Page 1

— Tieteen viholliset

1 / 2016


1/2016 52. vuosikerta

Sisällysluettelo

Päätoimittaja Joni Ollonen joni.ollonen@helsinki.fi Toimitussihteeri Jasmin Kemppinen jasmin.kemppinen@helsinki.fi Muut tekijät Julius Mäkinen, Jaakko Kuurne, Aki Aintila, Valtteri Lehto, Anni Virolainen, Mari Tolonen, Melina Markkanen, Symbioosi ry:n hallitus 2016, Mikko Jalo, Tapani Koppinen, Rasmus Huotari, Julia Palorinne, Anton Laihi, Alexandra Zakharova, Iris Koistinen, Elina Laiho, Henry Pihlström, Veera Partanen, Maria Reiman, Matti Leponiemi, Mikko Aulio, Mikko Tiusanen, Tuomas Kankaanpää & Nora Bergman Ulkoasu ja taitto Joni Ollonen, Jasmin Kemppinen, Tytti Kärki, Anni Virolainen, Mats Ittonen, Mari Tolonen, Rasmus Huotari, Henrik Talsi, Maria Reiman, Mikko Jalo, Mikko Aulio & Veera Partanen Kansi Jasmin Kemppinen Logo Anni Virolainen Paino Unigrafia, Helsinki Painos 150 kpl ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

4

Uutiset & a jankohtaista

5

Tulevia tapahtumia

6

Opintovastaavan palsta

7

Vuosineljänneksen perhvo

8

Hallitusemännän palsta

10

Öyhötyksen anatomiaa

11

Hallitusesittely

18

Koulutusleikkausten aika jana

22

Elokuvien tieteellinen arviointi

24

Harhaanjohtava tiedeuutisointi

26

Teknologiaoptimismin kultti

29

Atlas of Creation -arvostelu

30

TV7-juomapeli

31

Vieraskynä

34

Elämä harhaluulojen kanssa

36

Vastaukset valheisiin

37

Puuhanurkka

38

Supernatantti

40

Repäisyt

42

Puheenjohta jalta

43

SyyHy-palsta


Pääkirjoitus

Tieteen vihollisista TEKSTI: JONI OLLONEN KUVA: JAAKKO KUURNE

Numerossamme käsittelemme tällä kertaa tieteen vihollisia, sillä näitähän löytyy. Yleisesti ottaen Suomen ilmapiiristä on tullut koulutuksen ja yleisen sivistyksen vastainen. On vastuutonta uutisointia, valheita levittäviä ”vaihtoehtomedioita”, ”akateemisia” käärmeöljykauppiaita ”selvitykseineen” ja polttopulloiskuja tekeviä elämänkoululaisia. Samoin nykyinen valtioneuvostomme on ottanut tieteenvastaisen kannan. Yliopistojen asiantuntijoiden neuvoja halveksutaan, päätökset perustuvat ideologiaan tutkimusten sijaan ja hallitus rahoittaa ennemmin Talvivaaraa kuin yliopistoja. Samoin ainoaa oikeaa valtiomme valttikorttia, laadukasta ja ilmaista koulutusjärjestelmäämme leikataan torsoksi. Samalla siitä on tehty (kämäisesti) maksullinen vientituote – mikä on lievästi absurdia huomioiden rajut leikkaukset. Ja nämä on ajoitettu hetkeen, jolloin yhteiskuntamme on varakkaimmillaan kuin koskaan. Kansikuvana esitetty kuva on tarkoitettu ehdottamaan siitä, mitä tulisi tehdä. Koko yliopiston tulisi vastustaa tämän hutiloivan hallituksen leikkauksia, joita ei ole ilmeisesti edes mietitty loppuun asti. Miten se konkreettisesti tapahtuu, on taas eri asia. Yksi tapa olisi asiallisesti osoittaa, että porukka meillä on aivan helvetin vihaista. Tämä tapahtuisi esimerkiksi niin, että HYY ja SYL ottaisivat itseään niskasta kiinni ja alkaisivat palauttamaan opiskelijoiden pelkoa päättäjiin. Sen sijaan että keskityttäisiin ”ei-liikkeen maineesta luopumiseen” tai ”hyvien neuvotteluyhteyksien ylläpitoon”. Hallitus on nimittäin osoittanut, kuinka luotettava taho se on ja kuinka hyvin sen kanssa voi neuvotella. Samoin asioissa jo professorien puolella kunnostautunut henkilökunta voisi liittyä mukaan tähän. Tämä siis, jos kyseiset opiskelijoita edustavat tahot poliittiselta broileroitumiseltaan vaivautuvat. Sokeaa kunnioitusta tai kuuliaisuutta en kuitenkaan missään nimessä suosittele. Rehtoraatti ja yliopiston hallitus ovat tehneet useita kollegiaalisen eli kolmikantaan ja demokratiaan perustuvan hallinnon tuhoavia uudis-

tuksia ja hoitaneet tiedottamisen säälittävän huonosti. Puhumattakaan yliopistoyhteisön kuuntelemisesta, jota ilmeisesti tehtiin Neuvostoliiton vaalien hengessä. Esimerkiksi hallintouudistusta ja sen hoitamista allekirjoittanut ei unohda saati anna anteeksi. Niin ikään YT-neuvottelut ovat mitä taitavinta yliopistolaisten hajoittamista keskenään kiisteleviin klikkeihin, jotka eivät kykene yhteistyöhön. Yksi ratkaisu tähän olisi tehdä hallitus ja rehtori tulosvastuulliseksi kollegiolle, jolloin se olisi vastuussa jollekin taholle. Samalla sieltä voisi potkia pihalle asiantuntemattomia ja helposti lobattavissa olevia idiootteja. Joka tapauksessa, hallituksen leikkausten vastustamisesta tulisi tehdä koko yliopiston asia. Samoin rahoituksemme olisi turvattava keinolla millä hyvänsä. Koska jos päätöksenteosta vastaavat kvartaalitalouteen sokeasti uskovat pässinpäät saavat tahtonsa läpi, kannattaa alkaa hakea Ruotsin kansalaisuutta. Sillä eihän tämä räntäkuuroinen ja vittumaisia ihmisiä täynnä oleva maa ole minkään arvoinen ilman hyvinvointivaltiota tai hyvää koulutusta.


Uutisia ja a jankohtaista TEKSTI: JULIUS MÄKINEN & JONI OLLONEN

Uudet koulutusohjelmat alkavat syyskuussa 2017

Impact factorystä tulevaisuudessa opiskelutila?

Rehtori on hyväksynyt uudet kandidaatin tutkintoon johtavat koulutusohjelmat. Tiedekuntamme syyskuussa 2017 alkavat koulutusohjelmia tulevat olemaan Biologia, Molekyylibiotieteet sekä Ympäristötieteet. Päätökset maisteriohjelmista tehdään kevään aikana.

Biokeskus 1:n 1. kerroksessa sijaitsevasta tilasta ollaan tulevaisuudessa suunnittelemassa Minerva-torin kaltaista opiskelutilaa! Nykyisellään varastona toimivan tilan suunnitteluryhmässä pohditaan mahdollista sisutusta ja käyttötarkoitusta. Riviopiskelijan kannattaa olla valmiina vastaamaan kyselyihin siitä, miten tilaa tulisi käyttää, joten olkaa valppaina sähköpostilistan kanssa. Lisätietoja päätoimittaja-opintovastaavaltanne. Samoin ehdotuksia ja pyyntöjä otetaan vastaan.

Tiedekunnan ehdotuksena uusiksi maisteriohjelmiksi ovat: Ekologia ja Evoluutibiologia, Kasvibiologia, Neurobiologia & Molekyylibiotieteet

Biotieteiden laitos palkitsi parhaat gradut Biotieteiden laitos on palkinnut stipendein neljä laudatur -arvosanan saanutta gradun kirjoittajaa. Stipendeillä palkittiin: Antto Norppa (perinnöllisyystiede): Molecular characterization of U11/U12-65K mutations causing isolated growth hormone deficiency Aura Raulo (ekologia ja evoluutiobiologia): Social Behavior and Gut Microbiota in Wild Red-bellied Lemurs (Eulemur rubriventer) - In Search of the role of Immunity in the Evolution of Sociality Lina Smeds (fysiologia ja neurotiede): The effect of retinal pigment noise on the absolute visual sensitivity in mice. Mikko Tiusanen (ekologia ja evoluutiobiologia): Pölyttäjäyhteisön vaikutus lapinvuokon siementuotantoon Symbiontti onnittelee palkittuja!

Opintotuesta aiotaan leikata! Opetusministeriömme suunnittelee 150 miljoonan säätöjä opintotukeen. Nykyisellään opintotuen yhteissumma on 350 miljoonaa. Tämä on viidenneksen leikkaus opintotukeen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuville on itsestään selvää, ettei edes nykyinen opintotuki riitä elämiseen (eikä ole edes liian suuri summa kuolemiseen). Leikkauksia pystyi vastustamaan 9.3. opintotukimielenosoituksessa.

Uusia henkilökunnan jäseniä Sarah Butcher on nimetty uudeksi mikrobiologian vastuuprofessoriksi! Biotekniikan instituutissa rakenteellisen biologian tutkimusryhmää johtava huippututkija onkin tullut jo osalle tutuksi uudistetun proseminaarin ja kirjatenttien taholla. Uudistuksia onkin odottavissa osastolle, ja vielä positiiviseen suuntaan! Toisena lisänä opetushenkilökuntaamme on uusi kehitysbiologian lehtori, Ulla Pirvola. Fysiologian osastolla sisäkorvaa tutkivan ryhmää johtava, Klaus Tähkän virnasijaisena toiminut Pirvola jatkaa pestissään nyt vakituisesti. Odotammekin innokkaana uusia kursseja! Symbiontti toivottaakin onnea molemmille nimityksestä ja jaksamista vastuullisissa viroissaan!

4

Symbiontti 1/ 2016


Tulevia tapahtumia TEKSTI: JULIUS MÄKINEN & JONI OLLONEN, KUVITUS: AKI AINTILA, JASMIN KEMPPINEN & MATTI LEPONIEMI

Huhtikuu: 8.4.-10.4. Ahvenanmaan linturalli Se kovin biologeilutapahtuma! 24H ympäri Ahvenanmaata lintujen perässä. Vaarallisuutta ja vauhtisia tilanteita riittää varmasti tänäkin vuonna! 21.-24.4. Bita 2016 – Biologitapaaminen Paikkana tänä vuonna Turku ja isäntinä Synapsi sekä Dendriticum!

Toukokuu: 1.5. Vappushokkelo Ihanien shokkelomestariemme organisoima vapun suurin lastentapahtuma, jonne jokainen symbiontti olkoon velvoitettu. Shokkelopurun jälkeen jatkot! 20.5. Fossiilibileet Viikki-klusteri täyttyy jälleen ihan oikeista fossiileista! Fuksit ja muut alle 5:nnen vuoden opiskelijat sisään nakkeilua vastaan. 24.5.-28.5. Belgiexcu Fuksien järjestämä ekskursio Eurooppan ytimeen!

Kesäkuu Kenttiksiä! 23.-26.5 Tvärminnen juhannus Jo perinteeksi muodostunut juhannusviikonloppu biologien seurassa! Lisätietoja päätoimittajalta.

Maaliskuu 2016

5


Kauhulla kohti koulutusohjelmia?

Opintovastaavalta

TEKSTI: JULIUS MÄKINEN KUVITUS: JASMIN KEMPPINEN

Iso Pyörä pyörii ja yliopistollamme tapahtuu tälläkin hetkellä opiskelijalle uudistuksista suurimpia. Onko koulutusohjelmien muutos vihollinen vai ystävä? Tiedekuntamme vastuuhallopedina vastaan yleisimmin kohtaamiini kysymyksiin tulevista koulutusohjelmista. Mikä muuttuu? Tiedekunnassamme alkavat syksyllä 2017 uudet kandidaatin koulutusohjelmat: Biologia, Molekyylibiologia ja Ympäristötiede. Näistä opiskelijat voivat jatkaa maisteriohjelmiin joita tulevat olemaan ainakin Ecology and Evolution, Neurosciences, Plant Biology, Molecular Life Sciences, Environmental Change and Policy, Microbial Sciences and Solutions sekä Maataloustieteet. Maisteriohjelmat ovat kuitenkin vielä lyömättä lukkoon ja niihin johtavat väylät ovat vielä auki. Näiden uusien koulutusohjelmien pohjana on yksi tai useampi tieteenala. Samalla niissä opiskelevien määrä kasvaa ja erillisten ohjelmien määrä vähenee. Samalla lisätään yhteistyötä opetusta tarjoavien yksiköiden kesken. Jo meiltä Viikistä tutut tiedekuntien yhteiset koulutusohjelmat yleistyvät ja koulutusohjelmien välistä opetustarjontaa koetetaan kasvattaa moduuleilla. Moduulit ovat vähintään 15 opintopisteen kokonaisuuksia, joita koulutusohjelmat tarjoavat omille mutta myös muiden ohjelmien opiskelijoille. Samalla termit pää- ja sivuaine heitetään roskakoriin tieteenala- ja valinnaisten opintojen tieltä. Samalla maisteriohjelmat kansainvälistyvät. Suurin osa maisteriohjelmista tulee voida suorittaa englanniksi ja kommentoitavana oleva luonnos linjaakin jokaiseen maisteri- ja tohtoriohjelmiin valittavan myös muita kuin Helsingin yliopistossa tutkintonsa suorittaneita.

Miksi koulutusohjelmia halutaan muuttaa? Parhaimmillaan opiskelijan valinnanmahdollisuudet yliopistossa helpottuvat. Enää ei tarvitse lähteä hakuvaiheessa rajaamaan itseään kuin vain yhden laajemman tieteenalan alle: kandiohjelmien on tarkoitus olla sidottuna mahdollisimman löyhästi maisteriohjelmiin. Opiskelijalle avataan siis kandidaatintutkinnon pohjalta nykyistä monipuolisemmin mahdollisuuksia! Toteutuuko tämä tulevaisuudessa, onkin toinen asia.

6

Koulutusohjelmien suunnittelemisesta vastaavat johtoryhmät tulevatkin olemaan kovan paikan edessä. Millä tavalla varmistetaan kandidaatin koulutuksen riittäminen laajasti eri maisteriohjelmiin, ja miten maisteriohjelma varmistaa jokaisen opiskelijan riittävän taitotason? Jos tietyt moduulit vaaditaan, missä vaiheessa opiskelijan tulee alkaa niitä jo suorittaa? Tähän kun yhdistää vielä muista yliopistoista tulevien opiskelijoiden osaamisen arvioinnin, tulemme varmasti näkemään maisteriohjelmien seassa sekä hittejä että huteja.

Mistä löydän tietoa muutoksista? Iso osa saamistani kyselyistä kohdistuu juuri sen oman koulutusohjelman kohtaloon. Osa näyttää jatkavan samana nimineen päivineen; osa näyttää katoavan kokonaan. Parhaiten päivittyneimmästä tilanteesta saa selkoa joko Flamman Iso Pyörä -sivustolla tai Facebook-ryhmästä Bio- ja ympäristötieteellisen opintoasiat. Samalla tiedostakaa Symbioosin sekä tiedekuntajärjestö Biosfäärin opintovastaavien velvollisuus ja into vastata kysymyksiinne muutoksista!

Symbiontti 1/ 2016


”Vihollinen” TEKSTI JA KUVA: VALTTERI LEHTO

den arkiympäristöistä löytyvistä materiaaleista.

