Symbiontti 2/2023

2/2023

59. vuosikerta

Päätoimittaja

Suvi Leskinen suvi.leskinen@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Oona Kurola oona.kurola@helsinki.fi

Muut tekijät

Essi Kumpumäki, Minna Launiainen, Albert Lenkiewicz, Suvi Leskinen, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Miriam Ronkainen, Henriikka Rossi, Savi Wartiovaara

Ulkoasu ja taitto

Johannes Enroth, Essi Kumpumäki, Oona Kurola, Minna Launiainen, Eija Leskinen, Suvi Leskinen, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Henriikka Rossi

Kansi

Oona Kurola

Logo

Anni Virolainen

Paino

Helsinki Bofori Oy, Helsinki

Painos 80 kpl

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus

Menneet ja tulevat tapahtumat

Pj-palsta

Ahvis 2023

Tipupalsta

Mitä kuuluu, Johannes Enroth?

Juuret maahan juurrutettu –

runolaulu ja sen luontokuvaus

Uutta musiikkia ikiaikaisilta juurilta

Tarotskooppi

Puuhanurkka

Tirehtöörin palsta

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry

PL 65 (Viikinkaari 1)

00014 Helsingin yliopisto

Ruohonjuuritasolle

Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: Eija Leskinen

Hiljattain eräs turkulainen sammaltutkija jakoi minulle kokemuksiaan lajikurssin opettamisesta. Hän vei kurssilaiset paikalliseen puutarhaan ja ryhtyi etsimään pienen pientä liuskasammalta (Riccardia sp.) Opiskelijat seurasivat hämmentyneinä, kun opettaja konttasi nenä kiinni maassa ja haravoi multaa sormillaan. ”Täytyykö sen sammalen vuoksi mennä aivan maahan asti?” opiskelijat kysyivät. ”Kyllä vain, jos sen haluaa nähdä”, opettaja vastasi ja ojensi löytämänsä verson. ”Oho, onpas se pikkuruinen”, opiskelijat hämmästelivät tihrustaessaan lupilla noin sentin pituista onnetonta versoa.

Juuri tällaiset ahaa-elämykset ovat riemastuttavia opiskelun lomassa. Pänttääminen on välillä nihkeää, mutta oppiminen on mahtavaa. Jokainen oppii omalla tavallaan, mutta tunnetusti oppi menee perille tehokkaasti kantapään kautta. Itse muistan, kun fuksina pääsimme heti tutustumaan kasveihin ja eläimiin. Tutkimme eliöitä läheltä omin kätösin ja saimme olennaiset perusteet alkaville biologian opinnoille. Silloin myös kasviretkellä opin, että se saniainen on sananjalka, ei kananjalka. No jäipähän oikea nimi pysyvästi mieleen.

KENTTÄKURSSIT MIELLETÄÄN opintojen kulmakiveksi, jossa teoria vihdoin vaihtuu käytännöksi. Ikävä kyllä kuulun tähän porukkaan, joiden suunnitelmat perinteisestä Lammin kenttäkurssista vesittyivät pandemian vuoksi. Kiersin yksin Helsingin luontoa ja pähkäilin tehtäviä etänä ryhmäläisteni kanssa. Ekologian kenttiksen suoritin niin ikään hybridimallilla, sähläsimme Viikin pellolla jännien laitteiden kanssa. Olin menossa saariston ekologia kurssille, mutta tietysti nappasin flunssan juuri ennen lähtöä. En ole siis tähän mennessä osallistunut tutkimusasemalla kenttäkurssille, mikä on surullinen ajatus. En tiedä mistä olen jäänyt paitsi, mutta todellakin toivon, että seuraavat opiskelijat pääsevät ne kokemaan jatkossakin.

Väliinputoamisesta huolimatta olen tehnyt ihan oikeita maastotöitä. Olen ryöminyt sammalten perässä ja katsellut muutaman millimetrin pituisia maksasammalia mikroskoopilla. Kokemus oli ikimuistoinen ja mielettömän opettavainen, sain siitä irti paljon enemmän kuin osasin odottaakaan. Kieltämättä lajimääritys on välillä pirun vaikeaa ja vaatii sitkeää istumista kirjallisuuden parissa, mutta onneksi olen saanut kullanarvoista apua viisaammilta. Toisaalta en voi olla miettimättä

Päätoimittaja vietti pääsiäistä kotijuurillaan. Sylissä paijattavana suomenpystykorva Hilla (aka. Hilla-Pulla, Hilde, Nappi Näppärä).

mitä kaikkea oppisin lajikurssilla, johon sekä opettajat että opiskelijat soisivat kallisarvoisen aikansa.

Kasvilajeja tosin voi opiskella omin päin selaamalla valokuvia Pinkassa. Pinkka kyllä ansaitsee kiitosta runsaasta kuvien määrästä ja kattavista lajikuvauksista, mutta eittämättä lajeihin tutustuminen jää ruudun takaa tuijotteluksi. Kun olen vihdoin kohdannut samoja kasveja luonnossa, monesti olen yllättynyt juuri niiden koosta. Kuivatuissa kasvinäytteissä on myös omat ongelmansa, litistynyt verso ja kadonneet värit eivät aina kerro kaikkea. Paras vaihtoehto olisi siis retkeillä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, johon Suomen lyhyt kesä antaa haastetta.

KEHITYS KEHITTYY, ja tänä päivänä ei voi välttyä digiloikilta. Ennen kuin hypätään lopullisesti pikseliavaruuteen, pidetään mielessä hyväksi todetut perinteet. Olisi täysin mahdoton ajatus, jos biologiksi voisi valmistua metsää näkemättä tai mikroskooppiin katsomatta. Käytännön kautta teoria avautuu uudelta kantilta, ja luennoilla päähän pantattu tietopaketti alkaa tuntua järkevältä.

Sitä paitsi opiskelun ei tarvitse olla aina totista puurtamista. Välillä on ihan mukava kirjautua ulos ja laskeutua ruohonjuuritasolle, tapahtui se sitten omaehtoisesti tai kurssin tähden.

Menneet ja tulevat tapahtumat

Koonnut: Toimitus

3.3. Happobileet

Menneet

Käärmeenpesässä bailattiin taas neonväreissä, tällä kertaa teemana oli primal rave-cave.

6.3. Kevätkokous Symbioosin tili on mukavasti plussalla, joten luonnonsuojeluapurahaa myönnettiin metsäpalojen ehkäisyyn ja lintujen pitkäaikaisseurannan digitointiin.

12.3. Sillis Tenttiviikon jälkeen rentouduttiin kattosauna Sivistyksellä.

13.3. Salatut elämät -katseluilta Pihlajakadun dramaattista elämää seurattiin kertsillä.

16.3. Kertsibileet Rentoa hengailua rakkaalla kertsillä.

5.4. Juomapeli- ja hengailuilta Klussella hengailtiin ja kisailtiin symbionttien kesken.

12.4. Lukupiiri

Tällä kertaa luettavana oli Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys.

18.4. Vanhankaupunginlahden linturetki

Viime hetken kiikarointitreenit ennen Ahvista.

21.–23.4. Ahvenanmaan linturalli

Ahviksella rikottiin useita ennätyksiä ja kisa oli kutkuttavan jännittävä! Lue kooste sivulta 6.

24.4. Pihapeli-ilta

Maaherran puistossa pelailtiin aurinkoisessa kevätsäässä mölkkyä ja muuta mukavaa.

30.4. Hirven lakitus

Vapun vietto potkaistiin käyntiin perinteisellä hirven lakituksella.

Tulevat

1.5. Vappushokkelo

Symbioosin tilin kannalta tärkein päivä! Tänä vuonna teemana on metsät.

9.5. Kasviksen saunailta Kaisaniemessä lämpiää jälleen puusauna!

19.5. MYY x Symbioosi kevätsitsit

Aurinko paistaa ja linnut laulavat, joten siinäpä syy sitsata! Yhteissitsit järjestetään Alinasalissa pukukoodilla haalarit ja kevät.

23.5. Kasviksen saunailta

Vielä ehtii saunomaan ennen kesälomia, -töitä tai -opintoja.

✿ Kesä ja kärpäset! ✿

Puheenjohtajan höpinöitä

Teksti ja kuvat: Terhi Noponen

Moi tyypit!

Kun luin lehden teeman, alkoi päässä välittömästi soimaan Antti Tuiskun kappale Juuret vuodelta 2009. Ihanaa!

Edellisessä tekstissäni puhuin minulle rakkaasta tekemisestä, neulomisesta. Nyt kun kevät on edennyt ja säät ovat upeat, on neulominen jäänyt itselläni vähemmälle ja olen keskittynyt ulkoilemiseen. Koko kevään olen pyörinyt ties missä katsellen lintuja ja nauttien hyvistä ulkoilusäistä, vaikka takatalvikin pääsi yllättämään. Kevät ja aurinko eivät ole kuitenkaan tulleet yksin, vaan katupöly ja siitepöly ovat aiheuttaneet omia haasteitaan ainakin allekirjoittaneelle. Mennään kuitenkin posin kautta ja iloitaan valosta ja lämmöstä!

Suosittelen kaikille ulos lähtemistä joko ulkoilun ilosta tai vaikkapa lintuja katsomaan <3. Liikuntaa voi toki harrastaa myös sisätiloissa esimerkiksi Symbioosin urheiluvastaavien järjestämissä liikuntavuoroissa.

