UMG 2024

Unforgettable Memories Gathered

UMG 2024

Lapin yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelman opiskelijoiden yhteisölehti, joka ilmestyy vuosittain osana koulutusohjelman maisteriopintoja.

ISSN 2342-382X

VERKKOLEHTI graphic.fi/umg2024

SOSIAALINEN MEDIA @umgmagazine facebook.com/umglehti

LOGO

Sara Brax

KANSI

Ida Apilainen

PÄÄTOIMITTAJA

Katri Mänty

SIHTEERI

Tiina Jatkola

ART DIRECTORIT

Katri Mänty

Enni Hakala

WEB DESIGNER

Sara Brax

TOIMITUS

Katri Mänty

Sara Brax

Enni Hakala

Helmi Kemppainen

Ida Apilainen

Oona Korkeala

Tiina Jatkola

VASTUUOPETTAJAT

Mirja Lönegren

mirja.lonegren@ulapland.fi

Lasse Paldanius

lasse.paldanius@ulapland.fi

PAINO

Popa, Rovaniemi

PAPERI

Maxi Offset 250 g

Maxi Offset 120 g

Pääkirjoitus

Unohtumaton aika

Snapchat heittää ilmoituksen puhelimen ruudulle: ”Muistatko tämän?”. Muistosta on seitsemän vuotta aikaa ja mietin, mihin tämä kaikki aika vierähti? Mietin samaa uudelleen, kun olen selannut kyseisen sovelluksen arkiston ja unohtanut itseni siihen.

Ajatuksissani elän usein tulevaisuudessa tai menneessä, mutta harvoin tässä ja nyt. Luulen, että moni muukin samaistuu tähän enemmän tai vähemmän. Tässä hetkessä elämistä ei helpota se, että puhelin muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä on tulossa ja mitä on jo takanapäin.

Vuodet vierähtävät eteenpäin toinen toistaan vähän nopeammin. Ajattelin lapsena, ettei minuun tule vaikuttamaan aikuisten hokema kirous, miten aika kuluu sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulet. Kuinka väärässä olinkaan. Minulla on ikävä sitä, kun elämä oli usein tylsää. Oli aikaa olla ja yrittää keksiä tekemistä. Usein tekeminen liittyi jonkinlaiseen väkertämiseen huoneeni lattialla piirustus- ja askarteluvälineet levällään tai ulkona kuralätäkössä hääräillen.

Polvet kurassa ja kesälomaa odotellen, mielessä saattoi käväistä ajatus, kuinka olisin jo aikuinen ja tekisin siistejä aikuisten juttuja. Nykyään sitten haaveilen toisin päin. Olisinpa se pieni lapsi keväisellä kotipihalla tekemässä kaikkea kivaa. Voin kuitenkin todeta, että teen aika siistejä ja kivoja juttuja aikuisenakin. Saan käyttää luovuuttani ja opiskella alaa, joka tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Pieni minä olisi iloinen puolestani.

Tämän vuoden UMG-lehdessä pääsee miettimään, mitä 1990ja 2000-luvun taitteesta on jäänyt mieleen. Tuohon aikaan liittyy monia muistoja. Paljon on unohtunut, jotkut hetket ovat muistojen välähdyksiä ja toiset unohtumattomia. Toivottavasti lehden sisältö tuo hymyn kasvoille ja lukija pääsee uppoutumaan nostalgiselle matkalle. Lehdessä kerrotaan esimerkiksi siitä, etteivät nostalgiset ajatukset välttämättä olekaan niin katkeransuloista haikailua menneeseen kuin annoin ymmärtää. Menneisyyden muistelemisella voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Toivotan mukavia lukuhetkiä uuden lehden parissa. UMG:n tekeminen oli antoisaa ja vei meidät unohtumattomiin lapsuusmuistoihin. Arvaatteko, mitä mietimme projektin loppupuolella?

PÄÄTOIMITTAJA

Katri Mänty

Tekijät

TAITTO: Tiina Jatkola

Tänä vuonna UMG-työryhmä koostuu lahjakkaista kuvittajista. Jokainen ryhmäläinen on siis kuvittanut oman esittelykuvansa omalla tyylillään.

Työryhmää ohjaavina vastuuopettajina toimivat tänä vuonna Mirja Lönegren ja Lasse Paldanius.

Katri Mänty, AD, Päätoimittaja

“Historiaan uppoutuva haaveilija, värikynien suurkuluttaja, periksiantamaton taistelija ja väkertäjä, jolla on aina joku käsityöprojekti meneillään.”

katrimgraphics

Sara Brax, Web Designer

“Multitaskingin maailmanmestari, tiedonjanoinen tutkija ja venyttelyä välttelevä jumikasa.” braxsara www.braxsara.com

Tiina Jatkola, Sihteeri

“Satujen ja tarinankerronnan suuri ystävä. Kantaa aina mukana luonnoskirjaa, joka täyttyy pikkuhiljaa yksityiskohtaisista tuherruksista.” kasviharakka

Enni Hakala, AD

“Ysärilapsi (ei muista ysäriä). Lapsena luetut Aku Ankat jättivät jälkeensä kiinnostuksen sarjakuviin ja kuvittamiseen.”

pulufarmari

Helmi Kemppainen, Toimittaja

“Hassutteleva kissanystävä. Haaveammatit vuosien mittaan ovat olleet ballerina, Aku Ankka-sarjisten piirtäjä ja graafikko.”

kacrium

Oona Korkeala, Markkinointivastaava

“Järjestyksestä nauttiva pikkutarkka tuhertaja. Pelien ja sarjakuvien kautta löytänyt tiensä taiteen pariin.”

