Page 1

2015

9

Itä-Suomen ylioppilaslehti

Äänien takaa Halu parantaa opiskelija-asuntotilannetta yhdistää edarivaalivoittajia >>4-5 Savilahden pysäköintijärjestelyt sorsivat opiskelijoita >>8-11


Näytä opiskelijakortt ia ja herkuttele!

PeeÄssän opiskelijaedut BUFFAPÖYTÄ 8,50 €

KUOPION ROSSOSTA PANNUPIZZA 10 €

ERIKOISKAHVEISTA -10%

RUOISTA -10%

RUOKALISTAN RUOISTA -10%

ISOMPI ATERIA NORMAALI ATERIAN HINNALLA

(Voimassa ma-su)

(Voimassa su-to)

(Voimassa su-to)

(Voimassa ma-su)

(Voimassa su-to)

(Voimassa su-to)

Etu on henkilökohtainen opiskelijakorttia näyttämällä. Ei voi yhdistää muihin alennuksiin.

Katso tarkemmin eduista:

RAFLAAMO.FI

2

Uljas 9 | 16. 11. 2015


Alku

Marras

”Yliopisto-opiskelijat ovat yksi merkittävä yksinäisten ryhmä.” s. 17 Pääkirjoitus | Uljas linja

Sisällys | Vaalit käyty, pulinan aika

4-5 6-7 10-11 Edustajistossa eniten paikkoja kahmi-

neet DeeKu ja IViVa arvioivat ISYY:n talouden vakaaksi. Erimielisiä ollaan siitä, kuinka rahaa tulisi käyttää.

Kuopiolaiset ainejärjestöjohtajat

ohittivat ISYY:n hallintoprosessit ja valmistelivat varjobudjetin. Keskustelu hyvä, toimintatapa huono, sanoo ISYY:n hallituksen puheenjohtaja.

18-19 Kanadalainen Brandy Yanchyk yllättyi Lieksassa siitä, kuinka avoimesti rasistit laukoivat mielipiteitään. Syntyi dokumentti, joka lyö rajutkin näkemykset pöytään ja jättää tulkinnan katsojalle.

Joensuussa opiskelijat ovat taas barrikadeilla koulutusleikkauksia vastaan. Toimintaa yritetään käynnistellä myös muilla kampuksilla.

14-15 Länsi on poliittinen käsite, jossa myös suomalaiset roikkuvat osittain köykäisin perustein, väittää tutkija ja toimittaja Karim Maiche.

26-27 Savonlinnassa käynnistellään kamppailua kampuksen säilyttämiseksi. Kampuksella on koko kaupungin tuki.

Humoro nigra | Kahdenbudjetin-Gabbouj. Kestääkö paikat? Itä-Suomen ylioppilaslehti Päätoimittaja

Jarkko Kumpulainen 044 576 8420 paatoimittaja@uljas.net Toimittaja

Pasi Huttunen 044 576 8427 pasi.huttunen@uljas.net Taitto

Emil Blick Kustantaja

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta Painopaikka

Botnia Print Ilmoitusmyynti

Valto Merta 044 988 0408 valto.merta@uef.fi

Savilahdesta nousee

K

uopion Savilahden opiskelijoiden suomiminen passiivisuudesta on vaarassa jäädä historiaan. Syksyn aikana demokratia on ottanut harppauksen, kun nykyisen edustajiston ainejärjestöt ja sitoutumattomat löysivät julkisesti toisensa edustajistokauden päätteeksi tänä syksynä. Syntyi blokki joka pystyy jyräämään edustajamäärällään muut. Yhteenliittymän seurauksena syntyi varjobudjetti, joka ehdottaa muun muassa jäsenmaksuvarojen siirtoa isolla kädellä Uljaasta ja korkeakoululiikunnasta kerhoille. Ilmiö on kannustettava ja edustaa demokratiaa itseään, mutta vauhtisokeuteen ei auta heittäytyä. Toivottavaa olisi, että nyt syntynyt liike kanavoituisi pitkäjänteisempänä kehitystyönä ja lopettaisi ylioppilaskuntaan pesiytyneen ikävän toimintakulttuurin, jossa edustajisto lepää kaksi vuotta laakereillaan, hallitus harjoittelee vuoden kerrallaan, ja loppuviimein kauden päätteeksi havahdutaan toimintaan. Ainoa jäljellä oleva väline viimeisenä syksynä on sitten enää käydä kynsin hampain kiinni budjetteihin. Tarvitaan yhteistyötä ja kohtaamisia. Kuulemista ja puhumista. Uljas ja ainejärjestöt jakavat Kuopiossa saman turhauman. Uljasta tehdään avustajavetoisesti, ja avustajat toimivat silminä ja korvina kampuksilla. Joensuussa avustajatoiminta elää ja voi hyvin, mutta Kuopiossa niin ei ole ollut. Huomenna kaikki voisi olla toisin. Siihen kuitenkin tarvitaan yksilöitä, ainejärjestöjä ja nyt herännyttä ymmärrystä haltuunoton mahdollisuudesta. Kolmen kampuksen ylioppilaskunta ja ylioppilaslehti eivät ole pelkästään paikallisia toimijoita. Moni asia ylioppilaskunnassa on kuin valaistus teatterissa. Juuri kukaan ei kiinnitä esityksen valoihin mitään huomiota, jos ne on tehty ja ajettu mallikkaasti. Ylioppilaskunnassa sama koskee edunvalvontaa. Sen parissa tehtävä työ ei näy, ellei siihen osaa kiinnittää huomiota. Ainejärjestöt ja sitoutumattomat ovat nyt keksineet joukkovoiman. Y-liike on osa sukupolvien ketjua, jossa massa opiskelijoita on yksilöä vahvempi. Edunvalvonta ei nuku, ja se on hereillä siellä missä yliopiston hallitus kokoontuu, työryhmät kehittävät opiskeluympäristöjä, opiskeluhyvinvointia. Valtakunnallisesti se toimii Suomen ylioppilaskuntien liiton välityksellä esimerkiksi silloin, kun kootaan joukkoja osoittamaan mieltä opintotuen puolesta. Siihen, että ISYY:n edustajisto on aikaajoin päätynyt kumileimaamaan hallituksen linjaa, on aiheellista muuttua myös. Ylioppilaskunta on varmaan vielä jatkossakin laukaisualusta poliittisille broilereille, mutta toivottavasti edustajistovaalien tuoma ainejärjestöjytky tuo tuoretta matskua tullessaan.

Kansikuva

Jarkko Kumpulainen

Jarkko Kumpulainen

Uljas 9 | 16. 11. 2015

3


Gallup

Hyvä vai paha pimeä?

”Yliopisto mainostaa itseään eettisenä toimijana. Eettisyyteen kuuluu myös se, että tietoa on saatavilla.

Mikä on parasta marraskuussa?

Nyt | fossiilit ja pyörät

Anni Ylönen, Niina Turunen & Heidi Hänninen

UEF ei halua sijoituksiaan julkisiksi

Kuopio

Reeta Karjalainen

Sosiaalityö, 1. vsk. - Marraskuussa ei ole hirveästi mitään hyvää, mutta minulla on synttärit silloin, se on varmaan parasta.

Toni Savolainen Ympäristötiede, 4. vsk.

Joensuu

- Mä en löydä marraskuusta hirveästi positiivisia asioita, negatiivisia asioita ovat muun muassa huono sää, kaamos ja laitoksen järjestämät nihkeät kurssit, jotka alkavat nyt ja ovat päällekkäin. Luonnontieteilijöiden Luonnonvalintajouluristeily on yksi positiivinen asia, se on joka marraskuu. Mira Koponen

Englannin kieli ja kääntäminen, 6. vsk. - Se että saa sytyttää kynttilöitä. Pidän enemmän talvesta kuin kesästä, ja odotan kunnon talvikelejä loskan sijaan.

Syyskuussa Itä-Suomen yliopiston opiskelijat aloittivat UEF go fossil free -kampanjan, joka vaatii vetoomuksella yliopistoa julkistamaan sijoituksensa ja korvaamaan viiden vuoden aikajänteellä fossiilienergiasijoituksensa sijoituksilla uusiutuviin energiamuotoihin. ”Tavoitteenamme on tiedon levittäminen siitä, että tiedeyhteisöt rahoittavat fossiiliteollisuutta. Sijoitusten valinnalla yliopisto voi tehdä osansa siirtymisessä kohti fossiilivapaata energiantuotantoa”, kampanjan aktiivi Juudit Hurtig. UEF go fossil freen aktiivit keräävät nimiä kampuksille jalkautumalla ja facebookin kautta. Tällä hetkellä vetoomuksen allekirjoittaneita on reilu 300. Hurtig kertoo, että kampanja on osa maailmanlaajuista fossiiliteollisuuteen kohdistuvaa divestment-liikettä. Divestment tarkoittaa sijoitusten pois vetämistä tietyiltä yrityksiltä eettisistä, taloudellisista tai poliittisista syistä. Hurtigin mukaan UEF go fossil freen tarkoitus on tukea ja vahvistaa UEF:n strategiaa, jonka mukaan yliopisto pyrkii vastaamaan luonnonvarojen riittävyyden maailmanlaajuiseen haasteeseen. ”Kampanjan ote on kannustava. Haluamme, että yliopisto yhtenäistää toimintaansa strategiansa mukaiseksi.” Hallintojohtaja Tuomo Meriläisen mukaan

kampanjan vaatimukset täyttyvät yliopistossa riittävässä määrin, sillä yliopisto noudattaa YK:n eettisen sijoittamisen suuntaviivoja. Divestment -liikkeen ja YK:n linjausten erona on kuitenkin konkretia. YK:n kuusi sijoitusperiaatetta perustuvat vapaaehtoisuuteen ja pyrkimykseen parantaa sijoitusten eettisyyttä. UEF go fossil free -kampanja taas tarjoaa listan fossiilienergiayhtiöistä, joista ne vaativat sijoitusten pois vetämistä. Kampanja-aktiiveilla riittää vielä työn sarkaa myös keskustelussa yliopiston sijoituspolitiikan avoimuudesta. Vetoomuksen ensimmäinen vaatimus on UEF:n sijoitusten avaaminen julkisiksi. Meriläinen kertoo, että yliopiston sijoitukset ovat liikesalaisuus. ”Sijoituksista raportoidaan säännöllisesti UEF:n hallitukselle. Muilta osin julkisuuteen emme sitä avaa.” Hurtig toivoo toisenlaista lähestymistä. ”Yliopisto mainostaa itseään eettisenä toimijana. Eettisyyteen kuuluu myös se, että tietoa on saatavilla.” UEF go fossil free -kampanjan vetoomuksen voi allekirjoittaa osoitteessa: https://campaigns.gofossilfree.org/petitions/ university-of-eastern-finland-go-fossil-free

Tähti Oksanen

Pulkka ja Mäki yliopiston hallitukseen Joonas Kauppinen

Kasvatustiede, 5. vsk. - Parasta on se että ötökät ovat kuolleet, eikä niitä tarvitse enää kaivella hampaista ja silmistä pyöräilyn jälkeen. Myös sää on joskus hyvä, ei liian kylmä tai kuuma, vaan pyöräilyyn sopiva. Ainakin jos ei sada.

Savonlinna Emilia Somppi

Luokanopettaja, 3. vsk. - Parasta marraskuussa on se, että saa polttaa kynttilöitä, neuloa villasukkia ja ihan luvalla odottaa joulua

Silja Salmijärvi

Kotitaloudenopettaja 4. vsk. - Parasta marraskuussa on, että kampuksella on läsnä suurin osa opiskelijoista ja tapahtumia järjestetään paljon

4

Uljas 9 | 16. 11. 2015

Yliopiston hallinnon seksikkäimmälle paikalle yliopiston hallitukseen valittiin opiskelijaedustajiksi tällä hetkellä ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana toimiva Keskeisten Juho Pulkka Kuopion kampukselta ja Itä-Suomen vihreän vasemmiston tuore edaattori Jarno Mäki Savonlinnan kampukselta. Useita pulkkamäkivitsejä on jo viljelty kampuksilla. Ylioppilaskunnan hallitus esitti edustajistolle yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi Pulkan lisäksi Marko Koskeloa, joka oli edustajistovaaleissa Perussuomalaisen listan sitoutumattomana ehdokkaana. Edustajistolle Koskelo ei kelvannut. Savonlinnalaisen valitseminen yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi nyt kun kampuksen tulevaisuus on taas vaakalaudalla vaikuttaa kannanotolta.

Yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi hakivat Mäen, Pulkan ja Koskelon lisäksi Olli Siirola, Heljä Hietala ja Anna Reinikka. Ylioppilaskunnan hallitus ei suostunut pyynnöstä huolimatta antamaan Uljaalle nähtäväksi hallitukseen hakeneiden hakemuksia. Yliopistokollegioon edustajisto valitsi opiskelijajäseniksi Jussi Paternon ja Hermina Jakupovicin Kuopion kampukselta sekä Anna Reinikan, Jarno Pitkon, Heljä Hietalan, Marko Koskelon, Teemu Huikurin ja Juho Ikosen Joensuun kampukselta. Lisäksi nimitettiin opiskelijaedustajat neljän tiedekunnan tiedekuntaneuvostoihin. Asiasta päätti ylioppilaskunnan edustajisto kokouksessaan 24. lokakuuta. Pasi Huttunen

Irtotelineet talveksi pois Savilahdesta Irralliset pyörätelineet viedään Kuopion kampukselta talvisäilöön. Kiinteistöhoidon mukaan telineissä olevat polkupyörät on poistettava 18. marraskuuta mennessä, jonka jälkeen telineisiin jääneet pyörät siirretään Snellmanian takana olevalle vanhalle alueelle varastoon. Telineiden poisto on herättänyt kummastusta talvipyöräilijöiden keskuudessa. Kiinteistöinsinööri Raimo Halonen kuitenkin painottaa, että kampukselle jää edelleen talveksi kiinteät telineet. ”Siihen jää vielä Snelmannian eteen pitkä rivi telineitä samoin kuin Canthian sisäpihalle. Teli-

neitä on siis talven ajan noin kolmasosa paikallaan”, Halonen toteaa. Telineet siirretään lumenaurauksen tieltä. Kiinteistöhoidon mukaan ongelma ovat telineisiin unohdetut pyörät, jotka jäätyvät telineiden kanssa kiinni maahan, ja vaikeuttavat merkittävästi lumitöitä. Varastoon vietyjä pyöriä voi tiedustella kiinteistöhoidosta Kari Karlssonilta numerosta 040 3014051. Jarkko Kumpulainen


”Uskon, että ISYY kärsii vielä nuoresta iästään, mutta opiskelijayhteisön yhtenäisyys on tärkeä edellytys yhteisistä asioista kiinnostumiselle.

Lääketieteen opiskelija Henna Räisänen oli 103:lla äänellä edustajistovaalien selkeä voittaja. Kampanjoinnissa hän kertoo keskittyneensä ennen kaikkea opiskelijakavereihin. Toiseksi

eniten ääniä, 88, keräsi Opiskelijan ISYY -listalta tietojenkäsittelytieteen opiskelija Paavo Kyyrönen.

Vaalivoittajat haluavat lisää asuntoja

Edarivaalien voittajaryhmät, kuusi edustajistopaikkaa kumpikin saaneet kuopiolaisten lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden DeeKu sekä Vasemmistoa lähellä oleva Itä-Suomen vihreä vasemmisto IViVa korostavat edustajistokauden tärkeimmiksi paljolti samoja teemoja, mutta IViVa maalaa laveammalla pensselillä. DeeKulaiset tarkentavat tiukemmin koulutukseen liittyviin asioihin ja hiukan myös omalle Kuopion kampukselleen. ”Tärkeimmät teemat liittyvät opiskelijan toimeentuloon, asumiseen sekä koulutusmahdollisuuksien tasavertaisuuteen. Suomalainen korkeakoulujär-

jestelmä mahdollistaa periaatteessa opiskelun kaikille varallisuuteen katsomatta, tämä tulee säilyttää myös jatkossa”, toteaa Emmi Alho vihreästä vasemmistosta ja lisää tavoitteiksi myös Joensuun huonon opiskelija-asuntotilanteen parantamisen sekä opintotuen korvaamisen perustulolla. Asuntotilanteen parantamisen nostavat myös DeeKulaiset esiin. ”Opiskelijan terveys ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus. YTHS:n kohtalo on vielä auki SOTE:ssa, ja on tärkeää, että opiskelijoilla olisi heidän terveytensä tunteva toimija. Edunvalvonnan tulee tehdä päätöksiä, joilla tähdätään kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen

saatavuuden parantamiseen, esimerkiksi sijoittamalla asuntorakentamiseen (mm. Kuopion kampuksen savilahdella)”, linjaa DeeKun Antti Junkkari. Ylioppilaskunnan taloudesta ei olla huolissaan. Etenkin IViVassa arvioidaan talous vakaaksi. ”ISYY:n budjetin taseessa on jonkun verran ilmaa ja budjetti on ollut ylijäämäinen jo monta vuotta. Varsin vakaalla pohjalla siis. Leikkaukset YTHS:n rahoitukseen vaikuttavat kuitenkin jonkin verran myös ISYY:n talouteen”, toteaa Pekka O’Dell IViVasta. DeeKussa ollaan varovaisempia, mutta ei kriisitunnelmissa. ”ISYY:n talous on riittävässä kunnossa, jotta toimintaa voidaan kehittää, mutta rahan käyttökohteissa on kehitettävää”, arvioi Olli Siirola DeeKusta. Kenties viheliäisin ISYY:n tulevan edustajiston ja hallituksen taklattavaksi tuleva ongelma on, että ISYY edelleen koetaan etäiseksi opiskelijoiden keskuudessa. ISYY:n tulisi DeeKun ja IViVan

tuoreiden edaattorien mukaan näkyä enemmän kampuksella. Tiedotusta on heidän mukaansa lisättävä ja ainejärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä syvennettävä. ”Uskon, että ISYY kärsii vielä nuoresta iästään, mutta opiskelijayhteisön yhtenäisyys on tärkeä edellytys yhteisistä asioista kiinnostumiselle”, O’Dell pohtii. Uutiseen on poimittu Uljaan edustajistovaaliehdokkaille tekemästä kyselystä edustajistoon päässeiden DeeKun ja IViVan ehdokkaiden näkemyksiä.

1

Uutinen #

Opiskelija-asuntotilanteen parantaminen nousee esiin edarivaalien voittajaryhmien kommenteissa. ISYY:n talouden katsotaan olevan vakaalla pohjalla, mutta ylioppilaskunnan täytyy näkyä enemmän kampuksilla. – Pasi Huttunen, teksti & Jarkko, Kumpulainen, kuva

Uljas 9 | 16. 11. 2015

5


Kampus

”Meillä on mahdollisuus muuttaa ISYY:n toimintaa juuri siihen suuntaan mihin kuopiolaiset ainejärjestöt haluavat.

