Instituutin perustaminen Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus avattiin Helsingissä 21.11.1980, ja siitä tuli Unkarin kansantasavallan kymmenes ulkomailla toimiva kulttuuri-instituutti. Suomen Kommunistisen Puolueen ehdotuksesta Suomen Metalliliitto myönsi toiminnalle osoitteeseen Paasivuorenkatu 4–6 rakennettavasta toimistotalosta 416 neliömetrin kiinteistön, jonka Unkarin valtio osti Suomen Työväen Säästöpankin myöntämällä lainalla. Uuden kulttuuri-instituutin päätehtävä oli sosialismin aikaansaannosten esitteleminen, mutta siltä odotettiin myös pääsyä Pohjoismaiden edistyksellisiin tieteen ja teknologian saavutuksiin. Kulttuuritapahtumien järjestämisessä oli tärkeä rooli uuteen päämajaan siirretyllä Suomi-Unkari Seuralla. 1. Suurlähettiläs Tivadar Matusek kertoi kesällä 1979 ulkoministeriön valtiosihteerille Matti Tuoviselle aikovansa avata Helsinkiin Unkarin kulttuurikeskuksen, jolla olisi suurlähetystön osana diplomaattistatus.
2. Kulttuuriministerin neuvoa-antava elin eli Kulttuurisuhteiden neuvosto käsitteli lokakuun 12. päivän kokouksessaan 1979 mahdollisuuksia perustaa Helsinkiin Unkari-instituutti. Idean esitti Rudolf Rónai, ulkomailla toimivia instituutteja ohjaavan Kulttuurisuhteiden laitoksen johtaja, entinen Helsingin-suurlähettiläs.
3–4. Unkarin suurlähetystö ilmoitti 4. marraskuuta 1980 verbaalinootissa avaavansa kulttuuri- ja tiedekeskuksen uutena osastonaan. Suomen ulkoministeriön hyväksyntä saatiin instituutin avaamisen jälkeen 1. joulukuuta.
5. Kulttuurikeskuksen avaamisen kanssa samaan aikaan sai ensi-iltansa helsinkiläisessä elokuvateatteri Bristolissa ensimmäinen suomalais-unkarilaisena yhteistyönä syntynyt elokuva, János Zsombolyain Tullivapaa avioliitto tasavallan presidentti Urho Kekkosen (alla keskellä) läsnä ollessa. Tilaisuudesta raportoi myös kulttuuriin keskittyvä unkarilainen viikkolehti Film Színház Muzsika.
6. Reilun 400 neliömetrin tilat mahdollistivat 90 hengen luentosalin, neuvotteluhuoneen, kirjaston, lukusalin ja kielistudion lisäksi kuusi toimistotilaa, keittiön, WC-tilat, narikan ja pienempiä varastotiloja.
Instituutin perustaminen 7. Vuoden 1956 kansannousun verisesti kukistanut János Kádár (vasemmalla) oli aluksi länsimaisten johtajien silmissä persona non grata. Urho Kekkonen oli ensimmäinen ei-sosialistinen valtionpäämies, joka vieraili Kádárin luona ja näin rikkoi länsimaiden poliittista boikottia. Kádárin ensimmäinen virallinen vierailu sosialistisen leirin ulkopuolelle suuntautui Helsinkiin vuonna 1973. Unkarin Helsingin-suurlähetystössä pidetylle vastaanotolle osallistui tulkin ominaisuudessa Tamás Gáti (oikealla). 8. Kesällä 1979 viidettä kertaa järjestetyllä suomalaisunkarilaisella ystävyysviikolla Rudolf Rónai (vasemmalla) pääsi esittelemään kulttuurikeskuksen suunnitelmia myös suomalaisille yhteistyökumppaneilleen. Valokuvassa Rónai keskustelee Suomi-Unkari Seuran myöhemmän puheenjohtajan, Jaakko Kuuselan kanssa.
