Uljas 8/2017 by Uljas

2017

Itä-Suomen ylioppilaslehti

Raajat tallella ISYY:n edustajistovaaleissa äänestettiin aktiivisemmin kuin koskaan. >>5 Ilmastonmuutos on elinaikamme isoin ilmiö, josta puhutaan vähän. >>10-11

EDULLISET HINNAT JONOTTAMATTA JA HOITOTULOKSISTA TINKIMÄTTÄ! Finnish Red Cross Blood Service

MAKSUTON HEDELMÄLLISYYSNEUVOLA

#10000kädenojennusta

LAPSETTOMUUSTUTKIMUKSET HOIDOT LUOVUTETUILLA SUKUSOLUILLA

Veripalvelu haastaa kaikki Kuopion yliopiston opiskelijajärjestöt perustamaan oman VeriRyhmänsä ja tulemaan mukaan lahjoittamaan 100-vuotiaalle Suomelle yhteensä 10 000 pussia verta!

INSEMINAATIOHOIDOT IVF- JA ICSI-HOIDOT - Hoitoon ilman lähetettä Ajurinkatu 16, Kuopio • info@inova.fi

Puh. 017 263 1700

I ON

i! ONN si kot uu

LUE LISÄÄ www.inova.fi

Katso vapaana olevat vuokra-asunnot: www.ovv.com

OVV KUOPIO Puijonkatu 16, 70110 Kuopio, 017 363 5566, 044 363 5561 OVV JOENSUU Kirkkokatu 25 A, 80100 Joensuu, 050-531 0758, 044-538 0759 joensuu@ovv.com | kuopio@ovv.com | www.ovv.com | www.vuokrakas.com

Uljas 8 | 4.12.2017

ILMOITA PORUKKASI MUKAAN: www.veripalvelu.fi/ryhmat Aktiivisimmat palkitaan!

Kuopion veripalvelutoimisto Sektori, 2. krs, Puijonkatu 23 ma, ti 10–18 pe 10–17

OJENNA KÄTESI. Muista virallinen henkilötodistus. • Maksuton luovuttajainfo 0800 0 5801 • veripalvelu.fi • sovinkoluovuttajaksi.fi

Uljas 8/2017

Pääkirjoitus | Uljas linja

Sisällys | <3

Aihetta elämöintiin

P 19

Uutiset

Jutut

4: Tilannekatsaus. Opiskelijahyvinvoinnin teki-

10-11: Ilmastonmuutos. Elinaikamme isoin

jöitä samaan työryhmään. Tutkiva oppiminen lisää oppimista.

ilmiö herättää ristiriitaisia ajatuksia. 12: Refugees. MAMUEF wants refugees to

5: Edustajistovaalit. Kolmenkymmenen äänes-

know more about the university.

tysprosentin raja meni rikki. 14-15: Sisällissota. Kun Antti Tuuri kuvaa Suo6: Asuntobisnes. Opiskelijat halutaan mu-

kaan suunnittelemaan Savilahdelle nousevia asuntoja.

men sisällissotaa, hänellä ei ole kannettavanaan poliittisen sitoutumisen taakkaa. 16: Kansi. Aku Louhiniemen suurtyöllä oli epäi-

8: Oppiminen. Korkeakouluopiskelijatkin tar-

vitsevat tukea. Haasteita löytyy usein ajanhallinnasta.

lijänsä, mutta katsojat ovat löytäneet sotaelokuvan uusintafilmatisoinnin. 17: Punainen korkeakoulu. Yliopiston perusta-

minen Joensuussa herätti toiveita, että yhteiskuntakriittinen tutkimus tanssisi elinkeinoelämän mukaan. Akateemikot itse olivat asiasta eri mieltä.

Kulttuuri 18: Tähtikartta. Näytelmässä pohditaan, kuinka

jokainen ihminen on pienine puutteineenkin tärkeä. 19: Irakilaista ruokaa. Maahanmuuttajat teke-

vät kotimaastaan tuttuja ruokia kahvila Laiturilla kerran viikossa. 20: Verenluovutus. Ylioppilaskunta lähti mu-

kaan verenluovutushaasteeseen. 22: Kolumni. Verkostoituja keskittyy muista

hyötymiseen, kun pitäisi tutustua avoimesti.

Itä-Suomen ylioppilaslehti

Verkossa www.uljas.net Facebook Uljas Instagram & Twitter Uljas_lehti Soundcloud Uljas

”Luonnonjärjestelmät

romahtavat mahdollisesti piakkoinkin ja keikahduspisteen jälkeen ei ole paljoakaan tehtävissä. s. 11

Päätoimittaja (vt.) Jussi Turunen, 044 576 8420, paatoimittaja@uljas.net Tuottaja Iisa Manninen, 044 576 8409, iisa.manninen@uljas.net Taitto Jussi Turunen, Iisa Manninen Kustantaja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta Ilmoitusmyynti Valto Merta, 044 988 0408, valto.merta@uef.fi Painopaikka Botnia Print Kannen kuva Juuso-Valtteri Kivimäki Avustajat: Nina Räsänen, Marie Pignot, Paulina Bouzas, Lotta Pellas, Ari

Tervashonka, Mira Asikainen, Risto Takala, Juuso-Valtteri Kivimäki, Teemu Sorsa, Venla Okkonen, Maija Luhtasela, Kalevi Hämäläinen, Saara-Maria Muurinen, Roosa Tähtinen, Tiina Marila, Nina Simonen, Jenni Kuosmanen, Pietari Akujärvi, Laura Väänänen, Itäinen Turhan Tietäjä

residentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto kerää pian ison osan suomalaisia television ääreen seuraamaan satavuotiaan Suomen juhlia. Eräs huomiota herättävä asia toistuu, kun toimittajat kysyvät vierailta: ”Mitä itsenäisyys teille merkitsee?” Vastaus tuppaa olemaan kovasti erilainen, jos puhujana on vaikka Puolustusvoimain komentaja, Marimekon toimitusjohtaja tai räppäri Paleface. Tieteen piiristä löytyy eräs periaate, joka on varsin hyödyllinen kun muodostaa mielipidettään johonkin asiaan eli se, että määritelmää ei saa lausua negatiivisin termein. Jos sanotaan: ”Minulle itsenäisyys ei ole isänmaallisuutta, suomen kielen aseman vaalimista, eikä historian muistamista vaan...”, niin on lähdetty määrittelemään omaa kantaa negaation kautta. Hieman kuin sanoisi että terveys on vain sitä, että ei ole sairas. Toki on helppoa herättää kuulijan huomio luettelemalla kaikki ne asiat, joita ei itse kannata. Samalla oma todellinen näkemys säilyy piilossa kuin tyhjiöön pakattu hapansilakka. Eräs tämän ajan näkyvimpiä ilmiöitä on yleinen haluttomuus käyttää rajaavana pidettyä kieltä – ja samalla riidellä niiden kanssa jotka käyttävät – mutta kun löytyy oikea kohde tai aihe, kyllä rajoja uskalletaan piirtää. Esimerkiksi aiempien itsenäisyyspäivien kahakat ovat lisänneet keskustelua itsenäisyyden tunnusmerkeistä ja ylipäätään lisänneet huolta levottomuuksien lisääntymisestä. Politiikan toimittaja Yrjö Rautio kirjoittaa kolumnissaan (Helsingin Sanomat 24.11.): ”Hartaimmin isänmaallisuuttaan julistavat ovat nimittäin harvoin niitä, jotka parhaiten edistävät maansa ja kansansa parasta. Kansalliskiihkoilijoista taas on aina koitunut pelkkää onnettomuutta. Isänmaan asiaa ovat yleensä edistäneet parhaiten poliittiset voimat ja henkilöt, jotka ovat vähiten elämöineet isänmaallisuudellaan.” Rautio puhuu mitä selkeimmin negaation kautta. Joka elämöi vähiten, edistää parhaiten isänmaan asiaa. Tässä ajattelussa on jotain hyvin suomalaista. Yhtäältä on aivan tavallista moittia suomalaisia maailman mittakaavassa juroiksi metsäläisiksi, jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan riittävästi. Mutta kun itsenäisyys tulee puheeksi, suomalaisten elämöinti – eli tunteiden näkyvä ilmaiseminen – on yhtäkkiä huono asia. Itseäni kiinnostaa kaikissa asioissa periaatteiden epäsuhta. Jos avoimuus itsessään on hyvä juttu, niin silloin varmaan isänmaallisuudenkin näyttämisen pitäisi olla hyvä juttu. Voi olla tietysti sillä tavalla, että jostain syystä kaikki eivät saa olla yhtä avoimesti sitä mitä ovat. Minä uskon sellaiseen Suomeen, jossa saa.

”Teko oli suorastaan Toimittajalta | Mitä opin tänään

Jussi Turunen

Joensuun korkeakoulun historiasta kirjottaminen sai minut pohtimaan omaa suhdettani Joensuuhun. Kuinka joensuulaista arki lopulta on, kun päivittäiset koordinaatit kulkevat opiskelija-asunnon, yliopiston ja opiskelijatapahtumien välillä? Millainen suhde kannattaa rakentaa kaupunkiin, joka saattaa muutaman vuoden intensiivisen yhdessäelon jälkeen olla pelkkä muisto? Joensuusta on tullut minulle verkalleen rakas. Yliopisto on oma pieni maailmansa, jonka opiskelijaelämä limittyy sopivasti kaupungin monipuoliseen tapahtumatarjontaan, upeaan luontoon ja leppoisaan pohjois-karjalalaisuuteen. Hyvä täällä on opiskelijankin, edes hetken, olla. Maija Luhtasela

Uljas 8 | 4.12.2017

Uutiset GALLUP Missä tilanteessa olet viimeksi luovuttanut? Iisa Manninen, Kalevi Hämäläinen, Risto Takala & Nina Räsänen

Kuopio Siru Jokimies

Tilannekatsaus

Opiskelijahyvinvoinnin tekijöitä samaan yliopiston työryhmään

Sosiaalityö, 5. vsk. - Olin syyslukukauden vaihdossa Namibiassa ja minun oli tarkoitus tehdä siellä gradua. En kuitenkaan tehnyt, koska en ehtinyt ja nettiyhteyskin oli niin huono.

Peter Kilponen Sosiaalitieteet, 2. vsk.

- Syksyllä luovutin yhden tentin suhteen. Totesin edellisenä iltana, että nyt ei pysty. Tein tentin kuitenkin seuraavalla viikolla ja se menikin ihan hyvin.

vinvoinnin asiat ja yhteishenkilöt ovat olleet hyvin pirstaloituneina eri paikkoihin. Osa tekee erityisjärjestelyjään tiedekunnissa ja osa laitosten kyljissä, lisäksi löytyy päihdeyhdyshenkilöitä. Näitä kaikkia on nyt pyritty kokoamaan HYRY-ryhmän kylkeen, jotta eri toimijat olisivat tietoisempia toisistaan.” Pohjimmainen tarkoitus molemmilla ryhmillä on Turtiaisen mukaan opiskelijan opiskelukyvyn tukeminen. Jussi Turunen

Tutkiva oppiminen edistää oppimista

Joensuu Erika Sulkava

Suomen kieli, 5. vsk. - Luovutan tämän hetkisen esseen kirjoittamisen ihan lähihetkinä.

Santeri Lytsy

Englannin kieli ja kääntäminen, 3. vsk. - Luovutin viimeksi, kun pelasin korttipelejä kavereiden kanssa. Huomasin tietyssä vaiheessa, että ei kannata yrittää, kun on jo hävinnyt pelin. Antaa vain siinä vaiheessa sen sitten olla.

Savonlinna Saara Heikkinen Varhaiskasvatus, 2. vsk. - Saatan luovuttaa välillä uuden ja haastavan asian kanssa, vaikka tiedänkin niiden löytyvän aina edestäpäin.

Pia Torvinen

Käsityötiede, 3. vsk. - Luovutin kesällä kandin kirjoittamisen suhteen. Kovasti oli suunnitelmissa, mutta en avannut yhtään kirjaa.

Itä-Suomen yliopistossa ensi vuonna käynnistyvässä kolmivuotisessa opiskelijan ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä kehittämishankkeessa on tukena kaksi työryhmää: Ohjauksen koordinointi- ja kehittämisryhmä (OKKE) ja Opiskelijoiden opiskelukyky- ja hyvinvointiryhmä (HYRY). Mitä nämä ryhmät tekevät, opintopalveluiden johtaja Miia Turtiainen? ”OKKE on ollut olemassa jo aiemmin, mutta yliopiston hallinnon uudistuessa ja opintopalveluiden muuttaessa muotoaan se on perustettu uudelleen”, Turtiainen sanoo. ”HYRY:n tausta on sellainen, että opiskelijahy-

Uljas 8 | 4.12.2017

Suomalaiset oppilaat, joiden luonnontieteellisten aineiden opetuksessa käytetään tutkivan oppimisen menetelmiä, suoriutuvat luonnontieteiden tehtävistä paremmin kuin ne, joilla on vähemmän kokemusta tutkivasta oppimisesta. Asia käy ilmi kasvatustieteen maisteri Jingoo Kangin väitöskirjassa, josta kerrotaan Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla. Tutkiva oppiminen on ihmiselle luontainen tapa oppia uutta. Sen voi jakaa ohjattuun tutkimukseen ja avoimeen tutkimukseen. Ohjatussa tutkimuksessa opettaja antaa aiheen, tutkimusvälineet ja ohjeet. Avoimessa tutkimuksessa oppilaat päättävät itse aiheen, jota tutkia. Ohjattu tutkimus oli suositumpi tutkivan oppimisen tyyppi vuosiluokilla 7-9 ja sillä oli positiivinen vaikutus oppilaiden suoriutumiseen

luonnontieteissä. Myös heidän kiinnostuksensa luonnontieteellistä alaa kohtaan kasvoi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yli 30 prosentilla 15-vuotiailla oppilailla ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tehdä kokeellisia töitä laboratoriossa PISA 2015 -aineiston perusteella. Opettajat käyttivät opetuksessaan tutkivaa lähestymistapaa, jos he tunsivat olevansa varmoja menetelmän käytössä ja tekivät yhteistyötä muiden opettajien kanssa opetuksen suunnittelussa. Loppupäätelmänä oli, että opettajien tulisi käyttää ohjattuja tutkimuksia useammin, jotta oppilaiden kiinnostus ja suoriutuminen luonnontieteissä lisääntyisi. Tämä kasvattaisi myös luonnontieteellisille aloille hakeutumista tulevaisuudessa. Iisa Manninen

Urheiluravitsemukselle toivotaan kansainvälistä mainetta Viime syksystä lähtien Itä-Suomen yliopisto toi ensimmäisenä Suomessa tarjolle yliopistotasoisen urheiluravitsemuksen opintokokonaisuuden, jonka pystyy suorittamaan myös avoimina yliopisto-opintoina. Verkossa suoritettavan 30 opintopisteen kokonaisuuden voi sisällyttää myös tutkintoon. ”Opintoja suorittavat urheilijat ovat voineet ammentaa konkreettista osaamista omaan treenaamiseen ja työhön”, kertoo suunnittelija MarjaLiisa Niemi saadusta palautteesta Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa. Opintokokonaisuuden vastuuhenkilö, dosentti Jaakko Mursu toteaa, että urheiluravitsemuksen osaaminen on aikaisemmin ollut Suomessa pirstaleista, eikä kaikkien kouluttajien pätevyydestäkään ole ollut takeita.

