Perinteitä ja uusia avauksia

Selailen viime vuoden Säikeitä-lehteä ja taas kerran on pakko todeta, miten monipuolinen tiedeyhteisö yliopistokeskuksen seinien sisällä työskentelee. Eikä pelkästään seinien sisällä, vaan sen vaikutus hehkuu auringon säteiden lailla ympäröivään yhteiskuntaan. Aloitin yliopistokeskuksen johtajana vuoden 2019 huhtikuussa, mutta ennen sitä hoidin tehtävää usean kuukauden ajan muun työn ohella, joten kokemusta on runsaan vuosiympyrän verran. On asioita, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja sellaisia, jotka ovat ainutkertaisia. Opiskelijoita valmistuu ja uusi vuosikurssi aloittaa aherruksen, projekteja päättyy ja uusia alkaa jatkuvasti, ja kilpailu tiedemaailmassa kiristyy kiristymistään. Toisaalta yliopistokeskuksella on perinteitä, jotka ulottuvat jo 15 vuoden taakse, kuten syksyllä vietettävä TiedeAreena ja Vuoden Tutkijan valinta. Viime vuonna täyttyi 20 vuotta siitä, kun yliopistollinen toiminta Porissa keskittyi Puuvillaan. Tapahtumaa juhlistettiin asiaan kuuluvalla tavalla kuunnellen konkareiden muistoja vuosien varrelta. Mieleen jäi lause: olkoon toimintaympäristö millainen tahansa, aina siinä on yhden yliopistokeskuksen kokoinen aukko. Yliopistokeskusten perustamisesta tuli viime vuonna 15 vuotta. Yliopistoja on yhdistynyt ja yliopistojen määrä vähentynyt, mutta yliopistokeskuksia on edelleen yhtä monta kuin 15 vuotta sitten: Porin lisäksi Kokkolassa, Kajaanissa, Mikkelissä, Lahdessa ja Seinäjoella. Vaikka yliopistokeskukset ovat profiileiltaan erilaisia, ne muodostavat tiiviin verkoston, jolla on yhteinen päämäärä: tukea yliopistokeskusmaakuntien elinkeinoelämää yliopistollisen koulutuksen ja

tutkimuksen keinoin täydentäen näin suomalaista yliopistoverkostoa sekä alueellisesti että toiminnallisesti. Vuoden 2019 alussa aloitti uusi Tampereen yliopisto, jonka toiminta Porissa muodostaa noin puolet yliopistokeskuksesta henkilöstömäärällä tai rahoituksella mitattuna. Tämän suuruusluokan yliopistofuusio ei tapahdu hetkessä; vie vuosia ennen kuin uudet toimintatavat vakiintuvat. Uudessa Tampereen yliopistossa on seitsemän tiedekuntaa, joista kolmella on henkilöstöä ja tiloja Porissa. On ollut mukavaa todeta, että Porin ja Seinäjoen yliopistokeskuskampukset on tunnistettu osaksi uutta korkeakouluyhteisöä yhdessä Tampereen kolmen kampuksen kanssa. On kuitenkin vielä paljon pohdittavaa siinä, millaiseksi muodostuu Tampereen yliopiston profiili Porissa. Toiminnan täytyy tukea Satakunnan elinkeinoelämää, mutta sen täytyy sopia myös yliopiston ja sen tiedekuntien profiileihin. Uudet avaukset ja rekrytoinnit ovat yliopistolle strateginen valinta samoin kuin resurssien kohdentaminen on strateginen valinta Porille ja Satakunnalle. Sekä Tampereen että Turun yliopistot laativat parhaillaan uusia strategioitaan. Porin yliopistokeskuksen osalta strategiatyö käynnistyy, kun taustayliopistojen strategiat ovat muotoutuneet. Yliopistokeskuksen strategisten tavoitteiden on nivouduttava emoyliopistojen strategioihin, Porin kaupungin visioon sekä Satakunnan maakuntaohjelmaan ja samanaikaisesti sen on määritettävä Porin yliopistokeskuksen oma ainutlaatuinen identiteetti. Tärkeä näkökulma strategiaa laadittaessa on myös työnjako muiden kehittäjäorganisaatioiden, kuten alueen oppilaitosten ja Prizztechin, kanssa. Monia asioita on viime vuosina opittu tekemään paremmin yhdessä, mutta paljon on vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Vuoden 2019 aikana on ollut mukavaa todeta, että yliopistokeskusten toiminnalla on vahva hallituksen ja ministeriön tuki. Yliopistokeskusten vuotuisessa seminaarissa Mikkelissä tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen viesti oli selkeä: aika, jolloin yliopistokeskusten piti perustella olemassaolonsa, on ohi. Yliopistollisen koulutuksen alueellisen tasa-arvon edistäminen nähdään tärkeänä tehtävänä. Hallitusohjelmassa on tavoite nostaa korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja siihen yhtenä ratkaisuna on korkeakoulujen aloituspaikkojen merkittävä lisääminen. On tärkeää, että korkeakoulujen uudet aloituspaikat ja koulutusvolyymin kasvu ei keskity pelkästään pääkaupunkiseudulle vaan jakautuu sen mukaan, miten alueilla on kysyntää työntekijöille ja osaamiselle.

Kuten viime vuosina on ollut tapana, myös käsillä oleva Säikeitä-lehti tarjoaa katsauksen yliopistokeskuksen kiehtoviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Isojen linjausten taustalla on arkinen aherrus, ilo tunnustuksesta, kun työn tulokset on hyväksytty julkaistavaksi kansainväliseen huippulehteen, ahaa-elämyksestä, jonka uusi oivallus on opiskelijassa saanut aikaan, antoisasta keskusteluhetkestä kollegan kanssa. Mukavia lukuhetkiä!

TARMO LIPPING Johtaja Porin yliopistokeskus