Kulttuurilehti

3/2018 Hinta 7,50 €

JUHLAVUOSI LÄHESTYY! Uudenmaan Kirjoi�ajat ry 50 vuo�a ensi vuonna MUISTOJA UKIRISTA Ulpu Kronlund ja Juhani Silván

OODI kirjastolle

Yhdistyksen värikkäät alkuvuodet:

Tommy Tabermannin ja Markku Lehdon hauska erokirje

Ukirilaisia Taiteiden yössä

SISÄLLYS 3 Tuhansien yhdistysten maa 4 Puheenjohtajan terveiset Kulttuurilehti Eliaksen julkaisija: Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf Päätoimittaja ja taitto: Sirpa Suominen Toimitussihteeri: Christine Hammar Toimitus: Ukirin hallitus

5–7 Kunniajäsenemme Ulpu Kronlundin haasta�elu. Muistoja Uudenmaan Kirjoi�ajien alkutaipaleelta 8–11 Juhani Silván: Yhdistyksemme kymmenen vuo�a (1969-1979) 12–13 Yhdistyksemme jäseniä Helsingin Taiteiden yössä

ISSN 2243-3414 (painettu) ISSN 2243-3422 (verkkojulkaisu)

14–15 Oodi kirjastolle

Paino: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi 2018 Kansikuva: Runoilija Riku Räihä valmistautuu esiintymiseensä Helsingin Taiteiden yö -tapahtumassa 23.8.2018. Kuva: Sirpa Suominen

16 Testaa �etosi, tunnista tu�usi -UKIR-�etokilpailu 17 Sananas - luovaa kirjoi�amista ryhmässä -kirja-arvio

Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf

18 Runoantologia Kurkistuksia, kirja-arvio 19–23 Runoja ja novelleja

Hallitus 2018 Puheenjohtaja: Lauri Vanhala Varapuheenjohtaja: Julia Hietakangas Sihteeri: Olli Sarpo Taloudenhoitaja: Christine Hammar Sirpa Suominen (Elias-lehti päätoimittaja), Kari Varvikko, John Kiviranta ja Riku Räihä. Varajäsenet: Ulla Welin, Paula Kokkonen ja Juhani Harju.

24 Kirjakahvilat

www.ukir.info

Kuva: Pixabay

Elias ilmestyy kaksi kertaa vuodessa: huhtikuussa ja lokakuussa. Seuraava Elias ilmestyy huhtikuussa 2019.

ETSIIKÖ SISÄINEN KIRJOITTAJASI KOTIA? TERVETULOA KOTIIN! Jäsenetuihin kuuluu kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Kul�uurileh� Elias ja 2–4 vuodessa lähete�ävä jäsenkirje, jossa myös jäsenet kertovat kuulumisiaan. Elias-leh� on avoin jäsentemme teksteille: lyhyille novelleille, muisteluille ja runoille. Kirja-arvioita voivat kirjoi�aa kaikki sekä lehteen e�ä verkkosivustollamme (www.ukir.info) julkaistavaan Kirja-Eliakseen. Kirja voi olla uusi tai vanha. Tärkeintä on, e�ä se on tehnyt sinuun vaikutuksen ja haluat kertoa kirjasta muille. Pari kertaa vuodessa järjeste�ävissä vapaamuotoisissa jäsentapaamisissa tutustumme tosiimme. Tapaamme hyvän ruuan merkeissä ja kuulemme jonkun jäsenen pitämän lyhyen esitelmän tai luemme omia tekstejämme toisillemme. Tai lähdemme yhdessä ulos piknikille luonnon helmaan teks�emme kera. Järjestämme myös kirjakahviloita, joista �etoa tämän lehden takasivulla. Yhdistyksen Facebook-ryhmään voit lii�yä, vaikket olisikaan jäsen. www.facebook.com/ groups/uudenmaan. Liity jäseneksi ja tule mukaan toimintaan! Lii�ymislomakkeen löydät osoi�eesta www.ukir.info 2 Elias 3/2018

Aineistot: Lehteen tuleva aineisto toimitussihteerille 28.2.2019 mennessä osoitteeseen uudenmaan@gmail.com Toimitus päättää julkaisusta ja pidättää oikeuden tehdä saamaansa materiaaliin toimituksellisia muutoksia. Tekstit: Lähetä vain täysin valmis teksti. Keskeneräisiä tekstejä ei huomioida. Tekstien pituus max. (5800–5900) merkkiä = kaksi A4-sivua. Tallennusmuotona .RTF. Jos tekstin sommittelu on tärkeä, on lähetä mukana lisäksi .PDF:ksi tallennettu versio (koskee runoja). Kirjoita tekstit omalla äänelläsi, älä kopioi suoraan toisten tekstejä. Mainitse lähteet. Kuvat: Mikäli tarjoat tekstisi kanssa kuvia, huomioithan, että valokuvia tai piirroksia EI saa kopioida internetistä tai kirjoista ilman lupaa. Jos löydät internetistä kuvan, jonka haluat tekstiisi, kysy valokuvan ottajan tai piirtäjän (kuvan oikeudenhaltijan) lupa, ja lähetä hänen antamansa lupa tekstisi yhteydessä, lisäksi hänen yhteystietonsa. Kirjoista otetuista, skannatuista tai valokuvatuista kuvista tarvitaan myös kustantajan lupa. Kuvat JPG-kuvina. Kuvien tiedostokoko väh. 2 Mt. Tarkista kuvan koko itse ennen lähettämistä. Kuvakoko 100–990 kt ei ole julkaisukelpoinen.

Päätoimittajan kynästä

Vuosien 2013–2017 aikana on uusia yhdistyksiä rekisteröity Suomessa keskimäärin 2 300 kappale�a/vuosi. Tämän vuoden alusta 31.8.2018 mennessä uusia yhdistyksiä on rekisteröity 1 539 kappale�a. Kaiken kaikkiaan rekisteröityjä yhdistyksiä on yhteensä edellä maini�una päivänä 105 761. Vuoden 2016 lopussa rekisteröityjä yhdistyksiä oli 138 859, mu�a 2017 lopussa yhdistyksiä oli enää 105 005 kappale�a. Huima vähennys johtui siitä, e�ä Paten�- ja rekisterihallituksen (PRH) yhdistysrekisteristä poiste�in 34 975 yhdistystä, joista ei ole kuultu mitään vähintään 20 vuoteen. Poiste�ujen yhdistyksien lue�elo on 828 sivun pituinen.

Uusi yhdistyslaki pois� kirjoi�aja- ja kirjallisuusyhdistyksiä tuhansien haamuyhdistysten kanssa Elokuussa 2016 yhdistysrekisteriä ylläpitävä PRH �edo� heinäkuussa 2016 voimaan tulleesta uudesta yhdistyslaista, joka mahdollis� yhdistysrekisterin ajantasaistamisen ja toimima�omien yhdistysten poistamisen. Liki 40 000 yhdistystä kuulute�in tekemään ilmoitus olemassa olostaan. Kuulutuslue�elo on 973 sivun mi�ainen. Mikäli yhdistys halusi säilyä ns. elävien kirjoissa, tuli ilmoitus antaa vuoden 2017 tammikuun 12:nteen mennessä. PRH:n julkaisemasta kuulute�ujen yhdistysten lue�elosta löysin kirjoi�aja- ja kirjallisuusyhdistyksiä vajaat 30 kappale�a. Hakusanoina käy�n ”kirjo” ja ”kirja”, joiden ole�n lukevan yhdistysten nimissä. Löytämistäni hakutuloksista jä�n pois muun muassa kirjastoihin ja kirjatyöntekijöihin, kuten kirjanpainajat, lii�yvät osumat. Löytämistäni kuulutetuista kirjoi�aja- ja kirjallisuusyhdistyksistä vain kolme on tehnyt määräaikaan mennessä ilmoituksen toiminnan jatkamisesta, ja ne löytyvät PRH:n yhdistysrekisterin �etokannasta.

Kuva: Jari Suominen

Tuhansien yhdistysten maa

Kul�uuriyhdistyksiä perustetaan eniten Kul�uuriala on ollut monina vuosina suosituin yhdistysluokka. Siihen kuuluvat muun muassa ko�seutu-, kylä- ja sukuyhdistykset, luonnonsuojeluyhdistykset, etniset yhdistykset, perinne- ja museoyhdistykset, opiskeluun, �eteeseen ja tutkimukseen lii�yvät yhdistykset sekä eri taiteenalojen yhdistykset. PRH:n �lastoista on nähtävissä, e�ä viime vuonna, 2017, joulukuun alkuun mennessä uusia kul�uurialan yhdistyksiä rekisteröi�in 634. Muita rekisteröi�in seuraavas�: urheilu- ja liikuntayhdistyksiä 473, vapaa-ajanyhdistyksiä 277, muita yhdistyksiä 217, sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä 184, amma�- ja elinkeinoyhdistyksiä 120, polii�sia yhdistyksiä 74, maanpuolustukseen ja kansainvälisiin suhteisiin lii�yviä yhdistyksiä 33 ja uskontoon ja maailmankatsomukseen lii�yviä yhdistyksiä 31 yhdistystä. Vaikka yhdistyksiä perustetaan paljon, on määrä laskenut joka vuosi PRH:n mukaan.

Keski-ikäiset kirjailija- ja kirjoi�ajayhdistykset Kirjoi�avalle henkilölle tärkeitä yhdistyksiä ovat erilaiset kirjailija- ja kirjoi�ajayhdistykset. Suomen Kirjailijaliiton Kirjailijayhdistysten verkostoon kuuluu 33 jäsenyhdistystä. Uusmaalaisia yhdistyksiä niistä on kuusi. Vanhin toimiva uusmaalainen kirjailijayhdistys on Helsingin Kirjailijat ry, joka tänä vuonna täy�ää 50 vuo�a. Onni�elut heille! 49-vuo�aita yhdistyksiä on kaksi: Uudenmaan Kirjoi�ajat ry sekä Espoon Kirjailijat ry. Vantaan Kirjoi�ajat ry on 44-vuo�as, Espoon Kirjoi�ajayhdistys Limerikki ry on 32-vuo�as ja nuorin on 25-vuo�as Elävien Runoilijoiden Seura ERS. Ensi vuonna, 2019, yhdistyksemme täy�ää 50 vuo�a ja on silloin hyvässä keski-iässä. Mihin suuntaan ja millaisessa kunnossa yhdistyksemme tältä merkkipaalulta jatkaa kulkuaan? Jatkaako se terveenä ja elinvoimaisena koh� virkeää seniori-ikää, vai alkaako yhdistyksemme pikku hiljaa hiipua ja kuihtua, kulkea koh� kuolemaa, kun yhdistyksen tärkeitä elintoimintoja ylläpitävän hallituksen voimat vähenevät? Päätös on sinun. Ilman ak�ivisia jäseniään yhdistys ei kasva, ei kehity, eikä pysty tarjoamaan jäsenilleen sitä, mitä he yhdistykseltään odo�avat. Ota siis yhtey�ä hallituksen jäseniin, tule kokouksiin ja anna oma panoksesi yhdistyksen kehi�ämiseen, sillä antaessaan myös aina saa. Sirpa Suominen, päätoimittaja

Lähteitä: yhdistysrekisteri.prh.fi www.prh.fi www.kirjailijalii�o.fi/kirjailijalle/kirjailijayhdistysten-verkosto www.espoonkirjailijat.fi helsinginkirjailijat.org www.kolumbus.fi/�mhil/limerikki.html Elias 3/2018

Puheenjohtajan kynästä

10.12.2019 yhdistyksemme Uudenmaan Kirjoi�ajat ry täy�ää pyöreät 50 vuo�a. Se on pitkä elinkaari mille tahansa yhdistykselle, mu�a ei ole yhdistyksen tavoi�eiden ja työn päätös. Se – kuten jokainen toimintavuoden alku – on työn alku. Toivon yhdistyksemme toiminnalle jäsenistön avulla menestystä ja onnistumisia tulevina vuosikymmeninä. Puheenjohtajakausinani olen mieltänyt yhdistyksemme tavoi�eeksi jäsenistömme kirjoitusharrastuksen kaikinpuolisen innostamisen, edistämisen ja tukemisen. Minulla ei henkilökohtaises� ole muiden ihmisten kirjoi�amisen suhteen mitään suosikkia tyylin ja kerronnan sisällöstä. Olen toivonut kirjallisuudelta ja kirjoi�ajilta täsmällistä ja henkilökohtaisen elämän kau�a sisäistyny�ä vies�ä omista havainnoista ja näkökulmista maailmaan ja elämään. Kun kirjoi�ajan ajatus jostakin aiheesta välitetään ihmisten elämää rikastu�avas� ja taiten, on se mahdollisista herä�ämistään pelon ja epäluulon tuntemuksista huolima�a lopulta aja�elua liikkeelle sysivää, posi�ivista ja kehi�ävää. Kirjoi�ajaksi ja kirjailijaksi ei synnytä, vaan kasvetaan elämällä, kirjoi�amalla ja kirjoi�amisen ongelmista puhumalla. Kaikki teidät kiinnostuneet ja asian harrastajat otetaan meillä vastaan sellaisina kuin ole�e, omana itsenänne. Näin 50. juhlavuoden aa�ona toivon yhdistyksemme jäseniltä rohkeu�a tar�ua kaikenlaiseen kirjallisuuteen ja kirjalliseen työhön sekä halua ja intoa edistää uusia, ken�es itselle outoja toimintamuotoja ja samalla oppia. Toivon kirjoi�ajille avointa mieltä uusille tavoille tuoda rehellises� ja taiten esiin to-

Elias 3/2018

dellisuu�a sellaisena kuin se koetaan. Soisin lue�avan omaa maailmankuvaa avartavia teoksia, jopa ja varsinkin mukavuusalueen ulkopuolelta. Vain yksilöiden omaehtoisen muutoshalukkuuden, kasvamisen ja pyyteettömän aja�elun sekä huolellisen tekemisen kau�a voi yhteisöön vaiku�aa tehokkaas� ja oikeutetus�. Yleiselle ilmapiirin muutokselle tulee silloin aidos� koske�avampi suunta. Juhlavuonna 2019 yhdistyksemme toteuttaa jäsenistön yhdessäoloa ja tekemistä vahvistavia käytäntöjä. Yhä useammat �laisuudet tulevat olemaan myös muulle yleisölle avoimia niin, e�ä yhteisillä esitelmä-, runoja muilla kirjallisilla �laisuuksilla olisi kosketuspintaa ikään ja osallistuvien esiintyjien taitoon etukäteen katsoma�a. Kynnystä seurata ja osallistua runo- sekä muihin kirjallisuustapahtumiin ei pidä olla. Ensikertalaiset esiintyjät saakoot kaksinkertaiset aplodit, ennen ja jälkeen esityksen. Tarkoitushan ei ole antaa kri�ikkiä, vaan kannustaa kirjalliseen itseilmaisuun. Jos siinä samalla saa esiintymiskokemusta – mikä sen parempaa! Hyvä jäsen! Oletko ihmetellyt, mitä hallituksen kokouksissa tapahtuu? Nyt voi lakata ihme�elemästä: hallituksen kokouksiin on tarkoitus kutsua avoimella kutsulla yhdistyksen jäseniä seuraamaan sekä osallistumaan puheoikeudella. Juuri Sinä voit antaa hallitukselle hyviä ideoita käsiteltävien asioiden suhteen! Halutessasi voit vuosikokouksessa tulla valituksi mukaan yhdistyksen hallitukseen. Lopuksi esitän tässä Sinulle, hyvä jäsen, haasteen: Tule rohkeas� mukaan yhdistyksen toimintaan! Yhdistyksemme tarvitsee sinua ja ak�ivista panostasi mukavan ja meitä kaikkia kehi�ävän toiminnan kehi�ämiseen, järjestämiseen ja ylläpitämiseen. Ak�ivista loppusyksyä kaikille! Lauri Vanhala Uudenmaan Kirjoittajat ry:n puheenjohtaja