Ida Apilainen, Somevastaava

“Pieni piirtelevä graafikko, peleistä kiinnostunut haahuilija, taiteen suurkuluttaja.”

idaanninaa

Take

a moment

to remember the past that created your present...

Silloin, kun minä olin nuori...

TEKSTI JA KUVITUS: Tiina Jatkola

Joka aamu minun oli vaellettava kauas pois... ja jätettävä lämmin kotini jälkeen.

Matka oli ankara ja synkkä.

Kylmä tuuli tuiversi tuntureilta.

Koko matkaa ei kuitenkaan tarvinnut taittaa yksin.

Reitilläni oli välillä myös monia muita vaeltajia.

Kaikilla oli oma määränpäänsä. Joillakin meistä oli yhteinen matka. Jotkut kulkkivat aivan omia reittejään.

Välillä kulkija saattoi säikähtää taivaalta kuuluvia ääniä.

Äänekkyydestään huolimatta nämä olennot olivat harmittomia ja saattoivat joskus kantaa matkustajia kaukomailta

Matka oli pitkä, mutta ei kuitenkaan ihan niin vaarallinen.

Ja vaikka välillä tuntuikin turvattomalta kulkea yksin...

Itseasiassa oli matkassa hyviäkin puolia.

ei siellä oikeasti ollut mitään pelättävää.

Ilma oli raikasta ja aurinkokin saattoi hieman näyttäytyä. Maisemaa olisi voinut jopa sanoa kauniiksi...

jos jäätyneet sormeni ja varpaani eivät olisi vieneet kaikkea huomiotani.

Mutta ei se mitään...

koska pian olin jo perillä.

Ovi avautui edessäni...

Olin saapunut Lapin Yliopistoon!

ja tunsin sisältä huokuvan lämmön.

Mielialaa nostattavat menneet ajat

Oletko koskaan törmännyt kaupungilla tuoksuun, joka tuo mieleen sateiset illat mummolan katetulla terassilla? Entä hymyillyt itseksesi bongattuasi väkijoukosta trumpettilahkeiset farkut, jotka muistuttavat omista yläaste-ajoistasi? Tunne, joka herää, kun kohtaamme jotain tuttua, turvallista ja unohdetuksi luultua, on nimeltään nostalgia, ja se on tutkitusti hyväksi niin mielenterveydelle kuin ihmissuhteille.

Historiallisesta näkökulmasta nostalgia-sanalla ei ole aina viitattu mukavan pörröisiin muistoihin.

Lääketieteen tutkija Johannes Hofer viittasi vuonna 1688 julkaistussa väitöskirjassaan nostalgialla “mielenterveydenhäiriöön, josta kärsivä ihminen elää muistoissaan nykyhetken kustannuksella”. Itse sanan alkuperä juontaa juurensa aina antiikin Kreikkaan saakka, sanoihin kotiinpaluu (nostos) ja tuska (algos). Tunteena ja ilmiönä nostalgia on kuitenkin jäljitetty jopa aikaan ennen nykyistä Homo sapiens -ihmislajia; vuonna 2022 toteutetussa arkeologisessa tutkimuksessa huomattiin, että jo 300 000–500 000 vuotta sitten nykyihmisen esilajit säilyttivät ja korjasivat vanhoja työkaluja, vaikka olisi ollut käytännöllisesti katsottuna järkevämpää valmistaa uusia. Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että muinaiset ihmislajit säilyttivät niitä muistoesineinä ja ymmärsivät niiden sisältämän tunteellisen merkityksen suhteessa menneisiin sukupolviin.

Nykypäivänä nostalgia on pitkälti trendi, joka näkyy ja kuuluu erityisesti muodin maailmassa. Moni 1990- ja 2000-luvun taitteessa nuoruuttaan elänyt on varmasti kauhistellut matalavyötäröisten farkkujen, bolerojen ja neonvärien paluuta katukuvaan. Toinen puoli on kenties ollut riemuissaan perhospinnien, niittivöiden, takatukkien ja hieman ummehtuneiden pastellivärien nostattamista nostalgisista tunnekuohuista. Pidit muutoksesta

tai et, lapsuudesta ja nuoruudesta tuttujen trendien paluu aikuisiällä aiheuttaa väistämättä meissä myös positiivisia tunteita.

TUTKIMUSTEN MUKAAN nostalgian on todettu vähentävän yksinäisyyden, ahdistuneisuuden ja tylsistyneisyyden tunteita. Se tekee ihmisistä ystävällisempiä ja suvaitsevaisempia muita kohtaan, sekä edistää sosiaalisten siteiden muodostamista. Pariskuntien on todettu lähentyvän ja muuttuvan onnellisemmiksi nostalgisten muistojen jakamisen yhteydessä. Nostalginen muistelu toimii lisäksi erinomaisena mittarina omalle kasvulle ja kehitykselle, sekä edistää optimistisempaa maailmankuvaa muistuttamalla onnellisista ajoista.

Edellä mainitut tutkimustulokset ovat verrattain nuoria; vielä 1990-luvulla nostalgiaa pidettiin monissa tutkijapiireissä masennusta aiheuttavana huonona tapana, jossa vellominen aiheutti vain lisää ahdistusta ja murhetta. Kaikki kuitenkin muuttui tämän vuosisadan puolella, pitkälti Constantine Sedikides -nimisen tutkijan ansiosta. Kreikkalainen Sedikides työskenteli pitkään Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan yliopistossa, kunnes otti vuonna 1999 vastaan psykologian professorin pestin Englannista, Southamptonin yliopistosta. Kuten useimmat psykologian professorit, myös Sedikides piti ensisijaisena tutkimuskohteenaan omaa mielenterveyttään,

TEKSTI JA KUVITUS: Sara Brax

johon hän kiinnitti erityistä huomiota siirtyessään mantereelta toiselle, uuden kulttuurin ja uusien ihmisten keskuuteen.

