Kulttuurilehti Elias 1/2018

Kul�uurileh�

Susinukke Kosola: ”Elän jatkuvassa hämmennyksen �lassa.”

Suuri Talvipäivät-numero!

Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 Hyvinkäällä 9.-10.3.2018 Katso ohjelma s. 16-17

1/2018 Hinta 7,50 €

����������������������� ��������������������������������������������������������������������������������������������������������� ����������������������������������������������������������������������������������������������������������������� ������������������������������������������������������������������������������������������������������ ����������������������������������������������������������������������������������

�������������

Hetki on käsillä Sisällys

Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 -tapahtuman erikoisnumero.

Esiintyjähaasta�eluja ja tapahtuman ohjelma.

3. Päätoimi�ajalta 4. Yhdistyksen puheenjohtajalta 5. Miksi Talvipäivät?

6. Susinukke Kosola a.k.a Daniil Kozlov 7. Eija Tuomela ja Mohammed Al-Jorani 8. Marko Suomi 9. Ulla Tiililä ja Ville Toro 10. Hannu Niklander 11. Taavi Var�a 12. Juha Vakkuri 13. Heikki Mäntymaa 14. Erkka Filander, TT-palki�u 16 -17. Talvipäivät 2018 - Ohjelma 18. Ruvetaan Runolle! -Talvipäivillä 19. Talvipäivät musiikki 20. Kirjoi�ajayhdistykset Uudellamaalla Vantaan Kirjoi�ajat esi�äytyy 22. Runoja 23. Novelleja 27. Kirja-arvioita 28. Kirjakahvilat Kul�uurileh� Eliaksen julkaisija: Uudenmaan Kirjoi�ajat ry Nylands Skribenter rf Päätoimi�aja ja tai�o: Sirpa Suominen Toimitussihteeri: Chris�ne Hammar Toimitus: Ukirin hallitus ISSN 0783-7763 Paino: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi 2018 Kansikuva: Daniil Kozlov a.k.a Susinukke Kosola, kuva: Sirpa Suominen.

Uudenmaan Kirjoi�ajat ry Nylands Skribenter rf Puheenjohtaja: Lauri Vanhala Varapuheenjohtaja: Julia Hietakangas Sihteeri: Jorma Hyvönen Taloudenhoitaja: Chris�ne Hammar Sirpa Suominen (Elias-leh� päätoimi�aja), Kari Varvikko, John Kiviranta, Riku Räihä ja Harri Roussi.

Varajäsenet: Ulla Welin, Lincoyan Kekki, Paula Kokkonen ja Anne Syrjä.

www.ukir.info Twi�er & Instagram: ukirjoi�ajat Elias ilmestyy kaksi kertaa vuodessa: huh�kuussa ja lokakuussa. Seuraava Elias ilmestyy huh�kuussa 2018.

Aineistot: Lehteen tuleva aineisto toimitussihteerille 28.2.2018 mennessä osoi�eeseen uudenmaan@gmail.com Toimitus pää�ää julkaisusta ja pidä�ää oikeuden tehdä saamaansa materiaaliin toimituksellisia muutoksia.

Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n hallituksessa on pakerre�u noin kolme vuo�a 9.-10. maaliskuuta 2018 pide�ävän Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 -tapahtuman eteen, jonka yhdistyksemme järjestää yhteistyössä Hyvinkään kaupungin ja Suomen Kirjailijaliiton kanssa.

Tapahtuma on jo todella lähellä ja kaikki on valmiina vieraitamme ja esiintyjiämme varten.

Siitä as�, kun yhdistyksemme sai Talvipäivät-tapahtuman järjestääkseen, on yhdistyksessämme puhu�u kaikkien aikojen Talvipäivien järjestämisestä. Tavoite on saavute�u. Sen voit itse todeta tutustumalla tässä lehdessä olevaan Talvipäivät 2018 -tapahtuman ohjelmaan, päivien esiintyjiin, heidän mielenkiintoisiin haasta�eluihinsa ja esi�elyihinsä, sekä �etenkin tulemalla paikan päälle Hyvinkäälle.

Kiitos!

Suuren kiitoksen ansaitsevat kaikki, jotka ovat jossain vaiheessa olleet enemmän tai vähemmän Talvipäivät-tapahtuman järjestelyissä mukana. Erityisen suuren kiitoksen ansaitsee Hyvinkään kaupunki, joka suurella panostuksella tukee tapahtumaamme sekä muut tukijamme suurimmasta pienimpään.

Vaikka esitän kiitoksen kaikille järjestelyissä mukana olleille, ei avun tarve vielä ole ohi. Päinvastoin. Tarvitsemme Talvipäivät-tapahtumaan talkoolaisia pikku hommiin ja apu on todellakin tarpeen. Ilmoi�autua voi Chris�ne Hammarille sähköpos�lla: rouvarask@gmail.com 15.2.2018 mennessä.

Kaikkein suurimman työn Talvipäivät-tapahtumaan on tehnyt Talvipäivät-työryhmän vetäjä ja tapahtuman koordinoija, yhdistyksen taloudenhoitaja ja Elias-lehden toimitussihteeri Chris�ne Hammar. Hänen panoksensa Talvipäivät-tapahtuman suunni�elussa ja toteutuksessa on ollut valtava. Yhdistyksellämme on hallussaan suunna�oman arvokas aarre, kun meillä on näin kyvykäs ja jaksava yhdistysihminen, loistava tapahtumajärjestäjä, jolla suuret kokonaisuudet niiden pienimpiä yksityiskoh�a myöten pysyvät hallinnassa.

On ollut ilo olla mukana rakentamassa tätä tapahtumaa ja pian me kaikki pääsemme nau�maan järjestelyjen makeista ja ravitsevista hedelmistä. Kätemme ovat jo ovenkahvalla valmiina avaamaan ovet ja päästämään teidät sisään!

Tervetuloa!

Sirpa Suominen, päätoimittaja

Kirjailija Kari Varvikon tarjous Talvipäiville Kadonnut kaupunki

Puutalojen Hermanni

20 €

Upea kuva- ja �etoteos menneestä historiasta (2017) ”Kari Varvikon kul�uuriteko.” Pekka Hurme, HeVa-leh�

Julisteet kertovat

20 €

200 juliste�a ja kuvaa Hermanni-Vallila Seuran toiminnasta 50 vuoden ajalta (2016)

Älykääpiöitä ja hengen jä�läisiä 20 € Muistelmat osa II (2015) ”Varvikko on ko�kutoinen münchauselainen veijari.” Veli-Pekka Leppänen, HS

Kääpiöitä ja jä�läisiä Muistelmat osa I (2014) ”Stadin kundi ei elämöi ja antaa tuikunkin valaista.” Pen� Peltoniemi, Elias

20 € Tiedustelut: kari.varvikko@eepinen.fi puh. 0400 447 507 Elias 1/2018 3

Olette sydämellisesti tervetulleita Talvipäiville!

Paneelissa ja runotapahtumassa 10.3.2018 Yhdistyksemme järjestää yleisölle avoimen ja ilmaisen Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 -tapahtuman 9.-10.3.2018 Hyvinkäällä. Pääyhteistyökumppanimme on Hyvinkään kaupunki.

Yhdistyksemme puolesta lausun suuret kiitokset yhteistyökumppaneillemme ja tukijoillemme: tei�e tapahtuman mahdolliseksi! Samalla toivotan kaikki Suomen kirjoi�ajayhdistykset, kirjoi�ajat, kirjailijat ja kustantajat sekä yksityiset e�ä kirjallisuudesta kiinnostuneet tahot sydämellises� tervetulleiksi Talvipäivien vie�oon. Tulkaa seuraamaan Talvipäivien runsasta ja huippuhienoa ohjelmatarjontaa sekä nau�maan kirjallisista keskusteluista ja mukavasta ilmapiiristä! Päivien koko ohjelman voi tarkistaa yhdistyksemme, Kirjailijaliiton ja Hyvinkään kaupungin kul�uuritoimen internetsivuilta sekä tästä Eliaskul�uurilehdestä.

Tapahtuma alkaa maanantaina 05.03.2018 ja jatkuu torstaihin 08.03.2018 Hyvinkään pääkirjaston ilta�laisuuksilla.

Kaupungintalolla jatketaan perjantaina 09.03.2018 ja lauantaina 10.03.2018 Talvipäivien pää�laisuuksilla. Lauantaina järjestetään myös Open Mic -runo�laisuus Studio Donnerissa.

Perjantai-iltana ravintola Hopealyhdyssä on yleisölle avoin ilta�laisuus.

Päivien teemana on Ulkopuolisuus, sen kaikissa mahdollisissa tarkastelukulmissa. Aihe on äärimmäisen laaja ja kompleksinen - kirjallisena tätäkin aikaa kuvaava. Tunteena ulkopuolisuus koske�aa niin yksilöä kuin heistä muodostuvaa yhteisöä, eikä sen seurauksilta välty kukaan.

4 Elias 1/2018

Ulkopuolisuus on halli�una myös kirjallinen voimavara.

Inhimillisessä kasvuprosessissa ulkopuolisuudessa on löyde�ävissä niin posi�ivisia kuin nega�ivisiakin hetkiä, näkökulmia ja tunne�loja. Ulkopuolisuuden kokemusten seestyessä ja sisäistyessä oikealla tavalla yksilöissä, niistä pitäisi lopulta ajatusprosessin avulla muodostua henkinen kasvu ja voimavara sekä ymmärryksen kau�a eheä yhteisöilmapiiri.

Jokainen aja�eleva ihminen, erityises� kirjoi�aja ja kirjailija, tuntee vastuun itsestään ja itselleen siitä mitä sanoo ja kirjoi�aa julki muille. Näköaloja ruokkiva kirjoi�aminen on paitsi huomaamista, aja�elua, oivallusta ja tekniikkaa, myös kovaa työtä ja uskallusta ase�ua tarkastelemaan asioita ikään kuin ulkopuolisena itselleen ja ”yhteisöpeilille”. Kirjoi�ajan on peloistaan huolima�a oltava rohkea, ryömi�ävä sisälleen ja ”ulkopuolisuuden temppeliin” sekä kye�ävä tulemaan sieltä ulos valmiimpana ja rohkeampana maailmalle. Se on kirjoi�ajalle koko elämän kestävä muutosprosessi.

Kirjoi�aminen ja kirjallinen esi�äminen, kuten lukeminenkin, on suureksi avuksi minän, henkisen tasapainon, rakentavan yhteisyyden tunteen ja ihmisten välisen ymmärryksen saavu�amiseksi.

Hyvät kirjallisuuden ja kirjoi�amisen ystävät!

Ole�e sydämellises� tervetulleita Talvipäiville käymään mielenkiintoisia keskusteluja sekä vie�ämään mukavaa ja virkistävää aikaa Talvipäivien ohjelman ja mukavien, samanhenkisten ihmisten seurassa.

Lauri Vanhala Uudenmaan Kirjoittajat ry:n puheenjohtaja

Olipa sitten sisimmässään tai ulkopuolella, ihminen voi muuttaa sen minkä näkee, ja sen, miten sitä katsoo.

Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 -tapahtuma 9.-10.3.2018 Hyvinkäällä kutsuu kaikkia kirjoi�amisesta ja lukemisesta kiinnostuneita mukaan! Tapahtuma on ilmainen ja avoin yleisölle.

Vaikka päivien teemana on synkältä kuulostava ulkopuolisuus, ei päivillä vaivuta synkkyyteen, vaan nostetaan kirjoi�amisen yhteisöllisyys ja ilo esiin ja korostetaan ulkopuolisuu�a myös voimavarana. Päivien yhtenä tärkeänä tarkoituksena on rohkaista yksin teks�nsä parissa puurtavaa kirjoi�ajaa löytämään itselleen samanhenkinen yhteisö.

Kirjoi�ajayhdistykset ovat tällaisia yhteisöjä. Ne tarjoavat kaikille kirjoi�ajille apua, �etoa, neuvoa ja vertaistukea.

On verratonta keskustella kirjoi�amisen ongelmista samanhenkisten kanssa! Olo on sen jälkeen kuin olisi kokenut lämpimän, virvoi�avan kesäsateen! Se antaa voimaa jatkaa kirjoi�amista into piukeana. Sitä paitsi monta päätä on parempi kuin yksi, kun jotain oman teks�in lii�yvää ongelmaa pohditaan.

Miksi Uudenmaan Kirjoittajat järjestää Talvipäivät?

Siksi, e�ä yhdistyksemme haluaa levi�ää �etoisuu�a Suomen kirjoi�aja- ja kirjailijayhdistyksistä, jo�a mahdollisimman moni pöytälaa�kkokirjoi�aja löytäisi oman yhteisön. Kuinka moni �etää maamme kirjoi�aja- ja kirjailijayhdistysten lukumäärän? Missä päin niitä edes on?

Päivien teeman mukaises� haluamme myös tuoda julki nykypäivän haasteita, joiden edessä moni on sanaton, kädetön ja jalaton, siis ulkopuolinen. Tästä syystä haluamme nostaa interne�n ja sosiaalisen median keskusteluun, jo�a se tulisi kirjoi�ajalle tutummaksi.

Emme myöskään ole unohtaneet kirjoi�amista ja lukemista, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä elämän perustaitoja. Jokainen maamme kirjoi�aja- ja kirjailijayhdistys rakentaa ja ylläpitää omalta osaltaan suomalaista kirjallisuu�a ja suomen kieltä.

Kirjailijaksi kehi�yminen on yksi Talvipäivien aiheista.

Lukeminen avaa tietoisuuden

Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa, Mukkulassa, vuonna 2015 vieraillut toimi�aja ja kirjailija Luiz Ruffato

toi kolmannen maailman näkökulman iltapäivän paneeliin.

Hän kertoi olevansa kolmannen maailman taiteilija, joka sommi�elee kirjoja marginaalisella kielellä lähes olema�omalle yleisölle maassa, jossa tunnetaan lähes alkukantaista halveksuntaa kaikenlaista kirjasivistystä kohtaan.

Brasiliassa on 200 miljoonaa asukasta, mu�a romaania myydään enimmillään 5 000 kappale�a, sillä väestöstä kaksi kolmasosaa on luku- ja kirjoitustaido�omia. ”Polii�nen elii� on tyytyväinen �lanteeseen, eikä toivo muutosta koulumenestysmi�areiden häntäpäässä olevaan koulujärjestelmään: �etämä�ömiä on helppo hallita”, Ruffato totesi.

Kieli avaa tien

Vuoden 2015 pakolaisnaisen, eteläsudanilaisen Theresa Ngouthin mielestä ”Eka asia on suomen kieli; se on valoa, joka avaa �en ja saa ihmiset näkemään sinut, silloin saa kontak�n.”

Kirjoittaminen on sanoilla luomisen taito

Sanoilla on maailmoja luova voima. Niillä voi koske�aa tunteita, vaiku�aa ja muu�aa maailmaa. Kirjoi�amisen taito on sanojen käy�ämisen taitoa.

Turun yliopiston luovan kirjoi�amisen yliopisto-ope�aja, kirjailija Niina Repo totesi sanomaleh� Karjalaisen 18.11.2017 julkaisemassa haasta�elussa: ”Nykymaailmassa ilmaistaan itseään hyvin paljon kirjoi�amalla.”

Ei kuitenkaan riitä, e�ä osaa naputella Twi�eriin 140 merkkiä (tosin nykyisin 280 merkkiä) tai ”kirjoi�aa” pelkillä hymiöillä.

Kun osaa lukea, osaa myös kirjoi�aa paremmin. Kun osaa kirjoi�aa, osaa myös lukea paremmin.

Luetaan! Kirjoitetaan!

Ruffato-referaa�n lähde: h�p://liwre.fi/blogi Kirjoi�aja- ja kirjailijayhdistyksiä löytyy täältä: h�ps:// www.ukir.info/kirjoi�ajayhdistyksia/ Talvipäivien ohjelma sivuilla 16-17 ja www.ukir.info Teksti: Christine Hammar Sarjakuvan käyttöoikeus: Jarkko Vehniäinen, kamalaluonto.com

Elias 1/2018 5

Kirjailijayhdistysten

Daniil Kozlov eli Susinukke Kosola: ”Elän jatkuvassa hämmennyksen tilassa.”

Paneelissa 10.3.2018 - Tunnen tosi suurta ulkopuolisuu�a koko maailmaan, sanoo Daniil Kozlov, joka tunnetaan taiteilijanimellä Susinukke Kosola.

Venäjällä, Pietarissa, syntynyt Daniil Kozlov muu� pikku lapsena vanhempiensa mukana Turkuun, jossa asuu edelleen.

- Maahanmuu�ajana minun ei anne�u unohtaa, e�ä olen ensisijaises� ulkopuolinen, vieras.

Susinukke Kosolan runoteokset keräävät palkintoehdokkuuksia ja palkintoja. Esikoinen, runokokoelma nimeltä .�k.

(Kolera, 2014) sai Teos-kustantamon perustaman, ensimmäisen Silja Hiidenheimon muistos�pendin vuonna 2015. Seuraava runokirja Avaruuskissojen leikkikalu (Sammakko, 2016) oli Ylen Tanssiva karhu -runouspalkintoehdokkaana 2016 ja samana vuonna se oli ehdolla Toisinkoinen-palkinnon saajaksi. Toisinkoinen on Helsingin yliopiston ko�maisen kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestön Putkinotko Ry:n palkinto ja se myönnetään vuoden parhaalle kirjailijan toiselle kaunokirjalliselle teokselle, toisinkoiselle. Avaruuskissojen leikkikalu oli myös Einari Vuorela -runopalkintofinalis�na syksyllä 2017. Einari Vuorela on Suomen tunnetuimpia luonnonlyyrikkoja ja hänen nimikkopalkintonsa on Suomen suurin runoille suunna�u palkinto (8 500 euroa), ja se jaetaan joka kolmas vuosi.