Kuopiossa halutaan järjestöille isompi siivu ISYY:n kakusta Kuopiolaiset ainejärjestöjohtajat ohittivat normaalin hallintoprosessin ja valmistelivat varjotalousarvion ja –suunnitelman. Hallituksen puheenjohtaja kannustaa keskustelemaan, mutta pitää toimintatapaa kyseenalaisena. – Pasi Huttunen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

le on ISYY:ssä muodostunut voimakas vastakkainasettelu. Kuopiolaiset ainejärjestöt haluavat nyt saada äänensä kuuluviin.

Huono viestintä johti pieneen hallituskriisiin ISYY:n hallituksessa istuva Sami Gabbouj on ollut mukana kuopiolaisten ainejärjestöjen käynnistämässä varjotalousarvion ja toimintasuunnitelman valmistelussa. Kutsussa varjosuunnitelman valmistelun käynnistämistilaisuuteen mainittiin Gabbouj tilaisuuden toiseksi alustajaksi ja syntyi käsitys, että Gabbouj olisi Heikki Junkkarin ohella valmistelun toinen johtohahmo. Gabbouj

6

Uljas 9 | 16. 11. 2015

korostaa, että näin ei ole. ”Viestintä epäonnistui siinä. Minun roolini oli antaa katsaus siitä, missä ISYY:n toimintasuunnitelman ja talousarvion valmistelussa mennään, että varjovalmistelua ei tehtäisi väärien tietojen pohjalta. Olen siis ollut siellä kertomassa kaikille julkisia tietoja ja samalla tuonut sieltä ajatuksia hallituksen valmistelutyöhön”, Gabbouj selittää.

”Asiasta tiedottaminen järjestöjaoston listalla oli virhe. Järjestys meni viestinnässä väärin.” ISYY:n hallituksen puheenjohtaja Juho Pulkka sanoo, että hallituslaisten pitäisi olla tarkempia siinä, milloin ISYY:n hattu on päässä ja milloin ei. ”Samin kanssa on asiasta keskusteltu. En näe sitä huonona, että toimii linkkinä ja viestinviejänä hallituksen ja eri

suoranaisesti vaikuta tähän työhön. ”Ryhmät voivat halutessaan antaa lausuntoja ja näitä mielellämme kuulemme. Jos hallituksen esitys talousarvioksi ja toimintasuunnitelmaksi kaatuu edustajistossa, niin sitten hallitus ja erityisesti puheenjohtaja vetävät tästä johtopäätöksiä”, Pulkka toteaa. ”On hyvä, että keskustellaan, mutta että masinoidaan näin laaja varjotoimintasuunnitelma, jota jaetaan ISYY:n virallisissa viestimissä, niin sen tuomitsen täysin. En ole juuri tutustunut itse asiakirjaan”, hän jatkaa. Ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan suhde on ollut Kuopiossa vaikea koko ISYY:n historian ajan. ”Kuopiossa on ollut voimakasta apatiaa ja jopa vihasuhde ylioppilaskuntaan”, Junkkari toteaa. ”Nyt ehkä saadaan ihmiset sanomaan, että mihin suuntaan he haluavat ylioppilaskuntaa kehittää.” Jos kuopiolaisten ainejärjestöjen varjotalousarvio- ja toimintasuunnitelma saa tyrmäyksen tai nuivan vastaanoton, pelkää Junkkari, että Kuopioon leviää entistä pahempi kapinahenki ja apatia. Varjovalmistelua tekevien epäonnistunut viestintä on jo johtanut hämmennykseen ja ristiriitoihin ylioppilaskunnassa.

2

Uutinen #

Heikki Junkkarin mukaan poliittisten ja poliittisesti sitoutumattomien ryhmien välil-

Ylioppilaskuntaan tyytymättömät kuopiolaisten ainejärjestöjen puheenjohtajat ohittivat ISYY:n normaalit hallintoprosessit ja valmistelivat varjotalousarvion ja -toimintasuunnitelman. Päälinja on, että kerhoille ja kampusjärjestöille on suunnattava enemmän rahaa ja leikattava ISYY:n muusta toiminnasta. Lisäksi ISYY halutaan mukaan opiskelija-asuntomarkkinoille. Kuopiosta on kuulunut myös soraääniä, eivätkä kuopiolaiset ole yhtenä ryhmänä varjovalmistelun takana. Kauttaan KuoLOn edustajistoryhmän puheenjohtajana lopetteleva Heikki Junkkari on toiminut johtohahmona valmistelussa. ”Hyvin valmistellulla varjotalousarviolla ja varjotoimintasuunnitelmalla meillä on mahdollisuus muuttaa ISYY:n toimintaa juuri siihen suuntaan mihin kuopiolaiset ainejärjestöt haluavat sitä kehittää”, hän houkutteli isyyläisiä kokoontumiseen, jossa valmistelu käynnistettiin. Kutsussa lueteltiin keskustelun aiheiksi Uljas, Sykettä-palvelu, ISYY:n toimistopalvelut sekä asumisasiat. Uljasta kuopiolaiset ainejärjestöpuheenjohtajat kritisoivat liian Joensuu-painotteiseksi. Sykettä-hanke on Junkkarin mukaan herättänyt Kuopiossa närää kun ainejärjestöjen maksuttomia liikuntavuoroja on karsittu. Kuopiolaiset ainejärjestöpuheenjohtajat haluavat opiskelijat mukaan kun Savilahdelle rakennetaan opiskelija-asuntoja. Lisäksi ylioppilaskunnan halutaan olevan enemmän mukana myös Joensuun opiskelijaasuntotilanteen parantamisessa. Ajatukselle asuntorakentamisesta tai -sijoittamisesta on tukea myös muilla kampuksilla. ISYY:n hallituksen puheenjohtaja Juho Pulkka toteaa, että hallitus jatkaa toimintasuunnitelman ja talousarvion valmistelua normaaliin tapaan, eikä varjotalousarvio

ryhmien välillä, mutta se, että on niin näkyvästi nimellään mukana, on selkeä lapsus. Myös se, että tätä on jaettu järjestöjaoston listalla, antaa omituisen kuvan meidän toiminnastamme”, Pulkka toteaa. Gabbouj painottaa, että seisoo kaikkien hallituksen toimintasuunnitelmakirjausten takana. Pasi Huttunen


Etsin

Päivystävä sosiologi T.H. Korstén vs. muu maailma

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkään

Pasi Huttunen teksti & kuva

Kansan pianisti

Mitä olet aina halunnut tietää, mutta et ole osannut kysyä? Päivystävä sosiologi T.H. Korstén taistelee tällä palstalla typeryyttä vastaan ja lukijoiden olemassaoloa askarruttavien kysymyksien puolesta. Älä tyydy googlaamaan, vaan lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@ uljas.net tai postikortilla osoitteeseen Uljaan toimitukseen.

Arvoisa päivystävä sosiologi, kenkäni haisevat kauheilta, enkä sen takia uskalla ottaa niitä ikinä pois jaloistani. Tästä johtuen jalkani hikoavat, ja sen seurauksena kenkieni haju vain pahenee. Mitä voin tehdä asialle? - Rillipää landelta

Laita kengät pakastimeen yöksi ja anna niiden sulaa pari tuntia. Pakastaminen tappaa pahanhajuiset bakteerit. Miksi älykkäänä esiintyvän ihmisen kuuluu vihata Anssi Kelaa?

-”Olkaan tatuoitu Jack Nicholson”

Olen ollut iso Genesis-fani aina heidän vuoden 1980 Duke-albuminsa julkaisusta asti. Sitä ennen en oikeastaan ymmärtänyt heidän tuotantoaan. Liian taiteellista, liian intellektuellia. Dukella Phil Collinsin läsnäolo tuli selvemmäksi. Uskon, että Invisible Touch oli yhtyeen kiistaton mestariteos. Se on eeppinen tutkielma olemattomuudesta. Samalla se syventää ja rikastaa edellisten kolmen albumin merkitystä. Kuuntele Banksin, Collinsin ja Rutherfordin loistavaa yhteissoittoa. Voi kuulla käytännössä joka soittimen joka vivahteen. Lyyrisen työn, itse laulunkirjoittamisen saralla tämä albumi saavuttaa uuden ammattitaidon lakipisteen. Otetaan vaikkapa Land of Confusionin sanat. Tässä kappaleessa Phil Collins käsittelee väkivaltaisen poliittisen auktoriteetin ongelmia. In Too Deep on 80-luvun liikuttavin poplaulu monogamiasta ja sitoutumisesta. Kappale on äärimmäisen piristävä. Sanoitukset ovat yhtä positiivisia ja vakuuttavia kuin mikään, mitä olen kuullut rockissa. Phil Collinsin sooloura tuntuu olevan kaupallisempi ja siten kapeammalla tavalla tyydyttävämpi. Erityisesti kappaleet, kuten In the Air Tonight ja Against All Odds. Lisäksi minusta Phil Collins toimii paremmin yhtyeen rajoissa kuin sooloartistina, ja painotan sanaa artisti.

JOENSUU Joensuulaisille kaljasiepoille Sointulasta ja sitä ennen Wanhasta Jokelasta tuttu huippupianisti Kemal Achourbekov pistäytyi Joensuun Perheentalolla soittamassa toivekonsertin. Soittolista vaelsi Nousevan auringon talosta Vivaldin vuodenaikoihin. Topi Linjama (kuvassa keskellä) keräsi biisitoiveita ja vapaaehtoisia maksuja lippaaseen. ”Konsertin tuotto menee lyhentämättömänä Nenäpäivä-keräyksen kautta yhdeksälle hyväntekeväisyysjärjestölle”, hän kertoi.

Entwine tuli takaisin Maiju Pohjolainen, teksti & kuva

Arvoisa Olkaan tatuoitu Jack Nicholson, olen hieman hämmentynyt kysymyksestäsi. Itse yritän parhaani mukaan esiintyä (tälläkin palstalla) älykkäänä ihmisenä, vaikka olen avoimesti fanittanut Anssi Kelaa vuodesta 2001. Kelan sanoitukset ovat lyyrisiä, mutta silti ytimekkäitä, eivätkä ne vaadi sivistyssanakirjaa tai kommenttiraitaa koskettaakseen rivikansalaisen sydäntä. Tämä selittää Kelan suuren kansansuosion, yhdessä iskevän poljennon ja tarttuvien riffien kanssa. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että intellektuellin stereotyyppiseen habitukseen kuuluu halveksua kaikkea sellaista mistä suuri yleisö pitää. Tästä syystä älykkäänä esiintyvän ihmisen oletetaan automaattisesti vihaavan Anssi Kelaa.

Tykkäätkö Phil Collinsista? - A.P.

Olen ihan hukassa, enkä valmistu ikinä! Mikä neuvoksi? - Fuksi ’10

Hyvä Fuksi ’10, kaikki on ihan hyvin. Et sinä ole hukassa. Kyllä sinä valmistut. Ja sen jälkeen sinä vasta hukassa oletkin.

Tekstaripalsta Älä anna tunteen jäähtyä. Tekstaa numeroon 044 576 84 09

Uljaan SoMe preesens on ilahduttava. Moderni journalisti kerää keskeiset aiheensa aina Facebookissa. Toimitus on tehtäviensä tasalla. - Kyllä Kansa Tietää Yliopistosedät määrittelee, kuinka ja missä yliopistolla saa esitää mielipiteitä ja suomen hallitus kurittaa! Porthania vallattiin, miksei Careliaa, Snelmaniaa tai koko Savonlinnan kampusta?? DOLLy tiistai palau tuettava mitä tekee hallitus.. PAKKAA HUTTUNEN KYNÄSI Marraskuu on perseestä. Lopetetaanko se?

NYT ON KORKEA AIKA PALAUTTAA.... DOLLYN TIISTAI BUFFET PÄIVÄ TAI MUUTEN......... yleis lakko DOLYYN HAMPSBURGERS BUFEE TAKASI! KIRIOITA ADERESS T. HULESTUNUT Se Sykettä Susitiimin JumppaTeme on aika kuuma! t. Jumppatyttö95 Miksi kuopiolaiset tahtoo lopettaa Slinna kampuksen? Eikö meidän pitäny olla yhteisö eikä kyräillä peräkammareissa? Perse ylös penkistä tai paikka vaihtoon. Kirjaston seisomatyöpisteet on tarkoitettu ensisijaisesti seisaallaan työskenteleville. –Stondis Eikö kukaan enää puolusta opiskelijademokratiaa kun Reijone lähtee. Kuten Sundelin sanoi, yliopisto ei halua, että on opiskelijapolitiikkaa!

Joensuussa on jo muutaman vuoden ollut varsin ankeaa. On aika korjata asia! Käy allekirjoittamassa adressi hyvän asian puolesta! http:// www.adressit.com/dollytiistai_palautettava

Kalja pelasti päivän Pasi Huttunen, teksti & kuva

Päihtymystiloilla tai ilman - tätäkö on nykymedian etiikka ja ylpeys? Kunnon kansalaisia jahdataan sosiaalisessa mediassa kuin perussuomalaisia yleisradiossa. - Pienpanimoyrittäjä Pöljältä

KUOPIO Halloweenaattona Kuopion Henry’s Pubissa todistettiin odotettua comebackia, kun kotimainen metalliyhtye Entwine kampesi itsensä lavalle kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen. Bändin jäsenten mukaan aika oli nyt kypsä, eikä keikkabussikaan syttynyt tällä kertaa tuleen. Yhtye julkaisi alkusyksystä uuden albumin Chaotic Nation, jonka tiimoilta lahtelaisrokkarit kiertävät ainakin tämän vuoden loppuun asti. Entwinen fanit toivovat kiihkeästi, ettei seuraavaa kiertuetta tarvitsisi odotella aivan yhtä montaa vuotta.

Kumpi pahempi: 3 sivua A4vihkosta + lyijy/muste, vai 1,5 h Word luennolla? Molemmat opiskelijalle ilmaisia - entä ympäristölle? Päälle vielä muistiinpanojen kertaaminen (read/print). Nimim. Ilmaista sähköä ei ole! Kuopiossa opiskelijan ei tule autoilla, vaan paremman väen vain? Pysäköintihelvetille vois jotain tehdä jo. Kahvipöydissä valitaan uusia hallituslaisia ihan hyvävelihengessä. Demokratia kadonnut. Hallitus erotettava. - Vallan vahtikoira

JOENSUU Kuljeskelin hiukan leipiintyneenä kohti Joensuun kampusta ja surin sitä, että vaikka edarivaalikampanjointi oli ollut sinänsä kohtalaisen aktiivista, ei mitään päräyttävää kampanjaspektaakkelia ollut tullut vastaan. Miksei kukaan tee mitään kiinnostavaa? Sitten kohdalle sattui Karo Kankus vaaliolutkojunsa kanssa. ”Kyllä tämä on ihan onnistunutta sissimarkkinointia”, hän totesi. Jatkoin matkaani paljon kevyemmin askelin, vaikka en ollut edes vielä juonut sitä vaaliolutta. Kankus sai kahdeksan ääntä, eikä päässyt edustajistoon. Uljas 9 | 16. 11. 2015

7


Kuopiossa opiskelijat saavat pysäköidä ainoastaan Melanian takana sijaitsevalle hiekkakentälle. Lääketieteen opiskelija

Maria Immasen mukaan iltapäivällä parkkipaikan löytäminen on lähes mahdotonta.

Savilahden parkkijärjestelyt syrjivät opiskelijoita Opiskelijat eivät ole tyytyväisiä Kuopion kampuksen pysäköintijärjestelyihin. Vuoden 2014 alusta opiskelijat ovat saaneet pysäköidä ainoastaan Melanian takana sijaitsevalle hiekkakentälle, jossa paikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän. Käytäntö on autoilevien opiskelijoiden mielestä epäoikeudenmukainen ja ristiriitainen, kun samaan aikaan henkilökunnalle varatuilla paikoilla yliopiston edessä on usein tyhjää. Lisäksi parkkialueen syrjäinen sijainti ärsyttää monia. Opiskelijaparkin tilanne on yliopiston tiedossa, mutta muutosta asiaan ei yliopiston hallintojohtaja Tuomo Meriläinen lupaa.

8

Uljas 9 | 16. 11. 2015

”Emme ole muuttamassa politiikkaamme. Tiedämme, että välillä paikat ovat aivan täynnä, mutta valtaosan ajasta jokin paikka kuitenkin löytyy. Problematiikka piilee siinä, että usein kaikki tulevat samaan aikaan ja tästä aiheutuu väliaikaista ruuhkaa.” Tilanteen helpottamiseksi Canthian eteen on lisätty tuntipaikkoja, joihin myös opiskelijat saavat pysäköidä. Lääketieteen opiskelija Maria Immasta ärsyttää eniten se, että parkkipaikan etsimiseen pitää varata kohtuuttomasti aikaa ja silti paikkaa ei välttämättä löydy. ”Ei ole realistista, että yliopistolle

pitää tulla jo aamupäivällä vain siksi, että saa auton parkkiin, vaikka luennot ovat vasta iltapäivällä. Kyllä täältä KYSille kävelee, jos vain saa auton parkkiin, mutta usein sitä paikkaa ei vain löydy”, hän puhisee. Myös aktiivinen pysäköinninvalvonta alueella hämmentää monia, eikä Immanenkaan sitä ymmärrä. Parkkialueen reunoille pysäköimisestä seuraa sakko, vaikka auto olisi pysäköity puoliksi pusikkoon. Hallintojohtaja Meriläisen mukaan tämä johtuu siitä, että hätäpelastustiet täytyy pitää auki. Haastatteluhetkelläkin kaikki sakkopaikat ovat täynnä ja useampi kuljettaja ajaa ympyrää parkkipaikkaa etsiessään. Tuomo Meriläisen mukaan yliopiston voimakas autoistuminen on todellinen ongelma. Parkkialueiden laajentaminen ei ole mahdollista ja muutenkin yliopistoa tulisi kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. ”Tästä syystä kannustamme kaikkia

käyttämään julkisia kulkuvälineitä tai saapumaan alueelle pyörällä tai kävellen”, hän toteaa. Tulevaisuuden pysäköintijärjestelyihin vaikuttaa paljon Savilahden kaavamuutoksen eteneminen ja toteutuminen. Kampusalueelle on suunniteltu muun muassa opiskelija-asuntoja ja pysäköintihallia. Meriläinen uskoo kaiken pysäköinnin yliopistoalueella muuttuvan maksulliseksi lähivuosina.