Sedikides pisti merkille, että muutaman kerran viikossa hänet täytti ylitsevuotava, voimakas tunne, joka liittyi hänen entiseen kotiinsa Pohjois-Carolinassa. Entisen asunnon tunnelma ja muistot perheen kanssa vietetyistä kesäilloista täyttivät näissä hetkissä hänen ajatuksensa täysin varoittamatta, tuoden mukanaan tuoksuja, ääniä ja hetkissä koettuja tunteita. Sedikides huomioi, että vaikka nostalgisointia pidettiin yleisesti huonona tapana, nämä muistot eivät tehneet hänestä surullista, vaan päinvastoin rikastivat hänen elämäänsä Southamptonissa muistuttamalla häntä kaikesta siitä, mitä hän oli saavuttanut matkansa aikana. Sedikides päätti tutkia tunteitaan ja nostalgiaa ilmiönä lisää, ja päätyi kirjoittamaan psykologian maailmaa mullistanutta tutkimustietoa nostalgian positiivisista vaikutuksista. Osa Sedikidesin tutkimuksista on todistanut nostalgian olevan universaali tunne. Mitattavien tutkimustulosten sekä edellä mainittujen vaikutusten ohella nostalgian on lisäksi todettu lisäävän empatiaa ja ehkäisevän eristäytymistä yhteiskunnasta, mikä puolestaan on johtanut nostalgiaan pohjautuvien terapiamuotojen syntyyn. Niin kutsutun nostalgiaterapian on todettu tuottavan tulosta mm. kliinisen masennuksen hoidossa. Sedikides itse on lisäksi varovaisen optimistinen nostalgiaterapian hyödyntämisestä Alzheimerin hoidossa.

NOSTALGIAN KATKERANSULOISENA kääntöpuolena voidaan pitää menneiden aikojen kaipuuta ja ikävien muistojen nousemista pintaan. Siitäkin huolimatta, että toisinaan etenemme nostalgiaan ikävien muistojen kautta, sen on todettu jättävän aina päällimmäiseksi positiivisen, lämpimän jatkuvuuden tunteen, jossa ihminen voi kokea kaikkien menneiden, nykyisten ja tulevien versioiden itsestään sulautuvan yhdeksi. Itsensä näkeminen moniulotteisena olentona, joka joko kehittyy tai omaa potentiaalin kehittyä parempaan suuntaan verrattuna menneeseen tai nykyiseen minäänsä, kasvattaa itsetuntoa ja varmuutta omaa tekemistä kohtaan.

Yhdysvaltalaisen psykologin David Newmanin toteuttamassa tutkimuksessa mitattiin ihmisten arjessa kokemia nostalgisia hetkiä. Tutkimuksessa tutkittavia pyydettiin lataamaan kännyköihinsä sovellus, joka lähetti heille tekstiviestejä keskimäärin kahdeksan kertaa päivässä. Tekstiviesteissä sovellus pyysi tutkittavia kertomaan, mitä he tekivät, kenen kanssa olivat, millaisena kokivat senhetkisen mielialansa, sekä liittyikö tilanteeseen nostalgisia muistoja.

Nostalgiaterapian on todettu tuottavan tulosta mm. kliinisen masennuksen hoidossa

Tutkimuksen myötä selvisi, että arkisissa tilanteissa ihmiset kokevat nostalgisia hetkiä ylivoimaisesti eniten ystävien tai perheen seurassa, sekä ruokaillessaan. Tämä saattaa olla Newmanin mukaan seurausta siitä, että perhe, ystävät ja ruoka toimivat – psykologian termein ilmaistuna – nk. palautusvihjeinä (engl. retrieval cues).

Palautusvihjeet ovat eletyssä ympäristössä vastaan tulevia esineitä tai asioita, jotka nostavat esiin muistoja. Ihmiset saattavat käyttää palautusvihjeitä arjessaan tietoisesti, esimerkiksi asettamalla kauppalistan jääkaapin oveen, mutta ne voivat olla myös yllättäviä ja tarkoituksettomia. Hyvä esimerkki tarkoituksettomasta palautusvihjeestä on naapurista leijaileva tuoreen leivän tuoksu, joka nostaa yhtäkkiä esiin nostalgisen muiston sukulaisesta, jolla oli tapana leipoa leipää.

Toinen mahdollinen syy sille, miksi nostalgiset muistot nousevat pintaan nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa, on se, että erityisesti perheen kesken saatetaan usein aterioinnin yhteydessä keskustella menneistä yhteisistä kokemuksista. Konkreettinen keskustelu menneistä ajoista on omiaan ohjaamaan ihmistä – joko yksin tai kollektiivisesti muiden tilanteessa läsnä olevien kanssa–nostalgiseen haaveiluun.

Toinen suuri löydös, joka nousi esiin Newmanin toteuttamassa tutkimuksessa, oli nostalgian ja mielialan laskun yhteys. Tutkittavat henkilöt raportoivat nostalgisia tunteita useammin, kun kokivat olevansa masentuneita tai huomasivat yleistä mielialan laskua. Ensi alkuun tulos kuulostaa hieman ristiriitaiselta; eikö Newman tutkimuksen alussa nimenomaan pohjannut ajatukseen siitä, että nostalgiset kokemukset parantavat mielialaa? Tutkimusta on kuitenkin tarkasteltava hieman tarkemmin, jotta voimme ymmärtää nostalgian luonnetta jokapäiväisessä arjessa.