N

umeron teemalle uskollisena päätin etsiskellä sidontapöydälleni materiaaleja, jotka edes väljästi kuvastaisivat tieteen etenemistä jarruttavia tahoja. Hieman ehkä harmillisestikin aloin ensimmäiseksi pohtia uskontoja. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä nähdäänhän usko ja tiede perinteisesti lähes toistensa vastakohtina. Aiheeseen sen enempää kantaa ottamatta päätin varmistaa oman menolippuni kiirastuleen leikkaamalla rippiraamatustani irti lukunauhan. Mediaa voidaan värittävine näkökulmineen ja klikkauksia hamuavine otsikoineen pitää perustellusti ”tieteen vihollisena”. Itselleni kierrelehtiö on eräänlainen toimittajan virkamerkki, minkä vuoksi työstöön päätyi kierrelehtiön kierteen muodostavaa rautalankaa. Monet katsovat harhaluulojen kumoamisen yhdeksi tieteen tehtävistä. Harhaluuloiset kävelevät foliohatut päissään, joten foliota tarttui myös koukun varrelle. Keltaisen lukunauhan ja mustan kierrelehtiökierteen kontrasti sai minut ajattelemaan ampiaisia. Ampiainen tuntui myös kuvastavan vihollisuutta osuvasti, sillä mielestäni tämä myrkkypistimellä ja varoitusväreillä varustettu otus on kuin itsensä Paholaisen sanansaattaja. Keltaisesta lukunauhasta muodostui perhon runko ja mustasta kierrelangasta muotoilin rungolle mustat raidat. Lanka oli sen verran järeää, että jokainen raita oli muotoiltava erikseen sivuleikkureita ja pihtejä hyödyntäen. Foliosta yritin huonolla menestyksellä taituroida sidokselleni hyönteismäiset siivet. Lukunauha ei millään tahtonut asettua kauniisti koukulle ja kierrelangan työstö oli tuskaa. Folio on taas perhonsidontamateriaaliksi aivan liian haurasta. Lopputulos onkin karmea. Noh, mitäpä muutakaan näistä aineksista olisi voinut odottaa syntyvän. Tyhmät harhaluuloiset…

Maaliskuu 2016

RESEPTI Koukku: Lanka: Runko: Kierre: Siipi: Pää:

Musta lohikoukku, koko 8 Musta 8/0 Keltainen raamatun lukunauha Mustaa kierrelehtiön kierteen lankaa Rytättyä alumiinifoliota Sidontalanka ja kirkas lakka

7

PERHVO

Palstalla perhokalastukselle sydämensä menettänyt symbiontti sitoo perhoja biologian opiskelijoi-


H TEKSTI JA KUVITUS: ANNI VIROLAINEN

PALEORUOKAVALIO

a

a

n ä n ä m n e s palst u ill t

Paleoruokavalio jäljittelee n. 10 000 vuotta sitten eläneiden metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota. Dieetin perustana on ajatus siitä, että ihminen lajina on kehittynyt varsin vähän viimeisten tuhansien vuosien aikana, mutta ravinto sitäkin enemmän. Ihmisen elimistölle ajatellaan parhaiten sopivan ruoka ajalta ennen maatalouden syntyä. Niin sanottuihin uusiin ruokiin, kuten maitotuotteisiin, emme ole ehtineet sopeutua.

Puhtaita raaka-aineita eikä epäilyttäviä lisäaineita. Ei kuulosta lainkaan hullummalta.

SYÖ NÄITÄ

Mutta ongelmiakin löytyy. Ruokavalion noudattamisesta tulee vaikeaa, jos on samalla kasvissyöjä: liha ja kala eivät käy, mutta toisaalta palkokasvitkin ovat pannassa. Myös maitotuotteiden ja viljojen välttely saattaa muotoutua ongelmaksi. Kuinka taata riittävä ravintoaineiden saanti tällä yhdistelmällä?

• liha ja sisäelimet • kala ja muut merenelävät • vihannekset ja juurekset • hedelmät ja marjat • pähkinät ja siemenet • hunaja • sienet • munat • hyönteiset • kasviöljyt

VÄLTÄ NÄITÄ • maitotuotteet • kaikki viljat • palkokasvit • teolliset kasvirasvat • puhdistettu sokeri • lisäaineet • prosessoidut tuotteet

8

Ongelmana nykymaailmassa on prosessoidun ruuan helppo saatavuus ja valmistuksen vaivattomuus: kiireessä ei välttämättä jaksa tai ehdi laittaa terveellistä kotiruokaa, vaan eineksiin turvaudutaan usein. Silloin lautaselle saattaa tupsahtaa yllättävän iso määrä lisäaineita, suolaa, sokeria ja rasvaa. Itse ainakin koen ajatuksen tasolla miellyttävämäksi sen, että tiedän tarkalleen, mitä suuhuni laitan.

Vaikka paleodieetissä on puolensa, on myös sen tieteelinen perusta hatara. Paleodieetin mukaan ihminen ei olisi muuttunut lainkaan tai ainoastaan hyvin vähän kivikaudesta. Ihminen on kuitenkin sopeutunut ja muuttunut valtavasti maailman muuttuessa, miksei siis myös ruuansulatukseltaan ja elintoiminnoiltaan. Esimerkiksi lapsuusiän yli kestävä laktoositoleranssi on osoitus mukautuvuudesta ruokavalioon. Ruuansulatukseen osallistuvien suolistobakteeriemme evoluutio on huomattavasti nopeampaa kuin ihmisten. Kaiken kukkuraksi nykyiset olosuhteet poikkeavat niin voimakkaasti paleoliittisesta ajasta, että täydellisen paleoruokavalion noudattaminen on käytännössä mahdotonta.

Symbiontti 1/ 2016


Mutta kuten sanottu, on kivikautisessa dieetissä puolensakin. Löysin varsin herkullisen kuuloisia reseptejä, joista nyt haluan jakaa kanssanne muutaman. Mukavaa alkukevättä kaikille ja muistakaa helliä itseänne hyvällä ruualla!

Terkuin uusi hallitusemäntänne Anni

BATAATTIRANSKALAISET • 2 bataattia • ½ dl oliiviöljyä • 2-3 tl lempiyrttejäsi, rosmariini ja timjami ovat hyviä • suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Valmistus Leikkaa bataatit (kuorineen tai ilman) reiluiksi suikaleiksi. Halutessasi rapeampia ranuja, kannattaa suikaleet laittaa puoleksi tunniksi veteen likoamaan, jolloin enin tärkkelys huuhtoutuu veteen. Laita uuni lämpenemään 250 °C. Kuivaa bataattisuikaleet ja laita tilavaan kulhoon. Lisää öljy sekä mausteet ja sekoita hyvin. Levitä bataatit leivinpaperin päälle pellille yhteen kerrokseen, jotta paistotulos on tasainen. Paista n. 20-25 minuuttia, tai kunnes ranut ovat rapeutuneet ja ruskistuneet kauniisti.

GUACAMOLE • 3 isohkoa avokadoa • 1 kypsä tomaatti • ½ sipuli • puolikkaan sitruunan tai kokonaisen limen mehu • rouhittua mustapippuria • 1-2 valkosipulinkynttä maun mukaan

Valmistus Halkaise avokadot ja poista hedelmäliha kuorista esim. lusikalla. Murskaa avokadot haarukalla tilavassa astiassa. Leikkaa sipuli ja tomaatti pieniksi kuutioiksi ja sekoita avokadon kanssa. Purista sitruunan tai limen mehu sekä murskaa valkosipulin kynsi ja lisää avokadotahnan sekaan. Mausta maun mukaan mustapippurilla.

KUIVAHEDELMÄPALAT • 2,5 dl kuivattuja taateleita • 2,5 dl manteleita • 2,5 dl kuivattuja karpaloita

Valmistus Laita uuni lämpenemään 225 °C. Levitä mantelit uunipellille ja paahda uunissa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kaikki aineet tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa yhtenäiseksi massaksi. Vuoraa pelti leivinpaperilla. Levitä massa paperin päälle ja muotoile siitä neliön muotoinen levy. Aseta levyn päälle toinen leivinpaperi ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi. Leikkaa jähmettynyt levy paloiksi ja pakkaa mukaan luentoevääksi esimerkiksi leivinpaperiin käärittynä.

Maaliskuu 2016

9


AAOS

Öyhötyksen anatomia TEKSTI: MARI TOLONEN, KUVITUS: MELINA MARKKANEN

Mölyapinat (Alouatta) ovat Keski- ja Etelä-Amerikassa elävä, kierteishäntäapinoihin kuuluva suku. Suurin osa suvun reilusta paristakymmenestä edustajasta on kuulu voimakkaista ja suvulle ominaisista karjahduksistaan, jotka kuuluvat maaeläinten tuottamista suurimpiin desibelimäärältään. Salaisuus mökän mahtavuuteen piilee pääasiassa mölyapinan kallon uumenissa ja alapuolella, vaikka vaikuttavia ovat kyllä myös sen äänihuulet, jotka voivat olla aikuisella urosapinalla yli tuplasti ihmisuroon äänihuulten pituiset. Tämän vuoksi aivan keskiverron apinauroksen tuottama örinä saisi mataluudellaan kunnioitetuimmatkin black metal –vokalistit kalpenemaan. Mölyapinan kieliluu, os hyoideum, on huomiota herättävin osa sen äänentuottokoneistoa, joka vastaa äänen hurjista voimakkuuksista. Mölyapinan järeän mandibulan taakse piiloutuva kieliluu on suurikokoinen ja ontto. Sen kumminkin puolin sijaitsevat ilmapussit, jotka tuovat ilmalle lisää kaikupohjaa. Kieliluun on spekuloitu toimivan ainakin resonaattorina, joka alkaa värähtelemään, kun äänihuulten läpi tulevat ääniaallot saavuttavat sen. Kieliluu toimii siis hieman samalla lailla kuin pullo, johon puhaltaessa voi muodostaa säveliä. Lisäpainetta ilmalle ja siten lisävoimakkuutta äänelle tuovat mölyapinan ahtaat, rustoiset ja luiset ilmatiet kurkusta suuhun asti. Mahtavalla äänentuotolla on tutkittu olevan tärkeä rooli ainakin urosapinoiden välisessä kilpailussa. Samalla kovaäänisyys aiheuttaa kuitenkin mielenkiintoisen evolutiivisen trade-offin. Joillakin mölyapinalajeilla kuhunkin laumaan mahtuu vain yksi lisääntyvä uros kerrallaan. Tällöin isosta ruumiinkoosta – tai ainakin ison esittämisestä kovaa mökää tuottamalla – on hyötyä lisääntymistä ajatellen. Tällaisilla mölyapinalajeilla ollaan tavattukin suurimmat kieliluut ja voimakkaimmat äänet koko Alouatta –suvusta. Koska äänentuotantoon kuluu niin paljon energiaa, näiden lajien kivekset jäävät kuitenkin pieniksi. Ne ovat paljon pienempiä kuin sellaisilla lajeilla, joiden kieliluut ovat pienemmät ja jotka joutuvat useamman uroksen laumassa kohtamaan mahdollisesti ns. spermakilpailua. Mölyapinaurokset joutuvat siis valitsemaan kovan äänen tai kilpailukykyisen siittiötuotannon välillä. Nykyihmisten (Homo sapiens) joukossa levinneisyyttään ovat lähiaikoina kasvattaneet ns. öyhöttäjät (vrt. hompanssit), jotka voi tunnistaa mm. erilaisista suomileijona-kuvioisista asusteista, Karjala-lippiksestä, suvakki –sanan jatkuvasta toistamisesta tai aktiivisuudesta Hommaforumilla. Öyhöttäjät pysyvät usein omissa oloissaan, koska se hyödyntää tyypillisessä kommunikoinnissaan (öyhötys) Internetiä, mutta pienikokoisia laumoja voi aika ajoin nähdä esimerkiksi Rajat kiinni –mielen-

10

osoituksissa. Mielenkiintoinen mutta tähän asti epäselvä seikka on se, miksi öyhöttäjät ovat omanneet itselleen mölyapinoille tyypillisen kommunikointitavan. Kyseessä voi olla juuri fitnessin lisääminen tai myös saman lajin edustajilta tai pedoilta puolustautuminen, joita on myös arveltu osasyyksi mölyapinoiden äänentuottoon. Mölyapinoista eroten öyhöttäjät tosin harvoin palvelevat mitään em. tarkoitusperistä. Joka tapauksessa niiden kommunikaatiossa on päällisin puolin paljon samaa: ääntely on yksitoikkoista ja enimmäkseen täysin mielikuvituksetonta (tämä tosin lienee loukkaus mölyapinoita kohtaan). Öyhötyksen tarkoitusperien lisäksi kiinnostava tulevaisuuden tutkimusala voisi olla kommunikaatiotavan aiheuttamat mahdolliset trade-offit yksilöiden potenssissa.

Lähteet: Kowalewski, M. M., Garber, P. A., Cortés-Ortiz, L., Urbani, B. & Youlatos, D. (2015): ”Howler Monkeys: Adaptive radiation, systematics, and morphology.”. Dunn, J. C. et al. (2015): ”Evolutionary TradeOff between Vocal Tract and Testes Dimensions in Howler Monkeys.”, Curr. Biol. 25: 2839–2844.

Symbiontti 1/ 2016


Hallitus esittäytyy TEKSTI: VALTTERI LEHTO & HALLITUS 2016, KUVITUS: HALLITUS 2016 & JASMIN KEMPPINEN

Hallitus on rakkaan ainejärjestömme sydän ja aivot. Tämän vuoksi onkin vähintään oikeutettua, että hallituksen jäsenet esitellään myös ainejärjestömme ääntä kannattelevan lehtemme sivuilla. Keitä ovat nämä mystiset arjen sankarit, joka epäitsekkäästi omaa aikaansa uhraten antavat meille muille mahdollisuuden juhlia ja rallata? Lähestyimme hallituksen jäseniä pienellä ”jatka lauseita” -henkisellä kyselyllä. Lisäksi pyysimme heistä jokaista lähettämään itsestään selfien, jotta kasvot, nimet ja tehtävät tulisivat meille kaikille tutuiksi. Tässä he siis ovat: Symbioosin tukipilarit vuodelle 2016!

Hallituksen jäsenill e lähetetty kysel y: Koko nimeni on... Koen kotipaikkakunnakseni... Opiskelen biologiaa, koska... Arvioin oman fitness-arvoni olevan noin... Oudoin huoneestani löytyvä esine lienee... Silloin kadutti, kun... Kolmikosta Lemmy Kilmister, David Bowie, Alan Rickman minulle tärkein oli... Herään Mikael Segerstrålen ja Jukka T. Lehtosen välistä. Jaloissani on kahluuhousut ja naamaani on maalattu kasvoväreillä Afrikan valtioiden lippuja. Illalla...

Maaliskuu 2016

11


Matti Leponiemi Puheenjohtaja

Ella von Weissenberg Varapuheenjohtaja

…Matti Jouko Johannes Leponiemi. …Vantaan. …evoluutio on niin cool. Ja eläimet. …0. Tieteelliset (ja muut) sankaritekoni olkoot tuotokseni maailmalle. …kisuradio. …ostin Koronan Unicafesta paninin. Miksi!? :( …varmaankin Bowie. Mikään suuri fani en kuitenkaan ole. …taisi ovela suunnitelmani onnistua, vaikka en siitä mitään muistakaan ja asusteista päätellen mutkia on tullut matkaan. Mutta jonkun piti saada nuo jäbät vastaamaan opiskelijoiden sähköposteihin.