3

Uutinen #

Kuopiossa opiskelijat saavat pysäköidä vain yhdelle syrjäiselle parkkipaikalle. Käytäntöä pidetään opiskelijoita syrjivänä, mutta hallintojohtaja Tuomo Meriläinen ei taivu. - Anna-Reetta Suhonen, teksti ja kuva


Minun merkkini Joensuu

– Niina Turunen, teksti &, kuvat

Laura Hovilainen

Aino Nevalainen

englannin kieli ja kulttuuri, 6. vsk.

sosiologia, 4. vsk.

” Tämän alemman Demarinaisten

” Tämä Feminist as fuck- pinssi löytyi

pinssin sain ilmaiseksi ylioppilaskunnan edustajistovaalien kojulta. En itse kuulu demareihin, mutta tykkään siitä, sillä se on feministinen. Ylempi on joensuulaisen Hobiles ry:n merkki. Järjestäessämme toissa vuonna Hohtotapahtumaa teimme tällaisia merkkejä myyntiin. Kaverini Virpi on suunnitellut tämän merkin.

Kuopio

viime kesänä Ilosaarirockista Joensuun Feministien kojusta. Olen puheenjohtaja, joten sain pinssin ilmaiseksi. Olen tähän asti kantanut sitä repussa, sillä olen pelännyt että se häviää. Puoluepinssejä tulee käytettyä, en omista muita kuin poliittisia pinssejä. Takin pieli on paras paikka, siitä ne häviävät harvemmin.

–Mira Asikainen, teksti & kuvat

Henna Räisänen

Ville Malila

lääketiede, 2. vsk.

sosiologia, 4. vsk.

” Minun merkkini on tällainen Roosa

” Merkkini on Amnesty International

nauha, joka osui kerran silmiin käydessäni ruokaostoksilla. Olin aikaisemmin kuullut kyseisestä Syöpäsäätiön kampanjasta ja tuumin, että ostamalla nauhan voin helposti ja edullisesti tukea hyvää toimintaa. Ja koska suunnittelijana on toiminut suomalainen, ajattelin nauhan hankinnan tukevan samalla myös kotimaista designia.

Savonlinna

-järjestön tunnetulla kynttilälogolla varustettu pinssi, jota Suomen Amnestyn paikallisryhmät ovat jakaneet erilaisissa kampanjatilaisuuksissa. Logoon yhdistyvä sanoma ”on parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä” ilmentää mielestäni hyvin sitä, ettei kannata masentua, vaikka maailman meno on välillä synkkää. Ennemminkin tulisi koittaa omilla teoilla ja valinnoilla vähentää tätä synkkyyttä.

–Heidi Hänninen, teksti & kuvat

Tuulia Myllymäki

Tiuku Holma

luokanopettaja, 3. vsk.

Luokanopettaja, 3. vsk.

” Olen saanut peuraheijastimen joululahjaksi siskoltani pari vuotta sitten. Se oli samalla tuliainen, sillä siskoni on hankkinut sen minulle matkustellessaan. Siitä on muutamassa vuodessa tullut ikään kuin tavaramerkkini. Olen joutunut liimailemaan heijastinta kasaan useita kertoja sillä heijastin on kulunut ahkerassa käytössä. Toivon, että heijastimen liimapinta ei petä ja päällinen putoa, sillä tätä heijastinta ei voi korvata uudella. Pidän erityisesti siitä, että heijastin on persoonallinen. Tämä ei ole mikään sellainen apteekin näytekap-

” Äitini on luokanopettaja ja hänellä

pale, vaan sillä on oikeasti tunnearvoa. Heijastin on halpa henkivakuutus ja se roikkuu minulla aina käytössä olevassa takissa.

on ollut tämä pinssi aikanaan omassa penaalissaan. Kun pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi, sain häneltä tämän pinssin. Pinssi muistuttaa minua lapsenmielisyydestä ja leikillisyydestä, mikä on opettajan työssä tärkeää. Pinssi on Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja se kuvastaa lapsen piirrosta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto tukee lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja tätä asiaa ajavat myös kaikki muut lasten ja nuorten kanssa toimivat henkilöt.Pinssi saa pysyä penaalissa niin kauan kuin

opinnot kestävät. Näin muistan välillä pysähtyä miettimään tärkeitä asioita. Pidän pinssistä juuri sen merkityksellisyyden takia.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

9


Ajassa

Kasperi Hakalisto ja Kerttu Matinpuro toivovat opiskelijaliikkeeseen lisää osallistujia. Paskat talkoot -flaijerikampanjan tarkoituksena on tiedottaa opiskelijaliikkeen toiminnasta.

Yliopisto on meijän

– leikkaukset synnyttivät vastarintaliikkeen Koulutusleikkaukset ja yliopistojen haltuunoton vastustaminen on poikinut vastaliikkeen myös Joensuussa. Liike versoo valtakunnallisesta opiskelijoiden aktivoitumisesta. Kuopiossa opiskelijoita ei vielä ole saatu liikkeelle. - Patrick Raivio, teksti & kuva

M

aan hallituksen koulutusleikkaukset ovat aiheuttaneet vastarintaa Joensuun kampuksen opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa. Opiskelijat ovat kokoontuneet kulttuurikahvila Laiturin tiloihin lokakuun alusta lähtien. Laiturilla on keskusteltu leikkauksiin liittyvistä huolenaiheista ja suunniteltu toimia, joilla leikkauksia aiotaan vastustaa. Luvassa on suoraa toimintaa. Tapahtuman alullepanijat Kerttu Matinpuro ja Kasperi Hakalisto saivat idean keskustelutilaisuuden järjestämiseen syyskuisesta Helsingin yliopiston Porthanian valtauksesta. Valtauksen päätyttyä aktiivinen toiminta leikkausten vastustamiseksi on jatkunut. Matinpuro kertoo, että Joensuun keskustelutilaisuus järjestettiin sel-

10

Uljas 9 | 16. 11. 2015

vittämään, löytyykö aktiivista kiinnostusta myös Joensuussa. Ensimmäiseen kokoukseen ilmaantuikin runsaasti leikkauksista huolestuneita opiskelijoita ja toimintaa päätettiin jatkaa. Keskustelutilaisuudet ovat kehittyneet

syksyn mittaa ruohonjuuritason opiskelijaliikkeeksi. Opiskelijaliike vastustaa koulutusleikkauksia ja leikkauspolitiikkaa. Liike vaatii yliopiston hallinnolliseen päätöksentekoon avoimuutta ja demokratiaa. Hakaliston mukaan opiskelijaliikkeessä ollaan huolestuneita siitä, että henkilökunta ja opiskelijat eivät pääse tärkeiden asioiden valmisteluvaiheeseen mukaan. Sivistysyliopistoa pidetään uhattuna. ”Pelkona on, että leikkaukset kohdistuvat sellaisiin yksikköihin, jotka ei ole tuottavia. On kuitenkin liian aikaista

spekuloida. Itä-Suomen yliopisto ei ole vielä mitään leikkauslistoja esittänyt.” Hallituksen leikkaukset kuitenkin pakottavat Itä-Suomen yliopistoa etsimään leikkauskohteita. On myös riski, että valtio kohdistaa leikkauksia Savonlinnan kampuksen saamaan erillisrahoitukseen. Matinpuro kertoo, että opiskelijaliikkeen tavoite on lisätä opiskelijoiden tietoisuutta leikkauksiin liittyen jo ennen yliopiston virallisia leikkauspäätöksiä, joita on odotettavissa ensi vuoden puolella. Keskustelutilaisuuksissa on jo päätetty käytännön toimista. Lokakuussa aloitettiin flaijerikampanja - paskat talkoot. Lisäksi Laituriin on kutsuttu asiantuntijoita luennoimaan. Marraskuun alussa yliopistolehtorit Arto Nevala ja Pieter Dhondt esitelmöivät uusliberalismin vaikutuksesta koulutuspolitiikkaan. Lehtorit jakoivat opiskelijaliikkeen kanssa huolen siitä, että koulutus ei valmista ihmisiä kansalaisyhteiskunnan yhteiseen palvelukseen, vaan talouden rattaisiin. Hakaliston mukaan yliopiston tulee pysyä saarekkeena, joka tarkastelee kriittisesti yhteiskuntaa. Yliopiston tehtävänä

on toimia totuuden torvena ja pysyä erossa vallitsevista yhteiskuntapoliittisista tuulahduksista. Helsingin, Tampereen, Turun ja Jyväskylän vastaavat opiskelijaliikkeet ovat muodostamassa valtakunnallista rintamaa. Matinpuro ja Hakalisto vihjaavat, että loppuvuodelle on tiedossa suoraa toimintaa valtakunnallisella tasolla. Matinpuro ja Hakalisto toivottavat kaikki kiinnostuneet keskustelutilaisuuteen mukaan. Opiskelijaliike on matalan kynnyksen toimintaa, jossa hierarkiat on purettu. Jokaisessa kokouksessa valitaan puheenvetäjä ja kirjuri, keskustelu on vapaata ja päätöksenteko noudattaa konsensusperiaatetta. Matinpuron mukaan tärkeintä on, että ihmiset ovat kuulolla ja saavat tietoa liikkeen toiminnasta esimerkiksi facebookin välityksellä. Kuopioon tai Savonlinnaan ei ole vielä tiettävästi virinnyt järjestäytynyttä vastaliikettä leikkauksille. Tapahtuman löytää osoitteesta www.facebook.com/ yliopistoonmeijan


Amerikkalaisessa jalkapallossa taktiikka on voimaa tärkeämpää Yhdysvaltojen suosituinta urheilumuotoa pidetään rajuna lajina, jossa adrenaliini virtaa ja kontaktia otetaan paljon. Juuri se on Tanja Heiskasen mielestä parasta. – Niina Turunen, teksti & Janina Joutsen, kuva

V

erkkareihin pukeutunut joukkio tekee haarahyppyjä tekonurmella lokakuisena iltana. Vaikka lämpötila lähentelee nollaa, ketään ei näytä paleltavan. Kyseessä on amerikkalaisen jalkapallon seuran Joensuu Wolvesin harjoitukset. Missä ovat hurjat taklaukset ja irtoilevat hampaat? ”Jos verrataan NFL:n, niin kyllä tempo ja vauhti ovat eri luokkaa täällä sarjatasolla”, pelaaja Tanja Heiskanen kertoo. ”Tässä lajissa fyysistä kontaktia tapahtuu paljon, mutta sitä ei pidä pelätä. Kun tekniikka on kunnossa, loukkaantumisia ei tule. Kyseessä on niin taktinen laji, että voima ja fyysisyys ovat vain pieni osa sitä.” Amerikkalaisen jalkapallon asema Suomessa on nouseva ja harrastajien määrä kasvaa koko ajan. ”Vuosi sitten meidän seurassa oli eniten kasvua naisten joukkueessa, mutta tällä hetkellä kasvu on tasoittunut. Lajin pääsarjan Vaahteraliigan ottelut televisioidaan ja ne tuovat lajille näkyvyyttä. Myös Super Bowl tekee lajia tunnetummaksi. Sanoisin silti, että marginaalilajista on yhä kysymys, etenkin kun siirrytään kauemmas pääkaupunkiseudulta”, Heiskanen kertoo.

Kokemattomuus urheilijana tai lajin vieraus eivät ole este amerikkalaisen jalkapallon aloittamiselle. ”Se lajissa onkin hienoa, että se sopii kaikille. Eri pelipaikoilla vaaditan eri asioita. Pelkkä nopeus tai voima ei tee hyvää pelaajaa, tarvitaan myös rauhallisuutta ja pelinlukutaitoa. Kunto kohoaa harjoitellessa ja sääntöjä opetellaan jatkuvasti. Toisaalta, tässä lajissa ei ole valmis koskaan, sillä joka kaudella voi oppia uutta”, Heiskanen arvioi. Joensuu Wolves-seura perustettiin vuonna 1985 ja yksi sen tavoitteista on jäsenmäärän kasvattaminen. ”Meillä on edustusjoukkueet sekä

miehille että naisille. Alaikäraja edustusjoukkueessa on 15 vuotta, mutta yläikärajaa ei ole. Junioriryhmää ei vielä ole, mutta tulevaisuudessa sekin on suunnitelmissa. Pyrimme lisäksi lisäämään tietoisuutta lajista ja hankkimaan lisää kannattajia, myös sponsoreiden muodossa, jotta pystymme kehittymään ja tuomaan esimerkiksi junnutoiminnan mukaan. Miesten joukkue mietti pitkään, pyrkiäkö 3. divisioonaan, mutta päättivät odottaa vielä vuoden. Naisten joukkueessa on tapahtunut muutoksia ja valmentajakin on vaihtunut, mutta ei mekään lähdetä häntäpään paikoista kisaamaan vaan pyritään miesten tavoin loppuotteluihin”, Heiskanen vakuuttaa. Kynnys aloittaa laji on matala, mutta se

vaatii sitoutumista. ”Harjoituksemme ovat avoimia ja ensimmäisen kuukauden ajan saa kokeilla sitoumuksetta. Jokaisella pelaajalla on kuitenkin myös omia tavoitteita, ja niin kuin sanotaan, joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Joukkueiden ryhmähenki on niin hyvä, että kyllä jokainen tekee parhaansa. Viikoittaisten treenien lisäksi pelaajien tulisi noudattaa lajiin soveltuvaa kuntosaliohjelmaa. Jos haluaa menestyä, kyydistä tippuu aika nopeasti, ellei ole valmis tekemään töitä. Joukkue koostuu osasista, joista jokaisen on toimittava, jotta tavoite saavutetaan. Sanotaankin, että paras hyökkäys on hyvä puolustus”, Heiskanen painottaa. Heiskanen kehottaa kokeilemaan lajia, jos yhtään kiinnostaa. ”Se vie tehokkaasti ajatukset pois kaikesta muuta. Tekemällä ja näkemällä oppii!” Harjoitusajat ja yhteystiedot osoitteessa http:// wolves.fi/. Laji-info järjestetään Joensuun Areenan Voitto-salissa 22.11. klo 18.30 ja nurmelle siirrytään klo 19.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

11


Kuopiossa sijaitsevan Kanttilan tulevaisuus on edelleen ep채varma. Minna Canthin asuin- ja

liiketalo on ollut kiistelyn kohteena jo 1980-luvulta l채htien. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar on kaavaillut rakennukseen kulttuurikeskusta, mutta hanke ei ole edennyt esisopimusta pidemm채lle.

12

Uljas 9 | 16. 11. 2015


Kanttilan tulevaisuus edelleen epäselvä Henkinen perintö rakennusta tärkeämpi? Minna Canth on keskeinen hahmo Kuopiolle, mutta silti hänen kotitalonsa kohtalosta on kiistelty vuosia. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar suunnittelee rakennukseen kulttuurikeskusta, mutta tarvitsee kulujen kattamiseen yhteistyökumppanin. Kulttuuritahot vaativat kaupungilta toimia, mutta kaupunki väistää vastuun. - Anna-Reetta Suhonen, teksti & kuva

K

uopion Tuomikirkon kupeessa sijaitseva Kanttila on surullinen näky. Minna Canthin asuin- ja liiketalona tunnettu rakennus on seissyt tyhjillään vuosia, kun rakennuksen valtiolta vuonna 2004 ostanut rakennusyhtiö NCC ei olekaan suunnitelmiensa mukaan remontoinut siitä asuntoja. Talon kohtalosta on kuitenkin kiistelty jo 1980-luvulta lähtien. Paikalle on kaavailtu aikoinaan jopa kerrostaloa. Valtion omistuksessa rakennus pääsi huonoon kuntoon, ja myös nykyistä omistajaa on syytetty talon laiminlyönnistä. Kulttuuritahot ovat vaatineet kaupunkia ottamaan vastuun rakennuksesta, mutta kaupungilla ei ole halua Kanttilan omistamiseen nykyisessä taloustilanteessa. Viime maaliskuussa talolle ilmaantui ostaja. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar on kaavaillut rakennukseen kulttuurikeskusta ja asuntoja, mutta hanke ei ole edennyt esisopimusta pidemmälle. Kaupan piti olla selvä kesällä 2015, mutta sittemmin esisopimusta on jatkettu jo kahdesti. Nyt Baltzarilla on aikaa maaliskuun 2016 loppuun päättää, ostaako hän Kanttilan vai ei. Baltzar on aktiivisesti etsinyt hankkeelle yhteistyökumppaneita laihoin tuloksin. Hän ei vielä ole perääntynyt hankkeesta, mutta turhanpuhuminen tuskastuttaa häntä. Puheiden tasolla kaikki haluavat pelastaa Kanttilan, mutta kun olisi aika ryhtyä konkreettisiin toimiin, alkaa savolainen jahkailu. Myös hankkeeseen liittyvä byrokratian määrä on yllättänyt Baltzarin. ”Joustavimpia ovat olleet kaupungin rakennusvalvonta ja Kuopion museo. He ovat ymmärtäneet, että remontointi on tehtävä vanhan talon ehdoilla, eikä voi vaatia samoja säädöksiä kuin uusilta rakennuksilta.”

Kanttilan on väitetty olevan todella huonossa kunnossa. Baltzar ei tätä allekirjoita. ”Se riippuu vähän näkökulmasta. Jos ei ole asiantuntemusta, vaikuttaa talon kunto huonolta. Asiantuntijat näkevät, että raamit ovat kunnossa. 1970- ja -80-luvuilla tehtyjen remonttien purkamiseen ja korjaamiseen menee paljon rahaa.” Baltzar sanoo, että hänellä on rahat Kanttilan ostamiseen ja kunnostamiseen, mutta ylläpitämiseen hän tarvitsee apua. Kanttilan ylläpitokustannukset ovat vuositasolla noin 30 000–40 000 euroa. ”Miten minulla olisi siihen yksityishenkilönä varaa, jos kaupungillakaan ei ole.” Minna Canth asui Kuopiossa vuosina

1853–1863 ja 1880–1897, jossa ja jolloin syntyi suurin osa hänen kirjallisesta tuotannostaan. Luulisi kaupunkia kuuluisimman asukkaansa kotitalo kiinnostavan, vaan ei. ”Kaupungilla ei ole sille yksinkertaisesti tarvetta. Jos kaupunki ostaisi Kanttilan, pitäisi jostain muusta puolestaan luopua”, palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas vastaa. Vähäkankaan mukaan Canthin arvo ymmärretään Kuopiossa. Minnan nimi näkyy rakennusten ja paikkojen nimissä ja hänellä on Kuopiossa oma puisto ja patsas. Korttelimuseossa Canthille on omistettu kokonainen salonki. Kuopio oli myös aktiivisesti hakemassa Canthille virallista liputuspäivää. Vähäkankaan mielestä Canthin henkinen perintö on yhtä rakennusta tärkeämpi. ”Minna Canthin työ on monilta osin edelleen ajankohtaista. Hän oli moderni älykkö ja kosmopoliitti, joka rohkeasti tarttui aikansa epäkohtiin, mutta ei kuitenkaan ollut tyypillinen köyhä taiteilija,

vaan myös arvostettu liikenainen.” Eikö Kanttilan tilanne ole kuitenkin vähän häpeällinen, suorastaan imagohaitta kaupungille? Vähäkankaan mielestä ei. ”Ainahan kaupunkia voi syyttää kaikesta ja aina puhutaan niistä tyhmistä virkamiehistä, jotka eivät hoida hommiaan. Kuopion maine on kuitenkin hyvä”, hän sanoo. Mitä Kanttilalle sitten pitäisi tehdä?