Muistoja Länsi-Uudenmaan Kirjoittajat – Västra Nylands Skribenter ry:n alkutaipaleelta Liisa Partanen, josta myöhemmin tuli kirjailija nimillä Liisa Suurla ja Liisa Mäntymies. CH: Miten usein yhdistys kokoontui ja missä? UK: Johtokunta kokoontui ensin jäsenistön kodeissa, useimmin Iriksen kotona, jossa hän myös toimi emäntänä, mu�a jaksoimme me skribentterit myös matkustaa pitkin län�stä Uu�amaata eri puolilla pide�yihin kokouksiin. Olimme nuoria ja julkiset liikenneyhteydet olivat 1970-luvulla sentään hiukan paremmat kuin nykyisin. Yhdistyksen �laisuudet pide�in kerran kuukaudessa joko perjantai-iltaisin tai sunnuntaina päivällä. Ne olivat samalla sekä jäsentapaamisia e�ä avoimia yleisö�laisuuksia ja niitä pide�in eri paikkakun�en kirjastoissa: KarkkiUudenmaan Kirjoi�ajat ry:n kunniajäsen Ulpu Kronlund (vas.) kertoo yhdistyksemme alkuajoista lassa, Lohjalla, Hyvinkäällä, Vihdissä, yhdistyksen hallituksen jäsenelle , taloudenhoitaja Chris�ne Hammarille, joka myös on kunniajäsen. Keravalla ja joskus myös Helsingissä, joka Erkki Ahosen mukaan oli ikään kuin Uudenmaan kirkonkylä. TilaisuukSoi�n syyskuussa yhdistyksemme kunlusuhteestaan. Myöhemmin Iris sanoi, sien jälkeen men�in yleensä johonkin niajäsenelle, Ulpu Kronlundille, joka on e�ä kertomus oli ollut hänelle romaaravintolaan jatkoille. ollut mukana yhdistyksen toiminnassa nia kirjoi�aessa inspiroiva. (Tässä yhKeravalla oli eräänä sunnuntaina komelkein alusta alkaen. Tiedustelin mahteydessä sopinee kertoa, e�ä Jussi tuli kous. Ehdin vain jatkoille, sillä olin käynyt dollisuu�a tulla keskustelemaan yhdisyhdistyksen kesäretkelle Taalintehtaalle katsomassa sukulaista sairaalassa. Oli tyksen alkuajoista Elias-lehden päätoikesällä 1973 myöhässä omalla autolla kylmä pakkaspäivä. Vaihdoin kenkiä rami�ajan, valokuvaaja Sirpa Suomisen ystävänsä Kaijan kanssa. Emme kiinnitvintolan naulakoilla, kun ravintolasta alkanssa. Haasta�elun aikana kävi selväksi, täneet huomiota heidän käsiinsä, ja niinkoi kuulua laulua: ”… kohta vaan joudue�ä yhdistyksessä sen alkuaikoinakin oli pä saimme vasta jälkeenpäin �etää, e�ä taan taivaan kuorissa veisailemaan…” yhteistä energiaa ja mukana toiminnassa he olivat käyneet matkalla ostamassa Kör�taustainen Erkki Ahonen siellä kaiken ikäisiä. kihlat.) ope�, miten kör�virsiä pitää laulaa. Saimme vuosien mi�aan kuulla useita Juuri kun olin saanut kengät vaihde�ua, Chris�ne Hammar: Mitä muistat Iris kertoja Iriksen kertovan työstään. UseimKähäristä, yhdistyksemme ensimmäimat hänen teoksistaan kertoivat karjasestä puheenjohtajasta? laisista, mu�a Otolliset vuodet sijoi�ui Ulpu Kronlund: Iris Kähäri oli yhdisLohjalle. Kuulimme tämän teoksen tyksen sielu. Hän rohkaisi nuoria kirjoit– samoin kuin novellikokoelman Asuu tajia ja järjes� ohjelmaa. Kähäri kirjoi� yksin – kiinnostavista taustoista. yhdistyksen alkuaikoina trilogiansa toista Viimeiseksi jääneen romaaninsa Septeosta, Rikastua, rakastua, joka ilmestyi pele Viipurille (1988) synnystä Iris Kähäri Otavan kustantamana vuonna 1971. Hän kertoi Hyvinkään kirjastossa. keskusteli siitä usein johtokunnan koCH: Keitä muita alussa oli mukana? kouksissa ja �laisuuksien jatkoilla. UK: Erkki Ahonen, Yrjö Koivukari, Eero Parissa �laisuudessa Iris kyseli paikalla Hietala, toimi�ajat Eero Ahola ja Orvo olijoilta heidän vappumuistojaan. RoMäkelä, lisäksi kirjastovirkailijoita, äidinmaanissa oli laaja kuvaus vapunvietosta kielenope�ajia ja harrastajakirjoi�ajia. Viipurissa 1930-luvulla. Iris, Erkki ja Yrjö olivat kutsuneet LohEräässä johtokunnan kokouksessa Iris jan An�lan ravintolaan koolle länsiuuskyseli, pitäisikö hänen kirjassa seli�ää, maalaisia pöytälaa�kkokynäilijöitä pemiksi päähenkilön sulhanen ei ole aikairustamaan omaa yhdistystä, josta si�en semmin mennyt naimisiin. Naisesta sitä 10.12.1969 tuli virallises� Länsi-Uudenei Iriksen mukaan tarvinnut seli�ää. Iris maan Kirjoi�ajat ry. kysyi silloiselta sihteeriltä Juhani SilvánilPian tulivat toimintaan mukaan myös ta: ”Mikset sie ole mennyt naimisiin, Jus- kirjailija Sirkka Turkka, nuori tuleva kirsi?” Tämä alkoi kertoa pitkästä seurustejailija Hannu Niklander sekä opiskelija Elias 3/2018

aje�in koko porukka ulos ravintolasta muualle virsiään veisaamaan. Ahonen oli kotoisin Kiuruvedeltä. Tarinan mukaan kiuruve�set olivat Ahosen esikoisromaanin Tänään ei paljon tapahdu ilmesty�yä lähettäneet kustantajalle kirjeen, jossa toivoivat, e�ei seuraavissa kirjoissa enää esiintyisi kiuruve�siä. Iris Kähärin mielestä yhteiset tapaamiset olivat hyvää vastapainoa kirjailijan yksinäiselle työlle, sillä mikä virkistääkään enemmän kuin keskustelu. Tapaamisten jatkoilla keskustel�in paljon, eikä kotona si�en saanut unta, kun oli niin innoissaan. CH: Istuivatko johtokunnassa aina samat jäsenet? UK: Ei. Varsinkin alussa johtokunta vaihtui �heään tah�in. Muun muassa Tommy Tabermann ja Markku Lehto erosivat kirjallises�. (Erokirje sivulla 9) Seuraavassa kokouksessa myös kolmas johtokuntaan vali�u ilmoit� eroavansa koko yhdistyksestä. Iris Kähäri totesi, e�ä yhdistystä ei saada rekisteröidyksi ilman johtokuntaa. Niinpä minut ja Marja Rekola (myöhemmin Tuomenoksa) vali�in poistuneiden �lalle. Arvelimme, e�ä meitä pide�in sen verran rauhallisina, e�emme he� eroaisi. Tommy Taberman palasi myöhemmin yhdistyksen jäseneksi. Hän on yhdistyksen historiassa monipuolinen ja värikäs hahmo: alkuaikojen itsevarma ja provosoiva tyyppi, myöhemmin seminaareissa sekä luennoitsija e�ä aihe. Yrjö Koivukari oli hänkin värikäs persoona. Hänen ty�ärellään oli kuulemma tapana sanoa, kun isä intoutui puhumaan palavas�: ”Isä, älä kiihy!” Toiset sanoivat, e�ei Yrjö kiihdy, vaan innostuu. Juhani Silván sanoo sa�uvas� eräässä kirjoituksessaan, e�ä Koivukari sai puhuessaan asval�n kukkimaan. Puhuessaan hän käänsi arat, vuosia nurkassaan kyyhö�äneet kynäilijät nurinpäin kuin keväällä tuule�umaan pantavan turkin. Juhani Silván kertoi 10-vuo�sjuhlissa pitämässään historiikissa, e�ä Koivukari oli vuosia aikaisemmin lähtenyt Oulusta kyläilymatkalle ystävänsä luo Karkkilaan. Hän oli huomannut paikkakunnan niin mielenkiintoiseksi, e�ä paluulippu jäi käy�ämä�ä. Erkki Tabermann sanoi puheen jälkeen, e�ä hän vanhana rauta�eläisenä ilmoi�aa, e�ei Koivukarin paluulippu enää ole voimassa. 10-vuo�sjuhlien aikaan, vuonna 1979, 6

Elias 3/2018

Yrjö Koivukari oli vielä elossa, mu�a ei tullut pyytäneeksi keneltäkään kyy�ä juhliin. CH: Miten 1970-luku näkyi yhdistyksessä? UK: 70-luku oli polii�sta aikaa. Eräässä kokouksessa Urho Vähänii�y ehdo�, että yhdistys tukisi Metallin lakkoa. Vuosi oli 1971. Minä sanoin, e�ei yhdistys ole polii�nen. Tästä Vähänii�y närkästyi, mu�a kertoi vuosia myöhemmin provosoineensa tahallaan. Vaikka kokouksissa usein väitel�in kiivaas�, ei poli�ikka rikkonut ystävyyssuhteita. Iris Kähärillä oli tapana vitsailla: ”Korkean elintason merkki on rivitalo, Särestöniemi seinällä ja taistolaiset lapset.” Olimme kerran kokouksen jälkeen jatkoilla Hyvinkään Kauppakerho ry:n �loissa, Linjalan rakennuksessa. Muuan vasemmistolaisuu�aan mainostanut nainen �lasi jotakin hienoa konjakkia. Sitä ei kuitenkaan paikassa ollut, jolloin nainen sanoi aggressiivises�: ”Mitä? Tämä on porvarien paikka, eikä teillä ole tätä konjakkia?” Tarjoilija suorastaan hihi� vastatessaan: ”Täällä meillä porvaritkin juovat vodkaa.” 1970-luvulla ale�in julkisuudessa kiinni�ää huomiota ns. virkakieleen, jota moi��in kapulakieleksi. Myös meidän yhdistyksessämme saattoi havaita, e�eivät kaikki, jotka kirjoi�vat hyviä runoja, väl�ämä�ä hallinneet selkeää asiaproosaa. Eräässä vuosikokouksessa lue�in edellisen vuoden toimintakertomus. Iris Kä-

häri, jonka vieressä istuin, kuiskasi minulle: ”Sano sie, Ulpu, tuost kielest.” Nouda�n pyyntöä ja sanoin, e�ei kirjoi�ajayhdistys voi lähe�ää opetusministeriöön raha-anomuksen lii�eenä vuosikertomusta, joka on niin huonoa kieltä. Jollekin urheiluseuralle se ehkä anne�aisiin anteeksi, mu�a ei kirjoittajayhdistykselle. Eikä kysymys ollut pilkuista! CH: Miten yhtey�ä pide�in alkuaikoina? UK: Kirjeitse ja puhelimitse ja paikallislehdissä ilmoite�in kokouksista ja tapahtumista. CH: Tei�e yhteistyötä kirjastojen kanssa, entä muiden? UK: Teimme kyllä, muun muassa Nuoren Voiman Liiton Hyvinkään Siiven kanssa. Hyvinkään kirjastossa järjestetyt kirjallisuusma�neat olivat 1980-luvulle tultaessa vakiinnu�aneet asemansa. Ainakin kerran kolmantena pyöränä olivat Jukolan Hämeen Äidinkielenope�ajat. Yleensä kunkin paikkakunnan kirjasto maksoi esiintyjän palkkion ja Hyvinkäällä nuorvoimalaiset järjes�vät tuolit paikoilleen. CH: Entä julkisuus? Saiko lehdistä palsta�laa, kun esimerkiksi joku jäsenistä julkaisi uuden teoksen? UK: Paikallislehdissä ei siihen aikaan juuri ollut kul�uuriuu�sia. Kun esimerkiksi Tammisaaressa oli nähty karhu, siitä kirjoite�in, mu�a samaan aikaan siellä esiintyneestä Anita Välkistä ei. Kun karkkilalaiselta Erkki Ahoselta ilmestyi romaani, oli Karkkilan Tienoo -lehden toimi�aja sitä mieltä, e�ä se on valtakun-

nallinen, ei paikallinen uu�nen. Tästä Erkki Ahonen saikin aiheen jatkoilla sanoa: ”Tarjotkaa minulle kalja, minä olen sentään valtakunnallinen kirjailija!” Erkki Ahosen 1972 ilmestynyt Tietokonelapsi oli vaiku�ava �eteisromaani. CH: Matkus��eko yhdistyksen puitteissa paljon? UK: Kyllä näin voi sanoa. Kesäkuussa 1975 kävimme Tallinnassa. Virolaisten isän�emme pi� pyytää Moskovasta lupa, ennen kuin he uskalsivat kutsua meidät illanvie�oon Kirjailijaliiton �loihin. Matkalla olivat mukana mm. Arja Kanerva, Iris Kähäri pojanty�ärensä kanssa ja Anna Perälä miehensä ja poikansa kanssa. Virolaisia kirjailijoita ja kääntäjiä tapaamisessa olivat mm. Endel Mallene, Eno Raud ja hänen 12-vuo�as poikansa Rein Raud, Eha Lä�emäe, Piret Saluri ja Minni Nurme. Kutsuimme kirjailijat Viru-hotelliin jatkoille, mu�a he sanoivat, e�eivät voi tulla. Oiva Lavonen ihme�eli, mikseivät voineet, ja silloin Eno Raud suu�ui: ”Poika on ensimmäistä kertaa ulkomailla, eikä ymmärrä yhtään mitään!” Jotenkin meidän kuitenkin onnistui salakulje�aa isäntämme jonkun matkalaisen huoneeseen, jossa keskustelu jatkui. Siihen maailman aikaan pi� ymmärtää puolesta sanasta ja lukea rivien välistä. Venäläiset sensorit eivät osanneet lukea rivien välistä, virolaiset lukijat kyllä. CH: Kävi�ekö uudestaan Tallinnassa? UK: Kyllä. 1980-luvun lopulla perestroikan aikaan matkasimme uudelleen Tallinnaan. Kokouksessa joku meistä alkoi nauhoi�aa erään virolaisen pitämää puhe�a, mu�a sanoi lope�avansa he�, jos nauhoi�aa ei saanut. Puhuja hymyili ja sanoi: ”Enam ei ole tarvis nurga taga rääkida.” Piret Saluri käänsi tämän: ”Enää ei tarvitse puhua kau�a rantain.” Kävimme 1980-luvun lopulla myös Tukholmassa, jossa tapasimme ruotsin-suomalaisia kirjoi�ajia. CH: Järjeste�inkö alkuaikoina koulutus�laisuksia? UK: Kyllä vain! Niitä kutsu�in seminaareiksi. Ensimmäinen seminaari järjeste�in eräänä kesäisenä viikonloppuna, muistaakseni 1971, Lohjalla, Kanneljärven kansanopistossa, jota silloin joh� Iriksen mies, Ma� Kähäri. Yöpyminen opistossa oli edullista ja osallistujat maksoivat viikonlopun hinnan itse. CH: Mitä viikonlopun ohjelmassa oli? UK: Luentoja ja kirjoitusharjoituksia. Vapaa-aikana keskustelimme ja vie�mme aikaa yhdessä. Yhdistyksen jäsenten perheenjäseniä oli mukana. He osallistuivat viikonlopun aikana kaikkeen. Meitä oli yleensä 20–30 henkilöä johtokun-

nan jäsenet mukaan lukien. Eräässä myöhemmässä seminaarissa meille anne�in aiheeksi ”Minä ja muut”. Muistan Erkki Salo -nimisen osallistujan kirjoi�aneen: ”Minä olen tyhjä, muut on täynnä.” CH: Hänellä ei ilmeises� ollut idean ideaa, mitä kirjoi�aa aiheesta? UK: Ei tainnut olla, mu�a se oli mainios� sano�u! CH: Paljon olisi �etys� vielä kerro�avaa yhdistyksemme alkuajoista, mu�a ehkä lopetamme tähän. Kiitos, e�ä saimme tulla. UK: Kiitos itsellenne, kerro�avaa olisi kyllä! Toivotan kaikille yhdistyksemme jäsenille ak�ivista osallistumista ja yhdistyksellemme monia antoisia vuosia! - - Iris Kähäri. Trilogian ensimmäinen osa, Kesämaa (Otava), ilmestyi vuonna 1967 ja kolmas osa, Vaikka en toivo paluuta (Otava), vuonna 1974. Kähäri sai kolme val�onpalkintoa: 1957, 1965 ja 1984. Pro Finlandia -mitalin hän sai vuonna 1970, Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon vuonna 1991, Otavan miljoonapalkinnon 1960 ja Sokeain kuunnelmapalkinnon 1984. Lähteitä: fi.wikipedia.org/wiki/Iris_ Kähäri

