Kohti poikkitieteellistä tutkimusta – RoboTalk yhteisten kysymysten äärellä

Puheeseen väestön ikääntymisestä törmää kaikkialla. Eurooppa ja sen mukana myös Suomi ikääntyy voimakkaasti. Ratkaisua huoltosuhdehaasteeseen haetaan etsimällä uusia keinoja ikäihmisten omatoimisuuden tukemiseen.

Yhtenä keinona yhteiskunnallisessa keskustelussa esitetään teknologiaperustaisten ratkaisujen kuten robotiikan sekä digitaalisten palvelujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Tähän haasteeseen on tarttunut myös Tampereen yliopisto Porissa.

Eletään kesän ensimmäisiä päiviä. Vanhuksille tehostettua palveluasumista tarjoavan yksikön olohuoneessa iloisen miesjoukon puheensorina on vaiennut ja vaihtunut uteliaaseen tarkkailuun. Tampereen yliopiston Autonominen Robottiekosysteemi -hankkeen (EAKR) projektipäällikkö Petri Oksa Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta on juuri kytkenyt virran päälle TurtleBot-robottiin, tuttavallisemmin kutsuttuna Riittaan, joka Petrin ohjaamana nytkähtää liikkeelle.

Tarkoituksena on kesän aikana kehittää robotin autonomista navigointijärjestelmää, jotta se voisi jonakin päivänä liikkua tilassa ilman jatkuvaa ohjausta ja palvella vanhuksia heidän asuinympäristössään. ”Robottiryhmä”, jonka keski-ikä on 100 vuotta, tarkkailee robottia ja pohtii, onko tekniikka alun perin kenties japanilaista. Ei aikaakaan, kun ryhmä keskittyy pelaamaan robotin käyttöliittymän kautta muistipeliä. Ikämiesten robottiryhmä kokoontuu kaiken kaikkiaan kymmenen kertaa kesän aikana. Melkein kaikilla kokoontumiskerroilla mukana havainnoimassa on myös YTM Eveliina Kaukkila yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Robotit teatterien lavoilta olohuoneisiin Perinteiseen mielikuvaamme robotista on vaikuttanut kaunokirjallisuuden tai elokuvien tarjoilema kuvasto. Kenellepä ei robotista tulisi mieleen esimerkiksi C-3PO Tähtien sota -elokuvista tai Ihmemaa Ozin Peltimies? Ensimmäisen kerran sana robotti esiintyikin ensi-iltansa 25.1.1921 saaneessa Karel Čapekin näytelmässä R.U.R.: Rossum’s Universal Robots.

Robotit ovat kirjoista ja elokuvista päätyneet osaksi jokapäiväistä ympäristöämme; esimerkiksi työpaikoille teollisuusrobotteina tai koteihin pölynimurirobotteina. Robotit voidaankin jakaa karkeasti kahteen ryhmään: teollisuusrobotteihin sekä palvelurobotteihin. Robotiikan kehittymiseen liittyy olennaisesti myös automaation kehittyminen sekä näiden vaikutus ihmisten sosiaaliseen toimintaan, esimerkiksi työhön ja ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Teknologian ärsyke tekee siitä vuorovaikutteisen Niin paljon kuin tänä päivänä puhutaankin teknologiasta, sille ei kuitenkaan ole olemassa virallista ja tarkkaa määritelmää. Löyhästi teknologialla voidaan ajatella tarkoitettavan joukkoa jonkin tietyn alan tekniikoita. Vuorovaikutteista teknologiaa lähestytään tekniikkana, joka saa ihmisen reagoimaan ja toimimaan teknologian ärsykkeestä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaisin toiminnoin varusteltu älypuhelin, lasten leikeissä näkyvät interaktiiviset lelut tai vaikkapa hoivarobotti.

