Kulttuurilehti Elias 2/2020

Kulttuurilehti

2/2020 Hinta 7,50 €

Lapsen kielenkehityksen

haasteista Etsimässä omaa kirjailijanääntä

Kirs� Mäenpään

Kari Varvikko

Mikko Tappura -romaanista tehty elokuva esti tuulivoimalan rakentamisen

Jotkut taiteilijat pyysivät: ”Tee minusta juttua!” He olivat kavereita vain niin kauan kuin kirjoitin heistä.

Päätoimi�ajan kynästä

Nytkö on se hetki?

Jokainen on varmas� kuullut koronaviruksesta ja sen aiheu�amista rajoituksista elämässämme tähän mennessä varmas�kin jo kyllästymiseen as�.

Kyllästymisessä piilee turtumisen vaara, jolloin tarkkaavaisuus herpaantuu ja annetut ohjeet unohtuvat. Näin vakavan pandemian aikana on keskity�ävä ja kuunneltava ohjeita, muute�ava omaa käy�äytymistään ja opeteltava uusia tapoja jokapäiväiseen elämäänsä. Niiden ope�elu vie toki hiukan aikaa ennen kuin niistä tulee to�umus ja huomaamaton ru�ini. Poikkeus�lanteen aiheu�aman alkuhämmennyksen jälkeen elämä alkaa kuitenkin pian soljua uusilla urilla, kun muu�uneeseen �lanteeseen on sopeudu�u.

Uusimaa on eriste�y viime yönä muusta Suomesta tätä kirjoi�aessani (28.3.2020). Maakuntamme rajat on sulje�u, eikä sellaista ole koskaan aiemmin tehty. Eilisissä uu�skuvissa näin, kuinka maakuntarajat yli�äville teille noste�in nostureilla raskaita betoniporsaita. Metallisia häkkiaitoja ja autonrenkaita laite�in ajoradoille ja -kaistoille rajoi�amaan ja hidastamaan liikenne�ä. Rajanylityspaikoilla satoja poliiseja valvoo liikenne�ä. Jokainen auto pysäytetään ja sitä kulje�avalta henkilöltä tarkistetaan onko hänellä tai autossa matkustavilla perusteltu syy yli�ää raja suuntaan tai toiseen. Virka-apuna poliiseilla on Puolustusvoimilta 750 varusmiestä ja kymmeniä kantahenkilökuntaan kuuluvia. Näin yritetään väl�ää koronaviruksen leviäminen muuhun Suomeen, sillä Uudellamaalla on kaikkein eniten koronavirustartuntoja. Koko maassa vahviste�uja koronavirustartuntoja on 1163 (28.3.) ja Uudellamaalla niistä 642 (27.3.). Jos vielä maaliskuun alussa epäili, e�ei koronaviruspandemia vaikuta Suomeen, huomaa viimeistään nyt, e�ä erehtyi. Nyt on tosi kyseessä, mu�a val�ovalta tekee kaikkensa hidastaakseen viruksen leviämistä. Siksi on syytä nouda�aa anne�uja ohjeita ja pysyä kotona. Uhmata ei pidä ja maalaisjärkikin au�aa.

Uudenmaan Kirjoi�ajien vuosikokous, joka oli suunniteltu pide�ävän lauantaina 28.3.2020 Pasilan kirjastossa, peru�in yhdistyksemme hallituksen päätöksellä ja kokous siirre�in myöhemmin ilmoite�avaan ajankohtaan. Poikkeuksellinen �lanne yhdistyksen 50-vuo�sessa historiassa.

Nyt lähes kaikki vapaa-ajanvie�opaikat ja monet työpaikat on sulje�u. Meitä kehotetaan väl�ämään ihmiskontakteja ja ohjeistetaan pysymään kotona, varsinkin yli 70-vuo�aita. Toimenpiteiden seurauksena on monen elämään yllä�äen tullut ylimääräistä aikaa.

Olet varmas� joskus pää�änyt, e�ä kun tulee aikaa, luen sen kirjan, katson sen elokuvan, järjestän kaikki paperit ja irtovalokuvat, teen käsitöitä, nikkaroin, siivoan kaapit, remontoin huoneen tai alan kirjoi�aa kirjaa. Nyt voi olla juuri se hetki.

Vaikka elämää nyt rajoitetaankin eri�äin paljon valmiuslain avulla, meille jää sil� valtavas� mahdollisuuksia tehdä elämästämme mielekästä!

Jos olet haaveillut kirjan kirjoi�amisesta, löytyy tästä lehdestä loistava apu kirjan suunnitteluun Tarinan rakenteesta ja kirjallista matema�ikkaa -ar�kkelista, jonka on kirjoi�anut Chris�ne Hammar.

Sirpa Suominen SISÄLLYSLUETTELO 2 Päätoimi�ajan kynästä – Sirpa Suominen 3 Pääkirjoitus – Chris�ne Hammar 4 Kari Varvikko – Jorma Hyvönen 6 Kirs� Mäenpää s. Vilkuna – Sirpa Suominen 8 Näin kirjoitan – Leena Sainio 9 Runopuhe�a – Riku Räihä 10 Lapsen kielen kehityksen haasteista – Maria Salo 12 Omaa ääntä hakemassa – Hannu Niklander 13 Tarinan rakenteesta ja kirjallista matema�ikkaa – Chris�ne Hammar 16 Kirjoitussessio-runo – Ulla Welin 17 Pilkunviilausta – Paula Kokkonen

18 Kirja-arvosteluita – Jorma Hyvönen, Anja Ström 21 Kansalliskirjailijalle pääkaupunki – Oiva Björkbacka 22 Kirjakahvilat – Jorma Hyvönen 24 Novelleja, runoja ja kirjoituskeho�eiden satoa – Maija Ahlqvist, Ursula An�la-Halinen, Seija Eklund, Yaseen Ghaleb, Venla Hautsalo, Ari Kokkonen, Riika Kotka, Esko Kukkonen, Maarit Leino, Marja-Leena Lyyra-Kukkonen, Kirs� Mäenpää, Tarja Niemi-Korpela, Anneli Rosell, Harri Roussi, Kaija Räihä, Pen� Salmela, Jari Suominen, Gia Virkkunen, Ulla Welin.

Kulttuurilehti Eliaksen julkaisija: Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf Päätoimittaja ja taitto: Sirpa Suominen Toimitussihteerit: Christine Hammar ja Paula Kokkonen Toimitus: Ukirin hallitus

ISSN 2243-3414 (painettu) ISSN 2243-3422 (verkkojulkaisu) Paino: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi 2020 Kansikuvassa Kari Varvikko tammikuussa 2019, jolloin Helsingissäkin oli lunta. Kuvattu Kanneltalolla, jossa oli Uudenmaan Kirjoittajien Runomatinea ja Open Mic -tilaisuus.

Kansikuva: Jorma Hyvönen

Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf Puheenjohtaja: Lauri Vanhala Varapuheenjohtaja: Riku Räihä Sihteeri: Olli Sarpo Jäsenet: Sirpa Suominen, Kari Varvikko, John Kiviranta ja Ulla Welin.

Varajäsenet: Paula Kokkonen, Juhani Harju ja Maria Salo-Pulliainen.

Taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta): Christine Hammar

www.ukir.info Elias ilmestyy pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa: huhtikuussa ja lokakuussa. Seuraava Elias-lehti ilmestyy lokakuussa 2020.

Aineistot: Lehteen tulevat tekstit ja kuvat 31.8.2020 mennessä osoitteeseen uudenmaan@gmail.com Toimitus päättää julkaisusta ja pidättää oikeuden tehdä saamaansa materiaaliin toimituksellisia muutoksia.

Tekstit: Lähetä vain täysin valmis teksti.

Keskeneräisiä tekstejä ei huomioida.

Tekstien pituus max. (5800–5900) merkkiä kaksi A4-sivua. Tallennusmuotona .RTF. Jos tekstin sommittelu on tärkeä, lähetä mukana lisäksi .PDF:ksi tallennettu versio (koskee runoja).

Kirjoita tekstit omalla äänelläsi, älä kopioi suoraan toisten tekstejä. Mainitse lähteet.

Kuvat: Mikäli tarjoat tekstisi kanssa kuvia, huomioithan, että valokuvia tai piirroksia EI saa kopioida internetistä tai kirjoista ilman lupaa. Jos löydät internetistä kuvan, jonka haluat tekstiisi, kysy valokuvan ottajan tai piirtäjän (kuvan oikeudenhaltijan) lupa, ja lähetä hänen antamansa lupa tekstisi yhteydessä, lisäksi hänen yhteystietonsa. Kirjoista otetuista, skannatuista tai valokuvatuista kuvista tarvitaan myös kustantajan lupa.

Kuvat JPG-kuvina.

Kuvien tiedostokoko väh. 2 Mt. Tarkista kuvan koko itse ennen lähettämistä. Kuvakoko 100–990 kt ei ole julkaisukelpoinen.

Pääkirjoitus Huoltovarmuusvarastostani Toivoa herä�ävät tarinat ovat vaikeina aikoina tärkeitä. Näinä haastavina aikoina kirjoi�aminen on leikin, turvan ja lohdun lähde. Se vie myös ajatukset pois päällimmäisistä huolista.

Miten voi kirjoi�aa toiveikkaita tarinoita näinä huolen ja epävarmuuden aikoina? Koronaviruksen lange�aman karanteenin aikana kirjoi�aminen voi tuntua mahdo�omalta. Ei pysty keski�ymään. On kiireellisiä asioita tai läheisiä hoidettavina. Samalla kirjoi�aminen voi kuitenkin tuntua väl�ämättömältä. Se vetää puoleensa. Sitä aja�elee aina välillä ja lopulta hermostuu, kun ei pääse kirjoi�amaan.

Stressinpoistoputki on hyväksi mielenterveydelle. Tarinan maailmaan uppoutuminen vie huolet hetkeksi mennessään.

Kirjoitusrupeaman jälkeen on kuin olisi käynyt henkisessä suihkussa tai saunassa. Huoli on jäänyt hetkeksi syrjään. On saanut huokaista hetken, leikkiä ja luoda ja elää tarinan maailmassa.

Tämän me kaikki kirjoi�ajat �edämme. Tähän me haluamme pyrkiä.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”vain” tarina Jokainen tarina on osa kirjoi�ajaansa. Jokaisesta tarinasta tulee osa lukijaansa. Se voi jopa muu�aa hänen tapaansa ajatella jostakin asiasta. Joskus muutos voi olla niin valtava, e�ä �etää elämän muu�uneen ikuisiksi ajoiksi. Kuten jokin vuosituhansia si�en leiritulen loisteessa kerro�u tarina on kuulijalleen voinut tehdä. Siksi toivoa ja iloa herä�ävät tarinat ovat vaikeina aikoina tärkeitä. Ne ovat kuin henkinen rokote ja au�avat meitä selviämään. Kuka tahansa, joka lukee tarinasi, voi sen seurauksena muu�ua. Aivot tekevät �laa uusille, tarinan herättämille ajatuksille ja kokemuksille, ja niistä jää muis�jälki, joka alitajuises� vaiku�aa elämään ja arkeen.

Näinä vaikeina aikoina, kun koko maailman maat ja yhteiskunnat ovat avoimia, en�stä haavoi�uvampia ja niin suurien haasteiden edessä, e�ä emme edes oikein voi ymmärtää niitä, on iloisten ja toivoa antavien tarinoiden aika. Meidän tulee kirjoi�ajina kertoa tarinoita, jotka inspiroivat, tarinoita, jotka tekevät meidät iloisiksi siitä, e�ä olemme syntyneet elämään elämää, jolla on tarkoitus. Tarinoita, jotka vetävät meidät aamuisin ylös sängystä kirjoi�amaan. Tarinoita, jotka rohkaisevat ja kaivautuvat kollek�ivisen alitajuntamme syvyyksiin ja paljastavat meille olemassaolon totuudet.

Kuinka voimme tuoda toivoa maailmaan, jos emme ensin itse anna itsellemme lupaa olla toiveikkaita?

Mistä toiveikkuuden ja ilon pussin voi täy�ää?

Luonnosta, nau�malla kotona ilmaisista konser�-, bale�ja opperaesityksistä, joita ne�ssä tarjotaan. Elämässä on aina pimey�ä ja valoa, kamalaa ja ihanaa. Ne vuoro�elevat kuin nousu- ja laskuvesi, emmekä me voi niille juurikaan mitään.

Kaikesta huolima�a meidän pitää kirjoi�aa tarinoita, jotka

kertovat totuuden. Totuus voi olla verho�u vertauksiin tai etäännyte�y. Jos me kirjoi�ajina emme kuitenkaan koskaan pääse eroon siitä, e�ä käytämme tarinoitamme vain omien, vaikeiden tunteidemme katharsiksena, voi käydä niin, e�ä nämä tunteet ovat ainoa asia, jotka annamme maailmalle. Haluavatko lukijat kuulla niistä? Luultavas� eivät, sillä jokaisella on omat vaikeutensa ja niiden kanssa kamppaileminen vie voimia tässä monimutkaisessa maailmassa. Harvassa sen sijaan ovat rohkaisevat ja toivoa herä�ävät sanat.

Tarinoissa päähenkilön ohella voi esiintyä myös arkkityyppinen Varjo, joka edustaa päähenkilön synkkää puolta. Päähenkilön on tarinassa kukiste�ava sekä sisäiset e�ä ulkoiset varjot jollain tavalla. Niin myös kirjoi�ajan.

Miten voimme kirjoi�aa rohkaisevia tarinoita tai edes yri�ää tarjota valon kipinää maailmaan, ellemme päästä omista varjoistamme ir�?

Hallitsemme sujuvas� sarkasmin, parodian ja sa�irin. Hyvä niin. Ne ovat hyviä keinoja tarinankerronnassa. Täytyy kuitenkin pitää varansa, e�ei kallistu näillä kikkailemalla niin raskaas� kyynisyyden, epätoivon, vihan ja halveksunnan puolelle, e�ä oma mieli saastuu, sillä nega�ivinen asenne tar�uu yllä�ävän helpos�. Joissakin piireissä sitä ihme kyllä pidetään jopa hyveenä.

Vihan, pelon ja toivo�omuuden lisääminen ei ole kirjoi�ajan tehtävä. Hyvän tarinan kertominen on.

Kuten Oscar Wilde sanoi: ”Olemme kaikki samassa viemärissä, mu�a jotkut meistä katselevat täh�ä.”

Katsotaan tarinankertojina täh�ä ja osoitetaan taivaalle, jotta muutkin keksivät katsoa.

Christine Hammar Ukir, puheenjohtaja emerita

Elias 2/2020

3

kirjailija

Jotkut taiteilijat pyysivät: ”Tee minusta juttua!” He olivat kavereita vain niin kauan kuin kirjoitin heistä.

Kari Varvikko – armoitettu kirjoittaja vuosikymmeniä Kari Varvikko on monipuolinen kirjoi�aja. Hän on toimi�aja, joka on tehnyt muutaman elokuvan, julkaissut leh�ä, toiminut monissa journalismin tehtävissä, kustantanut ja kirjoi�anut kirjoja.

Kotoa läh� kiinnostus poli�ikkaan. Hän olisi voinut valita myös polii�kon uran.

Mu�a ei valinnut.

– Olin tarkkailija, en ak�ivi osallistuja. Polii�kon ura olisi ollut vaa�vampi, en olisi tyytynyt seuraamaan katseella takarivistä. Olisin pyrkinyt eteenpäin uralla. Onneksi en ryhtynyt.

Tapaamme Karin ja Kaijan kotona Helsingin Hermannissa eli Herulissa. Asunto on sama, jossa hän asui vanhempiensa kanssa 1950-luvulla. Vanhemmilta se siirtyi neljä vuo�a si�en Karille, heidän ainoalle lapselleen. Hän muu� tutulle seudulle asu�uaan pitkään muualla.

Olen käynyt heillä ennenkin, mu�a nyt kävelen pariin kertaan ohi. Seinässä ei näy Karin isän, ko�seutuneuvos Klaus Varvikon muistolaa�aa, joka siinä oli viimeksi. Koko talo on peite�y muovilla.

On alkamassa remon�, joka jatkuu pitkälle syksyyn. Isäntäväki toteaa, e�ä jos kesästä tulee sään puolesta kurja, niin 4

Elias 2/2020

heillä lämpö pysyy. Ja samoin käy, vaikka tulisikin kuuma kesä. Viruksilta he taitavat olla suojassa kelmun sisällä.

– Asukkaita on neuvo�u o�amaan tuloilma rappukäytävästä.

Mitä kirjoi�aminen merkitsee sinulle?

– Kirjoi�aminen on aina hyvästä. Se selkey�ää ajatuksia ja tunteita, ainakin helpo�aa omaa tuskaa. Samaa ajaa laulaminen ja musiikki. Kirjoi�amisella voi vaiku�aa eri tasoilla. Jos on sano�avaa, voi suuntautua ulospäin. En tarkoita �etenkään puu�umista joka asiaan, harkinnanvaraista sekin on. Kirjoi�aminen on ollut aina minulle tärkeätä ja on edelleen. Haluan vaiku�aa yhteiskuntaan, taloudellisiin päätöksiin ja pienen ihmisen aseman parantamiseen.

Olisiko sinusta voinut tulla kaunokirjailija?

– Olen aina ollut kaunokirjailija. Kirjoi�n koulussa runoja, rakkauskertomuksia sekä luonnosta ja ihmissuhteista. Oltuani parisen vuo�a toimi�ajana huomasin, e�ä en ole kaunokirjoi�aja enää pätkääkään. Raaka leh�työ ja elämän realitee�t veivät mukanaan.

Kielitaitoa ja kul�uuria – Olin koulussa kielilinjalla. Luin ko�maisten lisäksi pitkän englannin, lyhyen saksan ja ranskan. Olisin lukenut myös venäjää, jos Meilahden yhteiskoulussa olisi sitä opete�u. Opiskelin venäjää yksityises� kotona ja myöhemmin työväenopistossa, jossa opiskelin myös espanjan alkeet.

Näiden lisäksi Kari oppi kartsalla Stadin slangin. Helsingin yliopistossa Kari luki kirjallisuu�a ja la�naa.

– Pääasiassa istuskelin kuppilassa ja kuuntelin filosofi Per� ”Lande” Lindforsin ju�uja. Hän väi�eli si�emmin yhteiskunta�eteiden tohtoriksi. Nuorempana hän oli ollut satamassa töissä ja tunsi sieltä isäni.

Et kai pelkästään istunut yliopiston kuppilassa?

– Tampereen yliopistossa opiskelin Per� Hemánuksen, Kaarle Nordenstrengin ja Raino Vehmaksen luennoilla. Kävin Antero Okkosen kynnyskurssit ja myöhemmin Työväen Akatemian vies�ntäpoliit�sen kurssin, Varvikko muistelee.

Karin 75-vuo�s�laisuus, jossa hän signeeraa kirjojaan.

Hemánus toimi Tampereen yliopistossa �edotusopin professorina ja Okkonen Sanoma Osakeyh�ön toimi�ajakoulun pitkäaikaisena rehtorina. Kumpikin on julkaissut alansa oppikirjoja.

Hemánuksen Joukko�edotus piilovaiku�ajana herä� ilmestyessään vuonna 1973 kohua, samoin kuin professori itse muutenkin. Okkonen toteaa Toimi�ajan työ -kirjassaan (1962): ”Lehdistön tehtävänä on hallitsevien valvonta ja arvostelu.” Tätä oppia Kari on työssään harjoi�anut. Nordenstreng vali�in Pohjoismaiden ensimmäiseksi sähköisen vies�nnän professoriksi vuonna 1971.

Oppia kaikki elämä, sanotaan. Se pätee Kariin hyvin. Nuorena moni meistä luulee olevansa valmis, vanhempana huomaa, e�ä opi�avaa on enemmän kuin kerkeää omaksumaan.

Pian kuitenkin pääsin kirjoi�amaan kunnon tekstejä. Ensimmäinen oli amerikkalaisen ydinfyysikon haasta�elu. Jo 1967 aloin kirjoi�aa Demariin kolumneja.

Kun Oulussa ilmestyvä Iltaset-leh� laajensi toimintansa pääkaupunkiseudulle 1974, Kari pyyde�in mukaan.

Runsaan vuoden kulu�ua Iltaset lopete�in Karista huolima�a.

Vuonna 1975 Kari Varvikko palka�in Me-lehden toimituspäälliköksi. Syksyllä 1981 hän lope� Me-lehdessä ja aloi� pian freelancer-uransa. Se ura onkin jatkunut monipuolisena vuosikymmeniä.

Freelancerina hän on toimi�anut useita järjestöleh�ä, tehnyt tv- ja radio-ohjelmia, juontanut ja �edo�anut.

– Lehdet, joissa olen työskennellyt, ovat tarjonneet hienon kasvualustan myös silloin kun työnjohdon toiminta on aiheu�anut ahdistusta. Leh�miehen ura on antanut näköalapaikkoja, vaikutusmahdollisuuksia ja mielenkiintoisten, älykkäiden ihmisten sekä kusipäiden kohtaamisia.

– Toimi�ajia on erilaisia: jotkut syövät pää�äjien ja muiden johtajien kädestä.

Olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, kun toimi�aja o� vastaan lahjuksia.