…Ella Wilhelmina von Weissenberg. …Espoon. En ole koskaan asunut missään muualla. …mitäs muutakaan? Bilsa on yläasteelta asti ollut se ykkösjuttu. Evoluutio on siistiä. Eläimet on siistejä. Kaikki on siistiä! …<1. …Jallu-lehti vuodelta 1961. En ihan muista miten se on meille päätynyt, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin se kansikuvan täti vois yhtä hyvin poseerata jossain Seurassa. …erehdyin raottamaan kertsin sohvan patjaa etsiessäni kadonnutta kynää… O_________________O …no ei kyllä kukaan itse asiassa. Mut kyl Alan Rickmanin kuolema sykähdytti sit lopulta, kun liikutus tarttui facebookpäivitysten kautta kuin virus. En ole edes katsonut kaikkia Pottereita. …taisin olla Lammin biologisella asemalla potkuhaaveilemassa sudenkorennon toukkia, kun biotieteiden laitoksen tyypit tuli siinä keskellä kesää pyytää mua messiin niiden afrikkateemaisiin pikkujouluihin. En sit ees ehtiny riisua kahluuhousujakaan, kun Jukka T. ja Mikael alko heti pitää mulle jotai Afrikkakäännytystä. Ne maalas mun naamaan täytee noit lippuja ja tarjos mulle jotai Madagaskarin rommia. Oli nii kauheet pirskeet et join itteni sit näköjää heti sammuksiin siitä rommista (ennemmin aivovaurio kuin aivopesu) kunnes sit heräsin niiden välistä ku ne oli jääny siihen kinastelemaan, koska Jukka T. oli maalannu Kenian lipun huonosti ja se oli Mikaelin lemppari. Juttu jatkui niin, että juoksin karkuun heti kun silmä vältti. Eteisestä päästyäni kuitenkin kompastuin niihin hemmetin kahluuhousuihin. Lennon kaari oli yllättävän pitkä ja olin jo putoamassa Pääjärveen asti, kunnes heräsin oikeasti jonku teekkarin vierestä...

12

Symbiontti 1/ 2016


Maria Reiman Sihteeri

Alexandra Zakharova Rahastonhoitaja

…Maria Onerva Reiman. …kulttuuripääkaupunkimme Turun. Varför Paris, vi har ju Åbo. …oon too school for cool. Ja kosk haluun ratkasta maailman nälkäongelman, no biggie. …tiiän vaan fatness-arvoni. …Lucian kruunu. Ostin sen pari vuotta sitten, koska hattuhylly näytti tyhjältä. En oo kyllä koskaan ollut Luciana enkä ees kulkueessa, mutta salaa se on mun vuoden lempparipäivä. …tajusin ettei Helsingistä löydy mun lemppari-irtokarkkeja. Sellaisia vaaleanpunaisia sydämenmuotoisia kovia karkkeja, joissa lukee kaikkea imelää, kuten ”LUV ME” ja ”XOXO”. Parasta on, jos laittaa sellasen suuhun Lätkäliiga-salmiakin kanssa. Se kombo on TRUE LUV. …Alan Rickman. Always. …taisi olla legendaarisen vekkulia. Ei ehkä kauheesti muistikuvia, mutten kadu mitään!

…Alexandra. …Keravan. …bog bodies, Richard Dawkins ja rakas rämä elämä. …ykkönen eli läpäisty, so no problem. …alumiininen käsivatkain Neuvostoliiton ajoilta. …ensimmäinen kilpikonnani karkasi kesämökillä. Kadutti myös silloin, kun toinen kilpikonnani sairastui ja kuoli. Vanhemmat eivät ostaneet minulle enempää kilpikonnia. …Lemmy Kilmister. …taisin osallistua laboratoriotyöhön aiheesta Huumeiden vaikutus synaptiseen toimintaan, jonka päätteeksi kuvittelimme olevamme Kenian tutkimusasemalla.

Maaliskuu 2016

13


Rasmus Huotari Kirjanpitäjä

Joni Ollonen Symbiontin päätoimittaja

…Rasmus Santtu Aleksi Huotari. …Helsingin ja Tampereen. …kaikki elävät otukset bakuista rapuihin on kauheen jänniä ja kivoja. Ja kaikenlaiset pikku biomolekyylit ynnä muut kanssa. …Luria-maljalla iloisesti kasvavan E. coli-pesäkkeen luokkaa. …syfiliksen, papilloomaviruksen ja MRSA:n kimppakiva (koska pehmopöpöt <3) …varta vasten heräsin aikaisin mennäkseni luennolle ja sitten nukuin suuren osan luennosta. Tarinan opetus: kannattaa vaan suosiolla jäädä aamulla kotiin nukkumaan. …Alan Rickman …taisimme luoda ”Kenttäkurssilla kännissä – Gotta catch ’em all”-edition kiertämällä kaikki biologiset asemat ottaen mm. kala- ja pohjaeläinnäytteitä kahlaamalla fysiologisia tutkimuksia varten ja lopuksi päädyimme Madagaskarille paikalliseen urapalvelutapahtumaan osana ammattikuvakurssia.

…Joni Sampsa Olavi Ollonen. …Helsingin, oikeastaan minkä tahansa muun alueen kuin Nakkilan ja Espoon. …mielenkiintoista ja mielekästä sekä tarjoaa mahdollisuuden vastata kysymyksiin, jotka oikeasti allekirjoittanutta kiinnostavat. Puhumattakaan mahdollisuudesta tutkia luontoa sekä labrassa että itse luonnossa. Lyhyesti ilmaistuna, opiskelen biologiaa sillä siitä minä nautin! Toisaalta bilsalle päätymiseen ovat saattaneet vaikuttaa IBO:n valmennuskurssi Tuomas Aivelon johdolla ja erään Juha Voipion abeille pitämä esittelykierros Viikissä. …nolla, sillä tämä arvo koostuu lisääntyvien jälkeläisten määrästä. Näitä tietääkseni (ja myöntäänkseni) on nolla. …SvNK:n hyönteiskaappi kokoelmineen. …tajusin että lapsena pokemonien sijaan olisin voinut opetella hämähäkkien tai kovakuoriaisten tunnistamista. …toki Alan. Hans Gruber on kuitenkin hyvin toimiva toimintaelokuvan pahis. …taisi tulla kalarallattua.

14

Symbiontti 1/ 2016


Liina Laukkanen Tiedottaja

Anni Virolainen Hallitusemäntä

…Liina Lotta Laukkanen. …Helsinki! …on kiinnostavaa päästä lähelle sitä, mistä elävät asiat koostuu ja miten maailma toimii. …arvioimaton. Pitäähän jotain jättää mielikuvituksen varaan …Pinkit puputossut. Ne on ihan parhaat! …unohdin sateenvarjon kotiin. Ne kaikki sateiset kerrat tänä talvena. Aina se kaduttaa, myös tänään. Olen hyvin mukavuudenhaluinen biologi. Voihan sitä sadetta aina romantisoida, mutta mun taiteellisuus kyllä tyssää, kun tarpoo lätäköissä ja sade sumentaa silmät. …Alan Rickman? Nyt ei ihan osuta mun idoliporukkaan, Bowien uraa arvostan kyllä suuresti, mutta Rickman on tullut leffojen kautta tutummaksi. Muutenkin mulle on ehkä tyypillisempää ylistää työn tuloksia (esim. upeaa leffaa tai biisiä) kuin ihmisiä niiden takana, vaikka arvostankin heidän nerokkuuttaan. …taisi olla villi meno. Luultavasti heille paljastui, miten heikosti tunnistan ylipäätään eri maiden lippuja ja skeptinen suhtautumiseni kahluuhousuihin, ja siitä kauhistuneina he halusivat kartuttaa yleissivistystäni ja karistaa ennakkoluuloni, koska kahluuhousuthan ovat parasta ikinä! He eivät ehkä ottaneet huomioon, että lippujen kuvia on vaikea lukea omasta naamasta...

…Anni Inkeri Virolainen. …Helsingin, vaikka en syntyperäinen olekaan. Aika ernuksi koin itseni jo siellä Hämeen korvessa asuessani... …olen luikero ja soluttauduin ovelasti Viikkiin. (En siis ole virallisesti biologi. Hups.) …noin 1, sillä pärjää. …pastellivärinen, kirjava, karvainen, pattereiden voimalla liikkuva ja ääntelevä marsu. Älä kysy. …vanhuus iski, rastinpito kostautui ja BD-pelin jatkot meni sivu suun. NYYH! …Alan, nimenomaan Kalkaroksena. Potterit oli tärkeä kulmakivi pikku-Annin elämässä johdattamassa kohti jännempää elokuvatuotantoa. …taisi olla bileet. Salapoliisinvaistoni kertoo, että nyt on tullut nautittua vähän jotain muutakin kuin se vesilasillinen. Onkohan Ville taas ollut boolimestarina? Kuulostaa kyllä kaikin puolin onnistuneelta illalta. Mutta hitto, kai me nyt sentään vihdoin oltiin siellä putkassa?

Maaliskuu 2016

15


Isabella Palorinne Hallitusisäntä

Emilia Piki Shokkelomestari

…Isabella ”Isse” ”Isku” ”Ibe” Natalie Palorinne. …jonkin seuraavista: Ojakkala, Constanta, Kuopio, Sukeva, Sotkamo, Lempäälä, Somerniemi, Antskog, Inkoo, Lohja, Virkkala tai Helsinki. Myöskin Hanko tai Vehmersalmi kelpaisivat, vaikka niissä en asunutkaan. …en päässyt eläinlääkikseen. Ehhehh, no ei vaiskaa, mä nyt vaan en haluu töitä tulevaisuudessa! …jotain nollan ja sadan välillä, riippuen siitä puhutaanko tässä nyt biologiaa vai somea? ... CrossTraineri, joka oli ehkä hieman harkitsematon heräteostos… Tilaahan se vie, mutta prskule kun halvalla sain! …tankkasin setäni bensa-autoon dieseliä. …Lemmy. …taisi lykästää.

…Emilia Ellen Piki. …Hausjärven perämetsät mistä oon lähtösin tai sitten Porvoo …koitin ja voitin eli pääsin sisään! Mielestäni kiinnostavin koulutusohjelma Helsingin yliopistossa …5e. Sillähän sais jo viis euron juustoa tai melkein kaksi kouluruokaa …7 kastanjaa yöpöydällä. Ostin koska olivat nättejä ja halpoja …ohi :D …Lemmy Kilmister …taisi olla juhannus. Tai vappu. Muttei tämän vuoden, koska Shokkelo!

16

Symbiontti 1/ 2016


Pauliina Saarman Ympäristövastaava

Julia Palorinne Peli- ja kilpailuvastaava

…Pauliina Laura Maria Saarman. …Tampereen Pispalan …pärähdin vedenalaiseen maailmaan ihan totaalisesti sukellushommissa 2010 …42 …Sigmund Freud. …en uskaltanut laulaa karaokessa My heart will go on. …David Bowie. …taisi olla hauskaa! Tunnen tosi huonosti kansalllisia lippuja niin on heti aamusta hyvää arvuuteltavaa.

…Julia Charlotta Palorinne. …Kuopion. …luonto-ohjelmat oli kivoja lapsena ja haluan pelastaa maailman. …0, päätellen siitä, että jälkeläislukuni on 0. …Gene Simmonsin "verinen" pyyhe. …pienenä fuksina heräsin VV-Lammilta ilman minkäänlaista muistikuvaa edellisillasta… …tietenkin Lemmy, Motörhead rocks! …taisi olla Symbioosin laitoksen kanssa yhteistyössä järjestämä Afrikka-seminaari, jonka Kasvis-jatkoilla lummeallasta hieman kokeiltiin. Tämä täytyi tosin valvontakameroiden vuoksi tehdä lippuihin naamioituneena, ja lummealtaan huhuttuihin tappajabakteereihinkin varauduttiin asianmukaisesti.

Maaliskuu 2016

17


Kuinkas sitten kävikään... TEKSTI: MIKKO JALO, KUVITUS: KOULUTUSLUPAUS-KAMPANJA, SARI GUSTAFSSON, LAURA KOTILA JA SAKARI PIIPPO

Ennen vaaleja poliitikot lupasivat suojella koulutusta lisäleikkauksilta. Nyt yliopistoja uhkaavat ennätyssäästöt. Symbiontti kokosi yhteen kuohuttavimmat koulutusuutiset viimeisen vuoden ajalta.

Kevät 2015 Nykyisten hallituspuolueiden puheenjohtajista Aleksander Stubb (kok.) ja Juha Sipilä (kesk.) poseerasivat ennen vaaleja Koulutuslupaus-kampanjan kuvissa käsissään kyltit, joissa luki: ”Koulutuksesta ei leikata”. Myös vaalien jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriksi valittu Sanni Grahn-Laasonen lausui vielä vappupuheessaan: ”Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta.”

15.8. Syken ja Luken fuusio perutaan, säästöt jäävät voimaan

27.5. Hallitusohjelma julkistetaan: koulutukseen yli miljardin euron leikkaukset

Hallitusohjelmassa päätettiin leikata valtion opetus-, kulttuuri- ja tiedemenoista yhteensä 1 155 miljoona euroa vuosina 2016–2018. Opetusalan ammattijärjestö OAJ arvioi myöhemmin syksyllä leikkausten kokonaissuuruuden olevan kolme miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Hallitusohjelmassa määritettiin myös Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoja koskeva erityinen leikkaus: apteekkikompensaatioiden poisto. Tähän asti nämä yliopistot olivat saaneet osan perusrahoituksestaan apteekkitoiminnan harjoittamisesta johtuvien kulujen korvauksena. Hallitusta arvosteltiin siitä, että se leikkaa

18

erityisesti juuri Suomen parhaimpiin korkeakouluihin kuuluvalta Helsingin yliopistolta. Lisäksi päätettiin leikata tutkimusrahoitusta jakavalta Suomen Akatemian avustusvaltuuksia 10 miljoonalla eurolla. Hallitusohjelman julkistuksen tiedostustilaisuudessa Alexander Stubb esitteli yliopistoihin suunnitteilla ollutta kesälukukautta sanomalla: "Jos aikoinaan professorilla oli kolme syytä olla professori – kesä-, heinä- ja elokuu – niin jatkossa näin ei enää ole." Suomen Professoriliitto huomautti, että professorien työaika on satoja tunteja pidempi kuin työntekijöillä yleensä.

Kevään hallitusohjelmassa esitettiin kahden tutkimuslaitoksen, Suomen Ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen, yhdistämistä. Fuusiohanke peruttiin elokuussa 2015, mutta yhdistymisestä kaavaillut säästötavoitteet jäivät voimaan. Syken pääjohtaja Lea Kauppi kommentoi uutta kahden miljoonan euron säästötavoitteita seuraavasti: "Nyt on mietittävä, että mitä jätetään tekemättä. Täytyy sitten ajatella niin, että jotkut asiat yhteiskunnassa ovat vähemmän tärkeitä ja niitä ei sitten enää tehdä."

Symbiontti 1/ 2016


16.9. Helsingin yliopisto ilmoittaa aloittavansa yt-neuvottelut

Neuvottelujen tavoitteena olisi vähentää 1 200 henkilöä. Rehtori Jukka Kolan mukaan syynä ovat Helsingin yliopistoon kohdistuvat leikkaukset. Voimaan astui voimaan myös rekrytointikielto, joka esti uusien työntekijöiden palkkaamisen yliopistoon ytneuvottelujen aikana.

15.9. Hallitukselle välikysymys koulutusleikkauksista SDP, Vihreät, RKP ja Vasemmistoliitto esittivät hallitukselle välikysymyksen koulutusleikkauksista: "-- Miksi hallitus on vaarantanut tulevan kasvun leikkaamalla koulutuksesta ja tutkimuksesta -- Hallitus haluaa Suomesta 'koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaan'. Kuinka tämä tehdään, kun

hallitus leikkaa pysyvästi koulutukselta ja tutkimukselta kolme miljardia euroa vaalikauden loppuun mennessä --" Välikysymyksen esityksen jälkeen eduskunta äänesti hallituksen luottamuksesta. Hallitus säilytti luottamuksen äänin 104–60.