Kuopiossa Kanttilaa puolustamaan on perustettu ainakin yksi yhdistys ja monet muutkin tahot ovat pitäneet meteliä talon puolesta, mutta niidenkin toiminta on keskittynyt lähinnä kaupungin painostamiseen. Kaupungintalolta näytetään Baltzarin hankkeelle vihreää valoa, mutta sen takaajaksi kaupunki ei voi lähteä. Vähäkangas toivookin sellaisen kansalaisyhteiskunnan nousua, jossa ihmiset ottaisivat vastuuta tärkeinä pitämistään asioista ja toimisivat yhteistyössä niin, ettei kaupunkia tai valtiota aina vaadittaisi maksumieheksi. Vähäkangas puhuu sitoutumisesta, vastuusta ja osallisuudesta. ”Että mietittäisiin sitä panosta, jonka voi antaa tärkeinä pitämiensä asioiden eteen.” ”Se ajattelutapa, että kaupungin tai valtion täytyy ottaa vastuu kaikesta, ei ole nykyaikaa. Vielä 1970–80-luvuilla niin tehtiin, mutta ei enää”, hän toteaa ystävällisesti mutta tiukasti. Katukuvasta Kanttila ei ole häviämässä, sillä se on suojeltu kaavassa kulttuurihistoriallisin perustein. Suojelu tosin koskee vain julkisivua. Vähäkankaan mukaan talolla ei juurikaan ole rakennusteknistä arvoa. ”Kaavassa on haluttu, että rakennuksen ulkonäkö säilyy. Minun käsitykseni mukaan sen saa vaikka purkaa, kunhan rakentaa tilalle täysin samannäköisen rakennuksen.” Suojelun tavoitteena on myös säilyttää Kuninkaankadun kulttuurimiljöön ainutlaatuinen kokonaisuus. Kadunpätkä Korttelimuseolta Kanttilalle on säilynyt lähes samanlaisena 1800-luvulta lähtien.

Kainalo | Yhteistyöllä?

Kanttila ylös kansanliikkeellä ”Kanttila jää tulevien sukupolvien muistiin häpeällisenä kulttuurin tuhoamisena ja naiskirjailijan arvostuksen puutteena", kirjoittaa tutkija Minna Maijala Canthin elämäkertateoksessa. Eipä asiaa voisi osuvammin kuvata. Kaupunki on ottanut Minnastaan kaiken imagohyödyn irti, mutta Kanttilalle se on aina sanonut kiitos ei. Nykyiseltä omistajalta NCC:ltä on turha odottaa kulttuuritekoa, sille Kanttila on rasite. Entä valtion toimet aikoinaan… No en edes aloita. Ei oo rahhoo, aina sanotaan, vaikka oikeastihan nämä ovat tahdon asioita ja arvovalintoja. Tahdotaanko kunnioittaa kulttuuria ja Minnan työtä, halutaanko vaalia muitakin arvoja kuin vain kylmää käteistä. Baltzarin hankkeessa kyse on nimenomaan tästä – tahdosta ja arvoista. Mutta jos on vikaa viranomaistahoissa, niin on myös kaupunkilaisissa. Kansalaisaktivismi ei varsinaisesti ole viime aikoina ollut ihan se keskeisin osa kuopiolaista kulttuuria, mutta löytyisikö Kanttilan kunnostamiseen ja yhteiskäytön suunnitteluun sitoutumista ja yhteisvoimaa? Vaihtoehtoja ainakin on: Joukkorahoitus, talkoo- ja vapaaehtoistyö sekä testamenttilahjoitukset. Kanttilan kansanliike! Ja jos muu ei auta, niin tehdään talonvaltaus.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

13


”Katkeran arabin pamfletti”

Karim Maïche kirjoitti kirjan lännen käsitteestä. Myös algerialaistaustaa omaavan tutkijan ja toimittajan sanomisia tulkitaan harvemmin hänen suomalaisista juuristaan käsin. Välime-

ren aaltoon piirtynyt mielikuvien raja on Maïchelle kuitenkin tuttu molemmin puolin.

Länsi on poliittinen käsite, väittää Karim Maïche. Jo alakoulussa meillä Suomessa asti toistetaan tarinaa, jossa länsimaiden historia on sivistyksen ja edistyksen sanansaattajien taistelua epärationaalista ja alkukantaista fanaattisuutta vastaan. Tarina ei kaikilta osin kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. -Hanna Savisaari, teksti & kuva

T

utkija ja toimittaja Karim Maïche haluaa purkaa ”lännen” käsitettä ja avata uusia näkökulmia keskusteluun eri kulttuureista ja niiden välisistä konflikteista. Hän pohtii Suomen suhdetta ja suhtautumista länsimaalaisuuteen kirjassaan Mitäs me länsimaalaiset. ”Suomessakin koetaan, että täällä ollaan osa kreikkalaista filosofiaa ja demokratian käsitystä, antiikin Kreikan jälkeläisiä. Se on osa länsi-tarinaa, samoin kuin se keskelle Välimerta vedetty viiva, jonka pohjoispuolella länsimaisten vapauden arvojen ajatellaan asuvan”, Maïche pohtii. Rajan etelä- ja itäpuolelle mielletään puolestaan ne muut, toiset kulttuurit. Paljon toisteltu näkemys on, että kun sieltä pyritään Eurooppaan, syntyvät ongelmat. Maïchen kirja julkaistiin syyskuussa. Palaute on ollut monipuolista. Maïche nauraa, että eräässä kommentissa todettiin, että ”no nyt on länsimaisesta

14

Uljas 7 | 28. 9. 2015

sivistyksestä katkera arabi kirjoittanut katkeran pamfletin”. Tutkijan tavoite ei kuitenkaan ole rakentaa toista narraatiota maailman historiasta. ”Sitä ei tarvita. Olen pyrkinyt nostamaan esiin ne kohdat, missä länsi sellaisena kuin se monesti ymmärretään, ei kestä minkäänlaista historiallista tai tieteellistä tarkastelua.” ”Olemme valitettavasti omaksuneet lineaarisuuteen pyrkivän, yksipuolisen ja patriarkaalisen näkemyksen historiasta. Mutta ei ole yhtä länttä”, toteaa Maïche. Niin kuin ei ole yhtä itää tai etelää, saati pohjoista. ”Ja mikä tärkeintä”, hän huomauttaa, ”kulttuurit eivät ole syntyneet tyhjiössä ja toisistaan riippumatta”. Renessanssikin olisi saattanut jäädä näkemättä, ellei antiikin Kreikan perintö olisi säilynyt arabiankielisinä käännöksinä. Niiden avulla keskieurooppalaiset pääsivät käsiksi filosofian ja matematiikan oivalluksiin, jotka oli aikanaan kirjoitettu muistiin Kreikassa - egyptiläisestä ja minolaisesta kulttuurista saatujen

vaikutteiden kautta. Maïche nostaa esiin lukuisia esimerkkejä siitä, miten ”lännestä” puhutaan kyseenalaistamattomana ja muita parempana. Viimeisimpänä esimerkkinä on Saska Saarikosken pääkirjoitussivun kolumni Helsingin Sanomissa. Siinä Saarikoski kirjoittaa muslimeista yhtenäisenä rähinöitsijöiden ryhmänä, joita yhtenäisen lännen edistys suututtaa: ”Länsimaat aloittivat kehityksen, joka mullistaa maailmaa ja hämmentää vanhoihin tapoihinsa takertuneita muslimeja.” Saarikoski on ilmeisen vakavissaan, mutta Maïche ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Helsinkiin syntynyt suomalais-algerialainen Karim Maïche on jo lapsesta asti katsonut asiaa kahdelta kantilta. Kun äidin juuret ovat Itä-Suomessa ja isän Algeriassa, on maailma hahmottunut sen kuvitellun Välimerta halkovan rajalinjan molemmin puolin. Kantasuomalaisten vanhempien lapseksi syntyneen voi olla hankalampi hahmottaa alakoulusta asti sisäistettyä kulttuurirasismia. Maïche osoittaa kirjassaan, että suomalaisten peruskoulujen historian- ja yhteiskuntaopin tunneilla rakennetaan edelleen yhtenäistä suurta länsimaalaisuuden kertomusta. Se on tarina yhteisestä, uljaasta lännestä, Euroopasta joka on keksinyt ja saanut aikaan oikeastaan

kaiken hyvän, ”löytänyt” Amerikan sekä viidakoiden villit kansat, ja levittää nyt sivistystään muualle maailmaan. Jo Maïchen tutkimien historian kirjasarjojen sivumäärät kertovat millaisia painotukset ovat - niin sanottua eurooppalaista historiaa pureksitaan kymmenien sivujen verran, kun muu kuitataan lyhyesti tai jätetään kokonaan kertomatta. Vaivihkaa rakentuu kuva hyvistä ”meistä” ja ”niistä muista”, ja se juuri on ongelma. Kun ”niitä” ja ”niiden kulttuuria” paheksutaan ja väheksytään, sekä tietoisesti että rakenteisiin piiloon jäävinä käsityksinä, on rasismilla tukeva kasvualusta. Maïche painottaa, että toisaalta myös Algeriasta löytyvät omat rakenteellisen rasismin ansansa. ”Usein Algeriassa kuulee sanottavan, että algerialainen ei ole liian vaalea, ei liian tumma, vaan kullanruskea. Suomessa minulle kerrotaan siitä kuinka vaarini taisteli talvisodassa 50 asteen pakkasessa, ja että yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä. Algerian-vaarin kerrotaan puolestaan taistelleen 50 asteen helteessä ranskalaisia vastaan vuorilla, ja että yksi algerialainen vastaa kymmentä ranskalaista”, Maïche päivittelee.

Karim Maïche: Mitäs me länsimaalaiset! Suomi ja lännen käsite. Into kustannus, 2015, 230 s.


Arvostetulla brändillä on perinteet Suomi äänesti arvostetuimpien brändien kärkikymmenikön Taloustutkimus Oy:n Brändien arvostus -tutkimuksesta. Kysyimme UEF:n bränditutkija Saku Hirvoselta mitä johtopäätöksiä brändien perusteella voi tehdä suomalaisista. – Kalle Saarela, teksti & Meri Parkkinen, kuva Suomalaisten Lempi-brändit 2015 1. Fazerin Sininen 2. Fiskars 3. Fazer 4. Hyvää Suomesta -merkki (Joutsenlippu) 5. Lego 6. Arabia 7. Iittala 8. Moccamaster 9. Abloy 10. Joutsenmerkki Bränditutkija Saku Hirvosen mielestä vahvaa ja arvostettua brändiä ei rakenneta nopeasti tai pienellä panostuksella.

B

ränditutkija Saku Hirvonen tulkitsee suomalaisten äänestämää kymmenen brändin kärkeä. ”Listalta löytyy pari ulkomaista brändiä, mutta muuten ne ovat likipitäen kaikkien tuntemia suomalaisia vahvoja brändejä. Mielenkiintoista listassa on, että mikään noista brändeistä ei ole kovinkaan uusi tuttavuus, niillä kaikilla on pitkä historia Suomessa. Eikä niihin ole missään vaiheessa liitetty mitään isoa skandaalia.” Hirvonen tulkitsee, että suomalaiset arvostavat brändejä, joilla on pitkät perinteet ja joiden perustuote on pysynyt suhteellisen samana. ” Kansallisen identiteetin käyttö on aina näytellyt isoa roolia brändäyksessä, ja erityisen vahvaksi kotimaisuuden merkitys koetaan elintarvikkeiden kuluttajina. ” Brändien arvostamisen laajempi tilastollinen tarkastelu saattaisi tuoda esille toisenlaisia puolia kuluttajakäyttäytymisestä. Suomalaisten kuluttajakäyttäytyminen ei ole kansainvälisesti kovinkaan poikkeavaa. ”Nykyaikana tuskin voidaan sanoa, että kuluttajat haluaisivat pelkästään kotimaisia tuotteita, sillä jos me katsotaan keskivertokuluttajaa, niin nämä kuvat otetaan Ca-

nonin kameralla, sinulla on iPhone pöydällä ja minulla taskussa. Kun katsellaan arvostetuimpia brändejä tuotekategorioittain havaitaan, että suomalainen kulutuskäyttäytyminen on hyvin pitkälle samankaltaista kuin ulkomaillakin.” Miksi näitä listoja eivät sitten hallitse teknologiset brändit kuten Google ja Apple, jotka ovat tänä päivänä keskeinen osa ihmisten jokapäiväistä elämää, vaan enemmän taustalla pysyvät brändit, kuten Iittala ja Arabia? Hirvonen toteaa, että brändeissä on usein jonkinlainen nostalgiaaspekti läsnä (esimerkiksi Legojen siirtymässä sukupolvilta seuraaville) ja tietyt brändit mielletään osaksi kansallista identiteettiä. ”Esimerkiksi Fazerin sinisen syömiseen liittyy se tietty mielihyvä ja nostalgia, vaikkei me sitä joka päivä ostettaisikaan.” Brändin käytön määrä ei juurikaan siis korreloi sen arvostuksen kanssa. Hintatasolla ei Hirvosen mielestä ole merkittävää vaikutusta brändien kulutukseen. ”Suomessa ja hyvin monissa muissa maailman maissa meillä on loppupeleissä niin paljon rahaa käytössä, ettei meidän tarvitse kuluttaa täysin sen mukaisesti mihin meillä on va-

raa, vaan kulutus voi keskittyä myös niihin huomattavasti abstraktimpiin asioihin. Eli me käytetään tiettyjä brändejä tai tiettyjä tuotemerkkejä, koska me halutaan luoda tietynlainen kuva itsestämme muille” Eli onko suomalaisten kuluttaminen tämän listan perusteella enemmänkin ulkokuvan luomista? ”Se on ehkä liian terävä linjanveto. Brändeihin voi liittyä aineettomia hyötyjä, eli tietyn brändin käyttämiseen voi liittyä ihan sellainen oma sisäinen hyvä olo. Voidaan ajatella vaikka, että koetaan hyvää fiilistä siitä, jos me keitetään aamukahvit Moccamasterilla ja meillä on Iittalaa ja Arabiaa kotona, mutta me ei välttämättä käytetä sitä aktiivisesti niin, että yritettäisiin rakentaa ulospäin tietynlaista mielikuvaa itsestämme.” Hirvonen summaa: ”Vahvaa ja arvostettua brändiä ei rakenneta kovinkaan nopeasti tai pienellä panostuksella. Hyvin nopeita, parissa-kolmessa vuodessa vahvaksi brändiksi muodostuvia yrityksiä on aika harvassa. Uudet teknologiset yritykset voivat tulla nopeasti ihmisten tietoon ja saavuttaa hyvän imagon. Mutta hyvä imago ei vielä tarkoita hyvää mainetta.” Perustuu Taloustutkimus Oy.n ja Markkinointi&Mainonnan tutkimukseen.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

15


Talouspuhe harvojen vallassa Talousuutisissa käytetään liian vähän lähteitä ja ne haetaan samoista paikoista. Mistä tietää mihin voi luottaa? – Saila Rönkkö, teksti ja kuvitus

T

alousuutisissa luotettavuudesta viestitään kaikin tavoin ja koko niiden mielekkyys nojaa siihen, että faktat ovat kohdallaan. “Sisällöissä luotettavuutta pyritään viestimään esimerkiksi ilmaisulla ‘asiantuntijoiden mukaan’ tai käyttämällä tietynlaisia haastateltavia. Kun katsotaan tietolähteitä tarkemmin, huomataan, että talousuutisissa on yleistä käyttää suhteellisen vähän lähteitä. Vaikka uutiseen olisi haastateltu yksi tai kaksi asiantuntijaa, kyseessä on yhden tai kahden henkilön mielipide, ei jonkin alan asiantuntijoiden konsensus”, kuvailee Tampereen yliopistosta valmistunut talousuutisoinnin lähteiden käyttöä tutkinut Maisa Hopeakunnas. Vakuuttavuutta pyritään syventämään grafiikoilla, uutisankkurien ja kolumnistien persoonilla ja jopa musiikilla. “Helppo kikka on lukea samasta aiheesta toisen median tekemä juttu: näkökulma on eri medioissa erilainen. Miksei kannattaisi tehdä myös itse pientä tiedonhakua tai ainakin tarkistaa jutun alkuperäiset lähteet, kun ne toivottavasti on esitetty”, vinkkaa Hopeakunnas “Kun toimittaja hankkii juttuunsa tietolähteen, hänen tulisi aina punnita lähdettä ja sen ominaisuuksia sekä saatua tietoa, jotta laadukas tiedonvälitys onnistuisi. Erilaisista organisaatioista ja erilaisista taustoista tulee erilaista ääntä ja erilaisia näkemyksiä.” Haastattelujen ongelma on se, että sen avulla saatu tieto ei Hopeakunnaksen mukaan ole erityisen luotettavaa. ”Haastattelussa saatavat tiedot voivat olla joko faktoja, tulkintoja, mielipiteitä tai kokemuksia, haastateltavan muistitieto on rajallista ja virheelliset tulkinnat ja painotukset mahdollisia. Myös haastateltavan motivaatio jonkin asian kertomiseen tai salaamiseen on vakava ongelma.” Maisa Hopeakunnas kehottaa suhtautu-

maan kaikkeen tietoon kriittisesti. “Kaikkea mediaa ja erityisesti asiamediaa seuratessa kannattaa käyttää tervettä järkeä ja kriittisyyttä. Kriittisyyteen liitetään joskus negatiivisuus, mutta todellinen kriittisyys liittyy enemmänkin uteliaisuuteen ja on positiivista ja rakentavaa.”