Kari on ollut ak�ivinen erilaisissa luottamustehtävissä. Hän toimi vuosia silloisten Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton (SAL) sekä Suomen Sanomaleh�miesten Liiton Freelancer-osaston puheenjohtajana.

kertoo

Kari Varvikon pitkään uraan mahtuu niin paljon työtä ja toimintaa, e�ä jätän suosiolla kaiken listaamisen ja kehotan lukemaan Karin muistelmat: Kääpiöitä ja jä�läisiä (2014); Älykääpiöitä ja hengen jä�läisiä (2015).

Teksti ja kuvat: Jorma Hyvönen

Kari Varvikon päätoimi�ajuuksia: – Kul�uurileh� Elias – Stadin Slangi ry:n Tsilari-leh� – Hermanni-Vallila-leh� – Tanotorvi-leh� – Käpylä-leh� – toiminut lisäksi useissa lehdissä toimitussihteerinä ja kustantajana.

– tehnyt TV-ohjelmia ja lyhytelokuvia – kirjoi�anut muistelmiensa lisäksi teokset: On vanha jengi koolla taas – Julisteet kertovat (2016), Puutalojen Hermanni (2017) ja Puutalojen Vallila (2019).

”Toimittajia on erilaisia: jotkut syövät päättäjien ja muiden johtajien kädestä.

Olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, kun toimittaja otti vastaan lahjuksia.”

Toimi�ajan taipaleella Kari pää� jo koululaisena, e�ä hänestä tulee toimi�aja. Eväitä päätökselle antoi menestys ainekirjoituksissa ja koulujen välisissä kirjoituskilpailuissa.

– Kun menin lehteen töihin, kuvi�elin olevani valmis toimi�aja, mu�a en ollut.

Oppi tuli käytännön työssä.

Miten si�en aloi�t toimi�ajan urasi?

– Kävin toimituksissa kysymässä töitä.

Minut palka�in Suomen Sosialidemokraa�in eli Demariin. Nykyisin lehden toimintaa jatkaa Demokraa�.

– Olen käynyt koko repertuaarin läpi: 1966–81 vakihommissa ja si�en freelanceriksi. Demarissa olin vuosina 1966–74. Aluksi tein ihan pilipaliju�uja, kuten syn�äripäivät ja kuolinilmoitukset.

Kari Varvikko on Jussi Särkelän haastateltavana Ukirin kirjakahvilassa. Paikka on Työväenliikkeen kirjasto kesäkuussa 2015.

Elias 2/2020

5

kirjailija

”Aihe kiinnosti paikallisia asukkaitakin niin paljon, että lähes kaikki olivat kimpassa tekemässä elokuvaa Mikko Tappurasta. Ja mikä hupaisinta, tuulivoimalahanke tyssäsi siihen.”

raus kolerahautausmaalle. Kuinka paljon tai vähän koleraan kuolleita sinne on hauda�u, ei kukaan �edä.

Jonkin verran luita kuitenkin kerrotaan löytyneen, kun 1940–1950-luvulla sodanjälkeisellä jälleenrakennuskaudella sieltä oli hae�u hiekkaa. Tänä päivänä Kukonahon kolerahautausmaa on nähtävyys, jonne voi päästä opastetulle kierrokselle.

Ja jos rohkeu�a rii�ää, voi ehkä öiseen aikaan nähdä kummituksia, sillä hautausmaalla kerrotaan kummi�elevan.

Nivalassa syntynyt ja siellä asunut Kirs� �esi myös legendan Kukonahon kolerahautausmaan reunamilla asuneesta puukkojokelaisesta metsärosvosta Mikko Tappurasta. Puukkojokelaiset olivat 1800luvun Nivalan puukkojunkkareita, samanlaisia kuin Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarit, häjyt.

Mikko Tappura oli legendan mukaan tuomi�u rötöksistään ja karkote�u Siperiaan, jonne vangit Suomen autonomian aikaan kävelyte�in kärsimään rangaistustaan, mu�a hän karkasi Siperian vankisiirtolasta. Kaksi vuo�a kestäneen, kävellen tehdyn ko�matkan jälkeen, Mikko saapui Kukonaholle ja jäi sen laitamilla sijainneeseen mökkiin asumaan, koska kammo�avalta kolerahautausmaalta ei kukaan rohkenisi häntä etsiä.

Kirs� kertoo Mikko Tappura -romaanissaan Mikon fik�ivisen tarinan, jota varten hän tutki paljon Suomen autonomian ajan vankeinhoitohistoriaa käsi�elevää kirjallisuu�a ja julkaisuja, joista sai fakta�etoa muun muassa siitä, mitä kau�a vankeja aikoinaan Siperiaan kävelyte�in.

Kun Mikko Tappura oli valmis, ylivieskalainen KJL-Studio innostui kirjasta he�.

– Ne olivat aivan hurahtaneita kirjaani!

Kirs� iloitsee.

– Aihe kiinnos� paikallisia asukkaitakin niin paljon, e�ä lähes kaikki olivat kimpassa tekemässä elokuvaa Mikko Tappurasta. Ja mikä hupaisinta, tuulivoimalahanke tyssäsi siihen.

Kirsti Mäenpään Mikko Tappura -romaanista tehty elokuva esti tuulivoimalan rakentamisen Vantaalla asuva, nivalalainen Kirs� Mäenpää on kirjoi�anut 17 kirjaa ja kahdesta niistä on tehty elokuva: Kesuura Oy:n kustantamista Kukurtajasta ja Mikko Tappurasta.

Vuonna 2015 ilmestynyt Mikko Tappura ja samana vuonna tehty lyhytelokuva Mikko Tappuran paluu yhdis�vät nivalalaisia ja ylivieskalaisia elokuvantekijöitä ja muita paikkakuntalaisia niin, e�ä he ryhtyivät yhtenä rintamana vastustamaan kuntalaisaloi�ein ja adressein Nivalan Kukonaholle suunniteltua tuulivoimalaa – ja tuulivoimalahanke pysähtyi.

Nyt Nivalaan yritetään uudelleen saada tuulivoimalaa muutaman vuoden tauon jälkeen, en�stä korkeammilla ja tehokkaammilla tuulimyllyillä, mu�a Nivalan kaupungin lupajaos on evännyt tuulivoimalayh�ön poikkeamislupahakemuksen. Lisäksi Nivalaan on hilja�ain peruste�u Tuulivoimaton Nivala -yhdistys.

Tuleeko Nivalasta tuulivoimalaton, se jää nähtäväksi, mu�a Kirs� Mäenpään Mikko Tappuralla on joka tapauksessa ollut vaikutusta.

6

Elias 2/20209

Mikko Tappura, kolerahautausmaa ja kirjan synty Kirs� Mäenpää kertoo erään nivalalaisen tu�avamiehen kertoneen hänelle, e�ä Nivalan Kukonahoon suunnitellaan tuulivoimalaa, eivätkä paikkakuntalaiset sitä sinne halua. Kukonaho on ollut nivalalaisten virkistysmaastoa, jossa talvisin on hiihde�y, ja siellä on myös vanhojen kylänmiesten kertoman mukaan kolerahautausmaa. Ei sellaiselle pyhälle paikalle tuulivoimalaa voi tehdä.

– Kukahan rupeaisi tonkimaan ja kirjoittamaan siitä? mies kysyi Kirs�ltä, jonka �ede�in kirjoi�avan kirjoja. Kirs� tar�ui he� syö�in.

Hän soi� Maanmi�auslaitokselle ja selvisi, e�ä huhuissa hautausmaasta on perää. Arkistosta löytyi vuoden 1856 isojaon aikainen kar�a, jossa Kukonahon kohdalla oli raja�u alue ja rajatun alueen sisällä näkyi ris�nmerkkejä.

1770-luvulla tuomiokapituli kielsi hautaamasta koleraan ja muihin kulkutauteihin kuolleita kirkon alle, joten kauas Nivalan sydänmaille oli tehty va-

kertoo

Kukurtaja-romaani elokuvaksi Kukurtaja ilmestyi vuonna 2016 ja 45 minuu�a kestävä Kukurtaja-elokuva valmistui vuonna 2017, myös KJL-Studion tuo�amana.

Kukurtaja kertoo kivikau�sen tarinan ensimmäisten ihmisten saapumisesta Nivalan Erkkisjärven rannalle, Kirs�n lapsuuden ko�paikalle, jossa on arkeologisilla tutkimuksilla todiste�u olleen kivikau�sta asutusta.

– Isäni pelloista on löytynyt kivenmurikoita, jotka ovat olleet tal�oja, ja liisteka�skan jäänteet löytyivät Erkkisjärvestä lähtevän joen salmipaikasta. Tästä sain idean Kukurtajaan, Kirs� kertoo.

Hän etsi interne�stä ja kirjoista �etoja kivikaudesta, luki kansojen vaelluksista ja ase�umisista uusille asuinpaikoille, jo�a voisi kehitellä tarinan Erkkisjärven rannalle saapuneista kivikau�sista ihmisistä.

Kukurtaja-romaani alkaa Vienanmeren rannalta, jossa Kuuhunhuutaja ja Peuransilmä asuvat pienessä perheiden yhteisössä. Asuinpaikalle hyökkää vihamielisiä vieraita heimoja, jolloin Peuransilmä ja Kuuhunhuutaja pakenevat, ja he päätyvät Kukurtaja-järven rannalle. Heidän lapsensa syntyy Kukurtajan rannalla ja saa nimensä järven mukaan.

Pieni, 9 hehtaarin laajuinen Kukurtaja-järvi sijaitsee Kuusamossa noin 10 kilometriä Rukan hiihtokeskuksesta luoteeseen.

Sieltä perhe jatkaa matkaansa länteen ja päätyy joutsenten johda�amana Erkkisjärvelle, joka oli kivikauden aikaan paljon suurempi ja nimeltään Isojärvi.

Vesi oli korkeammalla ja Pohjanmerikin lähempänä kuin nykyään. Kukurtaja kasvaa nuoreksi naiseksi, ja eräänä päivänä leiripaikalle saapuu muukalainen, mies

nimeltä Kokko. Kokosta ja Kukurtajasta tulee pariskunta. Kuuhunhuutaja ja Peuransilmä ovat tuolloin jo kuolleet. Vuodenkierrot kuluvat, Kukurtaja ja Kokko vanhenevat, ja eräänä yönä Kukurtaja näkee unen, josta hän �etää elämänsä piakkoin pää�yvän.

Hän esi�ää Kokolle toiveen, e�ei tämä hautaisi häntä majan kupeeseen vaan tekisi hänelle lautan, jolle hänet ase�aisi ja lai�aisi mukaan runsaas� hyvien henkien lahjomiseen tarvi�avia asioita, kuten kaikki hänen korunsa, savimöykkynsä ja kourallisen jyviä. Kukurtaja halusi, e�ä hänen henkensä jää asumaan Isojärven joutseniin.

Palava ruumislau�a kelluu järvessä.

Joutsen ilmestyy, symbolinen ja mys�nen Tuonelan joutsen. Kirs� kertoo joutsenten syövän Kukurtajan tuhkan.

– Erkkisjärvellä on paljon lintuja, myös joutsenia, ja se on suosi�u lintujärvi, jossa on lintubongareita ympäri vuoden.

Siellä on myös paljon joutsenia, ja halusin jä�ää mielikuvan, e�ä Kukurtajan henki asuu siellä joutsenen hahmossa.

Kukurtajaan Kirs� o� nimiä sukulaismiehensä, akateemikko Kustaa Vilkunan muinaisnimiä sisältävästä kalenterista.

Kirs� kuuluu tunne�uun Vilkunan sukuun, ja Eliaksen lukijat varmaankin muistavat lehdessämme Kirs�n teks�en alla nimen Kirs� Mäenpää s. Vilkuna.

Kirs� osallistui myös Kukurtaja-elokuvan tekoon puvustamalla elokuvassa esiintyvät lastenlapsensa. Myös Kirs�n kälyn tytär esiintyy isossa roolissa Kukurtajassa.

Aino-äidin elämästä kirja Tammikuussa 2020 ilmestyi Kirs�n kirjoi�ama kirja Aino, jonka julkaisi Kesuura Oy. Se kertoo Kirs�n vanhemmista, mu�a samalla se kertoo millaista elämä oli maalaistaloissa sodan aikana.

Kun mies oli rintamalla, vaimo joutui tekemään maalaistalossa kaiken, niin Ainokin.

– Kun isä oli sodassa, maataloon jäivät äi�ni kanssa hänen naimaton siskonsa, Ukko ja Mummu, ja si�en siellä oli vielä siirtolaisia ja sotavankeja, Kirs� sanoo.

– Äi� hoi� pellot, aurasi ja karhitsi ne, ja kun veljeni tuolloin oli vauva, äidin sisar toi vauvan aina sinne pellolle �ssille.

Siinä olisi ainesta elokuvaan, joka kertoisi naisen elämästä ja naisen näkökulmasta versus tämän päivän naisten elämä.

Aino oli ahkera ja ihmisrakas. Hän hoi� kaikkia ihmisiä, niin kyläläisiä kuin orpojakin, pi� huolta omista ja vieraista.

Kirs� sanoo, e�ä Aino ei ole kirja vain hänen äidistään, vaan se on hiljaisia sota-ajan naisia kunnioi�ava teos.

Teksti ja kuva: Sirpa Suominen

Mikko Tappuran paluu -lyhytelokuva löytyy Youtubesta, kesto on 27 min 41 s. www.youtube.com/watch?v=78n8tLtHzhY Kukurtaja-elokuva katso�avissa myös Youtubessa, kesto 45 min 36 s. www.youtube.com/watch?v=X8dRSpZAXU8 Elias-lehdessä 1/2017 sivulla 21 on Lauri Vanhalan kirjoi�ama kirja-arvostelu Kukurtajasta.

Elias 2/2020

7

Näin kirjoitan Lavarunoudesta

Olen amma�ltani laulupedagogi ja musiikinope�aja. Olen ope�anut ihmisille laulua ja äänenmuodostusta kymmeniä vuosia. Muutama vuosi pitäisi vielä jaksaa ennen eläköitymistä. Työ on mukavaa ja itsenäistä, ei siinä ole mitään vali�amista. Halusin sil� elämääni jotain ekstraa. Klassiset lauluesiintymiset ovat jo kutakuinkin taaksejääny�ä elämää, mu�a esiintymisvie� on edelleen voimakas. Tuli runo.

Vajaan puolen vuosisataa olen laulanut ja laula�anut muiden runoja. Nyt pää�n kirjoi�aa omia runoja ja pää�n myös, että ne kirjoitetaan ulos ee�eriin, ihmisten kuultaviksi. Ei pöytälaa�kkoon. ”Turpavärkki.

Hieno sana.

Turpa värkkii, wörkkii, jauhaa, natustaa, suoltaa, pupu�aa lähestulkoon mitä vain.

Turpahiukonen ja suupala. Suunvuoro.

Suu ammollaan. Turpa umpeen!

Rääväsuu, turpa rullalle!

Turveturpa.

Se on si�en paha suustaan.

Nyt pestään suu saippualla ja ommellaan se kiinni.

Pidin suuni kiinni neljäkymmentä vuo�a.

Si�en avasin sen.

Nyt lentävät i�kat suuhun, helkuta.”

Hakeuduin lavarunouden pariin. Lavarunous ja ”spoken word” on nostanut päätään maailmalla jo muutaman vuosi8

Elias 2/2020

kymmenen ajan, ja Suomessa siitä on viime vuosina innostu�u valtavas�. Jo monissa kaupungeissa järjestetään ns. Open Mic -iltoja, joissa tavan mukaan esiintyy ensin pari kolme "lämmi�elijää", jotka esi�ävät hengentuotoksiaan var�tunnin verran kukin. Sen jälkeen saa kuka tahansa astua mikrofonin taakse ja läväy�ää ilmoille runonsa, proosapätkänsä tai laulunsa.

Ehkä suomalainen luterilainen jäykkyys ja turhanpäiväinen itsensä alentamisen kul�uuri alkaa jo vihdoinkin sulaa, ja ihmiset alkavat oppia iloitsemaan siitä, että heillä on kerrankin sanomisiinsa oma vuoro eikä kukaan keskeytä, vaan yleisö kuuntelee keski�ynees� ja ajatuksella.

Kaikkia jänni�ää ainakin alkuun, mu�a koska kuulijakunta koostuu vertaisista, pelko väistyy.

Ainoana ehtona esiintymisvuoron saamiselle on, e�ä teks�t ovat omia. Jos ei elämässään ole saanut muutoin itseään kuulluksi, lavarunoilloissa saa. Ihmiset kuuntelevat innokkaina toistensa vuodatuksia ja aplodeeraavat kaikille esiintyjille tasapuolises� – erityises� niille, jotka ilmoi�avat olevansa asialla ensimmäistä kertaa.

Runosuoni pulppuaa ihmisillä eri tavoin, mu�a kielteistä kri�ikkiä ei esiinny.

Se ei kuulu asiaan. Kyse ei ole arvostelusta, vaan sanan ja sanomisen vapaudesta.

Jos muuten sananvapaus on käsi�eenä hieman hämärä, runoestradilla voidaan kohdata hyvinkin rohkeaa ilmaisua. Tosin hyviä tapoja on noudate�ava. Nykyäänhän on myös vallalla ajatus, e�ä kaikki on runou�a ja vieläpä hyvää, jos vain joku niin sanoo. Tästä saa jokainen �etenkin olla ihan mitä mieltä haluaa.

Makuja on monia. ”Hei älä toista tota niin paljo.

Poista nyt noi turhat toistot, kato katoo viimeisetki loistot tosta runosta jos tollee toistat.

Ei kukaa kato jaksa moista soista mössöö noista sammakoista eikä sun filosofioista saa nyt oikee tolkkuu, tolkkuu, aikamoista, melko voista menoo, sanoisin.

Hei älä toista totakaa niin paljon.

Poista nyt noi turhat toistot, toistot, toistot, loista vaan, potkase pellolle tautoroisto, vedä veitsi voista ja ahdingoista, vahingoista, vahingoniloista – vai astuuko joku koiranpaskaan?

Poista jo paska pohjasta, pohjaanpalaneen puuron poisto ka�loista: loista, loista, loista, loista, poista ainoastaan paska tosta runosta, sit se ois ihan hyvä jyvä: moista loistoo ei ookkaan ennen kuultu, on vain luultu et toisto on roisto et se vaan vie vaik se tuo tahoista noista ja monenmoista mah�a, sah�a, tah�a, vähä lohtua ja rahdit kah�a, ny tohon runoon pikkase sisää, pikkase sois, pikkase lisää, pikkase pois – no nysse o hyvä!”

Lavarunoilloissa kuullaan tekstejä ja runoja kaikista mahdollisista aihepiireistä: vakavaa runou�a, riimirunou�a, mitallista ja proosaa, yhteiskunnallisia kannano�oja, sa�irista teks�ä, ironisia mietelmiä, aforismeja, rakkausrunoja, runoja yksinäisyydestä, sairaskertomuksia, sururunoja, kasvukipurunoja, luopumisrunoja, runoja ystävyydestä, eroo�sia runoja, runorunoja ja kaikenlaisia ihmisen sisäisiä oivalluksia.

Parhaita lavarunoja ovat sellaiset, jotka iskeytyvät kuulijan tajuntaan ensimmäisellä kuulemiskerralla. Liian monimieliset, monikerrokselliset ja kryp�set runot sopivat ken�es paremmin paperilta lue�aviksi. Tämän oppii, kun seuraa yleisön reak�oita.

Jotkut mieltävät lavarunoilun nuorten jutuksi. Nuoria onkin liikkeellä paljon, koska nuorilla on aina asiaa. Nuoret ovat lavarunouden maahan tuoneet ja tuo�avat ahkeras� tapahtumia, mu�a kyllä kuvi�elisin, e�ä vanhempikin polvi haluaa saada sen ammoin tukahdutetun sanansa kuuluviin. Ainakin minä haluan, vielä ennen kuin on myöhäistä. E�ei si�en joskus kaduta turha vaikeneminen.

Lavarunoilloissa pääsee oivalla tavalla jakamaan näkemyksiään hyvinkin isolle joukolle, jolloin foorumi toimii myös ”kansallisena äänitorvena”. Lisäksi on sosiaalises� tärkeää, e�ä kaikki paikallaolijat saavat toistensa jakama�oman huomion niiden viiden minuu�n ajaksi, jonka äänessä saa olla. Kukaan ei ole mui�en yli eikä ali, ja tämä tunne onnistuu syntymään tapahtumissa aina uudelleen ja puhaltaa ihmisiin yhteisöllisyyden henkeä.

Pieni merkitys ei ole myöskään sillä, e�ä lausumalla jotain henkilökohtaista ja in�imiä muille, madaltaa ihminen kommunikaa�okynnystään ja oppii, että ääneen puhuminen yleisön edessä kasva�aa, ei murskaa eikä tapa. Tästä ominaisuudesta on hyötyä elämän kaikilla osa-alueilla.

Lavarunous sopii kaikille, jotka haluavat harrastaa jotain henkises� koho�avaa, jotain toiminnallista, jotain omaperäistä, jotain omaa, jotain yhteistä, jotain sykähdy�ävää, jotain hauskaa, jotain samaistu�avaa ja jotain ihan mitä vain.

Lava on vapaa! Olkaa hyvät!