31.8. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) puhetta häiritään yliopiston avajaisissa Pääministeri Sipilän (kesk.) puhetta Helsingin yliopiston avajaisissa seurannut yleisö häiritsi puhetta huutamalla katsomosta "koulutuskusetus". Puheessaan pääministeri sanoi muun muassa: "Pienemmillä resursseilla on

jatkossa pystyttävä enempään ja parempaan. Monesti pienemmällä rahalla saa enemmän vaikuttavuutta. Omista kokemuksistani tiedän, että niukkuus luo myös luovuutta. Tämä on pitkälle asennekysymys."

25.8. Jaakko Hämeen-Anttila eroaa virastaan Helsingin yliopistosta Kansainvälisesti arvostettu arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila luopui syksyllä virastaan Helsingin yliopistossa ja kertoi siirtyvänsä Edinburghin yliopistoon. Eroamispäätöstä vauhdittivat Hämeen-Anttilan mukaan hallituksen tieteeseen kohdistuvat leikkaukset.

Maaliskuu 2016

19


18.–25.9. Yliopistovaltaus Yli kolmensadan hengen joukko Helsingin yliopiston opiskelijoita valtasi yliopiston Porthania-rakennuksen Helsingin keskustassa vastalauseena koulutusleikkauksille.

28.9. Hallitus julkistaa kärkihankkeet

Syyskuussa hallitus julkaisi kärkihankkeensa, joista kuusi luokiteltiin Koulutus ja osaaminen -kohdan alle. Kärkihankkeiden tiimoilta koulutukseen annettiin 300 miljoonaa euroa "lisärahaa". Arvostelijat huomauttivat, että vaikka kärkihankkeen lisärahat vähennettäisiin hallitusohjelman säästötavoitteista, tulisi koulutukseen edel-

leen 855 miljoonan euron leikkaukset seuraavan kolmen vuoden aikana. Kärkihankkeiden 300 miljoona euroa suunnattiin muun muassa "korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyöhön innovaatioiden kaupallistamiseksi".

27.10. Opetus- ja kulttuuriministeri lähettää yliopistojen johdolle avoimen kirjeen Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ojensi korkeakoulujen johtoa avoimella kirjeellä. Kirjeessään Grahn-Laasonen kertoo, että ennen nykyistä huonoa taloudellista tilannetta yliopistojen rahoitusta lisättiin ja kysyy: "Kävikö meille niin, että oletimme tieteen tason ja vaikuttavuuden kohenevan tasatahtia voimavarojen lisääntymisen kanssa?" Ministeri sanoo kirjeessään, että vaikka resursseja leikataan, on korkeakouluista saatava laadukkaampia, kansainvä-

20

lisempiä, tehokkaampia ja luovempia. Tekstissään Grahn-Laasonen on korvannut sanan "lakkauttaminen" termillä "poisvalinta". Hän lupaa tukea korkeakouluja eri toimipisteiden poisvalinnoissa. Kirje keräsi paljon kritiikkiä. Monet tutkijat ja oppositiopoliitikot tyrmistyivät Grahn-Laasosen "paimenkirjeestä" ja kokivat sen osoittavan huonoa ymmärrystä yliopistojen nykytilanteesta.

Symbiontti 1/ 2016


?

Vuodenvaihde 2015–2016: Yliopisto aloittaa säästötoimenpiteet

Loppuvuodesta 2015 ja vuoden 2016 alussa Helsingin yliopisto ilmoitti lukuisista säästötoimenpiteistä, jotka ovat todennäköisesti vasta alkua. Suomalaisen yliopiston historian suurimpien yt-neuvottelujen tuloksena 980 työsuhdetta päättyy. Yliopiston kirjasto lakkauttaa lehtien tilauksia. Opiskelijatulostus muuttuu maksulliseksi. Kursseja lopetetaan. Yliopisto kertoo etsivänsä säästöjä myös tilakustannuksista.

15.12. Leikkaukset sinetöitiin Eduskunnassa Hallituksen leikkaustavoitteet menivät eduskunnan äänestyksessä läpi.

2.12. Pääministeri puhui ”kaikenmaailman dosenteista”

17.11. Yliopistoväki lyttää ministerin kirjeen Marraskuun manifestissa

Marraskuussa Helsingin yliopiston sivuilla julkaistiin Marraskuun manifesti, jossa vedottiin hallitukseen, jotta se peruisi yliopistoille suunnitellut "pysyvästi vaurioittavat" leikkaukset. Manifestissa arvosteltiin kovasanaisesti opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen yliopistojen johdolle lokakuussa lähettämää avointa kirjettä.

Maaliskuu 2016

Pääministeri Juha Sipilä kommentoi Ylen A-Studio-ohjelmassa talousaiheiden ympärillä käytyä keskustelua seuraavasti: "Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä." Arvostelijat pitivät kommenttia loukkaavana ja vähättelevänä. Hallitusta syytettiin sivistysvihamielisyydestä.

Manifestin allekirjoitti kahdeksankymmentä Suomen tiede- ja yliopistokentän huippua Helsingin yliopiston rehtorista ja kanslerista fyysikko Syksy Räsäseen. Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta allekirjoittajien joukossa olivat ainakin Ilkka Hanski, Dennis Bamford, Kai Kaila ja Yrjö Helariutta.

21


Elokuvien tieteellinen arviointi TEKSTI: TAPANI KOPPINEN, KUVITUS: MELINA MARKKANEN

"I'm a filmmaker, not a scientist." — Roland Emmerich

E

lokuvateollisuus on maailman suurimpia luovia teollisuuksia, ja sillä on suurempi vaikutus jokapäiväisiin ajatuksiimme ja tekoihimme kuin useimmat tajuavat. Luovuudessaan ja tuottojennälässään elokuvien tekijät jättävät välillä tieteen tosiasiat huomioimatta. Pahimmillaan he opettavat täysin vääriä asioita ihmisille. Joskus on melkeinpä suotavaa että murhatrillerin ohjaaja jättää kuvaamatta murhapaikalta löydetyn DNA:n käsittelyn kaikki vaiheet. Mutta jos yleisön lempipoliisi, ensimmäistä todellista tapaustaan hoitava reipas etsivä, laittaakin labratakin päälle hoitaakseen rikollisen täydellisen tunnistuksen yhdessä iltapäivässä, kyseessä on ongelma. On siis aika tieteelliselle tarkkuudelle, ja mikäs sen tieteellisempää kuin viime vuoden suurimpien elokuvien epätarkkuuksille valittaminen. Seuraavat elokuvat onnistuivat viime vuonna parhaiten kansan harhaanjohdattamisessa ja poliitikkojen mahdottomien vaatimusten yliopistoille lisäämisessä.

kutistuu puvun avulla elektroneja, ytimiä, ja jopa kvarkkeja pienemmäksi. Puvussa olevan henkilön massa ei muutu, joten Scott on kutistettuna supervahva. Hänen kohdistama paine lattiaan olisi kuitenkin mieletön, ja hän vajoaisi maankuoren läpi heti kutistuessaan. Puhumattakaan aivan liian pienestä jäähtymispinta-alasta, jonka ansiosta Scott kiehuisi hyvin nopeasti. Biotieteilijälle isoimmat ongelmat esiintyvät kuitenkin jo elokuvan nimessä. Hank Pym kehitti ilmeisesti yksin eläkkeellä ollessaan korvan taakse kiinnitettävän laitteen joka syntetisoi ihmisen ajatuksien tahtiin muurahaisia käskyttäviä feromoneja. Tämän avulla hän hallitsee ilmeisesti kaikkia eri muurahaislajeja, aivokemian eroista huolimatta, ja hänen monimutkaisimmatkin käskyt aiheuttavat välittömän toiminnan muurahaisissa. Ja mitäköhän viranomaisetkin pitäisivät Hankin tyylistä antaa pesällisen luotimuurahaisia oleskella tontillaan vapaasti.

ANTMAN Antmanin juoni pyörii tiedemies Hank Pymin kehittämän superpuvun ympärillä. Pukuun pukeutunut ihminen voi napin painalluksella kutistaa itsensä muurahaisen kokoiseksi, ja halutessaan paljon pienemmäksi, subatomiselle tasolle saakka. Puku toimii kutistamalla elektronien ja ytimen välistä etäisyyttä kaikissa ruumiin atomeissa, joka on hyvin paradoksaalista kun elokuvan lopussa päähenkilö Scott

22

STAR WARS: THE FORCE AWAKENS Kyseessä on kuitenkin kaikkien tuntema Star Wars, joten jätän väliin ilmiselvimmistä asioista valittamisen (äänet avaruudessa, yhden biomin planeetat, hyperajo ja mahdottomat välimatkat, kuolemantähden toimintaperiaate, Voiman fysiikan ja etenkin sitä jotenki ohjaavat

Symbiontti 1/ 2016


mido-chlorianit, avaruushävittäjät lentää ihan niinkuin normaalit ilmakehässä lentävät hävittäjät, ja siis miten ihmeessä valosapeli pysyy tietyn pituisena eikä siitä lopu akku heti, ja ootteko koskaa nähny ketään leijuvan painottomana niis leffois vaik ne on melkee koko ajan planeettojen välisessä avaruudessa ja…). Uusimman leffan paha First Order on onnistunut kaivertamaan kokonaisen planeetan tyhjäksi, ja rakentamaan siitä superaseen joka kykenee imemään läheisen auringon energian itseensä (räjähtämättä itse), ja ampumaan jättimäisiä planeetan-räjäyttäviä säteitä galaksin halki. Nämä säteet liikkuvat ilmeisesti nopean suihkarin nopeudella, mutta siirtyvät aurinkokunnasta toiseen silmänräpäyksessä. Hyväksyisin nämä asiat jollei “Starkiller Base” edustaisi kirjoittamisen laiskuutta sekä tieteellisellä epätarkkuudellaan, että kopioimalla suoraan vanhojen Star Wars-elokuvien juonesta. Hävetkää.

JURASSIC WORLD Noniin. Kyseessä on elokuva jossa maailman parhaat geneetikot keräävät yli kymmeniä miljoonia vuosia vanhaa DNA:ta (priimakunnossa) hyttysten (jotka ovat jotenkin päätyneet kaikille dinosaurusten ajanjaksoille ja säilyneet meripihkassa kaikissa maanosissa - elokuvassa näytetty hyttyslaji on nykyään elävä toxorrynchites rutilus, joka ei edes ime verta) imemästä verestä (priimakunnossa, ja kaiken lisäksi hyttyset ovat sattuneet imemään joka ikisen suositun dinosauruksen verta - mukaanlukien meressä asuvien mosasauruksien). Tästä DNAsta tiedemiehet kasvattavat suoraan ilman väliemoa munista täysin höyhenettömiä, joskus järjettömän kokoisia “dinosauruksia”, lisäten tuosta vain dinoille uusia ominaisuuksia, kuten infrapunanäön ja maastoutumiskyvyn. Eli jalat oikein tukevasti maassa.

INSIDE OUT Pixarin paras yritys viime vuodelta sukelsi mielen syövereihin, ja teki outoja yleistyksiä ihmisajattelun olemuksesta. Ihan niinkuin meidän mieltä hallitsisi vain viisi perustunnetta ja.. Ai ihmisiltä on laskettu viisi perustunnetta jotka ovat biologisesti samanlaisia kaikissa ihmiskulttuureissa (näihin lasketaan mukaan yleensä myös yllätys)? Ja nämä suodattavat ja muuttavat muistojamme vallitsevan tunteen mukaan? Inside Out oli elokuvien tieteellisen tarkkuuden yllättävä mestari viime vuonna. Tämä pääosin lapsille suunnattu animaatio uskalsi käyttää tieteellisiä teorioita ja tutkimuksia, eikä aliarvioinut ihmisiä missään juonen käännöksessään. Elokuva menestyi erinomaisesti, ja tämän soisi inspiroivan tuleviakin elokuvia kohtelemaan yleisöään kunnioittavammin, ja kääntyvän tieteen valoisalle puolelle.

“I foresee no possibility of venturing into themes showing a closer view of reality for a long time to come. The public itself will not have it. What it wants is a gun and a girl.” ― D.W. Griffith

Maaliskuu 2016

23


TEKSTI: RASMUS HUOTARI & JULIA PALORINNE

Klikkiotsikoita ja väärintulkintaa – harhaanjohtava tiedeuutisointi mediassa

N

ykyään medialla ja sen välittämillä uutisilla on entistä suurempi rooli uuden tiedon levittämisessä. Varsinkin sanoma- ja iltapäivälehtien nettiuutiset saavuttavat ihmiset nopeasti ja ne leviävät sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Näin uutisista ja nettiartikkeleista on tullut entistä merkityksellisempi kanava myös tieteen saavutusten sekä uusien tutkimustulosten välittämisessä myös Nature- ja Sciencelehtiä lukemattomalle kansalle. Nykyisellä internet-aikakaudella median tehtävä vaikuttaa ainakin osittain kuitenkin muuttuneen tiedonvälityksestä klikkausten ja mainostulojen kalasteluksi. Suuri osa eri lehtien uutisista on varustettu ns. klikkiotsikolla joka ei kerro sisällöstä oikeasti juuri mitään vaan pakottaa avaamaan uutisjutun, jotta lukija saa tietää mistä on kysymys (jos otsikolle edes löytyy katetta sisällöstä). Media on myös sensaatiohakuisempaa, ja uutisjuttujen pitää herättää tunteita tai olla hyvin kiinnostavia ja kohahduttavia, jotta ne ylipäänsä ylittävät uutiskynnyksen. Samalla saatetaan kärjistää tai ylidramatisoida tapahtumia tai tuloksia lisäklikkausten toivossa. Nettiuutisointi on myös johtanut siihen, että lehtien toimittajat kirjoittavat mieluummin mahdollisimman paljon mahdollisimman raflaavia “uutisia” kuin kunnollisia, tarkkaa perehtymistä vaativia uutisjuttuja. Aineistoon ei välttämättä perehdytä riittävästi, jolloin väärinymmärrysten riski kasvaa, ja toimittaja saattaa uutisoida aivan väärästä asiasta tai väärästä näkökulmasta kuin mitä lähdeaineisto esittää. Samalla kärsii lähdekritiikki, kun aineiston kirjoittajan taustoja ei tarkisteta ja voidaan päätyä uutisoimaan faktana pelkkää huuhaata. Nämä klikkiuutisten piirteet ovat levinneet jossain määrin myös tieteelliseen uutisointiin. Tutkimustulosten on oltava riittävän suuria ja merkittäviä, jotta niistä vaivaudutaan uutisoimaan laajemmin. Usein suositaan sellaisia tutkimuksia joissa on havaittu jokin asia tai ilmiö ensimmäistä kertaa koskaan tai joka “mullistaa”

