UMG 2020

2020 MM X X

pääkirjoitus

Uh, mitä gradienttii!

G

radientti-efekti on graafisen suunnittelun alalla sekä rakastettu että vihattu elementti. Gradientti tarkoittaa liukuväriä, jossa värit voivat sulautua toisiinsa tai liukua läpinäkyvästä näkyvään. Pitelet käsissäsi nyt kymmenen vuotta täyttävää ja 11. kertaa ilmestyvää UMG-lehteä, jonka sisällöt liukuvat ja sulautuvat toisiinsa monisävyisen gradientin tavoin. Vuodesta toiseen UMGnimilyhenne säilyy, mutta sen merkitys vaihtuu. Tänä vuonna nimi muodostuu lausahduksesta: Uh, mitä gradienttii!

Lehden suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut maisteriopiskelijoista koostuva yhdeksänhenkinen UMGtiimi. Työryhmä otti gradientin värit haltuunsa niiden kaikessa komeudessaan, hyppäsi graafikkojen saappaillaan myös journalismin polulle ja pohti, mitä lukijamme haluaisivat graafisesta suunnittelusta ja alan ajankohtaisista ilmiöistä tietää.

Kevään aikana jouduimme muuttamaan aikatauluja ja siirtymään saman pöydän äärestä kotikoneille maailmanlaajuisen koronapandemian vuoksi. Yliopisto sulki ovensa kesken kiireisimpien UMG-kuukausien ja vessapaperihyllyt tyhjenivät hetkellisesti Rovaniemelläkin. Onneksi paperi ei kuitenkaan maailmasta loppunut kesken tai etäyhteydet vaikeuttaneet tehotiimin palavereja, ja lopulta lehti pääsi painettavaksi ja verkkolehtenä julkaistavaksi.

Kaikkea, mitä projektit tuovat eteen, ei voi aina ennalta nähdä. Tielle saattaa tulla monia yllätyksiä tai haasteita. Aina kannattaa kuitenkin luottaa mukana oleviin ihmisiin, yhteiseen osaamiseen ja siihen, että lopulta päästään kohottamaan maljaa työn hedelmille.

Tänä vuonna lehden teema on näkyvä ja näkymätön.

Mitä tarkoittaa graafikon näkymätön vastuu? Mitä graafikon työssä jää näkymättömiin ja mikä nousee näkyville lopputulokseen? Milloin kannattaa tehdä työtä pelkällä näkyvyyspalkalla? Miten puna-vihersokeana pärjää näköaistikeskeisellä alalla? Millaista on luoda näkymättömästä näkyvää graafikkona työelämässä? Käännä sivua, uppoudu uuden vuosikymmenen UMG-lehteen ja löydä vastaukset muun muassa näihin kysymyksiin. Lukuiloa!

päätoimittajat henna huotarinen ja vappu jaakkola

3

M M X X

UMG 2020 Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoiden vuosittainen yhteisölehti, joka toteutetaan osana alan maisteriopintoja.

Verkkolehti: www.graphic.fi/umg2020 Palaute: www.facebook.com/umglehti Instagram: @umgmagazine Logo: Sally Luhta Kannet: Pauliina Heikkinen

TYÖRYHMÄ Päätoimittajat Henna Huotarinen Vappu Jaakkola Art Directorit Pauliina Heikkinen Sara Korkala Toimitus Riikka Alakoski Veronica Koskinen Sally Luhta Toni Ojakangas Josefina Yrjölä Vastuuopettajat Mirja Lönegren, mirja.lonegren@ulapland.fi Leena Raappana-Luiro, leena.raappana-luiro@ulapland.fi Niina Walter, niina.walter@ulapland.fi

PAINO Grano Oy, Vaasa 2020 PAPERI Papyrus Finland Oy Kannet: Munken Polar 300g Sisäsivut: Munken Polar 150g KIRJAINTYYPPI Bicyclette, Adobe Caslon Pro PAINOSMÄÄRÄ 500kpl

Kirsikankukkia & ennakkoluuloja

06 08 11 12 13

Tekijät Graafikkopuu Kolumni: Ylistys tyhjälle tilalle Tyhjästä on pakko nyhjästä UMG-soittolista

1920/2020

Urallaan menestyvät graafikot

18 Unelmasalaaddi 30 Visualisointiprosessi 34 Näkyvästä näkymätöntä 35 Asiakirja X

Millä hinnalla?

Punaisesta ja vihreästä

40 41 42 44

Väritä mut!

Ammattitautibingo Holographic playground Lentävät lausahdukset

Viikot kun maailma hiljeni

TEKIJÄT valokuvat toni ojakangas ja josefina yrjölä kuvitus ja taitto toni ojakangas

UMG-opiskelijaprojekti on toteutettu osana Lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopintoja.

Työryhmän vastuuopettajina toimivat Mirja Lönegren, Leena Raappana-Luiro ja Niina Walter.

M M X X

HENNA HUOTARINEN päätoimittaja, projektikoordinaattori

VAPPU JAAKKOLA päätoimittaja, sisältökoordinaattori

“Aikataulunero, budjettivelho, taulukoiden taltuttaja, Organisoija isolla O:lla”

“Innostuva ideanikkari ja tsemppaava tekstitaituri – jos ei olisi graafikko, olisi journalisti”

Portfolio: hennahuotarinen.fi

Instagram: vappujaakkoladesign Portfolio: vappujaakkola.portfoliobox.io

PAULIINA HEIKKINEN ad

SARA KORKALA ad

“Visuaalisen kokonaisuuden hallitsija; värin, muodon ja raikkaan fiiliksen mestari”

“Visuaalisen kokonaisuuden hallitsija; tekniikan, typografian ja tarkan taiton tehokas osaaja”

Instagram: palegraphicdesign Portfolio: paledesign.fi

Instagram: sarakorkala Portfolio: sarakorkala.com

6

RIIKKA ALAKOSKI yhteistyövastaava, markkinointi “Sponsorien saalistaja, somesisällön suunnittelija, joustava, ahkera ja monipuolinen osaaja” Instagram: riikkaalakoski

JOSEFINA YRJÖLÄ valokuvaus, markkinointi, copywriter

TONI OJAKANGAS valokuvaus, markkinointi

“Studiokuvausten ja somesisällön kärsivällinen työstäjä, komposition ja kieliopin guru”

“Sisällöntuottaja, vikkelä valokuvaaja, nopeiden mutta taidokkaiden kuvitusten kuningas”

Instagram: joskudesign

Instagram: peetudesign

VERONICA KOSKINEN verkkolehden vastaava

SALLY LUHTA web developer

“Tekninen taituri ja digi-ihminen, monipuolisesti toimeen tarttuva tiimityöläinen”

“Kooditaikuri ja tinkimättömän tarkkasilmäinen tekijä, jolta epäjohdonmukaisuus ei piiloudu”

Instagram: withrapids

Instagram: salligrafia Portfolio: salligrafia.info 7

M M X X

UMG2020-lehden tekijät kertovat päätymisestään visuaaliselle alalle.

Graafikkopuusta löytyvät lapsuuden taiteellisuuden juuret, yliopistoopintojen aikana toteutetun graafisen suunnittelun runko, sekä tulevaisuudennäkymien ja unelmien lehvästö. toteutus sally luhta

9

M M X X

kuvitus sara korkala

10

M M X X

teksti silja nikula taitto sara korkala kuva toni ojakangas

kolumni

Ylistys tyhjälle tilalle Se, missä ei näy mitään, onkin tärkeää. Täyttämätön tila ei merkitse keskeneräisyyttä, vaan se on tarkkaan harkittua. Sillä on monta tehtävää viestinnällisessä sommitelmassa: Tila, joka usein on valkoinen, jäsentää elementtien suhteet ja ohjaa katsetta – tai marginaalina pysäyttää sen. Kehyksenä se nostaa esityksen tarjolle ja saa mainoskuvan näyttämään taidekuvalta.

En malta olla ylistämättä lisää.

Tuoreessa New York Times -lehden artikkelissa suunnittelija käyttää tyhjiä, ympyrän muotoisia alueita kiinnittämään lukijan huomion ja orientoimaan aiheeseen. Ympyrät syntyvät tekstin typografisen muotoilun kautta.

Kun sanomalehden aukeama on muuten täynnä tiheitä tekstipalstoja ja näyttää harmahtavalta matolta, artikkelin taitto synnyttää vaikutelman lehteen puhkaistuista aukoista.

Näiden aukkojen keskelle sijoittuvat pienet, piirretyt ihmishahmot. Artikkeli kertoo ajankohtaisesta asiasta, tarpeesta pitää fyysistä etäisyyttä lajitovereihin.

Sommittelu on sanoman dramatisointia, ja siinä tyhjä tila voi toimia tehokkaammin kuin pinnan täyttäminen laidasta laitaan. Sitä pidetään jopa alkuna luovalle vallankumoukselle: Mainonnan luonne muuttui 1960-luvulla kuplavolkkarin kampanjan myötä. Mainoksessa nähtiin vain pieni, mustavalkoinen auto ja alaosassa muutama faktatieto. Kaikki muu oli tyhjää, valkoista pintaa. Riisuttu Think small -mainos tuntui oudolta, mutta upposi siihen sukupolveen, jota ei pystytty tavoittamaan tuon ajan tavanomaisilla mainoksilla. Samalla kampanja toi esille uudenlaista tapaa ajatella autoa käyttöesineenä, eli idea kytkeytyi kiinteästi myös yrityksen markkinointistrategiaan.

Kekseliästä tyhjän tilan muotoilua näkee myös kuvallisissa tunnuksissa. Yleensäkin ne

kantavat monia merkityksiä tiiviissä, pelkistetyssä muodossa. Mutta kaikkein nerokkaimmat suunnittelijat hiovat ilmaisua vieläkin taloudellisemmaksi. He saavat aikaan tunnuksen, jossa katsoja voi hoksata mustan kuvion sisällä vielä toisen, valkoisen muodon. Se tuo sisältöideaan lisämääreen, tähdentämään vaikkapa toimijan missiota tai ainutlaatuista piirrettä.

Katso sitten vielä fontteja vähän lähempää.

Teksti näyttää mustalta, mutta kirjaimissa on sisällä valkoisia pintoja, joita nimitetään negatiivisiksi. Nämä aukot, tai vastamuodot, joita muodostuu myös kirjainten ja sanojen väleihin, vaikuttavat olennaisella tavalla siihen, miten helppoa tekstin lukeminen on. Muodon vastamuotoa muokkaamalla saadaan mustat ja valkoiset pinnat toistumaan tasaisena rytminä, ja syntyy katsetta eteenpäin vievä typografinen flow.