9. Rudolf Rónai (vasemmalla) ojentaa Unkarin Isänmaallisen kansanrintaman kansallisen neuvoston varapuheenjohtajana lahjan presidentti Kekkoselle ystävyysviikon johdosta. Tulkkina toimii Tamás Gáti (keskellä), samaan aikaan rakenteilla olleen Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen vasta nimitetty johtaja.
10. Uuden kulttuurikeskuksen tiloihin pääsi myös Suomi-Unkari Seura. Suurlähettiläs Tivadar Matusek (keskellä) neuvottelee toimistotilojen suunnittelusta seuran edustajien, puheenjohtaja Heikki Kosken ja pääsihteeri Anneli Aarika-Szrokin kanssa.
11. Kulttuurikeskuksen vihki käyttöön kulttuuriministeri Imre Pozsgay (oikealla) 21. marraskuuta 1980. Tilaisuudessa tervehdyksen lausuivat opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen, Suomi-Unkari Seuran puheenjohtaja Heikki Koski, suurlähettiläs Tivadar Matusek ja kulttuurikeskuksen johtaja Tamás Gáti. Suomen hallitusta edusti ministeri Kalevi Kivistö. Puheiden jälkeen seurasi unkarilaisen delegaation kanssa saapuneiden taiteilijoiden musiikkiohjelma sekä cocktailtilaisuus.
12. Kulttuurikeskus sijaitsi Helsingin ”työläiskaupunginosassa”, työväenliikkeelle symbolisesti tärkeän Hakaniementorin sivukadulla, ammattijärjestöjen toimistorakennuksen kolmannessa kerroksessa. Kadulla kulkevat tuskin huomasivat, että kaupunkiin oli avautunut uusi kulttuurikeskus. 13–14. Unkarin vaihdettavat valuuttavarastot olivat niukat, mutta kulttuurikeskuksen sisustuksessa käytettiin silti Asko-Upon ja Sotkan moderneja toimistokalusteita. Instituuttia koristavat taideteokset saatiin Unkarin kuvataidesäätiön kokoelmista.
15. Kulttuurisuhteiden laitos tilasi Kulttuurikeskuksen kirjaston perus kokoelman Unkarin kansalliskirjastolta. Kirjaston kokoelma koostui aluksi 3000 niteestä ja lähes 1000 äänilevystä.
1980-luku
1. Ensimmäinen kulttuurikeskuksessa järjestetty konsertti oli Dezsô Ránkin Bartók-pianoilta 16. helmikuuta 1981 Bartókin juhlavuoden Suomen-tapahtumasarjan avajaistilaisuutena.
2–3. Suomen ja Unkarin välisten kulttuurialan työsuunnitelmien puitteissa ja Unkarin valtion Interkoncertohjelmatoimiston järjestämänä Suomen festivaaleille ja konserttisaleihin saapui Unkarin johtavia esittäviä taiteilijoita. Vierailunsa yhteydessä taiteilijat yleensä esiintyivät myös kulttuurikeskuksessa. Katalin Pittin jouluinen lauluilta vuonna 1982 ja László Szendrey-Karperin kitarakonsertti keväällä 1983.
Suomen ja Unkarin välisten ystävyyssuhteiden vaaliminen nousi tärkeään rooliin tasavallan presidentti Urho Kekkosen sekä Unkarin sosialistisen työväenpuolueen pääsihteerin János Kádárin ulkopolitiikassa. Kylmän sodan aikana tiivistä yhteistyötä pidettiin esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Kulttuurisuhteita säänneltiin vuonna 1959 uusitulla kahdenvälisellä sopimuksella, ja kulttuurialan työsuunnitelmat ohjasivat lukuisten instituuttien ja järjestöjen välistä yhteistyötä, tutkijoiden ja taiteilijoiden ammattivierailuja sekä laajamittaisten kulttuurihankkeiden vastavuoroista järjestämistä. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus koordinoi ja toteutti Unkarin taiteen ja tieteen esittelyä Suomessa. 4–5. Suomessa toimivat unkarilaiset musiikkipedagogit ovat edistäneet instituutin toimintaa monin eri tavoin. Aktiivisimpien joukkoon kuuluivat Csaba (vasemmalla) ja Géza Szilvay, jotka saavuttivat kansainvälistä mainetta ItäHelsingin musiikkiopistossa perustamiensa jousiorkesterien kanssa. Heidän nuoret oppilaansa esiintyivät säännöllisesti kulttuurikeskuksessa ja Unkariaiheisissa juhlatilaisuuksissa.
