Symbiontti 2/2022

Lintuja rengastamassa

Teksti: Joonatan Toivanen – Valokuvat: Aleksi Mikola & Joonatan Toivanen

Rengastusluvan vuodenvaihteessa saanut toimittaja kokeili pääsiäisen ajan lintujen rengastusta Hangossa. Vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta vältyttiin seesteisessä korkeapaineessa, mutta jyrsijät ja kauriit pitivät huolen, ettei tylsyyteen päästy kuolemaan.

Rengastuksen lyhyt oppimäärä

Lintujen rengastus on 1890-luvulla alkanut metodi kerätä linnuista tutkimustietoa. Ensimmäisenä asiaan vihkiytyi tanskalainen lehtori H. C. Mortensen, joka keksi alkaa varustaa lintuja ensin kömpelömmillä sinkkirenkailla ja myöhemmin kevyillä alumiinirenkailla. Hän sai vuodesta 1899 alkaen alumiinirenkain merkitsemistään kottaraisista kiitettävän määrän löytöjä aina ulkomaita myöten. Vuonna 1913 rengastuskonseptin toi Suomeen Tvärminnen eläintieteellisen aseman perustajana paremmin tunnettu J. A. Palmén, ja siitä lähtien Suomessa on rengastettu 13 miljoonaa lintua. Löytöilmoituksia on samassa ajassa kertynyt kiitettävät 1,5 miljoonaa (Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2021).

Rengastus on varsin koruton toimitus, jossa linnun nilkkaan tai joskus sääreen kiinnitetään lajista riippuen alumiini- tai teräsrengas, joka yksilöi linnun ja auttaa uudestaan tavattaessa dokumentoimaan kyseisen yksilön myöhemmät vaiheet. Käsittelyn yhteydessä kirjataan tyypillisesti ylös muutamia biometrisia mittatietoja, kuten linnun paino, siiven pituus ja rasva- ja lihasindeksi. Paino, varastorasvan määrä ja lihaskunto auttavat selvittämään linnun fyysistä tilaa, kun taas siiven pituutta voi käyttää vaikkapa linnun sukupuolen tulkitsemiseen (painon ohella) ja taksonomisen statuksen selvittämiseen. Lehden pääkirjoituksen kuvaan on koplattu yksi biometriikkatiedon keräämissuoritus.

Lintuja pyydetään rengastusta varten vaihtelevilla menetelmillä. Lentokyvyttömät poikaset voi napata käsin kiinni, täysikasvuiset varpus- ja petolinnut lentävät satimeen tätä tarkoitusta varten valmistettuihin paulallisiin verkkoihin ja kahlaajat ja siemensyöjät eksyvät rengastajan asettamiin katiskoihin. Yöllisessä vesi- ja rantalintupyynnissä haavi ja taskulamppu ovat puolestaan kovaa valuuttaa. Tarvittaessa rengastajat ovat hyvin kekseliäitä ja luovia eri lajeille soveltuvien, optimaalisten pyyntimenetelmien kehittämisessä.

Pajusirkkukoiras on esteettinen ilmestys. Tämä lintu edusti edellisenä kesänä syntynyttä sukupolvea.

Pääsiäistipuja kihlaamassa

Kirjoittaja pääsi kokeilemaan pääsiäisenä rengastusta tuoreena vastuullisena rengastajana Hangon lintuasemalla, ja tästä kokemuksesta syntyi Toimitus kokeilee -palstan kirjoitus. Ensimmäiset linnut omiin nimiini rengastin helmikuussa samalla paikalla, sitä ennen olin irrottanut verkoista ja/tai rengastanut rengastusharjoittelijana toista tuhatta lintua. Tällä kertaa meitä oli eksynyt Hankoon kaksikin rengastusluvallista, ja koska molemmat olivat saaneet rengastusluvan vasta hiljattain, jaoimme verkkopaikat demokraattisesti puoliksi. Maahan iskettyjen verkkokeppien väliin pingotettavia 5- tai 6-paulaisia pikkulintuverkkoja pidettiin pyynnissä 16 kappaletta reissun ajan. Avasimme myös neljä isosilmäisempää petolintuverkkoa sen jälkeen, kun yhden tyhjän verkkolinjan läpi lensi lyhyen ajan sisään sekä sarvipöllö että lehtokurppa