24

jonkin asian täysin. Tällaisia ovat erityisesti sairauksiin ja niiden parannuskeinoihin sekä ravintoon liittyvät tutkimukset ja niistä tehdyt uutiset. Sen sijaan sellaiset tutkimukset joissa vahvistetaan jokin aiemmin saatu tutkimustulos tai ns. nollatulokset, eli muotoa “X:llä ei ole vaikutusta Y:hyn” olevat tulokset jäävät usein uutiskynnyksen alapuolelle, vaikka ne ovat tieteellisestä näkökulmasta hyvinkin relevantteja tuloksia. Lisäksi jos jostakin aiheesta on uutisoitu tiettyjen tutkimustulosten perusteella ja myöhemmin uudet tutkimukset osoittavat aiemmat tulokset vääriksi, medialla ei enää olekaan kiinnostusta korjata virheellistä uutisointiaan. Myös kritiikki lähdeaineistoa kohtaan ei välttämättä saa riittävästi huomiota vaan esimerkiksi tutkimuksen tekijän taustat tai tutkimuksen rahoittajatahot eivät vaikuta toimittajan suhtautumiseen, kun hän kirjoittaa uutisessaan tutkimustuloksista. Usein mediassa on myös vallalla tasapuolisuusharha, jolloin vastakkaisille näkemyksille tieteellisestä aiheesta annetaan yhtä paljon uutisaikaa tai palstatilaa tasapuolisuuden nimissä - silloinkin kun vastakkain ovat tieteellisen yhteisön konsensus ja vailla pätevää todistusaineistoa olevat huuhaan levittäjät. Tällöin uutisen vastaanottajalle voi jäädä mielikuva, että kumpikin näkemys asiasta on täysin validi, vaikka vain toisella on tieteellistä tukea takanaan. Hyvä - tai “hyvä” – case study-esimerkki harhaanjohtavasta tiedeuutisoinnista on joulukuussa 2015 useissa medioissa julkaistu ja sosiaalisessa mediassa runsaasti jaettu uutinen kasvissyönnin haitallisuudesta ja sen ympäristövaikutuksista. Esimerkiksi Tekniikka&Talous otsikoi aiheesta: “Väite: Kasvisruoka pahentaa ilmastonmuutosta – Pekoninkin tuottaminen ympäristöystävällisempää”. Kyseisessä jutussa viitataan Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen, jossa selvitettiin eri ruokavalioiden ympäristövaikutuksia (vesijalanjälki, kasvihuonekaasupäästöt ja energiankäyttö). T&T:n artikkelissa muun muassa kerrotaan, kuinka “Carnegie Mellonin

Symbiontti 1/ 2016


yliopiston tutkijat väittävät, että kasvisruoka ja muut terveelliset ruokavaliot pahentavat ilmastonmuutosta”. Selkeä klikkiotsikko sekä edellisen virkkeen lainaus antavat lukijalle välittömästi sen mielikuvan, että alkuperäisen artikkelin tuloksena on kasvisruoan ja -ruokavalion haitallisuus ja ympäristön kannalta olisikin parempi syödä esimerkiksi pekonia ja muita lihatuotteita. Kun sen sijaan tutkitaan alkuperäistä artikkelia Tom et al (2015), sen pääpaino on kolmen eri ruokavalion vertailussa: Ruokavaliossa 1 vähennettiin energiansaantia nykyisestä yhdysvaltalaisten ruokavaliosta normaaliin muuttamatta ruokavalion koostumusta, 2:ssa muutettiin ruokavalion koostumusta suosituksen mukaiseksi pienentämättä energiansaantia ja 3:ssa vähennettiin energiansaanti normaaliksi ja muutettiin ruokavalion koostumus suositusten mukaiseksi. Tutkimus osoittaa, että siirtyminen ruokavalioon 1 vähentää ympäristövaikutuksia kaikilla mittareilla noin 9 %, kun taas siirtyminen ruokavalioon 2 kasvattaa energian käyttöä n. 43 %, vesijalanjälkeä n. 16 % ja kasvihuonekaasupäästöjä n. 11 %. Siirtyminen ruokavalioon 3 kasvattaa edellä mainittuja ympäristövaikutuksia jonkin verran vähemmän kuin ruokavalio 2. Kaikki mainittujen mittarien arvot on laskettu eri elintarvikeryhmistä kaloria kohti. Tulosten arvellaan johtuvan siitä, että virallisten ravintosuositusten mukaan varsin suuri osa kaloreista olisi saatava hedelmistä, vihanneksista, maitotuotteista sekä kalasta/ merenelävistä, joiden tuottamisen aiheuttamat päästöt energiayksikköä kohti ovat melko korkeat. Alkuperäisen tutkimuksen päätulokset ovat siis, että vähentämällä ruoasta saatavaa energiamäärää yhdysvaltalaiset voisivat vähentää ruokavalionsa ympäristövaikutuksia ja että USA:n virallisissa ravintosuosituksissa on jotain pielessä, kun niiden mukainen ruokavalio on ympäristölle haitallisempi. Sen sijaan kun artikkelissa puhutaan ruokavalion kasvis-/lihapitoisuudesta, siellä todetaan että kaikilla mittareilla lihatuotteiden tuotannosta syntyvät kasvihuonepäästöt ovat kaikista ruoka-aineista korkeimmat. Sen sijaan kasvis- ja vegaaniruokavaliot ovat kaikkein ekologisimpia. Tiettyjen yksittäisten tuotteiden, kuten merenelävien, maitotuotteiden, hedelmien ja salaatin tuotanto tuottavat korkeita päästöjä ja kuluttavat paljon vettä kaloria kohti. Tämä on toki hyvin ymmärrettävää, koska esim. kasviksista hedelmien ja salaatin tuottamiseen kuluu paljon vettä ja niiden kaloripitoisuus on matala. Kuitenkin kukaan ei kasvisruokavaliossa korvaa lihasta saatavaa energiaa salaatilla vaan esimerkiksi viljatuotteilla, soijalla, pähkinöillä ja siemenillä, joiden tuottaminen on tutkimuksen mukaan erittäin ympäristöystävällistä kaikilla mittareilla. Näin kasvis- ja lihaa sisältävien ruokavalioiden ympä-

Maaliskuu 2016

ristövaikutuksista puhuminen vertaamalla esim. salaatin ja pekonin päästöjä on täysin järjetöntä, vaikka juuri näin T&T:n uutinen tekee. Lisäksi ravintosuositusten mukaiset maitotuotteet ja merenelävät ovat ympäristövaikutuksiltaan kasvikunnan tuotteita pahempia ja nostavat näin ravintosuositusten mukaisen ruokavalion haitallisten vaikutusten määrää. Selvästikään toimituksessa ei siis ole tutustuttu riittävän hyvin lähteen käytettyyn tutkimukseen, eikä alkuperäisartikkeliin anneta jutussa edes linkkiä, jotta lukija voisi tarkastaa esitettyjen asioiden paikkansapitävyyden. Lisäksi seuraavana päivänä Tekniikka&Talous julkaisi korjausartikkelin otsikolla: “Tutkimustuloksille tyrmäys: Kasvikset eivät ole sittenkään pahoja ympäristölle – Lehtisalaatti on vain paha esimerkki”, jossa vedetään takaisin aiemmassa uutisessa tehtyjä johtopäätöksiä ja raportoidaan paremmin alkuperäisen tutkimuksen tuloksista. Otsikko kuitenkin jälleen kerran kertoo vääriä asioita: tutkimustuloksia ei ole tyrmätty, ainoastaan median niistä tekemiä virheellisiä tulkintoja ja johtopäätöksiä. On siis selvää, että kuvatun kaltainen tiedeuutisointi ei ole hyväksi tieteelle ja sen tulosten popularisoinnille. Väärät mielikuvat jäävät elämään lukijoiden mielessä, ja niitä voidaan käyttää argumentteina tieteellisesti pätemättömien väitteiden tueksi. Lisäksi uutisoitaessa harhaanjohtavasti esim.ruokavaliosta tai jonkin ruoka-aineen A mahdollisesta lääketieteellisestä hyödystä jonkin sairauden suhteen, jolloin tuloksen uutisointi mediassa on luokkaa “Elintarvike B ehkäisee sairautta X” voidaan aiheuttaa monenlaista haittaa. Olisi siis toivottavaa sekä tiedeyhteisön että median kuluttajan kannalta, että tiedeuutisoinnissa toimittajat perehtyisivät lähteisiinsä kunnolla ja kaikenlaisten tutkimusten tuloksista raportoitaisiin asianmukaisesti eikä kirjoiteltaisi juttuja vain klikkien toivossa.

Lähteet: ”Väite: Kasvisruoka pahentaa ilmastonmuutosta – Pekoninkin tuottaminen ympäristöystävällisempää.”,Te kniikka&Talous (15.12.2015) ”Tutkimustuloksille tyrmäys: Kasvikset eivät ole sittenkään pahoja ympäristölle – Lehtisalaatti on vain paha esimerkki.”, Tekniikka&Talous (16.12.2015) Tom, M., Fischbeck, P., Hendrickson, C. (2015): ”Energy use, blue water footprint, and greenhouse gas emissions for current food consumption patterns and dietary recommendations in the US”, Environment Systems and Decisions 36(1): 92–103

25


On that train all graphite and glitter Undersea by rail Ninety minutes from New York to Paris (more leisure for artists everywhere) A just machine to make big decisions Programmed by fellows with compassion and vision We'll be clean when their work is done We'll be eternally free, yes, and eternally young What a beautiful world this will be What a glorious time to be free - Donald Fagen, I.G.Y

Teknologiaoptimismin kultti TEKSTI: ANTON LAIHI

Viime aikojen karuakin karummat leikkaustoimet ovat luultavasti saaneet monet yliopistolaiset pohtimaan, kuinka nykyiseen hallitukseen ja sen päätöksiin suhtaudutaan tulevaisuudessa. Mikäli esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden päästä vahinko on saatu korjattua, ajatellaanko tätä päätöstä tyypillisenä lyhytnäköisyytenä vai osana jotain suurempaa tieteenvastaista liikehdintää, jonka kärjessä oikeistokonservatiivipuolueiden edustajat kyseenalaistavat tieteellisiä tosiasioita aina ilmastonmuutoksesta evoluutioon? Olemmeko tieteentekijöinä jatkuvasti ajautumassa kauemmas siitä yhteiskunnasta, josta olemme riippuvaisia yhtä paljon kuin se on meistä? Mutta tämän lisäksi herää myös kysymys, jota liian harva tuntuu tätä nykyä pohtivan: Entä jos tieteen vihollisten lisäksi tieteelle tekevät hallaa myös ne ihmiset, jotka pitävät itseään tieteen liittolaisina ja fiilistelijöinä? Muutama vuosi sitten luin Neal Stephensonin kirjoittaman tieteisromaanin nimeltään Anathem, joka

26

KUVA: WIKIMEDIA COMMONS

käsittelee tätä aihetta. Kirja sijoittuu fiktiiviseen maailmaan, joka monelta osin muistuttaa omaa nykyaikaista yhteiskuntaamme, mutta jossa yhteiskunnallinen kuilu akateemikoiden ja maallikoiden välillä on huomattavasti syvempi: Tieteentekijät, filosofit, matemaatikot ja muut älyllisesti orientoituneet elävät luostaria muistuttavissa, teknologisesti vaatimattomissa oppilaitoksissa, jotka kommunikoivat ulkomaailman kanssa hyvin rajoitetusti. Tarinan alkupuolella päähenkilö ja hänen kanssaoppilaansa keskustelevat heitä käsittelevistä asenteista ja ennakkokäsityksistä, joita maallikoilla heistä on. Luennon lopussa he siirtyvät pohtimaan, mikä näistä suhtautumisista on kaikista vaarallisin. Saattaisi ajatella, että tieteeseen avoimen vihamielisesti suhtautuvat ihmiset ovat vaarallisimpia, mutta todellisuudessa paljon suuremmaksi uhkaksi paljastui ennakkoasenne, jonka mukaan tiedemiehet ja muut akateemikot ovat valaistuneita yliihmisiä, jotka ennen pitkää johdattavat maailman kul-

Symbiontti 1/ 2016


taiselle aikakaudelle, jossa ei olisi köyhyyttä, nälänhätää tai kärsimystä.

Atomioptimismista aurinkovoimaan Oikeassa maailmassa vastaavanlainen asenne on ollut pinnalla nykyisessä muodossaan arviolta noin 60 vuotta: Toisen maailmansodan aikana pystytetty infrastruktuuri sekä ydinvoiman kehittäminen alkoivat ruokkia 50-luvulla ilmapiiriä, johon nykyisin viitataan ”atomioptimismina”. Tuolloin ajateltiin, että tulevaisuudessa kaikki energia tullaan tuottamaan ydinreaktorien avulla ja että ennen pitkää elämme teknologisten edistysaskelten ansiosta utopiassa, jossa olemme ikuisesti nuoria ja terveitä. Erityisesti radioaktiiviset yhdisteet nostettiin jalustalle ja niihin liitettiin suorastaan mystisiä ominaisuuksia. Tämän johdosta atomioptimismin aikakaudella esimerkiksi uraania lisättiin kaikkialle aina elintarvikkeista kosmetiikkatuotteisiin ja jopa lasten leluihin. Luulimme tulevaisuuden vihdoin saapuneen kotiovellemme. Jälkikäteen tarkasteltuna tällainen suhtautuminen herättää meissä huvittuneisuutta, vaikka suhtautumisemme ei pohjimmiltaan ole muuttunut – olemme edelleen yhtä varmoja siitä, että toisin kuin aikaisemmat sukupolvet, me olemme todella ymmärtäneet, kuinka maailma toimii. Samaa vanhaa virttä ihmiskunnan edistymisestä ollaan veisattu vuosikymmenten ajan useaan otteeseen, mutta sanoja on vaihdettu. Peruskaava on aina sama: ”[Kriisi X] on ongelma, mutta kunhan [ratkaisu Y] saadaan kehitettyä, olemme jälleen turvallisilla vesillä”. Pelottavan lähellä häämöttävä massiivinen energiakriisi tarjoaa riittävissä määrin toisintoja tästä kaavasta, että käytän niitä pääasiallisina esimerkkeinäni. Kärsivällisestä odotuksesta huolimatta ydinvoima ei ole onnistunut viimeisen 50 vuoden aikana laajentumaan riittävästi kattaakseen enempää kuin 15 prosenttia maailman energiantuotannosta. Ydinvoiman innokkaimpien puolustajien mukaan tämä johtuu ennen kaikkea pelosta ja poliittisista tekijöistä, mutta itse epäilen uraanin saatavuuden, reaktorien logistisesti raskaan rakennusprosessin ja lukuisten muiden ikävien tosiasioiden olevan tärkeämpi muuttuja tässä yhtälössä. Uusiutuvien energianlähteiden ympärillä leijuva hype tuntuu edustavan tismalleen samaa perustavanlaatuista sinisilmäisyyttä, vaikka niiden kannattajien nähdään kuuluvan tyystin eri leiriin. Uskon itsekin, että uusiutuvat energianlähteet ovat ainoa pitkällä tähtäimellä järkevä ratkaisu, mutta toisin kuin monet niitä liputtavat henkilöt, en rupea johtamaan tästä sitä pää-

Maaliskuu 2016

"

Uraania lisättiin kaikkialle

aina elintarvikkeista kosme-

"

tiikkatuotteisiin ja jopa lasten leluihin.

