teoksen uuden, sillä saavu�aisi kuuluisuuden.
RAPU Rapu kesällä on loman kannalla, elämästään nau�i uimarannalla, nappaa esiin kynän, paperin, kun korviin kantautuu hyvät repliikit, ne tarinaansa rantautuu.
JOUSIMIES Jousimiehen mieltä teks�nsä (kaivaa) vaivaa, kirjoi�amisen esteitä �eltänsä raivaa. ”Jos kaiken kirjoi�aisi toiseen malliin, KALAT päätyisikö teks� jo kustantajan talliin?” On kesä kaloille niin luovaa aikaa, ei kahlitse jäät, on vapauden taikaa, KAURIS ja tarinat mi nousevat nyt esiin, Jo korona väistyy, saa kevät ja kesä, kalojen lailla uivat syviin vesiin. ja kauriilla päässään on ajatusten pesä. Nyt vain paperi kynää odo�aa Venus von Tähtitaivas ja kä�ä, joka sitä kulje�aa.
LEIJONA Leijona raukeana paahteessa makaa, aurinko hellii edestä ja takaa. ”Nyt syntyy romaaniini sivu uusi... auringon laskiessa taidan kirjoi�aa vielä kuusi.”
VESIMIES On tuloillaan jo leh� puussa, ja viserrys soi linnun suussa. Jo vesimiehen �e käy teks�n ääreen, ja huolella piirtyy tarina, kuin piirtyis papyrus-kääreen.
Elias 1/2021
31