UMG 2025

Lapin yliopiston graafisten suunnittelijoiden opiskelijoiden vuosijulkaisu

Toukokuu 2025 – Rovaniemi

Unhinged Magazine Grinders

LEVANTISSA TUHOA

Israelin sotajoukot ovat kirjoittamishetkellä surmanneet lokakuusta 2023 alkaen Gazassa yli 50 100 ihmistä, joista neljäsosa oli alle 12-vuotiaita lapsia. Gazan väkiluku oli ennen sodan alkamista noin 2 miljoonaa. Kaikkia kuolonuhreja ei ole tilastoitu, sillä ruumiita on edelleen esimerkiksi rakennusten raunioissa. YK:n ihmisoikeustoimisto on analysoinut, että marraskuun 2023 ja huhtikuun 2024 välillä noin 3/4 kuolonuhreista oli lapsia ja hieman vajaa puolet naisia. Suurin osa heistä oli tapettu asuinrakennuksiin, sillä Israel oli käyttänyt laajamittaista tuhoa aiheuttavia aseita tiheään asutetuilla alueilla. 90% Gazan väestöstä on menettänyt kotinsa ja 80% Gazan kaistan rakennuksista on tuhottu.

Israelissa on ollut huomattavia mielenosoituksia, joissa Netanjahua hallituksineen syytetään sodan jatkamisesta ja uhraamisesta omien poliittisten intressiensä vuoksi. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on hiljattain väläytellyt Netanjahun tuella visiotaan sodanjälkeisen Gazan kaistan jälleenrakentamisesta ‘"Lähi-idän Rivieraksi’’ ja palestiinalaisten uudelleensijoittamisesta eri arabimaihin. Tämä tarkoittaisi kokonaisen kansan pakkosiirtämistä kolonialistisen matkailukohteen tieltä ottamatta huomioon laajoja sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita tällainen projekti väistämättä toisi tullessaan. s.8

“Yöllä pakkasta, päivällä auringonpaistetta. Kevät saapunee vasta heinäkuussa”

Neva Lipponen – Miksi juuri tämän lehden pitää kestää maailman tappiin asti? Pitääkö minkään taiteen olla ikuista? Asiaa syvemmin pohtiessa tajuaa kuinka paljon elämässä yleisesti pyritään ikuistamaan asioita. Joskus niinkin paljon, että unohdetaan kokonaan olla kyseisessä tilanteessa läsnä. s.4

Joni Pyhäjärvi

Metallimusiikin saralla genren hihamerkit ovat tehneet huomattavaa paluuta lähivuosina, muuttuen yksinkertaisesta varsinaisiksi taidonnäytteiksi. Mutta mistä moinen muutos ja miltä skene näyttää nykyään?

ARTIKKELI

Paneudun artikkelissa hihamerkkien sekä niiden ohessa menevien takkien historiaan ja variaatioihin sekä perehdymme muuan hihamerkkidistron taustatarinaan. s.18

Halpoja aterioita Jumissa keskiajalla

Kaikille nälkäisille on nyt tarjolla 20 herkullista ja halpaa lehdestä irrotettavaa reseptiä, joilla selviät niin kylmän talven kuin epävarman tulevaisuudenkin yli. s.31

Löysikö lehti madonreiässä tiensä keskiaikaisen Lontoon kaduille? Oletko aikamatkaaja jumissa menneisyydessä? Artikkeli tarjoaa sinulle vinkkejä siellä selviytymiseen. s.36

Eeva Hantula

Satu Aspegren on Lapin yliopistosta vuonna 2023 valmistunut taiteen maisteri ja freelance-graafikko. Hän teki pro gradu -tutkielmansa ohessa lastenkirjan Hautajaisissa sataa aina, jonka rovaniemeläinen kustantamo Sininen Jättiläinen julkaisi vuonna 2024. Hän tekee tällä hetkellä freelancerina kuvituksia eri-

laisiin julkaisuihin sekä kirjoittaa ja kuvittaa seuraavaa lastenkirjaansa. Lisäksi Aspegren on mukana tuottamassa Weleholaa, rovaniemeläistä elämän simulaatiopeliä. UMG haastatteli Aspegrenia liittyen kuvakirjan tekemiseen, kirjan julkaisemiseen ja yrityksen perustamiseen. s.14

Rosa Kauppi – Activism takes many forms—ranging from largescale protests to small, everyday actions that reflect personal values. I was curious to explore how different people perceive activism and how it manifests in their daily lives. Is activism always about taking matters to the streets, or can it be found in the choices we make as consumers, the conversations we have, and the causes we support online? s.28

Jaakko Hirvasniemi – Polyvinyylikloridikiekkojen myynti on kasvanut huimaa vauhtia viime vuosien aikana ylittäen CD-levyjen myyntiosuuden ensimmäistä kertaa sitten CD-levyjen vallanvaihdon jälkeen. Vinyylien keräilyyn liittyy kuitenkin monia nyansseja, joihin artikkeli tarjoaa vastauksia. s.12

s.42

s.47

Taide ei ole ikuista Tekstaripalsta Koira häkissä

Graafisen suunnittelun professori Leena Raappana-Luiro kommentoi syvällisissä merkeissä taiteen pysyvyyttä ja siitä, mitä meistä ajan jättäessä jää jälkeen. s.44

Koulun käytävillä tallustaville on jälleen annettu ääni lehden sivuilla. Tutustu peräpohjolan mitättömiin mielipiteisiin sekä paikallisten kylähullujen elämänoppeihin. s.16

Lehden kaaoksessa päätoimittajan kirjoituksen paikka rajoittui tähän pieneen länttiin lehden reunassa. No, otan sen mitä saan ja hyödynnän paikkani parhaan mukaan! Joten...

Eeva Hantula

UMG on Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoiden vuosittainen yhteisölehti, joka toteutetaan osana alan maisteriopintoja.

ISSN-2342-382X

Verkkolehti graphic.fi/umg2025

Sosiaalinen media

Instagram & BlueSky: @umgmagazine

Logo & kansi

Joni Pyhäjärvi

Päätoimittaja

Joni Pyhäjärvi

Art Directorit

Joni Pyhäjärvi

Ama Penttilä

Web Designer

Jasmin Sipola

Työryhmä

Eeva Hantula

Jaakko Hirvasniemi

Rosa Kauppi

Neva Lipponen

Ama Penttilä

Joni Pyhäjärvi

Jasmin Sipola

Suvi Sipola

Susanna Tiainen

Vastuuopettajat

Mirja Lönegren mirja.lonegren@ulapland.fi

Lasse Paldanius lasse.paldanius@ulapland.fi

Painosmäärä 1000kpl

Paino Sanoma Paperi 48,8g 59 vaalea

Kirjaintyylit

Plantin MT Pro

Postikortit & tarra-arkit 400kpl

Korttipaperi

300g Munken Polar Kortti- ja tarrapaino Popa

Rovaniemellä, keväällä 2025

Kuvitus Henry McCarter (1901)

Kuvankäsittely ja taitto

Joni

Pyhäjärvi

Lehden sisällys

4-5 Joku mehukas otsikko tähän

Neva Lipponen

6 Tekijät

Kuvat Neva Lipponen

Taitto Susanna Tiainen

7 Tekijöiden soittolistat

Taitto Jaakko Hirvasniemi

8-11 Pohjoista solidaarisuutta Palestiinan puolesta

Teksti Eeva Hantula

Kuvitus Jasmin Sipola

Taitto Neva Lipponen

12-13 Vinyylinkeräilijän päiväkirja

Jaakko Hirvasniemi

14-15 Maister iopiskelijasta lastenkirjailijaksi

Teksti Eeva Hantula

Kuvitus Satu Aspegren

Taitto Susanna Tiainen

16-17 Textaripalsta

Ama Penttilä

18-21 Teräs ja tekstiili: Hihamerkit metallimusiikin kentällä

Joni Pyhäjärvi

28-29 One world, many thoughts.

Teksti ja taitto Rosa Kauppi

Kuvitus Neva Lipponen

31-34 Kevyen kukkaron aterioita

Joni Pyhäjärvi

36-41 Ajan taaxe eli cuinca selwitä cesciajalla

Eeva Hantula

44-45 Taide ei ole ikuista... vai onko?

Teksti Leena Raappana-Luiro

Kuvitus ja taitto Joni Pyhäjärvi

46 Päivän sää

Teksti Jasmin Sipola

Kuvitus ja taitto Suvi Sipola

47 Ilmoituksia

Susanna Tiainen

Taidetta

Julisteet ovat tarkoitettu lehdestä irrotettaviksi. Tämän tehdäksesi, poista lehden keskellä olevat kaksi niittiä, jolloin sivut irtoavat toisistaan.

22, 27 Juliste: “Yökukkia”

Joni Pyhäjärvi

23 Runo

Rosa Kauppi

24-25 Juliste: “Ultimate Mushroom Garden”

Neva Lipponen

30 Kuvitus: “Ujoa Miestä Grillataan”

Ama Penttilä

42-43 Sarjakuvia

Jaakko Hirvasniemi & Eeva Hantula

Joku mehukas otsikko tähän

Neva Lipponen

Perjantai 24.1.2025, kello 9:15. Enemmän tai vähemmän väsynyt ja joululomalla “levännyt” joukko opiskelijoita kokoontuu Lapin yliopistolla luokkaan F2081. Jokainen heistä tietää, mikä pian odottaa. On tullut taas se aika vuodesta, kun uusi UMG-toimitus lähtee käyntiin. Luokassa vallitsee innostunut ja hyvällä tavalla kaoottinen tunnelma, kaikki heittelevät juttu- ja nimi-ideoita ilmoille ja naur u raikaa käytävälle saakka. Jo tässä kohtaa on mahdollista aistia, että jotain ennennäkemätöntä on tuloillaan. Paikalle kokoontunut tuleva UMG 2025-lehden toimitus on upea joukko eri vuosikurssien opiskelijoita, joista jokaisella on omat erikoisosaamisensa ja mielenkiinnon kohteensa. Nimiehdotuksista eniten huvitusta herättävät Ultra Mega

Graafikko sekä Ujo Mies Grillaa. Tuntemattomista syistä omalaatuinen toimituksemme ei kuitenkaan päätynyt kumpaankaan näistä. Jatketaan tarkkailua.

Joku helmikuinen päivä 2025. Toimitus painii edelleen nimen ja teeman kanssa. He ovat mitä ilmeisemmin onnistuneet kokoamaan aivan mahtavan kokoelman artikkeleita ja aiheita, joista toimittajat haluavat kirjoittaa. Ainoa mikä edelleen heiltä puuttuu, on selvä teema. Ja tällöin luokkahuoneessa syttyy kollektiivinen hehkulamppu päiden yllä. Sana unhinged kuvaa aika hyvin koko toimituksen olemusta…ja sattuupa se vielä alkamaan U-kirjaimella. Eikä aikaakaan, kun vuoden 2025 UMG on vihdoin saanut nimensä: Unhinged Magazine Grinders Tämä nimi kuvastaa tämän vuoden UMG lehteä ja sen tekijöitä täydellisesti. Artikkeleita on kasattu laidasta laitaan ja myös lehden formaatti on uudenlainen. Aikakauslehden tyylisestä toteutuksesta hypätään ajassa taaksepäin vanhaan kunnon sanomalehteen. Tätä päätöstä tehdessä toimituksella herää huoli sanomalehtien kestävyydestä. Mitä iloa on lehdestä joka saattaa hajota käsiin. Nopeasti herää myös ajatus, joka ratkaisee tekijöidemme huolen: miksi tämän pitää olla ikuista? Miksi juuri tämän

Skannattu ja editoitu lumen print vedos, 2024. Neva Lipponen

Skannattu ja editoitu lumen print vedos, 2024. Neva Lipponen

lehden pitää kestää maailman tappiin asti? Pitääkö minkään taiteen olla ikuista?

Asiaa syvemmin pohtiessa tajuaa kuinka paljon elämässä yleisesti pyritään ikuistamaan asioita. Joskus niinkin paljon, että unohdetaan kokonaan olla kyseisessä tilanteessa läsnä. Taidetta tehdessä pyritään valitsemaan materiaalit jotka säilyvät mahdollisimman pitkään. Digitaalisesti työskennellessä tiedostot parhaimmillaan useaan eri paikkaan. Printtejä valmistaessa tähdätään löytämään niin hyvälaatuinen paperi kuin suinkin mahdollista. Toimituksemme syvenee pohtimaan näitä kysymyksiä. On selvempääkin selvää, että he haluavat rikkoa tämän muotin, joka heille on tietämättään asetettu ja lähteä tekemään jotain kokeellisempaa.

Maailmassa on lukemattomia eri taiteenlajeja joiden alle kuuluu vielä suurempi määrä erilaisia menetelmiä.

Yksi oleellisesti taiteen pysyvyyteen liittyvä metodi on kokeellisen valokuvan menetelmä nimeltä lumen print. Tämä tekniikka perustuu kaikessa yksinkertaisuudessaan erilaisten asioiden ja esineiden asettamiseen valoherkälle paperille, jonka jälkeen paperin annetaan valottua yksinään 30-60 minuuttia. Lopputulos on suurimmaksi osaksi tekijän kontrolloimattomissa. Jos printin haluaa tämän jälkeen säilyttää “ikuisesti”, se pitää joko kiinnittää kemikaalisesti pimiössä (joka tuhoaa värisävyjä) tai skannata (joka altistaa valoherkän materiaalin voimakkaalle valolle tummentaen sitä). Eli yritykset saada teos säilymään tuhoavat sitä. Tämä muodostaa kauniin metaforan asioiden arvostamisesta sellaisenaan, ilman tarvetta säilyttää ne ikuisesti.

“Ujo Mies Grillaa”

Torstai 3.4.2025, kello 12:15. Ahkerat toimituksen jäsenet valuvat yksi kerrallaan luokkaan F2080. On tullut aika tehdä viimeiset työnjaot. Artikkelit on kirjoitettu (tai ainakin suurin osa niistä) ja vastuu niiden taitoista ja kuvittamisesta jaetaan opiskelijoiden kesken. Tämän jälkeen kukin heistä lähtee omiin puuhiinsa. Tunnelma on odottavainen, he kaikki taitavat tietää asioiden olevan loppusuoralla. Ja niinhän ne olivat, sillä

luet parhaillaan uusinta UMG-julkaisua. Joten tervetuloa nauttimaan toimituksemme tämän kevään tuotoksista. Kukapa tietää, mitä löydät näiden sivujen välistä. Ehkä vinkkejä opiskelijabudjetilla ruokailuun tai ideoita, mitä tehdä

tällä lehdellä sen luettuasi. Nauti siis lukuhetkistäsi, lehden ollessa vielä tässä.

Skannattu ja editoitu lumen print vedos, 2025. Neva Lipponen

Me, Unhinged Magazine Grinders

Valokuvat Neva Lipponen

Taitto Susanna Tiainen

Keitä ovat he, jotka yön pimeydessä puurtavat ja sinivalon kajossa ideoitaan uurtavat?

UMG-lehti on toteutettu osana Lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopintoja. Voimistuvan poliittisen ilmapiirin kunniaksi lehden teemaksi muodostui tänä vuonna sanomalehteä jäljittelevä ilme ripauksella uutta sekä vanhaa.

Työryhmän vastuuopettajina ovat toimineet tänä vuonna Lasse Paldanius ja Mirja Lönegren.

Joni Pyhäjärvi

Päätoimittaja, AD

Pyhäjärvi on Rovaniemeltä kotoisin oleva kolmannen vuoden graafikko, joskin uravalinnasta huolimatta hän ei ole vielä täysin varma tulevaisuudensuunnitelmistaan. Häntä kuvataan usein kuuliaaksi ja ahkeraksi, joka toisinaan koituu hänen kohtalokseen. Poikkeuksellisen suuri musiikinkuluttaja, lempigenreinään atmosfäärinen- ja melodinen black metal, dungeon synth ja space ambient. Taidokas geometrisissä muodoissa ja suuri käsillätekijä ja näpertelijä. Pyhäjärvi oli kirjoitushetkellä 23-vuotias.