Daniil Kozlov on myös turkulaisen, vuonna 2013 perustetun runouteen ja yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen erikoistuneen kustantamon Koleran perustaja. Koleran kirjailijoista Virpi Vairinen oli hänen kanssaan samaan aikaan 2016 Tanssiva 6 Elias 1/2018

karhu -ehdokkaana runoteoksellaan Kuten aivan äkis� (Kolera, 2015) ja Aura Nurmen runokirja Villieläimiä (Kolera, 2016) sai kunniamaininnan Helsingin Sanomien esikoiskilpailuissa 2016 ja se nappasi myös samana vuonna Kalevi Jän�n palkinnon. Kozlov sai nyt huomiota myös kustantajana. Se oli hämmentävää.

- Yhtäkkiä pääsin Kalevi Jän�n palki�avien joukkoon kustantajana, Kozlov muistelee ja vaiku�aa edelleen hämmentyneeltä.

Hän kertoo tuntevansa ulkopuolisuu�a kaikissa järjestetyissä �laisuuksissa, mu�a pako�aa itsensä menemään ulkopuolisuuden tunteen läpi.

- Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän opin. Hämmentävät �lanteet pistän leikiksi, jos en ymmärrä �lanteita, mu�a toki jos on arvokas �laisuus, kunnioitan �laisuu�a, enkä käy�äydy epäkohteliaas�.

Daniil Kozlov ihme�elee elämän mysteeriä, tätä valtavaa systeemiä, jonka pieni osanen hän on. Hän kysyy mitä tämä kaikki on. Mitä muut aja�elevat ja tekevät? Syntyperästä johtuva kiusaaminen lapsena ja teininä vei ulkokehälle, josta katso�una maailma näy�ää erilaiselta kuin sisäpiiristä, valtavirrasta katsoen. Oma paikka ja hyväksyntä löytyi lopulta punk-piireistä. Kirjoi�amisen ansiosta Daniil Kozlov alkoi nähdä itsensä lempeämmin ja pehmeämmin, osana kokonaisuu�a, eikä enää muserru maailman painon alle. Hän korostaa olevansa nyt hyvinvoiva.

- Ulkopuolisuuden kokeminen on ope�anut minulle empa�aa ja ymmärrystä, lempey�ä kaikkea elävää kohtaan, niin vantaalaisia kokoomusnuoria kuin hylätyissä taloissa asuvia punkkareitakin kohtaan. Tai e�ä on kohtaloita, joita en voi ymmärtää ja joihin en pysty samaistumaan, ja se on ok. Kaikkea pitää kuitenkin pyrkiä ymmärtämään, jo�a asioihin voi vaiku�aa.

- Tarpeeni kirjoi�aa tuli hämmentyneisyydestäni. Näin maailman eri tavalla kuin muut ja yri�n korjata tätä epäkohtaa runojeni kau�a.

Ulkopuolisuus tarjoaa Daniil Kozlovin mielestä mielenkiintoisen vinkkelin luoda laadukasta ja puhu�elevaa taide�a, mu�a se ei ole hyvän taiteen edellytys. Hyvää taide�a syntyy myös niin sanotuilta sisäpiiriläisiltä. Kyse on vain kyvystä löytää yllä�äviä näkökulmia ja taidosta tuoda ne muille näkyväksi.

Teksti ja kuva: Sirpa Suominen

verkoston Talvipäivät 2018 Väärään aikaan nukkuja Helsingin Sanomissa julkais�in 15.12.2017 ar�kkeli epätyypillisestä unirytmistä. Se sai toimi�aja ja kustantaja Eija Tuomelan �rahtamaan itkuun.

- Ensimmäisen kerran kuulin tällaisesta oireyhtymästä.

Allekirjoitan tämän 120 %:ses�. Ar�kkelin henkilön nimen kohdalle voisi vaihtaa minun nimeni ja kaikki täsmäisi.

Minulla kes� vain puolet kauemmin oppia hyväksymään, e�ä minulla on oikeus elää näin ja hyväksyä omituiset nukkumisaikani.

- Laiskana minua ei kai kuitenkaan ole pitänyt kuin pappani. Yöllistä työskentelyäni on sil� kenenkään ollut vaikea hyväksyä normaalina. Genee�stähän tämä on. Mummi oli samanlainen ja myös poikani valite�avas�. Olen kuullut myös papan siskon kuuluneen meihin epätavallisiin nukkujiin. Voi miten tu�ua haastateltavan kertoma koko yön valvominen, jos pitää soi�aa terveyskeskukseen kello kahdeksan! Mennä jo illalla toiseen kaupunkiin, jos siellä pitää olla ennen puoltapäivää! Niin tu�ua minullekin tämä kaikki. En olekaan ainut!

Onko tämä yökukkuminen synny�änyt ulkopuolisuuden tunteen?

- On. Se on suurin ulkopuolisuuden tunteeni.

Kuka sinua tuki, kun vuorokausirytmisi oli muiden mielestä päin prinkkalaa?

- Ei minua kukaan koskaan ole tukenut, päinvastoin. Ainut on, e�ä minulla on kohtalotovereita perheessä. Ei ole helppoa heilläkään.

Tuliko tästä oudosta vuorokausirytmistä voimavarasi?

- Ei se koskaan ole voimavaraksi kääntynyt. Olen vain pää�änyt elää näin loppuelämäni huolima�a muiden mielipiteistä ja yritän tukea poikaani, kun �edän millaista tämä on ja on aina ollut. Suurella osalla eteläeurooppalaisista ja pakolaisista on tällainen unirytmi, eikä se näytä olevan heille ongelma.

Yökukkumisesta huolima�a – tai ehkä juuri siksi, sinusta tuli kirjailija, toimi�aja ja kustantaja. Nau�tko hiljaisuudesta, kun saat kirjoi�aa rauhassa eikä puhelin koko ajan soi?

- Kyllä! Ainoa musiikki, jota kirjoi�aessani kestän, on

Mohammed Al-Jorani

on 28-vuo�as nuori mies. Hän on syntynyt Irakissa ja muu� Suomeen lokakuussa vuonna 2015. Ensimmäinen vaikutelma maastamme oli �etys� lokakuun sää, joka oli aika rankka kokemus. Hänellä on kokemusta myös Suomen maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. Suomi on Al-Joranin mielestä erittäin luote�ava maa. Kaikki on säännöllistä ja toimii.

Suomeen tultuaan hän tunsi olevansa melkein maailman reunalla. Kokemus oli uusi, mu�a mielenkiintoinen. Ilman omaisiaan hän kuitenkin tunsi olevansa todella yksin, sillä kieli ja kul�uuri olivat outoja ja vieraita. Hän pitää säännöllises� yhtey�ä omaisiinsa, mu�a asuminen näin kaukana kotoa on ajoi�ain uuvu�avaa.

Onneksi hän tapasi kirjailija, toimi�aja ja kustantaja Eija

Paneelissa 10.3.2018 gregoriaaninen. Tietys� eläminen eri aikaa muiden kanssa tuo�aa ongelmia ja irrallisuuden tunteita, mu�a toisaalta antaa paljon omaa aikaa. Ja viihdyn ihan hyvin omassa seurassanikin.

Sanoisitko si�enkin, e�ä epätyypillinen unirytmisi on osa voima-arsenaaliasi? Jospa olet ihan huomaama�asi kääntänyt sen voimavaraksesi?

- Onhan se niinkin. En �etenkään vaihtaisi osia. Auringonnousut ovat ylimainoste�uja. Ja näenhän minä nekin valvomalla tarpeeksi pitkään!

Onko unirytmisi epätyypillinen? Oletko väärään aikaan nukkuva? Käy Epätyypillinen unirytmi ry:n sivuilla osoi�eessa h�p://www.unirytmi.fi/. Yhdistyksen vertaistukiryhmä toimii Facebookissa nimellä G47.2 uni-valverytmihäiriöiset.

Teksti: Christine Hammar Kuva: Eija Tuomela

Paneelissa 10.3.2018 Tuomelan, joka on tukenut häntä melkein kaikessa.

- Jos rouva Tuomela ei olisi ollut tukemassa, olisi kaikki ollut aivan kamalaa, sillä olen hyvin tunnollinen ja pyrin elämässä eteenpäin, koh� parempaa.

Vahvuudekseen Al-Jorani mainitsee kärsivällisyyden. Hän ei omasta mielestään ole lahjakas eikä taiteellinen. Urheileminen ja salilla käyminen au�avat häntä keski�ämään huomionsa omaan tulevaisuuteensa. Irakissa asuessaan hän työskenteli yksityisyritysten �etotekniikkaturvallisuuden parissa.

Hän opiskelee parhaillaan �eto- ja vies�ntäteknologian asiantun�jaksi (ICT).

Teksti: Christine Hammar 7 Elias 1/2018

Kirjailijayhdistysten

Kirjailija somemaailmassa Marko Suomi poh�i, miten some voi au�aa kirjailijaa.

Puheenvuoro 9.3.2018 Olen sopinut Someco Oy:n koulu�ajan, Marko Suomen kanssa tapaamisen Helsinkiin, Forumin kauppakeskukseen tätä haasta�elua varten. Tullessani hän tekstailee nojaten rennos� kaiteeseen, jonka ääressä olen aikonut valokuvata hänet. Mu�a sitä ennen istumme kahvilan puolelle ju�elemaan.

Marko Suomi on nelikymppinen koulu�aja, joka johda�elee yrityksiä, yhteisöjä ja asiantun�joita hyödyntämään sosiaalista mediaa eli somea bloggaamisessa, Twi�erissä, LinkedInissä, Facebookissa ja Snapcha�ssa. Hänen työpaikkansa on viisivuo�as vies�ntätoimisto Someco Oy, sen Helsingin toimipiste ja sitä kau�a vaikka koko maailma.

Hänen työnsä ei ole lainkaan niin teknistä kuin ehkä voisi noista internet-ajan nimikkeistä kuvitella. Se on sosiaalista, keskustelevaa ja pohdiskelevaa – luentoja ja monenlaisia �laisuuksia ja myös työpaikan blogiin kirjoi�amista.

– Luennoitsijana tulen organisaa�on ulkopuolelta ja sen jälkeen poistun paikalta. Niin kivaa kuin koulu�aminen onkin, kaipaan �laisuuden jälkeen palautumisaikaa. Olen pohjimmiltani introver� ihminen, joten uudet �laisuudet ja kohtaamiset jänni�ävät jonkin verran, mu�a jännitys myös kiehtoo kuten esimerkiksi urheilukilpailut, aikanaan kahvakuulan kilpailulajina Suomeen tuonut, ak�ivinen liikkuja ja en�nen himourheilija Marko Suomi sanoo.

Ennen kuin Marko lope� kilpailemisen, hän oli voi�anut kahvakuulassa SM-hopeaa ja pronssia. Tärkeämpää kuin kilot, sen�t tai muut mi�austulokset on hänelle nykyään se, miltä urheilu tuntuu.

Some kirjailijan apuna

Paljasjalkainen hyvinkääläinen Marko on asunut myös Helsingissä. Hän tulee maaliskuussa Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäiville, Hyvinkäälle, puhumaan aiheesta

8 Elias 1/2018

kirjailija ja sosiaalinen media.

Avataan aihe�a hiukan.

– Mie�n, miten sosiaalinen media voi au�aa kirjailijaa. Kirjailija voi olla esimerkiksi Facebookissa tai Twi�erissä vain läsnä kirjoi�aen kaikesta mahdollisesta itseään kiinnostavasta. Tai hän voi olla somessa pelkästään kirjailijana.

– On tärkeätä mie�ä, millaisen kuvan itsestään antaa, mitä asioita rajaa ulkopuolelle. Kanna�aa mie�ä, kenelle somessa kirjoi�aa ja miksi. Voihan siellä vain haistella ilmapiiriä tai hei�äytyä täysillä mukaan.

– Toki vaarojakin on. Ehkä suurimpia on addiktoituminen – tulee riippuvaiseksi toisten tykkäyksistä ja kommenteista, joiden mukaan alkaa määritellä itseään ja kokee, e�ä on pakko olla läsnä koko ajan.

Entä millainen lukija olet? Luet paljon, mitä lajia?

– Minua kiinnostavat aina kirjat, jotka on kirjoite�u isolla näkemyksellä ja jotka rikkovat rajoja. Olen lukijana oppimassa koko ajan uusia näkökulmia ja uudenlaisia kirjoja.

He� mainitessani jonkun kirjailijan, Marko Suomi merkkaa nimen ylös.

– Pitää tutustua.

Lukeminen ja kirjoi�aminen ovat osa Marko Suomea. Hän on kirjoi�anut tuhansia blogitekstejä ja twii�ejä. Hän kommentoi lukemiaan tekstejä ja on aina valmis o�amaan uuden kirjan käsiinsä. Hän ei roiku jatkuvas� sosiaalisessa mediassa, sillä muutakin elämää on: vaimo ja kaksi lasta, kaksi koiraa, liikunta ja urheilu, lukeminen ja verkostoituminen harrastusten, kuten judon, nykytanssin ja -sirkuksen kau�a.

Kirjailijayhdistysten Talvipäivät 2018 -tapahtuma järjestetään Hyvinkäällä 9.-10.3.2018.

Teksti ja kuva: Jorma Hyvönen

verkoston Talvipäivät 2018 Kielentutkija, dosentti Ulla Tiililä Tiililän tutkimusteemoissa yhdistyy genretutkimus ja virkakielen tutkimus. Tutkijana hän kokee olevansa pikemminkin kielenkäytön kuin kielen tutkija. Hän on erikoistunut teks�ntutkimukseen ja kirjoite�uihin viranomaisteksteihin ja katsoo niitä muun muassa dialogin näkökulmasta. Hän ei pidä vuorovaikutuksen tutkimusta vain suullisen vuorovaikutuksen alueena.

Kielentutkijaa tarvitaan myös rikosten selvi�ämisessä Toimi�aja Anu Silfverberg kirjoi� jutun Kirosanat kiinni�vät huomion – kielentutkija au�oi poliisia ratkaisemaan petoksen.

Ju�u ilmestyi Helsingin Sanomissa 19.7.2015. ”Kesällä 2011 kielentutkija Ulla Tiililän pienessä työhuoneessa Kotuksessa eli Ko�maisten kielten keskuksessa soi puhelin. Poliisi soi�eli: voisiko Tiililä tehdä analyysia teksteistä, jotka olivat osa erästä rikostutkintaa? Kotukseen toimite�in nivaska paperia: fakseja, kirjeitä ja sähköposteja.”

Advokaa�-lehdessä 2/2015 ilmestyi ju�u Sanat johtavat jäljille, jossa Ulla Tiililää haastatel�in: ”Profiloijat, rikospaikkatutkijat ja psykologit ovat rikossarjoista tu�uja, mu�a myös kielentutkija voi au�aa poliisia tai asianajajaa.

Kuten Ko�maisten kielten keskuksen erityisasiantun�ja, dosen� Ulla Tiililä.”

Forensinen lingvis�ikka etsi kielellisiä sormenjälkiä. Kieli on kaikille yhteinen, mu�a on lukema�omia tapoja sanoa sama asia, ja niistä tavoista muodostuu persoonallinen tyyli.

Tavoitteena teoreettisesti kestävä populaaristaminen

- Sukkuloin työkseni erilaisten asiantun�jayhteisöjen välillä, ja suuri osa yhteistyökumppaneista on muita kuin lingvistejä.

Siksi työssäni keskeistä on paitsi tutkimustulosten soveltaminen myös oman alan yleistajuistaminen, Tiililä sanoo.

- Tutkimuksen tuloksia voi harvoin soveltaa suoraan käytäntöön, sillä soveltajan on ote�ava huomioon vaikkapa pedagogisia seikkoja: tulokset voivat olla niin hienosyiset, e�ä niistä ei voi esimerkiksi suoraan tehdä kielenkäytön suosituksia.

Teks�en tekemisen tekniikka, esimerkiksi �etojärjestelmät, taas voivat estää tutkimuksessa syntyneiden kehi�ämisideoiden toteu�amisen sellaisenaan.

- Soveltamiseen lii�yy yleensä yleistajuistaminen. Sitä olen harjoitellut muun muassa yli 200 yleistajuisessa julkaisussa, joista suuri osa on kolumneja ja pakinoita. Olen myös pakinoinut säännöllises� radiossa, mm. osana kieliminuu�en sarjaa.

Minuu�n puheenvuorossa oppii �ivistämään!

Ulla Tiililä (s. 1963) on virkakielityön monio�elija. Hän koulu�aa ja konsultoi virastoissa, mu�a tekee työtä myös kulisseissa hallinnon kehi�ämisen parissa. Uusia sisältöjä − ja usein innovaa�oita − työhön tulee sekä omasta tutkimuksesta e�ä eri alojen opinnäy�eiden ohjaamisesta. Tiililä on lisäksi ak�ivinen �eteen popularisoija.

Teks�n lähde: h�p://375humanis�a.helsinki.fi/humanis�t/ ulla-�ilila Teksti: Christine Hammar Kuva: Ulla Tiililä

Puheenvuoro 10.3.2018 Mitä on forensinen kielentutkimus?

Ilmauksella forensinen tutkimus viitataan tutkimukseen, jossa �eteellistä menetelmää käytetään apuna etsi�äessä näy�öä oikeudellisia toimia tai rikosten selvi�ämistä varten. Forensisia �eteitä ovat esimerkiksi oikeuslääke�ede, oikeushammaslääke�ede, oikeuskemia, oikeuspsykiatria, oikeusantropologia ja forensinen fone�ikka.

Puheenvuoro 9.3.2018

Ville Toro

on toiminut Suomen Kirjailijaliiton lakimiehenä noin kolme vuo�a. Hän neuvoo liiton jäseniä kaikissa kirjailijan työhön lii�yvissä oikeudellisissa asioissa. Suurin osa kysymyksistä lii�yy sopimuksiin, tekijänoikeuksiin, verotukseen ja sosiaaliturvaan.

