Symbiontti 1/2023

1/2023

59. vuosikerta

Päätoimittaja

Suvi Leskinen suvi.leskinen@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Oona Kurola oona.kurola@helsinki.fi

Muut tekijät

Henri Forrsten, Saara Jämsä, Riku Kangasniemi, Suvi Leskinen, Eemeli Lounela, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Jade Sivén, Henriikka Rossi, hallitus 2023

Ulkoasu ja taitto

Saara Jämsä, Riku Kangasniemi, Oona Kurola, Sanna Laaka-Lindberg, Suvi Leskinen, Havu Marjavuo, Salla Myllys, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Lauri Partanen, hallitus 2023

Kansi

Oona Kurola

Logo

Anni Virolainen

Paino

Bofori Oy, Helsinki Painos 80 kpl

3 4 5 6 14 16 20 24 25 26 29 30

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus

Tapahtumat

Pj-palsta

Hallitusesittely

Pyöriäisiä ja revontulia

Tipupalsta

Luonnon vuoksi

Toimitus kokeilee

Loimun terveiset

Tarotskooppi

Kulinaristin palsta

Repäisyt

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry

PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Heippa labra, terve kumpparit!

Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: Sanna Laaka-Lindberg

Pari vuosikymmentä sitten vanhempani sijoittivat markkojansa erääseen luontoaiheiseen kirjakerhoon. Kirjojen värikkäät sivut avasivat minulle tien maailman ihmettelyyn. Opin, että sylissäni kehräävä Mirri-kissa oli sukua savannin ylväille leijonille, miten linnut pysyvät lennossa ja hevonen oli miljoonia vuosia sitten vielä koiran kokoinen. Hyllyssä täytyi olla jokin kasvikirjakin, sillä muistan edelleen sen oivalluksen tunteen, kun tunnistin pihalla kasvavan keltaisen kukan leinikiksi.

Sittemmin kirjat ovat haparoituneet ahkeran selaamisen ja töhertelyn jäljiltä, mutta vaikutus uteliaan lapsen mieleen oli lähtemätön. Koulussa biologia oli suosikkiaineeni ja viikonloppuna katsoin tunnollisesti Avaran luonnon. Lukion jälkeen halusin biologiksi, tai edes jotain sinne päin. Ihmisen fysiologia ja solut kiehtoivat, joten lähdin opiskelemaan bioanalyytikoksi (siis labratäti, joka ottaa verinäytteitä). Opinnoissa perehdyin labrassa työskentelyn saloihin ja mitä kaikkea ihmisestä saadaan irti tutkittavaksi. Työ oli mielenkiintoista ja antoisaa, mutta haave biologian opiskelusta pysyi hampaan kolossa. Myöhemmin lähdin takaisin koulun penkille, mutta en arvannut, mihin se tulisikaan minut viemään.

Viikin kampukselle saapuessani oman tieteenalan valinta oli päivänselvä; valkotakki ykkösenä, ekoevo ja kasvit listan hännillä. Olinhan jo opiskellut labrajuttuja, ja siirtyminen kliinisen puhtaasta ja järjestelmällisestä laboratoriosta mutaiselle suolle oli hieman kyseenalainen ajatus. Mihin ikinä sitä haluaakaan uskoa, mutta joka tapauksessa jokin ylempi voima viittasi kintaalla suunnitelmilleni, käänsi listani ympäri ja huomasin ihastuneeni kasveihin.

Mielenkiinto vihreisiin autotrofeihin tuli niin sanotusti täysin puskista. Hämmentyneenä sysäsin ajatukset sivuun, sillä tämä varmaan menee pian ohitse. Labrakurssit kuitenkin tarjosivat ennemminkin nostalgiaa kuin uutta puhkua, ja olin vielä hämmentyneempi. Aika kului ja fuksikurssit oli kutakuinkin käyty, ja olin hukassa. Ajatukseni myllersivät, yritin järkeillä ja punnita vaihtoehtoja huolellisesti. Riittäisikö yllättäen syttynyt kipinä pitämään innostusta yllä, vai onko tämä nopeasti palava uutuuden viehätys? Pitäisikö sittenkin vain pysyä tutussa ja turvallisessa? Samalla kasvit kiehtoivat yhä

enemmän ja halusin saada kiinni kasvitieteen jujusta, ja ehkä myös ymmärtää itseäni paremmin. Lopulta annoin periksi ja otin hypyn tuntemattomaan. Onnekseni kasveihin uppoutuminen on vain entisestään lisännyt roihua, enkä ole katsonut taakseni.

Uuden suunnan myötä olen oppinut miten valloittavia ja ihmeellisiä kasvit ovat, eikä mikään muu ole kutkuttanut aivojani samalla tavalla. Ylipäätään biologian opintojen ansiosta näen maailman aivan toisin silmin, ja tunnistan leinikitkin lajilleen (ehkä). Suunnitelmien muutos ei ollut ihan yksinkertaista ja taisi vaatia jonkin asteen kriisin käsittelyä. Jouduin todella kohtaamaan itseni ja luomaan nahkani uudestaan, mutta kokemuksen myötä opin päästämään irti ja ennen kaikkea kuuntelemaan itseäni.

Luulen, että juuri näin tämän pitikin mennä, kohtalon sanelemaa tai ei. Omaa polkuaan pohtiville muistutan, että lopulta sinä itse päätät suuntasi. Astu siis rohkeasti sivupoluille ja kokeile uusia juttuja. Harva asia elämässä on täysin lopullista, joten anna palaa.

Menneet ja tulevat tapahtumat

Koonnut: Toimitus

Menneet

5.–14.1. Kilpisjärven excursio Kilpisjärvellä nautittiin Lapin sydäntalvesta talviurheillen ja sitsaten. Lue juttu sivulta 14!

16.2. Ystissitsit

Helixin ja Symbioosin perinteiset ystissitsit järkättiin tällä kertaa merirosvoteemalla.

20.1. Lukupiiri

Keskustelua Isaac Asimovin vuoden 1972 teoksesta Itse jumalat.

24.–26.2. Virkailijaviikonloppu

Edellinen hallitus ojensi soihdun uudelle hallitukselle Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla.

19.2. Haalarimerkkien ompeluilta

Laskiaisen rientoihin valmistauduttiin ompelemalla haalarit priimakuntoon bio3 kertsillä.

28.2. Saunailta kasviksella

Pitkän tauon jälkeen saunan ystäviä hellittiin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan saunassa!

Tulevat

1.3. Lukupiiri Klassikkoscifin lukeminen jatkuu, tällä kertaa vuorossa on Frank Herbertin teos Dyyni vuodelta 1965.

3.3. Happobileet Käärmeenpesässä kivikausi loistaa neonväreissä primal rave-cave teeman mukaisesti!

6.3. Kevätkokous Hallitus 2022 saa byrokraattisen synninpäästön ja uusi hallitus pääsee virallisesti vauhtiin. Kokouksessa päätetään myös luonnonsuojeluapurahan saaja.

21.–23.4. Ahvenanmaan linturalli Legendaarisella Ahviksella rallataan vuorokauden ympäri lintujen perässä! Kenen joukkue vie pokaalin tänä vuonna?

1.5. Vappushokkelo Vappushokkelo tulee taas, tämän vuoden teemana on Metsät! Lisätietoja päivittyy piakkoin Vappushokkelon nettisivuille, www.vappushokkelo.com. Tsekkaa Havu Marjavuon taiteilema juliste viimeiseltä sivulta!

20.5. Fossiilibileet Viikki-klusteri täyttyy jälleen ihan oikeista fossiileista! Fuksit ja muut alle 5:nnen vuoden opiskelijat sisään nakkeilua vastaan.

Symbioosi-villasukat

Teksti ja kuvat: Terhi Noponen

Symbioosin puheenjohtaja Terhi on kehitellyt rakkaan ainejärjestön logon inspiroiman neulekuvion! Ota tästä kaava talteen ja aloita seuraava neulontaprojekti!

Moi symbiontit!

Tarkoituksena on pitää pj-Terhin neuleohjepalstaa, koska ei mulla ole oikein muutakaan sanottavaa. Haluan kuitenkin muistuttaa teitä hyvinvoinnista ja etenkin mielenterveyden ylläpidosta. Alkuvuosi on ollut säiden puolesta jokseenkin synkkä ja dedikset painaa päälle, joten on todella tärkeää muistaa levätä ja tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Itse koitan ulkoilla niin usein kuin mahdollista ja säiden salliessa. Myös neulominen on aina ollut mulle hyvä rentoutumisen tapa, joten toivottavasti seuraavasta ohjeesta on iloa myös jollekin muulle.

Joten pidemmittä puheitta, tässä ohessa on Symbioosi-sukkien kirjoneulekuvion kaava. Muun ohjeen löytää netistä ilmaiseksi, esimerkiksi Novitan sivuilla on hyviä ohjeita ja videoita. Kaavassa on 48 silmukkaa. Silmukoita voi vapaasti lisätä tai vähentää alkuun ja loppuun oman koon mukaan. Toivottavasti Symbioosi-sukat lämmittävät teidän kevättä. Hyvää alkanutta kevättä kaikille, voikaa hyvin ja muistakaa pitää huolta itsestänne! <3

pj Terhi

Hallitusesittely

Teksti: Hallitus 2023 – Kuvat: Hallituksen kotialbumit

1. Kuka olet ja mitä teet hallituksessa?

2. Mitä opiskelet ja miksi?

3. Jos vertaat opintovuosiasi perhosen elinkiertoon, missä vaiheessa olet?

4. Mikä on horoskooppisi?

5. Mikä on suosikki tutkimusasemasi?

6. Mikä on voimaeläimesi?

7. Mikä soluelin olisit?

8. Jos sinulla olisi aikakone, minne matkustaisit?

Terhi

1. Moi! Oon Terhi ja tämän vuoden puheenjohtaja.

2. Opiskelen ekologiaa ja evoluutiobiologiaa, koska luonto on mulle tärkeä ja sitä pitäisi suojella :(

3. Sairaan hyvä kysymys! Öööh.. Luulen, että olen toukkavaiheessa vielä, mutta odotan innolla koteloitumista ja lepovaihetta.

4. Oinas.

5. Taitavuoren tutkimusasemalla Keniassa kävin 2017 ja se oli ihana <3. Suomessa Kilppari ja Tvärminne yhtä jees.

6. Ehkä orava :D

7. Oisin mitokondrio, koska oon tehokas ja sokeri on best. Oispa karkkii.

8. Tulevaisuus ahdistaa, joten ehkä johonkin iloiseen tapahtumaan menneisyydestä. Toisaalta ois supersiistii mennä kattoo vaikka dinosauruksia.