NEWMANIN TUTKIMUKSEN kaltaiset tutkimustyöt on suunniteltu tunnistamaan syyn ja seurauksen välistä suhdetta. Tutkittavat, joita pyydettiin ensin muistelemaan onnellisia aikoja, raportoivat myöhemmin myön-

teisempiä tunteita kuin ne tutkittavat, joita pyydettiin muistelemaan ns. tavanomaisia asioita, joita heille oli tapahtunut. Kun tutkimus koostetaan tähän tyyliin, voimme päätellä, että nimenomaan nostalginen, positiivissävytteinen haaveilu johtaa mielialan nousuun.

Vaikka tutkimuksen päätyttyä havaittiin, että nos talgisilla tunteilla ja mielialan laskulla on yhteys, yhteys perustuu siihen, miten aivot pyrkivät ohjaamaan meitä onnellisten muistojen pariin ollessamme allapäin. Myös Sedikidesin tutkimukset osoittivat, että nostalgian trigge röi esiin mielialan lasku, jonka seurauksena aivot ohjau tuvat mielialaa parantavaan haaveilun kaltaiseen tilaan. Ikään kuin aivot yrittäisivät kertoa meille: “Asiat eivät ole aina olleet näin huonosti. Katso näitäkin muistoja.”

ENTÄ MITÄ VOIT

voiman käyttöösi? Voit kirjoittaa lapsuus- ja nuoruus muistoja ylös ja jakaa niitä perheen ja ystävien kanssa, katsoa vanhoja elokuvia ja kuunnella nostalgista musiikkia. Lähteä kumppanin tai kaverin kanssa kauppareissulle, ja ostaa yhdessä lapsuutenne lempikarkkeja ja muita naposteltavia. Muistatko joskus keräilleesi tarroja tai postimerkkejä? Aloita uusi kokoelma, joka ruokkii nostalgian tarvettasi vielä vuosikymmenten päästä!

Parhaimman vaikutuksen saat, kun pyrit nauttimaan nostalgiasta noin kolmesti viikossa. Jos tunnistat itsesi ihmistyypistä, jolla on aina kiire jonnekin, ja jonka pään sisältö tuntuu miljoona asiaa mukaansa temman neelta pyörremyrskyltä, voit ajatella näitä hetkiä nostal gian parissa tapana rauhoittua ja selvittää päänsisäistä sotkua. Edesmenneen irlantilaiskirjailija John Bansvillen sanoin, ”Anna menneisyyden pauhata sisälläsi kuin toinen sydän”, mutta älä silti ryhdy ainakaan vielä korvaamaan terapeuttiasi Backstreet Boysilla.

Panda-amigurumi

TEKSTI JA KUVITUS: Katri Mänty

Amigurumit ovat virkattuja pehmoeläimiä ja muita hahmoja, joiden virkkaaminen on noussut suosioon 2000-luvulla. Nimi amigurumi

tulee japanin sanoista ami, joka tarkoittaa virkattua ja nuigurumi, joka tarkoittaa pehmoeläintä.

Virkkaaminen kuuluu yleisimpiin käsityöharrastuksiin. Parhaimmillaan se on rentouttavaa ja hyvin palkitsevaa. Virkkauksella on pitkät perinteet, joista esimerkkeinä voisi mainita virkatut pitsit kalastajalangasta pyyhkeiden tai päiväpeitteiden reunaan. Isoäidinneliö tuli muotiin 1970-luvulla, mutta nämä virkatut lappuset vaikuttavat olevan yleinen virkkausmalli edelleen. Viime kesänä näin paljon isoäidinneliöistä virkattuja hellehattuja!

Virkkaus herättää minussa paljon nostalgisia muistoja. Ensimmäiset kokeilut olivat täynnä turhautumista, ohjeita, joita en ymmärtänyt, liian kireitä silmukoita ja muistoja mummolasta. Muistan, kun mummoni opetti minua virkkaamaan ketjusilmukoita. Keinutuolissa minä virkkasin ja virkkasin pitkää ketjusilmukkanauhaa, enkä malttanut lopettaa. Olin jäänyt koukkuun ja harrastus on edelleen hyvin tärkeä.

Tein helpon pandahahmon ohjeen ilahduttamaan lehden lukijoita. Pandan voi ripustaa esimerkiksi avaimenperäksi koristamaan haalareita. Jos jokin kohta vaikuttaa hankalalta, netistä löytyy ohjeita, joiden avulla pääsee eteenpäin. Mukavia virkkaushetkiä!

Tarvikkeet:

• 2,5 mm virkkuukoukku

• Mustaa ja valkoista puuvillalankaa (Perfect cotton)

• Neula korvien yhdistämistä ja nenän kirjomista varten

• Vanua tai lankasilppua, jolla täyttää panda

Ohjeessa käytetyt lyhenteet:

krs = kerros

s = silmukka

ks = kiinteä silmukka

kjs = ketjusilmukka

pp = puolipylväs

Panda:

Aloita mustalla langalla.

Tee aloitussilmukka kiristettävään lankalenkkiin.

1.krs: 6 ks lankalenkkiin. Kiristä lankalenkki. (6)

2.krs: Lisää 2 ks jokaiseen s:aan. (12)

3.krs: *1 ks, lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista tähtien välistä ohjetta 6x. (18)

4.krs: *2 ks, lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* 6x. Vaihda lanka valkoiseen kerroksen lopussa. (24)

5. krs: 24 ks valkoisella langalla.

6. krs: 24 ks.