6. Vuoden 1983 Kodály-juhlavuoden tapahtumatarjontaan osallistui lukuisia suomalaisia orkestereita. Samalla järjestettiin myös valtakunnallinen kuorokilpailu, johon osallistui 18 kuoroa. Finaalin radioi YLE. Kaksi voittajakuoroa pääsi osallistumaan Debrecenin kansainväliseen kuorokilpailuun seuraavana vuonna.
9. Suomen ja Unkarin välisten kulttuurialan työsuunnitelmien puitteissa järjestettiin kääntäjäseminaareja. Vuonna 1985 seminaariin osallistuivat mm. (vasemmalta takarivissä) Endre Gombár, Hannu Launonen, Otto Aho, Jouko Nikkinen, (keskirivissä) István Szathmári, Viljo Tervonen, Gizella LabádiBertényi, Lajos Szopori Nagy, Taisto Nieminen, Anna-Maija Raittila, Sole KallioniemiHaukilahti, Béla Jávorszky, Amália Szôke-Benedek, (edessä) Ritva Kaipio ja Heikki Kaskimies.
7–8. Kulttuurikeskuksen luentosali ei ollut ihanteellinen näyttelytila, mutta siellä järjestettiin vuosittain useampia näyttelyitä. Instituutin tärkein suomalainen ”suojelija”, Suomi-Unkari Seuran varapuheenjohtaja, kansliapäällikkö Jaakko Numminen (keskellä) suurlähettiläs Tivadar Matusekin seurassa sosialististen maiden kansantaidenäyttelyn avajaisissa 1982.
1980-luku 10. Suomessa vierailevat viralliset valtuuskunnat kävivät yleensä tutustumassa myös kulttuurikeskukseen. János Kádárin (vasemmalla) vierailusta 21. syyskuuta 1983 instituutin vuosira‑ portti kertoo näin: ”Toveri Kádárin ja hänen vaimonsa henkilökohtainen vierailu […] on ollut kulttuurikeskuksen tähän asti merkittävin tapahtuma.” 11. Suomen vasemmistolaiset järjestöt tekivät instituutin kanssa mielellään yhteistyötä. Suomen Naisten Demokraattisen Liiton ja Sosialidemokraattisten Naisten kanssa järjestettyyn kaksipäiväiseen perhepolitiikan seminaariin osallistuivat vuonna 1981 Unkarin valtakunnallisen naisneuvoston varapuheenjohtaja Sándorné Fazekas (oikealla) sekä nimeltä mainitsematon unkarilainen naissosiologi. Tulkkina kulttuurikeskuksen suunnittelusihteeri Olga Huotari (keskellä).
12. Kádárin kauden kulttuuripolitiikaa ohjaava György Aczél (vasemmalla) luennoimassa sosialismin saavutuksista Paasikivi-Seuran ja Suomi-Unkari Seuran järjestämässä tilaisuudessa keväällä 1981. YLE julkaisi Aczélin haastattelun 20 000 kopiona, joita se jakoi ilmaiseksi. 14. Suomi-Unkari Seuran jäsenlehti raportoi säännöllisesti instituuttiin liittyvistä tärkeistä uutisista.
15. Kolmen tunnetuimman Suomessa asuvan unkarilaisen taiteilijan yhteisnäyttelyn avajaiset vuonna 1989: mukana (oikealta) kuvanveistäjä Zoltán Popovits, taidemaalari Nándor Mikola ja valokuvataiteilija István Rácz. Johtaja István Nyirkosin (keskellä) vieressä suurlähettiläs Árpád Hargita ja hänen tilapäinen tulkkinsa, vieraileva lehtori Márta Csepregi.