Hänen mukaansa Suomeen tulisi pidemmällä aikavälillä luoda verkostomainen urheiluravitsemuksen osaamiskeskus, joka toisi opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös asiantuntijapalveluja. Opintokokonaisuudelle toivottaisiin tulevaisuudessa myös kansallisen ja kansainvälisen olympiakomitean suositusta. Kuopion kampuksella vieraillut Kansainvälisen olympiakomitean jäsen, kansanedustaja Sari Essayah piti visiota toteuttamiskelpoisena. ”Näitä opintoja on ehdottomasti mahdollista hyödyntää huippu-urheilun tukena”, kommentoi Essayah ja lupasi selvittää Kansainvälisen olympiakomitean näkökulmaa asiaan. Iisa Manninen

”D’Hondtin vaalitapa on parempi kuin tämä nykyinen Sainte-Laguën menetelmä.

Äänestysprosentti 30,1 – edustajistovaalit saivat opiskelijat liikkeelle

Äänikuningas Tommi Manninen iloitsee äänestysprosentin noususta.

Deeku ja Puolueettomat saivat molemmat seitsemän paikkaa edustajistovaaleissa. Eniten ääniä saanut ehdokas Tommi Manninen Kylterit Joensuu -listalta kaipaa muutosta nykyiseen vaalitapaan. - Kalevi Hämäläinen, teksti & Risto Takala, kuva

tä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajistovaaleissa rikottiin odotettu 30 prosentin äänestysaktiivisuuden raja. Edustajistovaalien äänestysprosentti 30,1 saavutti asetetun tavoitteen täpärästi, mutta oli kuitenkin huomattavasti edeltävää, vuoden 2015 vaalien 24,3 prosenttia suurempi. 8.11.2017 pidetyt edustajistovaalit olivat järjestyksessä ISYY:n historian viidennet. Edustajistoon pääsi ehdokkaita yhteensä kahdeltatoista eri ehdokaslistalta. Näiden ulkopuolelle jäi kaksi ehdokaslistaa, joilta ei päässyt yhtään ehdokasta edustajistoon. Eniten paikkoja 39-jäseniseen edustajistoon saivat DeeKu ja Puolueettomat, molempien saadessa seitsemän paikkaa. DeeKu sai 676 ääntä ja ohitti näin Puolueettomat äänimäärällisesti neljällä äänellä. Eniten henkilökoh-

taisia ääniä saanut ehdokas oli Tommi Manninen, Kylterit Joensuu -ehdokaslistalta, yhteensä 126 äänellä. Manninen on vaalien äänestystulokseen kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen. ”Kaikkein suurin ilonaihe oli äänestysprosentin nouseminen yli kolmenkymmenen, mikä lämmitti todella paljon. Ihmiset alkoivat kiinnostua,” iloitsee Manninen. Samoilla linjoilla Mannisen kanssa on myös ISYY:n Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Sami Gabbouj. ”Minulla on upea fiilis äänestysaktiivisuuden noususta ja kiitos siitä kuuluu kovaa työtä tehneille vaalilistoille, Keskusvaalilautakunnalle ja ISYY:n viestintäsektorille. Pitkään haaveiltu 30 prosentin äänestysaktiivisuus saavutettiin eritoten vaalilistojen näkyvän kampanjoinnin ansioista. Sekä vaalilistat että ISYY ottivat sosiaalisen median aiempaa paremmin

haltuun ja uskon, että lisääntynyt näkyvyys siellä myötävaikutti äänestysaktiivisuuden nousuun”, Gabbouj toteaa. Tommi Manninen kertoo lähteneensä mukaan edustajistovaaleihin, koska haluaa vaikuttaa ylioppilaskunnan asioihin ja parantaa opiskelijoiden arkea. Yhteistyö on Mannisen mukaan olennaista, kun asioita lähdetään ajamaan edustajistossa. ”Yhteistyössä ja ryhmänä tehdään kaikki nämä asiat, mitä lähdetään tekemään. Nyt käydään juuri keskusteluita, että mitkä olisivat sellaisia asioita, jotka saisivat tarpeeksi kannatusta.” Uljas julkaisi edellisessä numerossaan

(7/2017) edustajistovaaliehdokkaiden vastauksia järjestämäänsä kyselyyn. Manninen kertoi omassa vastauksessaan haluavansa muutosta vaalitapaan, eikä ole muuttanut kantaansa. ”Normaali suhteellinen vaalitapa,

D’Hondtin menetelmä, on parempi kuin tämä nykyinen Sainte-Laguën menetelmä. Vaalitavan muuttaminen on muun muassa yksi niistä asioista, joita haluaisin lähteä muuttamaan. Se on erilainen kuin muissa yliopistoissa ja olenkin itse asiassa lähtenyt vähän tunnustelemaan, että minkälainen suhtautuminen kaikilla muilla on. Nyt sitten katsotaan, että onko tarpeeksi halukkuutta muuttaa sitä vaalitapaa”, kertoo Manninen. Uuden edustajiston järjestäytymiskokous pidetään vanhan edustajiston viimeisen kokouksen yhteydessä 8.12.2017. Samalla uusi edustajisto valitsee ISYY:lle uuden hallituksen, johon myös Manninen on hakenut. ”Uskon, että hallituksessa pystyy vielä enemmän vaikuttamaan näihin asioihin kuin pelkästään edustajana. Siellä pystyy vaikuttamaan valmistelutyöhön ja ottamaan helpommin kaikkiin yhteyttä.” Uljas 8 | 4.12.2017

Savilahden rannalle rakennettaisiin asuntoja korkeintaan 200. Tällä hetkellä odotetaan asemakaavan valmistumista.

Opiskelijat suunnittelemaan opiskelija-asuntoja Ylioppilaskunta haluaa mukaan opiskelija-asuntobisnekseen. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, muutaman vuoden päästä opiskelijat pääsevät muuttamaan ISYY:n rakennuttamiin puukerrostaloihin Savilahden rannalle. - Saara-Maria Muurinen, teksti & Iisa Manninen, kuva

tä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta aikoo rakennuttaa Savilahteen opiskelija-asuntoja. Hallituksen 1. varapuheenjohtajan Matti Nivalan mukaan tavoitteena on rakentaa puukerrostaloja, ja opiskelijoita otetaan mukaan suunnitteluun. Asuntoja rakennettaisiin korkeintaan 200. ”Puukerrostalot sopivat ISYY:n linjaan. Ne ovat ympäristöystävällisempiä kuin muut vaihtoehdot ja niissä esiintyy vähemmän sisäilmaongelmia. Rakentaminen on toki haasteellista, koska tekniikka on vielä uutta”, Nivala kertoo. Idea puukerrostaloista on saanut lähinnä positiivista palautetta. Ajatuksena on antaa imagoapua puurakentamiseen, ja olla yhtenä kannustavana esimerkkinä muille. Nivalan mukaan Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat saavat tehdä osan suunnittelutyöstä, ja yhteistyö on jo aloitettu. Ideana olisi, että opiskelijat suunnittelevat opiskelijoille, jolloin saataisiin toimivia ja opiskelija-ystävällisiä ratkaisuja. Opiskelijat olisivat mukana asuntojen ja kortteleiden suunnittelussa ja laskelmien teossa. ”Täytyy pitää mielessä, että tämän päivän opiskelijat ovat huomisen ammattilaisia”, Nivala pohtii ja lisää:

Uljas 8 | 4.12.2017

”Päävastuu suunnittelusta ja rakentamisesta on kuitenkin loppupeleissä jollakin suunnittelutoimistolla.” Hanketta ajamaan ylioppilaskunta on aktivoinut KYY-yhtiöt oy:n, joka vastaa hankkeen käytännön toteutuksesta. Nivala, joka on yhtiön hallituksen puheenjohtaja, kertoo, että kaavoitus olisi tarkoitus aloittaa syksyllä 2018, ja rakentaminen aikaisintaan vuonna 2019. Kuopion kaupunki on myös näyttänyt vihreää valoa, jolloin ISYY on yksi potentiaalinen toimija muiden joukossa. Hanke aiotaan osittain rahoittaa julkisrahoituksella,

esimerkiksi ARA-tuella. Noin neljäsosa asunnoista olisi tarkoitus myydä ulkopuolisille, esimerkiksi jollekin vakavaraiselle ainejärjestölle. Loput rahoitetaan lainarahalla. Tarkoituksena ei olisi kuitenkaan nostaa ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Opiskelijan näkökulmasta ylioppilaskunnan tulo opiskelija-asuntobisnekseen tarkoittaa yhtä toimijaa kuviossa lisää. ISYY aikoo toteuttaa palvelut omalla tavallaan, ja erityisesti yhteisöasumiseen aiotaan panostaa. ”Ja onhan tämä palvelu myös jäsenistölle, vaikka sitä pääsee vain osa hyödyntämään”, Nivala summaa.

Projekti on osa Oma koti kullan kallis -hanketta (OKKK). Hanke on aloitettu vuonna 2016, ja sen tavoitteena on lievittää opiskelijoiden asuntopulaa Joensuussa ja Kuopiossa. Rakentamiseen on kuitenkin vielä pitkä matka. Tällä

hetkellä odotetaan asemakaavan valmistumista. Asemakaavan tekeminen tapahtuu pala kerrallaan, ja ensin suunnitellaan uudet Savonia-ammattikorkeakoulun rakennukset Savilahteen. KYY-yhtiöt oy:n hallitus on jo lähes vuoden verran suunnitellut erilaisia malleja ja tilannut selvityksiä. ”Yksi vaihtoehto olisi ostaa asunnot, mutta se ei ole tietenkään sama asia, kuin jos ne rakennutetaan ja suunnitellaan itse”, Nivala kertoo. ISYY:n edustajisto tekee lopullisen päätöksen siitä, nouseeko Savilahden rannalle ylioppilaskunnan omistamia puukerrostaloja vai ei. ”Yleisilmapiiri on hyvä, ja asiaa halutaan viedä eteenpäin. Hankkeen toteutuminen riippuu paljon selvityksistä ja kustannuksista. Marraskuun edustajistovaalien vaalikoneessa näytti ainakin siltä, että monella on tahtoa saattaa hanketta maalia kohti”, Nivala kertoo tyytyväisenä.

Vinkkejä gradun tekoon

”Ongelmani on hieman se, että en saa kunnollaan otetta nyt työstä. Yritän tehdä vähän kaikkea yht’aikaa. Mikä avuksi?” Anonyymi Ensimmäinen tarkistettava asia on tutkimuskysymys ja sen jaottelu. Jos nämä toimivat ja kappaleiden osakysymykset selittävät yhdessä tutkimuskysymyksen, apu voi löytyä muualta. Suosittelen keskittymään yhteen kappaleeseen kerrallaan. Joskus keskittyminen on hankala saavuttaa, mutta käyttämällä esimerkiksi eri tiedostoja ei harhaudu miettimään työtä kokonaisuutena, kun on tekemässä yhtä kappaletta. ”Mistä tukea työhön ja apua gradun tekemiseen?” Anon

tin tekijöistä. Myös graduoppaita kannattaa vilkuilla, niitä on Google pullollaan ja kirjastossa lisää. Välillä avun tarpeen keskiössä on tietyt gradun ongelmakohdat aiheittain. Eli kannattaa miettiä mitkä osat gradun tekoa mättää, näihin aiheisiin perehtyminen auttaa työtä eteenpäin. ”Kuka kirjoittaisi gradun puolestani?” Anonyymi Gradun teettäminen ei ole vaihtoehto. Töitä voidaan mitätöidä jälkikäteen plagioinnin tai muiden tällaisten syiden takia. Vastaan silti kysymykseen sanomalla, että gradusi tekee puolestasi parempi sinä. Kannattaa lukea ainakin kirja viikossa aiheesta, miettiä tutkimuskysymystä menetelmien osalta ja työn argumentaation kuljetusta tuolta pohjalta. Monilla aloilla on myös spesifejä oppaita oman alan metodologian käytöstä. Ei kuitenkaan kannata jumittua näihin. Joskus uutta löytyy nimenomaan metodologisilla avauksilla ja kokeilemalla. Gradua kannattaa ajatella yritelmänä, pyrkimyksenä saavuttaa tietoa.

Kuopion palvelupalkinto Sykettä-korkeakoululiikunnalle ”Mahtavaa, kun tehty työ tuottaa tulosta”, kiittelee ISYY:n korkeakoululiikunnan suunnittelija Sirpa Risto. - Iisa Manninen, teksti median avulla, lisäksi Sykettä-mobiilisovellus helpottaa palvelujen saatavuutta. ”Mahtava fiilis, kun kaikki työ mitä on tehty, tuottaa tulosta. On hienoa, että tätä arvostetaan”, iloitsee ISYY:n korkeakoululiikunnan liikuntasuunnittelija Sirpa Risto.

Valoa pyöräilijän pimeyteen

KUOPIO. Pyöräily on nopea ja hauska tapa liikkua myös talvella, kannustetaan We Cycle Kuopiossa. Yhteisön järjestämällä tempauksella haluttiin tuoda esiin talvipyöräilyä Kuopion kaupunkikuvassa, myös suunnittelussa ja päätöksenteossa. Paikalle polki tavarapyörällään tanssitaiteilija Antti Lahti, joka jakoi musiikin soidessa led-valoja valaisemattomiin polkupyöriin osana Light Heroes -kampanjaa. Osana Pyöräliiton toimintaa Light Heroes haluaa kannustaa pyöräilyä myös pimeän tullessa ja lämpötilan laskiessa.