Nyt kun kesä on tuloillaan, toivottavasti kaikki pääsevät rentoutumaan ja palautumaan keväästä, joka tuppaa ainakin itselläni olemaan aika hektinen. Haluan jo tässä vaiheessa erityisesti kiittää kaikkia Symbioosin toimijoita ihanasta alkuvuodesta ja huikeista tapahtumista, joita oli erittäin monipuolisesti!

Toivotan kaikille symbionteille ihanaa loppukevättä ja kesää.

Pj Terhi

P.S. Yritän tehdä uuden sukkakuvion syksyn lehteen.

Ennätyksellinen Ahvis

Ahvenanmaan linturallissa rikottiin jälleen ennätyksiä joukkueiden kisatessa eniten lintulajeja 24 tunnin kilpailuajan puitteissa havainneen joukkueen tittelistä.

Vuoden 2022 Ahviksen 55 joukkueen osallistujaennätys rikkoutui ryminällä, kun tänä vuonna purkuun osallistui jopa 64 joukkuetta. Mukaan mahtui kymmenen pyöräjoukkuetta, joita huhtikuun lopun lämmin ja aurinkoinen sää varmasti erityisesti miellytti. Lämmin sää ja suuri joukkuemäärä johtavat myös runsaaseen lajimäärään, ja kenties kuivuuden aiheuttamasta lievästä kahlaajakadosta huolimatta rallin kokonaislajimääräksi tuli lopulta niin ikään ennätykselliset 162 lajia.

Havaittujen lajien joukkoon mahtui myös sijaintiin tai keväiseen ajankohtaan nähden poikkeuksellisen harvinaisia tai aikaisia havaintoja. Näiden havaintojen vakavamielisempi arviointi kattavan dokumentoinnin pohjalta on kuitenkin kilpailun tuomariston sijaan paikallisen rariteettikomitean heiniä, joten jokainen purussa ilmoitettu havainto löytyy takakannen havait-

tujen lajien listalta sellaisenaan. Vain yhden joukkueen havaitsemia ässälajeja havaittiin rallin aikana 18 kappaletta. Ässät on merkitty lajilistaan kursiivilla.

Tutussa ja turvallisessa Idrottscenterin liikuntasalissa pidetty rallin purkutilaisuus muuttui loppua kohden poikkeuksellisen jännittäväksi, kun lajimäärältään tasatulokseen tulleista kahdesta johdossa olevasta joukkueesta kumpikaan ei havainnut ässäksi jäänyttä lajia. Ässien määrän sijaan kilpailu jouduttiin ratkaisemaan tärkeysjärjestyksessä seuraavana olevalla perusteella, viimeisen lajipinnan havaintoajalla, ja niin voittoon nousi 18 minuutin johdolla Kihumadot

Toistaan äimistyttävämpien pseudohavaintojen joukosta palkittiin mustarastaan äänellä laulaneen joukkuetoverin nenän havainnut Misokoskelot. Muita merkillisiä havaintoja olivat mm. usean joukkueen havaitse-

Teksti & kuvat: Minna Launiainen

Kihumadot vasemmalta oikealle: Roope Nykänen, Pyry Puustinen, Reetta Schroderus, Riku Kangasniemi sekä rakasta Ahvis-allia pitelevä joukkueen kapteeni Linnea Wartiovaara.

mat omistajaansa vailla olevat selkärangat, imuttelevat kyyhkyläiset, erilaisia eläviä, kuolleita tai fossilisoituneita eläinkunnan edustajia, metelöiviä kulkuneuvoja sekä ystävällisiä paikallisia, kuten eräälle joukkueelle voileivät evääksi tehnyt majoittaja Uffe

SISU-palkinto valikoitui heti ralliajan alussa koetun kulkupelin rikkoutumisen aiheuttamasta haitasta huolimatta sinnikkäästi kisanneelle Lintujen linnakkeen linnut -joukkueelle. Myös muista vastoinkäymisistä, kuten ralliajan ulkopuolisista ajoneuvon akun loppumisesta sekä autokannelta myöhästymisestä, selvittiin säikähdyksellä, eikä yksikään joukkue jäänyt Turkuun tai joutunut Tukholmaan saakka.

Eniten ässiä (3 kpl) havaitsi Irritable Owl Syndrome, mutta kilpailun kolmelle kärkijoukkueelle niitä ei 18 ässän joukosta siunautunut yhtäkään. Alle on listattu purussa sijoittuneiden joukkueiden nimet ja heidän havaitsemiensa lajien lukumäärä.

1.Kihumadot 115

2. Rollerboys rissapyörät 115

3. Tinnutus 114

4. Hutikka 108

4. Yhdet vielä ja sitten rattiin 108

6. Haga, Styrs ja muutama vesiperä 107

7. Vihtori – Matti – Paavo 105

8. Komeiden miesten kerho 104

9. Jallut piloilla 103

9. Jyväsjemmarit 103

11. Birdnado 101

12. F Ö O F 100

12. Punssitiaiset 100

14. Matkalla pimityksen sydämeen 99

14. Thunder ruissuklaapuuro -96 99

16. Härö Petteri ja Feeniksin lintukilpa 95

17. Beaky McBeakface 94

17. JOUMATAMOU!!!!! 94

19. Missio Mareca penelope 90

20. Lintujen linnakkeen linnut 87

21. Irritable Owl Syndrome 86

22. Ei ristin sorsaa 83

22. Lintuinfluensserit 83

24. Huutiaiset 79

24. not so SIRRIous 79

26. Varpusparvi, taas 76

27. The Diabolical Nightjars 74

28. Loistavat tiaiset 73

28. Misokoskelot 73

30. Tipumovo 71

31. Pikkumieliset 70

31. Verimetsot 70

Ässät:

Irritable Owl Syndrome: pikku-uikku, punavarpunen, sirittäjä

Beaky McBeakface: harmaapäätikka, pulmunen

F Ö O F: käenpiika, leppälintu

Härö Petteri ja Feeniksin lintukilpa: ampuhaukka, mustaviklo

Ari & TTT & TTT & TT: luhtahuitti

Ei ristin sorsaa: pähkinähakki

Jyväsjemmarit: jouhisorsa

Kokkelivekkulit: valkoselkätikka

The Diabolical Nightjars: pikkulokki

Vesa J.: satakieli

Viinitimalit: kirjosieppo

Yassimies & Babygirls: sepelrastas

Yhdet vielä ja sitten rattiin: jalohaikara

33. Ari & TTT & TTT & TT 69

33. Koskelokuiskaajat 69

33. Untuvikot 69

36. Perttuset 68

36. Tuskakoskelot 68

38. Höpökurpat 66

38. Kasuaalit kaakattajat 66

40. Peukaloinen keskellä kämmentä 65

41. Kuningaskalkkunat 62

41. Variksenpelättimet 62

43. Uivelot 61

43. Urpiaiset 61

43. Uuttukyyhkyt 61

46. Bongaaja-Beibet 60

47. Kokkelivekkulit 58

47. Viinitimalit 58

49. Keltanokat 57

50. Hömötiaiset 56

51. Pullasorsat 54

52. 7 nahkahanhea aurassa 53

52. 9 nahkahanhea aurassa 53

54. Ovipeelot 51

55. Aikainen mato linnun nappaa 50

56. Hyeenaukko ja ilkeet akat 46

56. Taisteleva metso 1.0 46

56. Vesa J. 46

59. Raju Kana 45

60. Keltanokat liikenteessä 44

61. Taisteleva metso 2.0 42

62. Bongausbeibit 39

63. Yassimies & Babygirls 32

64. Lorvitologit 30

Allista västäräkkiin - mistä lintujen nimet juontavat juurensa?

Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Tässä Tipupalstan osassa pureudumme lintujen etymologiaan. Kuinka vanha nimi on västäräkki? Entä mistä leppälinnun nimi on peräisin?

Ihminen on kautta aikain seurannut luontoa sekä välttämättömyydestä että silkasta mielenkiinnosta. Samalla on syntynyt tarve kategorisoida havaittuja asioita ymmärtämisen ja kommunikoinnin vuoksi. Näin linnut ovat saaneet muiden eliöiden kanssa nimensä.

Eliömaailman rakenne on jatkuvassa muutoksissa uusien löydösten ja tarkennusten myötä. Siksi myöskään lajien nimeämistä ei olla saatu päätökseen, vaan kyseessä on pikemminkin iäti jatkuva prosessi. Suomella on kuitenkin ylväs tavoite antaa lajinimet kaikille maailmassa tavatuille selkärankaisille. Mutta mitkä tekijät ovat sanelleet nimien antamista nyt ja aikoinaan?

Aistien sanelemaa

Ei ole yhtä universaalia tapaa nimetä kaikkia siivekkäitä. Nimellä voidaan viitata lajin elinympäristöön (lehtokerttu, törmäpääsky), levinneisyyteen (lapinkirvinen, kanadanhanhi) tai käytökseen (ampuhaukka, kuningaskalastaja). Varsin ymmärrettävästi monet lintulajit ovat myös saaneet nimensä ulkonäkönsä perusteella. Tämä näyttäytyy eritoten lajiryhmissä: on vaalea valkoviklo, koiraan soidinpuvun mukaan nimetty mustaviklo sekä kirkkaan punaisilla koivilla tallustava punajalkaviklo. Toisaalta jos lintu ei omaa näyttävää ulkonäköä on tyytyminen toisenlaiseen nimeen. Näin on esimerkiksi ruskeiden Tringojen, metsäviklon, lampiviklon ja liron, laita.