Instagram @jonipyhajarvi @veilofthevoidpatches

Neva Lipponen

Valokuvaaja

Viidennen vuoden graafisen suunnittelun opiskelijan Neva Lipposen voi löytää yliopiston nurkista omituisiin kellonaikoihin värkkäilemässä kameran kanssa. Hän inspiroituu eniten tekstuureista, valoista ja varjoista sekä erilaisista valokuvauksen kokeellisista menetelmistä. Työssään Lipponen innostuu valokuvalla ja typografialla leikittelystä. Vapaa-ajalla hänet voi usein nähdä haahuilemassa metsissä miettimässä syntyjä syviä.

Instagram @neva.visuals

Jaakko Hirvasniemi

Toimittaja

Jaakko on 27-vuotias metallimusiikin suurkuluttaja Sodankylästä, josta hän on tullut tänne etelän suuntaan lämmittelemään ja opiskelemaan graafista suunnittelua. Kesällä Jaakolla koittavat uudet tuulet, kun hän muuttaa Helsingin Vallilaan. Kenties hän löytää sieltä unelmaduuninsa, joka on suunnitella levynkansia.

Instagram @pikku_jaska

Susanna Tiainen

Somekoordinaattori, taittaja Tiainen on neljättä vuotta graafista suunnittelua opiskeleva oman tiensä kulkija, jonka polku on toistaiseksi kulkenut Vantaalta Rovaniemelle. Visu-aalinen rytmi, elementtien ja kuvioiden toistuvuus ja kerroksellisuus lämmittävät hänen sydäntään. Äärimmäisen tarkaksikin luonnehdittu pikkutarkka pipertäjä, joka ei aina näe metsää puilta, näiden kaarnan yksityiskohtiin takertuessaan.

Instagram @suskitii @sutiaine

Suvi Sipola

Sähköpostivastaava

Suvi on kokemuksen muotoilija, joka kasvoi opiskeluvuosien myötä graafisen suunnittelun ihailijaksi. Hän pyrkii pitämään pakan käsissään, vaikka lattialle levinneet kortit muodostavat hänen mielestään jotain niin kiinnostavaa. Hän nauttii havainnoinnista sekä järjestelemisestä. Tässä projektissa aika kuluu sähköpostin äärellä niin paino- kuin yhteistyöasioissa.

Instagram @ssuvi.art

Jasmin Sipola

Web designer, taittaja

Jasmin on neljännen vuoden graafisen suunnittelun opiskelija, joka palasi Puolasta uudelleen opiskelemaan pohjoiseen. Tämä entinen restonomi innostuu seikkailuista ja museovierailuista, kuuntelee milleniaalien throwbackeja repeatilla ja nauraa isävitseille. Hänen visualisoinneissaan näkyy inspiraatio ympäristöön ja mieltymys lämpimiin väreihin.

Instagram @japolainen Portfolio jasipola.myportfolio.com

Ama Penttilä

AD, kuvittaja

Penttilä on neljännen vuoden graafikko-opiskelija. Tekee sitä sun tätä ja tykkää laaja-alaisesti kaikenlaisen visuaalisen homman tekemisestä innostuksen iskiessä. Värit ja kontrastit tekevät hänet onnelliseksi.

Instagram @ama.fi @feyr4l

Rosa Kauppi Toimittaja

Rosa on neljättä vuotta graafista suunnittelua opiskeleva kulttuurin suurkuluttaja. Kaikki ravisteleva ja säväyttävä kiehtoo tätä seikkailijaa.

Eeva

Toimittaja, taittaja

Hantula on entinen puuseppä ja nykyinen graafikko-opiskelija, jonka elämä koostuu taiteilijuudesta, aktivismista, satunnaisista DJ-keikoista ja muusta puuhastelusta konemusiikin parissa, yhden vanhan koiran ja kahden nuoren kissan huoltajuudesta, keskiaika-fiilistelystä sekä tosiTV-ohjelmien katsomisesta ja analysoimisesta kumppaninsa kanssa. Hän on ideoiden Sampo ja sanojen seppä, joka tarvitsisi aikakoneen, jotta saisi kaiken haluamansa toteutettua ja sanottua. Hänen elämänsä rakkaus on esittävän nykytaiteen kollektiivi Muutos Company.

Instagram @artevaevaeva @muutoscompany Portfolio eevahantula.myportfolio.com

Hantula

Pohjoista solidaarisuutta Palestiinan puolesta

Teksti ja kuvankäsittely Eeva Hantula Taitto Neva Lipponen

Elämme epäreiluja aikoja. Jokainen, joka altistaa itsensä tavalla tai toisella uutisille maailman tapahtumista tietänee tämän. Maailma kirjaimellisesti palaa ja oikeistopopulismi sekä uusliberalismi jylläävät villinä romuttaen ihmisoikeuksia, hyvinvointivaltioita ja ekosysteemejä. Etenkin heikoimmassa asemassa olevien elämä on muuttunut tai on vaarassa muuttua sietämättömäksi. Lähi-idässä tapahtuu tällä hetkellä historiallisen merkittävä humanitaarinen kriisi, jonka kaikessa järjettömyydessään vain annetaan tapahtua. Palestiinalaisalueella on meneillään Israelin harjoittaman 76 vuotta kestäneen rotuerottelun, 57 vuotta kestäneen laittoman miehityksen ja 17 vuotta kestäneen Gazan kaistan saarron kulminaatio.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu käynnisti sodan palestiinalaisia vastaan, kun terroristijärjestö Hamas iski 7.10.2023 Etelä-Israeliin surmaten noin 1200 ihmistä. Netanjahun virallinen syy sodalle on Hamasin tuhoaminen, mutta esimerkiksi New York Timesin artikkelissa ‘Buying Quiet’: Inside the Israeli Plan That Propped Up Hamas kerrotaan, että hän on kannustanut Qatarin valtiota rahoittamaan Hamasia vuosien ajan, jotta Palestiinan hallinto pysyisi terroristijärjestöllä ja jotta puheilta Palestiinan valtion perustamisesta vältyttäisiin.

Israelin sotajoukot ovat surmanneet jutun kirjoittamishetkellä lokakuusta 2023 alkaen Gazassa yli 50 100 ihmistä, joista neljäsosa oli alle 12-vuotiaita lapsia. Gazan väkiluku oli ennen sodan alkamista noin 2 miljoonaa. Kaikkia kuolonuhreja ei ole tilastoitu, sillä ruumiita on edelleen esimerkiksi rakennusten raunioissa. YK:n ihmisoikeustoimisto on analysoinut, että marraskuun 2023 ja huhtikuun 2024 välillä noin 3/4 kuolonuhreista oli lapsia ja hieman vajaa puolet naisia. Suurin osa heistä oli tapettu asuinrakennuksiin, sillä Israel oli

käyttänyt laajamittaista tuhoa aiheuttavia aseita tiheään asutetuilla alueilla. 90% Gazan väestöstä on menettänyt kotinsa ja 80% Gazan kaistan rakennuksista on tuhottu. Etelä-Afrikka nosti joulukuussa 2023 syytteen Israelia vastaan kansanmurhasta. Kansainvälinen tuomioistuin ICJ on tämän jälkeen todennut muun muassa, että Israelin jatkuva miehitys palestiinalaisalueella on laitonta ja että yleissopimuksen kansanmurharikoksen estämisestä ja siitä rankaisemisesta (kansanmurhasopimus) allekirjoittaneiden maiden ei tulisi pitää Israelin miehitystoimia laillisina tai avustaa niitä mitenkään. Israelin tulisi ICJ:n mukaan tehdä kaikkensa lopettaakseen kansanmurhasopimuksen vastainen toiminta palestiinalaisalueilla ja mahdollistaa peruspalvelujen ja humanitaarisen avun saaminen alueelle.

YK:n palestiinalaisalueen erityisraportoija Francesca Albanesen helmikuussa 2024 julkaistun raportin Anatomy of a Genocide –Human Rights situation in Palestine and other occupied Arab territories since 1967 perusteella Israelin toimintaa Gazassa on perusteltua kutsua kansanmurhaksi.

Tällä hetkellä Gazan kaista on täysin saarrettu ja sähkön- ja vedenjakelu sekä elintarvikkeiden pääsy alueelle on useaan otteeseen katkaistu. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 80% Gazan terveydenhoitojärjestelmästä on tuhottu. Alueen väestö on akuutissa nälänhädässä. Israel ja Hamas solmivat aselevon 19. tammikuuta, jolloin avustusrekat pääsivät vihdoin Gazaan. Aselevon oli tarkoitus mahdollistaa Israelin ja Hamasin väliset neuvottelut ja parhaimmillaan lopettaa sota. Israel kuitenkin esti humanitaarisen avun kulkemisen Gazaan aselevon aikana jo 2. maaliskuuta ja rikkoi aselevon 18.3. laajamittaisella yli 400 kuolonuhria vaatineella pommituksella. YK ilmoitti supistavansa toimintaansa Gazassa

Kuva Anna Pyhtilä

noin kolmanneksella kun hyökkäyksessä kuoli YK:n työntekijä.

Israelissa on ollut huomattavia mielenosoituksia, joissa Netanjahua hallituksineen syytetään sodan jatkamisesta ja israelilaispanttivankien uhraamisesta omien poliittisten intressiensä vuoksi. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on hiljattain väläytellyt Netanjahun tuella visiotaan sodanjälkeisen Gazan kaistan jälleenrakentamisesta "Lähi-idän Rivieraksi" ja palestiinalaisten uudelleensijoittamisesta eri arabimaihin. Tämä tarkoittaisi kokonaisen kansan pakkosiirtämistä kolonialistisen matkailukohteen tieltä ottamatta huomioon laajoja sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita tällainen projekti väistämättä toisi tullessaan.

Israel on laajentanut hyökkäyksiään myös Libanoniin ja Syyriaan ja pääsee jatkuvasti kuin koira veräjästä vedoten siihen, että puolustaa itseään terroristeilta, ja että kymmenet tuhannet siviiliuhrit ovat vain valitettavia vahinkoja tai vastapuolen ihmiskilpiä. Israel pitää yllä hyviä välejä Venäjän kanssa, eikä siksi tuomitse Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan tai anna Ukrainalle sotilaallista avustusta. Suomi taas tuomitsee. Silti Suomeen on ostettu satojen miljoonien eurojen arvoinen ilmatorjuntajärjestelmä Israelin valtion omistamalta yritykseltä, joka Ylen haastatteleman tutkija Antti Tarvaisen mukaan testaa kalustoaan miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Asekauppa sitoo Suomen kymmeniksi vuosiksi yhteistyöhön maan kanssa, jota voi perustellusti syyttää kansanmurhasta ja joka ei noudata ICJ:n sille asettamia vaateita kansanmurhan ehkäisemiseksi.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, useat suuryritykset vetäytyivät maasta, venäläiset tuotteet menivät boikottiin ja maa sai välittömän porttikiellon Euroviisuihin. Myös Lapin yliopisto osoitti solidaarisuuttaan muun muassa tarjoamalla ilmaisia opintojaksoja ukrainalaisile opiskelijoille ja koristamalla ravintola Petronellaa Ukrainan väreillä. Kun Hamasin terrori-iskun jälkeen Israel alkoi systemaattisesti hävittämään Gazan kaistaa, elämä Euroopassa jatkui normaalisti. Yliopiston sijaan joukko opiskelijoita koristeli yliopistoa solidaarisuuden merkkinä Palestiinan lipuin ja pro-Palestiina-julistein. Yliopisto poisti liput ja julisteet heti seuraavana arkipäivänä.

Kuulostaako tämä kaikki sinusta epäreilulta? Haluaisitko, että asiat muuttuisivat, mutta tunnet itsesi voimattomaksi isojen asioiden edessä? Kalvaako sinua jossain syvällä huono omatunto siitä, että saat itse lähinnä kärsiä satunnaiselle sotakuvastolle altistumisesta sosiaalisessa mediassa, mutta voit aina halutessasi laittaa puhelimen pois tai siirtyä katselemaan vaikka dänkkejä meemejä? Tuntuuko aktivismi sinusta kuitenkin hankalalta, liian radikaalilta, ankealta tai pelottavalta? UMG haastatteli rovaniemeläisiä Palestiina-aktivisteja Hanski Lapinojaa ja Vilma Posiota ja kokosi vinkkejä matalan kynnyksen aktivismin tekemiseen. Vinkkejä voi soveltaa Palestiinan lisäksi muihin tärkeisiin aiheisiin.

Kuka olet ja mitä teet elämässäsi?

Nimeni on Hanski, opiskelen tällä hetkellä klinikkaeläinhoitajaksi ja asustelen Rovaniemellä. Opintojen lisäksi teen teatteria, kirjoitan, luen ja seuraan aktiivisesti hiihtolajeja sekä yleisurheilua. Lisäksi soitan kitaraa punk-bändissä nimeltä Sukupuolet.

Olen Vilma Posio, 25-vuotias rovaniemeläinen. Pidän välivuotta, mutta jatko-opiskelut kiinnostaisivat taiteen tai kulttuurien tutkimuksessa. Viimeiset vajaa kaksi vuotta ovat pitäneet sisällään protestointia niin Palestiinan puolesta kuin myös Suomen oikeistohallitusta vastaan, mutta silloin kun en tee tätä, elän taidejutuista tai luen kirjoja.

Miten päädyit tekemään Palestiina-aktivismia?

H: Liityin aluksi valtakunnalliseen Palestiinaaktivistien muodostamaan Whatsapp-ryhmään, josta sain tietoa miekkareista (mielenosoituksista) ja kampanjoista. Muutin Rovaniemelle vuosi sitten ja lähdin mukaan paikalliseen toimintaryhmään. Minua on pienestä pitäen ajanut vahva oikeudenmukaisuuden eetos. Olen seurannut Israelin laitonta miehitystä ja apartheid-politiikkaa jo pitkään ja halusin tehdä jotain konkreettista asian eteen.

V: Kun näimme, miten totaalisella hävittämisellä Israel alkoi vastaamaan miehittämänsä

ja sortamansa kansakunnan vapautumispyrkimyksiin lokakuussa puolitoista vuotta sitten, tuntui, että jotain on tehtävä. Tekemättömyys ei tuntunut vaihtoehdolta. Kaikki lähti liittymisestä valtakunnalliseen matalan kynnyksen Palestiina-aktivismin WhatsApp-ryhmään, jossa jaettiin tietoa kampanjoista, vetoomuksista ja tulevista mielenosoituksista.

Miten olet (tässä tai muissa tapauksissa) järjestäytynyt?

H: Kollektiivimme nimi on Rovaniemi for Palestine ja tärkeää toiminnassamme on tietoisuuden lisääminen Palestiinan tilanteesta ja laittomasta miehityksestä, toiminnan läpinäkyvyys sekä vastuualueiden kierrättäminen. Kokoustamme säännöllisen epäsäännöllisesti ja haluamme pitää kollektiivimme vapaamuotoisena. Eli kuka tahansa Palestiina-aktivismista kiinnostunut voi tulla mukaan ja jokainen voi heitellä ideoita.

V: Olen mukana Rovaniemen Palestiina-kollektiivissa ja ympäri Suomea toimivan Crafts4Gazan toiminnassa.

Millaista aktivismia teet?

H: Aktivismini on intersektionaalista, osallistavaa, lempeää, antifasistista ja välillä aika riehakasta. Yhteisöllisyys on ollut minulle aina tosi tärkeää. Palestiina-aktivismin lisäksi sydäntäni ovat lähellä muunlajisten oikeudet eli toi-

min myös eläinoikeustyössä Viral Vegansin ja Eläinten turvakoti Auroran kautta. Lisäksi olen mukana #Punkstoon jälkimainingeissa syntyneessä Kohti turvallisempia tiloja -kollektiivissa. Innostun helposti uusista asioista ja inspiroivista tyypeistä, tykkään järjestää mielenosoituksia sekä tukikeikkoja. Lisäksi muusikkona ja teatterintekijänä otan kantaa ihmis- ja eläinoikeuskysymyksiin. Tykkään välillä paasata!