Abipäivillä edustamassa Jussi Turunen, teksti & kuva

uopion kaupunki on myöntänyt Sykettä – Kuopion korkeakoululiikunnalle vuoden 2017 palvelupalkinnon. Sykettä on Savonia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen opiskelijoille ja henkilökunnalle liikuntapalveluita tarjoava kokonaisuus. Palvelua hyödyntävät myös Taideyliopiston ja Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijat Kuopiossa. Palvelu kattaa monipuolisen ja edullisen liikuntatarjonnan ryhmäliikunnasta erilaisiin lajivuoroihin. Lisäksi Sykettä tarjoaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä tukevia palveluita, kuten ravitsemusneuvontaa ja fysioterapiaohjausta. Palkinnon myöntämisen perusteluissa kerrotaan Kuopion kaupungin verkkosivuilla, että Sykettä-liikuntapalvelu täyttää erinomaisesti kaupungin palvelupalkinnon saajaa koskevat kriteerit hyvästä asiakaspalvelusta. Sykettä toimii aktiivisesti verkkosivujen ja sosiaalisen

JOENSUU. MTG-kilta kerää yhteen Magic: The Gathering -pelistä kiinnostuneet. Peliä kokoontuivat pelaamaan eräänä marraskuun iltana biologian opiskelijat Kauko J. Aho (vas.) ja Petri Kesti. ”Pelin idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan, että siinä ollaan velhoja, jotka yrittävät tappaa muita velhoja”, Aho kertoo. Peliä pelataan yleensä 2–6 pelaajan voimin ja ottelu kestää puolesta tunnista useaan tuntiin. ”Vaikka tässä pelataan periaatteessa yksin, niin yllätyksellisyys tuo oman mausteensa. Jos joku liittoutuu ja alkaa pelata moninpeliä, niin homma voi mennä poliittiseksi”, Aho sanoo.

Iisa Manninen, teksti & kuva

Graduapua saa opintopsykologilta, yliopiston gradutallista, gradutakuu.fi-sivustolta, omalta ohjaajalta, seminaareista sekä kavereilta. Jos gradun tekemistä ajattelee muuten itsenäisesti, kannattaa ottaa mallia hyväksi todetuista töistä, kirjoista ja alan parhaimmista argumen-

Velhojen kokoontuminen Jussi Turunen, teksti & kuva

Jatketaan taas gradupalstaa uusien gradu- ja kandiongelmien muodossa. Voit saada omia kysymyksiä käsittelyyn lähettämällä gradukysymyksiä anonyymisti tai nimellä osoitteeseen aritervashonka@hotmail.com.

Etsin

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkään

Ensi vuonna viisi vuotta täyttävällä palvelulla

on tällä hetkellä yli 2600 liikkujaa. Kuopiossa, Varkaudessa ja Iisalmessa palvelu tavoittaa kaikkiaan yli 15 000 korkeakoulujen jäsentä. Palkinnon saaminen johtuu Riston mukaan siitä, että nopeassa, neljän vuoden aikataulussa on saatu luotua toimivat ja monipuoliset liikunta- ja hyvinvointipalvelut. ”Suuri kiitos kuuluu myös Saara Hanhelalle, jonka työpanoksella Sykettä Savilahdella -hanke sai mainion alkusysäyksen”, kiittelee Risto. Kuopion kaupunki palkitsee vuosittain asiakaspalvelussa erinomaisesti kunnostautuneen ryhmän tai henkilön. Palkinto on jaettu vuodesta 1994 lähtien.

JOENSUU. Useita satoja abeja kiersi tutustumassa marraskuussa niin Joensuun kuin Kuopion kampuksella pidetyillä Abipäivillä. Carelian ja Snellmanian aulat suorastaan pursusivat esittelypöytiä. Tarjolla oli tiedon lisäksi ilmaista kynää, putkihuivia, karkkia, kahvia ja yhteiskuvaa. Yliopiston pisteellä soi popmusiikki. Toimintaansa esittelemässä oli myös Uljas. Vaikka porukkaa kävi juttelemassa varsin mukavasti ja lehden toiminta kiinnosti, herätti naapuripöytien yltäkylläisen oheistarjonnan tarkkailu välittömästi kehitysajatuksen: ehkä tapahtumaan olisi lehtien lisäksi kannattanut ottaa mukaan ilmaisia ämpäreitä. Uljas 8 | 4.12.2017

”Voidaan olla tsemppaamassa ja tukena sen verran kuin tarvitsee.

Toiminnanjohtaja Päivi Hakkarainen (oik.) ja apuvälineasiantuntija Sari Haapala tietävät, että myös korkeakouluopiskelijalle laajojen sisältöjen omaksuminen vie aikaa.

Apua vaikka ruotsin opiskeluun Joensuun seudun erilaiset oppijat ry tarjoaa matalakynnyksistä tukea kaikille niille, jotka kokevat vaikeuksia oppimisessa. Tuen tarvitseminen ei merkitse, että ei voisi menestyä opinnoissaan. - Jenni Kuosmanen, teksti & Risto Takala, kuva

oensuun seudun erilaiset oppijat ry:n palvelut tavoittavat muiden oppijoiden lisäksi korkeakouluopiskelijoita. ”Usein korkeakouluopiskelijat tarvitsevat yksilöllistä ohjausta. Meille tullaan, kun opinnoissa on haasteita”, kertoo järjestön toiminnanjohtaja Päivi Hakkarainen. Korkeakouluopiskelijat käyvät Hakkaraisen mukaan esimerkiksi lukitesteissä lukivaikeuden selvittämiseksi. Opiskelijat suosivat erityisesti englannin ja ruotsin kursseja. Tuen tarvitseminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi menestyä opinnoissaan. ”Mitä aikaisemmin haasteet ovat tulleet vastaan ja mitä aikaisemmin tukitoimet on saatu, sitä paremmin opiskelija pärjää opinnoissaan. Usein, jos on huomattu ala- tai yläasteella tuen tarve ja on saatu diagnoosikin, tietoisuus omasta oppimisesta on hyvä, jolloin yleensä pärjää hyvin korkeakouluopinnoissa”, Hakkarainen toteaa. Usein opiskelija kuitenkin huomaa tarvitsevansa tukea vasta korkeakouluopinnoissaan.

Uljas 8 | 4.12.2017

”Korkeakouluopintoihin asti on voitu pärjätä ihan hyvin, ja on menty sellaisella keskitiellä, mihin koulussa ei olla reagoitu. Sitten opiskelijan tullessa korkeakouluun laajojen sisältöjen haltuunotto ei onnistukaan”, Hakkarainen kertoo. Hakkarainen neuvoo, että opinnoissa kannattaa myös ottaa yhteyttä kurssin opettajaan ja myöskin amanuenssiin. Opintojen yleisimpänä ongelmana korkeakouluopiskelijoilla Hakkarainen mainitsee ajanhallinnan. Lisäksi ongelmia on opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä aloittamisen vaikeudessa, mutta myös lukemis- ja oppimistekniikoissa sekä tenttikirjojen haltuunotossa. Korkeakouluopiskelijoille järjestetään myös vertaistoimintaa. Esimerkiksi yliopistolla järjestettävä Tsemppiä opintoihin -ryhmä on kaikille oppilaitoksen opiskelijoille avoin, eikä se vaadi pidempää sitoutumista. Vertaistuen lisäksi ryhmässä päästään harjoittelemaan esimerkiksi erilaisia oppimis- ja lukemistekniikoita. Myös Facebookissa on opiskelijoille vertaisryhmä, joka on Hakkaraisen mukaan tavoittanut hyvin opiskelijoita.

Lisäksi pääkirjaston opinpesässä järjestettävä Vekkariryhmä kokoontuu kahdesti kuussa. Tavoitteena on Hakkaraisen mukaan miettiä ongelmia omassa oppimisessa ja keinoja niiden ratkaisemiseksi, mutta myös tehdä yhdessä jotain virkistystoimintaa, esimerkiksi käydä huonepakopelissä tai muussa vastaavassa. Hakkarainen muistelee tilannetta, jossa opiskelijan kanssa meinasi tulla umpikuja vastaan. ”Mietin, onko minulla enää mitään annettavaa ja mitä keksin avuksi. Lopulta saatiin heräteltyä motivaatiota ja tehtiin pieniä tavoitteita. Sovittiin, että tavataan vielä uudestaan.” Hakkarainen muistuttaa, että järjestöön voi olla yhteydessä aina, kun kokee opinnoissaan vaikeuksia. ”Voidaan olla tsemppaamassa ja tukena sen verran kuin tarvitsee”, Hakkarainen lisää. Järjestön tilat ovat pääsääntöisesti auki arkisin kello 9–15. Hakkarainen toteaa, että järjestön tavoittaa monen sosiaalisen median kanavan kautta, ja hihasta voi nykäistä esimerkiksi kampustapahtumissa.

Tapahtumajärjestäminen opettaa kysymään Sovelletun fysiikan opiskelija Herkko Pulkkinen pyöräytti opiskelijatovereidensa kanssa yli 200 osallistujan Fysikerfestin Kuopioon. ”Aina ei tarvitse mennä muihin kaupunkeihin, vaan tapahtuman voi järjestää itsekin.” - Iisa Manninen, teksti & kuva

uosittain eri kaupungeissa järjestettävän Fysikerfest-konferenssin ideana on tutustuttaa fysiikan ja matematiikan opiskelijoita sikäläiseen kaupunkiin, sen tarjoamiin opintoihin, tutkimusryhmiin ja yrityksiin. Tänä syksynä kolmipäiväinen Fysikerfest järjestettiin 27.–29. lokakuuta Kuopiossa. Sovelletun fysiikan opiskelija Herkko Pulkkinen otti Kuopion Fysikerfestin järjestämisestä vastuun yhdessä opiskelijatoverinsa Antti Mikkosen kanssa. Apua saatiin myös kolmannelta fysiikan opiskelijalta Arttu Väisäseltä. Idea tapahtuman järjestämisestä Kuopiossa sai

alkunsa jo kaksi vuotta sitten. ”Silloin Antti lähti Fysikerfesteille ja totesi sen jälkeen ainejärjestö Hyeenan hallituksessa, että nyt olisi hirveän siistiä jos vuoden 2016 tapahtuma järjestettäisiin Kuopiossa.” Samana vuonna kuitenkin hallitus totesi, ettei porukalla ollut vielä rahkeita tehdä tapahtumaa ja sen sijaan lähdettiinkin Otaniemen Fysikerfesteihin luomaan kontakteja seuraavaa vuotta ajatellen. Otaniemessä seuraavan vuoden paikkakunnaksi äänestettiin Kuopio. Tapahtuman suunnittelu sai alkunsa jo viime syksynä, jolloin Hyeenan hallitukseen muodostettiin Fysikerfest-toimikunta. ”Ruvettiin pohtimaan miltä tapahtuma näyttäisi, mitä se pitää sisällään ja milloin järjestettäisiin. Näiden pohjalta ruvettiin kysymään tiloja, luennoitsijoita, yhteistyötahoja ja yöpymispaikkaa”, luettelee Pulkkinen, jonka tehtävänä oli ottaa asioista selvää, sekä jakaa muille tehtäviä. Puoli vuotta ennen tapahtumaa on Pulkkisen mukaan hyvä olla tiedossa kuka vastaa mistäkin. Tapahtumarungon pohjana käytettiin edellis-

vuosien Fysikerfest-ohjelmia. ”Tuotiin ohjelmaan myös totta kai omaakin. Tänä vuonna oli esimerkiksi enemmän yritysexcursio-paikkoja.” Keväällä oli ohjelma selvillä ja aikataulu tiedossa. Sen jälkeen alkoi tilojen ja paikkojen etsiminen. Tapahtumajärjestämisessä tulee asioiden olla Pulkkisen sanoin idioottivarmaa. ”Vaikka suunniteltiin hyvin ja hyvissä ajoin, niin silti olisi voinut suunnitella vielä enemmän ja potkia ihmisiä tekemään asioita. Pitää olla kyselemässä muilta koko ajan missä mennään ja onko asioita selvitetty. Sitä kai se projektinjohtaminen on.” Pulkkinen halusi järjestäjäkaartiin saadakseen rutiinia tapahtumajärjestämiseen ja nähdäkseen oman kädenjälkensä. ”Kyllä ihmiset haluaa, että tällaisia tapahtumia luodaan Kuopioon”, uskoo Pulkkinen. Tapahtuma opetti myös kontaktien luomista. ”Alan tuntemaan jo monta hyvää oululaista ja jyväskyläläistä tapahtuman ansiosta. Luomme kontakteja mahdollisia työpaikkoja varten.”

Column | Focus

A Needed Break

f you are anything like me, then you have laid in bed at night, staring at the ceiling, wondering where your day went. You have spent hours thinking about upcoming deadlines without doing much about it. You may have considered reading a chapter from the book that you should have already finished; however, you ended up browsing through Facebook one last time. Without realizing it, days and weeks fly by without accomplishing anything important, without having time to think or be by ourselves. Most of us spend a ridiculous amount of time on social media, liking animal videos we come across on Facebook, and uploading our lunch pictures to Instagram. We rush through our lives without ever stopping to think about what we are doing. As if digital distractions weren’t enough, we are constantly expected to attend social gatherings, keep in touch with distant friends, do well in school or work, and basically be a productive, balanced, happy person. But how to get from the worried insomniac to the more put together adult? Now that the year is coming to an end, ”We rush through our liI think it is necessary ves without ever stopping to rewire our brains to think about what we and become more conscious of oursel- are doing. ves. If you have been considering taking a time out from everything to recharge and become more focused now is the time to do it. I have recognized two main things that have helped me concentrate better while still enjoying the small things.

Stressin yltyessä Pulkkinen mietti mihin onkaan

taas lupautunut. Kuitenkin oli innostavaa nähdä viimeisinä kuukausina ja viikkoina, että kaikki alkaa olla valmista ja ilmoittautumisia tuli koko ajan lisää. Järjestäjät ja avustajat näkivät tapahtuman eteen paljon vaivaa. ”Ja vielä opiskelivatkin samaan aikaan.” Vaikka stressi meinasi iskeä, saivat järjestäjätkin nauttia itse tapahtumasta. ”Ikimuistoisinta oli kylpeä paljussa Lukeman edustalla kevyessä lumisateessa kun kelloja kelattiin taaksepäin talviaikaan”, muistelee toinen pääjärjestäjä Antti Mikkonen.

1. Determining what is important

What is it that you absolutely need to get done today? Perhaps it is doing laundry, turning in an assignment or reading for an upcoming exam. Whatever it is, keep it in mind, write it down, and set a specific time to do it. As for me, I usually write a list in the mornings with every single thing that I need to get done. As I mark each item off the list I feel incredibly accomplished – even if it was just calling my family, or getting fruit at the supermarket. Knowing what is important and what isn’t allows me to stop worrying about the unimportant. Instead of overthinking, I can focus on the more urgent, significant tasks. Remember that what may be important to you might not be important to other people! 2. Making time for yourself

Have you ever wanted to study but ended up chatting with friends and acquaintances instead? While it is important to keep connected, it may seem overwhelming to always be surrounded by people, to have devices distract you every single hour. That is why it is important to make sure you make time for yourself. I come from a huge city where tall buildings tower over you as you pass hundreds of strangers on the streets. Having time for myself seemed like a huge ordeal, however, I found it necessary. Now in Finland, finding time for myself is a bit easier and something I very much enjoy doing. Now you may wonder, what exactly does one do during that time alone? The answer is anything! Write, read a novel, take pictures, drink a cup of coffee, put your headphones in and walk in nature. Just disconnect and enjoy your much-needed break. Paulina Bouzas The writer is currently studying a Master’s Program in Linguistic Sciences at the Joensuu campus. She is originally from Mexico and is still

Järjestämisestä vastannut Herkko Pulkkinen uskoo, että opiskelijatapahtumia halutaan Kuopioon.

struggling to find balance in her life.