Hallitusesittely

Kerttu

1. Heippa! Oon Kerttu ja toimin tän vuoden Sympparin varapuheenjohtajana.

2. Ekoevoa, mihin yhdistelen kaikkea kiinnostavaa mm. akvaa ja ympäristöestetiikkaa.

3. Taidan olla vasta koteloitumassa oleva toukka…

4. Leijona!

5. Tykkään kaikista asemista, mutta Tvärminne on ehkä lähimpänä sydäntä.

6. Kapusiiniapina.

7. Haluaisin ajatella olevani mitokondrio – solun energiakoneisto :DD

8. Tässä on hyvä <3 (ens kuun kirjakerhoon)

Lauri

1. Tervehdys! Olen Lauri (kuulemma nro 4) ja toimin sihteerinä, eli kirjoittelen kokouksista pöytäkirjat.

2. Heh, siinäpä kysymys, joka on alkanut opiskeluvuosien ja -vaihdosten myötä vaatimaan joskus aika pitkänkin vastauksen. Mutta lyhyt versio kuuluu jotakuinkin näin: olen ekan vuoden biologian opiskelija, kiinnostukset opintojen tarkemmalle suuntaamiselle löytyvät ekologiasta, kenties kasveista – ja nollasta poikkeavalla todennäköisyydellä näihin yhdistyy matemaattinen pohjavire. Miksi? Taaskin lyhyesti: koska luonto puhuttelee ja toivoisin voivani työskennellä lähellä sitä.

3. Sanoisin, että toukkavaihe alkaa olla takanapäin ja alan rakentaa koteloa, jossa kehittyä hiljakseen; edessäpäin siintää vielä viimeinen muodonmuutos ja täysikasvuisen perhosen loistelias lento kukkaiskarkeloissa.

4. Sivuutan kaikki horoskooppeihin liittyvät jutut lähes säännönmukaisesti, miltei periaatteesta ja koska ei kiinnosta. Mutta kohteliaisuus edellyttää, että vastaan, joten syntymäpäiväni on syyskuun 22., laskekaa siitä.

5. Kovin monella en ole käynyt, joten puhtaasti kokemukseen perustuva vastaus olisi aika tylsä, mutta sekä (ulko)saariston, että Lapin maisemien karu kauneus sykähdyttää. Kilpisjärvi on bucket-list tutkimusasemani.

6. Mielestäni kekomuurahainen (Formica rufa) on usealla tavalla innostava eläin. Kuten opimme kansansadusta, jossa karhu ja muurahainen ottavat toisistaan mittaa, on pieni muurahainen kokoonsa nähden sangen voimakas, ja hauskahan sitä on katsella, kun muurahainen kantaa itseään moninkertaisesti isompaa männynneulasta pesälleen. Ja sitten tuo pesä. Se on aikamoinen yhteistyön ja pitkäjänteisen puurtamisen monumentti. Lisäksi kekomuurahainen on ekologisestikin merkittävä – pohjoisten havumetsiemme avainlaji.

7. Kloroplasti – viherhiukkanen. Onhan se nyt hieno ajatus juoda auringonvaloa suoraan lähteestä. Lisäksi kasvien merkitys alimman trofiatason energiansitojina – perustana, jolle koko ravintoverkko rakentuu – on mielestäni inspiroiva ajatus.

8. Hmm. Niin paljon kuin maapallon biologisesta historiasta löytyisikin mielenkiintoisia matkakohteita, niin siitä huolimatta matkani suuntautuisi ihmiskunnan historiaan. Esitietovaatimuksena olisi varmaan hankittava sopiva kielitaito, mutta matkustaisin ajanlaskun alun aikoihin Palestiinaan kuulemaan miestä, joka sanoi olevansa Jumalan poika, ja jonka seuraajien levittämällä uskonnolla on ollut aivan perustavanlaatuiset vaikutukset koko länsimaiseen historiaan ja ajatteluun sekä omaankin elämääni.

Ulpu

1. Mä oon Ulpu, niin kuin se vesikasvi, sukunimi Vuori, niin kuin se pinnanmuoto! Symbioosin hallituksessa maksan tänä vuonna laskuja ja seuraan sitsimaksuja, eli olen taloudenhoitaja!

2. Ekologia ja evoluutiobiologia on tarkemmin mun juttu biologian sisällä, koska tykkään siitä, miten moneen asiaan pitää keskittyä samaan aikaan, esimerkiksi ekosysteemejä tai ravintoverkkoja tarkastellessa. Myös suojelubiologia kiinnostaa.

3. Jäin koteloon mukavasti vähän pidemmäksi aikaa, kun päätin suorittaa kandin neljään vuoteen. Siivet ehtii levittää myöhemminkin!

4. Oinas! Kuumerkki on kaksonen ja nouseva leijona.

5. Tvärminnen eläintieteellinen asema! Meidän kesämökki on myös merenrannalla, ja jos ei siellä, niin sitten

Suomen kesää kuuluu viettää juuri Tvärminnen kaltaisessa paikassa.

6. Mun voimaeläin ja myös lempieläin on miekkavalas, joka löytyy myös mun haalareiden hihasta siitä missä yleensä jengillä on risteilyohjusmerkit.

7. Varmaan peroksisomi. Musta se on ihan siistii, että sen sisällä tapahtuvissa reaktioissa syntyy soluille myrkyllistä vetyperoksidia, jota käytetään teollisuudessa valkaisuaineena, mutta sitten ylimääräinen vaan neutraloidaan.

8. Vaihtoehtoja on ihan liiaksi, mutta haluaisin käydä tsekkaamassa, minkälainen Välimeren alue oli ennen maanviljelyn yleistymistä ja peruuttamattomia hakkuita noin 8000–10000 vuotta sitten. Silloin siellä oli vielä oikeata metsää ja megafaunaa, kuten alkuhärkiä ja luolaleijonia.

Jake

1. Moro! Mä oon Jake Arttu Soinila ja toimin Symbioosin kirjanpitäjänä.

2. Olen 2. vuoden biologian opiskelija ja olen valinnut mikrobiologian opintokokonaisuutena.

3. Kuvailisin opintovuosiani toukkavaiheena, perhosen elinkiertoon verrattuna. Tällä hetkellä kerrytän tietotaitoni ja tutkin asioita ympärilläni. Vähän niin kuin heinähukan toukka konsanaan.

4. Horoskooppini on neitsyt.

5. Suosikki tutkimusasemani on Lammin tutkimusasema. Fuksikenttikseltä on hyviä muistoja.

6. Voimaeläimiä mulla on kaksi. Toinen on liito-orava ja toinen on ilves. Kyllähän kotijuuria pitää kannustaa.

7. Soluelimistä olisin ribosomi. Olisin mukana kiinnittämässä jopa 1000 nukleotidiä sekunnissa.

8. Jos minulla olisi aikakone, matkustaisin vuoteen 2000 ja menisin Metroflex-nimiselle kuntosalille Ronnie Colemanin kanssa.

Siiri

1. Oon Siiri, toinen Symbioosin tiedottajista.

2. Biologiaa, erikoistun varmaan genetiikkaan. Tai sitten mikrobiologiaan, en oo osannut päättää. Mielenkiintoisimmat jutut on ne, mitä ei voi nähdä paljaalla silmällä!

3. Oon pieni toukka, joka yrittää mussuttaa mahdollisimman paljon lehtiä, jotta voisi koteloitua odottamaan muodonmuutosta.

4. Vesimies.

5. Kilpisjärven asema, Lapin maisemilla on aina erityinen paikka mun sydämessä <3

6. Olmi.

7. Golgin laite, eikös se ollut joku postituskeskus?

8. En mihinkään, tässä ja nyt on hyvä :)

Suvi

1. Heippa! Olen Suvi ja Symbiontin päätoimittaja.

2. Opiskelen kasvitiedettä. Kasvit ovat ihania ja ihmeellisiä, ne tekevät omaa juttuansa kaikessa rauhassa. Biomassasta valtava osa on kasveja ja ne mahdollistavat elämän, joten kasvit ovat hyvinkin merkittävä eliöryhmä!

3. Olen koteloitunut toukka, jonka pitäisi pikkuhiljaa kuoriutua, mutta mieluummin painaa torkkua. Neljännellä vuodella mennään siis.

4. Kalat, tai tietäjät tietää: aurinko kalat, nouseva ja kuu skorpioni.

5. Kilpisjärven asema. Upea sijainti jylhän Saanan juurella, ja rantasaunasta on ihanaa pulahtaa uimaan kylmään järveen. Jos majoittuu Kiekulassa, varmasti pääsee tutustumaan Vikke Viirulainen -kissaan.

6. Tunturisopuli! Pieni ja söpö, värikäs ja pörröinen turkki, asustaa tuntureilla, syö sammalta ja tarpeen tullen kyllä sähisee.

7. Olisin mikrotubuluksen moottoriproteiini, joka sitkeästi rahtaa lastinsa askel kerrallaan perille asti.

8. Matkustaisin noin 470 miljoona vuotta taaksepäin katsomaan ensimmäisiä maakasveja ja selvittäisin sammalten kehityslinjojen suunnat. Paluumatkalla nykypäivään pysähtyisin vielä 400 miljoonan vuoden kohdalla ja retkeilisin jättimäisten sanikkaisten metsässä.

Savi

1. Helouu meitsi on Savi ja oon toinen tirehtööreistä!

2. Opiskelen fysiologiaa ja neurotieteitä, koska haluun tietää miksi asiat tapahtuu.

3. Oon toukka, joka on löytänyt hyvän puun, josta syödä ja kasvan vauhdilla :D

4. Rapu! Nousevan ja kuun saat tietää kysymällä, ei paljasteta liikaa.

5. Lammi <3 Fuksikesän kenttäkurssia lämmöllä muistellen.

6. Yleensä vastaan tähän pyöriäinen, mutta en tiiä miksi. Lähempänä varmaan pesukarhua tällä hetkellä.

7. Olisin mitokondrio, koska that’s where the party’s at.

8. Antiikin Kreikkaan! Lähinnä kulttuurin takia, ja haluun selittää kaikki ongelmat erinäisten jumalten vihaisuudella.

Saara

1. Olen Saara, tämän hallituksen kulinaristi.

2. Opiskelen ekologiaa ja evoluutiobiologiaa, koska luonnon monimuotoisuus kiehtoo kovasti ja haluan tulevan työni kautta edistää sen säilymistä.