telmää, että ne voisivat edes yhdessä ydinvoiman kanssa laajentua tuottamaan sitä 75 prosenttia energiasta, joka nykyisin tuotetaan hiilellä, öljyllä ja maakaasulla. Pessimistisimpien arvioiden mukaan hyvää ratkaisua ei ole ja tasapaino löytyy vasta silloin, kun fossiilinen energia ehtyy ja sillä pyöritetty yhteiskunta joutuu sopeutumaan niin paljon niukempaan määrään sähköä ja lämpöä, että nykyinen energiankulutuksemme ja sen mahdollistama taloudellinen hyvinvointi jää historiaan ihmiskunnan hetkellisenä kultakautena. Mutta tämä ei tunnu hillitsevän teknologiaoptimismia – itse asiassa vaikuttaa siltä, että mitä enemmän karuja tosiasioita sanomme ääneen, sitä enemmän teknologiaoptimismi voimistuu, mikä tekee siitä erityisen huolestuttavan kulttuuri-ilmiön. Tällöin erityisen suosituiksi ehdotuksiksi nousevat ratkaisut, jotka teoriassa ovat mahdollisia ja jotka perustuvat lupaavan kuuloisiin puolitotuuksiin: Olen kuullut mainittavan, että merivedessä on riittävästi uraania ihmiskunnan tarpeisiin, mutta niin kauan kun sitä ei voida tislata merivedestä taloudellisesti kannattavassa muodossa, en usko, että siitä on mitään hyötyä. Olen myös kuullut mainittavan, että yhden päivän ajalta auringosta maapallon pinnalle säteilevä energia riittäisi kattamaan vuosikausiksi ihmisten energiankulutuksen ja saan luultavasti aivoveritulpan, jos kuulen vielä kenenkään mainitsevan tämän ”mullistavan” tosiasian, koska se ei muuta sitä, kuinka heikkotehoista ja kallista nykyinen aurinkovoimateknologia edelleenkin on. Olen kuullut, että torium-reaktorit voisivat teoriassa tarjota ratkaisun energiakriisiin, mutta niitä ei vielä käytetä missään ja olen vakuuttunut niiden käytännöllisyydestä vasta kun sellaisia on pystytetty ja mikäli ne ovat olleet toiminnassa pidemmän aikaa. Olen kuullut, että fuusiovoima, tuo energianteknologian Graalin malja, on kulman takana, vaikka ITER, kaikista edistynein kansainvälisistä prototyyppireaktoreista, on olemassa vasta sinikopioiden ja betonivaloksien tasolla jossain päin Ranskaa. Kun mainitsee tästä tai

27


vaikkapa siitä, että meidän olisi luultavasti perustettava säännöllinen kuljetuskanava Kuuhun (jossa helium-3:a riittävästi sitä käyttävien fuusioreaktorien tarpeisiin), nämä tekijät sivuutetaan kuin ne olisivat pikkuruisia takaiskuja, joihin joku fiksu tyyppi varmasti kehittää ratkaisun lähitulevaisuudessa. Kaikkihan nyt tietävät, että massiivisen kaivosinfrastruktuurin rakentaminen kuun pinnalle on mitätön muotoseikka. Vaikka useimmiten teknologiaoptimistit ovat kallellaan ateismiin, he eivät tunnu ymmärtävän, kuinka paljon heidän optimisminsa muistuttaa uskonnollisten kulttien retoriikkaa: Luota vain, että kohta ne asiat järjestyvät ja pian paratiisin portit avautuvat.

Keitä he ovat? Ketkä oikeastaan edustavat modernia teknologiaoptimismin kulttia nykyisin? Kotimaassamme modernia teknologiaoptimismia näkyvimmin edustavat tietyt elementit skeptikkoalakulttuurista, josta kirjoitan ristiriitaisin tuntein, koska miellän itseni kuuluvan osaksi tätä alakulttuuria. Tästä huolimatta purkaukseni esimerkiksi Suomen skeptikkoyhdistys Skepsis ry:stä ja sen uppiniskaisimmista insinöörisetämiehistä ovat siinä määrin yleisiä, että niistä on tullut osa Symbioosin kerhotilan juomapeliä. Useimmiten nämä purkaukset liittyvät ennen kaikkea sokeaan luottamukseen siihen, että tiede on kaikkivoipa vain koska tiede voi teoriassa tarjota vastauksen mihin tahansa ongelmaan (vaikka käytäntö onkin sitten kokonaan toinen juttu). Keskustellessani sosiaalisessa mediassa näiden itseään skeptikkoina pitävien ihmisten kanssa olen kuullut milloin kenenkin oman elämänsä dosenttien toteavan jotakin sellaista, kuten ”kyllä ihminen on aina keksinyt jonkin ratkaisun kuhunkin ongelmaan, en usko tämän olevan poikkeus”. Vastaan ajoittain tällaisiin kommentteihin, että ilmastonmuutoksen tai energiakriisien kaltaiset ongelmat ovat niin mittaamattoman suuria, etten itse haluaisi asettaa pelkän uskon varaan, että niihin sattuu löytymään ratkaisu ajoissa. Useimmiten vastaukseni ei herätä minkäänlaista reaktiota ja mikäli herättää, reaktio koostuu useimmiten toppuuttelusta ja naureskelusta, että olen vain maailmanloppua povaava linkolalainen kahjo. Olin aiemmin huojentunut siitä, että meillä on Skepsiksen kaltaisia tahoja, jotka täyttävät tavallisista tallaajista koostuvan ”tieteen vahtikoiran” roolin, mutta huojentuneisuuteni on hitaasti muuttunut turhautuneisuudeksi, koska tämän alakulttuurin sivuvaikutuksena tuntuu syntyvän sokeaa luottamusta siihen, että tiede tekee meistä kaikkivoipia, koska ilmeisesti on tiedevastaisuutta muistuttaa, että jopa sitä vertaisarvioitua, replikoitua,

28

tilastollisesti arvioitua tiedettä pääsee tekemään fiksujen ihmisten lisäksi aina joku totaalinen tampio. Ja saattaa olla, että jopa planeetan fiksuin ihminen on nykyisten haasteiden edessä pahemman luokan idiootti. Yleisemmällä tasolla erityisesti libertaarit ja muut talousoikeistolaiset tahot tuntuvat myös kuuluvan teknologiaoptimistien piiriin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää – voi olla vaikea uskoa rajattomaan kasvuun, jos ei samaan aikaan usko teknologiseen kehitykseen, joka taukoamatta jyllää eteenpäin. Tökeröin lukemani teksti aiheesta käsitteli sitä, kuinka markkinatalouden lait johtaisivat taloudellisesti säätelemättömässä yhteiskunnassa automaattiseen ratkaisuun ilmastonmuutoksen suhteen. Teksti luetteli häpeilemättä paitsi fuusiovoiman kaltaisia kliseitä, myös mainitsi tosissaan ”säänmuokkausteknologian” realistisena vaihtoehtona ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemisessä. Lisätäkseen tekstinsä huvittavuutta kirjoittaja halusi korostaa, ettei meidän tule luottaa ”Hollywood-fiktioon”, johon kuulemma vedenpinnan radikaalit nousemisskenaariot kuuluvat. Tässä näemme, että teknologiaoptimismi tarjoaa paitsi tekosyyn olla tekemättä tai vaatimatta muutoksia, myös oivan keinon väheksyä ongelmia esilletuovia ihmisiä edistysvastaisina tai teknologiakammoisina.

Olisinpa väärässä! Keskusteltaessa teknologiaoptimistien kanssa käy nopeasti selväksi, etteivät he ole tieteen puolella vaikka he sitä kovaan ääneen huutelevatkin. Vaikka heillä on sama sanasto kuin oikeilla tieteentekijöillä, he eivät tunnu ymmärtävän käyttämiään sanoja. Tutkimus voidaan julistaa pötypuheeksi tai huuhaaksi koska ”otoskoko on liian pieni”, mutta kun kysyn, tietävätkö he edes, mikä on riittävän suuri otoskoko tilastollisen merkitsevyyden saavuttamiseksi, he menevät täysin hiljaisiksi. Sama temppu toimii joka kerta, mikä pelottaa minua, koska se tarkoittaa että nämä ihmiset eivät ole ilmeisesti kertaakaan pysähtyneet miettimään, ymmärtävätkö he edes mitään siitä tieteestä, jota he julistavat puolustavansa. Leiriimme on soluttautunut kaikista vaarallisimpia vihollisia eli heitä, jotka oikeasti luulevat auttavansa. Entisenä teknologiaoptimistina toivon olevani väärässä ja haluaisin enemmän kuin mitään muuta nähdä eläväni 30 vuoden päästä sellaisessa maailmassa, joka vastaa sitä utopiaa, jonka vääjämättömään saapumiseen minut on lapsesta asti kasvatettu uskomaan. Mutta suvaitsen epäillä vahvasti, ettei utopia toteudu.

Symbiontti 1/ 2016


Luomistyön kannattelija TEKSTI: ALEXANDRA ZAKHAROVA, KUVA: ALEXANDRA ZAKHAROVA, VÄRITYSKUVA TEHTY ATLAS OF CREATIONIN POHJALTA

Jos olet luonnontieteilijä, älä mielellään anna Atlas of Creationia pienille lapsille. Äläkä tätä värityskuvaa.

Mikä? Harun Yahyan Atlas of Creation vol. 2! Missä? Kertsillä! Miksi? Koska Darwinismi on väärä uskonto ja sen semmoista! Harun Yahya, oikealta nimeltään Adnan Oktar, on pyhittänyt elämänsä taisteluun evoluutioteoriaa (ja miksei muitakin dekadenttejä ideologioita) vastaan uskonnon avulla. Oktarin nuoruus ei ollut helppoa. Vuonna 1986 mies joutui poliisin pidättämäksi ja vankitsemaksi viettäen yhdeksän kuukautta eristyssellissä. Tämän jälkeen häntä pidettiin kahlittuna sängyn jalkaan mielisairaalassa 40 päivän ajan. Seuraava vapaudenriisto kesti 19 kuukautta. Jossain vaiheessa Oktar otti kirjoittajanimekseen Harun Yahyan ja taideopintojen jälkeen - what a twist! - aloitti aktiivisen julkaisutoiminnan kumotakseen evoluutioteorian. Nykyään Harun Yahyanin nettisivuilla ja kirjoissa käytetään lainauksia kansainvälisesti tunnetuista tiedejulkaisuista, kuten New Scientistista. Kyllä kyllä! New Scientist on julistanut Harun Yahyan ”kansainväliseksi sankariksi” (”international hero”) numerossaan 22. huhtikuuta 2000. Tosin Yahyan painetussa teoksessa Global Impact Of The Works Of Harun Yahya - Vol. 2 viitataan saman päivän numeroon vuodelta 2001, ja kummankaan numeron sisällysluettelosta ei löydy artikkeleita, jotka liittyisivät Harun Yahyanin aihepiiriin. Mutta tälläkö on merkitystä! Kynnys lähteiden kyseenalaistamiseen taitaa olla aika korkea suurimmalle osalle evoluutioteorian onnistuneesti kumonneista. Vaikka New Scientistin lainaus saattaa herättää ihmetystä myös luonnontieteisiin perehtymättömissä lukijoissa, ongelmaksi jää silmään pistävä ero Atlas of Creationin ja

Maaliskuu 2016

tieteellisten julkaisujen ilmaisutapojen välissä. Jos lukija on tottunut pidgin-vaikeusasteen englantiin, kuilu on vaikea kerralla ylittää. Atlas of Creationissa ei ole tingitty koosta, ei myöskään kuvista eikä painovärien määrästä. Kuvat kuusijalkaisista kaloista ja lentävistä tiikereistä näyttävät olevan tehty oikein rakkaudella ja aukeamakokoinen tekijän muotokuva retusoituneena luontomaiseman päälle kuvankäsittelyohjelmassa korostettuine väreineen näyttää Bollywood-tähden julisteelta. Yksinkertaisen lempeillä ilmaisuilla kirjoittaja hehkuttaa Allahin rakkautta lukijaa kohtaan ja tuo hänen huomioonsa darwinismin epäkohdat, jotka ovat noin ikävästi syövyttäneet nykyisen yhteiskunnan arvoja. Atlas of Creation on yksi niistä murskavoitoista pahamaineista darwinismi-ideologiaa vastaan, joista tuntuu olevan tapana ilahtua aina vain tietyissä sisäpiireissä. Kuten eräs Amazonin käyttäjä toteaa arvostelussaan, ”Atlas of Creation tarjoaa kaikki [kyllä vain, ihan kaikki!] tieteelliset faktat. Herra Harun Yahya on haastanut Richard Dawkinsia väittelemään avoimesti yleisön edessä, mutta Dawkins on hylännyt tämän haasteen.” Voi miksi, Richard? Toisin kuin muissa kreationistien ulostuloissa, tässä kirjassa ei yritetä kumota teoriaa maapallon iästä eikä Big Bang -teoriaa. Kirja on siis täysin tieteellinen ja niin myös sen tekijä. Sitä on parasta uskoa pois! Ei tarvitse tarkistaa.

29


TV7-juomapeli TEKSTI: ELINA LAIHO & TAPANI KOPPINEN

Pelin idea:

Pelin tarkoituksena on viettää hauskoja hetkiä TV7 viihdyttävien ”komedia”-ohjelmien parissa alkoholia nauttien.

Pelaajien määrä:

1 tai enemmän

Vaarallisuus-aste:

Vaihtelee kevyestä tissuttelusta jumalattomaan tinttaukseen, riippuen ohjelmaformaatista. Mitä enemmän henkilöitä on keskustelemassa ohjelmassa, sitä enemmän tilaisuuksia juomiselle.

Tarvikkeet: 1. TV, Tietokone, Ipad, puhelin tai muu vastaava medialähetin 2. Alkoholijuomia

Pelin kulku: Kaikki ottavat huikan silloin kun: 1. Mainitaan: Jumala, Herra, Jeesus, Saatana tai muu tunnettu raamatun henkilö. 2. Mainitaan rukous tai rukoillaan 3. Soi Israel-newsin tai Jerusalemin-uutisten alkumusiikki 4. Mainitaan Palestiina, Israel tai Jerusalem 5.

Pyydetään lahjoittamaan rahaa kanavan tukemiseksi 6. Mainitaan: Ihme, Pyhä henki, taivas, helvetti tai enkeli

BONUS! 7. 8.

30

Mainittaessa pyhä kolminaisuus kokonaisuudessaan (Isä, Poika ja Pyhä henki) tulee juoda keskeneräinen juoma kokonaan loppuun. Jos joku ohjelman henkilöistä alkaa kiihkeästi ja äänekkäästi julistamaan uskoaan ja todistamaan jumalasta, aloitetaan vesiputous ja juomista jatketaan kunnes tilanne on rauhoittunut / paasaaminen loppunut.

Symbiontti 1/ 2016


Richard Owen: suuri tieteentekijä – ja suuri tieteen vihollinen?