Hän osallistuu liiton edunvalvontaan, on mukana työryhmissä, kuten Tekijäfoorumin työvaliokunnassa ja kirjoi�aa ar�kkeleita Kirjailija-lehteen.

Toro on ollut Sanaston hallituksen jäsen tämän vuoden alusta alkaen. Kirjallisuuden edistämiskeskus KIDEn sihteerinä hän toimi viime vuoden loppuun saakka.

Kuva: Tomi Kontio

Elias 1/2018 9

Kirjailijayhdistysten Vääristä muoteista ja ulkopuolisuudesta

Puheenvuoro 9.3.2018 Viimeisen lyhytproosateoksensa Riko�ua lasia eräässä novellissa kirjailija Hannu Niklander kertoo nuoresta pojasta, josta yritetään tehdä urheilijaa. Poikaa ei urheilu kuitenkaan kiinnosta.

Onko sinua itseäsi koskaan yrite�y tunkea väärään muo�in?

- Kyllähän minua on väärään muo�in yrite�y tunkea. Urheilu on yksi, novellin kuvaus on aika omaelämäkerrallinen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Liikunta kyllä kiinnostaa ja sitä pidän tärkeänä, mu�a osaan lähteä kävelylle tai soutamaan ilman, e�ä olisi pakko päihi�ää siinä vauhdilla joku muu saman harrastaja. Sotaväki oli toinen väärän muo�n paikka. Siitä selvisi, kun oli to�elevinaan eikä ikinä syyllistynyt mihinkään muodolliseen rikkomukseen.

Kansakoulussa tuntui kielellinen väärä muo�. Ope�aja vastus� henkeen ja vereen kaikkia uusmaalaisen murteen ilmentymiä, pi� puhua ja kirjoi�aa kirjakieltä.

- Vielä enemmän vastuste�in kaikkea mikä vähänkin haiskah� ruotsalaisuudelle.

Kyllä minusta nykyäänkin henkari on kätevämpi sana kuin vaateripus�n. Ruotsi myös sa�ui olemaan isäni äidinkieli eikä minulla ollut vaikeuksia ymmärtää ruotsinkielisiä pikkuserkkujani, vaikka koulut suomeksi kävinkin.

- Nuorisokul�uuri oli yksi pakkomuo� sekin. Miksi joka paikassa rockia ja englannin kieltä? Tapani kapinoida oli harrastaa oopperaa ja opetella saksaa, ranskaa ja italiaa.

- Kysymys muo�in mahtumisesta on sil� aina hankala. On myös liian isoja muo�eja, niitä joita ei riitä täy�ämään.

Kirjailijan sanotaan olevan tarkkailija.

Tarkkailijan sanotaan olevan ulkopuolinen.

10 Elias 1/2018

Onko ulkopuolisuuden tunne sinulle tu�u?

- Tarkkailu on osa kirjailijan aineistonhankintaa. Siinä �lanteessa on hyvä olla ainakin jonkin verran ulkopuolinen, e�ei olisi jäävi aiheelleen, todistaja omassa asiassaan.

Oikeastaan en kovin suures� kokenut lapsenakaan olevani ulkopuolinen. Saatoin ihmetellä miksi jotkut toiset ovat niin toisenlaisia. En nähnyt vikaa itsessäni ja ei kai vikaa ollutkaan. Toki ymmärrän mitä ulkopuolisuudella tarkoitetaan, on siitä sen verran kokemusta. Ehkä lapsena jo älysin, e�ä perinteises� ajatellen vanhempani, etenkin isäni, kuuluivat herrasväkeen, mu�a sil� rahaa oli niukas�. Puhelinta, autoa tai televisiota meillä ei ollut, useimmilla naapureilla oli. Toisaalta oli laajat kesänvie�omaat, paljon kirjoja ja äänilevyjä.

Lapsena pi� televisiota käydä katsomassa työläis- ja eläkeläiskodeissa.

Ovatko yksinäisyys ja ulkopuolisuus mielestäsi synonyymejä?

- Eivät ole. Ulkopuoliset voivat parhaassa tapauksessa lii�yä yhteen ja harrastaa kiinnostuksensa kohteita. Toisaalta hyvin sovinnaiset mielipiteet ja harrastukset omaava ihminen voi olla yksinäinen.

Ovatko ulkopuolisuus ja erilaisuus mielestäsi sama asia?

- Erilaisuus ei mielestäni ole samaa kuin ulkopuolisuus. Ulkopuolinen ihminen voi myös omata hyvinkin sovinnaiset arvot. Täytyy sanoa, e�en tunne itseäni mitenkään erityisen ulkopuoliseksi. Elämä on kohdellut minua melko hyvin. Useimpiin asioihin, joista olen ollut kiinnostunut, olen päässyt mukaan.

Kaikesta ei voi, jaksa eikä ehdi kiinnostua.

Niihin ei pääse mukaan, kun ei yritäkään.

- Todellinen ongelma tulee ihmiselle silloin, kun mieli tekisi, mu�a ei kelpuuteta. Näitä rii�ää rakastuneista rukkastensaajista pääsykokeissa repu�aneisiin ja yhteiskunnallises� syrjäytyneistä (syrjäytetyistä) kirjoi�ajiin, joiden käsikirjoituksia ei huoli kustantaja eikä edes paikallisleh�.

Sanoit tuolla edellä, e�ä sinua on yrite�y tunkea vääriin muo�eihin. Mitä ne olivat?

- Väärään muo�in tunkemista olen kuvannut tarinassa urheilemaan pa�stavasta isästä. Sotaväki �etys� oli mahdollisimman väärä muo�, mu�a se ei kestänyt mitenkään hirmuisen kauaa ja oli siinä jopa avartavatkin puolensa. Se toi - �lapäisiä - tu�avuuksia, jollaisiin en muuten olisi törmännyt.

- Hiukan vääriä joskaan ei sietämä�ömiä

aineita oli yliopisto-opiskelun ensimmäisinä vuosina. Siihen aikaan men�in sisään semmoisella aineella johon sa�ui pääsemään, ja kun sitä oli hiukan opiskellut, pystyi vaihtamaan kiintoisampaa, kun oli jo talon kirjoissa.

Yri�tkö jossain elämäsi vaiheessa täy�ää liian isoa muo�a?

- Itsekri�ikki ei kuulu vahvimpiin puoliini. Niinpä en osaa sanoa, olenko yri�änyt täy�ää niin isoa muo�a, e�en siihen olisi rii�änyt. Voi olla, mu�a elämää on muo�en ulkopuolellakin.

Puheenvuorossasi Talvipäivillä puhut kirjailijaksi kehi�ymisestä. Kuuluuko tähän kehitykseen jonkinasteinen ulkopuolisuuden tunne?

- Ulkopuolisuus ei väl�ämä�ä kuulu kirjailijaksi kehi�ymiseen. Jos siltä tuntuu, ulkopuoliset hyvin usein lii�yvät ryhmäksi ja ihme�elevät, kuinka ne muut ihmiset ovatkaan niin erilaisia. Ei ulkopuolisuu�a tarvitse pelätä, mu�a ei se ole pelkästään hyväkään asia, norsunluutorneihin ei mahdu paljoa väkeä, ja mikä vielä pahempi, norsunluutornilaisia ei kovin paljoa kuunnella.

Ulkopuolisuus on nykyisin melkein syrjäytymisen synonyymi. Näkeekö ulkopuolelta mielestäsi paremmin?

- Näkeekö ulkopuolelta paremmin riippuu siitä, mitä on tarkoitus nähdä. Se on hiukan kuin tea�erissa. Näy�elijät tekevät näytelmän, mu�a eivät ehkä koskaan ole nähneet sitä, ainakaan katsomosta.

Liian ulkopuolella olija on helpos� merkityksetön kummajainen, kuin hän joka seisoo lumikinoksessa tea�erin ulkopuolella. Ei sieltä ainakaan sitä näytelmää näe. Jotain muuta voi nähdäkin.

Pitääkö uskaltaa? Kapsahtaako nykyisinkin vielä aina katajaan, jos kuuseen yri�ää kurko�aa?

- Käsikirjoituksista kustantajat julkaisevat noin yhden prosen�n. Sikäli kyllä useimmat kapsahtavat katajaan. Mutta voi se katajakin olla aivan mukava paikka. Kaunokirjallisuu�a voi julkaista muuallakin kuin kustantamon kau�a.

Lehdissä, antologioissa, omakustanteina.

Levikki jää kyllä pieneksi, mu�a niin se jää useimpien kaupallises� julkaistujenkin kirjojen kohdalla.

Kuka sinuun aikanaan uskoi? Kuka rohkaisi?

- Aikanaan isä uskoi, mu�a kuoli jo

verkoston Talvipäivät 2018 Taavi Vartia ja ulkopuolisuus Sinusta pi� erään haasta�elun mukaan tulla isona taisteluhelikopterilentäjä, astronau� tai James Bond. Tulikin kirjailija, käsikirjoi�aja ja ohjaaja. Miten näin pääsi käymään?

- Uskoisin, e�ä aika moni nuorimies on haaveillut samoista asioista. Omalta osaltani en ihan mal�anut jä�ää haaveeksi, näy�elin nimi�äin lukioaikana James Bondia kavereiden kanssa tekemässäni lyhytelokuvassa – se oli ihan aito James Bond -jäljitelmä, jota teimme vakavissamme, vaikka lopputulos olikin surkuhupaisa. Se oli ensikosketukseni leffamaailmaan ja leffan tekemisen lumo vei mukanaan. Illuusio, joka tekee kaiken mahdolliseksi.

- Olen siinä mielessä onnekas, e�ä olen saanut työssäni elää monia haaveiden seikkailuja aika todentuntuises�. Ei ole kauan siitä, kun viimeksi itsekin lensin astronau�na kuuhun - leffan keinoin. Toisaalta olen ihan oikeas�kin saanut kokea kovia maailmankolkkia ja tosielämän seikkailuja työssäni, esimerkiksi tehdessäni dokumen�elokuvaa �man�kaivoksista ja en�sistä lapsiso�laista. Työ on näy�änyt monella tavalla maailman moninaiset kasvot niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä oikeas� ja välillä leikis�.

Kirjailijan sanotaan olevan tarkkailija. Tarkkailijan sanotaan olevan ulkopuolinen. Entä ohjaaja? Onko ohjaaja näiden sekoitus?

- No joo, tuo on aika hyvä kuvaus ohjaajan työstä. To�a kai asioita täytyy ohjaajan näkökulmastakin tarkkailla ulkopuolelta, mu�a toisaalta kuvauksissa on voitava tehdä nopealla sykkeellä keskeisiä päätöksiä niin ilmaisun, toteutuksen kuin työnjohdonkin suhteen. Ohjaamisen pohjimmainen olemus lieneekin juuri siinä, e�ä visiot pitää luoda hieman ulkopuolelta, mu�a kuvauksissa pitää olla kaiken keskiössä, �imin ja näy�elijöiden odotusten ja kysymysten ympäröimänä.

Tapaat työssäsi jatkuvas� uusia ihmisiä. Oletko sosiaalinen?

- En ole siinä mielessä sosiaalinen, e�ä hakeutuisin tarkoituksella sosiaalisiin �lanteisiin. Oman alani erilaiset �laisuudet, kuten kutsuvierasjutut ja muut sellaiset, jäävät kyllä pääsääntöises� väliin, enkä privaa�ssakaan hakeudu mihinkään sosiaalisiin �lanteisiin, ellei nyt satu olemaan ihan lähipiirin syn�ärit, häät tai hautajaiset. Tiedän, e�ä esim. tv- ja leffa-alalla minua pidetään valoisana, iloisena, sosiaalisena ja todella helpos� lähesty�ävänä ja varmas� sitä olenkin aina kulloisenkin työroolini suojissa. Se on siinä hetkessä ihan aitoa sosiaalisuu�a.

Mu�a pohjimmiltani olen varsin ujo, ja �lanteissa, joissa en työn tai muun velvoi�een puolesta ole keskeisessä roolissa, koen vahvaa ulkopuolisuu�a ja epävarmuu�a. Jos olen vaikkapa

ollessani 18-vuo�as. Vaikka pa�s� minua urheilemaan, hän myös rohkaisi kirjoittamistani, hankki minulle osto- ja myyn�liikkeestä mekaanisen kirjoituskoneen ja kaivoi jostain kaukaisimpien tu�ujensa joukosta pari kirjailijaa, joilta kysyi ohjeita kuinka aloi�elevan nuoren kirjoi�ajan tulisi menetellä. Hän ei siis nähnyt kirjalli-

Talvipäivien juontaja katsomassa poikieni fu�s- tai sählymatseja, en oikein uskalla mennä muiden vanhempien kanssa ju�elemaan, vaikka välillä haluaisinkin. Ihme�elen ja kummastelen, miten luontevas� ihmiset siellä seurustelevat keskenään.

Onko ulkopuolisuudesta näissä ammateissa hyötyä?

- Teen itse työtäni aika laaja-alaises�. Kirjoi�ajana ulkopuolisuus to�a kai antaa mahdollisuuden tarkkailla. Ei sillä, e�ä olisin luonteeltani sellainen ak�ivinen tarkkailija kuin monet kirjailijat ja näy�elijät sanovat olevansa. Mu�a tuleehan sitä ulkopuolisena tahtoma�aankin tarkkailtua. Ohjaaja-minäni varmas� tarkkailee ihmisiä huomaama�aan paljonkin. Kun tehdään fik�ivistä draamaa, on lopputulos aina sitä parempi mitä usko�avampaa on kerronta. Ja kerronnan usko�avuuteen au�aa paljon asioiden ja käytösmallien näkeminen ulkopuolelta.

- Kaiken kaikkiaan pidän ulkopuolisuuden tunne�a asiana, jota kenenkään ihmisen ei kuuluisi kokea. Taidealoilla se on yksi niistä ilmiöistä, joita �etyltä osin glorifioidaan, nähdään ikään kuin hyveenä ja intellektuellina piirteenä. Omalla kohdallani ujouden aiheu�ama ulkopuolisuuden tunne on asia, jonka kanssa olen oppinut elämään, ja kun otan sen persoonaani kuuluvana piirteenä, en sitä joudu sen enempää aja�elemaan. Mu�a varmas� käytän sitä voimavarana. Ulkopuolisuus ja sosiaalisten �lanteiden jänni�äminen purkautuu energiana ja ajatuksen kirkkautena silloin, kun energian täytyy olla tapissaan.

Teksti: Christine Hammar Kuva: Taavi Vartia

suu�a ja urheilua ris�riitaisina vastakohtaisuuksina.

- Uran varhaisvaiheessa oli muitakin tukijoita: Arto Kytöhonka, Hilja Mörsäri, Iris Kähäri, Erkki Ahonen ja joitain muita.

Voiko ulkopuolisuus mielestäsi olla myös voimavara? Miten?

- Kyllä voi. Ulkopuolisuus antaa puoluee�omuu�a ja objek�ivisuu�a. ”Kuinka niin?” on ärsy�ävä kysymys, joka tulisi esi�ää paljon useammin.

Teksti: Christine Hammar Kuva: Tomi Kontio

Elias 1/2018 11

Kirjailijayhdistysten Eurooppalainen ei muutu afrikkalaiseksi

Puheenvuoro 10.3.2018 Tietokirjailija Juha Vakkuri perus� vuonna 2000 Afrikan Beninin Grand-Popo kalastajakylään suomalais-afrikkalaisen kul�uurikeskus- ja taiteilijaresidenssi Villa Karon. Sen toiminnan ydin on suomalaisen Afrikka-tuntemuksen lisääminen.

Juha Vakkuri on yhtenä alustajana mukana Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivillä, Hyvinkäällä. Puheenvuorossaan hän tarkastelee afrikkalaisuu�a eurooppalaisin silmin.

- Viihdyn Afrikassa, mu�a pysyn siitä huolima�a siellä ulkopuolisena eli eurooppalaisena. Kirjailija Henning Mankell sanoi saman asian: En muutu afrikkalaiseksi, olen siellä kuinka pitkään tahansa, mu�a voin tulla paremmaksi eurooppalaiseksi.

Vakkuri sanoo, e�ä Villa Karon s�pendiaa�en ei tarvitse samaistua paikallisiin, eivätkä he osaisikaan, koska olosuhteet ovat erilaiset. Siitä huolima�a he voivat oppia paljon uu�a ja hyödyllistä.

Kirjailija kertoo 45 vuoden aikana oppineensa, e�ä ihmiset ovat ihonväristään huolima�a samanlaisia. Afrikkalaiset vanhemmat haluavat lapsilleen paremman elämän. Niin myös suomalaiset.

Kun kysyn häneltä, onko hän kohdannut Afrikassa valkoisiin kohdistuvaa rasismia, hän sanoo e�ä matkustaessaan yksin, hänen on kuviteltu olevan amerikkalainen. Ja hauku�u sen vuoksi, mu�a pääosin hän on kokenut käsi�ämä�ömän paljon ystävällisyy�ä.

- Rasismi perustuu useimmiten toiseuden pelkoon ja �etämä�ömyyteen. Ei aina ymmärretä kuinka samanlaisia afrikkalaiset ovat ihmisinä. Kielitaito au�aa kumpaakin osapuolta.

Siksi meidän kaikkien, eikä vain niin sano�ujen jun�en, olisi hyvä opetella kieliä – muitakin kuin ruotsia, vaikka ruotsi onkin hyvä kieli aloi�aa. Afrikkalaisten ja kaikkien muidenkin tänne tulevien tulisi opetella suomea! He tulevat he� paljon paremmin hyväksytyksi, kun osaavat kieltämme.

Teksti: Kari Varvikko Kuva: Ville Juurikkala

Jos ko�si kunto askarru�aa tai olet myymässä ko�asi, ota yhtey�ä.

- Kosteusmi�aukset - Kuntotarkastukset ja -tutkimukset - Lämpökuvaukset

Kosteusmi�auksia 20 vuoden kokemuksella.