V: Aktivismiini kuuluu tiedon jakaminen somessa, vetoomuksien ja kansalaisaloitteiden allekirjoittaminen, viestien lähettäminen päättäjille, boikotteihin osallistuminen ja vapaaehtoinen solidaarisuustyö. Tällä hetkellä olen paikallinen vastaava käsitöitä ja muita tuotteita Palestiinan hyväksi myyvässä Crafts4Gazassa, joka on useassa Suomen eri kaupungissa vapaaehtoisvoimin toimiva ryhmä. C4G on mukana useissa Palestiinasolidaarisuustapahtumissa ja myyjäisissä, joista tulevat varat menevät suoraan Pohjois-Gazaan. Siellä olevat yhteyshenkilöt ostavat avustuksia, joiden hinnat ovat Israelin asettaman saarron takia epäinhimillisen korkeat, ja jakavat niitä ilmaiseksi paikallisille.

Mitä haluaisit vielä tehdä, mutta se ei ole mahdollista? Miten se voisi olla mahdollista?

H: Haluaisin tutustua aktivisteihin myös ulkomailla ja viritellä rajat ylittävää yhteistyötä. Se vaatisi enemmän aikaa, jota tällä hetkellä

Kuva Muhammet Emin Arslan

Julisteita Jätkä-patsaalla. Kuva Sari Koukku.

on käytettävissä hyvin rajallisesti. Myös opinto- ja lukupiirien järjestäminen kiinnostaa.

V: Olisi hienoa perustaa Sumudin, eli Suomen Palestiina-verkoston, uusi paikallisryhmä omaan kaupunkiimme, ja näin tehdä kestävää aktivismia Suomen tuen päättämiseksi Israelin kansanmurhalle, apartheidille ja laittomalle miehitykselle. Tarvittaisiin vain tarpeeksi ihmisiä, joiden elämäntilanne mahdollistaa sitoutumisen.

Millaista aktivismia et itse haluaisi tai pystyisi tehdä ja miksi?

H: Aktivismini lähtökohtana on inklusiivisuus, antifasismi ja kaikkien lajien tasavertaisuus. Näistä arvoista en tee kompromisseja. En halua myöskään polkea toisten oikeuksia omien päämäärieni saavuttamiseksi.

V: En pystyisi tekemään esimerkiksi someaktivismia, jossa täytyisi tehdä postauksia tiheään ja tasaiseen tahtiin ja somevaikuttajamaisesti. En haluaisi tehdä sellaista aktivismia, jonka keskiössä eivät ole palestiinalaiset itse. Edelleen näkee paljon keskustelupaneeleja, joissa valkoiset suomalaiset tutkijat keskustelevat Palestiinasta ilman palestiinalaisia. Välttelen aktivismia, joka ei vahvista paikallisten tai diasporassa elävien palestiinalaisten ääntä, koska sellainen keikahtaa helposti valkoiseksi pelastajuudeksi.

Miten pidät jaksamisestasi huolta?

H: Tämä on asia, josta toivoisin enemmän keskustelua. Eli miten pysyä järjissään kun maailma palaa ympärillä. Itselläni toimii lukeminen, kirjoittaminen, talvella hiihtäminen ja muina vuodenaikoina kairaan karkaaminen. Muutaman luottoystävän kanssa keskustelu. Vertaistuki on tosi tärkeää eli ajatusten vaihtaminen kanssa-aktivistien kesken usein helpottaa. Elämme kovia aikoja ja vastalääkkeenä sille voisi olla yhteisöllisyys, lempeys ja kuunteleminen. On myös todella ok laittaa välillä uutiset ja some kiinni ja suojata omaa mielenterveyttä.

V: Tuntuu, että tässä on ollut opettelemista. Somesta tulee helposti informaatiotulvaa. Viime keväänä tiedotusvälineiden puolueellisuus ja Israelin toimien oikeuttaminen yhä uudelleen nakersi jaksamista, joten ratkaisu oli valita muutama hyvä ja monipuolinen lähde, joilla pysyä ajan tasalla ja samalla olla kuormittumatta liikaa. Vastapainoa kuormittumiselle on onneksi saanut taiteesta ja luonnosta.

Mitä hyvää Palestiinaaktivismi on tuonut henkilökohtaisesti sinulle?

H: Ihan konkreettisesti se on tuonut elämääni uusia, samanhenkisiä tyyppejä. Yhdessä tekeminen on ollut tosi terapeuttista ja luonut uskoa parempaan. On helpottavaa päästä purkamaan ja puhumaan näistä asioista niiden oikeilla nimillä ja ihanaa huomata, että niin moni jakaa huolen ja surun palestiinalaisten kohtalosta. Olen käynyt hienoja, inspiroivia keskusteluja ja se rajat ylittävä solidaarisuus on ollut tosi voimauttavaa.

Kuva Anna Pyhtilä

Miten Rovaniemellä (tai muuallakin Suomessa) voi osallistua Palestiinaaktivismiin?

H: Osallistumalla meidän tapahtumiin ja nykäisemällä rohkeasti hihasta. Seuraamalla insta-tiliämme @roimielenosoitus pysyy kärryillä meidän tapahtumista. Sumud- Suomen Palestiina -verkostolla on paikallisryhmiä ympäri Suomea ja isommissa kaupungeissa on aktiivisia Palestiina-kollektiiveja. Kehotan lämpimästi osallistumaan mielenosoituksiin, pitämään yllä keskustelua, postaamaan sosiaaliseen mediaan ja korjaamaan ennakkoluuloja. On tärkeää pitää ääntä, sillä hiljaisuus tappaa.

V: Niinkin raskaan asian kuin kansanmurhan vastustaminen on kuitenkin tuonut myös paljon hyvää. On huomaamattaan tutustunut ihmisiin joka puolelta Suomea ja päässyt osaksi hienoja tapahtumia. Hyvin menneet miekkarit ja tukimyynnit, kuten esimerkiksi helmikuun lopulla pidetty solidaarisuuskahvila Mondella, ovat tuoneet onnistumisen kokemuksia.

V: Helpoiten pääsee mukaan osallistumalla paikalliseen toimintaan Palestiinan puolesta. Rovaniemi for Palestine -ryhmässä voi toimia aktiivisena ja auttaa ideoimaan ja järjestämään erilaista ohjelmaa, kuten mielenosoituksia, elokuvanäytöksiä ja keskustelutilaisuuksia. Voi myös harkita vetoamista aine- tai ammattijärjestöön, jotta se ottaisi kantaa tilanteeseen. Koulu- ja työyhteisössä voi puolestaan miettiä, olisiko mahdollista boikotoida tuotemerkkejä ja yrityksiä, jotka rahoittavat Israelia ja joilla on näin suora rooli Israelin sota- ja ihmisoikeusrikoksissa.

“Miten pysyä järjissään kun maailma palaa ympärillä.”

Millä sanoilla kannustaisit ihmistä, joka haluaisi olla mukana, mutta epäröi?

H: Israelin ja Palestiinan pitkä historia voi tuntua vaikealta aiheelta ja voi myös tuntua, ettei asiasta tiedä tarpeeksi voidakseen osallistua toimintaan. Mutta huoli pois, kaikkea ei tarvitse tietää! Jos tuntuu, ettet tiedä tarpeeksi, ota selvää asioista. Voit myös miettiä, mikä olisi sinun tapasi vaikuttaa ja toimi sen mukaan. Kaikki eivät viihdy esimerkiksi mielenosoituksissa ja se on aivan ok. Toivon sydämestäni, että kollektiivimme olisi nimenomaan matalan kynnyksen tapaamispaikka, jossa luodaan turvallinen tila toimia ja järjestää juttuja. Meitä aktiiveja on Rovaniemellä vain kourallinen ja aina kaivataan uusia tekijöitä. Itsekin introverttinä persoonana ymmärrän hyvin kynnyksen liittyä uuteen porukkaan. Tähän voisi heittää kaikkia latteuksia tyyliin porukassa on voimaa, yhdessä pystymme parempaan ja mitäs näitä nyt onkaan. Tyydyn kuitenkin vain koko sydämestäni rohkaisemaan ja tulemaan ilolla sekä uteliaalla mielellä mukaan.

V: Sanoisin, että älä jää yksin. Kaikkea aktivismia voi ja kannattaa tehdä yhdessä, ja silloin kynnyskin on helpompi ylittää. Vastaavasti jos taas epäröi sen vuoksi, ettei koe tietävänsä asioista tarpeeksi ottaakseen kantaa, sanoisin, että ei tarvitse olla asiantuntija vastustaakseen yhtä aikamme pahinta rikosta ihmisyyttä vastaan.

“Kaikkea aktivismia voi ja kannattaa tehdä yhdessä, ja silloin kynnyskin on helpompi ylittää.”

Tiivistettynä Palestiina -kysymys on ihmisoikeuskysymys. Jos sinun mielestäsi on väärin tuhota kokonainen kansakunta ja sen alue ja historia sen vuoksi, että tilalle voisi rakentaa luksusasuntoja varakkaille, suositamme lämpimästi liittymistä siionismin vastarintaan. Tässä siis pähkinänkuoressa muutama aktivismin keino, joita voit heti kokeilla:

• Allekirjoita kansalaisaloitteita – esimerkiksi tällä hetkellä voi vielä allekirjoittaa Laki särmään -aloitteen, jossa ehdotetaan, että puolustushankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat.

• Jaa tietoa ja keskustele –oli se sitten sosiaalisessa mediassa, taiteen keinoin, mielipidekirjoituksilla tai ottamalla asioita puheeksi eri yhteisöissä. Hienoja vapaa Palestiina -aiheisia julisteita voi ladata ilmaiseksi Flyers for Falastin -projektin kautta.

• Osallistu mielenosoituksiin – seuraamalla esimerkiksi Sumudin ja Rovaniemi for Palestine -ryhmien tiedostuskanavia saa tulevista mielenilmauksista.

• Boikotoi ja ehdota yrityksille ja yhteisöille Israeliin kytköksissä olevien yritysten boikotointia – mobiilisovellus No Thanks on kätevä tapa tarkistaa, onko jokin tuote boikottilistalla vai ei.

• Lahjoita rahaa jos pystyt –esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja on luotettava lahjoituskohde. Crafts4Gaza on mukana Rovaniemellä Palestiina-tapahtumissa ja heiltä voi ostaa erilaisia tuotteita, joista voitot menevät palestiinalaisten auttamiseen Gazassa. C4G:lle voi myös lahjoittaa omia käsitöitä.

Lapin yliopisto poisti opiskelijoiden solidaarisuudenilmaisut heti huomattuaan ne. Kuva

Sari Koukku

Aktivistit valmistautuvat marssiin Rovaniemen kirjaston edessä

Kuva Muhammet Emin Arslan

Crafts4Gazan tuotteita. Kuva Virva Vuopala

Aktivistit liisteröimässä Palestiina-aiheisia julisteita lailliselle graffitiseinälle. Kuva Sari Koukku

Vinyylinkeräilijän päiväkirja

Jaakko Hirvasniemi

Polyvinyylikloridikiekkojen myynti on kasvanut huimaa vauhtia viime vuosien aikana ylittäen CD-levyjen myyntiosuuden ensimmäistä kertaa sitten CD-levyjen vallanvaihdon jälkeen. Omalla kohdallani LP -levyjen keräilyharrastus lähti liikkeelle ostettuani ensimmäisen vinyylini festareiden myyntikojulta. Tästä lähti elinikäinen rakkaus tätä musiikkiformaattia kohtaan ja se on paisunut siitä lähtien aina vain suuremmaksi ja tällä hetkellä on kokoelmani jo 300 kappaleen suuruinen. Vinyylien keräilyyn liittyy monia nyansseja, joihin aion vastata tässä tekstissä.

Mikä ihmeen LP?

LP:lle eli long playing -äänilevylle on monia nimityksiä ja näistä puhekielessä käytetään useimmiten sanaa vinyyli. Vinyylilevy synnyttää musiikkia siihen painettujen ääniurien avulla, joita pitkin vinyylisoittimen neula lukee, synnyttäen musiikkia kaiuttimiin.

Mitä tarvitaan?

Ennen kuin vinyylilevyjä kannattaa aloittaa ostamaan, on ensin hyvä hankkia vinyylisoitin. Niitä löytyykin monenmoista merkkiä ja mallia, hintaluokatkin vaihtelevat muutamista kympeistä moneen sataan euroon. Valintaa tehdessä tärkeitä kysymyksiä ovat:

• Millainen on soittimen tukevuus? Tukeva soitin estää ulkoiset häiriöt, kuten tärinän ja värinän.

• Onko soitin hihna- vai suoravetoinen? Suoravetoinen on luotettavampi pitkällä aikavälillä, koska siinä ei ole löystyvää hihnaa pyörimismekanismien välissä.

• Onko soittimessa äänenvahvistin mukana? Erillinen äänenvahvistin on kannattavaa ostaa, vaikka se laitteessa olisikin valmiina.

• Saako neulan vaihdettua? Neula on vinyyylisoittimessa kulutustavaraa, joka ajan saatossa voi vioittua tai rikkoutua.

• Millaiset kaiuttimet? Vaikka soittimessa olisi sisäänrakennetut kaiuttimet, on hyvien kaiuttimien ostaminen kuuntelukokemuksen miellyttävyyden maksimoimiseksi hyvä päätös.

First press?

Kysymys eri versioiden välillä riippuu oman lompakon koosta ja siitä, välittääkö onko vinyyli se ensimmäinen painos eli first press -painos. Mitään eroa first pressin ja repressin väilillä ei ole muuta kuin hinta ja painatusvuosi. Yleisesti ottaen first press on aina uutta painosta paljon kalliimpi ja ellei ole keräilijä, joka välittää painoksen numerosta, ei ole mitään syytä ostaa kalliimpaa.

Väri vaiko musta?

Vinyylin perinteinen väri on musta. Vuosien aikana myyntiin on kuitenkin tullut yhä vain enemmän eri värejä. Värejä löytyy koko värispektrin väliltä, värisekoitus kuvioihin kuten splatter ja galaxy, ja jopa pimeässä hohtavia vinyyleitä löytyy.

Jotkut äärimmäiset harrastajat väittävät värin vaikuttavan vinyylin äänenlaatuun, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Vinyyliä ostaessa voi halutessaan hankkia kauniin värisen vinyylin, joka on vain muutaman euron mustaa vinyyliä kalliimpi.

Miksi vinyyli?

Miksi edes vinyyleitä pitäisi ostaa? Myydyistä vinyyleistä itse artisti saa suuremman katteen kuin esimerkiksi Spotifysta. Lisäksi vinyylilevy tuo musiikin kuunteluun uuden ulottuvuuden. Se hetki, kun päättää pyöräyttää kiekon soittimen läpi, sisältää paljon rituaaleja. Levyn valinta, levyn kannen ihastelu, vinyylin soittimeen asettaminen, sanoituslehtiön lukeminen ja rauhoittuminen musii kin ääreen. Vinyylilevyn kanssa ei ole mahdollista valita vain yhtä tiettyä biisiä, vaan albumi on pakko kuunnella kannesta kanteen. Näin pääsee syvem min sisälle artistin luoman taiteen sielunmaisemaan.

Maisteriopiskelijasta lastenkirjailijaksi

Satu Aspegren on Lapin yliopistosta vuonna 2023 valmistunut taiteen maisteri ja freelance-graafikko. Hän teki pro gradu -tutkielmansa ohessa lastenkirjan Hautajaisissa sataa aina, jonka rovaniemeläinen kustantamo Sininen jättiläinen julkaisi vuonna 2024.