16

Uljas 9 | 16. 11. 2015

Lyhyet sähkeuutiset eivät yleensä mainitse tietolähdettä. ”Lyhyet uutiset ovat useinmiten tiedoteuutisia, jotka on usein muotoiltu jopa sanasta sanaan sellaisenaan alkuperäisestä tiedotteesta. Tällaisessa tilanteessa voidaan todeta, että uutismedia toteuttaa usein yrityksen markkinointiviestintää. Tilanne on ongelmallinen, koska uutismedialta odotetaan yleisesti objektiivisuutta, kriittisyyttä ja luotettavaa tiedonvälitystä.” Lyhyeen uutiseen mahtuu vain pieni ja kapea osuus totuudesta, ja joskus toimittajan mielipide nousee selvästi esille. “Talousuutisissa käsitellään usein monimutkaisia aiheita, esimerkiksi kansantaloutta, jota on hyvin vaikea tiivistää uutisen pituiseen juttuun. Siksi luottamus median välittämään uutiseen pitäisi olla melko pieni”, Hopeakunnas toteaa. “Pitää osata lukea myös rivien välistä ja arvioida motiiveja asioiden kertomiselle. Asioita kannattaa yrittää myös suhteuttaa eli laittaa perspektiiviin.”

”Meille kaikille olisi tärkeää nähdä asiantuntijoina kaikenlaisia ihmisiä. Uutisten luotettavuuden ja objektiivi-

suuden parantamiseksi Hopeakunnas peräänkuuluttaa toimittajien ja toimitusten toimintatapojen kehittämistä. “Erityisesti olisi hyvä keskittyä toimittajien tiedonhankintataitojen ja lähdekäytäntöjen arviointiin ja kehittämiseen. Hyvään juttuun tulisi käyttää enemmän ja erilaisia tietolähteitä: se laajentaa ja syventää asiaa.” “Aikaisemman tutkimuksen perusteella toimittajat näyttävät käyttävän lähteitä, jotka ovat helposti ja nopeasti saatavissa ja hankkivat tietonsa ‘vähemmän vaivan periaatteella.’ Uutisten tekemiseen on suhteellisen vähän aikaa käytössä, kun deadline on illan uutislähtetyksessä tai painoon menevässä lehdessä. Ympäristö vaikuttaa työtapaan, haastattelu on vakiintunut tiedonhankintakäytäntö uutismedioissa. Toisaalta kulttuurista vaikutusta voi olla esimerkiksi se, että myös yleisö odottaa uutisilta haastatteluja”, Hopeakunnas kirjoittaa

Informaatiotutkimus -lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissaan. Hopeakunnas toteaa, että hyvä journalismi tarvitsee resursseja. “Valitettavasti sekä kaupallisessa että julkisessa mediassa resurssit kiristyvät koko ajan. Laadukkaan ja luotettavan tiedon tuottaminen on aina kallista. Yhtenä ratkaisuna olisi lisätä medioiden maksullisuutta, mutta se huonontaisi kansalaisten tiedonsaantia. Ehkä paras ratkaisu olisikin kouluttaa yleisön mediakriittisyyttä sekä yleissivistystä”, aprikoi Hopeakunnas. Jutussa on käytetty lähteenä haastattelun lisäksi Maisa Hopeakunnaksen artikkelia Kenen taloustietoa ja -näkemyksiä uutiset välittävät? - Suuren yleisön talousuutisten lähdekäytäntö (Informaatiotutkimus Vol 34, Nro 3)

Kainalo | Mielikuvien muoto

Talousmiesten yliedustus

M

edia ei tavoita naisten talousasiantuntijuutta. ”Asiantuntijuus ei varmastikaan ole sukupuolikysymys, vaan ensisijaisesti ehkä yksilökysymys”, kommentoi Maisa Hopeakunnas. ”Kun talousmedioiden asiantuntijoista 77-90% on miehiä syntyy helposti harhakuva siitä, että asiantuntijuus on miehinen asia tai että vain miehillä olisi talousasiantuntijuutta.” ”Kun yksi median tehtävistä on heijastella todellisuutta, voi todeta, että media välittää tässä suhteessa virheellistä kuvaa asiantuntijuudesta tai asiantuntijoista Suomessa”, Hopeakunnas huomauttaa. Hopeakunnas pitää tätä laajana yhteiskunnallisena ongelmana. “Meille kaikille olisi tärkeää nähdä asiantuntijoina kaikenlaisia ihmisiä, ei vain esimerkiksi keski-ikäisiä miehiä. Olisi mielenkiintoista tietää, millaista asiantuntijapuhe olisi, jos naiset ja muut ryhmät voisivat määritellä sitä enemmän.”


Iso ikävä yksinäisyys Yksinäisyyden tutkimus on vasta viime vuosina noussut esiin, kun rahan ja resurssien sijasta on alettu tarkastelemaan ihmisten omia kokemuksia hyvinvoinnistaan. Yksinäisyydellä on huomattu olevan merkittävä rooli ihmisen terveydelle. ihminen kun tarvitsee myös toisten seuraa voidakseen hyvin. – Anni Ylönen, teksti & kuva

O

nnellisuus on ollut tutkijoiden suosiossa jo jonkin aikaa. Vasta äskettäin ryhdyttiin tutkimaan asian kääntöpuolta – ja sieltä löytyi yksinäisyys. Toukokuussa käynnistettiin Suomalaisten yksinäisyys -hanke, jonka johtajana toimii Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari. ”Yksinäisyyden tutkimus oli pitkään varjossa, sillä ajattelimme että ihmisten erilaiset hyvinvointiongelmat ovat joko yksilöllisiä tai sosio-ekonomisesta asemasta johtuvia. Jossain vaiheessa havaittiin, että itseasiassa ratkaisevaa ei ole yksilö tai yhteiskunta vaan se, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Huomattiin, että mikään muu tekijä ei alenna niin paljon ihmisen kokemaa hyvinvointia kuin yksinäisyys. Ihminen on sosiaalinen eläin. Samalla tavalla kuin nälkä ja jano, yksinäisyys on samanlainen signaali siitä, että kaikki ei ole hyvin. Nälkä kertoo siitä, että nyt tarvitaan ruokaa, yksinäisyyden tunne puolestaan siitä, että nyt tarvitaan muita ihmisiä.” Yksinäisyys on kytköksissä esimerkiksi lääkkeiden ja julkisten palvelujen käyttöön, sydänja verisuonisairauksiin, äidin ja vauvan väliseen suhteeseen, mahdollisesti jopa osteoporoosiin. ”Eristäytyminen tai eristetyksi joutuminen edeltää masennusta, aloitekyvyn menettämistä, huonoa koulumenestystä ja niin edelleen. Yksinäisyyteen liittyy läheisesti myös ahdistus, pelko, häpeä, suru ja ulkopuolisuus”, Saari tarkentaa. Modernille yhteiskunnille tyypillisiä ovat heikkenevät sukulaissuhteet, jotka korvataan ystävyyssuhteilla. ”Kun sinulla menee huonosti, sinä et soita serkullesi, vaan sinä käännyt ystäväsi

puoleen. Ongelmana tässä on se, että sosiaalinen sopimus sukulaissuhteista velvoittaa serkkuasi auttamaan sinua, kun taas ystävällä ei ole samanlaista

etäisyys muihin eikä hän ole saavuttanut tiettyä asemaa, riski pitkäaikaiseen yksinäisyyteen on kohtuullisen suuri. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Ha-

ni mukaan asia on muuttunut. Opiskeluun liittyy usein myös uusi paikkakunta ja yhteisö, mutta myös jatkuvat suorituspaineet ja tulevaisuuden pelko,

” Armahdan kuitenkin kollegoitani, enkä aio tutkia akateemista yksinäisyyttä

velvollisuutta. Ystävyyssuhteen voi myös halutessaan sanoa irti. Esimerkiksi syöpäsairaiden ja masentuneiden ympäriltä katoaa usein aurinkoisen päivän ystävät, ja sitten sinne ei välttämättä jää ketään.” Saaren mukaan yksinäisyys on statussensitiivinen, eli mitä korkeampi asema yhteiskunnassa, sitä enemmän vetää ihmisiä puoleensa ja päinvastoin. ”Kun puhutaan huono-osaisuuden notkelmista, esimerkiksi narkkareista, asunnottomista ja työttömistä, havaitun yksinäisyyden määrä on moninkertainen väestötasoon verrattuna. Joku netissä sanoikin, että ’murhasta saa 8 vuotta, mutta yksinäisyys on tuomiona elinkautinen’. Jos ihmisellä on tietty

vainnollistava esimerkki tästä on Susan Boyle, joka osallistui Britan’s Got Talent -ohjelmaan. Tämä ikääntyvä nainen kertoi olevansa yksinäinen ja ettei koskaan ole suudellut miestä. Sitten hän lauloi I Dreamed a dream – syrjäänvetäytynyt henkilö muuttui myötätuntoa herättäväksi valtakunnan kuuluisuudeksi, joka valittaa siitä että hänellä ei ole koskaan rauhaa.” Miten yksinäisyys koskettaa opiskelijoita? ”Yliopisto-opiskelijat ovat yksi merkittävä yksinäisten ryhmä. Aikaisemmin keskeinen yksinäisyyttä aiheut-tava tekijä oli se, että he jotka eivät ryypänneet ja rällästäneet, jäivät ulkopuolelle. Nykyään kuulema-

mitkä voivat lisätä yksinäisyyttä. Opiskelijoiden etuna on kuitenkin se, että he ovat usein kirjallisesti lahjakkaita, he ovat palveluiden ja järjestöjen piirissä ja tiedostaneet yksinäisyyden ongelman.” Yhteiskunnallisista tekijöistä yksinäisyyden kannalta merkittäviä ovat tasa-arvoisuus ja korkea työllisyys. ”Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa vuorovaikutus on helpompaa. Suuri osa ihmisen kontakteista tulee työn kautta ja työhön liittyy myös hyvä status, jolloin ihminen on muille kiinnostavampi. Lisäksi kansalaisyhteis-kunnalla on suuri merkitys: kalastuskerhot, kuorot, opiskelijoiden ainejärjestöt, kaikenlainen matalan

kynnyksen toiminta vähentää yksinäisyyttä.” Lisäksi kaupunkisuunnittelun kautta voi ehkäistä yksinäisyyttä, esimerkiksi sekoittamalla ihmisryhmiä toi-siinsa sen sijaan, että eristettäisiin esimerkiksi lapset, vanhukset ja vammaiset omiin laitoksiinsa. Yhteiskunnallisten toimien ohella jokaisen yksilön toiminnalla on väliä. Avainsana on ihmisten välinen luottamus, esimerkiksi se, miten ihminen tulee kohdelluksi virastoissa. ”Erityisen tärkeää on se, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja toimivat omissa yhteisöissään. Suljetko joita-kin ihmisiä ulos, huomaatko siivoojan työpaikallasi, katsotko vastaantulijoita silmiin? Mitä pahaa tai hyvää ikinä teetkään, se kulkee kahden, kolmen ihmisen päähän: jos olet onnellinen, myös sinun ystäväsi sekä hänen ystävänsä ovat todennäköisesti onnellisempia sinun takiasi”, Saari jatkaa. Ensi vuoden loppuun jatkuva hanke käsittää neljä työpajaa, joilla pohditaan yksinäisyyden laajuutta, seurauksia ja vähentämistä. Niissä kohtaa taiteilijoita, tieteilijöitä, median ja järjestöjen edustajia sekä virkamiehiä. Yksinäisyyden tutkimus näyttää siis valoisalta. ”Vuonna 2010 aiheen ympärillä oli Suomessa muutama, korkeintaan viisi tutkijaa – nyt tutkimusverkostossa on 120 jäsentä. Keräämme yhteen suomalaisen ydintiedon yksinäisyydestä, ja boostaamme tietoa eteenpäin, teemme aiheesta myös pari kirjaa. Haemme asialle vankempaa tieteellistä ja yhteiskuntapoliittista perustaa.” Entä mikä on yksinäisyystutkijan suhde yksinäisyyteen? ”Olin lapsena ehkä vähän erilainen ja eri asioista kiinnostunut kuin muut. Olen huomannut, että akateemisessa maailmassa on aika paljon henkilöitä, jotka tuntevat ilmiön myös henkilökohtaisesti. Se liittyy varmasti myös siihen, miten ihmiset ovat tänne valikoituneet. Armahdan kuitenkin kollegoitani, enkä aio tutkia akateemista yksinäisyyttä”, tutkija naurahtaa.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

17


18

Uljas 9 | 16. 11. 2015


Kuvia maahanmuuton laboratoriosta Brandy Yanchykin Lieksa-dokumentti peilaa lieksalaisrasistien siistimättömiä näkemyksiä vasten maahanmuuttajien traagisia tarinoita ja epävarmaa tulevaisuutta. Varjona yllä ovat syrjäseudun ankeat työllisyysnäkymät. Kortit lyödään pöytään ja tulkinta jää katsojalle. – Pasi Huttunen, teksti & Samuli Kuittinen, kuva

S

inne tullaan mitä erilaisimmista oloista ja mitä erilaisimmista syistä. Siellä on muuten hyvä olla, mutta koskaan ei riitä, eikä ole tarpeeksi hyvä. Pitäisi oppia nopeammin ja työllistyä nopeammin, mutta tulevaisuus ja työllistyminen ovat loputtoman epävarmuuden peitossa. Niskaan sataa syytöksiä epärehellisyydestä, laiskuudesta ja kyvyttömyydestä. Ei, tällä kertaa ei puhuta opiskelijoista vaan Lieksaan tulleista maahanmuuttajista. Kanadalaisen Brandy Yanchykin dokumentti Lieksaan tulleista maahanmuuttajista ja lieksalaisista maahanmuuton vastustajista, Finding Edge Road sai Suomen ensi-iltansa Lieksassa 30. lokakuuta. Hetki oli otollinen, sillä maahanmuuttokeskustelu käy pakolaiskriisin vuoksi entistä kuumempana. Yanchykin elokuvassa Lieksa on laboratorio, jonka avulla voi hahmottaa koko Eurooppaa koskettavaa kysymystä siitä, keitä otetaan vastaan ja millä perusteilla. Maahanmuutto voisi täyttää tyhjät asunnot, pitää koulut pystyssä, tuoda työvoimaa vanhusten hoitoon ja piristää elinkeinoelämää, mutta silti se nähdään suurena uhkana. Maahanmuuton mukana tulee myös ongelmia, mutta niiden mittasuhteista ei vallitse mitään yksimielisyyttä. Yanhcyk ei ota dokumentissaan kantaa

vaan päästää ääneen eri osapuolia. Elokuvan voimakkain anti on siinä, että se tuo lähelle, todellisiksi ne syyt, joiden vuoksi ihmiset ovat joutuneet pakolaisiksi lähtemään. Samalla katsoja saa tilaisuuden peilata maahanmuuton vastustajien nä-

kemyksiä tätä tylyä todellisuutta vasten. Salonkikelpoisuus karisee rasismista kun Aki laukoo poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitään. "Elokuvantekijän kannalta hienoa Lieksassa oli, että ihmiset puhuivat niin avoimesti. He eivät pelänneet. Kaikki elokuvan päähenkilöt halusivat mukaan", Yanchyk päivittelee, mutta kertoo, että sittemmin avoimuus on vähentynyt. ”Nyt kun kerroin tulevasta elokuvannäytöksestä, ihmiset olivat sulkeutuneempia ja ärtyisämpiä. Ehkä Lieksa on viime vuosien aikana saanut niin paljon huonoa julkisuutta. Ja kukapa sellaista rasistisen kaupungin mainetta haluaisi”, hän pohtii. Akin kanssa hän kertoo vielä jutelleensa myöhemmin ja mies ei kuulemma kadu mitään vaan sanoisi samat asiat uudestaan. Rasististen näkemysten ottaminen dokumenttiin mietitytti, mutta lopulta hän katsoi sen tarpeelliseksi. Pelko rajoitti maahanmuuttajien avoimuutta. He olivat dokumentin kuvauksissa haluttomia puhumaan rasistisista rikoksista. Dokkarissa käy myös selväksi, että osa heistä ei tunnista, tai halua tunnistaa rasismia sitä kohdatessaan. Eräs heistä toistaa monta kertaa, että ei Lieksassa ole rasismia, mutta samalla hän kuvailee tilanteita, jotka selvästi ovat sitä. Myös poliisi kertoo voimakkaasti lisääntyneestä rasistisesta rikollisuudesta. ”He ilmeisesti pelkäsivät. Me tiesimme, että rikoksia on tapahtunut, koska haastateltavamme kertoivat pahoinpidelleensä maahanmuuttajia ja hajottaneensa näiden ikkunoita.” Uskallus kertoa rikoksista näyttää sittemmin lisääntyneen. Kun Uljas

raportoi Lieksasta aiemmin tänä syksynä, kertoivat maahanmuuttajat paljon avoimemmin viharikoksista. Keskustelussa puhuvat tunteet ja pelot.