VTT-ser�fioitu tekijä.

kosteusmi�aushelsinki.fi

D-Rakennekosteus, puh. 050 358 2200 12 Elias 1/2018

verkoston Talvipäivät 2018 Ulkopuolinen jo omassa kodissa Esitystaiteilija Heikki Mäntymaa (73) on vuosikymmenien ajan työskennellyt kirjoi�ajana, valokuvaajana, performanssitaiteilijana ja koulu�ajana. Hän ei ole esiintynyt niinkään lavoilla vaan kaduilla, toreilla, gallerioissa ja museoissa.

Heikki on toiminut noin kolmenkymmenen vuoden ajan muun muassa amma�taiteilijoiden mallina. Hän on ollut myös monissa nykytanssiproduk�oissa. Mäntymaa sai taiteilijaeläkkeen vuonna 2006.

Taiteilija kertoo kokeneensa pienestä pojasta itsensä ulkopuoliseksi jo omassa kodissaan. Myös par�ossa ollessaan hän tunsi samaa ulkopuolisuu�a. Hän ei tajunnut mistä on kysymys, mu�a älysi sen vihdoin aikuisena. Heikki pi� tekemisen meiningistä, mu�a ei siitä miten se käskyte�in. Ihmisiltä puu�ui lempeys, lämpö, kuunteleminen ja läsnäolo.

Kaikessa siinä mitä hän on sen jälkeen tehnyt, hän on tehnyt tarkkailijana; kirjoi�ajana, esiintyjänä, valokuvaajana. Mies on ihan ulkopuolisena kuunnellut pariskun�en tappeluja ja kirjoi�anut niistä ju�uja.

- Olin koko ajan kuin kärpäsenä katossa. Kun korvat ovat auki, sitä niin sanotus� jatkaa sukua.

Heikki oli aivan kynnyksellä, kun kysymys oli �eteestä, taiteesta, uskonnosta tai poli�ikasta, mu�a kun häntä ruve�in repimään sisään, taiteilija kääntyi poispäin.

Esimerkiksi kun ”uskonveli” o�aa hänet vastaan kädet

Performanssi levällään, mu�a jos itse ei saa ahaa-elämystä, uskonveli kaikkoaa. Heikin mielestä onkin aina parempi olla oma itsensä.

- Talvipäivillä haluan tuoda esiin esiintymistaiteen runollisen puolen. Käytännössä se tarkoi�aa läsnäoloa, kohtaamista ja vuorovaikutusta.

Teksti: Kari Varvikko Kuva: Päivi A. Repo

Häät - Ris�äiset - Rippijuhlat - Valmistujaiset Syntymäpäivät - Perhejuhlat - Hautajaiset Henkilökuvat - Tuotekuvat - Yrityskuvat Valokuvaaja Sirpa Papinaho Puh. 050 301 2580 sirpa@sirpapapinaho.fi sirpapapinaho.fi 13 Elias 1/2018

Kirjailijayhdistysten Tommy Tabermann -palkittu Erkka Filander:

”En ole vielä törmännyt niin väkevän monimuotoiseen runouteen kuin mitä Suomessa tällä hetkellä tehdään.”

Palkittu Tommy Tabermann -palkinnon voi�anut, Baba Lybeckin valitsema runoilija Erkka Filander palkitaan Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 -tapahtumassa lauantaina 10.3.2018 klo 12-13, jolloin juhlitaan kirjoi�amista Erkka Filander on toinen Tommy Tabermann -palkinnon voi�aja. Ensimmäinen TT-palkinto myönne�in v. 2012 ja sen sai säveltäjä Toni Edelmann (1945-2017).

Tiesitkö aiemmin Tommy Tabermann -palkinnon olemassa olosta? Oliko yllätys tulla valituksi voi�ajaksi? Miltä voi�o tuntuu?

- Rehellises� sano�una en ollut kuullut Tabermann-palkinnosta ennen kuin kustantamostani Poesiasta ilmoite�in minulle voitosta. Siinä mielessä olin hyvinkin yllä�ynyt voitosta. Palkinto tuntuu sikäli hyvältä, e�ä toivo�avas� se saa muutaman uuden lukijan vilkaisemaan teoksiani.

Millainen merkitys Tommy Tabermann -palkinnolla on sinulle? Mitä Tommy Tabermann ja hänen runoutensa sinulle merkitsevät?

- Palkintojen mukava puoli on se, e�ä saa konkree�sen muistutuksen omien kirjojensa olemassaolosta - e�ä ne ovat tuolla jossain ja tekevät työtään. Mu�a työ ei ole koskaan valmis, eikä palkinto ole siinä mielessä mikään palkinto.

Tabermannin runous ei ole minulle kovin tu�ua, mu�a muistan pitäneeni Ruusuja Rosa Luxemburgille -kirjasta kovas�.

Voi�t v. 2013 kaikkien aikojen nuorimpana, 20-vuo�aana, Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 14 Elias 1/2018

esikoisteoksellasi Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013), v. 2017 olit Ylen Tanssiva karhu -runouspalkintoehdokkaana toisella teoksellasi Torso (2016 Poesia) ja tänä vuonna olet Heräämisen valkea myrsky -teoksellasi The European Poet of Freedom -ehdokas. Kertoisitko mikä on The European Poet of Freedom ja milloin voi�aja päätetään? Mitä ehdokkuus sinulle merkitsee?

- The European Poet of Freedom -palkinto on puolalainen runouspalkinto, joka jaetaan kahden vuoden välein. Palkintoraa� valitsee jokaista palkinto-biennaalia varten seitsemän tai kahdeksan maata, joiden joukosta valitaan runoilijaehdokkaat edustamaan kyseistä maata/kieltä. Tämän vuoden maaliskuussa Gdanskissa järjestetään runofes�vaali palkinnon �imoilta ja silloin voi�aja paljastetaan. Mitä omaan ehdokkuuteeni tulee, koen ”eurooppalaisen vapauden runoilijan” nimikkeen olevan monessakin mielessä hankala omalla kohdallani, mu�a olen iloinen siitä, e�ä Heräämisen valkeassa myrskyssä nähdään pyrkimys vapauteen, joka määri�yy henkilökohtaisen vapautumisen mi�apuilla.

Onko menestys vaiku�anut runoilmaisuusi, jos on niin miten?

- En usko, e�ä menestys olisi vaiku�anut kirjoi�amaani runouteen. Tai jos jotenkin niin ehkä antaen luvan keski�yä vielä

laajemmin omiin töihin, kun ei tarvitse huoleh�a jostain sellaisesta kuin menestys tai julkisuus - Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto sai minut unohtamaan kaiken sellaisen aika tehokkaas�.

Mikä merkitys erilaisilla kirjallisuuskilpailuilla mielestäsi on kirjallisuudelle?

Onko niitä liikaa vai liian vähän? Ovatko kilpailut hyvä asia vai huono?

- En rehellises� mie� kilpailuja niin paljon, e�ä osaisin sanoa niistä jotain. Tuntuu, e�ä palkintoja on aika paljon. Varmas� tarpeeksi. Kirjailijalle kilpailua pitäisi olla se, mitä tekee yksinäisyydessä, ei se mikä tapahtuu kirjallisessa julkisuudessa.

Kuinka sinusta tuli runoilija?

- Pienenä Plutarkhosta ja Vasaria lukiessani pää�n ryhtyä joko maailmanhallitsijaksi tai taiteilijaksi. Lopulta muutaman vuoden kirjallisten kokeilujen ja epäonnistumisten jälkeen en halunnut enää olla mitään. Halusin kirjoi�aa kirjan.

Ja työ alkoi.

Ketkä runoilijat ovat ihanteitasi ja miksi?

- Viime aikoina olen ollut lumoutunut Stephane Mallarmén töissään osoittamasta valtavasta luo�amuksesta lukijoihinsa - hän onnistui lataamaan myöhäistöidensä jokaisen pienen raonkin monisyisen kauneuden malmilla

verkoston Talvipäivät 2018 ja hirvi�ävällä vaikeudella, mu�a hän luo� elävien ja tulevien lukijoiden älykkyyteen ja herkkyyteen. Olen myös pitkästä aikaa tar�unut Sylvia Plathiin ja Aiskhylokseen. Elävistä runoilijoista ihailen ja rakastan eniten kanadalaista Anne Carsonia, skotlan�laista Don Patersonia ja Raisa Marjamäkeä, Kris�an Blombergia, Olli-Pekka Tennilää ja Mikael Bryggeriä. Kaikkia näitä edelleen työskentelyllään maailmaa rikastavia runoilijoita leimaa valtava tradi�on tuntemus, mu�a myös kiinnostus lukea ja tuntea laajas� nykytaide�a kaikissa sen kokeellisissa ja tutkivissa muodoissa.

Millainen on runouden taso Suomessa? Miltä näy�ää runouden tulevaisuus?

- Runouden taso Suomessa on omasta näkökulmastani katso�una lähes käsi�ämätön. Lukuisien ulkomaalaisten kirjailijoiden kanssa keskustellessani en ole vielä törmännyt niin väkevän

monimuotoiseen runouteen kuin mitä Suomessa tällä hetkellä tehdään. Ehkä pieni maa mahdollistaa jatkuvas� kehi�yvän, tarkentuvan ja syvenevän keskustelun runoilijoiden välillä ja ehkä pieni kielialue takaa sen, e�ä monet ulkomaiset vaiku�eet löytävät �ensä kirjoi�ajien kielikäsityksiin aja�elua rikastaen.

- Runoudella menee nykyään yhtä surkeas� kuin aina ennenkin historiassa - eli säkenöiväs�.

Mikä tekee runosta hyvän? Mitä runossa pitää olla, jo�a se puhu�elee lukijaa tai kuulijaa? Mitä ohjeita antaisit runojen kirjoi�ajille?

- En oikein usko ohjeiden antamiseen.

Mu�a itse annan runolle aikaa muotoutua itsekseen. Se voi leimahtaa esiin yhdellä pyyhkäisyllä, mu�a se ei tarkoita, e�eikö esimerkiksi palaaminen siihen aina välillä kuukausien ajan ja muu�amalla jotakin sanaa tai lauserakenne�a

voisi tehdä siitä tehokkaampaa. Itse nau�n runoudesta, joka sekä aja�elee e�ä palaa sähisten.

Tulet vastaano�amaan Tommy Tabermann -palkinnon Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivillä Hyvinkäällä 10.3.2018. Tapahtuman teemana on ulkopuolisuus, etenkin ulkopuolisuus voimavarana. Pitääkö runoilijan ja kirjailijan olla ulkopuolinen, jo�a voi tehdä hyvää runou�a tai kirjallisuu�a?

- Jokainen runoilija on varmas� niin ulkopuolinen tai ”sisäpuolinen” kuin haluaa ja kokee sopivaksi. Omassa elämässäni ja omassa työskentelyssäni eräänlainen poissaolo on elinehto. Miten ikinä poissaolon haluaa tulkita. Tärkeää on tehdä töitä, ja olla poissa.

Kysymykset: Sirpa Suominen Kuva: Olli-Pekka Tennilä

Elias 1/2018 15

Kirjailijayhdistysten

OHJELMA

Hyvinkään kaupungintalossa

Perjantai 9.3.2018

Hyvinkään pääkirjaston ryhmä�la 5.-8.3.2018 klo 18:00 - 18:45 Ma 5.3.

Dekkaris� yhteisön reunalla Kirjailija Timo Saartoa haasta�elee Chris�ne Hammar.

Päivien juontaja: kirjailija, ohjaaja Taavi Var�a.

12:00 Musiikkia Talvipäivien avaus Tervehdykset Musiikkia

Pienmessut 12:30 - 17:00 Kustantajat ja yhdistykset esi�elevät toimintaansa.

Mukana myös Sanasto ry, Lukukeskus, Uudenmaan lii�o.

13:15 Uudenmaan liiton puheenvuoro

14:30 Digitalisoitumisen merkitys kirjailijoille.

Kirjailijaliiton lakimies Ville Toro

15:00 Kirjailija ja SoMe Marko Suomi/ Someco Oy

Kuva: Toni Forssell

Ti 6.3.

Lasten satuhetki Lasten- ja nuortenkirjailija Asta Ikonen lukee satujaan.

Kuva: Tomi Kon�o

13:30 Kirjoi�ajayhdistysten ohjelmaa Performansseja ja kirjanjulkistuksia.

Ke 7.3.

Rustataan runoja Työpaja lapsille ja nuorille. Työpajan ohjaa runoilija, Malmin seurakunnan lastenohjaaja Ulla Welin.

15:30 Kirjailijaksi kehi�yminen Kirjailija, Suomen Kirjailijaliiton hallituksen jäsen Hannu Niklander 17:00 PÄIVÄ PÄÄTTYY kaupungintalossa

Iltaravintola Hopealyhty (Hotelli Cumulus City Hyvinkää) 21:00 Omakustanteinen ilta�laisuus Musiikkia: Tonos

To 8.3.

Pinssipaja lapsille ja nuorille Tule tekemään oma pinssi!

Hyvinkään pääkirjasto, Torikatu 5, 05800 Hyvinkää

Näin Hyvinkäälle

HYVINKÄÄ Kirjailijayhdistyksen jäsen!

Ilmoi�audu etukäteen 15.2. mennessä Talvipäiville www.ukir.info / talvipaivat 2018 / yhdistyksille / kylla ilmoi�audun talvipaiville.

16 Elias 1/2018

Voit �etenkin myös tulla tapahtumaan ilmoi�autuma�a.

verkoston Talvipäivät 2018

OHJELMA

Hyvinkään kaupungintalossa

Lauantai 10.3.2018

Kuva: Rauhatä�

13:00 – 17:00 Ruvetaan runolle!

Kuva: Jorma Hyvönen

13:00 Baba Lybeckin puheenvuoro

Lauantai 10.3.2018

Juontaja taannoinen Poetry Slamin Suomen mestari, runoilija Juho Nieminen.

13:30 Paneeli: Ulkopuolisuus voimavarana Juontaja: Aamupos�n päätoimi�aja Laura Ääri Osallistujat: Kirjailija, toimi�aja, kustantaja Eija Tuomela Maahanmuu�aja Mohammed Al-Jorani Anarkis�lyyrikko ja punk-runoilija Daniil Kozlov a.k.a Susinukke Kosola Kirjailija, runoilija, Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n puheenjohtaja Lauri Vanhala

15:00 Ulkopuolisena vieraassa kul�uurissa Tietokirjailija Juha Vakkuri

Kuva: Ville Juurikkala

13:00 Avaus Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n puheenjohtaja, runoilija Lauri Vanhala.

15:30 Yhteiskirjoi�aminen yhteisöllisenä prosessina Helsingin yliopiston dosen�, kieli�eteilijä Ulla Tiililä 17:00 PÄIVÄ PÄÄTTYY kaupungintalossa

Hyvinkääläinen runoilija Arja Kuisma.

Iltaravintola Hopealyhty (Hotelli Cumulus City Hyvinkää) 19:00 Ohjelmallinen ilta�laisuus, jossa esiintyvät Organic Co�on Beat sekä muusikko Liila Jokelin.

Kuva: Markus Kuoppala

Pienmessut 12:30 - 17:00 Kustantajat ja yhdistykset esi�elevät toimintaansa.

Mukana myös Sanasto ry, Lukukeskus, Uudenmaan lii�o.

Studio Donner

12:00 Kirjoi�amisen juhlaa Naiskuoro Solina Hyvinkään kaupungin taideapurahat Suomen Kirjailijalii�o ry:n vuosi�ainen Suunta-palkinto Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n Tommy Tabermann -palkinto Palkintolautakunnan puheenjohtaja Baba Lybeck Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n huomionosoitukset Naiskuoro Solina

Kutsuvieraana esiintyy lahjakas lauluntekijä ja sanoi�aja Sampo Sihvola.

Talvipäivien musiikkiesiintyjistä ja Ruvetaan runolle! sekä Open Mic -�laisuudesta lisää seuraavalla aukeamalla.

Kaupungintalo, Kankurinkatu 4-6, 05801 Hyvinkää

Elias 1/2018 17

Kirjailijayhdistysten Ruvetaan runolle!

Juontaja-runoilija Juho Nieminen. Kuva: Rauhatä� Muusikko Sampo Sihvola. Kuva: Markus Kuoppala

Esiintyjät

Uudenmaan Kirjoi�ajat ry järjestää kaikille avoimen ja ilmaisen Open Mic -runotapahtuman Hyvinkäällä, Studio Donnerissa, lauantaina 10.3.2018 kello 13:00 – 17:00. Tilaisuus on osa Kirjailijayhdistysten Talvipäivät 2018 -tapahtuman ohjelmaa.

Luvassa on taatus� tasokasta runoa ja rentoa mukavaa meininkiä. Kaikki halukkaat ovat virallisen ohjelmaosuuden jälkeen ilmoi�autumisjärjestyksessä tervetulleita lavalle mikrofonin ääreen esi�ämään omia tekstejään, runojaan tai mietelmiään, myös musiikin säestyksellä.

Ruvetaan runolle -tapahtuman juontaa taannoinen Poetry Slamin Suomen mestari, runoilija Juho Nieminen. Hän on suomalaisille runo- ja kirjallisuuspiireille hyvin tu�u, Helsinki Poetry Connec�on ry:ssä (HPC) toimiva kul�uurivaiku�aja.

Tilaisuuden avaa klo 13.00 Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n puheenjohtaja, runoilija Lauri Vanhala. Hän kertoo kirjoi�ajaksi kasvamisesta ja runoilijan ulkopuolisuuden kokemisesta.

Kutsuvieraana esiintyy lahjakas lauluntekijä ja sanoi�aja Sampo Sihvola. Hän säveltää ja sanoi�aa koske�avat laulunsa itse ja on loistavia esiintyjiä sekä yleisön viihdy�äjä. Tunnelma tulee taatus� olemaan katossa!