3. Olen kolmannen vuoden opiskelija, joten taidan olla kuin kasvava toukka, joka ahmii vielä uutta tietoa ennen koteloitumista. Olen jo aika pitkällä toukkavaiheessa, mutta pääsen onneksi vielä turvallisesti koteloon kehittymään. Omien siipien avaaminen ja omille teille lähtö on vielä pelottava ajatus, mutta vääjäämätön lopputulos tässä nopeassa kierrossa. Uteliaana odotan, millaiset värit ja kuviot siipeni vielä saavat.

4. Rapu

5. Tvärminne, koska innostuin siellä käymälläni Saariston ekologia -kurssilla meribiologiasta, ja se into on säilynyt edelleen. Siellä on myös tosi kaunista, ja merimaisemassa sielu lepää. Toisaalta Tvärminne sai kovan kilpailijan Kilpisjärven asemasta Symbioosin mahtavalla uuden vuoden ekskursiolla. Karu Käsivarren Lappi sai eksoottisuudellaan minut pauloihinsa.

6. Tämä on vaihtunut jo monta kertaa opintojeni aikana ja taitaa vaihtua taas. Tässä sitä vasta kasvan ja tutustun itseeni, joten se on kai ihan luonnollista, että samaistun eri eläimeen kuin edellisinä vuosina. Tällä hetkellä saukko resonoi, koska se rimmaa nimeni kanssa, olen

kiinnostunut vesistöistä ja uiminen on ihanaa. Onhan ne myös aika hassuja ja söpöjä, mäki haluaisin olla <3

7. Olisin varmaankin Golgin laite, sillä tykkään touhuta ja järjestellä asioita.

8. Matkustaisin aikaan ennen kuin ihminen ehti aiheuttaa laajamittaista luontokatoa ja ihmettelisin tätä kaunista maapalloa.

Nietos

1. Olen Nietos Hietanen, opintovastaavan roolissa.

2. Biologian kandiohjelmassa, vikoja kuukausia viedään. Pääaineena (vai mikä se termi onkaan nykyään) on mikrobiologia, sivuaineena ekoevo ja vähän kaikkea muutakin. Bilsassa kiinnostaa simppelisti elämä. Mikrobien elintavat ovat syvällisellä tavalla vaihtelevimpia, ja niiden toiminta myös mahdollistaa kaikkien suurten tyyppien elämän. Ilman mikrobeja meitä ei olisi, ja toisaalta jotkut mikrobit voivat myös lopettaa meidän elämän. Mikrobeja pitäisi palvoa. Lobbaan mikrobeja.

3. Pitkittynyt toukkavaihe.

4. Rapu, mutta en usko horoskooppeihin muuten kuin itsetutkiskelun humoristisena työkaluna.

5. Tvärminnen saaristo on kyl hieno…

6. Korallieläimet, esim. Acropora palmata, koska haluaisin itsekin elää mutualistisessa symbioosissa yhteyttäjän kanssa, ja panssarilevät on coolious. Muutenkin modulaarisuus ja sessiiliys elämäntapana houkuttelee, teoriassa. Oikeesti oon suuri touhuttaja touho eläimellisesti vipeltäen.

7. Plasmidi – sharing is caring.

8. 1900-luvun alkuun, kun globaali tasa-arvoinen maailmanrauhan yhteiskunta vaikutti realistisesti saavutettavalta mahdollisuudelta, eikä ympäristökatastrofikaan painanut mieltä. Ja asiat tehtiin tyylillä. Mut silleen etten ois liian köyhä ja sairas äääääööö... tai sitten esihistorialliseen aikaan!

Kiisla

1. Olen Kiisla ja toimin hallituksessa shokkelomestarina!

2. Opiskelen bilsaa, koska se on vaan niin monipuolinen ja kiinnostava ala!

3. Olen pieni, melko vastikään kuoriutunut toukka, jolla on vielä paljon koettavaa ja opittavaa. Pikkuhiljaa alan kuitenkin päästä kaikesta kärryille. :)

4. Aurinkomerkki neitsyessä, kuumerkki leijonassa ja nouseva merkki vaa’assa! Samaistun aika moneen juttuun omissa horoskoopeissa.

5. En ole vielä käynyt kuin Lammilla, mutta koska rakastan merta sekä saaristoa, veikkaan Tvärminneä. Onneksi sinne pääsee pian!

6. Saukko! Niiden energiassa ja meiningissä on jotain tosi samaistuttavaa. Ja onhan ne tosi suloisia vekkuleita!

7. Olisin varmaan ribosomi, koska sen toiminta on tarkkaa ja nopeaa. Myös koska ribosomeja on solussa tosi paljon, ei tarvisi tehdä kaikkea hommaa yksin.

8. Jonnekin menneisyyteen, jossa voisin asua maaseudulla ja elää ihanaa cottagecore -unelmaa ilman minkäänlaista teknologiaa jossain muratin peittämässä kivitalossa.

Laura

1. Oon Laura Muukkonen ja toimin hallituksessa yhdenvertaisuusvastaavana.

2. Opiskelen biologiaa, koska se on supermielenkiintoista ja kattaa paljon eri asioita!

3. Juuri kuoriutunut nälkäinen toukka.

4. Kaksonen ja sen kuvaukset yleensä sopii muhun tosi hyvin.

5. Lammi, muilla en oo vielä päässyt käymään.

6. Capybara.

7. Varmaankin ribosomi.

8. Menneisyyteen päin, mutten tiedä mihin asti. Voisin aloittaa menemällä 1980-luvulle.

Pyöriäisiä ja revontulia

Teksti: Eemeli Lounela – Kuvat: Lauri Partanen & Salla Myllys

Symbioosin vuotuisella Kilpisjärven excursiolla oli asiaan kuuluvia aktiviteetteja: Saanan huiputus, hiihtämistä ja lumikenkäilyä, pyörimistä umpihangessa ja revontulien ihastelua. Lisäksi päiväreissu Norjan puolelle oli onnistunut havisteluretki.

Ensimmäinen päivä Kilpisjärven biologisella asemalla oli tarkoitus viettää kaikessa rauhassa ja tehdä ehkä vain pieni hiihtolenkki lähiympäristössä, mutta kun aamupalalla alkoi kuulua puhetta Saanan huiputuksesta, niin eihän siitä voinut jäädä paitsi. Kilpisjärven rannasta huipulle nousua oli reilusti yli 500 metriä, joten kiivetessä ei tullut kylmä, vaikka pakkanen lähenteli 25 astetta. Päivä oli kirkas ja matkalla ylös ihailimme lännen jylhää Mallaa ja Norjan teräväpiirteisiä vuoria, kaakkoon avautuvaa tunturikoivikon hennosti täplittämää jokilaaksoa ja pohjoisen loputonta valkeaa paljakkaa. Huipun lähestyessä ympäröivä maisema tuntui jäävän miniatyyriksi alapuolelle. Maiseman sijaan huomion vei aurinko, joka kurkisti varovaisesti

tunturien takaa etelästä valaisten koko taivaanrannan. Kaamoksen ei pitänyt päättyä vielä viikkoon.

Seuraavana päivänä pääsimme Laurin kanssa hiihtämään. Suuntana oli Kitsiputous Mallan luonnonpuistossa. Suomen korkein yhtenäinen vesiputousten sarja putoaa yhteensä 118 metriä Iso-Mallan rinnettä alas. Lähdimme hiihtämään kohti Siilasjärven rantaa, josta kartan mukaan alkaisi latu Kitsiputoukselle. Kovin pitkälle emme kuitenkaan päässeet, sillä Laurin asemalta lainaamien suksien siteiden jatkuva irtoilu teki etenemisestä mahdotonta. Palasimme suksia kantaen asemalle ja opimme viisaammilta, ettei siteiden kuulunutkaan mennä kunnolla hiihtosaappaisiin kiinni, vaan suksilla pystyi lähinnä ”hipsuttelemaan” eteenpäin. Jalkineiden vaihdon jälkeen saimme Laurin jalat jotenkuten kiinni suksiin, ja pääsimme taas liikkeelle.

Nousimme Kilpisjärveltä Siilasjärvelle ja löysimme rantakoivikosta kohdan, josta latu Kitsiputoukselle olisi vienyt, jos se olisi ollut ajettu. Se siitä reissusta sitten. Ajattelimme kuitenkin käydä huviksemme pyörähtämässä tunturikoivikon umpihangessa. Viimeiseksi noustavaksi kumpareeksi sopimamme nyppylän päältä näimme kuitenkin jotain outoa. Aivan kuin vähän matkan päässä olisi näkynyt moottorikelkkaura. Kelkkaura vei suunnilleen oikeaan suuntaan ja lähdimme innostuneena hiihtämään sitä eteenpäin. Vähän ajan päästä löysimme itsemme Pikku-Mallan rinteeltä kisaamassa putoukselle nyt jo hiipuvaa valoa vastaan. Näkymä putoukselle avautui jyrkän harjanteen takaa. Majesteettiset jääpuikot riippuivat tunturin rinteeltä kahtena yhtenäisenä portaana. Kaukaisuuteen jatkuva tunturihuippujen jono antoi putoukselle valtaisalta tuntuvat mittasuhteet. Uskomattoman kaunis maisema näkyi selvänä vielä hetken ennen kuin hämärtyi pois. Takaisin asemalle saavuimme pimeässä. Minulle tuo hiihtopäivä oli lähes täydellinen. Suksiensa kanssa käymistään taisteluista huolimatta Laurikin myönsi päivän olleen hyvä. Sukset saivat kuitenkin tiukan arvosanan 2/5.

Seuraavat päivät pitivät sisällään palautumista, sitsaamista ja sitsaamisesta palautumista. Lopulta tuli Norjan reissun päivä. Olimme tehneet läksymme ja löytäneet netistä norjalaisen yliopiston projektin, jossa GPS-seurataan ryhävalaita. Mikä parasta, kolmen valaan GPSpallukka osoitti niiden olevan vuonossa Storslettin lähellä, vain noin 100 km päässä Kilpisjärveltä pohjoiseen. Suuntasimme siis sinne kolmen autokunnan voimin.