Uljas 8 | 4.12.2017

us ilmastosopim

Uljas 8 | 4.12.2017

”On jännä ristiriita, että isointa elinaikamme ilmiötä käsitellään niin vähän.

Sankaritarinasta muurahaisten kuhinaan Ilmastonmuutoksesta keskustellaan nyt enemmän kuin koskaan. Kirjailija ja Long Play -lehden päätoimittaja Hanna Nikkanen on huolissaan maailman tilasta, mutta huomaa olevansa toiveikas kun keskustelu hiljalleen valtavirtaistuu. - Teemu Sorsa, teksti & Tiina Marila, kuvitus

lmastonmuutos on laajuudessaan, moninaisuudessaan ja ahdistavuudessaan ilmiö, josta ei tahdo saada otetta. Olen monesti kokenut hämmennystä aiheen äärellä: mitä ilmastokriisin ratkaisemiseksi voisi ja pitäisi tehdä, miten aiheesta tulisi keskustella rakentavasti ja kenen tulisi tarttua toimeen? Oma sukupolveni on eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta ja omaa eniten valmiutta sopeutumiseen. Silti haasteeseen tarttuminen tässä ja nyt voi välillä murskata alleen. Kirjoitan tätä lehtijuttua, teen gradua aihepiiristä ja koetan elää suhteellisen ekologisesti, mutta silti aihe tuntuu välillä vaikealta. Miltä asia sitten näyttää alan ammattilaisen näkökulmasta? Kysyin näkemyksiä aiheesta Long Play -lehden päätoimittajalta ja tuoreen Hyvän sään aikana -kirjaprojektin luotsaajalta Hanna Nikkaselta. Nikkanen toteutti yhdessä Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden kanssa kirjan, joka perkaa ilmastonmuutosta monialaisesti käsitellen muun muassa energiapolitiikkaa, taloutta, väestönkasvua, päästökauppaa, ruoantuotantoa ja ilmastonmuutoksen psykologiaa. Hyvän sään aikana voitti Otavan kirjasäätiön Kanava-palkinnon ja on ehdolla Tieto-Finlandia -palkinnon saajaksi.

elintapojamme. Tärkeät kysymykset ovat vaikeita koskiessaan esimerkiksi myös luopumista, oikeudenmukaisuuden kysymyksiä ja valtioiden rajat ylittävää toimintaa. Ilmastouutiset saavat usein myös yleisön ahdistuneeksi, joka ei välttämättä ole viestinnässä liiketaloudellisesti toivottavaa. Toisaalta taas tuntuu, että jos ylipäätään saadaan puhetta ilmastonmuutoksesta aikaiseksi, se pyörii turhan usein metatasolla: puhutaan puhumisen vaikeudesta. Esimerkiksi toimittajapiireissä tämä on nähtävissä, vaikka itse asiassa meillä olisi laajoja yleisöjä jotka haluaisivat kuluttaa puhetta ilmastonmuutoksesta: aihe herättää muitakin tunteita kuin hahmotonta ahdistusta ja torjuntaa. Myös liike-elämän ja politiikan edustajat piiloutuvat monesti puhumisen vaikeuden taakse. Toisaalta tuntuu, että murros on tällä saralla tapahtumassa ja se on tavallaan luonnollistakin, että opimme kollektiivisesti. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana ilmastonmuutoskeskustelu on kehittynyt marginaalisesta ympäristöliikeasiasta torjunnan, riitelyn, ahdistuksen ja huolen kautta pikkuhiljaa tasolle, jossa aihe on arkisempi, helpompi ja konkreettisempi esimerkiksi poliittisesti. ”

Ilmastonmuutos on hankala puheenaihe. Mitä mieltä?

Minkälaisia muutoksia ilmastokeskustelussa itse haluaisit nähdä?

”Tavallaan se pitää paikkansa, mutta pelkään, että tuosta ajatuksesta on tullut myös itseään toteuttava ennuste. Asiassa on tavallaan kaksi puolta. Totta kai siinä on paljon tekijöitä, joihin emme ole tottuneet ja jotka tekevät siitä haastavan. Ilmastonmuutoksen laajuus ei istu kauhean hyvin politiikan, liikeelämän tai journalismin lyhytjänteisiin aikaväleihin. Yksittäisten uutismaisten tapahtumien erottaminen ilmastokriisissä voi myös olla vaikeaa. Samalla korjausehdotukset ovat paikoin massiivisudessaan vaikeasti hahmotettavia ja laajuudessaan haastavat

”Haluaisin nähdä paljon läpileikkaavuutta ja monialaisuutta. Ilmastonmuutoksen pitäisi olla esimerkiksi talouskeskusteluissa läsnä ilmiselvästi. Se liittyy myös politiikkaan todella monilla sen alueilla ja sen pitäisi olla politiikassa jatkuvasti läsnä, myös esimerkiksi useampina vaalikonekysymyksinä edustajia valitessamme. On jännä ristiriita, että isointa elinaikamme ilmiötä käsitellään niin vähän. Haluaisin myös päästä eroon siitä, että ilmastonmuutosta käsitellään useimmiten varsinkin journalismissa joko yksilön elämää koskevana lifestyle-juttuna tai

ympäristötiedettä käsittelevänä artikkelina. Moninaisuutensa vuoksi ilmastonmuutosta ei pitäisi rajata omaksi hankalaksi kategoriakseen, niin, että jokaisessa ilmastonmuutosjutussa pitää mainita otsikossa ilmastonmuutos ja että sitä pitää vältellä ja varoa. ” Kenellä on vastuu ilmastonmuutoksen hillinnästä, hallinnasta ja siihen sopeutumisesta?

”Valtavassa aiheessa vastuu jakautuu todella monelle. Kaikki vähänkään realistiset ratkaisumahdollisuudet esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteissa pysymiseen ovat tärkeitä. Maataloutta täytyy uudistaa, yritysten pitää vihertää toimintaansa, valtioiden tehdä merkittävää ja nopeaa hiilenvähennyspolitiikkaa ja tavallisten ihmisten valmistautua muuttuvaan maailmaan. Illuusio yhdestä ratkaisevasta toimijasta, teknologiasta tai sopimuksesta on vaarallinen. Paras ratkaisu on monialainen hillintä ja tietysti se, että näiden kysymysten ratkaisemiseen tähtäävää tiedettä rahoitetaan.” Mikä on keskivertokansalaisen kannalta järkevintä toimintaa tässä ja nyt?

”Keskusteluun osallistuminen ja aiheen esillä pitäminen kaikissa niissä tilanteissa joissa ihminen toimii kansalaisena ja tekee valintoja, esimerkiksi äänestäessä. Olisi tärkeää, että jokainen ajattelisi oman roolinsa ja elämänsä ”uuteen uskoon” ottaen huomioon tämän ajan jossa elämme: kuulumme sukupolveen jonka aikana tehdään isoimmat ratkaisut sen suhteen, onnistutaanko ilmastonmuutosta hillitsemään. Se on meidän elämämme tarina ja vaatii identiteettiemme uudelleenmuotoilua. Valojen sammuttelu tai lentämättä jättäminen ei yksin muuta maapallon tilaa, mutta on tärkeää valmistautua siihen, että moni asiaa tulee luultavasti muuttumaan joka tapauksessa.

Mitä opit kirjaprosessin myötä ilmastonmuutoksesta?

”Sen, ettei meillä ole varaa sulkea yhtään ratkaisua pois. Ihmeellisimpien teknologisten innovaatioidenkin kehittelijät korostivat haastatteluissamme, etteivät he ole ratkaisemassa kuin pientä, oman tonttinsa kokoista ongelmaa ilmastonmuutoksesta. Ajatus muutamasta pääosasankarista teroittui koordinoimattomaksi, mutta yhteen pelaavaksi muurahaisten kuhinaksi. ” Pidätkö itseäsi optimistina vai pessimistinä?

”Olen varmasti pessimisti niiden silmissä, jotka eivät tiedä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista yhtä paljon kuin minä olen viime aikoina oppinut. Esimerkiksi se, että haluan pitää esillä sitä mahdollista kehityskulkua, että luonnonjärjestelmät romahtavat mahdollisesti piakkoinkin ja ettei keikahduspisteen jälkeen ole paljoakaan tehtävissä, näyttäytyy monille varmasti pessimistisenä. Meillä on kiire, ja puhutaan kuitenkin potentiaalisista maailmanlopuista. Käytännössä huomaan, että keskityn ajattelussani positiivisiin viime vuosina tapahtuneisiin muutoksiin, kuten keskustelun valtavirtaistumiseen ja positiivisen muutoksen mahdolliseen nopeuteen. Muutoksen reunaehdot, kuten se, että on ylipäätään muutokseen halukas ja isojen käsitteiden haltuunottoon kykenevä ihmiskunta, saattavat hyvinkin olla olemassa. Se, miten esimerkiksi poliittiset järjestelmät tähän taipuvat tuottaa tietenkin haastetta, mutta tilanne on silti parempi kuin muutama vuosi sitten. Kyllä se mielestäni tekee minusta optimistin, vaikka monet eivät välttämättä yhtyisi tähän arvioon.”

Hanna Nikkanen & työryhmä: Hyvän sään aikana mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. Into Kustannus:2017.

Uljas 8 | 4.12.2017

Refugees facing difficulties to enter the university Refugees in Kuopio who have arrived to Finland few months or more than one year ago, are facing difficulties to enter the university and continue their studies. MAMUEF aims to increase their knowledge of Finnish university studies. - Marie Pignot, text & Rym Salaa, picture

Florian, Marie and Tanja are

helping refugees to integrate them in the university.

AMUEF is a pilot project started in May 2017 to increase the awareness of refugees about university education in Finland. Three exchange students are involved in the project since September and plan to set up a meeting place to connect people with refugee background and Finnish students. “This project was an opportunity to discover new cultures and new people, and above all be active to help these new residents in Kuopio”, tells Florian Herbé, a French exchange student involved in the MAMUEF project. Since the end of September, three exchange students, Tanja Senfter, Florian and me, have met a group of young migrants, for the most of them with a

Uljas 8 | 4.12.2017

refugee background from Syria, in order to find a solution to integrate them in the university. Indeed all of them want to continue their studies and graduate in Finland. “There will be more and more refugees in the coming years and Finland will need people with refugee background in higher professions to understand and face this new population. They share the same story”, says Senfter. Over past few years, Finland has been im-

posed a quota of refugees to host. Many of them are highly educated and want to continue their studies in Finland. But this is not so easy, especially if nobody inform them about the different possibilities to do that. That’s where the MAMUEFproject is trying to help. Csilla Veszteg, one of the people res-

ponsible for this pilot, gathered a group of 28 new refugees and invited UEF staff members and experts from Savonia and Karelia University of Applied Sciences to introduce university education and share knowledge about studying programs and conditions. Student Union was also invited to speak with the group and think of a solution to help them to be more included in the university. Then students and staff members with various cultural and study background came to meet the group to tell their own story, their own way to university in Finland. According to Veszteg: “These were very inspiring motivation talks. If these people succeed in university, our group can succeed too!”

that they feel supported in university, even if they are not yet considered to be students. For that, Herbé, Senfter and me want to set up a meeting place at the university two times per week for two hours. These meetings will be an occasion for new residents to meet Finnish students and practice the Finnish language, which is very useful if they want to enter the university. The idea is also to involve university staff members to help immigrants with administrative work and answer their questions about the university. We invested time and energy to this pilot but after one month we will all move to our home country and do not come back to Kuopio.

Simply, students in university can not do

much to help them but they can ensure

For more information: csilla.veszteg@uef.fi.

Uljas 8 | 4.12.2017

”Vakaumukselliset miehet lähtevät muuttamaan historian suuntaa, mutta pettyvät.

Uljas 8 | 4.12.2017

Ei näillä main voittajaa Antti Tuurin sisällissotaa käsittelevän tuotannon kokonaiskuvassa punaiset ovat työmiehistä muodostuva ryysyläisjoukko ja valkoisten rivisotilailla on heikko taistelumoraali. Kriitikko Pietari Akujärvestä kansakunnan kahtiajakautuminen ja veljesviha ovat nyt ajankohtaisempia teemoja kuin pitkään aikaan. -Pietari Akujärvi, teksti & Mira Asikainen, kuvitus

uurimmasta kansallisesta tragediastamme, sisällissodasta, on kohta kulunut sata vuotta. Antti Tuuri on kotoisin valkoisen Suomen, suojeluskuntien ja Lapuan liikkeen ydinalueelta: Etelä-Pohjanmaalta. Hän on kokenut, arvostettu ja palkittu kirjailija. Suuret kansalliset aiheet eivät ole häntä pelottaneet ja tänä syksynä ilmestyi hänen järjestyksessään viides sisällissotaromaaninsa, Tammikuu 18. Tuurilla ei ole poliittisen sitoutumisen taakkaa harteillaan. Se, mitä Tuuri sanoo sisällissodasta, saavuttaa sellaisiakin lukijoita, jotka eivät aiheesta kertovaan tutkimuskirjallisuuteen koskaan tarttuisi. Sellaisia, jotka eivät jo periaatteesta lue vasemmistolaisten kirjailijoiden teoksia, sisällissotaan sijoittuvia varsinkaan. Tuurin teksti saavuttaa kirjailijan maineen ja persoonan takia erilaisen yleisön kuin satunnainen vuotta 1918 kuvaava teos. Tuurin romaaneista kaksi sijoittuu punaiselle ja kolme valkoiselle puolelle. Aloitetaan kahdesta punaiselle puolelle sijoittuvasta romaanista. Suuri asejuna Pietarista (2006) kertoo Leninin Suomen punaisille kaarteille lupaaman aselastin matkan Pietarista Tampereelle asti. Suuri viljajuna Siperiasta (2009) käsittelee punaisten rautatieläisten tekemää viljanhakumatkaa Uralin taakse. Punaisten puolelta Tuuri on ottanut romaaniensa kertojiksi Eino Rahjan, sotilasjohtajan ja Leninin henkivartijan, sekä hänen isoveljensä Jaakko Rahjan. Suuren viljajunan päällikkö Jaakko oli pikkuveljeään säyseämpi tapaus, mutta punaisen puolen näkyviä hahmoja jo sukunimensä takia. Tuuri kuvaa punaisten johtajia, ei rivimiehen näkökulmaa. Tuurin kertojat ovat vakaumuksellisia kommunisteja. Rahjan veljekset näkevät tapahtumien ytimessä, ettei heidän kaltaisiaan ole paljon. Osa punaisista on paennut ennen kuin sota on edes alkanut. Sotilaiden moraali on huono, mutta jotenkin matkasta selvitään. Suuri asejuna Pietarista loppuu näennäisen onnellisesti, kun juna saadaan tuotua määränpäähänsä. Eino Rahja kokee pienen onnen hetken: ”Pakkanen oli tammikuun lopussa Pietarista lähtiessäni ollut ankara, mutta hellittänyt nyt, ja helmikuun ilta Tampereella oli tähtikirkas ja leuto. Kaupungissa valoja oli sodan takia vähän, ja kaikki tähdet Tampereen yllä loistivat rauhallisina ja kirkkaina. Luulin silloin, että ne johtaisivat meitä toisenlaiseen maailman kuin missä siihen saakka olimme eläneet.” Vain parin kuukauden päästä Tampere luhistuu, 13000 Saksan keisarikunnan armeijan sotilasta nousee maihin Hangossa ja suomalaiset kommunistijohtajat pakenevat Pietariin. Utopia kuolee kehtoonsa. Toisessa romaanissa suuri viljajuna saadaan vaivalloisen