Tämän jälkeen alkaa Open Mic -osuus. Mikäli — ja toivo�avas� — haluat lausua runosi hartaalle kuulijakunnalle, ilmoi�audu saapuessasi ennakkoon tai �laisuuden ale�ua vii�aamalla juontaja Juho Niemiselle. Pyrimme tarjoamaan ihan kaikille esiintymismahdollisuuden ilmoi�autumisjärjestyksessä. Aikaa kullekin esitykselle varataan noin viisi minuu�a, jo�a mahdollisimman moni pääsee esiintymään.

Jokainen esitys tulee saamaan kannustusta ja aplodit runoväeltä.

Jossain välissä pidetään pari pientä taukoa joiden aikana eh�i käydä nau�massa kaupungintalon aulassa olevassa ravintola Donnerissa virvokkeita. Studio Donneriin ei valite�avas� anniskella, eikä sinne voi tuoda juomia.

Tilaisuus pää�yy klo 17.00 hyvään ja iloiseen tunnelmaan, jota voi jatkaa klo 19.00 alkaen ilta�laisuudessa iltaravintola Hopealyhdyssä (Hotelli Cumulus City Hyvinkää).

Uudenmaan Kirjoi�ajat ry ja Suomen Kirjailijalii�o toivo�avat kaikki runon ystävät lämpimäs� tervetulleiksi!

Teksti: Lauri Vanhala

Huomata, tuntea, ymmärtää Arja Kuisma Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n jäsen, runoilija Arja Kuisman esikoiskokoelma Kivinen rintaneula (Kirjayhtymä, nyk. Tammi) ilmestyi vuonna 1986. Vuonna 1990 ilmestyi Taukopaikkojen pullea kuu (Kirjayhtymä, nyk. Tammi), 1995 Rubiinilamppu (Kirjayhtymä, nyk. Tammi), 2009 Tulevaisuuden muisto (Sanasato ) ja vuonna 2013 Mustavalkoiset valokuvat (Ntamo).

Kuisman runoja on julkaistu vuosien varrella myös lehdissä ja noin kymmenessä antologiassa.

Kuisma on esiintynyt erilaisissa kokoonpanoissa vuosien varrella.

Hän on kuulunut mm. Elävien runoilijoiden klubiin, ollut perustamassa poikkitaiteellista yhdistystä Runojamit (1996) ja osallistunut vuonna 1998 ja vuoden 2017 syksyllä Nihil Interi�n runokiertuille.

Kuisma kirjoi�aa parhaillaan kuude�a kokoelmaansa.

Hän on asunut Hyvinkäällä vuodesta 1987 ja ollut Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1996.

Teksti : Christine Hammar Kuva: Arja Kuisma 18 Elias 1/2018

verkoston Talvipäivät 2018 Musiikkia Kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivät 2018 -tapahtumassa Tonos

Perjantai 09.03.2018

Kello 12:00 Talvipäivien avauksen aloi�aa ja pää�ää musiikkiesitys.

Illalla, kello 21:00 alkaa Ravintola Cumulus Hopealyhdyssä (II-kerros) omakustanteinen, ohjelmallinen illanvie�o, joka on ilmainen ja avoin myös yleisölle.

Musiikista vastaa Tonos, joka on AVA Ensemblen pohjalle rakenne�u yhtye. Tonos on eri�äin amma�taitoinen, fuusioetnomusiikkia suomalais-kansainvälisin voimin soi�ava yhtye.

Ulkopuolisuu�a he tarkastelevat voimavarana, joka antaa Suomeen ja maailmaan laajemman perspek�ivin. He poh�vat paljon myös suurempien yhteisöjen viitekehysten puristuksissa olevia ”kul�uurisia miniyhteisöjä” ja niiden kokemaa/ tuntemaa ulkopuolisuu�a. Kanna�aa ehdo�omas� tulla kuuntelemaan!

Lauantai10.3.2018

Kello 12:00 alkaen vietämme kirjoi�amisen juhlaa Hyvinkään kaupungintalossa.

Juhlallisen �laisuuden avaa ja pää�ää hyvinkääläinen naiskuoro Solina.

Kello 13:00 alkaa kaupungintalon Studio Donnerissa kaikille avoin runo/Open Mic -tapahtuma. Tapahtuman juontaa Helsinki Poetry Connec�onin (HPC) Juho Nieminen.

Musiikkiosuudesta vastaa Sampo Sihvola (kuva viereisellä sivulla) Sihvola säveltää ja sanoi�aa kaikki ohjelmistonsa laulut itse.

Laulujen sanoma on kokemus sinänsä.

Sampo luonneh�i itseään introver�folkin pioneeriksi. Ulkopuolisuuden voimavarana hän pitää itsenäisyyden tunne�a. Hän ja yhteisö ovat kumpikin ruokkineet ulkopuolisuuden tunne�a ja mies sanoo tunteneensa itsensä ulkopuoliseksi koko elämänsä ajan. Ulkopuolisuus on syventänyt ja tehnyt hänen musiikistaan omanlaista sekä -kuuloista. Ulkopuolisuuden hai�ana on kuitenkin ollut, e�ä �etyt ovet ovat sulkeutuneet.

Kello 19:00 alkaa ohjelmallinen illanvie�o iltaravintola Hopealyhdyssä (Hotelli Cumulus City Hyvinkää).

Tilaisuudessa esiintyvät Organic Co�on Beat sekä muusikko Liila Jokelin.

Organic Co�on Beat -bändi on soi�anut yhdessä noin kolme vuo�a. Bändiä eivät kaikki vielä tunne, mu�a oppivat vielä tuntemaan! Nuoret naiset säveltävät, sovi�avat, sekä sanoi�avat koske�avat ja ajankohtaiset laulunsa itse. Oivaltavat lyriikat eivät takuulla jätä ketään kylmäksi.

Vapaas� bändin jäsenen, Idan sanoja ulkopuolisuudesta lainaten: - Mitä olisi sellainen sisäpuoli, josta minut ulos suljetaan; minulle vain ahtau�a, jota halutaan ja jota kauhulla katetaan. Olen mielelläni ulkopuolella.

Naiskuoro Solina on hyvinkääläinen 36 naisen kuoro, joka parin vuoden päästä täy�ää 35 vuo�a. Kuorolaiset ovat 19—60-vuo�aita, joten mukana on hyvin erilaisissa elämän�lanteissa olevia naisia. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää halu kehi�yä laulamisessa, saada kuoro kuulostamaan aina vain paremmalta, suoda yleisölle hyviä kokemuksia heitä kuunnellessaan sekä nau�a yhdessä harjoi�elemisesta.

Kuoron pääesiintymiset ovat kevät- ja joulukonser�t.

Kuoro esiintyy muuallakin, esimerkiksi seurakunnan tai kaupungin �laisuuksissa. Kuoroa johtaa ja harjoitu�aa �ukalla, mu�a huumorin sävy�ämällä o�eella rautainen amma�lainen musiikin maisteri Nina Melasalmi.

Teksti: Lauri Vanhala

Liila Jokelin on eri�äin lahjakas, mieltä kiinni�ävä lauluntekijä ja sanoi�aja. Hän on kouliintunut esiintyjä ja älyllises� jokaisen kuulijan tuntoja koske�ava taiteilija.

- Pidän itsessäni siitä, e�en rankkoja ju�uja nähtyäni ole sil� suostunut kyynistymään.

19 Elias 1/2018

Kirjoittajayhdistykset – Ylen tuo�aja, ohjaaja-dramaturgi Soila Valkama pi� keväällä 2011 Uudenmaan Kirjoi�ajien Kaikki kuunnelmasta -iltakurssin. Tässä kurssilaisia kuulemassa kommen�eja. (Kuva: Pen� Peltoniemi)

Uudellamaalla toimii useita kirjailija- ja kirjoi�ajayhdistyksiä. Kirjailijayhdistykset ovat lähinnä amma�kirjailijoille, mu�a kyllä harrastajillekin yhdistyksiä löytyy.

Lisäksi siellä ja täällä toimii luku- ja kirjoi�ajapiirejä. Niitä löytää kirjastojen ja työväenopistojen yhteydestä ja mistä tahansa, milloin kaksi tai useampi kokoontuu kirjoi�amisharrastuksen merkeissä.

Tässä lyhyet esi�elyt.

Kirjailijayhdistysten verkostoon kuuluvat: Espoon Kirjailijat – Esbo Författare ry

Viime vuonna kokoontui kerran kuukaudessa Ritva Laineen runopiiri Sellon kirjastossa, järjeste�in puolen tusinaa jäsenten kirjojen julkaisu�laisuu�a, runo�laisuuksia.

Yhdessä Espoo Art -taideyhdistyksen

kanssa järjeste�in yhteisnäy�ely Kuvasta runo – runosta kuva sekä lasten- ja nuortenkirjatapahtuma.

Yhdistyksen kevätkokouksessa oli vieraana kaupungin kul�uuritoimen suunni�elija kertomassa ajankohtaisista asioista ja kirjailija Ilkka Auer, joka sai

kul�uurilautakunnan ensimmäisen työskentelyapurahan. Syyskokouksen yhteydessä oli teemakeskustelu.

Murha Tapiolassa kokosi dekkareista innostuneita tapahtumaan, jossa kolme dekkaris�a rakensi murhatarinan synopsiksen.

Yhdistys on järjestänyt useana vuotena Kesän kirjapäivän Glimsin talomuseon pihapiirissä.

Espoon Kirjailijat peruste�in vuonna 1969. Puheenjohtajana toimii kirjailija Mari Pyy ja sihteerinä kirjailija Tuija Kuha.

Espoon Kirjailijat on järjestänyt Kirjailijayhdistysten talvipäivät vuosina 1986, 2000 ja 2008.

Yhdistyksellä on ko�sivut: www.espoonkirjailijat.fi ja Facebook –sivut.

Espoon Kirjoittajayhdistys Limerikki ry.

Kirjoi�ajakoulutusta, jäseniltoja, yhteistyötä alan yhdistysten kanssa sekä jäsenleh� Limerikki.

Ko�sivut: www.kolumbus.fi/�mhil/ limerikki.html

Vantaan Kirjoittajat ry esittäytyy Yhdistyksemme on peruste�u 9.3.1973.

Vuonna 2018 tulee 45 vuo�a täyteen.

Perustajajäseniämme olivat mm. Alpo Ruuth ja Arja Tiainen. Alussa jäseniä oli yli 100, nykyisin 10-20.

15 vuo�a si�en, kun tulin toimintaan mukaan, se oli vaarassa pää�yä, mu�a nyt toiminta on vakiintunut tähän kokoon/muotoon.

Toiminnan runkona ovat omat teks�t ja parasta siinä on se, e�ä jokainen saa esi�ää teks�änsä ja saa siitä muilta palau�een. Olen pyrkinyt olemaan tarkkana siinä, e�ä jokainen saa puheenvuoron tasapuolisuus- ja oikeudenmukaisuusperiaate�a nouda�aen.

Ikään, rotuun, sukupuoleen katsoma�a, olkoon uskovainen tai ateis�. Olemme siis suvaitsevainen ryhmä. En ole hyväksynyt väi�elyä. Jokainen saa sanoa mielipiteensä ja toinen voi olla eri mieltä, mu�a siihen se saa jäädä.

20 Elias 1/2018

Minun aikanani on tehty viisi Antologiaa ja sitä ennen ainakin yksi, tarkemmin en �edä. Olemme myös eri kokoonpanoilla lukeneet tekstejämme vanhainkodeissa, eläkeläisille, näkövammaisille ja järjestäneet erilaisia �laisuuksia ja osallistuneet esim.

Runolla päähän -tapahtumaan Tikkurilassa.

Itse olen lukenut mm. koululaisille, naisvoimistelijoille, uimahyppykerholaisille, ja valokuvanäy�elyssä. Kirjamessuilla olen ollut mm. Katri Vala -lavalla haastateltavana.

Jäsenemme ovat julkaisseet omakustanteita. Kustantajan kirjoilleen ovat saaneet Jorma Luoma, Ritva Niemi-Ronkainen, Lauri Vanhala ja Kirs� Mäenpää. Itse olen julkaissut kymmenen kirjaa. Informoimme toisiamme kirjoituskilpailuista ja muista kirjallisista tapahtumista.

Olemme yleishyödyllinen voi�oa tuottamaton yhdistys ja kirjoi�amisesta kiinnostuneiden jäsenten yhteisö, organisaa�o, jossa keskustelu tapahtuu ohjatus� eli kukin saa vuorollaan puheenvuoron.

Yhdistyksemme on polii�ses� ja uskon-

nollises� sitoutumaton, joten kaikki voivat kirjoi�aa omista lähtökohdistaan.

Jokainen saa ilmaista mielipiteensä ja jos joku on eri mieltä, niin hänellä on oikeus ilmaista se. Kenenkään käänny�ämistä ei suvaita. Jokaisella on oma totuutensa ja tulkoon hän uskollaan autuaaksi. Ryhmän rikkaus on paljol� siinä, e�ä jokainen saa olla oma itsensä. Minusta pääasia on teks�n tuo�aminen ja se miten se puhu�elee meitä, siksi olen o�anut kantaa ns. pilkun viilaamiseen eli kielioppi- /kirjoitusvirheisiin.

Koska olemme harrastajakirjoi�ajia, ei meillä kaikilla ole valmiuksia täydelliseen oikeinkirjoi�amiseen. Kielioppia opiskellaan muilla areenoilla.

Jos haluamme olla luovan kirjoi�amisen yhdistys, tulee meidän karsia kaikki luovuu�a häiritsevä pois. Meillä on eriasteiset koulupohjat ja taustat. Kaikki eivät ole äidinkielen ope�ajia, mu�a kaikilla on sama halu kirjoittaa ja sanansa sano�avana ja niin on hyvä.

Halusin tuoda tämän julki, sillä välillä tästä on käyty keskustelua ja on käynyt ilmi, e�ä

kirjoittajan asialla Helsingin Kirjailijat – Helsingfors Författare ry

Helsingin Kirjailijat on järjestänyt omia yleisö�laisuuksia perinteises� Taiteiden yönä elokuussa sekä kansainvälisenä Lastenpäivänä lokakuussa. Lisäksi yhdistys järjestää jäsenilleen suunna�uja teemallisia jäseniltoja, joissa on �laisuus kuunnella alustuksia sekä keskustella alaan lii�yvistä kysymyksistä. Yhdistyksellä on Villa Kivessä myös nimikkotyöhuone, jota se vuokraa jäsenilleen.

Helsingin Kirjailijat on peruste�u vuonna 1968. Puheenjohtajaksi vali�in vuonna 2017 kirjailija Venla Hiidensalo ja sihteeriksi Iiris Haapala. Yhdistyksen ko�sivut: www.helsinginkirjailijat.org ja asiaa löytyy myös Facebookissa.

Uudenmaan Kirjoittajat ry – Nylands Skribenter rf

Yhdistys peruste�in vuonna 1969 nimellä Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat ry – Västra Nylands Skribenter rf. Kun toiminta laajeni koko maakuntaan, nimi muute�in nykyiseksi. Yhdistyksen ”äi�” ja ensimmäinen puheenjohtaja oli Iris Kähäri ja sihteeri Juhani Silván. Enimmillään jäseniä oli Iris Kähärin aikana noin 500.

Vuosina 1972–1989 yhdistys julkaisi seitsemän antologiaa eli albumia jäsenten kirjoituksista. Vuonna 2011 julkaisimme seitsemän naisen kirjoi�aman yhteisen kirjan nimeltään Kerrospeili. (toim.

Chris�ne Hammar).

jotkut jäsenistä ovat jopa pelänneet tuoda julki tekstejään kirjoitusvirheiden pelosta.

Joku on joskus sanonut, e�ä jokaisen tulisi kirjoi�aa oma elämäkerta. Se on myös helpoin tapa aloi�aa kirjoi�aminen.

Jokaiselle tulee mieleen lapsuudesta joku erityinen tapahtuma, josta on helppo kertoa. Olkoon se vaikka saunareissu. Ei kannata yri�ää muistella koko elämäänsä ennen kuin aloi�aa, vaan lähteä todella siitä tärkeästä tapahtumasta. Sitä kirjoi�aessa tulee mieleen koko ajan uusia (vanhoja) muistoja. Jatketaan nyt vaikkapa sitä sauna teemaa, keiden kanssa siellä saunassa ol�in, isä, äi�, siskot ja veljet?

Mitä saunan jälkeen teh�in? Lähde�inkö tansseihin vai viete�inkö ko�-iltaa? Mitä siellä tansseissa tapahtui ja keitä muita siellä oli? Näin se etenee. Yksi asia johtaa toiseen.

Kirjoi�aessa muis�in palautuu uskomaton määrä unohdetuksi luultuja asioita. Se on rikas aikamatka omaan mieleen ja sillä on puhdistava vaikutus.

Muita kirjoittajayhdistyksiä:

Yhdistys julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Kul�uurileh� Eliasta.

Yhdistyksen ko�sivut osoi�eessa www.ukir.info peruste�in vuonna 2010. Samana vuonna peruste�in verkkosivuillemme myös Kirja-Elias, johon halukkaat voivat kirjoi�aa arvioitaan mielenkiintoisista kirjoista.

Yhdistyksellä on Facebookissa oma ryhmä, johon voi lii�yä, vaikka ei olisikaan yhdistyksen jäsen. Jäsenille lähetämme useamman kerran vuodessa Pikku-Eliaksen eli jäsenkirjeen.

Kirjakahviloita yhdistys on järjestänyt vuodesta 2010 läh�en. Aluksi Työväenliikkeen kirjastossa ja nykyisin myös Vallilan kirjastossa. Vieraana on käynyt tähän mennessä kymmeniä kirjailijoita; romaanien, runo- ja �etokirjojen kirjoi�ajia ja kääntäjiä. Kirjakahviloissa järjestetään myös runoiltoja OpenMic -hengessä ja muuta kirjallisuuteen lii�yvää.