16–17. Kaikki instituutinjohtajat ovat painottaneet lasten huomioimisen tärkeyttä. Alueen päiväkotiryhmät kävivät mielellään tutustumassa kulttuurikeskuksen näyttelyihin. Talonmies János Szépe (vasemmalla) ja suunnittelusihteeri Marjatta Manni-Hämäläinen (oikealla) ottamassa lapsia vastaan. ”Mikulás” (alhaalla) jakamassa makeisia Suomessa asuville unkarilaisille lapsille ennen joulua. 18. Kulttuurikeskus teki yhteistyötä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistojen kanssa, joissa oli opettamassa unkarilainen vieraileva lehtori. Instituutti tuki ajoittain myös yliopistojen julkaisuja, kuten Helsingin yliopiston Unkari-aiheista sarjaa. 19. Huomattavimpia näyttelyitä olivat maiden välisten kulttuurialan työsuunnitelmien pohjalta järjestetyt näyttelyt. Unkarin kansallisgallerian ja Pécsin Janus Pannonius –museon kuvataidenäyttely nähtiin Amos Andersonin taidemuseossa ja Porin kaupunginmuseossa vuonna 1981. Näissä projekteissa instituutilla oli vain avustajan rooli.
13. Kulttuurikeskuksessa oli säännöllisesti yksipuoluejärjestelmän demokraattisuutta ja sosialistisen kansantalouden tehokkuutta propagoivia esitelmiä. Unkarin sosialistisen työväenpuolueen keskuskomitean talouspoliittinen sihteeri Ferenc Havasi (keskellä) odottaa yleisöä vuonna 1983.
1990-luku Sosialistisen leirin romahdettua Suomen ja Unkarin väliset suhteet vapautuivat ideologisista rajoitteista. Suomalainen yhteiskunta oli erittäin kiinnostunut Unkarissa tapahtuvista muutoksista, mikä myös auttoi tekemään kielisukulaisten kulttuuria suomalaisille tutummaksi. Kulttuurisopimus uusittiin jälleen vuonna 1995. Helsingin instituutti pyrki laajentamaan toimintaansa myös uudelleen itsenäistyneisiin Baltian maihin, joista erityisesti Virossa, kielisukulaisten keskuudessa, toiminta menestyi hyvin. Samoihin aikoihin kumpaakin maata koetteleva taantuma vaikeutti kulttuurihankkeiden rahoittamista, ja kulttuurikeskuksen budjetti ja työntekijöiden määrä pienenivät väliaikaisesti. Instituutin profiili kapeni, ja etusijalle tuli kustannustehokkaiden taidetapahtumien järjestäminen.
1–3. Sosialistisen leirin kaatumisen jälkeen myös vuoden 1956 kansannoususta voitiin puhua ilman ideologisia rajoitteita suomalais-unkarilaisessa historioitsijoiden seminaarissa. Tilaisuuden järjesti vuonna 1993 Tampereen yliopistolla Suomen Historiallinen Seura, jonka Unkari-yhteyksistä vastasi professori Olli Vehviläinen (alhaalla oikealla). Kulttuurikeskuksen johtaja István Nyirkos (ylhäällä oikealla) 1956-instituutin tutkijoiden, johtaja György Litvánin, András B. Hegedûsin, János M. Rainerin ja Csaba Békésin kanssa. 4–5. Transilvanialaisrunoilija Sándor Kányádi kutsuttiin Suomeen useampia kertoja. Myös täkäläiset unkarilaislapset mieltyivät häneen kovasti, ja instituutin runoilloissa oli aina tupa täynnä.
6. Vuonna 1995 Sándor Csoóri tuli Helsinkiin vastaanottamaan kaunokirjallisuuden kansainvälistä Eeva Joenpelto –palkintoa. Kuvassa tämän johdosta järjestetty yleisötilaisuus huonekasvein koristellussa instituutissa.