TurtleBot – tietokone renkailla

Robottiryhmän tutkailema TurtleBot-Riitta ei ulkonäöltään vastaa sen paremmin Čapekin robottia kuin teollisuusrobottiakaan. Ihmishahmoa muistuttavia robotteja kutsutaan androideiksi, jollainen TurtleBot-Riitta ei myöskään ole. TurtleBot koostuu mobiililaitteesta, 3D-anturista ja kannettavasta tietokoneesta; sitä voisikin kuvailla pyörillä liikkuvaksi tietokoneeksi. TurtleBot-Riitta näyttäytyy ennen kaikkea vuorovaikutteisena teknologiana haastaen robottiryhmäläisiä esimerkiksi pelaamaan muistipeliä.

Kun 100-vuotiaat kohtasivat robotin Robottiryhmäläiset edustavat sukupolvea, joka on elänyt koko teknologioiden kehittymisen ja digitalisaation tuomat muutokset ja omaksunut uutta tekniikkaa osaksi arkeaan naapuriin ilmestyneestä ensimmäisestä radiosta, kaupungin ensimmäisestä puhelinkeskuksesta ja työpaikan reikäkorteis

Robotin äärelle kokoontuneet ikämiehet lähtivät rohkeasti ja uteliain mielin kokeilemaan heille uudenlaisen teknologian käyttöä.

ta aina kännyköiden ja pc-tietokoneiden yleistymiseen ja turvarannekkeiden käyttöön saakka.

Robotin äärelle kokoontuneet ikä

miehet lähtivät rohkeasti ja uteliain mielin kokeilemaan heille uudenlaisen teknologian käyttöä. Sessiot sujuivat mukavasti pääasiassa pelaamisen mer- keissä, kunnes erään kerran ryhmäläiset eivät enää olleet kiinnostuneita pelaa- maan robotin kanssa. Sama toistui seu- raavalla kerralla.

Teknologian käytettävyys muodos- tuu useista eri osatekijöistä, kuten it- se teknologian hyödyllisyydestä sekä käyttökelpoisuudesta. Myös sekä sosi- aalinen että käytännöllinen hyväksyt- tävyys ovat vahvasti läsnä, kun poh- ditaan käytettävyyttä. Näiden lisäk- si käyttökelpoisen teknologian tulee ol- la muun muassa opittavaa, muistetta- vaa ja miellyttävää käyttää. Nämä kaik- ki osatekijät näyttivät olevan kohdal- laan – mistä oikein oli kyse?

Ryhmää haastateltiin ja aiheesta käy- tiin ryhmäläisten kanssa keskusteluja. Kävi ilmi, että robotissa tai sen käyttö- liittymässä itsessään ei varsinaisesti ol- lut vikaa. Robotin sijaan sen ympäril- le muodostunut sosiaalinen tilanne it- sessään oli ryhmäläisille tärkeä ja mer- kityksellinen. Robotin ympärillä synty- neen keskustelun koettiin tuovan tar- jolla olevaa uutta teknologiaa enem- män sisältöä ja mielekästä vaihtelua ar- keen, mikä motivoi ryhmäläisiä yhtei- siin tapaamisiin.

Yhteisten kysymysten äärellä Yhteiskuntamme investoi valtavasti re- sursseja teknologiaperustaisten ratkai- sujen kehittämiseen. Tekniikkaa ja yh- teiskuntaa, eli teknologiaa ja sosiaalis- ta ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Yhteiskunta ja sosiaalinen eli ihmisten välinen toiminta tuottaa teknologiaa ja uusia tapoja sen käyttämiseen. Sa- malla kehittyvä teknologia tuottaa uu- sia mahdollisuuksia ihmisten – ja hei- dän väliselleen – toiminnalle. Ikämies- ten robottiryhmä keskusteluineen joh- datti kaksi eri tieteenalan edustajaa pohtimaan, miten tärkeää on tarkoi- tuksenmukaista teknologiaa kehitet- täessä huomioida myös sosiaaliset te- kijät ennen kaikkea osallisuuden näkö- kulmasta.

Näin sai alkunsa tekniikkaa ja yhteis- kuntatieteitä yhdistävä tutkimuspro- jekti RoboTalk, jonka myötä tullaan poikkitieteellisesti syventymään kysy- myksiin vuorovaikutteisen teknologian osallistavasta kehittämisestä yhdessä vanhusten kanssa.

EVELIINA KAUKKILA YTM, projektipäällikkö, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, hyvinvointitieteet