7. krs: 24 ks. Vaihda kerroksen lopussa mustaan lankaan.

8. krs: 24 ks mustalla langalla.

9. krs: 24 ks. Vaihda kerroksen lopussa valkoiseen lankaan.

10. krs: 24 ks valkoisella langalla.

11. krs: 24 ks.

12. krs: *2 ks, virkkaa 2 s yhteen*, toista *-* 6x. (18)

13. krs: *1 ks, virkkaa 2 s yhteen*, toista *-* 6x. (12)

Aloita pandan täyttö ja jatka *1 ks, virkkaa 2 s yhteen* toistamista, kunnes aukko on sulkeutunut.

Päättele työ.

Pandan korvat:

Luo 4 kjs. Virkkaa 4. kjs:aan ks. Virkkaa pp 3. ja 2. kjs:aan. Virkkaa lopuksi ks aloitussilmukkaan. Päätä työ ja jätä noin 15 cm lanka korvan päähän kiinnitystä varten. Tee toinen korva samalla tavalla.

Työn viimeistely:

Kiinnitä korvat neulalla pandaan sopivaan kohtaan ja päättele. Kirjo mustalla langalla pandalle nenä. Valmis!

Lähteet: Käden taidot. (3) 2004. Weilin+Göös

Muistojen kasvio

TEKSTI JA KUVITUS: Tiina Jatkola

Kasvit eivät välttämättä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun pohtii kaikkein merkittävimpiä muistojaan. Kasvit ovat kuitenkin lähes aina mukana monissa elämämme hetkissä.

Vaikka ne eivät aina näyttelisi pääosaa muistoissamme, ovat ne kuitenkin olennainen osa lavastusta ja sivurooleissa niitä esiintyy useammin kuin osaisi odottaa. Tässä on siis kokoelma kasveja, jotka on kerätty talteen muistelua varten.

Ketunleipä - Oxalis acetosella

Kasvupaikka: Metsän pohja

Ominaisuudet: Kirpeä maku tuo mieleen lapsuuden kesät ja huolettomat tutkimusmatkat lähimetsään.

Päivänkakkara - Leucanthemum vulgare

Kasvupaikka: Pihapiirin reunama

Ominaisuudet: Kukan terälehdet soveltuvat tuttuun

“Rakastaa, ei rakasta...” -loruun. Kasvilla on siis varmasti jonkinlainen selvännäkökyky.

Nokkonen - Urtica dioica

Kasvupaikka: Juuri siinä, missä sen ei pitäisi olla

Ominaisuudet: Aiheuttaa polttavia ja ikäviä muistoja, mutta on myös erinomainen ruokakasvi.

Kissankello - Campanula rotundifolia

Kasvupaikka: Kukkaniitty

Ominaisuudet: Taianomaisen hento ja kaunis. Sopii erinomaisesti juhannustaikoihin.

Nostalgiaa!

Videopeli, televisiosarja, elokuva vai kenties musiikkiyhtye? Kaikkia näitä saimme vastaukseksi Lapin yliopiston opiskelijoilta, jotka vastasivat innokkaasti kampuksella pystytettyyn nostalgia-aiheiseen kyselyyn. Tälle aukeamalle päätyivät eniten ääniä saaneet vastaukset!

1

My Little Pony

2

3 Code Lyoko Hopeanuoli

TEKSTI JA KUVITUS: Helmi Kemppainen

4 5

Prätkähiiret

7

Spyro Turtles Winx Club Digimon Sly Cooper Crash Bandicoot

Oh,

those were the days... Oh, the

PIKSELIT KAUTTA AIKOJEN

TEKSTI JA KUVITUS: Ida Apilainen

Muistatko ne iltapäivät koulun jälkeen, kun pääsit oman kodin rauhaan pelaamaan yksin tai kavereiden kanssa? Entä ne sateiset kesäpäivät, jolloin ainoa päivän piristys oli pistää pelit pyörimään?

Pikselitaide on tehnyt innokasta paluuta videopeleihin muiden tyylien rinnalle. Tänä päivänä suosituissa peleissä, kuten Stardew Valleyssa sekä Eastwardissa, pelkistetty ja värikäs pelimaailma houkuttelee pelaajia ja muistuttaa vanhojen pelien viehätyksestä.

Pikselitaiteen synty sitoutuu vahvasti videopelien kehitykseen. Se on taidemuoto, jossa bittikarttaa muokataan pikselitasolla. Pelkistetty ja värikäs tyyli huokuu retrohenkeä ja valloittaa sympaattisella ulkonäöllään. 1970- ja 1980-luvun peligrafiikoissa teknologian kyky oli vielä rajallinen, eikä monimutkaisemman grafiikan käyttö ollut mahdollista. Pelikonsoleiden sekä tietokoneiden rajallinen graafinen teho johti pikselitaiteen syntymiseen. Taiteilijoiden haaste oli luoda pikseleillä tunnistettavia hahmoja sekä rakentaa peliympäristö. Jokainen pikseli oli tärkeä ja huolellisesti mietitty. Yksinkertaiset värimuutokset ja pikselit havainnollistavat hahmon liikkeitä tuoden hahmon sekä pelimaailman eloon.

Teknologian kehityksen myötä pikselitaide väistyi uuden 3D-grafiikan tieltä. Uudet konsolit, kuten Sony Playstation ja Nintendo 64, toivat uusia mahdollisuuksia pelisuunnittelijoille, eikä pikselitaide ollut enää välttämättömyys. Nykyään pikselitaide tekee paluuta nostalgiseen retrohenkeen.

