UMG 2021

UMG 2021 Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoiden vuosittainen yhteistyölehti, joka toteutetaan osana alan maisteriopintoja.

Verkkolehti: www.graphic.fi/umg2021

TYÖRYHMÄ

Palaute: www.facebook.com/umglehti Instagram: @umgmagazine

Päätoimittaja Sini Liikanen

Logo: Johanna Sundqvist Kannet: Anni-Ilona Saario

Projektikoordinaattorit

Sisällysluettelo: Anni-Ilona Saario

Aija Kurko Roosa Inkinen

Paino Popa OY, Rovaniemi 2021

Art Directorit Anni-Ilona Saario

Paperi

Miku Huttunen

Edixion 300g Edixion 140g

Toimitus Pyry Suutari Johanna Sundqvist Roosa Haapanen Olga Immonen Vastuuopettajat Mirja Lönegren, mirja.lonegren@ulapland.fi Annika Hanhivaara, annika@designhanhis.com

PÄÄKIRJOITUS

Valoa kohti kulkevat graafikot

Valo on ollut aina tuttu asia meille graafikoille. Olemme päivisin kahdeksasta neljään ahertavia suunnittelijoita, työskentelemme kirkkaissa toimistoissa, pukeudumme värikkäästi ja säädämme näyttöpäätteemme aina maksimiin. Vaikka suunnittelumme ovat toisinaan tummia ja aiheiltaan synkkiä, sielumme ovat todellisuudessa kirkkaita ja täynnä iloisia värejä.

Kuluneen vuoden aikana tältä graafikkolajilta on kuitenkin vaadittu yhä enemmän valoa. Kun meidät opastettiin viime keväänä etäopiskelun yksinäisyyteen, olimme aluksi jopa innoissamme. Nyt saisimme keskittyä suunnitteluun muualla kuin pimeässä ja tunkkaisessa Mac-luokassa. Pian kuitenkin huomasimme, että luovuus tarvitsee kukkiakseen muutakin kuin valoa – ennen kaikkea muiden graafikoiden seuraa ja yhteisiä brainstorming-hetkiä. Mutta kun niitä ei ollut tarjolla, mitä tälle pienelle graafikkojoukolle oikein tapahtui?

Historian 12. UMG-lehti muodostuu tänä vuonna sanoista Universe Might Go. Lause jättää tilaa vapaalle tulkinnalle, mutta yhtä hyvin voisimme täydentää sen esimerkiksi sanalla bright.

Onhan kulunut vuosi ollut niin kummallista aikaa, ettei se voi enää kääntyä huonommaksi. Synkistä manauksista huolimatta maailma on menossa parempaan suuntaan, joten voimme yhtä hyvin tarkastella asioiden valoisia puolia ja pysytellä positiivisella mielellä.

Tulevilla sivuilla on siis tarjolla ajanhengen mukaisesti graafikkomaailmaa tarkastelevia juttuja. Tämä 9. hengen tekijätiimi esimerkiksi pohtii, millä tavoin visuaalisen alan tulevaisuus on muuttunut viime vuosien aikana paremmaksi. Tai miten hyvä voittaa aina pahan ja pimeän, olipa kyse sitten Narnian tarinoista tai graafikkojen tosielämästä.

Käännä siis sivua ja uppoudu kanssamme valoisaan huomiseen. Welcome to the light side.

Sini Liikanen Päätoimittaja

6 8 10 Kolumni: Mielekkään arjen designia

Tekijät

Piippua polttava mietiskelijä – onko se graafikko?

17 18 21 Graafikon työpiste

Luovuutta etsimässä

Universe Might Go Digital

28

Kohtaaminen

Kohtaaminen

Tapion identiteettikriisi

The last year

Grasu ulos sinusta

Press ESC

Etätyömaa

Kolumni: Deadline

Kielimuureja, kyynikoita & kyyneleitä

Ketä saan syyttää?

Uusi Business Casual

ON THE FLIPSIDE

12 14

Mistä on Narnian hahmot tehty?

Kolumni

KUVITUS JA TAITTO OLGA IMMONEN

UMG-lehti on toteutettu osana Lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopintoja. Työryhmämme vastuuopettajina ovat tänä vuonna toimineet Mirja Lönegren ja Annika Hanhivaara.

VALOKUVAT OLGA IMMONEN TAITTO ROOSA INKINEN

AIJA KURKO

SINI LIIKANEN

PÄÄTOIMITTAJA, WEB DESIGNER Luova ja kokeilunhaluinen graafikko, jonka toinen jalka on tukevasti journalismin puolella. Rakastaa mustan tekstin kontrastia valkoista paperia vasten.

Sini might go take a two-hour-long nap (coz she finally got some time). liikanendesign siniliikanen.myportfolio.com

ROOSA INKINEN

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, WEB DESIGNER

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ

Kokeilunhaluinen ja tarkka graafikko, joka leikkii visuaalisuudella eri medioissa. Intohimona animointi sekä uusien visuaalisten ratkaisujen löytäminen.

Isolla pensselillä maalaava monipuolinen ja tunnollinen tekijä.

Vahvuuksina tarinankerronta ja lennokas mielikuvitus. Intohimoina brändäys ja yritysilmeet.

Aija might go everywhere, because she always has different projects. going on.

Roosa might go crazy due to all the great ideas.

aijakurko Aija Kurko

rinkidesign rinkidesign.fi

ANNI-ILONA SAARIO

MIKU HUTTUNEN

PYRY SUUTARI

Helposti innostuva visionääri ja ikuinen haaveilija. Intohimoina yhtenäiset visuaaliset kokonaisuudet ja siveltimellä uuden tyhjästä nyhjäiseminen.

Babyloniaa pelkäävä taiteilijasielu, joka pyrkii tienaamaan massinsa kuvituksilla. Haaveilee kuvasta, jota ei vielä ole piirtänyt.

Graafikon kaltainen. Nauttii sivilisaation hedelmistä ennen sen väistämätöntä romahdusta. Kuluttaa säästönsä hupsuun keräilykorttipeliin.

Miku might go exchange his belongings for bananas.

Pyry might go running after far too expensive cardboard rectangles.

ART DIRECTOR

Anni might go out with a boom with her mixed bag of ambition and perfectionism.

ART DIRECTOR

MARKKINOINTIVASTAAVA

mikuhuttunen

qpeura qpeura

JOHANNA SUNDQVIST

ROOSA HAAPANEN

OLGA IMMONEN

Luova ja lannistumaton ohjelmistojen osaaja. Kiinnostunut digitaalisesta taiteesta ja pelisuunnittelusta.

Mielikuvituksellaan leikittelevä idealaari sekä tunnollinen visioiden väsääjä. Unelmia on monta ja kaikissa perustuksena palaa tarinallinen visuaalisuus.

Kauneutta rakastava kuvittelija, joka unelmoi visuaalisesta tarinankerronnasta ja innostuu valokuvauksesta.

WEB DESIGNER

Johanna might go live in a hut and commit to the hermit lifestyle. jo.sun.art

WEB DESIGNER

Roosa might go call the it-services again for everyone’s problems… or just fix ‘em herself. ropinagraphics

SOMEKOORDINAATTORI, VALOKUVAAJA

Olga might go to the forest to find her inspiration. flame_in_the_forest

PIIPPUA POLTTAVA MIETISKELIJÄ...

ONKO SE GRAAFIKKO? Graafikot, designerit, nämä suunnittelualojen kummajaiset ovat henkilöitä, joiden työnkuva on yhtä suuri mysteeri kuin alalle päätyminenkin.

Siksi selvitimme anonyymin kyselyn avulla, mitä graafikoista ajatellaan.

Aloitetaan helpolla. Miltä graafikko voisi ulkoisesti näyttää?

– Osan graafisista suunnittelijoista tunnistaa jo kaukaa.

Heidän tyylinsä pukeutua on omanlaisensa, yleensä innoitusta on haettu fantasiaromaaneista tai -elokuvista.

– Graafikolla on musta baskeri päässä, ja hän polttaa piippua mietiskelevä ilme kasvoillaan ja kädet taskuissa. Vaatetus on löytynyt yleensä kirpputorin kätköistä, eikä graafikko olekaan koskaan kovin tarkka, onko vaate juuri oikean kokoinen. Mieluummin mukaan on tarttunut hieman liian suuri vaate. Luonnonvärit ovat muotia – kauhtunut harmaa villapaita on päällä syyskuusta huhtikuuhun asti.

– Heillä on myös epäsiisti yleisilme, esimerkiksi hiukset ovat saattaneet jäädä harjaamatta.

– Graafikon taskusta löytyy aina muutama lyijykynän pätkä, joilla voi raapustaa idean sanomalehden nurkkaan. Graafikon tunnistaakin tummista sormenpäistä, sillä taskunpohjalla on aina hienoksi hioutunutta grafiitinpölyä.

Niin, kyllähän näiden kuvailujen mukaisiakin graafikoista löytyy.

Onko näihin lisättävää?

Osalla on siisti yleisilme, he ovat tarkkoja ja heidän voisi jopa luulla olevan jollakin akateemisella alalla.

Jep, tämä on yleinen virhe. Graafikot ovat taitavia soluttautujia.

Muistakaa siis varoa!

Kuitenkin yleistiedon puute yleensä paljastaa luovan alan edustajan. Asioiden unohtelu, hajamielisyys ja epäjärjestys ovatkin heidän tunnusmerkkejään.

Hyvä huomio, paljastumisen riski on graafikolle suuri!

Eiköhän siirrytä seuraavaan. Mitenkäs luonne?

– Eivät kovin äänekkäitä persoonia, mutta todella huumorintajuisia.

– Graafikko on henkilö, joka näkee asioissa sen, mihin normaali tallaaja ei kiinnitä mitään huomiota. Graafikko on se, joka arvostaa sitä, miten viivat on vedetty ja värit valittu. Hän on se, joka näkee maailman muotojen ja värien kauneuden.

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO AIJA KURKO Graafikoillaon selvästi vaaleanpunaiset lasit päässä, kun kyse Graafikoilla selvästi vaaleanpunaiset lasit päässä, kun on on viivoista ja fonteista. kyse viivoista ja fonteista.

Kaikesta huolimatta graafikko on ihan mukavaa seuraa, varsinkin jos hänelle tarjoaa juoman. Ja ilman graafikoita elämämme olisi paljon tylsempää, vaikka vähän outoja lintuja ovatkin.

