Uljas 7/2015 by Uljas

2015

Itä-Suomen ylioppilaslehti

Rauhan mies

Hallitus haluaa katkoa junayhteydet Itä-Suomeen. ISYY ja UEF vastustavat. >>8-9 UEF joutuu käynnistämään leikkurin jos hallituksen koulutusleikkaukset toteutuvat >>4-5

Näytä opiskelijakortt ia ja herkuttele!

PeeÄssän opiskelijaedut BUFFAPÖYTÄ 8,50 €

KUOPION ROSSOSTA PANNUPIZZA 10 €

ERIKOISKAHVEISTA -10%

RUOISTA -10%

RUOKALISTAN RUOISTA -10%

ISOMPI ATERIA NORMAALI ATERIAN HINNALLA

(Voimassa ma-su)

(Voimassa su-to)

Etu on henkilökohtainen opiskelijakorttia näyttämällä. Ei voi yhdistää muihin alennuksiin.

Katso tarkemmin eduista:

RAFLAAMO.FI

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Alku

syksy

”Suoritamme ja teemme hirveästi asioita vain suorittamisen vuoksi. Olen miettinyt, miksi ihminen toimii näin.” s. 25 Pääkirjoitus | Uljas linja

Sisällys | Missä on juomani?

6-7 10-11 20-21 Edustajistovaalien kampanjointia

rajoitetaan kampuksilla kuten ennenkin, tosin kampanjointipäiviä on hiukan lisätty. Rajoituksia perustellaan tasapuolisuudella.

Itä-Suomen yliopiston kampuksilla joudutaan värjöttelemään kuivin suin, sillä kansainvälisen mallin mukaiset kampusbaarit puuttuvat. Ennen oli paremmin.

18-19 Opiskelusta tehdään taas etuoikeutta. Opintotukea hilataan

kohti lainapainotteisuutta, mutta nykyopiskelija saa sentään edelleen vanhempiaan ja isovanhempiaan parempaa tukea.

Itä-Suomen ylioppilaslehti Päätoimittaja

Jarkko Kumpulainen 044 576 8420 paatoimittaja@uljas.net Toimittaja

Pasi Huttunen 044 576 8427 pasi.huttunen@uljas.net Taitto

Emil Blick Kustantaja

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta Painopaikka

Botnia Print Ilmoitusmyynti

Valto Merta 044 988 0408 valto.merta@uef.fi Marko Nyyssönen 0504637535 marko.nyyssonen@isyy.fi

Pyhä sota ui pappien puheisiin jatko-

sodan aikana Suomessa. Venäläisistä maalattiin kuva sivistymättöminä ja julmina raiskaajina.

22-23 Rahakabaree on poliittinen, mutta

rehellisesti viihteellinen musikaalikomedia, jossa käsitellään 40 vuotta Suomen talouspoliittista historiaa.

26-27 Työttömyys on paha asia vain jos pää-

tämme tehdä siitä sellaisen. Teknologisen kehityksen pitäisi vapauttaa meidät, eikä kahlita.

Humoro nigra | Uljas kiittää ministeri Anne Berneriä, joka turvaa Itä-Suomen katkomalla liikenneyhteydet. Enää ei kukaan tulvi tänne uhkaamaan elämäntapaamme! Lentoyhteys säilyy, joten pääsemme samalla lennolla Annen kanssa veroparatiisiin.

Passiivisuuden SM-kultaa

tä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan passiivisuus koki kaksi vuotta sitten mahtivoiton! Nyt kauttaan päättävä edustajisto on toiminut hyvin heikolla mandaatilla, mutta toisaalta voitto tuli toisessa lajissa. UEF:lainen opiskelija on rankinglistan ykkösenä maamme passiivisimpana! Sen takasi vitsikäs 17,3 prosentin äänestysaktiivisuus vuoden 2013 edustajistovaaleissa. Samaan aikaan sakkaavan äänestysprosentin kanssa on yliopisto rajoittanut politiikan näkyvyyttä kampusrakennuksissaan ahkerasti. Kerta toisensa jälkeen toimia perustellaan jännästi yhdenvertaisuudella. Silloisen rehtori Perttu Vartiaisen kommentista vuodelta 2012 syntyy mielikuva yliopiston käytävistä markkinapaikkoina, joita joudutaan hallinnoimaan samoin vakain ottein sekä kaupallisten että poliittisten toimijoiden kohdalla. Opiskelijapolitiikka kitkeytyy siinä samalla, ja ratkaisuna onkin nykysuomalainen mieliala, että rajat kiinni, lupalaput vetämään ja tervetuloa vierailuaikaan sopivasti sivuun rajatulle alueelle. Samalla kun ylioppilaskunnan toimijat päivittelevät pöyristyttävän lakonista äänestysprosenttia ja pohtivat keinoja aktivoimiseen, ei olennaista nähdä. Tietenkin on hankala kuvitella, että yliopisto suhtautuisi näin passiivis-aggressiivisesti opiskelijapolitiikkaan, mutta on silti hämmästyttävää, ettei edustajistovaalikampanjoiden käytäviltä katoamisen ja alhaisen äänestysprosentin välillä nähdä mitään yhteyttä. Jokainen itseään edustajistoon kampanjoiva on muistutus elävästä ja luontevasta suhteesta politiikkaan, eli yhteisten asioiden hoitamiseen. Vaikka kampanjoija olisi idiootti ja kampanja kuraa, niin äänestyspäivän lähestyessä käytävällä kohdattu on elävä muistutus lähenevistä vaaleista. Kuukauden paikallaan eteisaulassa hiljaa nököttänyt julistesermi ei saa aikaan samaa efektiä. Minne menet yliopisto? Äskettäin Jyväskylän yliopisto poisti Facebook-sivultaan tutkija Jouni Tillin päivityksen, joka liittyi hänen analyysinsä pääministeri Sipilän uskonnollis-poliittisesta retoriikasta. Yliopiston selityksenä oli valtio-opin professori Mika Ojakankaan mukaan, että teksti sisälsi uskontoa ja politiikkaa. ”Kun poliittisesta puheesta tehdään retorinen analyysi, se väistämättä näyttää poliittiselta. Tällainen analyysi on kuitenkin yksi politiikan tutkimuksen genreistä valtio-opissa, joten sen sensuroiminen on tieteen sensuroimista”, Ojakangas tarkentaa Facebook-profiilissaan. Edarivaaleissa äänestetään sähköisesti. Ennakkoäänestys on 21. - 23.10. ja 26. - 29.10. Varsinainen äänestyspäivät ovat 3.–4.11. Edustajiston tehtävä on päättää sinulta vuosittain veloitettavan jäsenmaksun määrä, ja kohteet mihin sen käyttää. Edustajistoon valitaan 39 jäsentä. Jarkko Kumpulainen

Kansikuva

Jarkko Kumpulainen Uljas 7 | 28. 9. 2015

Gallup

Ruska

”Sanotaan myös, että nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille siis mahdollisuus”

Mikä on parasta syksyssä? Anna-Reetta Suhonen, Mira Heiskanen & Raisa Savolainen

Kuopio

Alina Sutinen

Nyt | Pelasta maailma

Kauppatieteet, 1. vsk. - Tässä syksyssä parasta on uusi kaupunki ja uudet kämppikset. Syksyllä aina innostuu jostain uudesta jutusta, eikä se haittaa, vaikka innostus yleensä lopahtaakin jouluun mennessä.

Marko Pucko Pharmacy 4th year

- I like how the leaves are changing their colours. It’s also nice that you can start drinking hot chocolate again. Rain is ok, if I don’t have to go outside.

Joensuu Emmi Rajavuori

Taiteensosiologia, 2. vsk. - Värien vaihtuminen luonnossa. Harmaata aikaa ehtii vielä myöhemminkin viettämään, joten tästä pitää nyt nauttia.

Piia Kolehmainen

Perinteentutkimus, 4. vsk. - Kaunis ilma ja värikkäät lehdet. Syksyllä myös näkee paljon ihmisiä, joita ei ole nähnyt kesän aikana. Alkusyksynä on myös innostusta esimerkiksi opiskelua kohtaan. Harmi vain, kun se katoaa aika nopeasti.

Savonlinna Lauriina Heikkilä

Luokanopettaja, 5. vsk. - Arkirytmiin palaaminen on ihana tunne. Pidän tunnelmasta, kun luonto alkaa käpertyä talven viettoon, voi laittaa lämmintä päälle ja fiilisellä syksyä. Syksy on lempivuodenaikani. Tunnen olevani parhaimmillani, voin todella hyvin. Ei ole vielä koulustressiä. Vaikka on viileää ja yöpakkasia, luonto on vehreä ja värikäs.

Kuinka kaupungeista tehdään siedettäviä? Hyvinvointi ja elämisen mahdollisuudet kaupungeissa on yksi suurista globaaleista kysymyksistä. Myös tämän globaalin haasteen ympärillä tunnelma tiivistyy ja ongelmat kärjistyvät. Maan ja resurssien käytöstä ja jakamisesta kamppaillaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan noin 70 prosenttia maailman väestöstä asuu vuonn 2050 kaupunkimaisella alueella. Ihmismassojen keskittyminen pienemmille alueille tuo sekä etuja, että synnyttää ongelmia. Kaupunkilaisuuden ja kaupungin uudelleenajattelu on tarpeen näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Kuopiossa valjastetaan nuoret ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan kaupunkisuunnittelua uusilla, luovemmilla tavoilla. Myös Ericsson Innovation Awards –innovaatiokilpailu haastaa kehittämään urbaania elämää parantavia ekologisia ratkaisuja. ”Muotoilu ei yksin pelasta maailmaa eikä

kaupunkeja,v aan siihen tarvitaan kyvykkyyttä ja uusia tapoja tehdä yhdessä. Sanotaan myös, että nuorissa on tulevaisuus. Annetaan heille siis mahdollisuus”, hankekoordinaattori Kirsi Miettinen Nuorten oma kuopio –hankkeesta sanoo. Kuopion Muotoiluakatemia järjestää lokakuun 2015 ja maaliskuun 2016 välisenä aikana kuopiolaisille nuorille kaupunkimuotoilun työpajatoimintaa. Tarkoitus on muotoilun keinoin etsiä uusia ratkaisuja kehittää kaupunkia entistä käyttäjäystävällisemmäksi. Ericssonin kilpailussa puolestaan etsitään innovaatioita, joiden avulla saadaan parannettua ihmisten elämää, mutta myös turvattua planeetan kantokyky. Korkeakouluopiskelijat voivat osallistua Ericssonin kilpailuun ilmoittautumalla 2–4 hengen tiimeissä 30. marraskuuta mennessä. Pasi Huttunen

UEF panostaa kehitysyhteistyöhön Eritreassa Eurooppaan suunnanneiden pakolaisten määrä on kasvanut voimakkaasti ja virallisten tahojen lisäksi apuaan ovat tarjonneet myös monet muut tahot. Lappeenrannan teknillinen yliopisto lupasi hätämajoittaa turvapaikanhakijoita ja Itä-Suomen yliopisto pyrkii pureutumaan pakolaistilanteen syihin. UEF aloittaa lokakuussa Strengthening ICT in Education in Eritrea –hankkeen eritrealaisen Eritrean Institute of Technologyn sekä Aalto-yliopiston kanssa. Ulkomininisteriön rauhanvälityksen erityisedustaja Pekka Haaviston mukaan mukaan

Eritrean tulevaisuuteen on vielä mahdollista vaikuttaa kehitysyhteistyön keinoin, vaikka maan poliittinen tilanne on vaikea. Tavoitteena on, että hankkeen myötä eritrealaiset opiskelijat saisivat koulutuksessaan entistä enemmän tietotaitoa ja voisivat hyödyntää osaamistaan maan tilanteen parantamisessa. Ajatus on, että maastamuutto ei silloin olisi niin houkuttelevaa.

Pasi Huttunen

Haluatko valtaa yliopistossa?

Tuomas Härkönen

Luokanopettaja 5. vsk. - Parasta on kavereiden tapaaminen ja ruskan värit. Muutoin syksyn kylmyys, pimeys ja märkyys ärsyttää minua.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

ISYY etsii taas hallopedeja, eli hallinnon opiskelijaedustajia Itä-Suomen yliopiston toimielimiin. Jäseniä haetaan yliopiston hallitukseen, yliopistokollegioon sekä tiedekuntaneuvostoihin. Jokainen läsnä oleva opiskelija voi hakea. Jatkotutkintoopiskelijaa ei tosin lasketa opiskelijaksi jos hän on yli 50 prosenttisessa työsuhteessa yliopiston kanssa. Toimikausi yliopiston hallintoelimissä

kestää kaksi vuotta. Tällä hetkellä yliopiston hallituksen opiskelijajäseninä toimivat Heikki Junkkari ja Marjo Turunen. Lisätietoa asiasta löytyy osoitteesta isyy.fi/ajankohtaista.

Pasi Huttunen

”Ei ole aikomus lähteä mihinkään äkkinäisiin henkilöstövähennyksiin tai muihin akuutteihin paniikkiratkaisuihin.

Opetustarjonnan karsiminen nostetaan taas pöydälle

Viisi vuotta putkeen rakenteitaan leikellyt UEF, joutuu nyt kalttaamaan yhä syvemmältä säästöjä tavoitellessaan. Profiloitumista ja rakenteellista kehittämistä ajanut rehtori Jukka

Mönkkönen arvioi, että maan hallituksen koko tutkimus- ja koulutussektoriin kohdistuvat leikkausaikeet ovat liian rajuja ja nopeita. ”Se ei minusta ole järkevää Suomen tulevaisuuden kannalta”, Mönkkönen toteaa.

Itä-Suomen yliopiston tiedekuntien dekaanit saivat syyskuun alussa rehtori Jukka Mönkköseltä tehtäväksi selvittää, kuinka kustannustasoa voidaan pysyvästi alentaa. Leikkauskohteita kehotetaan etsimään tutkimuksen ja opetuksen tasoa vaarantamatta. Tarkasteltavina ovat koulutusalat joista on perusteltua luopua, yhteistyömahdollisuudet tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen kesken sekä tiedekuntien henkilöstösuunnitelmien tarkennus yliopiston strategian perusteella. Lisäksi Mönkkönen listaa toimintojen keskittämismahdollisuudet sekä keinot ulkoisen rahoituksen hankintaan. Yliopiston 240 miljoonan euron kokonaisbudjetissa hallituksen kaavailema 7,8 miljoonan euron leikkaus vuodelle 2016 ei vaikuta joka vuosi ylijäämää tehneelle yliopistolle kovin dramaattiselta. Ministeriön osuus rahoituksesta on 140 mil-

joonaa euroa. Rehtori Jukka Mönkkönen pitää summaa kuitenkin merkittävänä. ”Se on viisi prosenttia OKM:n perusrahoituksesta, joten kyllä se on prosentuaalisesti ihan merkittävä summa. Mehän olemme tehneet merkittävää rakenteellista kehittämistä kuluneen viiden vuoden aikana, ja nyt pitää sitten vielä sen päälle löytää jatkotoimet”, Mönkkönen toteaa. Paniikkiratkaisuja ei Mönkkösen mukaan olla nyt tekemässä, eikä leikkauksia olla kohdentamassa vain yhteen alaan. Kyse on ajankohtaisiin ja mahdollisesti tuleviin leikkauksiin sopeutumisesta pitkällä aikavälillä. ”Ei ole aikomus lähteä mihinkään äkkinäisiin henkilöstövähennyksiin tai muihin akuutteihin paniikkiratkaisuihin, vaan nimenomaan haetaan pitkän tähtäimen rakenteellisia toimia joilla saadaan UEF:n tulot ja menot tasapainoon”,

Mönkkönen toteaa. Irtisanomisia saattaa Mönkkösen mukaan silti olla tulossa. ”Nyt tiedetään vasta ensi vuoden tilanne, joka sekään ei ole vielä varmistunut. Siitä eteenpäin ollaan vielä suhteellisen hämärän peitossa, joten tässä vaiheessa on vielä mahdoton antaa sata prosenttisia takuita suuntaan tai toiseen. Mutta tuo on se linjaus, eli pyritään harkiten ja maltilla tekemään viisaita ratkaisuja ja hakemaan mahdollisimman pehmeät keinot, että meidän rakenteet ovat siinä kunnossa, että tulot ja menot ovat tasapainossa”, Mönkkönen linjaa. Joensuun ja Savonlinnan kampuksilla toimivan filosofisen tiedekunnan tulevaisuus näyttää epävarmemmalta kuin muiden kolmen tiedekunnan. Jos valtio kohdistaa leikkauksia myös erillisrahoituksiin, kuten Savonlinnan kampuksen saamaan parin miljoonan euron vuosittaiseen erillisrahoitukseen, muuttuu Savonlinnan kampuksen tilanne todella vaikeaksi. Savonlinnan kampuksen kohtalo noussee esiin keskustelussa pitkän tähtäimen rakenteellisista toimista. ”Raha on täysin aluepoliittisista syistä yliopistolle annettu ja ollaan siinä mielessä OKM:n ja hallituksen armoilla, että päättävätkö he tukea Itä-Suomea. Näillä näytöillä näyttää huonolta”, toteaa yliopiston hallituksen opiskelijajäsen

Heikki Junkkari. ”Yliopiston ja OKM:n väliset tulosneuvottelut käydään vasta keväällä 2016, joten vielä ei voida tietää mainitsemiesi erillisrahoitusten kohtalostakaan. Se on kyllä totta, että yliopistomaailma joutuu varautumaan niukkeneviin taloudellisiin resursseihin, minkä takia meilläkin tiedekunnat joutuvat arvioimaan kaikkien koulutustensa ja muiden toimintojensa elinkelpoisuutta”, tiedekunnan dekaani Markku Filppula toteaa. Filppula itse korostaa opettajankoulutuksen merkitystä koko yliopistolle ja painottaa, että Savonlinnan kampuksen rooli siinä on olennainen. Lopullisia ensi vuodelle kohdistuvia leikkaussummia odotetaan yliopistoissa. Budjettiriihi päättyy lähiviikkoina. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ei vastannut Uljaan kommenttipyyntöön muistutuksesta huolimatta.

Uutinen #

UEF on ylikellottanut koneistostaan lisätehoja jo viisi vuotta, eikä karsittavia rönsyjä enää ole liiaksi. Silti selvitetään voidaanko joistakin koulutusaloista luopua. Irtisanomisia voi rehtorin mukaan olla edessä ja Savonlinnan kampuksen ylle kasautuu synkkiä pilviä. – Jarkko Kumpulainen, teksti & Pasi Huttunen, teksti ja kuva

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Kampus

”Kaikkia pyritään kohtelemaan tasapuolisesti.”

Rajoitteilla romautettu äänestysprosentti? ISYY:n edellisten edustajistovaalien äänestysprosentti oli 17,3. Tulos oli maan alhaisin. Äänestysinnon heikentymisen kanssa on kulkenut yliopiston linja rajoittaa ilmaisunvapautta kampusrakennuksissa. Julisteille on määrätty tietyt ilmoitustaulut, ja ehdokkaat saavat esitellä toimintaansa vain tiettyinä päivinä. - Mira Heiskanen, teksti & kuva

ehdokkaille tasapuolisen mahdollisuuden olla esillä.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Milloin pääsee äänestämään? Vaalien ennakkoäänestyspäivät 21.–23.10. ja 26.–29.10.2015. Varsinaiset äänestyspäivät 3.–4.11.2015. Vaalit ovat kokonaan sähköiset. Äänioikeutetut saavat sähköpostiinsa linkin, jonka kautta äänestäminen tapahtuu. Tulokset julkistetaan 24 tunnin kuluessa äänestyksen päättymisestä.