matkan jälkeen Helsinkiin. Matka on kestänyt kauan eikä Neuvostojen maa ole ollut mieltä ylentävä näky: nälkäisiä ihmislaumoja radan varret täynnä, kaikkialla korruptiota ja keinottelua ruualla, ihmiset usein lahjottavissa viinalla ja tupakalla. Suomeen päästään, siitä on vain vähän hyötyä. Kun vilja on perillä, Helsingissä on jo niin kova nälänhätä, ettei 32 viljavaunulla suurta joukkoa

ruokita. Tampere on romahtamassa ja ”sota menossa päin helvettiä”. Tuurin antama kuva punaisista ei ole kaunis. Vakaumukselliset miehet lähtevät muuttamaan historian suuntaa, mutta pettyvät. Työ- ja taistelumoraali ovat heikkoja. Viina, tupakka, ruoka ja naiset menevät usein sotimisen edelle, niin päälliköillä kuin rivisotilailla. On toimivia eliittiyksiköitä ja hyvällä moraalilla eteenpäin pyrkiviä joukkojakin, mutta kokonaiskuvassa punainen armeija on ryysyläisjoukko, jossa taistelee sotaan ajautuneita työläisiä. Moraalista tuomiota ei kuitenkaan anneta. Tuurin punaiset eivät ole pahoja, vaan enemmän punaiselle puolelle ajautuneita, jotka yrittävät selviytyä historian valtavan pyörän pyörähtäessä. Valkoiseen Suomeen sijoittuu Tuurin sisällissotaromaa-

neista kolme. Kylmien kyytimies (2007) on tarina väkivalloin valkoiseen armeijaan pakotetusta kauhavalaisesta uskovaisesta sosialistista. Surmanpellossa (2008) Uusikaarlepyyssä sijaitsevalla valkoisten vankileirillä, jossa pidetään venäläisiä sotilaita, puhkeaa kapina. Se taltutetaan väkivalloin. Tammikuu 18 kertoo valkoisen puolen valmistautumisesta sotaan: sotakoulun perustamisesta Vimpeliin, venäläisten aseistariisunnasta, jääkärivärväyksestä ja aseiden hankkimisesta. Romaanien kertojat ovat Jussi Ketola, jääkärivärväri Ahto Sippola ja 17-vuotias nuori sotilas Pauli Kniivilä. Kertojien puolesta valkoisen puolen kuvaus on moniäänisempää ja monipuolisempaa kuin punaisen, sillä kertojista kaksi on rivimiehiä. Tuuri näyttää vähäeleisellä, toteavalla kerronnallaan, ettei valkoisenkaan puolen sota ollut riemumarssia. Rivisotilailla oli heikko taistelumoraali: jos jostakin löytyi viinaa, sotiminen sai usein jäädä. Ruualla keinottelijoita, ruumiiden ryöstäjiä, sadisteja ja hyväksikäyttäjiä oli. Omien toimiin ei pääsääntöisesti puututtu. Teloitukset saattoivat olla mielivaltaisia ja kohdistua haavoittuneisiin. Kylmien kyytimiehessä jääkärit komentavat Kalevankankaan taisteluissa miehiään eteenpäin ampumalla ja potkimalla. Ihanteellinen puoli tulee esiin romaanissa Tammikuu 18. Rakennusmestari ja jääkärivärväri Ahto Sippola on ollut perustamassa Vimpelin sotakoulua ja johtaa Ylistaron suojeluskuntaa. ”Isänmaan asiaa” on ajettu jo vuosikausia ja nyt itsenäisyys on viimein julistettu. Valkoiset vaikuttavat vielä tässä vaiheessa, ennen varsinaisen sisällissodan alkua, yhtenäiseltä ja jopa onnelliselta joukolta. Sekä Sippola että hänen vaimonsa Aune tuntevat molemmat ylevää onnea siitä, että saavat viimein rakentaa vapaata Suomea. Valkoisten johtajienkin joukossa tällainen ylevyys on kuitenkin harvinaista ja rivimiesten joukossa vielä harvinaisempaa. Tuuri näyttää raadollisen realistisen kuvan: sisällissodassa harvat toimijat ovat liikkeellä puhtain motiivein ja tämä pätee molempiin osapuoliin. Sisällissotaan sijoittuvissa teoksissa kuvataan harvoin sitä, ettei samalla puolella taistelevilla joukoilla välttämättä ole yhteistä kieltä. Tuuri nostaa esiin sen

tosiasian, että vuoden 1918 Suomi ja erityisesti valkoinen armeija on kielten sekamelska. Kaikki eivät puhu suomea. Saksan jääkärit eivät luota ”ryssänupseereihin”. Rivisotilaista ruotsinkieliset ovat vain taistelemassa kommunismia vastaan, suomenkieliset itsenäisen Suomen puolesta. Tuurin teoksissa viittaukset rantaruotsalaisiin sisältävät sekä suomenruotsalaiset sotilaat että ruotsalaiset vapaaehtoiset. Kalevankankaan suurtaistelun jälkeen Kylmien kyytimiehen Ketola korjaa ruumiita ruotsalaisen pataljoonan hyökkäyksen jälkeen: ”Pitkiä, vaaleita poikia ruotsalaiset olivat, ja keuruulaiset muistelivat niiden naureskelleen suomalaispitäjien suojeluskuntalaisille, jotka niiden mielestä olivat matalajalkaisia ja pitkäselkäisiä mongoleja; suomalaisia ei niiden mielestä voinut verrata rantaruotsalaisten pitäjien viikinkeihin. Ruotsalaiset olivat myös puhuneet, etteivät he olleet Suomen puolesta tulleet sotimaan vaan olivat torjumassa bolsevismia Pohjolasta.” Amerikassa siirtolaisena ollut Ketola keskustelee joidenkin ruotsalaisen pataljoonan jäsenten kanssa englanniksi, kun käy ilmi siirtolaisia olevan myös ruotsalaisten joukossa. Asiat ovat sadassa vuodessa muuttuneet vain hieman: yhä nykyisin suomalaiset ja ruotsalaiset löytävät yhteisen kielen englannista. Surmanpellossa vähät suomenkieliset vartijat eivät saa olla vartiossa yhdessä, vaan nämä laitetaan ruotsalaisten pareiksi, jotta he oppisivat ruotsia. Ratkaisussa voi aistia ajan rotuopillista ajattelua: ruotsia puhuvat ovat ylivertaisia germaaneja, suomalaiset alempaa rotua. Toisaalta molempia kieliä puhuvat ovat sentään samalla puolella. Venäläisellä aksentilla puhuvat käsitetään vihollisiksi, vaikka näillä olisi suomalainen perhe. Äidinkieli määritti vuonna 1918 puhujansa etnisyyden. Suomen historian ainoa etninen puhdistus suoritettiin Viipurissa sisällissodan aikaan ampumalla kaikki venäläiset tai sellaisiksi epäillyt. Kaikki Tuurin sisällissotakirjat päättyvät ajallisesti jo keväällä, joten sodan kaikkein kiistellyin aines, valkoisten kuolemanleirit, jää käsittelemättä. Tuurin aiheet tulevat usein kotimaakunnasta ja oman suvun piiristä. Tuurin maakunnassa Etelä-Pohjanmaalla vankileirejä ei ollut ja ehkäpä sukulaisissakaan ei ole ollut punaisen puolen väkeä. Surmanpellossa kuvattavaa tilapäistä vankileiriä ei voi verrata Tammisaareen tai muihin suuriin vankileireihin. Kylmien kyytimiehessä viitataan leirien perustamiseen ja mielivaltaisiin teloituksiin. Vaikeneminen ei siis ole poliittinen ratkaisu, vaan romaanit kuvaavat aikaa, jolloin leirejä ei vielä suuressa mittakaavassa ollut. Ensimmäinen maailmansodan seurauksena Venäjän ja Saksan keisarikunnat lakkaavat olemasta. Tuuri kuvaa pientä Suomea ja sen ihmisiä tempautumassa mukaan suurten historiallisten tapahtumien vyöryyn. Hän kuvaa ihmisten ja eläinten kärsimyksiä sodan keskellä eikä epäröi tuoda esiin niitäkään asioita, joista monet mieluiten vaikenisivat. Kansakunnan kahtiajakautuminen ja veljesviha ovat nyt ajankohtaisempia teemoja kuin pitkään aikaan. Uljas 8 | 4.12.2017

”Tarinat, jotka tulevat täältä meiltä tulevat vain täältä.

Elokuva

Suomalaisilta suomalaisille Yli 500 tuntia kuvattua materiaalia, seitsemän miljoonan euron budjetti, ensi-ilta yhtä aikaa 140 paikkakunnalla ja jo yli 600 000 katsojaa. Tätä kaikkea ja paljon muuta on suurin koskaan tehty suomenkielinen elokuva, Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas. - Laura Väänänen, teksti & Juuso-Valtteri Kivimäki, kuva

unnustan. En ole koskaan lukenut Väinö Linnan klassikkoa tai nähnyt tarinan aikaisempia elokuvaversioita. Voinko siis edes kutsua itseäni todella suomalaiseksi? ”Idea on mielestäni se, ettei tarinan tarvitsekaan olla tuttu”, sanoo ohjaaja Aku Louhimies. ”Ajattelen, että tärkeää on voida

samaistua. Entä jos minä itse joutuisin sotaan? Entä jos tällaista tapahtuisi meidän ajallamme? Ihmiset jotka ovat olleet sodassa eivät ole voineet valita lähtevätkö rintamalle vai eivät, vaan se on ollut ainoa vaihtoehto mitä on ollut”, hän jatkaa. Elokuvan näyttelijäkaartiin on haalittu kaikki Suomen kynnelle kykenevät miehet kuin oikeasti rintamalle konsanaan. Roolitukset on tehty huolella ja harkiten ja kaikki hoitavat hommansa

ammattilaisin ottein. ”Näiden näyttelijöiden kanssa oli todella hienoa työskennellä. Itse kun saa oman joukkueensa valita, niin sitä valitsee tietysti mielestään hyvät. Olen tyytyväinen näyttelijöihin”, toteaa Louhimies. Helppoa näyttelijöille elokuvan kuvaus ei ole ollut. He nukkuivat teltoissa, opettelivat aseiden käyttöä ja valvoivat yöllä kipinävuorossa. ”Kun muu työryhmä lähti juomaan kahvia ja syömään munkkirinkeleitä, jäimme me näyttelijät punnertamaan ja tekemään kyykkyhyppyjä vain sen takia, että kuvissa näyttäisimme tarpeeksi väsyneiltä. Kyllä se jossain vaiheessa vähän kävi psyykkeen päälle”, muistelee Hietasen roolissa nähtävä näyttelijä Aku Hirviniemi. ”Jälkeenpäin elokuvaa katsoessa kuitenkin näkee, kuinka hyvin kaikki tämä on heijastunut roolisuorituksiin. Kyllä se oli veren, hien ja kyyneleiden arvoista”, hän lisää. Nostan hattua näyttelijöiden lisäksi elo-

Ohjaaja Aku Louhimies haluaa katsojan samaistuvan tarinaan.

Uljas 8 | 4.12.2017

kuvan kuvaustiimille, joka on ryöminyt kameroiden kanssa suon ja turpeen seassa näyttelijöiden perässä. Metsässä kävellessä oksat rämpsähtelevät päin kameraa ja katsojan tekee niitä melkein mieli väistellä. Lasse Enersenin musiikki sulautuu yhteen kauniin kansallismaiseman kanssa, jonka puolesta miesten rintamalla kannattaakin taistella. Ylipäänsä tapa, jolla elokuvassa on kuvattu Suomen luontoa vuodenaikojen vaihtelusta metsän pienimpien eläjien huomioimiseen sodan pauheen keskellä, on lumoavaa. Elokuvan taistelukohtaukset tuntuvat todelta. Pommien räjähdellessä puut kaatuvat, maa pöllyää ja turve lentää. Myös äänimaailma saa kohtaukset tuntumaan entistä enemmän aidoilta. Elokuvan erikoistehosteista vastasi brittiläinen ryhmä, joka on ollut mukana tekemässä esimerkiksi James Bond -elokuvia. ”Brittiläiset kaverit olivat todella innoissaan, sillä elokuvaa kuvattiin puolustusvoimien alueella, eivätkä he olleet koskaan aiemmin saaneet missään elo-

kuvassa panostaa dynamiittia yhtä paljon kuin tässä”, Hirviniemi muistelee. ”Nähdessäni elokuvan ensimmäisen leikkausversion kesäkuussa, totesin Joonas Saartamolle miten ihmeellistä on, että meillä tekijöillä on vielä kaikki raajat tallella, leffaa katsoessa pommit tuntuvat tulevan nimittäin todella lähelle. Meillä oli toki todella tiukat turvamääräykset eikä kukaan ollut vaarassa, mutta kyllä se hurjalta näyttää valkokankaalla”, hän jatkaa. Tuntemattomassa sotilaassa on kaikki hyvän elokuvan piirteet: se itkettää, naurattaa, yllättää sekä herättää ajatuksia ja keskustelua. Saliin astellessani hieman jopa hirvitti istahtaa penkkiin tietäen, että filmi tulee kestämään kolme tuntia, mutta ilokseni aika kului kuin siivillä. Elokuvan loppumetreillä olin kiintynyt hahmoihin jo niin paljon, etten olisi halunnut tarinan tulevan päätökseen. Näihin tunnelmiin samaistuu myös Hirviniemi: ”Kun olimme kesäkuussa katsomassa raakaleikkausversiota, oli maagista katsoa sitä, mitä olimme saaneet aikaan. Elokuvaa katsoessa kaikki muu unohtui. Tarina vetää mukaansa ja se on todella mahtavaa”, hän muistelee. Tarina todellisen sodan lailla koskettaa kaikkia vauvasta vaariin. ”On varmaa, että jokainen löytää elokuvasta omansa ja koskettuu hieman eri ihmiskohtaloista”, toteaa Hirviniemi. Louhimiehen Tuntematon sotilas on kaikin puolin suomalainen elokuva parhaimmillaan, jonka katsomista voi lämpimästi suositella aivan kaikille. Sen tekemiseen käytetyt lukuisat työtunnit sekä kotimaisen elokuvan mittapuulla aivan valtava budjetti näkyvät valkokankaalla erittäin laadukkaana lopputuloksena, joka herättää katsojassa paljon sekä tunteita että ajatuksia. ”Vain suomalaiset tekevät suomalaisia elokuvia. Tarinat, jotka tulevat täältä meiltä tulevat vain täältä”, Louhimies toteaa. Tottahan se on. Ja juuri siksi suomalaiset elokuvat usein ovat meille suomalaisille juuri niitä tärkeimpiä.