Olet siis tavannut graafikon työviikon jälkeen? Hyvä, jos seura kelpasi. Mutta mitenkäs se alalle hakeutuminen?

Graafikoksi päätyvät opiskelemaan ne, jotka haluavat luovalle alalle, mutta eivät oikein tiedä mitä haluavat. Suurimmalla osalla olisi potentiaalia muillekin aloille, mutta he haluavat seurata unelmiaan taiteilijoina tajuamatta, ettei alalla ole liikaa työpaikkoja.

Okei, graafikot ovat luovan alan ylijäämää eikä töitäkään ole.

Onneksi on sentään potentiaalia alanvaihtoon, pitäkää siis mielessä! Jos alalle kuitenkin päätyy niin, miten ne taidot sitten?

– Graafikot luovat kuvia, jotka helpottavat lukijaa tai katsojaa tajuamaan ja sisäistämään paremmin kontekstin.

– Työ vaatii todella paljon taitoa ja siihen ei ihan jokainen tavallinen tallaaja edes pysty.

Hyviä huomioita! Kyllä myös graafikoksi usein kouluttaudutaan.

Poikkeuksena tietysti valegraafikot. Lukeutuvat samaan kastiin kuin valelääkärit poikkeuksena vain, että ovat vaaraksi hyvälle välistykselle. Olemme jo pitkällä. Mitä graafikko tekee työkseen?

– Työyhteisön visualisti, joka suunnittelee projekteihin, mainoksiin tai brändille näkyvyyttä tuovia asioita ja visuaalista ilmettä.

– Heidän toimenkuvansa on varmaan aika laaja ja vaihteleva, mutta ensimmäisenä mieleen tulevat nettisivujen suunnittelu ja logot.

Hyvä! Edellisiin lisäten myös muun muassa typografia ja taittaminen lukeutuvat graafikon työtehtäviin. Mutta ennen kaikkea halutaan täysi paketti. Mieluiten koodaava videokuvauksen ja editoinnin hallitseva mestarigraafikko! Eiköhän aleta olla loppusuoralla. Vielä joku kuvailu graafikosta? Sana on vapaa!

Graafikko ei pysähdy kaupan alkoholiosastolle valitsemaan sitä halvinta olutta. Hän tutkii pullojen värejä, muotoja sekä suunnittelua.

Pullojen sisältö ei välttämättä kiehdo vaan se, miten niiden ulkoasu kertoo pullon tarinan. Graafikko tutkii ja ihastelee pulloja pitkän tovin, minkä jälkeen hän poistuu tyhjin käsin, koska hän sai sen mitä halusi – silmien täydeltä värejä, kuvioita ja mitä hienoimpia graafisia ratkaisuja. Tätä on graafikko ulkopuolisen silmin.

Lorem ipsum dolor sit amet, reque deterruisset has eu, nam case equidem periculis at, cum ei legere soluta civibus.

Labitur noluisse adipisci quo ei. Quem sumo modus duo ea, mei dolor ponderum et. Solum causae diceret his in, epicuri detracto ad duo. Cu lorem suscipiantur pro.

Alii cibo consul ex vel. Ius idque timeam expetendis an, qui quidam

Itsevarma hymy, joka käkee taakseen repsahtaneet elämäntavat ja olemattoman vuorokausirytmin.

Siisti kampaus, hiukset harjattu eilen - vai oliko se toissapäivänä?

Tyylikäs ja asianmukainen yläosa, joka on roikkunut henkarissa viimeiset seitsemän kuukautta.

Lämpimät jalkineet, joilla on hyvä hiihdellä vessasta jääkaapin kautta työpisteelle.

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO JOHANNA SUNDQVIST

Mukava, hengittävä ja pitkään istumista kestävä alaosa.

Lisävaruste: jaloissa pyörivä huomionkipeä lemmikki, lapsi tai puoliso. Myydään erikseen.

Menesty digitaalisessa maailmassa Kiinnostaako sinua mainosmaailma ja digitaalinen suunnittelu? Digitaalisiin palveluihin erikoistunut mainostoimistomme hakee harjoittelijoita syksylle ja keväälle. Hae rohkeasti mukaan tiimiimme, ja opit menestymään digitaalisessa maailmassa. www.hoyry.net

OP SijoituskumppaniTukea ja kannustusta sijoittamiseen!

Palvelun tarjoaa osuuspankki.

Me rakastamme kuvitusta.

Apurahoja ja palkintoja | Koulutusta ja tapahtumia Kuvittaja-lehti | Galleria Kuvitus | Podcast | Jäsenetuja

Kuvitus: Sanni Tervo

Opiskelijajäsenyys 35 € / vuosi Tervetuloa joukkoomme!

Kuvittajat ry www.kuvittajat.fi @kuvittajat_ry

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO OLGA IMMONEN

Hyvä ja paha ja niiden välinen taistelu ovat tuttuja kaikille saduista ja elokuvista. Aukaistuamme lasten kirjan voimme yleensä saman tien tunnistaa kuvituksista ne hahmot, jotka juonittelevat kirjan päähenkilöä vastaan, ja ne, jotka urheasti taistelevat suojellakseen rakkaitaan. Narnian tarinoissa hyvikset ovat niitä, jotka taistelevat Aslan-leijonan puolella ja pahikset niitä, jotka yrittävät tuhota Aslanin ja hänen ystävänsä. Mutta mitä ovat ne visuaaliset piirteet, jotka lopulta tekevät hyviksistä hyviä ja pahiksista pahoja?

Piikeistä ja jääpuikoista Pahikset Narnia-kuvituksissa ovat teräviä

Mutta he, jotka tuntevat tarinan

ja piikikkäitä, kirjaimellisesti. Heidän

tietävät, että tarinan alussa jokin vetää

ulkomuotonsa on luotansa työntävä. Vin-

Edmundia, yhtä tarinan päähenkilöistä

kurat, epäsymmetriset muodot huutavat

ilkeän Valkean velhon puoleen. Jokin

kieroutta ja epäluotettavuutta. Pahikset

velhon olemuksessa ja ehkä kauniissa

on suunniteltu näyttämään sellaisilta

ulkokuoressa saa Edmundin luottamaan

tyypeiltä, joihin ei ole helppo luoda kon-

häneen. Aina pahikset eivät näytä rumilta

taktia ja joiden kanssa ei houkuta al‑

noita-akoilta tai hirviöltä, vaan heissä voi

kaa kaveeraamaan.

olla jotain petollisen kaunista ja kutsuvaa.

”

Aina pahikset eivät näytä rumilta noita­ akoilta tai hirviöiltä, vaan heissä voi olla jotain petollisen kaunista.

Pörröstä ja pehmeydestä Hyvät hahmot Narnia-kuvituksissa on usein kuvattu pehmein ja soljuvin muodoin, jotka ovat kutsuvampia pahisten teräviin piikkeihin verrattuna. Monesti hyvät hahmot kuvataan selin, mikä asettaa lukijan hyvisten joukkoon kutsuen hänet taistelemaan heidän puolellaan pahiksia vastaan. Hahmojen erilainen visualisointi kuvaa sitä, miten kulttuuri-

”

Lukiessamme tarinoita tahdomme, että hahmot, jotka voittavat ovat niitä, joihin kiinnymme.

sesti ymmärrämme hyvän ja pahan.

Inhosta ja sympatiasta Miten siis hahmojen ulkomuoto vaikuttaa meihin? Ulkonäöltään hyvikset ovat kooste piirteitä, jotka herättävät meissä kiintymystä ja sympatiaa, kun taas pahikset on luotu herättämään pelkoa ja inhoa. Lukiessamme tarinoita tahdomme, että hahmot, jotka voittavat ovat niitä, joihin kiinnymme, jotka toimivat arvojemme mukaan ja joihin koemme yhteyttä. Lukijoina juuri tätä varmaan lopulta kaipaamme. Tahdomme onnellisia loppuja. Kuvituksen keinojen avulla voimme helpommin samaistua tarinan sankareihin. Kun oikeus ja hahmot, joihin samaistumme voittavat, koemme tarinan onnistuneen. Eikö juuri hahmojen kanssa jakamamme käsitys hyvästä ole osa sitä, miksi koemme yhteyttä heidän kanssaan ja miksi haluamme lukea tarinoita?

Lähteet: Nodelman, P. (1988) Words about Pictures: Lähteet: Nodelman, P. (1988) Words about Pictures: Narrative Art of Athens Children’s Narrative Art of Children’s Picture Books. and Picture Books. Athens and London.

London. University University of of Georgia Georgia Press.

Press.

pic: unsplash.com/@alexander_ant

Tule meille kirjoittamaan oma tarinasi!

Etsimme riveihimme ihmisiä, jotka haastavat meitä niin ajattelussamme kuin asiakastyössämme.

Olemme yli 2000 viestinnän ja markkinoinnin osaajan työpaikka. Helsingin toimistomme lisäksi palvelemme asiakkaitamme yli 80 toimistossa ympäri maailman. Asiakastyömme liittyvät tyypillisesti vastuullisuuteen, brändiarvon vahvistamiseen, erilaisiin muutostilanteisiin, strategisiin hankkeisiin ja johtamiseen sekä eri sidosryhmien osallistamiseen. Tiimityö on meille tapa oppia ja kehittyä osana jokaista työpäiväämme.

Tutustu työmahdollisuuksiin meillä: hkstrategies.fi/fi/careers

KUVITUS PYRY SUUTARI

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO ANNI-ILONA SAARIO

Kiireinen aikataulu on luovuuden kuolema. Unettomat yöt ovat hautakivi aamunsarastuksen myötä karanneelle luomisen toivolle. Kuinka tämän päivän vaativassa yhteiskunnassa voi edes pysyä inspiroituneena ja innostuneena luovan alan tekijänä täysin loppuun palamatta?

ta kyllä, parhaat vinkit ovat elämäntapojen terveellisyyteen liittyviä, ajan kanssa parantavia lääkereseptejä. Mitään ihme parannusta tähän ei siis ole. Hyvä uni, vähä stressi, hyvä ruoka ja terveellinen suhde työhön ovat tärkeässä asemassa.