”Hankala sanoa yksittäistä syytä. Opiskelijat eivät ole yleisesti kokeneet näitä vaaleja omikseen. Itse ainakin toivon, että yleinen kiinnostus opiskelijapolitiikka kohtaan olisi kuitenkin herännyt viimeaikaisten, ei-niinmukavien opiskelijoita koskevien uudistusten myötä”, Arosanervo kertoo. Arosanervo rohkaisee opiskelijoita käyttämään äänestysoikeuttaan. ”Mielestäni äänestäminen on parhain tapa vaikuttaa siihen, että edustajistossa on henkilöitä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin sinä. Jos ei äänestä, edustajistoon saattaa päätyä ihmisiä, joilla ei ole samanlainen ajatusmaailma”. Tänä vuonna ennakkoäänestysaikaa on pidennetty. Arosanervo toivoo tämän vaikuttavan positiivisesti äänestysvilkkauteen. ”Jos tavoitteena on saada asioita tapahtumaan, niin vaaleihin täytyy osallistua jollakin tapaa”.

Uutinen #

Anu Arosanervon mukaan ennalta määrätyt kampanjointipäivät antavat kaikille

Määräysten mukaan edustajistovaalien ehdokkailla on tilaisuus kampanjoida yliopiston tiloissa, mutta ainoastaan ennalta ilmoitettuina ajankohtina. ”Hallintojohtaja on tehnyt päätöksen yhteistyössä ylioppilaskunnan kanssa siitä, missä määrin ja millä ehdoilla vaalikampanjointia sallitaan. Kukaan ei voi tulla Carelian aulaan kampanjoimaan milloin haluaa”, johtava kiinteistöpäällikkö Tarja Harjula toteaa. Sama ukaasi koskee myös Savilahden ja Savonlinnan kampusrakennuksia. Myös vaalimainosten ja -julisteiden kiinnittäminen on sallittua vain niille määrätyille paikoille, ja määrättyinä päivinä. ”Vaalimainoksille on erikseen varatut ilmoitustaulut. Muistaakseni Carelian tuulikaapin ilmoitustaulu on varattu tähän tarkoitukseen. Kampanjointipäivinä kaikille halukkaille varataan sermi, johon julisteita voi myös kiinnittää”, Harjula kertoo. Savilahdessa sermejä suunnitellaan sekä Canthian että Snellmanian auloihin. Lisäksi Canthialla on edelleen vajaan neljän neliön tila varattuna poliittisesti aktivoivalle ilmoittelulle. Savonlinnassa sermit sijaitsevat kampusrakennuksen yläaulassa. Harjulalle vaalimarkkinoinnin rajoittaminen ei ole politiikan syrjintää. ”Kyse ei ole syrjinnästä, päinvastoin. Kaikkia pyritään kohtelemaan tasapuolisesti, oli kyseessä poliittinen toimija tai ei. Esimerkiksi Carelia ei ole ainoastaan yliopiston käytössä, joten tilat täytyy varata etukäteen”, Harjula sanoo. Myös Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Anu Arosanervo kokee rajoittamisen poliittisten ryhmien tasapuolisuutena ”Kaikilla on näin ollen yhdenvertainen mahdollisuus olla esillä”, Arosanervo toteaa järjestelyistä. Kampanjointipäivien ennalta määrääminen on ollut käytössä myös aiempina vuosina. ”Tänä vuonna kampanjointipäiviä on jopa lisätty”, Arosanervo huomauttaa. Arosanervo ei näe suoraa yhteyttä rajatun kampanjoinnin ja alhaisen äänestysprosentin välillä.

Etsin

Päivystävä sosiologi

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkään

Pasi Huttunen teksti & kuva

Poliisilta halpa pyörä

T.H. Korstén vs. muu maailma Mitä olet aina halunnut tietää, mutta et ole osannut kysyä? Päivystävä sosiologi T.H. Korstén taistelee tällä palstalla typeryyttä vastaan ja lukioiden olemassaoloa askarruttavien kysymyksien puolesta. Älä tyydy googlaamaan, vaan lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@uljas. net tai postikortilla osoitteeseen Uljaan toimitukseen.

Miksi yliopistolla on sekä Joensuun kauneimmat, että friikeimmät ihmiset? - MetsienMeisseli

”Friikkiyshän on kaunista! Paitsi tietenkin jos puhutaan sellaisesta kaulaparta-friikkiydestä joka käyttää fedoraa ja ulisee friendzone-ahdingostaan Futuraman ruokalassa. Friikki on uusi musta.” Onko pakko antaa jos haluu saada? - Hämmen-

tynyt-96 ”Jos haluu saada, on pakko ottaa. Kiität minua tästä sitten vanhempana.”

JOENSUU Poliisin löytötavarahuutokauppaan Itä-Suomen poliisiasemalle Lehmoon Joensuun liepeillä 10. syyskuuta saapunut opiskelija ei halua nimeään tai kuvaansa lehteen. Hän on polkupyörää hankkimassa. ”Noin satasen olen valmis maksamaan. Uudet maksaa niin höpönä”, hän toteaa. Sataseen asti ei välttämättä tarvitse venyä. Joku saa kelvollisen maastopyörän 40 eurolla. Poliisin löytötavarahuutokaupat ovat perinteisesti olleet opiskelijoille edullinen tapa polkupyörä. Joensuussa tilannetta on hankaloittanut se, että poliisiasema siirtyi keskustasta syrjemmälle.

Tervetuloa Kuopioon Anu Kinnunen, teksti & kuva

Arvon T.H. Korstén, kysyin kunnioittavasti seuraavaa: Miten on mahdollista, että yksi maailman koulutetuimmista kansoista uskoo disinformaatiota näin laajalti? Ja miksi Mamban "Vielä on kesää jäljellä" on radiojuontajien mielestä hauska juttu soittaa lokakuussa? - Uimaharjun

seksi) maailman paras koulutusjärjestelmä, ei se valitettavasti kasvata kriittiseen kansalaisuuteen. On ylenpalttisen surkeata, että suomalaiset käyttävät medialukutaitoaan vain kerran vuodessa aprillipäivänä. Lisäksi korpisella kansallamme on (hieman ristiriitaisesti) pitkät perinteet sekä preussilaisesta herran pelosta että anterorokkamaisesta kapinamentaliteetista. Tämä näkyy siinä, että kyseenalaistetaan Ylen tai Sanoman uutisia, mutta ”MV-lehden” uutisbukkake otetaan säihkyvin silmin vastaan. Mitä Mambaan tulee, niin eihän kukaan ota sitä tosissaan, vaan se on radiojuontajien mielestä ironinen läppä. Onneksi, sillä on olemassa myös ihmisiä, joiden mielestä Mamba on vakavasti otettava orkesteri. Ja se on pelottavaa. Mitä kaikkea marsulla voi tehdä?- Rantalan Raivotar ”Marsulla voi tehdä kaikkea sellaista, mikä on marsulle ok ja mikä ei vahingoita ketään.”

pyylevä mummo ”Hyvä Uimaharjun pyylevä mummo, kiitoksia kysymyksistä. Vaikka meillä on (ainakin toistai-

Tekstaripalsta Älä anna tunteen jäähtyä. Tekstaa numeroon 044 576 84 09

Se kampusväen presidentti puhui orientaatoissa niin vakuuttavasti ISYY:stä, että päätin lähteä ehdolle edariin. t. Fuksi-96

Kannattaa käydä Borealiksella syömässä! Vähän jonoja ja silmänruokana kuumia metsispoikia, joista moni on sinkku ;) t. Fucksityttö-96

Ennen oli tuutorointisihteerillä kyrpä otsassa vaan nykyisin on ISYY:n hattulyyra. Kehitys kehittyy.

Teatteri kaipaa ilmiöitä

Pasi Huttunen, teksti & kuva

miksi pitää vaihtaa yli opiston ATK tunnuksia koko ajan miksei voi olla ät stutent piste uef piste äf fii ja sitten sala sana???!?! niin kuin ennen??!? ei toimi eduroam minulla nyt kun ei voi kirjautua??! vaikea opetella uusia tunnuksia kun pitäisi väitös kirjaa kirjoittaa,,,,..,,

NYT JOKU ROTI! Lehti haluaa vapauttaa kampuksen alkoholin rienaukselle! Kohta varmaan saa opiskella tohtoriksi yhdessä lemmikkihauvelin kanssa! Isoisät eivät nuijasodassa taistelleet tälläisen mädätyksen takia!

KUOPIO Kuopion kaupungin, ISYY:n ja SAVOTTA:n yhteistyössä toteuttama Welcome to Kuopio -tapahtumaan osallistui 200 uutta kansainvälistä korkeakouluopiskelijaa. Syyskuun puolivälissä järjestetyn tapahtuman ideana oli toivottaa Kuopioon saapuneet vaihtoopiskelijat tervetulleiksi uuteen opiskelukaupunkiin. Tilaisuus alkoi kaupungintalolta, josta tervetulopuheiden ja -maljojen jälkeen siirryttiin kaupunkiesittelyn saattelemana satamaan. Satamasta tapahtuma jatkui Kallavesiristeilyllä ja ruokailulla. Päivä huipentui iltajuhlaan. Päivän kruunasi aurinkoinen ja lämmin syyssää. Tapahtuman kuvasatoa voi katsoa Instagrammista ja twitteristä hästägillä #welcometokuopio.

Voisiko perinteisesti isänmaallinen opiskelijaliike lähteä mukaan Lapuanliikkeeseen kun se on nyt taas perustettu? Miksi ei?

-tiedottaa

Avustajapalaverit Kuopiossa 30. syyskuuta klo 15.00 Lukemalla Joensuussa 1. lokakuuta klo 16.00

Auroran takkahuoneella. Tykkää Uljaasta Facebookissa!

JOENSUU Joensuun teatterikenttä on kaupungin kokoon nähden poikkeuksellisen vireä, mutta katsomot eivät täyty. Iloisen poikkeuksen muodosti viime keväänä Joensuussa nähty opiskelijaspektaakkeli Rajaspeksi, jonka katsomot oli täyteen ammuttu käytännössä jokaisessa esityksessä. ”On luotava ilmiöitä ja kerrottava niistä”, kiteytti Susanna Åke teatteriryhmä Teatteridiletanttien kokoon kutsumassa keskustelutilaisuudessa Joensuun kaupunginteatterin kabinetissa. Etualalla Teatteridiletanttien tuottaja Heidi Löppönen. Uljas 7 | 28. 9. 2015

Jos liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) suunnitelmat toteutuvat, ei Joensuusta enää jatkossa junailla Pieksämäelle.

VR: Lipun hinnat laskee, Joensuu irti länsirataverkosta Jatkossa yliopistokaupunki Joensuusta ei matkusteta junalla Pieksämäelle, josta matkaa voitaisiin jatkaa lähes minne päin Suomea tahansa. Liikenne ja viestintäministeriö on päättänyt lakkauttaa ja lopettamalla tai lyhentämällä reittejä ympäri Suomen. Niin ISYY, UEF kuin alueen kansanedustajatkin ovat ilmoittaneet vastustavansa rataverkon katkomista. Suurimmat vaikutukset Itä-Suomessa lienevät junavuorojen väheneminen Savonlinna-Parikkala ja Jyväskylä-Kuopio väleillä sekä vuorojen lakkauttaminen Joensuu-Nurmes -välillä ja Joensuu-Pieksämäki –reitin lyheneminen PieksämäkiVarkaus –yhteydeksi. Ylitarkastaja Iida Huhtanen sysää

Uljas 7 | 28. 9. 2015

vastuun matkustajien kuljettamisesta linja-autoyhtiöille. ”Joensuu-Nurmes ja Joensuu-Pieksämäki yhteysväleillä matkustajamäärät ovat olleet suhteellisen pieniä. Myös korvaavaa bussiliikennettä on jonkin verran tarjolla ja sitä toivotaan syntyvän lisää”, Huhtanen toteaa. Syynä yhteysvälien lopettamiselle ja junavuorojen vähenemiselle on 15 miljoonan euron säästötavoite valtion joukkoliikennebudjetissa. VR:llä on vaikeuksia saada matkustajia juniinsa, sillä 90 prosenttia maan junista puksuttaa puolityhjinä. Hiljaisemmilla reiteillä jopa 80 prosenttia istuimista on ilman matkustajaa.

Tällä hetkellä kaksi opiskelijaa matkustaa edullisemmin autolla esimerkiksi Joensuusta Tampereelle kuin hyppäämällä junan kyytiin. Alennusten piiriin kuulumattomien ei kannata edes avata VR:n sivuja, ellei reitille ole saatavilla tarjouslähtöjä. ”Asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan nykyisiä hintoja. Tulemme jatkamaan tarjouskampanjoita, mutta ne eivät yksin riitä”, kertoo viestintäpäällikkö Mika Heijari VR Groupista. Kilpailun myötä matkustamisen hintataso on laskenut ja tähän kilpailuun on vastattava. Mies toteaa, että kilpailuympäristö on muuttunut vuosien saatossa ja VR:n kustannustaso on liian korkea mahdollistaakseen edullisemmat matkaliput. ”Kuljetamme liikaa tyhjiä istuimia, kiinteät kustannuksemme ovat liian suuria ja kaluston kunnossapito on liian kallista osin hyvin iäkkään kaluston

vuoksi”, Heijari summaa. Heijarin mukaan nykyistä toimintaa pitää tehostaa joka puolelta. Liikennöinnin ja kunnossapidon kustannusten ja hallintokulujen vähentämisen lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös matkustajien tarpeisiin. ”Aikatauluja ja reittejä pitää muuttaa kustannustehokkaammaksi vastaamaan kysyntään”, Heijari kertoo.

Uutinen #

Säästöt leikkaavat Joensuun ratayhteyksiä rajusti. Ensi maaliskuusta lähtien joensuulaisten täytyy löytää uusi tapa matkustaa länteen ja pohjoiseen. - Emma Vormisto teksti & kuva

Minun fuksini Joensuu

– Mira Heiskanen, teksti &, kuvat

Tuutori: Katri Jämsä

Tuutori: Anniina Pellikka

sukupuolentutkimus, 3. vsk.

suomen kieli, 5.vsk

” Fuksini Noora Hanhineva on

” Fuksini on Miska Tanskanen. Mis-

kotoisin Kannuksesta Keski-Pohjanmaalta. Fuksillani on paljon kavereita Oulussa, josta olen itse kotoisin. Tästä syystä hän voisikin tulla kyydissäni sinne aina halutessaan. Noora pyöräilee aina yliopistolle ja siksi hän ei halua urheilla vapaa-aikanaan.

Kuopio

ka on vielä pieni, sillä hän on syntynyt vuonna 1996. Hän on tosi hyvä fuksi, mutta kuolee luultavasti vielä tämän päivän aikana henkisesti eilisten fuksiaisten takia. Miska tykkää kaakaosta ja huojuvasta tornista. Miska on vähän ärsyttävä, koska hän kiusaa minua. Hänellä on kuitenkin kiva sisko.

–Anna-Reetta Suhonen, teksti & kuvat

Tuutori: Anniina Lyyra

Tuutori: Saara Taipale

kauppatieteet 2. vsk.

hammaslääketiede 2. vsk.

” Tuomas on oikein aktiivinen fuksi.

” Anna on kotoisin Turusta. Sen kuu-

Hän kyselee paljon, on paikalla ja tulee juttelemaan. Häntä on helppo lähestyä. Tapasimme eilen ensimmäisen kerran ja illalla meillä oli tutustumisilta. Ensivaikutelmani Tuomaksesta oli, että siinäpä on mukava nuorimies. Tuomas vaikuttaa oikein hyvältä kauppatieteen fuksilta. Uskon vakaasti siihen, että hän valmistuu tavoiteajassa.

Savonlinna

lee heti murteesta, vaikka eihän Turun murteessa tietenkään mitään vikaa ole. Anna on puhelias ja hän on esittänyt todella hyviä kysymyksiä, tosin huonoja kysymyksiähän ei ole olemassakaan. Katsoin heti, että onpa mukavannäköinen tyttö, joka pukeutuu hyvin ja jolla on hieno laukku. Anna opiskeli ennen sähkötekniikkaa ja vaihtoi nyt parempaan. Tuntuu, että häntä ei opintojen alkaminen jännittänyt ollenkaan. Varmaan minua tuutorina jännitti enemmän!

–Raisa Savolainen, teksti & kuvat

Tuutori: Maija Partinen

Tuutori: Riikka Jaakola

Luokanopettaja 5. vsk.

Käsityönopettaja, 4. vsk.

” Tässä on fuksini Elina Henriikka Palviainen. Elli on heittäytymiskykyinen, puhelias ja innokas partionharrastaja. Hän kävi aika HC leirillä Venäjällä, Novgorodissa. Heidät pudotettiin saarelle ja jätettiin sinne kahdeksi päiväksi. Mukaan sai ottaa puukon, tulentekovälineet, päällä olevat vaatteet ja vettä. Ei ruokaa. Leirillä he myös upottivat keskikokoisen purjeveneen ja nostivat sen takaisin maalle. Yhtenä yönä heidät herätettiin, kun leirialueen viereinen kylä oli tulessa. Partion joukkueenjohtaja sattui olemaan palomies, kasasi porukan ja lähti rajaamaan aluetta. Siinä

” Bettina Reedl has been in Finland

he katselivat lähteekö tuli leviämään, ei lähtenyt. Aamulla kyläläiset toivat kukkia ja suklaata. Elli selvisi leiristä, joten tuollaisen kokemuksen jälkeen ei epäilystäkään ettei hän selviäisi täällä yliopistossa.

three weeks and two days. She is the only exchange student in Savonlinna kampus this autumn, “the vaihtari”. She is studying mathematics and crafts in Austria, Salzburg, where she is from. The craft in her university is a mix of textile and technology. During the next 3 months in Finland, she is busy, because she has plans to travel to St. Petersburg, Lapland, Tallinn, Helsinki, maybe Koli or other national park, and my hometown. For Betty it was clear she wants to do her exchange studies in

Finland. She is interested in Finland’s comprehensive school system and good PISA results. Betty likes Finnish nature, our university, Savonlinna and Sulosaari. She loves sunny days and sauna.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Ajassa

” Kun tiloja ja oppimisympäristöjä muutenkin kehitetään, niin onhan pubejakin toivottu.

Milloin kuivuus lop Itä-Suomen yliopiston kampuksilta ei saa alkoholia kuin satunnaisissa tilaisuuksissa. Miksei joka päivä? Esimerkiksi Kuopiossa ylioppilaskunnan tilan Lukeman kosteita vuosia muistellaan kaiholla. – Pasi Huttunen, teksti

os nyt jokin asia lisää yhteisöllisyyttä ja yhdessäoloa, niin alkoholi. Yliopisto on asettanut itselleen kovat tavoitteet sen suhteen, että se olisi paras oppimisympäristö, ja olennainen osa sitä ovat hyvä yhteisö ja kampuksella viihtyminen. Sen vuoksi Itä-Suomen yliopiston kampuksille tulisi avata baareja tai nykyisten ravintoloiden tulisi tarvittaessa muuttua sellaisiksi. Juodaanhan UEF:n strategian pohjalta tehdyn laulunkin musiikkivideolla viiniä. Akateemiset ihmiset kykenevät sivistyneeseen alkoholinkäyttöön ja jos eivät kykene, niin siihen löytyy keinot. Uljaan keräämien yliopistolaisnäkemyksien valossa on vaikea uskoa, ettei kysyntää pubille tai baarille kampuksella olisi. Kampuksen kuivuutta pidetään taas yhtenä turhana rajoituksena. Vain kaksi kommentoijaa muutamasta kymmenes-

Kuopion kampuksen Lukemalla toimi ylioppilaskunnan pitämä baari viela vuonna 2003.

tä on sitä mieltä, että alkoholi ei kuulu kampukselle. ”En ehkä näe syytä myydä alkoholia lounasravintolassa, mutta olen ihmetellyt miksi suomalaisissa yliopistoissa ei tunnu olevan omia pubeja tai ’college

bareja’ kampusalueella, kuten ulkomailla monesti. Hyvä tulonlähde ylioppilaskunnalle, luonteva paikka ainejärjestöpippaloille ja lasilliselle lukukauden viimeisen tentin jälkeen”, joku pohtii. ”Nyt kun tiloja ja oppimisympäristöjä

muutenkin kehitetään, niin onhan pubejakin toivottu. Ehkä se ei kehitystyössä ole kuitenkaan se ensisijainen asia, jos joudumme priorisoimaan”, Itä-Suomen yliopiston johtava kiinteistöpäällikkö Tarja Harjula toteaa.