Tällä hetkellä Aspegren toimii freelancerina tehden kuvituksia erilaisiin julkaisuihin sekä kirjoittaa ja kuvittaa seuraavaa lastenkirjaansa. Lisäksi hän on mukana tuottamassa Weleholaa, rovaniemeläistä life simulation -peliä. UMG haastatteli Aspegrenia liittyen kuvakirjan tekemiseen, kirjan julkaisemiseen ja yrityksen perustamiseen.

Mistä sait idean Hautajaisissa sataa aina -kirjan tekemiseen?

Idea syntyi pro gradu -tutkielmaa tehdessäni. En aluksi suunnitellut gradua lastenkirjoista vaan halusin tehdä jotain valokuvaukseen liittyvää. Se ei lopulta innostanutkaan ja piti miettiä joku toinen vaihtoehto, joten päädyin lastenkirjoihin. Pari muutakin ryhmästäni teki gradua samasta aiheesta, mikä auttoi työn etenemisessä tuntuvasti.

Kun aloin miettimään lapsuudessa lukemiani kirjoja, tuli mieleeni isäni kuolema samoihin aikoihin. Mietin millaista kirjaa olisin siihen tilanteeseen kaivannut. Pidän samaistuttavista lastenkirjoista, joten halusin luoda vaikeita tunteita käsittelevän kirjan, joka on helposti lähestyttävä lapselle.

Millainen oli työskentelyprosessi?

Taisin aloittaa kirjan tekemisen ennen gradututkielmaa ja lopulta tein sen kirjan kanssa samaan aikaan. Teksti ja kuvat tulivat aikalailla toistensa lomassa, vaihdellen tekstin kuvittamisesta kuvituksien auki kirjoittamiseen. Ehkä se piirtäminen oli kuitenkin luontevampaa kuin kirjoittaminen. Omia mielikuvia on helpompi ensin muuttaa kuviksi ja sitten sanoiksi.

Olitko päättänyt jo etukäteen, että julkaiset kirjan ja miten sait sen julkaistua?

En mitenkään suunnitellut julkaisevani kirjaa. Kun näin kirjan valmiina, aloin kuitenkin miettimään, josko sen voisikin julkaista. Sen tekemisestä oli itselleni paljon apua ja ajattelin, että siitä voisi hyötyä muutkin. Olin sitten useam-

paan kustantamoon yhteydessä siten, että kerroin heille sähköpostitse kirjas tani ja kyselin, haluaisivatko he julkaista sen. Lopulta Sininen Jättiläinen vastasi olevansa kiinnostunut ja sovimme tapaa misen. Sitten aloimme miettiä asiaa yh dessä ja noin vuoden kuluttua siitä kirja julkaistiin.

Miltä tuntui julkaista kirja ja millaista palautetta olet saanut siitä?

Olin innoissani mutta samalla tunsin paljastavani ison salaisuuden itsestäni, sillä en ollut kertonut kovinkaan monelle kokemuksestani isän kuolemasta. Kirjan julkaiseminen oli kuitenkin lopuksi helpottavaa, sillä nyt kun asia on niin sanotusti julkinen, pystyn puhumaan siitä luontevammin esimerkiksi kirjasta kiinnostuneille. Hautajaisissa sataa aina on saanut palautetta sen koskettavuudesta ja onnistuneesta surun kuvaamisesta. Ilmeisesti kirjasta on aikuisillekin apua. Minuun otettiin yhteyttä jopa seurakunnasta asti, jossa oltiin halukkaita ostamaan kirjojani heidän työnsä avuksi. Palaute on kannustanut jatkamaan lastenkirjojen tekemistä vaikeiden tunteiden teemalla. Seuraava kirjani, johon haen nyt apurahaa, tulee käsittelemään jännittämistä.

Teksti Eeva Hantula

Kuvitus Satu Aspegren

Taitto Susanna Tiainen

kinointia ja kaikkea muuta yrittäjyyteen liittyvää. Sain myös hyviä vinkkejä kaupungin yrityspalveluilta Business Rovaniemeltä. Aika lailla heti kurssin jälkeen perustin yrityksen ja hain starttirahaa aluksi puoleksi vuodeksi ja sitten toiseksi puoleksi vuodeksi. Yksityisyrittäjyys on ollut aika haastavaa kun kaikki pitää tehdä tosiaan itse ja paljon on pitänyt opetella uutta. Oman osaamisen markkinointi on erityisen vaikeaa. Olen saanut asiakkaita nyt lähinnä jo olemassa olleiden kontaktieni kautta. Haastavuudesta huolimatta tämä on ollut antoisaa, ja tunnen oloni onnistuneeksi jokaisen uuden työtilauksen kohdalla.

Millaista on työskentelyapurahan hakeminen?

Viime vuoden hauissa ei ole tärpännyt, mutta olen ottanut prosessin siltä kannalta, että opettelen samalla kirjoittamaan apurahahakemuksia. Jos tulee hylky, niin voin miettiä mahdollisuuksiani parantaa hakemustekstiäni. Yleensä samaa tekstiä voi soveltaa eri rahastojen hakemuksiin. Olen hakenut apurahoja muun muassa Visuaalisen taiteen edistämiskeskukselta ja Suomen kulttuurirahastosta.

Perustit Kuin Satua -nimisen yrityksesi vuonna 2024. Miten kuvailisit tätä prosessia ja aloittelevan freelance-graafikon työtä?

Työnhaku oli aika haastavaa valmistumisen jälkeen. Työpaikkoja oli vähän ja hakijoita paljon, eikä mistään oikein tärpännyt. Mietin, että voisikohan freelancerin homma olla sitten oma juttuni – aika

Onko sinulla vinkkejä aloittelevalle graafikko-opiskelijalle?

Kannattaa rohkeasti keskittyä tekemisessään siihen, mikä oikeasti kiinnostaa ja innostaa. Se tekee opiskelusta mieluisaa ja voi tuoda jotain uutta ja kivaa mukanaan. Kannattaa erityisesti muistaa olla itselleen armollinen.

Satu Aspegren

Kotoisin Rovaniemeltä

Kouluttautunut kuva-artesaaniksi ammattiopisto Lappiassa ja taiteen maisteriksi Lapin yliopistossa pääaineenaan graafinen suunnittelu

Työskentelee freelance-graafikkona ja kuvittajana

Viettää vapaa-aikaansa lemmikkieläintensä kanssa sekä käsitöiden ja tanssituntien parissa

Tulevaisuuden haaveena ura lastenkirjojen ja peliprojektien parissa

Yksityiskohta Hautajaisissa sataa aina -kirjan kuvituksesta

Kuvankäsittely ja taitto Ama Penttilä Kuvat etc.usf.edu

Tässä vastauksia, joita annoitte kyselyymme, kiitos kaikille vastanneille! Olisi hauskaa, jos yliopistolla tehtäisiin enemmän tällaisia poustaustauluja!

“KUVOT !!!! PÖLLI !!!! GRASUJEN JA AVMMIEN SOHVAN!!!

MIKS!!!!!!!! no siks että YLIOPISTO!!! snto niille

luvan!!! MIKS!!! NO en tiedä !!!!

Aivan ihme hommaa!!!!! Mitä helvettiä. Voitteko Ylemmät portaat tehdä paremmin?!?! Tehkää meidän kanssa parempaa yhteistyötä, ihme kun joutuu aina vääntämään kättä!”

-Anonyymi234

“Hei kuulitteko kaikki?

He ovat palanneet taas Lesket täyttävät katuojat harmaat

Hei näettekö kaikki

He täyttävät maat taas Vuokot tulivat äitejämme juhlistamaan.”

-Rusinapulla

“tommi vois jo vähän rauhottuu…” -annika&peppi

“katselepa väliksi varpusia, eivät liikaa stressaile maailmaa! kunhan on murusia”

-Lintubongari34

“Välillä ihmisten ihanuus vaan yllättää <3”

-Anonyymi123

“Wo ist UU EM GEE Nummer zweitausendzweiundzwanzig??”

-Dieter

“im

a pear” -Pearto

“olipa

kerran päivä hunningolla. kansassa oli raccoon lady, näytti kärsivältä ja poissaolevalta. kiitos, olit iltamme meemitapaus”

-unity2025joostklein

“Sinä joka käytit koiraasi pihallamme tarpeilla: eikö yhtään hävetä. Puutarhan me ei tarvitse enempää lannoitusta!!”

-Lapin vouti

Teräs ja tekstiili: Hihamerkit metallimusiikin kentällä

Joni Pyhäjärvi

Metalli on musiikin genrenä yksi sisällöltään rikkaimmista. Variaatio pelkästään yhden alagenren kohdalla on massiivinen, eivätkä genren oheistuotteet ole tästä näkökulmasta poikkeus. Vinyylit ja paidat ovat arkipäivää, mutta oletko kuullut hihamerkeistä?

Korkeampien asteiden opiskelijoille hihamerkit ovat varmasti tuttuja, pohjoismaiseen opiskelijahaalarikulttuuriin kun kuuluu lukuisten merkkien kerääminen ja ompeleminen. Tämä periaate pysyy samana myös metalliskenessä, mutta haalarin sijaan kankaana on usein leikelty farkku- tai nahkatakki, jota koristeltuna kutsutaan usein joko termein battlejacket tai kutte, mutta mikä tahansa takkia kuvaava sana on yhtälailla yleinen. Monien metalliskenen piirteiden lailla juontavat nämä takit alkuperänsä eri moottoripyöräkerhojen koristeltuihin nahkarotseihin, jotka puolestaan saivat alkunsa armeijasta. Kerhojen esimerkistä monet, erityisesti nuorten suosimat alakulttuurit alkoivat ottaa vaikutteita tästä muotityylistä, merkittävänä esimerkkinä punkkarit 1970-luvulta eteenpäin. Tätä seurasi pian metalli ja nämä kaksi ovatkin nykyään mootto ripyöräkerhojen ohella tunnetuimpia tä mäntyylisten liivien käyttäjiä.

Vaikka perusidea on sama, ovat nämä alakulttuurit takkei neen kehittyneet hieman eri suuntaan. En itse ole suuri punkin kuuntelija, enkä osaa kyseisen skenen sisällöstä tehdä varmoja havaintoja. Punkkareiden takit tuppaavat usein olemaan nahkaa, eivätkä he muokkaa niitä paloittelemalla yhtä voimakkaasti, tästä poikkeuksena toki crust punk, jotka nimenomaan erikoistuvat silppuamiseen. Värimaailmaltaan nämä takit ovat usein mustavalkoisia ja merkit itsessään ovat usein joko itsetehtyjä tai sen näköisiä. Merkkien aiheet, punkille tyypillisesti, ovat usein poliittisia ja yhteiskunnallisia. Toinen mainittava asia on punkin ikoniset metallipiikit ja -nastat, joita he käyttä vät vaatteissaan ahkerasti.

Metallissa genrelle tyypillinen takki on farkusta tehty. Perinteisesti myös hihat on poistettu, mutta poikkeuksia löytyy. Kaikista muinaisimmat retrosedät hyväksyvät farkun väriksi vain sinisen, mutta nykyään myös musta on suuressa suosiossa, muutkin värit kasvavissa määrin. Nahkaa käytetään erityisen paljon tiettyjen alagenrejen keskuudessa, esimerkkinä war metal; black metallin alagenre, joka tuo mukaan mm. death metallin vivahteita. Myös muita erikoisuuksia löytyy: German style kutte viittaa tietynlaiseen takkiin, jossa mahdollisimman suuri osa pinnasta on tarkoitus peittää merkein. Tähän liittyy usein merkkien kerrostamista ja leikkelemistä, tavoitteena luoda kauttaaltaan jatkuva mosaiikki. Nämä ovat erityisen yleisiä death- ja heavy metal -alagenrejen takeissa. Yhtä oikeaa sääntökirjaa battlejacketin luomiseen ei kuitenkaan ole, vaan tavoitteena on luoda takin käyttäjää ja hänen musiikkimakuaan kuvastava kokonaisuus, jonka pinttyneestä kankaasta näkyy niin veri, hiki kuin kyyneleetkin (ja ehkä loraus olutta).

Kun merkkien pohjana toimivista takeista on puhuttu, on aika paneutua pääasiaan, eli itse merkkeihin. Hihamerkin määritelmä on yksinkertainen: se voi olla mikä tahansa joustava kankaaseen ommeltava asia. Nämä ovat lähestulkoon aina tehty kankaasta mutta harvinaisuuksina myös nahkaisia ja kumisia merkkejä on olemassa. Yksinkertaistamisen nimissä puhun seuraavissa osioissa vain kangasmerkeistä. Metalliskenessä hihamerkit kategorisoidaan usein niiden valmistustavan myötä, joita on paria poikkeusta lukuunottamatta neljä:

Käsintehdyt merkit ovat yhtiä skenen vanhimmista, sillä moisen teko vaatii vain maalia ja kangasta. Tämänlaiset karut mutta loputtoman persoonalliset merkit ovat erityisen suosittuja punkissa, mutta näkeepä niitä metallipiireissäkin. Maalaamisen lisäksi omistautunut tekijä saattaa jopa brodeerata omia merkkejä tai lisätä niihin koruja ja tilpehööriä.

Käsinmaalatut merkit eivät ole erityisen pesunkestäviä, joskin tämä vaihtelee suuresti maalista ja pohjasta riippuen. Hyvänä puolena ne ovat kuitenkin uskomattoman halpoja tehdä, antaen samalla tekijälle täydet mahdollisuudet ilmaista itseään.

Printatut merkit ovat terminä mahdottoman suuri, sillä erilaisia tapoja painaa kuva on tusinoittain. Yleisimpiä ovat kuitenkin silkkipainetut ja sublimoidut merkit. Sublimoitujen merkkien vahvuutena on niiden yksityiskohtaisuus, sillä ne ovat käytännössä kopioita alkuperäisestä taiteesta. Nämä merkit eivät kuitenkaan kestä juurikaan pesua, minkä lisäksi monet pitävät niitä halvan tuntuisina, mitä ne usein ovatkin. Myös auringonvalo tekee niille hallaa, kuluttaen värejä tasaisen tappavaan tahtiin.

Silkkipainon saralla suurin osa merkeistä on logoja tai symboleja, joissa on selkeät ääriviivat ja vain yksi väri. Käytetystä painoväristä riippuen nämä ovat kuitenkin yleensä sublimoituja merkkejä kestävämpiä. Paremmat printatut, erityisesti silkkipainetut merkit muistuttavat ulkonäöltään usein hämäävän paljon kudottua merkkiä ja saattavat jopa olla erimuotoisia.

Viimeisenä ryhmänä ovat kudotut merkit. Nämä ovat neljästä esitellystä ryhmästä kenties se merkittävin, ainakin artikkelin sisällön kannalta. Kudotut merkit seuraavat nimensä mukaisesti kutomisen perusperiaatetta, jossa langat muodostavat loimen. Modernit teolliset koneet tarjoavat monivärisiä lankoja millä tahansa asettelulla, mahdollistaen hyvinkin monimutkaisia designeja. Printattuihin merkkeihin verrattuna kudotun merkin tarjoama yksityiskohtaisuus ei ole verrattavissa alkuperäiseen taiteeseen, mutta se pää see lähelle. Ennen kaikkea kutominen tarjoaa printtaamiseen verrattuna mielenkiintoisemman ja tyylitel lymmän lopputuloksen. Tämän lisäksi kudotut merkit kestävät hyvin säätä ja pesua, joskaan ei brodeerattuja merkkejä haastamaan. Lopuksi mainittakoon laserleikatut merkit. Ne ovat kudottujen merkkien alakategoria, jossa merkille ei ole ommeltu reunusta, vaan se paistaa paljaana. Tämä vähentää kestävyyttä, mutta mahdollistaa todella yksityiskohtaisten muotojen käyttämisen, antaen hihamerkeille hyvin elävän ja taiteellisen ilmeen.