Mutta ennen kaikkea, sitä pitää vain antaa

onain erityisen rauhallisena aamuna

pääsee työstämään jotain rauhoittavan

itselleen aikaa inspiroitua. Antaa itselleen

sitä voi itsensä löytää inspiraatiota

rutiininomaista. Onneksi. Eihän tällaiseen

aikaa kokeilla eri asioita ja ideoita. Antaa

metsästämässä, aamulenkillä lumisten

puukkohippaan luovuuden ja uusien ide-

itselleen lupa levätä ja epäonnistua. Antaa

puiden lomassa. Ideaalia on, kun hyvän

oiden kanssa aina ole aikaa eikä energiaa.

itselleen mahdollisuus yrittää uudelleen.

musiikin tai täydellisen hiljaisuuden saat-

Paineet innovatiivisista, uusista ideoista

telemana saapuu mahtava, innovatiivinen

voivat olla ajoittain suuret, eikä luovuuden

idea juuri siihen suunnittelu projektiin

kaltainen ujo olento ainakaan paineen alla

johon juuri olisi pitänyt saadakin ajatuksia.

usein uskalla päätään korottaa. On siis

Aina ei vain kuitenkaan yksinkertaisesti

aivan sallittua välillä tehdä sitä rutiiniksi

jokapäiväiset aamusivut. Erinlaiset aivo-

ole aikaa hengähtää ja katsoa avoimesti

tullutta graafikon työtä ja vaikka rentout-

pähkinät ja harjoitukset. Nouse välillä ylös

uovuus on ihan kuin lihas, joka kaipaa venyttelyä

ja erilaisia harjoituksia.

Esimerkiksi hyvänä lämmittelynä toimivat

ympärilleen, sitä täydellistä ideaa etsien.

tavaa tekstin tasausta. Se on luovuudelle

tuolista ja venyttele. Katso mitä kaikkea

Joskus aikataulutus mokaa ja ideoiden

ja inspiraatiolle juuri sitä lepoaikaa, lupaa

hienoa muut ovat tehneet ja kerää itsellesi

odotteluun ei vain ole aikaa. Luovuuden

odottaa hyvää hetkeä ja latautua.

inspiroivaa kuvamateriaalia pahan päivän varalle. Erilaiset harjoitukset tulevat vaih-

metsästäminen ei vaan ole niin yksinkertaista, kun tuo mokoma menee helposti

utta kyllä tähän on pakko olla joku

telusta,

kiven alle piiloon heti kun deadline maini-

helpompi,

ihan eri medioilla tai tekniikoilla. Kokeile

taan tai kun aika etsiä uutta ideaa koittaa.

eettisempi

tapa

olla

itsensä

haastamisesta

joskus

olemassa? Inspiroitumiseen ja luovuuden

vaikkapa vesivärimaalausta. Tai kollaasi-

etsimiseen? Nettikihän on täynnä näitä

tekniikkaa. Kokeile vähän kaikkea. Ja se ei

lalla, jolla hyvät ideat ja innovaatio

artikkeleita ja inspiroivia luentoja aiheesta!

haittaa mitään vaikkei tulisi mitään hienoa.

tuovat leivän pöytään, luovuus on

Tosiasiassa asiaan löytyy varmaan niin

Ei niitä kenenkään muun tarvitse nähdä.

kovassa huudossa. Tosin kaikki graafi-

monta vinkkiä kuin on luovaa tekijääkin,

Tärkeää on muistaa, että aina ei onnistu.

sen alan työ ei ole kullanhohtoista uuden

moni näistä neuvoista tunnetun ympäri-

Joskus luovuuden lihakset revähtävät ja

luomista, vaan usein tietokoneen eteen

pyöreitä ja mitäänsanomattomia. Surullis-

pettävät, mutta mitäpä hyvä lepo ja hoito

Katkenneet luut paranevat entistä vahvemmiksi. ei parantaisi. Katkenneet luut paranevat ennestään vahvempina. Epäonnistumiset kerryttävät kokemusta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, älä anna epäonnistumisen pelon lamaannuttaa, vaan tee. yt artikkelin loppuun päästyäsi, ethän ole hirvittävän pettynyt. Ei tähän mitään kaiken parantavaa vinkkiä ole. Toivottavasti löydät joitain ajankohtaisia neuvoja, joita voit painaa mielesi porukoille ja kaivaa esiin tarpeen tullen. Jos joku tätä yön pimeinä tunteina luomisen tuskaisena lukee, tämä muukalainen uskoo sinuun, ja toivoo että muistat juoda vettä ja saat napattua ainakin muutaman tunnin unta.

Tilanne on aina valoisampi seuraavana aamuna. Mutta ihan oikeasti, seuraavan kerran kun heräät keskellä yötä outoon uneen tai hauskaan ajatukseen, kirjoita se ylös.

Parempaa työpäivää luoville ja ICT-aloille – teetpä töitä palkkasuhteessa tai yrittäjänä.

tä s e s i m y liitt n i o r r e K k in! i. e l l i e r e kav seneks äk in jä Liity siwn.liityertoon.fi ww

DigiMaMa ry on digimedian, markkinointiviestinnän, markkinointitutkimuksen, tietoalan, pelialan sekä muotoilun ja muiden luovien alojen parissa työskentelevien ammattijärjestö ja edunvalvoja. Olemme Toimihenkilöliittö ERTOn jäsen.

• Voit kehittää valmiuksiasi yrittäjänä.

DIGIMAMA TURVAA JA • Saat tarvittaessa tukea ja neuvoja TUKEE TYÖELÄMÄÄSI mentorointipalvelumme kautta.

• Saat mahdollisuuksia oman • DigiMaMa välittää sinulle tärkeää osaamisesi kehittämiseen monitoimialaasi koskevaa tietoa. puolisella koulutustarjonnalla sekä tilaisuuksia verkostoitumiseen.

DigiMaMa ry, Asemamiehenkatu 4 00520 Helsinki digimama.fi | erto.fi

• Saat käyttöösi myös yhteistyökumppaneidemme tarjoamat edut ja palvelut.

• Työelämän asiantuntijat ovat apunasi.

• Yrittäjäjäsenyys 19 € kuukaudessa!

• Opiskelijäsenyys on MAKSUTON!

Universe might go

DIGITAL TEKSTI, TAITTO JA KUVITUS SINI LIIKANEN

Viime vuosien aikana digitaalisuus on vallannut maailmaa vähentäen samalla perinteisten painotuotteiden merkitystä.

Miten tämä muutos on vaikuttanut graafikon työhön? Kolme alan ammattilaista pohtii, miten digitalisoituminen on muuttanut graafista suunnittelua, millaisia eroja printin ja digin välillä oikein on ja onko painettu media jäämässä sähköisyyden jalkoihin.

Hannu Kyyriäinen valmistui Lapin yliopistolta vuonna 2006, mutta työskenteli infografiikan parissa jo paljon aikaisemmin: ensin Kalevan infografiikkaosastolla työharjoittelun ja kesätöiden merkeissä, sittemmin Aamulehdessä ja lopulta Suomen Kuvalehdessä. Kuva: Marjo Tynkkynen

Infografiikkaa painetun lehden ehdoilla Digitalisoitumisen näkökulmasta painettu

— Joitakin projekteja lähestytään digi

lehti on varmasti kaikista vaarallisimmas-

edellä, kun halutaan tietoisesti haastaa

sa asemassa: painaminen on kallista eikä

omaa tekemistä. Nopeasti tullaan kuitenkin

ihmisillä ylipäätään tunnu olevan aikaa

siihen, milloin infografiikan printtiversion

printtilehden lukemiseen. Tuo sukupuu-

pitää olla lehdessä ja millainen sivumäärä

ton partaalla oleva media mahdollistaa

sille on suunniteltu, Kyyriäinen avaa.

kuitenkin edelleen Hannu Kyyriäisen työt infografiikan parissa.

— Aika Suomen Kuvalehdessä on

Mutta miten infografiikan suunnittelu kahteen eri mediaan sitten käytännössä toimii? Erot näkyvät konkreettisesti

mennyt todella nopeasti. Ei uskoisi, että

grafiikan muodossa: aikakausilehden

olen ollut täällä jo kymmenen vuot-

aukeamalle voi suunnitella ison ja mo-

ta piirtelemässä, kyseisessä lehdessä

nimutkaisen kokonaisuuden, kun taas

infografiikkatoimittajana työskentelevä

mobiilinäkymä pakottaa infografiikan

Kyyriäinen naurahtaa.

pienempään pinta-alaan.

Otavamedia Oy:n viikoittain julkaise-

— Printissä panostetaan toimivaan

ma Suomen Kuvalehti on poikkeukselli-

sommitteluun, digissä toimivaan ra-

nen siinä mielessä, että sen suurimmat

kenteeseen. Iso kysymys on se, miten

lukijaluvut tulevat edelleen painetun

infografiikan saa sovitettua iPhoneen,

lehden puolelta. Tästä syystä myös Hannu

Kyyriäinen kiteyttää.

Kyyriäisen työskentely tapahtuu edelleen

Infografiikan suunnittelu mobiilinäky-

printti edellä, vaikka digitaalisuus on

mään pakottaa miettimään asioita eri näkö-

tullut vuosien aikana mukaan aina vain

kulmista: kannattaako infografiikka pilkkoa

vahvemmin. Infografiikan suunnittelun

osiin, laitetaanko se omalle juttupohjalle

lähtökohtana on kuitenkin edelleen sille

vai käytetäänkö scrollytelling-tekniikkaa,

varattu sivumäärä, minkä lisäksi prin-

jolloin teksti ja kuva vuorottelevat suju-

tin ilmestymispäivä rytmittää graafikon

vasti keskenään. Samalla mietitään, voiko

työskentelyä.

grafiikkaa jalostaa liikkuvaksi kuvaksi ja

toimisiko se myös sosiaalisessa mediassa.

Isoista kysymyksistä huolimatta tärkeintä on kuitenkin huomioida tekstin luettavuus ja grafiikan käytettävyys.

— Jos printin kohdalla tehdään paljon yhteistyötä, digi tuo mukanaan vielä enemmän ihmisiä ja eri tahoja, esimerkiksi koodarit. Usein jos halutaan tehdä jotain kunnianhimoisempaa, pitää ottaa mukaan koodia ja tällöin koodarin kanssa mietitään sopivaa ratkaisua infografiikan esittämiseksi.