7. Krisztián Freyn (keskellä) grafiikkanäyttelyn avajaiset 1995. Kulttuurikeskuksen näyttelyt jatkuivat myös johtaja Sándor Csúcsin (oikealla) aikana, jolloin niistä vastasi suunnittelusihteeri Mikko Cajanus (vasemmalla).
8. Kulttuurikeskus järjesti mielellään Unkarissa kuvataiteita opiskeleville suomalaisille mahdollisuuden esitellä taidettaan. Terhi Itkonen (keskellä) näyttelynsä avajaisissa suunnittelusihteeri Jaana Nykäsen ja johtaja István Nyirkosin kanssa vuonna 1993.
9–10. Johtaja Árpád Jelinkó (oikealla) järjesti useita suuria näyttelyitä, joita esiteltiin Suomen lisäksi myös Baltian maissa. István Nádlerin (keskellä) näyttelyn avajaiset Riian Ulkomaisen taiteen museossa 1998.
11. Vuodesta 1999 lähtien Unkarin kulttuurikeskus on järjestänyt joka vuosi eri kaupungissa Unkarin kulttuurin viikko -tapahtumasarjaa. Ensimmäisenä vuonna esiintyi Tampereella Márta Sebestyén ja Muzsikás-yhtye.
1990-luku
14. Instituutissa pidettyjä unkarin kielen kursseja on alusta alkaen järjestänyt Helsingin Suomi-Unkari Seura. Viikonlopun intensiivikurssille osallistujia vuonna 1998.
12–13. Maakuntafestivaalit lisäävät hyvin Unkari-kuvan tunnettuutta. Kuopiossa kesällä 1998 järjestettyä unkarilaista viinijuhlaa tukivat suurlähetystön lisäksi Unkarin matkailu Oy. ja Unkarin maatalouden markkinointikeskus. Kulttuurikeskukselta tapahtumaan saatiin näyttely. 15. Helsingin Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus vuokrasi Tallinnasta Viron tiedeakatemian 17 neliömetrin tilan osoitteesta Roosikrantsi 6, jonne Anne Hütt ryhtyi osaaikaiseksi virkailijaksi. Unkarin kulttuuriedustuston Tallinnassa avasivat 13. syyskuuta 1992 Unkarilaisten maailmanliiton puheenjohtaja Sándor Csoóri (keskellä vasemmalla) ja kulttuuriministeri Märt Kubo (oikealla) suurlähettiläs Béla Jávorszkyn (keskellä) läsnä ollessa.
16. Jukka Haverinen järjesti instituutin näyttelyitä ja elokuvanäytöksiä 1990-luvun puolestavälistä lähtien kahden vuosikymmenen ajan.
17. Suomi-Unkari Seuran jäsenlehti raportoi edelleen instituutin tärkeimmistä tapahtumista, kuten 15-vuotisjuhlasta.
18. Instituutissa järjestettiin säännöllisesti Unkari-asiantuntijoiden kokoontumisia. Osa luennoista julkaistiin yliopistojen julkaisusarjoissa. Vuoden 1989 kielitieteen symposiumin esitelmät julkaisi Turun yliopisto.
19–20. Unkaria esittelevistä, ajankohtaisista suomenkielisistä julkaisuista oli suuri puute. Tähän vastasi Sándor Csúcsin ja Mikko Cajanuksen toimittama kulttuurikeskuksen esite, joka valmistui alun perin vuonna 1995 40-sivuisena. Gábor Richlyn toimittamana ilmestyi julkaisun uudistettu, 130-sivuinen laitos.
21. Jyväskylän yliopistoon syntyi useamman laitoksen monitieteisenä yhteistyönä Tuomo Lahdelman johtama hungarologian oppiaine. Ensimmäinen julkaisu ilmestyi vuonna 1991. Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitokseen perustettu Suomen Kodály-keskus järjesti seminaareja, musiikinopettajakoulutuksia ja väitöksiä sekä julkaisi vuosikirjasarjan.