MAATUSKA maatuska se kaikkein pienin, sisimmäinen puunainen muiden kohduissa maa, tuska maatuskat sukupolvesta toiseen maan tuska, niistä kohduista syntyneiden, syntyvien vastuu raskautetusta, rakkaasta maasta haluan maatuskahuivin! sellaisen suuren, hapsureunaisen, punapohjaisen vihreillä ruusuilla: punaisen kuin varvikkoon valute�u veri vihreän kuin verestä versova pihlaja haluan maatuskahuivin! ase�elen sen pääni suojaksi, har�oille nukun sen alla ja olen kaunis kuin ruusu, kätkeydyn siihen ja kääriydyn siihen kun kuolen, mu�a ensin haluan hulmu�aa sitä silkasta ilosta heilu�aa huivia niin e�ä pauke kuuluu huisku�aa liinaa merkiksi: täällä ollaan! minä elän vielä! maatuska se kaikkein pienin puunainen tuskin oksansilmällään näkevä se pienin ja onnellisin Leena Sainio laulupedagogi, runoilija Helsinki

Muutoksen agen�. Harri Hertell, Suomen lavarunouden grand old man, oli komeine baritoniäänineen �laisuuden valovoimaisin esiintyjä.

Runopuhetta 6.2.

Suomen Kirjailijaliiton ja Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) 6.2. klo 12.15–17 Helsingissä järjestämä Runopuhe�a-amma�laistapahtuma ve� Villa Kiven juhlasalin täyteen kirjailijoita, krii�kkoja, tapahtumajärjestäjiä ja kustannusyh�öiden edustajia, joita kaikkia kiinnos�vat runouden kentässä parhaillaan tapahtuvat olennaiset muutokset. Tilaisuu�a emännöi läänintaiteilija Anna Elina Isoaro.

Kirjoi�ajakoulu�aja Sinikka Vuola haasta�eli julkaisuyh�öiden edustajia runouden kustantamisesta. Runopuheen tode�in olevan vastavoima vihapuheelle ja liian vähällä harkinnalla syntyneille some-heitoille. Vuonna 2010 peruste�u osuuskunta Poesia ilmoi� panostavansa juhlitun tekijän sijasta lukijan työhön. Kirjastolaitosta epäil�in rappeumasta – siitä, e�ä siellä ei tunniste�aisi kaunokirjallista arvoa. Paine�a kirjastolaitosta kohtaan lisä�äköön siis arvokirjallisuuden hankintaehdotuksilla, jotka myös yleensä toteutetaan. Haasta�elija vetosi lopuksi julkaisuyh�öiden yhteistyön �ivistämisen puolesta.

Runopuhe�a pitää saada yleistajuisemmaksi. Daniil Kozlov (alias Susinukke Kosola) kertoi julkaisuyh�ö Nihil Interi�n parhaillaan valmistavan Runografi-verkkoalustaa runokri�ikille. Ensi vuonna verkko-alusta runouden osalta jatkaisi v. 1988 lope�aneen Arvostelevan kirjalue�elon perinne�ä, mm. kirjastonhoitajien suori�aman kirjastojen kirjavalinnan helpo�amiseksi. Kunnalliset kirjastothan näet ovat maan suurin kirjallisuuden, etenkin lyriikan, ostaja.

Anna Elinan haasta�elussa Harri Hertell, Helsinki Poetry Connec�onin perustaja, avasi lavarunousvallankumousta, sen kannustavuus- ja tasa-arvotavoi�eita, joissa huomioidaan myös ekologisuus, naisten oikeudet ja kielelliset vähemmistöt, kuten englanniksi kirjoi�avat. Lavarunotapahtumat Suomessa -Facebook-ryhmä �edo�aa eri puolilla Suomea järjestettävistä lavarunoustapahtumista. Lavarunous hyödyntää myös videoita ja ne�ssä julkaisemista. Se voi muu�aa merki�äväs� kirjallisuuden kentän valta-asetelmia.

Vapaan taiteen kentän kaventuessa runous on viimeisiä vapaan taiteen alueita. Runotyöhön kuuluu kaikki runouden edistämiseksi tarvi�ava työ.

Sitä työtä tekemään, yhteisrintamana, alan toimijat ja runouden ystävät!

Teksti ja kuva: Riku Räihä FM, SARVin jäsen

Elias 2/2020

9

Lapsen kielenkehityksen haasteista Keskustakirjasto Oodissa järjestettiin 11.2.2020 klo 18–20 erittäin mielenkiintoinen luentotilaisuus lapsen kielenkehityksen haasteista. Luennoitsija oli varhaiskasvatuksen erityisopettaja, oppimisen asiantuntija Annele Wiman.

Itse luento oli aivan täynnä asiaa ja eri�äin mielenkiintoinen. Olin ihmeissäni, e�ä lapsen oppimisen kehityksestä on olemassa näin paljon tutki�ua �etoa.

Yleisö koostui pääasiassa varhaiskasvatuksen ammat�laisista, joukossa oli jonkin Kuva: Sulho Ketolainen verran myös ope�ajia.

Yleisö esi� paljon kysySaavuin Oodiin jo klo 16.45 he� lääkämyksiä ja osallistui ak�ivises� luennon ristä tultuani. Halusin varmistaa, e�ä kulkuun. Itse yri�n kynä sauhuten pysyä olen ajoissa paikalla. Odo�elin Oodin jotenkin kärryillä. Mielestäni Annele Wikolmannessa kerroksessa ja yri�n lähetmanin tapa luennoida oli hyvin selkeä, ja tää teks�viestejä päätoimi�aja Sirpalle, hän paino� paljon lapsen tunne-elämän mu�a puhelimeni ei suostunut viestejä tukemisen tärkey�ä. väli�ämään. Jossakin vaiheessa huomaHän lai�oi kiertämään kuvan jäävuosin kyl�n, jossa luki, e�ä �laisuus järjesresta. Jäävuoren näkyvä osa kuvas� laptetään lasten leikki�lan päädyssä. Siirryin sen käytöstä (esimerkiksi itsen tai toisen siis sinne. vahingoi�amista, lyömistä, kiroilua, Istuin sohvalle ja katselin leikkiviä lapvastustamista, sulkeutuneisuu�a tms.). sia ja mie�n, missä vaiheessa �laisuus Suurin osa jäävuoresta, pinnan alla oleva mahtaa alkaa. Ajankuluksi lueskelin osa, kuvas� käytöksen taustalla olevia Ka�nka Tuiskun syvällistä satukirjaa asioita (toiminnanohjauksen vaikeus, Kuun ja Auringon lapset. Tuli tunne, ethuomion haku, tarkkaavuuden pulma, tä nyt kyllä olen odo�anut jo niin kauan, perheessä tapahtuneet muutokset, e�ä kello saa�aa olla jo 18. Katsoin känpsyykkiset oireet, oppimisvaikeudet, nykkäni kelloa ja kauhukseni huomasin, ais�en ali- ja yliherkkyydet, tunnetaitoe�ä se oli jo reilus� yli 18. jen pulmat, sosiaalisten taitojen pulmat, Huomasin �lan perällä auki olevan kielelliset vaikeudet, oman erityisyyden oven ja siellä näkyi jonkun ihmisen selkä. käsi�elemä�ömyys, impulsiivisuus).

Kauempaa katso�una �la näy� pienelKaikkiin näihin jäävuoren pinnan alla oletä neuvo�eluhuoneelta. Voisiko �laisuus viin asioihin oli kirja�u myös keinot, joilla olla tuolla? Astuin ovesta sisään. Huone niissä voidaan au�aa. Wiman totesi, e�ä oli täpötäynnä ihmisiä ja luento oli jo yleensä lapsen käytökseen kiinnitetään alkanut. Onneksi näin myös Sirpan kame- liikaa huomiota, eikä käytöksen taustalla roineen. Ainoa vapaa paikka oli ihan siolevia asioita selvitetä tarpeeksi, vaikka vussa. Sieltä ei nähnyt valkokankaalle juuri se olisi tärkeää. heijaste�uja tekstejä, mu�a näki kyllä Luento käsi�eli eri�äin kiinnostavas� luennoitsijan ja kuuli puheen hyvin. Yrilapsen eri ikävaiheita ja niitä seikkoja, �n siis napata asiat ilmasta ja kirjoi�aa joihin on tärkeää eri ikävaiheissa kiinnitylös. Onneksi Sirpa ääni� puheen ja ottää huomiota ja jotka ennustavat haas� kuvat teksteistä. Muuten jutusta olisi teita kielellisessä kehityksessä, lukemitullut melko hatara. Opin tästä, e�ä aina sessa ja oppimisessa. Luento ei kuitentäytyy kysyä, eikä ole�aa. Olin vain oletkaan keski�ynyt vain ongelmien toteatanut, e�ä �laisuuden alkaminen ei voi miseen, vaan eri�äin paljon puhu�in jäädä minulta huomaama�a. myös keinoista, joilla lasta voidaan aut10

Elias 2/2020

taa pääsemään näistä haasteista yli sekä pärjäämään niiden kanssa.

Perustavanlaatuisena asiana Wiman mainitsi perusturvallisuuden sekä lapsen arjen ennuste�avuuden. Kuulimme, e�ä toiminnanohjaus on ihmisen hitaimmin kehi�yvä ominaisuus. Se kehi�yy 25 ikävuoteen saakka. Näin ollen lapsi tarvitsee aikuisen tukea toimintansa ohjaamiseen eri�äin paljon. Lapsen ei pidä joutua kantamaan vastuuta sellaisista asioista tai �lanteista, joihin hänellä ei ole kehityksellises� tai taidollises� vielä valmiuksia. Toiminnanohjauksen taidot lisääntyvät pikkuhiljaa, ja pienelle lapselle on turvallista, e�ä aikuinen pää�ää asioista.

Eräs keino, jolla lapsen kielenkehitystä voidaan tehokkaas� tukea, on koroste�u nonverbaali vies�ntä (katsekontak�, ilmeet, eleet, äänensävy). Lapset, joilla on haasteita oppimisessa tai kielenkehityksessä, pyrkivät lukemaan erityisen paljon nonverbaalia vies�ntää, mu�a tämä taito on tärkeää myös kaikkien lasten oppimiselle.

Vaikeudet oppimisessa ja kielenkehityksessä aiheu�avat mm. itsetunnon ongelmia, alisuoriutumista, käytösongelmia, suoriutumisahdistuneisuu�a, ongelmia kaverisuhteissa, ylikuormi�umista, oppimismo�vaa�on laskua, tunteiden jumi�umista, itsensä väheksymistä tai nega�ivisen palau�een korostumista omassa mielessä. Nämä ovat kauaskantoisia seurauksia koko elämän kannalta.

Kuitenkin lasta on mahdollista tukea kokonaisvaltaises� niin, e�ä tällaiset vaikeudet voidaan voi�aa. Lapsi, jolla on oppimisen haasteita, tarvitsee keskimääräistä enemmän aikaa ja runsaas� toistoja. Kasvatuksen ja opetuksen johdonmukaisuus on tärkeää kaikille lapsille, mu�a tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksista kärsivät lapset oireilevat erityises� epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta ja opetuksesta.

Annele Wimanin luento lapsen kielenkehityksen haasteista ve� lasten tapahtuma�lan täyteen Oodissa. Tarvi�in paljon lisätuoleja, jo�a kaikki kuulijat pääsivät istumaan. Yleisö esi� vilkaas� kysymyksiä ja kertoi myös omista kokemuksistaan lasten kielellisen kehityksen ongelmista.

Wiman esi� lapsen ikävuosiin lii�yviä merkkipaaluja, jotka antavat vii�eitä lapsen tulevasta kielellisestä kehityksestä.

0–2-vuo�as: Jos vauva jokeltelee monipuolises� alle vuoden ikäisenä, hän todennäköises� oppii myös puhumaan ajallaan. Jokeltelun poisjääminen tai yksipuolisuus saa�aa viitata myöhempiin haasteisiin.

Noin 2-vuo�aan lapsen sanavarasto alkaa laajentua kiihtyvällä vauhdilla. Tässä ikävaiheessa yksilölliset erot puheen kehityksessä ovat eri�äin suuria.

2–3-vuo�as: Symbolinen leikki on tässä vaiheessa tärkeää. Symbolisen leikin puu�uminen saa�aa viitata myöhempiin haasteisiin.

3–4-vuo�as: Tässä iässä lapsen tulee ymmärtää arkikieltä sekä pitempiä ohjeita ja lyhyitä tarinoita hyvin.

Kertova puhe alkaa kehi�yä ja on oppimisvalmiuksien edellytys. Lapsi kiinnostuu sanaleikeistä, riimi�elystä. Kielellinen �etoisuus alkaa.

Syytä huoleen on, mikäli tämänikäinen lapsi ei ymmärrä anne�uja ohjeita, ei reagoi puheeseen, vetäytyy vuorovaikutuksesta, sanavarasto on suppea, kertovaa ja kuvailevaa puhe�a on niukal�.

5-vuo�as: Noin 5-vuo�aan lapsen aivojen kehityksessä tapahtuu laadullinen harppaus. Tällöin lapsi alkaa osoi�aa kiinnostusta kirjoite�uun teks�in sekä sanoilla e�ä äänteillä. Kirjoi�aa oman nimen. Tunnistaa kirjaimia ja lukumää-

riä. Tunnistaa värit. Hallitsee riimi�elyä ja sanaleikkejä. On kiinnostunut oppimisesta.

Merkkejä oppimisvaikeuksista ovat muun muassa seuraavat: lapsi ei opi uusia asioita tai oppii hitaas� esim. tuttujen ihmisten nimiä, lauluja ja toimintoja. Lapsi ei toimi anne�ujen ohjeiden (kuulo) tai vihjeiden (näkö) mukaan. Lapsi tarvitsee jatkuvas� mallia tai malli�ajaa. Vaa�eiden pukeminen ym. perustoiminnot eivät ala sujua, lapsen on vaikea muistaa äsken tapahtuneita asioita, lapsi sanoo usein ”en muista” ratkaisuna �lanteisiin, nimeämisvaikeudet, äännevirheet.

Miten voi kartoi�aa 5-vuo�aan lapsen taitoja?

– Riimi�elytaito edeltää fonologista kehitystä.

– Oman nimen kirjoi�aminen kertoo muun muassa kirjainten tunnistamisesta ja hahmo�amisesta.

– Helppojen kuvioiden piirtäminen/jäljentäminen kertoo visuaalisesta hahmottamisesta.

– Ohjeiden ymmärtämistä ja työmuis�a voi kartoi�aa lyhyiden sanallisten ohjeiden avulla (laita kynä kupin viereen ja lautanen kupin alle).

– Työmuis�a voi kartoi�aa lue�elemalla kaksi, kolme ja neljä numeroa, jotka lapsi toistaa perässä.

– Sanaston laajuu�a, loogista pää�elyä ja työmuis�a voi kartoi�aa lyhyen sadun ja kysymysten avulla.

– Loogista pää�elyä voi kartoi�aa loogisten kuvasarjojen avulla.

– Kertovaa puhe�a voi kartoi�aa saduttamalla ja kuvasta kertomalla.

– Lukukäsite�ä voi kartoi�aa pienten laskutehtävien avulla.

Luennolla yksi keskeinen käsite oli toiminnanohjaus. Wiman esi� sille tällaisen määritelmän: toiminnanohjaus tarkoi�aa kykyä suunnitella, ohjata, arvioida ja korjata omaa toimintaa. Toiminnanohjauksen yläkäsite on itsesäätely. Itsesäätely au�aa hallitsemaan muun muassa ahdistuneisuu�a ja stressiä.

Rii�ävä itsesäätely mahdollistaa tarkkaavaisuuden myös �lanteissa, jotka eivät itsessään ole rii�ävän mo�voivia.

Ikäkaudet 5–9 ovat toiminnanohjauksen herkkyyskau�a. Aikuinen toimii lapsen ”apuotsalohkona” pitkälle murrosikään.

Lopuksi käsitel�in vielä oppimisen haasteita koulussa ja sitä, miten vanhemmat voivat olla tässä lapsen tukena sekä muistute�in siitä, e�ä lapsella, jolla on esim. lukihäiriö tai ADHD, on vastaavas� myös näihin haasteisiin lii�yviä vahvuuksia. Lukihäiriöön lii�yy vahvas� luovuus. ADHD:n yhdistetään kekseliäisyys, energisyys, rohkeus ja hei�äytymiskyky.

Annele Wimanin luento oli aivan mahtava �etopake�. Asia oli todella innostavaa. Aiheeseen tekisi mieli perehtyä lisää.

Teksti: Maria Salo Kuvat: Sirpa Suominen

Elias 2/2020

11

Omaa ääntä hakemassa Tulisiko kirjoi�ajan teksteistä kuulua oma ääni? Tällä tarkoitetaan omaa tyyliä, tunniste�avuu�a. Niin kuin aukaisisimme radion, jossa soi meille vieras musiikkikappale. Mu�a jotain tu�ua siinä on, ehkä osaamme arvata, e�ä tuohan on selvää Kuulaa, tuo toinen Verdiä, kolmas Wagneria, neljäs Rimski-Korsakovia. Niissä on tekijälle ominaisia piirteitä, eräänlaista sukunäköä, josta tunnistetaan säveltäjä sen perusteella, mitä hänestä muiden teostensa perusteella jo �edetään. Siis tyylistään.

Sanan tyyli takana on la�nan stylus, kirjoituspuikko. Jälki voi olla persoonallista siksi, e�ä se poikkeaa tavallisuudesta.

Aloi�elijan, oppipojan, jälki on omanlaistaan, koska se on niin osaamatonta, kehnoa, eri oppijoilla eri tavoin virheellistä.

Kisälli osaa jo, hän hallitsee standardin, taitaa normin, hän on kohonnut keskinkertaisuuteen. Mestari on yksilöllinen, mu�a päinvastaisista syistä kuin oppipoika. Hän on parempi kuin mitä normit edelly�ävät, enemmän. Hänellä on oma tyylinsä, jotain lisä�ävää, styluksen jälkensä.

Tyyliä voidaan myös parodioida. Silloin näitä yksilöllisiä piirteitä liioitellaan niin kuin pilapiirtäjä liioi�elee kasvonpiirteitä tai imitaa�ori äänensävyä ja puhetapaa.

Jotkut tekevät parodian itse. Tällöin puhutaan maneereista. Tyyliä on, kun tunnistamme ennen kuulema�omasta sävellyksestä tekijän. Maneeria on, kun osaamme arvata, kuinka kappale tulee jatkumaan.

Kirjoi�ajan on hyvä omaksua tyylinsä, kirjoi�aa niin, e�ä tu�u lukija sanoo: ”Lukiessani aivan kuulen Sinun puhuvan”. Tämä ei tarkoita, e�ä kirjoitetun tulisi olla samaa kuin puhutun. Noin. Sen ei pidä olla löysää, meinaan, nimi�äin sanoja hakevaa, siis nähkääs niin kuin sitä juuri nyt mie��äisiin ensimmäistä kertaa. O� ja tuota, spontaanilta puheelta taas ei edellytetäkään lopullista valmiu�a, mu�a lue�avaksi tarkoitetun teks�n tulisi sitä olla, sano.

Keskinkertaisuus ei ole syn�, se on paljon parempaa kuin huonous. Hyvin monessa �lanteessa rii�ää kirjallisten perustaitojen hallinta. Jos niitä tahtoo rikkoa, ne on ensin opeteltava, oiko�etä nerouteen ei ole muualla kuin peilin ääressä.

Tai ajatelkaamme ruoanlai�oa. Joskus 12

Elias 2/2020

väheksytään laitosruokaloiden samankaltaisia annoksia, mielikuvitusta ei ole käyte�y. Toisaalta voi mie�ä, onko juuri se niiden etu. Taatus� on ihmisiä, jotka ko�kei�össään pystyvät kammo�avampiin suorituksiin kuin suurtalouden emäntä persoona�omassa laitoskei�össään.

Yksilöllisyys ei ole kiistaton avu. Paljon riippuu siitä, kuka ja kuinka se yksilö on.

Niin kuin puheessa. On hauskaa, jos puhuja on yksilöllinen. Mu�a henki ei saisi haista.

On ihmistyyppi, joka innoissaan pirskottaa suusta sylkeä puhuessaan. Asia voi olla hyvää ja kiintoisaa, mu�a kuulijan huomio häiriintyy, kun pitää nenäliinalla kuivatella kasvojaan. Sylkipisarat ovat kuin asian epäolennaisuuksia, jotain mikä ei kuulu nyt tähän yhteyteen. Semmoista on liian rönsyilevä teks�, sanoja rii�ää, ja kuolaa myös. Kuin mansikkamaalla, rönsyt on syytä karsia pois ja samalla muistaa, e�ä niistä voi istu�aa uusia taimia. Moni rönsy, vaikk’ ei tähän liitykään, on kelpo ainesta johonkin aivan muuhun teks�in joskus toiste. Ilmaisut ovat työkaluja, joita voi käy�ää muuallakin, ei niillä ole ehdotonta ja ainoaa paikkaa. Giacomo Puccinin oopperan La Bohème toinen näytös pää�yy railakkaaseen vah�paraa�in Pariisissa. Mu�a ei se ollut sen marssisävelmän ainoa oikea, joskin tunnetuin ja ehkä oikein paikka. Sama aihe esiintyy myös säveltäjän Italian laivastolle tekemässä �laustyössä La corazzata Sicilia (Panssarilaiva Sisilia). Niin työskentelee amma�lainen.

Kirjallisia muoteja ei kannata ruveta matkimaan. Ne vaihtelevat �uhaan ja eh�vät muu�ua juuri, kun ne olisi oppinut.