Kumpi sitten on Hannu Kyyriäisen suosikki, printti vai digi? Painetun lehden puolta pitää ehdottomasti se, että paperiselle aukeamalle voi suunnitella infograafisen kokonaisuuden, johon lukija voi tarttua ja josta hän voi zoomailla kiinnostavia yksityiskohtia. Toisaalta tällainen muoto taas tarjoaa lukijalle helpomman mahdollisuuden jutun ohittamiseen toisin kuin digipuolella, jossa infografiikka vuorottelee jutussa tekstin kanssa. Digin kohdalla lopputulosta ei voi kuitenkaan koskaan tietää, sillä erilaiset näyttökoot mahdollistavat myös erilaiset näkymät. Digi on siis tarkoittanut graafikolle osittaista kontrollin menetystä.

— Aluksi tykkäsin tehdä todella paljon printtiä ja digin tekeminen tuntui vaikealta, kun työkaluja ei tuntenut kunnolla. Nykyään kuitenkin ajattelen, että vaikeuksia on kiva voittaa. Mutta molempi parempi, ja infografiikan parissa nämä kietoutuvat vahvasti yhteen. Kun tekee grafiikkaa printtiin ja keksii samalla, miten kuvasta saa liikkuvan, tekeminen printtiin ja digiin on oikeastaan yhtä samaa projektia, Kyyriäinen tiivistää.

”

Jos printin kohdalla tehdään paljon yhteistyötä, digi tuo mukanaan vielä enemmän ihmisiä ja eri tahoja.

Printtiä ja digiä yhdistävää kokeilunhalua Mikäli nykygraafikko mielletään lähinnä digipainotteisten töiden suunnittelijaksi, Toni Rantanen on tästä täydellinen esimerkki. Neljätoista vuotta alalla työskennellyt mies on keskittynyt lähes koko uransa ajan digipainotteisten töiden tekemiseen, ja viimevuosien aikana tehtyjen printtituotteiden määrän voikin laskea yhden käden sormilla.

— Yhdeksänkymmentä prosent-

Toni Rantanen valmistui

tia työstäni on digitaalista tuotetta ja

vuonna 2005 medianomiksi

harvoin edes näen suunnittelemiani

KYAMK:n ammattikorkea-

painotuotteita, sillä ne menevät yleen-

koulun videopuolelta, mutta

sä suoraan asiakkaalle. Ja kun aloin

halusi opintojen jälkeen

miettimään, mitä painettua olen täällä

opiskella itse graafisen alan

Flatlightilla tehnyt, keksin ainoastaan

ammattilaiseksi. Intohimo

Arctic Superfoodsin patukkakääreet ja

onkin tärkeä tekijä Rantasen

tämän, Rantanen summaa ja osoittaa

kokeilunhaluisessa työnku-

Rovaniemestä kertovaa esitettä.

vassa. Kuva: Flatlight.

”

Digitaalisiin juttuihin otetaan edelleen paljon vaikutteita printistä ja monia asioita yritetään luoda uudelleen digimaailmassa.

Rantanen on työskennellyt pian kahden

jalansijaa. Mutta tehdäänkö tämän kaiken

ja puolen vuoden ajan rovaniemeläisen

jälkeen sitten paluu takaisin printin pariin?

Flatlight Creative Housen Art Directorina.

Rantanen pohtii.

Flatlightia voisi luonnehtia luovaksi toimis-

Digitalisoitumisen vaikutuksen näkee

toksi, jossa toteutetaan videotuotannon

hyvin myös esimerkiksi ihmisten ajattelu-

lisäksi brändi- ja markkinointipuolta sekä

tavassa – sähköiset tuotteet koetaan

konseptisuunnittelua. Digipainotteises-

turvallisimpina, halvempina ja nopeampi-

ta tuotannosta huolimatta toimistossa

na kuin painetut. On totta, että printti on

korostetaan kokeilunhalua ja taiteellisen

virheiden kohdalla anteeksiantamaton ja

puolen hyödyntämistä suunnittelus-

kallis materiaali, mutta myös digitaaliset

sa, mikä tuo perinteisen printtimedian

tuotteet vaativat osaksensa aikaa. Esimer-

mukaan myös Toni Rantasen sähköiseen

kiksi konseptisuunnittelun kohdalla pitää

työnkuvaan.

tehdä paljon taustatyötä ja kurkistaa niin

— Tykkään käyttää asioiden taustalla

sanotusti varjopuolelle.

vanhempia tekniikoita ja luoda sitä kautta

— Nykyään halutaan paljon liikkuvaa

jotain uutta. Työni ei siis suoraan ole niin

kuvaa ja äänimaisemaa, joiden avulla digi-

digitaalista: pyrin tekemään materiaaleja

maailmaan saadaan luotua aistillisuutta.

käsin ja vien ne sitten digipuolelle. Digi-

Digissä pitääkin miettiä tarkkaan sitä, mikä

taalisiin juttuihin otetaan edelleen paljon

on viesti, joka saa katsojan pysähtymään

vaikutteita printistä ja monia asioita yri-

hetkeksi. Tietoa ei saa olla liikaa, vaan

tetään luoda uudelleen digimaailmassa,

pitää keskittyä yhteen asiaan ja tehdä sen

Rantanen kertoo ja jatkaa:

kautta jotain selkeää, Rantanen painottaa.

— Printti toimii monessa suhteessa

— Digitaalisuus vaatii myös paljon

inspiraationlähteenä. Esimerkiksi taide-

osaamista. Ei riitä, että suunnittelee,

historiasta ja entisajan typografiasta voi

miltä asiat näyttävät, vaan pitää olla myös

löytää jotain hienoa ja kiinnostavaa, jota

näkemys siitä, miten kyseisen asian voi

muut eivät ole löytäneet.

toteuttaa.

Rantanen ei siis luo printti- ja digi-

Mikä on siis Toni Rantasen mielestä

median välille selkeää kilpailuasetelmaa,

visuaalisen alan tulevaisuus printin ja digin

vaan osapuolet ennemminkin kietoutuvat

suhteen?

toisiinsa suunnittelijan kokeilunhalun

— Printti ja digi tulevat jatkossakin

myötä. Siitä huolimatta juuri digitaalisten

tukemaan toisiaan, ja printti muuttuu

tuotteiden merkitys korostuu asiakastöissä.

digitaalisuuden ohella. Ehkä kohta ei

— Digi on varmasti kasvanut siksi ja sillä

tarvita painoa ja paperia, vaan materiaali

ajatuksella, että se on niin monipuolista.

on jotain muuta – paperi ei ole pape-

Digitaalisuus ei ole enää vain ruudulla,

ria, eikä muste mustetta. Mutta printti

vaan myös muilla pinnoilla. Ja koronan

ei tule koskaan kuolemaan kokonaan,

myötä se on saanut entistä vahvempaa

Rantanen ynnää.

Miila Kankaanranta aloitti aikoinaan opiskelemaan mediatutkimusta Turun ammattikorkeakoululla, mutta päätyi sittemmin Lapin Yliopiston graafikkolinjalle.

Työt Lapin ylioppilaslehdessä johdattivatkin Kankaanrannan aikoinaan Lapin Kansan graafikoksi. Kuva: Lapin Kansa.

Kohti digitaalista journalismia Yksi syy siihen, miksi Miila Kankaanranta ajautui juuri graafiselle alalle, oli paperin rakastaminen. Kankaanranta kertoo, että hänellä on jo varhaisia muistikuvia siitä, miten ihanalta paperi materiaalina tuntui ja tuoksui. Sittemmin nainen onkin työskennellyt aina kyseisen materiaalin parissa: ensin opiskeluaikoina Lapin ylioppilaslehdessä ja nyt jo kymmenen vuoden ajan Lapin Kansan graafisena toimittajana.

Voisi kuvitella, että rakkaus paperiin olisi digitalisoitumisen myötä vain vahvistunut, mutta Kankaanranta vastaa toisin.

— Paperi elementtinä on häviämässä ja jotenkin sitä on mennyt siinä imussa, hän tuumii.

Kankaanranta kertoo, että Lapin Kansassa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut radikaali muutos digiajattelun suhteen. Vaikka toimituksessa asiat tehdään edelleen sekä printtiin että digiin, painopiste on muuttunut verkkolehden suuntaan ja erityisesti mobiiliin.

— Seitsemänkymmentä prosenttia kaikista digin lukijoistamme käyttää mobiilia ja se on jo niin iso luku, että se on otettava huomioon. Kaikki lähtee mobiilinäkymästä ja siitä, näyttääkö juttu ja kuvitus hyvältä juuri kännykässä. Nykyään mietin kaikki kuvitukset verkon kautta.

Kankaanranta työskentelee pääsään-

Samalla kun toimituksen ajattelu-

töisesti erilaisten grafiikoiden, visu-

tavassa on tapahtunut muutos digi-

alisointien ja kuvitusten parissa. Uusi

taalisuuden suuntaan, myös tekniset

digitaalinen ympäristö onkin pakottanut

valmiudet ovat kehittyneet, mikä on

yksinkertaistamaan visualisointeja, jotta

tukenut entisestään sähköistymistä.

ne keskustelisivat mobiilinäkymässä pa-

Kankaanranta pohtiikin, millaisessa

remmin tekstin kanssa. Samalla toimi-

tilanteessa ollaan vuoden kuluttua, jos

tuksessa on alettu tuottaa perusjuttujen

jo nyt vuoden aikana tapahtunut muutos

ohella myös niin sanottuja rikkaampia

tuntuu niin isolta.

artikkeleita, joiden yhteyteen suunnitel-

— Lapissa digin kehitys on ollut

laan kuvitusmaisia videoita tai kuvitus-

nopeampaa kuin muualla Suomessa. Syy

animaatioita.

on yksinkertaisesti siinä, että välimat-

— Lapin Kansassa oli työurani alussa

kat ovat pitkiä. Monessa paikassa lehti

perusmallina isojen, vaakasuuntaisten

jaetaan vasta iltapäivällä, joten monet

infografiikkakokonaisuuksien suun-

ovat siirtyneet digin käyttäjiksi painetun

nittelu. Sen ajatuksen muuttaminen

lehden ohella, hän avaa.

tähän kapeaan putkeen ja kännykkä-

Digitaalisuuden positiivinen puoli

näkymään, siihen on mennyt paljon

onkin ehdottomasti se, että se on läsnä

aikaa, Kankaanranta myöntää.

ja kulutettavissa kaikkialla. Samalla

Digikehitys onkin osittain hidastanut

jutut ovat jaettavissa ja keskusteltavissa

ja osittain nopeuttanut graafikon työtä.

paljon helpommin kuin painetun lehden

Digin kanssa työskentely ei täysin tuplaa

parissa. Haaste on kuitenkin kiinnittää

esimerkiksi grafiikoiden tekoon kuluvaa

lukijan huomio, sillä sosiaalisessa medi-

aikaa, mutta työmäärä on ehdottomas-

assa kaikki pelaavat samasta huomiosta.

ti lisääntynyt. Toisaalta sisältöä pitää

— Kun mennään tästä kymmenen

taas tuottaa nopeammin, sillä digi ei

vuotta eteenpäin, onko printtilehteä

ole printtilehden tavoin sidoksissa vain

enää olemassa? Miila Kankaanranta

yhteen deadlineen.

kysyy jatkaen:

— Digiin siirtyminen oli aluksi todella

”

— 2010-luvun alkupuoliskolla kuuli

tuskallista. Nyt kun yleinen ilmapii-

usein sanottavan, että media-ala on

ri asian suhteen on muuttunut, pidän

auringonlaskun ala. Nyt tuota lausetta

enemmänkin kiehtovana haasteena

ei ole kuulunut pitkään aikaan. Digipuoli

asioiden miettimistä digitaalisuus edel-

on antanut journalismille uusia mah-

lä. Mutta molempiin medioihin pitää

dollisuuksia – varsinkin se tosiasia, että

edelleen panostaa, ja se tuo

myös digipuolella on olemassa maksu-

eloa työhön.

valmis yleisö.