Hieman yllättäen myös leppälinnun nimi liittyy lajin ulkonäköön eikä elinympäristöön. Leppä on vanha suomalainen sana, jolla tarkoitetaan verta, mikä näin ollen

linkittyy leppälinnun kirkkaan punaiseen väritykseen. Myös leppäkerttu ja itse leppä on nimetty verta muistuttavan olemuksensa kautta.

Joissain tapauksissa linnun ulkonäkö on voitu liittää toiseen, tunnetumpaan lajiin. Näin on esimerkiksi pulmussirrin kanssa, jonka nimi kumpuaa linnun samanlaisesta värityksestä pulmusen kanssa. Myös kuovisirri on kokenut saman kohtalon ja saanut nimensä alaspäin kaartuvan nokkansa myötä.

Aina ulkonäköön perustuva nimeäminen ei ole järjestelmällistä. Tämä näkyy aiemmin mainittujen punajalkaviklon ja mustaviklon tapauksessa. Mustaviklolla on myös punaiset jalat (lukuunottamatta koiraan soidinpukua sekä nuoruuspukua), mistä juontaa lajin tieteellinen nimi Tringa erythropus (eruthros = punainen, pous = jalka). Monet ovat varmaan myös ihmetelleet lajiparien valkoposkihanhi ja kanadanhanhi, sekä punarinta ja pikkusieppo nimeämistä ja sen epäjohdonmukaisuutta.

Näkökyky ei ole myöskään ainoa aisti, jonka avulla ihmiset ovat ristineet siivekkäitä, vaan omintakeiset livertäjät ovat voineet saada nimensä myös laulutaitojensa mukaan. Osalla näistä lajeista on onomatopoeettinen nimi, tarkoittaen, että linnun nimi jäljittelee sen pitämää ääntä. Tällaisia lajeja ovat muun muassa alli, liro, tavi, pyy, tikli ja tiltaltti. Lurittelusta ovat saaneet nimensä, vaikkakaan ei onomatopoeettisesti, myös satakieli, räkättirastas, taivaanvuohi, kehrääjä ja kuhankeittäjä.

Vanhaa perua

Monet nykyisistä lintujen nimistä ovat suhteellisen tuoreita lainauksia muista kielistä. Ruotsin kielestä on etenkin apinoitu nimiä, kuten helmipöllö (perluggla), kalalokki (fiskmåse) ja puukiipijä (trädkrypare). Balttilaiskielistä ovat ammentuneet muun muassa sanat ras-

tas, hanhi ja harakka, saamenkielestä kiiruna ja piekana, ja germaanisista kielistä haikara ja haukka.

Osa lintulajeista on kuitenkin kulkenut Pohjolan kansan rinnalla jo vuosituhansien ajan, joten niiden nimetkin ovat omaa vanhaa perua. Yksi tällainen nimi on varis, jolle löytyy Kotimaisten kielten keskuksen mukaan vastineita aina samojedikielistä asti. Variksen muinaisesta nimestä kertoo myös se, ettei raakkujalla ole muita tunnettuja nimiä. Nimen arvioidaan olevan onomatopoeettinen ja mukailevan variksen ääntä.

Myös kuukkelin nimi on vanha sen ollessa peräisin saamelaiskielistä. Onnenlinnulla on annettu useita nimiä, kuten kuukkelista väännetyt kuuksiainen, kuusanka ja kuuhinkainen, sekä muihin varislintuihin linkittyvät nimet hepoharakka, huhtaharakka ja korpinärhi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta rakkaus ei aina ole universaalia. Keski-Euroopassa kuukkelia on aikoinaan nimittäin pidetty epäonnen lintuna, mistä juontaa tieteellisen nimen loppuosa infaustus, epäonnea tuova. Inho kuukkeleita kohtaan on mitä luultavimmin kummunnut linnun harvinaisuudesta alueella. Outoon siivekkääseen on suhtauduttu epäluuloisesti.

Varislintujen lisäksi myös västäräkillä on ikiaikainen nimi. Nimi on jopa niin iäkäs, ettei sen alkuperää ole pystytty jäljittämään. Kuitenkin on arvioitu nimen olevan tuhansia vuosia vanha.

Osa vanhoista nimistä on joutunut myös väistymään uudempien vastineiden myötä. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi kaarne (korppi), hyypiö (huuhkaja), leivo (kiuru) sekä toukomettinen (sepelkyyhky). Joskus linnun nimi voi myös vaihtaa omistajaa, tai pikemminkin tarkentua. Nimi sotka on aikoinaan tarkoittanut laajaa joukkoa vesilintuja, eritoten telkkää. Universumi näyttäytyykin aivan eri valossa, kun se on syntynyt linjakkaan tukkasotkan sijaan päärynäpään munasta.

Toinen esimerkki suuntaansa muuttaneesta linnun nimestä on kerttu. Sillä on myös aikoinaan viitattu useisiin lintuihin, mutta erityisesti palokärkeen. Muun muassa eräässä vanhassa kansantarinassa punahuivinen nainen Gertrud noidutaan juuri palokärjeksi.

Muutoksen paikka?

Nimistö elää jatkuvasti ja välillä huonoja tai epäloogisia nimiä vaihdetaan toisiksi. Viimeisin lintulaji, jonka virallinen suomenkielinen nimi on vaihdettu, on häätökiitäjä. Lintu tunnettiin aiemmin rasistisella nimellä kafferitervapääsky. Termi kafferi on halventava nimitys bantukansojen väestä. Nykyinen nimi häätökiitäjä juontaa juurensa linnun myöhäisestä kevätmuutosta.

Jäljessä pesimäpaikoille saapuvalla siivekkäällä on usein tapana anastaa itsellensä ruostepääskyjen pesiä.

Tulevaisuudessa joitain suomalaisia lintujen nimiä voidaan yhä rukata soveliaammiksi. Muun muassa eskimo tai kääpiö etuliitteellä varustetut lajit voivat saada uudet nimet.

Nimiä voidaan vaihtaa myös siksi, että ne ovat taksonomisesti harhaanjohtavia. Tämän takia esimerkiksi partatiaisesta tuli viiksitimali. Suomen lajistossa on tällä hetkellä ainakin yksi selkeä laji, jonka nimi antaa täysin vääristyneen kuvan siivekkään sukulaisuussuhteista: tervapääsky. Kiitäjiin kuuluva veijari ei ole läheistä sukua muille maassamme – vai pitäisikö sanoa ilmassamme –tavattaville pääskyille.

Pitäisikö myös haukoille antaa uudet seikkaperäisemmät nimet? Vaikka haukka terminä viittaa eritoten eläinten yhteiseen saalistusekologiaan, voi se antaa vääristyneen kuvan lajien välisistä fylogeniasta. Jalohaukat eivät nimittäin ole kovinkaan läheistä sukua aitohaukoille, vaan niiden lähempiä sisaruksia ovat muun muassa papukaijat. ’Lingua franca’ on ottanut tämän seikan paremmin huomioon, sillä englannin kielessä on liuta eri nimiä päiväpetolinnuille: hawk, falcon, harrier, kite ja buzzard. Toisaalta englanninkielisten ei kannata ’lick before it drops’, sillä heillä on käytössä taksonominen mörkö, warbler. Suomenkielessä sen korvaa liuta nimiä, kuten kerttu, kerttunen, sirkkalintu, kultarinta, uunilintu ja kerttuli.

Suomenkielisiä lintujen nimiä rukatessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että se on kiva lausua. Tämän vuoksi aiempia pitkiä nimiä muutettiin enemmän ytimekkäiksi. Esimerkiksi nimi riekkolatvasiipi vaihdettiin vuonna 1909 kansankieliseksi piekanaksi ja tuntuririekko kiirunaksi.

Aina lintujen nimeäminen ei ole kuitenkaan helppoa. Etenkin ulkomaalaisia lintuja, joiden ekologiaa ei tunneta tarkkaan, on ollut hankala nimetä ytimekkäästi. Tämä on johtanut joihinkin sanahirviöihin, kuten madagaskarin paratiisiperhosieppo ja tristandacunhanalbatrossi. Jotkut nimet ovat taasen kaikessa hankaluudessaan suloisia, esimerkiksi töpökääpiötypäkkö.

Mitä kuuluu, Johannes Enroth?

Päätoimittaja tapasi kasvimuseolla kaikille tutun lehtorin ja kyseli kuulumisia eläkepäiviltä. Juttua riitti niin tieteestä kuin taiteestakin.

Kaisaniemen jylhä kasvimuseo on minulle jo tuttu paikka, mutta silti luulen, että voisin aivan hyvin eksyä sokkeloisilla käytävillä. Tällä kertaa olen tullut tapaamaan eläkkeellä olevaa lehtoria ja sammaltutkijaa, Johannes Enrothia. Iltapäivällä kahvitauon jälkeen kipitän ylös kolmanteen kerrokseen, ja istumme alas jutustelemaan hänen työhuoneessaan.