Verkkorintamalla oli odotettua hiljaisempaa. Rengastuksia kertyi allekirjoittaneelle neljässä päivässä hyvin maltilliset 54 ja kontrolleja jo rengastetuista linnuista 16. Kollegan track record oli vastaavasti 63 rengastusta ja n. 10 kontrollia. Rengastetut linnut olivat lähinnä ajankohdalle tyypillisiä muuttolintuja, kuten punarintoja, peippoja ja mustarastaita. Aseman alueella elävät sini- ja talitiaiset ja viherpeipot olivat kanssa melko tavallisia verkkosaaliita. Eksoottisimmat omalle kohdalle osuneet rengastukset olivat västäräkki ja töyhtötiainen, lisäksi kollega rengasti tiltaltin, rautiaisen, urpiaisen ja monen biologian opiskelijan sydämen sulattavan pyrstötiaisen. Huomionarvoisesti pari verkoista saatua viherpeipponaarasta kantoi vatsan pöhötyksen perusteella jo munia sisällään, ja aseman alueelta löydettiinkin yksi viherpeipon munapesä. Kontrolloitujen lintujen joukossa oli ilahduttavasti vanha tuttu, 27.2. samalla paikalla rengastamani lähes 1-vuotias talitiaiskoiras. Tintin paino oli noussut vajaassa parissa kuukaudessa 7 %, kenties lintuaseman ruokinnan antimien turvin.

Rengastaja joutuu heräämään usein aikaisin. Vuoden 2022 pääsiäisenä (15.–18.4.) aamuherätykset tapahtuivat tuntia ennen auringonnousua aamuviiden jälkeen ja verkkoja lähdettiin avaamaan pian heräämisen jälkeen, nappaahan aikainen lintu madon. Joka aamu ennen rengastajaa heräsivät aamuvirkkuudestaan tunnetut rastaat, kuten mustarastaat ja punarinnat, jotka konsertoivat jo täyttä häkää ulos astuessa. Huhtikuussa rengastajan elo on vielä suhteellisen helppoa, kun taas toukokuun lopussa ja kesäkuussa eteläsuomalaisen lintuasemarengastajan herätyskello soi leppoisasti parhaimmillaan aamukolmelta. Jos olet kovin aamuuninen, pikkulintujen verkkopyynti ei välttämättä ole juttusi. Onneksi rengastusmuotoja on muitakin: lintujen poikaset voi rengastaa päiväsaikaan, pääskyjä rengastetaan elokuussa iltalennon aikaan, yökukkujille sopii yölaulajien rengastus kesäyössä ja kahlaajalinnut ovat liikkeellä pitkin vuorokautta. Iso osa muustakin rengastustoiminnasta on räätälöitävissä oman vuorokausirytmin mukaan.

Käpytikkoja tuli pääsiäisenä lintuaseman verkoista kolme, tässä tiettävästi vuonna 2020 syntynyt naaras. Tikat ovat rengastajan kauhu, koska ne hakkaavat sormet verille ja kiljuvat tärykalvot lommolle.

Pääsiäisenä verkkojen kokemisen lisäksi päästiin kokemaan verkkoihin sotkeutuneet tai niiden läpi juosseet nisäkkäät. Ensin rengastajakollega pääsi setvimään verkkoon itsensä sotkenutta metsähiirtä, jonka irrottamiseksi piti leikata saksilla verkkomateriaalia. Myöhemmin erään toisen verkon läpi juoksi valkohäntäkauris, ja verkko meni heti paarialuokkaan ammottavan reiän ja paulan katkeamisen vuoksi. Nämä olivat vielä kevyttä kauraa, sillä muiden rengastajien verkkoihin on tarinoiden mukaan sotkenut itsensä myös lepakoita ja metsäjäniksiä. Ensimmäisissä on rabiesvaara ja jälkimmäiset kuulemma kiljuvat kovaa ja oletettavasti purevat irrotustyön lisäksi. Rengastajan osa ei ole aina helppo, mutta hengissä näistäkin yleensä selvitään (kunhan osaa varoa haikaroita, joista ei sen enempää).

Kaikkiaan kokemus pääsiäistipujen rengastuksesta oli myönteinen. Käpytikkoja ja sinitiaisia, noita rengastajan sormien hakkaamiseen ihastuneita lintuja, voisi tulla vähemmän verkoista, mutta muuten kokemusta rengastuksesta joko rengastajana tai rengastustoiminnan seuraajana voi lämpimästi suositella linnuista ja muillekin luonnosta kiinnostuneille. Itse rengastus vaatii jonkin verran harjoittelua, mutta jo muutaman sadan linnun pyydystäminen ja renkaan kiinnittäminen linnun jalkaan antaa hyvän tuntuman touhuun. Oikeastaan kuka tahansa voi alkaa rengastaa lintuja: vaatimuksina on riittävä kokemus lintujen turvallisesta pyytämisestä ja renkaan kiinnittämisestä jalkaan kokeneemman rengastajan valvonnassa ja meikäläisen lajiston tuntemus lajisto-osaamista mittaavassa rengastustentissä. Aktiivirengastajia on Suomessa noin 700, joten osin ukkoutuvan harrastuksen piiriin mahtuu aina lisää innokkaita käsiä. Biologian opiskelijat ovat taustansa vuoksi tässä mielessä otollista maaperää.