Nyt kun yleinen ilmapiiri asian suhteen on muuttunut, pidän enemmänkin kiehtovana haasteena asioiden miettimistä digitaalisuus edellä.

UMG 2021 Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoiden vuosittainen yhteistyölehti, joka toteutetaan osana alan maisteriopintoja.

Verkkolehti: www.graphic.fi/umg2021

TYÖRYHMÄ

Palaute: www.facebook.com/umglehti Instagram: @umgmagazine

Päätoimittaja Sini Liikanen

Logo: Johanna Sundqvist Kannet: Anni-Ilona Saario

Projektikoordinaattorit

Sisällysluettelo: Anni-Ilona Saario

Aija Kurko Roosa Inkinen

Paino Popa OY, Rovaniemi 2021

Art Directorit Anni-Ilona Saario

Paperi

Miku Huttunen

Kannet: Edixion 300g Sisäsivut: Edixion 140g

Toimitus Pyry Suutari Johanna Sundqvist Roosa Haapanen Olga Immonen Vastuuopettajat Mirja Lönegren, mirja.lonegren@ulapland.fi Annika Hanhivaara, annika@designhanhis.com

PÄÄKIRJOITUS

Pimeään kadonneet graafikot

Pimeys on ollut aina tuttu asia meille graafikoille. Olemme lähes poikkeuksetta yöeläimiä, työskentelemme mielellämme pimeässä, litkimme mustaa kahvia ja säädämme näyttöpäätteemme aina mahdollisimman himmeälle. Vaikka suunnittelumme saattavat näyttäytyä ulospäin värikylläisinä ja elämäniloisina, sielumme ovat todellisuudessa värjäytyneet valvottujen öiden seurauksena pikimustiksi.

Kuluneen vuoden aikana tästä pienestä graafikkolajista on kuitenkin tullut entistä pimeämpää porukkaa. Kun meidät opastettiin viime keväänä etäopiskelun yksinäisyyteen, olimme aluksi innoissamme. Nyt saisimme keskittyä suunnitteluun rauhassa ilman, että kukaan seuraisi tekemisiämme selän takana tai että aurinko paistaisi näytöillemme Mac-luokan ikkunoista.

Pian kuitenkin huomasimme, että luovuus tarvitsee kukkiakseen valoa. Mutta kun sitä ei ollut tarjolla, mitä tälle pienelle graafikkojoukolle oikein tapahtui?

Historian 12. UMG-lehti muodostuu tänä vuonna sanoista Universe Might Go. Lause jättää tilaa vapaalle tulkinnalle, mutta yhtä hyvin voisimme täydentää sen esimerkiksi sanalla boom.

Onhan kulunut vuosi ollut jo niin kummallista aikaa, ettei enää edes itse alkuräjähdys yllättäisi ketään. Lepyttelevistä lauseista huolimatta mikään ei ole muuttunut paremmaksi, joten voimme yhtä hyvin jättää hempeilyt sikseen ja tarkastella asioita juuri niistä lähtökodista kuin ne todellisuudessa ovat.

Tulevilla sivuilla on siis tarjolla ajanhengen mukaisesti graafikkomaailmaa tarkastelevia juttuja. Tämä 9. hengen tekijätiimi esimerkiksi pohtii, kenen syytä on se, että päädyimme opiskelemaan visuaalista alaa tänne Lapin kylmyyteen. Tai miksi asiakkaalta saatua palautetta on usein vaikea ymmärtää.

Käännä siis sivua ja uppoudu kanssamme tämän pimeyden syövereihin. Welcome to the dark side.

Sini Liikanen Päätoimittaja

6 8 10 Ketä saan syyttää?

Kielimuureja, kyynikoita ja kyyneleitä

Kolumni: Deadline

18 21 25 Grasu ulos sinusta

Sarjakuva: The Last Year

Tapion identiteettikriisi

28

Kohtaaminen

Kohtaaminen

Universe Might Go Digital

Luovuutta etsimässä

Millainen on graafikon työpiste?

Mistä on Narnian hahmot tehty?

Business casual

Piippua polttava mietiskelijä

UMG 2021 Tekijät

Kolumni: Mielekkään arjen designia

Etätyömaa

ON THE FLIPSIDE

13 14

Press ESC – pako toisiin todellisuuksiin

Ketä saan

K

enen syytä on, että elämäniloa pursuava nuori ajautuu Rovaniemelle opiskelemaan graafista suunnittelua?

Neljän kaamoksen jälkeen mietin, juontavatko tätä polkua siivittäneet juuret aina siihen hetkeen, kun ensimmäisen kerran tartuin kynään ja paperiin. Tuomitsivatko siis rakkaat vanhempani minut jo lapsuudessani tähän kohtaloon, jossa kahlaan jäätyneen pyörän kanssa puolimetrisessä hangessa ja itken ikävää kadonnutta valoa kohtaan? Vai onko syypäänä yhteiskuntamme, jossa vapaa taiteilijasielukin saadaan kokemaan paniikinomaista tarvetta lukkiutua loppuelämäkseen siihen surullisenkuuluisaan oravanpyörään? Tämän paineen alla me epätoivoisimmat sitten kaivaudumme tietämättämme loputtomien gridien, kryptisten väriprofiilien ja typografian monsterimaisiin syvyyksiin, jossa ainoa valonlähde on tietokoneen näytön kelmeä hohto.

Mutta entä, jos olenkin itse syyllinen? Minähän lopullisen päätöksen tein.

Kukaan ei edes uhannut minua tukikarenssilla, ja vain harvan kuulin haukkuvan minua yhteiskunnan loiseksi. Onnellisesta elämästäni huolimatta tein yhteishaun ja hyppäsin pohjoiseen menevään junaan. Suoritin pääsykokeet, päädyin yliopistoon. Oliko päätökseni tuulesta tempaistu vai vaikuttiko jokin ulkopuolinen taho kohtaloni sinetöimiseen?

Muistan, kuinka aurinkoisena kesäpäivänä valmistujaisissani käsiini läväytettiin sen vuoden UMG-lehti. Omituisen oloinen läpyskä, ajattelin tuolloin ja nakkasin

välittömästi huoneen nurkkaan. Illalla sängyssä makoillessani selailin kuitenkin lehteä ihmetellen tarinoita yliopistoelämästä, hämmentyen visuaalisen viestinnän maailmasta ja häkeltyen silmiä hivelevistä kuvituksista. Inspiraatiota varten, minulle oli sanottu, kun lehti ojennettiin. Lehden tarinat kaukaisesta pohjoisesta, laskevan auringon ja tanssivien revontulien maailmasta saivat ajatukseni varmaan jotenkin sekaisin.

”

kuivuttanut silmäni kahdentoista tunnin työpäivillä ja ”elänyt” kesämökin vintillä freelancerin unelmaa. Unohtamatta massaluentoja, joissa aiheet pomppivat jakkarasta avaruuteen. Kirjaimellisesti.

Yhtä kaikki, mitä pidemmälle tätä aihetta pohdin, sitä vankemmin osoitan sormella pöydälläni yhä lojuvaa UMG-lehteä. Mutta toisaalta, miten muutenkaan asiat olisivat voineet mennä?

Lehden tarinat kaukaisesta pohjoisesta, laskevan auringon ja tanssivien revontulien maailmasta saivat ajatukseni varmaan jotenkin sekaisin.

Eivätkö nuo lehden kirjoittajat miettineet yhtään, mitä he voisivat saada sillä aikaan? Jonkinlainen vastuu pitäisi tällaisissakin olla, ettei aivan syyttä ujutettaisi pienen viattoman ihmisen päähän mitään vääristyneitä tulevaisuudenkuvia. Juuri ne alumnihaastattelut, sarjakuvat ja pilke silmäkulmassa alaa tarkastelevat artikkelit ovat syypäitä sille, että olen päätynyt nukkumaan kuukausia opiskelijakämpän kylmällä lattialla, valvonut öitä pimenevän yliopiston karmivassa hiljaisuudessa,

Säännöllisen epäsäännölliset kaatumiset jäisillä kaduilla sattuvat edelleen, mutta mikään ei voita sitä fiilistä, kun katselee kaupungin kauneutta Oukun mäkihyppytornista. Tai kun lähdetään viikonlopuksi kiven heiton päässä oleville tuntureille. Joten niin, olisihan siellä Helsingissäkin ollut yliopisto.

Kuulemma ihan hyväkin. Mutta kuka nyt sinne haluaisi, jos voi muuttaa Lappiin.

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO MIKU HUTTUNEN

Kurssitöiden esittelyt eli ammattislangilla presikset, ovat palautetilaisuuksia, joissa harjoitellaan kritiikin antamista ja sen vastaanottamista. Opiskelijakollegoiden palaute on lähes poikkeuksetta rakentavaa, kriittistä ja kannustavaa. Kultaisena sääntönä voidaan pitää jokaista kriittistä kommenttia kohden yhtä positiivista kommenttia, joka jättää kaikille mukavan mielen roustauksen jälkeen. Työelämässä tästä on turha haaveilla, joten pudotus koulunpenkiltä on korkea.

