Symbiontti 2/2022

Elossa rallatessa

Teksti: Roope Nykänen – Kuva: Linnea Wartiovaara

Ahvenanmaan linturalli järjestettiin jälleen kerran kahden vuoden tauon jälkeen! Tapansa mukaisesti ralli tarjosi hienoja ja ikimuistoisia lintuhetkiä kaikille joukkueille.

Milloin ihminen tuntee olevansa eniten elossa? Suuri kysymys, jota monet ovat pohtineet velloessaan eksistentiaalisissa ajatuksissa. Onneksi koko ihmiskunnan parviäly tarjoaa tähänkin kysymykseen vastauksen vain muutamalla hakukoneen napin painalluksella. Muutamassa minuutissa löysin Hidasta elämää -sivun artikkelin, jossa neuvottiin 7 tapaa, joiden avulla voi tuntea olemassaolon täyttymystä. Biologit ovat kuitenkin löytäneet saman totuuden äärelle, vaikkakin hieman eri reittiä. Me nimittäin rallaamme!

Pähkinänkuoressa linturalleiksi kutsutaan kilpailuja, joissa joukkueet yrittävät tietyn aikaikkunan sisällä havaita mahdollisimman monta lintulajia rajatulla alueella. Linturalleja järjestetään Suomessa paljon: helsinkiläiset voivat muun muassa osallistua syksyllä Timaliralliin, joka sijoittuu Vanhankaupunginlahden alueelle, tai myöhäissyksyn linturalliin Lauttasaaressa. Suomen linturalleista kaikkein suurin ja mahtavin on kuitenkin eittämättä (ja täysin objektiivisesti) Ahvenanmaan linturalli, kavereiden kesken Ahvis.

Mikä tekee rallaamisesta niin hurmaavaa? Tähän voimme pyrkiä löytämään vastauksia Hidasta elämää -artikkelin neuvojen avulla.

Neuvo 1: Mysteerin äärellä oleminen

Hyvinvointiartikkelissa neuvotaan olemaan nöyrä ja avoin elämän mysteerien edessä. Sama mysteerisyys on läsnä, ennen linturallin alkua. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy ja mikä jää uupumaan.

Joukkueemme luuli esimerkiksi haapanaa, närheä ja uiveloa varmoiksi lajeiksi ennen Ahvenanmaan kamaralle astumista. 24 tuntia myöhemmin tunne oli toinen: jokainen lajeista oli nuijattu. Onneksi suokukko, metsäkirvinen ja ristisorsa toivat päinvastaisen onnen läikähdyksen. Epätietoisuutta lisää myös se, etteivät joukkueet tiedä toistensa tuloksia kuin vasta purkutilaisuudessa. Tässä rallissa joukkueemme onnistui löytää lapintiira ensimmäisten minuuttien aikana. Onko-han laji ollut muillekin yhtä helppo?

Puristava epätietoisuuden tunne on läsnä myös lintutorneissa, joissa katsellaan maisemia usean tiimin voimin. Mitäköhän nuo nyt näkevät, kun heidän kaikkien putket on suunnattu tiettyyn suuntaan?

Neuvo 2: Kehollisuus ja mielihyvä

Ihmisen tulisi tuntea kehonsa kautta ja ravistella sitä, jotta pystyisimme kokemaan olemassaolomme mahdollisimman voimakkaasti. Rallatessa kehoa ainakin ravistellaan.

Oikeastaan koko Ahvis vietetään yleensä isossa univelassa, kiitos aikaisen lauttamatkan ja öisten pöllöretkien. Takapuoli puutuu ja selkä menee jumiin runsaasta autossa istumisesta. Lisäksi rallin aikana harvoin tulee huolehdittua kunnollisista ruokailuista ja vessassakaan ei ehdi käydä kuin harvoin. Ja kaikki tämä vain siksi, että saa nähtyä muutaman hassun lajin enemmän! Ei ole siis lainkaan ihme, että tällaisen ravistelun jälkeen on aivan poikki seuraavan viikon ajan.

Neuvo 3: Hengitä

Hengitys on varsin olennainen asia elämissämme, ja hyvinvointiartikkelissa neuvotaan keskittymään syvään hengitykseen. Tämä on hyvä muistutus jokaiselle rallaajalle, sillä hengitys voi salpautua auton tekemästä äkkijarrutuksesta (pellossa olevan kahlaajan takia) tai taivaanrannasta teitä kohti liitelevästä megaharvinaisuudesta. Syvään hengittämiseen kannattaa myös keskittyä purussa, kun jännitys oman ryhmän pärjäämisestä tiivistyy!

Neuvo 4: Rehellisyys

Itselleen ja muille tulee olla rehellinen, vaikka se välillä tuntuukin vaikealta. Koko linturallien konsepti rakentuu rehellisyyteen, jossa toisten ilmoittamiin havaintoihin luotetaan.