Punaisen perinnön jäljet

Alina Kuusiston mukaan 1970-luvun korkeakoulua ei voi oikein käsitellä ilman että ottaa huomioon politisoitumisen, joka kuului ajan henkeen.

Joensuussa kaupunkilaisten odotukset yliopistosta elinkeinoelämää tukevana instituutiona joutui törmäyskurssille 1970-luvun yhteiskuntakriittisen tutkimuksen kanssa. Nykypäivänä poliittisuus näyttäytyy yliopistoissa edelleen, mutta nyt markkinaelämän paineena. - Maija Luhtasela, teksti & Juuso-Valtteri Kivimäki, kuva

oensuun korkeakoululle kehittyi 1970-luvulla punainen maine. Perinteisesti oikeistovoittoinen Joensuun kaupunki herkistyi nuoren yliopiston tutkimukselle, johon paikallislehdet kiinnittivät vasemmistolaisen leiman. Kaupunkilaisten unelma sivistysyliopistosta katosi, kun yliopiston tutkimusote asettui yhteiskuntakriittiseksi tutkimukseksi, jonka ensisijainen tavoite ei ollutkaan maakunnan talouselämän tukeminen. Näin todetaan Alina Kuusiston syyskuussa hyväksytyssä väitöskirjassa. Väitöstilaisuus täytti etukäteen varatun salin odottamattomasti niin, että väitöstilaisuus jouduttiin siirtämään suurempaan tilaan. Marraskuussa kerääntyi jälleen seminaarisalillinen ihmisiä kuuntelemaan Kuusiston esitelmää väitöskirjansa aiheesta: Yliopistot ja politiikka – pysyvät asetelmat, muuttuvat merkitykset. Myös nyt paikalla oli monta joensuulaista, ja näköjään paikallishistoria kiinnostaa ihmisiä edelleen. Innoitus Kuusiston tutkimukseen lähti kirjasta Muistin mukaan, jossa käsiteltiin Joensuun korkeakoulun historiaa. ”Olin tehnyt ihan toisenlaisesta aiheesta gradun, mutta sitten minuun otettiin yhteyttä historianlaitokselta Joensuun yliopiston 40-vuotishistoriahankeeseen, johon yliopistotematiikasta piti keksiä joku aihe. Muistin mukaan -kirjassa poliittisuutta oli jo käsitelty ja se kiinnosti eniten”, Kuusisto sanoo. Kun Joensuun korkeakoulu perustettiin 1969, paikkakuntalaisilla oli suuret odotukset. He odottivat korkeakoulun tukevan paikallista kehitystä. Kuusiston tutkimuksessa näkyy kuinka paikallislehdissä, etenkin kokoomustaustaisessa Karjalaisessa, herättiin jo varhain pelkäämään, että tutkimus uudessa korkeakoulussa olikin saamassa vaikutteita yhteiskun-

nallisesta tutkimuksesta, esimerkiksi marxilaisesta koulukunnasta tai moderneista kasvatuskäsityksistä, eikä tutkimuksesta syntynyt välitöntä hyötyä elinkeinoelämälle. Valkoisen kaupungin maineen Joensuussa vasemmistoradikalismi haluttiin pitää etäällä. Kuusiston mukaan 1970-luvun korkeakoulua ei oikein voi käsitellä ilman politisoitumisen huomioimista. ”Ei se niinkään henkilökohtaisella tai laitostasolla näkynyt, mutta kyllähän se oli ihan olennainen osa ajan henkeä.” Miksi punaisen korkeakoulun maine kiinnittyi sitten erityisesti Joensuuhun? Yhtenä syynä tälle Kuusisto näkee juurettomuuden: ”Täällä ei ollut perinteitä, ihmisillä oli silloin kokemus jostain toiselta ajalta lähtevästä Helsingin yliopistosta. Omakohtaista kokemusta ei ollut. On otettava huomioon myös se, että suuri osa yliopiston työntekijöistä oli kotoisin jostain muualta ja saapunut Joensuuhun tekemään töitä yliopistolle. Korkeakoulu ei ainakaan alkuaikoina ollut varsin joensuulainen”, Kuusisto kertoo. Myös ohjaaja Jouko Turkan aiheuttama teatterisota teroitti näkemyksen Joensuun korkeakoulun punaisen maineesta. ”Kyllähän teatterisota erityisesti herkisti näkemään korkeakoulun tilanteen.” Paljon lehdistössä esillä ollut teatterisota toi yliopiston vasemmistoradikaalit piirteet ensimmäistä kertaa esiin ja jakoi kaupungin asukkaat Turkan vastustajiin ja kannattajiin. Sanomalehtiaineiston lisäksi Kuusiston aineistona toimi korkeakoulun silloisen työntekijöiden ja opiskelijoiden haastatteluja. ”Kun keskityin lisensiaatintyössä pelkkään sanomalehtiaineistoon, oli yllättävää, kuinka tärkeäksi

haastatteluaineisto väitöskirjavaiheessa muodostui. Haastattelujen ja sanomalehtiaineistojen välillä oli eroa paljonkin”, Kuusisto jatkaa. Siinä missä sanomalehtiaineisto nosti esiin vasemmistoradikalismin pelon, haastatteluissa ilmi tuli yliopiston sisäinen näkökulma tutkimuksen kriittisyyden tavoitteista. Joensuulaiset vastaanottivat yliopiston modernin elämäntavan vieroksuen. Politisoitumisen pelättiin johtavan kommunismiin. Kun hyvinvointivaltion rakentamisesta tuli yhtä yleisempi päämäärä, sanomalehdistä huokunut huoli vaimeni hiljalleen. Vaikka Kuusisto näkee tilanteen purkautuneen puoluepoliittisesta kontekstista, ei yliopisto edelleenkään ole poliittisesti riippumaton. Tapahtumassa käsiteltiin poliittisuutta myös 2010-luvulla. Avoimessa keskustelussa näkyviin nousi prekarisaation vaikutus, josta on tulossa merkittävä kehityssuunta tulevaisuuden työmarkkinoilla. Siinä missä 1970-luvulla toiselta saatettiin kysyä suoraan puoluekorttia, nykyään puoluepoliittisuuden – ja ehkä ylipäätään yhteisöllisyyden – merkitys on vähentynyt. Esille tuli etenkin valloilla olevan uusliberalistisen aallon vaikutus korkeakouluihin. 2000-luvun piilotetut markkinaihanteet paineistavat yliopistoja. ”Luonnontieteet tai matikka eivät olleet sillä tavalla poliittisia, vaan politisoituminen keskittyi selkeästi yhteiskuntatieteisiin, psykologiaan ja kasvatustieteisiin”, Kuusisto kertoo 1970-luvun tilanteesta. Koska markkinalogiikan paine läpäisee koko yliopiston eri tavalla kuin aiempi puoluelähtöinen poliittisuus, on pohdittava myös aiempaa laajemmin, minkälaisia vaikutuksia sillä tulee olemaan esimerkiksi epäpoliittisina pidetyissä luonnontieteissä. Rakentamisvaiheesta on yliopistossa siirrytty jo eteenpäin, mutta poliittisuus on yhä läsnä. Uljas 8 | 4.12.2017

Kulttuuri

”Vaikka olisikin vähän hukassa, ei se vähennä ihmisen arvoa lainkaan.

Teatteri

Kohtauksia ja ajatuksia elämästä Joensuun kaupunginteatterin nuorten oma näytelmä pohtii elämää, tunteita ja minuutta. Koko näytelmän ydin tiivistyy ajatukseen jokaisen ihmisen tärkeydestä pienistä puutteista huolimatta. - Lotta Pellas, teksti & Johanna Kokkola, kuva

yhyitä kohtauksia arkisista tilanteista, joita elämässä tulee eteen. Tilanteita, joissa olisi voinut toimia toisin, ja tilanteita, joissa joku on tukena: mummoa ei päästetä istumaan bussissa, toista ei kuunnella, koska keskitytään selaamaan puhelinta. Ojennetaan pudonnut lompakko, ollaan tiukoissa tilanteissa samalla puolella.

Muun muassa tätä on Joensuun kaupunginteatterin nuorten esittämä näytelmä Tähtikartta. Näytelmässä pohditaan tavallisia nuoruuteen liittyviä asioita: määritellään, mikä on normaalia tai todetaan, ettei koskaan tulla löytämään ketään. Näyttelijät ovat itse käsikirjoittaneet ja tehneet koreografian näytelmään. Näytelmän on ohjannut yhteisötaiteilija Merja Pennanen. Tähtikartta-näytelmä on osa Joensuun kaupungin

Näytelmä päättyy siihen, että esityksen mukana kulkeneisiin palikoihin kirjoitetut sanat muodostavat samaan aikaan

lohduttoman ja lohdullisen ajatuksen.

Uljas 8 | 4.12.2017

teatterin monikulttuurista Tähtikartta 2017 -hanketta, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä tämän hetkisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta. Yhdessä kohtauksessa käsitellään muun muassa ennakkoluuloja. Tyttö kertoo kaverilleen pelästyneenä, että joku seuraa häntä, vaikka tosiasiassa tyttö on pudottanut lompakkonsa, jonka saa takaisin. Reilun puoli tuntia kestävän näytelmän kohtauksista monissa on taustalla ajatus välittämisestä, siitä että joku seisoo kanssasi samalla puolella. Tästä hyvä esimerkki on oppitunti, jossa yksi oppilas on muiden luokassa olevien kanssa eri mieltä. Oppilaan mielipiteelle nauretaan ja hän lähtee ulos luokasta. Hetken kuluttua yksi ryhmästä menee perään ja kohta näyttämön takana olevalta kankaalta heijastuu kaksi varjoa. Yksinkertaisen lavastuksen hienoimpia elementtejä on juuri kangas, joka laajentaa näytelmässä käytettyä tilaa hienosti, kun kankaalle heijastuvat varjot jatkavat tarinaa. Näytelmä koostuu lyhyistä kohtauksista, joissa jokaisessa on pääosassa eri henkilö. Näytelmässä ei ole kohtauksesta toiseen etenevää tarinaa, vaan jokainen kohtaus on oma tapahtumansa tai hetkensä. Lavastuksessa käytetyt palikat, jotka ovat yhdessä kohtauksessa bussin penkkejä ja toisessa kukkakaupan hyllyjä, sitovat näytelmää yhteen. Roolit vaihtuvat kohtauksesta toiseen sujuvasti, mutta kokonaisuus hajoaa hieman siihen, että kohtaukset eivät liity toisiinsa. Tähtikartta-nimestä sanotaan teatterin nettisivuilla: ”Se on se kartta, jonka avulla voi suunnistaa, jos on vähän hukassa, niinku nykyaikana aika moni on.” Esitys päättyy siihen, että koko näytelmän läpi mukana kulkeneisiin palikoihin kirjoitetut sanat muodostavat lauseen: ”Mitä pienistä puutteista lukua: Me olemme kaikki tähtien sukua.” Yhdessä lainaukset muodostavat samaan aikaan lohduttoman ja lohdullisen ajatuksen: vaikka olisikin vähän hukassa, ei se vähennä ihmisen arvoa lainkaan.

Ravintola

Kuplassa Kuopiossa

Irakilaisia makuja Laiturilla

Kupla on moniulotteinen esitys yhteiskunnallisista normeista, ulkonäköpaineista ja minuuden muutoksista. Näytöksessä voi yhdestä tekstistä nähdä neljä erilaista tulkintaa, jotka esitetään samanaikaisesti eri huoneissa. Katsoja saa itse valita kävelemällä huoneiden välillä, minkä kuplan haluaa katsottavakseen. Kuplan voi kokea kipeänä tai kepeänä, valitsemastaan reitistä riippuen. Liikkuva teatteri Kepsutin esityksen voi käydä katsomassa Kuopion Raittiustalolla 9. tai 10. joulukuuta.

Ravintola Shaku Makua pyörittävän osuuskunnan tavoitteena on maahanmuuttajien osallisuuden edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa. - Venla Okkonen, teksti & Risto Takala, kuva

Joylu saapuu Joensuuhun Itä-Suomen yliopiston kuoro Joy tuo joulun Carelia-saliin Joensuussa tiistaina 12. joulukuuta. JOYLU-nimeä kantava konsertti tuo perinteiseen tapaansa esille niin jouluklassikoita kuin modernimpiakin kuoroteoksia. Kuoro ottaa konsertissa haltuunsa muun muassa Sibeliuksen joululauluja, sekä Club for Fiven ja Pentatonix-yhtyeen tuotantoa. Kuoroa johtaa Mari-Annika Heikkilä. Lipun voi ostaa ennakkoon 11.12. saakka Carelicumista.

Sotamiesten elämää Kuopiossa

Ravintolan idea on syntynyt ja kehittynyt yhteistyössä suomalais-irakilaisin voimin.

avintola Shaku Maku tarjoaa lauantaisin vegaanista irakilaista ruokaa Kulttuurikahvila Laiturilla Joensuun juna-aseman vieressä. Lämpimien ruokien, kuten falafelien, buraq-rullien ja pitaleipien lisäksi tarjolla on jälkiruokia ja juomia. Shaku Makua pyörittää Marie Okkosen ja Heljä Hietalan luotsaama osuuskunta Flipped Integration, jonka he ovat perustaneet tavoitteenaan maahanmuuttajien sekä turvapaikanhakijoiden työllisyyden ja osallisuuden edistäminen. Ravintola on ensimmäinen osuuskunnan puitteissa käynnistetty projekti, ja ruuat valmistuvatkin keittiössä Irakista lähtöisin olevien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden voimin. Heljä Hietalan mukaan kipinä osuuskunnan perustamiseen syntyi puolitoista vuotta sitten yliopiston järjestämällä kurssilla, jossa tavoitteena oli liikeidean kehitteleminen. Vapaaehtoisena turvapaikanhakijoiden kanssa työskennellyt Hietala ehdotti kurssilla ideaa Marie Okkoselle, ja pian mukaan otettiin myös Hietalalle tuttuja irakilaisia nuoria miehiä. “Ensimmäisenä projektina meille tuli tämä Shaku Maku -ravintola, siksi että pojille kaikista luontevin yrittämisen muoto on ravintolan pitäminen”, Hietala kertoo. Ravintolan idea on syntynyt ja kehittynyt yhteistyössä suomalais-irakilaisin voimin. “Tämä on muodostunut sen mukaan mitä pojat ovat halunneet laittaa tänne, ja me ollaan mietitty miten se voisi toimia suomalaisten kanssa.” Jatkossa Flipped Integration -osuuskunnan puit-

teissa olisi tarkoitus toteuttaa muitakin projekteja, joiden johtoajatuksena toimisi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden työllistymisen edistäminen.