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO ROOSA INKINEN

alautetilaisuuksien larppaus ei valmista meitä työelämään.

Asiakkaat oksentavat palautteet päälleni, sivaltavat sanoillaan ja saavat minut kyseenalaistamaan ammattitaitoni säännöllisin väliajoin.

Joskus itken, miksi asiakas on niin ilkeä. Miksi hän ei ymmärrä minun näkökulmaani eli hänen omaa parastaan?

Vai olisiko vika sittenkin kuulijassa, palautteen vastaanottajassa? Osaanko vastaanottaa palautetta? Osaanko irrottaa kritiikin itsestäni? Se koskee tekemääni työtä, ei minua ihmisenä.

Ongelman ydin on kieli. Puhumme eri kieliä. Asiakkaat eivät välttämättä osaa eritellä, miksi he eivät pidä lopputuloksesta ja tämä tulee muistaa palautetta vastaanottaessa. Jotta voisimme ymmärtää toisiamme, tulee tieto osata kaivaa esiin erinäisin keinoin.

Asiakkaiden latistavat, jopa kyyniset kommentit sattuvat syvältä, sillä laitan palan sieluani jokaiseen designiin.

Vihaan tätä, näyttää karsealta.

Hyi hirveä, nyt ollaan hakoteillä.

Ei, ei, ei ja vielä kerran EI! Kaikki tämä voi kuitenkin tarkoittaa: “Pidän näistä muodoista, design on hieno ja toimiva, mutta olen aina lapsuudestani lähtien vihannut vaaleanpunaista, koska päiväkodissa ne pukivat minut balettimekkoon.”

Usein asiakas tarvitsee graafikon tukea ongelmansa sanallistamiseen. Vika ei ollutkaan työn ideassa tai sen muotokielessä, vaan ainoastaan värissä, joka aiheutti katsojassaan henkilökohtaisia huonoja muistoja. On siis tärkeää selvittää syyt, miksi kokonaisuus ei miellytä asiakasta. Esimerkiksi yritysilmeen suunnitteluprosessissa kilpailijoiden visuaalisten ilmeiden tutkiminen yhdessä voi auttaa asiakasta avaamaan sanaisen arkkunsa. Ylipäätään visuaalinen havainnollistaminen suullisten suunnitelmien ja ideoiden tukena on paitsi luonteva myös erittäin tarpeellinen väline kielimuurin murtamiseen asiakkaan ja graafikon välillä. Älä siis epäröi esitellä keskeneräisiäkään visualisointeja – edes kriittisen palautteen uhalla.

Palautteen prosessointi kulkee tavanomaisesti itsetuntokriisistä kasaan kursimiseen ja siitä rationaaliseen tilanteen ratkaisuun. Ongelman ytimeen johdattelevia kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: Onko Onko Onko Onko

vika vika vika vika

värissä? muotokielessä? “fontissa”? asettelussa?

Tästä voimme vetää johtopäätöksen ettei hienojen ammattisanojen viljely vie sinua eteenpäin alallasi. Viljele ammattisanastoa vain oman klaanisi seurassa. Niin visuaalisen kuin verbaalisenkin viestinnän lait ovat samat: mitä yksinkertaisempaa, sen parempi.

hteisen kielen löytyminen vaatii graafikolta empatiakykyä. Jokainen on varmasti joskus kokenut vastaavia tilanteita, joissa asiantuntija kertoo, että autosi tehottomuus kiihdyttäessä johtuu siitä, että DPF:n regenerointi epäonnistuu eli hiukkaspönttö toimii vaillinaisesti. Tai ortopedi kertoo, kuinka polvesi mediaalinen kollateraali on revennyt ja taustalla on todennäköisesti valgusvääntövamma. Ligamentin paraneminen kuulemma tarvitsee operatiivista hoitoa, mutta ennen tätä suoritetaan kuitenkin polven instabiliteetin tutkiminen. Yhteisen kielen löytymisessä tarvitaan takauma siihen tilanteeseen, kun et puhunut toisen kanssa samaa kieltä, etkä tiennyt millä sanoilla sinun tulisi kertoa haluamasi tai kuvailla ongelmaasi. Vain samaistumalla voit ymmärtää asiakasta.

Suunnittelun lopputulos on lähes aina kompromissi, jossa upeasta designista ei ole jäljellä enää kuin yksi pallo. Lopputulos on sellainen, joka pitää graafikon mielenkiinnon alaa kohtaan juuri ja juuri hengissä, mutta se ei täydellisesti tyydytä luovuuden tarpeita.

Siksi jää jano ja nälkä tehdä lisää.

Deadline Alussa opettaja loi opinnot ja opintopisteet.

Kurssikalenteri oli kuitenkin tyhjä, haasteet puuttuivat ja graafikon mieli vaelteli opintojen ulkopuolella.

Opettaja sanoi: Tulkoon deadline! Ja niin deadline tuli. Aikaa tuolle tehtävälle annettiin viikko. Graafikko näki, että tehtävä oli mielenkiintoinen ja hän tarttui haasteeseen. Oli aika aloittaa suunnittelu!

Graafikko sanoi: Tulkoon idea! Mutta ideaa ei tullut. Kaikista pinnistelyistä huolimatta luonnoslehtiön sivut pysyivät tyhjinä. Tuli ilta ja tuli aamu, ja näin kului ensimmäinen suunnittelupäivä.

Näin kuluivat myös seuraavat kolme päivää.

Graafikko huuteli päivittäin ideaa, mutta sitä ei kuulunut. Hän tuhersi luonnoksia, pakotti mielensä toimimaan ja lannistui, kun niin ei tapahtunut. Ja deadline vain lähestyi.

Seuraavana päivänä graafikko sanoi uudelleen: Tulkoon idea! Mutta niin ei edellenkään tapahtunut. Graafikko selaili Pinterestiä, hörppi kahvia ja tuhersi lehtiön alalaitaan kummallisia suttuja. Tuli ilta ja tuli aamu, näin kului myös toinen päivä.

Kuudentena päivänä graafikko sanoi epätoivoisena: Tulkoon idea! Ja viimein idea tuli.

Graafikko työskenteli yön, seuraavan päivän ja vielä seuraavankin yön. Lopulta hän sai suunnittelunsa valmiiksi, mutta Moodlen palautuslaatikko oli jo sulkeutunut.

Lisätehtävien jälkeen tuli valmiiksi kurssi, sen tehtävät ja kaikki, mitä opettaja oli määrännyt. Graafikko oli saanut työnsä päätökseen ja lopulta hänellä oli aikaa levätä. Ja graafikko pyhitti tuon päivän Netflixille, koska sinä päivänä hän lepäsi kaikesta luomistyöstään.

Sitten hän muisti kaikki muut unohtamansa deadlinet, eikä levännyt enää koskaan.

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO SINI LIIKANEN

HAE OPISKELIJAKSI LAPPIIN Taiteiden tiedekunta: Audiovisuaalinen mediakulttuuri Graafinen suunnittelu Kuvataidekasvatus Muoti, tekstiilitaide ja materiaalitutkimus Teollinen muotoilu Kokemuksen muotoilu Soveltava taide ulapland.fi

E TY M SARJAKUVA ROOSA HAAPANEN TAITTO SINI LIIKANEN

TÄ Ö AA

Press ESC –

Pako toisiin todellisuuksiin Pandemia-aika on saanut monet ihmiset turvautumaan virtuaalisiin virikkeisiin pysyäkseen järjissään. Kaaoksen, epävarmuuden ja sosiaalisen eristyksen keskellä erityisesti videopelit ovat tuoneet monille kipeästi kaivatun pakokeinon todellisuudesta ja mahdollistaneet vieraisiin maailmoihin matkustamisen – turvallisesti kotisohvalta käsin.

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO JOHANNA SUNDQVIST

T

odellisuus ahdistaa. Olet kotisi vankina, sosiaalinen elämä on hyvin pitkälti tauolla ja ruokaostoksilla käyminen on viikon kohokohta.

Janoat uusia kokemuksia ja seikkailuja, mutta sen sijaan makoilet sohvallasi samassa asennossa kuin edellispäivänä ja sitä edellisenä samalla, kun seinät kaatuvat päälle. Kuulostaako tutulta?

Viimeisen reilun vuoden ajan ihmiset ympäri maailman ovat linnoittautuneet kotiensa suojiin piiloon näkymätöntä, mutta erittäin todellista uhkaa. Mutta ilman koko maailman pysäyttävää pandemiaakin nykyarki voi toisinaan olla väsyttävää ja hektistä. Kukapa ei kaiken stressin ja suorittamisen keskellä toivoisi silloin tällöin pientä taukoa todellisuudesta, pakoa jonnekin kauas, pois jokapäiväisten huolien ääreltä? Enkä nyt puhu etelänmatkasta, joka muutenkin vallitsevien olosuhteiden keskellä jäänee toistaiseksi silkaksi haavekuvaksi.

Onneksemme tänä päivänä viihdettä on tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja mikä parasta, suuri osa on vain muutaman klikkauksen (tai kuukausitilauksen) päässä. Oli mieltymyksesi sitten kirjat, podcastit, elokuvat tai videopelit, maailma on pullollaan tapoja laittaa arki taka-alalle ja matkustaa hetkeksi vapaavalintaiseen mielikuvitusmaailmaan. Tällaista kuvainnollista pakoa todellisuudesta kutsutaan yleisesti nimityksellä eskapismi.

Eskapismilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla henkilö pyrkii jättämään taakseen tai unohtamaan hetkellisesti todellisen elämänsä. Useimmiten eskapismin tarve kumpuaa ahdistuksesta tai pettymyksestä todelliseen maailmaan, vallitsevaan maailmantilanteeseen ja yhteiskuntaan. On siis täysin luonnollista, että ilmiö kärjistyy suurten mullistusten ja kriisien aikana. Eskapismiin kuitenkin liitetään usein hyvin negatiivissävytteisiä mielikuvia ja sitä pidetään todellisuuden kieltämisenä ja oikean elämän vastuun ja haasteiden välttelynä. Erityisesti digitaalinen viihde, kuten videopelit, mielletään usein silkaksi ajan haaskaukseksi. Mutta onko vastapainon etsiminen arjen harmaudelle lopulta niin huono asia?