On heitäkin, jotka oman äänensä varjelemiseksi väl�ävät vaiku�eita. Eivät lue, jo�ei omaan sano�avaan tartu mitään vierasta. Jos noin heikoilla ollaan, voi mie�ä kuten millä alalla tahansa, vii�aavatko mahdolliset lahjat jonnekin aivan toisaalle, kirjoi�amisen sijasta vaikkapa flore�miekkailuun, lauluun, osakesijoittamiseen tai seinäkiipeilyyn.

Mu�a oma ääni voi löytyä, jos sitä vertaa muiden ääniin. Lukea tuskin voi liikaa.

Oma ääni ei kehity tynnyrissä elämällä, varomalla vaiku�eita. Mu�a yksipuoliset vaiku�eet voivat kyllä olla pahasta. Jo kirkkoisä Tuomas Akvinolainen oivaltavas� totesi ”Hominem unius libri �meo”, yhden kirjan ihmistä pelkään. Hän siis kar�oi väkeä, jolla oli kapea, mu�a sitäkin vakaumuksellisemmin sisäiste�y sivistys.

On taatus� hyvä lukea Selma Lagerlöfiä, mieluiten koko tuotanto, parhaassa tapauksessa alkukielellä. Mu�a jos ei mitään muuta lue, muu�uu itse jonkinlaiseksi Lagerlöfin myöhäissyntyiseksi kloo-

niksi. Oma ääni ei vahvistu vaiku�eiden puu�eesta vaan niiden moninaisuudesta.

Runsaat vaiku�eet kumoavat toisiansa ja rakentuvat lukijansa omaksi ääneksi. Oma ääni saa olla lainatavaraa, kunhan on laina�u tai varaste�u monelta taholta ja saalis itse järjestelty. Äsken maini�u koskee koko kirjallista kul�uuria. Ei ole aihe�a rajoi�ua suomalaisuuteen. Pietari Päivärinta on hyvä tuntea, mu�a hänestä on myös päästävä eteenpäin. Muutkin osasivat Suomessa kirjoi�aa, jopa ruotsiksi ja saameksi.

Myös ulkomailla on kirjoite�u, siihenkin on syytä tutustua. Ja tutustu�aessa muistaa vaiku�eiden monipuolisuuden tärkeys. Nykyisessä historiallisessa �lanteessamme uhkana on englanninkielisen kirjallisuuden ylivalta. Ei se ole väl�ämä�ömäs� huonoa, mu�a ei yhtään muita parempaakaan. Ylivalta on yksipuolistamista, pelkkiin anglosaksisiin vaiku�eisiin käpertymällä emme laajenna, vaan supistamme maailmankuvaamme.

Entä voiko oma vilpitön ääni olla haitallinen? Jo Aleksis Kivi tunsi käsi�een ”vihapuhe”, jonka hän Nummisuutareissa tuo esiin. Käytetäänkö omaa kielellistä taitoa muita vastaan? Ja toisaalta, eikö ole oikeus olla vihainen, jos aihe�a ilmenee?

Polii�nen korrek�us on hyvää niin kauan, kun se vastaa alkuperäistä tarkoitustaan, heikompien suojelemista. Huonoksi se muu�uu silloin, kun tekee itsestään parodian ja pikkumaisuudellaan antaa ve�ä myllyyn vihapuhujille. Muistammehan lapsuudesta, kuinka vastustama�oman hauskaa oli seurata ope�ajien ja tä�-ihmisten ilmeitä, kun heille oli naurussa suin sano�u jotain oikein provosoivaa.

Kielistä pääsemme murteisiin. Yhä nykyäänkin monen kirjoi�ajan vahvin kieli on hänen murteensa. Se on kirjallisuu�a rikastu�avaa, varjeltavaa perinne�ä. Murre on paikallista, jonkin alueen, paikan henki. Kaikki kunnia tulijan lapsuusmurteelle, mu�a ei nykyiselle asuinalueelle ole suuremmin syytä tyrky�ää toisen seudun murre�a. Maakunnassa maakunnan tavalla. Toki murteella on myös helppo fuskata. Ehkei se, mikä muiden korvissa kuulostaa hyvin yksilölliseltä, olekaan muuta kuin sen vieraan murrealueen mitä sovinnaisinta puheenpar�a. Murre�akin voi puhua ja kirjoi�aa la�eas�, sisältö on ratkaisevaa.

Rem tene, verba sequentur, sanoivat vanhat roomalaiset. Pysy asiassa, niin sanat seuraavat.

Hannu Niklander Kirjailija Uudenmaan Kirjoittajat ry:n kunniajäsen Kuva: Congerdesign, Pixabay

Tarinan rakenteesta ja kirjallista matematiikkaa Ihmiset ovat tuhansia vuosia kertoneet tarinoita. Aivomme ovat näiden vuosituhansien kuluessa ehdollistuneet kerrotun tarinan kaavaan, jonka Aristoteles sanoit� – tarinassa pitää olla kolme osaa: alku, keskikohta ja loppu. Näillä ja näiden eri muunnoksilla ja eri maustein mennään myös nykyisin niin kirjoissa kuin elokuvissa.

Kaikki rakennemallit ovat muunnelmia tarinoista, jotka ovat yhtä vanhoja kuin pyramidit, jopa vanhempia. Niin myös antropologi Joseph Campbellin Sankarin tuhannet kasvot (The Hero with a Thousand Faces, suom. Hannes Virrankoski, Otava 1990). Käsikirjoituskonsul�na toiminut Christopher Vogler hoksasi vuonna 1992, e�ä lähes kaikista menestyselokuvista on löyde�ävissä samankaltainen sankarimyy�n peruskaava, sankarin myyt�nen matka. Tästä hoksauksesta juontuu Voglerin kirjoi�ama Sankarin myy�nen matka (The Hero’s Journey). Sitä seurasi hänen vuonna 2007 julkaistu teoksensa The Writer’s Journey: Mythic Structure for Writers, joka on hieman yksinkertaiste�u

versio Sankarin myy�sestä matkasta ja suunna�u kirjoi�ajille.

On kuitenkin helpo�avaa, kun �etää mistä näytökset alkavat, mihin ne päättyvät ja miksi. Parasta kaikissa erilaisissa rakennemalleissa on, e�ä niistä voi o�aa palasia oman tarinan tarpeen mukaan, tai muistutukseksi siitä, mitä seuraavaksi pitää tapahtua. Esim. Sankarin myy�sen matkan jokaista 12 askelta ei tarvitse välttämä�ä käy�ää, jos kaikille ei ole tarve�a.

Elämää muistu�aen on myös tarinan oltava toiminnan ja tunteiden vuoristorata. Hyvä peukalosääntö on, e�ä jokaisen päähenkilön kokeman posi�ivisen tapahtuman jälkeen seuraa – jos ei he�, niin melko pian – nega�ivinen tapahtuma. Tämän ikävän oravanpyörän pitää alkaa jo II näytöksessä ja saavu�aa kohokohtansa III näytöksessä, ennen kuin laskeva toiminta alkaa, ja tarinan maailma on taas järjestyksessä tarina pää�yessä.

Mitä tarinan ris�riitoihin/ongelmiin/ ikäviin tapahtumiin (conflict) tulee, pitää niiden seurata toisiaan kuin meren aallot, jotka lyövät rantaan, mu�a ne pitää

myös ratkaista – järjestys on pienimmästä suurimpaan. Isaac Newton sanoi aikoinaan, e�ä sen, mikä menee ylös, on myös tultava alas. Ris�riita voi kehi�yä hiljalleen, ja se nostaa tarinan jännite�ä: aalto vyöryy mereltä. Ris�riita kulminoituu: aalto iskee rantaan. Ris�riita ratkeaa – tavalla tai toisella: aalto vetäytyy takaisin. Aaltoja voi olla pieniä ja suuria.

Pienen aallon harja: henkilö ei aamukiireessään löydä autonsa avaimia.

Aalto vetäytyy: auton avaimet löytyvät, henkilö lähtee töihin.

Pienen aallon harja: bensa loppuu moo�ori�ellä.

Aalto vetäytyy: henkilö pääsee vihdoin työpaikalleen, mu�a myöhässä.

Aika ison aallon harja: pomo o�aa puhu�eluun, sillä henkilö on myöhästynyt jo viisi kertaa kahden viikon aikana.

Aallosta on tullut iso ja se iskee rantaan: henkilö saa potkut.

Iso aalto voi olla esim. sota, jonka kehi�yminen koostuu useista pienistä aalloista (konflikteista). jatkuu ->

Elias 2/2020

13

Ei pidä myöskään nyrpistää nenäänsä elokuvakäsikirjoitusten rakenteille, vaan kanna�aa olla utelias ja käydä läpi useita rakennevariaa�oita: Aristoteles h�p://oppimateriaali.wikid ot.com/aristoteelinen-dramaturgia Gustav Freytag h�p://oppimateriaali. wikidot.com/freytagin-kolmio Joseph Campbell, 12 kohdan rakenne: h�p://www.movie-outline.com/ar�cles/ the-hero-journey-mythic-structure-ofjoseph-campbell-monomyth.html ja h�ps://fi.wikipedia.org/wiki/Monomyyt� Blake Snyder, 15 kohdan rakenne: h�ps://�mstout.wordpress.com/storystructure/blake-snyders-beat-sheet/ ja h�ps://www.savannahgilbo.com/blog/ plo�ng-save-the-cat Syd Field, 3 näytöksen rakenne: h�ps: //www.how-to-write-a-book-now.com/ Syd-Field.html Michael Hauge, 6 kohdan rakenne: h�ps://www.storymastery.com/wpcontent/uploads/2018/11/6-Stage-PlotStructure-Chart-color_.pdf ja h�p://www.tahlianewland.com/plotstructure-using-a-6-stages-template/

Dan Harmon, 8 kohdan rakenne.

Variaa�o Christopher Voglerin rakenteesta: h�ps://blog.reedsy.com/ dan-harmon-story-circle/ Nigel Wa�, 8 kohdan rakenne: h�ps://thediscerningwriter.wordp ress.com/2016/04/27/wri�ng-forprose-the-eight-point-arc/ ja h�ps: //www.dailywri�ng�ps.com/how-tostructure-a-story-the-eight-point-arc/ Vogler, 12 kohdan rakenne: h�p://changingminds.org/disciplines/ storytelling/plots/vogler_structure.htm).

Koukku (Hook): 1 %:n kohdalla.

Ensimmäinen asia, joka tarinassasi tapahtuu. Voi olla jopa ensimmäinen lause – jonka voi kirjoi�aa ihan viimeiseksi, ettei aivo nyrjähdä eikä jää tähän kohtaan jumi�amaan.

Tutustutaan ensin erääseen tarinan rakennemalliin. Sen jälkeen tutustutaan tapaan, jolla oman käsikirjoituksensa pituuden voi suunnitella laskemalla.

Alkusysäys (Inci�ng event): 12 %:n kohdalla. Ensimmäisen näytöksen puolivälissä tapahtuu käänne. Tämä on ”kutsu seikkailuun” ja samalla hetki, jolloin päähenkilön tavallinen, turvallinen maailma heilahtaa dramaa�ses�. Tai jos ei dramaa�ses�, ainakin merki�äväs�. Päähenkilö voi myös ensin kieltäytyä kutsusta, kuten Luke Skywalker Täh�en sota -elokuvassa, jossa hän kieltäytyy lähtemästä lentokouluun, koska tuntee velvollisuudekseen au�aa tä�ään ja setäänsä ko��lalla. Kun heidät murhataan, Luke lii�yy Obi-Wan Kenobin seuraan ja jä�ää Tatooinen, sillä nyt kyseessä on henkilökohtainen asia. Kuka/ketkä si�en murhasivat Luken tädin ja sedän?

Oliko se Obi-Wan Kenobi, joka tarvitsi Luken taisteluun Imperiumia vastaan?

Vai oliko se Imperiumi? Tästä käydään vilkasta deba�a eri sivustoilla ne�ssä.

Joka tapauksessa murhista tulee Lukelle henkilökohtaisen koston paikka. Hän vastaa kutsuun ja lähtee.

K. M. WEILAND esi�ää rakenteeksi seuraavaa: h�ps://www.helpingwritersb ecomeauthors.com/resources/ I NÄYTÖS h�ps://i2.wp.com/www .helpingwritersbecomeauthors.com/ wp-content/uploads/2015/03/Eatbreakfast.png?ssl=1

Esi�ely/lavastus (Setup): 1 % – 12 %.

Lukijat tutustuvat tarinasi henkilöihin, heidän tavalliseen maailmaansa ja siihen, mitä he haluavat sekä siihen, mitä on pelissä / mitkä panokset ovat. Toisin sanoen jotain on ilmassa jo he� alkuun.

Koh� I näytöksen käännekohtaa: 12 % – 25 %. Viimeiset, tarinan ongelmaan vaiku�avat palaset siirretään paikoilleen. Samalla nostetaan tarinan jännite�ä: peli alkaa ja panokset nousevat.

1. käännekohta (1st Plot Point) 25 %:n kohdalla. Tämä tapahtuma on ovi ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä. Jotain tapahtuu, eikä päähenkilö tämän jälkeen voi palata en�seen.

II NÄYTÖS h�ps://i2.wp.com/ww w.helpingwritersbecomeauthors.c om/wp-content/uploads/2015/03/ Second-Act-Timeline.png?ssl=1 Päähenkilö reagoi: 25 % – 37 %.

Ensimmäisen käännekohdan jälkeen päähenkilö yri�ää saada tolkkua vastustajan hänen �elleen hei�ämistä esteistä. Mistä tässä oikein on kysymys?

14

Elias 2/2020

1. Muistutus (Pinch Point 1) 37 %:n kohdassa. Tapahtuma, joka muistu�aa päähenkilöä vastustajan voimasta ja tarjoaa uu�a �etoa ongelman luonteesta.

Päähenkilön ymmärrys lisääntyy: 37 % – 50 %. Nyt päähenkilöllä on jonkinlainen kuva ongelmasta ja hän alkaa jo toimia hieman suunnitelmallisemmin.

2. Käänne, l. keskikohta (Midpoint) 50 %:n kohdalla. Totuuden hetki. Päähenkilö ymmärtää ongelman luonteen (mistä on kysymys). Tämä käänne voi myös olla hetki, jolloin tarina kääntyy uuteen suuntaan.

Toiminta: 50 % – 62 %. Uuden ymmärryksen myötä päähenkilö etenee vastustajan pei�oamisessa.

2. Muistutus (Pinch Point 2) 62 %:n kohdassa. Tämä muistutus ennakoi kolmannen käännekohdan tapahtumia ja sen on tarkoitus muistu�aa päähenkilöä siitä, mitä on panoksena.

Uu�a puh�a peliin: 62 % – 75 %.

Päähenkilö käy uudestaan vastustajan kimppuun (tavalla tai toisella) ja voi�aa – tai siltä hänestä tuntuu.

III NÄYTÖS h�ps://i0.wp.com/www.h elpingwritersbecomeauthors.com/wpcontent/uploads/2015/04/Third-ActTimeline1.png?ssl=1 3. käänne (3rd Turning Point) 75 %:n kohdalla. Masentava hetki päähenkilölle.

Toisen näytöksen voiton jälkeen kaikki kääntyykin päälaelleen (no, se olikin näennäinen voi�o).

Tointuminen (Recovery): 75 % – 88 %.

Päähenkilö pyörii ympyrää. Hän poh�i valintojaan, tavoi�eeseensa sitoutumista, omaa arvoaan ja kykyjään: miksi minun pi� sekaantua tähän? Onko tämä edes kaiken tämän arvoista? Kaikkea minä luulenkin! Osaanko edes?

Loppuhuipennus alkaa: 88 %:n kohdalla. Tässä tapahtuu käänne, joka pako�aa päähenkilön ja vastustajan (vihdoin) kohtaamaan toisensa. Sana ”huipennus” tarkoi�aa, e�ä tarinaan tulee ”vauh�a ja vaarallisia �lanteita”.

Yhteeno�o (Confronta�on): 88 % – 98 %. Taistelu (kirjaimelliseen tai vertauskuvalliseen) kuolemaan. Tämän kohdan tapahtumien jälkeen jompikumpi jää niin sanotus� taistelutantereelle.

Kohokohta (Climax) 98 %:n kohdalla.

Päähenkilö on saavu�anut tavoi�eensa ja ongelma ratkaistu.

Päätös (Resolu�on): 98 % – 100 % Tässä voi parin sivun verran kertoa, mitä päähenkilölle kuuluu nyt, kun hän on selvi�änyt ongelman ja miten hänen elämänsä on muu�unut.

Käsikirjoituksen suunni�elusta Siirrytään si�en käsikirjoituksen suunni�eluun ja kirjallisen matema�ikan ihmeelliseen maailmaan. Tämä on vallan mainiota ajanviete�ä silloin, kun kirjoittaminen ei suju (kuten kaikki oheistoiminta). Vaan ei niin turhaa, e�ei jotain hyvääkin. Joskus on hyvä �etää, missä kohdassa käsikirjoitusta minkäkin pitää tapahtua. Valmiista käsikirjoituksesta voi myös tsekata, ovatko käänteet suunnilleen oikeissa kohdissa. Tässä esimerkissä suunnitellaan käsikirjoitusta, jonka kokonaissanamäärä on 50 000.

1. Tarinan jako kolmeen osaan eli näytökseen: I näytös on noin 25 % käsikirjoituksen sanamäärästä, II näytös on noin 50 % käsikirjoituksen sanamäärästä, III näytös on noin 25 % käsikirjoituksen sanamäärästä 2. Käsikirjoituksen jakaminen sanamäärällises� näytöksiin: I näytös (50 000 x 0,25) = noin 12 500 sanaa. (Jos käsikirjoituksesi on sanamäärältään pienempi/suurempi, on laskutoimitus sama, vain sanamäärä muu�uu.)

II näytös (50 000 x 0,50) = noin 25 000 sanaa. Tämän näytöksen voi myös jakaa kahteen osaan: II:1 ja II:2, jolloin kummankin puoliskon sanamäärä on 12 500.

III näytös (50 000 x 0,25) = noin 12 500 sanaa.

3. Kunkin näytöksen jako kohtauksiin.

Kun nyt �etää, kuinka montaa sanaa kussakin kohtauksessa on, voi kunkin näytöksen jakaa kohtauksiin. Jos ei �edä, miten monta sanaa keskimäärin kirjoittaa yhtä kohtausta koh�, voi käy�ää esimerkiksi 1 500 sanaa per kohtaus tähän laskutoimitukseen.

Kohtaukset voivat olla 1 000 – 2 000 sanan mi�aisia, mu�a aika hyvä sanamäärä on 1 500. Sen pituinen kohtaus on tarpeeksi pitkä, jo�a siinä saa kerro�ua mitä tapahtuu, ja tarpeeksi lyhyt, jo�a se pitää lukijan mielenkiinnon yllä.

Tiesithän, e�ä yksi luku voi sisältää useita kohtauksia tai si�en koko luku voi

olla yksi kohtaus.

Kohtaus vaihtuu, kun paikka, aika tai kaikki henkilöt vaihtuvat.

Kohtauksessa on aina myös alku, keskikohta ja loppu ja se muodostuu seuraavista osista: henkilöllä on tavoite, esiintyy ongelma, jota seuraa takaisku.

Kohtauksen jälkeen henkilö reagoi, poh�i pulmaansa ja tekee päätöksen (joka johtaa uuteen tavoi�eeseen).

Miksi vasta jälkeen? Pahan takaiskun kohdatessa / �lanteen ollessa päällä, meistä kukaan ei jää käsi poskella mie�mään yhtään mitään. Jos �lanne on oikein, oikein paha, lisääntyy adrenaliini veressä ja ainoa reak�o on: pakene tai taistele.

Jako kolmeen: I näytös: (12 500 sanaa / 1 500 sanaa per kohtaus) = noin 8 kohtausta II näytös: (25 000 sanaa / 1 500 sanaa per kohtaus) = noin 16 kohtausta III näytös: (20 000 sanaa / 1 500 sanaa per kohtaus) = noin 8 kohtausta Tämän laskutavan mukaan käsikirjoituksen kohtausten määrä yhteensä on noin 32.

Tämähän ei �etenkään ole kiveen veiste�yä. Tarkoitus on näy�ää, miten voi tehdä suunnitelman – jos haluaa. Voi myös o�aa käsikirjoituksen suunnitellun kokonaissanamäärän tai suunnitellun kohtausten määrän ja kertoa sen yllä mainituilla prosenteilla.

Jos keskikohta on noin 50 %:n kohdalla, kerrotaan kohtausten kokonaismäärä 0,5:llä (32 kohtausta x 0,5 = jolloin tarinan keskikohta on noin kohtauksessa 16).

Tämän voi tehdä myös suunnitellun kokonaissanamäärän kanssa (50 000 sanaa x 0,5 = keskikohta on noin 25 000 sanan paikkeilla).

Seuraavalla sivulla K. M. Weilandin rakennemallin mukaises� tehty käsikirjoitussuunnitelma. Yhden sivun/liuskan sanamääräksi on laskemisen helpo�amiseksi merki�y 250 sanaa.

Onko kirjoi�ajan hyvä �etää edellä esi�ämäni asiat? Minusta on. Ne ovat suoraan verrannollisia talon perustusten rakentamiseen, kun tarina itse on talo, jota rakennetaan.

Toivo�avas� tästä ar�kkelista on apua ja kä�ä pidempää Sinulle, hyvä lukija. Kuten Arthur C. Clarke (2001 Avaruusseikkailu) on sanonut: ”En yritä uskotella, e�ä meillä on vastaukset kaikkeen, mu�a kysymykset ovat epäilemä�ä aja�elemisen arvoisia.”