Ongelman ytimessä on lopulta pelko rahojen riittämisestä. "Osa on toki huolissaan siitä, että maahanmuuttajien myötä suomalainen kulttuuri muuttuu, mutta varsinaisesti kyse on rahasta", Yanckyk toteaa. Hän toteaa, että ymmärtää hyvin turhautumisen ja huolen rahojen riittämisestä. "Lieksassa on keksittävä keinoja työllistää ihmisiä." Kun hyvinvointivaltio vetäytyy syrjäisemmiltä seuduilta, syntyy niukoista resursseista kiistaa. Pahimmassa syrjäytymisvaarassa olevat ryhmät; nuoret miehet ja maahanmuuttajat on pelattu napit vastakkain. Ehkä nasevin kiteytys lieksalaisesta maahanmuuton vastustamisesta on eräs kuvakaappaus maakuntalehden tekstiviestipalstalta, jossa kaksi peräkkäistä viestiä kuuluu seuraavasti: "Eipä Lieksan katukuvassa näy työtätekeviä somaleja. Tyhmiä me tietenkin olemme kun moinen häiritsee." ja "Eikö löydy suomalaista taksikuskiksi? Kyllä löytyisi, jos ei somaleille vähiä töitä annettaisi." Tulijat päätetään uhaksi ja sitten keksitään uhalle syitä. Kuvakaappaus on Uljaan FB-historian suosituin päivitys. Yanchyk aloitti dokumentin kuvaukset vuonna 2012. Suuria muutoksia ei Lieksassa ole tapahtunut. "Ongelmat ovat siellä edelleen. Surullista on, että monet eivät ole saaneet töitä sieltä ja ovat joutuneet lähtemään", hän tokaisee. ”Aki kysyi, että tuletko takaisin. Sanoin, että ehkä kymmenen vuoden päästä. Minun pitää antaa asioiden ensin muuttua vähän.” Yanchyk itse on väsynyt. Hän on tehnyt vajaassa vuodessa viisi dokumenttia. Niistä Finding Edge Roadiin hän pisti 20 000 dollaria omaa rahaa ja sitä hän on

tehnyt muiden, rahakkaampien töiden ohessa. Hän on selvästi tuohtunut siitä, että Yle ei ainakaan tätä kirjoitettaessa aio ottaa dokumenttia ohjelmistoonsa. Hän pitää erikoisena myös sitä, että Lieksan kaupunki ei halunnut olla dokumentin kanssa missään tekemisissä. Elokuvan Suomen ensi-illan Lieksassa järjestivät kansalaisjärjestöt. Tupa oli täynnä, eikä ongelmia ilmennyt. Yanchykin mukaan Kanada on aidosti monikulttuurinen siinä missä esimerkiksi Yhdysvallat on sulatusuuni, jossa kaikkien kulttuurit sulautuvat. Ihmetys joidenkin lieksalaisten vihamielisyydestä monikulttuurisuutta kohtaan paistaa myös dokumentista läpi. ”Kanada on kokonaan rakennettu maahanmuutolla. On sielläkin pieniä kaupunkeja, jotka eivät halua maahanmuuttajia, koska kulttuuri voisi muuttua. Jotkut ihmiset haluavat elää valkoisissa yhteisöissä kaukana suurista kaupungeista. Heille maahanmuutto on uhka, mutta ketään Akin kaltaista en ole ikinä tavannut Kanadassa.” Dokumentaristina Yanchyk kertoo kiinnostuneensa siirtolaisuudesta, koska siirtolaisten tarinat ovat monimutkaisia ja kiinnostavia. Dokumenttien tekoon Yanchyk kertoo koukuttuneensa juuri siksi, että saa reissata ympäri maailmaa, tavata ihmisiä ja uppoutua heidän tarinoihinsa hyvin syvällisesti. ”On menneisyys jossain, nykyisyys tässä ja tulevaisuus jossain ja ne kaikki ovat kiinnostavia. Lisäksi ystäväpiirissäni on paljon maahanmuuttajia, perheeni on alkujaan Ukrainasta ja olin Englannissa asuessani itsekin maahanmuuttaja.” Lieksan ja lieksalaisten, niin siellä pitempään asuneiden kuin maahanmuuttajienkin tulevaisuus on auki. Osa dokkarin ihmisistä on jo muuttanut ja osa suunnittelee muuttoa, mutta osa on löytänyt elämisen mahdollisuudet Lieksasta. Ehkä tilannetta helpottaa se, että rasismista ei enää samalla tavalla vaieta.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

19


Kulttuuri Savonlinnan kampus

Tukikonsertti kampuksen puolesta Savonlinnassa Savonlinnalaiset opiskelijat järjestävät tukikonsertin kampuksensa säilyttämiseksi. Tuki kampuksen säilyttämiselle on hyvin laajaa koko kaupungissa. –Pasi Huttunen, teksti & Raisa Savolainen, kuva Savonlinnan kampuksen kohtalonhetkiä vietetään taas kerran toukokuussa 2016 kun yliopisto käy tulosneuvottelut opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) pelätään lopettavan Savonlinnan kampuksen saaman erillisrahoituksen, joka on käytännössä turvannut sen olemassaolon. Savonlinnalaiset eivät aio alistua vaan käynnistävät toiminnan kampuksen säilyttämiseksi jo nyt. Savonlinnalaiset ainejärjestöt Pedary ry, Kotex ry ja Sulo ry järjestävät Savonlinnan kampuksella 23. marraskuuta tukikonsertin. Tavoitteena on lähettää selkeä viesti Savonlinnan kampuksen säilyttämisen puolesta. Esiintymässä on henkilökunnan jäseniä ja opiskelijoita, Savonlinnan teatteri, Savonlinna kvartetti, Savonlinnan oopperajuhlat sekä normaalikoulun oppilaita. ”Nyt keskustellaan paljon kampuksen jatkosta, että siirretäänkö koulutuslinjoja täältä pois. Savonlinnassa ollaan hyvin

yksimielisesti sillä kannalla, että toiminta kannattaisi säilyttää nykyisellään”, Pedary ry:n puheenjohtaja Emilia Räsänen sanoo. ”Tämän vuoden arvion mukaan taitoja taideainepainotteiselta kampukseltamme olisi valmistumassa lukuvuoden aikana noin 85 maisteria ja 130 kandidaattia sekä kolme tohtoria”, hän kertaa noin 800 opiskelijan kampuksen tilannetta. Konsertin järjestäjät korostavat yliopistokampuksen merkitystä kaupungille. ”Ilman yliopiston kampusta Savonlinnan kaupungista häviää noin 800 opiskelijaa, sekä kampuksen henkilökunta. Arvion mukaan suoraan tai välillisesti menetetään Savonlinnan kaupungilta ja lähialueilta noin 400 työpaikkaa, ostovoima vähenisi noin 12 miljoonalla eurolla ja verotulot noin 1,5 miljoonalla eurolla”, Räsänen sanoo. Konserttiin on kutsuttu päättäjiä laajalla skaalalla ja tulossa ovat ainakin

Pedaryn puheenjohtaja Emilia Räsänen arvioi, että Savonlinnan kampuksen tulevaisuuden suhteen ovat kaikki mahdollisuudet avoinna. Savonlinnassa toivotaan, että kampuksen toiminta säilyisi nykyisessä muodossaan.

kansanedustajat Kaj Turunen (ps.), Heli Järvinen (vihr.) sekä Hanna Kosonen (kesk.). Yliopiston rehtorit Jukka Mönkkönen ja Jaakko Puhakka ja opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laa-

sonen eivät Räsäsen mukaan ole vielä vastanneet kutsuun. Savonlinnassa on koulutettu opettajia vuodesta 1952.

Kuvakukko

Rakkautta ja onnellisuutta Kuopiossa Kino Kuvakukossa pohditaan onnellisuus uusiksi ja näytetään rakkaus paljaana. – Pasi Huttunen, teksti Kuvakukon uusi ohjelmisto porautuu syvälle elämän perusasioihin. ”Erinomainen kohde viettää koko päivä on Vuorikatu 27:ssä sijaitseva Kino Kuvakukko”, kehottaa elokuvateatterinhoitaja Paul Stauffenbiel ja hänellä on siihen hyvät perusteet. Wille Hyvösen Onnelliset (2015) on elokuva onnellisuudesta ja mikä lopulta olisi niin vaikeaa ja kiehtovaa kuin onnellisuus. ”Ohjaaja Wille Hyvönen koki olevansa maailman onnellisin ihminen ja päätti tehdä onnellisuudestaan elokuvan. Samaan aikaan hän törmäsi onnellisuuden ympärille syntyneeseen valtavaan bisnekseen: ihmiset olivat valmiita maksamaan suuria summia onnen ammattilaisille, elämäntaitovalmentajille tullakseen entistä onnellisemmiksi”, tiedotteessa

20

Uljas 9 | 16. 11. 2015

kuvaillaan. Hyvönen valitsi kaksi valmentajaa ja päätti osallistua kursseille. Hyvösen käsitys omasta onnellisuudestaan ja omasta suhteesta onnellisuuteen mullistui täysin. Vielä onnellisuuttakin kuohuttavampia juttuja ovat rakkaus ja seksi. Gaspar Noén LOVE tarjoilee paitsi runsaasti sensuroimatonta seksiä myös kiehtovan kertomuksen olemassaolosta, nautinnosta ja rakkaudesta. Muita uusia leffoja ovat iranilaisen Jafar Panahin Taxi Teheran, jossa tavalliset ihmiset avautuvat elämästään taksin kyydissä ja norjalaisen Joachim Trierin Louder Than Bombs, joka valittiin myös Rakkautta & Anarkiaa –festivaalin avajaiselokuvaksi.

Onnellisuus on helppoa, mutta silti niin vaikeaa. Ville Hyvösen dokumentti pohtii onnelli-

suuden ympärille noussutta bisnestä.


Speksit

Poimintoja

Speksi elää ja voi hyvin Kuopion lääketieteen opiskelijat ovat jo vuosia tuottaneet loistokasta speksiään Kuopiossa. Nyt teatterin eri elementtejä yhdistelevä speksi vakiintuu myös osaksi Joensuulaista kulttuuria. – Niina Turunen, teksti & Ville Hakkarainen, kuva Joensuun ensimmäinen speksi kokeili kepillä jäätä ja oli lopulta Joensuun teatterivuoden kovimpia yleisömagneetteja. Nyt homma aiotaan vakiinnuttaa. Vastaperustettu RajaSpeksi ry tarkoittaa speksin itsenäistymistä Joensuun ylioppilasteatterista. ”Speksi on interaktiivinen musiikkinäytelmä, joka muodostaa perinteisen teatterin, musiikkiteatterin ja improvisaation epäpyhän kolminaisuuden, jossa kaikki on mahdollista”, työryhmä summaa. ”Speksissä on valmis käsikirjoitus, mutta yleisön omstart!-huudoilla näytelmä saa uusia käänteitä. Käänne voi olla pieni tai suuri ja joskus omstartia huudetaan myös yleisölle”, työryhmä kertoo. Kokoonpano on tänä vuonna erilainen, vaikka joitain viime vuonna mukana olleita onkin mukana. ”Meillä on uusi käsikirjoitus sekä enemmän taustavoimia. Koska emme enää ole ylioppilasteatterin alaisuudessa, pystymme toimimaan itsenäisemmin. Positiivisen palautteen vuoksi rima on nyt korkeammalla”, päätuottaja Veera Ylöstalo kertoo. ”Pyrimme viemään RajaSpeksin myös ainakin Ouluun, sillä oululainen TerwaSpeksi on kummimme”, bändivastaava Tiia Turunen ja apulaisohjaaja Sami Nousiainen kertovat. RajaSpeksi tarjoaa joensuulaisille opiskelijaperin-

Kofeiini- ja viisauspärinät Kuopiossa

teen, joka on tähän saakka puuttunut. ”Speksi on myös hyvä treffivaihtoehto, sillä sali on pimeä ja siellä voi nauttia virvokkeita”, Ylöstalo vinkkaa. Tekijöiden haku on käynnissä marraskuun ajan. ”Treenaamme improvisaation merkeissä tiistaisin kuudelta Kerubissa. Tilaisuus on avoin ja sinne voi tulla katsomaan, kiinnostaisiko speksitoiminta”, Ylöstalo ja Uusitalo mainostavat. Vaikka Speksi on Joensuussa uusi ilmiö, kansallisella tasolla perinne voi hyvin. ”Joissain tapauksissa Speksi-perinne hiipuu, mutta syttyy uudelleen, kuten Oulussa on käynyt”, Uusitalo sanoo. Kuopiolaisella KuoLOn Speksillä on vahvat perinteet ja se järjestetään vuonna 2016 jo kahdettatoista kertaa. Speksi on vakiinnuttanut paikkansa ja suosionsa Kuopiossa. Lisätietoa: KuoLOn speksi: speksi.kuolo.fi/ RajaSpeksi: rajaspeksi.wordpress.com/

Dokumentti

Kuinka ihmiskunnasta vieraannutaan

Kirjakantissa sanan ja kirjallisuuden voimaa Kuopion Kirjakantissa pohditaan tänä vuonna sanan ja kirjallisuuden voimaa. 20.-22. marraskuuta järjestettävä kirjallisuustapahtuma alkaa Savonia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaiden kuulemisella ja samassa yhteydessä vuoden 2015 Savonia palkittu kirjailija Jouni Tossavainen kertoo vuodestaan. Lauantai käynnistyy kirjastolla paikallisten kirjailijoiden Kirjapainilla. Dekkaristien ja lastenkirjailijoiden kirjalliseen vääntöön osallistuvat Marja-Sisko Aalto, Kirsi Pehkonen, Jyri Paretskoi ja Tatu Kokko. Suomen PEN järjestää samana iltana VB-valokuvakeskuksella sananvapausseminaarin. Seminaarissa pohditaan millainen oikeus sananvapaus on ja miksi rasistista puhetta tai tekoja ei tule suvaita. Sunnuntai vietetään Kirjakantin perhepäivässä Kino Kuvakukossa. Lisätietoa ohjelmasta: kuopiofestivals.fi/kirjakantti

Arto Halosen Valkoinen raivo myy käärmeöljyä kansalle, jota koulusurmat hämmentävät ja pelottavat. Perussyiden sijaan esitellään mekanismia. - Pasi Huttunen, teksti "Ne teot, joita mä teen ei kohdistu saman lajin yksilöihin." Koulusurmia suunnitelleen Laurin hyytävä kommentti jää kaikumaan ajatuksiin. Mittava joukko erilaisia yhteisöjä tarjoaa välineitä ja oikeutusta dehumanisointiin: ihmisten epäinhimillistämiseen ja arvottomaksi tekemiseen. Pakolaiskriisin myötä esimerkkejä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi meillä on yhteiskunta, jossa alakoulussa alkanut systemaattinen kiusaaminen voi jatkua lukioon ja yliopistoon saakka ilman, että kukaan puuttuu siihen. Nämä Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumentissa annetut palikat selittävät suuren osan kouluissa tapahtuneista joukkomurhista. Halosen dokumentti on vaikuttava ja tehokas. Omien kokemustensa pohjalta Lauri on kehittänyt teorian valkoisesta raivosta. Päinvastoin kuin silmitön, hallitsemattomaan käytökseen johtava musta raivo, tekee valkoinen raivo ihmisestä analyyttisen ja tunnekylmän juonittelijan. Dokumentissa selitetään, kuinka kiusaajassa tapahtuu sama prosessi kuin erikoisjoukkojen sotilaiden koulutuksessa. Ihmisestä

Filosofiakahvilassa Kuopion kaupunginkirjaston kahvilassa 17. marraskuuta kello 17 keskustellaan teemalla ”talouden logikka vs. taiteen logiikka”. Keskustelua alustaa Itä-Suomen yliopiston taiteensosiologian professori Erkki Sevänen. Kuopion Filosofiakahvilan tämän syksyn teema on taide toimintana, ajatteluna ja yhteiskunnallisena ilmiönä ja tähän mennessä alustamassa ovat jo käyneet taiteen tohtori Teemu Mäki ja oikeustieteen tohtori Ari Hirvonen. Vuoden viimeinen Filosofiakahvila on 15. joulukuuta kun filosofian tutkija, käsitetaiteilija Jyrki Siukonen alustaa aiheesta ”Taide käsityöläisyytenä ja käsitteellisenä ajatteluna”. Filosofiakahvilan järjestää Snellman-kesäyliopiston. Kahvi maksaa, viisaus ei. Paikalle voi tulla joko keskustelemaan tai vain kuuntelemaan. Ajattelemiselta tuskin välttyy.

Metsäjätti Joensuun kaupunginteatterissa

Dokumentissa anonyymina ja kasvottomana pysyvä koulusurmaa suunnitellut Lauri kertoo tarinansa.

tehdään tappaja. Valkoinen raivo maistuu silti käärmeöljyltä. Dokkari rakentelee valkoisesta raivosta uutta narsismia, erityisherkkyyttä tai adhd:ta. Ilmiö lienee todellinen, mutta luultavasti käy samoin kuin vaikka erityisherkkyyden noustua keskusteluun Suomessa: tutkimusten mukaan hyvin pieni osa ihmisistä on erityisherkkiä, mutta yhtäkkiä joka kolmas ihminen julistautui somessa erityisherkäksi. Itsediagnosoinnilla on vaikutuksia käytökseen ja jos se johtaa hakemaan apua tuhoisien ajatusten käsittelyyn, niin hyvä. Samalla helppo diagnoosi auttaa silti myös sivuuttamaan taustalla olevat suuret, sotkuiset ja kipeät yhteiskunnalliset ongelmat.

Metsäjätistä viritellään Joensuun kaupunginteatterissa syksyn teatteritapausta. Joensuulaistaustaisen Aleksis Meaneyn ohjaus saa ensi-iltansa 19. marraskuuta. Samana iltana ennen esitystä järjestetään Teatteriklubilla keskustelutilaisuus, johon saapuu myös kirjailija Miika Nousiainen. Meaneyn Kansallisteatterissa kaksi vuotta sitten kantaesitetty teos perustuu Nousiaisen vuonna 2011 ilmestyneeseen kirjaan.

Pelipäivä Joensuun kirjastossa Kansallista pelipäivää juhlistetaan myös Joensuun pääkirjastossa, jossa voi pelata lautapelejä sekä osallistua pohjoismaiseen Resogun-turnaukseen Muikku-salissa kelllo 12 alkaen. Turnaukseen osallistuu useita kirjastoja ympäri Pohjoismaita. Resogun-pelin kirjastoille on lahjoittanut pelitalo Housemarque, joka on tänä vuonna pelipäivän virallinen suojelija. Pelipäivänä kello 14 julkistetaan lasten- ja nuortenosastolla myös nuorille suunnatun Storytellinggame-kirjoituskilpailun voittaja.