Niukkuuden estetiikka tuo mukanaan myös tietynlaisia merkityksiä, kuten elitistisyyden vaikutelman. Pakkauksissa täyttämätön tila on perinteisesti ollut luksuksen merkki. Tarkoituksena on tuottaa lisäarvoa brändin omistajalle julistamalla, että on varaa tuhlata valkoista tilaa. Syntyy päinvastainen vaikutelma kuin niissä täyteläisissä kuvalehdissä, joita kukaan ei lue kuin kampaamoissa. Nähtäväksi sitten jää, miten kestävä kehitys ja pyrkimys kierrätettävyyteen muuttavat luksuspakkaamista.

Silja Nikula Graafisen suunnittelun professori

11

M M X X

teksti ja taitto sara korkala kuvitus vappu jaakkola

Tyhjästä on pakko nyhjästä pää lyö tyhjää mitäs nyt oikein tehdään kun päässä on about

nolla ajatusta on luovuus lukossa ja avain pahasti hukassa

ruosteisen lukon alla piilossa on mun taikamaailma

siellä ovat värit ja muodot,

lennokkaat ajatusretket ja -juoksut,

nyt vain harmaata alapilveä voin kädessä pidellä

silti pitäis paperille luoda

jotain ennennäkemätöntä uutta uskomattoman maagista glitterii

tai jotain aivan muuta

ennen kuin kaikki aika v

a

lu

u

sekin samaan hukkaan

avaimen kanssa tyhjään

m

u

t

k

a

a

n

M M X X

12

kuvitus toni ojakangas

Lofi-lukumusaa Luo itsellesi pehmeä lukunurkkaus ja laita soimaan lempeästä lofi-musiikista koottu UMG-soittolista. Soittolistan löydät verkkolehdestämme ja Spotifysta nimellä UMG 2020/MMXX.

13

M M X X

Kirsikankukkia &

ENNAKKOLUULOJA Suuri osa graafisesta suunnittelusta on pyrkimystä vaikuttaa kuluttajaan ja upottaa erilaisia mielikuvia. Alaan kuuluu niin sanottu suunnittelijuuden näkymätön vastuu. Tämä vastuu heijastuu työssämme monella tapaa. Yksi ydinkysymys on vieraan kulttuurin kuvastosta lainaaminen: missä menee raja vaikutteiden ottamisen ja harkitsemattomien stereotypioiden viljelemisen välillä?

G

lobalisaation aikaansaama eri kulttuurien sekoittuminen sekä inspiraation ja vaikutteiden löytäminen mahdollistavat monipuolisemman graafisen suunnittelun. Suunnittelijat ottavat viitteitä ympäröivästä maailmasta tiedostaen ja tiedostamatta. Alansa ammattilaisina osana yhteiskuntaa graafikot luovat olemassa olevia mielikuvia ja kuvastoa. Moni brändi on kuitenkin saanut vettä niskaansa yleisessä keskustelussa kulttuurien omimisesta ja lainauksesta sekä suorastaan rasistisesta kuvastosta.

Vieraan kulttuurin eksotiikalla markkinointi ei ole uusi asia. Yli 100-vuotias Fazer Geisha on jo kauan myynyt tuotteitaan geisha-kuvastolla. Se ei kuitenkaan näytä täyttävän samoja piirteitä, kuten esimerkiksi Brunbergin suukot tai Laku-Pekka. Sen pakkauksissa ei esiinny rasistisia karikatyyrejä japanilaisista ihmisistä, eikä se näennäisesti luo negatiivisia mielikuvia Japanista tai japanilaisuudesta.

Päinvastoin; yleinen mielipide on tyylikäs, laadukas ja hienostunut mielikuva kyseisestä brändistä. Fazer Geishaa voidaan verrata toiseen, uuteen, suomalaiseen ja sattumalta melkein samannimiseen tuotteeseen: Geisha Shaveriin. Pakkauksen vaaleanpunainen väri kirsikankukkineen, viuhkamotiiveineen ja kanji-kirjainmerkistön inspiroimine typografioineen ovat kieltämättä saaneet inspiraatiota

M M X X

14

japanilaisesta kuvastosta. Mistä tässä ilmiössä on ylipäänsä kyse?

Japanin vaikutuksilla länsimaiseen kulttuuriin ja taiteeseen on pitkä historia. Alkuajankohta voidaan sijoittaa 1850-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan, kun Japanin saarivaltakunta avasi ovensa länsimaiselle kaupalle. Syntyi termi japanismi. Termillä tarkoitetaan laajasti japanilaisen taiteen vaikutuksia länsimaiseen taiteeseen 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Japanismi vaikutti kulttuurikentän joka kolkkaan maalaustaiteesta populaarikulttuuriin. Japanismi yhdisti ”japanilaisuuden” eksoottiseksi fantasiaksi. Tämä eksotismin perinne sijoittuu Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan islam- ja arabifantasian, orientalismin, ja egyptomanian seuraajaksi. Japanin kulttuurista haluttiin ja kyettiin ottamaan palaset, jotka viihdyttivät, tukivat ennakkokäsityksiä ja vastasivat länsimaisia kaupallisia ja esteettisiä tarpeita. Elisa Evettin esittelemä ranskalainen termi japonaiserie liittyy vahvasti japanismiin, ja se viittaa japanilaisten esineiden käyttöön rekvisiittana mielikuvituksellisia Japani-visioita loihtiessa. Japonaiserie-maalaustaiteen yleisin aihe oli naisen ja Japanin yhdistelmä. Tämä seikka toistuu usein länsimaiden mielikuvissa Japanista: ”Nainen ja japanilaisesineet yhdistyivät ikonografisesti. Japani hahmottui länsimaalaisille japanittaren hahmon kautta.

teksti, taitto ja kuvitus pauliina heikkinen

Tutkimusperinteessä Japani on olemassa ”naisena””. (Kortelainen, 2002.) Tämä kyseinen ajatusmalli tulee hyvin esiin länsimaiden suhteesta geisha-perinteisiin.

eishat ovat taiteisiin, tanssiin, lauluun, runouteen ja kuvataiteisiin perehtyneitä ammattiviihdyttäjiä eivätkä suinkaan länsimaisen stereotypian mukaan prostituoituja. He ovat naisia, jotka osaavat ylläpitää keskustelua.

Länsimaissa vaikuttava geisha-myytti on hyvin suuri osa Fazerin Geishan ja Geisha Shaverin brändäyksen ymmärtämistä. Viihdeteollisuus sekä populaarikirjallisuus ovat pönkittäneet geishojen stereotypioita jo hyvin pitkään.

Näistä ehkä tunnetuin esimerkki on Arthur Goldenin Geishan Muistelmat -kirja, jossa hän muutti ja vääristeli seksillä entisen geishan Mineko Iwasakin haastatteluista kerättyä aineistoa. Iwasakin mukaan ”Miehet tulivat heidän [geishojen] luokse kauneuden, taiteen ja keskustelun tähden”. Seksuaalisilla palveluilla ei siis ollut osaa eikä arpaa geisha-perinteissä.

Geisha-myytti pohjautuu vuosisatojen kuluessa kehittyneeseen eksotisoituun ja erotisoituun kuvaan japanilaisesta naisesta. Nämä harhaanjohtavat popularisoinnit ja niiden vastakohtana tosielämään pohjautuvat dokumentit ja kirjallisuus synnyttivät länsimaissa todellisen geisha-buumin. Geisha-eksotiikalla myydään yhä kuluttajille erilaisia tuotteita. Tästä vanhin esimerkki Suomessa on juurikin Fazerin Geisha-suklaa. Sen mainoksia ja samalla pakkausta on jo pitkään kuvittanut kimonot, paperiseinät ja -viuhkat sekä kirsikankukat.

Mainoksia sävyttää romantiikka, kaipuu ja eksoottinen menneisyys. Myös japanilaiset hyödyntävät ”pehmeinä” pidettyjä kulttuuripiirteitä matkailumainoksissaan.

Geisha-buumiin vaikuttaa myös länsimaissa vakiintunut hyvin vahva mielikuva Japanista naisena, kun puhutaan unelmien ja fantasioiden Japanista. Tästä johtuen on tarkasteltava myös sitä, kuinka japanilainen nainen nähdään länsimaissa. Se kertoo samalla asenteista itse maata ja sen kulttuuria kohtaan.

Ensimmäiset kuvaukset Japanista 1500-luvulla maalasivat japanilaisista naisista positiivisen kuvan, samalla arvostellen japanilaisia miehiä.

Tämä oli mahdollisuus projisoida japanilaisiin miehiin kaikki länsimaalaisten Japanin taholta kokemat uhkaavat piirteet, ja naiset nähtiin vastavuoroisesti unelmien ja ihanteiden ruumiillistumana. Naisten geishaksi pelkistämi-

G

M M X X

16

nen merkitsee japanilaisen naisen, ja samalla Japanin määrittämistä eksoottiseksi toiseksi.

Kortelaisen mukaan ”Japanilaisen naisen mielikuvituksellinen verbaalinen – ja visuaalinenkin – representaatio muokkaantui niin yhdenmukaiseksi, että harvoin löytää länsimaisesta stereotypiavarastosta yhtä ”yksimielistä totuutta” kuin geisha-myytti”. Tähän liittyy Kortelaisen mukaan näkemys Japanista bibelotina, niin sanottuna pikkuesineenä, keräiltävänä ja ostettavana objektina, jotka olivat jo tuttuja lännen markkinoilla ja keräilyesineiksi määriteltyjä. ”Japani on nainen ja Japani on bibelot”. Tämä on hyvä esimerkki manipuloivasta eksotismista, jossa Japani esitettiin vieraana ”toisena”.

Tässä on avain geisha-motiivin käyttämiseen kaupallisessa mielessä; siinä on kyse eksoottisen toiseuden, unelman ja arjen harmautta pakenemisen myymisestä.

Kun graafinen suunnittelija liittää työhönsä stereotypisia ominaisuuksia, hän vahvistaa niitä.

T

ällaiset niin sanotusti positiivisessa valossa esiintyvät stereotypiat voivat silti olla vahingollisia; kun kaksi kulttuuria kohtaavat todellisuudessa, joutuu stereotypian kohde ennakkokäsitysten ja odotusten uhriksi. Tämänkaltainen kulttuurinen ja historiallinen konteksti tulisi ottaa huomioon niin suunnittelutöitä tehdessä kuin niitä analysoidessakin.

Visuaalisuudesta puhuttaessa stereotypiat ovat yksi kuvan erikoismuodoista. Kuville on ominaista pelkistää kohteensa pariin tunnistettavaan piirteeseen, jotka jähmettyvät stereotypioiksi. Näin ollen stereotypioita on vaikea muuttaa. Kun graafinen suunnittelija liittää työhönsä stereotypisia ominaisuuksia, hän vahvistaa niitä. Visuaalinen kommunikaatio sisältää eri kulttuureissa syntyneitä merkityksiä, jotka edustavat erilaisia asioita ja aatteita.