Kainalo | Ennen oli paremmin ja Savilahdessa baari

”Eikö täältä enää saa tenttikaljaa?” Yliopiston kampuksella on täälläkin voinut pistäytyä päiväoluella vielä aivan lähihistoriassa. Ylioppilaskunnan Lukema keskellä Kuopion kampusta luopui Boikeuksistaan vasta vuonna 2003. Siihen saakka sieltä sai päivittäin olutta, siideriä ja lonkeroa aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Se toimi opiskelijoiden olohuoneena ja ajanviettopaikkana. Kaikki eivät välttämättä juoneet, mutta koska osa joi, ihmiset kerääntyivät sinne. ”Moni vanhempi opiskelija kaipailee edelleen Lukemalle tullessaan, että eikö täältä saa enää tenttikaljaa. Lukema oli silloin aiemmin todella suosittu. Täällä istuskeltiin heti aamusta tuoreen pullan

Uljas 7 | 28. 9. 2015

ja kahvin äärellä ja illemmalla kävi illanistujais- ja korttiporukoita. Yo-päiviäkin täällä järjestettiin ja esiintymässä oli esimerkiksi Neljä ruusua”, jo Kuopion yliopiston ylioppilaskunnassa työskennellyt ISYY:n järjestö- ja liikuntasihteeri Sirpa Risto muistelee. ”Kyllähän sitä edelleenkin vähän on sitä ajatusta, että miten voi olla, ettei kampukselta saa juuri mistään alkoholia.” Uljaan kuopiolainen edeltäjä Stimulus toimi Lukeman toisessa kerroksessa ja Risto muistelee, kuinka lehtiväellä oli tapana laskea alas kori, johon hän sitten laittoi juomia.

”Terassisyvennyksestä opiskelijat koputtelivat ikkunaan, että Paristo myy yksi olut. ”Ja terassisyvennyksestä opiskelijat koputtelivat ikkunaan, että Paristo myy yksi olut”, hän nauraa. Lopulta anniskelusta luovuttiin varsin käytännöllisen syyn vuoksi. Iltabileisiin ei saanut tuoda omia alkoholijuomia anniskeluluvan vuoksi. Ongelmia ei anniskelun mukana Riston mukaan tullut.

Lukema toimi paikkana päiväoluelle ja jos perusteellisemmin vietettiin iltaa, niin Lukema toimi aloittelupaikakkana, josta sitten lähdettiin muualle remuamaan. ”Olihan täällä opiskelijoissa toki ongelmakäyttäjiäkin, mutta nekin olivat rauhallisia. Pyysivät, että Paristo osta meille ruokaa ja minä ostin heille lihapiirakan kahdella nakilla, Cheddar-juustolla, sipulilla ja kurkkusalaatilla. Sitten sanoin, että mars mars kotiin nukkumaan syönnin jälkeen. He menivät.” Harvassa juottolassa saa samanlaista huolenpitoa. Pasi Huttunen

ta as

puu kampuksilla? Oluen tai viinilasillisen saamisen ei pitäisi olla mahdottomuus myöskään Itä-Suomen yliopiston kampuksilla, sillä esimerkiksi Carelialla Joensuussa saa kaupunginorkesterin konserttien väliajalla viiniä tai vaikka konjakin. Ravintola Aura Joensuun kampuksella kokeili vuosia sitten anniskelua ilta-aikaan. ”Kuuden jälkeen asiakkaat häviävät Auralta, joten alkoholin anniskelulle ei ollut minkäänlaista kysyntää, mutta voidaan sitä joskus kokeilla uudestaan”, ryhmäpäällikkö Merja Jeskanen Amicalta Joensuusta toteaa. Auran osalta Harjula arvioi, että aika ei vielä silloin ollut kypsä anniskelulle. Kuopiossa saa Microteknialta alkoholijuomia yhdestä ravintolasta, mutta Amican ravintoloilla ei Kuopiossa ole anniskelulupia. Ravintolapäällikkö Heli Karvinen Amicalta Kuopiosta toteaa, että Kuopiossakaan kysyntää alkoholijuomien myynnille ei ole ollut. Harjula arvioi, että etenkin Kuopion

kampuksella saattaisi olla enemmänkin kysyntää jonkinlaiselle pubille tai baarille, sillä kampus on muihin kampuskaupunkeihin verrattuna hiukan syrjässä. Joensuussa keskustan baareihin on

”Jos jollain tulevaisuuden toimijalla olisi visio ja taito sekä kysyntää olisi aidosti viinivirroille kampuksilla, niin eihän ajatus täysin mahdoton ole.” lyhyempi matka ja Savonlinnassakin tuopillisen saa vain noin puolen kilometrin päässä kampukselta. Kuopiossa ylioppilaskunnan tila Lukema on Kuopion yliopiston aikaan ollut anniskelukäytössä ja sen maine on legendaarinen. Monet vanhemmat opiskelijat muistelevat Lukeman kosteita aikoja kaiholla. ISYY:n hallituksen puheenjohtaja Juho Pulkka toteaa, että ylioppilaskunnassa ei ole nähty suurta tarvetta anniskelun järjestämiselle. ”En lasiin sylje, mutta en ensimmäisenä esimerkiksi olisi Lukemalle tai Canthian kahvioomme virittelemässä anniskeluoikeuksia. Jos jollain tulevaisuuden toimijalla olisi visio ja taito sekä kysyntää olisi aidosti viinivirroille kampuksilla, niin eihän ajatus täysin mahdoton ole”, hän toteaa.

Hän toteaa, että ISYY kuitenkin kannustaa terveellisiin elintapoihin ja on tunnettu ongelma, että viinan kanssa lotraaminen lähtee opiskelijoilla joskus lapasesta. ”Opiskelijoiden alkoholinkäyttö osaa ajoittain olla varsin kohtuutonta, enkä sitten tiedä mikä vaikutus anniskelulla olisi tälle. Todennäköisesti ei minkäänlainen. Kysymys on kuitenkin linjasta ja periaatteesta”, hän toteaa. Suomi alkoholittomine kampuksineen on maailmassa poikkeus. Tanskaa kauemmas ulkomaille ei tarvitse mennä saadakseen opiskelijalounaan ruokajuomaksi oluen. Lisäksi erilaiset opiskelijapubit tai -baarit ovat yleisiä ulkomaisilla kampuksilla. Lappeenrannan teknillinen yliopisto osoitti korkeaa sivistystä lupaamalla tarvittaessa hätämajoittaa turvapaikanhakijoita, mutta ei siinä kaikki. LUT:n Skinnarilan kampuksella on myös baari. Yliopistolaisilta saatujen kommenttien perusteella olut tai viinilasillinen voisi maistua silloin tällöin. Ehkä kuiva kausi vielä päättyy

Verkko-kysely: Pitäääkö kampuksilta saada viinaa?

”Mielestäni kyllä. Sääntelystä eroon. Lasillinen silloin tällöin myös vähentäisi opiskelijoiden stressiä ja ahdistusta.” ”Miksei? Kai se olisi ylipäätään toivottavaa, että kampusalueilla olisi enemmän eloa myös ilta-aikaan. Siis alkoholilla tai ilman, kunkin mieltymysten mukaan.” ”TIetysti jos hinnaksi muodostuisi 7 euroa tai jotain sinne päin, niin jäisi varmaan ruokajuomaksi ottamatta. Vaan jos hinta on kohtuullinen, niin mieluusti ruokajuomana ottaisin ennen lasin olutta, kuin maitoa tai vettä.” ”Ei. Koska viinan pitää pysyä pään ulkopuolella opiskeluympäristössä.” ”Suomalainen juomakulttuuri nyt on mitä on, mutta ei sitä ainakaan paranneta piilottelemalla juomisia.” ”Vaikka en itse koskaan osta näitä juomia niin en näe myynnin vapauttamista huonona asiana. Turhia rajoituksia kannattaa aina purkaa.” ”Pitäisi! Ja nimenomaan saada, koska opiskelijan rahat on muutenkin vähissä.” ”Ei pitäisi, olisi ”karhunpalvelus” opiskelijoille. Uskoisin että kannattaisi keskittyä lisäämään sellaisten palveluiden ja tuotteiden tarjontaa jotka edistävät hyvinvointia ja terveyttä ...” ”Pitäis olla kiva pubi. Se voisi olla auki esimerkiksi 15-22.”

Lukeman baari oli kohtaamispaikka sekä arkena että juhlassa.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

”Nykyihmiset eivät epäröi paljastaa rasistisuuttaan ja typeryyttään edes omalla nimellään ja kasvoillaan toimiessaan

Väärin kommentoitu

Kansa ei osannut kommentoida asiallisesti, joten kouluttaminen aloitettiin tämän oikeuden poistamisella. – Emma Vormisto, teksti

äihin päiviin saakka ihmiset ovat saaneet kommentoida lehtien Internet-sivuilta löytyviä uutisia ja artikkeleita vapaasti. Tällainen kommentointivapaus on mahdollistanut myös vihapuheet ja epäasialliset puheenvuorot uutisten jäljessä. Ongelmaan on tartuttu muun muassa sulkemalla kommenttiosioita, kunnes tilanteeseen löytyy ratkaisu. Mediaansekaantuja –blogin kirjoittaja ja julkisen sanan neuvoston jäsen Pasi Kivioja uskoo, ettei kommenttiosioiden sulkeminen vaikuta erilaisten mielipiteiden julkituloon, sillä foorumeita mielipiteille on paljon. ”Sitä kannattaa median kuitenkin miettiä, millaisen signaalin uutiskommentoinnin sulkeminen lähettää yleisölle. Media voi ajatella, että näin näytämme, ettemme hyväksy törkeyksiä, olipa aihe mikä hyvänsä”, Kivioja sanoo ja jatkaa: ”Osa yleisöstä kuitenkin näkee asian niin, että media rajoittaa tietyistä aihepiireistä keskustelemista.” Kommenttiosionsa on sulkenut muun muassa MTV maahanmuuttoasioihin liittyvissä verkkojulkaisuissaan. Sulkemisella pyritään

Uljas 7 | 28. 9. 2015

vaikuttamaan vihapuheeseen. Myös Kivioja toteaa, että mikäli keskustelut työllistävät verkkomoderaattoreita niin paljon, ettei aikaa jää muuhun, on kommenttiosioiden sulkeminen aiheellista. ”Minusta se on oikea ratkaisu, jos sulkemisen syynä ovat keskusteluun tulleet tai odotettavissa olevat epäasiallisuudet”, Kivioja perustelee. Osa lehdistä on järjestänyt kom-

mentoinnin siten, että vain rekisteröityneet ja tunnistautuneet käyttäjät pystyvät kommentoimaan uutisia. Karjalaisessa ja Savon Sanomissa kommentoiminen vaatii rekisteröitymisen. Karjalaisen sähköisen liiketoiminnan päällikkö Risto Salminen kertoo, että viime kesästä alkaen on ollut tarpeellista puuttua joihinkin keskusteluihin aiempaa enemmän. Keskustelupalstan sekä Facebooksivun kirjoitteluihin on puututtu lähinnä rasististen ja henkilöihin kohdistuvien solvausten vuoksi. Olemme noudattaneet jo vuodesta 2009 verkkokeskusteluissa paperilehden mielipidekirjoitusten linjaa, jonka mukaan rekisteröityminen on keskustelupalstalla pakollista ja kirjoittaminen tapahtuu

omalla nimellä, Salminen sanoo. Kiviojan mukaan tunnistautuminen

ja rekisteröityminen ovat toimivia ratkaisuja, elleivät jopa liian toimivia, sillä ne saattavat lopettaa keskustelun kokonaan. Mies epäilee myös, etteivät keinot toimi suurissa tiedotusvälineissä. ”Nykyihmiset eivät epäröi paljastaa rasistisuuttaan ja typeryyttään edes omalla nimellään ja kasvoillaan toimiessaan”, Kivioja sanoo. Kivioja kertoo myös, että anonyymi kommentointi on osa demokraattisen yhteiskunnan sananvapautta, ja että anonymiteetti mahdollistaa kommentoinnin, josta saattaisi olla muuten haittaa esimerkiksi kommentoijan työ- tai ihmissuhteissa. ”Huono puoli on se, että nimettömät kirjoittajat käyttävät Internetin tarjoamaa suojaa monesti väärin eli suoltavat välillä aivan hirvittäviä asioita toisista ihmisistä, levittävät huhuja ja suoranaisia valheita sekä vääristävät ymmärrystämme siitä, onko jonkin some-mekkalan taustalla pieni mutta äänekäs vähemmistö vai kenties todellinen kansanliike”, Kivioja pohtii.

Ilmiö Valtiotiede kiellettävä Suomessakin! Autoritaarinen hallitseminen on hankalaa jos päästää valtiotieteilijät huutelemaan. Siksi koko tieteenala kiellettiin Uzbekistanissa. Ehkä Suomessa kannattaisi harkita samaa? – Pasi Huttunen, teksti & kuva, Saeimas Kanceleja

altiotieteiden opettaminen kiellettiin äskettäin Uzbekistanissa. Ehkä Suomessa kannattaisi harkita samaa. Täälläkin huudellaan yhteiskuntasopimus-sanan väärinkäytöstä ja kritisoidaan kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei halua edeltäjänsä Matti Vanhasen (kesk.) jäljissä seuraten keskustella keskeneräisistä asioista. Sekään ei kelpaa kun hän kaikkien parhaaksi haluaa ottaa työmarkkinat hallintaansa pois vaivalloisilta työmarkkinajärjestöiltä. Valtiotieteilijät ja muu ihmesakki nakertavat yhteiskuntaruumiin eheyttä syövän lailla, vaikka nyt tarvittaisiin luottamusta, jotta voidaan tehdä välttämättömät ratkaisut. Uzbekistanissa valtiotiedettä pidetään liian länsimaisena. Maan hallituksen mukaan esimerkiksi politiikan tutkimuksen ja valtio-opin kirjallisuus on puhtaasti länsimaista, eikä ”Uzbekistanin mallia” oteta niissä tasapuolisesti huomioon. Valtio-oppi ja politiikan tutkimus ovat aina vallanpitäjien kannalta hankalia tieteitä. Ne puhuvat sellaisista hallitsemista rasittavista seikoista kuin

vapaus ja oikeudenmukaisuus, eivätkä tuota vallanpitäjien kannalta mieluisia tuloksia. Kukaan ei ole täydellinen, maahan siis entistä enemmän ulkopuojoten jossakin määrin päättäjät menevät Uzbekistanin presidentti Islam Karimov on toiminut tehtävässään vuodesta 1991 metsään aina. Sitten tieteilijät kertovat saakka. siitä kaikille! On maita ja aikoja, joissa hallitukset hyväksyvät sen äärimmäisen tarpeelliseksi, mutta silloin tällöin se on lelta, joten on täysin mahdollista, että vaikeampaa. Totalitaarisessa valtiossa maan hallitus ampui omaan jalkaansa. johtajan kyseenalaistaminen on sietäSivumennen sanoen: Itä-Suomen mätöntä. hallintojohtaja Tuomo Meriläinen on Länsimaissa hankalien, kriittisten puhunut Sipilän hallituksen korkeakoutieteiden hillitseminen tapahtuu yleensä lupolitiikasta hyvin samantyyppisellä hiukan hienovaraisemmin. Ne talouskielikuvalla. kuritetaan hengiltä. Saatetaan esimerVuodesta 1991 maan presidenttinä kiksi leikata yliopistojen rahoitusta. toimineen Islam Karimovin näköUzbekistanissa otettiin käyttöön hiukan kulmasta ratkaisu on ymmärrettävä. brutaalimmat keinot. Luultavasti valtiotieteilijät esimerkiksi Valtiotieteiden maisterin tutkinnot suhtautuisivat kriittisesti hänen tapaanlakkautettiin maassa jo vuonna 2010, sa rajoittaa kokoontumista julkisilla ja nyt kiellettiin koko oppiaine. Joukko paikoilla, rajoittaa oppositiopuolueiden professoreita on julkaissut avoimen toimintaa ja suitsia mediaa. Transparenkirjeen, jossa hallitusta pyydetään perucy Internationalin korruptioindeksissä maan päätöksensä. vertaillaan 175 maata. Uzbekistan on Käytännön seurauksia on vaikea sijalla 168. arvioida, mutta Uzbekistanille lienee luvassa aivovuotoa ja oman tieteellisen perinteen ohenemista. Vaikutteita valunee

Bittiavaruuteen ei tarvitse eksyä Tietokoneita on käytettävä, osasi tai ei. Se ahdistaa. Onneksi niitä voi opetella myös ymmärtämään. – Pasi Huttunen, teksti & kuva

yky-yhteiskunta seisoo tai romahtaa globaalien tietoverkkojen ja tietotekniikan varassa. Samaan aikaan keskivertoihmisellä on hyvin vajaa ymmärrys siitä, mitä tietokoneet ja tietoverkot ovat ja mitä niillä voi tehdä. Keski-ikäisten keskuudessa on tapana päivitellä kahvipöydissä kuinka lapset osaavat tietokonejutut niin hyvin, mutta eivät kaikki lapset ja nuoret tai edes korkeakouluopiskelijat osaa. Olemme tuudittautuneet ajatukseen diginatiiveista, jotka osaavat, emmekä ole opettaneet. Maksuttomia ohjelmointikursseja verkossa julkaisevassa Codecademyssa työskennellyt sekä tyttöjä koodamaan kannustavan RailsGirlsin perustanut koodari Linda Liukas on lähtenyt kuromaan sivistysvajetta umpeen lastenkirjalla Hello Ruby. Sen tarkoitus on opettaa ”ohjelmoinnillista ajattelua” lapsille. ”Ohjelmoinnillisen ajattelun” voi tulkita suunnilleen taidoksi purkaa ongelma osiin ja sitä

kautta ymmärtää se. Sen voi oppia kuka tahansa. Kirja on draamankaareltaan hiukan vaisu eikä itse tarina ole kummoinen, mutta itse asia on tärkeä. Hello Rubyn joukkorahoituskampanja saavutti 10 000 dollarin tavoitteensa kolmessa ja puolessa tunnissa. Kaikkiaan se keräsi 380 000 dollaria. Diginatiivi-käsitteen isä Marc Prensky tarkoitti sillä sitä, että lapset ja nuoret ovat omaksuneet teknologian eri tavalla kuin aikuiset ja siksi myös oppivat eri tavalla. Käsite ei siis viittaa siihen, mitä lapset ja nuoret osaavat tai eivät osaa, vaan kulttuuriin, johon nuoret ovat kasvaneet. Kaikkien ei tarvitse osata koodata, mutta koneesta tulee helposti pelottava ja ahdistava jos sitä ei ymmärrä. Laitteet ovat sosiaalisesti rajoittuneiden tietokonenörttien suunnittelemia, joten niiden ymmärtäminen ei oikeasti välttämättä lähde ihan lonkalta. Jos kulttuuri kehittyisi sellaiseksi, että muutkin kuin sosiaalisesti rajoittu-

neet nörtit kehittäisivät sovelluksia, voisi niistä tulla helpompia käyttää ja ymmärtää. Liukkaan mukaan ohjelmointi on tämän vuosituhannen kirjoitus- ja lukutaitoa. Väite on provosoiva ja liioittelee, mutta työelämässä ja opinnoissa tietokoneiden ja ohjelmien ymmärtämisestä on hyötyä. Taulukkolaskennan, verkko-oppimisympäristön tai projektinhallintaohjelmiston kanssa ei tarvitse ripotella yhtä paljon tuhkaa päälleen jos hiukan ymmärtää, kuinka ohjelma toimii. Sosiaaliseen mediaan osaa suhtautua paremmin jos hahmottaa sitä pyörittäviä algoritmeja. Kaikkien opiskelijoiden kaverin serkulle on käynyt niin, että on vahingossa tuhonnut melkein valmiin gradun kun on painettu väärää nappia väärään aikaan. Usein perusymmärrys koneesta auttaa paitsi välttämään tunaroinnin, myös palauttamaan kadonneen tiedoston.

