Työtehoseuran juurilla

Historiasta T H N P Iv N

SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA

TTS ARKISTO

Työtehoseura on elänyt yhteiskunnan muutoksissa mukana jo kohta 100 vuotta. Työn tuottavuus, tehokkuus ja ihmisten hyvinvointi ovat ajankohtaisia vuosikymmenestä toiseen. Tällä palstalla teemme poimintoja Työtehoseuran taipaleesta ja peilaamme arvokasta historiaa tähän päivään. Miltä maailma näyttikään vuonna 1924?

Työtehoseuran ensimmäinen vuosi 1924

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvun alussa Suomen teollisuus- ja maatalouspiireissä vilkastui keskustelu työn tehostamisesta. Maatalouden työtehokysymyksen ajaminen oli herättänyt ajatuksen yhtymän perustamisesta, joka kokoaisi asianharrastajat yhteistoimintaan. Tämä ajatus - joka sai alkunsa suomalaisen maatalousviikon aikana joulukuussa 1923johti suunnittelemaan tarkoitukseen sopivan ”klubin” perustamista ja ”propagandan” harjoittamista aihepiiriä kehittämään.

Perustamiskokous huhtikuussa 1924

Klubi-ajatuksella kokoon kutsuttu perustava kokous pidettiin Helsingissä 16.3.1924. Paikalle saapui jopa odottamattoman paljon kiinnostuneita, toista sataa henkeä, ja lopputulemana päätettiin innostuneen keskustelun jälkeen muodostaa yhtymä rekisteröidyksi yhdistykseksi. Kokouksessa muodostettiin toimikunta, joka lähti valmistelemaan yhdistyksen perustaa.

Toimikunta kutsui 7.4.1924 asiaan vihkiytyneet tarkastamaan sääntöehdotusta ja päättämään Maatalouden Työtehoseura ry:n toimintaa koskevista seikoista. Kokouksessa hyväksyttiin säännöt ja valittiin ensimmäinen johtokunta. Puheenjohtajaksi valittiin asutusneuvos (myöhemmin professori) Iivo Artur Hallakorpi ja johtokunnan jäseniksi tohtori Gustaf Palander, maatalousneuvos Kaarle Johannes Ellilä, agronoomi Johannes Kjädström ja maisteri Harry Hallenberg. Varajäseniksi valittiin Harald Munck ja agronoomi A. Forssell.

Touhukas maatalousmaisteri Hallenberg

Maatalouden Työtehoseuran ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi vuosina 1924-25 filosofian maisteri Harry Hallenberg. Hallenbergistä löytyy kiinnostavaa taustatietoa. Johtokunnan jäsen K.J. Ellilä antaa huomattavan arvon “nuoren ja touhukkaan” maatalousmaisterin innokkuudelle. Ellilä muistelee Työtehoseuran 25-vuotisjulkaisussa: ”En oikein tiedä mistä hän oli saanut tehokärpäsen pureman. Arvelen, että hänellä varakkaan teollisuudenharjoittajan poikana oli ollut muita parempi tilaisuus matkustella jokseenkin vapaasti ulkomailla ja tutustua siellä asiaan. Myöskin hänellä oli melkoisia mahdollisuuksia harrastella suoranaisia työtehotutkimuksiakin isänsä omistamilla suurilla

Työn tuottaman tuloksen parantaminen, ei sen käytön absoluuttinen vähentäminen, on työtehokysymyksen ydin.

Työtuloksen paraneminen tietää aina voittoa sekä asianomaiselle työntekijöille että koko kansantaloudelle. Se lisää hyvinvointia ja luo aina uusia työtilaisuuksia.

- maatalousneuvos

K.J. Ellillä, v. 1924 maatiloilla.” Joka tapauksessa Hallenberg oli työtehoaatteen ajamisessa maatalousväen pariin väsymätön ja vei persoonallaan eteenpäin seuran perustamista ja toiminnan vakiintumista.

Ripeästi liikkeelle

Miten nopeasti tieto levisikään tuohon aikaan ja kuinka ripeästi yhdistyksen toiminta lähti liikkeelle. Jo ensimmäisenä kesänä toimeenpantiin vetokokeita ja suoritettiin voimankulutusmittauksia erilaisilla hevosvetoisilla työkärrimalleilla. Syksyllä tehtiin kokeita kyntötöissä, jossa samalla tutkittiin hevosten kestävyyttä. Yhteistyötä tehtiin Etelä-Karjalan hevosjalostusliiton kanssa. Maaliskuun 1925 loppuun mennessä Työtehoseuraan oli liittynyt jo 445 jäsentä.

Työtehoseuran ulkonaiset puitteet olivat alkuaikoina kovin vaatimattomat ja ensimmäisenä toimintavuotena toiminnanjohtaja hoiti tehtäväänsä pääasiassa vapaaehtoistyönä ennen valtionavun vakiintumista. Vuosina 1924-31 toimisto sijaitsi Helsingissä useissa eri paikoissa ja henkilökunnan muodosti toimitusjohtajan lisäksi yksi, myöhemmin pari toimistoapulaista. Vuonna 1931 toimisto siirtyi Jokioisiin, jossa Jokioisten kartanoiden mailla oli paremmat edellytykset tutkimustyölle.

Työn hyödytön käyttö, työn tuhlaaminen, on pahinta tuhlausta, sillä se kohdistuu kallisarvoisimpaan kansallisomaisuuteen. Ihmistyön asettaminen sille kuuluvalle arvopaikalle, työntekijäin oikean kohtelun ja oikeudenmukaisten palkkaustapojen käytäntöön saattaminen, on työteho-asiain ajajain tarkoitus.

- maatalousneuvos

K.J. Ellillä, v. 1924

Hyvinvoinnin näkökulmaa

Työn tehostamiseen liittyy herkästi mielikuva selkänahasta repimisestä. Maatalousneuvos Kaarlo Johannes Ellilän lämminsävyiset sitaatit työtehoaatteen ytimestä kertovat kuitenkin toista. Tavoitteena on ollut – kuten nykyäänkin - vaikuttaminen ihmisten hyvinvointiin ja hukan vähentämiseen.

Lähteinä:

Maatalouden Työtehoseuran vuosikirja 1924, Helsinki 1925 Työtehoseura ry 25 vuotta, Työtehotietoa-lehden juhlanumero

Näistä oloista ponnistettiin kohti parempaa maatalouden tuottavuutta. Viikatemiehet ilmeisesti Jokioisten pellolla 1930-luvulla.