Matkalla ihastelimme Norjan majesteettisia vuonoja ja vuoria, hyväkuntoista tieverkkoa sekä uskomattoman moderneja ja puhtaita tienvarsivessoja. Löysimme pienen arvonnan jälkeen kartalta hyvän näköisen hiekkarannan kaistaleen ja suuntasimme sitä kohti. Määränpään lähestyessä vieruskaverini heräsi päivätorkuilta, vilkaisi ikkunasta ulos ja alkoi melkein välittömästi huutaa, että vedessähän näkyy kaloja. Koetin tuijottaa merelle, mutta en ehtinyt nähdä mitään ennen kuin näkymä jäi mutkan taakse. Kaarsimme pian parkkipaikalle, missä loikkasin ulos autosta ja lensin välittömästi turvalleni melkein kiikarieni päälle.

Pian muutama muukin oli havainnut ”kalat” hiekkarannalta käsin, ja jäljessä tullut autokunta kaartoi paikalle vahvistaen nähneensä pyöriäisiä rannan lähettyvillä vähän matkan päässä tulosuunnassamme. Suuntasimme äkkiä sinne ja hyppäsimme rantapenkereelle tähyilemään. Muut alkoivat melkein heti keskustelemaan siitä, miten paljon pyöriäisiä näytti olevan ja miten lähellä ne olivatkaan. En nähnyt vieläkään mitään, ja tässä vaiheessa tiesin jo varmasti olevani jonkinlaisessa Truman Showssa. Sitten näin ne vihdoin. Kymmeniä sel-

käeviä nousi tiuhaan tahtiin vedestä, pyörähti pinnassa ja katosi taas näkyvistä. Pyöriäisiä näytti olevan useampi iso parvi. Seurasimme niiden rannan suuntaista edestakaista vaellusta, kunnes alkoi tulla hämärää. Ryhävalaita emme nähneet, mutta retki oli silti onnistunut. Valaitahan ne ovat pyöriäisetkin. Kävin vilkaisemassa sitä valassivustoa nyt tätä kirjoittaessani: GPS pallukat ovat edelleen jämähtäneenä samaan kohtaan kuin tammikuun alussa. Kartta ei tainnut olla aivan ajantasainen, mutta oikeaan paikkaan se vei meidät joka tapauksessa.

Kaamos päättyi Kilpisjärvellä 12.1 puolenpäivän aikoihin. Satuimme olemaan tuolloin Saanajärvellä lumikenkäilemässä. Aurinko nousi esiin järven rantakumpujen takaa värjäten joka suunnassa ympäröivät tunturit ja alhaalla roikkuvan pilvipeitteen haalean punaisiksi. Se kuitenkin ehti jo laskea siinä ajassa kun kävelimme järven poikki, ja oranssi horisontti jäi piiloon Saanatunturin taakse. Auringon nopea vierailu oli tervetullut ensimmäinen selvä merkki pitenevistä päivistä.

Viikko oli kulunut nopeasti, ja seuraava päivä olikin jo viimeinen asemalla. Sinä iltana suuntasimme tutustumaan paikalliseen yöelämään Ravintola Kilpikseen, joka oli meitä lukuun ottamatta tyhjillään. Pian saimme kuitenkin hälytyksen takaisin asemalle: oli havaittu revontulia. Niiden näkymistä oli seurattu pitkin viikkoa ja muutamina iltoina taivaalla olikin näkynyt selvää vihreää väreilyä. Viimeisenä iltana, kun seisoimme pimeydessä Kilpisjärven jäällä, tulet loimusivat kirkkaina halki koko taivaan. Lopetus reissulle oli kuin satukirjasta.

Tulen ja paskan lintu

Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Haarahaukka on yksi maailman yleisimmistä petolinnuista, mutta Suomessa se on harvinaisuus. Haarahaukka hankkii ravintoa monin tavoin, mikä on koitunut usein sen ongelmaksi.

Monissa kulttuureissa linnut ja kipinöivä tuli linkitetään toisiinsa. Kalevassa muun muassa esiintyi kokkolintu, joka oli tulta iskevä, jättiläismäinen kotka. Myös venäläisessä kansanperinteessä tunnetaan tulilintu, jonka kirkkaana loistavia sulkia sankarit etsivät kiihkeästi. Kaikista tunnetuin liekkien lirkuttaja lienee kuitenkin muinaisen Egyptin Feeniks, joka syntyy aina uudestaan palaessaan poroksi. Tässä jutussa kuitenkin puhutaan tosielämän lintulajista, joka on lyönyt hyntteet yhteen tulen kanssa. Kyseessä on haarahaukka (Milvus migrans), myös Suomessa tavattava kosmopoliitti. Laji on yksi maailman yleisimmistä petolinnuista, jonka voi tavata kaikilla mantereilla Amerikkoja ja Antarktista lukuun ottamatta.

Pahemman luokan pyromaani

Laajasta levinneisyydestään huolimatta haarahaukka kytkeytyy rätisevään roihuun ainoastaan Australiassa. Siellä haarahaukat levittävät tarkoituksenmukaisesti palavia kekäleitä alueelta toiselle ja näin edistävät maastopalojen etenemistä. Hiilloksen rahtaaminen paikasta toiseen ei ole turhanpäiväistä lystiä, vaan se liittyy lintujen metsästykseen. Roihua pakenevat saaliseläimet ovat helppoa napsittavaa haarahaukalle.

Tulileikkiensä myötä haarahaukka on yksi pallomme ainoista elukoista, jotka osaavat hyödyntää tulta. Samalla haukka on mutualistisessa suhteessa ihmisen kanssa: alkuperäiskansojen ylläpitämä kulotus leviää nopeammin ja laajemmalle haukkojen ansiosta. Kiinteä yhteiselo näkyy myös kansanperinteessä: tulilintu oli kuulemma läsnä myös uniaikana, jolloin yliluonnolliset olennot muovasivat maapallon ja sen lajiston nykyisen kaltaiseksi.

Siinä missä ihminen hyötyy haarahaukkojen taipumuksesta kannella kekäleitä paikasta toiseen, auttaa ihmistoiminta haarahaukkojen ruuanhankkimista muualla maailmalla. Monessa kolkkaa haarahaukkojen on nimittäin nähty hyödyntävän perkuujätteitä ja auton alle jääneitä eläimiä ruokanaan. Haarahaukat myös viih-

tyvät kaatopaikoilla. Nämä ei niin maireat saalistustavat ovat syy, miksi Iso-Britanniassa haarahaukkaa kutsutaan nimellä shite-hawk, paskahaukka.

Kaikkialla paskahaukka ei ole pilkan kohteena. Esimerkiksi Intiassa sitä ruokitaan uskonnollisena toimena niin, että lihan paloja heitetään ilmaan haukkojen napattavaksi.

Saalistuksen varjopuolet

Haarahaukan kyky hankkia ravintoa monenmoisin keinoin on ajanut linnun moninaisiin ongelmiin. Valitettavan usein ongelmien takana on ihminen. Raatoja syövät pedot tulevat usein murkinoimaan autoteille ja jääneet siten autojen alle. Lisäksi haarahaukat silmäilevät maastoa usein sähköjohtojen päältä, mikä on johtanut kuolettaviin sähköiskuihin. Oma tapauksensa ovat myös tapaturmat lentokentillä, joilla haarahaukat tykkäävät saalistaa.

Haarahaukkojen on myös todettu kärsineen ympäristöön päätyneistä myrkyistä. Japanissa tehdyssä tutkimuksissa haarahaukkojen maksasta ja munuaisista löytyi suuria määriä elohopeaa, jonka tiedetään olevan ongelmallista kehittyville poikasille. Lintujen onneksi suurin osa elohopeasta ohjataan kuitenkin höyheniin, joiden pudottua lintu pääsee eroon myös isosta köntästä elohopeaa.

Murheellisin haarahaukkojen myrkytystapaus sattui vuosina 1975-1976 Israelissa. Jyrsijäkannat olivat tuolloin Israelissa huipussaan, mikä aiheutti suurta haittaa sinimailasen viljelyssä. Epätoivoiset maanviljelijät keksivät ratkaisuna suihkuttaa peltonsa täyteen monokrotofoosia, joka on linnuille ja nisäkkäille erittäin myrkyllinen aine. Vaikka myrkyn vaarallisuus tunnettiin jo näihin aikoihin, eivät viranomaiset estäneet toimintaa. Lisäksi maanviljelijöiden harkintakykyä vaikeutti, ettei monokrotofoosin käyttöohjeita oltu kirjoitettu hepreaksi.

Myrkky tappoi suuren määrän eläimiä, joista se siirtyi toisasteisesti petolintuihin. Tuho oli suunnaton ja kahdeksan neliökilometrin suuruiselta alueelta löydettiin yhteensä 150 kuollutta petolintua, joista puolet oli

haarahaukkoja. Myrkystä kärsineiden petolintujen arvioidaan olleen kaksi kertaa löydettyjen lintujen määrää suurempi.

Mitä kuuluu Suomen haarahaukoille?

Surullisista tapauksista huolimatta haarahaukkojen maailmankanta on elinvoimainen ja täysikasvuisia lovipyrstöjä on arvioitu liihottelevan Telluksella neljästä kuuteen miljoonaa yksilöä. Positiivinen trendi ei ole kuitenkaan läsnä Suomessa, jossa haarahaukka on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi. Haarahaukkoja arvoidaan pesivän Suomessa ainoastaan 15-20 paria kannan painottuessa eritoten Itä-Suomen.

Punainen kirja (2019) määrittelee Pohjolan haarahaukkojen suurimmiksi uhiksi muutokset Suomen ulkopuolella sekä metsien uudistustoimet. Suomessa haarahaukka pesii usein kuusessa tai männyssä. Haarahaukka kuuluu EU:n lintudirektiivien lajeihin, joten sen suojelemiseen on Suomessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Ehkäpä suojelutoimien myötä taivaamme ovat tulevaisuudessa täynnä liihottelevia tulilintuja.

Lähteet

Honda, K.; Nasu, T.; Tatsukawa, R. 1986. ”Seasonal changes in mercury accumulation in the black-eared kite, Milvus migrans lineatus”. Environmental Pollution Series A, Ecological and Biological. 42 (4): 325–334.

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Luontoportti. Haarahaukka. https://luontoportti.com/t/2243/ haarahaukka

Mendelssohn, H.; Paz, U. 1977. ”Mass mortality of birds of prey caused by Azodrin, an organophosphorus insecticide”. Biological Conservation. 11 (3): 163.