Pakina | Idiotismin-utopia

Sinä riität, olet kaunis

letteko katsoneet Nelosen uutta tosi-tv-sarjaa Hottikset? Jos ette, niin ei se mitään, koska se on kammottavaa kuraa. Toisaalta se ei ole mitään uutta tositelevision ihmeellisessä maailmassa, vaan homma pyörii tutulla reseptillä: kevytmielistä pintaliitoa ja hapuilevia, epävarmoja tyyppejä blatantin lavastetuissa tilanteissa. Lopputuloksena on sarja Stockmannin lahjapakkauksia, joiden sisältä löytyy Pirkan tuotteita. Juju piilee siinä, ettei pakkauksia pidä avata. Ei pidä edes kiinnostua siitä, mitä on kääreen alla. Toinen mahtava esimerkki ruudun takaa esiintyvästä nyky-Suomesta on MTV3:n Tuulitunneli, jossa tositv-julkkikset kinastelevat keskenään siitä, kenellä on kehnoin yleissivistys. Panelistit naureskelevat sille, etteivät tiedä kuka oli Aleksis Kivi tai mitä eroa on RKP:llä ja KRP:llä. Tällä sitten mässäilemään ja ylpeilemään, sillä ketä nyt edes kiinnostaa tommonen? Nämä televisioelämykset liimaavat ihmisiä ruutuihin lähinnä siksi, että tosi-tv tarjoaa ihmisille samaistuttavia hahmoja. Se tarjoaa myös tiettyä lohtua, sillä 20 vuotta sitten efiirissä örisi Jörn Donner ja kertoi, kuinka lukeminen kannattaa aina. Jörkka myös kutsui lukematonta dorkaksi. Nykyään dorka on televisiossa ja sanoo, ettei lukeminen kiinnosta ja se on ihan ookoo. Sivistymättömyyttä glorifioiva tosi-tv on harmitonta hupia, mutta se tarjoaa profeetallisen näyn kansakuntamme lähitulevaisuuteen. Kun hallitus sivaltaa leikkurillaan koulutusta, tutkimusta ja kulttuuria, putoaa yhä useampi suomalainen kelkasta ja taantuu tasolle, jossa älykkyys tai sivistys eivät ole tavoiteltavia asioita. Menestyksestä, hyvännäköisyydestä ja röyhkeydestä on hyvää vauhtia tulossa uusia itseisarvoja. Idiootti on uusi musta. Nykyään vallitseva ajattelu vaikuttaa pohjautuvan ajatukseen siitä, että ensin menestytään ja hankitaan sitä paljon puhuttua kyhnyä. Sitten vasta voidaan miettiä triviaalimpia juttuja, kuten yleissivistystä tai kulttuuria. Tätä tunnutaan tavoittelevan kansallisella tasolla, mutta siihen halutaan ilmeisesti rohkaista myös yksittäisiä kansalaisia. Eihän sillä ole väliä, osaako Make erottaa Perun Pieksämäestä, kunhan Makella on tukka hyvin ja kello näkyy. Jos koulutus, sivistys ja tutkimus menettävät merkityksensä yhteiskuntamme kulmakivinä, tulee niistä helpommin toissijaisia riippakiviä budjetti-exceleissä. Tällainen tulevaisuus on epätodennäköinen, mutta se huolestuttaa ja huvittaa minua silti. Minä nimittäin olen köyhä ja kuljen rumissa vaatteissa, mutta ainakin puhun sujuvaa ranskaa ja osaan erottaa Tsaikovskin Bachista. Ei sillä, että näillä taidoilla tekisi juuri mitään nykyäänkään. Toivo Haimi Pakinoitsija joka panee parastaan katsoessaan kieroon yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Rallikuskista munkiksi Valamon luostarin viinintuotannon aloitti parikymmentä vuotta sitten Isä Andreas. 76-vuotias munkki jatkaa edelleen niillä töin. Henkisyyden ja karismaattisuuden lisäksi Andreasta leimaa tarinankerronnan taito sekä hersyvä huumorintaju. Isän aika ennen munkkiutta on tarina täynnä käänteitä. – Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva

n elokuun puoliväli ja Isä Andreas esittelee meille, joukolle ItäSuomen yliopiston ylioppilaskuntalaisia, Valamon viinehtimöä. Se sijaitsee vanhassa navettarakennuksessa Valamon seesteisen pihan laitamilla. Isä Andreas on yhtä valloittava kuin viininsä. Ensi vaikutelma on 76-vuotiaan munkin vakaa rauha, mutta hänen puheessaan soi suhtautuminen elämään rakkaudella ja leikkisyydellä. Hän pitää viinistä ja tietää mitä tekee. Valamon marjaviinit nimittäin osoittautuvat skeptikolle upeaksi kokemukseksi. Kun tieto viininvalmistuksesta ja markkinoinnista on välitetty kuulijoille verkkaisen stand-up -koomikon rytmitajulla, siirrytään viinitupaan maistelemaan. Viiniäkin suuremman vaikutuksen tekee viinintekijä tarinoineen.

Isä Andreaksen matka 1940-luvun taitteen Kajaanista maailman kautta tänne on vaiheikas. Siihen kuuluu ura jääkiekkoilijana, kilpa-ajoa moottoripyörällä tehtaan laskuun ja ralliautoilua Fiatin tallissa. Ennen luostariin tuloaan hän teki Turussa pitkän uran metallialan yrittäjänä. Kajaanilaiset puolestaan saavat kiittää häntä ja vuotta 1968 omasta Mestiksessä pelaavasta jääkiekkojoukkueestaan. ”Aloitin jääkiekkourani Kajaanissa. Perustin semmoisen jääkiekkoseuran kuin Hokki. Ammatikseni pelasin Luulajassa ja Göteborgissa. Olin oikea laituri eli maalintekijä kuten sanotaan. Mutta sitten minun riiuumatkani Ruotsista tulivat liian pitkiksi, ja minun piti tulla takaisin Suomeen. Tultuani jatkoin vähän opiskeluja ja siirryin appiukolle töihin. En ajanut enää moottoripyörää enkä autoa vaan ajoin Tournapulli maansiirtoautoa ja Katepillaria. Vauhti vähän hiljeni”, Isä Andreas kertoo. Hitaus ei kuitenkaan kestänyt kauaa. ”Sitten 70-luvulla ajoin rallia aika tiiviisti.” Ralliautoilu jatkui aina vuoden 1984 Tunturiralliin Ivalossa. Siellä oli alla hyvä auto ja ralli oli sujunut. Eräällä 40 kilometrin erikoiskokeella asia sai käänteen: auto kierähti 11 kertaa katon kautta ympäri. ”Siis 11 erinäistä kertaa sillä kyseisellä erikoiskokeella”, Isä tarkentaa. ”Sitten tulimme maalin, ja kysyin Pentti Vaaralta, että olikohan se nyt tässä. Pentti sanoi, että oli. Minä vastasin, että hyvä. Ajoimme suoraan Ivalon matkailuhotellin pihaan, ja vietimme sitten

siellä kaksi vuorokautta hauskaa elämää.” Viittaako Isä siis nykyiseen Hotelli Kultahippuun? ”Kyllä. Sieltä sitten ilmoitin vaimolle Rovaniemelle, että nyt täällä on sekä auto että mies rikki, joten istumme täällä vähän aikaa. Siihen jäi kilpa-autoilu.” ”Siellä on hyvä olla rikki siellä suunnalla, siis Kultahipussa”, kuittaan kuin varmistaakseni, että puhumme samasta etäisestä pesäkkeestä pohjoisessa. ”Kyllä. Kyllä näin on”, Isä Andreas vahvistaa.

pois, sanoin tyttärelleni, että isä myy nyt yrityksensä ja toteuttaa sen aikanaan tekemänsä päätöksen”, Isä Andreas muistelee. Reitti ei kulkenut suorinta tietä Valamoon. ”Kiersin ensin kuusi vuotta maailmaa, mutta aina palasin Suomeen”, Isä kertoo etsinnöistään. Valamon valittuaan Turun ortodoksisen kirkon kirkkoherra Isä Teppo Siili varoitti häntä lähtemästä, koska epäili Andreaksen joutuvan luostarissa samaan pyöritykseen kuin siviilimaailman puolella. Kirkkoherra oli oikeassa. ”Harvemmin täällä on munkki vatsahaavan saanut. Minä olen saanut vasta kolme, että hyvin on mennyt”, kertoo miljoonan nettoliikevaihtoa pyörittävä Valamon luostarin taloudenhoitaja, joka suunnittelee seuraavaksi maailmanvalloitusta Valamon viskillä. Noviisijakso kestää vuodesta kahteen.

Tarina kulkee opiskeluaikoihin ja Isä

kertoo kärsivällisesti, kuinka ekonomiopinnot Helsinkiin. Kolmen opiskelukaverin kiivaan kimpan muodostivat hänen veljensä, joka aloitti kauppatieteen opinnot samaan aikaan sekä legendaarinen suomalainen iskelmälaulaja Lasse Liemola. Liemola tunnetaan parhaiten kappaleestaan Anna pois, joka on yksi eniten myydyistä suomalaista singleistä. Kyseessä on käännös Paul Ankan alkuperäinen kappaleesta. Ajanjakso oli 50-luvun loppu. ”Kyllä meillä hauskaa oli. Minä jakelin Lassen keikoilla nyloneita tytöille, kun Jussi sekä Lasse lauloivat. Lassella oli kyllä niin kiukkuinen morsian, että se oli vähän huono juttu. Se aina yllätti meidät ja ajoi pois sieltä Lassen luota. No, se oli hyvä, kun olihan ne vähän rajuja aina ne viikonloput siellä”, Isä Andreas muistelee. ”Mutta sen sanon, että opiskeluaika oli hauskaa. Koskaan ei ollut rahat loppu ja aina hyvä mieli. Kun valmistut, niin ei silloin ole enää koskaan tarpeeksi rahaa. Kun opiskelet, niin aina jostain löytyy. No. Mutta nyt, tässä olisi taas teille pakkoliikuntaa”, Isä Andreas toteaa ja viittaa ryhmmme hakemaan tiskiltä lisää viiniä. Ensimmäinen ajatus luostariin tulosta syntyi 80-luvun alussa, eräänä aikaisena aamuna Puolan Krasna Gorassa koetun herätyksen jälkeen. Se tapahtui katolisessa kirkossa, jossa sisälämpötila lähenteli 30 astetta pakkasta. Isä Andreaksen puheista voi tulkita, että kokemus oli mullistava, mutta hyvin henkilökohtainen. Yksityiskohdat jäävät hänelle. Vasta saman vuosikymmenen lopulla sattunut tapaturma aiheutti päätöksen. ”Minä olen nyt ollut täällä luostarissa 22 vuotta. Tulin Turusta, jossa minulla oli liiketoimintaa ja olin toimitusjohtaja. Loukkaannuin tapaturmaisesti ja olin puolitoista vuotta sairaalassa. Rakensivat siellä uuden ihmisen, ja kun pääsin

Noviisiaika päättyy, kun luostarin johtaja esittää kokelaalle pyynnön hakea veljestön jäsenyyttä kirjallisesti. Jos pyyntöä ei kuulu, pitää ehdokkaan lähteä. Vasta sitten alkaa varsinainen kilvoittelu, jota kestää kahdesta kolmeen vuotta. Tuolloin on vielä mahdollista lähteä luostarista. Jos munkiksi vihitty lähtee, on sen jälkeen persona non grata kaikissa luostareissa. Isä Andreaksen mukaan kilvoittelu mukailee ajatusta: ”Ylentäkää sydämenne”, mutta käytännössä se on luostarinjohtajan osoittama tehtävä joka ohittaa kaiken muun. ”Meillähän on vanha sanonta, että tee työtä ja rukoile. Eli kilvoittelutyö ei voi olla niin vähäpätöinen, että se pitää keskeyttää lähtemällä kirkkoon. Kilvoittelutyö on lahja, joka on annettu luostarin puolelta. Sitä pitää noudattaa.” Isä Andreas painottaa kuitenkin jokaisen munkin yksilöllisyyttä luostarissa. ”Luostari on paikka, jossa jokainen munkki elää askeesissa. Munkit elävät omaa uskomustaan, omia rukoushetkiään ja muita. Mehän emme veljestön kanssa ole oikeastaan muuten yhteydessä kuin kirkossa ja ruokailussa. Jokainen on oma yksilö. Vanha kiinalainen sanonta toteaa, että yksi ihminen ikävä, kaksi juoru ja kolme ihmistä riita. Joten paras olla yksin, niin voi taistella itsensä kanssa.” Isä Andreas kokee, etteivät munkit vanhene. Vatsahaavoistaan huolimatta hän tuntee 76 vuoden ikään tultuaan vain nuortuneensa luostarissa. ”Luostarielämä on harmonista. Täällä levätään, syödään hyvin ja pidetään omasta itsestä huoli eli jokaisella on niin paljon aikaa, että pystyy myös keskittymään itseensä. Se on ehkä se terveyden ja pitkän iän salaisuus.” Syömistä tosin rytmittävät paastot. ”Joulu, pääsiäinen, juhannus ja syyspaasto. Ne on kaikki neljästä viiteen viikkoon ja pääsiäisen suuri paasto kestää 48 päivää. Että se on vähän semmoinen

”Kyllä meillä hauskaa oli. Minä jakelin Lassen keikoilla nyloneita tytöille, kun Jussi sekä Lasse lauloivat. kovempi paasto sitten. Muttei se ihminen sitä ruumiin ravintoa välttämättä, hengen ravinto riittää”, Isä Andreas toteaa ja kertoo, että lisäksi on viikottaiset lyhyet paastot. Viini puolestaan kuuluu munkkeille harvakseltaan, kaksi kertaa vuodessa, mutta viinimestari on erityistapaus. ”Minulla on semmoinen kalenteri, jossa on joka päivälle viinilasi. Meidän kalenterissa on merkattu tarkkaan ne päivät milloin pitää juoda, vai onko se sitten että silloin saa juoda”, Isä Andreas kujeilee. Andreas jatkaa munkkien pitkästä iästä ja kertoo 107-vuotiaaksi eläneestä kollegastaan, jolle Heinäveden kunta lähetti aikanaan kutsun ensimmäiselle luokalle. ”En sano, että itse elän vanhaksi, luoja tietää, mutta luostari ei periaatteessa vanhenna ihmistä. Kyllä se tämä hengellinen elämä on siten erilaista mitä tuolla aktiivisessa maailmassa, jossa on kiire koko ajan”, Isä Andreas ajattelee. Onko se sitten selkein ero maailmojen välillä? ”On. Se joka täällä on talousasioiden kanssa tekemisissä, niin sillä ei ole helppoa, mutta se on sitten asia johon pitää osata suhtautua. Kyllä Herra pitää huolen. Pitää uskoa, että kyllä se apu ja voima tulee jostain. Eihän rukouksella ole muuta tekemistä, kuin että se antaa voimaa, että jaksat tehdä jotakin. Jos vain istut veneessä, niin eihän se liiku mihinkään, mutta jos otat airot ja soudat, niin pääset kovasti eteenpäin. Pitää aina muistaa mikä merkitys sillä rukouksella on, ja se kyllä auttaa, se on kylmä totuus. Rukous on hiljentymistä”, Isä Andreas kertoo. ”Vaikka hyvä se olisi joskus hölpöttää ääneenkin, mutta yleensä se on hiljentymistä. No. Mutta ottakaahan nyt juotavaa”, Isä Andreas vaihtaa ajatusta matalalla äänellä hihkaisten, ja nostaa oman maljansa korkealle. Lopuksi Isä Andreas sanoo, ettei kaipaa maallisesta elämästä oikeastaan mitään muuta paitsi lapsenlapsiaan ja moottoripyörällä ajamista. ”Kyllä minulla moottoripyörä vielä olisi, mutta lapseni panivat minut jo ajokieltoon. En minä kuitenkaan rehellisesti kaipaa mitään. Minä elin erittäin vauhdikkaan ja rikkaan elämän, jonka aloitin jo nuorena. Ei ole oikeastaan semmoista mitä en olisi kokenut, nähnyt tai kuullut”, Isä Andreas kertoo samalla, kun kaataa meille neljättä ja viimeistä kierrosta Valamon viiniä.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Nappaa kerhotoiminnasta uusi harrastus! Mietitkö mielekästä tekemistä vapaa-ajallesi? Onko sinulla jokin intohimon kohde, jonka haluaisit jakaa muiden kanssa? Etsitkö ystäviä tai uusia verkostoja? Perusta kerho tai liity sellaiseen. - Mira Heiskanen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

uka tahansa Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan jäsen voi perustaa kerhon, joka järjestää vapaa-ajan toimintaa pääasiassa yliopisto-

opiskelijoille. ”Kerhot ovat toki kaikille avoimia, mutta perustajajäsenistä 5 henkilön tulee olla Isyy:n jäseniä”, Isyy:n hallituksen jäsen Heljä Hietala kertoo. Kerhoa perustaessa taustalla tulee olla jokin selkeä idea, jonka pohjalta kerho perustetaan. Toiminnan tulee olla myös hyvien tapojen mukaista. ”Yleensä kaikki kerhoehdotukset ovat menneet läpi. Joskus sääntöjä on jouduttu hieman muokkaamaan”, Hietala toteaa. Kerhoa ei tarvitse perustaa täysin omin voimin, ylioppilaskunnalta saa tukea, myös rahallista. ”Syksyisin ja keväisin kerhot voivat hakea järjestöavustuksia. Avustuksen tarve tulee aina perustella. Hallitus päättää lopulta avustuksen myöntämisestä. Mistään tonneista ei kuitenkaan ole kyse, mutta satasia voi saada tarpeen mukaan”, Hietala sanoo. Hietalan mukaan kerhot ovat hyvä väylä tutustua muihin opiskelijoihin poikkitieteellisesti. ”Yhteiset kiinnostuksen kohteet yhdistävät kerhojen jäseniä. Itse tykkään pelata paljon lautapelejä, mutta omistan vain muutaman pelin. Lautapelikerhossa tutustuu uusiin ihmisiin erilaisten lautapelien merkeissä”, Hietala kertoo kokemuksistaan. Tällä hetkellä Joensuun ja Kuopion kampuksilla on molemmissa kahdeksan kerhoa. Savonlinnassa kolme. ”Suurin kerho Joensuussa on ESN Joensuu ja kaikista uusin tulokkain on Luomio-sanataidekerho”, Joensuussa itse opiskeleva Hietala luettelee. Hietala kehottaa kerhotoiminnas-

Uljas 7 | 28. 9. 2015

ta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä ensisijaisesti vapaa-ajan sihteeriin Juho Mutaseen. ”Hän osaa avustaa kerhon perustamisen alkutaipaleella. Luulen, että kerhotoiminnalle olisi kysyntää”, Hietala sanoo.