22. Suomen ja Unkarin väliset kulttuurialan työsuunnitelmat, Suomi-Unkari Seura ja kulttuurikeskus kiinnittivät erityistä huomiota nuoriin. Yksi keino oli vuodesta 1984 joka neljäs vuosi järjestettävä koulujen teemaviikko, jota mainostettiin julistekilpailuun lähetetyillä lasten piirustuksilla.
2000-luku
1–3. Kulttuurikeskuksen 20-vuotisjuhlan vastaanotolle osallistui kulttuuriministeri Zoltán Rockenbauer (keskikuvassa oikealla) ja Ulkomaaninstituuttien osaston pääjohtaja Géza Entz (vasemmalla). Hänen vieressään ovat johtaja Árpád Jelinkó, suurlähettiläs József Vig sekä tulkkina Juhani Huotari.
Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus muutti vuonna 2002 näkyvämmälle paikalle lähemmäs ydinkeskustaa. Kaisaniemenkatu 10:ssä sijaitsevan rakennuksen katutasolta ostettu 490 neliömetrin kokoinen kiinteistö mahdollisti esteettisen näyttelytilan ja käytännöllisen monitoimitilan. SuomiUnkari Seuran toimisto muutti tiloihin samalla instituutin kanssa. Unkarin liittyminen EU:hun vähensi valtion roolia Suomen ja Unkarin kulttuurisuhteissa. Kulttuurikeskus pyrki itse aloittamaan näyttäviä kulttuurihankkeita sekä liittymään suurempiin kulttuuritapahtumiin. Pääkaupungin ulkopuolelle kehittyi kaksi tärkeää toimintamuotoa: joka vuosi eri kaupungissa järjestetty Unkarin kulttuuriviikot -tapahtumasarja sekä unkarilaistaiteilijoiden esiintymisen tukeminen suomalaisilla festivaaleilla.
4. Uuden instituutin suurin etu on kadulle avautuva, käytännöllinen näyttelytila. Avajaisten yhteydessä vierailijat toivotti tervetulleiksi Tamás Komoróczkyn videoinstallaatio Supervision.
5–6. Kuvanveistäjä Marja-Liisa Mäki-Penttilä (vasemmalla) rakentamassa taidemaalari László Hajdún kanssa toteuttamaansa yhteisnäyttelyä vuonna 2003. Instituutti sai usein avukseen Helsingin yliopiston unkarin kielen opiskelijoita, tässä Jani Heikkinen (oikealla).
7. Vuoden 1956 kansannousun 50. muistovuotta muistettiin instituutissa useilla tapahtumilla, joille taustan loi katutaisteluita kuvaava installaatio, joka on kuvassa rakenteilla.
8–9. Instituutin luotsaamiin neljän maan välisiin suuriin projekteihin lukeutui Péter Kornissin Transilvaniassa otettujen valokuvien näyttely, joka oli nähtävissä Kulttuurien museossa vuonna 2000.
2000-luku 11–12. Vuonna 2000 Helsingin yliopisto järjesti kulttuurikeskuksen tuella monitieteisen hungarologian konferenssin, jonka esitelmät julkaistiin yliopiston Unkariaiheisessa julkaisusarjassa. Instituutin tuella ilmestyi myös opiskelijoiden käännöksistä koottu historiallisten tekstien kokoelma.
10. Suomi-Unkari Seuran jäsenlehdessä tuli perinteeksi toivottaa instituutin uudet johtajat tervetulleiksi haastattelujen kautta. 13. Kulttuurikeskuksen aloitteesta suomennettiin ja julkaistiin kolme nykydraamaa, jotka esitettiin suomalaiselle yleisölle Budapestin kamariteatterin vierailunäytäntönä ja KOM-teatterin lukudraamaesityksenä vuonna 2002.
14. István Örkény -juhlavuoden kunniaksi instituutti järjesti Helsingin yliopiston kanssa suomalais-virolaisunkarilaisen kirjallisuusseminaarin vuonna 2002. Osa esitelmistä pääsi julkaistavaksi.