Uljas Uljas91||16. 24.11.1. 2015 2014

21


”Yhdistys toimii täysin vapaaehtoisten voimin

SMPS Joensuun Järvipelastajat ry Suomen Meripelastusseuran jäsenyhdistys. Perustettu 1966. Jäseniä noin 300, joista hälytysmiehistöä noin 15 henkeä. Toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Alukset päivystävät avovesikautena. Toiminta-alueena Pohjois-Karjalan maakunnan vesistöt. Suomen Meripelastusseura Joensuun Järvipelastajat ry, www.meripelastus.fi/joensuu

SMPS Savonlinnan Järvipelastajat ry Perustettu 1979. Toiminta ulottuu Puumalasta Heinävedelle ja Rantasalmelta Kesälahdelle. Jäsenmäärä noin 270. Hälytysmiehistössä noin 25 henkilöä. SMPS Savonlinnan Järvipelastajat ry, www.meripelastus.fi/savonlinna

SMPS Kuopion Järvipelastajat ry Perustettu 1971. Toiminta-alueena Vuoksen vesistöalueen pohjoisosa. Jäseniä noin 400. Aktiivijäseniä noin 30. Aktiivijäseniin kuuluvat päivystäjät ja muut jäsenet, jotka osallistuvat seuran toimintaan. SMPS Kuopion Järvipelastajat ry,

Sydämestä kumpuava auttamisen halu Vapaaehtoistoiminta vaatii täyden sitoutumisen, ainakin jos kyseessä on järvipelastus. Avovesikaudella alukset ovat jatkuvassa lähtövalmiudessa, oli kyseessä sitten veneen karilta irrottaminen tai ihmishengen pelastaminen. -Mira Heiskanen, teksti & Atte Karppinen, kuva

S

itoutumishalu on ensisijaisen tärkeä kriteeri, mikäli mielii lähteä vapaaehtoiseksi järvipelastajaksi. Alusmiehistöt eivät saa minkäänlaista korvausta tekemästään työstä. ”Yhdistys toimii täysin vapaaehtoisten voimin. Ilman sitoutumista hommaan ei kannata ryhtyä”, Joensuun järvipelastus ry:n koulutusvastaava Ere Puruskainen toteaa toiminnasta. Pelastustyötä voi hyvin tehdä töiden tai opiskelujen ohessa. Hakijalta edellytetään sitoutumishalun lisäksi vähintään 16 vuoden ikää, uimataitoa sekä suomen kielen osaamista. ”Terveydellisten tekijöiden on myös oltava kunnossa”, Puruskainen lisää. Lähes poikkeuksetta kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan toimintaan. ”Muutamia yksittäistapauksia on ollut, ettei halukas ole päässyt mukaan harjoitteli-

22

Uljas 9 | 16. 11. 2015

jaksi. Tätä tapahtuu kuitenkin suhteellisen harvoin”, Puruskainen toteaa. Pelastustoimintaan otetaan kerran vuodessa halukkaita sisään. Yhdistys

”Ihmishenkien pelastamista tapahtuu onneksi vähän vuosittain järjestää syksyisin harjoittelijakursseja, jotka antavat valmiudet toimia pelastusaluksen miehistössä kansimiehenä. Koulutus tapahtuu sekä yhdistyksen viikkokoulutuksissa, partioajoissa että Meripelastusseuran ja pelastuslaitoksen kursseilla. ”Kauden alussa järjestämme noin neljänä iltana koulutustilaisuuksia, joissa käymme läpi turvallisuuden perusasioita”, Puruskainen kertoo. Järvipelastusseuran varsinainen

pelastustoiminta koostuu pääasiassa meripelastuksesta sekä veneiden irrottamisesta karilta. ”Ihmishenkien pelastamista tapahtuu onneksi vähän vuosittain. Karilta irrottaminen on sen sijaan tyypillisimpiä tehtäviämme.” Työskentely ei rajoitu ainoastaan harjoittelijoiden keskinäiseen toimintaan. ”Teemme myös paljon yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa. Tehtävämme on hoitaa kiireettömimmät tapaukset. Kesäisin olemme myös tuttu näky Ilosaarirockissa, jossa valvomme uimarantaa”, Puruskainen sanoo. Tänä vuonna koulutettavien määrä on ollut keskiarvoa matalampi. Yleensä harjoittelijakurssilla on keskimäärin kuusi tai seitsemän henkeä, tällä hetkellä lukumäärä on neljä. ”Naisten määrä koulutettavissa on sen sijaan lisääntynyt viimeisten viiden vuoden aikana”, Puruskainen toteaa iloisesti. Järvipelastajien toiminta jatkuu aina jäiden tuloon asti. Talviaikaan hälytyspäivystyksen ollessa tauolla, halukkaat voivat osallistua pelastuslaitoksen maalla tapahtuvaan hälytystoimintaan, johon annetaan sivutoiminen palohenkilöstön peruskoulutus.

http://www.kjp.fi

Kainalo | Pelasta!

Koko ajan oppii Kiinnostus vesistöjä ja pelastustoimintaa kohtaan sai Miika Lemmityisen, 26, lähtemään mukaan vapaaehtoiseksi Järvipelastajiin. ”Mielestäni toiminta sopii kaikille, kenellä on pienikin halu auttaa sisimmässään. Mitään pakkopullaa toiminnan ei kuitenkaan tule olla”, Lemmityinen kiteyttää ajatuksiaan. Lemmityisen mielestä syksyllä alkanut koulutus on antanut hyvän aloituspaketin pelastustoimintaan. ”Toimin sopimuspalomiehenä, joten järvipelastuskoulutuksessa on ollut osittain itselleni jo entuudestaan tuttuja asioita.” Vaikka osa opetettavista asioista on tuttuja, harjoittelijan mukaan järvipelastustoiminta on jatkuvaa itsensä kehittämistä. ”Uusia asioita oppii kokoajan. Minulla on myös tapana käydä pääni sisällä sekä ennen että jälkeen harjoitusten, miten voisin toimia paremmin ja turvallisemmin”, Lemmityinen pohtii


Uusi teatterinjohtaja uskoo alan tulevaisuuteen Helmikuussa 2016 Joensuun kaupunginteatterin johtajana aloittavan Iiristiina Varilon tulevaisuusnäkymät ovat valoisat lamasta ja leikkauksista huolimatta. – Niina Turunen, teksti & Samuli Kuittinen, kuvat

T

ampereelta Joensuuhun siirtyvä Iiristiina Varilo ei koe astuvansa virkaan kaaoksen keskelle. ”Johtoryhmä on tehnyt hyvää työtä. Olen kuullut teatterin ympärillä käydystä riepottelusta, mutta tällä hetkellä talossa näyttää olevan hyvä meininki. Olen aloittanut syksyn ohjelmistosuunnittelun ja istunut talolla taiteellisessa jaoksessa puhumassa siitä, millaista teatteria haluamme tehdä. Kevätkauden ohjelmisto vaikuttaa kiinnostavalta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin”, Varilo kertoo. Varilo uskoo teatterityössä yhteisöllisyyteen ja toisten kuuntelemiseen. ”Teatteri on ryhmätaidetta, joten koko talon pitää muodostaa yhteisö, ensemble. Koko talon henkilökunta yhdessä synnyttää taideteoksen. Teatteri tarjoaa viihdettä laastariksi ja taidetta lääkkeeksi sielulle. Pyrimme tekemään töitä suurella sydämellä ja sillä suurella ammattitaidolla, jota täältä löytyy. Haluamme ottaa huomioon erilaiset yleisösegmentit ja ihmisten erilaiset tarpeet suhteessa teatteriin”, Varilo kertoo. Siirtyminen Tampereelta Joensuuhun ei huolestuta, sillä Joensuu on tuttu kaupunki. ”Olen viettänyt täällä paljon aikaa. Viihdyn täällä ja pidän Pohjois-Karjalasta. Täällä on hyvä olla. Tiedän, että kaupunginteatterilla on aina ollut pätevää henkilökuntaa ja mahdollisuus tehdä hyvää taidetta.”

Lama antaa kuitenkin huolenaihetta.

”Tällaisissa tilanteissa on tapana käydä niin, että kulttuurista leikataan. Toisaalta kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että haluaa uudistaa valtionosuusrahoituksen rakenteet. Puhe on ollut sen suuntaista, ettei teattereita näivetettäisi yhtään enempää.” Varilo uskoo teatterin tulevaisuuteen. ”Kyllä ahdistaa, että rahaa lähtee minulle rakkaalta taiteenalalta. En kuitenkaan usko, että suomalaiset antaisivat purkaa huikean ammattiteatteriketjun, jonka ansiosta Suomea pidetään teatterikansana jopa Britanniassa.”

Parhaimmillaan maakuntateatteri on Varilon mielestä keskustelusuhteessa ympäröivän kanssa. ”Hyvää teatteria voi tuoda maakuntiin kiertueena muualta, mutta silloin dialogi ympäröivän yhteisön kanssa puuttuu. Merkityksellistä maakuntateattereissa on se, että ne ovat vahvassa dialogissa ympäristönsä kanssa, eikä tämä tarkoita sitä, että tehdään vain paikallisista aiheista paikallisia tekstejä.” Varilon tavoitteena on tasapainottaa teatterin talous ja monipuolistaa teatterin tarjontaa. ”Viime vuonna katsojaluvut laskivat, mutta teatteri-, tanssi- ja sirkustaiteen kokonaiskatsojien määrä on tippunut koko Suomessa radikaalisti. Seuraavaksi lyömme teatterilla viisaat päämme yhteen ja lähdemme työstämään ohjelmistoa, joka saisi ihmiset oman maakuntansa teatteriin. Jos keskitymme siihen, että teemme teatteria paikallisten ihmisten kanssa paikallisille ihmisille, se alkaa kiinnostaa myös muualla. Jos teatteri pystyy antamaan jotain seutukunnalle, se antaa jotain myös Suomen teatterikartalle.” Teatterin katsojana Varilo on kaikkiruokainen. ”Olen nähnyt farssin, jota katsoessa meinasin tikahtua nauruun, vaikka en erityisemmin farsseista pidä. Olen nähnyt synkkää draamaa, joka on viiltänyt sielua ja saanut uudistumaan. Suosikkini on ehkä klassikko, josta on pyyhitty pölyt pois. ” Varilo aikoo ohjata myös tulevaisuudessa. ”Se on välttämätöntä, sillä täällä myös johtaja toimii ohjaajana. Olen kuitenkin päättänyt tehdä vain yhden ohjauksen vuodessa. Sekä johtajan että ohjaajan mieli on työssä 24 tuntia vuorokaudessa, ja jos ne sovitetaan yhteen, on burnout lähellä. Olen jo sopinut tekeväni yhden tietyn ohjauksen, mutta se on vielä salaisuus.” Lopuksi urheiluruudusta tuttu kysymys: miltä nyt tuntuu? ”Kutkuttavalta”, Varilo hymyilee.

Uljas 9 | 16. 11. 2015

23


F

yrkkaa, massii, gillaa, tuohta, käkkyy, louvvoo, hilloo, fyffee, paaluu äkkii…, sanailee Paleface kappaleessaan Fmgtk. Nykyään myös mediassa on paljon puhe siitä mistä puute, eli Näkökulma | rahasta. Mutta mitä raha oikeastaan on, Essee | mistä se tulee ja miksi Näkökulma | sitä on kaikilla - valtioillakin - liian vähän? Ihmiskunta on käynyt kauppaa koko tunnetun historian ajan. Jo kivikautiset ihmiset vaihtoivat keskenään tavaroita ja palveluita. Ihminen on rotuna aina ollut kekseliäs ja jo ammoin keksinyt, että on viisasta jakaa työt ja erikoistua siihen mitä osaa. Varhainen kaupankäynti perustui fyysisten esineiden vaihtamiseen. Se kävi varmasti epäkäytännölliseksi ihmisyhteisöjen kasvaessa. Tiettävästi ensimmäisen raha oli Kiinan keisarikunnan käyttämä valuutta ennen ajanlaskun alkua. Rahaa käytettiin palkkojen maksuun ja kaupankäyntiin. Keisarin valuutan arvo oli sidottu riisiin, eli keisari lupasi aina vaihtaa tietyn määrätyn määrän kolikoita sovittuun määrään riisiä. Riisi oli jo silloin yleisin elintarvike alueella. Rahan arvo oli aina vakaa ja inflaatio käsitteenä tuntematon. Euroopassa ja sen lähialueilla rahana käytettiin pitkään erilaisia metallipalasia, mutta mielikuvituksellisempiakin rahoja oli. Nerokkain valuutta oli Englannin kuningas Henri I:n käyttämä katkaistu puutikku. Tikkuihin tehtiin ennen katkaisua merkki kohtaan, josta tikku katkaistiin. Toinen puoli tikusta oli kuninkaan aarrekammiossa ja toista kuningas käytti palkkojen maksuun, tavaroiden ostamiseen, siltojen rakenteluun tai mihin valtakunta rahaa tarvitsikin. Rahan arvon takasi se, että verot pystyi maksamaan vain näillä tikuilla. Niiden arvo pysyi vakaana ja kaikki pitivät niitä arvokkaina. Mikäli verovelvolliselta ei löytynyt riittävää määrää rahaksi kelpaavia risuja kuningas takavarikoi muuta kiinteää omaisuutta. Valtakunnan ei tarvinnut ikinä ottaa velkaa, kunhan verot kerättiin ja Englannissa riitti puutikkuja. Nykyinen käytössä oleva raha on vielä nerokkaampi: sen arvoa ei ole sidottu mihinkään ja sitä voidaan luoda tyhjästä ilman hankalia puutikkuja. Kaiken länsimaisen rahan luovat pankit

24

Uljas 9 | 16. 11. 2015

Tyhjästä tullut Miksi rahaa on koko ajan liian vähän, vaikka sitä voi luoda nappia painamalla? Koko talousjärjestelmä näyttää vialliselta. Ehkä se näyttää siltä siksi, että se on viallinen. - Pekka Koivaara, teksti

Kun rahakaan ei riitä eivätkä valtiot. Rahaa saavat keskuspankkien lisäksi luoda mitkä tahansa pankkioikeudet saaneet firmat kuten vaikka Osuuskauppa. Eu:n lainsäädännön puitteissa pankit voivat lainata rahaa yhdeksän kertaa niin paljon kuin pankilla on kiinteää omaisuuttaa. Pankki jolla on 50 miljoonaa euroa, mukaan lukien kolmannen tahon takaamat velkakirjat tai muut arvopaperit, voi lainata asiakkaille 450 miljoonaa euroa rahaa jota sillä ei ole! Jos sama oikeus olisi kaikilla tähän talousjärjestelmään kuuluvilla oikeushenkilöllä, voisi kesken baari-illan vipata kaverille satasen, jonka voisi kirjata itselle korottomaksi negatiiviseksi rahaksi omaan tilikirjaan. Ikävä kyllä näin ei ole ja ”negatiiviset rahat” on pakko maksaa takaisin tai pankki, takavarikoi sinulta kiinteää omaisuutta. Talousjärjestelmään ei tule rahaa mistään muualta. Euroopan keskuspankkia on kielletty antamasta uutta rahaa järjestelmään muuten kuin lainaamalla sitä korkoa vastaan liikepankeille. Liikepankit voivat sitten lainata saman rahan eteenpäin yhdeksään kertaan vaikka yhdeksälle eri Eu:n jäsenvaltiolle ja periä välityspalkkiona yhdeksän kertaa enemmän korkoja.

Tänäkin vuonna Suomen valtio ottaa lisää lainaa liikepankeilta, vaikka voisi kuningas Henriä mukaillen tehdä tarvitsemansa rahat itse. Valtioilla on toistaiseksi verotusmonopoli, jolla rahan saatavuutta ja arvoa voisi hallita. Lainojen korot ovat suurempi ongelma. Valtiot maksavat vuosi vuodelta suurempia korkoja. Velkojen yhteissumma on tähtitieteellinen. Pelkästään Suomen valtion velan kokonaissumma on yli 90 miljardia euroa eli 90 000 000 000 euroa! Sinun henkilökohtainen osuutesi velasta on noin 18 000 euroa, jos kotikunnallasi tai itselläsi ei ole velkoja. Ainoa tapa, jolla valtiot voivat maksaa kaiken tämän velan korkoineen on ottaa lisää velkaa. Luulisi, että kun kaiken maailman valtionvelan laskee yhteen, niin jossain pitäisi olla sama määrä rahaa taseen positiivisella puolella. Näin ei ole. Jos kaikki maailman rahat käytettäisiin velkojen maksuun, rahat loppuisivat kesken ja silti jäljelle jäisi vielä suunnaton määrä velkaa. Tämä järjetön yhtälö on mahdollinen, koska kaikki raha joka syntyy, luodaan velkaa vastaan. Sitten kun velat maksetaan, myös luotu raha katoaa. Jäljelle jää enää velkojen korot, jonka maksamiseen

tarvittava raha syntyy… ei mistään! Miksi näin järjettömään tilanteeseen on tultu? Kun nykyinen talousjärjestelmä luotiin, oli ajatuksena siirtää oikeus rahan luomiseen poliitikoilta eli valtioilta liikepankeille. Ajateltiin, että kun valtioiden pitää rahoittaa tulot ylittävät menonsa velalla niin poliitikot lopettaisivat valtioiden, eli veronmaksajien, rahojen tuhlaamisen. Uskottiin, että liikepankit osaavat arvioida rahan luontiin liittyvät riskit paremmin kuin valtiot. Yhdysvaltojen, Islannin, Irlannin, Espanjan ja uusimpana Kreikan esimerkit osoittavat, että uskottiin väärin. Pankit lainaavat valtioille niiden tarvitseman budjetin alijäämän mielellään, ilman mitään takeita. Normaalin kapitalismin sääntöjen mukaan yrityksen joka tekee katastrofaalisia sijoituksia, tulisi mennä konkurssiin. Pankkien kohdalla annetaan pankkitukiaisia veronmaksajien kustannuksella. Pankkitukiaisista päättävät ne samat poliitikot, joilta järjestelmän piti veronmaksajia suojata. Erona on, että mahdolliset onnistumiset eli voitot menevät yksityisille liikepankeille. Valtiot voisivat siirtyä takaisin järjestelmään, jossa ne luovat itse rahansa. Sen arvoa voisi säädellä verotuksella ja liikkeelle laskettavan uuden rahan määrällä. Jos länsimaat sopisivat, että pidetään edelleen kiinni kahden prosentin talouskasvun ja inflaation ideologiasta, niin suhteutettuna muihin euromaihin, Suomi voisi luoda uusia euroja 4,5 miljardia vuodessa. Summa on lähes sama jonka Suomen tulisi valtionvarainministeriön ja Juha Sipilän (kesk.) mukaan säästää. Koko talousjärjestelmä näyttäisi olevan jo lähtökohtaisesti viallinen. Sopii miettiä miksi näin on? Vastaus löytynee saman vastakysymyksen takaa kuin kaikkiin muihinkin kysymyksiin: kuka tästä hyötyy? Luultavasti hyötyjät joko nauravat koko matkan pankkiin tai istuvat siellä pöydän takana. Pekka Koivaara Kirjoittaja on ihan tavallinen opiskeleva perheenisä Joensuusta

Lähteet: European Union’s Stability and Growth Pact (SGP) Oxford English Dictionary Ryan-Collins, Josh; Greenham, Tony; Werner, Richard; Andrew Jackson: ”Where Does Money Come From?: A Guide to the UK Monetary & Banking System”


ISYY:LLÄ ON ASIAA Tapahtumat

TAPAHTUU

Opiskelijat juhlivat itsenäistä Suomea

Lisää tapahtumia

Kaikki kampukset

löydät ISYY:n verk-

4.12. ISYY:n edustajiston kokous Kuopiossa

kosivuilta! isyy.fi/ajankohtaista/

Joensuu

tapahtumat

18.11. Popsi ry:n 47. vuosijuhlat, klo 18.00, Teatteriravintola

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan soihtukulkueet kuuluvat olennaisesti ylioppilaskunnan itsenäisyyspäivän

18.11. Optimin poikkitieteelliset IBIZA-haalari-

perinteisiin. Ne järjestetään tänäkin vuonna 6.12. sekä Joensuun että Kuopion kampuksilla.

bileet, klo 22–04, Ilona 20.11. Legio Ostiensis ry:n 18. vuosijuhlat, klo

Joensuussa soihtukulkue lähtee liikkeelle ISYY:n kampustoimistolta Haltialta, johon osallistujia pyydetään

18.00, Teatteriravintola

saapumaan viimeistään klo 15.15. Kulkue suuntaa kohti sankarihautoja klo 15.30. Haudoilla kuullaan musiikkia sekä

27.11. ESN Joensuu International Music

ylioppilaskunnan puheenjohtaja Noora Kettusen ja opiskelijakunta POKA:n hallituksen puheenjohtaja Simo Rauman

Evening, klo 18.00, E200

puheet. Ennen kulkuetta osallistujille on tarjolla lämmintä glögiä ISYY:n toimistolla klo 14.00 alkaen.