Vuonna 2012 myönsimme ensimmäisen Tommy Tabermann -palkinnon muusikko Toni Edelmannille. Vuonna 2017 palkinnon saajaksi vali�in runoilija Erkka Filander.

Uudenmaan Kirjoi�ajien puheenjohtaja on Lauri Vanhala ja sihteeri Jorma Hyvönen.

Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö

Vantaan kirjoittajat ry

Kirjailijaverkoston kaikki yhdistykset: www.kirjailijalii�o.fi/lii�o/ kirjailijayhdistysten-verkosto Teksti: Jorma Hyvönen

Puheenjohtaja Jorma Luoma.

Esi�ely alla.

Pitkän ajan jälkeen opimme ymmärtämään paremmin menneitä tapahtumia ja asioita, jotka silloin saa�oivat jäädä meille epäselviksi. Se on matka jota ei kannata jä�ää tekemä�ä.

Vielä aloi�amisesta. Olen saanut sellaisen neuvon, e�ä kirjoita vaikka mitä teks�ä suoraan jostain lehdestä tai kirjasta ja siirry jossain vaiheessa omaan teks�in.

Esimerkiksi: alussa Jumala loi taivaan ja maan. Si�en luo�in uimahyppykerho Härveli ja minäkin liityin siihen vanhoilla päivilläni. Si�en vaan jatketaan joko faktaa tai fik�ota. Pääasia e�ä sulkakynä käy ja teks�ä paperille syntyy.

Miksi kanna�aa kirjoi�aa * Oppii ymmärtämään itseään, kanssaihmisiään ja elämää paremmin. * Ympäristön havainnoin� syvenee/ kirkastuu. * Kirjoi�aminen virkistää aivotoimintaa ja karko�aa tylsistymistä. * Antaa mahdollisuuden luoda omia fantasioita.

julkaisee Särö –lehteä (www.saroleh�.net), jossa on kul�uuria 80–160 sivun verran neljä kertaa vuodessa. Särö myös ylläpitää Oder-residenssiä itäisessä Saksassa. Puheenjohtaja on Sanna Saastamoinen, sihteeri Heikki Kekki.

Kansalaisopisto Jukolan kirjoittajapiiri

toimii Nurmijärvellä.

Kirjoittajayhdistys Lyyti ry:n ko�paikka

on Kerava.

Puukstaavi – Lohjan kirjoittajat

on peruste�u 1960-luvulla kirjalliseksi keskustelukerhoksi. Lisää �etoa: www.puukstaavi.blogspot.fi.

Runoyhdistys Nihil Interit ry on perus-

te�u vuonna 1993. Yhdistys julkaisee Tuli&Savu runouslehteä, digitaalisen runouden sivustoa Nokturnoa, jakaa Nihil Interit -runouspalkintoa ja ylläpitää sparrausryhmiä runoilijoille. Lisää �etoa löytyy: www.nihlinterit.wordpress.com.

Puheenjohtaja on Eeva Siivonen ja sihteeri Veera Antsalo.

* Palau�aa nuoruuden kultaamia muistoja. * Omat teks�t ovat persoonallisia lahjoja. * Au�aa selviämään kriiseistä, se on hyvää terapiaa. * Kirjoi�aminen on ongelmien analysoimista ja ratkomista. * Se on myös sielunhoitotyötä. * Voi osallistua kirjoituskilpailuihin ja sitä kau�a päästä antologioihin ja tulla palkituksi. * Voi julkaista omakustanteita ja jos on onnea sekä taitoa, voi saada jopa kustannussopimuksen. * Kaiken kaikkiaan hyvä harrastus ja elämänrikastu�aja. * Sopii kaikille ikään katsoma�a.

Jorma Luoma, puheenjohtaja Vantaan Kirjoittajat ry 21 Elias 1/2018

SIILI © 2016 Ritva Niemi-Ronkainen Vantaan Kirjoi�ajat ry Kuin pelästynyt pieni siili käperryn itseeni.

Pyöristän selkäni, piilotan pääni har�oi�eni väliin.

Suljen silmäni ja odotan, kuinka tuhannet pilkalliset sanat iskeytyvät nahkaani.

Pelkoni keskellä en muista hämmästellä sitä, kuinka piintyneitä ennakkoasenteeni ovat!

SAMEISSA VESISSÄ

Riku Räihä: KAKSI RUNOA

Sitä on kuin uisi sameissa vesissä, vaikeudet seuraavat toisiaan unen ja valveen rajoilla joka hetki, väsymys vyöryy päälle, kuin toisiaan seuraavat sadekuurot, siinä minä sätkin kuin kala vasussa, yritän pysyä valveilla ja nukkua.

Yö ja päivä sekoi�uvat toisiinsa, varjot liikkuvat ympärilläni, taannun menneeseen, tämä hetki karkaa tulevaisuuteen.

Seison vuoren huipulla, mikään ei liiku, vaikka maailma lepää allani, koen näköala�omuu�a, osa�omuu�a kaikkeen, ulkoistan itseni.

Omiste�u kunnioituksella Toivo Laaksolle.

Tulethan väriläikäksi Kirjoi�ajayhdistysten Talvipäiville 2018?

Jorma Luoma Vantaan Kirjoi�ajat ry

Mu�a älä laita minua roskiin vieraassa kaupungissa.

Ei perheenjäseniä sillä tavoin haudata."

YHDESSÄ MUTTA YKSIN © 2016 Ritva Niemi-Ronkainen Vantaan Kirjoi�ajat ry Kaislat leikkaavat ihoa kuin terävät miekat, vielä syvemmältä leikkaa poissaoleva katseesi.

Sorsa lehahtaa pelästyneenä lentoon, pakoon jäätyny�ä hiljaisuu�a aaltojen yllä.

OLEN Olen tässä.

Näe minut.

Olen tässä.

Kuule minua.

Olen tässä.

Kosketa minua Olen tässä.

Olen.

Elise Carlsson Vantaan Kirjoi�ajat ry

SATEENVARJON VIIMEINEN TOIVE Olin tanssikursseilla Tampereella pääsiäisenä 2010, kun pitkään palvellut myrskysateenvarjoni tuli myräkässä �ensä päähän. Aioin lai�aa sen roskiin, kunnes kuulin sen hiljaa puhuvan minulle: "Olen perheenjäsenesi. Olen palvellut Sinua vuosien ajan, aina kun olet apuani tarvinnut.

Vastapalvelukseksi pyydän vain yhtä asiaa: Vie minut ko�in — ko�si on myös minun ko�ni — ja poista minut aikanaan talousjä�een yhteydessä.

17.11.2017 Tänään minulta särkyi yksi viidestä perintölautasestani.

Nuo viisi lautasta ovat muisto ajalta, jolloin meitä vanhempieni perheessä oli viisi perheenjäsentä, 1970-luvun alussa.

Harrastatko kirjoittamista?

Tervetuloa Vantaan Kirjoittajat ry:n jäseneksi!

Arvostamme kirjoitusharrastusta ja niin muodoin jokaisen omaa tekstilajia, tyyliä ja taitoa kirjoititpa runoja, satuja tai novelleja.

Omien tekstien iltapäivät Tilaisuudet järjestetään lauantaisin kello 14:00 Tonttulassa, Vantaan kaupungin nuorisotilassa osoitteessa Ratatie 2, 01300 Vantaa. Tuo (lyhyehkö) tekstisi. Saat siitä palautetta kuulijoilta. Voit ilmoittautua puheenjohtajalle tai tulemalla suoraan paikan päälle.

Vantaan Kirjoittajat ry: - kokoaa antologioita.

- seuraa kirjoituskilpailuja, jotta halukkaat tietävät ryhtyä leikkiin.

- antaa kirjoittamisen ohjausta.

- järjestää yleisötilaisuuksia.

22 Elias 1/2018

Jäsenmaksu 15€/vuosi.

Lisätietoja: puheenjohtaja Jorma Luoma, 050-4422604.

Liity myös Facebook-ryhmäämme: Vantaan kirjoittajat ry

Kasvamisen ihme Ensimmäinen ko�ni oli oma nahkani, vajaan neliömetrin laajuinen oma ihoni, johon vasta maailmaan putkahtaneena olin kääriytynyt. Luojan munasta kuoriutunut avuton olento, joka kohdun lämmöstä pullah� hartaas� odote�una ihmisen alkuna koleaan maailmaan.

Oli vuoden kylmin päivä, lumi ja jää ka�oivat maan. He� synny�yäni en ollutkaan toivo�u. Minulta puu�ui tärkeä elin ja minut kantanut pe�yi ääre�ömäs�. Itki katkeras�. Yhdeksän kuukauden mi�ainen toiveikas odotus muu�ui tuskaksi ja katkeruudeksi.

Kasvoin tässä pienessä kodissani.

Nahkani venyi. Minusta tuli tunteva olento. Minulla oli kaksi silmää, joilla tähyilin ympäristöäni enkä ymmärtänyt siitä mitään. Minulla oli kaksi korvaa, jotka kuulivat sellaista, mitä ei olisi tarvinnut kuulla. Korvani tulehtuivat usein ja niitä puhko�in tai ne puhkesivat itsestään. Tärykalvoihini jäi suuret arvet.

Minussa oli kaksi aukkoa. Toisesta työnne�in sisään sellaista, mikä pani minut kasvamaan. Seinäni venyivät.

Nahkani laajeni. Toisesta aukosta pääs�n pois sen, mitä en tarvinnut.

Suustani tulvi ulos kaikki se, mikä ei maistunut tai mikä tuo� tuskaa. Itkut purkautuivat tyhjyyteen. Kukaan ei kuullut niitä.

Ko�ni muu�ui taloksi. Aluksi se oli pieni nukkeko� vailla leluja. Ikkunat

olivat hyvin pienet eikä talossa ollut ovea. Talo suureni sitä mukaa kun sisääni tunki �etoa silmieni ja korvieni kau�a.

Ope�elin lukemaan. Pääsin ylioppilaaksi ja taloni muu�ui pieneksi �ilitaloksi.

Valmistuin korkeakoulusta ja taloni kasva� kerroksia.

Talon ympärillä oli kuitenkin vankat muurit. Niiden yli ei voinut kavuta.

Ovet olivat lukossa eikä minulla ollut avaimia. Seinät pullistuivat, ka�o kohosi ylemmäs. Talo oli kovista �ilistä rakenne�u. Tiilien välit oli �lki�y �iviiksi.

Oloni oli ankean ahdas. Jaksoin tuskin hengi�ää. Kiipesin ylimpään kerrokseen saadakseni rii�äväs� happea. Yläkerran ikkunoista näki koko avaran maailman horison�in as�. Halusi ulos kodistani.

Se ei onnistunut. Kaikki �et oli tuki�u.

Muurit nousivat korkeuteen. Hakeuduin �edon ääreen. Täy�n taloni kirjoilla.

Tieto mullis� ko�ni. Ko�ni muu�ui vankaksi kivitaloksi.

Yri�n pol�aa ko�ni. Tupakansavu leijui savupiipusta ylös taivaalle ja tavoi�eli täh�sumua. Ko�ni ei suostunut palamaan mu�a sen ympärille rakenne�in ve�ä täynnä oleva vallihauta.

Silmäni ja korvani avautuivat. Aivoni poimu�uivat. Minua suurempi äly täy� kirjahyllyni. Kasva�n talooni tornin.

Sieltä näki kauas yli mai�en ja merten.

Valtava avaruuslaiva purjeh� torni-

ikkunani ohi. Puskin ikkunan rikki, kasva�n siivet ja lensin laivan kyy�in.

Lähdin omalle purjehdukselleni maailman merille ja vierailin joka satamassa. Kolusin uteliaana maat, mantereet ja valtameret. Tutkin merten pohjat ja vuorten huiput. Imin itseeni kaikki uudet kokemukset. Nahkani kasvoi suuremmaksi kuin kenelläkään muulla. Nahassani oli magnee�, joka ve� puoleensa. Nahkaani helli�in ja minä pehmenin. Hullaannuin ihmisen tuoksusta, opin nau�skelemaan kaikilla aisteillani. Tavoi�elin täh�ä, kolku�elin taivaan lakea, lepäsin autuaana Linnunradalla.

Kaiken koe�uani palasin maan päälle, alkulähteilleni. Avaruuslaivani hajosi ja upposi mereen. Taloni oli muu�unut linnaksi. Avaruustuulet olivat hävi�äneet muurit sen ympäriltä. Vallihauta oli kuivunut ja sen �lalla väreili kukkaketo.

Asetuin asumaan linnaani mu�a nahkani jatkoi kasvamistaan.

Nyt nahkani poimu�uu. Poimujen välissä lepäävät tuskani ja riemuni.

Kannan niitä mukanani niin kauan kuin jalkani vielä nousee ja aivojeni poimut ovat avoimet.

Purin kaikki tunteeni ja kokemukseni kirjapainossa värikkäisiin kukkakansiin.

Niiden välissä olen minä.

Nyt minä myyn itseäni.

Irmeli Kaario

Sikiöasento Tuulenpuuska paiskasi parvekkeen sisemmän oven kiinni. Kuulit, miten lukitussalvoista alempi loksah�. Ääni oli napakka. Tiesit he�, ovi oli nyt lukossa.

Se oli ava�avissa vain huoneen puolelta. Istuit tyynes� aloillasi, pol�elit savukkeesi loppuun, pudo�t natsan lasipurkkiin, kiersit pel�kannen kiinni ja hauko�elit. Ärtymys ja avu�omuus kiipeilivät vatsanpohjastasi, nousivat kurkunpäähän. Ohimoissasi humisi.

Si�en nousit ylös, kokeilit tunkea sormiasi ahtaaseen ovenrakoon siinä onnistuma�a, lonksu�elit ponne�omas� ovenkahvaa. Ovi pysyi lukossa, sinä ulkona parvekkeella. Lyhythihainen paita ja verry�elyhousut lämmi�vät huonos� huh�kuisessa illassa. Huh�kuun monille kohtalokkaissa tuulissa.

Olit jo potkaisemassa ovea kaikin voimin, mu�a luovuit aikeesta. Raivosi katosi yhtä äkis� kuin oli noussutkin.

Avu�omuus painoi har�asi lysyyn.

Istahdit tuolille, hauko�elit. Pää�t

olla hätääntymä�ä. Olit itse syypää �lanteeseen, syypää elämääsi. Jos olisit elänyt toisin, olisit ollut yksi lenkki ketjussa, osa joukkoa. Olihan sinulla niitä, tu�uja ihmisiä, nimeltä tu�uja, oli joitakin läheisempiäkin. Mu�a et osallistunut niiden elämään tai puhunut niille asioistasi. Olit mieluummin tarkkailija, kuljit sivuteillä. Hyvä niin, ollaan si�en tässä. Niin sinä sanoit itsellesi. Vakuu�elit hallitsevasi itsesi.

Parvekkeen metallinen kaide tuntui jääkylmältä kourissasi. Nojasit kaiteeseen ja katselit kadulla alapuolellasi kuhisevaa elämää. Hetken olit aikeissa huutaa apua, mu�a luovuit pian ajatuksesta. Miksi olisit vaivannut tuntema�omia ohikulkijoita omilla murheillasi? Ahdinko oli omasi. Ei se niille kuulunut. Niillä kaikilla oli avaimet taskussa, ko� tai perhe odo�elemassa.

Kaikilla omia, henkilökohtaisia asioitaan. Sinua kiuku�. Mieleesi nousi vastenmielisiä kuvia. Näit itsesi kaikkival�aana käskijänä. Syydit mielessäsi

karkeuksia via�omien ohikulkijoiden niskaan. Kiristelit hampaitasi. Si�en soit armahduksesi kauhistuneille alamaisillesi.

Halusit nähdä ihmiset polvillaan edessäsi.

Säikähdit ajatuksiasi.

Vilunväre puista�. Mielesi teki kahvia ja tupakkaa. Tupakkaa sinulla oli taskussasi ja syty�n. Kahvikuppi oli olohuoneen pöydällä, lukkojen takana. Samoin puhelin. Sinulla oli vain tupakkasi, kasvava epätoivo ja vilu. Olisitpa edes o�anut puhelimen taskuusi, mu�a et o�anut.

Entä mihin olisit soi�anut? Pikkusiskolle, jollekin en�selle työkaverille, taloyh�ön huoltomiehelle vaiko itse Jumalalle?

Mitä se olisi hyödy�änyt? Et �ennyt kenenkään puhelinnumeroa, eikä kukaan heistä osannut kaivata sinua. Sinua itke�.

Katselit kuvajaistasi olohuoneen ikkunasta, rykäisit kuuluvas�. Kokosit tarmosi.

Tutkit parvekkeen läpikotaisin mu�a et löytänyt minkäänlaista oven avaamiseen soveltuvaa esine�ä. Naulaa, pellinpalaa, rautalangan pätkää. Mitään hyödyllistä ei Elias 1/2018 23

löytynyt. Vaikka olisi löytynytkin, et olisi kuitenkaan osannut käy�ää.

Pakenit lapsuuteesi ja nuoruuteesi.

Muistelit, miten muut ikäisesi kokoontuivat koulutun�en jälkeen palloken�lle tai riensivät joukolla kaupungille. Sinä et. Luit kirjoja tai kuljeskelit yksiksesi ratavar�a. Viihdyit niin. Et pitänyt urheilusta, vaivaannuit hälinästä, et osannut hyppiä pitkälle tai korkealle.

Mitä niistä, pitäkööt ennätyksensä, aja�elit. Osa niistä oli jo kuolleita, osa kitui jotenkuten. Et ollut katkera tai kateellinen. Olit parhaimmillasi omassa seurassasi. Nyt olit omillasi etkä viihtynyt. Palelit ja olit pääsemä�ömissä omalla parvekkeellasi.