Brodeeratut tai kirjotut merkit ovat niin metalliskenessä kuin yleisestikin kaikista vanhin hihamerkkien kategoria, sillä ne ovat olleet olemassa miltei yhtä kauan kuin tekstiilit itsessään. Syy tälle on selvä: brodeeraus vaatii vain neulan ja lankaa, joiden avulla voidaan saavuttaa liki mitä vain. Koska prosessi integroi materiaalin suoraan kankaaseen, tekee se merkistä uskomattoman kestävän ja kirjottuja kankaita onkin säilynyt historiallisilta ajanjaksoilta runsaasti.

Hihamerkeissä brodeerausta käytetään lähinnä samoihin tarkoituksiin kuin silkkipainoa, eli yksinkertaisiin ja selkeisiin aiheisiin, tosin brodeeraus päihittää tämän kummassakin. Se antaa merkille myös kaikista eniten moniulotteisuutta ja jäykkyyttä. Opiskelijoiden haalarimerkeissä yleisin valmistusmetodi suurella etumatkalla on juurikin brodeeraus.

Brodeeraus on siis omiaan logojen tekemiseen, mutta kansikuvataiteen replikoimiseen siitä ei silti ole. Lankoja on vaikea kerrostaa ja monet yksityiskohdat ja värien vivahteet katoavat tämän takia. Tällaisia monimutkaisempia brodeerattuja merkkejä on kyllä tehty metalliskenen ulkopuolella, mutta silloinkin harvakseltaan, valmistuskustannusten ollessa rajoittava tekijä. Jos kansitaidetta haluaa siirtää uskollisesti kankaalle rikkomatta budjettia, ovat kudotut merkit paras valinta.

Hihamerkit ja nimenomaan kudotut merkit ovat lähivuosina kokeneet eräänlaista renessanssia erilaisten distrojen muodossa. Distro eli distribution tarkoittaa tässä kontekstissa ketä tahansa pienen volyymin jakelijaa. Termiä käytetään eniten tietotekniikan ja levymyynnin saralla, mutta myös hihamerkeillä on omat distronsa, joiden designit ovat usein heidän itsensä tekemiä. Monet distrot tuottavat uniikkeja ja toisinaan hyvinkin lennokkaita merkkejä, jotka muistuttavat enemmän pientaideteosta kuin perinteistä kulutustuotetta. Tätä kaavaa seuraten taidokkaat distrot omaavat usein tietynlaisen tyylin tuotoksissaan, joista ne voidaan helposti tunnistaa. Jos tämä ei riitä, jotkut distrot leimaavat tunnuksensa merkkien kääntöpuolelle, jonne kirjoitetaan usein myös merkin rajoitettu tuotantomäärä. Näiden ja monien muiden aspektien takia taidokkaiden distrojen tuotokset myyvät usein nopeasti loppuun ja ovat sen jälkeen haluttuja keräilykohteita. Tunnettuja distroja ovat mm. Pull the Plug, Iron & Ash, Armed With Hammers, Starside Relics, Desecration of Souls ja Woven Hoof.

Hihamerkin rooli on siis saanut lähivuosina lisää syvyyttä, alkaen puhtaasti takkiin kiinnitettävästä oheistuotteesta ja päätyen keräilyrasioihin pölyttymään hamaan ikuisuuteen asti. Tämä asteittainen muutos on saanut paljon vastarintaa monilta skenen jäseniltä. Perinteisemmiltä foorumeilta, kuten TShirtSlayeristä voi usein bongata argumentteja liittyen merkkien hintatason nousuun, rumiin ja rönsyileviin designeihin sekä vanhan koulukunnan mentaliteetin katoamiseen – mentaliteetin, jossa musiikki tulee ennen kaikkea, hihamerkin toimiessa vain tapana tukea bändejä. Kolikon kääntöpuolella on uudempi koulukunta, jonka edustajat pitävät laatutason korottamista vain hyvänä asiana. Toki väliin mahtuu monia kummankin puolen kannattajia, jotka ostavat mieluusti uudempia ja värikkäämpiä merkkejä, mutta eivät tietoisesti kerää niitä – saattaen jopa leikellä niitä tarpeidensa mukaan.

Olkoon kukin mitä mieltä vain, ei ole kieltäminen, etteikö tämä lähes muuttumattomana pysynyt oheistuotteiden genre ole saanut tuulahduksen raikasta ilmaa, joka tarjoaa monille harrastajille mahdollisuuden toteuttaa visioitaan matalalla kynnyksellä. Olen yksi heistä, pyörittäen kaverini kanssa omaa distroa, joka kulkee nimellä Veil of the Void Patches.

Veil of the Voidin lyhyehkö tarina alkaa koronaviruspandemian alkuvaiheilta. Maaliskuussa 2020, koulujen ollessa etänä, selailin tylsyyttäni erilaisia metallimusiikin oheistuotesivuja yrittäen löytää jotain kiinnostavaa. Omistin tässä vaiheessa jo kourallisen hihamerkkejä, joskin nämä olivat laadultaan paljon heikompia mitä myöhemmät tulokkaat. Muutoksen aika koitti löytäessäni sivun nimeltä Riffsmerchandise.com. Lyhyesti, sivu on festareilla kiertävää kojua pitävien myyjien oma nettikauppa, joka tarjoaa laajan valikoiman monensorttisia, toisinaan harvinaisiakin merkkejä. Päätin antaa vihreämmälle ruoholle mahdollisuuden ja se tempaisikin nopeasti mukaansa – muutaman kuukauden sisällä olin kerryttänyt kokoelmani eri sivuilta muutamaan kymmeneen hihamerkkiin. Tässä vaiheessa aloin myös kiinnittämään enemmän huomiota yksittäisiin distroihin ja heidän muotokieleensä, samalla leikitellen idealla omasta projektistani. Idean vakavuus kasvoi samana kesänä kokeillessani ensimmäistä kertaa omien designieni tekemistä. Vaikkakin tuolloin vielä karuja ja kursailemattomia, kyti näissä sivustaseuraajien mielestä suurta potentiaalia.

Päätöksen aika koitti saman vuoden marraskuussa, jolloin päätimme kreikkalaisen ystäväni Andrew'n kanssa viimein perustaa oman distron. Nimen keksimme tyhjästä kuten kaiken muunkin. Valmistajien kontaktoimiseen, designien kehittämiseen ja henkiseen valmistautumiseen meni aikaa kolmisen kuukautta, ensimmäinen postaus tuli someen 24.2.2021 ja merkit olivat myyntivalmiita 7.5. mennessä. Ensimmäinen julkaisu sisälsi omat ongelmansa, pääasiassa koskien kauppapaikan (Bigcartel) oikkuilua. Näitä haasteita lukuun ottamatta, julkaisu oli myyntimenestys ja päätimme viimeistään tässä vaiheessa jatkaa projektia eteenpäin. Ajan kuluessa hioin omat taitoni tappiin, saaden neuvoja ja vinkkejä muutamalta skenessä kauemmin olleelta. Sisäisten erimielisyyksien johdosta distromme designit ovat ajan myötä muuttuneet vähemmän räikeiksi, mutta muuten projekti on jatkanut kulkuaan sutjakkaasti. Kirjoitushetkellä 80:n hihamerkkidesignin tuotantomme nostaa meidät yhdeksi suurimmista ja pitkäikäisimmistä tällä hetkellä toimivista distroista. Veil of the Void on täyttänyt toiveeni oman visioni toteuttamisesta painotuottein sekä tarjonnut monia mahdollisuuksia tutustua uusiin ja tuttuihinkin bändeihin persoonallisella tasolla. Vaikka tulenkin siirtymään siitä eteenpäin urani kehittyessä, on se ollut elintärkeä askel lukioaikojen sekoilusta kohti oikeaa elinkeinon harjoittamista graafikkona.

Hae opiskelijaksi Lappiin!

Taiteen ja muotoilun koulutusohjelmat Audiovisuaalinen mediakulttuuri

Graafinen suunnittelu Kuvataidekasvatus

Muoti ja tekstiilisuunnittelu Muotoilu

ulapland.fi

One world, many thoughts.

Teksti Rosa Kauppi

Kuvat Neva Lipponen ja Rosa Kauppi

In today’s rapidly changing world, activism takes many forms—ranging from large-scale protests to small, everyday actions that reflect personal values. I was curious to explore how different people perceive activism and how it manifests in their daily lives.

In this article, we hear three distinct perspectives on activism from individuals based in South Korea, Sweden, and Germany—each offering insight shaped by their unique personal contexts. Is activism always about taking matters to the streets, or can it be found in the choices we make as consumers, the conversations we have, and the causes we support online?

To gain a deeper understanding, I conducted a series of interviews with individuals from different backgrounds.

Through these conversations, I wanted to explore their personal definitions of activism, whether they feel a responsibility to speak up about social issues, and what might hold them back from becoming more actively involved. This exploration sheds light on the diverse ways people engage—or choose not to engage—in activism, and how personal circumstances, cultural contexts, and societal pressures influence their actions.

What does the word “activism” mean to you personally?

Jay:

Honestly, I’ve never really thought about that word before. But when I hear it, I immediately think of things like protests or collective actions—people coming together who share the same ideas or concerns, often about issues like the environment or other social matters.

Senti: Activism, to me, is a way of expressing and driving change within the political system I

live in. It’s something every human being should have the right to engage in, on an individual level. It embodies freedom of speech and, therefore, is a fundamental aspect of democracy.

Rasmus:

Activism, to me, is about intentionally choosing to act on something you believe in—whether that’s speaking up, supporting a cause, or just challenging norms in your own way. But I don’t think everyone has to be an activist. I strongly believe in individual freedom; people should have the right to choose how much they engage, if at all.

Do you think people have a responsibility to speak up about social issues, even if it doesn’t directly affect them? Why or why not?

Jay:

Yeah, I do think people have a responsibility to raise their voices, even if they’re not directly affected. When those indirect voices come together, they can create a much bigger, more powerful voice. And I believe that kind of collective voice can put pressure on politicians or those in power—it can even make them feel threatened or held accountable. So, yes, I think it’s necessary for people to speak up.

Senti:

Yes, people absolutely have a responsibility to speak up about social issues, even if those issues do not directly affect them. Ignoring a problem doesn’t make it disappear, and just because something doesn’t impact you yet doesn’t mean it won’t eventually affect society as a whole. In fact, as social beings, it’s inevitable that either you, a family member, a friend, or a partner will be impacted by the very issues you choose to ignore. Additionally, the environment—an issue many people overlook—will, sooner rather than later, impact everyone equally. Turning a blind eye strips you of your only real power: the right to speak out and demand change. It’s human nature to want a better life for ourselves and those we care about. Taking action to bring about that positive change is both natural and necessary.

Kuva: Neva Lipponen, Arctic Pride 2025

Rasmus:

In theory, yes—real change often needs a collective effort. But in practice, people should only speak up if they want to and understand the issue. Forcing participation goes against individual freedom, and speaking without proper knowledge can cause harm or overshadow those with lived experience

“Turning a blind eye strips you of your only real power: the right to speak out and demand change.”

In what ways do you think everyday actions (like what we buy, share online, or talk about) can be a form of activism —or not?

Jay:

Yes, I definitely think they can be. Even something as simple as buying a product can be a form of activism. For example, in Korea, because of the complicated political and historical relationship with Japan, there have been times when people chose not to buy Japanese products as a form of protest. It’s a small, everyday decision, but it sends a message. So, yeah, I think everyday actions like that can absolutely be considered activism. That’s my opinion.

Senti:

Purchasing products from mass production industries—whether clothing or food—is a clear expression of demand as a consumer. That demand leads to increased production, which in turn contributes to greater waste, environmental damage, and exploitative practices like child labor. Posting your opinions online can be just as impactful as joining a public protest. Engaging in conversations about politics encourages awareness and can inspire younger generations to become more involved, including voting for parties that align with their values and future. The youth are the ones who will inherit and sustain society, so their voices matter the most.

Rasmus:

Everyday actions can indeed serve as activism. Choices we make—such as the products we buy, the companies we support, or the content we share online—reflect and amplify our values.

What do you think stops people, including yourself, from getting more involved in trying to create change?

Jay:

Ithink there are a lot of reasons. In my case, I don’t really consider myself an activist, and honestly, I don’t feel like I have the energy for it. Life in Korean society is very busy—people work long hours, and there’s a lot of pressure to keep up with everything. I think that kind of lifestyle makes it hard for people, even if they care about certain issues, to find the time or mental space to take action. So for me, a busy life is the biggest reason.

Senti:

Personally, I believe there’s no valid reason to turn a blind eye to politics—at least not in countries where people have the freedom to speak out. Often, the choice to disengage stems from apathy or the belief that “it doesn’t affect me.” In contrast, people living under authoritarian regimes may face severe restrictions that suppress freedom of speech and protest, creating a climate of fear that makes activism far more difficult. I also believe that traditional forms of protest, as we know them today, do not always bring about the necessary outcomes. I’m not convinced that peaceful protests are sufficient when confronting issues severe enough to lead to mass extinction or systemic oppression of humanity. Historically, politicians often fail to listen unless they face significant consequences—usually financial ones.

Rasmus:

A lot of things: burnout, feeling like it won’t matter, or just being tired of always having to fight. For me, it’s often the sense that while collective action matters,

the burden on the individual can be too heavy. And that contradiction can lead to a kind of paralysis or frustration.

If you ever decided to take action on something you care about, what would that look like for you?

Jay:

Ithink the issue I care most about is social welfare. People have different jobs and different situations, and sometimes, even if they try hard, things don’t work out. But social welfare should be there to provide the basic things everyone needs. For example, things like healthcare, public insurance, and public pensions—those are essentials. I’ve never lived in America, but I’ve heard it can be hard for ordinary people there because the social welfare system isn’t very strong. In Korea, healthcare is decent, but things like pensions and support for the elderly are still big social problems. I believe governments have a responsibility to take care of ordinary people, and if those basic needs aren’t being met, I’d want to speak up for it.

Senti:

If it were up to me, I would do everything in my power to ensure that those in positions of power suffer meaningful consequences for ignoring the pressing issues faced by society—particularly those that affect young people, who are the future foundation of our world.

Rasmus:

It would start with learning. I’d want to make sure I actually understand the issue, rather than just reacting emotionally. After that i would start contributing in areas where I have some knowledge. I believe in being part of something bigger—but in a way that still respects my own limits.

“I believe governments have a responsibility to take care of ordinary people, and if those basic needs aren’t being met, I’d want to speak up for it.”

Although the three interviewees come from different paths of life and engage with activism in distinct ways, a common thread runs through their stories: a strong sense of responsibility to contribute to change. Their perspectives may vary—shaped by personal experience, profession, or community—but each highlights the importance of speaking up and taking action. In the end, it’s this shared commitment that unites them, reminding us that activism takes many forms, but its goal remains the same: to make a difference.

Kuva: Neva Lipponen Arctic Pride 2025

Kuva: Rosa Kauppi Helsinki Pride 2024

Kuvitus

Joni Pyhäjärvi

Ruoan hinnannousu on lähivuosina ollut poikkeuksellisen rajua. Tämä on erityisen kova isku opiskelijoille, joiden budjetti päivittäiselle ravinnolle on jo valmiiksi olematon. Nälänhätää välttääkseen on tähän koottu kourallinen hyväksi havaittuja reseptejä, joiden pääpiirre on nii-

den verrattain huokeassa hinnassa ja ison määrän valmistamisen helppoudessa. Tämän lisäksi suurin osa tuppaa olemaan laadultaan myös varsin terveellisiä. Siispä sakset käteen ja keittokirjaa täydentämään, tätä helpommaksi sivistynyt ravinnonhankinta tuskin tulee!