3.12. Edunvalvontapikkujoulut, klo 18, Suvas 6.12. Itsenäisyyspäivän glögit klo 14.00 Halti-

Kuopio:

Kuopion soihtukulkue lähtee Sotilaskodilta eli Sotkulta (Suokatu 42) klo 18.00. Osallistujia pyydetään saapumaan

alla ja soihtukulkue Haltialta sankarihautaus-

16.11. ISYY:n hengailuilta Lukemalla klo 18

paikalle viimeistään klo 17.45. Kulkue laskee seppeleen sankarihaudoille ja saapuu sen jälkeen torille, jossa kuullaan

maalle klo 15.30

17.11. Filosofiakahvila, Kuopion kaupunginkir-

ylioppilaskunnan edustajiston varapuheenjohtaja Mari Puurulan puhe. Kulkueen jälkeen ISYY tarjoaa mukana olleille

7.12. ISYY:n sidosryhmäglögit iltapäivällä

jaston kahvilassa klo 17

glögit ravintola Maljassa, jossa näytetään myös presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto screeniltä.

Haltialla

17.11. ESN KISA Men in Black party in Passion

7.12. ISYY:n alkoholiton hengailuilta Suvak-

19.11. Hyvät Kuvat: Ida

sella klo 18

21.11. Hyeenan 40. vuosijuhlat, klo 17.30,

ISYY toivottaa lämpimästi kaikki opiskelijat tervetulleiksi mukaan itsenäisyyspäivän soihtukulkueisiin! Asettele ylioppilaslakki päähäsi, pue lämmintä ylle ja tule tekemään itsenäisyyspäivästä opiskelijoiden näköinen. Jätäthän kuitenkin haalarit tällä kertaa kotiin!

Hotelli Isovalkeinen Savonlinna:

24.11. Kultin Musta Joulu -sitsit Lukemalla

18.11. Savonlinnan säbämestaruus, OKL-

klo 18

hallilla klo 18.30 alkaen

26.11. Hyvät Kuvat: Killer Joe

23.11. Pelastakaa Savonlinna -tukikonsertti,

3.12. Hyvät Kuvat: Pride

klo 17 alkaen, Aino-sali (A216)

6.12. Itsenäisyyspäivän soihtukulkue Sotkulta

1.12. Linnan juhlat Olavinlinnassa, klo 18–23

sankarihaudoille klo 18

Edunvalvonta ei nuku Haluatko palstalla käsiteltävän mieltäsi askarruttavaa asiaa? Onko sinulla tietoa, jota haluaisit jakaa muiden kanssa? Lähetä kysymyksesi tai vinkkisi osoitteeseen koso@isyy.fi.

ISYY:n lihalla

Elämäntilanteeni muuttui nopeasti ja joudun muuttamaan toiselle paikkakunnalle, jossa olisi myös yliopisto. Pitääkö minun osallistua uudelleen pääsykokeeseen tehdäkseni tutkintoni loppuun?

ISYY:n kioski palvelee opiskelijoita ISYY:tä ei olisi ilman aktiivisia toimijoita. Palstalla esitellään kuukausittain yksi tekijä. Vuorossa on ISYY:n kioskin pitäjä Terhi Valtanen.

Pääsääntöisesti tutkinto on suoritettava loppuun siinä yliopistossa mihin opinto-oikeus on myönnetty. Perustellusta syystä opiskelija voi kuitenkin hakea siirto-opiskelijaksi toiseen

ISYY:n kioski on pieni, mutta toimiva puoti Kuopion

yliopistoon aiemmin suoritettujen opintojen perusteella.

kampuksen Canthia-rakennuksen ensimmäisessä

Siirto-opiskelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa opiskelijan opinto-

kerroksessa. Olen pyörittänyt ylioppilaskunnan kios-

oikeus siirretään toiseen korkeakouluun tai toiseen yksikköön

kin toimintaa kohta kuusi vuotta. Itseni lisäksi kioskilla

korkeakoulun sisällä.

työskentelee osa-aikaisesti kaksi ahkeraa opiskelijaa.

Ennen kuin opiskeluoikeus voidaan myöntää, on opiskelijan

Kioski on avoinna ma–to klo 9–17.30, ja pe klo 9–15. Pal-

selvitettävä sen yksikön kanssa, johon hakee siirtoa, onko opiskeluoikeuden siirtämiselle perusteita. Tämä tarkoittaa sen selvittämistä, vastaavatko opiskelijan aiemmin suorittamat opinnot sen yksikön opintoja johon siirtoa haetaan, mitä korvaavia

ISYY:n edunvalvontasihteeri Mikko

Aaltonen kertoo tällä palstalla opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista.

velemme siis melko myöhään ja se on opiskelijoiden kannalta mieluinen pointti. Lisäksi tuomme pientä ensiapua ruokalan lounasruuhkissa. Asiakkaamme ovat mukavia ja kohteliaita opiskelijoita.

opintoja opiskelijalta voidaan edellyttää, jos siirto toteutuu ja

yliopisto voi myöntää opiskeluoikeuden ilman

Myös yliopiston henkilökuntaa käy jonkin verran.

onko niiden suorittaminen mahdollista kohtuullisessa ajassa.

pääsykokeeseen osallistumista. Yleinen käytäntö

Kioskin toiminnan ylläpitäminen on mukavaa ja ylei-

Hakiessaan siirto-opiskeluoikeutta opiskelijan tulee perustella

on ollut, että mikäli opiskelijalle myönnetään siirto-

sesti ottaen aika vauhdikastakin toimintaa. Työpäivät

myös miksi hän hakee opinto-oikeuden siirtoa, ja korkeakoulun

opinto-oikeus, sen myöntämisen ehdoksi asetetaan

kuluvat nopeasti kun on paljon tekemistä!

tai yksikön on arvioitava onko tämä peruste riittävä. Opiskelijan

aiemmasta opinto-oikeudesta luopuminen. Ohjeet

Tervetuloa jatkossakin kioskille!

tulee selvittää itse, mitkä ovat yksikön omat vaatimukset

siirto-opiskelijaksi hakemiseen toiseen yliopistoon

Kuka: ISYY:n kioskin pitäjä

siirto-opiskelijoiden ottamiselle. Opinto-oikeuksia ei siirrellä

löytyvät valtakunnallisesta yliopistojen hakuportaalista

Mitä: Pyörittää ylioppilaskunnan

muiden kuin samojen tai niitä lähellä olevien alojen sisällä kuin

www. opintopolku.fi. Mikäli kyseessä on opiskeluoikeu-

kioskin toimintaa

äärimmäisen harvoin.

den siirto Itä-Suomen yliopiston sisällä, ohjeet löytyvät

Missä: Kuopion kampuksella, Canthi-

Mikäli opinto-oikeuden siirtämiselle on riittävät perusteet,

UEF:n hakusivuilta.

an 1. kerroksessa

Terhi Valtanen

Joensuun toimisto ma, ti 10-15 Kuopion toimisto ma, ti 10-15 Savonlinnan toimisto ma-to 10-14 Yliopistokatu 7, Haltia 2.krs to 10-15 Yliopistonranta 3 to 10-15 Kuninkaankartanonkatu 7 pe 10-13 80100 JOENSUU pe 10-13 70211 KUOPIO pe 10-13 57100 SAVONLINNA toimisto.joensuu@isyy.fi toimisto.kuopio@isyy.fi toimisto.savonlinna@isyy.fi 050 341 6346 044 576 8419 044 576 8430 ISYY:n verkkosivut: www.isyy.fi, Facebook: www.facebook.com/fbISYY, Wiikko-Ärsyke: ISYY:n kampuskohtainen viikkotiedote uutiskirjeenä sähköpostiisi. Lisätietoja: tiedotus@isyy.fi, ISYY-info sähköpostilista: Liity kampuksesi listalle. Lisätietoja: tiedotus@isyy.fi, Twitter: @ISYYH, sivun toimitus: tiedotussihteeri Matias Ojanperä Uljas 9 | 16. 11. 2015

25


Pakina | Paapomisen puolesta

LET’S BESSERWISSER!

Enemmistön tahto

L

okakuun lopulla ISYY:ssä käytiin jälleen kerran edustajistovaalit, eivätkä ne totuttuun tapaan kiinnostaneet taaskaan juuri ketään. Ylioppilaskunta-aktiivit, Uljas, ehdokaslistat sekä tietenkin ehdokkaat itse yrittivät toki parhaansa aktivoidakseen jäsenistöä käyttämään päätösvaltaansa, mutta edes käytännöllinen vaalikone, ilmaiset karamellit tai naurettavan helpoksi tehty äänestystapa eivät saaneet opiskelijanuorison syviä rivejä liikkeelle. Ääntään käytti vain 24,3% äänioikeutetuista. Kasvua edellisiin vaaleihin oli toki kokonaiset seitsemän prosenttiyksikköä, mutta loppujen lopuksi alle neljännestä isyyläisistä kiinnosti se, kuka tekee päätökset heidän edunvalvonnastaan opiskelijoina. Raflaavammin ilmaistuna voitaisiin sanoa, että 75,7 prosenttia eli ylivoimainen enemmistö ISYY:n jäsenistä oli taas kerran sitä mieltä, että on aivan yhdentekevää, kuka heidän etujaan valvoo. Kansa on puhunut ja pulinat pois, kuten nykyään lienee brändinä sanoa. Vaalitulos kertoo siitä, että yli kolme neljäsosaa ylioppilaskunnastamme pitää edustajistovaaleja tai peräti koko ISYY:n toimintaa turhana. Kyse on tuskin siitä, että äänestämättä jättäminen olisi tietoinen protesti, vaan apaattisuuden taustalla lienee yksinkertaisesti se, ettei äänestämällä vaikuttamiselle nähdä mitään syytä. Eikä ihme, sillä ehdokkaat olivat tuttuun tapaan järjestäytyneet kahdeksi blokiksi: Yhtäällä olivat puoluepoliittisesti sitoutuneet, jotka käyttävät ylioppilaskuntatoimintaa valtakunnanpolitiikan välineenä ja edustajistovaaleja ponnahduslautoina omille poliittisille pyrkimyksilleen. Toisaalla taas oli sitoutumattomia ryhmiä, jotka keskittyivät

Sanna Hukkanen | Korpi

- Itäinen Turhan Tietäjä

kampanjoinnissaan lähinnä poliittisten listojen mollaamiseen ja jäsenmaksurahojen koplaamiseen ainejärjestö- ja harrastuspuuhastelun tukemiseksi. Loppujen lopuksi vaalituloksen ratkaisi sama tekijä kuin aina ennenkin: vaaleissa voittivat ne, joilla on eniten kavereita. Miten tätä vaalitulosta sitten pitäisi tulkita ja miten menetellä sen mukaisesti? Looginen tapa ISYY:lle toimia olisi noudattaa enemmistön tahtoa ja lakkauttaa edustajisto. Sille on vahva mandaatti jäsenistön ylivoimaiselta enemmistöltä. Vaikka yliopistolain 46§ määrää edustajiston olemassaolon, voi edustajiston aina jättää kutsumatta koolle. Saman tien voitaisiin myös antaa monoa suurimmalle osalle ISYY:n hallituksesta ja vähentää sen kokoonpano kolmeen jäseneen: yhteen jokaista kampusta kohden. Päätöksenteko tehostuisi huomattavasti, ja käytännön edunvalvonta hoituisi henkilökunnan voimin. Tällaisella järjestelyllä voitaiisin pyörittää ylioppilaskunnan toimintaa mukavasti. Todennäköisesti myös huomattavasti tehokkaammin, ja sitä paljon puhuttua jäsenmaksuakin voitaisiin laskea. Väistyvä hallitus voisi aina nimittää itselleen seuraajat. Jos suurin osa jäsenistöstä pysyy tyytyväisinä ISYY:n johtoon, systeemi toimisi ad nauseam, eikä edustajistovaaleja tai ylipäänsä demokraattista päätöksentekoa enää tarvittaisi. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että jäsenistö tahtoisikin vaikuttaa omiin asioihinsa. Silloin vaalit voitaisiin palauttaa, sillä silloin niillä olisi arvoa. Toivo Haimi Pakinoitsija joka panee parastaan katsoessaan kieroon yhteiskuntaa ja kulttuuria.

1

Tee aivotöksyjä lisäämällä viivalle maantieteellinen paikka. Suluissa kirjainten määrä. A) Ca ____ etia naukkaileva, jatkuvassa jurrissa pysyttelevä kuninkaallinen, on varsinainen hap ______ rkki.

(4,6) B) Lapsiinsa sekaantunut afrikkalainen heimopäällikkö harjoittaa z ______ tsaa. (5)

2

Millä saariryhmällä on 2351 metrinen Pico-vuori, erään maan korkein? Tämä autonominen saariryhmä sijaitsee 1500 kilometrin päässä emämaastaan. Sen tuliperäiset saaret levittäytyvät yli 600 kilometrin matkalle. Saaria ovat mm. Santa Maria, Graciosa, Flores. Pääkaupunki on Ponta Delgada, jossa asuu noin 69 000 ihmistä. Saaret ovat Atlantin keskiselänteen huippu, jossa kohtaa kolme mannerlaattaa. Aktiivinen vulkaaninen toiminta johtuu tästä. Henrik Purjehtijan alaisuudessa palvellut kapteeni de Silves löysi ne vuonna 1427. Siitä lähtien ne ovat kuuluneet eräälle Euroopan maalle. Vuodesta 1976 alkaen niillä on ollut rajoitettu itsehallinto. Nimensä ne ovat saaneet saarilla asuvista haukoista. 1) Kanariansaaret. X) Falklandinsaaret. 2) Azorit.

3

Minkä maan pääministeriä kutsutaan nimellä Taoiseach, jonka nimittää presidentti ja Oireachtas- parlamentti? Taoiseach tarkoittaa ”Päällikköä”; Oireachtas puolestaan ”Aatelismiestä”. Maa oli toisen maailmansodan aikana puolueeton. Se kohteli sotilaitaan, jotka värväytyivät naapurivaltion armeijaan pettureina ja sotilaskarkureina. Anteeksipyyntö heidän omaisilleen esitettiin vasta vuonna 2013. Sodan aikana maan valtionpäämies oli yksi harvoista, joka esitti surunvalittelut Hitlerin kuoleman johdosta. Maalla on pinta-alaa 70 273 km² ja asukkaita viitisen miljoonaa. Siinä mielessä harvinainen maa, että siellä ei ole yhtään luonnonvaraista käärmelajia. Eräs pyhimys ajoi ne pois. 1) Skotlanti. X) Irlanti. 2) Wales.

4

Millä viinillä on neljä päälaatua: malvas eli makea, boal on puolimakea, verdelho puolestaan puolikuiva ja lopuksi kuiva eli sercial? Käyminen keskeytetään brandya lisäämällä. Mitä aiemmin, sitä makeampaa siitä tulee. Käymisen jälkeen se sijoitetaan puoleksi vuodeksi lämpimään tilaan. Tämä antaa sille ominaismaun. Kypsyminen päättyy pullotettaessa – ei siis parane vanhetessaan. Viini syntyi 1600-luvulla saarella, joka oli välimatkan etappi matkalla Uuteen maailmaan. Viina lisättiin sekaan säilytystarkoituksessa, viini kypsyi laivamatkan lämpimissä olosuhteissa, mikä antoi sille omaleimaisen maun. Asia huomattiin kun myymättömät tynnyrit palasivat takaisin. 1) Amontillado. X) Sherry. 2) Madeira.

5

Kuka oli Mercian jaarlin ja Coventryn lääninherran puoliso, muinaisenglanniksi ”Jumalan lahja”? Taiteessa suosittu: mm. Queenin, Aerosmithin, Peter Gabrielin mainitsema. Hän aneli miestään alentamaan raskaita veroja. Puoliso kieltäytyi. Viimein hän kyllästyi vaimonsa uikuttamiseen ja lupasi täyttää toiveen, mikäli tämä ratsastaisi alastomana kaupungilla. Lady ilmoitti, että asukkaiden piti pysyä sisällä ja sulkea ikkunansa. Ja hän ratsasti kaupungin läpi vain pitkiin hiuksiinsa kietoutuneena sillä seurauksella, että jaarli lopetti riistoverotuksen. Ehkä legendaa, mutta hyvä tarina sinänsä. 1) Lady Godiva. X) Lady Guinevere. 2) Lady Marion.

Nimi 1

26

2

3

4

5

Sivun 30 Besserwisserin oikeat vastaukset: 2 1 X 2 1 Uljas 9 | 16. 11. 2015

Oikeat vastakset sivulla 28.


SATELLITE STORIES, 10€ PE 11.12. SARA, 8€ LA 12.12. JÄTKÄJÄTKÄT, PIETARIN SPEKTAAKKELI, 12€ MA 14.12. HENRY’S OPEN STAGE PIKKUJOULUJAMIT TO 17.12. LYÖMÄTTÖMÄT, 8€ PE 18.12. DIABLO, 14€ LA 19.12. KOLJOSEN TIEKIISTA, ASIO OTUS DUO, PSYKOTERAPIA, 5€

TULOSSA JOULUKUUSSA:

PE 4.12.

KATSO KOKO OHJELMA NETISTÄ! HENRY’S PUB KUOPIO: SU-MA 23-04, TI-LA 21-04 | SU-TO K18 | PE-LA K20 | KEIKAT K18 | HENRYSPUB.NET ENNAKKOLIPUT: LEVYKAUPPA ÄX, HENKKA, LUKEMA, CAFESAVOTTA & LIVETO.FI

Onko sinulla suunnitteilla tai haaveissa:

Sitsit, etkot, bileet tai jatkot? Ota heti yhteyttä ja toteutetaan ne!

Allu Koskinen: 050 436 8322 allu@passionclub.fi Albatrossi m a a k k a a s s ii ii n n ii r r a av v ii n n tt o o ll a a m

Vararengasravintoloilla on monipuoliset tilat ja kaupungin ystävällisin henkilökunta! w w w.vararengasravintolat.fi

Uljas 9 | 16. 11. 2015

27


KOTEJA ELÄMÄN ERI TILANTEISIIN Tutustu asuntotarjontaamme www.avara.

Tutustu u as a asuntotarjontaamme sun untto otarj tarj ta rjonta aa am mm me e www.avara. www. w avara.

Tutustu asuntotarjonta asuntotarjontaamme aa am mm me e www.avara.

ASU NIIN KUIN ELÄT. Asuntojen vuokraus: Ovenia Joensuu puh. 020 177 4315 Ovenia Kuopio puh. 020 177 4221

28

Uljas 9 | 16. 11. 2015

Sivun 26 Besserwisserin oikeat vastaukset: A) Ca bern etia, hap pomona rkki. B) z uluru tsaa. 2, X, 2, 1

Uljas 9/2015  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you