Yksilön keinot todellisuuden pakoiluun voivat vaihdella: toiset turvautuvat päihteisiin ja ylenpalttiseen hedonismiin (jos tunnistit itsesi, ei hätää – kulunut vuosi on koetellut meitä kaikkia), toisille vähemmän itsetuhoiset keinot, kuten maiseman vaihto, kulttuuri ja viihde tarjoavat riittävää vaihtelua harmaan arjen keskelle. Keskeinen piirre on kuitenkin löytää jotain sellaista, mihin syventymällä voi hetkeksi päästä irti todellisen elämän kahleista ja mieltä alentavasta monotoniasta.

E

skapismin välineenä videopelit

huomion. Pelien useimmiten kasvavan

ovat vallan ainutlaatuinen media.

vaikeustason tarjoamat haasteet ovat

Ne ovat useimmiten moniaistilli-

omiaan imaisemaan pelaajan syvälle

sia, multimodaalisia kokonaisuuksia, jotka

flow-tilaan, jolloin myös palkitsevuuden

parhaimmillaan ovat enemmän kuin osiensa

tunne on korkeimmillaan; etenkin, jos

summa. Genrestä riippuen videopelit voivat

peli nojaa vahvasti pelaajan taitojen ja

tarjota hetkellistä ajanvietettä ja viihdettä,

reaktiokyvyn asteittaiseen kehitykseen

haastavia aivopähkinöitä ja arvoituksia tai

yrityksen ja erehdyksen kautta. Vaikka

eeppisiä ja pitkäkestoisia, tarinavetoisia

eeppisen vaikean pelibossin kukistami-

elämyksiä. Lisäksi videopelit tuovat eska-

nen lukuisten epäonnistumisten jälkeen ei

pismiin ulottuvuuden, jota kirjat tai elokuvat

saavutuksena ehkä tee ystäviisi vaikutusta

eivät yleensä tarjoa. Pelien interaktiivi-

tai lopeta äitisi jatkuvia menisit sinäkin töihin

suus tuo pelaajan itsensä keskelle pelin

-tokaisuja, voi sen tuoma onnistumisen

tapahtumia ja osaksi niitä. Tämä on erittäin

tunne ja hetkellinen euforia olla huumaava.

oleellista myös pelin immersion kannalta,

Juuri tämä haasteiden ja palkitsevuuden sykli

sillä pelaaja kokee olevansa aktiivinen osa

tekee monista peleistä niin koukuttavia.

peliä, ei vain passiivinen sivustakatsoja.

Immersio on tärkeä osa videopelien

”

Nykyään monissa peleissä on myös hyvin vahva sosiaalinen aspekti.

Pelimaailman sisällä voi olla kuka vaan ja tehdä mitä vaan ilman todellisia seuraamuksia.

eskapismia. Käsitteenä immersio voidaan

Steam-palvelun tämän

määritellä kokemukseksi, jossa katsoja

hetken top 10 pelatuim-

tai kokija tuntee olevansa osa tarinaa tai

man pelin listalla peräti

toista maailmaa. Suomeksi voitaisiin siis

yhdeksän nimikettä on niin

puhua jonkin teoksen mukaansatempaa-

kutsuttuja multiplayer- tai

vuudesta. Olennaista on, että medialla

moninpelejä, tai ainakin

on kokijan jakamaton huomio ja keskit-

sisältävät valinnaisen

tyminen. Myös esimerkiksi elokuvaa tai

multiplayer-moodin.Pelejä

TV-ohjelmaa katsoessa, kirjaa lukiessa tai

pelataan internetin väli-

radiokuunnelmaa kuunnellessa, voi kokea

tyksellä ystävien tai tuntemattomien ihmisten

vahvaa immersion tunnetta. Kuitenkin juuri

kanssa. Riippumatta siitä, pelataanko muita

videopelien osallistava luonne tekee niiden

pelaajia vastaan vai tehdäänkö heidän

immersiivisyydestä erityisen voimakasta.

kanssaan yhteistyötä, on kyseessä monelle

I

ihmiselle erittäin tärkeä osa päivittäistä mmersioon vaikuttavat useat eri

sosiaalista kanssakäymistä. Tämän kanssa-

asiat, kuten pelin tarina tai juoni,

käymisen merkitys on epäilemättä kasvanut

pelimaailman yhteneväisyys ja uskot-

valtavasti, kun todelliset kohtaamiset eläväs-

tavuus, visuaaliset tekijät, kuten tyyli tai

sä maailmassa ovat vähentyneet tai jääneet

peligrafiikoiden laatu sekä äänimaailma.

katkolle.

Peligenrestä riippuen peli voi olla hyvinkin tarinapainotteinen, jolloin pelaaja pääsee parhaimmillaan vaikuttamaan juonen kulkuun ja muodostamaan toisinaan vahvo-

V

ideopelit mahdollistavat vieraiden ja jännittävien maailmojen tutkimisen sekä erilaisten roolien omaksumisen.

jakin tunnesiteitä pelin tarinaan, hahmoi-

Ne tarjoavat ihmisille uniikkeja kokemuksia,

hin ja paikkoihin. Immersio on siis myös

jotka olisivat todellisessa maailmassa mahdot-

kytköksissä pelin yleiseen tunnelmaan ja

tomia tai ainakin syvästi paheksuttuja. Ne ovat

sen tarjoamaan tunnelataukseen. Peligenre

riskivapaita leikkikenttiä, joilla voi etsiä, kokeilla

itsessään myös asettaa pelaajalle tietynlai-

ja rikkoa rajoja. Osa pelien viehätyksestä

sia odotuksia ja hypoteeseja, jotka toteu-

piileekin siinä, että pelimaailman sisällä voi

tuessaan auttavat pelaajaa integroitumaan

olla kuka vaan ja tehdä mitä vaan ilman todel-

pelimaailmaan – esimerkiksi fantasiapeliä

lisia seuraamuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että

pelatessa on lähestulkoon pettymys, jos

jokainen, joka on joskus hukuttanut Sims-hah-

pelaaja ei jossain vaiheessa pääse ottamaan

mon uima-altaaseen tai ajanut jalankulkijan yli

mittaa mahtavasta lohikäärmeestä.

GTA:ssa, olisi piilevä sosiopaatti tai hyväksyisi

Kun peli on riittävän haastava ja

moisen toiminnan todellisuudessa. Pelimaail-

mukaansatempaava, voi pelaaja helposti

ma ja todellisuus siis pysyvät toisistaan erillään

löytää itsensä niin kutsutusta flow-tilasta.

voimakkaastakin immersiosta huolimatta, ja

Flow-tilassa ympäröivä maailma ja ajan-

eskapismi jää mielikuvitusleikin puolelle,

taju usein hämärtyvät, ja peli vie kaiken

ainakin ideaalitapauksissa.

U

seimmiten ajatellaan, että

Helmikuun alussa uutisoitiin, kuinka

Lähteet

laadukkaampi audiovisuaalinen

teknologiamiljardööri Elon Muskin Neu-

Ermi, L. & Mäyrä, F. (2005). Fundamental Com-

laitteisto, kuten isompi näyttö

ralink-hanke on onnistuneesti istuttanut

ponents of the Gameplay Experience: Analysing

tai kristallin kirkas surround-äänentoisto

apinan aivoihin mikrosirun, joka ”mahdol-

tekevät pelikokemuksesta immersiivi-

listaa video-pelien pelaamisen ja ohjaa-

semmän. Samaan aikaan kun näyttö-

misen pelkällä aivotoiminnalla”. Hankkeen

päätteet ovat kasvaneet ja kehittyneet,

tavoitteena on luoda käyttöliittymä, joka

myös peligrafiikoiden laatu ja realismi,

kytkee ihmisaivot langattomasti suoraan

tai ainakin realismin edellytykset, ovat

tietokoneeseen, ja jonka avulla esimerkiksi

parantuneet. Fotorealismia hipovien

motorisesti rajoittuneet ihmiset kykeni-

pelimaailmojen erottaminen todellisesta

sivät hallitsemaan tietokonetta ajatuksen

videokuvasta käykin yhä haastavammak-

voimalla. Kyseinen uutinen kuulostaa siltä

si. Nykyään pelikokemus ei myöskään

kuin se olisi lainattu suoraan tieteiskau-

rajoitu kaksiulotteisiin näyttöihin, vaan

huelokuvasta, mutta todellisuus on, että

viime vuosien kehitys on tuonut esimer-

ihmismielen ja keinoälyn symbioosi saattaa

kiksi virtuaalitodellisuuden osaksi monen

olla lähempänä kuin koskaan aikaisemmin.

pelaajan arkea, myös kotioloissa. Lisäksi

Vaikka edellä mainitun kaltainen tekno-

uudet innovaatiot, kuten pelimaailmassa

logia tuskin on vielä hetkeen saatavilla

liikkumisen mahdollistavat VR-juoksu-

lähi-Gigantin hyllyltä, on kiehtovaa, joskin

alustat ja kosketusta kanavoivat haptiset

pelottavaa ajatella, millainen merkitys sillä

kokovartalopuvut tuovat jälleen pelaajan

on tulevaisuuden pelaamisen ja muun

saumattomammin ja välittömämmin kes-

vapaa-ajanvieton kannalta. Miten voidaan

kelle pelinsisäistä maailmaa. Pelimaail-

taata, että aivoimplantit ovat turvassa

mojen todentuntuisuuden lisääntyminen

alati yleistyviltä tietomurroilta ja kyber-

sekä tilallisen ja kehollisen kokemuk-

hyökkäyksiltä? Voimmeko tulevaisuudessa

sen tuominen osaksi peliä saattavat

odottaa ennennäkemättömän immersiivi-

parhaimmillaan, tai pahimmillaan,

siä ja mukaansatempaavia pelielämyksiä

hämärtää todellisuuksien välisiä

vai olisiko korkea aika vetää foliohattu

rajoja ja viedä pelaajaa syvemmäl-

syvemmälle päähän ja alkaa varautumaan

le kohti totaalista immersiota.

elämään Black Mirror -sarjassa?

Immersion. Osoitteesta: www.researchgate.net/ publication/221217389_Fundamental_Components_of_the_Gameplay_Experience_Analysing_Immersion (tarkistettu 9.4.2021) Calleja, G. (2010). Digital Games and Escapism.