Elias 2/2020

15

K. M. Weilandin rakennemallin mukaises� tehty käsikirjoitussuunnitelma.

Näytös Kokonaissanamäärä I

50 000

II:1

Käänne

1%

500

2

Lavastus

Sanoja lisää

5 500

22

Alkusysäys

12 %

6 000

24

Koh� I näytöksen käänne�ä

Sanoja lisää

6 500

26

1. Käänne

25 %

12 500

50

Reak�o

Sanoja lisää

6 000

24

37 %

18 500

74

Ymmärrys lisääntyy

Sanoja lisää

6 500

26

2. Käänne/keskikohta

50 %

25 000

100

Toiminta

Sanoja lisää

6 000

24

62 %

31 000

124

Sanoja lisää

6 500

26

3. Käänne

75 %

37 500

150

Tointuminen

Sanoja lisää

6 500

26

Loppuhuipennus alkaa

88 %

44 000

176

Yhteeno�o

Sanoja lisää

5 000

20

Kohokohta

98 %

49 000

196

Päätös

Sanoja lisää

1 000

4

Uu�a puh�a peliin Kuva: Pixabay.com/Dimitris Vetsikas

Iloa kirjoi�amiseesi!

Sivuja

Koukku

2. Muistutus

III

Sanoja

(n. 250 sanaa/ sivu/liuska)

1. Muistutus

II:2

%

Sivut yhteensä

200

Christine Hammar

Kirjoitussessio Kului lauantaipäivä ra�oisas� puolelta päivin illansuuhun as�, kun viisi naista ihanaista tutki teks�en saloja syviä, perkas lauseista kultajyviä, ja viilas, viilas kuvausten mi�asuhteita, päivien touhuja, iltapuhteita, totuuksia, jaksoja ajan: miten aikamatkaaja yli�ää kuoleman rajan, kuinka ajatus leimahdu�aa taivaalle palon, ja avaruusjänöt saapuvat lailla valon.

Välillä nau��in kuoharit ja lohta ja murhaajaa mie��in – se selviääkö kohta?

Voisko olla lauantaipäivää seksiä vailla…

No ei.

Siis pohdi�in miten ja millä lailla tuo hetkistä herkin kuvataan mitä sanotaan, mitä luvataan.

Kuva: Fotografierende, Pixabay

Näin jokainen ratkoi teks�nsä pulmia, löysi tarinaansa uusia näkökulmia; kimpassa kirjoitusintoa noste�in, mainioita lauseita ”oste�in”, jokainen tarinansa etenemistä poh� ja huoma�in: on aika rientänyt, on lähde�ävä ko�a koh�.

Ulla Welin

16

Elias 2/2020

Pientä pilkunviilausta... Milloin pilkkua ei tarvita?

Pilkkusäännöt ovat kielikohtaisia sopimuksia. Suomen kielen pilkutus on kieliopillista, ei taukopilkutusta, jota sitäkin käytetään joskus selventämään ilmaisua. Englanti suosii taukopilkutusta.

Lähestytäänpä tällä kertaa pilkutusta tapauksista, joissa pilkkua ei käytetä.

1. Päälause + sivulause + sivulause (kun tasa-arvoisia sivulauseita yhdistää ja/tai-konjunk�o, sen edelle ei tule pilkkua) Anni kertoi, e�ä hän tulee huomenna ja e�ä hän tuo kahvipullat.

Hän ei tule, koska on pakkasta ja koska pelkää vilustuvansa.

Urheilija käy lenkillä, vaikka ulkona olisi säkkipimeää tai vaikka puukkoja sataisi.

Kysyin teiniltä, miksi hän on myöhässä ja missä reppu on.

2. Lauseenvas�kkeita ei eroteta pilkulla (ne eivät ole lauseita!).

Juodessani kahvia kuulin ovikellon soivan.

Hän maksaa aina käteisellä ostaessaan junalipun.

Joulupukin tultua alkoi lahjojen jako.

3. Jos virkkeen lauseet ovat lyhyitä, pilkun saa unohtaa.

On ilta ja tuuli yltyy. Kuuta ei näy vaikka on pilvetöntä.

Tango raikui ja väki tanssi.

4. Vertailu ei vaadi pilkkua kuin-sanan edelle.

Vaikutus on suurempi kuin viime vuonna.

Veljeni on kaksi vuo�a nuorempi kuin minä.

Näy�ää siltä kuin et ymmärtäisi asiaa.

5. Konjunk�oparin väliin ei tule pilkkua.

Hän uskoo, e�ä kun juoksee, eh�i bussiin.

Koira on rauhallinen, mu�a kun se on yksin, se haukkuu.

6. Näissä virkkeissä pilku�omuus ilmaisee, e�ei lauseiden raja ole aivan selvä: Tuo pos� samalla kun käyt pihalla. (oikein myös: ... samalla, kun...)

Avaa ovi hiljaa niin e�ei kukaan kuule. (oikein myös: ... niin, e�ei...)

7. Kun sekä rinnastaa, sen eteen ei tule pilkkua.

Os�n kirjoja, vihkoja, kyniä sekä muita koulutarvikkeita.

Kaikki saapuivat: isä, äi� ja lapset sekä lastenlapset.

8. Kiinteä sanapari on pilkuton ja kirjoitetaan erikseen (myös peräkkäiset luvut).

Paperini ovat sikin sokin ja lentelevät sinne tänne.

Kesällä saa uida mielin määrin.

Hän loukkasi läsnäolijoita �eten tahtoen.

Pari kolme euroa rii�änee kahvikupposeen.

Meistä neljä viisi tunsi esiintyjän ennestään.

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... (Peppi Pitkätossun tunnusmusiikista)

9. Puhu�elu kirjeen tai vies�n alussa ei tarvitse väl�ämä�ä mitään välimerkkiä. Kaikki neljä esimerkkiä ovat kuitenkin oikein.

Hei Liisa Tuletko huomenna kokoukseen?

Hei, Liisa Tuletko huomenna kokoukseen?

Hei Liisa!

Tuletko huomenna kokoukseen?

Hei Liisa, tuletko huomenna kokoukseen?

Huomaa, e�ä tässä viimeisessä puhu�elun jälkeen on pilkku.

Puhu�elu aloi�aa virkkeen, joka jatkuu pilkun jälkeen pienellä alkukirjaimella. Tässä tehdään usein virhe.

Pilkkua ei vaadi myöskään kirjeen lopputervehdys.

Parhain terveisin / Kii�äen / Hyvän matkan toivotuksin Pekka 10. Pilkkua ei käytetä päiväyksissä, ei myöskään piste�ä päiväyksen lopussa.

Helsingissä 15.2.2020 Oulussa 15. helmikuuta 2020 Joskus pilkun puu�uminen voi häiritä ymmärrystä tai jopa muu�aa vies�n sisältöä.

Soi sana kultainen... ( = Soi/kaikuu/kuuluu sana kultainen...)

Soi, sana kultainen... (Käskymuoto: Soi! / Kaiu!)

(Alkuperäinen Runebergin teks� kertoo pilkun tarpeesta: Ljud högt, o dyra ord!)

Sain kassalta toisenkin ryppyisen setelin. (> Sain siis kaksi ryppyistä seteliä.)

Sain kassalta toisenkin, ryppyisen setelin. (> Sain kaksi seteliä, joista vain toinen on ryppyinen.)

Hän kertoi toisenkin huonon vitsin. (Siispä ensimmäinenkin oli huono.)

Hän kertoi toisenkin, huonon vitsin. (Ensimmäinen ei ollut huono.)

Teoksesta ote�in toinen korja�u painos. (Tulos: kaksi korja�ua painosta.)

Teoksesta ote�in toinen, korja�u painos. (Tulos: kaksi painosta ja vain uudempi oli korja�u.)

Pilkkusääntöjen tuntemista voi testata osoi�eessa: h�ps://www.kotus.fi/ohjeet/kieli-_ja_nimites�t/vanhat_ kielites�t/pilkkutes�_1 Paula Kokkonen (apunaan mm. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas)

Elias 2/2020

17

Kirja-arvosteluita

Pekka Arppe Hajonnan sisällä Stresa Kustannus osk, 2019, 185 sivua ISBN 978-952-68772-8-0

Kerronnan osumatarkkuutta Pekka Arppe on vesirakentamisen asiantun�ja ja insinööri, joka on kiertänyt maailmaa. Kokemus ja amma�taito tuntuvat hänen novelleissaan, jossa toimitaan sekä meillä e�ä muualla.

Kirjailija kuvaa tarkas� yksityiskoh�a autoista ja erilaisista koneista, sukelluslai�eista ja rakennustöistä sekä an�kvariaa�sta, poikien jääkiekkojoukkueesta ja niin poispäin. On Mukavaa lue�avaa, eikä tarvitse olla insinööri pysyäkseen rattailla.

Tarina kulkee ja kieli on hyvää. Mukana on sopivas� huumoria. Usein jo asetelma viri�ää nauruhermoja, keskusteluissa ja repliikeissä huumoria esiintyy niin ikään.

En niinkään remahda nauruun vaan hymyilen mielessäni. Vastaan tulee persoonallisia ihmisiä erilaisissa �lanteissa.

Novelleista osa etenee minäkertojan viemänä, mikä tuo kertomuksen lukijan iholle ja syvemmällekin.

Oikeudenmukaisuuden idea Yksi teema kau�a linjan on oikeudenmukaisuuden toteutuminen tai toteutuma�a jääminen. Novellit alkavat ja kehittyvät kullekin tarinalle ominaisen ris�riidan kau�a. Kun loppuun päästään, ris�riita ratkeaa ja lukija kokee tyytyväisyy�ä (sen takia). Vaikka novelleissa on 18

Elias 2/2020

myös traagisia elemen�ejä, tarinat ovat kuitenkin loppupeleissä op�mis�sia.

Kokispillit on hyvä aloitus kokoelmalle, se imee he� mukaansa. Kertojan pelastuminen on lähes ihme, mu�a hänelle jää moraalinen ongelma ja vastuu toisen ihmisen kohtalosta.

Da Capo edustaa aivan toisenlaista tarinaa. Hilda Liimatainen on sopeutunut elämään Mertsinsä kanssa, vaikka Mertsi on kaukana mallipuolisosta – nalku�ava ja alistava. Hilda muu�aa �lanteen lottovoiton saatuaan. Tarina etenee hauskoina �lannekuvina. Ilmenee, e�ä Mertsilläkin on ollut hetkensä. Kumpikin puoliso löytää tarvi�aessa esiintyvää määrä�etoisuu�a itsestään.

Kuraa mestarille – tässä on mainio rakennustyömaalle sijoi�uva näy�ämö.

Novellissa on hyvin kuva�u ris�riita lat�amestari Heinosen ja kertojan, oikeastaan Heinosen ja koko muun porukan välillä.

Hajonnan sisällä avautuu ehkä hitaimmin kokoelman novelleista. Luulin pitkään, e�ä kertoja on jonkin sor�n osa-aikahullu, joka on lähete�y Niuvanniemestä toiseen mielisairaalaan eräänlaiseen avohoitoon. Vasta lopussa palikat asettuvat kohdalleen mainiolla tavalla. Ja kertoja saa hyvityksen kokemistaan vaikeuksista.

Kuusi on tosi hauska tarina. Hauskuus perustuu Henri-koululaisen ”ystävältään” saamaan tehtävään löytää ympäristöstään kymmenen kuutosta. Numeroita löytyy ja ei löydy eri tavoin. Henri on selväs� erityislahjakas ja muuten erityinen nuori. Tämä ei valkene sijaisope�ajalle.

Vaikutelmaksi jää, e�ä Henri on iloinen oman �ensä kulkija, jolla on vahva mielikuvitus ja paljon �etoa. Ehkäpä hän on saavu�anut tasapainon maailman kanssa.

Thaimaalainen tasapeli sijoi�uu raakaan nykyaikaan, jossa ihmisiä käytetään suru�a hyväksi. Thaimaalainen marjanpoimija, jonka silmin matkataan Suomen halki ja jonka vaiheita Lapissa seurataan, ei ole varmaankaan tullut paikalle vain marjanpoiminta mielessään. Tässäkin novellissa �lit tasataan, ja ainakin minä koen loppuratkaisun universaalilla tasolla oikeudenmukaiseksi. Ei ole vaikea elää näiden poimijoiden myötä.

Sovitus kertoo toisenlaisesta sovituksesta kuin edellinen novelli. Kysymys

on vuosikymmenien takaisista tapahtumista, joiden johdosta on tullut �linteon aika. Tässä kirjailija alleviivaa ehkä turhan moneen kertaan asiaa, jonka lukija jo muutenkin aavistaa varsin aikaisessa vaiheessa. Onneksi kirjoi�aja ei tarinan minäkertojana ota menneisyyden tapahtumiin moralisoivaa kantaa. Mainio tyyppi on tä�, joka on vuosikymmeniä kantanut salaisuu�a mielessään ja yrittää pitää sen edelleen salaisuutena. Tässä taas kerran nousee pintaan kirjailijan kyky kehitellä nasevaa keskustelua ja replikoin�a. Henkilöt ovat todella eläviä hahmoja.

Kepukat kertoo pariskunnan ris�riidasta, joka ilmenee hiihtoharrastuksen parissa. Tässäkin novellissa alkuasetelma muu�uu päinvastaiseksi, kunhan loppuun päästään. Jälleen kirjailija löytää löytää tekniikasta ratkaisun, joka kertoo, mistä oikein on kyse. Tarina pää�yy luontokuvaukseen, jossa naaraske�u kulje�aa itseään suurempaa urosjänistä ko�pesäänsä. Siinä �ivistyy koko tarinan henki.

Viimeinen valssi on värikäs tarina, joka sijoi�uu työmaalle ja työtehtävään, jonka kertojalla on vahvat insinööritaidot ja �edot ja joka taitaa sula�aa �etämyksensä ja elämänkokemuksensa kirjalliseen muotoon niin, e�ä kaikki alkaa elää. On kyse tragediasta, jossa maailmaa nähnyt minäkertoja o�aa �lanteen haltuunsa. Tällaisia henkilöitä on eri novelleissa. Oma lajinsa on virkaintoinen poliisi, joka herä�ää hilpey�ä �lannetaju�omuudellaan.

Divarin helmessä ovat vastakkain kauppiasisän ja pojan maailmankuvat kuten suhde tavaroihin. Kumpikin on kansanomaisen ovela, mu�a poika on pragmaa�nen, mitä tulee kaupanpitoon ja ehkä elämään yleensä. Hauskaa on, miten kertoja valikoi ”uhria” isän kanssa käytävään taulukauppaan.

Syvään päähän on läskiksi haukutun Nikon selviytymistarina. Hän selviytyy �etokonepelissä tasolta toiselle, ja hän selviytyy myös koulukiusaajansa kanssa.

Ratkaisupaikassa hän keksii myös, miten pääsee kymmenennelle tasolle – upea oivallus, jossa sekä pelimaailma e�ä reaalimaailma osuvat samaan pisteeseen.

Niko on avioerolapsi, jonka paras ja ainoa novellin konteks�ssa esiintyvä,

Kirja-arvosteluita

Weion seikkailut kotona ja maailmalla

ympäristönsä, Suomen ja maailman historiaan. Koulupoikana Weio osallistuu Helsingissä valkoisten puolella vuoden 1918 tapahtumiin. Hän vie�ää ihania kesiä Salmen kartanossa seurustellen myös palkollisten kanssa, hyvinkin läheises� Hannu Niklanderin esikoinen, runokokoparin piian seurassa. elma Ko�inpäin, ilmestyi vuonna 1974.

Lukemissani Niklanderin romaaneissa Sen jälkeen Niklanderilta on julkaistu viisi musiikilla on vankka sijansa. Isoisän lemmuuta kokoelmaa, joista yksi myös ruotpiharrastus naisten lisäksi oli musiikki. siksi. Romaaneja on kuusi, lyhytproosaa ja Hän sävelsi muun muassa sinfoniat novelleja neljä, matkakertomuksia kuusi, Caduceus ja Simeonin pako. Vauras ko� esseekokoelmia yksi sekä Kössi Kaatran on sivistynyt, isoäi� maalaa tauluja ja elämäkerta. Muutenkin Niklander on toi- Weiosta kehkeytyy kielitaitoinen, urheimi�ajana tuo�elias kirjoi�aja. lullinen mies. Se kaikki ilmenee tässä roRomaanin nimi, Nuoriherra, tulee siitä, maanissa. e�ä kartanon palkolliset kutsuvat sillä niWeio eh�i toimia hetken merimiehenä mellä kirjan nimihenkilöä, Weioa (Weio ennen kuin lähtee isänsä asioissa Yhdysilman j:tä). Weiosta on tarkoitus tulla aivaltoihin ja isän veljen perheeseen Kanakuisena Salmen kartanon herra. Alaotsik- daan. ko taasen vii�aa siihen, e�ä nuorenherran urakehitys ei olekaan oletusten muTarkkaa kerrontaa kainen.

Weio on kirjoi�ajan isä, ja tämän isä, Hannu Niklander on tarkka sanankäytAlwar Niklander, on paitsi kartanonherra täjä, joka hallitsee sekä yksityiskohdat myös Helsingin rakennusainekauppa Oy: e�ä laajat kokonaisuudet. Vih�läinen n (vuodesta 1922 Rake Oy) omistaja, Un- murre on elävää, eikä sitä ole liiaksi, sillä karin konsuli, klassisen musiikin säveltäjä murre�a puhuu lähinnä paikallinen rahja polii�kko ym. vas. Niklanderit ovat kaksikielisiä, joten ruotsiakin kirjassa esiintyy jokunen virke Vuosi kerrallaan silloin tällöin. Amerikan mantereella Weio kuulee fingelskaa, englan�a, ransRomaanin tarina kulkee vuosi kerrallaan kaa, suomea ja muita kieliä. Merimiehealkaen vuodesta 1909, jolloin Weio on nä Saksassa hän puhuu saksan kieltäkin. pikkuinen poika. Hänen vaiheitaan seuraTarkkuus ei tässä tapauksessa merkittaan vuoteen 1928 as�. Näihin 20 vuose, e�eikö lukijan mielikuvitukselle jäisi teen mahtuu pitkä kaari Weion, hänen �laa. Ajan, paikan ja ihmisten kuvaukset

ymmärtävä ihminen on mummo, väkivaltaisen isän äi�.

Minä ja Susu on pakinanomainen, kevyt tarina, jossa lukijaa johdetaan harhaan, kunnes lopussa selviää kolmiodraaman kolmannen pyörän ”henkilöllisyys”. Vaikka pitkään vaiku�aa siltä, e�ä tarina ei voi loppua kuin suureen riitaan, taitava novellis� kulje�aa lukijaa.

Kesämekko ja villasukat johda�aa lukijan hautaustoimistoon, jossa kertoja ja isä ovat ostamassa äi�vainaalle arkkua sekä muuta hautaustarvike�a ja palvelua. Alkuosa antaa ymmärtää, e�ä tässä selvitellään isän ja pojan suhde�a, ja

ehkä vanhempien taustalta löytyy jokin luuranko kaapista. Taustalta paljastuu jotain muuta.

Isän, pojan ja hokin nimeen kuvaa samankaltaista isän ja pojan suhde�a kuin novelli Syvään päähän, mu�a aste�a kovempana. Tämä tuntuu minusta sopivalta kokoelman päätökseltä. Vaikka näy�ää, e�ä poika musiikkiharrastuksen, ty�öystävän ja epäonnisen, mu�a onnistuneen kiekkomaalin avulla selä�ää isänsä, näin ei ihan käy. Tämä taitaa olla kokoelman ainoa novelli, joka ei tarjoa op�mis�sta loppuratkaisua. Toki onnelliset loppuratkaisut ovat kivoja, mu�a

Hannu Niklander, Nuoriherra Loivaa alamäkeä -trilogian aloitusosa Robustos, 2019, 293 sivua ISBN 978-952-5758-71-9

saavat lukijan valtaansa ja näkemän tarinan kuvina, kuulemaan ja kaikin tavoin ais�maan.

Kirjan kieli on rikasta ja sujuvaa. Kirjailija on taituri luodessaan sukuhistoriaan perustuvasta tarinasta romaanin, josta puu�uvat kaikki henkilöhistorioiden huonot puolet.

Jorma Hyvönen

tragediaa lupaavat, onne�omat ja avoimet loput jäävät askarru�amaan lukijaa.

Hajonnan sisällä -kokoelma koostuu 14:stä taiten kirjoitetusta novellista.

Jorma Hyvönen

Elias 2/2020

19

Kirja-arvosteluita Viime vuonna häneltä ilmestyi toinen pienoisromaani: Kruts, krats.

Kirjailijan tuorein teos on viides runokokoelma: Äi� kuoli marraskuussa.

Kokoelma alkaa runolla Vanhat äidit kuolevat: Vanhat äidit kuolevat, / näy�ävät esimerkkiä / kuolemisesta. // Vanhat äidit kuolevat, / se on luonnollista // kuin syksyn tulo, / maatuvat lehdet. // Vanhat äidit lähtevät / kuin muu�olinnut / palaama�a enää, // jä�ävät jälkeensä / eletyn kudelman, / siipien suojaan, / marrassuudelman.