T

TEKSTI: HENRY PIHLSTRÖM, KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS

Maaliskuu 2016

Vieraskynä

ieteen tehtävänä on objektiivisesti kuvata ja selittää meitä ympäröivää maailmaa ja siinä havaittavissa olevia ilmiöitä. Luulisi, ettei kenelläkään voisi siis olla syytä vastustaa tiedettä. Sellainen luulo olisi kuitenkin väärä. Kautta aikain sekä yksittäisiä tutkimustuloksia että kokonaisia tieteenaloja on vastustettu uskonnollisista, poliittisista, sosiaalisista, kulttuurisista ja ties mistä muista ei-tieteellisistä syistä. Läheskään aina tieteen vastustuksen takana ei ole mikään varsinainen ideologia, vaan usein silkka tietämättömyys. Puhtaasti psykologisessa mielessä erityisen kiintoisia ovat tapaukset, joissa tiedettä vastustaa henkilö joka itse on tieteentekijä. Henkilö, joka on saanut tarpeellisen koulutuksen, jolla on käsillään tarvittava asiatieto, jolla todistetusti on enemmän kuin riittävät älylliset lahjat tämän asiatiedon ymmärtämiseen – ja joka siitä huolimatta vastustaa (muiden) tutkijoiden tuloksia. Tällaiset tapaukset eivät edes ole mitenkään äärimmäisen harvinaisia. Tieteen historiasta tunnetaan useita esimerkkejä tutkijoista, jotka ovat aiheuttaneet hallaa kollegoilleen ja pahimmillaan jopa itse tieteen edistymiselle olemalla vastahankaan asettuvia änkyröitä, toisten tutkijoiden saavutusten mitätöijiä, tai suorastaan huijareita. (Oma lukunsa ovat ne tutkijat, jotka ovat kannattaneet enemmän tai vähemmän kaistapäisiä marginaalihypoteeseja; heitäkin on melkoinen joukko, mutta he ovat kuitenkin pääsääntöisesti olleet melko harmittomia hahmoja, eivätkä siksi kuulu varsinaisesti tieteen ”vihollisiin”.) Mitä korkeampaan asemaan tällaiset yksilöt ovat sijoittuneet tiedehierarkiassa, sitä enemmän vahinkoa he tietysti voivat saada aikaan, varsinkin jos he ovat eläneet ja vaikuttaneet sellaisina aikoina tai sellaisissa paikoissa joissa he ovat pystyneet suorastaan sensuroimaan muita tutkijoita. Henkilö, johon kaikki nuo edellä mainitut määreet sopivat, oli englantilainen Richard Owen. Owen ei ollut mikään tyhmä mies. Päinvastoin, hän oli suorastaan pelottavan etevä ja lahjakas. Hän menestyi erinomaisesti lääketieteen opinnoissaan ja eteni niissä nopeasti. Vuonna 1836, vasta 31-vuotiaana, hänet oli jo nimitetty anatomian professoriksi. Owenin pääasiallisin mielenkiinnon kohde oli selkärankaisten anatomia, ja hänen urakehityksensä johti hänet lopulta Lontoos-

Richard Owen vuonna 1858. sa sijaitsevan British Museumin luonnontieteen osaston (nykyisen Natural History Museumin) johtajaksi. Uransa aikana Owen julkaisi suuren määrän merkittäviä tutkielmia sekä nykyisten että fossiilisten eläinlajien anatomiasta. Hänen lukuisiin saavutuksiinsa kuuluvat muun muassa se, että hän ensimmäisenä löysi lisäkilpirauhasen, ja se että hän loi sanan ”dinosaurus”. Owenin tieteelliset saavutukset eivät todellakaan ole merkityksettömiä. Millä perusteella hänet siis voi lukea ”tieteen viholliseksi”? Siksi, että vuosikymmenten ajan Richard Owen sabotoi muiden tutkijoiden työtä usein mitä häikäilemättömimmin keinon. Sekä aikalaisten että myöhempien tiedehistorioitsijoiden keskuudessa vallitsee vankka konsensus siitä, että Owen oli suoraan sanoen aika kenkkumainen tyyppi: kateellinen, pahansuopa, kavala ja epäoikeudenmukainen. Jopa yleisesti lempeäluonteisena pidetty Charles Darwin totesi, että Owen oli ainoa ihminen jota hän todella vihasi. Niin, Owen ja Darwin tunsivat toisensa. Ja olivat

31


jopa aluksi ystäviä. Darwin lähetti hänelle maailmanympärimatkansa aikana löytämiään selkärankaisten fossiileja, jotka Owen kuvasi tieteellisissä sarjoissa. Kaikki kuitenkin muuttui kun Darwin julkaisi evoluutioteoriansa Lajien synty-kirjassaan. Owen lähetti kyllä Darwinille henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän onnitteli Darwinia kirjan julkaisemisesta. Samoihin aikoihin hän kuitenkin kirjoitti Lajien synnystä arvostelun, jonka hän julkaisi nimettömänä (Darwin tosin tunnisti heti Owenin kirjoitustyylin) ja jossa hän myrkylliseen sävyyn lyttäsi Darwinin ajatukset. Siitä lähtien Owen oli Darwinin päävihollinen siinä julkisessa väittelyssä, jota evoluutioteoriasta käytiin Lajien synnyn ilmestymisen jälkeen. Ironista tässä oli, että Owenin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hyväksyä evoluutioteorian oikeellisuus. Biologiasta hän kyllä tiesi enemmän kuin tarpeeksi. Kaiken lisäksi hän oli itsekin, Darwinista riippumatta, kehitellyt ajatuksia, joissa hän ei ainakaan suoraan tyrmännyt biologisen evoluution mahdollisuutta. Miksi hän siis vastusti niin kiivaasti Darwinia? Monet tiedehistorioitisjat uskovat, että ainakin osittain silkkaa kateuttaan. Ennen kuin Darwin julkaisi kirjansa, Owen oli ollut Englannin (ja ehkä jopa koko maailman) sen hetken tunnetuin luonnontieteilijä. Lajien synnyn julkaisun jälkeen kaikki oli toisin. Siitä lähtien kaikki puhuivat vain Darwinista. Owenin ego ei sitä kestänyt. Niinpä hän asettui kaikella voimallaan vastustamaan darwinismia. Varakkaana itsenäisenä tutkijana Darwin oli kuitenkin asemassa, johon Owen ei juuri pystynyt vaikuttamaan konkreettisesti. Kaikki Owenin tulilinjalle joutuneet eivät olleet yhtä onnekkaita. Pahiten kärsimään joutui todennäköisesti muuan Gideon Mantell, joka ensimmäisenä kuvasi Iguanodon-dinosauruksen fossiiliset jäännökset 1820-luvulla. Yksityishenkilönä sen ajan Englannissa Mantellin mahdollisuudet julkaista löydöksensä olivat varsin rajalliset. Niinpä hän otti hyväuskoisesti yhteyttä Oweniin, ja pyysi tätä auttamaan fossiiliensa kuvailussa; fossiilit hän lähetti Owenin pyynnöstä tämän johtamaan museoon säilytettäviksi. Owen kyllä kuvaili löydöt (ja toi siten dinosaurukset suuren yleisön tietouteen) – mutta omissa nimissään! Mantellia Owen hädin tuskin edes vaivautui mainitsemaan. Mistään tällaisestahan ei alun perin ollut lainkaan sovittu, joten Mantell oli syystäkin käärmeissään. Hän päätti hakea

32

Richard Owen vanhana. fossiilinsa takaisin Owenin hallusta ja kuvailla ne uudestaan omissa nimissään, mutta sepä ei enää onnistunutkaan. Owen oli antanut Mantellille elinikäisen porttikiellon museoonsa, ja Iguanodonin fossiilit pysyivät siellä. Mantell, joka oli uhrannut paljon aikaa ja rahaa fossiilien etsimiseen, ei ollut tarpeeksi korkeassa tieteellisessä eikä yhteiskunnallisessa asemassa voidakseen uhmata Owenia. Jälkimmäinen piti myös huolen siitä, ettei Mantell saanut omia artikkeleitaan ja eriäviä mielipiteitään julkaistua muuten kuin kalliina omakustanteina, joihin kului suurin osa Mantellin vähistä jäljellä olevista varoista. Lopulta Mantell kuoli, köyhänä, sairaana ja maineensa menettäneenä. Mutta Owen, joka todellakaan ei pitänyt siitä että häntä vastustettiin, ei vieläkään jättänyt Mantellia rauhaan. Mantellin maatessa ruumishuonella, Owen otatutti omaisten lupaa kysymättä talteen osan hänen selkärangastaan ja asetutti sen esille museonäytteeksi! (Virallisesti sillä verukkeella, että kyseessä oli arvokas patologinen näyte; Mantell oli näet kärsinyt pahasta skolioosista.) Harvassa ovat totisesti tieteen historiassa sellaiset, jotka ovat yhtä perusteellisesti nujertaneet kilpailijansa. Miten Owen saattoi lahjakkuudestaan huolimatta ylipäänsä saavuttaa tuollaiseen aseman? Pitkälti siksi, että hän tunsi oikeita ihmisiä ja ymmärsi hankkia vai-

Symbiontti 1/ 2016


kutusvaltaisia tukijoita. Hän tutustui henkilökohtaisesti yhteiskunnan tukipilareihin, aina Britannian kuningasperhettä myöten, ja saavutti poliittistakin vaikutusvaltaa. Lopulta hänet aateloitiin, ja hänestä tuli Sir Richard Owen. Hän keräsi itselleen huomattavan omaisuuden ja oli oman aikansa mittapuulla erittäin varakas. Kaiken huipuksi hän myös eli pitkään; hän kuoli vasta vuonna 1892, 88-vuotiaana, ja eli siis kauemmin kuin Darwin tai kukaan muu tieteellisistä päävastustajistaan. Paha siis sai palkkansa, ja aika hyvän palkan saikin. Ehkei Owenia kuitenkaan ole syytä kadehtia. Käytöksellään hän näet vieraannutti ne, joiden arvostus pidemmän päälle olisi ollut tärkeintä: muut tieteentekijät. Viimeiset vuotensa Richard Owen eli kuin jokin

Vanity Fairin pilakuva Darwinista (”Luonnonvalinta”)

Maaliskuu 2016

tosielämän versio Simpsoneiden herra Burnsista (aina ulkonäköä myöten). Rikas, mahtava ja asemansa takia arvostettu – mutta henkilökohtaisesti äärimmäisen epäsuosittu, yksinäinen vanha ukko, jonka kanssa tekemisissä olemista nuoremmat tutkijat välttivät. Myöhemmätkään tutkijasukupolvet eivät ole juuri suhtautuneet Oweniin sen suopeammin. Miehelle, joka eläessään oli ollut niin tarkka maineestaan ja asemastaan tutkijoiden hierarkiassa, tämä tieto olisi varmaan kaikista katkerin. Mitä voimme oppia Richard Owenin tapauksesta? Lähinnä sen, että tutkijan tulisi aina muistaa tämä perussääntö: Ole kiltti kollegoillesi, vaikka et olisikaan kiltti heidän hypoteeseilleen. Pidemmän päälle lienee sittenkin fiksumpi strategia yrittää olla hyvä tyyppi.

Vanity Fairin pilakuva Owenista (”Vanhat luut”)

33


Foliohattu päässä: Elämä harhaluulojen kanssa TEKSTI: ALEXANDRA ZAKHAROVA KUVAT: ALEXANDRA ZAKHAROVA, IRIS KOISTINEN

"Olin baarissa tyttöystäväni ja tutun pariskunnan kanssa hänen syntymäpäivänään. Illan jälkeen päädyimme hotelliin, jossa sammuin. Kun heräsin seuraavana aamuna, painajaiseni alkoi." Harhaluuloisten keskustelupalstoilla tarinat ovat arjellisia, sekavia ja painuvat mieleen. "Synttäri-illan jälkeen mun tyttöystävä oli keskittynyt omaan puhelimeen ja nauroi hysteerisesti. [...] Me ollaan töissä samassa yrityksessä ja kaikki meni ihan hyvin, sen jälkeen kuitenkin rupesin huomaamaan, miten se näytti puhelinta työkavereille naureskellen ja niiden kehokieli tuntui viittaavan muhun. Kysyin että mikä on asia mutta ne aina sanoi että ei mitään. Loppupeleissä parin kuukauden päästä kaikki kohteli mua eri tavalla, kaikki nauroi tai oli kuvottuneita päätellen niiden kehokielestä. Salakuuntelin myös paljon keskusteluja jotka saa mut uskomaan että silloin kun olin sammunut mulle tehtiin jotain sairasta paskaa." Tilanne otti uuden käänteen, kun tarinan kertoja päätti tulla vaanimaan työpaikalle haulikko mukanaan. Vaanija raportoitiin poliisille, minkä jälkeen matka jatkui poliisiasemalle ja sieltä mielisairaalaan. Miehellä todettiin harhaluuloisuushäiriö.

34

Ystävä vai vihollinen? Harhaluuloja on erilaisia ja vaikka jotkut niistä voivat viedä hoitolaitokseen, suuri osa esiintyy elämässämme vakituisina - ja omalla lailla tarpeellisina - vierailijoina. Niitä esiintyy dementiaa tai skitsofreniaa sairastavilla potilailla, jotka eivät kykene omatoimiseen elämään, mutta monelle työkykyisellekin ihmiselle harhaluulot toimivat puolustusmekanismeina, jotka auttavat omaksumaan todellisuuden ja tyytymään siihen. Varsinaista harhaluuloisuushäiriötä pidetään vakavana psykoosisairautena, jossa asianomainen vahvasti uskoo olevansa vainottavana, myrkytettävänä, sairastuneensa tai olevansa vaikkapa julkisuuden henkilön ihailun kohde. Tässä tapauksessa harhaluulo vie kaikki ajatukset ja tulee merkittäväksi osaksi elämää. Silti harhaluuloisuushäiriö on äärimmäisen vaikea diagnosoida saati arvioida sen yleisyys: harhaluuloiset näet eivät tajua

Symbiontti 1/ 2016


olevansa sairaita, heidän työkykynsä useimmiten pysyy ennallaan, ja mikä ehkä merkittävintä, he usein pitävät harhaluulonsa salaisuutena muilta. Ette kai uskoisi, jos kertoisin Leonardo DiCaprion olevan minuun ihastunut? Siksi en kerro.

Foliohattu on osa kulttuuria – eikä vain hoitolaitosta Edellä mainituista syistä harhaluuloisuushäiriö saadaan diagnosoitua useimmiten läheisten toimesta. Suuruusharhaisen miehen vaimo Sabrina kertoo elämästään blogikirjoituksissaan: "[Isänsä kuoleman jälkeen] hän hullaantui uskonnosta, oli varma puhuneensa Jumalalle ja Jumalan valinneen hänet erikoiseksi profeetakseen Maan päällä. Hän oli varma, että hänen missionsa on pelastaa maailma ja että vain hän tiesi totuuden taivaaseen pääsemisestä. Hän uskoi uusine filosofioineen, että hänen kuuluu olla köyhä (aika kätevä, koska hän ei enää ansainnut rahaa muutenkaan!) ja hänen perheensä ei ollut enää hänelle ensisijainen." Tarinat suuruusharhaisuudesta tuovat mieleen kysymyksen: kuinka monet nykyisten uskontojen ja uskonlahkojen perustajista olivat todellisuudessa mielisairaita? "Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina ole helppoa, - toteaa psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen Terveyskirjaston artikkelissa. - Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailman selitys." Onkohan kyse siis kannattajien määrästä? Ilmeisesti on, eikä uskomus ole pidettävissä harhaluulona ainakaan kerran kun se on päässyt yleistymään. Myöskin litteän maan, big pharman ja muiden suosittujen salaliittoteorioiden kannattajia on turha julistaa mielisairaiksi, vaikka heidän ajattelutapansa luuloharhaiselta vaikuttaakin.

Maaliskuu 2016

Harh aluulot voivat olla myös terveellisiä Harhaluuloja kuitenkin esiintyy perusterveillä ihmisillä, kuten myöntää YTHS:n psykologi Annika Hafrén: "Terveillä ihmisillä harhaluuloja kyllä esiintyy etenkin kuormittavissa tilanteissa ja niistä ei ole välttämättä haittaa. Tosin tällainen tilanne voi muuttua pelottavaksi ja aiheuttaa kärsimystä. Uskoisin, että kaikilla harhaluuloilla, jotka eivät liity huumekäyttöön, on jokin merkitys. Monille se on tietty tapa käsitellä joitakin asioita." WHO:n viime vuonna teettämässä tutkimuksessa lähes 6 prosenttia perusterveistä vastaajista myönsivät kokeneensa harhaluuloja tai harha-aistimuksia ilman huumeiden käyttöä. Vaikka näistä 6 prosentista vain 1 prosenttiyksikkö oli sanojensa mukaan kokenut nimenomaan harhaluuloja (loput 5 prosenttiyksikköä ovat kokeneet harha-aistimuksia), harhaluuloja kokeneiden todellinen määrä saattaa olla suurempi: omasta harhaluulosta on vaikea olla tietoinen. "Voi hyvin uskoa, että mitään hätää ei välttämättä ole, vaikka itselle on tapahtunut [harhaaistimus tai harhaluulo] kerran tai pari, sanoo tutkimuksen kanssatekijä John McGrath LiveSciencelle. - Tosin jos nämä kokemukset toistuvat säännöllisesti, suosittelemme hakemaan apua." John McGrathin vinkki taitaa päteä etenkin lehtemme lukijoihin, sillä kenen jos ei luonnontieteilijän kuuluu pyrkiä objektiivisuuteen ja taistella erilaisia virhelähteitä - myös omaa foliohattupäisyyttä - vastaan.