Tunnista haarahaukka

• Haarahaukka on isohaarahaukan lisäksi ainoa petolintu Suomessa, jolla on lovipäinen pyrstö. Lovi ei kuitenkaan välttämättä näy pyrstön ollessa levitettynä.

• Muita muotoon liittyviä tuntomerkkejä ovat pitkät siivet ja hontelo ruumis.

• Väritykseltään haarahaukka on ruskea. Siipien alapinnan kärjissä on vaalea alue (siiven alapinta kuitenkin musta aivan kärjestä).

• Haarahaukka liihottelee paljon, jolloin siivet ovat alaspäin hieman kuperat. Liihotellessa kiertää pyrstöään sivuttain.

• Haarahaukan ääni on valittavaa kiljumista.

Vuodatus

Luonnon vuoksi

Teksti ja kuvat: Riku Kangasniemi

Hallitus päätti hiljattain suojella 30 00 hehtaaria valtion maita. Mutta tarvitsemme paljon suurempia satsauksia luontokadon pysäyttämiseksi ja kansainvälisten sitoumustumme toteuttamiseksi. Luonto kärsii piittaamattomuudestamme ja sen suojelua tarvitaan.

Suomi on tunnetusti metsäinen maa, jossa suurin osa metsistä on metsätalouskäytössä. Metsätalous on pitkään ollut teollisuutemme kantavia voimia ja tuonut toimeentulon tai edes pientä lisää toimeentuloon monelle suomalaiselle. Kuitenkin tuo samainen metsätalouskäyttö on intensiivisyytensä takia ajanut valtavan joukon metsiemme lajeja uhanalaisiksi. Metsien ja soiden ojitukset, maanmuokkaukset sekä purojen oikaisut ovat aiheuttaneet ekosysteemeillemme valtavasti tuhoa. Humuksen sumentamat purot ja joet, kuivuneet suot, avohakatut metsät ja niin monet muut elinympäristöt ovat saaneet tuntea rahan valtaisan vaikutuksen.

Kaikesta luonnollemme tehdystä pahasta huolimatta on paikoin säilynyt edustavia sirpaleita luontoamme. Jotkin noista sirpaleista ovat vähän suurempia, jotkin hyvin pieniä. Mutta niitä on liian vähän ja liian harvassa. Osa kauneimmasta luonnostamme on vielä ilman lain tuomaa suojaa ja siten jatkuvasti uhattuna. Koska tahansa voi alueen omistaja päättää avohakkuusta tai ojituksesta, joka tuhoaa jonkin lajin viimeisen elinsijan tienoolta.

Suurimmassa osassa tapauksista kyse on valtion omistamista maa-alueista, joita hallinnoi yleensä Metsähallitus. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, suojelualueiden ulkopuoliset valtion maa-alueet ovat pääsääntöisesti Metsähallitus Metsätalous Oy:n hallinnassa. Noilla valtion mailla on yhä vieläkin valtavan hienoja, Itä- ja Pohjois-Suomessa myös kooltaan suuria alueita, joiden luonto olisi suojelemisen arvoista. Jotkin alueet on jätetty metsätalouskäytön ulkopuolelle, tai rajattu Metsähallituksen omalla päätöksellä suojelumetsiksi ja siirretty ainakin osin Metsähallituksen Luontopalveluiden hoidettavaksi. Mutta metsätalouskäytöstä poistamista ei voi silti kutsua kunnolliseksi suojeluksi, sillä ilman luonnonsuojelualueen statusta ei niillä ole lain tuomaa turvaa. Päätöksen talouskäytön ulkopuolelle jättämisestä voi Metsähallitus Metsätalous Oy minä tahansa päivänä pyörtää ja hankkia metsäkoneyrittäjät avohak-

kaamaan arvokasta kohdetta, jos kohde ei ole Luontopalvelujen hallinnassa. Valtion maille, ja vesialueille, pitäisikin yhä enenevissä määrin perustaa luonnonsuojelualueita. Tämä on ikiaikainen mielipide luonnonsuojelijoiden keskuudessa, eikä se muutu miksikään ennen kuin valtio on oikeasti perustanut kattavan ja edustavan verkoston suojelualueita koko Suomeen. Suojelualueita kun tarvitaan joka puolella maatamme, ei vain Pohjoisja Itä-Suomessa, jonne suurimmat suojelualueet sijoittuvat.

Ulkopuolisesta tuntuu, että Metsähallituksen sisällä Luontopalvelut – joka vastaa muun muassa valtion luonnonsuojelualueiden hoidosta – on pahasti alakynnessä. Heidän mahdollisuutensa edistää uusien suojelualueiden perustamista tai nykyisten laajentamista ovat valitettavan pienet, Luontopalvelujen rahoitus ei tahdo myöskään riittää edes nykyisten tehtävien ja suojelualueiden hoitoon. Ristiriitaa kuvastaa se, että Luontopalveluja ohjaa ja rahoittaa Ympäristöministeriö, kun taas muu Metsähallitus on Maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Näiden kahden ministeriön intressit ovat usein aivan päinvastaiset, kun Ympäristöministeriö ajaa luonnonsuojelun etua, ja Maa- ja metsätalousministeriö tehometsätalouden ja luonnon muun taloudellisen hyödyntämisen etua. Ympäristöministeriön budjetti on myös kaikista ministeriöistä pienin ja sitä kautta Luontopalveluiden rahoituskin heikkoa. Metsähallitus Metsätalous Oy vaikuttaa olevan se, jonka sanelee valtion maiden käytön, ja Luontopalvelut sitten vajavaisella rahoituksella hoitavat loppuja alueita parhaansa mukaan. Tämä epäsuhta on omiaan hidastamaan valtion omistamien arvokkaiden alueiden suojelua.

2

Olisi ensisijaisen tärkeää pysäyttää luontokadon eteneminen tai vähintäänkin hidastaa sitä merkittävästi. Tähän tavoitteeseen ei voi päästä ilman mittavaa lisäsuojelua. Lisäsuojelun toteuttamisessa helpointa ja oi-

keudenmukaisinta olisi perustaa suojelualueita valtion omistamille alueille ja lisätä rahoitusta METSOlle sekä Helmi-ohjelmalle, joiden kautta maanomistajat voivat vapaaehtoisesti suojella maitaan ja saada siitä korvausta. Maiden pakkolunastaminen tai suojeleminen maanomistajan tahdon vastaisesti ei ole kovin oikeudenmukaista ja herättää helposti voimakkaita tunteita ja vastareaktioita luonnonsuojelulle. Suojelun etenemisen kannalta on tärkeää, että maanomistajat hyötyvät omien maidensa suojelusta, ja että ihmiset ylipäänsä ovat myötämielisiä suojelulle.

Kansallispuistot tuovat yleensä kuntaan matkailijoita ja siten rahaa, joka hyödyttää kuntien taloutta. Niihin suhtautuminen onkin monesti melko myötämielistä kuntapäättäjien osalta, koska taloudellinen hyöty kunnalle nähdään suurempana kuin kansallispuiston mahdollisesti aiheuttamat rajoitteet maankäytölle. Kansallispuistojen perustamisen edistäminen onkin sosiaalisesti hyväksyttävimpiä tapoja edistää lisäsuojelua. Kansallispuistot eivät toki toimi suojelussa yhtä hyvin kuin luonnonpuistot, joissa liikkuminen on rajoitettua, mutta jokainen suojeltu hehtaari on silti edistämässä luontokadon hidastumista.

Kuten edellä on jo mainittu, on Suomessa yhä paljon arvokkaita alueita, joita ei ole suojeltu tai joiden suojelu on vajavaista. Nämä kohteet pitäisi turvata suojelualueita perustamalla. Valtio omistaa runsaasti alueita, jotka voitaisiin perustaa erilaisiksi suojelualueiksi tai liittää jo olemassa oleviin suojelualueisiin. Esimerkiksi valtion mailla sijaitsevat Natura-alueet, joille ei ole perustettu luonnonsuojelualueita olisi hyvä suojella liittämällä ne jo olemassa oleviin suojelualueisiin tai perustaa niille kokonaan uusia suojelualueita. Natura-alueet sijaitsevat lähtökohtaisesti luonnoltaan arvokkailla alueilla, joten ne suojelemalla saataisiin lisää lainsuojaa arvokkaalle luonnolle tehokkaasti. Osalla Natura-alueista esimerkiksi metsätaloustoimet ovat mahdollisia, joten luonnonsuojelualueeksi perustaminen olisi tärkeää niiden turvaamiseksi.

Toinen helppo ja vaikuttava keino olisi muuttaa kaikki valtion retkeilyalueet kansallispuistoiksi tai luonnonsuojelualueiksi. Retkeilyalueilla voidaan harjoittaa metsätaloutta eikä niiden tarkoitus ole luonnonsuojelu,

mutta käytännössä jokainen retkeilyalue sijaitsee Natura-alueella ja on muuta ympäröivää seutua huomattavasti luonnoltaan arvokkaampi. Niinpä kansallispuistoksi muuttamalla ja metsätalous kieltämällä lisättäisiin näiden arvokkaiden alueiden merkitystä luonnonsuojelulle.

Osalla Natura-alueista

metsätaloustoimet ovat

mahdollisia.

Myös monia kansallispuistoja olisi helppo laajentaa. Natura-alueiden suojelu ja liittäminen olemassa oleviin suojelualueisiin lisäisi monen kansallispuiston pintaalaa, mutta pinta-alaa voitaisiin lisätä myös liittämällä nyt metsätalouskäytössä olevia alueita kansallispuistoihin. Jotkin näistä metsätalouskäytössä olevista alueista ovat luonnoltaan arvokkaita ja toisaalta suojelun aikakaava on pitkä, jolloin suojeltu alue kyllä kehittyy arvokkaammaksi ajan myötä, kunhan vain saa olla rauhassa.

Kansallispuistojen välisiä ekologisia yhteyksiä tulisi myös parantaa. Tähän paras keino olisi perustaa suojeltuja viherkäytäviä yhdistämään kansallispuistoja uusia suojelualueita perustamalla ja jo olemassa olevia hyödyntämällä. Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on Pirkanmaalla sijaitsevien Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistot, joiden välissä sijaitsee laaja valtion omistama, pääosin metsätalouskäytössä oleva metsäalue. Alue yhdistää puistot ja sen suojeleminen kokonaan muodostaisi Pirkanmaalle hyvin suuren suojelualueen, joka riittäisi varmasti monen vaativankin eliön tarpeisiin, kun se saisi kehittyä rauhassa kohti luonnontilaa kenties ennallistamishankkeiden avustamana. Tätä hanketta ajaa muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ja sille on myös Ruoveden kunnan tuki.