Endel Mallene. Suomalaisen kirjallisuuden ahkera virontaja, kääntäjä. et.wikipedia.org/wiki/Endel_Mallene Eno Raud. Lastenkirjailija. fi.wikipedia.org/wiki/Eno_Raud Rein Raud. Japanin-tutkija. Rein Raud on toiminut Helsingin yliopiston Japanin kielen ja kul�uurin professorina vuodesta 1995. Tallinnan yliopiston rehtorina hän toimi 2006–2011. Hän valmistui Leningradin yliopistosta vuonna 1985 japanologian laitokselta ja väi�eli filosofian tohtoriksi kirjallisuuden teoriasta Helsingin yliopistossa vuonna 1994. www.reinraud.com Eha Lä�emäe. Runoilija, kääntäjä. earlyelm.es�nst.ee/issue/27/ehala�emae-edge-several-cultures Piret Saluri. Kääntäjä, joka vironsi mm. Sinuhen uudelleen. www.finlit.fi/fili/piret-saluri Minni Nurme. Kirjailija, kääntäjä. fi.wikipedia.org/wiki/Minni_Nurme Teksti: Christine Hammar Kuvat: Sirpa Suominen

Erkki Ahonen. Sai val�on kirjallisuuspalkinnon vuonna1968. Lisää Erkki Ahosesta: fi/wikipedia.org/ wiki/Erkki_Ahonen Sirkka Turkka. Palkinnot: Aleksis Kivi -palkinto 2005, Eino Leinon palkinto 2000, Finlandia-palkinto 1986, Pro Finlandia 1996, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 2002, Tanssiva karhu -palkinto 1994, Val�on kirjallisuuspalkinto 1980, Val�on kirjallisuuspalkinto 1984. Lisää Sirkka Turkasta: fi.wikipedia.org/ wiki/Sirkka_Turkka Yrjö Koivukari. Runoilija ja prosais�. fi.wikipedia.org/wiki/Yrjö_Koivukari Eero Hietala. Kirjailija. fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Hietala Anna Perälä. Kirjahistorian tutkija ja �etokirjailija. Bibliofiilien seuran varapuheenjohtaja. www.helsinki.fi/kirjastoto/verkkari/ 2005/08/anna_perala.html ja www.bibliofiilienseura.fi/6

Uudenmaan Kirjoi�ajien pöytästandaari, joka myönne�in Ulpu Kronludille v. 1989, jolloin yhdistys oli 20-vuo�as. Viirin väreinä ovat sininen, valkoinen ja harmaa. 7

Elias 3/2018

Yhdistyksemme kymmenen vuotta (1969–1979) Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n kunniajäsen Juhani Silvánin puhe yhdistyksen kymmenvuo�sjuhlassa. Kuvassa Silván on Tommy Tabermann -palkinnon jako�laisuudessa joulukuussa 2012. Kuva: Jorma Hyvönen

Ma� Kuusi jakaa vuonna 1965 julkaistussa kirjoituksessaan Kielipuolet kirjailijat pääosan suomalaisista kynäilijöistä kahteen joukkoon: on kynäilijöitä, jotka osaavat vain suomea ja on kynäilijöitä, jotka eivät osaa muuta kuin suomea. Edellisiä – puhtaan kirjakielen taitajia – Kuusi nimi�ää paperikirjailijoiksi ja jälkimmäisiä – kainuisteja, työmaakirjailijoita ja murrevirtuooseja – provinssikirjailijoiksi. ”On henkistä laiskuu�a, Kuusi sanoo, jos helsinkiläiskirjailijat eivät opi suomea, mu�a aivan yhtä suurta laiskuu�a on provinssikirjailijoiden linnoi�autuminen omaan perinteiseen umpioonsa. Kumpikin joukko tuo�aa kielipuolia kirjailijoita, sanankäy�äjiä, jotka eivät enää uudista kieltä.” Aleksis Kivestä olisi tullut nurmijärveläinen provinssikirjailija, ellei hän jossakin vaiheessa olisi päässyt tutustumaan sellaisiin herroihin kuin William Shakespeare, Cervantes (Miguel de Cervantes Saavedra) ja Ludwig Holberg. Runebergista olisi tullut paperikirjailija, ellei hän aivan sa�umalta olisi löytänyt ystävänsä Fredrik Cygnaeuksen hyllystä serbialaisten kansanlaulujen saksannoksia. 15-vuo�aana karkote�in tuleva neuvostolyyrikko Jevgeni Jevtušenko pahantapaisten lasten koulusta Siperiaan. Siellä hän tutustui paikallisiin kansanlauluihin, sananparsiin ja tarinoihin. Epäilemä�ä 8

Elias 3/2018

hänestä tältä pohjalta olisi voinut sukeutua laatuunkäypä provinssirunoilija, ellei nuori fyysikko Barlas olisi kertonut hänelle sellaisista neuvostosivistyneistölle vielä tuntema�omista aja�elijoista ja kirjailijoista, kuten Sigmund Freud, James Joyce, Ernest Hemingway ja Thomas Mann. Tämän jälkeen Jevtušenko löysi uudelleen myös venäläiset klassikot, joihin hän kouluajoista läh�en oli tuntenut vastenmielisyy�ä. ”Ikään kuin tapaturmaises�, sanoo Ma� Kuusi, syntyi neuvostorunouteen ilmiö Jevtušenko: lyyrikko, joka osaa sekä venäjää, e�ä eurooppalaisen runouden kieltä, lyyrikko, jonka ääni ero�uu joukosta.” 1960-luvun lopulla ale�inkin Suomessa melko systemaa�ses� kohentaa provinssikynäilijöiden virikeympäristöä. Kirjailijaliiton alaiset maakunnalliset kirjailijayhdistykset alkoivat pikku hiljaa muuttua kirjoi�ajayhdistyksiksi ja antoivat näin mahdollisuuden toimintaan muillekin kuin amma�laisille. Kirjalliset ma�neat alkoivat olla tu�uja ei vain suurimmissa kaupungeissa, vaan myös pienissä maaseutupitäjissä. Organisaa�oreina toimivat aluksi kansalais- ja työväenopistojen rehtorit ja kun�en ak�iviset kirjastonhoitajat. Myöhemmin joissakin lääneissä avuksi tulivat lääninkirjailijat ja Kirjailijakeskus (nyk. Lukukeskus) valtavine koneistoineen. 1970-luvun puoliväliin tultaessa kenellä tahansa oli ollut mahdollisuus niin halutessaan nähdä elävä kirjailija, jopa keskustella hänen kanssaan ja saada häneltä neuvoja. Kaiken tämän jälkeen 1970-luku toi mukanaan suomen kieleen uuden sanan:

omakustanne. Se puolestaan aiheu� mahtavan riidan: oliko mahdollista, e�ä kuka tahansa saa�oi julkaista omalla kustannuksellaan kirjan ja käy�ää itsestään jopa kirjailija-nimitystä? Eikö tämä, jos mikä, ollut kirjailijoiden amma�kunnan etujen vastaista? Ja kuitenkin Kirjailijaliitto on itse näitä kynäilijöitä koulu�amassa ja kannustamassa. Tässä keskustelun hyökyaallokossa o� yhdistyksemme ensi askeleensa vuonna 1969. Kun vaahtopäät kävivät korkeimpina, sa�ui pohjoisen kirjailija Yrjö Koivukari piipahtamaan Oulusta vierailulle karkkilalaisystävänsä luo. Tunnetus� impulsiivisena kul�uuripersoonana Koivukarikin innostui keskustelemaan ja unoh� pahaksi onnekseen käy�ää paluulippunsa. Kun keskustelu ei o�anut laantuakseen ja uusi yhdistyskin oli syntymässä, syntyi Koivukarin päässä intui�ivinen oivallus: hän �lasi tavaransa Oulusta, rupesi maksamaan vuokraa kamaristaan ja ryhtyi kirjoi�amaan omakustanteita. Ellen vallan pahas� erehdy, Koivukari on samalla matkallaan edelleen. Aloite uusmaalaisen kirjoi�ajayhdistyksen perustamiseksi tuli amma�kirjailijoiden taholta. Iris Kähäri oli muokannut maaperää Lohjalla; Erkki Ahonen ja Yrjö Koivukari Karkkilassa. Kahdelle viimeksi mainitulle toiminta kirjoi�ajayhdistyksissä oli tu�ua, olipa Ahonen itse kirjoi�ajayhdistyksen kasva�. Liikkeelle halu�in lähteä laajimmalta mahdolliselta pohjalta: yhdistykseen pääsisivät jäseniksi kaikki uusmaalaiset kirjallisuudesta kiinnostuneet henkilöt. Yhdistys peruste�in Lohjalla ravintola An�lan kabine�ssa loppupuolella vuo�a 1969. Perustamiskirjan allekirjoi�vat 10. joulukuuta 1969 Iris Kähäri, Erkki Ahonen

ja Juhani Silván. Muina perustajina oli joukko karkkilalaisia, lohjalaisia, vih�läisiä ja hyvinkääläisiä kirjailijoita, toimittajia ja muita kynäilijöitä, kirjastonhoitajia, ope�ajia, opiskelijoita ja koululaisia. Yhdistyksen nimeksi ote�in Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat. Västra Nylands Skribenter. Nimensä mukaises� yhdistys oli kaksikielinen ja rajoi� toimintansa Uudellamaalla pääradan länsipuolelle. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valit�in Iris Kähäri Lohjalta, varapuheenjohtajaksi Erkki Ahonen Karkkilasta ja sihteeriksi Juhani Silván Karkkilasta. Muut ensimmäisen hallituksen jäsenet olivat osastopäällikkö Jarmo Ruoste Lohjalta, lehtori Marja Rekola Vihdistä, lehtori Ulpu Järvinen Hyvinkäältä, päätoimi�aja Eero Ahola Karkkilasta, kirjailija Yrjö Koivukari Karkkilasta ja kirjastonhoitaja Anja Nousiainen Karkkilasta. Monista säännöissä mainituista tarkoitusperistä ja toimintamuodoista vain muutamasta muodostui yhdistykselle leimaa-antava. Yhdistyksen päätarkoitus oli muodostaa elävä virikeken�ä alueensa kynäilijöille. Tähän se pyrki järjestämällä kuukausi�ain kirjallisen keskustelufoorumin, jonka alkuosassa oli mukana yleisö ja jälkiosassa – tavallises� ravintolan kabine�ssa – vain jäsenet. Edelleen yhdistys halusi antaa jäsenilleen ja nimenomaan kynäilijöille seminaariluonteista koulutusta pätevien ope�ajien johdolla. He� alusta läh�en yhdistys pyrki mukaan myös julkaisutoimintaan. Ammat�yhdistysmäinen toiminta – joka sekin mainitaan säännöissä – jäi vähälle toisin kuin sellaisissa yhdistyksissä, joissa oli mukana vain kirjailijoita. Alusta läh�en yhdistys kuitenkin pi� myös amma�llisissa asioissa yhteytä kahteen muuhun uusmaalaiseen yhdistykseen: Espoon Kirjailijoihin ja Helsingin Kirjailijoihin ja pyrki yhteisillä kannanotoilla vaiku�amaan päätöksiin, joita teh�in Kirjailijaliiton ja Maakunnallisten Kirjailijayhdistysten neuvo�elukunnan (nyk. Kirjailijayhdistysten verkosto) kokouksissa. Yhdistys aloi� toimintansa ripeäs�. He� ensimmäisessä vuosikokouksessa juliste�in avoin kirjoituskilpailu, jonka satoa myöhemmin oli tarkoitus käy�ää julkaisutarkoituksiin. Kirjoituksia – runoa ja proosaa – tuli kaikkiaan 43 kirjoi�ajalta. Yleisö�laisuuksissa keskustel�in mielenkiintoisista aiheista: Iris Kähäri alus� amma�n vaikutuksesta kirjailijan poliit�seen asenteeseen, Mirjam Polkunen lyriikan kuuntelemisesta ja lukemisesta, Pauli Murtomäki seksistä nykykirjalli-

Yhdistyksemme peruste�in Lohjalla ravintola An�lan kabine�ssa vuoden 1969 loppupuolella.

suudessa ja arkkiteh� Risto Valjakka kul�uurin monitoimikeskuksista. Jäsenmaksun maksoi ensimmäisenä vuonna 29 henkilöä.

Nega�ivista palaute�akin saa�in. Karjaalta tuli 24.12.1969 päivä�y kirje, joka kuului näin:

Jatkuu seur.sivulla Elias 3/2018

Kuva: Sirpa Suominen

Maini�akoon, e�ä poikien jäsenyys tällöin kyllä katkesi, mu�a heistä Tommy Tabermann kyllä taas myöhemmin näh�in yhdistyksen riveissä ennen kaikkea ak�ivisena nuorten kirjoi�ajien kouluttajana. Napinaan oli alkuvuosina varmas� aihe�akin, ja näin jälkikäteen on helppo osoi�aa jopa selviä virheitä. Yksi näistä oli se, e�ä yhdistystä, jonka enin osa kuitenkin muodostui harrastelijakynäilijöistä, kuitenkin joh� ope�ajaenemmistöinen joukko. Ope�ajiksi lasken tässä nimenomaan myös johtokunnan kirjailijajäsenet, jotka luonnostaan olivat omaksuneet neuvojan roolin, jota heiltä �etys� odote�inkin. Toiminta ei kuitenkaan aina edennyt enemmistön ehdoilla, mikä toisinaan joh� kärkeväänkin mielipiteiden vaihtoon. Toimintapisteet olivat aluksi Lohja, joka oli yhdistyksen ko�paikka, Karkkila, Vih� ja Hyvinkää. Toimintaa syntyi siellä, missä oli tukihenkilö. Lohjalla ja Karkkilassa toiminta oli aluksi ak�ivisinta, koska enin osa johtokunnasta asui näillä paikkakunnilla. Vihdissä toimintaa ve�vät Marja ja Pen� Tuomenoksa, Hyvinkäällä Ulpu Kronlund (ent. Järvinen). Verkko �heni nopeas�. Mukaan tuli Kari Hauskan ja Kalle Kui�sen reviiri Kerava ja Karjaalla astui poikansa jalansijoille Erkki Tabermann. Vaikka yhdistys olikin aloitellut eräänlaisena maalaisyhdistyksenä Helsingin kaukaa kiertäen, oli selvää, e�ä Helsinki pian oli mukana ak�ivisimpana kaikista. Helsingin mukaantulo ratkaisi myönteisellä tavalla erään kipeän ongelman: se tarjosi kokoontumispaikan, jonne kaikkialta pääsi yhtä helpos� ja ennen muuta: josta myös pääs� helpos� pois. Huoli itäisestä Uudestamaasta kuitenkin painoi mieltä. Se oli ja on edelleenkin musta alue. Asian �laa yrite�in kuitenkin au�aa. Vuonna 1972 yhdistyksen lä10