Vielä kerran hylkäsit ajatuksen huutaa apua. Avasit jo suusi, mu�a huuto takertui kurkkuusi. Et kyennyt häiritsemään muita yksityisellä hädälläsi. Neuvo�omuus lamaannu�, ylivoimainen rii�ämä�ömyyden tunne kävi tahtoasi suuremmaksi. Palelit ankaras� ja käperryit semen�la�alle, ikäkulun matonriekaleen päälle sikiöasentoon. Sisältä huoneesta kuului vaimea musiikki, ulkoilma kylmeni nopeas�.

Olli Sarpo

Ulkopuolisuus voimavarana Minä olen ne mummon pelargonian juuret saviruukussa. Kasva�ajani ja kastelijani lähde�yä parempiin huoltoporukoihin, olin jäänyt siihen mökin ikkunalaudalle odo�elemaan, mitä tuleman pitää. Muutamien viikkojen kulu�ua tulivat uudet asukkaat ja toivat tullessaan muovikukkia rinnalleni. Kovin olivat kirjavia ja helppohoitoisia muovias�oissaan. Eivät tarvinneet ve�ä milloinkaan, eivätkä liioin ravinneliuoksia. Oudoimmalta minusta tuntui, e�ä kukkivat, vaikka perheestä kukaan ei koskaan puhutellut niitä, eivät hypistelleet leh�ä, eivätkä kuiskutelleen kukinnoille salaisuuksia. Niinhän mummo aikoinaan minua hoiteli. Olimme ikään kuin tarpeellisia toisillemme. Minä iloitsin mummon vesilorauksista ja supa�eluista ja siitä, e�ä hän nyppi hellin käsin kuihtuneita, aikansa eläneitä leh�ä pois varsiltani. Tiedän, e�ä mummo piristyi aina, kun oli minulle huoliaan huokaillut.

Tietys� tein parhaani ilahdu�aakseni hoitajaani. Pitkin kesää oli ruukkuni täynnä hehkuvan punaisia kukkater�uja siinä ikkunalaudalla. Mummo istuskeli keinutuolissa kahviaan hörppien ja katseli minua. Meillä oli tavallaan yhteinen kieli ja mieli.

Ko�ni uudet asukkaat näkivät

minussa jotain vaivalloista ja outoa. Niitä muovikukkia siinä rinnallani ase�elivat uuteen järjestykseen, pyyhkivät joskus jopa pölyjä kovapintaisilta lehdiltä, tunkivat niitä niin �heään, e�ä minulla oli tukalat oltavat. Kovin ahtaaksi ja yksinäiseksi tunsin oloni. Niinpä yhtenä aamuna �pahdin la�alle siitä ryhmästä.

Näin kuinka ilmeilivät toisilleen, eikä kukaan voivotellut, tai ollut osano�avan näköisenä. Kukintoni olin jo ajat si�en kuihdu�anut, ruukussani oli vain ruskeita varsia, käpristyneitä leh�ä ja juuret mullan alla. Uusi emäntä noukki minut siitä la�alta, käveli ulkoportaille ja hei� porraspieleen. Hän ei sietänyt erilaisuu�ani, eikä nähnyt juurissani vielä elossa olevaa voimaa.

Siinä minä värjö�elin aikani porraspielessä, tuulessa ja tuiskussa.

Näin kuinka uusi emäntä kantoi usein jätelaa�kkoon muovipussissa niitä muovikukkiaan, roiko� kaupasta �lalle uusia ja kirjavia silkkipaperikukkia kassikaupalla. Kerran liukkaalla kelillä kompastui ruukkuuni ja oli tuiskahtaa nenälleen. Katsoi vihaises� kylkiäni, mu�a ei potkaissut, vaikka näy� mielensä niin tekevän.

Si�en eräänä päivänä tuli siitä naapurista nuori emäntä kyläilemään ja pois läh�essään tarjosi minulle villatakkinsa suojissa kyydin ko�insa. Olin kai hänelle muisto menneestä mukavasta mummosta. Hänen ikkunalaudalla oli kyllä asparagusta, begonioita ja posliinikukkaa, mu�a ei yhtään pelargoniaa.

– Katsokaapa tytöt, mitä pelas�n naapurin porraspielestä, huudah� emäntä ty�ärilleen. – Sinne pihalle olivat jä�äneet, pois silmistä, pois mielestä. Mu�a täällä ruukun sisällä on vielä terveen näköiset juuret. Tästä kasvaa vielä koko kodin kaunistus, kunhan alan kastella ja hoidan hellyydellä, samalla tavalla kuin pil-

Lähtö Siinä ukko lepäsi, hirsituvan seinustalla arkussa. Arkku oli musta, kansi, joka oli noste�u viereen, oli harmaa. Arkun kannessa oli kreppipaperiröyhelöitä. Kuolinpaita oli valkoista liinaa. Muorin eläessään tekemä.

Kasvoilla ohut harso. Tuvan varjo lankesi arkun ylle niin, e�eivät kärpäsetkään pahemmin pörränneet kelmeäkasvoisen ympärillä.

Kevätpäivä oli kirkas, mu�a pohjatuuli toi viileyden. Jotain samaa viiley�ä, joka aina oli vanhuksen ympärillä. Mitä läheisempi henkilö, sen suurempi viileys. Vain kulku24 Elias 1/2018

miehille rii� hyvää tahtoa. Ja piioille, joiden vieressä öisin vieraili. Muori aikoinaan oli nämä yöpyörähdykset �ennyt.

Tiesi myös kurjien kokemustensa kau�a, e�ä tämä oli hänen ris�nsä. Ja loppuihan se ukon puh� lopuksi, tuossa kuudenkymmenen korvilla. Samoihin aikoihin hän tavallaan luopui isännyydestä. Antoi poikain touhuta, vääntää kivet, pol�aa kasket. Mitään jakoa ei talossa tehty.

Iisakki läh� kiukuspäissään Amerikkaan.

Kalle alkoi tehdä kylän tytöille huori-

pentuja, ryyppäilikin enemmän kuin oli sopivaa. Tytöt nai�in vihdoin. Ei niin kummoisiin paikkoihin, pikku torppiin.

Mikä oli ollut tämän elämän tarkoitus.

Mistä tuo lämpö kulkumiehille. Oliko heillä se kadote�u vapaus, taito tulla ja mennä. O�aa päivä ja o�aa yö. Maamiehen siteet ovat vahvat, maa sitoo, ei päästä omaansa.

Ukko laske�in arkkuineen lähelle suurta kuusta. Maa sitoi.

Kaija Räihä

ven reunalle siirtynyt naapurin mummo aikoinaan.

Emäntä haki ullakolta korkeajalkaisen kukkapöydän, ase�eli minut siihen ja ruukkuni alle lautasen ylimääräisen kasteluveden valumista varten.

Olin omalla, erityisellä paikallani, ulkopuolella muista kukista. Tunsin itseni hieman yksinäiseksi, mu�a sitkeäs� aloin eläviksi jääneistä juuristani kasva�aa uusia varsia leh�neen. Ikkunalaudalla majailevat kasva�t ihme�elivät uusia silmuja, joita puskin ruukkuni täyteen. Keskenään suhisivat niin hiljaa, e�en kuulisi mitään. Minussa kasvoi uho; kohta näytän punaiset kukkani kaikille. Täällä, erillään muista, näki paremmin, mitä kaikkea talon sisällä tapahtui.

Lajitoverit ikkunalaudalla unoh�vat välillä minut ja alkoivat keskenään suhista isoäänises� mielipiteitä talon ihmisistä. Kaikki olivat samaa mieltä.

Emäntä oli liian lihava ja isäntä suorastaan aidan seipääksi ohentunut paljosta työnteosta ja laihasta ruokinnasta johtuen. Laiha ruoka johtui taas siitä, e�ä emäntä eh� lihakeitosta napsia suuhunsa kaikki mehevät palat lautaselleen ja isännälle jäi vain suolalla ja paljolla pippurilla mauste�u liemi.

Kaikki olivat samaa mieltä siitä, e�ä kohta isäntä lähtee kalppimaan toisen

naisen kainaloon.

Minä kun olin hieman etäämmällä muista, kuulin selväs� kaikkien mielipiteet ja hihkaisin sekaan oman näkemykseni kyseisestä, meitä kaikkia koske�avasta asiasta.

– Mielestäni emännällä on toisenlaiset geenit kuin isännällä. Minkä he itse mahtavat sille, e�ä ovat eri puista veiste�yjä!

Koko ikkunalaudalla majaileva kukkarivistö vaikeni he� kuultuaan mielipiteeni.

Mulkoilivat minua säälien ja jatkoivat sitten tulevaisuuden poh�mista keskenään niin hiljaa, e�en enää ero�anut sanoja.

Asparagus supa� jotain surusyömisestä ja muut nyöky�elivät leh�ään, olivat �smalleen samaa mieltä.

Emäntä tassu�eli aamuisin vielä yöpaidassaan luokseni, tunnusteli pullealla etusormellaan ruukussani olevaa multaa. Siitä hän �esi, tarvitsenko ve�ä ja jos hän pää�eli, e�ä ei tänään kastella, jäi hän kuitenkin vierelleni kertomaan yöllisiä uniaan. Minä kuuntelin herkällä korvalla ja tunsin sillä hetkellä olemassaoloni tarpeelliseksi.

Kun tuli uusi kevät, olin jo täynnä reheviä kukkater�uja ruukun täydeltä.

Emäntä siirsi minut ulos suureen saviruukkuun, tunki vierelleni verenpisaran ja reunukset täyteen alaspäin roikkuvia suikerovar�sia mura�eja. Aurinko poro� pilve�ömältä

VAIKEA RAKKAUS 2017 Rosafiona makasi mahallaan sängyssä.

Katselin hänen muodokasta vartaloaan, yllään pikkupöksyt ja toppi. Tätä kaikkea hänessä rakas�n: naurua, tapaa puhua, matalaa same�sta ääntä, muotoa ja eleitä. Ihoa ja koko ihmistä. Kahvinkei�n oli �putellut pannun täyteen. Kaadoin kahvia kuppiin, menin parvekkeelle ja syty�n tupakan.

Olin tutustunut Rosafionaan ravintola Vltavan terassilla kaksi viikkoa si�en. Istuin yksin, kohta naisseurue tuli samaan pöytään. Rosafiona istui viereeni. Ensin naiset ju�elivat keskenään. Rosafiona ihme�eli, miksi olin niin hiljainen ja esi�eli itsensä.

Hän alkoi kysellä kaikenlaista. Vastailin kysymyksiin ja kerroin itsestäni. Tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina, enkä jänni�änyt yhtään. Illan kuluessa toiset naiset läh�vät omille teilleen.

Jäimme Rosafionan kanssa kahden.

Kemiat alkoivat hyrrätä, hän nojautui minuun ja minä häneen. Ilta oli viileä, tuntui hyvältä tuntea naisen vartalon lämpö. Katselimme toisiamme kasvot lähekkäin ja yllä�äen aloimme suudella.

– Haluaisin nähdä sinut uudelleen,

sanoin Rosafionalle.

– Samat sanat. Vaihdetaan numeroita ja tehdään treffit.

Treffit joh�vat siihen, e�ä jo nyt Rosafiona asuu luonani Viikissä. Hän muu� luokseni tänne Viikin lähiöön kalliista Töölön vuokra-asunnosta.

Yksiöni on sopiva kahdelle. Eikä meillä kummallakaan ole lapsia - epäonnistuneita parisuhteita kylläkin. Jostain syystä elämä oli heitellyt kumpaakin. Minua, en�stä merimiestä, maasta maahan ja Rosafionaa lentoemäntänä paikasta toiseen. Nyt, kun kumpikaan ei enää toiminut en�sissä ammateissaan, oli aikaa pysähtyä paikoilleen. Se kai saikin meidät näin pian yhteen.

Join kahvia parvekkeella ja imin savuke�ani. Rosafiona tuli kahvikuppi kädessään ja istui syliini.

– Meillä töissä yks Merja os� koiranpennun Virosta, hän sanoi.

– Miksi sieltä as�?

– Se oli etsinyt ne�stä ja sieltä saanut halvalla. Se tuo�in tänne Helsingin satamaan.

– Oliko toi vihje, e�ä ote�aisiin koiranpentu? kysyin.

taivaalta ja tunsin kerrankin oloni ruh�naalliseksi. Olin niin kaivannut elämän eliksiirejä: ve�ä ja valoa.

Verenpisara siinä kainalossani sen sijaan sai auringonpistoksen.

Tipu� kaikki auki olevat kukkansa, nipis� nuput kiinni ja olisi kohta ollut menny�ä kukkaa, ellen olisi suhissut sille, e�ä älä he� lannistu. Mehän ollaan tässä näköalapaikalla. Nähdään kaikki menevät ja tulevat, tutut ja tuntema�omat. Verenpisara sai uu�a puh�a, kun huomasi, e�ei ollut yksin ruukussa joka paikkaan kiemurtelevien mura�en kanssa.

Muutaman viikon kulu�ua oli saviruukku täynnä tulipunaisia kukkiani ja punavalkoisia, nöyräs� varsistaan riippuvia verenpisaroita.

Kylä�e oli aivan siinä talon nurkalla ja �eltä oli hyvät näkymät pihalle.

Kesäisin �ellä vaelteli kesälomalaisia ja �etys� kylän omaa väkeä. Ko�ni kohdalla useimmat kulkijat hiljensivät vauh�aan ja tuijo�vat niskat kiemurassa tätä uu�a asuntoani, jossa vie�n kesää verenpisaran ja juoruilevien mura�en kanssa.

Ehkä ohikulkijat aja�elivat, miten kaunista voi yksinkertainenkin olla oikealle paikalle aseteltuna, massasta poikkeavana väriläiskänä.

Kirsti Mäenpää Rosafiona ei vastannut, katsoi minua kysyväs� ruskeilla silmillään, haroi tummia hiuksiaan ja veny�eli.

Nuuhkailin hajuveden tuoksuista kaulaa, sili�n topin alta paljasta selkää.

Hän kietoi kätensä har�ani yli, nojautui �ukemmin minuun kiinni ja sanoi: – Koiranpentu olisi meidän lapsemme.

– Et edelleenkään halua lasta?

– En haluu tulla enää raskaaksi tässä iässä.

– Ollaanhan me nykyisin päivätyöläisiä…

Mu�a..?

– Mitä mu�a? Rosafiona ihme�eli.

– Ollaan vauhdilla ede�y, sanoin.

– Se on to�a! Työkaverit Vaatetalossa pitää mua ihan hulluna, kun mä muu�n sun luo näin äkkiä.

– Antaa heidän pitää. Ajan kuluessa ei kukaan enää ihme�ele mitään.

Aloin hieroa Rosafionan kananlihalla olevia reisiä. Joimme kahvit loppuun ja minä stumppasin tupakan. En edes ymmärtänyt kuinka onnellinen olinkaan.

Ja siinä se si�en oli, koiranpentu.

Virolainen kasva�aja oli tuonut Länsiterminaaliin pienen lapsemme.

Virosta as�, niin kuin olimme sopineet.

Sekarotuinen Jack Russell, musta kiiltävä 25 Elias 1/2018

turkki, kuparinruskeita sävyjä selässä ja kyljissä. Autosta se katseli parkkipaikan ympäristöä, ihmetellen uteliaana uu�a mailmaa.

– Eikö se ollutkin kaksi ja puolisataa euroa? Rosafiona sanoi virolaismiehelle.

– Kyllä vain, tämä vastasi.

Rosafiona ojensi miehelle setelit. Mies sujau� ne taskuunsa ja antoi koiran EUpassin, josta selvisi kahden kuukauden ikä.

– Tei�e hyvät kaupat, mies sanoi.

– Pentu on täysin terve ja leikkisä poika.

– Ihanaa! Rosafiona vastasi.

– Olemme nyt perhe, totesin.

Lähdimme ajamaan ko�in. Viikko oli kulunut. Eläinlääkärillä oli käynyt ilmi, e�ei koiranpentu ollutkaan kahden kuukauden ikäinen, vaan melkein puolta nuorempi. Koiran EU-passin �edot olivat siis vääriä. Eläinlääkäri kertoi koirien lai�omasta pentutehtailusta Virossa.

Koirat erotetaan emoista liian aikaisin ahtaiden �lojen ja rahan ahneuden takia. Onneksi koiramme oli sentään fyysises� terve. Eikä ripuloinut tai oksennellut ja ruoka kelpasi. Rokotukset ja madotusohjeen saatuamme tarkkailimme pentua päivästä toiseen.

Mikään ei näy�änyt olevan pielessä, joten lakkasimme aja�elemasta koko asiaa.

Rosafiona teki Vaatetalossa päivävuoroa. Olin saanut Vuosaaren telakalta kolmivuorotöitä satamahinaajalta. Vapaapäiviä sain pitää kolmesta neljään korvauksena pitkistä vuoroista. Se sopi minulle, osi�ain päivämerimiehen työtä.

Kun vuosi oli vaihtunut, Milo oli kasvanut jo isommaksi kuin jackrussell.

Vain alaspäin taipuneiden korvien muoto kertoi, e�ä koirassa oli tuota rotua. Muuten se näy� nuorelta paimenkoiralta. Koko oli tullut meille molemmille yllätyksenä. Lisäksi se muu�ui aremmaksi, rähjäsi melkein jokaiselle vastaan tulevalle koiralle, toisinaan ihmisillekin. Jalkakäytävillä hihna oli pide�ävä �ukalla. Sentään kotona Milo oli mitä ihanin kumppani, paitsi e�ä se melkein aina haukkui porraskäytävästä kuuluvia ääniä.

Rosafiona oli alkanut hoitaa koiraa enemmän työvuorojeni vuoksi. Milo oli selväs� hänen koiransa. Rosafiona helli minua ja Miloa kuin lapsiaan. Ulkona hän koulu� koiraa siihen tarkoite�ujen namien avulla. Parannusta oli tapahtunut ja minäkin olin omaksunut saman tavan. Tiesin varmas�, e�ä kaikki tulee muu�umaan parempaan suuntaan. Kyllä me vielä Milosta käytöskelpoinen koira saadaan.