Kerhot kampuksittain

Joensuu ESN Joensuu Joensuu Debate Society Joensuun ylioppilaiden pelikerho Kampusviljelykerho Kehy Ylioppilaiden symposium Ympäristöryhmä Luomio

Kuopio Hyvät kuvat ESN KISA Kuopion ylioppilasteatteri Nuotin vieressä Pelikerho Kärmes Suola Ympäristöklubi Yo-Symposium Kuopio

Savonlinna Napaketut HC Savonlinnan pelinappula Savonlinnan ylioppilasteatteri

#arviomme-sarja ”Kerhon jäsenet saavat käyttöönsä Pielisjoen rannasta löytyvän soutuveneen sekä pilkkivälineitä

#arviomme-sarja tarjoaa nopean läpileikkauksen siitä, mitä musiikissa on viime aikoina tapahtunut. Tyypit puristavat arvioita tuoreista levyistä tviittimittaan. Vihaa tai rakasta. Twitterissä tagilla #arviomme.

Horse Attack Sqwad - Älä koske mun hevoon: Suomenkielisen hiphopin nykyisyys ja todellisuus tarkoittaa hevosia, ei ongelmia. 3/5 Asa - Love: Olisimme toivoneet käytettävän enemmän Love-sampleja. Nyt jäi vain normaaliksi Asan levyksi. Hyvin soi silti. 4/5 Pyhimys-Pettymys: ”elämä on aika siistii, alasti peilin edes vedän koksuu, boolsit toises kädes, ja sen jälkeen twiittaan siit” 4/5

Intohimona hyvänmielen kalastus Kalastuskerhossa rentous on avainasemassa. Jäsenet voivat lähteä vapaasti soutelemaan Pielisjoen rannasta löytyvällä soutuveneellä tai vaihtoehtoisesti kuunnella kalajuttuja yhteisesti vuokratulla mökillä. - Mira Heiskanen, teksti & Pohjatärppi & hörppy kuva

alastuskerho Pohjatärppi & hörppy ry:n tapahtumissa kalaan ei lähdetä kilpailumielessä. Yhden jäsenen toiveesta kalastusreissuun lähdetään vaikka Ruunaalle. Kimppakyydit ja mökkiviikonloput ovat oiva tapa luoda uusia yhteyksiä samanhenkisten ihmisten välille. Jäseniä yhdistää luonnollisesti intohimo kalastusta kohtaan. ”Mottomme on - rentoa kalastusta”, puheenjohtaja Reetta Väätäinen kiteyttää kerhon olemusta. Kalastuskerho perustettiin Joensuuhun vuonna 2009. Nykyisen puheenjohtajan mukaan kerhon pyörittäminen vaatii vähän vapaaaikaa ja innostuneisuutta. ”Isommat projektit vaativat enemmän sitoutumista. Huumorimielellä pääsee kuitenkin pitkälle”, Väätäinen toteaa. Jäsenten aktiivisuudesta riippuen kerho järjestää poikkitieteellistä toimintaa.

”Erityisesti vaihtarit ovat lähteneet kerhon järjestämiin tapahtumiin ennakkoluulottomasti mukaan. Olemme järjestäneet kevään liikuntailtapäiviin ilmaista pilkkimistä, joissa vaihto-opiskelijat ovat päässeet pilkkimään ensimmäiset ahvenensa. Sitä on ollut ilo seurata”, Väätäinen kertoo. Pohjatärppi ja hörppy järjestää ilmaisten aktiviteettien lisäksi myös opiskelijoille suunnattua haalaripilkkiä. Jäälle ei tarvitse kuitenkaan lähteä veren maku suussa, sillä hyvä fiilis on tärkeintä. ”Kisassa palkitaan muun muassa surkeimmasta yrityksestä ja parhaasta asusta”, Väätäinen naurahtaa. Tapahtumaan otetaan vuosittain vapaaehtoisia järjestäjiä, jotka saavat työpanoksestaan ilmaisen jäsenyyden kerhoon vuodeksi. ”Haalaripilkissä jaettavat palkinnot ovat sen sijaan lähinnä nestemäisiä”, Väätäinen tarkentaa. Kalastuskerhon jäseneksi voi

liittyä maksamalla jäsenmaksun. Opiskelijoille hinta on 5 euroa ja henkilökunnalle 10 euroa. Väätäinen kehottaa muitakin kuin metsätieteiden ja biologian opiskelijoita osallistumaan kerhon toimintaan. ”Kannattaa tulla rohkeasti mukaan. Kerhon jäsenet saavat käyt-

”Vaihtarit ovat lähteneet kerhon järjestämiin tapahtumiin ennakkoluulottomasti mukaan. töönsä Pielisjoen rannasta löytyvän soutuveneen sekä pilkkivälineitä”, Väätäinen vinkkaa jäseneduista. Kerho myös vuokraa kalastusvälineitä kaikille innokkaille. Miksi kerhotoimintaan kannattaisi lähteä mukaan? ”Parasta on yhteenkuuluvuuden tunne. Olen ollut kerhon toiminnassa mukana kaksi vuotta. Kaikki jäsenet ovat intohimoisia kalastajia. Saunaillat ovat hetkiä, jotka ovat jääneet mieleeni. Ja kyllähän me muustakin puhumme kuin vain kalastuksesta”, Väätäinen toteaa.

Mustasch - Testosterone: Kuuntelimme levyn ja siirryimme saunaan. Miesten kesken. Levyn sisältö yhdentekevää. 1/5 Roope Salminen & Koirat - Madafakin Darra t-paita: Tämän paidan röhnöttävällä mopsilla olisi tarvinnut Launioiden häiden jälkeen. 3/5. Iisa - Kukaan ei oo kenenkään: Eihän näin nyt pitäisi sanoa mutta kyllähän tää toimii loistavasti panomusiikkina. Kokeiltu on 4/5 Steve ’n’ Seagulls - Farm Machine: ”Suomi mainittu”, sanoi Coloradon kuvernööri kun tälle orkesterille juhlapäivän julisti. 4/5 David Gilmour - Rattle That Lock: Vanhan liiton progemiehen uudet biisit yllättävät melankoliallaan ja järkevällä pituudellaan 3/5 Ryan Adams - 1989: Tuli sitten tämäkin päivä, kun sanon ääneen että Ryan Adams on parempi Taylor Swift kuin Taylor Swift. 3/5 JVG - 247365: Rehellisesti JVG:n pitäisi tehdä vain EP:tä. Singlebiisit jumalattoman hyvää matskua. Muut turhaa 3/5

Jarno Pitko ja Toivo Haimi

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Opintotuki

Historia

Kenellä on varaa opiskella Nykyopiskelija saa parempaa opintotukea kuin isovanhempansa ja vanhempansa, mutta 90-luvulla ja 2000-luvun alussa opiskelleet olivat opintotuen kultakauden sukupolvi. Opintotuen nousu, aallonharja ja lasku kulkevat käsi kädessä hyvinvointivaltion historian kanssa. – Pasi Huttunen, teksti & Emil Blick, kuvitus

uutaman vuoden päästä vietetään suomalaisen opintotukijärjestelmän 50-vuotisjuhlia, mutta vielä ei tiedetä, millaista tukea silloin saadaan. Opintotuen historia on pohjoismaisen hyvinvointivaltion historiaa ja menestyksekkäästä menneisyydestä huolimatta molempien tulevaisuus näyttää epävarmalta. Opposition ja opiskelijaliikkeen sitkeästä kamppailusta huolimatta opintotuen kääntäminen perusturvan tarjoavasta tuesta lainapainotteiseksi investoinniksi omaan tulevaisuuteen näyttää jälleen etenevän. Vuonna 2010 ylemmän, vähintään 300 opintopisteen laajuisen korkeakoulututkinnon Suomessa suorittaneista 40 prosentilla oli opintolainaa. Vuonna 2014 lainaa oli 51 prosentilla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla ovat opintolainojen määrät myös kasvaneet 2010-luvulla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden lainamäärän mediaani on kasvanut 13 prosenttia vuoden 2010 7 300 eurosta vuoden 2014 8 200 euroon. Opiskelijoita on kannustettu lainanottoon kasvattamalla valtiontakauksen määriä sekä säätämällä esimerkiksi opintolainavähennys ja opintolainahyvitys. Ajatus hyvinvointivaltiosta on Suomessa mennyt osapuilleen niin, että valtio on ollut valmis vaikka velkaantumaan, että kansalaisen ei tarvitse hankkia

Uljas 7 | 28. 9. 2015

ruokaa, terveydenhoitoa ja koulutusta velkarahalla. Kuluneiden parin vuosikymmenen ajan asetelmaa on tasaisesti hilattu päälaelleen. Eduskuntavaalien jälkeen hallituksen muodostaneiden Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten suunnitelmana on ennen vaaleja annetuista päinvastaisista lupauksista huolimatta leikata koulutuksesta ja opintotuesta. Hallitus suunnittelee 70 miljoonan leikkauksia opintotukeen ja lisäksi opiskelijaliikkeen suurella vaivalla vuonna 2014 aikaansaama opintotuen sidonnaisuus kansaneläkeindeksiin aiotaan taas katkaista. On auki, kuinka leikkaukset aiotaan käytännössä toteuttaa. Todennäköisesti lainapainotteisuutta lisätään entisestään. Keskustelu opintotuen ympärillä on aina ollut kitkerää ja mielipiteet ovat jakautuneet. Opintotuki on tehnyt korkeakoulutuksen mahdolliseksi lukemattomille ihmisille, joille se muuten olisi ollut vain kaukainen haave. Pelkoja siitä, että se passivoisi opiskelijoita, on silti esitetty koko sen olemassaolon ajan. Opintotuki on synnyttänyt yhteiskunnalliselle näyttämölle karikatyyrin juopottelevasta ja tuen varassa laiskottelevasta opiskelijasta. ”Minulle opintotuen merkitys on sekä henkilökohtainen että laajemmin yhteiskunnallinen. On päivänselvää, että minun taustallani ei olisi ollut mahdol-

lista hankkia korkeakoulututkintoa, jos Suomessa ei olisi opintotukijärjestelmää sekä ilmaista korkeakoulututkintoa”, kertoo viime vuosikymmenen loppupuolella valmistunut. ”Opintotuki oli hyvä. En ottanut lainaa. Asuin solussa ja välillä asunnoksi muutetussa työmaakämpässä teollisuusalueella. Vuokran jälkeen oli aina 1000 markkaa. Sillä pärjäsi”, muistelee puolestaan vuosituhannen taitteessa opiskellut. Sama henkilö muistelee, kuinka opintotuen ostovoima ei silloin muuten ollut välttämättä nykyistä parempi, mutta vuokrataso oli silloin matalampi. Lisäksi olut oli halvempaa. ”Kymmenen markan tuoppeja löysi, kun tiesi, mistä etsiä.” Jonkinlainen muutos ajatustavassa on tapahtunut. Puhe opintotuesta etuoikeutena, joka on ansaittava näyttää lisääntyvän. ”Meillä opiskelijoilla ei ole oikeutta elää valtion piikkiin missään muussa kuin juuri siinä halvimmassa mahdollisessa soluasunnossa”, vuonna 1994 syntynyt opiskelija toteaa. Ajatustapa, jonka mukaan opintorahalla saa kattaa vain ehdottoman minimin jos sitäkään, huolestuttaa vuosituhannen vaihteessa opiskellutta. ”Henkinen perusasetelma on keskeinen. Lainapallo jalassa jengi valmistuu pelokkaampina ja kilpailullisempina. Opintotuen mitoitusta ja tarkoitusta pitäisi pystyä käsittelemään tämän psykologisen aspektin kautta myös.” Opintotuen katsotaan yleensä saaneen alkuunsa vuonna 1969 kun opintotukijärjestelmä valtion takaamina korkotukilainoina luotiin. Opintoraha otettiin käyttöön vuonna 1972, mutta järjestelmä oli edelleen hyvin lainapainotteinen.

Järjestelmän puutteet kuohuttivat aikalaisia. ”Mikään väestöryhmä maassamme ei varmastikaan ole halukas työskentelemään saadakseen palkakseen ainoastaan lainaa ja suuren velkataakan. […] Allekirjoittaneet opiskelijajärjestöt katsovat, että valtiovallan tulee mitä pikimmin laatia kehittämissuunnitelma, joka tähtää opiskelijoiden keskimääräiset opiskelukustannukset kattavan opintotuen aikaansaamiseen”, vaativat SYL, Suomen teiniliitto, Finlands Svenska Skolungdomsförbund, Ammattikoululaisten liitto ja Suomen Tekniikan opiskelijoiden liitto julkilausumassaan vuonna 1972.

”Korkeakoulu-opiskelun aloittaminen tai välttämättä edes lukion käyminen eivät olisi olleet minulle taloudellisesti realistisia vaihtoehtoja, jos opintotukea ei olisi olemassa, koska en saa vanhemmiltani taloudellista tukea opintoihini tai elämiseeni.

”Meillä opiskelijoilla ei ole oikeutta elää valtion piikkiin missään muussa kuin juuri siinä halvimmassa mahdollisessa soluasunnossa ”Opintoraha oli 70-luvulla marginaalisen pieni ja sitä saivat vain parhaat opiskelijat, minä en koskaan. Sen sijaan asumislisää maksettiin vuodesta 1977 lähtien ja sillä oli merkitystä. Valtiontakaus ja 50 prosentin korkotuki pankilta otettuun lainaan oli ratkaiseva pienviljelijä- tai työläisperheen lapsen opiskelumahdollisuuksille”, muistelee 70-luvulla opiskellut. ”Opintolainasta maksettiin korkoa 30. syyskuuta ja 31. maaliskuuta. Syyskuun korkoerästä selvisi, kun lukukauden lainasumma oli nostettu vasta kuukausi sitten ja kesäansioista saattoi olla jäljellä jotain. Sen sijaan maaliskuun korot ja huhtikuun vuokra tyhjensivät tilin, koska lainanpuolikas oli nostettu jo tammikuun alussa”, hän jatkaa. Toinen samoihin aikoihin opiskellut kertoo, että rahoitti opintonsa kesäansi-

oillaan sekä isänsä ja setänsä takaamilla opintolainoilla. ”Omaa tilannettani helpotti se, että asuin koko opiskeluajan vanhempieni omistamassa asunnossa ja vasta valmistuttuani aloin maksaa vuokraa”, hän lisää. Opintotuen varhaisimpien juurien voi aja-

tella löytyvän 1700-luvun loppupuolelta. Vuonna 1780 Kustaa III määräsi teinirahojen kokoamisen veronkantomiehille ja teinien laulukierrokset pitäjissä loppuivat. Jonkinlaisia stipendejä oli tosin ahkerille, lahjakkaille ja vähävaraisille maksettu jo 1600-luvulla. Suomen alueen

siirryttyä Venäjän keisarikunnan hallintaan, lisäsi ja korotti Aleksanteri I opiskelijoille myönnettäviä stipendejä, mutta 1800- ja 1900-luvun taitteessa voimakas opiskelijamäärän kasvu johti siihen, että stipendit jäivät suuruudeltaan kovin pieniksi. ”Tupakkastipendeiksi” pilkattuja avustuksia saattoi esimerkiksi vuonna 1917 saada 168 markkaa. Käytännössä se muodosti alle neljä prosenttia ylioppilaan tuloista, joista pääosa hankittiin joko vanhempien antamasta tuesta tai erilaisia töitä tekemällä.

Nykyisen kaltaiseen malliin siirryttiin

korkeakouluopiskelijoiden osalta vuonna 1992 ja uudistettu opintotukijärjestelmä ulotettiin koskemaan kaikki opiskelijoita kaksi vuotta myöhemmin. Opintorahan tuntuva korotus vuonna 1992 muutti koko järjestelmän luonteen kertaheitolla. Euroissa summa nousi 107,64 eurosta 264,06 euroon kuukaudessa. Jo vuonna 1987 oli asetettu tavoitteeksi opintotuen kehittäminen ”perustoimeentuloa turvaavaksi etuudeksi” ja 90-luvun alkupuolella se käytännössä toteutettiin. Samalla rajattiin enimmäistukiaika. Heti vuonna 1995 kaivettiin leikku-

Opintotuen pitkä kaari 1600-luku: Apurahoja lahjakkaille, ahkerille ja vähävaraisille 1780: Kustaa III määräsi teinirahojen kokoamisen veronkantomiehille lopettaen teinien laulukierrokset pitäjissä. 1800-luvun puoliväli: Yliopistot ryhtyivät myöntämään opintolainoja. Opiskelijoiden velkaantuminen herätti huolta, vaikka ylioppilas saattoi 1800-luvulla olla käytännössä varma työllistymisestä hyvätuloiseen työhön. 1928: Ensimmäinen julkisrahoitteinen opintolainajärjestelmä otettiin käyttöön. 1946: Ensimmäinen pysyvä valtakunnallinen opintolainarahasto perustetaan. 1954: YTHS perustetaan. 1969: Valtion takaamat opintolainat 1972: Opintoraha otetaan käyttöön, mutta vain harvoille. 1977: Asumislisä otetaan käyttöön. 1978: Kesäopintojen tuki otetaan käyttöön. 1979: Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki otetaan käyttöön 1980-luku: Opintolainoista maksetaan alhaisen inflaation vuoksi kovia reaalikorkoja ja opiskelijat karttavat velkaantumista. Työssäkäyminen opintojen ohessa yleistyy. 1992: Opintotuen kokonaisuudistus. Opintotuesta tulee ”opiskelijan perustoimeentuloa turvaava etuus”. Itsenäisesti asuvan yli 20-vuotiaan korkeakouluopiskelijan opintoraha 264,06 €/kk 1995: Itsenäisesti asuvan yli 20-vuotiaan korkeakouluopiskelijan opintoraha 259,01 €/kk 2005: Opintolainavähennys verotuksessa korkeakouluopiskelijoille 2008: Itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen korkeakouluopiskelijan opintoraha 298 €/kk 2011: Opintotuki muuttuu kaksiportaiseksi. 2014: Itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen korkeakouluopiskelijan opintoraha 335,32€/kk. Opintolainahyvitys otetaan käyttöön ja enimmäistukiaika lyhenee 55 tukikuukaudesta 50 tukikuukauteen. Opintoraha sidotaan kansaneläkeindeksiin. Opintolainan suosio kasvaa hiljalleen. 2015: Juha Sipilän (kesk.) hallitus suunnittelee 70 miljoonan leikkauksia opintotukeen ja opintotuen indeksisidonnaisuudesta aiotaan luopua.

ri esiin. Opintorahan suuruus pudotettiin 259,01 euroon kuukaudessa ja säädettiin, että harjoittelupalkka tai oppilaitoksen maksama apuraha voi estää opintorahan saamisen. 2005 otettiin käyttöön opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille ja tukijärjestelmän hidas kääntäminen takaisin kohti lainapainotteista systeemiä alkoi. Samalla kuitenkin korotettiin asumislisän vuokrakattoa. Opintotuki muuttui kaksiportaiseksi vuonna 2011, eli

sitä haettiin erikseen kandivaiheeseen ja maisterivaiheeseen. Vuonna 2014 laina sidottiin kansaneläkeindeksiin, opintorahaa korotettiin ja enimmäistukiaikaa lyhennettiin. ”Korkeakoulu-opiskelun aloittaminen tai välttämättä edes lukion käyminen eivät olisi olleet minulle taloudellisesti realistisia vaihtoehtoja, jos opintotukea ei olisi olemassa, koska en saa vanhemmiltani taloudellista tukea opintoihini tai elämiseeni. Opintotuki on kuitenkin niin pieni, että töiden tekeminen menee sen

edelle”, kuvailee kuudetta vuottaan ItäSuomen yliopistossa opiskeleva. 90-luvulla opiskelijat lakkasivat ajattelemasta opintolainaa opintotuen osana. Nyt se ajatus on hiipimässä takaisin, mutta lainan suosion kasvusta huolimatta työssäkäynti on edelleen pääasiallinen tapa täydentää toimeentuloa.

opintolainoihin paransi tilannetta, mutta koulutus pysyi etuoikeutettujen puuhana. Opintorahaan perustuva opintotuki toi korkeakouluopinnot kaikkien ulottuville. Sen mallin tulevaisuudesta käydään kamppailua nyt.