15. Gallen-Kallelan museo ja Budapestin Ernst-museo järjestivät useita Suomen ja Unkarin taidehistoriallisia suhteita käsitteleviä näyttelyitä, jotka olivat nähtävillä kummankin maan pääkaupungissa.
16–17. Instituutti tiedotti tapahtumistaan esitteillä ja painetuilla näyttelykutsuilla, joilla oli yhteinäinen ilme.
18–19. Unkarin kulttuuriviikoista tuli instituutin tärkeimpiä brändejä näyttelyineen, konsertteineen, teatteri- ja tanssiesityksineen sekä kirjallisuusiltoineen. Kulttuuriviikoille saapui usein produktioita unkarilaisista ystävyyskaupungeista, esimerkkinä Siófokin tanssiryhmän vierailu Oulussa vuonna 2000. Kuopiossa muutamiin tapahtumiin osallistui myös opetus- ja kulttuuriministeri István Hiller.
20. Neljä maata oli mukana Pécsin Janus Pannonius -museon materiaaleista kootussa Vasarelynäyttelyssä. Näyttelynavajaiset Riian Ulkomaisen taiteen museossa vuonna 2001.
21. Festivaalien unkarilaisten esiintyjien tukeminen on ollut instituutin tärkeä tehtävä. Esimerkiksi Espoon Urkuyö & Aaria -festivaalin kanssa yhteistyö on ollut säännöllistä, vuonna 2000 esiintymässä oli oopperalaulaja Ilona Tokody.
2010-luku Valtion rooli Suomen ja Unkarin välisten kulttuurisuhteiden koordinoinnissa on vähentynyt edelleen kuluneina vuosina, eikä valtioiden välistä työsuunnitelmaa ole enää uusittu. Täten useita uusia tehtäviä on siirtynyt Helsingin Balassi-instituutille, joka on vuosittain mukana 100–150 Suomessa järjestettävän Unkari-aiheisen tapahtuman toteutuksessa. Arvokkaiden perinteiden jatkamisen lisäksi instituutti etsii jatkuvasti uusia toimintamuotoja. Nykyään ympäri maailmaa on jo 26 Unkarin kulttuuri-instituuttia, joiden verkostossa vuonna 2020 käyttöönotetun uuden nimityksen ja ilmeen omaksui käyttöönsä myös 40-vuotista taivaltaan juhliva Helsingin instituutti.
1–3. Vuoden 1956 kansannousun 60. muistovuoden johdosta Örs Csete täydensi kuvasarjaansa unkarilaisista vapaustaistelijoista kansannousua auttaneiden suomalaisten valokuvilla. Gábor Richly puolestaan haastatteli näitä suomalaisia, ja tästä yhteistyöstä syntyi kaksikielinen kirja ja kiertonäyttely.
4. Instituutti juhlisti 30-vuotista taivaltaan julkaisemalla nykykirjallisuusantologian, päätoimittajana Anna Tarvainen.
5–6. Kulttuurikeskus huomioi talvisodan 75. muistovuoden Unkarin tarjoamaa sotilaallista apua esittelevällä kirjalla ja näyttelyllä. Helsingin Sotamuseon näyttelynavajaisissa (vasemmalta) kuraattori Gábor Richly, museonjohtaja Harri Huusko ja Budapestin Balassi-instituutin kansainvälisten asioiden johtaja Dezsô Szabó vuonna 2015.
7–8. Suomi-Unkari Seuran jäsenlehti esitteli aiempien instituutinjohtajien tapaan myös Ildikó Márkusin. Gábor Richly puolestaan herätti johtajana Helsingin Sanomien mielenkiinnon.
11. Ministeri Zoltán Balog avaamassa Kirjamessuja.
9. Unkari oli Helsingin Kirjamessujen teemamaana vuonna 2012, jolloin avautui mahdollisuus lähes 30 unkarilaisvieraan esittelyyn. Näiden neljän päivän aikana instituutti järjesti viitisenkymmentä tapahtumaa.
10. Lastenkirjallisuudesta keskustelemassa (vasemmalta) kääntäjät Laura Bába ja Ottilia Kovács, kirjailija Timo Parvela sekä Tiina Lehtoranta (FILI).