Tarja Okkonen, Äi� kuoli marraskuussa BoD, 2020, 66 sivua Kirjan kuvat: Tarja Okkonen ISBN 978-952-9020-57-8

Kun äiti on mennyt Tarja Okkonen aloi� julkaisemisensa parinkymmenen novellin kokoelmalla Kanssajuhlijat (2002), jatkoi lyhytproosalla, pienoisromaanilla ja runoilla.

Maria Salo: Etsiväkissa Esmeralda BoD – Books on demand, Helsinki Suomi 2017, sivuja 126.

ISBN: 978-951-568-083-9 Maria Salo: Etsiväkissa Esmeralda ja kadonneiden kissojen salaisuus BoD – Books on demand, Helsinki 2018, sivuja 93. ISBN: 978-952-800-172-2 Uudenmaan Kirjoi�ajien 50-vuo�sjuhlassa silmiini osui viehä�ävä, lastenkirjan oloinen kirja Etsiväkissa Esmeralda. Selailin hieman teks�ä, joka teki vaikutuksen jo ensimmäiset lauseet lukiessani.

Jostain syystä mielessäni kävi väli�ömäs� ajatus, e�ä haluaisin saa�aa tämän 20

Elias 2/2020

Kokoelmassa on neljä osastoa. Ensimmäinen kuvaa äidin kuolemaa ja hautajaisia, niiden herä�ämiä ajatuksia ja tunteita. Päällimmäinen tunne on pe�ymys: Miten tässä nyt kävi niin, / e�ä sä kuolla kupsahdit / …

Toinen osa käy läpi läheisen kuolemaa seuraavaa tyhjyyden tuntemusta, vähän kummastustakin. Tunne�a voisi kokea, vaikka tapellen hirvensarvista – sitä kai monet perintöriidat ovat: täytetään poismenneen jä�ämää tyhjää kohtaa.

kirjan myös ruotsinkielisten lukijoiden ulo�uville. Voisi ajatella tämän johtuvan äidinkielestäni, mu�a yleensä en aja�ele näin, koska olen täysin kaksikielinen.

Päädyin keskustelemaan kirjailijan, Maria Salon, kanssa hänen kirjastaan ja kerroin samalla ajatukseni kirjan kääntämisestä.

Päädyimme siihen, e�ä lukisin kirjan ja palaisimme asiaan pikapuolin.

Luin kirjan yhdellä istumalla ja viehätyin yhä enemmän teks�stä. Teks�, joka on kissan, eli Esmeraldan kertomaa, puhu�elee ehdo�omas� myös aikuista lukijaa. Sen aitous kiehtoo ja siinä on myös jotain tu�ua. Kuvaavaa lienee, e�ä kertoessani kirjasta ystävä�ärelleni hän sanoi: ”Kuulostaa siltä, e�ä kirjassa on jotain samaa kuin Tove Janssonin teksteissä.” Ja todellakin on, seli�ämä�ömällä tavalla!

Lue�uani kirjan toivoin vieläkin enemmän, e�ä se saavu�aisi myös ruotsinkieliset lukijat. Lue�uani myöhemmin myös toisen Maria Salon v. 2018 ilmestyneen kirjan Etsiväkissa Esmeralda ja kadonneiden kissojen arvoitus asia vain

Kolmas osa palaa alkuun, joka on äidin tarinan loppu, kuinka se tapahtui. Si�en runoilija kuvaa isän �lanne�a, vanhan miehen, joka makaa sairaalassa. Isä käskee hoitajaa muistamaan olevansa muis�sairas.

Neljännessä osassa runoilijan muistot laajenevat koskemaan suvun muita vainajia. Suru ja ikävä muu�uvat sitä kau�a jollakin tapaa yhteisölliseksi. Nyt sitä voi käsitellä aiempaa pehmeämmin, hyväksyen.

Kokoelma pää�yy runoon Perintö: Joka kevät äi� osoi�aa / ojanpientareille puhjenneet / leskenlehdet. / Ope�aa näkemään kukkaset / kuran ja roskien keskeltä.

Okkosen runot kuvaavat niukoin sanoin, mu�a syvältä. Ei tarvita korulauseita, koska itse asia seurauksineen on niin suuri.

Jos on mustuu�a, niin kuitenkin enimmäkseen valoa ja kevey�ä.

Jorma Hyvönen

varmistui mielessäni. Molemmissa kirjoissa Esmeralda seikkailee ja kuvailee elämäänsä emäntänsä Saritan kanssa.

Kirjat ovat mielestäni tärkeitä myös siksi, e�ä ne helppolukuisina soveltuvat hyvin myös esimerkiksi lukihäiriöisille ja au�steille sekä kouluissa niin kieltenopetustunneille kuin vasta lukemaan aloi�aville oppilaille. Tällaisille lämminhenkisille kirjoille on ehdo�omas� tarve�a tässä nykyajan kovassa ja yhä teknistyvässä maailmassa!

Hienoa, e�ä Maria Salo kiinnostui käännösajatuksesta! Ajatus etenee, sillä pohdimme nyt hänen kanssaan, miten pystyisimme tällaisen projek�n toteuttamaan.

Suosi�elen näiden lämminhenkisten ”jännäreiden” lukemista ihan kaikenikäisille lukijoille!

Maini�akoon, e�ä Maria Salo on kirjoi�anut myös vuonna 2019 julkaistun kauniin kuvakirjan Poika, joka ei tahtonut olla hirviö (ISBN-13: 9789528030607), jonka on kuvi�anut Rii�a Mononen.

Anja Ström Yrittäjä, valmentaja ja kirjoittaja

Kansalliskirjailijalle pääkaupunki Aleksis Kivi sai oman pääkaupungin, kun kansalliskirjailijan syntymäkunta Nurmijärvi julistautui sellaiseksi juhlistaakseen kirjailijan tunnetuimman teoksen, Seitsemän veljestä, ilmestymisen 150-vuo�späivää.

Nurmijärvi on toki muutoinkin ansiokkaas� vaalinut suuren poikansa muistoa.

Kunnan vaakunassa on virallisen kuvauksen mukaan ”sinisessä kentässä seitsemän luonnonväristä kultatukkaista nuorukaisen päätä asete�uina 2+3+2”. Vaakunan on suunnitellut heraldikko Olof Eriksson.

Merki�ävin tapahtuma on 1950-luvun puolivälistä alkaen vuosi�ain järjestetyt Kivi-juhlat Nurmijärven Palojoella kirjailijan syntymäpaikan lähellä olevalla Taaborinvuorella. Siellä on paikallisin voimin esite�y niin Seitsemää veljestä kuin Nummisuutareitakin. Esitykset on myös televisioitu. ”Rajamäen rykmen�” nimi on säilyte�y Rajamäellä toimivan urheiluseuran nimenä.

Taaborinvuori (aikaisemmin Kivimäki) oli lasten suosima leikkipaikka, jossa Aleksis esiintyi mielellään saarnaajana.

Ehkäpä tämän johdosta äi� toivoikin pojastaan pappia, kun tämä pääsi aloittamaan koulunkäynnin Helsingissä. Pappia ei lahjakkaasta pojasta tullut. Hänestä tuli maamme ensimmäinen amma�kirjailija, jonka toimeentulo oli useimmiten varsin vaikeaa. Hän sai odotella kauan teostensa paina�amista, mu�a pelkästään kirjojen myyn�tuloilla ei silloinkaan juuri elänyt. Sil� Kivi kirjoi� ahkeras� ja amma�kseen. Hän ei ollut päivääkään varsinaisessa palkkatyössä.

Apuun tulivat ystävät, ja joitakin apurahoja hän sai myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta nimekkäiden ystäviensä tuella. Seuran jäseneksi Aleksis ei kuitenkaan uskaltautunut pyrkiä.

Kiven tunnetuin vastustaja oli suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, jonka murskaava arvostelu kohdistui sekä itse kirjailijaan e�ä myös Seitsemän veljeksen julkaisijaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan. Professorin näkemys suomen kirjakielen kehi�ämisestä oli jyrkäs� ris�riidassa Kiven käyt-

tämän länsimurteisiin ja puhu�uun kieleen nojautuvan omanlaisen kielenkäytön kanssa.

Kiven kieli oli ja jäi kirjallisuuteen hänen omaksi kielekseen, jota kukaan muu ei ole matkinut, mu�a häntä pidetään sil� suomen kirjakielen suurena kehi�äjänä ja kielinerona.

Kiven kilpailija, runoilijaprofessori August Ahlqvist (A. Oksanen) jäi historiaan lähinnä Aleksis Kiven teilaajana. Myöhemmältä ajalta nousee mieleen vastaavan tapainen yhteeno�o Väinö Linnan Tuntema�oman so�laan ja sen ensimmäisen tyrmäävän arvostelijan, Helsingin Sanomien Toini Havun tapaus.

Suomalaisen kaunokirjallisuuden myydyimpien teosten listalla on ensimmäisenä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1,5 milj. kpl), toisena Elias Lönnrot: Kalevala (1,4 milj.), kolmantena J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat (1,2 milj.), neljäntenä Väinö Linna:Tuntematon so�las (700 000 kpl).

Suomesta muille kielille käänne�yjen teosten listan kärjessä ovat vastaavas� 1. Elias Lönnrot: Kalevala 55 kielelle, 2. Mika Waltari: Sinuhe egyp�läinen (40:lle), 3. Sofi Oksanen: Puhdistus (38: lle), 4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (37 kielelle). (Lähde: HS Teema-leh� nro 1/2020 Aleksis Kivi) Nykyoloissa hänen kaltaisensa kirjoittaja olisi luultavas� jo ollut 50-vuo�späiväänsä juhlineen Uudenmaan Kirjoittajat ry:n perustajajäsen ja �etenkin myös Suomen Kirjailijaliiton sekä Suomen PENin jäsen.

Minulle Ukirin jäsenenä ja en�senä nurmijärveläisenä Aleksis Kivi on tu�u ja rakas kouluajoista alkaen. Koulussa luonnollises� luimme Kiven teoksia. Arvailimme Seitsemän veljeksen merkkipaikkojen sijain�a.

Seitsemän veljeksen härkäkivenä pidimme Sääksjärven �enhaarassa Kiljavalla olevaa suurta kiveä, joka tosin on liian pieni seitsemän miehen turvapaikaksi härkiä vastaan kolmeksi päiväksi.

Härkäkiven malleja on nähty muuallakin, muun muassa Raalan korvessa lähellä Viertolan kartanoa.

Nurmijärven vaakuna

Taaborinvuoren saarnaajaleikkiä matkien huudel�in: – Onkos Keiturilta ketäkään kirkoss?

– Oonhan minä ja miun eukkoin.

– Onkos tei�llä mitäkään papille tuotavaa?

– On sirkan siipii, kärpän kääpii ja hy�ysen hyvä saparo!

Myöhemmin, armeijassa ollessani, pidin puseroni rintataskussa virsikirjan kokoista Seitsemän veljeksen painosta, jota aina harjoitustauoilla metsässä lueskelin ilokseni.

Si�en tulivat Palojoen Kivijuhlat, joissa esiintyivät monet tu�avani Rajamäeltä.

Aleksis Kiveä käsi�elevää kirjallisuu�a ja tutkimuksia on julkaistu todella paljon. Viimeisimmistä suosi�elen erityises� lue�avaksi Teemu Keskisarjan kirjoi�aman teoksen Saapasnahka-torni.

Aleksis Kiven elämänkertomus. (Siltala 2018) ja HS:n Teema-lehden 1/2020 Aleksis Kivi. Seitsemän veljestä 150 vuo�a.

Mu�a ennen muuta: lukekaa Kiven teoksia yhä uudelleen omaksi iloksenne.

Oiva Björkbacka

Aleksis Kiven seura: aleksiskivenseura.fi August Ahlqvist: kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/ henkilö/3105 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: www.finlit.fi/fi www.taaborinkesatea�eri.fi www.kivijuhlat.fi Teemu Keskisarjan haasta�elu: yle.fi/uu�set/3-10181717

Elias 2/2020

21

Vuoden 2020 kirjakahvilat Uudenmaan Kirjoi�ajien kirjakahviloita pidetään 11 kertaa vuonna 2020. Tässä vielä muistoksi jo pidetyistä ja toimenpiteitä varten tulevista �edot. Muutokset ovat tulevien osalta mahdollisia. Tuoreen �lanteen saat �etää seuraamalla Uudenmaan Kirjoi�ajien Facebook-sivuja.

Tilaisuudet ovat (ellei toisin mainita) �istaisin kyseisinä päivinä klo 17.00–19.00 Vallilan kirjastossa, Päijänteen�e 5, Helsinki.

Vapaa pääsy.

Tule mukaan, me tarjoamme kahvia ja mehua. Tervetuloa!

28.1. Keskiviikko. Julkaisukynnyksiä esiintyy monenlaisia.

Tämän koki Maria Salo (vas.), joka tarjosi satutarinaansa moneen paikkaan. Sitä kehu�in ja se kiinnos� monia, muun muassa elokuva-alan toimijoita. Sieltä muuan vastaus oli erikoinen: kirjoi�ajalla pitäisi olla dramaturgin koulutus. Maria Salo pää� lopulta, e�ä tarinasta tulee kirja. Ja niin tulikin. Vielä kun hän sai kuvi�ajakseen Rii�a Monosen (kesk.), työ eteni maaliin. Näin syntyi satukirja Poika, joka ei tahtonut olla hirviö.

Tekijöitä haasta�eli Kul�uurileh� Eliaksen päätoimi�aja Sirpa Suominen.

12.2. Keskiviikko. Hitler ja Stalin jakoivat itäisen Euroopan etupiireihinsä toisen maailmansodan alkuvaiheessa: sinä saat tuon ja mulle tuo maa. Jako meni uusiksi, kun Hitler hyökkäsi Neuvostolii�oon. Taas muodostui uusi jako, kun Neuvostolii�o valtasi itselleen kummankin etupiirit (paitsi Suomea) ja Saksastakin osan.

Evers� evp., VTT Pekka Visuri kertoi ja keskustelu� kirjasta Hitlerin ja Stalinin kaupankäyn� Suomesta 1939– 1940 (kirjoi�ajat Visuri ja Eino Murtorinne, Docendo 2019).

Visuria haasta�eli toimi�aja, �etokirjailija Pen� Peltoniemi.

22

Elias 2/2020

30.1. Torstai. Vieraina kirjakahvilassa olivat runoilija Tauno Tuomivaara (2. oik.) ja novellis� Anneli Vainio (vas.). Heitä haasta�eli kustantaja Kalle Niinikangas ( 2.vas.) Enostonesta.

Kirjailijan tytär Salla Tuomivaara (oik.) luki runoja kokoelmista Odysseuksen jalanjälki ja Jälkiä jä�ämä�ä. Runot kyllä jä�ävät kuulijaansa ja lukijaansa jälkiä, ja hyvä niin.

Anneli Vainio luki yhden novellinsa pian ilmestyvästä kokoelmastaan Sydänrata.

10.3. Tiistai. Pekka Arppe ja Pirjo Puukko vierailivat kirjakahvilassa. Pekka Arppe kertoi romaanistaan Timan�napsut ja novellikokoelmastaan Hajonnan sisällä. Huumorin sävy�ämää tarkkaa kerrontaa, jossa joko maailma, ihmiset tai kummatkin nyrjähtelevät. Ihmiset yri�ävät parhaansa, sil� kaikki ei mene sääntöjen mukaan, vaan elämä ja lajikumppanit pako�avat monen ratkomaan ongelmia omintakeises�.

Pirjo Puukko kertoo novelleissaan ihmisten kohtaamista erilaisista mutkista ja käänteistä, joissa tarvitaan mutkanlukutaitoa. Jos sitä ei ole rii�äväs�, metsään mennään. Puukon sukupolviromaani Kunnes jalkasi kantavat on komeas� kirjoite�u kahden naisen, äidin ja ty�ären, tarina 1920-luvulta viime vuoteen saakka.

Kirjailijat kertoivat Stresa Kustannus -osuuskunnasta, jossa he toimivat ja jonka kau�a he julkaisevat kirjojaan.

Haasta�elijana toimi�aja Jorma Hyvönen. Kuva: John Kiviranta.

Tulevat kirjakahvilat Käyttöön otetun valmiuslain ja muiden määräysten mukaan emme nyt voi pitää kirjakahviloita niin kuin on sovittu, vaan niiden järjestämistä siirretään ja uudet ajankohdat sovitaan kirjakahvilaesiintyjien ja kirjaston kanssa.

Olli Sarpo: Sisäolennoista Tarinakokoelma rakkaudesta – ajan, paikan ja ihmisen välinen kolmiodraama.

Haasta�elijana kirjailija, runoilija Lauri Vanhala.

Pauliina Susi: Pulssi Pulssi on itsenäinen jatko-osa palkitulle romaaneille Takaikkuna ja Seireeni.

Jos olet kiinnostunut hyytävästä trilleristä, tule mukaan.

Haasta�elijana toimi�aja Jorma Hyvönen Hanne Dahl: Viimeiset vuorosanat Rikoksen polut kulkevat risteilevät taasen Hauhon maastossa ja kylänrai�lla.

Aiemmista romaaneista henkiin jääneet ja muutamat uudet elävät ja vainajat piristävät rauhallisen seudun elämää – myös karulla tavalla.

Haasta�elijana vuoden 2018 johtolankapalkinnon voi�anut dekkarikirjai-lija Timo Saarto Marjut Helminen: Pilven piirtäjä Romaani kietoutuu valkovenäläisen Mikolan elämän ympärille. Hän oli Kazimir Malevitšin oppilas viime vuosisadan alkukymmeninä ja päätyi Yhdysvaltoihin, jossa kirjailija tapasi hänet.

Haasta�elija: avoinna Timo Sandberg: Kostonkierre Lahtelainen etsivä Otso Kekki ratkoo edelleen rikoksia. Nyt eletään välirauhan aikaa, jolloin maailmansota yhä kiihtyy ja Suomi valmistautuu uuteen sotaan Neuvostolii�oa vastaan, tällä kertaa Saksan lii�olaisena.

Haasta�elijana toimi�aja Jorma Hyvönen.

Julia Hietakangas: Nuda veritas – paljas totuu Ulla Welin: Talvisia valoja Kaksi naista ja runoilijaa, jotka ovat julkaisseet elämänmakuisia kokoelmia.

Julia Hietakangas on julkaissut kokoelmia, joiden runot ovat osin elämäkerrallisia. Ulla Welin hallitsee riimi�elyn ja tarkat havainnot elämästä ja ihmisistä.

Haasta�elijana John Kiviranta

Elias 2/2020

23

Mammuttimaja Tapatora istuu kyhäämänsä nuo�on äärellä vali�unsa Viljan kanssa. He järsivät Tapatoran päivällä pyydystämän karvaturkin sääriluita. Tapatora pyyhkii vähän väliä kämmenellään suuhun pyrkivää hiuskuontaloaan, joka on ollut jo monta aikaa lyhentämä�ä. Tässä nuo�olla paistetussa pitkäsäären koivessa ei ole paljoa syötävää. Kuivaksi ja jänteiseksi on pais� paistunut, eivätkä miehen hiukset anna lisämakua.

– Hyvin olet lihan paistanut, sanoo vierellä istuva Vilja ja tapu�aa noen mustaamalla kädellään Tapatoraa polvelle.

– Vaikka enemmän pidän kyllä siitä rasvakalan lihasta, jota olet lumen aikana pyydystänyt. Siitä on toki säilössä vielä rasvaa tuolla maakuopassa ruukussa.

Tapatora ja Vilja ovat valuneet ylämaasta tänne Ancylusjärvestä työntyneelle saarelle asumaan ainakin joksikin aikaa. Riistan perässä on pitänyt tulla. Mukana ovat olleet vielä Tapatoran sii�änyt isä Iki�era ja äi� Ihamieli. Silloisessa asuinpaikassa asunut muu väki oli lähtenyt vaeltamaan ylöspäin, osa ruuhillaan meloen vesiuomia pitkin. Tapatoran ja Viljan jälkeläiset olivat aluksi mukana, mu�a häipyivät vähitellen omille teilleen.

Olivat jo kypsiä tekemään omia päätöksiä. Pojilla oli partakarvojen kasvu jo pitkällä ja tytöillä silmiteltävät etumukset ja useamman kuun kierron ajan verisiä päiviä. Ne olivat merkkejä, e�ä olivat valmiita etsimään syötävänsä itse.

Löyde�yään tämän paikan olivat Tapatora ja Vilja he� mieltyneet seutuun pysähdy�äväksi joksikin aikaa.

Vierellä laineh� sininen laaja vesi ja ympärillä kohisi tumma metsä, josta kuului runsaas� erilaisten eläinten ääniä. Elämän jatkumisen ääniä.

Syötävää siis löytyisi helpos� läheltä.

Parin kuunkierron jälkeen ovat vanhukset Iki�era ja Ihamieli olleet sitä mieltä, e�ä heille on tullut aika siirtyä maanalisiin asumaan. Hyvillä mielin olivat asian ilmoi�aneet.

– Tähän on teidän hyvä rakentaa asuinmaja, ja meidän on hyvä asustella tässä vierellä, joskin maan alla.

Näin oli Iki�era ilmoi�anut pojalleen. Niin tapahtuu. Iki�era ja Ihamieli löytyvät eräänä usvaisena aamuna nuo�on viereltä kerälle jähme�yneinä, eivätkä enää näytä eläviltä.