Kuten sanat, kirjaimet ja numerot, ovat kuvat ikoneita, jotka on ladattu merkityksillä. Erona on visuaalisten ikonien yhdennäköisyyden

vaihtelevuus edustamiensa asioiden kanssa. Ne kommunikoivat sen kautta, mitä esitetään ja miten se esitetään.

Fazer Geishan pakkaus sisältää kuvituksia kirsikankukista ja valokuvan suklaapalasesta sekä hasselpähkinöistä. Japanilaista perinteistä maalaustaidetta konnotoi kukkien tyyli ja tekotapa. Kasvi- ja luontoaiheet olivat yleisiä japanilaisessa taiteessa ja siten erittäin suosittuja myös japanistien keskuudessa. Tuotekuvan liittäminen maalattuihin kirsikankukkiin symboloi Geisha-suklaan liittämistä Japanin kulttuuriin ja historiaan. Suklaa toimii ikään kuin portaalina Japaniin. Tämä sama idea toistuu usein Geishan muussakin mainonnassa. Tämä on osa japanistista eskapismista ideologiaa Japanista fantasiana ja pakopaikkana.

Geisha Shaverin pakkauksessa taas kirsikankukat ja paperiviuhka on toteutettu pelkistetymmin. Toteutustapa on modernimpi pelkistettyjen muotojen, värien ja varjojen vuoksi.

Tämä on tyylillinen valinta, mutta se viestii myös aiheiden irrallisuutta todellisuudesta ja siirtymistä mielikuvien tasolle. Verratessa näitä kahta pakkausta Geisha-suklaassa luotu fantasia on enemmän sidoksissa todellisuuteen perinteisen tekniikan ansiosta. Molemmat edustavat fantasiaa: Fazer perinteitä ja historiaa, Geisha Shaver taas ammentaa samasta lähteestä modernimmin ja pinnallisemmin.

Kummankin pakkauksen pääväri on vaaleanpunainen ja lisävärit punaisen eri sävyt. Vaaleanpunainen väri on selkeä viittaus kirsikankukkien väritykseen ja sitä pidetään yleisesti myös feminiinisyyden värinä. Nämä konnotaatiot yhdessä viittaavat myös geishoihin. Muihin konnotaatioihin kuuluu esimerkiksi rakkaus, joka on toinen suuri osa Fazer Geishan brändäystä.

Geisha Shaverin vaaleanpunaisen värin viestit feminiinisyydestä korostuvat, sillä se on suunnattu naisille. Tuotetta myyvillä sivuillakin lukee erikseen, että tuote soveltuu myös miehille.

Sukupuolitetut tuotteet kun noudattavat usein vaaleanpunainen ja -sininen -värikoodausta.

azer Geisha -logon typografia viittaa muotokieleltään japanilaiseen kalligrafiaan, joka on yhdistetty hyvin moderniin päätteettömään kirjaintyyppiin. Tämä konnotoi Japanin kulttuurin ja nykyajan yhdistämistä, mitä tukee myös pakkauksen minimalismi. Geisha Shaverin typografia lainaa muotokielensä suoraan kanji-kirjainmerkeistä. Kanji-merkkien muoto itsessään viittaa Japanin kalligrafiaperinteisiin.

F

Pakkauksen sivuun sijoitetuilla oikeilla kanjimerkeillä on luultavasti pelkkä koristeellinen tarkoitus, sillä muut tuotetiedot ovat englanniksi. Tekstiä ei ole käännetty. Länsimaissa onkin ollut useita tällaisia trendejä: esimerkiksi tatuoinneissa tai vaatetuksessa on käytetty itäaasialaisia kirjainmerkkejä täysin esteettisistä syistä tietämättä niiden merkitystä.

Siihen miten geishat ja Japani liittyvät kumpaankaan tuotteeseen, on hankala vastata suoraan. Fazerin sivuilla kuitenkin kerrotaan, että Japani toimi uutuustuotteen inspiraationa Tokion olympialaisten takia. Lisäksi sanan geisha kerrotaan tarkoittavan ”taiteilijaa”.

Mahdollinen pyrkimys on rinnastaa Japanin kulttuurihistoria ja geishojen ammattitaito suklaaseen. Tämä saisi aikaan mielikuvan, että myös suklaan tekoprosessi on yhtä kulttuurisesti rikas. Tuotteen ammattitaitoisen valmistuksen ja niin sanotun ”taiteilijuuden” esiintuominen onnistuisi monella muullakin tavalla, joten Fazer Geishan visuaalisuus juontuu mahdollisesti vain Japanin eksoottisuudesta sekä sen pinnalla ololla ratsastamisesta.

Miten nämä assosiaatiot Japaniin ja geishoihin liittyvät ihokarvojen ajamiseen?

Geisha Shaver pakkaus sisältää viestejä ultrafeminiinisyydestä, jollaisena japanilaiset naiset ja geisha-myytti nähdään. Halutaanko korostaa heihin liitettyä puhtautta ja viattomuutta?

Nämä mielikuvat vaastaavat vanhoja stereotypioita japanilaisista naisista. Geishojen ammattitaitoisuus on mahdollisesti rinnastettu tuotteen tarkkuuteen ja suorituskykyyn.

Myydäkseen tuotteitaan Fazer Geisha ja Geisha Shaver hyödyntävät visuaalisuudessaan Japani- ja geisha-estetiikkaa, jotka eivät oikeastaan liity tuotteiden toimialaan.

Yksittäistapauksina pakkausten visuaalisuus on pikemminkin kliseistä ja laajemmassa mittakaavassa kyseessä on vanhojen stereotypioiden vahvistaminen. Ne eivät katoa tai muutu, jos suunnittelijat ja kuluttajat eivät pohdi niiden vaikutuksia. Parhaimmillaan japanismi näyttäytyy uusina taidesuuntauksina ja kulttuurin rikastajana, mutta pahimmillaan se on pinnallista rikkaan kulttuurin pelkistämistä muutamaan puhkikulutettuun stereotypiaan. Anna Tuovista lainaten: ”Lienee luvallista syventyä hankkimaan monipuolista tietoa ja samalla säilyttää joitakin niistä eksotiikan sukuisista, myönteisistä mielikuvista, jotka ovat alunperin sytyttäneet kiinnostuksen kaukomaahan ja sen tuottamaan kulttuuriin.”

Fält, O. K., Nieminen, K., Tuovinen, A., Vesterinen, I. (1994). Japanin kulttuuri. Helsinki, Otava.

Kortelainen, A. (2002). Albert Edefeltin fantasmagoria: nainen, ”Japani”, tavaratalo. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Jalagin, S. Konttinen, A. (2002). Japanilainen nainen. Tampere, Vastapaino.

Machin, D. (2007). Introduction to Multimodal Analysis. Bloomsbury Academic.

17

M M X X

toteutus pauliina heikkinen ja vappu jaakkola

UNELMASALAADDI Pyysimme Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoita paljastamaan haaveensa post-it-lapuin taukotilamme seinällä.

Lappugallupiin vastanneista osa hioi tulevaisuudensuunnitelmiaan tarkasti uuden vuosikymmenen kunniaksi, osa taisi ottaa mikrounet taukotilan sohvalla unelmoiden talvesta, maailmanvalloituksesta ja perunasalaatista.

M M X X

18

19

M M X X

1920 teksti ja taitto vappu jaakkola kuvitus toni ojakangas

M

iten visuaalinen viestintä on muuttunut sadassa vuodessa? Millaista graafinen suunnittelu on ollut edellisellä 20-luvulla?

Sata vuotta sitten moderni taide vaikutti graafiseen suunnitteluun, jota ei vielä sillä nimellä tunnettu. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös visuaalinen maailma oli kokenut useita mullistuksia. Modernin taiteen suuntaukset, kuten kubismi ja futurismi, dada ja surrealismi, De stijl, suprematismi, konstruktivismi ja ekspressionismi, vaikuttivat suoraan graafiseen muotokieleen ja visuaalisen kommunikaation maailmaan.

Graafisen suunnittelun evoluutio heijastui läheisesti moderniin maalaustaiteeseen, runouteen ja arkkitehtuuriin.

20-luvulla tulivat tutuiksi dadaistien kollaasi- ja photomontaasitekniikat sekä tekstin luova asettelu. Poliittiset julisteet ja propagandakampanjat levisivät muun muassa Venäjällä konstruktivismin pyörteissä. Pariisissa syntyvä Art deco -suuntaus oli monia muita liikkeitä vastoin puhtaasti koristeellisuutta ilman poliittista agendaa. Saksassa Bauhaus loi ensimmäisen design-kouluympäristön, jossa opiskeltiin muotoa, värioppia ja eri tekniikoita. Bauhaus inspiroi modernia typografiaa, jonka standardeja alettiin hyödyntää kirjasuunnittelussa, mainonnassa ja julisteissa. 20-luvulla syntyivät muun muassa tutut kirjaintyypit Gill Sans ja Futura. Tällä vuosikymmenellä kehitettiin myös ensimmäisiä moderneja piktogrammeja piirtämällä tai paperista leikkaamalla.

20–30-lukujen Amerikassa graafinen suunnittelu oli enimmäkseen perinteistä kuvitusta. Moderni lähestymistapa sai kuitenkin hitaasti jalansijaa muoti- ja kauppalehtien editoriaalien suunnittelussa, mainosten ja yhtiöiden grafiikoissa sekä kirjasuunnittelussa. Vuonna 1922 kirjasuunnittelija William Addison Dwiggins lanseerasi termin graphic design. Termiä otettiin kuitenkin laajasti käyttöön vasta 1940-luvulla.

Meggs, P. B. & Purvis, A. W. (2012).

History of Graphic Design.

Studio 3 & Gestalten (2011).

A History of Graphic Design for rainy days.

M M X X

20

Vuonna 1922 kirjasuunnittelija William Addison Dwiggins lanseerasi termin graphic design.

2020 2020-luvun graafinen suunnittelija hallitsee paitsi perinteiset menetelmät, myös sähköiset työkalut ja ohjelmistot.

S

ata vuotta myöhemmin 2020-luvulla graafinen suunnittelu on eriytynyt taiteesta omaksi kaupalliseksi ammattialakseen. Työllä on tilaaja, eikä teos synny taiteilijan omilla ehdoilla. Graafinen suunnittelu on luovaa kuvallista viestintää, joka välittää haluttuja viestejä visuaalisin ja typografisin keinoin.

2020-luvun graafinen suunnittelija hallitsee paitsi perinteiset menetelmät, myös sähköiset työkalut ja ohjelmistot.

Työ ei lähes koskaan jää pelkästään käsintehtyyn teokseen, vaan se tuodaan tietokoneelle jatkotyöstöä varten.

Tärkeää on luovan työn monistettavuus ja sovellettavuus eri medioihin – esimerkiksi julisteen tai yrityksen ilmeen tulee taipua niin painettuun kuin sähköiseenkin viestintään.