12. Tunnetuimpana vieraana Péter Esterházy, unkarilaisen proosan uudistaja.
13. Avajaisvastaanotolla Pál Mácsai ja Terhi Panula antavat esimakua István Örkényin minuuttinovelleista.
2010-luku 14. Näyttelijä-ohjaaja Dávid Kozma on järjestänyt kulttuurikeskuksessa säännöllisesti suomenkielisiä lukuteatteriesityksiä. Tästä syntyi muiden maiden kulttuuri-instituuttien kanssa yhteistyössä kansainvälinen R.E.A.D.-festivaali. Kozma esittämässä monodraamaa instituutissa vuonna 2015.
15. Vuonna 2019 kulttuurikeskus järjesti Suomen unkarilaisten yhdistyksen kanssa Örkény-teatterin Diggerdrájver-näytelmän vierailuesityksen. Lavalla Attila Epres (keskellä), Levente Tristan Ford (vasemmalla) ja Annamária Ford.
18. László Harisin vuoden 1956 tapahtumia kuvaava valokuvanäyttely avattiin 23. lokakuuta 2013 kulttuurikeskuksen galleriaan. Vastaanottotiskillä instituutin työntekijät Minnamari Pitkänen (istumassa) ja Sonja Laitinen.
20. Bogányin muusikkoperheen Suomeen muuttamisen 30-vuotisjuhlaa muistettiin vuonna 2018 juhlakonserttisarjalla, jossa esiintyivät kaikki neljä sisarusta: (vasemmalta) Bence, Gergely, Tibor ja Bernadett.
16–17. Tanssitaiteilijakoreografi Rita Góbin ryhmä instituutissa Taiteiden yönä vuonna 2014 ja Metropolia Ammattikorkeakoululla rumpali Dávid Szegôn kanssa vuonna 2016.
19. Kielisukulaisuuskin on peruste järjestää yhteistapahtumia virolaisten kanssa. Instituutissa järjestetyn Lennart Meren muistonäyttelyn avajaisissa kulttuurikeskuksen johtaja Budapestin Viro-instituutin aiemman johtajan Anu Kippaston (vasemmalla) ja Helsingin Viro-instituutin johtajan Grete Ahtolan kanssa vuonna 2014.
21. Unkari lahjoitti 100-vuotiaalle Suomelle Bogányi-flyygelin. Soittimen luovutustilaisuus Musiikkitalolla joulukuussa 2017.
22. Sárik-trio tarjoili todellisia musiikillisia herkkupaloja soittaessaan Béla Bartókin sävellyksiä omina jazz-sovituksinaan Bogányi-pianolla vuonna 2019.
Open Waters 23–24. Pianisti-säveltäjä László Süle aloitti vuonna 2013 kulttuurikeskuksen jazzkonserttisarjansa, jossa hän esittää eri soittimia soittavien muusikkopartnereidensa kanssa vanhoja ja uusia sävellyksiään. Elektroakustista kanteletta soittamassa Senni Eskelinen – tämän duon kanssa kulttuurikeskus julkaisi myös CD-levyn.
László Süle Senni Eskelinen
Vuoden 2019 tapahtumia Vuonna 2019 Helsingin Balassi-instituutti osallistui yli 150 Unkari-aiheisen tapahtuman järjestämiseen ja toteuttamiseen. Näistä noin puolet järjestettiin kulttuurikeskuksessa ja loput muualla. Tapahtumiin kuului 18 näyttelyä, 39 konserttia tai muuta musiikkitapahtumaa, 27 elokuvanäytöstä, 11 kirjallisuus- ja teatteritilaisuutta, 13 tanssiesitystä, 13 yleissivistävää luentoa, 12 koulutustilaisuutta tai koululaisille tarkoitettua ohjelmaa sekä 23 muuta kulttuuritapahtumaa, joista suurin osa toteutui suomalaisten yhteistyökumppaneiden avulla.
Vuoden 2019 tapahtumia