Mistä pikselitaiteen kasvanut suosio nykypäivänä johtuu? Suosion kasvuun on voinut vaikuttaa yksinkertaisesti taiteellisen tyylin mielekkyys. Pelit ovat kauniita, kekseliäitä ja tarinarikkaita.

3d-grafiikat tuovat pelit eloon realismin kautta, mihin pikselitaide ei pysty. Retropeleissä luotetaan usein ajatukseen: vähemmän on enemmän. Tällöin pelimaailman rakentaminen vaatii erilaista mielikuvitusta ja luovuutta rakentamaan vähemmän realistinen maailma, joka miellyttää pelaajaa.

Juuri tämä on ominaisuus, joka viehättää monia. Uudet teknologiset alustat, kuten mobiililaitteet, voivat myös vaikuttaa pikselipelien suosioon. Yhä isompi osa pelaajista pelaa nykyisin puhelimellaan. Pikselitaide ei vaadi mobiililaitteilta niin paljon tehoja kuin edistynyt 3D-grafiikka.

Pikselitaiteen viehätys ja kasvava suosio saattaa johtua myös nostalgian suosion kasvamisesta. Useiden retropelien ikoniset hahmot ovat jättäneet syvän jälkensä pelitaiteeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Mario Bros -peleistä tuttu viiksekäs Mario sekä Legend of Zeldan hahmot, jotka muistuttavat monia lapsuuden vuosista.

Nostalgia on teema, joka nousee usein esiin puhuttaessa videopeleistä. Nostalgiaa voi tuntea esimerkiksi katsomalla vanhoja Disney-elokuvia, jotka muistuttavat katsojaa lapsuudesta. Sama toimii pelien kohdalla, koska pelaaminen oli monille lapsuusajan harrastus. Pelit toivat monille lapsille ainutlaatuisia elämyksiä ja oppimisen kokemuksia.

Palaamalla nostalgisiin peleihin, pelaajat jahtaavat samaa tunnetta, jonka peli sai aikaan heissä lapsena. Pelit idealisoidaan ja ne säilyvät ikimuistoisina. Peleillä voi olla myös terapeuttinen vaikutus, jolloin ympärillä oleva muuttuva ja stressaava maailma unohtuu edes hetkeksi.

Lähteet:

Moisio, A. 2019. Videopeleissä Käytettävän pikseligrafiikan Jatkuva Suosio. Theseus.

Juegoadmin. 2023, January 13. Pixel art games: The reason behind it’s wide popularity. Juego Studio.

Moher, A. 2022, January 4. The Pixel Art Revolution will be televised. Wired.

Minkälaisia musiikkimuistoja tiimillä on?

Nightwish - Sleeping Sun

“Tää soi auton radiosta levyltä kun isä vei mua ala-asteella kouluun. Levy oli Highest Hope ja vieläkin yksi omista suosikeista.”

The Black Eyed Peas - My Humps

“Äiti ei olisi halunnut, että nuoret silmäni näkisivät biisin musiikkivideota tv:stä. Katsoin silti.”

Zen Cafe - Todella kaunis

“Ensimmäinen kappale, jonka kuulin Zen Cafelta. Muistan lapsena ihmetelleeni, mitä kertosäkeen sanoilla oikein tarkoitetaan, ja aikuisena olen tulkinnut ne monella tavalla – pidän tätä kappaletta Samuli Putro -fanitukseni alkuna.”

Kylie Minogue - I should be so lucky

“Lauloin biisiä lapsena äidin kanssa Singstarilla.”

Gorillaz - Feel Good Inc.

“Bravuurini Guitar Hero 5 -pelissä, bändin laulajalla ja minulla on paljonkin yhteistä, Jamie Hewlettin taide on tosi jees ja Gorillazin tuotanto on edelleen vahvasti matkassani mukana.”

PMMP - Rusketusraidat

“Tätä tuli laulettua paljon, ja vasta myöhemmin tuli ymmärrettyä sanat.”

Psst! Koko lista löytyy täältä!

Mikä opiskelija olet?

TEKSTI JA KUVITUS: Enni Hakala

Tämän hyvin vakavan ja virallisen testin avulla saat selville, millainen opiskelija olet!