Bataatti-porkkanasosekeitto

Ainekset:

1 sipuli

1 bataatti

3 porkkanaa

1 valkosipulin kynsi

8dl vettä

1tl suolaa

1 kasvisliemikuutio

2dl ruokakermaa

1. Kuori ja kuutioi porkkanat, bataatti ja sipuli. Murskaa myös valkosipulinkynsi.

2. Lisää ne, vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä 20-30min, palojen koosta riippuen.

3. Soseuta keitto ja lisää sekaan ruokakerma. Sekoita hyvin ja nauti.

Kaalilaatikko

Yllättävän helppo arkiruoka

Ainekset:

1kg valkokaalia

1dl vettä

3 sipulia

400g jauhelihaa

2tl suolaa

1tl valkopippuria

2rkl meiramia

2rkl siirappia

1dl puuroriisiä

2dl ruokakermaa

6dl maitoa

“Limonello”-pasta Sitruunainen pasta Italiasta

Ainekset:

1 pieni sipuli

1-4 valkosipulinkynttä

öljyä paistamiseen

1 pieni sitruuna hyvin pestynä n. 1-2cm palanen inkivääriä n. 200g paketti tofua 1-2dl kaurakermaa suolaa & pippuria (basilikaa ja timjamia) (ravintohiivahiutaleita tai parmesaania)

Haluamaasi pastaa syöjämäärän mukaan. Kastikkeesta riittää noin neljään annokseen riippuen annoskoosta.

1. Laita pastavesi ja paistinpannu kuumenemaan.

2. Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet haluamasi kokoisiksi. Kuori ja raasta inkivääri. Purista sitruunasta mehu ja raasta hieman kuorta.

3. Lisää suola ja pasta pastaveteen.

4. Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla reilussa öljyssä, lisää inkivääri. Pilko tai murenna tofu haluamasi kokoisiksi paloiksi.

5. Lisää tofu kun sipulit alkavat näyttää hyvin kuullotetuilta. Paista pari minuuttia ja lisää noin puolet sitruunamehusta. Lisää mausteet.

6. Kun mehu alkaa olla haihtunut, lisää kerma ja sitruunankuori. Lisää loput sitruunamehusta, jos kastike ei ole tarpeeksi sitruunainen.

7. Kun pasta on valmis, kastike on valmis. Tarjoiluun voi käyttää ravintohiivahiutaleita tai parmesaania.

1. Suikaloi kaali hyvin ja laita ne veden kanssa isoon kattilaan.

2. Kuumenna ja hauduta kokonaisuutta kannen alla n. 10min.

3. Hienonna sipulit. Ruskista ne jauhelihan kanssa paistinpannulla ruokaöljyn kanssa. Mausta suolalla, meiramilla ja pippurilla.

4. Lisää sipuli-jauhelihaseos ja raaka riisi kaalin mukaan kattilaan.

5. Sekoita ja kaada tämä voideltuun vuokaan. Lisää maito, ruokakerma ja siirappi.

6. Lämmitä uuni 175°C ja anna paistua n. 90min. Jos pinta tummuu liikaa, peitä se foliolla tai leivinpaperilla. Nauti!

Piirakkapellillinen

Omena tai mustikka

Ainekset:

5 kananmunaa

2,5dl sokeria

6dl puolikarkeita vehnäjauhoja

2,5tl leivinjauhetta

2dl maitoa

2rkl ruokaöljyä

2tl kanelia (vain omenapiirakkaan)

2tl suolaa

Pinnalle:

2 kirpeää omenaa, esim. Golden Delicious tai 350g/6dl pakastemustikoita

Raesokeria (valinnainen)

Kanelia (valinnainen)

1. Vatkaa vispilällä munat ja sokeri yhteen.

2. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää hiljalleen sekaan, aktiivisesti vatkaten. Omenapiirakan kohdalla tässä vaiheessa voi mukaan lisätä myös kanelia.

3. Lisää lopuksi maito ja ruokaöljy ja sekoita tasaiseksi.

4. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle pellille, reunoja myöten.

5. Kuori ja pilko pinnalle kaksi omenaa, oman maun mukaan joko kuutioittain tai siivuina. Mustikkapiirakan kohdalla, levittele pakastemustikat tasaisesti pinnalle.

6. Halutessaan, sirottele omenapiirakan päälle kanelia ja raesokeria. Mustikkapiirakan kohdalla pelkkä sokeri riittää.

7. Lämmitä uuni 225°C ja paista piirakka keskitasolla 15min.

8. Anna jäähtyä leivinliinan alla, leikkaa ja tarjoile. Jos piirakka tuntuu hieman kuivalta, voi sitä uunista tultuaan kosteuttaa sumuttamalla hieman vettä piirakan ja leivinliinan väliin.

Omenapiirakan voi tarjoilla trendikkäästi vaniljakastikkeen kanssa, mutta kummatkin piiraat ovat erinomaisia sellaisenaankin.

Shakshouka Maghrebilainen pannuruoka

Ainekset:

1 iso sipuli

1 paprika

1 chilipaprika (valinnainen)

1 purkillinen kikherneitä suolaliemessä

1 purkillinen kuorittuja tomaatteja

1dl vettä

4-5 kananmunaa

1tl suolaa

1tl juustokuminaa eli jeeraa

1tl paprikaa

1tl chilijauhetta (valinnainen)

1rkl kasviöljyä

2rkl tomaattipyreetä

1. Hienonna sipuli ja paprika silpuksi. Kuullota rasvatulla pannulla, kunnes kaikki ainekset ovat sopivan pehmeitä. Huom. tämä vaihe on reseptin hitain. Mikäli haluat säästää tulevaisuudessa aikaa, silppua kerralla useampi sipuli ja paprika ja kuullotuksen jälkeen pakasta ylimääräinen.

2. Tässä vaiheessa lisää sekaan suola, juustokumina ja muut mausteet, mukaan lukien silvottu chilipaprika, jos on.

3. Lisää sekaan huuhdotut kikherneet, kuoritut tomaatit sekä tomaattipyree. Huuhdo tomaattipurkki 1dl:llä vettä ja lisää sekin sekaan. Sekoita aineksia keskenään, rikkoen samalla kuorittujen tomaattien rakenteen lastalla.

4. Odota muutama minuutti, kunnes seoksesta on haihtunut jonkin verran vettä. Sen jälkeen lisää pinnalle 4-5 kananmunaa niille kaivettuihin kuoppiin.

5. Sammuta liesi ja anna munien hyytyä kannen alla jälkilämmöillä. Odotusaika määrittää keltuaisten juoksevuuden.

Shakshoukan kanssa tarjoillaan usein vaalea leipää, mutta kylkiäiseksi kelpaa myös riisi.

Porkkanakakku

Korkealaitaiselle uunipellille

Ainekset:

6 kananmunaa

6dl sokeria

6dl vehnäjauhoja

4tl leivinjauhetta

6tl kanelia

2tl vaniljasokeria

250g murskattuja pekaanipähkinöitä

n. 9dl/5-7 raastettua porkkanaa

300g sulatettua voita tilkka limemehua (valinnainen)

Kuorrute:

400g maustamatonta tuorejuustoa

4dl tomusokeria

150g sulatettua voita

Pinnalle hasselpähkinöitä/mantelirouhetta

1. Vatkaa munat ja sokeri yhtenäiseksi.

Focaccia

Italialainen mausteinen leipä

Ainekset:

4dl vettä

n. 11g kuivahiivaa tai 50g tuorehiivaa

2tl sokeria

2tl suolaa

6dl vehnäjauhoja

3rkl oliiviöljyä

Pinnalle:

Puoli rasiallista kirsikkatomaatteja

Kuivattua tai tuoretta rosmariinia

2. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja raasta porkkanat.

3. Lisää kuivat ainekset muna-sokerivaahdon sekaan. Lisää myös raaste, mutta älä vatkaa.

4. Kaada taikina peitettyyn vuokaan, lämmitä uuni 200°C ja anna paistua n. 30min. Anna jäähtyä hyvin.

5. Notkista vatkaimella tuorejuusto, jonka jälkeen lisää mukaan tomusokeri ja voi kuorrutteeksi. Lisää kuorrutteen sekaan halutessasi myös tilkka limemehua.

6. Levitä kuorrute ja koristele pähkinöillä, nauti!

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen, lämpötila kuivahiivalla korkeampi, n. 42°C.

2. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää sekaan. Sekoita kevyesti velliksi, mutta älä vatkaa.

3. Anna kohota lämpimässä paikassa 10min, jonka jälkeen märillä käsillä taita taikina kerran kaikista kahdeksasta suunnasta keskelle.

4. Toista kohotus ja taikinan taitto vielä kaksi kertaa, jonka jälkeen kaada pinnalle n. 3rkl verran oliiviöljyä.

5. Peitä kulho kelmulla, foliolla, lautasella tai muulla suojalla ja laita jääkaappiin kohoamaan 8-24 tunniksi. Sääntö ei ole kovin tarkka, käytännössä seuraavana päivänä taikina on käyttövalmis.

6. Voitele pellillä oleva leivinpaperi kevyesti oliiviöljyllä, jonka jälkeen kumoa märillä käsillä kohonnut taikina siihen. Levitä ohueksi kerrokseksi, mutta älä pakota. Anna kohota huoneenlämmössä n. 2 tuntia, suljettu uuni tai mikro ovat hyviä sijainteja.

7. Kahden tunnin päästä, ota pelti pois uunista ja sirottele leivän päälle puolikkaan rasiallisen verran viipaloituja kirsikkatomaatteja. Focaccian päällä toimii myös leikelty punasipuli, tai raastettu juusto. Hävikkivinkkinä voi käyttää höylätyn juuston jäljelle jääneet rippeet.

8. Lorauta pinnalle varoen oliiviöljyä, jonka jälkeen sirottele pinnalle kuivattua tai tuoretta rosmariinia avokätisesti. Viimeistele pinta joko meri- tai ruokasuolalla.

9. Lämmitä uuni 225°C, paista 20min ja anna jäähtyä leivinliinan alla.

Unkarinpata

Ainekset:

600g possun suikaleita

1 sipuli

1 paprika

2rkl ruokaöljyä

1tl suolaa

1tl paprikajauhetta

2½dl vettä

1 lihaliemikuutio

2rkl vehnäjauhoja

2 tomaattia

1prk smetanaa (n. 120-180g)

1. Hienonna sipuli ja paloittele paprika. Kuumenna öljytty pannu ja hauduta sipuleita jonkin aikaa.

2. Lisää paprika ja liha. Paista kunnes liha on kypsää, mausta suolalla ja paprikajauheella.

3. Lisää vesi ja lihaliemikuutio, hauduta n. 30min.

Jos seos kuivuu liikaa, lisää vettä.

4. Sekoita smetanaan vehnäjauhot ja lisää ne paloiteltujen tomaattien kanssa lihan kypsennyksen loppuvaiheilla.

Unkarinpata tarjoillaan yleensä perunoiden tai riisin kanssa.

Kinkkukiusaus

Ainekset:

1kg peruna-sipulisekoitus

200g kinkkupala tai -siivuja

2dl ruokakermaa

1tl suolaa

1tl mustapippuria

1. Keitä pasta oman pakettinsa ohjeen mukaan suolavedessä.

2. Viipaloi sienet ja hienonna sipulit. Paista sieniä pannulla, kunnes ne ovat selvästi menettäneet kosteutta.

3. Lisää rasva ja sipulit sekaan ja paista n. 5min.

4. Sekoita joukkoon ruokakerma ja kuumenna kiehuvaksi.

5. Mausta kastike mustapippurilla ja lisää kypsä pasta sekaan. Nauti!

Makaronilaatikko Jos tämä ei vielä

Ainekset:

8dl makaronia

400g jauhelihaa

1 iso sipuli

2tl suolaa

2tl paprikajauhetta

3 kananmunaa

1l maitoa

Nakkikeitto

Kaiken elämän alku ja loppu

Ainekset:

6kpl kiinteämaltoista perunaa (Vihreä)

200g keittojuureksia

1 paketti nakkeja (n. 280g)

1l vettä

1kpl kasvisliemikuutio

1kpl lihaliemikuutio

Paprikajauhetta

Suolaa & pippuria

1. Laita litra vettä kiehumaan kattilaan. Lisää liemikuutiot. Pilko perunat ja heitä ne keittojuuresten kanssa myös kiehuvaan veteen.

2. Lisää loppuvaiheessa mukaan myös pilkotut nakit.

Lämpimät ruisleivät

Ainekset:

8 viipaletta ruisleipää 100g kinkkuviipaleita

2 tomaattia

½ paprikaa

100g juustoa

1. Lisää leipien päälle viipaloitu kinkku.

ole tallessa

1. Hienonna sipuli ja kypsennä se jauhelihan kanssa. Mausta jauheliha runsaasti valitsemillasi mausteilla, esim. jauhelihamausteella.

2. Kaada vuokaan kuivaa makaronia ja kypsennettyä jauhelihaa sipulilla vuoron perään, kunnes vuoka on täysi. Vuoan tilavuudesta riippuen voit käyttää vähemmän makaronia.

3. Sekoita kananmunat ja maito yhteen ja kaada seos vuokaan, täyttäen sen. Omasta valinnasta pinnalle voi laittaa raastettua juustoa.

4. Lämmitä uuni 200°C ja anna paistua 60min. Sekoita laatikkoa pari kertaa paiston puolivälissä.

2. Viipaloi tomaatti ja paloittele paprika, lisää nämäkin leipien päälle.

3. Lisää raastettu juusto. Lämmitä uuni 225°C ja paista n. 5min.

Yksinkertaisen ohjeen vuoksi täytteet voi korvata miltei millä vain, erityisen suosittuna ollen kinkun korvaaminen tonnikalalla. Lyhyen paistoajan takia, resepti on energiatehokkaimmin tehtynä jonkin toisen uunia vaativan reseptin ohessa.

Paistettu riisi

Helposti muunneltava arkiruoka

Ainekset:

6dl vettä

3dl kuivaa riisiä

1 paprika

1 sipuli

2rkl ruokaöljyä

1 valkosipunlinkynsi tai 2tl valkosipulijauhetta

200g kanaa

2 kananmunaa

½rkl soijakastiketta

1rkl limettimehua (valinnainen)

1. Keitä riisi ja anna sen jäähtyä. Suikaloi paprika ja sipuli.

2. Kuullota sipulia hetki öljytyllä pannulla. Lisää mukaan paprika, valkosipuli ja muut valinnaiset mausteet. Paista n. 5min ja lisää riisi sekaan. Paista tämän jälkeen kokonaisuutta n. 5-10min.

3. Lisää kana ja anna paistua vielä hetki. Lisää sen jälkeen pannulle rikotut munat, anna hyytyä hetki ja sekoita hyvin.

4. Lisää lopuksi mukaan soijakastike ja limettimehu.

Suklaakiisseli

Ainekset:

7dl maitoa

2rkl sokeria

1rkl (leivonta)kaakaojauhetta

½dl maissitärkkelysjauhoja

50g tummaa suklaata

1. Kaada pinnoitettuun kattilaan kaikki ainesosat.

2. Kuumenna seosta kiehahtamiseen asti, jatkuvasti puuhaarukalla pohjaa pitkin sekoittaen.

3. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä. Sekoita muutaman kerran jäähtymisprosessin aikana.

Tarjoile kulhoissa. Kiisselin päälle voi halutessaan lisätä suklaatai pähkinärouhetta ja marjoja.

Espanjalainen munakas

Perunaan perustuva tuhti munakas

Ainekset:

6 normaalikokoista perunaa

1 sipuli

5-6 kananmunaa

1dl oliivi- tai muuta ruokaöljyä

2tl suolaa

1. Keitä perunat miltei valmiiksi ja anna jäähtyä. Tämän jälkeen kuori ja raasta ne karkeasti.

2. Silppua sipuli, sekoita se että raastetut perunat kulhoon ja lisää suola.

3. Riko munat erilliseen kulhoon (jos mahdollista), sekoita keskenään ja yhdistä tämä peruna-sipuliseokseen.

4. Lämmitä paistinpannu sekä ruokaöljy. Kun pannu on kuuma, kaada seos sille, peittäen koko pinnan.

5. Vähennä lieden lämpötilaa reilun puolivälin paikkeille. Anna munakkaan ruskistua tasaisella lämmöllä n. 15min.

6. Kun munakas on toiselta puolen ruskea, käännä se ympäri ja anna ottaa lämpöä muutama minuutti. Tämän jälkeen munakas on valmis nautittavaksi.

