Suomi-Mongolia-seura_Jasenlehti_2_2014

Suomi – Mongolia-Seura ry.

Samfundet Finland – Mongoliet rf.

JÄSENLEHTI 2/2014

tsagaan järvi sijaitsee Arhahgain provinsissa, pääkaupungista n. 600 km länteen. Terhiin tsagaan järven seudusta on tehty kansallispuisto vuonna 1965. Terhiin Tsagaan tarkoittaa suuri valkoinen järvi. Järvessä asustaa monia vesilintulajeja, muun muassa musta hanhi, joka voi sukeltaa viiden metrin syvyyteen. Edda aakula

Suomi – Mongolia-Seura ry.

c/o Lea Loiri, Urkupillintie 6 H 201, 00420

HELSINKI

jäsenmaksu 12 €, yhteisöjäseniltä 35 €

www.suomi-mongolia-seura.fi

suomi.mongolia.seura@gmail.com

Saatteeksi

Sään suhteen varsin mukavan kesän ja syksyn jälkeen on nyt talvi taas edessä. Mitään zudia ei Suomessa tarvitse pelätä, mutta aina on mielenkiintoista povata minkälainen talvesta on tuleva. Kenties muutaman vuoden tauon jälkeen taas tulee lunta tupaan!

Yhdistyksemme toimintaa nyt ei voi hyvälläkään tahdolla väittää vilkkaaksi. Suomen ja Mongolian välillä ei vaan tällä hetkellä ole juuri vuorovaikutusta. Poliittisesti Mongolian asiat eivät näytä kiinnostavan suomalaisia vallanpitäjiä. Lehdissämme harvoin näkee uutisia Mongoliasta. Kulttuuripuolella on sama ”lama”. Menneinä vuosina sentään joku satunnainen musiikkiryhmä liikkui näillä mailla ja pidettiin jopa taidenäyttelyitä, mutta viime vuosina tämäkin toiminta on kuivunut kokoon. Sauli Heikkilä yrittää kyllä kiitettävällä tavalla omasta puolestaan ylläpitää kiinnostusta mongolialaiseen musiikkiin Suomessa.

Käsissänne oleva lehti on kuitenkin todiste siitä, että jotakin yritetään tehdä. Enemmänkin voisi tehdä, mikäli tilaisuuksia ilmenisi. Toivottavasti te kaikki Mongolian ystävät ”out there” ymmärrätte tämän tilanteen. Pitääksemme seuran ja lehden elossa, on tuiki tärkeätä että te maksatte varsin kohtuullisella tasolla olevan jäsenmaksun. Ja uudet jäsenet ovat tietenkin aina tervetulleita. Vanha sanonta kuuluu että koirat haukkuu ja kamelikaravaani jatkaa matkansa. Näin on meidänkin yhdistyksemme kohdalla asian laita!

Ronny Rönnqvist puheenjohtaja

PS. Vielä ehtii!

Niitä jäseniä, jotka eivät vielä ole maksaneet vuoden 2014 jäsenmaksuaan, pyydetään ystävällisesti suorittamaan maksun 12 euroa seuran tilille:

Tilinumero: FI 09 5780 0720 3585 35

Viitenumero: 21131

Tiedonantoihin maksajan nimi ja osoite. Jäsenmaksulla katetaan muun muassa tämän lehden painatus- ja postituskustannukset. Lehti tehdään talkootyönä

antti Ruotsala

Tšingis-kaani ja viinin kirous

Suurvaltakauden vaurastuminen merkitsi mongoleille perinteisten elintapojen muutosta erityisesti yläluokan keskuudessa. Uuden voimakkaan päihteen viinin saapuminen aiheutti myös alkoholiongelman, jonka Tšingis-kaanikin sai havaita lähipiirissään.