Karismaattinen ja sarkastinen yliopistonlehtori tuli monelle biologian opiskelijalle tutuksi heti opintojen alussa evoluution ja kasvien merkeissä. Enroth toimi Viikin kampuksella kasvibiologian yliopistonlehtorina ja kasvitieteen maisteriohjelman johtajana vuoden 2020 loppuun asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hänen tutkimusalansa on sammalten systematiikka, jonka parissa työ edelleen jatkuu.

Enroth, mikä on voimaeläimesi?

”Ainakaan se ei ole mikään hämähäkki eikä käärme, se on varma. Luulisin, että se on ihan perus koira. Tykkään ihan älyttömästi, vaikka meillä ei ole omaa koiraa, koska me asutaan Helsingin keskustassa ja se olisi vähän hankala sille koiralle.”

Olennaista on myös kysyä horoskooppi?

”Kaksoset.”

Ahaa, systematiikan isä Carl von Linné oli myös kaksonen, ja se onkin mainio tähtimerkki tutkijalle.

”Oli vai? No hyvä, ettei siinä kohtaa mennyt karille!” Enroth naurahtaa.

Enrothin eläkepäiviin kuuluu erittäin hyvää.

”Vaikka olen aika nostalginen ihminen ja on kiva muistella lapsuutta ja nuoruutta, kyllä tämä vaan on elämän parasta aikaa. Tavallaan tuntuu, että olisi lapsi uudestaan, kun pystyy tekemään melkein mitä huvittaa.”

Parin vuoden aikana tekemistä on riittänyt sammalten parissa ja mökin rempassa.

”Tutkimusta olen joutunut eläkkeellä jatkamaan, ja ihan mielelläni, täällä kasvimuseolla sitä on hyvä jatkaa. Mulle edelleenkin lähetellään näytteitä määritettäväksi

erityisesti tropiikista ja kysytään, mikähän tää on. Jotenkin tuntuu siltä, että on velvollisuus auttaa. Ja se on tosi nastaa hommaa, ei siinä mitään.”

Pitkälti koko 35-vuotisen työuran kestänyt tutkimus riippusammalten heimosta (Neckeraceae) on suunnilleen pulkassa. Yhteensä Enroth on kuvannut kolmisenkymmentä sammallajia sekä muutamia sukuja ja heimoja. Uusien lajien kuvaaminen on aina ollut pieni kohokohta.

”Ainakin riippusammalten sukutason taksonomia on selvä, ilman kollegoitani ja molekyylimenetelmiä se ei olisi onnistunut. Siinä mielessä tuntuu, että on jotain saavuttanutkin, vaikka se ei näy maailmassa tai ympärillä hirveästi. Paljon julkaisuja, 120–130 tieteellistä julkaisua ja sitten on ties kuinka paljon kaikennäköistä muuta kirjoitettuna ja julkaistuna.”

Tutkijan uralta on jäänyt mieleen erilaisia muistoja. 2000-luvun alussa joukko sammal-, jäkälä- ja sieniasiantuntijoita teki pari reissua Kiinaan, Hunanin maakuntaan. Siellä sijaitsee arvokas luonnonsuojelualue, jossa on paljon alkuperäistä metsää. Retkillä kerättiin tuhansia näytteitä, joita on parin vuosikymmenen aikana määritetty ja julkaistu.

”Mehän mentiin sinne sen takia, kun kiinalaisilla itsellään ei ollut osaamista eikä resursseja määrittää niitä itiökasveja ja sieniä. Sellaiset luonnonsuojelualueet ovat harvinaisia Kiinassa, joten se on aika arvokasta duunia sekä meille että kiinalaisille tietenkin. Tällaista jonkinlaista kehitysavun tapaista. Siellä me pyörittiin pusikoissa ja vuorilla kolmisen viikkoa.”

Välillä huoli työpaikan pysyvyydestä varjosti mieltä. Ensimmäiset pari vuosikymmentä kuluivat katkonaisesti sijaisuuksissa ja apurahatutkijana, joten 2000-luvun alussa saatu lehtorin virka oli suuri helpotus.

”Mulla ei ole ikinä ollut minkäännäköistä migreeniä, mutta kun lehtorin virka selvisi, niin mulla oli kahden viikon ajan karmea päänsärky. Tiedostamaton stressi ja jännitys kuitenkin laukesi ja tuli fyysisiä oireita, se oli kummallinen reaktio”, Enroth kertoo.

► Johannes Enroth ja Carl von Linné; samojen tähtien alla syntyneet.

Teksti: Suvi Leskinen – Kuvat: Suvi Leskinen & Enrothin kotialbumi

Myöhemmin kevään 2016 yt-neuvottelut aiheuttivat irtisanomisia professoritasoja myöten. Neuvottelut jäivät mieleen muutaman kuukauden painajaisena ja varmuus omasta työstä ailahteli. Tilanne tuntui surrealistiselta ja aiheutti unettomia öitä, kunnes Enrothille tarjottiin kasvitieteen maisteriohjelman johtajuutta.

”Silloin ei ollut irtisanomisia vielä selvinnyt, niin otin paikan totta kai vastaan, olisin ottanut vastaan mitä vaan! Se vähän helpotti, ajattelin että ehkä tämän jälkeen en ole siellä irtisanottavien listalla.”

Miksi biologiaa pitäisi opiskella?

”Biologiaa kannattaisi kaikkien opiskella edes jonkun verran. Se auttaa näkemään ja ymmärtämään maailmaa tietyllä tavalla. Kun itsekin olemme biologisia olioita, ihminen tulee myös ymmärrettäväksi ja minkälaisia muut planeetalla asuvat eliöt ovat. Ihminen asettuu oikeaan paikkaan, biologisessa mielessä.”

Entä mikä evoluutiossa on jännintä?

”No kaikki!” Enroth innostuu. ”Eri lajien eri sopeumat elinympäristöön, sehän on aika tajutonta. Niillä on kaikki jutut mitä tarvitaan juuri sillä hetkellä omassa elinympäristössään, ja se on valinnan tulosta. Koko evoluutioprosessi on tosi hämmästyttävä ja ihmeellinen. En yhtään ihmettele kuinka jotkut turvautuvat uskonnollisiin selityksiin, miten kaikki tarkoituksenmukaisuus luonnossa on syntynyt. Se mikä näyttää tarkoituksen-

mukaisuudelta, on vuosimiljoonien kehityksen tulosta. Biologinen maailma voisi olla aivan toisenlainen, jos ei olisi tapahtunut massasukupuuttoja. Evoluutio on mielestäni biologian ydin ja kaikki muu on sälää sen ympärillä, se on se mistä biologiasta on kysymys.”

Jos nyt tapaisit fuksi-itsesi, mitä sanoisit?

”Sanoisin, että älä tee samaa mitä kaikki muut tekevät aine- ja kurssivalintojen suhteen, vaan koita kehittää itsellesi opinto-ohjelma, joka vähän poikkeaa siitä mitä 90 % porukasta tekee.”

”Silloin kun olin opettajana, neuvoin opiskelijoita tekemään sitä mikä just kiinnostaa. Mene sille kiinnostavalle kurssille, vaikka tuntuisi ettei se liity mihinkään. Liian tarkka suunnittelu ei mielestäni kannata, koska se helposti johtaa kauheaan stressaamiseen. Tietynlainen vapaus eri suuntiin ja biologinen yleissivistys ylipäänsä on tärkeää.”

Siirrytään tieteestä taiteeseen. Vaikutat olevan taiteilijasielu?

Enroth naurahtaa. ”Ei mulla ole lahjoja muunlaiseen taiteiluun kuin kirjoittamiseen, siinä olen aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Isäni oli taidekauppias ja meillä lappasi hirveästi taiteilijaporukkaa. Meillä on aina ollut valtavasti tauluja seinällä. Tykkään maalaustaiteesta ja käyn mielelläni näyttelyissä.”

Enroth on aina lukenut paljon ja kirjallisuus on hä-

Jouko Rikkinen ja Johannes Enroth jossain päin Hunania. Syksy 2001.

nelle tärkeä tekijä. Viime aikoina on tullut luettua Iida Rauman riipaiseva Finlandia-voittaja Hävitys ja useita Haruki Murakamin teoksia. Oma kirjoittaminen alkoi teini-iässä, kun Enroth purki nuoruuden tuskaansa kirjoittamalla runoja.

”Ne runot on vieläkin tallella, vaikka heitin ne menemään. Äiti laittoi ne johonkin sivuun ja toi ne mulle parinkymmenen vuoden jälkeen. Jotkut niistä oli aika hyviäkin. Pentti Saarikoski oli suosikkini ja muutama muukin, ja yritin kirjoitella samaan tapaan. Välillä onnistuin ja välillä epäonnistuin.”

Tutkimuksen ohella Enroth on suomentanut kirjoja ja julkaissut useita kolumneja ja esseitä. Aikoinaan mielipidekirjoitus Yliopisto-lehteen kiinnitti päätoimittajan huomion, joka pyysi kirjoittamaan kolumneja ja esseitä. Pikkuhiljaa kirjoitukset saivat näkyvyyttä ja rohkaisevaa palautetta. Kotipuutarhassa oma kolumnipalsta on ollut jo vuosikymmenen ja Suomen Luontoon Enroth kirjoitti kaksi vuotta.

Nuorena kirjoitetuille runoille ja muille teksteille on tiedossa jokin suunnitelma.