Elias 1/2018 26

4,5 VUOTTA MYÖHEMMIN Heräsin la�alta kaameassa krapulassa tyhjien viinapullojen seasta. Edellisenä talvena putosin hinaajan mastosta, kun olin vaihtamassa merkkivaloa. Sairaalaan joudu�uani selkäni leika�in, mu�a leikkaus epäonnistui. Sairaspäivärahan turvin odo�n työkyvy�ömyyseläke�ä, enkä ollut varma, miten tässä tulisi käymään. Vahvat kipulääkkeet laukaisivat minut uudelleen juomaan. Päivästä toiseen olin lääketokkurassa ja usein humalassa.

Rosafiona ruokki ja ulkoilu� Miloa.

Hoi� minuakin, kunnes hänen voimavaransa loppuivat. Milo oli muuttunut en�stä aggressiivisemmaksi, teki hyökkäyksiä vastaantulijoita kohtaan. Oli päässyt muutaman kerran näykkäämäänkin. Ulkoilu�amisesta oli tullut stressaavaa vilkkaassa Viikin lähiössä. Eläinlääkäri oli aikoinaan ollut oikeassa. Kirosin mielessäni moraali�omat pentutehtailijat, jotka pilasivat koiran elämän ja saivat koiranomistajat monen vuoden helve�in.

Rosafiona oli muu�anut Milon kanssa Malmille, katkaissut välimme ja saanut tarpeekseen minusta.

Sil� hän kävi välillä luonani kylässä koira mukanaan. Voi, kuinka rakas�nkaan heitä. Halusin molemmat takaisin luokseni, mu�a vastaus oli monta kertaa EI! Kännykkäni pirah� soimaan. Vastasin siihen nimelläni: – Markus.

– Moi. Tää Milon ulkoilu�aminen on käynyt pitkään mun hermoille, kuului Rosafionan ääni kuulokkeesta.

– Ollaahan me jo pitkään puhu�u, e�ä Milo lopete�ais, vastasin. – Koira kärsii koko ajan jatkuvassa pelossa varsinkin ulkona, jatkoin.

– Kai sä oot oikeessa... Ootko taas o�anut liikaa pillereitä? Äänestä huomaa.

– Niin kai... Kivut ovat kovia...

– Pitääkö mun tosiaan �lata aika, e�ä se täytyy lope�aa? Rosafiona kysyi.

– Täytyy. Ei Milon pidä antaa kärsiä loppuelämääsä. Eihän koirakoulu�ajakaan mitään sille mahtanut.

Rosafiona purskah� itkuun ja sanoi: – Lopetetaan tää puhelu... Soitan sulle loppuviikosta.

– Tehdään niin, vastasin ja suljin puhelimen.

Viikko oli kulunut. Ovikello soi. Avasin oven ja Milo hyppäsi rintaani vasten häntä heiluen. Rosafiona tuli perästä ja ve� oven kiinni. Istuin sohvalle, Milo tuli viereeni, nuoli naamaani. Rosafiona istui

tuolille ja sanoi: – Kahdelta on aika Viikin pieneläinklinikalle.

– Joo... Mennään yhdessä, huokaisin.

Rapsu�n Miloa ja tämä puski päällään vatsaani. Korvan takaa rapsu�aminen tuntui hyvältä.

– Oletko pysynyt selvänä? Rosafiona kysyi.

– Olen.

– Huomaan e�ä oot pirteämpi.

– Kiitos... Mu�a pitäiskö perua se aika?

Minä otan Milon.

– Et pysty. Sähän oot ihan rampa!

Nyökkäsin. Rosafiona kaivoi repustaan kameran ja o� minusta ja Milosta muutaman valokuvan. Si�en hän ojensi kameran minulle ja napsin kuvia molemmista.

Eläinlääkäri kutsui meidät toimenpide�laan. Kuljimme tämän perässä käytävän poikki ja tulimme huoneeseen, jossa oli myös eläintenhoitajia. Molemmat nuoria naisia.

Rosafiona ju�eli heidän kanssaan ja kertoi Milon tarinan.

– Tämä on sääli, eläinlääkäri sanoi. – Niin nuori vielä. Mu�a kai se on parempi näin.

– Kai se on, Rosafiona vastasi ja rapsu� Miloa.

Eläintenhoitaja kertoi toimenpiteen kulusta: – Ensin laitetaan ensirauhoite kankkuun, si�en vahvempi nukutuslääke, e�ä eläin nukahtaa. Sen jälkeen oikeaan etukäpälään pistetään kanyyli, josta vielä vahvempi nukutusaine kulkee sydämen pysäy�ämiseen.

Myöhemmin eläinlääkäri kokeili stetoskoopilla koiran sydänääniä, mu�a sydän oli jo pysähtynyt. Kaikki oli tapahtunut rauhassa, toivo�avas� Milon �etämä�ä. Saimme vie�ää Milon kanssa vielä viimeisen hetken. Lääkäri ja hoitaja olivat poistuneet hetkeksi huoneesta.

Nyt Milo oli koirien taivaassa. Suutelin lemmikkini kuonoa, lämmin vielä.

Ulos päästyämme purskahdin itkuun.

Sydämeni pumppasi ”verisiä kyyneleitä”.

Rosafiona rauhoi�eli minua.

– Voidaanko vielä yri�ää, kysyin Rosafionalta.

– Tiedät hyvin, et meidän ju�u oli tässä.

Jatkoimme kulkua emmekä vaihtaneet enää sanoja.

Päivien kuluessa en päässyt ahdistuksestani eroon. Tiesin toimineeni väärin.

Ehkä eläisin edelleen onnellisena saman katon alla Rosafionan ja Milon kanssa, jos olisin ollut juoma�a. ”Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen.”

John Kiviranta

Vera Akvelina ja Hermannin puutalot Nuoret David Fabian ja Vera Akvelina tapasivat toisensa 1900-luvun alussa Tampereella. Menivät naimisiin. Sisävesilaivojen lämmi�äjä "Fabi" sai lämmittäjän paikan Helsingin kaasulaitokselta ja eteen tuli muu�o Helsinkiin, Hermanniin, Vegankadun puutaloon, yhden huoneen vuokra-asuntoon. Lapsiakin tuli, ennen kapinaa, kaikkiaan viisi: neljä poikaa, yksi ty�ö. Äi� Vera Akvelina oli �ukka nuori äi�, terävä suustaan.

Hermannin kaivoista ve�ä hakiessa ympäristön akat ja ukot kuulivat kunniansa. Kotona mies ja lapsetkin, varsinkin pojat. Punikkikin Vera oli, Fabikin sen verran, e�ä valkoiset antoivat potkut kaupungin Kaasulaitokselta. Val�o ei ollut niin tarkka. Fabi pääsi Pasilan VR: n konepajalle. Elämä Hermannissa alkoi joten kuten lutviutua, kunnes…

Vera Akvelina tamppasi ma�oja puutalon parvekkeella, kun laho parveke romah� kallioon. Veralta meni käsi poikki ja klapikaupan

pito Fleminginkadulla keskeytyi.

Vera oli �ukkana, vaa� korvauksia puutalon omistajalta, vuokraisännältä.

Ennenkuulumatonta! En�sestään kiukustunut Vera ei antanut periksi ja lopulta huoneenvuokralautakunta velvoi� talon omistajan maksamaan Veralle korvauksia kivusta, särystä ja työtappioista.

Kiukustunut oli Vegankadun talonomistajakin moisesta vuokralaisen röyhkeydestä. Hän hää� he� tämmöisen perheen pois koko Hermannista.

Perhe hajosi. Lapset joutuivat Oulunkylän ruotsinkieliseen Kullatorpan lastenko�in. Helsingin lastenkodit olivat täynnä kapinan jälkeisiä orpoja.

Lapsille, äidillenikin, jäi elämänikäinen muisto Hermannin puutaloista.

Hermannin asuinalue jyrkässä mäessä Hämeen�en ja Vanhankaupunginlahden välillä syntyi 1900-luvun alussa.

Yksityisten puutalojen kirjava joukko keräsi sekalaista asujamistoa pieniin

vuokra-asuntoihin, sikojen, ro�en, syöpäläisten sekaan. Tätä ainutlaatuista asumismiljöötä kuvaa ansiokkaas� Kari Varvikko, itsekin hermannilainen, kirjassaan ”Puutalojen Hermanni”. Varvikko on tehnyt suurtyön kaivaessaan historiallisia valokuvia talo talolta, katu kadulta vanhasta Hermannista ja lii�änyt kuvien yhteyteen kuvat nykyisestä kivitalo-Hermannista.

Oivat kuvateks�t valaisevat vanhojen talojen värikkäitä historioita.

Puutalojen Hermanni tuho�in 1950luvun puolivälin jälkeen hyvin nopeas�.

Siksi Varvikon teos on ainutlaatuinen kul�uuriteko, katsaus alueeseen ja maailmaan, jota ei enää ole.

Pekka Hurme

Lihallista runoa miehille

Päivi Lappalainen To all my men Runoja Mediapinta: Suomi 100 runokirjaa.

2017. 69 sivua

Myönnetään: tämän jutun otsikko on hiukan kaponen. Runoteos on ”en�sille, nykyisille ja kuvitelluille miehilleni, myös ystäville ja eläimille”, kuten kirjoi�aja kirjan takakannessa toteaa. Takakannen teks� laajentaa kohderyhmän ”kaikille meille ihanille, joilla on oikeus elää ja rakastaa…”

Näitä runojen kohteita ovat muun muassa Henning Mankell / Kurt Wallander ja Kalle-kissa. Runoissa on myös nimeämä�ömiä kohteita eri aikakausilta.

Kyse ei ole paljastuskirjasta, vaikka paljaalla iholla ja ihon alla runsaas� liikutaankin.

Mukana on runoilijan ensimmäinen runo, jonka hän on kirjoi�anut 9-vuo�aana Jari-pojalle: ”Puiden varjossa sinut nään, / Olet muu�unut paljon. / Et päätäs käännäkään, / Käsi vierelläs sua palvoo. / – Päivi 9 vee //” Se on esimerkki lyhyestä runosta. Pidän siitä, e�ä runot vaihtelevat pituutensa ja aihei�ensa mukaan. Niin kokoelma elää eikä puuduta. Tämä kokoelma toimii.

Lyhyeen arvioon ei ole mieltä lainata pitkää runoa, mu�a esimerkiksi voi o�aa sitä kuvaavan osan: ”Kysyn, / tuletko päälleni ja laitat kätesi sinne / minne kukaan ei aiemmin – / sinne mistä järki jä� / mu�a halut ei. / Suuteletko sinne / minne viisaat kuut löytävät / ja minne aina lähdet. / Suutele, ja rankaise niin / e�ä himoni valahtaa taivaisiin, / ja suudelmamme yhtyvät / korkeu�a syleilevät tähdet. ” // Itse asiassa en ole varma, kuuluuko edellä oleva säkeistö sikermään Ma� vai onko se oma runonsa. Joka tapauksessa minua ilahdu�aa sen sensuelli väkevyys. Samaa on monissa muissakin runoissa, ja se antaa yleisvaiklutelman koko kokoelmasta.

Vaihtuvat tyylit Päivi Lappalaisen runot kulkevat juohevas� ja tyylistä toiseen. Yllä on kaksi erilaista sikälikin, e�ä toisessa on riimi�elyä ja toisessa ei. Molempi parempi. Nämä kaksi tapaa voivat esiintyä samassa runossa, eikä se tunnu tyylirikolta.

”Tuuli ja sade / käsi kädessä hyppivät narua / porsku�avat katua pitkin / yön pilvi maan pumpuli / pimeän verhoo, / Oi valo, kuivaa jo kyyneleeni, / paista läpi vehreän pellon. / Avaa silmäni, tunne tuoksu vuokon / ja kissankellon. ”// Tammikuussa 2017 Mediapinta pää� kustantaa 100 runokirjaa Suomen sadan itsenäisyysvuoden kuniaksi. Tarjonta yllä� myönteises�, joten Mediapinta kustantaakin 750 runokirjaa! Oiva kul�uuriteko erityises�, kun �edäme kuinka nihkeäs� runoja kustannetaan ja otetaan kirjakauppojen hyllyille.

Olkaamme tuon kul�uuriteon mi�aisia – ostakaamme ja lukekaamme noita kirjoja. Päivi Lappalaisen teos on yksi esimerkki, e�ä se kanna�aa kyllä.

Jorma Hyvönen

27 Elias 1/2018

Kirjakahvilat

Enemmän kuin koskaan Vuosi 2017 oli ennennäkemä�ömän vilkas Uudenmaan Kirjoi�ajien kirjakahvilavuosi: yhteensä 20 kokoontumista. Työväenliikkeen kirjastossa järjes�mme 9 kahvilaa ja Vallilan kirjastossa 11.

Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten ranta�e 25 A, 00530 Helsinki Syksy 2017 12.10. Annele Aarni-Wiklund (kesk.) ja Anne Laine-Joensuu (oik.) kertoivat Sekste�n (viiden naisen ryhmä) EniG.ma –eroo�ssävyisten runojen kokoelmasta. Runoilijat esi�vät kokoelmasta Sekste�n runoja ja Anne Laine-Joensuu myös säes� huilullaan.

Heitä haasta�eli Eliaksen päätoimi�aja Sirpa Suominen (vas.).

Kuva: Jorma Hyvönen

16.11. Timo Sandberg ja hänen uusin Hei�ola-sarjan jännitysromaaninsa Himon varjo olivat toisen jännitysromaaneja kirjoittavan kirjailijan haastateltavana. Timo Saarto puhu�eli, ja Sandberg myönsi kirjoi�aneensa muitakin jännitysromaaneja, romaaneja, �etokirjoja ja ty�öjen hevoskirjoja.

Kuva: Jorma Hyvönen

7.12. He� sadannen itsenäisyyspäivän jälkeen Kirjakahvilassa vieraili evers� evp., professori Pekka Visuri kertomassa jatkosodan ajanjaksosta, jolloin näh�in Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941. Jalkaväen kenraali Waldemar Erfurth määrä�in Hitlerin päämajasta Suomen päämajaan yhteyskenraaliksi.

Visuria haasta�eli Pen� Peltoniemi.

Kuva: Jorma Hyvönen

Kevät 2018 Työväenliikkeen kirjasto, torstaisin klo 17.00–18.30:

15.2. Runoilija Julia Hietakangas vierailee runokokoelmineen Per Aspera ad astra ja Memento Vivere. Häntä haastattelee John Kiviranta.

22.03. Päivi Lappalainen kertoo runokirjastaan To all my men. Haasta�elijana Jorma Hyvönen.

19.04. Vieraana Olli Sarpo ja aiheena novellikokoelma Olemisen tapaluokkia, haasta�elee Lauri Vanhala.

15.05. Jorma Vakkuri vieraana aiheenaan Runo päivässä, kymmenen parhaassa; runokokoelma: Neljänteen polveen, sata suomalaista runoa vuonna 1918 + 100, haasta�elee runoilija Harri Roussi.

25.1. Toimi�aja Kari Varvikkoa haastatteli Stadion-sää�ön markkinoin�päällikkö el. Pekka Hurme kirjasta Puutalojen Hermanni.

Vallilan kirjasto, Päijänteen�e 5, 00550 Helsinki Syksy 2017 3.10. Kari Varvikko kertoi kirjastaan Puutalojen Hermanni.

Kuva: Jorma Hyvönen 17.10. oli Uudenmaan Kirjoi�ajien runoilta. Runoja kuul�in 19 runoilijalta. Halukkaat eh�vät lukea runoja kahdes�kin ja muutamat lukivat myös lyhyitä proosaosioita. Kuvassa yleisöä ja runoilijoita odo�amassa vuoroaan. Kuva: John Kiviranta 9.11. Helena Numminen ja Harri István-Mäki kertoivat, kuinka satukirja Lillin villit seikkailut syntyi kirjoi�ajan ja piirtäjän yhteistyöllä.

Kuvi�aja kuvi� samalla, kun kirjasta ja sen tekemisestä keskustel�in. Tekijöitä haasta�eli Jorma Hyvönen.

Kuva: Jorma Hyvönen 15.11. selvisi millainen oli romaanihenkilö Tikö ja millaiset hänen vaiheensa vuosina 1471–72. Samoin selvisi missä ja keitä olivat Vähä-Permin ja Suur-Permin asukkaat. Paula Kokkonen on suomentanut Vladimir Timinin (1937–2015) romaanin Tikö – Vähä-Permin poika (lue�avissa ilmaiseksi: www.macastren.fi/ suomenne�ua/Vaha-Permin_poika.pdf ) Paula Kokkosta haasta�eli kirjailija Jouni Tossavainen.

Kuva: Jorma Hyvönen 28.11. Jouni Tossavainen kertoi romaanistaan New Yorkin lentävä suomalainen.

1920-luvulla oli Hannes Kolehmainen oli

vaikeiden valintojen edessä 1920-luvulla.

Pekka Hurme haasta�eli.

Kuva: Jorma Hyvönen 13.12. Kirjailija Kirs� Mäenpää oli kustantaja Eija Tuomelan haastateltavana. Aiheena oli Mäenpään uusin romaani Menetkö lepäämään.

Nykyisin Vantaalla asuva Mäenpää toimi yli 40 vuo�a kä�lönä Nivalassa, Pohjois-Pohjanmaalla.

Kuva: John Kiviranta Kevät 2018 Vallilan kirjasto, klo 17.00–18.30: – Novellin kirjoi�amisesta – Open Mic -runoilta – Performanssitaide�a työpajassa, jota vetää Timo Kulhia: asiaproosasta esi�äviksi teksteiksi.

Muutokset mahdollisia.

Ajankohtaiset �edot: kirjastojen sivuilta, Uudenmaan Kirjoi�ajat FB-sivut, www.ukir.info / Kirjakahvilat