Kenties vähemmän radikaali ja oletettavasti suojelun kannalta huonompi vaihtoehto ekologisten yhteyksien parantamiseksi on perustaa valtion maille niin sanottujen astinkivien verkosto yhdistämään kansallispuistoja sekä muita luonnonsuojelualueita. Tarpeeksi suurina ja tiheästi sijoiteltuina ne voisivat kuitenkin olla tehokas keino kansallispuistojen kytkeytyneisyyden parantamiseen. Tällainen astinkivien verkosto voisi lisätä eliöstön mahdollisuuksia levittäytyä ja selvitä myös muiden suurempien suojelualueiden, kuin edellä mainittujen kahden kansallispuiston, välillä. Suuret suojelualueet ovat hyviä turvaamaan lajien selviytymistä, mutta jos ne ovat liian eristyneitä, eivät eliöt pysty levittäytymään paikasta toiseen. Siksipä astinkivien verkosto olisi varteenotettava mahdollisuus suojelualueiden kytkeytyneisyyden parantamiseen, jos suojelualueita ei pystytä yhdistämään kokonaan tekemällä niiden välille suojeltuja viherkäytäviä. Näiden ekologisten yhteyksien suunnittelu vaatii järjestelmällisyyttä sekä taloudellisten intressien sysäämistä sivuun suunnittelun ja toteutuksen tieltä.

itsensä rajaamat arvokkaat luontokohteet valtion metsissä suojellaan pysyvästi tekemällä niistä luonnonsuojelualueita. Muuten niiden kohtalo on todennäköisesti päätyä sellun raaka-aineeksi tai lämpövoimalaan hakkeeksi.

Yhteistä on uhanalaisten

vanhan metsän lajien

esiintyminen sekä

Metsähallitus Metsätalous

Oy:n suoranainen denialismi

alueiden arvoja kohtaan.

Valtiolla on omistuksessaan myös paljon arvokkaita luontokohteita, jotka eivät ole Natura-alueita tai edes rajattu metsätalouskäytön ulkopuolelle Metsähallituksen toimesta. Näitä kohteita on metsien osalta kartoittanut muun muassa Koneen säätiön rahoittamana Luonnonmetsä-työryhmä. Näiden arvokkaiden metsäkohteiden pinta-ala vaihtelee pienistä suuriin. Yhteistä kuitenkin on uhanalaisten ja silmälläpidettävien vanhan metsän lajien esiintyminen sekä Metsähallitus Metsätalous Oy:n suoranainen denialismi alueiden arvoja kohtaan. Metsähallitus Metsätalous Oy:n näkemys tuntuu olevan, että kaikki arvokkaat valtion mailla sijaitsevat luontokohteet on jo suojeltu ja kaikki suojelualueiden ulkopuolella oleva on tavallista talousmetsää, jolla ei ole luontoarvoja. Tämä on kotimaisen luontomme ja valmisteilla olevan kansallisen biodiversiteettistrategian kannalta hyvin ongelmallinen näkökanta. On tärkeää, että ulkopuolisten tunnistamat sekä Metsähallituksen

Koska Suomen metsistä ylivoimaisesti suurin osa on ollut jossain vaiheessa historiaansa metsätalouskäytössä, on myös välttämätöntä sisällyttää entisiä ja nykyisiä talousmetsiä uusien suojelualuerajauksien sisään. Samoin ojitettuja soita on suojeltava ja ennallistettava, koska jopa 2/3 Suomen jäljellä olevista soista on ojitettu. Suoluonnon suojelemiseksi onkin välttämätöntä ennallistaa soiden vesitaloutta ja ekosysteemejä. Soiden ennallistaminen vähentää myös vesistöihin päätyvän eloperäisen aineksen määrää ja siten parantaa vedenlaatua sekä sisävesissä että Itämerellä. Kuten jo aiemmin totesin, on suojelualueiden aikajänne hyvin pitkä. Niiden on tarkoitus olla ikuisia ja suojella luontoa meiltä ihmisiltä. Niinpä talousmetsät ja ojitetut suot kehittyvät luontaisten prosessien ja ennallistamisen avulla luonnontilaisiksi ennen pitkää. Moni kansallispuistoistammekin on ollut ainakin osittain talousmetsää perustamisvaiheessa. Silti niiden arvo monenlaisille eliöille on erittäin huomattava, kun alueiden kehitys on alkanut seurailla luonnon

omaa dynamiikka ilman ihmisen puuttumista. ”Tavallista” talousmetsien ja muiden ihmiskäytössä nyt olevien ja aiemmin olleiden alueiden luontoa suojelemalla voidaan lisätä suojelupinta-alaa, mikä on monen lajin suojelun kannalta elintärkeää. Arvokkaiden kohteiden suojelu yksistään ei riitä, sillä ne ovat monin paikoin, varsinkin eteläisessä Suomessa, pienialaisia ja liian harvassa. Liian pieni pinta-ala ja eristyneisyys ei anna mahdollisuutta eliöille levittäytyä ja jotkin lajit vaativat laajempia yhtenäisiä alueita ylläpitämään sopivia olosuhteita. Suomen metsät ovat rakenteeltaan nykyään aivan liian nuoria ja pirstaleisia valtavalle osalle metsien eliölajeista.

2

Kuten tässä tekstissä on jo moneen kertaan todettu, olisi meillä käytettävissä runsaasti keinoja suojelualueiden lisäämiseen. Aiemmin mainittujen lisäksi vaikuttavia keinoja olisivat muun muassa soidensuojelun täydennysohjelman toteuttaminen vielä säästyneiden kohteiden osalta. Soidensuojelun täydennysohjelmaa ei poliittisista syistä koskaan toteutettu kunnolla, ja osa sen kohteista on sittemmin tuhottu turvetuotannon tai metsittämisen nimissä, jotta niitä ei suojeltaisi.

Erilaiset tehostetut ja järjestelmälliset suojeluohjelmat tiettyjen elinympäristöjen suojelun tilan parantamiseksi voisivat olla tehokkaita oikein kohdennettuina. Varsinkin kuntien, mutta myös erilaisten järjestöjen ja yksittäisten ihmisten ehdotukset uusiksi kansallispuistoiksi pitäisi huomioida ja käsitellä entistä paremmin sekä huomattavasti nopeammin. Metsätaloustoiminta ehdotetuilla alueilla pitää keskeyttää, kunnes päätetään, aletaanko kansallispuistoa suunnitella ja toteuttaa. Metsähallitus Metsätalous Oy:n pitäisi siirtää yhä enemmän alueitaan metsätalouskäytön ulkopuolelle Luontopalveluiden hoidettavaksi ja perustaa näille alueille luonnonsuojelualueita. Varsinkin Etelä-Suomessa suojelualueiden määrää pitäisi kasvattaa huomattavasti, mikä vaatii satsauksia sekä yksityismaiden suojeluun että valtion omistamien alueiden suojeluun.

Tehokasta olisi myös lisätä luonnonsuojelu- ja vesilakeihin luonnonsuojelulain uudistuksen valiokuntakäsittelyssä niistä pois jätetyt pykälät, joilla olisi suojeltu muun muassa lähteikköjä sekä puroja ja vaadittu maankäytön suunnittelussa huomioimaan uhanalaiset luontotyypit. Uuden luonnonsuojelulain 64 § suojelluista luontotyypeistä voitaisiin muuttaa niin, että kaikista uuden luonnonsuojelulain mukaisista suojelluista luontotyypeistä tulisi samaisen lain 65 § mukaisia tiukasti suojeltuja luontotyyppejä, jotka eivät vaadi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rajauspäätöstä, joka on hallinnollisena prosessina melko hidas ja kankea.

Eräs tärkeimmistä keinoista luonnon suojelemiseksi on kuitenkin vielä mainitsematta. Kaivostoiminnan sekä siihen tähtäävien koekaivausten ja malminetsinnän pitäisi olla kiellettyä kaikilla luonnonsuojelualueilla. Tämä vaatisi muutoksia kaivoslakiin taikka luonnonsuojelulakiin. Päättäjämme ovat olleet täysin haluttomia turvaamaan edes valtion omistamia suojelualueita kaivostoiminnalta ja kaivosyhtiöiden etujen kannalta hankalia lakiuudistuksia ei ole haluttu toteuttaa. Täysin oma lukunsa ovat vielä kaivosten ja muun teollisuuden jätteet sekä jätevedet.

2

Suomen luonnon suojelemiseksi on tärkeää tehdä riittävän suuria panostuksia suojelualueiden perustamiseen, ennallistamiseen ja hoitoon. On perustettava paljon uusia, mahdollisimman suuria suojelualueita, laajennettava jo olemassa olevia suojelualueita sekä ennallistettava luontoa niin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolellakin. Tämän lisäksi pitää suojelualueiden ulkopuolella ottaa huomioon luontoarvot ja pyrkiä tuottamaan mahdollisimman vähän vahinkoa ekosysteemeille sekä korjaamaan jo aiheutettuja vahinkoja ennallistamalla.

Luonnon pitäisi olla ajattelussamme aina etusijalla, kun uusia hankkeita ja maankäyttöä suunnitellaan, olipa kyse sitten rakentamisesta, metsätaloudesta tai jostain muusta. Me olemme riippuvaisia muusta luonnosta, joten meidän pitää turvata sen säilyminen.

Keltanokka avannossa

Teksti: Suvi Leskinen

Perinteisellä Kilpisjärven excursiolla on talvisten urheilulajien lisäksi oiva mahdollisuus avantouintiin! Päätoimittaja lähti mukaan reissuun ja pääsi vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa.

Minua on purrut lapinkärpänen ja pahasti. Olen käynyt pohjoisessa vain kesällä, joten oli mahtavaa päästä exculle mukaan. Talvisen Kilpisjärven hiljaisuus, mustavalkoisena kumpuilevat tunturit ja aukea taivas luovat mystisen tunnelman. Kaamos värjää lumisen maiseman siniseksi ja taivaanrannassa hetken viipyvä aurinko laskee saman tien. Yön pimeydessä järven ylle syttyvät revontulet tanssivat Saanan ylitse, ja Lapin taika lumoaa aina vain uudestaan.