Opintotuen luomista edeltävä historia

oli harvalukuisen korkeakouluopiskelijaeliitin ja koulutuksen voimakkaan periytyvyyden aikaa. Mahdollisuus

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Esivallan vai Jumalan asialla? Luterilaiset sotilaspastorit oikeuttivat puheissaan jatkosotaan osallistumisen muun muassa puhumalla Mannerheimin kuuluisan päiväkäskyn tavoin pyhästä sodasta bolsevismia vastaan. - Jussi Turunen, teksti & Mira Asikainen, kuvitus

ämän päivän sota- ja pakolaisuutisten keskellä saattaa helposti unohtua, että myös maallistuneessa Suomessa uskontoa on osattu aikanaan käyttää sodanlietsomiseen ja viholliskuvan terävöittämiseen. ”Kutsun teitä pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan”, sanoi marsalkka C. G. E. Mannerheim kesäkuun päiväkäskyssään jatkosodan kynnyksellä vuonna 1941. Suomi oli tuolloin poliittiselta ja uskonnolliselta ilmapiiriltään hyvin erilainen kuin nykyään. Enemmistö kansalaisista kuului luterilaiseen kirkkoon, ja pappien puheita kuunneltiin herkällä korvalla. Käytännössä valtio ja kirkko olivat yhä yhtä, vaikka uskonnonvapauslaki oli jo olemassa. Kun Suomi näytti joutuvan uudestaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, joutuivat sotilaspastorit pohtimaan kumpi on oikeassa: Kristus vai Mannerheim?

”Lopunaikoja korostava retoriikka rakentaa voimakkaita vastakkainasetteluja. ”Papit perustelivat sotaa, jota käytiin kansallissosialistisen Saksan rinnalla, puhumalla siviileille ja sotilaille pyhästä sodasta ateistista bolsevismia vastaan”, kertoo Suomen pyhä sota -kirjan kirjoittaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Jouni Tilli. Hän käsittelee teoksessaan sitä,

miten papit perustelivat hyökkäämistä Neuvostoliittoon. Aineistona Tilli hyödyntää kirkollisissa sanomalehdissä ja rintamalehdissä julkaistuja tekstejä sekä valistus- ja sielunhoitomateriaaleja. Kirjassaan hän käyttää lisäksi julkaisemattomia saarnoja ja puheita. Tillin mukaan teologia on aina poliittista. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä Vanha ja Uusi testamentti ovat poliittisia kertomuksia siitä, miten ihmisen tulisi elää suhteessa toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Teologiassa otetaan lisäksi kantaa siihen, mikä on oikein ja väärin. Kun papit vertasivat saarnoissaan esimerkiksi Karjalan tilannetta Babylonin pakkosiirtolaisuuteen, yleisö tiesi heti, mistä oli kyse ja mitä puhuja halusi sanoa myös rivien välissä. Kaikilla papeilla ei ollut yhtenäistä linjaa

jatkosotaan liittyvissä omantunnon kysymyksissä. Muutama pasifistipappi jopa siirrettiin pois sodanajan kenttätehtävistä. Tillin mukaan osalla papeista oli kristillisen vakaumuksensa takia epäilevä suhtautuminen sotaan, mutta heistä täydellinen aseistakieltäytyminen olisi ollut vielä huonompi vaihtoehto. ”Karkeasti jaoteltuna pappien puheista voidaan nähdä kaksi erilaista oikeutuksen tapaa. Aggressiivinen kristillinen oikeutus korostaa pyhän sodan luonnetta ja viholliskuvan rakentamista. Lopunaikoja korostava retoriikka rakentaa

voimakkaita vastakkainasetteluja. Toinen näkökulma on yksinkertaisesti se, että jos meitä vastaan hyökätään, täytyy puolustautua.” Luterilaiseen perinteeseen kuuluva maallisen esivallan kunnioittaminen toi tukea pappien osallistumiselle. Välillisesti valtio ja sen päämäärät edustivat Jumalaa, eikä sitä vastaan auttanut käydä kapinoimaan. ”Kristityn omatunto säilyy ikään kuin puhtaana, kun sodan taustalla on oman valtion ylin johto eli laillinen esivalta”, Tilli toteaa. Sotilaat arvostivat pappeja, jotka jakoivat heidän kanssaan sodan arjen. Jotkin papit eivät kantaneet lainkaan asetta, mutta olivat silti mukana auttamassa ja tukemassa omiaan. ”Sodassa oleminen vaati tasapainottelua oman vakaumuksen ja pienemmän pahan valitsemisen välillä. Luultavasti asetta kantamattomat papit ovat ajattelivat, että ainakaan he eivät itse tapa ketään.” Vaikka pappien puheita voitiin pitää

osana valtion propagandakoneistoa, yksittäiset sotilaat ja kansalaiset eivät suhtautuneet kaikkeen kuulemaansa kritiikittömästi. Tillin mukaan isänmaallisuus ja uskonnollisuus olivat useimmille ihmisille syviä, henkilökohtaisia arvoja, joita ei tullut pilata turhalla paatoksellisuudella. ”Sodan edetessä alkoi kuulua yhä enenevässä määrin soraääniä siitä, että ylevät ristiretkipuheet eivät sovi suomalaiselle yleisölle. Koska papit saivat tällaisista puheista herkästi propagandistin maineen, niitä tuli välttää.” Esimerkiksi Kuopion piispa Eino Sormusen (1893–1972) uskonnollisesti painottunut kansallisuusajattelu painotti

venäläisten halveksuttavia ominaisuuksia. Sormusen mielestä venäläisiltä puuttui valtiota luova kyky, venäläisten vapaus tarkoitti ´kasakkamaista vetelehtimistä, laulua, tanssia, juopottelua, raiskaamista ja tuhoamista´.

”Vastaava rakenne kuului pääministeri Juha Sipilän televisiossa hiljattain pitämässä puheessa. Ensin etsitään syylliset eli tässä tapauksessa tuhlaava kansa Julkisessa retoriikassa jäi kuitenkin pimentoon muutamien pappien korostama ajatus, että sotaa ei käyty tavallisia venäläisiä vastaan, jotka olivat ´johtajiensa sokaisemia´ ja siten syyttömiä valtionsa harjoittamaan politiikkaan. Kun jatkosota alkoi kääntyä Suomelle tappiolliseksi, papillinen huomio kiinnittyi sekä sotilaiden että kotirintaman synteihin. ”Omaa kansaa alettiin syyllistää voimakkaasti Kristuksen hylkäämisestä. Luterilaisuudessa on hyvin vahvasti läsnä ajattelu synnistä armoon siirtymisestä. Toisaalta aivan vastaava rakenne kuului pääministeri Juha Sipilän televisiossa hiljattain pitämässä puheessa. Ensin etsitään syylliset eli tässä tapauksessa tuhlaava kansa, ja pohditaan kenen täytyy tehdä parannus, jotta yhteinen kurimus päättyy”, Tilli sanoo.

Jouni Tilli: Suomen pyhä sota. Papit jatkosodan julistajina (2014). Jyväskylä: Atena. 317 s.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Kulttuuri Kaupunkitila

Kaupungin yhteinen olohuone avautuu Kuopion keskustassa Yhteisöllinen tila lisää kaupunkitilan viihtyisyyttä ja aktivoi kaupunkilaisia. ANTI 200m2 on pop-kokeilu, jossa julkinen tila ei ole puolisuljettua kuten kauppakeskuksissa vaan päinvastoin. – Anna-Reetta Suhonen, teksti & kuva ANTI - Contemporary Art Festival ilmestyy pian taas Kuopion katukuvaan, kun ANTI 200m2 avaa ovensa Kauppakatu 49:ssä lokakuun puolivälissä. Tila on osa ANTI-festivaalin Avoimet tilat -hanketta, joka luo pop-up-tyyppisiä, kaikille kaupunkilaisille avoimia tiloja ja tapahtumia Kuopion keskustaan. Tavoitteena on lisätä kaupunkitilan viihtyisyyttä, aktivoida Kuopion keskustaa ja kaupunkilaisia sekä vähentää sosiaalisia ongelmia. Tällä kertaa tila on avoinna viikon. Pidempää tapahtumaa on suunniteltu helmi-maaliskuulle. ANTI-festivaali on yli kymmenvuotisen historiansa aikana tuonut teoksensa osaksi julkista kaupunkitilaa. Hanketta ajavan tuotantoassistentti Jyri Väisäsen

mukaan ANTI 200 m² täydentää hyvin tätä toimintatapaa. Osaltaan hanke myös muuttaa kaupunkitilaa ei-kaupallisempaan suuntaan. ”Kaupungeissa ei oikeastaan ole sisätilaa, joka ei olisi puolisuljettua. Yleensä aina pitää ostaa jotakin oleskellakseen tilassa.” ANTI 200m2 on koko kaupungin yhteinen olohuone, jossa kuka tahansa voi järjestää toimintaa tai ihan vain oleskella ilman ostamispakkoa. Se toimii tarvittaessa myös työskentelytilana esimerkiksi opiskelijoille ja freelancereille. Tavoitteena on yhteisöllinen paikka, joka muokkaantuu käyttäjiensä näköiseksi. Jyri Väisänen ei vielä osaa tarkkaan sanoa, mitä kaikkea tilassa tulee tapahtumaan.

Syksyn rajusti vaihtelevat säät ovat tehneet Lehtiä Ilosaaressa –festarikokemuksista

mielenkiintoisia. Vähintäänkin lämpimästi pukeutuminen on ollut tärkeää. Kuva vuodelta 2012. ”Ainakin kirpputoripäiviä on tulossa. Lisäksi on toivottu musisointia, johon voisi osallistua, vaikka ei osaisikaan soittaa.”

ANTI 200 m2 on avoinna 14.¬–21.10.2015, Tarkemmat tiedot ja aikataulut osoitteesta http://www. antifestival.com/2015/fin/avoimet-tilat/.

Teatteri

Rahakabaree avaa konsensuksen ristiriitoja musiikin ja Voltairen kautta Aino Kiven Rahakabaree purkaa suomalaisen talouspoliittisen historian rehellisesti viihteelliseksi musikaalikomediaksi. – Toivo Haimi, teksti & kuva Joensuun kaupunginteatterin uusi kantaesitys yllättää positiivisesti kunnianhimoisuudellaan. Kyseessä on musikaali, jossa käsitellään 40 vuotta Suomen talouspoliittista historiaa, konsensuspolitiikkaa, hyvinvointivaltiota, sen alasajoa ja kaiken tämän vaikutusta tavallisen kansalaisen elämään. Juonellisesti teos ammentaa Voltairen klassikosta Candide. ”Rahakabareen päähenkilö Kanninen on Candiden tavoin eräänlainen pöljä, joka uskoo vankasti elävänsä parhaassa mahdollisessa maailmassa, mutta kohtaa jatkuvasti todisteita täysin päinvastaisesta”, kertoo Rahakabareen ohjaaja-käsikirjoittaja Aino Kivi. ”Esityksessä seurataan Kannisen elämää tämän syntymästä vuonna 1977 tähän päivään, ja sitä kautta

Uljas 7 | 28. 9. 2015

pyritään ymmärtämään sekä tulkitsemaan tätä maailmaa ja politiikkaa.”, Kivi selittää. Kiven kaksi vuotta kestänyt projekti lähti liikkeelle siitä, että hän halusi kirjoittaa näytelmän köyhyydestä. ”Loppujen lopuksi totesin, että siitä olisi tullut eräänlainen Minna Canthin Työmiehen vaimo, jossa on köyhyyttä ja sitten kurjuutta ja sitten lisää köyhyyttä ja kurjuutta”, Kivi naurahtaa. ”Oli paljon mielenkiintoisempaa lähteä purkamaan rakenteita ja historiaa, joiden takia köyhyyttä on olemassa.” Rahakabaree on poliittinen, muttei kuitenkaan saarnaava tai julistava. Kivi tiivistää, että Rahakabareen ajatuksena on auttaa katsojaa ymmärtämään paremmin tätä aikaa ja itseään. ”En ole

ikinä halunnut lähteä kirjoittamaan tendenssinäytelmää, jossa kerrotaan kaikki ratkaisut”, Kivi toteaa. ”On paljon mielekkäämpää sekä minulle että yleisölle esitellä näyttämöllä ristiriitoja, joista ongelmia syntyy. Katsojalle jää vapaus tehdä johtopäätöksensä itse. Loppuratkaisukin jätetään tarkoituksella hieman avoimeksi”. Aino Kivi kuitenkin korostaa, että Rahakabaree on myös laulu- ja tanssiesitys, joka soveltuu kaikenlaiselle yleisölle

riippumatta siitä, onko kiinnostunut politiikasta vai ei. ”Rahakabaree on myös rehellisesti viihteellinen musikaalikomedia, joka käy oikeastaan kenelle tahansa. Jo yksin Petri Tiaisen säveltämät biisit ovat todella hyviä!” Lue koko haastattelu Uljaan verkkolehdestä! Ensi-ilta 3.10.2015 kello 19 Joensuun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä

Elokuvafestarit

Poimintoja

Elokuvaöverit Joensuussa ja Kuopiossa Viscult herää horroksestaan Joensuussa ja Kuopiossa fiilistellään pian Vilimit läpi, joten liikkuvan kuvan ystäville on tarjolla herkkua ympäri Itä-Suomen. Muutaman vuoden tauon jälkeen paluun tehnyt etenkin antropologiseen ja etnografiseen dokumenttielokuvaan keskittyvä elokuvatapahtuma Viscult kääntää katseensa ruokaan. Teeman Ruoka mielessä – Food for Thought alla nähdään 15 eri tavoin ruokaan kytkeytyvää dokkaria. Useimpien elokuvien ohjaajat ovat joko paikalla tai verkkoyhteyden päässä vastaamassa yleisön kysymyksiin. Kaikille avoimen ja maksuttoman ohjelmiston tapahtumapaikkoina toimivat Joensuun tiedepuisto ja Kerubi. Tapahtuman aikaan osa ohjelmistosta on nähtävissä myös festarin verkkosivuilla osoitteessa

viscult.net. Vilimeillä Kino Kuvakukossa Kuopiossa 1.-4. lokakuuta tarjoillaan monipuolinen kattaus. Ohjelmistossa on esimerkiksi Aki Kaurismäen Hamlet Liikemaailmassa (1987), Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985) sekä Hannu Seikkulan Rampe ja Naukkis – Kaikkien aikojen superpari (1990). Festarin vieraana on muun muassa koomikko, näyttelijä, ja luontotoimittaja Pirkka-Pekka Petelius sekä kuopiolaislähtöinen kirjailija Jukka Parkkinen. Avajaisten kinokonsertissa Teho Marjamäki ja Linda Fredriksson säestävät Dziga Vertovin kokeellisen dokumenttiklassikon Entusiasmi. Pasi Huttunen

Maalaustaide

Maalaustaiteen mestarit esillä Valamossa Valamon luostarin harvinaislaatuisessa taidenäyttelyssä taiteen mestarit ovat Mestarin jäljillä. – Pasi Huttunen, teksti Suomessa ei Rembrantin, Salvador Dalín, Andy Warholin, Marc Chagallin ja Pablo Picasson töitä ole liian usein ollut esillä. Valamon luostarissa Heinävedellä on avattu Mestarin jälki II –näyttely, jossa näiden mestarien töitä on mukana. Lisäksi esillä on suomalaisen taiteen kultakauden taiteilijoita. Kristillisiä aiheita löytyy monilta länsimaisilta taiteilijoilta, ja usein niistä huokuu voimakas henkilökohtaisuuden tuntu. Jonkinlaisen tilinteon uskonnon ja uskonnollisuuden kanssa joutuu jokainen tekemään. Jopa Picasso tunsi ateistisuudestaan huolimatta outoa viehtymystä uskonnollisiin aiheisiin ja palasi

niihin monissa uransa vaiheissa. Myös Dalí työsti taiteessaan uskonnollisia aiheita. ”Picasson teoksissa on aistittavissa eräänlainen tuonpuoleisen läsnäolo, joka antaa ilmeen ja syvyyttä Picasson piirrosten vaihteleviin tyyleihin. Dalín uskonnollisaiheiset työnsä sisältävät runsaasti erilaisia symbolisia elementtejä kuten hänen muutkin työnsä”, pohtii munkki Simeon Valamon luostarista. Ensimmäisen, piispa Arsenin kuratoiman Mestarin jälki –näyttelyn kaltaista yhtä korkeatasoista kristillisaiheista näyttelyä ei ole juuri missään ollut esillä. Näyttelyn toinen osa jatkaa samaa kristillisten aiheiden linjaa.

Mestarin jäljillä II –näyttely Valamon luostarissa 15.9.201530.4.2016.

Levykaupat

Huhut pienten levykauppojen kuolemasta vahvasti liioiteltuja Levykaupat Records-Land Kuopiossa ja Levy-Eskot Joensuussa ovat monen muun mukana päässeet pian julkaistavaan pienistä levykaupoista kertovaan 12 tuumaa –kirjaan. ”Toisin kuin monesti kuvitellaan, levykaupat eivät ole katoamassa. Niitä on Suomessa edelleen kymmeniä ja uusiakin perustetaan”, kuuluu kirjan tekijöiden johtoajatus. Kirja kertoo tarinoita levykaupoista ja ihmisistä niiden takana. Kirjaa varten on tehty viitisenkymmentä haastattelua ja kaivettu arkistoja. Moni pitkäänkin toiminut levykauppa dokumentoidaan kirjantekijöiden mukaan nyt ensimmäistä kertaa. Jotain kertoo sekin, että Uljaan piti tarttua puhelimeen ja varmistaa, että Rekords-Land on edelleen olemassa. Ja kyllähän se on. Muistoja kauppaan liittyy runsaasti. ”Divarityylinen, hyvä kauppa, haisi sisällä sikari kun myyjä poltti ketjussa. Se myi myös käytettyjä pornolehtiä”, muistelee eräs kuopiolainen. Records-Landia muistellaan myös Punk in Finland –sivulla. ”Kuopiossa oli sellainen ”legendaarinen” levykauppa kun Records Land, jossa työskenteli legendaarinen myyjä. Vittu kun nauratti kerran kun joku uuno yritti tinkiä siltä,

Kuvassa Kari Keino, Records-Landin entinen myymä-

länhoitaja.

niin se ukko repäisi levyt käsistä ja huusi, että en myy sulle enää ikinä mitään, painu helvettiin täältä”, muistelee nimimerkki joku vitun Brad Majors. Levy-Eskot Joensuussa on vähintään yhtä maineikas paikka, josta on tehty myös dokumenttielokuva. 12 tuumaa rahoitetaan mesenaattikampanjalla. Mesenoimalla saa kirjan kotiin toimitettuna. Sen ilmoitetaan ilmestyvän marraskuussa. Pasi Huttunen, teksti & Jesse Gehlen, kuva

Boostia korville Joensuussa Keväällä Kuopiossa ja syksyllä Joensuussa järjestettävä Korvabuusti tuo Kerubiin laajan kattauksen rytmimusaa ja katutanssia 2.-3. lokakuuta. Festaria tähdittää muun muassa Atomirotta. Perjantai-ilta vietetään Kellarissa ja lauantain on luvassa koko talon bileet. Korvaboosti-festivaalin ja Joensuu Get Downin tuottaa Tykki Productions ja Itä-Suomen katutanssiyhdistys yhteistyössä Kerubin kanssa.