”Näistä saa jonkunnäköisen tarinan, niistä runoista ja joistakin kolumneista, joita olen kirjoittanut. Mulla on semmoinen työn alla, mutta katsotaan nyt, tuleeko siitä mitään. Pöytälaatikossa on tällä hetkellä kaikennäköistä kamaa”, Enroth myhäilee.

Mikä inspiroi omaa kirjoittamista?

”Mielestäni parhaat tekstini ovat omasta elämästä. Reflektoin oman elämäni kautta elämää yleensä tai toisinpäin. Mulla ei ole hirveästi mielikuvitusta, pystyn kirjoittamaan asioista, jotka on tapahtunut ja tulkitsemaan niitä.”

Entä onko tiede taidetta?

”En oikein tiedä”, Enroth tuumaa. ”Tieteessä kuitenkin on tarkat toimintatavat, jotta se hyväksytään tieteeksi. Taiteessa taas on kysymys kaikesta muusta ja ei tarvitse tehdä tietyllä tavalla. Taiteen kautta voi myös avata ja selittää maailmaa toisella tasolla ja toisella tavalla kuin tieteen kautta.”

Ainakin luovuus on yhteistä sekä tieteelle että taiteelle?

”On ilman muuta! Kyky ajatella ja luoda aineksista jotain uutta ja uusia kombinaatioita, ei pelkästään määrällisesti vaan myös laadullisesti. Se on tosi hieno tunne, kun saa aikaiseksi jotain mitä ei ole aikaisemmin ollut, oli se sitten taidetta tai tiedettä.”

Ilmeisesti myös musiikki on tärkeä asia, tunnetusti olet kova The Beatles fani?

”Beatlesin musiikki on mielettömän monipuolista. Paul McCartney ja John Lennon olivat aivan erilaisia, mutta niiden synteesi oli käsittämättömän upeaa. Mulle McCartney on kuin Mozart, ja Lennon puolestaan kuin Beethoven. Mozart pulppusi hienosti kulkevia ja kauniita melodioita, ja Beethovenin musiikki on paljon rajumpaa, jossa tunnelma muuttuu kevyestä raskaaseen nopeasti. Sen takia tykkään Beethovenista enemmän, Mozartia on kivaa kuunnella, mutta Beethoven myllertää sisällä enemmän.”

”Rajojen ylittäminen puhuttelee, kuten mitä esimerkiksi Radiohead, Pink Floyd ja Led Zeppelin on tehnyt. Beatles totta kai teki melkein kaiken ensimmäisenä 60-luvun loppupuolella, kun saivat tehdä suurin piirtein mitä halusivat. Silloin ne asui Abbey Road studiolla Lontoossa ja pani uusiksi koko musiikkialan pelisäännöt.”

Vanhojen kunnon rokkibändien lisäksi blues on rakas asia ja Enroth myös itse soittelee kitaraa.

”Bluesia olen opetellut soittamaan, pikkuhiljaa alkaa 12-tahtinen blues sujua missä tahansa sävellajissa jotenkuten. Se on tosi nasta tunne, kun siinäkin edistyy. Rakastan kitaroita, mulla olisi niitä 50, mutta kun on tiettyjä rajoituksia, niin niitä on kolme kappaletta tällä hetkellä.”

Lehden teemana on juuret, mitä tästä tulee mieleen?

Enroth alkaa pohtia omia juuriaan. ”Olen ehkä juureton ollut aina, pikkusen irrallinen. Vaikea sanoa missä omat juureni ovat, siis jotain paikkaa tai henkistä ympäristöä. Mulle on ehkä kasvanut juuret vasta paljon myöhemmin, nyt tuntuu, että on juurtunut elämäänkin tukevasti. Onhan vaikka kuinka paljon juurettomia ihmisiä, jotka ei koskaan löydäkään mitään juuria. Mulla oli vähän sellaista nuorena – tietenkin kauan aikaa sitten mennyt ohi – oli sellainen juureton vaihe meikäläisellä. Latva heiluu missä heiluu, mutta juuret pitää olla tukevasti elämässä kiinni.”

Mitä terveisiä sinulla on viikkiläisille ja lukijoille?

”Opiskelijoille kaikkea hyvää ja menestystä. Toistan sen mitä sanoin, ettei kannata suunnitella opintoja liian tarkkaan vuosiksi eteenpäin, vaan antaa pikkusen hetkien viedä. Kyllä oma tie ja totuus löytyvät ennen pitkään, täytyy antaa myös sydämen viedä välillä, eikä koko ajan vain järjen. Kyllä se siitä menee, vaikka välillä tuntuu ettei mene, kyllä se menee kuitenkin.”

Juuret maahan juurrutettu –runolaulu ja sen luontokuvaus

Teksti: Albert Lenkiewicz

Suomalainen identiteetti on vahvasti yhteydessä luontoon. Ikivanhoissa runolauluissa, joista Kalevalakin on koottu, lauletaan tarinoita, häädetään pahoja henkiä ja pyydetään varjelusta jumalilta ja haltijoilta. Muinaissuomalaisten suhde luontoon ja sen merkitys välittyy runolauluissa – merkitys, joka on nykyäänkin yhtä tärkeä.

Ei ole sattumaa, että 1800-luvun jälkipuoliskolla joukko kulttuurielämän henkilöitä, kuten säveltäjä Jean Sibelius ja kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallela, tulivat vaikuttaneeksi Suomen kansallisen identiteetin syntyyn. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aika oli kypsä. Yhtä vähän sattumaa on se, että edellä mainittujen taiteilijoiden lisäksi moni muukin aikalainen päätyi valitsemaan inspiraationlähteekseen Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan. Elias Lönnrotin kasaaman ja muokkaaman kansanrunojen kokoelman lienee koettu edustavan aidointa suomalaisuutta. Siinä missä kuva kalevalaisesta mielenmaisemasta pohjautuu itäsuomalaisten ja karjalaisten elämästä eristettyjen syrjäkylien sepittäjäukkoihin ja -eukkoihin, on myös oman aikamme kosketuspinta kansanrunoihin lähinnä pinnallisen Kalevalakäsityksen sekä peruskoulun musiikkitunneilla kertaalleen lauletun Vaka vanha Väinämöinen -mollisävelmän varassa. Pintaa syvemmältä paljastuu kuitenkin kokonainen kulttuurinen ilmiö, runolaulu, jonka toden totta voidaan sanoa edustavan aidointa suomalaisuutta.

Harhakuvamme runolaulun itäisestä painotuksesta perustuu yksioikoiseen harhakäsitykseen. Läntisten, kristillisten vaikutteiden tulo Suomeen alkoi lännestä itään edeten ja siinä vaiheessa, kun runolaulua alettiin kerätä ja merkitä muistiin 1800- ja 1900-luvulla, oli aikoinaan koko suomenkielisellä alueella esiintyvä, elävänä säilynyt perinne löydettävissä ainoastaan itäisessä osassa Suomea. Lönnrotin ja Sibeliuksen lisäksi muutkin runolaulua itse kuulleet hämmästyivät löytönsä ääressä. Runolau-

lusta piirtyi kuva kokonaisena omana kielenään, tapana hahmottaa maailma ja viestiä siitä tavalla, jossa suomen kieleen olennaisesti ankkuroituva, kahdeksantavuisista ja sanojen alkuja painottavista säkeistä koostuva runous sekä viisisävelisyyteen pohjautuva musiikki ovat erottamattomia.

Rohkeimpien arvioiden mukaan runolaulu olisi syntynyt jopa neljä tuhatta vuotta sitten. Sen tiedetään esiintyneen itämerensuomalaisten – virolaisten, vatjalaisten, inkeroisten, suomalaisten ja karjalaisten – keskuudessa. Runolaulua laulettiin yksin, yhdessä, vuorotellen, kilpaillen, tilanteessa kuin tilanteessa. Runolaulu oli erottamaton osa niin arkea kuin juhlaakin, ja ihmiset vaihtoivat sujuvasti tavallisesta kielenkäytöstä runolauluun käsitellessään myyttisiä, iloisia ja surullisia asioita, elämän käännekohtia, kuten häitä ja hautajaisia tai kohdatessaan käsityskyvyn ylittäviä asioita, kuten sairastumisen, jolloin runolaulun avulla sen aiheuttaja häädettiin pois. Runolaulu oli tapa kohdata maailma ja vuorovaikuttaa sen kanssa.

Luonto on ollut tärkeä osa suomalaisuutta aina, ja runolaulun välityksellä piirtyy kuva muinaissuomalaisesta luontosuhteesta. Esittelen seuraavaksi kuvaavia luontoaiheisia poimintoja kerätystä kansanrunoudesta, jonka pariin jokainen aiheesta kiinnostuva voi itse hakeutua osoitteessa https://skvr.fi. Vapaassa käytössä olevaan tietokantaan on tallennettu Suomen Kansan Vanhat Runot -kirjasarja, johon puolestaan on koottu kaikki kerätty runolaulujen kansanrunous.

Ensimmäisen esittelemäni runon on taltioinut Inkerin Toksovasta David Emanuel Daniel Europaeus, yksi merkittävimmistä kansanrunouden kerääjistä, vuonna 1847:

Hullu poika, villi poika, / Etsi korvesta kiviä, / Kankahalta karpaloita; / Ei korpi kiviä kasva, / Kangas ei kasva karpaloita. / Suo kasvo sorian koivun, / Kangas kaunehen petäjän, / Korpi kuusen kukkalatvan.