Matkalle lähtiessäni yksi tavoitteeni oli käydä avannossa. En ole koskaan pulahtanut avantoon tai harrastanut talviuintia. Olen uinut kesällä Kilpisjärvessä, kun vesi oli noin +11 asteista. Silloin viivyin parisen viikkoa maastotöissä, joten ehdin tottua viileään järveen. Aluksi kastauduin nopeasti vedessä, mutta pian pystyin polskimaan pari kierrosta hyisessä vedessä (tämä oli konkareiden mukaan erinomainen suoritus). Kun olen jo näin hyvin karaistunut, niin eiköhän avannossa käynti sydäntalvella onnistu mainiosti.

Perillä pakkanen paukkuu kolmenkympin hujakoilla, tuuli ujeltaa ja terävät lumihiutaleet iskeytyvät kasvoihin. Paksut lumikinokset saavat minut pohtimaan, miten avantouintiin pitäisi oikeasti valmistautua. Onneksi reissussa oli mukana talviuinnin harrastajia, joita keltanokka pääsi konsultoimaan. Minua neuvottiin etsimään kasteluun uhrattavat villasukat, laittamaan lapaset käteen, sillä pakkanen ja metalliset laiturin tikkaat ovat ilkeä yhdistelmä, ja pipo päässä lämmittää edes vähän. Todellinen uimari hankkii tarkoituksen mukaiset avantokengät ja -hanskat, mutta tällä kertaa en sellaisia kokeillut.

Kerään rohkeutta muutaman päivän ja puolessa välissä reissua koen olevani valmis. Yhtenä iltana kaverini pyytää minut mukaan uinnille, kun pihallakin on pakkasta vain kymmenisen astetta. Silloin rantasauna ei ollut lämmin, ja olin henkisesti valmistautunut menemään avantoon vasta saunailtana. Kuitenkin liian nopeaa siirtymistä avannosta koviin löylyihin tulisi välttää,

joten järkeilen lämpimän suihkun riittävän. Nappaan siis villasukat ja hanskat mukaan, ja kiristän karvalakin päähäni.

Jätämme tavaramme rantasaunan tuvalle ja kuljemme lumiset portaat alas laiturille. Pimeydessä laiturin ainoa lamppu valaisee reitin avannolle, ja järven taustan tuntureista näkyvät vain ääriviivat. Tumman veden syvyys näyttää loputtomalta. Pakkasella uintivermeissä ei voi kovin kauaa epäröidä, joten täytyy olla nopea. Kokenut kaverini näyttää mallia ja kapuaa ensin tikkaille. Hyvä ote tikkaista ja reipas pulahdus veteen. Sitten on minun vuoroni. Eka jalka tikkaille, sitten toinen, paitsi villasukkani tarttuukin veden liukastamaan jäähän ja tipahtaa jalastani. Seison toinen jalka vedessä ja toinen ilmassa, kun yritän saada kintaallani sukan takaisin jalkaan. Ei onnistu, mennään sitten ilman. Astun tikkailla alemmaksi ja upottaudun veteen.

Järven hyytävä syleily valtaa kroppani ja elimistöni ei rekisteröi mitä tapahtuu. Lopulta kehoni reseptorit saavat yhteyden aivoihini ja alkukantainen adrenaliinipiikki pärähtää. Huutoni kajahtaa pitkin kyliä ja pomppaan ylös. Laiturilla mölisen hytinän säestämänä, ja kiireessä en edes tajua laittaa pyyhettä ympärilleni. Kipitämme enemmän tai vähemmän kiljuen takaisin sisälle, ja pian endorfiinikin tekee tehtävänsä.

Kylmä nipistelee ihoa erityisesti jalanpohjissa, mutta helpottaa hetken lämmittelyn jälkeen. Tuvassa kuivatellessa oloni on hieman hämmentynyt, pyrähdys kylmään tuli ja meni nopeasti. Yritän koota itseäni adrenaliinin vielä pörrätessä, mutta olen ylpeä suorituksestani.

Oikein tehtynä talviuinti kuuluisi aloittaa jo loppukesästä vesien viilentyessä, joten yllättävä repäisy avantoon ei ole ehkä fiksuinta. Tilaisuus kastautua jäiseen Kilpisjärveen on kuitenkin sen verran ainutlaatuinen, joten tulipahan käytyä. Reissun innostamana haaveilen talviuinnin aloittamisesta, mieluusti pikkuhiljaa totutellen ja jaloissa paremmin pysyvien avantokenkien kanssa.

Loimun terveiset

Teksti: Henri Forssten & Jade Sivén

Hei Symbiontin lukijat!

Joskus opintoihin ja uraan liittyvä stressi voi ottaa vallan omassa päässä. Muistakaa kuitenkin, että opiskellessa ollaan oppimassa. Alla olevassa tekstissä pohdiskellaan matkaa kohti työelämää.

Aurinkoista opiskelukevättä!

T: Jade Sivén, Loimun kampuspromoottori

Polulla kohti työelämää

Yliopisto-opintojen aloittaminen on viimeistään ensimmäinen askel kohti työelämää. Ensimmäisen vuoden opiskelijalle tämä ajatus voi tuntua kaukaiselta: mikä työelämä, vastahan tässä päästiin opiskelemaan. Opintojen alkaessa opiskelijaelämä tuntuu päättymättömältä ja jopa pysyvältä elämäntilalta. Pidempään opiskelleet tietävät, että vuodet menevät lopulta nopeasti ja työelämä pääsee jopa yllättämään. Suodaan silti jokaisella aloittelevalle opiskelijalle tuo ihana tunne ja muistetaan me muutkin elää hetkessä ja nauttia opiskelijaelämästä, vaikka työelämä lähestyisikin.

Jokainen käyty kurssi ja suoritettu opintopiste vie opiskelijaa kohti omaa erikoistumisalaa, tutkintoa ja asiantuntijuutta. Opintojen aikana on myös monia muita tekijöitä, jotka muovaavat opiskelijasta tulevaa ammattilaista. Erilaiset kokemukset opiskelijajärjestöistä ja muusta opiskelija-aktiivitoiminnasta opettavat työelämässä arvostettuja taitoja: tiimityöskentelyä, projektinhallintaa, budjetointia ja monia muita. Ehkäpä konkreettisin opintojen aikainen kosketus työelämään tulee työelämästä itsestään: kesätyöt ja osa-aikatyöt opintojen ohella, sekä lopulta oman alan kesätyöt ja osaamista syventävät harjoittelut. Moni voi päätyä ensimmäiseen omana alan vakituiseen työhön, vaikka opintoja olisikin vielä vähän jäljellä.

Opinnot eivät siis ole työelämästä erillinen palanen vaan osa polkua. No pitäisikö opintojen ohessa sitten

vielä jaksaa miettiä työnhakua, urasuunnitelmia ja sitä mistä töitä löytää? Usein kyllä, mutta onneksi näiden asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin! Luonnon-, ympäristö- ja metsätietelijöiden liitto Loimu ry on sinun alasi oma ammattiliitto. Me olemme työelämän todellinen asiantuntija, on kyse sitten työnhausta, urasuunnitelmista, työsopimuksen tekemisestä, yt-neuvotteluista tai oikeastaan ihan mistä tahansa työelämään liittyvästä. Me olemme olemassa jäseniämme varten.

Opiskelijajäsenenämme voit hyödyntää laadukkaita koulutuksiamme, joiden jälkeen työnhakudokumenttisi kiiltävät uututtaan. Lisäksi voit varata henkilökohtaisen ajan uravalmentajallemme ja sparrailla yhdessä urasuunnitelmia, työnhakudokumentteja tai vaikkapa sopivaa palkkatoivetta. Autamme jäseniämme myös työsopimuksen solmimisessa tarkastamalla, että työnantajan kanssa sovitut ehdot ovat työntekijälle reilut. Juristimme auttavat jäseniämme työelämän kysymyksissä myös työsuhteen aikana.

Loimun opiskelijajäsenyyteen kuulu lisäksi paljon muita palveluita ja etuja, kuten esimerkiksi jäsenyyteen kuuluva matkustajavakuutus. Tutustu heti ja liity oman alasi liittoon, työelämän polulla on helpompaa yhdessä.

Henri Forssten

Kirjoittaja työskentelee Loimun opiskelijasektorilla.

Tarotskooppi

Tarotskooppi

Teksti:

Henriikka Rossi – Kuvitus: Suvi Leskinen

Tällaisia mystisiä ajatuksia meikän tarot kortit ovat todenneet!

Oinas 21.3.–19.4.

Harmonia ja tasapaino tuntuvat olevan täydellisimmillään! Ulkopuolisen näkökulmasta näytät kenties täysin virran viemältä, mutta jokainen askeleesi laskeutuu kuin tanssinomaisesti juuri sinne, minne se kuuluukin. Omassa tyynessä kuplassasi muutoksen aallot eivät häiritse sinua. Kuuntele sisäistä ääntäsi, tunteet ovat nyt ohjaksissa ja kertovat sinulle oikean suunnan. Tässäkin piilee omat vaaransa, varo ettet manipuloi itse itseäsi täysin väärille teille.

Härkä 20.4.–20.5.

Ympärilläsi on vaikka mitä ihania ja ihmeellisiä asioita mitä vaalia, mutta joku tai jokin pyrkii jatkuvasti rajoittamaan mielesi vapautta tässäkin asiassa. Muiden ajatusmaailmat pyrkivät saamaan sinusta otetta ja päättämään miten sinun tulisi asioihin suhtautua. Taistelu tulee vielä jatkumaan, mutta juuri nyt sinulla on hetki hengähtää rauhassa ja unohtaa moiset. Kerää voimia nauttimalla tästä kaikesta mitä sinulla on juuri nyt.

Kaksoset 21.5.–20.6.

Rahaa ja maallista mammonaa on nautittavaksi oikein kunnon kourallinen. Taustalla pyörä kuitenkin pyörii jatkuvasti ja se mikä tulee, auttamatta myös menee. Muista terveellinen asenne varallisuutta kohtaan: iloitse niistä, kun ne ovat hyppysissäsi äläkä poikkea epärehellisyyksiin, ettei voitokkuutesi kärsi inhottavasta jälkimausta.

Rapu 21.6.–22.7.