Live-illat Joensuun kirjaston syksyssä Live-illat Joensuun kaupunginkirjastossa jatkuvat tänäkin syksynä. Uusi konserttien sarja alkaa kirjaston musiikkiosastolla 7. lokakuuta kello 18. Sarjan aloittaa nokkelan Kumpulainen-pseudonyymin taakse piiloutunut Uljaan päätoimittaja Jarkko Kumpulainen. 21. lokakuuta on vuorossa Petri Vanninen & Kelja, 4. marraskuuta Yksinäinen ihminen, 18. marraskuuta Cane Vuorjoki ja 2. joulukuuta Alburnus Duo. Iltoihin on vapaa pääsy.

Suomalaiset julkkikset 60-luvulta tähän päivään Ossi Walliuksen näyttelyssään Ihmisiä etsimessä Kuopion Galleria Kulmassa on esillä lähes sata kuvaa 1960-luvulta nykypäiviin asti. Kuvissa esiintyy ihmisiä Tamara Lundista Remu Aaltoseen, Veikko Sinisaloon, Viktoria Mullovaan ja Väinö Linnaan. Useimmat kuvat on otettu lehti-, radio ja televisiotyörupeamien yhteydessä. Ossi Wallius on toiminut vapaana valokuvaajana vuodesta 1961 ja vapaana toimittajana sanoma- ja aikakauslehdistössä vuodesta 1962. Hän on julkaissut neljä valokuvakirjaa.

Huipputanssia Kuopiossa Elina Pirinen tuo ravistelevan Lover of the Pianist –sooloteoksensa Sotkulle Kuopioon 2. lokakuuta kello 19. ”Samaan aikaan äärimmäisen tarkka ja holtiton teos liikkuu tanssiteoksen, soolokonsertin ja ruumiillisen stand-up shown rajapinnoilla”, teoksesta kerrotaan. Pirisen aiempi teos Personal Symphonic Moment palkittiin elokuussa arvostetulla Casinos Austria Prix Jardin d’Europe –palkinnolla. Pirinen opiskeli Kuopion konservatoriossa vuosina 1997-2000.

Toivo Kärjen hitit Musiikkikeskuksessa Toivo Kärjen syntymän 100-vuotisjuhlaa juhlistetaan Kuopion Musiikkikeskus 8. lokakuuta kello 19. Kuopion kaupunginorkesteri ja Panu Savolaisen trio tulkitsevat suuren suomalaisen iskelmäsäveltäjän kappaleita uuden sukupolven sovituksin. Konsertin johtaa Jaakko Kuusisto. Toivo Kärki kuuluu suomalaisen sodanjälkeisen viihdemusiikin monoliitteihin.

Uljas Uljas71| |28. 24.9.1. 2015 2014

Uljas 7 | 28. 9. 2015

Kävellen onnea etsimässä Kuopiolaisen esikoiskirjailijan Mirja Karnan teos Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä ilmestyy syys-lokakuun vaihteessa. Kirjan nimi tuli unesta ja sisältö kumpusi pitkiltä kävelyretkiltä matkalla Santiagoon. - Anna-Reetta Suhonen, teksti & kuva

itkät pyhiinvaellukset muuttivat kuopiolaisen Mirja Karnan suhtautumisen elämään ja nostivat pintaan tunteita, joita ei pitänyt olla hänelle olemassakaan. Karna uskoo, että todellisen onnellisuuden voi saavuttaa vasta kun uskaltaa kohdata myös mielensä pimeimmät puolet. ”Siinäpä hyvä tapa kuluttaa aikaa”, Mirja Karna ajatteli ja lähti ensimmäiselle pyhiinvaellukselleen Santiagon tielle. Vaellus muutti hänen elämänsä. ”Minulla oli lähtiessäni valmiina paketoitu näkemys onnellisesta elämästä. Olin määrittänyt parisuhteet, onnellisuuden, perheen, kaiken. Kävellessäni tuo paketti hajosi totaalisesti”, Karna muistelee nyt viisi vuotta myöhemmin. Ajan tappamiseen tarkoitettua pyhiinvaellusta seurasi pian toinen, sitten kolmas. Ensin muutama viikko, sitten kuukausia. Pisimmällä kävelyllään Karna taivalsi yksin Suomesta Espanjaan. Seitsemän kuukautta. 3650 kilometriä. Kävelyn tuomaan onnentunteeseen, tunteiden käsittelyyn ja rauhaan jää helposti koukkuun. ”Ensimmäisellä kerralla saavutin syvän yhteyden omaan itseeni, mutta se tuli tuskien kautta. Kävellessä nousi pintaan kaikenlaista kuonaa, jota en tiennyt

olevan olemassakaan.” Välillä surun tunteet olivat niin voimakkaita, että Karna itki kävellessään. ”Syvä arvottomuuden tunne oli minulle yllätys. Tietoisuus siitä, että olin kantanut sellaista mukanani, oli toisaalta lahja, mutta toisaalta myös aika kauheaa.” Koska tunteitaan ei päässyt pakoon, oli pakko vain jatkaa kävelemistä. Pian Karna huomasi, että mieltä painaneet asiat ja tunteet olikin käsitelty, eivätkä ne vaivanneet enää. Ensin mieli täyttyi, sitten kävely tyhjensi sen. Mirja Karna tunsi olevansa onnellinen. Nykyään Karna kävelee oikeastaan vain silloin, kun elämässä alkaa olla liikaa stressiä. Luontoon karkaaminen on hänelle akuuttia ensiapua. ”Kävely on minulle ennen kaikkea henkinen harjoite, en halua tehdä siitä suoritusta.” Karnalle onnellisia hetkiä ovat ne, kun mieli alkaa hiljentyä. Pyhyyden ja läsnäolon kokemuksia, niitä hän kaipaa. Aina Karna ei ole ollut onnellinen. Menneisyydestä löytyy aika, jota Karna kuvailee ”ranteet auki” -vuodeksi. Silloin hän näki unta. ”Kymmenen vuotta sitten asuin Tampereella ja vetelin aika syviä soita.

Näin unta kirjasta, jonka oli kirjoittanut Julia Bickwilke ja jonka nimi oli Neljä valkoista koiraa. Aamulla herätessäni olin täysin varma, että tuo kirja tekisi minut onnellisemmaksi. Etsin kirjaa pitkään eri paikoista ja eri kielillä, mutta eihän sitä tietenkään ollut olemassakaan”, Karna muistelee nauraen. Meni vuosia. Unessa nähty kirja vaivasi Karnaa. ”Aloin ymmärtää, että kirja on olemassa, mutta se tulee konkreettiseksi vasta minun luomistyöni kautta.” Pyhiinvaelluksillaan Karna kantoi aina läppäriä mukanaan. Kahdella ensimmäisellä reissulla syntyi lähinnä päiväkirjatilitystä, kolmannella matkalla romaani alkoi hahmottua. Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä ilmestyy Basam Booksin kustantamana syys-lokakuun vaihteessa. Kirjassa on paljon pyhiinvaelluksilla koettua, mutta se on kuitenkin täysin fiktiivinen. Keskeisiä teemoja ovat rakkaus, syvän onnellisuuden etsintä, henkinen kasvu ja – käveleminen. Kirja alkaa sanoilla: ”Julia, et sinä voi elää loppuelämääsi muiden kautta”. Ne lausuu päähenkilö Julia Bickwilken isoäiti matkaohjeeksi lapsenlapselleen. Samaan uskoo Karna itsekin. ”Elämä on valintoja”, hän muistuttaa. Rajoittunut ajattelu saa esikoiskirjailijan surulliseksi. Karna uskoo, että ihmiset eivät ole onnellisia, koska heillä ei ole syvempää yhteyttä omaan itseensä, eikä mielen pimeimpiä puolia uskalleta tunnustaa.

Kiire, materia ja ulkopuolelta tuleva suorittamisen pakko tukahduttavat onnellisuuden. Kun ajatellaan vain järjellä, elämä jää elämättä. ”Suoritamme ja teemme hirveästi asioita vain suorittamisen vuoksi. Olen miettinyt, miksi ihminen toimii näin.” Mutta onnellisuus, mitä se oikeasti on? Karna puhuu hetkessä elämisestä ja sen hyväksymisestä, että kaikki on muuttuvaa. Karna ojentaa käyntikorttinsa. Follow your heart and do what you love, siinä lukee. Onnellisuuden etsinnästä on tullut myös osa elinkeinoa.

Faktalaatikko: 34-vuotias Mirja Karna on kotoisin Sonkajärveltä, asuu nykyisin Kuopiossa. Yrittäjä, Happy Human -nimisen yrityksensä kautta Karna järjestää pitkiä kävelyretkiä, joilla hiljennytään ja tutustutaan omaan mieleen. Lisäksi hän luennoi ja järjestää koulutuksia yrityksille. Työskentelee myös Minimin ja Ruokateatterin myynnin, markkinoinnin ja tiedotuksen parissa. Esikoiskirjailija: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä ilmestyy Basam Booksin kustantamana syys-lokakuun vaihteessa. Karna tunnetaan pitkistä pyhiinvaelluksistaan Euroopassa. Kävely on hänelle ennen kaikkea henkinen matka. Käveli vuosina 2013-2014 seitsemän kuukautta Suomesta Espanjaan, yhteensä 3650 kilometriä.

Uljas 7 | 28. 9. 2015

yössäkäynti, työttömyys, työaikojen pituus sekä työssä maksettava palkka ovat pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lähes kaikissa Näkökulma | uutisissa joku puhuu työstä tai työttömyyEssee | destä sekä niiden Näkökulma | vaikutuksesta ostovoimaan, valtiontalouteen, valtion velkaan ja ”kestävyyteen” – mitä se sitten lieneekään. Mutta mitä työ itseasiassa on? Mihin sitä tarvitaan ja miksi se on jaettu niin epätasaisesti? Kun homo sapiens vielä vaelteli savanneilla ja eli metsästämällä ja keräilemällä, ei tiettävästi ollut työttömiä. Jokainen keräsi ravintoa, rakensi asuinpaikkoja tai hoiti jälkeläisiään. Ihmisillä on luultavasti ollut aina myös tarve jonkinlaiseen viihdykkeeseen. Kaiken työ tulisi liittyä välittömästi tai välillisesti ruuanhankintaan, asumissuojien rakenteluun, viihteen tuottamiseen tai kasvatukseen ja koulutukseen ollakseen mielekästä. Näitä miellyttävään elämiseen tarvittavia asioita tuotetaan työllä tai jollakin resurssilla, joka sillä tuotetaan. Resursseilla tässä yhteydessä tarkoitan erilaisia raaka-aineita, esimerkiksi sähköä. Teknologiaa ja tieto-taitoa voi myös pitää resursseina, koska niillä saadaan tuotettua asioita vähemmällä vaivalla tai vähemmän raaka-aineita käyttäen. Raaka-aineena voi pitää myös asian tuottamiseen käytettyä aikaa - siis työtä. Raha ei tässä yhteydessä ole raaka-aine, sillä rahan voi poistaa koko järjestelmästä ja silti resurssien määrä pysyy tismalleen samana. Teollisen vallankumouksen jälkeen työn käsite on ongelmallistunut monella tavalla. Teknologian kehitys on aiheuttanut melkoisen paradoksin. Tekniikka, jonka pitäisi helpottaa elämää aiheuttaa samalla työttömyyttä. Se on kuulemma paha asia. Vuosisadan alussa Suomessa oltiin huolissaan hevosajurien ammattikunnan katoamisesta. Myös esimerkiksi moottorisahan keksiminen aiheutti työttömyyttä metsurien keskuudessa. Oxfordin yliopisto on hiljattain arvioinut, että robotiikan kehittyminen hävittää enimmillään lähes puolet nykyisistä työpaikoista Yhdysvalloista. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen julkaisun mukaan myös Suomesta katoaa muutamassa kymmenessä vuodessa noin kolmasosa työstä. Toisin sanoen länsimaissa tarvitaan noin kahdenkymmenen vuoden päästä enää 60 prosenttia nykyisestä työstä. 38 tunnin työviikon voi jatkossa korvata 15 tunnilla. Maailmassa on suuri määrä käyttämät-

tömiä resursseja. Ensimmäisenä tulevat mieleen länsimaiden työttömät – joita

Työttömyyttä kansalle! Kun uutisissa seuraavan kerran kerrotaan irtisanomista, muista ajatella, että taas pystytään kaikki ihmiskunnalle tarpeellinen tekemään pienemmällä vaivalla. Resurssien niukkuus on poliittinen valinta. - Pekka Koivaara, teksti

mahtava tulevaisuus on kuulemma liikaa. Eurooppaan saapuu lisäksi paljon väkeä muualta, eikä heilläkään ole töitä. Resurssit voitaisiin lisäksi maksimoida globaalisti jakamalla kaikki tietotaito ja teknologia kaikille. Afrikan ja Aasian mantereilla monta asiaa tehtäisiin paremmiln, nopeammin ja sähköä säästäen. Vaikka tiedon ja tekniikan jakaminen ei ole keneltäkään pois, ei sitä jostain syystä vain tehdä. Ruuan, asuntojen, koulutuksen ja resurssien tuottamista on pakko tehdä. Kun tämän pakollisen tekemisen jakaa globaalisti kaikille niin, että se tehdään parhaalla mahdollisella tekniikalla, riittäisi luultavasti keskimäärin noin 10 tuntia viikossa – siis vain noin 2 tuntia työtä jokaisena arkipäivänä. Kuulostaa mielestäni aika kivalta tulevaisuudelta. Vapautuneen ajan jokainen voi käyttää esimerkiksi opiskeluun, taiteeseen tai mihin tahansa, mikä nyt sattuu kiinnostamaan. Pakollisen tekemisen vähentämisen seurauksena saisimme käyttöömme valtavan määrän inhimillistä lisäkapasiteettia opiskeluun ja tutkimukseen. Teknologia ja tiede ottaisivat luultavasti nopeita harppauksia eteenpäin, jolloin ajan- ja energianhukka vähenisi edelleen tehokkaampien ja vähemmän kuluttavien koneiden myötä. Monet tutkijat ja taloustieteilijät ovat perusduunarien kanssa huolissaan juuri työn vähenemisestä. En ymmärrä miksi. Jos heiltä kysyisi ovatko he huolissaan pölynimurin tai astianpesukoneen hankinnan aiheuttamasta työn vähenemisestä, olisi vastaus varmasti ei. Voiko siis päätellä, että kun työpaikka katoaa ja ihmisiä irtisanotaan, ei kyseiselle työlle ole enää tarvetta, ja siksi sitä on myös

turha tehdä? Jos asia ei ole näin, niin teknologiastahan on silloin vain haittaa. Onko niin? Oxfordin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ammatit, joita koneet eivät saa korvattua, ovat esimerkiksi opetus- ja hoivatyö sekä uuden keksiminen, eli nykyaikaisesti innovointi. Toisin sanoen ihmisten täytyy jatkossa lähinnä opettaa seuraavaa sukupolvea, auttaa kanssaihmisiä ja miettiä kaikenlaisia juttuja. Mahtava tulevaisuudennäkymä! Miksi ihmeessä Oxfordin tutkijat halusivat raportissaan keksiä lisähommia, kun juuri saimme tehtyä osan duunista alta? Emmehän sotke lattioitakaan tehdäksemme enemmän kotitöitä, kun olemme juuri hankkineet elämäämme helpottavan pölynimurin. Kuinka sitten lyhentää työpäiviemme taakkaa? Jokainen hoiva- ja opetustyötä tekevä tietää, ettei kahden tunnin työvuorossa voi hoitaa työtään hyvin. Sama pätee moneen muuhunkin ammattiin: kahden tunnin työvuorot olisivat kohdistumatonta silppua. Tämä ei ole ongelma. Jos kuuden tunnin työrupeama on työn luonteelle tarkoituksenmukaisempaa, voi pidemmän työajan tasata pidempien lomien muodossa. Tällöin työssä ei tarvitsisi käydä kuin muutaman kuukauden jaksoja vuodessa. Tällaisen rakennemuutoksen myötä ihmisten täytyisi tietenkin rakentaa identiteettiään jonkin muun kuin työnsä varaan. Psykologisesti voisi olla helpompaa jakaa töitä vähän muillekin. Kun maailmassa riittää ruokaa kaikille, kuten edellisessä Uljaassa perustelin, on vaikea ymmärtää, miksi työttömyys nähdään aikalaiskeskustelussa ongel-

mana. Ongelman nimittäin asettelee samainen raha, jonka aiemmin poistin yhtälöstä. Niukkuuden maailmassa nykyisen kaltainen ongelmanasettelu olisi ymmärrettävää: Jos kaikille ei riittäisi ruokaa tai muuta hyvinvointiin tarvittavaa materiaalia kuten vaatteita, asuntoja tai terveydenhuoltoa, pitäisi ihmisten taistella kynsin hampain työstä, jotta saisi rahaa elossapysymiseen. Työtä pitäisi tehdä mahdollisimman paljon pärjätäkseen edes jotenkin. Ajattelumallissa tuntuu jokin olevan pahasti pielessä. Maapallolla on kaikille kaikkea ihan riittämiin. Tosiasiassa kaikille maailman ihmisille saisi helposti tuotettua päälle hyvät ja kestävät vaatteet vähällä vaivalla. Asuntoja voi helposti rakentaa kaikille, kun kaikki käytössä oleva paras teknologia jaetaan. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa asuvana on vaikea nähdä, miksi asioista pitää taistella niin paljon, kun kaikille jo olisi kaikkea – jos näin vain haluttaisiin. Näyttää siltä, että raha ja käytössä oleva

talousjärjestelmä aiheuttavat paradoksin, jossa työ itsessään on tärkeämpää kuin sen tuottama resurssi. On kannattavaa tuottaa, mainostaa, luoda uusia tarpeita ja kaupata rihkamaa, jota kukaan ei oikeasti tarvitse: siitähän saa rahaa. Turhaan tuotantoprosessiin kuluu melkoisesti luonnonvarojakin, kun esimerkiksi tavaroita ei kannata korjata uuden ollessa halvempi. Korjaamiseen kuluu kuitenkin paljon vähemmän resursseja kuin uusien asioiden jatkuvaan tuottamiseen. Voimassa oleva talousjärjestä aiheuttaa myös sen, että keksinnöt on patentoitava, jotta niistä hyötyisi itse. Tämä myös estää parhaan mahdollisen tekniikan jakamisen koko ihmiskunnalle, vaikka jakamisesta hyötyisi viime kädessä enemmän jopa keksinnön tekijä. Lisäksi maailmassa on valtava määrä ihmisiä ”töissä” sellaisten asioiden parissa, jotka eivät todellisuudessa tuota yhtään mitään. Monessa ammatissa pääasia on rahan siirtely paikasta toiseen erilaisilla hassuilla perusteilla. Nykyistä järjestelmää miettiessä tulee yhä useammin mieleen kuuluisan roomalaisen tuomari Cassiuksen kysymys jokaisen rikosjuttunsa alussa: Cui bono – kuka tästä hyötyy? Pekka Koivaara Kirjoittaja on ihan tavallinen opiskeleva perheenisä Joensuusta Lähteet: the European Union Labour Force Survey (EU-LFS) Frey, Carl & Osborne, Michael: “THE FUTURE OF EMPLOYMENT: HOW SUSCEPTIBLE ARE JOBS TO COMPUTERISATION?” Pajarinen, Mika & Rouvinen, Petri: ”ETLA: Computerization Threatens One Third of Finnish Employment”

Uljas 7 | 28. 9. 2015

11.–15.11.2 015 • JOENSUU

TEEMAELOK U V IA CIRCL E

JUHAN AF GR ANN

PARIISIN K E VÄT L APKO

MUSA SEMINA ARE JA

DE ATH HAW K S

MUSIIK K IELOK U V IA

rokumentti.com @rokumentti

Uljas 7 | 28. 9. 2015

ISYY:LLÄ ON ASIAA Tapahtumat

TAPAHTUU

Kaikki kampukset

Liikuntailtapäivä laittaa kampukset liikkeelle

6.10. Liikuntailtapäivä, ISYY:n toimistot avoinna klo 9–11 12.–18.10. ISYY:n toimistot kiinni, syysloma 19.–25.10. Hymy- ja valitusviikko sekä hyvinvointiviikko 21.–23.10. ja 26.–29.10. Edustajistovaalien ennakkoäänestys 24.10. ISYY:n edustajiston kokous, Joensuu

Syksyn liikuntailtapäivää vietetään Itä-Suomen yliopiston kaikilla kampuksilla tiistaina 6.10. Liikuntailtapäivä on rehtorin päätöksellä vapautettu opinnoista 12.15 alkaen. Vapautuvalla ajalla ei kuitenkaan tarvitse jäädä pyörittelemään

Joensuu

peukaloitaan, siitä pitää huolen liikuntailtapäivän monipuolinen ohjelma.

