Kallioon hakattu historia

Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-hankkeen myöntämän apurahan voimin Reposaaren Takarannan kalliohakkausalueella tehtiin yhteisöllistä arkeologista inventointia Reposaaren alakoulun oppilaiden sekä rantaparlamentin jäsenten kanssa.

Kallioon hakattu historia –hanke haki ja sai vuonna 2018 Suomen kulttuurirahaston Mullankaivajat-hankkeelta rahoitusta, joka mahdollisti keväällä 2019 muun muassa tehdä Reposaaren koululaisten kanssa noin kahden viikon aikana erilaisia tehtäviä sekä kentällä Reposaaren Takarannan kallioilla että koulussa.

Kallioon hakattu historia -hankkeessa koululaiset osallistuivat arkeologiseen tutkimukseen kotisaarellaan. Heidän kanssaan dokumentoitiin historiallisia kalliohakkauksia paperiin hiertämällä eli niin kutsutulla frottage-menetelmällä.

Koululaisilta käytiin muutama päivä kenttäpäivien jälkeen kyselemässä Takarannan kuulumisia. Koulun ja vanhempien luvalla keskustelut äänitettiin, niistä tehtiin pöytäkirjat sekä osin litteroitiin. Tämän lisäksi koululaiset kirjoittivat omia tarinoita liittyen kalliohakkauksiin ja saivat suunnitella oman kalliohakkauksen ja kertoa, miksi tekisivät juuri tuollaisen kalliohakkauksen.

Hankkeen kokonaistavoitteina on tutkia, dokumentoida, tuoda tunnetuksi ja auttaa paikallisia arvostamaan ja suojelemaan oman saaren historiallisen ajan kalliohakkauksia eli merkittävää kulttuuriperintökohdetta. Reposaaren Takarannalla on satoja kalliohakkauksia, joista vanhimmat tunnetut ja löydetyt ajoittuvat 1850-luvulle ja uusimmat ovat viime kesän tuotoksia. Hakkauksissa tulee selvästi esille neljä ajanjaksoa, jotka ovat 1800-luvun loppu, 1910–1930-luvut, 1950-luku ja nykyaika. Yleisimmin Takarannan kalliohakkauksissa esiintyy nimi, joka saattaa olla tekijän

oma, nimikirjaimet ja/tai vuosiluku. Lisäksi hakkauksissa on erilaisia kuvia ja symboleja, joista yleisin on sydän.

Osa maisemaa ja alueen kulttuuriperintöä

Miksi nämä kalliohakkaukset ovat kiinnostavia ja tärkeitä kulttuurisen perinnön jatkumossa? Reposaaren Takarannan kalliohakkausten kiinnostavuus on siinä, että suurin osa varsinkin vanhemmista hakkauksista on Reposaaressa asuneiden tekemiä ja niihin voidaan liittää tarinoita ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Kertomalla ja kuuntelemalla tarinoita sekä keskustelemalla niistä ja niiden merkityksestä Reposaaren historialle paikalliset auttavat suojelemaan kohdetta omana kulttuuriperintökohteenaan. Kohteella vierailevalla ja hakkauksen tekijällä saattaa olla historiallinen linkki. Kallioon hakattu historia -hankkeessa pyysimme ryhmän miehiä, jotka olivat viettäneet lapsuutensa 1950- ja 60-luvulla Reposaaressa, kertomaan meille kalliohakkauksista. Miesten puheet äänitettiin heidän luvallaan. Monet kallioon hakatut nimet saivat miesten kertomusten kautta lihaa luiden ympärille. Nimien takaa löytyi tarinoita ihmisten kohtaloista kansalaissodan ajalta, levottomalta 30-luvulta sekä sahan tapahtumista. Miehistä kaksi, Haakon Uddfolk ja Pekka Tuominen, olivat myös itse tehneet nuoruudessaan Takarannalle kalliohakkaukset. Toinen oli höyrylaiva ja toisessa oli tekijän nimi ja hakkauksen teon vuosiluku.

Kalliohakkausten tutkimuksen ja dokumentoinnin kehittäminen Yhtenä hankkeen tärkeänä tehtävänä oli myös miettiä ja kehitellä kalliohakkausten uusia dokumentointitapoja. Arkeologisia kohteita voidaan mitata, kartoittaa tai 3D-mallintaa tutkimusja suojelukäyttöä varten. Hankkeeseen valitsimme fotogrammetrian dokumentointimenetelmäksi. Menetelmässä mitataan halutun kohteen eli tässä tapauksessa kalliohakkausten eri pisteitä siitä otettujen kaksiulotteisten valokuvien avulla.