Kermainen sienipasta

Hyppysellinen yläluokkaa

Ainekset:

500g pennepastaa

200g herkkusieniä

2 salottisipulia

1rkl ruokaöljyä

2dl kuohukermaa

Mustapippuria

Parmesaanijuustoa (valinnainen)

1. Keitä pasta oman pakettinsa ohjeen mukaan suolavedessä.

2. Viipaloi sienet ja hienonna sipulit. Paista sieniä pannulla, kunnes ne ovat selvästi menettäneet kosteutta.

3. Lisää rasva ja sipulit sekaan ja paista n. 5 min.

4. Sekoita joukkoon ruokakerma ja kuumenna kiehuvaksi.

5. Mausta kastike mustapippurilla ja lisää kypsä pasta sekaan. Nauti!

Pyttipannu

Ainekset:

1kg perunaa

2 sipulia

400g lenkkimakkaraa tai350g palvikinkun irtopala

2rkl ruokaöljyä

1tl suolaa

1tl mustapippuria

1. Keitä perunat. Tämän jälkeen kuori ja kuutioi ne. Kuutioi myös sipuli hienoksi.

2. Kuutioi lenkkimakkara tai kinkku samankokoisiksi paloiksi.

3. Kuullota sipulit paistinpannulla tai paistokasarissa, jonka jälkeen lisää sekaan sekä perunat että liha.

4. Kääntele säännöllisesti kunnes perunat ovat saaneet ruskeutta pintaan. Tarjoile paistetun munan kanssa, joko erillisenä tai seassa.

Pyttipannun kylkiäisenä on perinteisesti tarjottu punajuuria ja/tai suolakurkkuja. Perunat pystyy paistamaan myös raakana, jolloin ne ovat hieman jämäkämpiä.

Pannacotta

Ainekset:

2 liivatelehteä

3dl kuohukermaa

2dl maitoa

3/4dl sokeria

1 vaniljatanko tai 2tl vaniljasokeria

Pinnalle:

Vadelmia ja suklaarouhetta

1. Aseta liivatelehdet kylmään veteen n. 5 minuutiksi.

2. Kaada kerma, maito ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Lisää mukaan myös vaniljatangon irroitetut siemenet halkaistun tangon lisäksi. Vaihtoehtoisesti kaada sekaan vaniljasokeri.

3. Kuumenna seos kiehumispisteeseen, jatkuvasti sekoittaen.

4. Ota kattila liedeltä ja poista samalla vaniljatanko.

5. Purista liivatelehdistä ylimääräinen neste pois ja lisää seokseen, sekoittaen kunnes ne liukenevat.

6. Kaada seos tarjoiluastioihin, peitä ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

7. Lisää täytteeksi mitä vain, reseptissä esimerkkitarjoiluna on vadelmia ja suklaarouhetta.

Kanakeitto Nakkikeiton kevyempi serkku

Ainekset:

400g kanan fileesuikaleita

6kpl kiinteämaltoista perunaa (Vihreä)

2 porkkanaa

1rkl ruokaöljyä

1 sipuli

1l vettä

2rkl kanafondia

2dl ruokakermaa

1tl suolaa

2tl curryjauhetta

1. Kuori ja paloittele perunat sekä porkkanat. Hienonna myös sipuli, mutta älä sekoita tätä perunoiden ja porkkanoiden kanssa.

2. Lisää ne veden kanssa kattilaan. Lisää mukaan myös kanafondi.

3. Kun odotat liemen kiehumista, paista huoneenlämpöiset fileesuikaleet paistinpannulla ruokaöljyn kera. Lisää paistamisen lopussa mukaan myös hienonnettu sipuli. Mausta currylla ja suolalla.

4. Keitä lientä n. 10 minuuttia, kunnes ainekset ovat lähes kypsiä. Lisää lopuksi mukaan paistetut kanasuikaleet.

5. Lisää ruokakerma ja keitä vielä 5 minuuttia. Nauti.

Köyhät ritarit

Halpa ja runsas herkku

Ainekset:

3 viipaletta vaaleaa leipää (Ranskanleipä)

tai pullaa

2 kananmunaa

3dl maitoa

1rkl sokeria

2tl vaniljasokeria

2tl kanelia

1tl suolaa

1. Riko munat astiaan ja sekoita yhteen maidon kanssa.

2. Lisää suola, sokerit ja kaneli mukaan.

3. Upota viipaleet munamaitoon ja lämmitä pannu kuumaksi.

4. Paista viipaleita pannulla, kunnes molemmat puolet ovat kauniin ruskeita.

Köyhät ritarit tarjoillaan yleensä hillon ja kermavaahdon kanssa, mutta kylkeen kelpaa myös hunaja, siirappi tai marjat.

Mahdollistamassa:

Lehden tekijät yhteistyötahojaan!kiittävät

LIITY KALTAISTESI JOUKKOON!

Visuaalisen viestinnän suunnittelun asialla jo vuodesta 1933.

PYSY ALAN TASALLA GRAFIA.FI

Teksti, taitto ja kuvankäsittely Eeva Hantula

Kuvat Hildegard Bingeniläinen ja Jacques de Besanconin sekä Manessin käsikirjoituksen mestarit

Oletko ikinä miettinyt, mitä tekisit, jos saisit mahdollisuuden aikamatkustaa keskiaikaiseen Eurooppaan? Mitä jos jäisit sinne jumiin? Toimittajamme

Eeva Hantula on pohdiskellut tätä kysymystä paljon, ehkä liikaakin. Näiden pohdintojen hedelmänä syntyi suurpiirteinen opas sinulle, joka haluat varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan! Opas on kirjoitettu suurelta osin Weird Medieval Guys -podcastin ja erityisesti sen jakson What to do if you get time travelled to the Middle Ages inspiroimana. Lisäksi lähteinä on käytetty Katter nö-lehteä, World History Encyclopediaa, Peda.netin Keskiaika ABC:tä, Medium Aevum Hollolense ry:n nettisivuja sekä Tieteen kuvalehti Historia -internetjulkaisua.

Valmistaudu matkaan

Jos lähdet keskiaikamatkalle ilman asianmukaisia valmisteluja, sinun on parasta olla varma siitä, että pääset takaisin ja nopeasti. Järkevä aikamatkustaja kuitenkin varautuu pahimpaan – eli menneisyyteen jumiutumiseen – mukautumalla kohteensa miljööhön.

Kielitaito

Mikäli aiot matkustaa nykyisen Suomen rannikkoalueilla ja osaat edes jonkin verran ruotsia, kannattaa etsiä käsiisi närpiöläinen tai kruunupyyläinen tulkki ja suostutella tämä matkaan mukaan. Svenolof Karlssonin Sata ruotsin murretta -artikkelin (Katternö 1/2018) mukaan kyseisten paikkakuntien ruotsin kielen murteet vastaavat kielitieteilijöiden, kuten Fredrick Lindströmin ja Peter Slotten mukaan eniten muinaisruotsia. Jos aiot pärjätä Suomen kielellä, suosittelemme kohteeksi omaa murrealuettasi ja matkakumppaniksi hyvää taustatarinaa sille, miksi puhut niin oudosti.

Keskiaikaiset Brittien saaret ovat myös mielenkiintoinen matkakohde. Tällöin kannattavinta on ehkä suunnata Englantiin, ellet halua opetella muinaista kymriä tai skottia. Lue ennen matkaa protagonistinsa nimeä kantava muinaisenglanniksi kirjoitettu runo Beowulf ja jokin sen nykyenglanninkielinen käännös. Vilhelm Valloittajan (1028–1087) jälkeiseen Englantiin voit varautua keskienglantia opettelemalla eli esimerkiksi tulkitsemalla Geoffrey Chauserin The Canterbury Talesia (1392) ja William Coghillin sille tekemää käännöstä vuodelta 2000. Muista lausua sanat foneettisesti ja ehkä jopa hieman skandinaavisesti korostaen.

Pukeutuminen

Pukeudu ajan hengen mukaisesti. Keskiajan Euroopassa ei tunneta tekokuituja tai puuvillaa. Koneellisesti kudotut kankaat ja koneen tekemät saumat eivät myöskään kuulu kuvastoon. Valmista vaatekankaasi villasta, pellavasta, hampusta tai nokkoskuidusta aloittaen käsin kehrätyn langan kutomisella kangaspuilla. Villan voi myös huovuttaa. Ompelussa voit käyttää vaikka luuneulaa. Kankaat voi värjätä esimerkiksi kasvi- tai sieniväreillä. Jos olet nainen, kannattaa hiukset kasvattaa pitkiksi ja sitten peittää ne hunnulla. Pukeudu siveellisesti kahteen päällekkäiseen nilkkamittaiseen tunikaan, laita syömäveitsi kapealle vyölle (esimerkiksi pirtanauhalle) ja pue harteillesi esimerkiksi villainen viitta koleaa säätä vastaan. Jos olet mies, saat mielellään näyttää jonkin verran sukkahousuihin verhottuja sääriäsi. Nyrkkisääntö: mitä lähemmäs matkaat omaa aikaasi, sitä enemmän säärtä näkyviin!

Keskiaika on hyvin pitkä ajanjakso, joten erilaisia pukeutumistrendejä tuli ja meni. Et siis välttämättä onnistu pukeutumaan täysin ajan hermon mukaisesti, mutta voit yrittää saada aikaan toimivan kokonaisuuden keskiaikaisista trendeistä, kuten suippokärkisistä kengistä, kulkusista, tasseleista, turkisyksityiskohdista, erilaisista kirjailuista, kirkkaista väreistä ja niiden käyttämisestä mi-parti-tyyliin eli jakamalla vaatteesi värialueet keskeltä kahtia.

Ota huomioon esittämäsi yhteiskuntaluokan käyttämät materiaalit, sillä joissakin paikoissa saatat saada sakot, jos pukeudut säädyttömästi.

Säädystä riippumatta väreihin suhtauduttiin yleensä niin, että enemmän oli enemmän.

Elokuvista tuttu harmaan ja ruskean sävyinen keskiaikainen rahvas ei todennäköisesti vastaa totuutta. Unohda kuitenkin hiusvärit, meikit ja lävistyskorut. Jos uskallat esittää aatelisnaista, voit nyppiä irti kulmakarvasi ja ripsesi sekä nostaa hiusrajaasi parilla senttimetrillä. Tatuoinnit tulee joko poistaa tai piilottaa hyvin. Yleisestä käsityksestä poiketen riski joutua noitaroviolle liian androgyyninä tai muuten oudosti pukeutuvana on pienehkö, sillä noitavainot yleistyivät vasta 1600-luvulla. Oletettua sukupuoltasi vastaan pukeutuminen voi silti herättää epäluuloja. Riski joutua ryöstetyksi, väkivallan kohteeksi, jalkapuuhun tahi muuten julkisesti nöyryytettäväksi on olemassa.

Taustatarina

Keskiajalla ihmisten liikkuvuus oli aikaamme verrattuna kovin minimaalista, vaikka matkustamista tapahtuikin. Yhteisöt olivat verrattain melko suljettuja ja näin ollen tulet muukalaisena olemaan paikallisväestön silmissä hyvin kiinnostava ja todennäköisesti myös epäilyttävä. Varustaudu siis järkevällä taustatarinalla joka selittää tulosi ja sen, ettet todennäköisesti näytä tai kuulosta ihan normaalilta. Paikalliseksi tekeytyminen voidaan laskea jopa petokseksi, sillä muukalaisia saatetaan tietyissä ajoissa ja paikoissa verottaa paikallisia ankarammin. Eräs mahdollinen keino vakuuttaa, ettet ole uhka yhteisölle, on tekeytyä mielenvikaiseksi kulkuriksi tai esittää, että olet menettänyt onnettomuudessa muistisi. Näin päästäänkin matkaoppaamme seuraavaan osioon, joka käsittelee hengissä pysymistä keskiajalla.

Kuvan herrasmiehen tunika on oiva malliesimerkki mi partityylisestä värijaottelusta

Hildegard Bingeniläinen itse kuvittamassaan illuminaatiossa. Hän kuvitti jumalallisia näkyjään, joita on sittemmoin yritetty selittää nykylääketieteellä esimerkiksi migreenikohtauksina

Yritä selvitä

Kenties haluat pidemmän vierailun keskiajalla tai sitten huomaat, ettei paluu nykyaikaan ole mahdollista. Joka tapauksessa tarvitset suunnitelman henkesi pitimiksi, sillä elämää, saatika mukavaa sellaista, ei keskiajalla voi pitää itsestäänselvyytenä. Ottaen huomioon kielitaitosi, sosiaalisen turvaverkon puuttumisen ja sen, että olet todennäköisesti kaikkien mielestä todella outo, elämäsi saattaa muistuttaa valitettavan paljon paperittoman siirtolaisen elämää nykyajassa.

Elinkeinomahdollisuuksia

Almujen varassa eläminen

Kirkot harjoittivat eräänlaista sosiaalihuoltoa keskiajalla, joten saatat saada kirkosta tai luostarista pariksi päiväksi yösijan ja jonkinlaista ravintoa. Työkykyisen oli keskiajalla kuitenkin tehtävä töitä, sillä toimettomuus oli suurilta osin rankaistavaa etenkin ruttoepidemian jälkeisessä Euroopassa. Keskiaikaisen Suomen alueella sinun tulee kiertää talosta taloon kerjäämällä päivän elantosi.

Piikominen taikka renkiminen

Kenties todennäköisin työllistymismahdollisuutesi on pestautua piiaksi tai rengiksi. Tällöin elämäsi tulee koostumaan lähinnä yksitoikkoisesta ja ruumiillisesti raskaasta työstä henkesi pitimiksi. Eläkepäiviä tuskin tulet näkemään, ellet tee työtäsi erityisen hyvin ja pääse isäntäsi suosioon, mikä ei välttämättä ole todennäköistä. Kannattaa opetella työn ohessa kieltä ja tapoja sekä pyrkiä siirtymään johonkin vähemmän prekaariin ammattiin, jos mahdollista.

Keräily ja metsästys

Voit yrittää saada itsellesi ja jopa myytäväksi apetta, jos osaat kerätä villiruokaa tai metsästää esimerkiksi ansoilla. Ole kuitenkin tietoinen siitä, että yhteismaa saattaa kuulua esimerkiksi kyläyhteisölle ja sen käyttöön voi liittyä rajoituksia ja sopimuksia. Erämaasta voit löytää vapaata riistaa, mutta myös armotonta luontoa, kuten kylmyyttä, sadetta ja petoeläimiä. Jos sinulla on lääkinnällisiä tarpeita, on suositeltavaa etsiä käsiisi rohtoja, jotka vastaavat käyttämiäsi lääkkeitä. Rohtotietoudella et mitä luultavimmin kuitenkaan pysty elättämään itseäsi, sillä tiedät luonnollisesta lääkitsemisestä todennäköisesti vähemmän kuin keskiverto keskiaikalainen.

Naimisiin meno

Naiselle ehkä yksinkertaisin vaihtoehto on etsiä terve ja hyvät käytöstavat omaava sulho ja mennä naimisiin. Kannattaa etsiä johonkin kiltaan kuuluva sulhanen, sillä mikäli jäät leskeksi, voit saada veljeskunnalta jonkinlaista sosiaaliturvaa. Muista kuitenkin, että yksi velvollisuuksistasi tulee olemaan lasten synnyttäminen ja keskiajalla se oli usein hengenvaarallista. Lapsia täytyi tehdä paljon, sillä he toimivat vanhempien apulaisina ja sosiaaliturvana, eikä moni lapsista selvinnyt 5-vuotiasta vanhemmaksi. Jos lapsi kuitenkin selviytyi ensimmäisistä vuosistaan, olivat hänen mahdollisuutensa elää vanhaksi jokseenkin hyvät.