24

Elias 2/2020

Tapatora ja Vilja ovat kyhänneet mustaturkin loimesta kepakkojen päälle asumuksen öitä ja tulevia kylmiä kausia varten. Turpeella ja sammaleella he ovat pahimmat tuulen sisään päästävät raot �lkinneet. Majasta on tullut lämmin ja turvallinen, sopivalla etäisyydellä veden viereltä.

Nyt on Tapatoran ja Viljan saateltava vanhukset maanalisille asuinsijoille. He alkavat kaapia maata majansa viereltä kerros kerrokselta, kunnes saavat suorakaiteen muotoisen kuopan. Tapatora hakee metsän reunasta pään kokoisia kiviä haudan pohjalle vieri viereen. Sitten he raahaavat Iki�eran ja Ihamielen kivien päälle kyljelleen, polvet koukussa päätä kohden. Tässä asennossa ovat valmiita syntymään uudelleen joskus tulevaisuudessa. Näin he uskovat. Vainajien vierelle he ase�elevat runsaas� matkaevästä ja hauta-an�mia: lihaa, kuiva�uja kaloja ja Iki�eran metsästysaseet. Niitä onkin runsaas�: keihäitä ja nuolenkärkiä sekä kivital�oja. Onpa vielä jäljellä Ihamielen savikoruja ja muita saviesineitä. Vilja lai�aa nekin vanhan naisen vierelle. Lopuksi Tapatora ja Vilja kaivavat rantahie�kosta löytyvää punamultaa ja ripo�elevat sitä hauda�avien päälle yltympäriinsä. Si�en vain multakerros maanalisiin menevien päälle ja kaiken kukkuraksi runsaas� kiviä kaiken ylle, e�eivät yölliset petoeläimet haista saalista.

Tehtyään kaiken tämän menevät Tapatora ja Vilja suurille aalloille peseytymään. Samalla Tapatora saa muutaman ison kalan hyppysiinsä – paljain käsin. Ne hän viskaa rannalle odo�amaan paistamista.

Kesken vedessä kellumisen he kohtaavat suuren järkytyksen. Majan takaa metsästä kuuluu valtavaa töminää ja törähtelyjä. Hetken kulu�ua sieltä rymistää mammu�lauma ja ohitse mennessään polkevat Tapatoran ja Viljan majan maan tasalle. Vedessä ilo�elu loppuu siihen.

On noustava maalle ja aloite�ava alusta majan rakentaminen.

Edesmenneen kodin he nimeävät Mammu�majaksi. Se oli hetken ja meni si�en menojaan. Uuden majan alustan he pohjustavat kunnolla. Tapatora jyrsii taltalla nuoria puunrunkoja metsästä rakennelman rungoksi, jonka päälle he pingo�avat saaliste�ujen eläinten nahkoja, sitovat ne kiinni suolijänteillä ja kaiken kukkuraksi runsas turvekerros

Meri Meri, mereni Sinä sylissäsi lepään: kuulen veresi kohinan, sydämesi sykkeen.

Meri, mereni Sinä aaltoihisi antaudun: sylissäsi ko�ni kuin laituri syväsatamassa.

Esko Kukkonen

painoksi. Kota on valmis muutaman auringonkierron jälkeen.

– Aja�elehan Vilja, sanoo Tapatora. – Muutaman tuhannen maanalisiin mennei�en aikojen jälkeen tällä paikalla saa�aa olla jo kivestä haka�uja kömmänöitä, monen ihmisen yhtä aikaa kulje�avia ansapolkuja ja jopa puiden latvuksiin as� ulo�uvia asumuksia. Ihmisiä eivät enää mammu�t ja muut pedot pelo�ele, mahtaako niitä si�en enää näillä seuduilla olla olemassa.

Vilja aja�elee. Hän makoilee vesirajalla ja napsii pähkinäpensaan siemeniä suuhunsa. Mielikuvitus saa siivet.

– Mehän voidaan si�en palata tähän paikalle takaisin, kun synnytään uudelleen.

Metsästellään jotakin muuta kuin mammu�eja ja lopuksi makoillaan jossakin meripihkataljalla valkorunkoisten puiden mahlaa maistellen.

Kirsti Mäenpää s. Vilkuna Vantaa

Kiveen kirjoitettu Hyvissä ajoin ennen kuin korpit näy�äytyivät, suunni�elimme Riston kanssa muistokirjoitusta tuleviin hautakiviimme.

Risto halusi kiveensä teks�n ”Olen takanasi vaikkei minua näy”.

Minä, jolta lapsena saatu polio oli tappanut kaiken kunnianhimon, tyydyin teks�in ”Vainaja oli hyvä kahvinkei�äjä eläessään”. Tämänkin lauseen olin kuullut Ristolta jo vuosia si�en. Olin jo jonkin aikaa huomannut korppien liikehdinnän ympärillämme, mu�a en pystynyt häätämään niitä pois. Si�en eräänä yönä Risto nousi, käveli kylpyhuoneeseensa ja kaatui kuolleena maahan. Aivosyöpä oli saanut voiton hänen älykkäistä, huumorintajuisista ja nopeista aivoistaan. Korppi rääkäisi makuualkovissa.

Korppi istui männyn latvassa ja seurasi uurnan laskemista Malmin hautausmaan mul�in, jossa äi�ni luut jo odo�vat. Ristosta oli tullut lankoni seitsemän päivää ennen kuolemaansa. Vain korppi ja minä �esimme, mitä hautakiveen oli kirjoitettu.

Eräänä läkähdy�ävän kuumana kesäyönä tunsin äkkiä ilmavirran, kuin siiveniskun aiheu�aman, liikahtelevan kasvojeni yläpuolella. Säpsähdin, avasin luomet, kampesin itseni ylös sängystä. Näin huoneen nurkassa kiiluvan silmäparin. Olin peloissani, mu�a rohkaisin mieleni ja lähestyin kohde�a tavoitellen samalla valokatkaisinta. Kompastuin tuoliin, kaaduin la�alle, tarkas�n mahdolliset vauriot ja raahus�n kei�öön. Silmäpari oli kadonnut.

Rauhoi�aakseni reistailevia hermojani laitoin veden kiehumaan, ase�n suodat�men suppiloon ja juuri kun olin lai�amassa kolma�a kahvimitallista Juhla Mokkaa suoda�meen, tunsin voimakkaan ilmavirran liikahtavan takanani.

Venla Hautsalo

Riika Kotka

tuo jaku�a pommi pakas�messa nyt ikirouta karkaa mammu�en kalmistosta * ei enää neljää vuodenaikaa virusvivaldi soi talvea ei ollenkaan * jossain on ranta jonka sileät kivet ovat aaltojen hiomaa lasia �taanin valkoista akvamariinin sinistä smaragdin vihreää kokoan helminauhan pulloon kietoutuneista ihmiskohtaloista ja hengitän oman kohtaloni tah�in * O.R. Helle-Kotka

Runot ovat osa helmikuun näy�elyä Pakas�n sulaa Kaapelitehtaan Hima & Salista. Tietokirjailija Riika Kotka käy�ää runoillessa nimeä O.R. Helle-Kotka teks�en käydessä dialogia ilmastonmuutoksesta Päivi Pa�non maalausten kanssa. Riika kirjoi� viimeksi kirjan Runomatkaopas (Aviador 2019). Hän myös julkaisi runokokoelmat nimellä Helle-Kotka: Ja minua pelo� kun sammakko nauroi (Mediapinta 2017), Kun korot kopisivat tyhjässä pesässä (Mediapinta 2018). Riikan runoja löytyy runovideolta Väli�la, joka palki�in Lahden Runomaratonissa. Kyseinen runovideo toteutui yhteistyössä Sanna Telkki-Kovan kanssa ja löytyy ne�stä www.runomaraton.fi

Elias 2/2020

25

Zorro

Korkeasäätyiset Kirkas, huh�kuinen auringonvalo hyökyy ikkunasta Kustaa III:n työhuoneeseen Tukholman kuninkaanlinnassa. Kuningas ja Gustaf Mauritz Armfelt pei�ävät kämmenillä hetken silmiään.

– E�ei vaan armollisen majestee�n silmiä häikäise, Gustaf Mauritz Armfelt sanoo, astelee ikkunan luo ja alkaa vetää sen eteen verhoja.

– Mu�a Armfelt, älkää toki! Tahdon sädeh�ä tässä valossa, sanoo Kustaa III. Armfelt vetää verhot syrjään taas ja sanoo: – Suotakoon valon teidän kuninkaallista armollisuu�anne loisteellaan taas kruunata.

– Mon cher Armfelt, ole�e loistava, todellinen tea�erintekijä. Teidän johdollanne kuninkaallinen tea�eri lumoaa katsojat.

– Tänä vuonna valmistuu Tukholmaan uusi, lumoava draamatea�eri. Olisi myös aika saada näy�ämölle silloin myös ruotsiksi parleera�u näytelmä, Armfelt toteaa.

– Formidable! kuningas huudahtaa ja tapu�aa käsiään. – Muuten, ylitallimestari Munck on tulossa kohta tänne audienssille.

– Niinpä poistun.

– Ei, ei Armfelt, pyydän teitä, mon ami, jääkää seuraksemme.

Kuningas levi�ää pöydälle suuren Euroopan kartan, jonka kulmiin sijoi�aa kyn�elikköjä. Hän osoi�aa sormella Pietaria ja si�en Tukholmaa. Hän hiljentää ääntään ja toteaa: – Sa majesté l’imperatrice Cathrine kai suunni�elee sotaa, Ruotsia vastaan.

– Tuskinpa vaan.

– Parbleu! Tuskin, sillä ehätän edelle. Laivastomme yllä�ää ja tuhoaa Venäjän laivaston. Sen perään maa-armeijamme avulla valtaamme Kronstad�n ja Pietarin.

– Mu�a Ruotsin kuninkaalla ei ole yksin valtuuksia hyökkäyssotaan.

– Siihen tarvitsenkin tea�erin puvustajia ja vaa�ureita. Niillä luon hyökkäävän Venäjän armeijan.

– Valehyökkäys?

Ovelle koputetaan ja se aukeaa puoli�ain. Ovensuulta var�oso�las kuulu�aa: – Hovitallimestari Munck!

– Entrez, entrez mon cher Munck, kuningas sanoo.

Munck astuu sisään ja kivahtaa taakseen ovea sulkevalle so�laalle: – Olen ylitallimestari, kreivi ja… käskynhal�ja, Serafiimiritarikunnan... ja…

26

26

Elias 2/2019

Elias 2/2020

Munck kääntyy kuninkaan suuntaan, kumartaa jäykäs� ja sanoo: – Olisi asiaa teidän korkeudellenne.

– Puhukaa ihan vapaas�, sanoo kuningas. – Ystäväni Armfelt ei puheistamme hiisku.

– Upseerin arvo toisi minulle toimissani lisää tarvi�avaa arvovaltaa.

– Ja kuinka korkean upseerin?

– Evers�n.

– Olkoon kreivi Munck minun kuninkaallisella päätökselläni siis myös evers�.

Munck kumartaa ja poistuu.

– Mitä lie evers� Munck ajatellut niistä pilakuvista, joita lehteen präntä�in kuninkaasta ja Munckista kuninga�aremme makuuhuoneessa? Armfelt kysyy.

– L’assistance de Munck était évident.

Siitähän koitoksesta syntyi kruununperillinen, taatus� omien eliksiirieni kau�a.

– Ja kuninga�aremme Sofia Magdalena lahjoi� kuvallaan koristellun kellon Munckille.

Kuningas remahtaa nauruun, samoin Armfelt. Molemmat vievät käsivartensa toistensa harteille ja hytkyvät naurusta.

Var�oso�las rao�aa varovas� ovea ja kurkistaa huoneeseen. Hän puistaa päätään ja sulkee hiljaa oven, jonka takana nauru ei lakkaa kaikaamasta.

Harri Roussi

Viipyi torilla Hietalahden syysaamun harmaja sumu Oli kivimiehet torilla kontallaan kuului heräävän kaupungin kumu Läpi mereltä nousevan autereen tumma hahmo varjonsa hei� Musta ha�u varjos� kasvojaan Vii�a harmaa harteita pei� ”Zorro! Zorro tulee!” kuiske kiiri joukossamme Ja hetkeksi hiljeni kaikki muu myös kolke kivivasaramme Kop, kop, kop, kop, kop, kop!

Korkosaapas löi pintaan kadun Saapui nainen lierihatussaan kuin hal�ja mys�sen sadun Ja kun hän purjeh� ohitsemme, alta lierin sen varjon lymyn minä luulen, me tavoi�mme punahuulten hienoisen hymyn Joka aamu se sama toistui sen kahden viikon ajan Hän saapui ja si�en poistui taakse alkavan päivän rajan Me kävimme läpi torin sen jok’ikisen, jok’ainoan kiven Joka päivään me odo�mme sadun taikaa, hohde�a hiven Jos joskus kuljet poikki torin sen, käy kiviä tarkas� katsoen Niistä yhteen iskuin herkin piirsin muistoksi Zorron merkin.

Pentti Salmela

Pimeys Pimeys putoaa kuin esirippu: päivän näy�ämöt hämärtyvät ja tutut maisemat käyvät käsi�ämä�ömiksi, kun sisäinen pimeyteni alkaa taikoa hirviömäisiä hahmoja puiden väliin tuhannes� tallatuille poluille.

Pimeydessä ei ole �etä, on vain polun paikka, jonka viisas varvas saa�aa tunnustellen löytää, ellei pelko estä liikkumista.

Pelko läpä�ää rinnassa, kohisee korvissa, jäykistää jokaisen lihassäikeen taisteluun kuin muinaisen esi-isän luolansa suulla.

Pimeys minussa ja maailmassa ei lopu, se muu�aa vain muotoaan ala�: voit mennä koh� tai jäädä paikallesi pelkäämään.

Marja-Leena Lyyra-Kukkonen

Miisan poutapilvet – Rii�ää! Miisa huutaa. – E�ekö te tajua, e�ä minulle puhutaan kauniis� ja hiljaa kuten Poutapilvien kaupungissa. Valkoiset ha�arat eivät metelöi.

Hän kulkee polkua alas rantaan. Rinne on jyrkkä ja näin sadeaamuna on astuttava varovas�. Hän kävi ylhäällä, missä kulkee metsä�e ja on hakkuuaukea.

Kesäaamuna aurinko läkä�ää siellä kuumas�. Mummo tulee mieleen. Hiljainen maalaistalon emäntä.

Nuori mies kulkee rannalla levo�omana. Hän ei saa sijojaan missään. Hän tuli humalassa taksilla tytön luo mökkirantaan, joka on vuokralla.

Mies tutkii taskujaan: – Missä mun tupakat on?

Kännykkä on tallella, mu�a rahat menivät kapakassa edellisiltana. Häntä alkaa harmi�aa, e�ä lai�oi rahat taksiin ja tuli korpeen.

– Voi helve�, missä se ämmä on? Aina se on kukkia keräämässä tai piirtelee tai tekee jotain muuta kummaa.

Miisaa ei huvita mennä mökkiin, koska mies pyytäisi rahaa ja puhuisi rumas�.

Hänelle tulee niin usein paha mieli miehen käytöksestä.

– Onneksi se toi mun pyörän tänne sillä taksilla. Pääsen kyläkaupalle ja tutkimaan seutua, Miisa sanoo itsekseen.

Hän lähtee pyörällä, joka oli jäte�y ylös mäelle lukkoon nojaamaan isoa puuta vasten. Tulee parempi olo, kun tuuli käy vasten kasvoja ja varjot katoavat. Tie on kuten mummolassa: keskellä

Sun mahassa kahvinkei�n porisee ja vessa lorisee olen barbinukkesi kynnet laka�u lähiökapakan nainen haka�u Väistät mua sekä mustaa magiaa sä soitat Göstan veisut ja määräät kulun perjantai hulun Sil� sua joku rakastaa?

Maija Ahlqvist

hiekka�etä on nurmea ja kasvillisuu�a.

Hän on to�unut asval�in, e�ä mitään muuta ei ole ja rumia kerrostaloja vieri vieressä. Hän on löytänyt sielunmaisemansa, joka lumoaa kurjenkelloilla ja kultapiiskuilla hakkuuaukealla. Tervakukkaa, kissankäpälää ja huumaavas� tuoksuvaa mesiangervoa kukkii molemmin puolin metsä�etä.

Kännykkä soi taskussa. Miisan mieli menee matalaksi väli�ömäs�. Tulee taas jotain pahaa, mitä hän ei käsitä.

Mies on aina hermostunut ja koko ajan humalassa tai krapulassa. Jos se on rahaton ja selvin päin, ei �lanne ole sen parempi. Mies ei anna Miisalle mitään rauhaa.

– Olen pyöräilemässä, hän vastaa puhelimeen.

– Onko sulla rahaa mukana? Hae mulle Salesta muutama kalja, mies sanoo kärttyisäs�.

Miisa raivostuu.

– En hae, olet ryypännyt ihan tarpeeksi eli kaikki rahasi. Mitä tulet tänne, jos et viihdy? Sulla ei ole hyvä olla missään!

Hän lope�aa puhelun. Kännykkä soi he� uudestaan, mu�a hän ei vastaa.

Hänen hyvä tuulensa on pilalla. Aina sama ton kanssa. Pitäisi päästä eroon mokomasta paskasta. Välillä se on hyvä ja hellä. Miisalla on hyvä sydän ja jotenkin hän rakastaa miestä seli�ämä�ömällä tavalla. Jatkuvat riidat ovat kulu�avia.

Metsä�e kääntyy yleiselle uima-

rannalle. Ensin on synkkää kuusikkoa ja si�en pieni mäki ylös ja aukeaa järvenranta. Kaunis paikka Miisan mielestä.

Hän jä�ää pyörän luki�una metsän reunaan ja kävelee hiekkarannalle. Aurinko paistaa lämpimäs� eikä rannalla ole ketään. Ihana rauha valtaa mielen. Luonto hoitaa haavoja, joita joku tekee. Ei pahuu�aan, vaan heikkouden takia.

Rannalla on isoja kiviä ja nuo�opaikka.

Aivan veden rajassa on mänty, joka kuvastuu veteen. Miisa kaivaa kännykkänsä ja o�aa kuvan.

– Tuota voi käy�ää jossain maalauksessa.

Ehkä, hän mie�skelee.

Niemekkeessä on paljon mus�kanvarpuja ja kypsiä marjoja. Miisa riipii niitä ja syö.

– Melko kypsiä, hän arvelee.

Mies tulee mieleen. Siellä se on hermona ja odo�aa häntä. Mies saa mielen mustaksi yhdellä sanalla tai lauseella.

Heidän suhteensa on melko järjetön. Se perustuu sille, e�ä kumpikin on yksinäinen ja tarvitsee jonkun. He eivät sovi toisilleen kuin sängyssä. Niissä touhuissa ei tule riitaa, vaan rakkaus roihuaa. Viharakkaus ei ole lempeää. Se on kulu�avaa.

Miisa käy uimassa yksin ja nau�i rauhasta, koska sitä ei kestä kauan.

Maija Ahlqvist

Uskonasioita Rakas, uskotko Sinä evoluu�oon?

– En. Uskotko Sinä taas standardimalliin?

– En. Uskommeko kvan�teorian symmetriaan?

– Emme �etenkään.

Siitä olemme kuitenkin samaa mieltä, e�ä ne eivät ole uskonasioita.

Ihanaa! Siksi on niin hyvä olla yhdessä – Sinun ja minun.

Esko Kukkonen

Olen väärinymmärre�y – siis nero?

Jari Suominen

Elias 2/2020

27

Kirjoituskehotteiden satoa Tämä on jo liikaa

Aamu

”Oli vielä pimeää, kun heräsin herätyskellon pärinään. Nousin. Tallustelin kylpyhuoneeseen. Mitä näinkään peilissä...”

Peilistä näkyy tuuhea punainen parta ja ruosteenvärinen lyhyt, mu�a vähän takkuinen tukka. Rintani ovat sulaneet pois ja �lalla on sileä rintakehä. Har�ani ovat levenneet, kaulani on paksuuntunut, mu�a silmät ovat omani. Näen vartalostani vain yläosan kylpyhuoneeni peilistä, alapuoli on vielä arvoitus. Nyt alkaa naura�aa. Hui kauhistus, sanon peilikuvalleni ja ääneni on matala. Se saa nauramaan enemmän.

Suussa näkyvät vahvat hampaat, mu�a keskeltä puu�uu ainakin kaksi. Olenko muu�unut jääkiekon pelaajaksi? Olenko minä urheilija? Tämä on jo liikaa!

Pakenen olohuoneeseen. Isosta peilistä ehdin nähdä viauksen huoma�avas� pidentyneestä vartalostani. Lihaksikas, liki parimetrinen korsto. Kiiruhdan makuuhuoneeseen ja hyppään sänkyyni. Se vingahtaa painostani. Vedän peiton pääni yli ja rauhoitan hengitykseni. Ummistan silmäni ja vaivun uneen.

Kello pärähtää taas vaa�vas�. Heitän täkin päältäni ja riennän uudestaan kylpyhuoneeseen. Uskallanko katsoa peiliin?

Henkises� minulle sopisi miehen elämä paremmin. En koskaan enää palaisi naiseksi. Sen elämän tunnen ja olen valmis muutokseen. Haluan jäädä miehen hahmoon. Vähitellen myös ajatukseni muu�uisivat miesmäisiksi. Eihän siitä haittaakaan olisi, jos ripaus naisen aja�elua jäisi.