Runossa tunnutaan pilailevan luontotyyppejä tuntemattoman ”hullun pojan” kustannuksella. Teksti sisältää kaunista ja realistista luontokuvausta sanoin, jotka ovat nykysuomessa käytössä edelleen.

M. Havukainen on merkinnyt muistiin seuraavan runon Kiteellä vuonna 1896:

Miss’ on otso synnytetty, / Mesikämmen käännytetty? / Tuoll’ on otso synnytetty, / Mesikämmen käännytetty: / Luona kuun, tykönä päivän, / Otavaisen olkapäillä, / Sielt’ on maahan laskettuna / Kultaisessa kätkyessä, / Vitjoissa hopeisissa. / Otsoseni, ainoiseni, / Mesikämmen kaunoiseni! / Kun sä kuulet karjan kellon, / Hivo hietahan nenäsi, / Tunge pääsi turpehesen, / Käy siikana sivutse, / Veteleide veen kalana! / Herttainen metsän emäntä, / Metsän Hippa halliparta, / Kytke kiinni koiriasi, / Rapahuta rakkejasi. / Ukkonen, ylinen Herra, / Pilven päällinen Jumala, / Hoia niin hongikossa, / Kuin sä hoi’it huonehessa, / Kaitse niin kanervikossa, / Kuin kaitsit katoksen alla!

Karhu oli pyhä eläin muinaissuomalaisille yhdessä muun muassa suden ja hirven kanssa. Tämän suhteen ainutlaatuista luonnetta kuvaa erinomaisesti runon alkupuoli, joka kertoo karhun synnystä. Taivaasta laskeutuessaan myyttinen karhu saa kosmiset mittasuhteet. Tällaisista syntyloitsuista huokuu pelonsekainen kunnioitus. Karhua ei puhutella varsinaisella nimellä, vaan sitä kutsutaan otsoksi, mesikämmeneksi, metsän kuninkaaksi. Toisaalta syntyloitsut auttavat ymmärtä-

mään jonkin asian, kuten raudan, tulen ja pakkasen olemusta, ja tuodessaan sen käsitettävään muotoon auttavat saamaan asian hallintaan. Runon jälkipuoliskossa laulaja vetoaa metsän emäntään ja Ukko ylijumalaan pyytäessään varjelusta, ettei joutuisi kohtaamaan karhua.

Veden haltijaa, Ahtia, taas pyydetään avuksi vaikkapa silloin kun kaivo on kuivunut, kuten Heikki Meriläisen Uhtualta vuonna 1889 keräämässä runossa:

Veen Ahti armollinen, / Veen kultanen kuningas, / Sulla on joukko joutusampi, / Sinun väki väkevämpi, / Kavonnutta kantamahan, / Vettä uutta jaksamahan! / Pane kosket kuohumahan, / Vesi suonet vuotamahan. / Mitä tähän kaivatahan, / Sitä tähän vuotakohon, / Hyvän suovan mieltä myöten, / Pahan suovan paitsi mieltä.

Toistaiseksi viimeiseksi esimerkiksi käyköön Elias Lönnrotin Vuokkiniemeltä vuonna 1837 taltioima parannusloitsu, jossa väkevillä ilmaisuilla, helvetistä haettavalla hevosella ja omia taitoja kehumalla karkotetaan taudinaiheuttaja:

Ota Hiiestä hevonen, / Helvetistä musta ruuna / Ennen päivän nousemista! / Kust’ on pulma puuttununna? / Tuost’ on pulma puuttununna / Kolmelta koan ovelta. / Hiilytän tuliset hiilet, / Jott’ ei tartu noian nuolet. / On se noita nuolissaan, / Tietäjä teräksissään, / Velho veitsirauoissaan. / En ole emoton lapsi, / Enkä armoton sikiö.

Oheiset esimerkit ovat maistiaisia siitä valtavasta aineistosta, joka onneksemme välittää runolaulun viestin meidän aikaamme. Luontosuhteen osalta meillä olisi opittavaa siitä moninaisuudesta, jolla luonnon on tuhansien vuosien ajan ymmärretty olevan läsnä jokapäiväisessä elämässämme, sekä kunnioituksesta, joka tästä ymmärryksestä kumpuaa. Joskus taaksepäin katsomalla voi nähdä eteenpäin.

Uutta musiikkia ikiaikaisilta juurilta

Teksti: Miriam Ronkainen

Kun olet eksynyt, palaa juurille. Juttuun on kerätty folkisti musisoivia nykyartisteja, jotka taiteellaan uudistavat ja fuusioivat suomalaista kansanmusiikkiperinnettä.

Suhteellisen tuore tulokas suomalais-karjalainen Vilma Jää yhdistää nerokkaasti kanteleilottelua hiottuihin popbiitteihin ja karjalaista runoperinnettä nykyaikaisiin teemoihin. Humalahullu onnistuu olemaan rehellinen bilebiisi, joka samalla käsittelee syvällisempiä teemoja: alkoholinkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Perinnerunoudesta on lainattu sanoja, kuten viinapyörä ja tanssivesi. Jäinen neiti -kappaleessa loitsitaan viileitä säitä ”läpi lämminten ilmojen, jäätiköiden sulavien”.

”Se ottaa vähän, ottaa paljon / viinavilli vartta veivatessa vapautuu / Ottaa vähän, ottaa paljon, / humalahulluna helposti huolet haihtuu”

Kansanmusiikkivaikutteet ovat vain yksi elementti Vimman genreblendissä. Yhtyeen jäsenien monipuoliset musiikilliset taustat kuuluvat musiikissa, joka on yllättävää, kantaaottavaa ja myös lempeää ympäristöaktivistimusaa parhaimmillaan. Bändin laulaja-spokenwordisti Eeva Rajakangas ja säveltäjä-viulisti Pessi Jouste kuuluvat Elokapinaan, ja Antrasiitille onkin saanut alkunsa mielenosoituksesta, jossa aktivistit pitivät venäläistä kivihiiltä kuljettaneen junan paikallaan Hangon Koverharissa jopa kymmenen päivää. Tulos on sekä tarttuva ja tanssittava, että voimakas ja herättelevä.

”Ja sinä siinä / antrasiittina kuulut poveen maan, / mut sut poltetaan / taivaaksi tän helvetin, syliksi sodan”

Vilma Jää – Humalahullu

Vimma – Antrasiitille

Slack Bird – Samassa piirissä

Slack Birdin laulaja-banjistin Dave Klasin mukaan bändi ”ottaa vaikutteita suomalaisesta kansanmusiikista pitäen silti punkin punaisesta langasta kiinni”. Bändin absurdimpaan tuotantoon kuuluu Pyllytä peto -biisi, jonka musiikkivideossa rinnastuu suomalaisen muinaisuskon pyllytysrituaali ja twerkkaus banjon, haitarin ja punk-örinän säestämänä. Samassa piirissä -biisi taas punkille tyypillisesti kuvaa yhteiskunnallista pahoinvointia ja haikailee yhteenkuuluvuutta ja keskinäistä solidaarisuutta kohti.

”Maailman raja-aidat maahan kaadetaan, / liput yhteen ommellaan ja mustaks maalataan. / Vielä joka ilta samassa piirissä, laulamassa lauluja yhdessä, / oishan se nyt helvetin hienoo.”

VILDÁ – Utsjoki-disko

Hypnoottinen Utsjoki-disko on suomalais-saamelaisen duon Vildán tuotos. Viivi Maria Saarenkylän virtuoottinen harmonikka ja Hildá Länsmanin joiku ovat ainutlaatuinen yhdistelmä kahden pohjoisen kulttuurin perinnettä. Värikkäät maagiset poljennot vievät jalat ikimetsän sammalpeitteestä ruskatunturin laelle. Tällaista musaa et ole ikinä kuullut aiemmin!

Kuuntele jutun artistien musiikkia Spotifyn soittolistalla!

https://open.spotify.com/playlist/3Nz3Uam sRmGzlo8RV84Nqz?si=5d8d06811e8b48e6

Alun perin tsekkiläinen Barbora Xu on asunut ja opiskellut kansanmusiikkia sekä Suomessa että Taiwanissa. Kappaleet ovat kiinalaisten ja suomalaisten kansansävelmien toisintoja, joita Xu säestää guzhengilla ja kanteleella. Yhteys luontoon ja metsiin välittyy sekä laulujen sanoista että eläväisestä monisävyisestä musiikista.

Barbora Xu – Olin ennen otramaana

Tarotskooppi

Teksti ja kuvitus: Henriikka Rossi

Koska me kaikki tietysti rakastamme biologiaa, niin tällä kertaa tarot-tarinoitaan meille kertovat kasvit!

Oinas 21.3.–19.4. Metsämansikka

Nöyryys ja vaatimattomuus sekä hyvät aikomuksesi katoavat siihen mielikuvituksen pilveen, jossa leijailet. Nyt olisi ehkä hyvä aika leijailla alemmas ja ryhtyä hommiin. Jos virhe on jo tapahtunut, siitä ei kannata suuremmin murehtia. Metsämansikka symboloi nöyryyttä ja viattomuutta sekä palkintoa kovasta työstä.