35


Tunnistitko valheen? Viimein vastaukset Symbiontissa 3/2015 julkaistun ”Tunnista valhe” -jutun väitteisiin! 1. On, useampaan otteseen. 2. Tämä on tapahtunut allekirjottaneen huoneessa niin, että huonekaveri on saanut kenties Suomen pohjoisimman leskiin kuuluvan hämähäkin pureman.

18. Vain suomalaisille jumalille Lammilla, mutta kuulemma Saaristomereltä löytyy uhrikivi. 19. Väärin. Yksi perustajajäsenistä on ollut Heeliksin puheenjohtaja.

3. Tästä ei ole itse asiassa varmaa tietoa.

20. Ei enää. Omistimme maa-alueen Vuotokselta.

4. Totta.

21. On, olemme olleet ennen sekä biologien että maantieteilijöiden ainejärjestö.

5. Ei, vain Tvärminnessä. Itse asiassa samana ajanjaksona, jolloin porttikietoja on myönnetty.

22. Alun perin kuoro laulutaidottomille ihmisille.

6. Kyllä, huhujen mukaan vain viikon pari.

23. On, keksijä on suomalainen.

7. Eivät ole.

24. Tavallaan. Remontin jälkeen ”biologian opiskelijat eivät olleet enää tervetulleita asiakkaita” ravintolaan.

8. Kyllä, kahden ihmisen. 9. On, kuulemma viime vuosijuhlia varten

25. Logo ja nimi viittaavat mikroniin (µ), ja alkuperä on mikrobiologian ainejärjestönä olemisessa.

10. Ei, perustajat eivät ole alumneja, vaan teekkareita.

26. On, pisteitä on saanut sekä kaloista että linnuista.

11. Ei, kyseessä on aprillipila.

27. Kyllä, vaikkakin välikätenä on toiminut Joni Ollosen ja Suvi Sallisen tuutoroima fuksiaisjoukkue vuonna 2012.

12. Entinen logomme perustuu kyseiseen tuuliviiriin. 13. Magnus Lindströmin laboratorio on Pohjois-Euroopan laadukkaimpia selkärangattomien sähköfysiologiaa tutkiva laboratorio. Ja itse rakennettu. 14. On, joskus putsaamatta jääneistä linnunpöntöistä. Kiitos tästä, ornit. 15. Erään vanhan pöytäkirjan mukaan kyllä. Päätöstä ei ole kuulemma koskaan peruttu. 16. Kyllä. Kuulemma ne on vielä pitänyt tuoda itse 17. Olemme. Tämä vaikuttaa valitettavasti ei enää promootioon, ei niinkään poikkitieteellisyyteen.

KUVITUS MERI LÄHTEENARO

28. Kyllä, tapahtuman jätteidenhuoltoon on haettu rahaa. 29. Ei, opaskansio on olemassa, mutta se ei ole salainen. 30. Väärin, ilmasta ei ole dokumnetoituja tapauksia. 31. Kyllä, kiitoksena luonnonsuojeluapurahasta. 32. Kyllä, eräs alumnimme on tehnyt. 33. Kyllä, uusi nimi on Peterskär. 34. Huhujen mukaan kyllä.


Symbiontin puuhanurkka TEKIJÄ VEERA PARTANEN

Kuusi tiedemiestä on eksynyt mitä kummallisimmille messuille vihollistensa keskelle. Tunnistat heidät valkoisesta pitkästä labratakista. Löydätkö kaikki? Miten heillä menee?

Ps. jos tehtävä oli liian helppo, voit etsiä lisäksi kolme kissaa, koiran, trollin, kaksi hippiä, Suomen hallituksen päämiehet, Sherlock Holmesin ja Joni Ollosen.

Maaliskuu 2016

37


38

Symbiontti 1/â&#x20AC;&#x160;2016


Maaliskuu 2016

39


Repäisyt KOONNUT MARIA REIMAN KUVITUS MELINA MARKKANEN

”Alkaaks evoluutio varttia yli?” ”Evoluutio on kuule koko ajan käynnissä.” Luennolle kiirehtivät käävät kertsillä

”Älä puhu mulle kasveis ta, joku luulee et oon kiinnostunut niistä.” Valkotak ki saapasjalall e

”Laki voi tulla välillä vähän hauskanpidon tielle.” Mikko A.

”Eiliseen iltaan viitaten, missä on peräsuoli?” Tytti tiedustelee Marilta kertsillä

Tinderin selailua kertsillä: ”Hei toi on mun lapsuuden kaveri!” ”Onks se hyvä tyyppi?” ”Noh, se on teekkari et ei se ny sillee.”

”Vittu nää fuksit. Ne hiero mun selkää ja oli ’Sä oot ihan oikeesti jumissa.’ Se ei ollukkaan mitään seksuaalista.” Ilkka K.

”Etpä arvaakaan mitä kaikkee oon täällä (kertsillä) nuollu.” Jaakko Ki. kertsin laajasta tikkarivalikoimasta

”Oon mä ennenki työskennelly lihatiskillä.” Aron L. istuessaan fuksipöytään Lammilla

”Eiks kossuu oo yhtää isompana??” Fuksi Senni L. Alkossa

”Vittu tää on yllättävän lämmin.” Fuksi Laura A. halatessaan puuta klo 3.30

Hanna P. vujusilliksellä: ”Mitä pitää tehdä jos on kuudelta sunnuntaina kännissä?!” Mikko J. Hannalle: ”No kyllä se perjantai sieltä tulee aika äkkiä, että jatkat vaan!”

”95% tarkkuus kiimanseurannassa” DeLaval-mainos Maaseudun Tulevaisuudessa. Sic.

40

Symbiontti 1/ 2016


akarmeaan ma n a rr a d a lo tu ”Terve nsin mä valuu e lä e a ss jo , ilmaan ohi.” ulos ja sitten . Fuksi Heidi A

”Eiks proteiinit oo niit eläviä aminohappoja, joita kasvatellaan sammioissa?” Viereisen pöydän taikkilaiset

”Ei, en nojaa tässä tieteellisiin kaksoissokko-kuurupiiloenttententtenanalyyseihin vaan kokemusperäiseen tietoon ja yleiseen perustietoon ihmisen fysiologiasta ja biokemiasta.” Internetkeskustelija, perustellessaan, miksi luomusitruunamehun kalium on parempaa, kuin suolasta saatu.

”Helsingin yliopisto on vähän tämmöinen yliopistojen Lahti.” Joni O.

”Kaikki paskaks, se on ainoo järkevä vaihtoehto.” Ossi K. puhuu koulutusuudistuksista

”Mä oon vuosien varrella nähny yhtä ja toista. Minun mielestä ajatus kasvisruokavaliosta on kaunis kuten kommunismi. Ei vaan toimi.” Toni Pellonperä, tietäjä, Lihaton lokakuu- Facebooktapahtumassa

”Lasten tekeminen vois olla sitä treeniä [kirvestaistelua varten].” Mari T.

”Tänään oli niin kaunis ilma, että menin ulos pihalle puoleksi tunniksi leikkaamaan kynsiä.” akuankka.fi foorumi

”Mä en halua kuulla sun ratkaisuehdotuksia, ikinä!” ”Mikset?” ”Noku niihin liittyy aina joko väkivaltaa tai salajuonia!” Anton L. ja Joni O.

”Enpä ole vähään aikaan vetänyt puukolla käteen.” Heidi B. harjoittelee syksyn härmäkartoituksissa

”Näin vain siveästi tähän istahdin.” Fuksi kertsillä syyskokouksen jälkeen

Maaliskuu 2016

41


Puheenjohta jalta

Heipä hei arvon Symbiontit, tässä kirjoittelee ei-enääniin-uunituore puheenjohtajanne Matti. Pyydettiin kirjoittamaan lehden teeman mukaisesti jotain tieteen vihollisista, mutta sen sijaan voisin aloittaa ensimmäisen palstani esittelemällä hieman itseäni. Asustelen Vantaan perukoilla ja olen kolmannen vuoden eko-evoon suuntautunut biologi. Ennen yliopisto-opintojani ehdin olla vuosia työelämässäkin amis+lukio-pohjalta hammasröntgenlaitteita rakentelemassa. Palkasta ja ties mistä on tietysti helppo nurista, mutta rahaa enemmän taisin kaivata jotain ruuvin vääntämistä älyllisempää puuhaa. Eräänä iltana yliopiston sivuille eksyttyäni päätös olikin nopeasti tehty, meikästä tulee biologi. Palataan kuitenkin nykyhetkeen. Puheenjohtajana minultakin on jo kysytty, mitä suunnitelmia minulla on Symbioosin varalle. Tätä vuotta tullee valitettavasti hallitsemaan monet ikävät asiat, kuten koulutusleikkaukset ja erilaisten uudistusten mukanaan tuomat ongelmat. Näistä haluamme ehdottomasti pysyä kärryillä, mutta jätän sen puolen käsittelyn nyt vähemmälle. Haluan sen sijaan muistuttaa, että vaikka vuosijuhlavuosi onkin takanapäin, saa Symbionttien elämään mielekästä sisältöä tuovaa juttua ja tapahtumaa edelleen ideoida ja järjestää!

Retkiä, excuja, leffailtoja, mitä vain mieleen tulee. Vuosi onkin lähtenyt hienosti käyntiin ja hyvällä pöhinällä. On ollut erityisen mieluisaa huomata, että fuksit vaikuttavat tälläkin saralla erityisen aktiivisilta, jopa ulkomaanexcua puuhaavat! Kuten alussa itsestäni kerroin, päädyin biologiaa opiskelemaan pitemmän kaavan kautta. Lukioajoista (ja noh, syntymästäkin) on vuosia vierähtänyt aika monta enemmän kuin monilla kanssaopiskelijoilla. Kaikilla meillä varmasti on jotain vastaavia ominaisuuksia, jotka tekevät meistä ”epänormaaleja” muihin verrattuna (ja luultavasti isompia asioita kuin omani). Joka tapauksessa oman kokemukseni mukaan biologian opiskelijoiden yhteisöön oli helppo sopeutua. Luulen, että omalla asenteella on tässä merkitystä, mutta osaltaan vaikuttamassa olivat myös ne kaikki ainejärjestössä mukana olevat ihanat ihmiset, jotka olivat luoneet Symbioosista mukavan ja helposti lähestyttävän yhteisön. Yhteisön, jossa teki mielikin olla mukana. Tätä samaa haluan Symbioosin olevan kaikille nykyisille ja tuleville opiskelijoille. Puheenjohtajanne vuosimallia 2016, Matti PS. Viime vuoden viimeinen Symbiontti jäi painamatta, mutta ovelana lukaisin silti kyseisen numeron PJ-palstan. Oot Vilma ihku.


Rakkauden ammattilainen?

Maaliskuu 2016

naisuudessaan kuvattu ilmiö on niin huomiota herättävä ja kummallinen, että englanninkielinen Wikipedia tietää urbaanilegendan, jonka mukaan koko laji olisi syntynyt Floridan yliopiston epäonnistuneesta geneettisestä kokeesta. Siinä, missä suomalaiset karvasääsket ovat harmaita ja huomaamattomia, on niiden Amerikan-sukulainen toista maata. Lovebugit ovat esiintymisalueellaan tavallisia ja ajoittain erittäin runsaita. Miljoonien yksilöiden parveilu avoimilla alueilla, esimerkiksi autoteillä, aiheuttaa niin paljon harmia, että laji on saanut Yhdysvalloissa semi-annual pest ‑statuksen. Tukkeutuneet syylärit ja likaiset tuulilasit ovat autojen luvatussa maassa vakavasti otettava ongelma. Amerikassa on kaikki isompaa – ja parempaa? Pitäisikö jonkun hy:nkin geneetikon aktivoitua ja yllättää kaikki luomalla jokin hauska hyönteislaji? Haarto, A. (2012): ”Suomen karvasääsket ja maasääsket (Diptera, Bibionidae ja Pleciidae)”, w-album 12: 3–31.

Levollista kevättalvea niveljalkaiskirjallisuuden parissa toivottavat — SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä vieraileva kuvittajamme Nora D. Renaliini

43

SyyHy-palsta

V

uoden viimeinen ensimmäinen Symbiontti sukeltaa rakkauden maailmaan, ja niin tekee SyyHy-palstakin! Kun Googlen kuvahakuun kirjoittaa ”lovebug”, saa tulokseksi sekavan kattauksen leppäkerttuja, Riemukuplaa ja sydänkirjailtuja öttiäisiä. Kuvien joukossa on onneksi myös ihan oikea lovebug, nimittäin Meksikonlahden rantamilla viihtyvä karvasääskilaji Plecia nearctica. Karvasääskiä on meillä Suomessakin. Meillä tavattavat 15 lajia eivät puolen sentin mittaisina juuri herätä huomiota, vaikka monet niistä ovatkin kohtuullisen yleisiä ja runsaita. Karvasääskien heimon Bibionidae edustajat ovat sääskiksi vankkarakenteisia ja saattavatkin äkkiseltään muistuttaa enemmän kärpäsiä. Muiden sääskien tapaan niiden tuntosarvet ovat kuitenkin vähintään kuusijaokkeisia (vaikkakin jaokkeet ovat lyhyitä). Hyvänä heimotason tuntomerkkinä toimivat monien lajien säärissä olevat voimakkaat okaat. Karvasääsket elävät toukkina maaperässä ja syövät kasviperäistä ainesta. Tyypillisiä elinympäristöjä sekä toukille että aikuisille ovat tuoreet niityt, lehtometsät ja suot. Yksilönkehitys on yksivuotinen, tosin etelämpänä jotkin lajit saattavat ehtiä kaksikin sukupolvea vuodessa. Aikuisten lento kestää parisen viikkoa, jona aikana niitä tavataan harvakseltaan kukista ruokailemassa. Mutta miksi ihmeessä jokin amerikkalainen karvasääski tunnetaan lovebugina? Kyseinen sääskilaji on saanut englanninkielisen yleisnimensä hellyttävän monogamisesta pariutumisestaan: parittelun jälkeen koiras jää genitaaleistaan kiinni naaraaseen. Pariskunta jatkaa onnellista elämäänsä yhdessä, kunnes kuolo ne erottaa. Tätä yhteistä lentelyä tosin kestää yleensä vain pari  kolme  päivää. Tämäkö on tosirakkautta? Mikäli lajin koiraita on paljon enemmän kuin naaraita, voi koiraalle olla ainoastaan järkevää pitää kiinni löytämästään tytöstä ja varmistua näin oman sukunsa jatkumisesta. Onhan tämä nyt aika söpöä – ja vähän poikkeuksellistakin. Kenties lovebug on nimensä ansainnut. Koko-


VAPPUSHOKKELO 1.5. klo 10–17

ALUMNI! Tuo lapsesi vappuna Kumpulaan! Vappushokkelossa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin!

FUKSI! Tule mukaan ja auta shokkelo­ mestareita vapun parhaan lastentapahtuman järjestämisessä!

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha Jyrängöntie 2, sisäänkäynti Arabianrannan puolen portista

Symbiontti 1/2016  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you