“Paras tapa sopeuttaa ihmiset Suomeen on ottaa heidät osaksi yhteiskuntaa ja yhteiskunnan toimintoja ja antaa se rooli vaihteeksi heille, että he olisi niitä aktiivisia sopeutujia ja pääsisivät heti tekemäänMaahanmuuttajissa on Suomessa paljon potentiaalia, joka ei ole käytössä”, Hietala sanoo. Mahdollisuudet erilaisten projektien toteuttamiseen osuuskunnan puitteissa ovat käytännössä rajattomat, kunhan toiminta on kannattavaa ja maahanmuuttajia sekä turvapaikanhakijoita työllistävää. Hietalan mukaan palaute on ollut kannustavaa, ja esimerkiksi yrittäjät ovat ilmaisseet kiinnostuksensa palveluiden ostamiseen osuuskunnalta. Ravintolan kokkina työskentelevän Mohammed Fayekin mukaan parasta ravintolassa työskentelyssä on irakilaisen ruuan tekeminen. Fayek suosittelee maistamaan ravintolassa erityisesti mausteisia falafeleja ja siirappista jälkiruokaa baklavaa. Unelmana hänellä on ravintolatoiminnan jatkaminen ja laajentaminen: “Haluamme oman irakilaisen ravintolan, joka on auki viikon jokaisena päivänä.” Ravintola on Hietalan mukaan otettu hyvin vastaan,

mutta matka on vasta alussa. “Nyt pitää katsoa että miten tämä tässä jatkuu, onko samanlainen suosio ja mitä kaikkea pitää fiksata”, Hietala kertoo. Joensuun kaupunki sinetöi alkusyksystä kulttuurikahvila Laiturin kohtalon päätöksellään rakennuksen purkamisesta. Näillä näkymin Shaku Maku saa toimia Laiturin tiloissa jouluun asti, ja uusi tila ravintolalle onkin haussa. “Jos jostain löytyisi tila, joka olisi vaikka yhden päivän viikosta tyhjillään, pojilla riittäisi kyllä intoa tehdä.” Osuuskunta toivottaa myös uudet tekijät tervetulleiksi mukaan toimintaan ja antaa mielellään lisätietoa esimerkiksi Facebook-sivuillaan.

VB-valokuvakeskuksen uutuusnäyttely tuo esiin tunnetun Jänisten suvun rintamakuvia. Kamera aseena – Jänisten rintamakuvia -näyttely kertoo suomalaisesta sotavalokuvauksesta, sen tarkoituksesta, tekniikasta ja kuvaajien omasta kokemuksesta. Esillä on kahden sotavalokuvaajina toimineiden veljesten, TK-kuvaajan Pauli Jäniksen ja ilmavoimien valokuuvajan Tuttu Jäniksen ikuistamia sotahetkiä. Näyttely on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja se on avoinna 7. tammikuuta asti.

Improilua Joensuussa Improvisaatioryhmä Päästä irti – Irti Päästä järjestää vuoden viimeiset Musa improt tiistaina 12. joulukuuta. Improvisoituja musiikkiesityksiä synnytetään yleisön heittämistä aiheista Joensuun Teatteriravintolassa. Improvisaatioryhmä koostuu Joensuun Kaupunginteatterin näyttelijöistä, ääni- ja valomiehistä ja muusikoista. Nauruhermoja voi käydä kutittelemassa maksutta.

Glögibaari Kuopiossa Ensimmäistä kertaa järjestettävä Joulun Loimu -tapahtuma tuo jatkoa Kuopion streetfood-katukuvaan. Glögin ja jouluisen katuruoan ympärille rakentuva tunnelmallinen tapahtuma järjestetään Kuopion kävelykadulla 15.–16. joulukuuta. Jouluista ruokaa tarjoavien katukojujen lisäksi alueelle rakennetaan lämmitetty, tunnelmalliseksi somistettu tapahtumateltta, jossa voi nauttia ruoka-annokset ja hörppiä glögiä.

Artistit ja kultturitoimijat kampuskaupungeissa! Demot ja tiedotteet: toimitus@uljas.net Uljas 8 | 4.12.2017

Opiskelijoiden verta tarvitaan Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta on lähtenyt mukaan Veripalvelun Suomi 100 -haasteeseen. Kuopiossa verenluovutukseen voi mennä Veripalvelun aukioloaikoina, kun taas Joensuussa ja Savonlinnassa verenluovutus on vaikeampaa vakituisen verenluovutuspisteen uupuessa. - Jenni Kuosmanen, teksti & Mira Asikainen, kuvitus

uomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu haastaa yritykset, yhteisöt ja oppilaitokset luovuttamaan verta. ISYY on yksi haasteeseen tarttuneista. Ajatus jonkinlaisesta verenluovutuskampanjasta oli kuitenkin jo itänyt opiskelijoiden keskuudessa. ”Idea verenluovutustempauksesta lähti ensin opiskelijoilta itseltään. Otin sitten yhteyttä Veripalveluun, ja heillä olikin jo tempaus, jonka tarkoituksena on kerätä 10 000 verenluovuttajaa tänä vuonna”, kertoo ISYY:n hallituksen sosiaalipoliittinen ja kehitysyhteistyövastaava Heidi Turunen. Verenluovutukseen voi mennä opiskelijaryhmänä tai

yksinkin. ”Esimerkiksi ainejärjestöt voivat perustaa omia veriryhmiä ja käydä luovuttamassa. Ainejärjestöt voivat sitten haastaa muita ainejärjestöjä luovuttamaan”, kertoo Turunen. Kuopiossa ensimmäiset verenluovuttajat ovat jo tarttuneet haasteeseen. Turunen toivookin mahdollisimman monen käyvän luovuttamassa. ISYY haluaa pitää tietoa yllä verenluovutuksen tärkeydestä. ”Etenkin täällä Joensuussa ja Savonlinnassa on haastavaa, kun ei ole omaa verenluovutuspistettä, joka olisi joka arkipäivä auki. Sitä suuremmalla syyllä halutaan kannustaa terveitä opiskelijoita luovuttamaan verta. Se on kuitenkin semmoinen asia, joka saattaa unohtua. Aina kun on mahdollisuus, kannattaa luovuttaa”, Turunen muistuttaa. Turusen mukaan ISYY:n tavoitteena on jatkaa haastetta tulevaisuudessa eli kannustaa opiskelijoita verenluovutukseen haasteen jälkeen. ISYY haastaa opiskelijaryhmiä liittymään VeriRyhmään

”Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta” tai perustamaan oman ryhmän. Ryhmän voi perustaa Veripalvelun kampanjan nettisivuilla. Opiskelija voi käydä verenluovutuksessa yksin, jolloin voi kertoa luovuttavansa Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan nimissä. Veripalvelu palkitsee vähintään 10 luovutusta tehnyttä luovuttajaryhmää Suomi 100 -kunniakirjoilla ja eniten luovutuksia tehnyttä ryhmää Punaisen Ristin hätäensiapukurssilla. Myös kaikki VeriRyhmät osallistuvat lukuisten lahjakorttien arvontaan. Joensuussa voi käydä luovuttamassa torstaina 7.12 kello 12–17 Pääkirjaston Muikkusalissa. Savonlinnassa voi luovuttaa keskiviikkona 20.12 kello 12.30–17.30 Linnalassa. Kuopiossa voi luovuttaa verta Veripalvelun aukioloaikoina. Tarkemmat ohjeet verenluovutukseen ja VeriRyhmän perustamiseen löytyvät ISYY:n ja Veripalvelun kampanjan nettisivuilta.

Uljas 8 | 4.12.2017

ISYY:LLÄ ON ASIAA TAPAHTUU

Tapahtumat

ISYY:n itsenäisyyspäivän tapahtumat Joensuussa ja Kuopiossa

Kaikki kampukset:

Kuopio: 4.12. Vegaaniset jouluherkut -kokkausilta,

6.12. ISYY:n toimistot on suljettu

Ca 401 (opetuskeittiö)

8.12. ISYY:n edustajiston kokous klo 18, AU100

4.12. Suolan yhteiskristillinen rukoushetki klo

lioppilaskunta järjestää Joensuussa 6.12. perinteisen itsenäisyyspäivän soihtukulkueensa. Kulkue

Joensuu

16, Studentian kappeli

lähtee liikkeelle klo 16 ISYY:n kampustoimistolta Haltialta (Yliopistokatu 7). Osallistujia pyydetään

18.12.2017–7.1.2018 ISYY:n toimistot ovat

6.12. Sankaripuiston kunniavartio ja soihtu-

saapumaan paikalle klo 15.45. Kulkue etenee keskustan läpi sankarihautausmaalle, jossa alkaa juh-

joululomalla ja leipäjakelu tauolla

kulkue, lähtö klo 8 Kuopion kansalaisopistolta

latilaisuus klo 16.20. Tilaisuudessa esiintyy Itä-Suomen yliopiston kuoro Joy ja siellä kuullaan myös

(Puistokatu 20) Joensuu:

6.12. Itsenäisyyspäivän vastaanotto Lukemalla

4.12. MTG-killan kokoontuminen klo 15–18,

klo 18, Lukema (Yliopistonranta 3)

Soihtukulkue on avoin kaikille ja siihen voi liittyä myös matkan varrelta. Pue ylioppilaslakki päähäsi ja lämmintä

Haltia 2. krs. kokoustila

7.12. Hyvät Kuvat: Your name (Kimi no na wa)

yllesi, mutta jätätähän haalarit tällä kertaa kotiin.

5.12. Väittelyä englanniksi klo 17, Aurora 202

klo 17.30 ja 20, Kino Kuvakukko (Vuorikatu 27)

(Järj. Joensuu Debate Society)

9.12. SYKETTÄ syyskauden päätös - Christmas

6.12. ISYY:n toimistolla (Haltia, Yliopistokatu 7)

Carneval klo 11–17, Opistotien liikuntasali

glögiä soihtukulkueeseen osallistuville klo 15

14.12. Rakkautta & Anarkiaa extraelokuva,

ISYY ei järjestä Kuopiossa tänä vuonna omaa itsenäisyyspäivän soihtukulkuettaan, vaan osallistuu Suomen juh-

6.12. Itsenäisyyspäivän soihtukulkue, lähtö

Kino Kuvakukko (Vuorikatu 27)

lavuoden kunniaksi opiskelijoiden Suomi 100 -tekoon, eli Sankaripuistossa pidettävään kunniavartioon ja siihen

ISYY:n toimistolta (Haltia, Yliopistokatu 7) klo 16

15.12. 1st. Innovation Arena - Day for Thinkers

liittyvään soihtukulkueeseen. Soihtukulkue kokoontuu klo 8 Kuopion kansalaisopiston päärakennuksen edessä

6.12. ISYY:n toimistolla ei leipäjakelua

and Doers klo 9–16, Medistudia

(Puistokatu 20) ja lähtee liikkeelle 8.20 kohti Sankaripuistoa. Kunniavartioon voi ilmoittautua Pohjois-Savon liiton

7.12. Verenluovutustapahtuma klo 12–17,

sivuilla: www.pohjois-savo.fi/kunniavartio.

Kirjasto/Muikkusali (Koskikatu 25)

Savonlinna:

10.12. Suomi As. Oy etsii suomalaisuuden

20.12. Verenluovutustapahtuma klo

Itsenäisyyspäivän iltaa juhlistetaan Kuopiossa Itsenäisyyspäivän vastaanotolla Lukemalla (Yliopistonranta 3). Pue

ydintä klo 16, Väen Talo (Järj. Joensuun ylioppi-

12.30–17.30 Linnala (Sotilaspojankatu 7)

päällesi siistit vaatteet ja tule nauttimaan seinälle heijastetuista Linnan juhlien vastaanotosta sekä glögistä klo 18

lasteatteri)

alkaen.

11.12. MTG-killan kokoontuminen klo 15–18,

POKAn sekä ISYY:n edustajien puheet.

Ennen kulkuetta ISYY tarjoaa siihen osallistujille lämmintä glögiä klo 15 alkaen ISYY:n toimistolla.

Haltia 2. krs. kokoustila 12.12. Väittelyä englanniksi klo 17, Aurora 202 (Järj. Joensuu Debate Society)

AINEJÄRJESTÖT KAMPUKSILLA ISYY:n lihalla

Dentina ry on ”hampaiden” asialla

Kuopion uusi kv-asioiden ja hallinnon koordinaattori Annika Rajasalo

kamme toimintaa. Tärkeä agenda näin ainejärjestömme näkökulmasta on myös monenlaisen mukavan toiminnan järjestäminen kaikkien jäsentemme

ISYY:tä ei olisi ilman aktiivisia toimijoita. Palstalla esitellään kuukausittain yksi tekijä. Vuorossa ISYY:n uusi kv-asioiden ja hallinnon koordinaattori Annika Rajasalo.

tarpeet huomioiden. Näiden asioiden edistämiseksi valitsemme vuosittain 10-päisen hallituksen sekä muutamia toimihenkilöitä. Tiiviissä ainejärjestössämme yhteistyön voimaa riittää sen lisäksi muutenkin kuin pienessä kylässä, joten talkoohengellä saamme

onnistumaan niin koulutuspoliittisten ongelmien rat-

len Annika Rajasalo ja toimin kansainvälisten

kaisut kuin isommat juhlatkin. Olemmekin viettäneet

asioiden ja hallinnon koordinaattorina ISYY:n

denttariporukalla monta ikimuistoista reissua sekä

toimistolla Kuopiossa.

iltamaa.