Tarotskooppi

Härkä 20.4.–20.5. Miekkalilja

Teoilla on seurauksia, oikeus on aina nopea ja reilu. Tosin jos toimintasi ei ole ollut tarpeeksi reilua, lopputulos ei tällä kertaa oikeuta tekojasi, vaan ne tulevat koputtelemaan korkojen kera. Homma on laadittu kenties liian hätäisesti, vaikka sisälläsi olisi ollut tarpeeksi voimia keskittyä suunnitelmaan. Miekkalilja on gladiaattorien kukka ja merkki voimasta ja rehellisyydestä.

Kaksoset 21.5.–20.6. Korallimedinilla

Löydätkö itsesi seikkailemasta mielikuvitusmaailmoissa ja unelmissa? Autuas tietämättömyys tuntuu kyllä kivalta, ehkä tällä kertaa voit antaa itsesi seikkailla maallisen maailman ulottumattomissa! Korallimedinilla on kasvi, joka ei koske maahan ja lepää korkealla latvustossa.

Auringonkukka kuvaa, yllätys yllätys, kaikkea auringon iloa ja kirkkautta. Käännettynä päälaelleen sinulle kuitenkin lankeaa kaiken tämän energian aggressiivinen ja katkera puoli. Oletko itse täynnä vihaa vai joku muu? On tarpeen kääntää katse kohti mukavia asioita.

Vahvuus on sisäisen voiman ja sinnikkyyden vaikutus ulkoisiin haasteisiin. Sinun sisäinen vahvuutesi ei nyt toimi ihan tarkoituksen mukaisesti, vaikka itse et olisi asiasta tietoinen. Älä kiusaa ihmisiä, vaikka itseäsi vähän saattaakin ärsyttää.

Pidät vähän liian lujaa kiinni omasta egostasi ja joustavuus kärsii, kun tavoitteesi on vain pysyä kontrollissa. Sinulla luultavasti on tarpeeksi taitoa ja tietoa tähän tehtävään, mutta nyt vesität kaikki suunnitelmat ihan itse, ja epäilemättä se ottaa muitakin päähän. Elämänlanka on maskuliinisuuden symboli.

Rapu 21.6.–22.7. Auringonkukka

Leijona 23.7.–22.8. Elämänlanka

Neitsyt 23.8.–22.9. Rautapuu

Tarotskooppi

Skorpioni 23.10.–21.11. Rusotähtianis

Mikään polku ei ole kiveen hakattu. Nykyinen tie vie kohti varjoja, enteillen sairautta tai muuta päämäärättö myyttä. Älä nyt kuitenkaan masennu, vastoinkäymiset kään eivät ole kiveen hakattuja, joten voit vielä vaihtaa suuntaa. Tähtianis kirjoittelee omia tarujaan muinai suudesta nykyhetkeen.

Vaaka 23.9.–22.10. Mänty

Loppu tulee ja jokin uusi alkaa, kertoo tarotkortti Kuolema - tai tässä tapauksessa mänty. Nyt on se hetki, kun päästetään irti kaikesta tarpeettomasta ja pölyisestä vanhasta, jotta uusi aamu voi alkaa kevyemmissä merkeissä. Mänty voi palaa poroksi, mutta sen siemenet kyllä nousevat tuhkasta.

Jousimies 22.11.–21.12. Viiniköynnös

Antiikin Kreikassa viinirypäleet voivat varoittaa ahneudesta, mutta myös kuvata hedonismia. Tällä kertaa asiat ovat hyvin, sillä materiaalisen maailman hedelmät tarjoavat sinulle parastaan. Mitähän saisit niillä aikaan käyttämällä vähän mielikuvitusta?

Vesimies 20.1.–18.2. Jääruohokasvi

Jalat ovat jäässä ja homma jumittaa. Tilanne on varsin epämieluisa, mutta jostain syystä et ole onnistunut läh temään siitä pois. Omille uniikeille kyvyillesi olisi nyt katetta. Jääruohokasvi nimensä mukaisesti kuvastaa kyl myyttä ja kankeutta.

Kauris 22.12.–19.1. Kellosinililja

Nyt on tiputtu ja kompasteltu niin tehokkaasti, että alamäen pohja on näkyvissä. Mutta niinhän se menee, että kun pohja on saavutettu, ainoa tie on takaisin ylös. Älä pelkää turhia, olet jo turvallisemmalla puolella. Kellosinililjan terälehtiin sanotaan olevan kirjottu suru.

Kalat 19.2.–20.3. Lootus

Lootus pitää tunteet tasapainossa ulkoisen ja sisäisen välillä kuin kuppi, mutta et aivan saa otetta tästä autuudesta. Epäröitkö jotain päätöstä, vai mistä moinen jämähtäneisyys? Olisiko muiden avusta jotain iloa? Lootus kuvastaa ylösnousemusta ja materiaalisen maailman yläpuolista olotilaa.

Puuhanurkka

Laatinut: Essi Kumpumäki

Oheiseen ruudukkoon on piilotettu 28 suomalaista kasvia. Sanat voivat olla pystysuoraan, vaakasuoraan, vinottain sekä takaperin.

PIIKKIOHDAKE

PUJO

PULLOSARA

PUNANATA

PÄIVÄNKAKKARA

RAATE

RAITA

RANTALUIKKA

RÄTVÄNÄ

SAVIJÄKKÄRÄ

SEITTITAKIAINEN

VALKOVUOKKO

VANAMO

VARIKSENMARJA

SANAHAKU Oheiseen ruudukkoon

A P O R E L L U K U K I L P A T K I E L J suomalaista kasvia.

A K K I T S A K A T E I H I I Ä S K J U O pystysuoraan, vaakasuoraan,

L E H T O H O R S M A T P P U N A N A T A sekä takaperin.

E T I K O I R A N H E I N Ä O D P Ä J U T

Ä O M A T L E K E T H A A O H A Ä S S K A AHOMATARA

K N K K Ä O P T M A R A S O L L U P P K J HIETAKASTIKKA

K E I L L J A V R V N E I J N I Ä T A A R JUOLUKKA

I I Ä A J A T A K I V K U E E I R H P A A KANERVA

M L R T R K T Y M A K O R H V T A A R K M KATAJA

L I Ä I T A J U Ä I L O N Ä S I Ä A L N N KELTAMO

E K K O M N K E I U V A

Anagrammi & värityskuva

Laatinut ja piirtänyt: Essi Kumpumäki

LINNUT SEKAISIN

Ohessa on lista Suomessa esiintyvistä linnuista, joiden nimet ovat menneet sekaisin matkalla toimitukseen!

1. HAALARIJAKO

2. KÄRSÄT KÄVI

3. ETANA URIIN

4. KOKKAILLA

5. SELVÄ KALKKIKATO

6. JUONET SUULLA

7. KARAHKA

8. NOPEIN ALUKE

9. TASSU URALLA

10. HAJU-UHKA

11. PAUKKURAHVAS

12. ITKE MARKO

13. TIINAN SIENI

14. AJOLUVAN PILKKA

15. KYPSÄÄ RAHAA

16. ETUUKSIA NIIN

RATKAISUT 1. JALOHAIKARA 2. VÄSTÄRÄKKI 3. RAUTIAINEN 4. KALALOKKI 5. VALKOSELKÄTIKKA 6. LAULUJOUTSEN 7. HARAKKA 8. PEUKALOINEN

9. LAULURASTAS 10. HUUHKAJA 11. VARPUSHAUKKA 12. MERIKOTKA 13. SINITIAINEN 14. PUNAJALKAVIKLO 15. HAARAPÄÄSKY 16. KUUSITIAINEN

Ristikko

Laatinut: Essi Kumpumäki

VAAKATASOON

1. Etana, jolla on koti mukana

3. Geenin eri muoto

7. Oksilla roikkuva jäkälä

8. Pallomainen, gram-positiivinen bakteeri

9. Sokea salamanteri

10. Sähköisesti varautunut atomi

11. Pariutuu adeniinin kanssa RNA:ssa

14. Muodostuu sekä levä- että sieniosakkaasta

16. Värikäs peiponsukuinen lintu

19. Arktinen metsäkanalintu

20. Suoyhdistymä, jonka alavin kohta on keskellä

23. Sarin tai Pan

24. Atomien muodostama rakenne

27. Bilsanopiskelija valmistuu tällaiseksi

28. Kymmenjalkaisiin kuuluva äyriäinen

31. Irrottaa DNA silikapylväästä

33. Verenhimoinen kärpänen

36. Eräs erite

37. Polttiaiskarvoin varusteltu kasvi

38. Pieni näätäeläin

39. Viikin edesmennyt autonrengaspatsas tai apina

41. DNA kiertyy tämän proteiinin ympärille

42. Lääke bakteeri-infektioon

44. Musta varislintu

45. Muutos perimässä

46. Sen ytimestä löytyy protoneja sekä neutroneja

47. Tällä erotetaan näytteitä toisistaan sähkövirralla

PYSTYSUORAAN

1. Kuiva kasvupaikka

2. Laakamato

4. Geenivaraston muutoksesta johtuva

5. Katodin vastaelektrodi

6. Sieni, jolla on pillistö

8. Elävä fossiili

12. Perusyksikkö eliöiden luokittelussa

13. Kalasääski

15. Kurkulta haiseva kala

17. Haavasta jäävä pysyvä jälki iholla

18. ”Unicafe”

19. Solujen kyky ottaa DNA:ta sisäänsä

21. Kalat säätelevät tämän avulla uimasyvyyttä

22. Lajien välinen vuorovaikutussuhde tai ainejärjestö

25. Verijuotikas

26. Perintötekijä

29. Krapula

30. Punaotsainen peippolintu

32. Suuri, harmaa muuttolintu

34. Antaa energian yhteyttämiseen

35. Joukko saman lajin yksilöitä

39. Eräs alkionkehityksen vaihe

40. Juureton kasvi

43. Näitä on sekä gram-positiivisia että gram-negatiivisia

Ratkaisut viimeisellä sivulla.