Graafinen suunnittelija voi työskennellä yritysilmeiden ja mainonnan maailmassa – tai missä tahansa työpaikoissa ja projekteissa, joissa visuaalista ammattilaista tarvitaan. Graafinen suunnittelija hallitsee painotuotteiden ja sähköisten medioiden ulkoasujen suunnittelun sekä oman kiinnostuksen mukaan esimerkiksi kuvitusten, animaatioiden, pakkausten, opasteiden ja merkkien suunnittelun. Graafisen suunnittelijan ammattinimike työelämässä voi vaihdella työnkuvan mukaan: Art Director, Visual Designer, Web Designer, kuvittaja sekä taittaja ovat näistä nimikkeistä yleisimpiä.

2020-luvulla graafisen suunnittelun lopputuotteita on nähtävillä joka puolella. Et voi opiskella tai tehdä työtä, kulkea paikasta toiseen tai harrastaa ilman graafisen suunnittelun läsnäoloa. Aikamme ilmiöt, jatkuvasti kasvava digitalisaatio ja sosiaalinen media osana lähes jokaisen arkea luovat tarpeen ja alustan yhä uusille graafisen suunnittelun käyttötavoille. https://www.graafinen.com/suunnittelu/yleista/ graafinen-suunnittelu-pahkinankuoressa/ Viitattu 17.4.2020.

21

M M X X

M M X X

22

URALLAAN MENESTYVÄT GRAAFIKOT INGRESSIN TEKSTI Vappu Jaakkola TAITTO Veronica Koskinen KUVITUS Pauliina Heikkinen

Graafisen suunnittelun opintoihin pääsy on monelle jo suuri saavutus, ja elämä on pelkkää yliopistoa vuosien ajan. Mutta mihin tässä oikein opiskellaan? Mitä tapahtuu opintojen jälkeen? Millaista on työelämässä?

Haastattelimme kolmea Lapin yliopistosta graafiseksi suunnittelijaksi valmistunutta alumnia: Lotta Nykänen, Riku Ounaslehto ja Satu Karppinen kertovat, miten heidän uransa alkoivat, millainen voi olla graafisen suunnittelijan työpäivä ja miten graafikko työssään luo näkymättömästä näkyvää.

23

M M X X

”

VINKKI OPISKELUAJAN ITSELLE

Ota opiskelu lihasjumppana.

Mokaile. Älä pelaa varman päälle.

L

otta Nykäsen matka kohti suunnittelijuutta on kuin ympyrä, joka aukeaa ja sulkeutuu Rovaniemellä. Nykästä kiinnosti aina ala, jossa pääsisi piirtämään. Lyseonpuiston lukiosta valmistuttuaan vuonna 2013 Nykänen pääsi työvoimatoimiston kautta työharjoitteluun digi- ja mainostoimisto Höyrylle. Höyryllä hän oppi alan perusohjelmien käytön ja sai käytännön opetusta konkareilta. Oltuaan vielä kesätöissä Höyryllä hän päätti hakea opiskelemaan graafista suunnittelua Lapin yliopistoon, Islannin taideakatemiaan sekä Lahden muotoiluinstituuttiin.

– Graafisen suunnittelun ala kiinnosti jo entuudestaan, sillä tätini on myös ammatiltaan graafinen suunnittelija. Harjoittelu varmisti alan sopivuuden juuri minulle.

Nykänen pääsi opiskelemaan sekä Islantiin että Lapin yliopistoon. Ilmoittauduttuaan poissaolevaksi Lapin yliopistolle Nykänen oli valmis kolmen vuoden seikkailulle Islantiin. Hän suoritti siellä kandidaatin tutkintoa vastaavan tutkinnon.

– Nappasin samalla reissulla mukaan myös aviomiehen, Nykänen naurahtaa.

Tultuaan takaisin Suomeen vuonna 2017 Nykänen aloitti maisteriopinnot Lapin yliopistossa, pääsi opiskelun ohessa takaisin Höyrylle töihin ja valmistui vuonna 2019. Tämän jälkeen hän aloitti Höyryllä täysipäiväisenä suunnittelijana. Ympyrä sulkeutuu.

T

yöpäivänsä aikana Nykänen tekee paljon erilaisia suunnittelutöitä. Graafisena suunnittelijana Nykäsen työpöydällä pyörii muutama isompi asiakkuus ja useita pienempiä projekteja. Lisäksi Nykänen on vastuussa sisällöntuotannosta Höyryn sosiaaliseen mediaan.

– Tällä hetkellä suurimpia asiakkuuksia, joiden parissa pääsen työskentelemään on esimerkiksi paikallinen pienpanimo.

Myös suuri osa kuvitustöistä tulee minulle.

– Työprosessi on ikään kuin eri hattujen vaihtamista; on kasa eri rooleja ja hattuja, joita laittaa päähän. Se on välillä kirous ja siunaus. Jos jokin tietty projekti mättää, niin sen hatun voi vaihtaa johonkin toiseen hetkeksi. Harvoin tulee tehtyä yhtä juttua koko päivä.

Luovaa prosessia Nykänen kuvailee tutkijantyönä, jossa ensiksi tutustutaan asiakkaaseen perin pohjin. Se on fiiliksen etsimistä ja sen seuraamista. Jos fiilistä ei löydy, on se pakotettava esiin.

– Suunnittelijuus ja tekeminen on ikään kuin lihas, jota harjoittaa. Inspiraatiosta tulee taito, jonka voi aktivoida.

– Töissä ei useinkaan kuviteta samalla tyylillä kuin vapaaajalla. Pitää osata tehdä eri juttuja, pitää osata tehdä kaikkea.

Nykäsen mieleenpainuvimpia projekteja Höyryllä ovat osa Lapin panimon tuoteilmeiden suunnittelusta ja pro bono -työnä tehdyt nettisivut Rovalan nuorille.

– Siinä sain oikeastaan täydet vapaudet ja laittaa leikiksi.

T

yöskennellessään Nykänen pyrkii pitämään läsnä oman äänensä ja tyylinsä, mutta hänen mukaansa sitä on kuitenkin osattava hienosäätää asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Joskus tämä käy raskaaksi.

– Kyllä työ vähän tukahduttaa luovuutta vapaa-ajalla, mutta

kanavoin luovuutta eri tavalla esimerkiksi neuloessani. Vapaa-ajan luovuus ei ole kuollut, vaan näyttäytyy eri tavalla.

Nykänen ei vie töitä tai työajatuksia kotiin. Muutoin olisi mahdollisuus, että niitä tekisi vapaa-ajallakin. Hän on tällä hetkellä tyytyväinen rivisuunnittelija.

– Tämäkin on vain työtä. Suunnittelu on samalla tavalla lihastyötä kuin kaikki muukin. On ihan fine olla se kahdeksan tuntia graafikko ja olla sen jälkeen joku muu. Ei työ ole koko elämä.

N

ykäsen mielestä graafikon työn näkymättömyys tulee ilmi silloin, kun asiakkaat ovat tietämättömiä työprosesseista.

– Joku tilaa esimerkiksi logon ja kysyy: ”Sinähän piirsit tuon parissa tunnissa, miksi se maksaa niin paljon?” Sen takana, että pystyn tähän parissa tunnissa nyt, on viiden vuoden korkeakoulutus, koko elämän läpi jatkunut piirtoharrastus, sekä luovan prosessin ja konseptoinnin opettelu. Se, että voi tehdä simppeliltä vaikuttavan asian, on vaikeaa.

– Hyvä graafinen suunnittelu ei näy, ruma ja väärä kyllä.

Nykänen kuvailee graafikon luomisprosessia ideoinnista näkyväksi lopputuotteeksi visuaalisen tulkin työnä.

– Kun asiakkaalla on paljon visuaalisuuteen liittyviä ideoita, suunnittelijana huomaa olevansa tulkki, joka muuttaa nämä ideat ja pyrkimykset toimiviksi visuaalisiksi kokonaisuuksiksi.

N

ykänen lähettäisi menneisyyden opiskelijaminälleen rohkaisevia neuvoja: älä stressaa. Nykänen kertoo, että opiskellessa oli vaikeaa lähestyä työprosessia työprosessina.

– Tuntui että piti antaa pala omaa sielua kaikkeen, mitä teki.

– Ota opiskelu lihasjumppana, sitä se opiskelu on. Lihaksia jumpataan, että tulee sitä habaa. Mokaile opiskeluaikana. Ei kannata pelata varman päälle, vaan paukutella opiskelijana, kun vielä voi.

Seuraavalta vuosikymmeneltä Nykänen odottaa tasapainoa työelämän ja vapaa-ajan välille.

– Ensimmäistä kertaa oman alan töissä täyspäiväisesti käyminen vie paljon aivokaistaa, eikä luovuutta riitä vapaa-ajalle nykyään.

Olisi siis kiva tsempata ja tehdä enemmän joitain omia projekteja.

teksti, taitto ja kuvitus pauliina heikkinen valokuva josefina yrjölä

kuka?

• Lotta Kaarina Nykänen (s. 1994) • Kotoisin Rovaniemeltä • Valmistui Lapin yliopistosta taiteen maisteriksi kesäkuussa 2019 • Täyspäiväisesti töissä graafisena suunnittelijana digi- ja mainostoimisto Höyryllä • Nykäsen töitä voi nähdä Instagramissa @lottaillustrates

25

M M X X

”

VINKKI OPISKELUAJAN ITSELLE

Keskity opiskeluun ja mieti graafista suunnittelua kansainvälisemmällä silmällä!

K

un 28-vuotiaalta Riku Ounaslehdolta kysyy hänen uransa suurimpia saavutuksia, seuraa vaikuttava lista: hän on suunnitellut kuosin Walt Disney Companylle, useampia kuoseja H&M:lle, Stockmannin jouluilmeet 2018 ja 2019 sekä juhlakauden kuosin Kansallisoopperalle ja -baletille.

Lapin yliopistosta graafiseksi suunnittelijaksi valmistuneen Ounaslehdon saavutuksista suurimpia on myös oma tyyli, jota saa leipätyössä kuvittajana toteuttaa.

Ounaslehto tiesi jo lapsena, että tulee työskentelemään visuaalisella alalla. Kaveriporukastaan hän oli ensimmäisiä, joilla oli selkeä visio unelmatyöstä. Kohti unelmiaan hän lähti jo toisen asteen koulutuksella. Valmistuttuaan kuva-artesaaniksi hän opiskeli hetken ammattikorkeakoulussa kuvataidelinjalla, kunnes päätti hakea kotikaupunkinsa yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Ounaslehto valmistui taiteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 2014. Maisteriopintoihin hän ei jatkanut.

– Tiesin jo etukäteen, että teen ensin kandin, sitten olen jonkun aikaa työelämässä, hän toteaa.

Valmistumisen jälkeen tie vei Rovaniemeltä Ouluun. Siellä Ounaslehto teki töitä kansainväliselle tekstiilistudiolle, oli puoli vuotta harjoittelijana peliyhtiössä sekä sesonkityöntekijänä valokuvaamossa muun muassa kuvankäsittelyn parissa. Opintojaan hän pääsi hyödyntämään tuomalla omaa osaamistaan esille.