Häiriötekijöitä tuntuu nyt olevan aivan liikaa. Sinulla on selvä maali tähtäimessäsi, mutta uteliaisuus vetää nyt aivan eri suuntaan. Kaikkialla on vaikka mitä muuta mielenkiintoista tutkittavaa. Hidasta tahtia ja säästä se energia oikeaan tarkoitukseensa, tasaisella menolla perille päästään. Pidä kiinni oikeasta ajatuksesta, ettet ole kohta taas jossain aivan muualla.

Leijona 23.7.–22.8.

Tasapaino kallistuu sinun haitaksesi ja saatat keikkua kaunan tai muun mielipahan kynnyksellä. Myötätunto on vähissä ja mukavat tunteet teillä tietämättömillä. Kortit varoittavat huijareista ja epälojaalisuudesta. Yrittääkö joku hyötyä sinusta selkäsi takana?

Neitsyt 23.8.–22.9.

Kilpailu, kamppailu ja aggressiivisuus ovat korttien viesti. Vetääkö jokin kaiken itsevarmuuden ja tahdonvoiman sinusta tyhjiin? Tunteet seikkailevat ääripäissä ja itsehillintä käryää kuin palanut makkara. Sen sijaan että käyttäisit voimakkaita tunteita aseenasi, olet enemmänkin täysin niiden vietävissä. Matka uusiin maisemiin olisi nyt paikallaan. Toisenlainen ympäristö voisi puhaltaa tummat pilvet taivaalta ja tarjota raikkaan rentoutumistuokion.

Skorpioni 23.10.–21.11.

Rohkeasti kohti vähemmän kuljettuja polkuja! Tie on oleva täynnä milloin mitäkin monimutkaisuuksia. Kortit kertovat kaikesta rakkauden ja mielikuvituksen välistä ja ympäriltä. Ongelma onkin kaiken tämän energian tasapainottaminen jotenkin järkevästi, kun seikkailet eteenpäin. Kaikkea ei kannata pyöritellä samaan aikaan.

Vaaka 23.9.–22.10.

Tietoisuutesi herää ja näet kaikki kauniit värit ympärilläsi kirkkaana. Mielen selkeys valitettavasti näyttää myös kaikki rumat puolet entistä hirveämpinä. Näiden kahden puolen energioiden tasapainottaminen voi olla kovankin tuskan takana, mutta parantaa mielesi mahdollisia haavoja. Jotkut asiathan vain täytyy hyväksyä sellaisina kuin ne ovat.

Tarotskooppi

Jousimies 22.11.–21.12.

Sykli katkeaa ja tiputus tuntuu melkoiselta. Ota nöyrästi opiksesi tästä ja voit elpyä koettelemuksesta kunnialla. Laske suojamuurejasi toivottaaksesi kunnolla tervetulleeksi kaiken uuden sitä pelkäämättä ja häpeämättä. Puhu itsellesi ja muille ystävällisyydellä ja huomaat, kuinka onnistumiset ja ilo ilmestyvät jälleen elämään.

Kauris 22.12.–19.1.

Vaihtoehtoja on aivan liikaa, etkä oikein tiedä mihin suuntaan kääntyä. Saatat jo ylikuormittua kaiken päättämättömyyden keskelle ja jäätyä toimettomaksi. Valinta on tehtävä, oli se mikä hyvänsä, mutta katso että kaiken tasapaino säilyy jatkossakin. Sitä ennen eristä itsesi hetkeksi ja lepuuta mieltäsi ennen päätöksen tekoa.

Tarotskooppi

Vesimies 20.1.–18.2.

Pyrkimys saavuttamaan tavoitteita on kova. Olet valmis käyttämään mitä keinoja hyvänsä päästäksesi perille. Mitä suurempi liekki sen pahemmin se polttaa, varo jääräpäisyyttä ja muiden varpaille astumista. Pysähdy hetkeksi tuntemuksiesi kanssa ja nauti siitä kuinka pitkällä jo olet. Ymmärrä menestyksen idea ja kärsivällisyyden merkitys.

Kalat 19.2.–20.3.

Negatiivisuus velloo ympärilläsi. Tuoko jokin sinulle suurta vihaa ja katkeruutta vai mustaako mieltä tuntemattomasta syystä? Onnistumisen puute, epäonni ja huvittomuus ovat korteissa edustettuina. Pitkän ajan vaivannäkö on mennyt hukkaan. Kaikki ei lopu kuitenkaan tähän. Päättäväisyydellä ja hyvällä suunnittelulla pääset taas eteenpäin. Kysy itseltäsi, mitä sinulla on ja miten saat niistä kaiken irti. Sitoudu siihen, mutta älä sentään jääräpäisyyteen asti.

Vihreä thaicurry tuo tropiikin keittiöösi

Teksti ja kuva: Saara Jämsä

Näinä pimeinä ja kylminä iltoina saattaa iskeä kaukokaipuu – pääsisipä johonkin lämpimään! Pientä helpotusta tähän saattavat tarjota pitenevät päivät ja ainakin kulinaristin mielestä tämä ihana vihreä curry. Se harhauttaa sinut hetkeksi trooppiseen ilmastoon sen värien ja hiostuttavan tulisuuden myötä. Kaakkois-Aasialle ominaiset korianteri, lime ja kookos tuovat tarvittavan raikkauden tulisuuden rinnalle.

Reseptiä kannattaa toki muokata oman maun mukaan. Valitsin tähän versioon edullisia kasviksia, mutta reseptiin sopivat melkein mitkä tahansa tuoreet vihannekset. Niiden valinnassa voi siis käyttää luovuutta, ja tämä on myös hyvä tapa päästä vihannesten jämistä eroon. Currytahnaa kannattaa myös rohkeasti lisätä, jos liemi ei ole omaan makuun tarpeeksi maukasta tai tulista.

Ainesosat

• 200 g tofua

• öljyä paistamiseen

• 1 sipuli

• 3 valkosipulinkynttä

• 1 rkl tuoretta inkivääriä

• 150 g keräkaalia

• 0,5 paprikaa (n. 100 g)

• 1 iso porkkana (n. 100 g)

• 3 rkl vihreää currytahnaa

• 400 g kookosmaitoa

• 2 dl vettä

• 1 rkl sokeria

• suolaa oman maun mukaan

• tuoretta korianteria

• 1 lime

Curry nautitaan riisin kanssa.

Tee näin

1. Silppua sipuli, hienonna tai purista valkosipuli ja raasta inkivääri.

2. Pilko kaali, porkkana ja paprika suunnilleen samankokoisiksi paloiksi.

3. Laita riisi keittymään paketin ohjeen mukaan.

4. Painele tofu kuivaksi ja pilko se kuutioiksi. Ruskista tofu pannulla öljyssä, lisää suolaa ja laita sivuun.

5. Kuullota samalla pannulla tilkassa öljyä sipulit ja inkivääri.

6. Lisää pannulle kasvikset ja paista muutama minuutti. Lisää hieman vettä, jos ne meinaavat palaa.

7. Lisää joukkoon currytahna, kookosmaito, vesi, sokeri ja suola. Kypsennä 8–10 min, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä.

8. Heitä paistetut tofut mukaan ja kypsennä vielä pari minuuttia.

Lisää lautasellesi riisin ja kastikkeen päälle tuoretta korianteria ja purista limen mehua. Nautinnollista makumatkaa, toivottavasti tuli hyvää!

Repäisyt

Repäisyt

Koonnut: Toimitus

Miriam R.: ”Miten sun kandi etenee?”

Saara J.: ”Julma kysymys.”

Kilpparin sitseillä laulun toivojalta kysyttiin polttavia kysymyksiä

Kerttu V.: ”Missä menee Jäämeren ja Atlantin välinen raja?”

Janina P.: ”Eikös se oo sellainen veteen piirretty viiva.”

Kilpparilla pohdittiin, missä meressä käytiin uimassa

”Mä oon jossain kandin ja maisterin välisessä limbossa.”

Suvi L., seuraava ikuisuusopiskelija

”Mul tulee heti kolme milffii mieleen.”

Petteri P. miettiessään kanssasymbiontteja

“Sickii settii!”

Mökkihöperöt biologit Kilpparilla

”Ootteko koskaan käyneet Unkarissa? Tiedättekö mitä siellä sanotaan kuvatessa? ’Silikon zizzii!’”

Eräs valtiotieteiden tohtori napsaisi yhteiskuvan exculaisista ja valaisi unkarilaista kulttuuria

”Ei ojasta allikkoon vaan Kolarista paskaan.”

Konduktöörin käsiala sai Miriam R.:n kyseenalaistamaan matkan määränpään

”Uusi viikko, vanhat kujeet.”

Perttu Seppä uudesta viikosta

”Kumpi on tärkeempää mulle: perhe eli Symbioosi vai kandi eli kandi.”

Otto L. tärkeiden asioiden äärellä kännihalkossa

https://elomake.helsinki.fi/ lomakkeet/121938/lomake.html

Ilmianna meille lisää repäisyjä tai lähetä terveisiä toimitukselle e-lomakkeella!

VAKUUTA ITSESI PAHAN PÄIVÄN VARALTA!

Kesätöiden alla on hyvä muistaa liittyä työttömyyskassaan, jotta ehdit kerryttää työssäoloehdon täyteen ennen valmistumistasi. Työttömyyskassa toimii kuten muut vakuutukset, et voi ottaa sitä takautuvasti.

Loimun alojen opiskelijoiden kesätöiden keskiansio on noin 2 000 € kuukaudessa.

Näillä tuloilla ansiosidonnaisen päivärahan suuruus olisi noin 1 200 € kuukaudessa, joka on noin 500 € Kelan maksamia tukia suurempi.

Työssäoloehdon kriteerit pähkinänkuoressa:

• Voimassaoleva palkkatyösuhde liittymishetkellä

• Opiskeluaikana yhteensä 26 työviikkoa, minimityöajan ollessa 18 tuntia viikossa. Opetustyössä työaika on 8 opetustuntia viikossa.

• Korkeakouluopinnot pidentävät tarkastelujaksoa korkeintaan seitsemällä vuodella. Muutoin tarkastelujakso jonka aikana työviikot tulee kerryttää, on 28 kuukautta.

• Kokopäiväisessä työsuhteessa palkan pitää olla vähintään TES:n mukainen. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, palkan on oltava vähintään vuosittain vahvistetun minimipalkan tasolla. Osa­aikaisten ja tuntityöläisten palkat suhteutetaan työaikaan.

Työttömyyskassaan kuuluminen on fiksua!

Liity Loimuun ja työttömyyskassaan osoitteessa www.loimu.fi.