Elias 3/2018

hetystö kävi Ruotsinpyhtäällä, jossa kirjailija Arno Kjellbergin johdolla keskustel�in Itä-Uudenmaan kirjoi�ajien yhdistyksen perustamismahdollisuuksista. Yritys ei kuitenkaan o�anut onnistuakseen ja myöhempi yhteydenpitokin taisi jäädä yhteen yhteiseen pikkujouluun sikäläisten kirjoi�ajien kanssa. Pienenä lohdutuksena on kuitenkin tode�ava, että itäinen Uusimaa elää Kymen läänin lääninkirjailija Ma� Paavilaisen reviirin liepeillä ja saa kyllä osansa �pahtelevista muruista, joskus runsaistakin. Kirjoi�ajayhdistys ei olisi toimiva kirjoi�ajayhdistys, ellei sillä olisi julkaisutoimintaa. Vuonna 1972 ilmestyneen ensimmäisen julkaisun kansiväri oli vaaleansininen ja sen kannessa luki sukkahousunruskealla Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat – Albumi I. Vihkonen oli kaikille silloisille jäsenille rakas, vaikka sen taittoa moi��inkin ja vaikka jonkun täytyikin albumia joululahjaksi jakaessaan leikata pois säädy�ömimmät seksuaalisivut. Iris Kähäri kirjoi�aa saatesanoissaan: ”Ei olisi ihme, jos Suomen Kirjailijalii�o aluksi hämillään katsoisi, miten villi ja sekava kirjailija- tai kirjoi�ajaryhmä toisensa jälkeen järjestäytyy ja muu�uu juridiseksi henkilöksi. Kapinallistako? Kaikkien arvojen kukistumistako? Niin, ehkä jotakin ahdistavaa on koe�u, jokin on kyllä tuntunut uhatulta, koska näin on tapahtunut. Humaanisuudessaan ei Suomen Kirjailijalii�o ole kuitenkaan onneksi lähtenyt ehkäisemään tätä poikimishalua. On kai nähty, e�ä pääkaupunkikeskeisyys on osaltaan aiheu�anut ilmiön. Uusien pikkuyhdistysten perustaminen on luonteeltaan an�autoritaarista ja yhdistykset vaa�vat vapau�a olla erilaisia. Viihtyvyys lisääntyy, kun on mahdollisuus toimia.” Albumi II ilmestyi jo seuraavana vuonna. Toimikunnan puheenjohtaja Hannu

Niklander toteaa, e�ei albumilla nytkään ole yhteistä teemaa. Niklander jatkaa: ”Toisaalta Albumi II on jo tämmöisenäänkin tendenssikirja, kouriintuntuva osoitus kustannuspoli�ikan kärjistymisestä ja aloi�elijalle yhä hankalammaksi käyvästä esiin pääsystä. Kuitenkaan Albumi II ei ole pelkkä hätähuuto tai turvapaikka, ei liioin parhaita siivi�ävä eväs tai mainos. Vaikka Suomen kustannuspoli�ikka olisikin moi�eetonta ja kansan omistamaa, niin paikallisia kokoelmia tarvi�aisiin kumminkin. Tämä siksi, e�ä ihmisiä asuu eri seuduilla ja on käytännöllistä järjestellä saman paikkakunnan kirjoi�ajat yhteistoimintaan. Näin kirjoi�ajien taitoa voidaan en�sestään parantaa yhteisillä esiintymisillä, jolloin syntyy �laisuus teks�en jatkuvaan vertailuun. Samalla tarjotaan lukijakunnalle mahdollisuus tutustua ko�seudun kirjallisuuteen sekä innostua itsekin kirjoi�amaan.” Vuonna 1974 keskustelu omakustanteista oli kuumimmillaan. Yhdistyksellä oli vireillä kolmas antologia, mu�a mieliä hämmensi joidenkin yksi�äisten kirjailijoiden rajut hyökkäykset omakustanteita vastaan. Vuoden 1975 alussa vaa� vuosikokous lii�ämään johtokunnan laa�maan toimintakertomukseen lisäkappaleen: ”Voidaan todeta, e�ä Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat r.y. on täy�änyt sille aikoinaan asetetut vaa�mukset au�aa kirjoi�ajia ja kirjallisuuden harrastajia ilmaisun ongelmissa. Yhdistyksen pöytäkirjaan on merki�y �edoksi, e�ä julkisuudessa on esite�y väite kirjallisten yhdistysten julkaisujen olevan vaara Suomen kaunokirjallisuudelle. Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat r.y. ei katso julkaisujensa kuuluvan siihen omakustanteiden luokkaan, joka olisi vaaraksi Suomen kaunokirjallisuudelle. Tämän päivän kirjailijoista löytyy useita, jotka ovat kirjailijanuransa aloi�aneet jonkin antologian lehdiltä.” Painostus tai rahavarojen niukkuus tai väsymys tai kaikki nämä tekijät yhdessä aiheu�vat sen, e�ä Albumi III ilmestyi vasta vuonna 1976. Saatesanoissaan albumitoimikunnan puheenjohtaja Börje Skruf toivoo, e�ä vastaisuudessa vuorovuosin vuoro�elisivat lyriikka ja proosa ja e�ä seminaarit suunniteltaisiin tämän mukaan. Skruf jatkaa: ”Albumi III:n ilmestyessä voidaan ilolla todeta yhdistyksemme kyky ja halu tukea paikallista kul�uuria, joka on osa kansallista kul�uuriamme. Albumi III sisältää 28:n kirjoi�ajan teks�ä. Ne ilmentävät luovaa toimintaa, joka on eräs ihmisen luontainen ominaisuus. Todellisuu�a ja sitä rehellises� lä-

hestyvän ja sitä kuvaamaan pyrkivän on tänään vaikea kitey�ää kokemaansa. Perin vaikeaa on luomistöiden julkistaminen. Mu�a kaikenkarvaiset todellisuuden vääristäjät mässäilevät ympäristössämme ihmistä vahingoi�aen. Roskakulttuuri hyökyy maahamme puheista piittaama�a. Tarvitaan tekoja, ensihätään taloudellista tukea, mu�a määrärahojen jako onkin jo välitöntä polii�sta toimintaa.” Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajien johtokunta on aina ollut työelin, joka on tehokkaas� jakanut vastuuta yhdistyksen johtamisesta. Historiallisena faktana haluan kuitenkin seuraavassa luetella 10 vuoden (1969-1979) kuluessa toimineet puheenjohtajat, sihteerit ja taloudenhoitajat. Puheenjohtajat 1969–1973 Iiris Kähäri, Lohja 1973 Ma� Summanen, Vantaa 1974–1975 Juhani Silván, Hyvinkää 1976–1977 Anna Perälä, Helsinki 1978 Kari Hauska, Kerava 1979 Paula Teikari, Helsinki Varapuheenjohtajat 1969–1972 Erkki Ahonen, Karkkila 1973 Ulpu Järvinen (nyk. Kronlund), Hyvinkää 1974 Hannu Niklander, Vih� 1975 Ulpu Järvinen (nyk. Kronlund), Hyvinkää 1976–1977 Pen� Taponen, Kerava 1978 Kai Nieminen, Helsinki Sihteerit 1969–1972 Juhani Silván, Karkkila Taloudenhoitajat 1969 – 1972 Anja Nousiainen, Karkkila Sihteeri-taloudenhoitajat 1973–1975 Raili Ahonen, Karkkila 1976–1977 Tuovi Lammivaara, Hyvinkää 1977 Helena Hu�unen, Vih� 19878–Ritva Bergman, Helsinki Kunniajäsenet Yrjö Koivukari Iiris Kähäri Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat siirtyy toiselle vuosikymmenelleen samalla kun Suomi siirtyy 80-luvulle. Silloin kun olemme kypsiä arvioimaan 70-luvun kul�uurian�a yleensä, olemme kypsiä arvioimaan myös oman yhdistyksemme osuu�a siinä; tällä hetkellä olemme vielä liian lähellä. Silloin olisi mielestäni aiheellista tutkia, mitä yhdistys todella toi suomalaiseen kirjallisuuteen. Mikä vaikutus yhdistyksellä oli ensimmäisen kymmenvuo�sjakson aikana esikoisteoksensa julkaisseihin yhdistyksen jäsenin? Tunsivatko he – heitähän on lukuisia – saaneensa yhdistyksen ta-

holta minkäänlaista potkua, sysäystä, oivallusta, kipinää, rohkeu�a, peräänantama�omuu�a, joka olisi siivi�änyt esikoisteosta julkaisukynnyksen yli. Samalla kanna�aisi tutkia myös sitä, miten ovat yhdistyksen kokeneet ne kirjoi�ajat, jotka ovat päässeet julkaisukynnykselle saakka, mu�a eivät vielä sen yli. Olen taannoin jossakin kokouksessa tehnyt ehdotuksen, e�ä yhdistys ryhtyisi systemaa�ses� tallentamaan kirjastoonsa sen kirjallisen aineiston, jonka jäsenet tuo�avat tai ovat jo tuo�aneet. Jo nyt julkaistut teokset, kustannetut ja omakustanteet käsi�ävät useita hyllymetrejä. Vielä tätäkin ennen tai ainakin yhdessä sen kanssa olisi vihdoin saatava aikaan yhdistyksen bibliografia, joka monisteena jae�aisiin jäsenistölle ja jota määrävuosin täydenne�äisiin. Näillä toimenpiteillä on oma kul�uurihistoriallinen merkityksensä, mu�a nähdäkseni toimenpide lii�yy läheises� myös yhdistyksen työsarkaan kynäilevien jäsentensä henkisenä kasva�ajana. Hyvät ystävät. Haluan pää�ää tämän historiallisen katsauksen yhdistyksen pirteän sihteerin Ritva Bergmanin kutsukirjeessään esi�ämiin sa�uviin sanoihin: ”Kymmenen vuo�a on kunniaksi yhdistykselle tässä maassa, jossa yhdistyksiä syntyy kuin syksyn räntäisiä lumisateita, mu�a jotka kovan todellisuuden kohdatessaan kuitenkin sulavat näkymä�ömiin.”

Lähteitä: Ma� Kuusi (25. maaliskuuta 1914 Helsinki – 16. tammikuuta 1998 Helsinki) oli kansanrunoudentutkija ja Helsingin yliopiston professori 1959–1977 sekä akateemikko vuodesta 1985. 1) yle.fi/aihe/ar�kkeli/2014/03/25/ pioneeri-pakinoitsija-ja-provokaa�orima�-kuusi 2) fi.wikipedia.org/wiki/Ma�_Kuusi Yrjö Valdemar Koivukari (sukunimi vuoteen 1931 Mononen) (27. huh�kuuta 1901, Oulujoki – 16. joulukuuta 1979, Karkkila) oli suomalainen toimi�aja, ope�aja ja kirjailija. 3) fi.wikipedia.org/wiki/Yrjö_Koivukari 4) eliaskirjailijat.fi/kirjailija.asp?id_ henkilo=91 Erkki Paavali Ahonen (8. tammikuuta 1932 Kiuruvesi – syyskuu 2010 Turku) oli suomalainen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu proosaa ja runou�a. Ahonen kuvasi reheväs� ihmisiä ja suomalaista ympäristöä. Ahonen voidaan luokitella psykologisen realismin edustajaksi, jonka aiheena oli etenkin miehen mielenmaisema. 5) fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Ahonen 6) eliaskirjailijat.fi/kirjailija.asp?ken�a=k aikki&id_henkilo=73

UUDENMAAN KIRJOITTAJAT RY:N KAIKKI PUHEENJOHTAJAT Vuosi

Puheenjohta

Ko�paikka

1969–1973

Kähäri Iris

Lohja

1973

Summanen Ma�

Vantaa

1974–1975

Silván Juhani

Hyvinkää

1976–1977

Perälä Anna

Helsinki

1978

Hauska Kari

Kerava

1979

Teikari Paula

Helsinki

1980–1982

Bergman Ritva

Helsinki

1983–1984

Tuomela Eija

Helsinki

1985–1991

Sahramaa Tarja

Vih�

1992–1993

Sandberg Timo

Järvenpää

1994

Bergman Merzi

Helsinki

1995–1996

Nurminen Sylvia

Jokela

1999–2005

Leidenius Raili

Kirkkonummi

2006

Vuorikoski Pekka

Helsinki

2006–2008

Hammar Chris�ne

Nurmijärvi

2009–2015

Pen� Peltoniemi

Helsinki

2015

Syrjä Anne

Espoo

2016–

Vanhala Lauri

Vantaa Elias 3/2018

Kari Varvikko muistelemassa nyrkkeilijälegendaa, Gunnar Bärlundia tämän patsaan juurella. GeeBeen patsas kukitetaan vuosi�ain. Niilo Rikulan tekemä pronssipatsas paljaste�in v. 1991 ja se on lähellä GeeBeen syntymäko�a.

Balladi GeeBeestä

Ukirilaisia Taiteiden yössä

Syntyi kerran Vallilaan aito Stadin Guni. Kuntseilla hän nimen sai, mut Samma�in hän tuli.

Helsingin Taiteiden yössä torstaina 23.8.2018 oli esiintymässä yhdistyksemme jäseniä. Paavalin puistossa, Vallilassa, oli Stadin slangi -yhdistyksen järjestämää ohjelmaa, jossa Kari Varvikko (Ukirin hallituksen jäsen ja myös Stadin Slangin varapuheenjohtaja) lausui isänsä Klaus Varvikon kirjoi�aman runon GeeBeelle. Kari Varvikko myös laski kukat patsaan jalustalle. Nyrkkeiljä-patsaan ympärille, Sturenkadun ja Samma�n�en kulmaan, oli kokoontunut runsaas� yleisöä. Vallilassa syntynyt Gunnar Bärlund, GeeBee (1911–1982) voi� Euroopan mestaruuden v. 1934. Hän ryhtyi amma�laisnyrkkeilijäksi, muu� Yhdysvaltoihin ja kohosi maaimanlistalla jopa kakkoseksi. Kun GeeBee kävi Suomessa v. 1938, saapui häntä vastaano�amaan Helsingin rauta�easemalle noin 8000 henkilöä.

Si�en alkoi treenata, mummon ohjatessa, niin hän oppi knekkaamaan Valkan kellareissa. GeeBee si�en hanskat sai Jyryn boksareilta. Ensi kerran nenään kai tuli Jyryn konkareilta. Guni var�ui, paino kar�ui raskaan sarjan myötä. Amma�kseen maailmalla sai hän tehdä työtä. Suomen lippu korkealla ylpeäs� heilui, Guni iski miestä ketoon ja alta poies keinui. Muistakaamme kerran vielä sankaria suurta, onhan kundi Vallilasta ja stadilaista juurta. Patsas hälle laitetaan nyt oman kadun laitaan, ylpeänä Guni seisoo siinä ilman paitaa. Kotiseutuneuvos Klaus Varvikko Hermannissa 1988 12

Elias 3/2018

Uudenmaan Kirjoi�ajien puheenjohtaja Lauri Vanhala (vas.) ja sihteeri Olli Sarpo Paavalin puistossa kuuntelemassa mitä Kari Varvikko kertoo GeeBeestä.

Riku Räihä (oik.) ja Jukka-Pekka Wuorikoski esi�vät Räihä & Kulhia Civil Charter -lausuntaperformanssin.

Paavalin puistossa esiintyi myös Slangibändi, jonka yksi soi�aja on yhdistyksemme jäsen, Vuoden johtolanka 2018 -palki�u dekkarikirjailija Timo Saarto. Diana-puistossa Yrjönkadun, Uudenmaankadun ja Ero�ajankadun väliin jäävässä kolmion muotoisessa puistossa, Kolmikulmassa, esiintyi yhdistyksen hallituksen jäsen, runoilija Riku Räihä. Hän esiintyi PAND – Taiteilijat rauhan puolesta ry:n ohjelmapisteessä. PAND on puolueisiin sitoutumaton taiteilijoiden rauhanjärjestö. Räihä esi� yhdessä Jukka-Pekka Wuorikosken kanssa Timo Kulhian v. 2017 kirjoi�aman lausuntaperformanssin ”Civic Charter – Oikeus vaiku�aa”. - Esitys perustuu v. 2015 julkaistuun Kansalaisyhteiskunnan oikeuksien peruskirjaan, jota Suomessa koordinoi Kehitysyhteistyön ka�ojärjestö, Kepa ry. Timo on saanut Kepa:sta �edon Civic Charter -peruskirjasta ja haluaa osaltaan tehdä tunnetummaksi sen periaa�eita, kertoo Riku Räihä.

Uudenmaan kirjoi�ajien hallituksesta keväällä 2018 poisjääneet yhdistysak�ivit Harri Roussi (vas.) ja Jorma Hyvönen Diana-puistossa odo�amassa Riku Räihän esiintymistä.