– Valokuvaamossakin sain tehdä mainoksia kuvittamalla.

Pian edessä olikin muutto Helsinkiin täysin oman alan töihin.

– Kumppanin kanssa kävi tosi hyvä sauma. Hän pääsi Helsinkiin töihin juuri samalla, kun itsekin pääsin Napalle, Ounaslehto kertoo.

N

apa eli Napa Agency kertoo nettisivuillaan olevansa Suomen ensimmäinen ja persoonallisin kuvituksia välittävä agentuuri. Agentuurin listoilla on 18 suomalaista ammattilaiskuvittajaa ja kuvitusbrändiä. Myös Ounaslehdon työ koostuu pelkästään kuvitusten tekemisestä.

– Siihen olenkin tähdännyt, ja koen olevani onnekas, kun pärjään kuvittamisella, Ounaslehto toteaa.

Kuvituksen teko alkaa taustatyöllä. Ensin kuullaan asiakkaan toiveet ja ideat ja tutustutaan esimerkiksi valmiisen väripalettiin. Sitten seuraa luonnoskierros.

– Tosin jos teen omia töitä, en luonnostele välttämättä ollenkaan.

Näkyville nousevien kuvituksien taustalle jää paljon näkymätöntä työtä. Tiedonhaku, kohderyhmien miettiminen ja yksityiskohtien viilaaminen jää lopputuloksesta piiloon.

– Viime vuosina on ollut näkyvillä vahvasti myös se, että tulee huomioida eri kulttuureista tulevat ihmiset ja erilaiset taustat, Ounaslehto kertoo.

O

unaslehto rakentaa kuvituksensa aina jonkin teeman ympärille – oli työ mikä tahansa.

– Mie rakastan tuoda erilaisia maailmoja, tarinoita, henkilöllisyyksiä, nimiä ja kategorioita hahmojen taustalle.

Siinä menee aika syvälle omiin kuvituksiin.

Kuvituksiaan Ounaslehto tekee pääasiassa vektoreilla, työkaluinaan Adobe Illustrator sekä muut tekniikat.

– Tyylin rakentamisessa minulla on omia salaisuuksia, hän toteaa ja jatkaa: – Tykkään siitä, että vektoreilla voi myös niin sanotusti piirtää tai maalata, ei niinkään rakentaa. Jos asiakas ei tarvitse puhdasta vektoria, mielellään lopuksi sävytän Photoshopissa.

O

unaslehto käyttää kuoseissaan ja kuvituksissaan usein kasveja, eläimiä, runsaita yksityiskohtia ja rohkeita värejä.

– Töissäni on tosi paljon katseltavaa. Siitä tulee mun oma uniikki tyyli.

Ounaslehto kokee olevansa onnellisessa asemassa: oma tyyli saa olla näkyvissä ja asiakkaat luottavat siihen.

– Parasta on se, jos ihmiset tunnistavat tyylini – Stockmannin mainosten tullessa Helsinkiin kaverit saattoivat hoksata heti, että tuo on muuten Rikun tekemä, hän hymyilee.

Kuosisuunnittelun maailmaan Ounaslehdon johdatti intohimo muotiin. Kuoseissa korostuvat hänen kuvitustyylinsä rytmi ja runsaus.

– Ihan tavalliset kuvitustilaukset ovat työssäni sitä leipälajia, ja kuoseja teen enemmän sitten omalla ajalla. Kerrytän niistä omaa pankkia.

T

öitä Ounaslehto tekee kotoa käsin, oman ison työpöytänsä ääressä.

– Välillä käyn Helsingin kirjastoissa tai kumppanin työhuoneella, jos kaipaan vaihtelua, hän nauraa.

Työaika on joustava, ja välillä töitä joutuu tekemään myös iltaisin ja viikonloppuisin.

– Minun luova aika on aina ollut iltaa ja yötä, mutta nyt olen pyrkinyt siirtymään “nine to five” -aikaan.

Vuosikymmenen vaihduttua Ounaslehto toivoo tulevaisuudelta paitsi uusia mielenkiintoisia asiakkaita, myös aikaa omiin projekteihin.

– Odotan ja toivon sitä, että pysyy mielenkiinto omassa tyylissä.

teksti ja taitto vappu jaakkola kuvitus pauliina heikkinen valokuva josefina yrjölä

kuka?

• Riku Ounaslehto (s. 1991) • Kuvittaja, graafikko ja kuosisuunnittelija • Työskentelee Napa Agencylla Helsingissä • Kotoisin Rovaniemen Tapionkylästä • Valmistui Lapin yliopistosta taiteen kandidaatiksi 2014 • Töitä näkyvillä Napa Agencyn portfoliossa ja Ounaslehdon Instagramissa: @rikuounas

27

M M X X

”

VINKKI OPISKELUAJAN ITSELLE

Nauti elämästä.

Ota ylimääräisiä kuviskursseja koulun kaltaiset fasiliteetit ovat ainutlaatuisia.

–S

e on kivalla tavalla haastavaa – pitää aina laittaa tietyn asiakkaan lasit päähän.

Näin kuvailee asiakastyön luonnetta Otavamedia OMAssa työskentelevä Art Director Satu Karppinen. Otavamedia OMA tuottaa ja suunnittelee yrityksille ja yhteisöille medioita ja sisältömarkkinointia. Karppisen tiimille on jaettu sosiaali- ja terveysalan asiakasyritykset, joille he rakentavat erilaisia mediasisältöjä yksittäisistä somesisällöistä kokonaisiin lehtikonsepteihin ja verkkomedioihin.

– Ihan tarpeeksi on luovuus koetuksella joka päivä, Karppinen hymyilee.

Työssään Karppinen pääsee toteuttamaan kaikenlaisia graafisen suunnittelun sateenvarjon alle kuuluvia töitä. Eniten hän nauttii siitä, kun saa luoda tai uudistaa visuaalisia ilmeitä – ikään kuin luoda niiden DNA:n alusta loppuun.

– On maailman ihaninta valita fontteja, Karppinen hehkuttaa.

K

arppinen valmistui Lapin yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelmasta taiteen maisteriksi vuonna 2010. Vielä samana vuonna hän aloitti työharjoittelun Teoksen kirjakustantamossa.

– Sen jälkeen olen tehnyt kokopäivätöitä. Kymmenen vuotta – kamalan pitkä aika! hän nauraa.

Aluksi hän ehti tehdä töitä hetken Aalto-yliopistolle ja julkaisuosakeyhtiö Eliakselle, kunnes päätyi useammaksi vuodeksi MCI Press Oy:lle. Nykyiseen työpaikkaansa Karppinen päätyi, kun MCI Press liitettiin osaksi Otavamediaa.

Otavan ehkä tunnetummasta kirjakustantamon puolesta on myös tullut Karppiselle nostalginen vierailukohde.

– Tykkään käydä fiilistelemässä kirjoja Otavan kirjapuolella, mutta nyt työskentelen mieluummin median ja sisältöjen parissa.

E

ntä miten Karppinen pääsee työssään luomaan näkymättömästä näkyvää? Karppisen kuvitettavaksi tulee usein varsin abstrakteilla tasoilla liikkuvia aiheita. Nyt työn alla on kuvitus siitä, miten eri virkamiestasot voivat auttaa pitkäaikaistyöttömiä.

– Ideoiden visualisointi on omaa ajattelua. Tykkään metaforista, ja usein monet ensimmäiset ideat tulevat sanojen kautta.

Karppisen tiimi käyttää paljon aikaa uusiin asiakkaisiin tutustumiseen, jotta voi tehdä näiden brändiin sopivia töitä.

Asiakkaan vaatimukset tulee ottaa työssä huomioon.

– Tekstipuolella ne voivat olla jotain termejä tai miten asioita pitää esittää. Visuaalisuudessa pitää myös kunnioittaa asiakkaan brändiä, joka joskus määrittelee kuvien käyttöä hyvinkin tarkasti. Toiveet voivat liittyä esimerkiksi värien käyttöön tai valokuvien rajaukseen.

– Tässä pitää olla ihmisenä megajoustava, hän painottaa.

Voisi ajatella, ettei omaa persoonaa voi käyttää asiakastöissä, mutta Karppinen kumoaa tällaiset väitteet: – Se näkyy kaikessa mitä tekee – luovissa töissä parhaiten.

Mutta meilläkin on kaikilla AD:illa omanlainen tyyli tehdä.

Karppisen mukaan on mukavampi tehdä töitä, joissa asiakkaan tyyli osuu yksiin oman visuaalisen maun kanssa.

– Silloin saa tehdä myös omasta mielestä kivoja asioita.

Täydellinen työpäivä pitäisi sisällään pelkästään rauhoittumista omien suunnittelutöiden ääreen työpisteellä. Karppinen kertoo, että näin käy suhteellisen harvoin. Onneksi myös valokuvausten ja videoiden suunnittelu työryhmissä on hänen mieleensä.

edia-ala on ehtinyt muuttua paljon sinä aikana, kun se on työllistänyt Karppista. Median murros kuitenkin sekoitti pakkaa jo paljon aiemmin.

– Olen ollut sillä tavalla onnekkaassa asemassa, että olen aloittanut työt media-alalla juuri silloin, kun suuret muutokset ovat alkaneet. Tietysti vanhemmilta kollegoilta olen kuullut juttua siitä, millaista se oli silloin ”vanhoina hyvinä aikoina”.

Se on helppo uskoa: valtion selvityksen mukaan Euroopan talousahdinko, digitalisaatio ja esimerkiksi sosiaalisen median nousu pakottivat mediatalot suuriin muutoksiin ja pienensivät tuottoja. Sen seurauksena ne joutuivat karsimaan kustannuksia ja supistamaan toimintaansa eritoten sisällön tuotannon osalta.

– Se näkyy kaikessa työssä. Koko ajan tulee uusia työvälineitä, uusia päivityksiä ohjelmistoista. Verkossa tulee koko ajan uusia juttuja, mitä voi tehdä. Printin tekemisessä ei oikeastaan tapahdu mitään muuta kuin että jotkut tyylit muuttuvat. Verkkotekemisessä tuntuu, että periaatteet menevät koko ajan uusiksi.

Verkkokäyttäytyminen muuttuu koko ajan.

ulevaisuuden trendejä pohdittaessa karataan jo suurempien muutosten äärelle.

– Jossain vaiheessa sanottiin, että käyttöliittymäsuunnittelu katoaa, koska kaikki alkavat käyttää äänellä ohjautuvia käyttöliittymiä. Sitten kysytäänkin: ”Jaha, mitäs graafiset suunnittelijat sitten tekevät?”

– Mediataloissa organisaatiot muuttuvat jatkuvasti, joten oikeastaan ei kannata tukeutua mihinkään tai hötkyillä mistään, tehdä vaan töitä ja pysyä kartalla siitä, mitä tapahtuu.