Tirehtöörin palsta

Tirehtöörin terveiset

Teksti: Savi Wartiovaara

Ihanaa kevättä symbiontit! Aurinko paistaa ja terdekelit ovat mitä parhaimmillaan! Hallituksen approjen innoittamana kannustan tunkeutumaan ystävien koteihin ja pihapiireihin appromielellä ja pitämään hauskaa sekä kiertämään kaupunkia yhdessä.

Tässä siis tirehtöörin ideoita mahdollisten appro- (tai muiden) rastien pitämiseen:

1. Drinkkimestari Tilastotieteestä tuttu puumalli yhdistettynä pienmuotoiseen uhkapelaamiseen.

Tarvitset: Vähintään kolme eri alkoholia (jos teet alkoholittomana niin vaihda viinat esim. siirappeihin!) saman verran blandiksia ja muutaman eri hedelmän, jos oot villillä päällä!

Toteutus: Anna jokaiselle eri kategorioiden vaihtoehdolle numero (esim. 1-3), ja pyydä vieraitasi valitsemaan näiden numeroiden perusteella jokaisesta kategoriasta yksi vaihtoehto ilman, että kerrot mitä mikäkin numero edustaa. Tämän jälkeen pääset miksailemaan mitä kiinnostavimpia drinkkejä!

Esimerkki:

Alkoholit: 1. kossu 2. valkoinen rommi 3. tequila

Blandikset: 1. punainen jaffa 2. pepsi max 3. tonic

Hedelmät: 1. sitruuna 2. lime

Valitut yhdistelmät esimerkiksi:

112 (kossu, jaffa, sitruuna)

331 (tequila, tonic, sitruuna (en suosittele))

2. Musavisa

Klassikko ja hyvä icebreaker. Jokainen osallistuja valitsee yhden ”päivän biisin” ja muut yrittävät arvata kenen biisi on kyseessä.

3. Salaisuudet (aha aha oho oho)

Jokainen osallistuja kirjoittaa lapulle jonkin salaisuuden. Laput sekoitetaan ja nostetaan vuorotellen, jolloin osallistujat yrittävät arvata mikä salaisuus on kenenkin. (Kukaan ei kuitenkaan halua, että oma salaisuus yhdistettäisiin heihin itseensä)

4. Opus

Vielä viimeiseksi juomapeli-illoistakin tuttu peli, joka toimii biisin ”opus” tahtiin. Tarvitset muovisen kupin, ja tarkoituksena on saada väärinpäin pöydällä oleva kuppi flipattua 360 astetta ja sitten siirtää se seuraavalle. Se, kenen edessä kuppi on, kun biitti droppaa, putoaa pelistä. Edeltävän tirehtöörin sanojen mukaan: ”jos sä flippaat ku se droppaa, nii sä floppaat”.

Railakkaita keväthetkiä!

Repäisyt

Koonnut: Toimitus

”Vituttaa kuin pientä eläintä.”

Li Andersson ilmaisi pettymyksensä eduskuntavaalien tulokseen

”Kai se olisi kärttyinen.”

Biologilta kysyttiin, miten kyseisen eläimen voi tunnistaa (IL 3.4.)

”Kun tulee luontodokkari niin porukka on ihan intrigued.”

Virkailijavaihtarin silliksellä Savi W. ja muut biologit seurasivat tarkasti ohjelmaa kolopesijöistä

”159 cm täyttä auktoriteettia!”

Pippurinen pj Terhi N.

”Miten nää viinipullot on niin pienii nykyään?”

Ella L. kaataessaan viimeiset punaviinit lasiin bppelissä

”Onko kukaan miettinyt, että muurahaisten sarvet ovatkin antennit jotka vastaanottaa radioaaltoja?”

Lauri P. pohtii tutkimuskysymyksiä

Terhi N.: ”Mulla on muu raha-asia...”

Savi W.: ”Hehe, muurahaisia!”

Halkossa keskityttiin asiaan

”Mulle tulee eksistentiaalien kriisi, jos ajattelen liikaa puita.”

Miriam R. pohtii satoja vuosia vanhojen puiden sielunelämää

”Vaikka mitä vois nähä jos osuis silmään”

Lauri P. järjestämällään linturetkellä

”Se on semmoinen nakkimakkara.”

Lauri A. kuvailee lumikon olemusta tieteellisin termein

https://elomake.helsinki.fi/ lomakkeet/121938/lomake.html

Ilmianna meille lisää repäisyjä tai lähetä terveisiä toimitukselle e-lomakkeella!

1. KOTILO 3. ALLEELI 7. NAAVA 8. STREPTOKOKKI 9. OLMI 10. IONI 11. URASIILI 14. JÄKÄLÄ 16. TIKLI 19. KIIRUNA 20. AAPASUO 23. PETER 24. MOLEKYYLI 27. BIOLOGI 28. RAPU

PAARMA

LIMA

NOKKONEN 38. LUMIKKO 39. GORILLA 41. HISTONI 42. ANTIBIOOTTI 44. KORPPI 45. MUTAATIO 46. ATOMI 47. ELEKTROFOREESI PYSTYSUORAAN 1. KETO 2. LATTANA 4. EVOLUUTIO 5. ANODI 6. TATTI 8. SIILI 12. LAJI 13. SÄÄSKI 15. KUORE 17. ARPI 18. UNARI 19. KOMPETENSSI 21. UIMARAKKO 22. SYMBIOOSI 35. IILIMATO

26. GEENI 29. DARRA 30. URPIAINEN 32.

HARMAAHAIKARA 34. AURINKO 35. POPULAATIO 39. GASTRULA 40. SAMMAL 43. BAKTEERI

Alli

Ampuhaukka

Etelänkiisla

Fasaani

Haahka

Haapana

Haarapääsky

Harakka

Harmaahaikara

Harmaalokki

Harmaapäätikka

Harmaasorsa

Helmipöllö

Hemppo

Hiirihaukka

Hippiäinen

Härkälintu

Hömötiainen

Isokäpylintu

Isokoskelo

Isolepinkäinen

Jalohaikara

Jouhisorsa

Jänkäkurppa

Järripeippo

Kaakkuri

Kalalokki

Kalasääski

Kalatiira

Kanadanhanhi

Kanahaukka

Kangaskiuru

Kapustarinta

Kaulushaikara

Keltasirkku

Keltavästäräkki

Kesykyyhky

Kirjosieppo

Kiuru

Kivitasku

Korppi

Kottarainen

Kuikka

Kulorastas

Kuovi

Kurki

Kuusitiainen

Kyhmyjoutsen

Käenpiika

Käpytikka

Lapasorsa

Lapasotka

Lapintiira

Laulujoutsen

Laulurastas

Lehtokurppa

Lehtopöllö

Leppälintu

Liejukana

Liro

Luhtahuitti

Luhtakana

Luotokirvinen

Lyhytnokkahanhi

Maakotka

Merihanhi

Meriharakka

Merikihu

Merikotka

Merilokki

Merimetso

Merisirri

Metsähanhi

Metsäkirvinen

Metsäviklo

Mustakurkku-uikku

Mustalintu

Mustarastas

Mustavaris

Mustaviklo

Naakka

Naurulokki

Niittykirvinen

Nokikana

Nokkavarpunen

Närhi

Pajulintu

Pajusirkku

Palokärki

Peippo

Peukaloinen

Piekana

Pikku-uikku

Pikkujoutsen

Pikkukäpylintu

Pikkukuovi

Pikkulokki

Pikkutikka

Pikkutylli

Pikkuvarpunen

Pilkkasiipi

Pulmunen

Punajalkaviklo

Punakuiri

Punakylkirastas

Punarinta

Punasotka

Punatulkku

Punavarpunen

Puukiipijä

Pyrstötiainen

Pähkinähakki

Pähkinänakkeli

Rantasipi

Rautiainen

Riskilä

Ristisorsa

Ruokki

Ruskosuohaukka

Räkättirastas

Räyskä

Sarvipöllö

Satakieli

Selkälokki

Sepelkyyhky

Sepelrastas

Silkkiuikku

Sinisorsa

Sinisuohaukka

Sinitiainen

Sirittäjä

Suokukko

Taivaanvuohi

Talitiainen

Tavi

Teeri

Telkkä

Tikli

Tilhi

Tiltaltti

Tukkakoskelo

Tukkasotka

Tundrahanhi

Turkinkyyhky

Tuulihaukka

Tylli

Töyhtöhyyppä

Töyhtötiainen

Uivelo

Urpiainen

Uuttukyyhky

Valkoposkihanhi

Valkoselkätikka

Valkoviklo

Varis

Varpunen

Varpushaukka

Varpuspöllö

Viherpeippo

Vihervarpunen

Viiksitimali

Västäräkki