Lintuja rengastamassa Teksti: Joonatan Toivanen – Valokuvat: Aleksi Mikola & Joonatan Toivanen
Toimitus kokeilee
Rengastusluvan vuodenvaihteessa saanut toimittaja kokeili pääsiäisen ajan lintujen rengastusta Hangossa. Vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta vältyttiin seesteisessä korkeapaineessa, mutta jyrsijät ja kauriit pitivät huolen, ettei tylsyyteen päästy kuolemaan.
Rengastuksen lyhyt oppimäärä
Pääsiäistipuja kihlaamassa
Lintujen rengastus on 1890-luvulla alkanut metodi kerätä linnuista tutkimustietoa. Ensimmäisenä asiaan vihkiytyi tanskalainen lehtori H. C. Mortensen, joka keksi alkaa varustaa lintuja ensin kömpelömmillä sinkkirenkailla ja myöhemmin kevyillä alumiinirenkailla. Hän sai vuodesta 1899 alkaen alumiinirenkain merkitsemistään kottaraisista kiitettävän määrän löytöjä aina ulkomaita myöten. Vuonna 1913 rengastuskonseptin toi Suomeen Tvärminnen eläintieteellisen aseman perustajana paremmin tunnettu J. A. Palmén, ja siitä lähtien Suomessa on rengastettu 13 miljoonaa lintua. Löytöilmoituksia on samassa ajassa kertynyt kiitettävät 1,5 miljoonaa (Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2021). Rengastus on varsin koruton toimitus, jossa linnun nilkkaan tai joskus sääreen kiinnitetään lajista riippuen alumiini- tai teräsrengas, joka yksilöi linnun ja auttaa uudestaan tavattaessa dokumentoimaan kyseisen yksilön myöhemmät vaiheet. Käsittelyn yhteydessä kirjataan tyypillisesti ylös muutamia biometrisia mittatietoja, kuten linnun paino, siiven pituus ja rasva- ja lihasindeksi. Paino, varastorasvan määrä ja lihaskunto auttavat selvittämään linnun fyysistä tilaa, kun taas siiven pituutta voi käyttää vaikkapa linnun sukupuolen tulkitsemiseen (painon ohella) ja taksonomisen statuksen selvittämiseen. Lehden pääkirjoituksen kuvaan on koplattu yksi biometriikkatiedon keräämissuoritus. Lintuja pyydetään rengastusta varten vaihtelevilla menetelmillä. Lentokyvyttömät poikaset voi napata käsin kiinni, täysikasvuiset varpus- ja petolinnut lentävät satimeen tätä tarkoitusta varten valmistettuihin paulallisiin verkkoihin ja kahlaajat ja siemensyöjät eksyvät rengastajan asettamiin katiskoihin. Yöllisessä vesi- ja rantalintupyynnissä haavi ja taskulamppu ovat puolestaan kovaa valuuttaa. Tarvittaessa rengastajat ovat hyvin kekseliäitä ja luovia eri lajeille soveltuvien, optimaalisten pyyntimenetelmien kehittämisessä.
Kirjoittaja pääsi kokeilemaan pääsiäisenä rengastusta tuoreena vastuullisena rengastajana Hangon lintuasemalla, ja tästä kokemuksesta syntyi Toimitus kokeilee -palstan kirjoitus. Ensimmäiset linnut omiin nimiini rengastin helmikuussa samalla paikalla, sitä ennen olin irrottanut verkoista ja/tai rengastanut rengastusharjoittelijana toista tuhatta lintua. Tällä kertaa meitä oli eksynyt Hankoon kaksikin rengastusluvallista, ja koska molemmat olivat saaneet rengastusluvan vasta hiljattain, jaoimme verkkopaikat demokraattisesti puoliksi. Maahan iskettyjen verkkokeppien väliin pingotettavia 5- tai 6-paulaisia pikkulintuverkkoja pidettiin pyynnissä 16 kappaletta reissun ajan. Avasimme myös neljä isosilmäisempää petolintuverkkoa sen jälkeen, kun yhden
12
Pajusirkkukoiras on esteettinen ilmestys. Tämä lintu edusti edellisenä kesänä syntynyttä sukupolvea.
Symbiontti 2/ 2022