Karppinen toteaa, ettei kannata jäädä laakereilleen lepäämään, vaan on tärkeää päivittää omaa tekemistään koko ajan.

– On täysin mahdollista, että kymmenen vuoden päästä tekee jotain ihan muuta. Ei voi tietää.

M

T

TEKSTI, TAITTO JA VALOKUVA VERONICA KOSKINEN KUVITUS PAULIINA HEIKKINEN

KUKA? • Satu Karppinen • Art Director Otavamedia OMAssa • Kotoisin Tampereelta, asuu nyt Helsingissä • Valmistui Lapin yliopistosta taiteen maisterksi 2010 • Sivuaine aikakauslehtijournalismista Taideteollisessa korkeakoulussa 2009

29

M M X X

Visualisointiprosessi teksti, taitto ja kuvitus vappu jaakkola

M

iten graafinen suunnittelu syntyy?

Kuinka häilyvästä ideasta napataan kiinni ja muovataan se viimeistellyksi värin, muodon, typografian ja taiton yhdistelmäksi? Mitä kaikkea jää lopputuloksessa näkymättömiin? Visualisointiprosesseja on erilaisia; siinä, missä Graafikko X luo yhtenäisen ilmeen kuin tyhjästä, Graafikko Y suuntaa kohteeseen kokeilujen ja sattumien kautta.

Tällä aukeamalla saat maistiaisen yhdestä Visuaalisen identiteetin suunnittelu ja brändäys -kurssilla muovautuneesta prosessista, jossa luodaan kuvitteelliselle yritykselle tuotepakkaus ja mainoskampanja.

Millä hinnalla? teksti, taitto ja kuvitus riikka alakoski

Miten hinnoitella luova työ? Onko näkyvyys hyväksyttävä palkka? Graafikon työ on asiantuntijatyötä. Ei ole väärin laskuttaa erikoisammattitaitoa vaativasta työstä sen vaatimien taitojen mukaan. Jos me emme pidä itseämme ammattilaisina, miksi muut tekisivät niin?

H

innoittelu on yksi luovan alan peruskysymyksistä. Työnsä pitää osata hinnoitella oikein. Jos hinnoittelee työnsä liian korkealle, työtarjoukset voivat vähentyä.

Jos taas hinnoittelee työnsä liian alas, on töitä hintaan nähden liikaa ja tulot jäävät pieniksi.

Miten löytää oikea hinta omalle työlle?

Heikki Jokisen Graafikon tuoreet eväät -teoksessa kerrotaan, että jokainen toimeksianto on oma tapauksensa, jonka laskutusta tulee pohtia erikseen. Freelancerin on lähes aina neuvoteltava palkkiostaan erikseen. Se on taito, jonka jokaisen graafikon pitää osata yhtä hyvin, kuin työn myynnin ja sen tekemisen.

Jokisen mukaan paras tapa pärjätä hinnoittelussa on laskea omalle työlleen oikea hinta. Hinta tulee suhteuttaa työhön käytettyyn aikaan. Jokisen mukaan käytettyä aikaa arvioidessa on hyvä muistaa, että esimerkiksi kuvituksen suunnittelu vie usein enemmän aikaa kuin itse piirtäminen. Jos kuvitusta täytyy muokata useaan otteeseen, tulee sekin näkyä laskussa. Muutosten tekeminen vie aikaa.

Graafisten suunnittelijoiden, Art Directorien, taittajien ja kuvittajien töiden hinnoittelu Suomen freelance-journalistit ry on laskenut graafisten suunnittelijoiden, Art Directorien, taittajien ja kuvittajien palkkiosuositukset vuodelle 2020. Palkkiosuosituksissa kerrotaan, paljonko freelancerin tulisi laskuttaa työstään päästäkseen työsuhteisen kollegansa keskimääräiseen kuukausiansioon.

Hinnat eivät ole maksimihintoja, vaan erityisosaamisesta tai esimerkiksi kiiretyöstä laskutetaan enemmän. Opiskelijana näitä hintoja voi soveltaa omaan työhön.

Tunnin työ 89 € Puoli työpäivää 335 € Yksi työpäivä 669 € Yksi työviikko 3 349 € Neljä työviikkoa 13 396 €

Myytäessä kuvituksia jatkuvalla käyttöoikeudella palkkioita nostetaan 15 %.

Piirroskuvitukset ovat arvonlisäverottomia. Mainostarkoituksiin tehtyjen kuvitusten ja graafiseen suunnittelun hintoihin lisätään alv 24 %.

H. Jokinen, (2009). Graafikon tuoreet eväät. Lahti, Aldus.

Suomen freelance-journalistit ry, (2020). Palkkiosuositukset vuodelle 2020. https://www.freet. fi/palkkiot-ja-sopimukset/miten-free-journalisti-hinnoittelee-tyonsa/. Viitattu 23.4.2020.

M M X X

32

Näkyvyys palkaksi?

Yritys pyytää Instagram-tililleen mainosmateriaalia, mutta sanoo, että heillä ei ole varaa maksaa tehdystä työstä. Tekijä saa näkyvyyttä ja nimensä esille heidän sosiaalisessa mediassaan. Olisi helppoa neuvoa, että ilmaistyölle ja näkyvyydellä palkan maksamiselle pitäisi sanoa automaattisesti ei. Ethän sanoisi esimerkiksi kampaajalle, että maksat näkyvyydellä. Ilmaistyön tekemistä pohtivan on hyvä ottaa huomioon asioita, jotka voivat vaikuttaa päätökseen.

Ilmaistyö voi kannattaa, jos Sen saa tehdä haluamallaan tavalla.

Siihen ei kulu liikaa aikaa muilta töiltä.

Työ on sellainen, jonka olet aina halunnut tehdä.

Se poikii myöhemmin muita töitä.

Portfolio tarvitsee täytettä.

Kyseessä on hyväntekeväisyysprojekti.

Se on aina ilmaistyötä.

Muut ottaisivat työn vastaan. Keskustele kollegoiden kanssa.

Olet opiskelija. Kysy oppilaitoksestasi, voiko työstä saada opintopisteitä.

33

M M X X

Mahtavaa! Upea CV ja portfolio!

Haluamme ottaa sinut remmiin!!

Rahaahan tästä ei makseta!

Mut hei, saat kokemusta, näkyvyyttä ja täähän näyttää hyvältä CV:ssä eiks yeah!?

KOKEMUSTA ALALLA! CV!! NÄKYVYYTTÄ!

NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ CV:SSÄ!

NÄKYVYYTTÄ! CV!!

KOKEMUSTA ALALLA!

CV!!

Hei minne sä oikein katoat!!?

NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ CV:SSÄ!

NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ CV:SSÄ!

NÄKYVYYTTÄ!

CV!!

KOKEMUSTA ALALLA!

NÄKYVYYTTÄ!

CV!!

NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ CV:SSÄ!

kuvitus ja tarina toni ojakangas

M M X X

34

ASIAKIRJA X

26.1.2020

Puolustuspuhe epäselkeydelle Et ehkä aina ymmärrä suunnittelua. Aina ei tarvitse. Se tekeekin suunnitellusta tuotteesta vain mielenkiintoisemman. Joskus muotoilun tarkoituksena voi ihan vain olla kaunista katseltavaa – mutta suunnittelutyöstä voi myös muotoutua arvoitus. Sellaisen voi ratkaista yleensä joko logiikalla tai omalla mielikuvituksella, miten vain itse haluat.

Kuvitus voi parhaillaan esittää kysymyksen (Muradov 2015). Kysymys kutsuu katsojan osallistumaan, jolloin hän ei ole passiivinen vastaanottaja, vaan osallistuu merkitysten luontiin käymällä dialogia teoksen kanssa (Rimmon-Kenan 1999: 163-164).

Mielestäni graafisella suunnittelulla on voima luoda jotain samanlaista.

Narratologian eli kertomusten tieteen parissa on vallitseva yhteisymmärrys siitä, että lukijan osallistuminen on merkittävä osa kerrontaa. Kaikki kertomukset ovat nimittäin luonteeltaan aukkoisia – ne eivät pysty kertomaan kaikkea (Chatman 1993: 2930). Aukoiksi määritellään kerronnan vihjaukseksi tai sanomatta jätetyt kohdat, jotka jäävät lukijan täydennettäväksi (Hosiaisluoma 2003, 77). Aukkoja on monenlaisia: merkityksellisiä ja merkityksettömiä. Joskus ne ovat välttämättömiä pakkoja, mutta niitä voi käyttää myös hyödyksi: aukot voivat lisätä esimerkiksi jännityksen tunnetta tai auttaa tekijää niin sanotusti ”pihtaamaan” tietoa, kunnes tulee oikea aika tehdä paljastuksia. (Rimmon-Kenan 1999: 156, 159.)

Tämä toki sotii oppilaitoksissa opetettuja graafisen suunnittelun hyveellisiä perussääntöjä vastaan. Tavallisesti viestin tulisi olla mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla omaksuttavaa. Mutta säännöt on tehty rikottaviksi.

Chatman, Seymour (1993/1978). Story and Discourse: Narrative Structure in Fiction and Film. Ithaca, Cornell University Press.

Housiaisluoma, Yrjö (2003). Kirjallisuuden sanakirja. Helsinki, WSOY. Muradov, Roman (2015). Finding Inspiration with Roman Muradov. Skillshare & Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=qBdluAhlsjU. (viitattu 19.10.2019) Rimmon-Kenan, Slomith (1999/1983). Kertomuksen poetiikka. (Narrative Fiction: Contemporary Poetics.) Suom. Auli Viikari. Tampere, Tammer-paino Oy.

toteutus veronica koskinen Lue koko asiakirja osoitteesta www.graphic.fi/umg2020 35

M M X X

Punaisesta ja vihreästä teksti, taitto ja kuvitus henna huotarinen

Puna-vihersokeus on tavallisimpia värinäön häiriöitä. Värisokeille ihmisille maailma näyttäytyy hieman erilaisena kuin monille muille, mikä tuo mukanaan omat haasteensa, mutta samalla myös etunsa. Saimme haastateltavaksi graafisen suunnittelun opiskelijan Esa-Pekka Tupen, joka kertoi meille elämästään värisokeuden parissa.

G

raafikot painiskelevat monien väreihin liittyvien kysymysten parissa. Mitä värejä yhdistellä? Kuinka saada tietyt sävyt erottumaan? Sopivatko valitut värit oikeasti yhteen? Mutta mitä tehdä silloin, kun jokin väri on itselle näkyvä, mutta jollekin toiselle näkymätön?

Useilla ihmisillä on eriasteisia näkökyvyn poikkeamia, jotka tekevät värien näkemisestä erilaisen kokemuksen. Heille useat sävyt eivät näyttäydy täysin sellaisina kuin monille muille.