3.10. Varnitsan vuosijuhlat, Ravintola Kiesa 6.10. Liikuntailtapäivän jatkobileet, Ilona, klo 22

Liikuntailtapäivänä on tarjolla liikunta-aktiviteetteja ja uusiin lajeihin tutustumista opiskelijoille ja henkilökunnalle.

7.10. Lähde vaihtoon -päivä, Carelian aula, klo 10–14

“Joensuussa uutuuksia ovat esimerkiksi kaikille yhteinen starttijumppa ja mahdollisuus tutustua paikallisen ilmailuker-

8.10. Täkyn ja Praxiksen sitsit, Educa

hon toimintaan”, kertoo ISYY:n vapaa-ajansihteeri Juho Mutanen. Kuopiossa tarjonnasta löytyy muun muassa Mind-

9.10. ESN Joensuun Winter is Coming-sitsit, Kerubi

Fulnessia, SUP-lautailua sekä monipuolinen ryhmäliikuntavalikoima. Savonlinnassa ohjelmaan kuuluu perinteikäs

9.10. Godiksen poikkitieteellinen IKEA:n matka, Joensuu-Kuopio

Akateemiset Airot -soutukilpailu, jossa kierretään Savonlinnan keskusta kirkkoveneellä soutaen.

12.10. ISYY:n hengailuilta Suvaksella klo 18 16.–20.10. ESN Joensuun kaikille avoin matka Pietariin

Ilmoittautumiset lajeihin ovat jo käynnissä, joten varmista osallistumisesi pikaisesti mikäli et ole sitä vielä tehnyt! Kampuskohtaisiin ohjelmiin kannattaa tutustua Sykettä-sivuilla ja Savonlinnan osalta ISYY:n verkkosivuilla. Joensuussa

Kuopio:

järjestetään lisäksi jatkobileet Ilonassa, jonne kaikki ovat erittäin tervetulleita.

1.10. Kuopio Beer Pong Tournament, Puikkari, klo 19

Liikuntailtapäivä kannustaa kokeilemaan uusia liikuntamuotoja hyvässä seurassa!

8.10. Hyvät Kuvat: Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien

Lisää tapahtumia

10.10. KuoLOn vuosijuhlat, Hotelli IsoValkeinen, klo 18–23

löydät ISYY:n verk-

20.10. Lähde vaihtoon -päivä, Canthian aula, klo 10–14

kosivuilta!

22.10. Hyvät Kuvat: Tarkoin vartioidut junat

isyy.fi/ajankohtaista/

23.10. Sociuksen vuosijuhlat, Jätkänkämppä, klo 18–22

tapahtumat

Savonlinna: 29.9. Pylly ylös -tapahtuma

Edunvalvonta ei nuku

1.10. Ainejärjestö-olympialaiset

Haluatko palstalla käsiteltävän mieltäsi askarruttavaa asiaa? Onko sinulla tietoa, jota haluaisit jakaa muiden kanssa? Lähetä kysymyksesi tai vinkkisi osoitteeseen koso@isyy.fi.

22.10. Kulttuurimatka

6.10. Akateemiset Airot 13.10. Timppa-risteily

ISYY:n lihalla

Keltanokasta edustajiston johtoon

Aloitin juuri opintoni ja sain ensimmäiset opintotuet tililleni. Sitten minulle kerrottiin, että opintotuessa on tulorajat. Mitä ne ovat?

ISYY:tä ei olisi ilman aktiivisia toimijoita. Palstalla esitellään kuukausittain yksi tekijä. Vuorossa on ISYY:n edustajiston 1. varapuheenjohtaja Mari Puurula.

Opintotuki on harkinnanvarainen etuus, jonka yhtenä saamisen ehtona on taloudellisen tuen tarve eli opintotukea mak-

Olen 6. vuoden proviisoriopiskelija ja edustajiston

setaan vain sitä tarvitseville. Pääsääntönä on, että opiskelijalla

1. varapuheenjohtaja. Tällä edustajistokaudella olen

voi olla muita tuloja 660 € niiltä kuukausilta joilta hän nostaa

toiminut myös viestintä- ja tulevaisuusvaliokunnan

opintotukea sekä 1970 € niiltä kuukausilta jolloin hän ei sitä

puheenjohtajana. Edustajisto on ylioppilaskunnan

nosta. Näin ollen jos opiskelija nostaa vuoden aikana opintotu-

ylin päättävä elin ja sen tehtävä on ohjata ylioppi-

kea yhdeksän kuukauden ajalta, hänen tulorajansa määräytyy

laskunnan hallituksen toimintaa. Edustajisto päättää

(660 € x 9 + 1970 € x 3 = 11 850 €) eli opiskelijalla voi olla muita

merkittävistä asioista, kuten jäsenmaksusta ja

tuloja vuoden aikana enintään 11 850 €. Tämä koskee paitsi

ylioppilaskunnan investoinneista. Edustajisto myös

palkkatuloa, myös kaikkea muuta veronalaista tuloa.

hyväksyy joka syksy tulevan vuoden toimintasuunni-

Tulorajat ovat kumulatiivisia eli yksittäisen kuukauden tuloja ei tarkastella. Mikäli opiskelijan tuloraja edelliseltä vuodelta ylittyy enintään 220 €, on opiskelija velvollinen palauttamaan liikaa maksetut opintotuet. Tukia tulee palauttaa niin paljon että

ISYY:n edunvalvontasihteeri Mikko

Aaltonen kertoo tällä palstalla opiskelijan oikeuksista ja velvollisuuksista.

telman ja budjetin. Itse lähdin edustajistovaaleihin täysin ISYY-keltanokkana. En ollut aiemmin toiminut ISYY-aktiivina, mutta olen huomannut että aiempaa kokemusta ei

tuloraja alittuu.

Huomioitavaa on, että tulorajat tulevat käyttöön vasta

tarvita – mielenkiinto sekä sitoutuminen edusta-

Liikaa maksetut tuet voi palauttaa vapaaehtoisesti seuraavan

kun opiskelija on siirtynyt opintotuen piiriin. Näin ollen

jiston toimintaan riittävät. Tahdonkin kannustaa

vuoden toukokuun loppuun mennessä. Jos tuet palauttaa

niihin eivät vaikuta tulot ennen tuen nostamista tai val-

tulevia edaattoreita perehtymään asioihin huolella ja

vapaaehtoisesti, tukikuukaudet palaavat opiskelijan käyttöön.

mistumisen jälkeen. Jos opiskelija on aloittanut opin-

käymään mahdollisimman monissa kokouksissa. Kun Kuka: Itä-Suomen yliopiston ylioppi-

Tuet voi myös palauttaa joko kerralla tai erissä. Tarkemmat

tonsa tai valmistunut ja nostanut opintotukea samana

on perillä mistä puhutaan, saa kokouksistakin paljon

laskunnan edustajiston 1. varapuheen-

ohjeet tuen palauttamiseen saa Kelasta. Mikäli opiskelija ei pa-

vuonna, hänen kannattaa säilyttää palkkakuittinsa.

enemmän irti.

johtaja.

lauta tukiaan vapaaehtoisesti, Kela perii ne takaisin 15 % korolla.

Äänestäjiä puolestaan kannustan ottamaan selvää

Mitä: On edustajiston puheenjohtajan

Takaisinperityt tukikuukaudet eivät palaa opiskelijan käyttöön.

ehdokkaista ja äänestämään omaa ideologiaa lähinnä oikea käsi ja valmis tarvittaessa johta-

Opiskelija on itse velvollinen tarkkailemaan tulojensa

olevaa henkilöä. Näin tuleva edustajisto on ISYY:n

maan edustajistoa.

kehitystä ja toimimaan niiden mukaan.

jäsenten näköinen. Jo yksi annettu ääni vaikuttaa

Missä: Kuopion kampuksella

Mari Puurula

edustajistovaaleissa merkittävästi!

Joensuun toimisto ma, ti 10-15 Kuopion toimisto ma, ti 10-15 Savonlinnan toimisto ma-to 10-14 Yliopistokatu 7, Haltia 2.krs to 10-15 Yliopistonranta 3 to 10-15 Kuninkaankartanonkatu 7 pe 10-13 80100 JOENSUU pe 10-13 70211 KUOPIO pe 10-13 57100 SAVONLINNA toimisto.joensuu@isyy.fi toimisto.kuopio@isyy.fi toimisto.savonlinna@isyy.fi 050 341 6346 044 576 8419 044 576 8430 ISYY:n verkkosivut: www.isyy.fi, Facebook: www.facebook.com/fbISYY, Wiikko-Ärsyke: ISYY:n kampuskohtainen viikkotiedote uutiskirjeenä sähköpostiisi. Lisätietoja: tiedotus@isyy.fi, ISYY-info sähköpostilista: Liity kampuksesi listalle. Lisätietoja: tiedotus@isyy.fi, Twitter: @ISYYH, sivun toimitus: tiedotussihteeri Matias Ojanperä Uljas 7 | 28. 9. 2015

LET’S BESSERWISSER!

Kerta-annos

- Itäinen Turhan Tietäjä

Humen giljotiini

kotlantilainen filosofi David Hume (1711 – 1776) muotoili kirjassaan A treatise of human nature (1739) kuuluisan filosofisen väitteen, joka tunnetaan nykyään nimellä Humen laki tai Humen giljotiini. Argumentin ydin on, että giljotiini leikkaa moraalin irti luonnollisista totuuksista. Siitä miten asiat ovat, ei voi mitenkään loogisesti johtaa sitä miten niiden pitäisi olla. Väittämää joka perustuu moraalisten arvostelmien tekemiseen tosiasioiden perusteella, kutsutaan nykyään naturalistiseksi virhepäätelmäksi. Esimerkiksi väite, että Suomeen ei pitäisi tulla pakolaisia tai maahanmuuttajia koska maa kuuluu suomalaisille ole loogisesti mielekäs. Siitä, että joku on saattanut syntyä jossain ei voi mitenkään päätellä sitä, että samaisella henkilöllä olisi moraalinen oikeus asua samassa paikassa. Vielä isompi virhepäätelmä olisi, että satunnainen syntyminen johonkin vähentäisi jonkun toisen aivan moraalista oikeutta muuttaa halutessaan. Yhtä loogista olisi väittää, että Ruotsin kuninkaan ja säätyvaltiopäivien pitäisi määrätä Suomen lait, koska niin on joskus ollut. Tämän virhepäätelmän eri muotoja näkee esimerkiksi nettikeskusteluissa, sosiaalisessa

Sanna Hukkanen | Korpi

mediassa ja eduskunnassa paljon. Moraalista närkästyttävät asiat yleensä lisäävät kyseisen virhepäätelmän käyttöä. Esimerkiksi avioliittolakia uudistettaessa vasta-argumenttina käytettiin useamman kerran eri muotoiluja väitteestä: samaa sukupuolta olevat eivät voi mennä naimisiin, koska naimisiin voivat mennä vain eri sukupuolta olevat (ts. avioliitto on miehen ja naisen välinen asia). Eli kansanedustajat olivat sitä mieltä, että lakia ei voi muuttaa toiseksi, koska laki sattuu tällä hetkellä olemaan tällainen. Jos siis väite pitäisi paikkansa, olisi eduskunta tarpeeton. Mitään lakia ei voisi koskaan muuttaa. Eduskunta toki voi olla tarpeeton, koska siitä että meillä on eduskunta ei voi mitenkään päätellä, että on hyvä että meillä on eduskunta. Eettisiin ”on hyvä että…” –väitteisiin pitää siis löytää perustelu tosiasian itsensä ulkopuolelta. Väite voi esimerkiksi kuulua: ”on hyvä, että meillä on eduskunta, koska kannatan tasaarvoa ja itsemääräämisoikeutta.” Hyvää syksyn jatkoa kaikille! On hyvä että on syksy koska on syksy! Pekka Koivaara

Tee aivotöksyjä lisäämällä viivalle maantieteellinen paikka. Suluissa kirjainten määrä.

A) Tanskalaista pul _______ utta: ”Olut sisään, äly ulos.” (7) B) Mikon Pussikaljaromaanissa, siinä su ____ maanissa nautitaan runsaasti pui _____ ppanaa. (4,5)

Mikä valtio itsenäistyi vuonna 1946 Isosta-Britanniasta? Siitä lähtien maata on hallinnut sama suku. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurin osa ottomaanien valtakunnasta rosvottiin brittien ja ranskalaisten toimesta, ja britit irrottivat osia eräästä mandaatistaan siihen kuuluvaksi. Tuolloisessa nimessä viitattiin sen olevan erään joen takana – Trans. Maata hallitsi 1953-1999 kuningas, jota yritettiin salamurhata pariinkymmeneen otteeseen. Nykyinen hallitsija on hänen poikansa. Vuonna 2010 väestöä oli yli 6,4 miljoonaa. Maassa on noin 1,7 miljoonaa pakolaiseksi rekisteröityä. YK:n laskelmien mukaan 500 000 pakolaista on tullut naapurimaasta 2003 jälkeen. 1) Libanon. X) Saudi-Arabia. 2) Jordania.

Suojasään katsotaan alkaneen vuonna 1956 Nikita Hruštšovin NKP:n 20. puoluekokouksessa pitämästä puheesta, jossa hän tuomitsi Stalinin rikokset. Vapautumisen rajat tulivat kuitenkin vastaan sikailukampanjassa erästä kirjailijaa kohtaan, joka oli välttänyt keskitysleirit Stalinin aikana. Syyksi arvellaan sitä, että hän käänsi gruusialaista kirjallisuutta, jota Stalin luki. Stalin yliviivasi tämän nimen likvidoitavien luettelosta suurten puhdistusten aikana ja lisäsi: ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan.” Hän oli yksi neljästä johtavasta runoilijasta Anna Ahmatovan, Marina Tsvetajevan ja Osip Mandelstam ohella. Pääteoksessaan esiintyneen kritiikin vuoksi hän joutui vainotuksi loppuelämänsä ajaksi. Romaani julkaistiin maassa vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987. Kuka? 1) Vladimir Majakovski. X) Boris Akunin. 2) Boris Pasternak.

17.8.1962 Life-lehden kannessa oli juuri kuolleen Marilyn Monroen kuva. Lehden numero on sen historian myydyin. Siinä oli myös artikkeli suomalaisesta tuotteesta, jonka menekki kymmenkertaistui seuraavan vuoden aikana. Tunnetuimpia tuotteitamme, jota valmistetaan siinä 20 miljoonaa kappaletta vuodessa, joista suurin osa menee vientiin. Pelkästään Yhdysvalloissa yrityksellä on satakunta ammattimaista tuotekehittelijää. Tuotteiden nimiä: Deep Tail Dancer, Jointed Nirha, Down Deeep Husky Jerk. Yrityksen ensimmäinen tuote syntyi vuonna 1936. Mikä tuote? 1) Fiskars-sakset. X) Abu-uistin. 2) Rapala-uistin.

Italian rikkain mies Michele Ferrero teki omaisuutensa mm. Nutella-levitteellä. Yksi Ferreron tuotteista on kielletty Amerikassa. Sellaisen maahantuonnista voi saada 2500 dollarin sakot, ja vuosittain 25 000 kappaletta takavarikoidaan maan rajoilla. Syy: siinä on ”nonnutritive object embedded”. Sitä ei suositella alle kolmivuotiaille tukehtumisvaaran vuoksi. Se on johtanut todistettavasti seitsemän ihmisen kuolemaan maailmalla. Englannissa on kampanjoitu sen kieltämisen puolesta. Vaikka tuote on italialainen, on sen nimi selvää saksan kieltä. Mikä? 1) Pez-pastilli. X) Mozart-kuula. 2) Kinder-yllätysmuna.

Nimi 1

Sivun 30 Besserwisserin oikeat vastaukset: 2 1 X 2 1 Uljas 7 | 28. 9. 2015

Oikeat vastakset sivulla 32.

TULOSSA HENKKAAN: WHISPERED, 5€ POETS OF THE FALL, 15€ TO 8.10. TYRÄVYÖ, 8€ PE 9.10. MÄKKI, 8€ LA 10.10. LOS BASTARDOS FINLANDESES, 8€ PE 16.10. MARTTI SERVO & NAPANDER, 10€ LA 17.10. SCANDINAVIAN MUSIC GROUP, 16€ TO 1.10.

LA 3.10.

KATSO KOKO OHJELMA NETISTÄ! HENRY’S PUB KUOPIO: SU-MA 23-04, TI-LA 21-04 | SU-TO K18 | PE-LA K20 | KEIKAT K18 | HENRYSPUB.NET ENNAKKOLIPUT: LEVYKAUPPA ÄX, HENKKA, LUKEMA, CAFESAVOTTA & LIVETO.FI TO 1.10. PE 2.10. LA 3.10. TI 6.10. TO 8.10.

VAPAA PÄÄSY TI JA TO KOKO ILLAN

& PE-LA 22.00-24.00 (psl.erikoisillat)

PE 9.10. LA 10.10. TI 13.10. TO 15.10. PE 16.10. LA 17.10. TI 20.10. TO 22.10. PE 23.10. LA 24.10. TI 27.10. TO 29.10. PE 30.10. LA 31.10.

TouhuTorstai-Klubi Live: Särre Shake It Party Opiskelijan Tiistai Syysloma Pre-Start By Itä-Suomen Lukiolaiset Club Friday Shake It Party Pyjamas Party by ESN-KISA TouhuTorstai-Klubi Club Friday SYYSLOMAN PÄÄTÖSBILEET Live: Kube Opiskelijan Tiistai TouhuTorstai-Klubi Club Friday Shake It Party Opiskelijan Tiistai TouhuTorstai-Klubi Fitness Cover Girl Kuopion Suurimmat Halloween Bileet

Kauppakatu 16, Kuopio Ti, To, Pe, La 22.00-04.00 f PassionClubKuopio | www.passionclub.fi

Uljas 7 | 28. 9. 2015

4.9. 30.10. 4 .1 2 .

9.10. & 11.12.

13.11. REDRAMA

6.11. DISKO 2000

DJ ORION & MATTI AIRAKSINEN

JOENSUU JUHLII MEILLÄ

Uljas 7 | 28. 9. 2015

11.9. ILARI

SILTAKATU

2.1

E VER Y W E D N E S DAY & SUNDAY!

FB.COM/BEPOPSTREET

18.9. 23.10. 20.11. 18.12.

FB.COM/BEPOP.JOENSUU

SYKSYN TÄYDELTÄ BILEITÄ!

Sivun 32 Besserwisserin oikeat vastaukset: A) pul loviisa utta, B) su viro maanissa, pui stoke ppanaa, 2, 2, 2, 2