Tapulikaupungin Seurakuntakodissa, pohjois-Helsingissä, oli Laulava Taiteiden yö -tapahtuma. Yhteislaulujen lomassa oli myös runoesityksiä ja yhtenä runoilijana esiintyi yhdistyksemme hallituksen varajäsen Ulla Welin. Runoista muutama löytyy tästä lehdestä. Lähteitä: Boxing.fi /suomen-kaikkien-aikojen-top-10 ; kirjoi�aja Janne Romppainen www.stadinslangi.fi www.pandtaiteilijatrauhanpuolesta.fi www.kepa.fi Teksti ja kuvat: Sirpa Suominen

Elias 3/2018

Oodi kirjastolle

Sisänäkymä Oodista, Helsingin keskustakirjaston kakkoskerroksesta etelästä katso�una. Havainnekuva: Arkkireh�toimisto ALA

Joulukuussa Kansalaistorille vastapäätä Eduskuntataloa avautuva Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto. Sinne odotetaan vuosi�ain 2,5 miljoonaa kävijää. Rakennus on arkkitehtuurinen nähtävyys, ja siellä on erilaisia tapahtuma�loja kolmessa kerroksessa. Siellä voi harrastaa monenlaista tai piipahtaa muuten vain. Toukokuussa Helsingin pormestari Jan Vapaavuori totesi rakennuksen harjakaisissa Oodin olevan esimerkki koko maailmalle, kuinka vapaa �edonjako on demokra�an tae. Mu�a.

Jan Vapaavuori (yllä) ja Nasima Razmyar. Kuvat: Jorma Hyvönen 14

Elias 3/2018

Kirjaston omassa esi�elyssä kerrotaan, e�ä ”Oodi on tapahtumapaikka, lukemisen talo ja monipuolinen kaupunkikokemus.” (www.oodihelsinki.fi). Sitähän se varmas� on ensimmäisestä kerroksesta kolmanteen. 1. kerroksessa sijaitsevat ak�iviset yleisö- ja suuret tapahtuma�lat, elokuvatea�eri Regina (en�nen Orion), monitoimisali, anniskeluravintola-kahvila, pikakirjasto ja paljon muuta. 2. kerroksessa voi paneutua työskentelyyn studioissa laserleikkurilla rintanappikoneilla jne., on soi�o�la, kokous�loja, pienryhmähuoneita… Ja kyllä, Oodista voi myös lainata kirjoja, leh�ä, elokuvia, pelejä ja muuta, mu�a ei musiikkia. Siellä voi lukea, vie�ää aikaa kahvilassa ja ihailla maailmaa kansalaisparvekkeelta… Nämä mahdollisuudet löytyvät kolmannesta kerroksesta. Oodissa tulee olemaan laina�avaa aineistoa 100 000 nimike�ä, joista osa on hanki�u nimenomaan Oodille, osa saatu muista kirjastoista, kuten Kirjasto 10:stä. Oodi on uusi, mu�a on sillä historiaakin. En�sellä Nokian Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa toimi 1990-luvulla Kaapelin kirjasto. Se siirtyi sieltä Lasipalatsiin, mistä edelleen Pos�taloon. Syyskuun lopussa Pos�talon Kirjasto 10 lope� toimintansa. Jossain määrin sen tarinaa jatkaa Oodi.

Kiinnostusta maailmalla Lontoossa ilmestyvä bri�läinen leh� The Guardian laa� näy�ävän jutun Oodista ja Suomen kirjastoista. Leh� haasta�eli Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyaria, joka totesi Suomen olevan lukijoiden maa. Hänen ensimmäinen lapsena omistamansa asia oli kirjastokor�. Nykymuotoinen kirjastokor� on edelleen hänen lomapakossaan. Jutussa kerrotaan myös ensimmäisestä Pohjoismaihin kirjastoksi rakennetusta kirjastosta. Sen on vuonna 1882 valmistunut Kallion kirjasto, joka edelleen elää ja voi hyvin. Muut The Guardianin esi�elemät kirjastot ovat Tampereen Metso, Lohjan pääkirjasto, Vallilan,

Helsingin keskustakirjasto Oodi on Kansalaistorilla Kiasman ja Musiikkitalon naapurissa. Havainnekuva: Arkkireh�toimisto ALA

Töölön ja Espoon Aalto-yliopiston kirjasto sekä Alvar Aallon suunni�elema Viipurin kirjasto, joka valmistui 1935. The Guardian koros�, e�ä Suomen 5,5 asukkaan maassa kirjastoista lainataan lähes 68 miljoona kirjaa vuodessa. Se on suhteessa aika paljon. YK:n arvion mukaan Suomessa on kirjastoja suhteessa enemmän kuin muualla maailmassa. Mu�a.

Alamäkeä mennään Pessimis� voisi sanoa, e�ä nyt onkin parhaat hetket hehku�aa Suomen kirjastolaitosta. Jos tätä menoa jatkuu, niin hehku�aa voidaan menneistä loiston ajoista. Suomessa oli vuonna 2017 yhteensä 295 kuntaa (poislukien Ahvenanmaan kunnat) – vähennystä edelliseen vuoteen 2 kuntaa. Vastaavas� kirjastoja oli 737, vähennystä 7 kappale�a. Joka kunnassa ei ole pääkirjastoa, vaan monissa kunnissa on sivukirjastoja yhteensä 437 (sisältyy kirjastojen kokonaismäärään), lisäystä yksi. Myös kirjastoautojen ja laitoskirjastojen määrä on vähentynyt. Kirjastojen aineistoja laina�in yli 85 miljoonaa kertaa vuonna 2017 – vähennystä edelliseen vuoteen oli yli 2 miljoonaa. Lainauksista melkein 30 miljoonaa oli lasten aineistoja, joiden määrä on lisääntynyt, samoin kuin CD-levyjen lainaus (41 %). Myös sähköisten aineistojen lainaukset ovat lisääntyneet. Kirjastojen järjestämiä tapahtumia oli

runsaat 49 000, ja niissä osallistujia yli 960 000. Alamäki ei ole erityisen jyrkkä, vaikkakin se on jatkunut vuosien mi�aan. Mu�a.

Kirjaston suuri muutos Oodi kuvastaa sitä kehityksen �etä, jolla kuljetaan, on kulje�u jo jonkin aikaa. Kysymys on rahasta. Suurin osa Suomen kirjastoista on kun�en perustamia ja omistamia. Opetus- ja kul�uuriministeriö jakaa val�on rahaa myös kirjastoille, mu�a viime kädessä kunnat pää�ävät, mitä niillä rahoilla tehdään. Kirjaston käy�äjä maksaa kirjastoista veroina. Jos lainaaja tuhoaa tai hävi�ää kirjan, hän saa maksaa siitä. Samoin myöhästymissakot laskutetaan, mikäli kirjaa pitää yli lainausajan. Si�emmin kopiokoneiden käy�ö tuli maksulliseksi, samoin juomia saa ostaa kirjaston automaa�sta, mu�a kunnallisen kirjaston �etokoneiden käy�äminen ja tapahtumat ovat maksu�omia. Oodi on kul�uuritalo, jonka �loja voi vuokrata. On kaksi hintaryhmää: Kul�uurialan järjestöt ja toimijat voivat vuokrata kul�uurihinnalla �loja ei-kaupallisiin �laisuuksiin. Muille �lojen vuokraus on arvokkaampaa. Tässä muutama esimerkki, jossa kul�uurihintoja ja niitä muita (suluissa ne muut): Monitoimi�la: tun� 99,20 (248,00); päivä 595,20 (1.488,00)

Auditorio: tun� 109,12 (272,80); päivä 644,80 (1612,00) Tapahtuma�la Kuu�o: tun� 42,16 (105,40); päivä 248,00 (620) Pienryhmäkei�ö: tun� 42,16 (105,40); päivä 74,40 (186,00) Oodi epäilemä�ä antaa mahdollisuuksia ja välineitä vapaaseen �etoon, sen hankkimiseen ja levi�ämiseen. Kirjastoissa on järjeste�y ja järjestetään edelleenkin monenmoisia tapahtumia. Yksi tunnetuimmista on Mäkelän piiri, jonka kokoontumisiin Tampereen kirjastossa osallistui myös Väinö Linna. Uudenmaan Kirjoi�ajat on järjestänyt kirjastotapaamisia viime vuosina Helsingin lisäksi muun muassa Porvoossa, Järvenpäässä, Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä. Helsingissä olemme pitäneet erilaisia �laisuuksia Stoassa, Kalliossa, Kirjasto 10:ssä ja Pasilassa – eniten kuitenkin Työväenliikkeen kirjastossa ja Vallilan kirjastossa. Työväenliikkeen kirjasto muu�ui meille jo maksulliseksi. Muualla vähävarainen kul�uurijärjestö voi vielä toimia ja osaltaan taata �edon leviämistä ja demokra�aa. Toivo�avas� myös jatkossa. Vapaa suomalainen kirjasto on arvo sinänsä ja enemmän kuin seinät. Se on yhteistyötä kirjaston asiantun�joiden, osaavan henkilökunnan ja yleisön kesken. Jorma Hyvönen

Tilasto�edot Opetus- ja kul�uuriministeriöstä. Elias 3/2018

Testaa tietosi, tunnista tuttusi Tammikuussa 1988 ilmestyi Elias 1/1988 ja se oli Elias-lehden historiassa järjestyksessään toinen Elias-lehti. Lehdessä oli muun muassa tietovisa UKi-Trivial. Testaa kuinka monta oikeaa vastausta saat! Oikeat vastaukset sivulla 18. 1. Uudenmaan Kirjoi�ajat ry eli UKi on peruste�u vuonna: a) 1959 b) 1969 c) 1979 2. Kuka heistä ei ole koskaan ollut UKin puheenjohtaja: a) Tommy Tabermann b) Ma� Summanen c) Kari Hauska 3. Yhdistyksemme jäseniltä ilmestyi vuonna 1987 useita kirjoja, esimerkiksi: a) Arja Kuisma: Kivinen rintaneula b) An� Tuuri: Vääpeli Matala lentää c) Anu Kaipainen: Vilulinnut 4. Seuraavia nuoria kirjailijoita yhdistää ainakin se, e�ä myös heidän äi�nsä ovat kirjailijoita. Yksi heistä ei kuitenkaan ole UKin jäsen, kenen äi�: a) Eve Hietamies b) Aura Koivisto c) Emma Puikkonen 5. Urho Vähänii�y toimi UKin perustavan kokouksen puheenjohtajana, mu�a kuka seuraavista paikallaolleista perustajajäsenistä oli kokouksen sihteeri: a) Eero Ahola b) Anita Rantanen c) Yrjö Koivukari 6. Kuka heistä vali�in UKin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi: a) Juhani Silván b) Iris Kähäri c) Erkki Ahonen 7. UKin perustava kokous pide�in: a) Lohjalla, ravintola An�lassa b) Karkkilassa, ravintola Rautaruukissa c) Kanneljärven kansanopistossa, Lohjan mlk:ssa. 8. UKin alkuperäinen nimi oli: a) Uudenmaan Kirjoi�ajat ry. b) Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat ry c) Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat ry Västra-Nylands Skribenter rf. 16

Elias 3/2018

Chris�ne Hammar ja Elias-leh�, josta UKi-Trivial löytyi. Silloin puhu�in UKista, nyt Ukirista. Yhdistyksen perustajajäsenellä Ulpu Kronlundilla oli elokuisessa tapaamisessamme kerro�avanaan paljon mielenkiintoisia tarinoita yhdistyksemme alkuajoilta. Kuva: Sirpa Suominen

9. Kuka heistä on ollut UKin sihteeri? a) Kalle Kui�nen b) Jouni Kytöaho c) Rii�a Welroos

15. Suomen ensimmäisen selkokirja-kilpailun voi� jäsenemme: a) Eila Aro b) Birgi�a Boucht c) Laila Hietamies

10. Kuka seuraavista jäsenistämme palki�in tänä vuonna (1988) Lahden Runomaratonissa: a) Sanna Jaa�nen b) Jorma Salo c) Sirkka Turkka

16. Myös urheilusta kirjoi�amalla on kunnostutunut jäsenemme: a) Hjallis Harkimo b) Tiina Torikka c) Kalevi Römpö�

11. Viime vuonna (1987) esiinnyimme: a) Espan lavalla rock-konser�ssa b) Bussissa matkalla Porvooseen c) Radio Wes�ssä

17. UKin vieraana on ollut: a) P. C. Jersild b) Anne Garreta c) Gabriel Garcia Marques

12. Lukusunnuntain kirjailijatapaamisemme pidetään tänä vuonna (1988): a) Porvoossa b) Nurmijärvellä c) Hyvinkäällä

18. Jäsenemme Jarmo Koivunen on tunne�u pilapiirtäjä. Hänen nimimerkkinsä on: a) Ansu b) Kätsy c) Bisquit

13. Kunnes elämä ero�aa -romaanin on kirjoi�anut jäsenemme: a) Arja Tiainen b) Arja Eriksson c) Arja Puikkonen 14. Lasten Laulupuu TV1:ssä on lasten musiikkiohjelma. Sen toinen käsikirjoittaja, jäsenemme Marja Hongisto-Åberg on amma�ltaan: a) lääkäri b) rehtori c) diplomilaulaja

19. Varapuheenjohtajamme Leena Järven lastennäytelmä ensiesite�in Kuopion tea�erissa. Sen nimi oli: a) Kol�aiset b) Hal�jatar ja kummitus c) Taikuri Hyreisen arkihuolet 20. Ukin puheenjohtajaksi vali�in vv. 1988–1989: a) Anu Kaipainen b) Tarja Sahramaa c) Eija Tuomela

SANANAS-KIRJAN TEKIJÖISTÄ Leila Hal�a on työskennellyt pitkään vies�nnän ja oppimisen aloilla, viimeksi projek�päällikkönä ja tuo�ajana Yleisradiossa, mistä jäi joitakin vuosia si�en eläkkeelle. Hän on opiskellut mediakäsikirjoittamista (Adulta) ja luovaa kirjoi�amista (Oriveden opisto, nyk. Ahlman) ja toiminut erilaisissa kirjoittajaryhmissä. Nina Klemm�llä on takanaan monipuoliset opinnot. Hän työskentelee diakonin virassa, kuten on tehnyt jo 20 vuo�a. Hän on suori�anut kirjoi�amisen ohjaajan koulutuksen, hengellisen ohjauksen opintoja sekä Igna�aanisen arkiretrii�n ohjaajan opinnot. Lisäksi hänellä on takanaan luovan kirjoi�amisen opintoja mm. Oriveden opistossa. Leena Partanen on työskennellyt sähköteknisen kaupan erilaisissa asiantun�jatehtävissä. Ak�ivisen kirjoi�amisen lisäksi hän toimii myös kirjoi�ajaryhmissä. Kirjoi�amista hän on opiskellut Oriveden opiston Vapaassa kirjoi�ajakoulussa, kesä- ja viikonloppukursseilla sekä Laajasalon opiston kirjoi�ajalinjalla. Kirsi Virtanen on en�nen �etopalvelusihteeri ja nykyinen diakoni. Hän on opetellut luovaa kirjoi�amista lyhytkursseilla ja Vantaan aikuisopistossa. Lisäksi hän on ohjannut luovan toiminnan menetelmiä käy�äneitä ryhmiä seurakunnissa. Kaikki neljä ovat olleet mukana tekemässä antologiaa ”Ote reistailee”. Leila Hal�a, Nina Klemmt, Leena Partanen, Kirsi Virtanen: SANANAS - Luovaa kirjoi�amista ryhmässä Kustantaja: Mediapinta 2018 Pehmeäkan�nen, nido�u, 56 s. ISBN 978-952-81-0043-0 Hinta kustantajan verkkokaupassa: 24,00 € (Sis. toimituskulut Suomeen)