Terveyskirjaston mukaan tavallisinta värinäön häiriötä eli punavihersokeutta esiintyy 8% miehistä ja 0,5% naisista. Poikkeamien yleisyydestä johtuen myös luovilta aloilta löytyy henkilöitä, jotka näkevät värejä eri tavalla.

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja sekä graafisen suunnittelun opiskelija Esa-Pekka Tuppi istuutui kanssani alas jakamaan kokemuksiaan värisokeuden kanssa elämisestä.

M M X X

36

–M

ulla on puna-vihersokeus. Tämä puna-vihersokeus on aika pitkälti spektri. Itse olen ehkä sieltä lievimmästä päästä, kertoo Tuppi.

Hän muistelee lapsuuttaan ja ensimmäisiä kokemuksia värisokeudesta 4–5-vuotiaana.

– Saatoin värittää nurmikkoa ruskealla tai hiuksia vihreällä.

Varsinkin jos piirsi hämärässä, niin silloin tummanruskea ja tummanvihreä menivät helposti sekaisin.

Vähitellen Tuppi alkoi huomata värisokeutensa. Hän ei sitä lapsena kuitenkaan pohtinut, vaan oletti sen olevan kaikkien ongelma. Lapsena hänen oli vaikea ymmärtää esimerkiksi sinertävän violetin ja sähkönsinisen eroa värisokeuden takia.

– Tiivi-Taavia olen aina sanonut siniseksi, hän naurahtaa.

Koska kyse oli vain pienestä värinäön heikentymästä, asiaan alettiin kunnolla kiinnittää huomiota vasta peruskoulussa.

Terveydenhoitajan teettämien testien jälkeen Tupen värisokeus todettiin ja hän tuli siitä enemmän tietoiseksi.

– Terveystiedon tunnilla tehtiin niitä täplätestejä ja silloin aina naureskeltiin, että löydän sen eri numeron kuin mitä pitäisi.

S

ilmien verkkokalvoilla on kolmenlaisia tappisoluja, jotka reagoivat eri väriseen valoon: siniseen, vihreään tai punaiseen. Värinäön häiriöt syntyvät, kun yksi tai useampi tappisolutyyppi toimii puutteellisesti. Eri henkilöillä tämä voi esiintyä eriasteittain. Tappisolut toimivat herkimmillään kirkkaassa valossa.

Tästä johtuen jokainen kokee värien erottuvuuksien heikkenemistä hämärässä.

Pahimmassa tapauksessa tappisolut puuttuvat kokonaan, jolloin henkilöllä on täydellinen värinäön puute. Täydellisen puna-vihersokeuden omaavan henkilön punaiseen ja vihreään valoon reagoivat tappisolut eivät toimi. Tuppi muistelee mielenkiinnolla kohtaamiaan muita värisokeita henkilöitä: – Vahvasti puna-vihersokeisiin ihmisiin olen törmännyt muutaman kerran. Se tuntuu niin kummalliselta, että he eivät erota, mikä on punainen ja mikä on vihreä, koska itselle se on kumminkin niin selkeä asia.

T

uppi palaa ajatuksissaan takaisin lapsuuden muistoihin isovanhempiensa marjapensaissa.

– Mummalla ja paapalla on isot vadelmapuskat ja tykkäsin keräillä vadelmia, mutta itsellä oli tosi vaikea löytää niitä, varsinkin kun ne olivat sellaisessa katveessa. Ne puskat kasvoivat tosi korkeiksi ja kun siellä oltiin sisällä, se purppuranväri, tai se vadelmanpinkki, sekoittui sinne.

Puolukkametsällä Tuppi muistelee, kuinka ei nähnyt marjoja samalla tavalla kuin monet muut. Toiset saattoivat hihkua puolukoiden paljoudesta, jota Tuppi ei ollut itse edes huomannut hämärässä metsässä.

Tupen mukaan valöörit ovat hänen näkönsä kannalta kriittisin asia värejä tarkastellessa.

– Ne siinä eniten ottavatkin silmään! Puolukka, ja vastaavasti pihlaja kirkkaanvihreillä lehdillä ja oranssinpunaisilla marjoilla. Ne kun ovat niin lähellä valööreiltään.

– Muistan kun me ollaan kerran mumman kanssa oltu puolukassa ja silloin mää en tiennyt vielä, että mulla on puna-vihersokeutta. Kun muut sai kerättyä ämpärinsä täyteen hyvin nopeasti, itsellä oli nipin napin täyttynyt pohja. Ja sitten kun meni sillä marjanpoimurilla vaan kaikki puskat läpi, niin siellä oli enemmän lehtiä kuin niitä marjoja, nauraa Tuppi.

V

alöörien ja värien tutkailu on kuitenkin kehittänyt Tupen silmät huomaamaan eroavaisuuksia herkästi. Kysyessäni taiteen opiskelijoille tutun väriopin kurssin erilaisista väri- ja valööritesteistä, Tuppi huomauttaa tästä värinäkönsä kehittyneemmästä puolesta.

– Minulle valööritesti oli paljon helpompi kuin monelle muulle. Samoin netissä on se peli, jossa tulee paljon neliöitä ja yksi niistä on pikkuisen eri värinen – itse pääsen siinä paljon pidemmälle kuin keskiverto.

N

yt neljättä vuotta graafista suunnittelua opiskeleva Tuppi puhuu värien vaikutuksesta omaan työskentelyynsä.

– Jos minä näen vihreää ja punaista, niin ne ovat vihreä ja punainen. Sitten kun mennään sinne spektrin toiseen päähän, kaikki on ruskeaa.

Hän toteaakin monien luulevan virheellisesti, että puutteellisella värinäöllä värit muuttuvat harmaiksi, vaikka tosiasiassa värit muuttuvat rusehtaviksi.

Tuppi ei koe värisokeuden vaikuttaneen negatiivisella tavalla työelämäänsä. Lapsesta asti kehittynyt tarkempi valööri- ja intensiteettisilmä on hänen apunaan töitä tehdessä. Hän nostaa esimerkiksi tilanteen, jossa hänen luokkatoverinsa oli käyttänyt logotehtävässä sekä kirkkaanoranssia että kirkkaanvihreää.

Tähän hän oli kommentoinut värisävyjen olevan valööreiltään liian lähellä toisiaan ja ne eivät ehkä menisi värisokeilta läpi.

”

Mun mielestä se on maailman ällöttävin väriyhdistelmä.

T

yöskentelyssään Tuppi kertoo miettivänsä aktiivisesti värivalintoja. Hän toteaa käyttävänsä paljon kirkkaita värejä ja valitsevansa yllättäviäkin väriyhdistelmiä.

– Käytiin itseasiassa keskustelua joskus vapaa-ajalla yhden lehtorin kanssa ja hänellä oli kokemusta värisokeiden kanssa työskentelystä. Hänen mukaansa poikkeuksetta he valitsevat paljon kirkkaammat värit.

– En tiedä teenkö sen tietoisesti, mutta vältän pitkälti tätä puna-viherkomboa, jos itse teen suunnittelutyötä. Toisinaan tehosteena käytän, mutta mun mielestä se on maailman ällöttävin väriyhdistelmä, Tuppi naurahtaa.

Hän antaa myös vinkin värien käyttöön: ohjelmien oletusväripaletit eivät aina ole mitään parhaimpia. Niissä kun saattavat valöörit olla niin lähellä toisiaan.

Värisokeuttaan Tuppi ei koe millään lailla heikkoutena, pikemminkin päinvastoin apuna hänen alallaan. Hän näkee myös etunaan sen, miten hänen kokemuksensa auttaa samastumaan niihin ihmisiin, jotka ovat täysin värisokeita.

Tuppi kokee, että värisokeus ei missään nimessä saisi olla rajoite taidealalla. Hänen mielestään onkin hyvä, että värinäköä ei testata esimerkiksi pääsykokeissa.

– Uskon, että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa, jos omistaa tällaisen kyvyn.

Kysyessäni häneltä hupaisasti, minkä hän kokee olevan salainen kykynsä, letkauttaa hän yhtä lailla takaisin: – Olen puna-vihersokea!

37

M M X X

Viikot kun maailma hiljeni

Yritykset menevät kovaa vauhtia kohti konkursseja, Suomi laittaa rajat kiinni, lähityöt seisahtuvat ja koronaviruspandemia jyllää kaikkialla povaten maailmanlaajuista lamaa – kuinka muuttuu arki grasuopiskelijalla, joka muutenkin naputtelee pikselivälejä omalla koneellaan?

toteutus josefina yrjölä

13.3. Perjantai kolmastoista osoittaa kerrankin olevansa maineensa veroinen ja koronauhka alkaa todella realisoitua: tapahtumia perutaan ja siirretään urakalla. Lehtemme eteneminen siirtyy etätyöhön. Epävarmuus, epäusko, meemit ja vessapaperin hamstraus ovat vallitsevia olotiloja.

14.3. Ollako enemmän peruuntuneista jutuista harmistunut, kaikista toimenpiteistä ja ihmisten käytöksestä hämmentynyt, itse viruksesta pelokas, yhteiskunnan tulevaisuudesta utelias vai kaikkea siltä väliltä?

16.3. Hyvin ajoitetun tiimikuvauksemme lomassa saamme tietää yliopiston sulkevan ovensa kuukaudeksi. Rip unirytmi ja terveellinen ruokavalio.

Pidämme terveen etäisyyden toisiimme ja heippaamme hyvästit; nähkäämme fyysisesti jälleen maailmanlopun jälkeen!

17.3. Adobe tarjoaa kaikille sen kanssa sopimuksen tehneiden korkeakoulujen opiskelijoille ohjelmansa kotikäyttöön veloituksetta kriisin aikana. Reilu veto!

M M X X

38

18.3. Euroviisut peruttu :o Ihmiset valmistautuvat yhteislauluihin parvekkeilla. Näillä saattaa olla yhteys.

20.3. Etäyhteydet vaikka minkä kautta tulilla, mikä tarkoittaa myös moninkertaisia tekniikan yllätyksiä. Politiikassa tunnutaan tekevän kerrankin vain järkeviä ja reiluja päätöksiä.

21.3. Positiivisuuden levittämiseksi ja tylsyyden lievittämiseksi some tursuaa #kuvahaasteita.

Lapsuudenkuvat ja ruokavinkit kehiin! Sosiaalinen media on nousemassa nyt kyllä elämässä arvoon arvaamattomaan.

23.3. Lappiin lomille ja koronapakoon rynnivät massat tukkivat nelostien Oulusta Rovaniemelle.

Päivän positiivisena uutisena Virastotalolta saa haettua ruoka-annoksia kotiin vietäväksi ihan opiskelijahintaan!

24.3. Olympialaiset siirretään. Vabu on lobu.

Onneksi opiskelijat ovat hauskanpidon suhteen kekseliästä sakkia ja muun muassa ainejärjestöt ovat nousseet haasteeseen pitää jäseniensä hengen korkealla. Houkutus kekkaloida pelkissä pyjamissa kasvaa, kun ei tarvitse lähteä minnekään.