Miksi rengastus?

Miksi lintuja sitten rengastetaan? Lintujen rengastus on hyväksi ja kustannustehokkaaksi todettu tapa kerätä monipuolista tietoa muun muassa lintujen elämänvaiheista, sulkasadon dynamiikasta, biometriikasta ja muuttoreiteistä. Kerätty tieto tukee tutkimusta ekologian ja evoluutiobiologian aloilla, ja osaa tuotetusta tiedosta olisi muilla menetelmillä mahdotonta saada. Pääsiäisenä kanssani Hangon lintuasemalla rengastanutta kollegaa haastateltiin Tieteellisten seurain valtuuskunnan verkkolehden juttuun, ja hän piti yhteiskuntatieteiden jatko-opiskelijana varsin ainutlaatuisena tieteenteon kentällä sitä, että vapaaehtoiset lintuharrastajat, mukaan lukien lintujen rengastajat, keräävät huomattavan aineiston tutkimuskäyttöä varten (Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2022). Rengastuksen tuottaman aineiston volyymi on suuri, sillä Suomessa rengastetaan joka vuosi mukiinmenevät 200 000–300 000 lintua ja tähän päälle saadaan n. 40 000 uudelleenlöytöä rengastetuista linnuista (Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2021).

Urpiaiskompleksi on eräs taksonominen luonnonoikku, joka käsittää 1, 2 tai 3 lajia riippuen seurattavasta taksonomiasta. Rengastus on muiden funktioidensa ohella oiva taksonomistin työkalu.

Vaikka rengastuksella on saatu nykyhetkeen mennessä jo paljon tietoa, rengastus on edelleen käyttökelpoinen tapa kerätä tietoa linnuista. Kasaantuva rengastusaineisto voi esimerkiksi heijastella muutoksia ympäristössä. Sulkasatotutkimus on paljastanut, että nuoret mustarastaat ja sepelsiepot sulkivat nuoruuspuvun höyhenistään aikuispukuun nykyään suuremman osan kuin reilu sata vuotta sitten. Toisin sanoen lintujen mahdollisuudet hankkia ravintoa kesän sulkasatokauden aikana ovat parantuneet, minkä on päätelty johtuvan ilmaston lämpenemisestä (Kiat et al., 2019).

Rengastusaineiston perusteella tiedetään sekin, että pohjoisilla leveysasteilla elävät linnut ovat pienenemässä ja niiden raajat pitenemässä. Kylmässä ilmanalassa elävät linnut ovat lämpötaloudellisista syistä suurempia ja niiden rajat lyhyempiä kuin vastineillaan eteläisissä populaatioissa, mutta muutoksia pohjoisessa elävien lintujen anatomiassa on alkanut ilmetä ilmastovyöhykkeiden siirtyessä kohti napa-alueita (Apu, 2022). Muistelen joskus julkaistun lisäksi tutkimuksen, jossa esiteltiin havainto Pohjolan talitiaisten siipien lyhenemisestä vuosikymmenten mittaan. Tätä voi selittää sillä, että ilmaston lämpenemisen myötä pienempi osa talitiaispopulaatiosta muuttaa etelämmäs talvea pakoon ja linnut muuttavat lyhyempiä matkoja, jolloin pitkille siiville on alati vähemmän tarvetta. Rengastuksen rooli luonnonilmiöiden dokumentoinnissa todennäköisesti korostuu tällaisena ympäristömuutosten aikakautena.

Lähteet:

Itkonen, J. (2022): Pala linnun elämää: rengastus on paitsi luonnossa oleilua, myös tärkeää tutkimus- ja suojelutyötä. Apu, 22.4.2022. https://www.apu.fi/artikkelit/ rengastus-on-paitsi-luonnossa-oleilua-myos-tarkeaatutkimus-ja-suojelutyota.

Kiat, Y., Vortman, Y. & Sapir, N. (2019): Feather moult and bird appearance are correlated with global warming over the last 200 years. Nature Communications, 10, 2540. https://doi.org/10.1038/s41467-019-10452-1.

Luonnontieteellinen keskusmuseo (2021): Lintujen rengastus. https://www.luomus.fi/fi/lintujen-rengastus.

Tieteellisten seurain valtuuskunta (2022): Harrastuksena siivekkäät – vapaaehtoisten lajiseurantaan antama aika on merkittävä panos tieteelle ja luonnonsuojelulle. TSV, 26.4.2022. https://www.tsv.fi/fi/uutiset/harrastuksena-siivekkaat-vapaaehtoisten-lajiseurantaan-antamaaika-merkittava-panos.