SANANAS – Luovaa kirjoi�amista ryhmässä Ennen pitkää kirjoi�ajan elämässä tulee tarve keskustella kirjoi�amisesta, teks�stään ja tarve ideoida. On tunnettu tosiasia, e�ä monta päätä on aina parempi kuin yksi, mu�a pari kolme samanhenkistä päätä on parempi potenssiin X! Tästä syystä ryhmä, jonka jäsenet painivat samojen umpikujien, turhautumisten ja ideoiden loppumisen kanssa on vallan mainio! Ryhmä toimii myös innoi�ajana ja kannustajana ja niitä molempia jokainen kirjoi�aja toden to�a tarvitsee. Pitääkö ryhmällä olla jokin tavoite? Ei väl�ämä�ä, mu�a tavoite luo jokaiselle ryhmän jäsenelle syyn olla mukana. Tavoi�een ei tarvitse olla maailmoja syleilevä. Rii�ää, e�ä ryhmän jäsenet haluavat kokoontua yhteen joko kirjoi�amaan, ideoimaan tai käsi�elemään tekstejään ja saamaan rehellistä ja rakentavaa palaute�a. Mieluummin säännöllises�. Rehellisyys ei tarkoita sitä, e�ä teks� teilataan, vaan e�ä siitä keskustellaan ja pohditaan myönteisessä hengessä, miten siitä saisi vielä parempaa, jos on tarvis. ”Mun mielestä tää on ihan hyvä” ei kuitenkaan riitä palau�eeksi. Se ei ole rakentavaa palaute�a, eikä se kehitä kirjoi�ajaa, joka ei ehkä itse osaa sanoa, mikä teks�ssä on pielessä. Hänellä on vain sellainen hy�nä, e�ei kaikki ole OK. Kirjoi�aja on tunnetus� yksin teks�nsä kanssa. Kun omalle teks�lleen tulee sokeaksi tai ideoita ei synny, kirjoi�aja turhautuu, elämä muu�uu ankeaksi ja kynäkin voi lentää nurkkaan. Sitä vain kirjoi�aa ja kirjoi�aa, eikä yhtään �edä, onko teks� hyvää vai huonoa. Ideoita ei synny ja tuntuu siltä, e�ä koko jutusta ei tule yhtään mitään. Kynän levätessä nurkassa on aika täy�ää luovuuden kaivo vaikkapa lukemalla. Kun kirjoi�aja lukee �etoises� – kuin kirjoi�aja, hän ajan kuluessa oppii huomioimaan lukemansa kirjan rakenteen, miten sen juoni on rakennettu, siinä käytetyn kielen ja tarinan maailman. Lukemalla kuin kirjoi�aja saa ideoita ja oppii ihan huomaama�a. Siksi lukeminen on kirjoi�ajalle tärkeää ja lukemista kaikissa muodoissaan ko-

rostetaan myös tässä ideoita pursuavassa kirjasessa. Sananas-kirjasessa käsitellään lyhyes� myös monia tärkeitä aiheita kuten itsekri�ikki, häpeän pelko, jonkin aiheen väl�ely, aloi�amisen vaikeus, leikki ja luovuus, muutamia mainitakseni. Tärkeitä aiheita, joista voi keskustella ryhmässä, poh�a omaa suhtautumistaan niihin ja suhtautumisensa vaikutusta omaan kirjoi�amiseen ja teks�in. Sananas on sanana melkein ananas. Kirjasen nimi on leiki�elevä ja se onkin täynnä iloisia, inspiroivia ja aja�elun niksau�avia kirjoitusharjoituksia. Kirjanen on tarkoite�u kaikille, jotka haluavat kirjoi�aa, jakaa teks�nsä samanhenkisten kanssa, saada palaute�a ja keskustella teksteistä, siis juuri Sinulle, hyvä kirjoittaja! Kirjasen kirjoitusharjoituksia voi tehdä yksin, mu�a kaksin tai ryhmässä niiden tekeminen on hauskempaa. Harjoitukset eivät ole vaikeita ja ne on tarkoite�u niin kirjoi�amislihasten verry�elyyn kuin oman aja�elun niksau�amiseen tekemällä toisin ja kirjoi�amalla toisin. Christine Hammar Zetorin enkelit -kirjoittajaryhmän perustaja ja jäsen

Elias 3/2018

Runoilijat luovat siltoja Eurooppaan Runoantologia Kurkistuksia, joka nyt ilmestyi Eurooppalaisen Kul�uuriyhdistys ry:n tuella, lunastaa hyvin paikkansa maanosamme runoudessa. Tässä muutama kommen� itse runoista ja niiden kirjoi�ajista: Lukijalle sellaisenaan avautuvaa lyriikkaa edustaa muun muassa P. Heino, poikkeuksena esim. moniulo�eisempi runo Hetken hapuilin. Näitä lähelle tulee Paul Tiililän filosofisen pohdiskeleva runo Mitä muistan. Irja Rantalan värikylläiset säkeet saa�avat lukijan Välimeren rantamille. Keskeisimpänä elemen�nä siellä lyö rantaan yksinäisyys. Aila Rautasen Lapsen lailla herkäs� koske�avat runot todella sykkivät eloa. Sulkea on Päivi Lappalaisen rohkeas� ja moniulo�eises� assosioiva runo. Eloisaa sadunomaisuu�a puolestaan löytyy hänen proosarunoistaan. Arja Krossbeckin runosikermä Raamit, Huuto, Matka, Herääminen ja Paljastus kosivat meitä samalla matkaansa: Joku kysyy mistä luovuus alkaa? Vastaan, taiteilijan syntymästä. …hymyilen, jatkan matkaa tuntema�omaan Krossbeckin maalaama kuva kannessa sekä runon Huuto alapuolella oleva kuva luotaavat syvälle ihmisen sisimpään. Moona Metsoilan säkeissä herkkyys ja rakkaus sykeh�vät. Markku Lehdon herkät säkeet varhaisista rakkauskokemuksista koske�avat raikkaudellaan ja herä�ävät ainakin mies- tai miksei naispuolisessakin lukijassa kaipuuta ja muistumia takaisin murrosikäisyyteen. Jotkut runot ihastu�avat unenomaisin kokemuksin. Itämaisen filosofian (zen, tao) vaikutus väli�yy monesta Lehdon runosta: ----Miksi istua Babylonin por�en varjossa monet vuosikymmenet. Yri�ää kirjoi�aa nimensä menestyksen kirjaan. Kuitenkin polku kulkee Babylonien por�en kau�a sinne, missä kaikki on pehmeää ajatuksin ja käsin muotoiltavaa. Rii�a Santala-Köykän runoissa sykäjää elämä, aito elämänmeno koiran kokemana. Jaana Pärssinen voisi huole�a vähentää jokusen riimin runoistaan. Runot tästä ehkä vain paranisivat. Runon Meri sisältö on hänen runoistaan antoisin. Kris�ina Lähteenmäki-Heinin leikkisät runot ja lapsenomainen filosofoin� lie monelle omastakin elämästään tu�ua. Toisaalta hänen maalauksensa Tarina on kiehtova. Kirs� Koro-Perähuhta luontoaiheisinen runoineen ja kuvineen suosii näköjään perinteisempää runonpunontaa. Jotain kimmoke�a hänen runotrilogiansa jää kaipaamaan. Arja Kun�u kirjoi�aa aisteillaan. Haju-, maku- ja tuntoais�mukset tuovat tuoreu�a näihin värejä välkkyviin säkeistöihin. Kuva (liekö guassi- vai akvarellimaalauksesta?) limi�yy herkänhienos� Kuntun runoihin.

Kurkistuksia runoantologia Eurooppalainen Kul�uuriyhdistys ry, 2018 Toimi�aja Päivi Lappalainen Books on Demand, Helsinki, Suomi (Kirja �la�avissa vain yhdistyksen kau�a)

Eurooppalainen Kul�uuriyhdistys ry (EKY) on peruste�u 1998 Suomen liity�yä Euroopan Unioniin. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia suomalaisen kul�uurin edistämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi pääasiassa Euroopassa, sekä toimia eurooppalaisten kul�uuripiirien yhdyssiteenä. Yhdistyksen toiminta on ollut kuvataidepaino�eista, mu�a myös runoudella on ollut vankka asema. Yhdistyksen taiteilijat ovat esiintyneet lukuisissa kansainvälisissä näy�elyissä eri puolilla maailmaa. Paul Tiililä

Harri Roussi

Vastaukset Testaa �etosi, tunne tu�usi -UKi-�etovisaan 1. b 1969 2. a Tommy Tabermann 3. c Anu Kaipainen, Vilulinnut; Arja Kuisman Kivinen rintaneula ilmestyi 1986 ja An� Tuuri ei ole jäsenemme – valite�avas�. 4. b Aura Koiviston 5. a Eero Ahola 6. b Iris Kähäri 7. a Lohjalla, ravintola An�lassa. 8. c Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat ry - Västra-Nylands Skribenter rf. Yhdistys oli alussa kaksikielinen. 9. b Jouni Kytöaho, v. 1985 18

Elias 3/2018

10. a Sanna Jaa�nen; myös Jorma Salo palki�in, mu�a hän ei ainakaan toistaiseksi ole jäsenemme. Sirkka Turkka taas sai Finlandia-palkinnon. 11. b Bussissa matkalla Porvooseen vie�ämään lukusunnuntaita. Esiinnyimme myös Espan lavalla, mu�a emme rock-konser�ssa. Radio Wes�n ohjelma kuul�in jo edellisenä vuonna. 12. c Hyvinkäällä; viime vuonna Porvoossa ja sitä edellisenä Nurmijärvellä. 13. c Arja Puikkonen 14. b Marja Hongisto-Åberg on KeskiHelsingin musiikkiopiston rehtori ja

diplomipianis�, mu�a ei -laulaja. 15. a Eila Aro 16. c Kalevi Römpö� 17. a Ruotsalainen lääkäri-kirjailija P. C. Jersild vieraili jäsenillassamme v. 1985. 18. b Kätsy 19. a Kol�aiset; näytelmän alkuperäinen nimi on Mari ja Kol�ainen. Leenan on myös diasatu Taikuri Hyreisen arkihuolet, mu�a sitä ei ole esite�y Kuopiossa, vaan TV 1:ssä tammikuussa 1988. 20. b Tarja Sahramaa

Jorma Hanka

*26.4.1927 – 27.8.2018 Yhdistyksemme jäsen vuodesta 2010

Erään kerran 1950-luvulla pide�in vuoden 1949 asevelvolisuuskurssimme, Lentoupseerikussi 15:n, kokous Kauhavalla. Kurssikaverini Aulis Alosen kanssa pää�mme lähteä sinne lentäen. Niinpä vuokrasimme Malmilta lentomestari Pyötsiältä Praga Baby -nimisen pienen kaksipaikkaisen lentokoneen. Koska oli talvi ja luntakin oli juuri satanut runsaas�, Pyötsiä oli lai�anut koneeseen sukset alle. Lento Kauhavalle sujui hyvin ja lasku Kauhavan lumiselle kentälle erinomaises�. Pyöräkoneella olisikin ollut vaikeuksia. Kaksipäiväinen kokous sujui mukavas�, mu�a paluulennossa oli yllä�äviä ongelmia. Kauhavalta ei saanutkaan Pragan vaa�maa lentobensaa. Sitä kuulemma oli Vaasassa. Pi� siis lentää ensin Vaasaan. Pieni yllätys odo� siellä he�. Vaasan ken�ä oli puhdiste�u lumesta ja meillä oli koneessamme sukset alla. Kiito�en reunalla oli aurausvalli. Se oli aika leveä ja uskalsin laskeutua

siihen. Lasku onnistui hyvin, mu�a rullaus osittain lähes lume�omalla kentällä halleille oli tehtävä mutkitellen lumilaikkuja pitkin. Pian selvisi, e�ei Vaasassakaan ollut Pragan vaa�maa bensaa. Pää�mme jäädä Vaasaan yöksi. Seuraavana aamuna palasimme lentokentälle. Laskimme, e�ä bensaa rii�äisi ainakin Tampereelle saakka, ehkä pidemmällekin ja säästäväises� lentäen suorana lentona ehkä Malmille as�. Sää ei oikein suosinut meitä. Pilvet ulo�uivat paikoin lähes maahan ja rei�llä olevat mäenhuiput pei�yivät pilviin. Lensimme si�en lähes puiden latvoissa vältellen niitä paikkoja, missä pilvet pei�vät korkeimmat mäkien huiput. Matkaan tuli mutkia, kun väistelimme pahimmat paikat, joissa pilvet hipoivat puiden latvoja. Toista tun�a matalalentoa lenne�yämme putkahdimme yllä�äen pilvistä valoon, selkeään aurinkoiseen päivään. Mukava yllätys. Pyysin Alosta katsomaan paljonko meillä vielä oli bensaa. Pragan ohjaamon takaseinässä oli pieni ikkuna ja sen takana bensan määrää osoi�ava lasiputki. Alonen totesi, e�ei bensamittarissa näy mitään! Bensa oli loppumaisillaan. Vasemmalla oli kaupunki, se oli Tampere. Lentoken�äkin näkyi, mu�a se oli täysin lumeton. Sinne ei suksikoneella voinut laskeutua. Jatkoimme siis matkaa.

Hetken lenne�yämme tuli vastaamme kaksi lentokone�a, jotka kaartoivat länteen ja näkyivät laskeutuvan etuoikealle olevalle lumiselle aukiolle. Totesin, e�ä sinne taitaa meidänkin olla syytä mennä. Jyrkkä kaarto oikealle ja toinen vasemmalle ja he� metsän lopu�ua laskeuduimme lumisen pellon reunaan. Se sujui hyvin. Samalla moo�orikin sammui, eikä suostunut enää käynnistymään, vaikka Alonen sitä yri�kin monta kertaa potkurista hei�ämällä. Niinpä si�en työnsimme koneen parin sadan metrin päässä olevien talojen pihalle, jossa oli pysäköitynä muutama autokin. Oikealla näkyi pitkä hallirakennus, jonka ovi oli auki. Menimme sisään. Pitkän käytävän päässä oli ovi. Menimme ovelle ja kopu�mme. ”Sisään”, kuului vastaus ja avasimme oven. Yllätys oli aikamoinen: oven takana oli kirjoituspöytä ja sen takana Kauhavan ajoilta tu�u mies, silloin kade�. Kävi ilmi, e�ä olimme bensan viime �poilla laskeutuneet Parolan lentokentälle. Soi�mme Malmille koneen omistajalle, Pyötsiälle, ja ilmoi�mme �lanteen. Parolastakaan ei löytynyt Pragan vaa�maa bensaa ja niin jouduimme palaamaan junalla Hesaan. Vähän myöhemmin Pyötsiä meni bensakanisterin kanssa Parolaan ja lensi koneen Malmille. Lensin sillä si�en myöhemmin monta kertaa ja sain Leean, tulevan vaimonikin lennäte�yä Pragalla, samoin hänen äi�nsä.

kuunsilta

On ollut

talonvaltaus

elokuu, peilityynellä järvellä kuunsilta eikä insinööri usko sen kantokykyyn työkalupakki ruostuu rannalla ja kuu, se jää taaskin noutama�a

... aikaa kokea ensimmäinen lukki on saapunut, auringonnousu ja -lasku, se harppoo tape�lla sudenhetki ja jälkilöylyt, on jo niin syksy, hämärähyssy ja unenpöpperö. e�ä sisäänmuu�o on alkanut Sinisen hämärän olen kokenut ja sekunnin raon Paula Kokkonen ja hetken, jolloin aika pysähtyi. Rospuuton, kevä�alven, syyskesän, sydänyön ja ohikiitävän hetken. – Ja nyt tässä sen kintereillä kuin viimeistä päivää

Lentotarina

Paula Kokkonen

Jorma Hanka

Paula Kokkonen

Elias 3/2018

Lauluni

Tag min hand

Tyhjä pursi

Mikä on ihmisen luonto? Joku kysyi: Olenko siis hylje vai ihminen? Näillä rannoilla en unohda Merta nousevan myrskyn odotusta

I dag när jag vandrade i skogen såg jag vårens första blåsippor nästan utblommade liksom jag

Purteni pieni elämäni laineilla keikkuu aallot kantavat muistoja niin kauniita myös unohde�uja. Tuuli kuin kehto lempeäs� laula�aa pehmyt oloni onnea huikkaa. Tyhjä on purteni piilossa määränpää aikaa ei ole kanssasi kahden. Muuta muistele en.