25.3. Uusimaa ja ravintoloita suljetaan, kun ihmisillä menojalka vaan vipattaa eivätkä hyvällä usko.

Kela lupaa huomioida tilanteen opintotukikäsittelyssä. Kaupassa hyllyjen välissä on aavemaisen väljää ilman totuttuja turistimassoja ja paikallisiakin on vain satunnaisia. Kuin pelaisi kuurupiiloa, mutta kiinniottajaa ei näe tai edes tiedä onko sitä.

26.3. UMG-tiimissä testiprinttien onnistuminen mietityttää. Kaikkialla oletetaan ihmisillä olevan nyt aikaa kaikkeen, mutta kyllä näitä hommia riittää.

27.3. Ilman kotoa lähtemistä päivät saattavat alkaa tuntumaan yhdeltä pitkältä jatkumolta, jossa aika katoaa ja hommat leviää, joten on tärkeää luoda omat aikataulut ja pitää niistä kiinni!

28.3. Netissä pyörii videoita tyhjät kaupungit löytäneistä villieläimistä. Dystooppinen fiilis toden totta. Lainaanrannan lenkillä näkyy vain yksi ihminen.

29.3. Tuntuu jokseenkin onnekkaalta: opiskelijana työt eivät ole vaakalaudalla, hommia tehdään alalla muutenkin paljon etänä ja olen perusterve nuori aikuinen, joka viihtyy muutenkin sisällä omien ajatustensa kanssa, mutta jolla on kuitenkin sosiaalista verkostoa seuraa pitämään. Oudolla tapaa tässä kriisitilanteessa tuntuu jopa yleisesti rennommalta, kun ei tarvitse kiirehtiä mihinkään, koittaa päivittäin näyttää edustavalta tai keksiä smalltalkia. Nukuttuakin on saanut enemmän ilman aamuluentoja tai iltarientoja. Nyt kun saisi vielä syötyä muutakin kuin pitsaa ja liikuttua muutenkin kuin työtuolin ja sängyn väliä.

31.3. Unessa pidämme lehden etäpalsua vierekkäin samassa huoneessa, ja vessassa odottaa tyhjät rullat. Koulusulku jatkuu toukokuun loppuun asti, mikä nostaa esiin kuuman perunan: kuinka saamme lehtemme lukijoille?

1.4. Koronaepidemia kääntyi kaikkialla rankkaan laskuun! Aprillia! Edelleen ollaan kusessa!

2.4. Ensimmäinen oikein matalan energian päivä.

Etäluento tuntuu vievän kaikki mehut ja loppupäivä kuluu jumittaessa. Mikä viikonpäivä nyt oikein olikaan?

3.4. Poikkeusoloissa poikkeuksellisia tilaisuuksia: monet taidealan ammattilaiset ovat nyt laittaneet jakoon kurssejaan. Oiva tilaisuus omaksua uusia oppeja ja taitoja, jos löytyy aikaa ja jaksamista.

Nettikontentin ja -presenssin rooli korostuu.

6.4. Pieni niskajumi eskaloituukin nopeasti yläselän superjumiksi, mikä pakottaa kiinnittämään parempaa huomiota työergonomiaan ja ruutuaikaan.

Nurinkurisesti korona pakottaa elämään kaiken kaikkiaan funktionaalisemmin ja korjaamaan elämän mahdollisia epäkohtia, jotta pysyy terveenä.

Ei terveellisten elämäntapojen realisoimiseen tarvittukaan kuin maailmanlaajuinen pandemia.

8.4. Pitkästä aikaa tuli piirrettyä ihan vain omaksi iloksi fyysiseen luonnosvihkoon :) 9.4. Tänä vuonna Jätkänpatsas onkin saanut lakituksen sijaan jo maskituksen.

10.4. Yksi kiinnostavista aspekteista tässä pandemian pyörteissä on ollut seurata eri tahojen ja ihmisten kriisiviestintää. Uudessa ja vielä kehittyvässä tilanteessa kaikenlaisia toimintamalleja on kehitelty paljon vastaamaan samaten hyvin erilaisiin odotuksiin.

11.4. Digitalisaation hyödyt ovat korostuneet: osa töistä ja yhteydenpito ovat edelleen mahdollisia, sosiaaliset mediat pitävät ihmiset yhteyksissä ja viihdytettynä ja tiedonkulku on nopeampaa.

13.4. Tämä on se päivä, jolloin alun perin koulusulku olisi päättynyt, mutta näillä näkymin se tulee jatkumaan vielä kuukauden, ellei pidempäänkin. Ken tietää. Lehtemme on sitkeästi jatkanut valmistumistaan pitkälti aikataulun mukaan, muutama lisäkriisi vain mausteena.

Hyvääkin on kriiseistä seurannut: ainakin tänä vuonna lehteä voi tilata netistä, joten sen saa tällä kertaa myös yliopistoa kauemmas.

VÄRITÄ MUT!

kuvitus toni ojakangas M M X X

40

AMMATTITAUTIBINGO Rasti ruudukosta yli graafikoille tyypilliset vaivasi ja katso saatko BINGON!

toteutus henna huotarinen

Jos ei napannut, ehkä hyvä niin.

Jos sait bingon: ONNEA, mutta kannattaa kiinnittää huomiota terveellisempiin työtapoihin!

41

M M X X

Pitelet käsissäsi lehteä, jonka visuaalinen ilme muodostuu pehmeän ja geometrisen tasapainoisesta yhdistelystä ja rytmistä. Tätä kontrastia pohtiessamme syntyikin visuaalinen ohjenuoramme: ”Kuvittele kuutio, jonka päälle kaadat hunajaa.”

U

MG-lehden visuaalista ilmettä lähdettiin muodostamaan kolmen konseptin kautta. Konseptit sisälsivät erilaisia tunnelmia aina tulevaisuuteen sijoittuvasta cyberpunkista ysärin skeittikuvastoon. Työryhmän suosioon nousi modernein konsepti, josta syntyi visuaalinen ilme nimeltään Holographic Playground.

Visuaalisen ilmeen pääelementtejä ovat logo, ripaus holografiaa, pehmeä typografia sekä heleät, soljuvat värimaailmat ja liukuvärit.

Logo Aloitimme visuaalisen ilmeen rakentamisen tekemällä logoluonnoksia, joista tämän vuotuiseksi logoksi valitsimme Sally Luhdan upeat UMG-silmät. Jotta logo olisi yhteneväinen pehmeän typografiamme kanssa, pyöristimme logon reunoja aavistuksen verran.

toteutus pauliina heikkinen ja sara korkala M M X X

42

Typografia Pääasiallisena kirjaintyyppinä käytämme pehmeää groteskia Bicycletteä ja asiapitoisissa jutuissa käytämme perinteistä kirja-antiikvaa Adobe Caslon Pro:ta. Iso ja leikittelevä otsikkotypografia, tyhjä tila sekä pehmeän ja geometrisen rytmi tekevät lehden taitollisesta ilmeestä kiinnostavan.

Cc

Värit Värimaailmamme pääosissa toimivat musta ja valkoinen näkyvät tyhjän tilan käyttönä ja typografiana. Kontrastina mustavalkoisuudelle toimivat hempeät Hattara, Uni, Mango ja Roosa, joita voi käyttää sellaisinaan sekä liukuväreinä. Korostevärit ovat Vattu ja Hetki.

Lehden aloittaa konseptin suurin inspiraatio: holografia, joka näkyy lehden kannessa.

Holografisen folioinnin käyttö rajoittuu lehden kanteen, mutta pääsee nyt erottumaan lehden paraatipaikalla. Holografian heijastava pinta ja soljuvat värit toistuvat kuitenkin liukuväreissämme.

Viti

Hiili

Roosa

Uni

Hattara

Mango

Vattu

Hetki

Taide ei ole hupia.

Taide on tuskaa!

-Viljonkka

Pakko viivytellä nyt heti, myöhemmin tulee niin kiire ettei kerkeä.

Luottamus graafikkoon on graafikkoutta.

Sitä saa mitä tilaa.

M M X X

44

Trust the process & do your own thing!

Fake it ’till Fake it ’till youyou make it. it. make

Kaikista paras motivaationlähde on seuraavan aamun deadline.

Aina kannattaa kokeilla.

Vaikka tekisit parhaasi, saatat silti olla ihan paska.

valokuvat josefina yrjölä ja toni ojakangas taitto josefina yrjölä ja riikka alakoski

45

M M X X

VALITSE ROHKEASTI TAITEIDEN TIEDEKUNTA AUDIOVISUAALINEN MEDIAKULTTUURI GRAAFINEN SUUNNITTELU KUVATAIDEKASVATUS SISUSTUS- JA TEKSTIILIMUOTOILU TEOLLINEN MUOTOILU VAATETUSSUUNNITTELU

www.ulapland.fi

Luovan suunnittelijan asialla jo vuodesta 1933.

Liity kaltaistesi joukkoon ja pysy alan tasalla: www.grafia.fi

kids

sewing & patterns in sizes 62—17 0 cm

Summ er

3/202 0

EN

vapaa opiskelijaradio

Radio Säteily hakee tekijöitä syksyisin.

Tule mukaan!

Instragram: @radiosäteily www.radiosateily.fi

Me rakastamme kuvitusta.

Kuvitusalan keskustelufoorumi ammattilaisille ja opiskelijoille.

Koulutusta ja tapahtumia | Galleria Kuvitus Apurahoja ja palkintoja | Kuvittaja-lehti | Jäsenetuja

Kuvitus: Emilia Alm

Tutustu toimintaamme!

Kuvittajat ry | Galleria Kuvitus Hämeentie 28, Helsinki +358 50 567 8434 www.kuvittajat.fi

Opiskelijajäsenyys vuosi hintaan

36€.

Luonnollista vaikutelmaa painotuotteellesi Supervalkoinen Munken Kristall, puhtaanvalkoinen Munken Polar, kermanvärinen Munken Pure vai luonnonvalkoinen Munken Lynx?

Valitse oma Munken-suosikkisi neljästä kauniista valkoisen sävystä, joiden avulla voit luoda painotuotteellesi erityisen tyylikkään ja aisteja hivelevän tuntuman.

Munken-paperit sopivat hyvin kirjeenvaihtoon, asiakas- ja henkilöstölehtiin, esitteisiin, foldereihin, julisteisiin, kirjoihin, käsi-ohjelmiin, käyntikortteihin, vuosikertomuksiin ja kaikkiin sellaisiin painotuotteisiin, joihin halutaan pehmeä, luonnollinen tuntuma. Tämä lehti on painettu Munken Polar -paperille.

www.papyrus.com

2 M X X lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopiskelijoiden vuosittain toteuttama yhteisรถlehti. www.graphic.fi/umg2020