1. Miten ystäväsi kuvailisivat sinua?

A. Väsynyt

B. Perfektionisti

C. Kiltti

D. Kaoottinen

2. Monelta menit nukkumaan?

A. Kun pääsin luennolta kotiin.

B. Klo 2 jälkeen, piti viimeistellä essee.

C. Klo 10, halusin saada kunnon yöunet.

D. En mennyt, oli peli kesken.

3. Mikä näistä on suosikkieläimesi?

A. Pökkelökehrääjä

B. Kissa

C. Koira

D. Monni

4. Sovitte ryhmän kanssa että menette kirjastoon työstämään projektia klo 12. Milloin tulet paikalle?

A. 12:25. Vähän myöhässä, mutta ehkä se ei haittaa.

B. 11:30. Halusin varmista, että löydämme hyvän paikan.

C. 11:55. Aina ajallaan!

D. Ai tänäänkö se oli?

5. Lounasaika! Mitä on ruuaksi?

A. Kahvia

B. Pakkasin itselleni salaatin.

C. Mitä Petronellassa on tarjolla, kaikki maistuu!

D. Suklaapatukka ja Nocco.

6. Lempivärisi?

A. Ruskea

B. Vihreä

C. Pinkki

D. Sininen

7. Haluat katsoa elokuvan, minkä genren valitset?

A. Komedia

B. Dokumentti

C. Hyvänmielen elokuva

D. Animaatio

8. LYY järjestää tapahtuman. Lähdetkö mukaan?

A. Ehkä, riippuu miten pitkä viikko on takana.

B. En ehdi, liikaa kouluhommia.

C. Totta kai! Tapahtumissa tapaa uusia ihania ihmisiä!

D. Milloin lähdetään?!

9. Voitit lomamatkan. Mihin lähdet?

A. Aurinkorannalle rentoutumaan.

B. Vaeltamaan Pohjois-Lappiin, luontoa ihastelemaan.

C. Pariisiin! Saanko ottaa ystäviä mukaan?

D. Unohdin käyttää lahjakortin ajoissa. : (

10. Minkä supervoiman haluaisit?

A. Ajan pysäyttäminen. Voisin nukkua pari päivää.

B. Telepatia. Mitä ihmiset todella minusta ajattelevat?

C. Haluan kaikille hyvän mielen! Onko se supervoima?

D. Näkymättömyys. Kukaan ei näkisi kun tulen luennolle myöhässä!

11. Valitse suosikkisi:

A. Chandler Bing

B. Lisa Simpson

C. Barbie

D. Patrik Tähtönen

Laske kirjaimet yhteenjakäännäsivua!

Tarkista tuloksesi tästä!

A: Chandler Bing

“I just realized I can sleep with my eyes open.”

Riippumatta siitä, onko hän ollut koko yön tanssimassa vai nukkunut 12 tunnin yöunet, Chandler on aina väsynyt. Hän tekee työnsä ja kaikki kurssitehtävät palautetaan kyllä, mutta ne saattavat olla viime tipassa tai päivän myöhässä. Chandlerille on täysin tavallista, että kurssityöt tehdään loppuun yöllä ja palautetaan viimeisellä sekunnilla ennen palautuslaatikon sulkeutumista. Chandler tulee toimeen lähestulkoon kaikkien kanssa, ja on erittäin sarkastinen.

B: Lisa Simpson

“All the years I’ve wanted to be treated like an adult have blown up in my face.”

Lisa tähtää täydellisyyteen ja haluaisi olla optimisti. Valitettavasti se ei kuitenkaan aina onnistu. Hän on usein itsensä pahin vihollinen, ja hioo kurssitöitä ees-taas kunnes tajuaa, ettei hänellä ole enää aikaa kirjoittaa esseetä loppuun. Lisa on usein vegaani (tai kasvissyöjä) ja haluaa parantaa maailmaa, mutta kärsii sen epätäydellisyydestä johtuvasta epätoivosta. Lisa on kiltti ja hiljainen, mutta välillä vähän näsäviisas. Hän tulee toimeen valikoitujen kurssikavereiden kanssa, mutta ei juuri käy tapahtumissa.

C: Barbie

“You can be anything!”

Jos sinä et tiedä, ei huolta, Barbie tietää. Barbie on aina ajan tasalla kaikesta, eikä ole koskaan palauttanut mitään myöhässä. Hän on kannustava ja avulias, häneltä voi aina pyytää neuvoja. Saatat itse epäillä omia kykyjäsi, mutta Barbie ei epäile. Hän uskoo sinuun ja tietää, että lopulta kaikki järjestyy. Barbie on aina tyylikäs ja ilmestyy aamuluennolle ruusun raikkaana siitä huolimatta, että väittää nukkuneensa vain kolme tuntia.

D: Patrik Tähtönen

“No, this is Patrick”

Mitä Patrik tekee yliopistossa? Sitä hän ei tiedä itsekään. Ryhmäprojekteissa

Patrik tekee kyllä paljon, mutta aiheuttaa lähinnä kaaosta. Siitä huolimatta hän saa työnsä tehtyä jollain ihmeen kaupalla. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Patrikin työskentelevän, mutta hän kuitenkin pääsee kursseista läpi. Patrik ei ole aina ihan täysillä mukana juonessa. Hän ei tiedä milloin palautuspäivä on, eikä hän yleensä tiedä edes mitä pitäisi palauttaa. Tästä huolimatta hän on pidetty kurssikaveri, sillä hän on ystävällinen ja hauska.

HAE OPISKELIJAKSI LAPPIIN

Taiteen ja muotoilun koulutusohjelmat:

> Audiovisuaalinen mediakulttuuri

> Graafinen suunnittelu

> Kuvataidekasvatus

> Muoti ja tekstiilisuunnittelu

> Muotoilu

> Soveltava taide

ulapland.fi

KUN KAIKKI MUUTTUU LIIAN NOPEASTI

KOLUMNI: Apulaisprofessori Leena Raappana-Luiro

TAITTO JA KUVITUS: Oona Korkeala

1600-luvulla nostalgia oli tappava tauti. Se vaivasi ihmisiä, jotka syystä tai toisesta revittiin irti juuriltaan ja sitä yritettiin turhaan parantaa yrteillä, kuppauksella ja muilla tuon ajan lääketieteen keinoilla. Potilas parani yleensä vasta, kun hän pääsi takaisin kotiinsa. Modernissa nostalgiassa on oikeastaan kyse samasta asiasta. Asetelma on vain asteen verran traagisempi: podemme koti-ikävää johonkin, minne emme voi palata. Nostalgialla on tapana nostaa päätään silloin, kun yhteiskunta kehittyy sellaisella vauhdilla, että yhden sukupolven aikana kaikki yksilön ympärillä muuttuu liian nopeasti. Ihminen kokee olevansa vieras oudossa maailmassa.