Olen valmistunut Tampereen yliopistosta, jossa myös Poikkitieteellisyyden tärkeyttä ei Dentinassa ole

työskentelin yliopiston kv-palveluissa sekä ylioppilas-

niin ikään unohdettu. Teemme kattavasti yhteis-

kunnan kv-valiokunnassa useamman vuoden. Toiveeni

työtä Kuopion muiden ainejärjestöjen kanssa, mm.

ja tavoitteeni on kehittää koordinaattorin tehtävän

entina ry on Itä-Suomen yliopiston ham-

liikuntavuorojen ja tapahtumajärjestelyiden osalta.

toimenkuvaa ja sisältöä sekä monipuolistaa kansainvälis-

Kuka: : ISYY:n kansainvälisten asioi-

maslääketieteen opiskelijoiden ainejärjes-

Opiskelijamme järjestävät myös poikkitieteellisiä ja

tymismahdollisuuksia.

den ja hallinnon koordinaattori

tö. Olemme pieni mutta pippurinen, vain

jo perinteeksi muodostuneita Palapelit-bileitä, jotka

150 jäsenen kattaus tulevia legotohtoreita

vetävät niin tanssilattiat kuin sitsipöydätkin täyteen

Kansainvälistyä voi kotimaassa ja kotikampuksellakin,

den palveluiden tuottamisesta

useita kertoja vuodessa.

esimerkiksi lähtemällä mukaan kansainvälisten kerhojen

ja kv-yhteistyön kehittämisestä

toimintaan ja vaikkapa tiedottamalla oman ainejärjestön

Kuopion kampuksella sekä ISYY:n

tai kerhon tapahtumista myös kv-opiskelijoille.

hallintoon liittyvistä asioista, kuten

eli yliopistolla puhuteltaen ”hampaita”. Silti olemme

Mitä: : Vastaa mm. kv-opiskelijoi-

näkyvä joukko tapahtumien katukuvassa yllämme mustat haalarit, joita koristaa valkoinen sivutasku.

Annika Rajasalo

Pyrimme myös hyvään yhteistyöhön alan opiskelijoiden kanssa poikki Suomen vahvistaen kollegiaalisuut-

tilavarausten teosta ja tapahtumien

Yksi suurin prioriteettimme on valvoa jäsentemme

ta kutsumalla heitä vierailuille tänne Savon mualle ja

Jos kansainvälistyminen kiinnostaa, ota yhteyttä, yhdessä

järjestämisestä.

etuja opiskelurintamalla sekä kehittää opetusklinik-

tietysti käymällä itse muissa kaupungeissa visiiteillä.

voimme kehittää kansainvälisemmän kampuksen!

Missä: Kuopion kampuksella

Joensuun toimisto Yliopistokatu 7, Haltia 2.krs 80100 JOENSUU toimisto.joensuu@isyy.fi 050 341 6346

ma, ti to pe

10-15 10-15 10-13

Kuopion toimisto Yliopistonranta 3 70211 KUOPIO jarjestoasiantuntija@isyy.fi 044 576 8419

ma, ti to pe

10-15 10-15 10-13

Savonlinnan toimisto Kuninkaankartanonkatu 7 57101 SAVONLINNA toimisto.savonlinna@isyy.fi 044 576 8430

ma-to pe

10-15 10-13

ISYY:n verkkosivut: www.isyy.fi, Facebook: www.facebook.com/fbISYY, Instagram: @isyyuef, Twitter: @ISYYH Wiikko-Ärsyke: ISYY:n kampuskohtainen viikkotiedote suoraan sähköpostiisi. Lisätietoja: tiedotus@isyy.fi, sivun toimitus: tiedotussihteeri Heljä Koistinen

Uljas 8 | 4.12.2017

Kolumni | Verkostoituminen

Välitä, älä verkostoidu

Verkostoitumisesta on tehty yliopistomaailmassa suorittamista. Sitä painotetaan luennoilla ja sen perään kysellään milloin missäkin – oletko juuri sinä verkostoitunut tulevaisuuden kollegojesi kanssa? Kysymyksen taustalla tuntuu olevan oletus viikoittaisesta juhlimisesta ja osallistumisesta ainejärjestön hallitukseen, johon jokainen riviopiskelija ei edes mahdu. Verkostoitumiseen liitetty teennäisyys aiheuttaa monelle oksennusrefleksin. Sen ei pitäisi edes mielikuvissamme olla teennäistä hyvän päivän tuttujen haalimista, vaan aitoja kohtaamisia erilaisten persoonien kanssa. Tästä huolimatta koen huonoa omatuntoa, kun en taaskaan lähtenyt juhlimaan muiden mukana. Kotona kuumennan kupillisen glögiä, tiputan rusinat pohjalle ja olen salaa vähän kateellinen opiskelijoille, jotka innosta puhkuen jaksavat juhlia viikosta toiseen. Ei kuitenkaan ole oikeaa tai väärää tapaa tutustua ihmisiin ja joukkoon voi kuulua myös ilman säännöllistä viinin litkimistä. Kosteassa opiskelijakulttuurissa tämän muistaminen tuntuu välillä vaikealta.

ta, esimerkiksi syksyisenä iltapäivänä syöksyessäni yliopiston bussipysäkille, kirjoitettuani blogiini onnellisuudesta ja tehdessäni nestehukkaa tunkkaisessa turistibussissa. Näissä hetkissä en ole odottanut tutustuvani yhteenkään uuteen ihmiseen ja juuri silloin se usein tapahtuu. Kuin huomaamatta olen taas keskellä äärimmäisen mielenkiintoista keskustelua! Käsitteenä verkostoituminen tappaa vilpitön-

tä iloa, joka uusien tuttavuuksien luomiseen liittyy. Siitä huokuu ajatus, että muut ihmiset nähdään kylmästi objekteina, joiden tarkoitus on vain tukea omaa tulevaisuuden työllistymistä. Ei ole ihme, että sanaan liitetyt ikävät mielikuvat aiheuttavat monelle kylmiä väreitä. Kun nämä mielikuvat riisutaan, voidaan rauhassa keskittyä olennaiseen: kohtaamaan lämmöllä vieras ihminen. Todellisuudessa aidon välittämisen aistii ja sille perustuvat ihmissuhteet kantavat hurjan paljon pidemmälle. Viimeistään nyt on aika unohtaa kylmä oman edun tavoittelu verkostoitumisen taustalta. Keskitytään sen sijaan nauttimaan aidommin uusista kohtaamisista – tapahtuivat ne sitten arkisemmin yliopiston ruokalassa tai vuoden övereimmissä pikkujouluissa!

Yhden leppoisan koti-illan päätteeksi vihdoin

ymmärrän sen. Vaikka juhliminen jää vähemmälle, olen verkostoitunut. Tunnen hyvin erilaisia ihmisiä eri aloilta ympäri maailmaa. Moniin näistä olen tutustunut hyvin sattumal-

Roosa Tähtinen Kirjoittaja opiskelee sosiaalitieteitä, ja juttelee tuntemattomille bussissa.

Levy | Lasten leikkiä

LET’S BESSERWISSER!

- Itäinen Turhan Tietäjä

Tee aivotöksyjä lisäämällä viivalle maantieteellinen paikka. Suluissa kirjainten määrä.

A) Ismon ja Ilkan perustama keski-ikäisten rokkareiden ranchi nimettiin _________ilaksi. (10) B) Seiskan juo _____ kot yhtyivät ja aloittivat h _____ tsan levittämisen. (6,5)

Kuka opiskeli 1908-1912 Göttingenissä ja Berliinin Kaiserin Auguste Victoria Hausessa? Väitteli Suomessa tohtoriksi joulukuussa 1913; suoritti lisensiaatin tutkinnon jälkeenpäin vuotta myöhemmin. Tämä lienee johtunut kollegoiden pidättyväisyydestä Saksan tutkimusten suhteen. Koki saaneensa myönteistä kritiikkiä Saksassa ja palasi sinne. Vaikka oli vihollismaan kansalainen, hän sai jatkaa tutkimustyötään Saksassa. Vuonna 1919 hän sai Heubnerin palkinnon, joka annettiin neljän vuoden välein parhaasta saksankielisestä tutkimuksesta – siis erään tieteenalan merkittävä palkinto. Dosentiksi Helsingin yliopistoon vuonna 1919. Kansainvälisen maineen ansiosta hän sai tarjouksia Yhdysvalloista asti. Suomessa päätettiin pitää mies maassa. Hän sai ylimääräisen professuurin vuonna 1921. Kehitti suomenkielistä opetusta ja alansa suomenkielisiä termejä. Hänestä tuli Helsingin yliopiston professori vuonna 1925. Täytti sata vuotta 27.10.1987. Tuona päivänä hänen kunniakseen julkaistiin postimerkki. 1) A.I. Virtanen. X) Väinö Auer. 2) Arvo Ylppö.

Mikä vuosi? Palestiinalaiset aloittavat Intifadan. Pakistanissa Benazir Bhutto nousee valtaan. Maggiesta tulee Ison-Britannian 1900-luvun pitkäaikaisin pääministeri. ”Yippee-ki-yay, motherfucker” – Bruce Willis mesoo Die Hardissa. Alankomaat voittaa jalkapallon Euroopan mestaruuden. Steffi Graff tekee Golden Slamin eli voittaa kaikki neljä suurturnausta ja olympialaisten kultamitalin tenniksen kaksinpelissä. Ilmailun puolella pari iso jytkyä: Lockerbiessä losahtaa oikein kunnolla; Persianlahdella amerikkalainen sotalaiva ampuu alas iranilaisen matkustajakoneen. 1) 1984. X) 1988. 2) 1992.

Paluu lapsuuden radionauhoituksiin

4 5

Kolmannen kysymyksen vuonna länsisaksalaisessa lentotukikohdassa pidetyssä ilmailunäytöksessä tapahtuu yhteentörmäys, jossa kuolee 70 ihmistä: ”… Ein Mensch brennt … Fleiscgeruch lieg in der Luft … Ein kind stirbt …” Mikä paikkakunta?

1) Rammstein. X) Mannstein. 2) Hoffenheim.

uperradio on lasten musiikkialbumi, joka on suunnattu sekä lapsille että aikuisille. Joensuulaislähtöinen 34-vuotias Ville Karttunen on luonut albumin, jossa hän on innostunut luomaan lämminhenkisen levyn lapsuuden leikeistä. Siitä löytyy sekä musiikkia että puhetta. Superradio on Ville Karttusen ensimmäinen omalla nimellä julkaistu lastenmusiikkilevy. Karttunen on tehnyt uraansa Ukkosmaineessa ja Hullut Hattuset -yhtyeessä. Kartunen soittaa levyllä muun muassa erilaisia kitaroita, bassoa, mandoliinia, kosketinsoittimia, huuliharppua ja tamburiinia sekä laulaa. Rumpuja kappaleissa Superradio, Ajelulaulu, Huutomerkki, Idän pikajuna sekä Sysimetsän synkät varjot soittaa Joni Leino, joka myös äänitti rummut. Kaikki levyn kappaleet ovat Karttusen säveltämiä, sanoittamia ja sovittamia. Levyn masteroi Hannu Hattunen Vintti-studiolla Joensuussa.

Aloita p-kirjaimella. A) Kreikan mytologian henkilö, joka varasti tulen jumalilta. Rangaistukseksi Zeus kytki hänet kallioon. Joka päivä kotka nokki hänen maksansa, joka kuitenkin kasvoi entiselleen öisin. B) Edelliseen tapahtumaan liittyvä martta, jolla oli ruukku, joka sisälsi maailman kaikki härdellit, vaivat ja vitsaukset. Zeus teki källin ja kielsi häntä edes raottamasta ruukun kantta, olleen varma näin kuitenkin tapahtuvan. C) Henkinen rakkaus miehen ja naisen välillä. Siis epäeroottinen. Nimessä esiintyy antiikin filosofi. D) Sotavoitto, jossa voittajan menetykset ovat niin suuret, että voitosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Nimitys tulee Epeiroksen kuninkaasta, joka voitti roomalaiset kahdessa taistelussa 280 eaa. ja 279 eaa. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Jos vielä voitamme roomalaiset taistelussa, olemme tuhon omat.” E) Viisauden jumalatar, Zeuksen tytär, tieteiden, taiteiden ja Ateenan suojelijatar. F) Edellisen jumalattaren temppeli Ateenaan Akropoliilla.

Nimi 1

Ville Karttunen teki levyn radio-ohjelman Nina Simonen

muotoon. Kuva: Tomi Palsa.

Sivun 30 Besserwisserin oikeat vastaukset: 2 1 X 2 1 Uljas 8 | 4.12.2017

Oikeat vastaukset sivulla 24.

JOULUKUUSSA 2017:

KE 6.12.

TO 7.12. PE 8.12. LA 9.12.

KE 13.12. TO 14.12. PE 15.12.

FREESTYLE OR DIE PIKKUJOULUT: LIVE KAJO SADISTIK FOREST, RAVAGE MACHINERY, DIPHTERIA (CZ), 6€ STEREO TERROR DJ´S JOULUDISCO

LA 16.12.

PUKKIKLASSIKKO KUOPIO:

TO 28.12.

PIETARINKADUN OILERS VS. KIME4KIDS JATKOBILEET, 15€ TILHET, PAJUT & MUUT, 5€ RAJA, 6€ PARIISIN KEVÄT, 16€

TO 21.12. PE 22.12. SU 24.12. MA 25.12. TI 26.12.

PE 29.12. LA 30.12. SU 31.12.

HENRY´S DISCO INFERNO SOUL VALPIO, 6€ HUORA, 6€ HENKAN JOULUAATTO HENKAN JOULUJUHLA PECU CINNARIN MUISTOJAMIT TORCHIA, HAUTAJAISYÖ, FUNERAL HOME, 5€ KAURIINMETSÄSTÄJÄT, 8€ JONTTI&SHAKA, 7€ TURMION KÄTILÖT+STEREO TERROR DJ´S TERROR DISCO, 20€

ENNAKKOLIPUT: HENKKA, LUKEMA, cafeSAVOTTA JA LIVETO.fi SHOWTIME: ARKISIN 22:00 & VKLOPUT 23:00

nna i o v a ä n i h y p Myös joulupäivä 19-04! joka ikinen KUOPIO

OPISKELIJA YSTAVALLISTA JUHLINTAA! TALON VIINI 11€

KARAOKEHUONE

75 cl plo (12%) Voimassa 31.12.2017 saakka.

Voit laulaa pop- karaokea aina kun Apteekkari avoinna.

DJ JOKA ILTA

TORSTAISIN LIVE-MUSAA!

ARKI EROTTAA, AMARILLO YHDISTÄÄ Opiskelijakortilla

Á LA CARTE ANNOKSISTA

–10%

VOIMASSA SU-TO 31.12.2017 SAAKKA. KYSY MYÖS OPISKELIJA JUOMATARJOUKSIA HENKILÖKUNNALTA!

Vuorikatu 24, Kuopio | p.050 402 4340 | raflaamo.fi AVOINNA SU-TO 19-03 (K-18) | PE-LA 15-03 (K-20)

KIRJASTOKATU 10 | p. 050 911 5547 | amarillo.fi AVOINNA MA-TI 11-23 | KE 11-00 | TO 11-01 | PE-LA 11-03 | SU 12-23

Uljas 8 | 4.12.2017

Edun saa voimassaolevalla opiskelijakortilla.

Uljas 8 | 4.12.2017 Sivun 22 Besserwisserin oikeat vastaukset: alankomaat ilaksi. juo ruotsi kot. h uhuru tsan. 2X1. A) Prometheus. B) Pandora. C) Platoninen. D) Pyrrhoksen

voitto. E) Pallas Athene. F) Parthenon.