Osoitteesta: www.researchgate.net/publication/240286002_Digital_Games_and_Escapism (tarkistettu 9.4.2021) Steam. (2021). Steam & Game Stats. store.steampowered.com/stats/ (viitattu 6.2.2021) Business Insider. (2021). Elon Musk says Neuralink implanted a chip in a monkey's brain, and now he 'can play video games using his mind'. www.businessinsider.com/elon-musk-neuralinkmonkey-plays-video-games-using-his-mind2021-2?r=US&IR=T (viitattu 6.2.2021)

Ryhtykääpäs hommiin Valmistaudu presiksiin Lähettikö miulle tonttui Kun mie etsin eliithii?

Työ ootte surkein poppoo ikinä Mut mie täysin varma oon Vielä mie siust teen grasusen!

On grasu niikö myytti, Takaa Lapin ruskan, vaarojen Ken tietää mit luovat keksii

GRASU ULOS SINUSTA Kultaa pyys, multaa saaaai!

Ootte sontaa,

Pelkkää kalliin ajan hukkaa

Ettekä taaskaan tajuu mitään

Jotenkin minä teist grasui teen!

Millaista oli opiskelijaelämä lokakuussa vuonna 2018? Eräs graafikko kirjoitti aiheesta biisin, joten olkaa hyvät: parodiointi Disneyn kappaleesta I’ll make a Man out of You ja parodioinnin parodiointi kappaleesta Mies ulos sinusta.

"Näyttää virheeltä"

"Vois nukkuu tänä yönä" "Olin tyhmä, kun käytin tähän illuaa" "En löydä mun tiedostoo" "Onks tää sustki vinos?"

"Helevetin hienot gradientiiiiit!"

Viipus kaatuu, Teemukin failaa Credit loppuu ja nyt konekin vainaa Ylpällä taas kerran aamunkoittoon Pitää löytää täältä se suuri arktisuus!

Aika rynnii meitä vastaan Kun se presis lähestyy Muistakin argumentoida Et töissäs ois syvyys.

Et oo kone Vaik ehkä luulet niin Pakkaa kamas ja painu sänkyyn Miten mie siust ees grasun teen?

Suunnistaa saa taas mäkkiluokkaan Vektoroidaan jälleen hämärään iltaan Sytytä konees palamaaan se on luovaa Sisimmässäs kasvaa diippi arktisuus!

Nyt kone kaatuu ja tiedostot haihtuu Rakas työ mitättömyydeksi vaihtuu

TEKSTI ROOSA HAAPANEN TAITTO JA KUVITUS SINI LIIKANEN

Grasujen myytti luokassa raikaa Yhtä mystinen kuin itse arktisuus!

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO ANNI-ILONA SAARIO

Kansainvälisyys kannattaa!

Maailmalle.netissä on tietoa muun muassa opiskelusta, työharjoittelusta ja vapaaehtoistyöstä ulkomailla sekä vinkkejä kansainvälistymiseen Suomessa.

Tutustu Maailmalle.nettiin ja löydä sinulle sopiva tapa kansainvälistyä.

KUVA: ANNI KOPONEN

TEKSTI, KUVITUS JA TAITTO ROOSA HAAPANEN

Kaikkihan vanhan kunnon Tapsan tuntevat vai mitä? Ristiriitainen kaveri, elää

…Ei kun hetkinen, Tapio ei välttämättä ollut edes jumala?

metsässä, antaa metsästysonnen, suojelee karjaa. Ehkä tämä on taas yksi niistä

Kuten monista suomalaisen muinaisuskon

hetkistä, kun pitää ihan pinnistämällä

yksityiskohdista, muinaisjumalista jäljelle

ponnistaa, kenestä puhutaan ja mistä

jäänyt tieto on aukollista ja osittain kado-

sitä tunnettiin alun perinkään mitä lie

tettua. Ristiriitaisuuksia, erilaisia paikallisia

vuosisatoja sitten. Saattaapa olla, ettei

tapoja ja tulkintoja sekä monia vastaamat-

tunne metsien haltijakaan omaa peiliku-

tomia kysymyksiä jää luultavasti iäti leiju-

vaansa nykyään.

maan suomalaisen muinaisuskon piiriin.

Jospa kirjaisimme ylös muutamia

Yhdeksi polttavimmista kysymyksistä

muinaisjumalan tuntomerkkejä ja ryhtyi-

Tapioon liittyen nousi se, kuka tai mikä

simme siitä visualisoimaan Tapion mah-

tämä edes oli.

dollista lookia tähän päivään. Tunnistettaisiin toisemme taas metsäpoluilla.

Kuka Tapio?

Mikä Tapio?

Tapio saatettiin kuvata ihmisen kaltaisena.

Tapiota on kuvattu mieheen viittaavin

Suomalainen muinaisjumala Tapio:

piirtein, mutta toisaalta tämä on tulkittu

metsän valtias, metsän eläinten hallitsija,

joissakin tapauksissa naiseksi. On huvit-

metsästyksen ja karjanhoidon jumala.

tavaa, kuinka monta eri muotoa Tapiosta

Tapio on ollut suomalaisille hyvin tärkeä

lopulta tarjottiin. Käsillä on jonkinlainen

olento, eikä tämä nimi ole unohtunut

identiteettikriisi, jonka seurauksena

monilta vieläkään.

Tapiosta muotoutuu visuaalisesti moni-

Aikoinaan Tapiolle kohdistettiin monia

ulotteinen hahmo kuvattavaksi.

pyyntöjä, kun tahdottiin jotakin metsästä tai kuljettiin sen siimeksissä. Esimerkiksi metsälle lähdettäessä oli tapana uhrata Tapiolle ensimmäinen saalis, kuten lintu.

Tällä taattiin hyvä onni koko metsästysreissulle. Uhrilahjoja jätettiin Tapiolle omistetuille paikoille, kuten kannolle eli ”Tapion pöydälle”. Muinaisjumalaa kunnioitettiin tämän mailla, sillä Tapio antoi omasta karjastaan, metsäneläimistä sekä muista antimistaan, ihmiselle osansa.

”

Metsä on antanut ihmiselle omistaan ja sen suosioon haluttiin pyrkiä selviytymisen takaamiseksi.

Monille pyhille asioille oli useita kiertoilmauksia, kiertosanoja, joita käyttämällä vältettiin sanomasta asian todellista nimeä.

Tärkeille asioille oli omistettu liuta kiertosanoja, joilla niiden omistajaa kutsuttiin, lepyteltiin ja puhuteltiin todellisen nimensä sijasta. Yksi näistä kiertosanojen ryppään omaavista asioista oli erittäin pyhä eläin, jonka kiertonimityksiä kuulee edelleen suomen kielessä rutkasti, ja jotka ovat iskostettuja itse kunkin suomalaisen mie-

Tapsan tahdit nyt

leen tarkoittamaan samaa asiaa.

Tapion kotiosoite on kaikesta huolimatta

Mesikämmen, Otso ja Kontio. Muinais-

yhä samassa tutussa Tapiolassa, syvällä

jumaluuden sijaan on ehdotettu, että Ta-

metsässä. Ja perhettä vaikuttaa karttuneen

pio olisi taas yksi noista kiertosanoista

mukavasti, olivatpa sen jäsenet mitä ta-

karhulle. Kutsutaanhan niin otsoa kuin

hansa heidän todellisista ulkoasuistaan

Tapiotakin metsän kuninkaaksi.

puhumattakaan. On Mielikki, Tapion tytöt

Tapio on voinut ilmeisesti olla nimitys

ja Tapion pojat: löytyy Annikkia, Tellervoa,

metsälle itselleen, elollistetulle sellaisel-

Lyyrikkiä. Kutsuja, pyyntöjä tai säännölli-

le. Metsä on antanut ihmiselle omistaan

siä uhrilahjoja ei tule enää nimeksikään

ja sen suosioon haluttiin pyrkiä selviyty-

metsäkulkijoilta, vaan Tapio on siirtynyt

misen takaamiseksi. Ei vaikuta kovinkaan

arkisen palvonnan kohteesta ajat sitten

kaukaa haetulta, että metsää olisi itses-

eläkkeelle.

sään palvottu jumalan tavoin.

Tapion maat, suomalaisille rakkaat metsät, ovat säilyttäneet tärkeän asemansa tähän päivään. Ei ole väliä, millaiseen asuun Tapion tulkitsee, kun päättää astua tämän poluille milloin milläkin asialla.

Metsä on meille virkistyspaikka, rentoutumisen tyyssija, seikkailuretki, harrastusalue ja niin monta muuta asiaa. Kun joillekin metsä on jotakin pelottavaa ja arkeen ulottumatonta, suomalaisissa ajatukset metsästä tuntuvat edelleen olevan

Seuraavalla kerralla, kun päädyt met-

yhtä arjen ja juhlan kanssa. Sillä tavalla

säpoluilla Tapion pöydän nurkille, jättäisitkö

olemme edelleen metsää palvovaa väkeä.

viestin meikäläiseltä? On tullut raapusteltua paljon kuvaehdotuksia Tapsan mahdollisesta lookista nääs. Älä turhaan mitään lappusta tai palasta tästä irrota, ja kantoon kaivertamisesta tuskin on sen enempää

Lähteet: 9). tfried. (2016/178 Ganander, Chris Helsinki. t. irja lak Sa a.

Mythologia Fennic .

67) /19 20 (20 .

Haavio, Martti lsinki. tologia. SKS. He Suomalainen my 8).

194 Harva, Uno. (2018/ lsinki. inaisusko. SKS. He Suomalaisten mu 0).

15/188 Lönnrot, Elias. (20 unoja. muinaisia loitsur Suomen kansan ki.

Salakirjat. Helsin

hyötyä, mutta pisteet vaivannäöstä. Voit vain huikkaista metsänhaltijalle, ettei me sitä olla vähään aikaan unohtamassa. Niin, että kyllä me ymmärrämme varmasti kohdatessa, kenellä se identiteettikriisi täällä oikeasti on.

UMG-työryhmä istahti yhdessä alas piirtämään, miltä universumin pimeän ja valoisan puolen kohtaaminen voisi näyttää. Kuvitus toteutettiin reaaliaikaisesti internetselaimessa toimivassa aggie.io -piirto-ohjelmassa.

KUVITUS UMG-TIIMI TAITTO JOHANNA SUNDQVIST