Muutoksen kiihtymistä kuvaa se, että nostalgia ei enää ole romantiikan ajan taiteilijoiden kaipuuta kaukaiseen menneisyyteen, vaan jo lapsilla ja heidän vanhemmillaan on omat sukupolvinostalgiansa. Kun itse haikailen aikaa, jolloin valokuvat liimattiin perhealbumeihin ja kesälomilla ahmittiin seikkailukirjoja, poikani suuntaavat kaihonsa 1990-luvun alkeellisiin videopeleihin tai aikaan ENNEN NETTIÄ! Kanadalainen stipendisäätiö CST visioi, että eräänä tulevaisuuden ammattina voisi olla nostalgisti, jonka toimenkuvassa yhdistyisivät terapeutin ja designerin osaaminen. Nostalgistit työskentelisivät esimerkiksi asuinympäristöjen suunnittelussa. (https://www.cstsavings.ca/blog/nostalgist.)

Oma isoäitini syntyi vuonna 1900. Hän eli kymmenen lapsensa ja pienviljelijä-pappani kanssa pienessä kylässä, talossa, jossa oli asunut jo monta edeltävää sukupolvea. Vuodet toistuivat samankaltaisina: vuodenaikojen, kylvön, korjuun ja karjan hoidon sykleissä – arkisissa töissä,

joiden oppi periytyi sukupolvelta toiselle. Päivän toimia sääteli auringon nousu ja lasku. Isoäidin arjen kohokohtia olivat kylän naisten jokakesäiset pyöräretket kylän hautausmaalle muistelemaan edesmenneitä sukulaisia.

Juuri pyörämatkaa kauemmas synnyinsijoiltaan mummoni ei koskaan päässyt – tai joutunut.

Tunnustan itse potevani parantumatonta nostalgiaa. Isovanhempieni koti pienessä kylässä on jo purettu ja pellot paketoitu. Tilalle on tullut kunnan rivitaloja ja pienteollisuutta. Minun unissani mummola on entisellään, tuvan lattiat narisevat paljaiden jalkojeni alla, pelargonit ikkunoilla kukkivat hempeän punaisina, ulkoa tulee ruohon ja laiduntavien eläinten tuoksu, räystäspääskyt liitelevät poutataivaalla ja kesäinen tuuli liehuttaa lakanoita pyykkinarulla. Nostalgiassahan mikään ei ole aivan totta, se on uneksimisen värittämää.

Luova teollisuus suoltaa markkinoille epookkielokuvia, retrokuoseja, Jopo-pyöriä, Sarvis-pulkkia… Tutkimuksen piirissä nostalgia on usein liitetty taantumukseen. Voiko sitä tulkita myös luonnollisena reaktiona? Puhutaan myös pohdiskelevasta nostalgiasta – ”emigrantin nostalgiasta”, joka ”analysoi ajan kulumista, ihmisen ja maailman muuttumista sekä muistojen sirpaleiden tuomaa lohtua”(Vihma 2021).

Kirjoituksen lähteenä ja innoittajana on toiminut Antto Vihman teos Nostalgia: teoria ja käytäntö. Kustannusyhtiö Teos, 2021.

Miten sinä brändäisit Höyryn?

Etsimme luovia harjoittelijoita joilla on näkemystä. Lähetä ehdotuksesi info@hoyry.net ja hae höyryläiseksi nyt.

Tutustu briiffiin ja lähetä hakemus | www.hoyry.net/harjoitteluun

Pue oma paperinukkesi!

TEKSTI JA KUVITUS: Helmi Kemppainen

Leikitkö koskaan paperinukeilla? Tältä aukeamalta löydät pinon muotia suoraan 2000-luvulta ja nuken. Ota siis sakset käteen, leikkaa vaatteet irti aukeamalta ja kokeile, millaisia asuja saat aikaan!

Tiesithän, että Heinolan kaupunki tekee laajaa yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.

Tutustu yhteistyömahdollisuuksiin ja tarjoa osaamistasi meille!

www.heinola.fi/oppilaitosyhteistyo/

Luovan suunnittelijan asialla jo vuodesta 1933. Liity kaltaistesi joukkoon ja pysy alan tasalla: www.grafia.fi

Nostalgiakesä 2024

TEKSTI JA KUVITUS: Sara Brax

Täydellisen nostalgiakesän viettoon tarvitset vain itsesi, tämän kymmenen kohdan listan ja hieman rahaa. Suosittelemme nappaamaan kaverin mukaan, jättämään

älylaitteet kotiin ja kirjoittamaan suostuttelukirjeen sään jumalille, jossa pyydetään räntäsadetta ja lumipyryjä aikaisintaan lokakuulle.

Lopuksi

Vaikka emme voi koskaan todella palata siihen, mitä joskus on ollut, voimme onneksi viedä ajatuksemme ajoittain menneeseen yksin tai yhdessä muiden kanssa, pelata nostalgisia pelejä, katsoa vanhoja elokuvia, uppoutua musiikkiin vuosien tai jopa vuosikymmenten takaa tai hypistellä säilytettyjä leluja. Voimme palata muistoihin, jotka tekevät meistä sellaisia kuin olemme.

Nostalgia toimii hyvänä pakopaikkana stressaavalle nykyajalle, mutta auttaa myös huomaamaan, mihin asti on päässyt. Jokaisella tämän vuoden UMG-lehden tekijällä on oma polkunsa graafisen suunnittelun pariin. Kuljettu matka näkyy tavalla tai toisella suunnittelussa, kuvittamisessa ja mielenkiinnonkohteissa graafista suunnittelua kohtaan.

Nappaa lehden vinkit nostalgian hyödyntämiseen ja uppoudu nostalgisiin ajatuksiin surutta! Sieltä löytyy paljon ammennettavaa ja opittavaa. Nauttikaa elämästä ja tehkää kivoja juttuja itselle ja toisille!

PÄÄTOIMITTAJA

Katri Mänty

Unforgettable Memories Gathered