Kollek�ivit katoavat siemen osaa kasvaa puuksi toimia toimima�a Katsoimme vuorta ennen nousua sinä kiipesit ensin maan alla virrat yhtyvät Eilen satoi sanoja ja nuo�eja nyt kultahiutaleita katseissa vapauden hiljainen laulu annoin oman ääneni soida Vahvuus voi�aa panssarit todellinen voima pelon vaaran ihanuus avaamme ikkunat aamuun kahvin tuoksu tulee selleihin tuuli on kääntynyt Länteen © Juhani Harju 2018

Herään uuteen aamuun. Keste�ävä käsikirjoi�ajien oikut. Minuuteni al�arille uhra�u pilkut ja pisteet. Konsonan�en painava pärske.

Med mina inre ögon som är starkare än min syn ser jag genom murar och väggar de når din själ och läser dina tankar Kom min kära kom och tag min hand �llsammans är vi starkare än ensamma i mörkrets tysta värld Kom och dela min börda så tar jag häl�en av din då blir de båda lä�are a� bära och �llsammans skapar vi nya upplevelser och själarnas ro

tarkis�n takapihan kellot ukonkello peurankello vuohenkello varsankello harakankello kissankello – kesäajassa kaikki Paula Kokkonen

Jokaiseen meistä on kooda�u ikuisen itsemme universaali �etoisuus. Olemme avaimia raja�oman �edon oveen. Tarja Sahramaa 20

Elias 3/2018

Taivaan pilvilampaat

Ja tror a� du vet a� jag vet men det stör oss inte nu det gör oss starkare mot den vansinniga världen som tär allt i spillror Hand i hand dansar vi på livets vågor med sjömans vaggande ben och lyckan gör oss ivriga a� möta allt som är på kommande Du väntar på tusentals förgätmigeijer som den milda vinden kastar över dig med en lä� kyss från mig Irmeli Kaario

Tarja Sahramaa

aikaa on

Irmeli Kaario

Tietokoneongelma Se oli eräs applikaa�o kun siihen tuli komplikaa�o Se tois� väärin animaa�ot ja sotki kaikki imitaa�ot Sain silloin hyvän inspiraa�on ja tosi vahvan mo�vaa�on et lähe�äisin reklamaa�on ja saisin uuden installaa�on Niin saapui myyjän delegaa�o ja teh�in kunnon konsultaa�o Mä hyväksyin ne variaa�ot ja valmistajan innovaa�ot Nyt hyvin pelaa kombinaa�o ja sopuun pää�yi operaa�o Sain sentään jotain kompensaa�ota ja ihan ilman provokaa�ota Klaus Lähteenmäki

Ha�arapilvet taivaalla lapsen mielestä taivaan lampaita sinisillä laitumilla Aikuisuus muu�aa her�aiset näkymät haavepeltoon hajo�avaksi Rosoa ja särmää runoistakin lukijat kaipaa Et ole mitään ellet pintaasi paljasta Suurennuslasin alle anne�ava karvoistasi pieninkin katseltavaksi Vanhuus paljastaa tahtoma�asi luuta ja nahkaa jo koin syömää jokainen ennen sataa vuo�a Silloin palaavat öisin uniisi siniset laitumet ja pilvilampaat Kirsti Mäenpää

Eläimiä Eläinkirjasta löysimme outoja yhdistelmiä: kissakala, hirvikärpänen, kengururo�a, hiirihaukka, kanahaukka, hevosmuurahainen ja muurahaiskarhu. Mu�a pihalta vunukkani löysi vielä muitakin: koppakertun, virtamopon, sinitulkun ja himalaisen. Näen ne saduista usvaisin silmin, kaitsen niitä ja pidän ne elossa. Ja kun tapaamme taas, odotan lajimäärän kasvavan. Ihan varmas� jossain piilossa lymyää vielä lohikäärme, �ikerihai, sikanauta ja ihmissusi kalakukko käpälissään. Paula Kokkonen

Omiste�u nn Xnn:lle Tänään, kun tasan 50 vuo�a on kulunut tapaamisestamme, kävin todellakin tapaamispaikallamme. Se on Helsingin Nylands Na�onin toisen kerroksen tanssisali. Ja koska tänään aja�elin Sinua enemmän kuin muulloin, niin ensi kertaa tajusin, kenen julkisuuden henkilön perheenjäsen olet ja kuka minunkin �etämäni ihminen on traagisen rakkauden kokenut sisaresi, josta kerroit. Kaikki yksityiskohdat täsmäsivät. Olin tyytyväinen keksintööni, samoin kuin luonnon viisauteen, sillä kun Sinä elät omalla tahollasi ja minä omallani ja välissä vielä on Atlan�n valtamerikin, niin välimme ovat säilyneet todella ehjinä ja rikkee�öminä, joten ystävyytesi edelleen on kirkkaimpana hohtona kuvitellussa kruunussani.

Rakkauksia Pohojalaasi�aan oi Ristus, kuinka mää sua rakastan, Lakeus! Koko pohojalaasella syrämellä halajan. Maailma viä murtehen, tua �lalle kaupungin kivitaloot, – ei oo lakeuren vertaasta. Mustana nauhana kulukoo joki laakei�en peltojen välisnä, ahojen viäri�e. Siällä i�kat laiskas� ynisevät, hän�ään huisku�avat. Horison�hin saakka viheriän viheriää eri sävyyss. Syksyn tulless laineh�i meri kultaa. Talavella lumess häivährys sineä, silimänkantama�omiin. Taivas niin korkialla no�a hengästy�ää. Syrämeni laulaa riamusta. Imen sialuhuni voimaa. Rakastan, rakastan lakeu�a, ääre�ömyyksihin.

Riku Räihä

Ravintolassa Hevonen ja aasi astelivat hienostoravintolaan. Eteisvah�mestari katsah� tulijoihin ja virkkoi: – Herroilla ei ole krava�a kaulassaan, mu�a ei se mitään, nyt ollaan vapaamielisiä. Kissatkin pääsevät tänne ilman saappaita ja pingviinit ilman frakkia. Oliko herroille pöytä vara�una? – Olen varannut pöydän, sanoi hevonen, – se on nimellä Hippos. – Minäkin varasin pöydän omalla nimelläni, sanoi aasi. – Voi sinua aasien aasi! tokaisi hevonen, – mehän nimenomaan sovimme, e�ä minä hoidan pöytävarauksen. – Älkää kiistelkö, hyvät herrat! sanoi hovimestari. – Täällä on tosiaan myös aasin varaus, mu�a se on kahdelle aasille. Peruutammeko aasit? – Peruu�akaa ihmeessä ne aasit, sanoi hevonen, – en tahdo istua aasin �laamassa pöydässä. – Mitä herrat haluavat juotavaksi? – Minä otan sen tavanomaisen White Horse -viskin, sanoi hevonen. – Sinä, aasi, otat varmaan

saman, koska aaseilla ei ole nimikkojuomaa. Miksi olisikaan? – Meillä on erikoismenu juuri teitä varten, sanoi hovimestari: – Alkupaloiksi aasinmunat majoneesilla, pääruokalajina tammanmaidossa haudutetut meetvurs�pihvit à la Hippokrates ja jälkiruuaksi käristetyt oravanpapanat mansikkahillolla. – Mu�a, hyvä hovimestari, protestoi hevonen, – Teidän pitäisi �etää, e�ä meikäläiset ovat vegaaneja. Tuokaa meille porkkanaraaste�a, marinoituja kauraleipiä ja salaa�a, paljon salaa�a. Kaverukset söivät ja joivat rauhassa, eikä kukaan kiinni�änyt heihin mitään huomiota. Hevonen pyysi laskun ja maksoi käteisellä. Vasta heidän tehdessään lähtöä viereisissä pöydissä istuvat ihmiset tuijo�vat hämmästyneinä. Aasi kysyi vaivihkaa hevoselta, mitä nuo ihmiset mahtavat tuijo�aa. Hevonen kuiskasi aasin korvaan: – Ne oudoksuvat tuota isoa seteliä, jonka jä�n juomarahaksi. Ne luulevat, e�ä seteli on aito.

Ulla Welin 23.8. 2018 Tapulissa Taiteiden illan runoja

Hormonihäiriö nimeltä Rakkaus Mitä se on, kun poskia kuumo�aa? Hengästy�ää vaikkei juokse? Ei nälätä, ei janota. Ihon alla pol�aa ja palelee. Ku�aa, eikä voi raapia. Ajatus kiertää kehää. Kehän keskellä Sinä Lääkäri tutki, sanoi: – Hormonihäiriö nimeltä Rakkaus. Pussaamalla paranee, huonommassa tapauksessa pahenee. Ulla Welin

Pil�lle Voi sinua, sinä pikkuinen pil�. Sinä, sukusi viimeisin vesa. Silmät sikkaralla varpaat kipparalla suu suppu ruusunnuppu – ja herrajumala mikä ääni? – oopperalaulajaksiko se? Rakastan minä sinua. Ulla Welin

Klaus Lähteenmäki

Elias 3/2018

Koputa kolmas� Silloin oli kylmä pakkasaamu ja hämärän vielä sinertäessä Anu läh� palau�amaan lainaamaansa sanomalehteä naapuriin. Koska edellinen päivä oli ollut kolmastoista ja perjantai, se pi� vie�ää hissunkissun. Lauantaiaamuna, neljästoista joulukuuta, Annu käveli avantoon. Lapsuudessani Annu vastasi televisiota ja elokuvia, oli elämäni rikastu�aja, aaveiden ja enteiden erikoistun�ja. Hän se ope�, e�ei �kapuiden alitse saa kulkea ja e�ä riihestä, jossa on ruumis, voi kuulua kummaa kolkutusta ja e�ä mustan kissan juoksu �en yli vaa�i erikoistoimenpiteitä onne�omuuden estämiseksi. Pahin kaikista oli perjantai, kolmastoista päivä. Silloin oli viisainta pysyä sängyssä, mu�a niinkin menetellen voi mene�ää hyvän mahdollisuuden.

Pikku-Anni ja Pelko Annua pide�in mielenkiintoisena henkilönä, toisaalta hänelle naure�in. Hyväntahtoinen hän oli. Viimeisinä elinvuosinaan hän o� kaikki lukemansa ja kuulemansa onne�omuudet syykseen. – Minä en arvannut tehdä ennakkoon taikaa ja näin siinä nyt kävi. Lepytystaiat, ne olivat tärkeitä. Ja kolme kierrosta mökin ympäri uudenkuun yönä. Ja jos on myrskyn merkit almanakassa, siihenkin suojaavat taiat. Annu saate�in haudan lepoon. Kopu�n kolmas� maalamatonta puuta. Aikuiset olivat vakavina. Olihan onne�omuutta edeltävänä päivänä tehty avanto jäänyt näreillä ympäröimä�ä, vastoin sitä mikä tapana oli. Kaija Räihä

Uusi täh� Sain sen emonsa kupeelta. Se vie�in meidän ko�in ja sille juote�in pullosta maitoa. Pohdi�in, mikä pennulle nimeksi. Minulla oli jo nimi valmiina, kun se kerran oli poika: – Se on Kalle, sanoin. Vielä viikkoa myöhemmin kun se vie�in naapurirappuun, kylään vanhaan ko�in, sen äi� tunnis� sen. Kolmen sisaren mukana se palasi äi�nsä kupeelle. Kului viikko ja men�in taas sukuloimaan Kallen emon ja sisarten tykö, mutta nyt Kallen äi� ei tahtonut tunnistaa pentuaan, vaan hylki sitä. Kävin koulun ekaa luokkaa. Piirustustunnilla piirsin väriliiduilla kuvia Kallesta. Mu�a kun Kalle oli melkein musta, vain kaulalla hiukan valkoista ja silmät keltaiset, väri�n kuvani Kallelle punaiset raidat ja sinisen kaulan, silmät saivat jäädä keltaisiksi. – Onks toi punanen �ikerikissa? kysyi Valto vieruspulpe�lta. – Se on Kalle, sanoin. Välitunnilla kerroin kavereille tarinan isästäni. Sanoin, e�ä siksi isä ei ollut koskaan kotona, koska se metsäs� In�anmaassa norsun selästä �ikereitä joiden kidoista roiskui ihmisverta punaisina raitoina. – Kallellakin on siellä viidakossa sukulaisia, sanoin. Kaverit katsoivat minuun suu ammollaan. Aina kun tulin ko�in, nos�n ruokakaapista kei�ön pöydälle kovaksikeitetyt kanamunat. Äi� kei� aamuisin ennen 22

Elias 3/2018

töihin lähtöä minulle neljä munaa. Ja joka kerta kun saavuin, Kalle ponkaisi pöydälle jakamaan munia kanssani. Vain kerran nakkasin sen niskasta alas la�aan. Sieltä se �irasi minua ällistyneenä. Äkillinen ilkeydenpuuska alkoi häve�ää minua. Usein kun ovi rappuun vähänkin raottui, kissa puikki rappukäytävään ja jäi piileksimään �es mihin. Ehkä se jälji� synnyinko�aan ja emoaan. Talkkarintä� sada�eli harva se päivä kissankusen katkua. Kadulla ja pihalla kissaani ulkoilute�in nahkavaljaissa. Mu�a sisäpuolla, valjai�a, ei rappuun karkailuilta välty�y jatkossakaan. Ja talkkaritä� puhkui ja puhisi: – Nirri ka�lta pois! Kerran, kun taas tulin koulusta ja rao�n varoen ovea, ei Kalle ollutkaan pujahdusvalmiina oven takana. Kutsuin sitä, etsin sitä, mu�en löytänyt. Olin ymmällä. Ei kai kissa äkkipäin voi kasvaa tarinan �ikeriksi ja loikata ka�ojen yläpuolelle? Vailla seuraa kananmunat jäivät popsima�a. Si�en äi� tuli töistä ja kertoi, e�ä kissa oli tänään viety lääkäriin ja nukute�u. – Se on nyt taivaassa, äi� jatkoi. Iltayöllä kuu kurko�ui vasten lastenkamarin ikkunaa. Ja äkkiä kuun vierelle puhkesi uusi täh�. Se säteili hymyä ja sen pinnalta ero�ui punaraitoja. Tunnis�n Kallen joka kisaili nyt ihan oikeas� taivaalla. Harri Roussi

Ovikello soi. Anni kurkis� tummanvihreän sohvan lakatun käsinojan yli, menisikö Mamma avaamaan. Hänellä oli juuri pikkunukkeleikit meneillään vaatekaapin oven ja sohvan päädyn välissä. Toisesta korkeasta ikkunasta lankeava auringon viiru meni juuri ja juuri Annin jalkojen ohi. Hän pää� leikkiä, e�ä he olivat nukkien kanssa uimarannalla. Viiru olisi ve�ä. Ovikello soi uudestaan, mu�a Mamma jatkoi lehden lukemista. Miksei hän mennyt avaamaan? Eikö hän kuullut? Si�en Anni arvasi, e�ä oven takana oli Pappa. Mamma ei koskaan mennyt avaamaan, kun oven takana oli Pappa. Hän nos� polvet koukkuun ja tönäisi nuket nurin auringonviirun viereen. Veteen ei saanut koskea, muuten ei Pappa läh�si pois. Mamma katsoi Annia. Hän kur�s� kulmiaan ja nos� sormen huulilleen. Anni �esi kyllä, e�ä pi� olla hiljaa, kun Pappa oli oven takana. Anni ei oikein �ennyt, mikä Pappa oli. Mamma sanoi, e�ä Pappa oli isä, mu�a hän ei koskaan nähnyt Pappaa. Mamma oli kertonut, e�ä Pappa ja hän olivat olleet naimisissa ja e�ä heillä oli ollut kesämökki jossain kaukana, Frisans-nimisessä paikassa silloin, kun Anni oli ollut ihan pieni. Anni muis� olleensa joskus jossain maalla, jonne men�in bussilla. Matkalla hän oli oksentanut paperipussiin. Hän muis�, että siellä maalla oli ollut korkeita herneenvarsia ja leveä, syvä oja. Ovikello soi taas. Pappa väänsi sitä monta kertaa. Mamman leh� kahah�. Ovikellon ääni kuulos� samalta kuin silloin, kun Anni oli kiertänyt kellon kuvun melkein ir� ja si�en renku�anut kelloa oven ulkopuolelta. Hän pei� korvansa. Hetken kulu�ua hän nousi polvilleen ja ase� leukansa sohvan käsinojalle. Mamma syty� savukkeen. Hän oli �lipäivän kunniaksi ostanut uuden huulipunan ja Klubi 77 -imukkeen pää värjäytyi punaiseksi hänen silloin tällöin imaistessaan savuke�a. Annia jänni�, milloin savuke sammuisi ja Mamman pitäisi syty�ää se uudestaan. Näy� niin hienolta, kun Mamma syty� savukkeen ja tuprau� savukiehkuran suustaan. Mamma istui sohvalla jalka toisen päällä. Anni kurkis�, mitä hän luki. Ei kuvia. Pelkkiä sanoja. miksei Mamma kääntänyt sivua? Seuraavalla sivulla voisi olla kuvia. Seinäkello aloi� korahtaen lyön�nsä ja radiosta kuului kirkonkellojen soi�o.