Käsityöläisyys

Jos omaat jonkin käsityötaidon, voi sinulla olla mahdollisuus elättää itsesi sen harjoittamisella. Ota kuitenkin huomioon, että sinun täytyy osata toteuttaa käsitöitäsi keskiaikaisilla välineillä ja materiaaleilla sekä osata hankkia niitä. Lisäksi sinun täytyy hankkia toimitila. Jotta käsityösi menevät kaupaksi, sinun tulee osata kieltä sekä tapakulttuuria, ja osata tehdä työsi vähintään yhtä hyvin kuin muut paikalliset käsityönharjoittajat, jotka ovat todennäköisesti perineet taitonsa vanhemmiltaan. Jos olet mies ja sinulla on kokemusta raudan takomisesta, voit yrittää

Kpäästä sepän oppipojaksi tai jopa kisälliksi, jos olet oikeasti taitava. Sepän töille oli keskiajalla aina kysyntää ja pienten käyttöesineiden, kuten terien, naulojen, patojen, erilaisten helojen ja hevosenkenkien takominen ei vaadi ainakaan ihan kohtuuttomasti opettelua. Ota kuitenkin huomioon, että vastassa saattaa olla sinua nuorempia ja taitavampia kilpailijoita, jotka ovat opetelleet taitojaan lapsesta asti. Muista liittyä kiltaan!

ta Anneli Kannon romaanin Rottien pyhimys (2021), joka kertoo kuvitteellisen, mutta historialliseen faktatietoon perustuvan tarinan Hattulan kivikirkon seinämaalausten luomisesta.

Oppineisuus

Saatat vielä pitää valttikorttinasi luku- ja kirjoitustaitoasi, joka toki oli harvinaisempaa keskiajalla. Suuri osa teksteistä tuohon aikaan oli kuitenkin kirjoitettu latinaksi, joten sitäkin olisi sitten osattava. Kirjurin työhön tarvitset lisäksi taidon kirjoittaa mahdollisimman nopeasti ja siististi keskiaikaisia kirjaintyyppejä, kuten karolingista minuskelia tai tekstuuraa musteella. Jos pyrit kirjuriksi esimerkiksi luostariin, on sinun osattava latinan lisäksi katolisen kirkon oppeja ja sen määräämiä tapoja. Lisäksi luostarit odottivat yleensä tuntuvaa lahjoitusta noviisiensa kylkiäisiksi. Jotkut keskiaikaiset oppineet kiertelivät kaupungista toiseen luennoimassa ylläpitoa vastaan. Jos yrität tätä, niin kannattaa ehkä unohtaa nykaikaisista ar voista, lääketieteestä ja keksinnöistä saarnaaminen jos haluat, että sinut otetaan vakavasti.

Kirkkomaalarin työ Keskiaikaisten kirkkojen seinät olivat täynnä kuvia Raamatun kertomuksista, pyhimyksistä sekä erilaisista hyveellisen ja paheellisen elämän esimerkeistä. Rahvas ei osannut tuolloin lukea, joten kirkkojen seinämaalaukset toimivat sarjakuvamaisena visualisointina kirkon dogmeille ja Raamatun kertomuksille. Voit etsiä käsiisi maalarimestarin ja yrittää tehdä tähän vaikutuksen piirustustaidoillasi. Ei kannata ottaa kuitenkaan mitään portfoliota matkaan, ellet halua herättää epäilyksiä kalliine (vielä ehkä ennennäkemättömine) papereinesi, vaan piirrä mieluummin kepillä hiekkaan tai korkeintaan vahatauluun. Kannattaa opetella etukäteen seccomaalauksen perusteita ja keksiä "edellisen mestarisi" nimi ja tarina sille, miksi teidän tienne erkanivat. Voit lukea ennen aikamatkustusMuusikkona tai runonlaulajana toimiminen

illat eli veljeskunnat toimivat keskiajalla käsityöläisten ja kauppiaiden ammattiyhdistysmäisinä turvaverkkoina, mutta myös portinvartijoina. Kiltaan kuuluminen oli välttämätöntä, jos halusi harjoittaa elinkeinonaan käsitöitä tai kauppaa. Jos harjoitti ammattiaan killan ulkopuolella, sai osakseen jatkuvaa sabotaasia kiltaveljiltä. Veljeskuntaan pääseminen edellytti kivenkovaa ammattitaitoa, jäsenmaksua ja usein asiaankuuluvaa killan tarkoin määrittelemää työvälineistöä. Killoilla oli paljon tarkkoja sääntöjä ammatinharjoittamisesta käytöstapoihin ja sääntöjen rikkomisesta sakotettiin ankarasti. Sakkorahoja käytettiin muun muassa kiltalaisten leskien tai työttömiksi jääneiden veljien elatukseen. (Stampe, Pelle (2023): Keskiajan kartellit. Tieteen kuvalehti Historia)

Jos olet musikaalisesti lahjakas, voit yrittää saada elantosi esimerkiksi pillipiiparina kiertäen markkina- ja kaupustelupaikkoja. Luuttu ja lyyra olivat myös keskiajalla suosittuja soittimia. Suomessa toimii varmasti kantele. Voit koittaa, josko Kalevalan säkeet menisivät aikalaisille läpi, mutta ne kannattaa sitten luikauttaa jollain karjalan kielen murteella. Mikäli kirjailija Kaari Utrion keskiaikaiseen maailmanrakennukseen voiluottaa, niin karjalaiset runonlaulajat olivat arvokkaita viihdyttäjiä keskiaikaisen Pohjolan hoveissa.

Asuinsija

Riippuen paikasta ja ajankohdasta, tulet todennäköisesti elämään kirjaimellisesti matalassa majassa, oli se sitten eurooppalaistyylinen ruo’oista ja kepeistä kasattu maja, ruokokattoinen lauta- tai hirsivahvisteinen savitalo taikka suomalainen savupirtti tai maakuoppa. Jos menestyt, saatat päästä luostarin tai puisen, ehkä jopa kivisen, linnan suojiin. Kerran vuodessa vaihdettava ruokomatto tai olkipesä on todennäköisesti yöllinen leposijasi. Kannattaa pyrkiä yhteisasumiseen, jotta pysyt talvella lämpimänä ja hengissä. Varaudu rottiin, luteisiin ja muihin otuksiin, alituiseen tulipalovaaraan sekä pimeyteen, sillä lasi-ikkunat olivat äärimmäinen harvinaisuus keskiajalla ja kynttilät maksoivat paljon.

Lopuksi

Keskiaikaiseen maailmaan joutuminen olisi todennäköisesti kelle tahansa aivan käsittämätön kulttuurishokki. Kenties jotkut ajassamme elävät voivat samaistua siihen ikävään, jota menneisyyteen jumiutunut aikamatkustaja kokisi sisäistäessään, ettei enää koskaan tule näkemään läheisiään tai paljoa muutakaan tuttua. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin tulisi tämän lisäksi vaatimaan suurenmoisia ponnistuksia. Vähemmästäkin järkkyisi vakaimpikin mieli. Satoja vuosia ajassa taakse matkaaminen toisi mitä luultavimmin mukanaan jotain positiivistakin. Elämän erilaiset stressitekijät tulisivat kenties olemaan keskiaikaisessa maailmassa hieman konkreettisempia selviytymi-

Hygienia

Hanki itsellesi henkilökohtaiset syömävälineet, kuten veitsi, lusikka ja puukuppi, joita kannat mukanasi. Kuksa voi toimia vyöhön kiinnitettynä, mutta jos haluat hienostella, voit hankkia juomasarven. Henkilökohtaisesta hygieniasta tulee pitää hyvää huolta, jotta et sairastu tai sairastuta ketään. Esimerkiksi tuhkalipeän resepti kannattaa opetella, jotta saat tehtyä itsellesi saippuaa. Hampaasi tuskin tarvitsevat yhtä orjallista puhdistusta keskiajalla kuin nykypäivänä, sillä sokeri ei silloin kuulunut melkein kenen-

kään ruokavalioon. Hampaat tulee silti puhdistaa säännöllisesti esimerkiksi puiden lehdillä, tikuilla, kankaanpalalla tai sormilla. Halutessasi voit hankkia tai valmistaa pienen lusikan korvien kaiveluun. Näistä korvalusikoista löytyy mallikappaleita muun muassa Hämeen linnasta. Yleinen käsitys keskiajan ihmisten huonosta hygieniasta ja mädistä hampaista on virheellinen. Hampaat saattoivat kuitenkin olla koetuksella, sillä keskiaikainen talonpoikaisleipä oli kuin olikin kovaa kuin elämä.

sen kannalta ja näin ollen yksinkertaisempia. Ehkä silloin iloakin voisi kokea hieman herkemmin, esimerkiksi puhtaasta selviytymisestä talven yli. Keskiajalle matkaaminen olisi ihmeellinen mahdollisuus kokea ihmisyydestä jotain, mitä ei välttämättä tässä ajassa enää ole olemassa – toisaalta sitä saattaisi huomata, että ihmisyyden ydin ei aikojen saatossa ole juurikaan muuttunut.

Oli huolesi yhtäkkisestä keskiaikaan tupsahtamisesta sitten yhtä aito kuin allekirjoittaneella taannoin tai kenties olet historiallisen nippelitiedon nautiskelija, toivottavasti tämä opas hyödyttää sinua. Keskiaika on kiehtova, mystinen ja laaja kulttuurisesti määrittynyt ajanjakso, ja sinne katsominen saattaa

tuoda elämääsi uusia näkökulmia. Varo kuitenkin ankeita stereotypioita levittäviä lähteitä, kuten amerikkalaista populaarikulttuuria, jos haluat tietää aiheesta oikeasti jotain ja suoda menneiden aikojen ihmisille heidän ansaitsemansa kunnioituksen. Keskiajalla eläminen vaati suurta tahtoa, nokkeluutta ja luovaa ongelmanratkaisukykyä sekä kaikkein eniten yhteisöä yksilön ympärille. Tavan ihmisten oli pakko kirjaimellisesti puhaltaa yhteen hiileen selvitäkseen ja ihmisyksilön maailma todennäköisesti pyöri vähän laajemmalla alueella kuin oman navan ympärillä. Ehkä voisimme oppia tästä jotain. Niin, ja keskiajan maailma oli – kerran vielä – yleistä käsitystä vastaan pyöreä, vaikka flat eartherit sekoilivat omiaan silloinkin.

Jaakko Hirvasniemi

Eeva Hantula

Taide ei ole ikuista.. . vai onko?

Kuvitus ja taitto Joni Pyhäjärvi

Yleinen sää

Pohjoisessa yöt ovat vielä hyisiä, mutta päivisin kevät yrittää tehdä vaikutusta, ainakin melkein. Keskiosissa maa kuivuu vähitellen, mutta sade ei ole valmis luovuttamaan. Etelässä aurinko paistaa, mutta merituuli muistuttaa, ettei toppatakkia vielä kannata sulkea kellariin.

Päivän suositus:

Ennuste

Yöllä pakkasta, päivällä auringonpaistetta. Kevät saapunee vasta heinäkuussa.

Aurinko yrittää lämmittää, mutta tuuli palauttaa maan pinnalle (Toripolliisin hatunkin).

Tuuli yltyy niin kovin, että kevätkukatkin kasvavat vaakasuoraan.

Pilvistä, ajoittaista sadetta – vielä yksi tekosyy pysyä sisällä.

Vaihtelevaa säätä. Aamulla paistaa aurinko, iltapäivällä sataa rakeita.

Kevät lämpenee yhtä hitaasti ja varmasti kuin paikallinen kahvipöytäkeskustelu.

Aurinko paistaa, mutta taivaalla väijyy pilviä, jotka päättävät kohtalosi täysin mielivaltaisesti.

Pilviä, joiden läpi aurinko yrittää taistella. Ei kannata jättää takkia kotiin ulos lähtiessä.

Kevät etenee vakaasti, mutta sadekuurot hiipivät paikalle aina väärällä hetkellä.

Aurinko lämmittää, mutta järveltä puhaltava viima muistuttaa, ettei ole vielä kesä.

Aurinko paistaa ja merituuli jäähdyttää take-away kahvin juuri sopivasti.

Aurinko ei yletä lämmittämään padel-kentän varjoja, vaikka muuten kirkasta onkin.

Sää on lämmin, mutta sade uhkaa. Tilanne on parempi toispuol jokkee.

Aurinkoista, mutta älä tuudittaudu turvallisuuden tunteeseen. Sade voi yllättää ulkoilijan.

Vaatteiden valinnassa kannattaa käyttää kerroksia. Aamu alkaa villapaidalla, keskipäivällä hikoilet t-paidassa ja illalla kiroat, mikset ottanut takkia mukaan. Sateenvarjon kantaminen mukana on aina hyvä idea, vaikka et sitä koskaan ehtisi käyttää.

Ennustaja Jasmin Sipola Taitto ja kuvitus Suvi Sipola

Susanna Tiainen

30 tapaa käyttää lehteä

3

Käytä aukeamia suojaamaan särkyviä esineitä muutossa.

Vuoraa roskakorin pohja estämään kosteuden vuotaminen.

Suojaa lattia maalausroiskeilta.

Levitä pöydälle askartelun ajaksi suojaksi liimalta ja maalilta.

Täytä kengät paperilla säilytyksen ajaksi, jotta ne pysyvät ryhdikkäinä.

Pyyhi ikkunat siivouksen jälkeen, jottei ikkunoihin jää raitoja.

Laita sanomalehteä märkiin kenkiin imemään kosteutta.

Kuivaa kastuneet vaatteet painamalla sanomalehteä päälle.

9

Puhdista suurimmat maaliroiskeet lehden sivuilla.

Käytä lehteä sytykkeenä nuotion tai takan sytyttämisessä, lisätehoa saat, jos teet steariinilla sytykeruusuja.

Revi lehteä paperimassan pohjaksi, esimerkiksi naamiota varten.

Pakkaa lahjoja lehden sivuilla.

Taittele paperihattu itselle tai kaverille.

Tee aukeamilla jättimäisiä paperilennokkeja.

Taittele sivuista erilaisia origameja.

Kiedo kukkakimppu lehden aukeamilla lahjaksi tai kotimatkalle.

Leikkaa sivuista koristeita juhliin tai sesonkeihin.

Taittele helppo viuhka kuumalle päivälle viilentäjäksi.

Leikkaa lehden palasia leikekirjaan tai kollaasiksi.

Liimaa ja lakkaa sanomalehtipaloja purkkeihin, laatikoihin yms. pintoihin decoupage-tekniikalla.

Teksti Jasmin Sipola Kuvitus Suvi Sipola

Olet saapunut UMG lehtemme viimeiselle sivulle, toivottavasti lukuhetkesi lehden parissa on ollut antoisaa. Tämän vuoden painoksen teeman mukaisesti nämä sivut, jotka nyt loistavat uutisten ja kuvitusten voimalla, haalistuvat ajan myötä. Ennen kuin nämä sanat ja kuvat katoavat, miksemme hyödyntäisi lehteä sen kaikella potentiaalilla? Sanomalehti tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia, ei vain tiedon jakamiseen, vaan myös luovuuden kanavoimiseen ja arkielämän avuksi. Joten, ennen kuin seuraava vuosi tuo tullessaan UMG:n uuden painoksen, listasimme 30 tapaa, joilla voit hyödyntää tämän vuoden sanomalehteä vielä.

Tee biohajoavia siemenruukkuja taimille.

Vuoraa kissanhiekkalaatikon pohja helpottamaan puhdistusta.

Käytä astiana perunankuorille tai muille biojätteille.

Rullaa sanomalehdestä tukia kasvien versoille.

Tee sanomalehdestä pohjalliset kenkiin lisäämään lämpöä.

Suojaa vaatteet tai kylpyhuone hiusten värjäyksen aikana.

Aseta lehtiä eteiseen väliaikaiseksi kuramatoksi.

Rakenna pieniä pesiä lemmikeille, kuten kaneille tai hamstereille.

Käytä lehden kuvituksia julisteina – muista ottaa kuvitukset keskiaukeamalta talteen! 1 11

Aseta istuinaluseksi ulkona, kun maa ei ole vielä täysin lämmennyt.