Joskus voi olla vaikeaa olla itselleen rehellinen. Kun tiimimme meni aamulla staijaamaan Styrssille, näkyi ruokkiparven seassa yksi muista hieman poikkeava yksilö. Vaikka otuksen vaaleampi fenotyyppi olisikin voinut taittua etelänkiislaksi, jouduimme olemaan rehellisiä itsellemme: taitotasomme ei vielä riitä tunnistamaan yksilöä varmaksi kiislaksi. Pinnaa ei saatu, mutta omatunto säilyi puhtaana.

Rehellinen tulee olla myös toiseen suuntaan. Vaikka meistä tuntui mahdottomalta ajatukselta löytää Postitalolta räystäspääsky haarapääskyjen seasta, oli omiin taitoihin pakko luottaa. Ei tuon näköinen kaveri valkoisella yläperällä voi mikään muukaan olla!

Neuvo 5: Oman totuuden ilmaiseminen

Hidasta elämää -jutussa neuvotaan, että oma totuus kaikkine ajatuksineen ja tunteineen tulee pystyä vapauttaa. Jotta 24 tunnin aikana ehtisi havaita mahdollisimman monta lajia, on tämä tietynlainen välttämättömyys. Oma totuus, vaikkakin keskeneräinen ja ailahtelevainen sellainen, on hyvä kertoa kaikille, jotta asiaa voidaan puntaroida yhdessä tarkemmin.

Selkeiten tämä näkyy automatkoilla. Kun kaukana pellon päällä lentää suuri lintu, on viisasta huutaa mahdollisesta pedosta, vaikka 90 % tapauksista kyseessä olisikin vain lokki tai varis. Lyhyt pysähtyminen kalalokin takia on pieni haitta verrattuna siihen iloon, kun kaukana liihottelisikin sinisuohaukka tai piekana!

Välillä oma totuus on myös tärkeä nostaa esille, vaikka muu ryhmä olisi aluksi toista mieltä. Jos tiimiläisemme ei olisi tohtinut kyseenalaistaa kahta ylitse lentävää sepelkyyhkyä, olisivat rallimme ainoat uuttukyyhkyt jääneet näkemättä.

Neuvo 6: Tunteiden tunteminen

Linturallit totisesti ovat tunteiden sademetsiä: kaikkia tunteita koetaan! Rallatessa vallitsevia tunteita ovat esimerkiksi ilo, tuska, turhautuminen, helpotus ja pelko. Ilo siitä, kun mustaleppälintu ilmestyykin esille juuri silloin, kun koko joukkue on jo luovuttamassa lajin

kanssa. Tuska siitä, että metsäalueiden intensiivinen koluaminen ei tarjonnut havaintoa hömö- tai töyhtötiaisesta. Turhautuminen siitä, että kukaan muu ei onnistunut näkemään ohitse vilahtavaa luotokirvistä. Helpotus siitä, että puukiipijä löytyi kuin löytyikin lopulta. Ja pelko siitä, kuinka pitkään Torpfjärdenin hutera torni kestää lintuharrastajien alla. Lisäksi koska rallit usein suoritetaan nälän, vessahädän ja univelan vallassa, koetaan kaikki tunteet asteen tai pari voimakkaammin.

Neuvo 7: Avautuminen ja ravituksi tuleminen

Hyvinvointiartikkelissa neuvotaan avautumaan täysillä maailmankaikkeudelle. Ja tätähän linturallit juuri ovat! Ralleissa joukkueet antautuvat kaikille luonnonvoimille pinnojen takia. Usein rallit toteutuvat kuravedessä ja tuulen piiskassa. Tällä kertaa Ahvenanmaa kuitenkin suosi kisaajia lämpimällä auringon paisteella ja poutapilvillä. Kiva että joskus näinkin!

Ja tietenkin osallistujat antautuvat myös linnuille! Harvemmin sitä tulee kuunneltua kaikki ympäristön liverrykset läpi uusien pinnojen toivossa. Tai katsottua horisonttiin riskilöitä etsien samalla, kun tuuli moukaroi silmiä vetisiksi. Vaivannäkö tuottaa usein tulosta, ja Ahvenanmaa tarjosi tänä vuonna ornitologimielisille upeita havaintoja ulappalinnuista sekä vuoden ensimmäisistä hyönteissyöjistä.

Loppupäätelmä: kannattaa rallata! Kuten tekstissä osoitettiin, on rallaaminen täydellinen tapa tuntea olevansa elossa. Usein Ahviksessa tuskaisinta onkin se, että taas pitää odottaa pitkä vuosi ennen seuraavaa kertaa. Onneksi linnuista voi kuitenkin nauttia ympäri vuoden!

Nähdään ensi vuonna Ahviksella!

Lähteet: Jarko Taivasmaa (2019). 7 tapaa tuntea voimakkaammin olevansa elossa – Elämä on tässä ja nyt, uskallatko elää hetkessä?, Hidasta elämää. https://hidastaelamaa. fi/2019/08/kaipaatko-syvempaa-kokemusta-elossaolemisesta-7-reseptia-elavyyteen/