Hupsu seinäkello! Anni �esi, e�ä se halusi aina kilpailla radion kirkonkellojen kanssa, mu�a joka kerta se hävisi niille. Ne löivät aina epätahdissa ja kirkonkellot voi�vat aina parilla lyönnillä. Radiossa kuulu�aja ilmoi�, e�ä kohta alkaisivat soida lauantain toivotut levyt. – Mamma, Anni kuiskasi. – Laitetaan radio kovalle, niin Pappa luulee, e�ei me olla kotona. Suu ei melkein auennut, kun leuka makasi käsinojan päällä. Ylä- ja alahampaat osuivat toisiinsa nirskahtaen ja Annin selkää kiipesi väre. Mamma katsah� häneen ja pudis� päätään. – Ei radiota voi kovalle lai�aa. Si�enhän Pappa varmas� �etää, e�ä olemme kotona. Kyllä Pappa kohta lähtee pois. Sitten syödään. – Mu�a jos pannaan oikein kovalle, Pappa luulee, e�ä me ollaan jäte�y se auki kun ollaan lähde�y ulos, Anni järkeili. – Ei laiteta. Ollaan nyt vain ihan hiljaa, Mamma sanoi, kallis� päänsä takakenoon ja puhalsi savua koh� ka�oa. Eteisestä kuului kolinaa. – Jag vet a� ni är hemma! Öppna dörren! Papan ääni kuului jo sisältä. Annia pelo�. Hän nyyhkäisi ja puris� käsivarret polviensa ympäri niin, e�ä rystyset vaalenivat. Kohta väliovi avautuisi ja Pappa astuisi huoneeseen. Mamma kumartui ja sili� Annin päälakea. – Älä pelkää, Pappa huutaa pos�luukusta, hän kuiskasi. – Ei Pappa pääse sisään. Annin sormia ja varpaita alkoi pistellä. Radiossa lapsikuoro lauloi vir�ä, jonka Annikin osasi. – … yhteen käteni liitän, hän lauloi hiljaa huulet kiinni sohvan käsinojassa. Mamma oli unohtanut savukkeensa tuhkakuppiin ja se oli sammunut. Pappa rynky� pos�luukkua. – Jag vet a� ni är där! hän huusi pimeään eteiseen. Annille tuli pissahätä. Pi� päästä vessaan, mu�a vessa oli eteisessä, suljetun välioven takana, pos�luukun luona. Hän kuuli, kuinka Papan kova ääni osui takkien hiljaiseen riviin, putosi la�alle ja rynnis� välioven taakse. Siihen se jäi odo�amaan, e�ä ovi ava�aisiin. Oli jo aika kauan ollut melkein tavallisen hiljaista. Pappa oli varmas� jo lähtenyt pois oven takaa. – Mamma! Mulla on pissahätä, Anni kuiskasi. Mamma nos� katseensa lehdestä ja

jäi kuuntelemaan. Hän siirsi sammunu�a savuke�a tuhkakupissa, mu�a ei syty�änyt sitä uudelleen. – Vielä ei voi mennä vessaan. Pappa ei vielä ole lähtenyt pois. En ole kuullut hissin ääntä. Pidä�ele, Mamma vastasi. Anni ase�ui takaisin la�alle. Kei�okomerossa �ppui hana. Se sai pissahädän tuntumaan kovemmalta. Nuket makasivat la�alla pienten sänkyjensä vieressä selällään, kädet ja jalat pystyssä. Anni pää�, e�ä oli niiden nukkumaanmenoaika. Hän oikoi niiden jäsenet ja pei�eli jokaisen omaan vuoteeseensa. Radiosta kuului laulu, jossa joku setä lupasi soi�aa illalla. Pappakin soi� joskus myöhään illalla, kun Anni oli jo vuoteessa. Silloin Mamma sulki he� puhelimen ja ve� töpselin seinästä. Ovikellon ääni sai Annin hypähtämään. Pappa väänsi kelloa kaikin voimin ja rynky� pos�luukkua. Pissa tuli niin äkkiä, e�ei hän pystynyt pidä�elemään. – Mamma! Jag kissade ner mig, hän kuiskasi. Kyyneleet pääsivät kuin varkain valumaan silmistä. – Ei se mitään, kultaseni. Vaihdetaan kuivat housut, Mamma sanoi ja nousi ylös. Hän käveli hitaas� lipaston luo, avasi laa�kon ääne�ömäs� ja o� sieltä puhtaat alushousut. Eteisestä kuului metallinen kilahdus ja ovikellon pärähdys. Ovikellon kupu oli irronnut ja sen ääni sortunut. – Mennään kei�öön. Riisutaan ja pestään vähän pyllyä, Mamma sanoi hiljaa. Anni nousi ylös. La�alla laineh� pissaa ja häntä häve�. Liivihamekin oli kastunut, mu�a eihän näin myöhään tarvinnutkaan enää olla pukeissa. Anni meni alushoususillaan istumaan sohvalle. Kohta laite�aisiin pyjama päälle ja Mamma petaisi sohvan. He� kun Pappa olisi lähtenyt pois ja oltaisiin syöty. Mamma haki kei�ön allaskaapista la�arä�n. Äkkiä hän pysähtyi rä� kädessään keskelle la�aa ja kuunteli. – Nyt Pappa varmaan läh�. Hissi tuli ylös ja läh� alas, eikä kenenkään rapunovi kolahtanut. Mamma laski rä�n pöydän kulmalle ja meni väliovelle. Anni seurasi häntä ja unoh� melkein hengi�ää. Mamma työnsi ovea toisella kädellään, toisella hän painoi kädensijaa. Jos ovea ei avannut tällä tavalla, kuului lonksahdus. Jos ovi oli kiinni, joutui Anni melkein roikkumaan kädensijassa saadakseen oven auki. Ei se tosin aina ollut kiinni, mu�a aika usein. Mamma sanoi, e�ä se pi�

pitää kiinni siksi, e�ei rappuun kuulunut, miten rumas� Anni huusi ja riehui suutuspäissään. Mamma hiipi rapun ovelle ja painoi korvansa sitä vasten. Hän nos� varoi�aen kätensä. Anni piiloutui takkien sekaan ja seisoi siellä hiljaa kuin hiiri. Hänen varpaansa osui ovikellon kupuun. Se kieräh� kynnystä vasten ja kuului heikko kilahdus. Mamma säpsäh� ja katsoi Annia vihaises�. Anni säikäh� ja painui syvemmälle takkien sekaan, kompastui kenkätelineeseen ja romah� istualleen sen päälle. Mamma sähäh� vihaises� ennen kuin avasi oven ja kurkis� rappuun. – Ei ketään, hän sanoi matalalla äänellä ja sulki hiljaa oven. Hän nos� ovikellon kuvun la�alta ja kiersi sen paikoilleen. Annia alkoi naura�aa. Mamma nos� hänet syliinsä, pois takkien seasta huoneeseen ja kun väliovi oli taas kiinni, he alkoivat kumpikin hihi�ää. JATKUU SEURAAVASSA LEHDESSÄ Christine Hammar

Kirjoituskehote! Tarvitsetko potkua kirjoi�amiseesi? Uudenmaan Kirjoittajat ry tarjoaa ILMAISEN kirjoituskeho�een omaan sähköpos�laa�kkoosi kerran kuukaudessa! Kirjoituskeho�een tarkoituksena on antaa kirjoitusideoita ja potkaista luovuus liikkeelle. Kehote on ilahdu�anut kirjoi�ajia jo vuodesta 2006 ja listalla on jäseniä yli 80. Ilmoita sähköpos�osoi�eesi osoi�eeseen uudenmaan(at)gmail.com ja olet mukana.

Elias 3/2018 23

Uudet ajat ja uudet jutut kirjakahviloissamme Tällä erää viimeisen Työväenliikkeen kirjastossa järjestetyn Uudenmaan Kirjoi�ajien kirjakahvilan vieras oli Jorma Vakkuri. Yhteistyö kirjaston kanssa sujui erinomaises� kahdeksan vuo�a. Henki oli lämmin ja palvelu toimi. Taloudellisista syistä emme voi järjestää �laisuuksia Työväenliikkeen kirjastossa en�seen tapaan. Mu�a hyvin alkanut yhteistyö Vallilan kirjaston kanssa jatkuu edelleen. Ensi vuoden puolella järjestämme kaikille avoimen runo�laisuuden Helsingin Kanneltalossa. Sen ja muiden tapahtumiemme �edot löytyvät sekä verkkosivuiltamme www.ukir.info e�ä Uudenmaan Kirjoi�ajat Facebook-sivuilta sitä mukaa, kun ajankohdat, haastateltavat ja aiheet ovat selvillä.

Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten ranta�e 25 A, 00500 Helsinki OLLUT KIRJAKAHVILA: 07.05. Jorma Vakkuri: Neljänteen polveen – Sata suomalaista runoa vuonna 1918 + 100 Vakkuri on toimi�anut AD18-ryhmän antologian. Vakkurin lisäksi runoja on kuudelta muulta runoilijalta: Mari Hanhiniemi, Malena Lah�mies, Tuomas Män�äri, Elias Sormanen, Sirkku Suontausta-Kylänpää ja Risto Vaissi. Jokaiselta on teoksessa 14 runoa ja lisäksi siinä on kaksi ryhmän yhdessä luomaa runoa. Ryhmän idean oli kirjoi�aa yhteensä sata runoa, jotka vii�aavat sisällissotaan, sen syihin ja vaikutuksiin. Näin halu�in muistaa keväällä 1918 pää�yny�ä sisällissotaa yleisteemana kestävän rauhan mahdollisuus. Jorma Vakkuria haasta�eli runoilija Harri Roussi.

Vallilan kirjasto, Päijänteen�e 5, 00550 Helsinki, klo 17.00 –19.00 OLLEET KIRJAKAHVILAT: 07.06. Hanne Dahl: Hiljainen tahto Luulisi, e�ä en�nen Hauhon pitäjä, nykyinen Hämeenlinnan kaupunginosa olisi jo to�unut yllä�äviin kuolemantapauksiin, jotka paljastuvat murhiksi tai muuten niihin lii�yviksi. Mu�a ei. Leskirouvan kuolinpesän rahat ovat kadonneet, ja vainajan asunnon remon�mies löytyy kuolleena. Kaikki ei ole sitä miltä näy�ää tuumaavat Hellevin Hovin piirissä toimivat, aiemmista Hanne Dahlin (Anne Syrjä) romaaneista tutut henkilöt. Myös Hämeenlinnan poliisi tutkii tapauksia. Ja niinhän siinä käy, e�ä vyyh� alkaa selvitä. Kirjailijaa haasta�eli kirjailija Timo Saarto. TULEVA KIRJAKAHVILA 10.10. Timo Sandberg: Tilinteko Tilinteko on Sandbergin 20. aikuisten romaani. Se on neljäs jännitysromaani sarjasta, joka keski�yy 1920-luvun alusta alkaneisiin lahtelaisen etsivän, Otso Kekin tutkimuksiin. Tällä kertaa eletään aikaa talvisodan alla, sodan aikana ja sen pää�ymiseen. Kekki asuu venäläisen Veran ja heidän Urho-poikansa kanssa edelleen Reunanpalstalla, josta edellisistä kirjoista tu�u Ismo Torni on muu�anut läheiseen kerrostaloon asumaan vaimonsa kanssa. Ismo osallistuu talvisotaan. Kekki tutkii kolmea erikoista murhaa, vaikka häntä kaiken aikaa pa�stetaan muihin tutkimuksiin – etsimään val�on vihollisia. Tilinteko on historiallinen jännitysromaani, jonka tarina linki�yy vuoden 1918 tapahtumiin. Samalla se vii�aa tähän päivään. Aikansa jänni�yneessä ilmapiirissä venäläinen Vera joutuu monien vierasperäisten tapaan Val�ollisen poliisin kynsiin. Kirjailijaa haasta�elee Jorma Hyvönen.

11.09. TaoLin: Laotse – Tao Te Ching TaoLin (suomeksi Persikkapuutarha) on kirjailijanimi, jota Tao Lin käyttää. Nimet toisistaan erote�una, Tao Lin, tarkoi�aa puutarhaa tai metsää. Kiinan kielessä sukunimi (tässä Tao) kirjoitetaan ensin. Sukunimi kertoo suvun, johon henkilö kuuluu, ja etunimi kuvaa toive�a. Etunimi muu�uu elämänvaiheiden mukaan. Kiinassa Taon virallinen nimi on Tao Pu. Laotsesta ei �edetä paljoakaan. Hän on elänyt noin 2300 tai 2600 vuotta si�en. Joka tapauksessa hän on piirtänyt syvät jäljet maailman aja�eluun ja on edelleen ajankohtainen. Kirjailija Tao Lin on syntynyt Kiinassa, mu�a on Suomen kansalainen. Tao Te Chingiä hän on kääntänyt vuodesta 2015 läh�en. Työ tekijäänsä kii�ää, niin tässäkin tapauksessa. Runoilija Risto Ah� toteaa teoksen takakannessa: ”TaoLin on kääntänyt Laotsen teoksen raikkaas� ja yksinkertaises� – mys�nen käy käsite�äväksi, toiminnallinen ymmärre�äväksi.” Tao Liniä haasta�eli kirjailija Lauri Vanhala. TULEVA KIRJAKAHVILA 20.11. Pekka Visuri: Waldemar Erfurth – sotapäiväkirja 1942–1943 Professori, evers� (evp) Pekka Visuri vierailee Vallilan kirjastossa kertomassa teoksestaan, joka on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941. Uusi teos kertoo Suomen rintamien asemasodan vuosista. Se tuo esille uu�a �etoa muun muassa Hitlerin vierailusta marsalkka Mannerheimin luo 4.6.1942 sekä vastavierailusta Saksaan 27. kesäkuuta. Erfurth oli järjestämässä noita �laisuuksia. Päiväkirjasta käy ilmi Suomen aseman vaikeutuminen vuonna 1943, kun Saksa kärsi tappioita itärintamalla ja joutui etelässä vetäytymään koh� omia rajojaan. Suomessa oli pakko ryhtyä valmistelemaan sodasta irtautumista, Kirjailijaa haasta�elee �etokirjailija Pen� Peltoniemi. Teksti ja kuvat: Jorma Hyvönen

Uudenmaan Kirjoittajat ry - Nylands Skribenter rf

Published on Oct 9, 2018

Kulttuurilehti Elias 3/2018

Juhlavuosi lähestyy: Uudenmaan Kirjoittajat ry 50 vuotta ensi vuonna. Värikkäitä muistoja yhdistyksemme alkuajoilta: Tommy Tabermannin ja Ma...

Kulttuurilehti Elias 3/2018

Published on Oct 9, 2018

Juhlavuosi lähestyy: Uudenmaan Kirjoittajat ry 50 vuotta ensi vuonna. Värikkäitä muistoja yhdistyksemme alkuajoilta: Tommy Tabermannin ja Ma...

uudenmaankirjoittajatry-nylandsskri

Go explore