Hankkeen aikana kalliohakkauksia valokuvattiin Takarannan lisäksi Eurajoen Luvian Nirvon saaressa sekä Porin Tyltyssä. Nirvon ja Tyltyn kalliohakkaukset ajoittuvat 1700-luvulta aina 1800-luvun puoleen väliin vuosilukujen perusteella. Nämä kohteet luokitellaan Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä muinaisjäännöksiksi, koska kohteisiin ei ole tehty hakkauksia 1800-luvun puolivälin jälkeen. Reposaaren Takarannan kalliot ja siellä olevat hakkaukset taas luokitellaan rekisterissä muuksi kulttuuriperintökohteeksi, koska hakkausten tekeminen on jatkunut 1850-luvulta tähän päivään saakka ja jatkuu edelleen.

Fotogrammerisen dokumentointimenetelmän valokuvauksessa käytettiin apuna droonia ja digitaalista kameraa. Tärkeintä valokuvauksessa on, että kuvissa on syväterävyyttä ja ne ovat kauttaaltaan tarkkoja. Otettavien kuvien määrä vaihteli kohteen mukaan, mutta mitä enemmän kuvia oli käytettävissä, sen parempi. Kuvia otetaan tasaisin välein joka puolelta kohdetta niin, että jokaisten kuvien välillä on vähintään 60 % päällekkäisyyttä. Ulkona kuvattaessa pilvinen

ilma on paras valaistuksen kannalta. Paikan päällä pilvisellä ilmalla silmin katsottaessa kalliohakkaukset ovat lähes näkymättömissä.

Fotogrammetrialla mallintaminen tehdään tietokoneella käyttäen siihen tarkoitettua ohjelmistoa. Kallioon hakattu historia -hankkeessa käytimme Agisoft Metashape -ohjelmistoa. Sen käyttö ja fotogrammetriaprosessi on hyvin pitkälti automaattinen ja vaatii melko paljon tietokoneelta.

Prosessi aloitetaan tuomalla otetut valokuvat ohjelmaan. Tämän jälkeen ohjelma järjestää ja asettelee kuvat käyttäen SIFT-algoritmia sekä kuvan EXIF-tietoja. Asetelluista kuvista ohjelma alkaa tutkia ja laskea samankaltaisuuksia, yhteisiä pisteitä sekä kameran sijainteja. Näiden tietojen perusteella ohjelma pystyy laskemaan kuvatun kohteen syvyystiedot ja muodostaa niistä pistepilven. Muodostuneesta pistepilvestä pystytään jo alustavasti havainnoimaan kuvatun kohteen muoto. Tästä pistepilvestä voidaan ohjelmassa laskea 3D-malli, tai se voidaan viedä paikkatieto-ohjelmaan visuaaliseen muotoon prosessointia varten.

Kentältä näyttelyksi

Hankkeen kenttätöiden jälkeen kerätty materiaali käytiin läpi ja näyttelyä varten koottiin aineistoa. Näyttely pystytettiin Reposaaren kylätalolle. Sen avajaiset olivat 10.8.2019 Reposfääri-festivaalilla, jonka aikana näyttelyssä kävi yli 200 vierailijaa. Näyttely jätettiin kylätalolle ja siihen tutustuivat muun muassa kaikki Reposaaren koulun oppilaat.

Hankkeen rahoitus on lopuillaan, mutta kalliohakkausten tutkiminen ja inventointi tulee jatkumaan tulevina vuosina tavalla tai toisella Suomen rannikkoalueilla.

Hankkeella on myös oma blogi ja Facebook-sivut, joita täydennetään taas kevään tullen. kallioonhakattuhistoria.com/ www.facebook.com/kallioonhakattuhistoria/

EEVA RAIKE FM, yliopisto-opettaja, hankkeen vetäjä Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaine

SANNA SAUNALUOMA FT, hankkeessa tutkijana arkeologi Hämeenlinnan kaupunki

HANNA HENTTINEN FM, hankkeen tutkija, osa-aikainen työntekijä Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa

Näiden tietojen perusteella ohjelma pystyy laskemaan kuvatun kohteen syvyystiedot ja muodostaa niistä pistepilven.