Anonymus unkarilaisten maahantulosta
kahluupaikan väliin erittäin vahvan maahan rakennetun linnoituksen, jota sloveenit kutsuvat omalla kielellään Csongrádiksi eli mustaksi linnaksi. […]
Bulgarian ruhtinaan lähettiläät Seuraavana päivänä Bulgarian ruhtinas lähetti valtuutettunsa lukuisat lahjat mukanaan Lélin, Bulcsún ja Botondin luokse ja rukoili heitä suostumaan rauhaan. Lisäksi hän viestitti myös, ettei ole setänsä Salánin puolella, vaan alistuu Árpádin valtaan ja että hän palvelee tätä uskollisesti ja maksaa tälle vuotuisen veron. Suostuen rauhaan ja ottaen hänen poikansa vakuudeksi, Lél, Bulcsú ja Botond lähtivät vieden mukanaan suuren sotasaaliin ja jättivät ruhtinaan vahingoittamatta häntä. Sitten he jatkoivat matkaa ja saapuivat Vaszilin porteille. Jatkaen sieltä matkaansa eteenpäin he valloittivat Serbian ja ottivat vangiksi Serbian ruhtinaan, jota he pitivät kauan kahleissa. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja päätyivät merelle asti. Lél, Bulcsú ja Botond taivuttivat alueen kaikki kansat Árpádin vallan alle, hyvällä tai pahalla. He valloittivat myös Spalaton kaupungin ja valtasivat jopa koko Kroatian. He keräsivät aatelisten pojat panttivangeiksi, lähtivät pois Kroatiasta ja palasivat Unkariin päällikkö Árpádin luo. Jos ette halua uskoa näihin sanoihin, mitä heidän sotiinsa ja joihinkin sankaritekoihinsa tulee, uskokaa regösien jaaritteleviin lauluihin ja talonpoikien tarinoihin, joita aika on värittänyt ja jotka eivät päästä unkarilaisten urhoollisia tekoja ja sotia vaipumaan unhoon vielä tänäkään päivänä. Jotkut jopa sanovat, että Lél, Bulcsú ja Botond menivät aina Konstantinopoliin asti ja että Botond halkaisi tapparallaan Konstantinopolin kultaisen portin. Siitä huolimatta minä en halunnut tuota tarinaa tähän teokseeni kirjoittaa, koska en löytänyt sitä yhdestäkään historiankirjoittajien teoksesta, vaan kuulin siitä ainoastaan talonpoikien värittyneistä tarinoista. […]
48