Ainakin tuo pidätelty taistelunhaluni vapautuisi uudessa hyväksytyssä miehen ruumiissa, jossa ei tarvitsisi pidätellä voi�amisen nälkää. Ei muuta kuin luis�met jalkaan ja kirkkaalle jäälle voi�amaan!

EI, EI, EI! Näen taas omat naisen kasvoni. Onko tämä painajaista? Sydän jysky�ää, päässä kohisee... ”Tuliko mun kuitenkin illalla katso�ua liikaa jääkiekkoa?”

Pe�in vielä takaisin, mars!

”Oli vielä pimeää, kun heräsin herätyskellon pärinään.

Nousin ja tallustelin kylpyhuoneeseen. Mitä näinkään peilissä...?” Kasvot, jotka vaiku�vat oudoilta. Olivat ne minun, eivät kenenkään toisen, mu�a se tunne kasvoilla…

Olin muu�anut eilen, aikaisin aamusta myöhään iltaan, uuteen ko�in. Ikkunan ja seinien takana oli puutarhaa, kasvimaata, omenapuita ja vanha keinu. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ollut seinänaapureita. Olisin voinut lai�aa Sladen Coz I Luv Youn, Gudbuy T'Janen tai Uriah Heepin Easy Livingin soimaan lauantaiaamuna niin kovaa kuin olisin halunnut tai lämmi�ää kylppärin päässä olevan saunan.

Tässä vanhassa omako�talossa oli enemmän ikkunoita kuin asunnoissa, joissa olin asunut koko ikäni. Suuria lasipintoja, paljon valoa. Rakas�n valoa, sitä tunne�a, kun näki enemmän, tunsi enemmän.

Kylppärin peili taisi olla suurempi kuin jossain asunnossa ikkunat. Tämä oli lähes koko seinän mi�ainen, ehkä hieman turhan suureellinen. Pienemmästäkin olisi nähnyt hyvin.

Talo oli minua vanhempi, mu�a paremmassa kunnossa.

Näin ainakin ole�n. Vanhemmiten alkoi tulla vaivoja, joita ei korja�u laas�lla. Ihme�elin aamulla, kuinka hiljaista täällä oli. Ulkopuolelta ei kuulunut ääniä, vaikka �e omako�alueelle oli kivenheiton päässä. Talo oli vankkaa tekoa, kuten sen tekijätkin aikanaan. Täällä oli hyvä asua loppuelämänsä.

Peilissä näkemäni kasvojen tunne oli onni. Oli kulunut vuosia siitä, kun samanlaiset kasvot olivat katsoneet peilistä takaisin aamulla, yön jälkeen. Silloin peiton alta oli näkynyt soma rivi laka�uja varpaita. Nyt pei�o oli tyhjä, mu�a se oli talossa, joka oli omani.

Seija Eklund 26.2.2020

Ari Kokkonen

Tilaa Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n ILMAINEN kirjoituskehote sähköpos�isi kerran kuukaudessa!

Kirjoituskeho�een tarkoituksena on antaa kirjoitusideoita ja potkaista luovuus liikkeelle. Kehote on ilahdu�anut kirjoittajia jo vuodesta 2006 ja listalla on jäseniä yli 80. Ilmoita sähköpos�osoi�eesi osoi�eeseen uudenmaan(at)gmail.com ja olet mukana. Mainitse myös haluatko palaute�a teks�stäsi.

Kirjoituskehote 15.2.2020 ”Oli vielä pimeää, kun heräsin herätyskellon pärinään.

Nousin. Tallustelin kylpyhuoneeseen.

Mitä näinkään peilissä…”

Kirjoituskehote 15.3.2020 ”Äi� oli kuollut. Minun tehtäväni oli siivota hänen jäämistöään. Ensimmäiseksi ryhdyin käymään läpi hänen isoa lipastoaan ja pää�n poimia talteen lukema�omista papereista ne tärkeimmät. Avasin alimman laa�kon, se oli myös isoin. Laa�kko oli täynnä valokuvia. Katselin häkeltyneenä mustavalkoisia kuvia. Mikä määrä – ja millaisia kuvia!”

Tarinan ideana on kuvata aamuisia tunteita, jotka joko lii�yvät eiliseen tai odotuksiin tulevasta.

Lii�yisikö johonkin kuvaan tarina, jota et �edä, ja jonka voisit vain arvailla…

28

Elias 2/2020

Kirjeitä ”Äi� oli kuollut. Minun tehtäväni oli siivota hänen jäämistöään. Ensimmäiseksi ryhdyin käymään läpi hänen isoa lipastoaan ja pää�n poimia talteen lukema�omista papereista ne tärkeimmät. Avasin alimman laa�kon, se oli myös isoin. Laa�kko oli täynnä valokuvia. Katselin häkeltyneenä mustavalkoisia kuvia. Mikä määrä – ja millaisia kuvia!"

Selaillessani kuvia huomioni kiinni�yi erääseen ty�öön, joka oli useassa kuvassa äi�ni kanssa.

Muutamassa kuvassa äi�ni oli kietonut kätensä tytön olkapäälle, aivan kuin äi� olisi tuntenut tytön lähemmin. Ei äi� koskaan puhunut mistään tytöstä, enkä minä muistanut ty�öä lapsuudestani.

Mikä hämmästy�ävintä, tytössä oli jotain tutunomaista. Aivan kuin olisin nähnyt tai tuntenut hänet jostain.

Ikkunan takana tuikkivat tähdet, oli jo myöhä enkä jaksanut käydä enää läpi kaikkea. Jokin toinen päivä si�en, ajat-

telin. Käydessäni nukkumaan mie�n kuvissa ollu�a ty�öä, kuka hän oikein oli, miksi hän oli niin monessa äidin kuvassa.

Minulla oli seuraavana päivänä aamuvuoro, kuudeksi töihin sairaalaan. Ajoin autoni parkkipaikalle. Leena ilmestyessä kuin tyhjästä vierelleni. Olin juuri sulkemassa ovea, kun Leena ilmestyi viereeni kuin tyhjästä.

– Moi, oletko kuullut Katjasta? Hänet tuo�in aamulla teholle. Oli joutunut onne�omuuteen. Jokin rekka oli tullut kolmion takaa ja törmännyt Katjan autoon.

– Voi ei! Ei Katja, sanoin ja kiirehdin askeleitani.

Katja oli ollut ennen samalla osastolla kuin minäkin. Mukava työkaveri, mu�a en tuntenut häntä sen paremmin. Ihmettelin, kun joku joskus sanoi meidän olevan kuin sisarukset. Vaihdoin vaa�eet lennosta, ripus�n kulkukor�ni ovella kaulaani ja suuntasin teholle. En oikein �edä miksi, en minä tuntenut Katjaa niin hyvin. Minun täytyi vain jostain

syystä päästä katsomaan Katjaa. En päässyt sisälle, olin toiselta osastolta, eikä infek�oriskin vuoksi ollut järkevää mennä samaan �laan.

Katja vaiku� vakavas� loukkaantuneelta, hänet oli laite�u elintoimintojen varmistamiseksi hengityskoneeseen, letkuissa virtasi varmaan elintärkeitä aineita.

Voi Katja! aja�elin taha�omas�. En edes �ennyt, miksi olin niin huolissani.

Si�en huomasin Katjan ranteessa pitkän arven. Samassa muis�n erään kuvan, jossa ty�ö oli äi�ni kanssa. Hänen kätensä oli äi�ni käden päällä ja kädessä näkyi pitkä arpi. Oliko Katja äi�ni kuvissa ollut ty�ö? Mielessäni vilah� toinenkin ajatus: oliko Katja minun siskoni...?

Ari Kokkonen

Ihme Et sinä olekaan niin ihmeellinen kuin olisin voinut odo�aa.

Olet aivan tavallinen, tu�u kuin monissa vesissä pesty räsyma�o, tuulessa kuivunut, auringossa haaltunut.

Olet kokonainen vikoinesi kaikkinesi, tapoihisi piintynyt, tahdot tehdä asiat mielelläsi aina samoin, nouda�aa omaa vuodenkiertoasi: juhannukselta puhtaat matot la�alle, heinäkuussa peset likaiset, jouluna käytät ne hangella (jos hankea on).

Mu�a joskus, joskus sinusta pilkahtelee se toinen, se, joka tuo suopursut saunan ikkunalle, mesimarjat suuhuni ja kaupunkirannassa mansikat ja kuohuviinin.

Olet ihmeellisempi kuin �edätkään.

Painovoima katosi Ha�upäiset herrat seisoivat ilmassa eri tasoissa kivitalon ympärillä.

Miten hyödyntää tämän ihmeen.

Vesi Kannat spektrin värit tuulen ja tyvenen muodot olet sota ja leikkipaikka olet mennyt ja tuleva Kaija Räihä

Anneli Rosell

Elias 2/2020

29

Sodan jäljet Paljon pahaa saivat kokea pellot ja metsät, jotka muu�uivat pommien, kranaa�en ja miinojen hautausmaiksi. Mikään maisemoin� ei voi parantaa puita, pensaita, kukkivia nii�yjä ja mansikkamaita.

Vuosikymmenten mentyäkin luonto nuolee haavojaan kuin petojen raatelema koira, jonka valitus ei kuulu pohja�omaan pimeyteen, tuhon liikkeelle saaneen ihmismielen miinaken�lle.

Marja-Leena Lyyra-Kukkonen

Chariot

Sotavaunu

Light and darkness... came like Babylonian war chariots loaded heavily with boredom, figh�ng in the fields of drowsiness and fractured under the hooves of horses, without a clear winner or loser, unless if it was me.

Valo ja pimeys... tulivat kuin Babylonian sotavaunut raskaas� lasta�uina tylsyydellä, joka taisteli uneliaisuuden ken�llä ja murtui hevosten jalkoihin, vailla selvää voi�ajaa tai häviäjää, ellen se si�en ollut minä.

The piano of eternal rain starts an open-air concert.

My eyes, wide as the squares of Helsinki drown in sorrow, in the reflec�ons of streets wet by rain.

Sateen ikiaikainen piano käynnistää ulkoilmakonser�n.

Silmäni, laajat kuin Helsingin torit, hukkuvat suruun, sateen kastelemien kosteiden katujen kuvajaisiin.

All the weeping of Scandinavian clouds is not enough to sweep away all that happened or what will be painful and demands chewing fingernails.

It’s been years since I’ve enjoyed the blaze of the hot sun.

Kaikki Skandinavian pilvien itku ei riitä pyyhkimään pois kaikkea tapahtunu�a, tai mikä tulee olemaan tuskallista ja vaa�i kynsien pureskelua.

En vuosiin ole nau�nut kuuman auringon hehkusta.

My heart is cold, grief is shut off, carefully preserved for exporta�on.

My frozen ears hear Edith Piaf trying to sing: ”La Vie un rose” but to no avail.

Sydämeni on kylmä, suru on sulje�u, huolellises� säilö�y vien�in.

Paleltuneet korvani kuulevat Edith Piafin yri�ävän laulaa: ”La Vie un rose” mu�a se ei auta.

I hear a Sumerian hymn emana�ng from the ravines of my dreamland, I didn´t remember it any more, not even the days I’d lived, those heavenly days of a sky full of marble angels; they take me into the ci�es from where no one ever comes back.

Kuulen sumerien hymnin kantautuvan unelmieni maan rotkoista, en muistanut sitä enää, en edes elämäni päiviä, noita ihania päiviä, taivas täynnä marmorienkeleitä; ne vievät minut kaupunkeihin, joista kukaan ei koskaan tule takaisin.

2019 Yaseen Ghaleb Edit. Lauri Vanhala

30

Elias 2/2020

2019 Yaseen Ghaleb Suom. Lauri Vanhala

Kahteen suuntaan Minä muistan sen viiltävän hädän sen huikean ikävän kun Äi� oli lähtenyt pois kuin yksin maailmassa ois Meitä oli siinä vaunussa monta toisillemme tuntematonta lappu kaulassaan matkalla maailmaan Oli jääneet ko� ja kieli sitä vielä �enneet emme, kaverinkin surullinen mieli laiha lohtu itsellemme.

Oli pelko, nälkä, uupumus, pienimmät huusivat niin, lemus pissa, haisi oksennus turvaudu�in sisaruksiin.

Perillä meidät jae�in tarkas� syynä�in veli hevoskieseihin noste�in, sisko vie�in naapuriin.

Jotkut päätyivät sukkuloiksi perheistä perheisiin jotkut lastenkoteihin, ei syyllistynyt yhteiskunta erheisiin.

Sota söi vuosia viisi jo juurruimme uuteen kieleen muistot mielestä kiisi nojasimme uuden kodin ovipieleen.

Vaan tuli RAUHA , loppui ammunnan jyly tuli rauha ja päätös tyly Nyt Mamma Pe�ersson rakas niin, en olis vaihtanut vieraisiin.

Minä muistan sen viiltävän hädän, sen huikean ikävän, kun MAMMA oli lähtenyt pois kuin yksin maailmassa ois.

Meitä oli siinä vaunussa monta...

Ulla Welin

Kuppi teetä Lukiolaispoika istuu varovas� sohvan reunalla nuoren naisope�ajansa tykönä. Päivällä oli palaute�u edellisen viikon perjantaina kirjoitetut teks�t, pojankin teks�, jota hän oli eh�nyt koko viikonlopun katua.

Vieläkin kadu�.

Mitä ihme�ä menin kirjoi�amaan sen jutun, ei toi ymmärrä kuitenkaan. Poika mi�ailee ope�ajaansa arvioivin silmin ikään kuin ei olisi tuota ilmestystä ikinä nähnyt. Palau�aessaan teks�n pojalle ope�aja oli päivällä sanonut haluavansa keskustella ihan rauhassa tästä teks�stä ja ehdo�anut tee- tai kahvikupposta pojalle sopivana hetkenä he� illalla. Tee käy, oli poika sanonut ja niin hän istuu tässä nyt kuin tuomiolla.

Ope�aja järjestelee tarjo�avaa käden ulo�uville.

– Tässä olis sokeria tai hunajaa teen kanssa.

– Hunaja käy, sanoo poika odo�aen mistä ope�aja aloi�aa.

– Olitko Sinä ihan tosissas, kun kirjoi�t aikovasi luopua Elämästäsi?

– Miten niin? Tosissani? To�a kai…

– Aja�elin, e�ä jos muuten vain aioit järky�ää tai testata jotain.

– Ei, ei…, sopertaa poika. Minun ei olisi pitänyt kirjoi�aa sitä.

– Oli hyvä, e�ä kirjoi�t. Mikä Sinut on saanut aja�elemaan niin radikaalia ja lopullista ratkaisua?

Hiljaisuus leijailee huoneessa jä�mäisenä kysymysmerkkinä kuin heräävän kevään tuoksu huh�kuisena pakkasyönä.

– Kaikki on niin turhaa: minulla on joka suunnassa seinä edessä. Isä on suunnitellut, e�ä haen koulun jälkeen lääkikseen ja äi� hössö�ää ty�öystävistä ja lastenlapsista.

– Eiks tuo oo aika tavallista puhe�a? Vanhemmat itsestään käsin suunni�elevat �es mistä syystä lapsilleen elämää, ja osa elääkin lastensa elämää nii�en puolesta…

– Joo, mu�a kun minä en aio ainakaan lääkikseen mennä enkä kestä kuunnella niitä äidin höpinöitä, kun se kaikin voimin yri�ää väl�ää kuuntelemista ja tosiasioiden kohtaamista. Pahinta on se, e�ei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Kukaan suvusta ei ole kiinnostunut �ppaakaan siitä mitä aja�elen. Tuntuu niin turhalta…

– Otatko lisää?

– Kiitos rii�ää… Mu�a mitä minä näitä Sinullekaan puhumaan, et kuitenkaan ymmärrä…

– Äläs nyt, kyse on Elämästä ja Kuolemasta, ei vähemmästä. Pieneen ikääni olen oppinut, e�ä nämä kysymykset on ote�ava vakavas�.

– Sinä et kuitenkaan ole koskaan ollut suvullesi häpeäksi etkä vääränlaiseksi syntynyt.

– Mitenkäs Sinä olisit? Lahjakas poika?

– Olen homo ja se on häpeällisintä mitä perheeni ja sukuni �etää.

Olisi parasta vapau�aa heidät lopullises� siitä häpeästä.

– Älähän nyt…

Valtava avu�omuus ja hätä valtaa ope�ajan: mitä ihme�ä minä tälle ihmiselle sanon? Ei koulutuksessa puhu�u mitään tästä… Ei elämäkään ole eteen hei�änyt todellista erilaisuuden kohtaamista. Kuin salamana iskee mieleen ajatus, idea, oivallus kuin säie haurasta lankaa: – Uskotko Sinä olevasi ainoa Ihminen maailmassa, joka poh�i näitä asioita?

Poika ei puhu, katsoo vain hämmentyneenä ope�ajaansa.

– Lupaatko minulle, e�ä ennen lopullista ratkaisuasi etsit käsiisi ihmisiä, joilla on sama pulma. Lupaan au�aa Sinua siinä. Etsitään yhdessä.

Katsotaan mitä tapahtuu.

Niinhän siinä kävi: pojan suku löytyi muualta. Kirjoitusten jälkeen poika muu� kotoaan muualle, pi� yhtey�ä vanhempiinsa vanhempien ehdoilla ja eli elämäänsä ihmisenä ihmisten joukossa.

1. Älä unohda sitä metsä�etä Ilmaa Valoa Vihreää Kaareutvia kuusia Vanhaa riistamajaa Puolanvarvut ja Hapertuvaiset Sammalmä�äät, Me�ämurkkupesät Neulasia, neulasia, neulasia Jonkun jäljet, ennen sinua. Älä unohda 2.

Taivas lai�aa ystävyy�ään tulemaan vaakatasossa, paksua, sakeaa, tarrautuvaa ystävyy�ä.

Annos lisääntyy, vauh� kiihtyy, ystävyys pyörii ja vinkuu ja ulisee nurkissa.

Maailma kii�ää kädet ojossa tasapainoillen, rukkaset ja persaukset märkinä.

Viima virtaa kasvoja pitkin kuin onnenkyyneleet, irve on hymyn kaltainen takin sisällä lämmin sydän.

Viri�yy hereän hyvä mieli, kun tuisku puristuu kaula-aukosta napaan as�, yhdessähän tässä ollaan.

3.

Päivä lensi iltaan.

Ilma kuin sinistä juhlasame�a ja satua.

Suuret valkeat huput puiden oksilla, katoilla, pelloilla, poluilla.

Täh�ä sy�yy.

Jänis kiiruhtaa järven yli.

Alkamaisillaan paljonpakkasen yö.

4.

Minä olen rakastunut.

Se on niin vahva.

Niin hyvärunkoinen.

Komea suorastaan.

Seisoo uljaas� ja ryhdikkääs�.

Sataviisikymmentä vuo�a Kuusi.

5.

Ja me tanssi�in ja kaikki katsoivat ja leninkini oli juhlaa tulvillaan ja lähelläni miehessä smokki sydäntä myöten.

Veli soi�.

Ja kuinka me tanssi�in.

Tarja Niemi-Korpela

Marja-Leena Lyyra-Kukkonen

Elias 2/2020

31

1 kuuletko minua kuuletko onko vaarallista näin kiintyä kuule lapsen kirkas ääni kadulla e�ä ehjästä tulee puolisko puoliso kuuletko kuunteletko auton huminaa kuule minua vai ohi puhunko voiko puolikas enää täydentyä kokonaiseksi ryhtyä kuulitko kuuntelitko 2 mitä meistä jää jäljelle kun toinen katoaa puoliintumisaika aika jonka kuluessa puolet aineesta on hajonnut puolipäiväinen puoliso puolikuu

Kipuan Kipuan männyn latvaan keinumaan.

Myrsky hei�ää meren kasvoilleni.

Tarjoaa minulle vihreää viiniä.

Ravistaa minusta väärät uskomukset.

Hi�o soikoon, napanuora poikki!

Sukellan sammaleiseen mereen, sekopäinen merenneito.

Kajautan maailmalle Cohenin Dance me to the end of love.

Kaivaudun maan uumeniin.

Syvistä syvimpään ketunkoloon.

Pimeydessä syön ketunleipää.

Poimin syliini taivaan tähdet.

Yhden jätän, siinä kaikki.

Gia Virkkunen

3 sirpaleet yhdistyvät maljakoksi pudonneet terälehdet lentävät kukkaan maahan valunut vesi kastelukannuun sade nousee pilveen kellon viisarit kääntyvät taaksepäin kirjoitetut sanat imeytyvät kynään mutaiset jäljet saappaiden pohjaan puoliskot yhdistyvät kokonaiseksi

Ursula Anttila-Halinen

Äidin pantoum Seinäkellon raksutus Kerrankin hiljaisuus.

Sielu nau�i, Saan olla yksin.

Kerrankin hiljaisuus, Ilman pientä vauvaa.

Saan olla yksin, rauhoi�ua hetken.

Aamu Avaan silmäni aamuun ja näen kevään koi�aneen: leh�en vihreyden ja kirsikan kukat.

Kuulen lintujen laulun, peipon viserryksen ja rastaiden huilun.

Kiitollisuus, toivon sisar, täy�ää mielen: tervetuloa uusi päivä!

Ilman pientä vauvaa tunnen olevani minä.

Rauhoi�ua hetken, kasata minuuteni.

Tunnen olevani minä sielu nau�i.

Kasata minuuteni.

Seinäkellon raksutus.

Marja-Leena Lyyra-Kukkonen Maarit Leino