Persialainen historioitsijan Rashīd al-Dīnin (k. 1318) mukaan Tšingis-kaanin kootuissa opetuksissa ja sananparsissa nimeltään biliq suurkaani toteaa: ”Jos miehen on mahdotonta pidättäytyä juopottelusta, hän juokoon itsensä humalaan kolmesti kuukaudessa. Jos hän juo useammin, on se moitittavaa. Jos hän juo itsensä humalaan kahdesti kuukaudessa, on se parempi, ja jos kerran kuukaudessa, on se sitäkin kiitettävämpää. Jos hän ei juo lainkaan, niin mikä voisi olla parempaa? Mutta mistä sellainen mies olisi löydettävissä? Jos sellainen mies löytyisi, hän ansaitsisi kaiken mahdollisen kunnioituksen.” Emme tietenkään tiedä lausuiko Tšingis-kaani juuri nuo kyseiset sanat, mutta ne voisivat olla kyllä suoraan hänen suustaan. Suurvaltakaudella mongolien yläluokka vaurastui suunnattomasti ja entinen arkinen paimentolaiselämä korvautui usein joutilaisuudella ja ylellisellä palatseissa asumisella. Myös ruokavalio uudistui, kun muodostui yhä tiiviimpiä yhteyksiä muihin kulttuureihin. Mongolien perinteinen mieto ja ravintoarvoltaan tärkeä alkoholijuoma, käytetty tammanmaito kumissikin (mong. airag, tšegee) sai rinnalleen Kiinasta, Turkestanista ja erityisesti Persiasta tuodut viinit. Uusi voimakas päihde aiheutti alkoholiongelman osassa mongolien yläluok-

kaa, mistä on keskiaikaisissa lähteissä, myös eurooppalaisten matkaajien kertomuksissa, runsaasti viitteitä.

Tiedetään, että Tšingis-kaanin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Börten neljästä pojasta, joilla oli oikeus vallanperimykseen, kaksi kuoli liiallisen viininjuonnin seurauksiin. He olivat Tolui (k. 1231) sekä Tšingis-kaanin seuraaja, suurkaani Ögödei. Hänen kuolemansa vuonna

1241 on saattanut jopa keskeyttää mongolien läntiseen kristikuntaan kohdistaman hyökkäyksen, kun Euroopassa olleiden mongoliaristokratian edustajien oli palattava Aasiaan valitsemaan uutta suurkaania ja turvaamaan asemiaan tulevassa vallanjaossa. Ögödein juoppous oli niin huomattavaa, että sitä sivutaan monissa lähteissä, myös Mongolien salaisessa historiassa, mongolien itsensä laatimassa ja 1240-luvulla loppuun saattamassa, lähinnä Tšingis-kaanin elämänkaarta kuvaavassa eeppisessä kronikassa. Siinä Ögödei tunnustaa toimineensa väärin annettuaan rypäleviinin voittaa itsensä.

Rashīd al-Dīn kertoo, että Ögödei piti niin paljon viinistä, että hän joi sitä jatkuvasti ja runsaasti. Suurkaanin läheiset ja ystävät yrittivät estää häntä, mutta siitä huolimatta hän joi yhä enemmän ja heikentyi päivä päivältä. Lopulta hänen veljensä Tšagatai määräsi, ettei suurkaani

Suurkaani Ögödei. Kiinalainen maalaus

silkille 1300-luvulta.

saanut nauttia kuin määrätyn määrän maljoja päivässä. Koska Ögödei ei kyennyt noudattamaan veljensä määräystä, hän alkoi juoda viiniä suuresta maljasta pienen sijasta, jolloin maljojen lukumäärä vastasi annettua käskyä. Niin ikään persialainen historioitsija Alā-al-Dīn Atā-Malik Juvainī (k.1283) mainitsee Ögödein usein juo-

vuksissa itkeneen ylenmääräiseen viininjuontiin menehtynyttä veljeään Toluita.

Tšingis-kaani kuoli jo vuonna 1227, mutta ehti varmaankin havaita viinin turmiolliset vaikutukset sekä omassa suvussaan että mongolien yläluokan keskuudessa. Hän ja hänen poikansa eivät kuitenkaan saaneet todistaa, kuinka isla-

milaisessa kulttuuripiirissä kehitetty tislaustaito saavutti mongolit 1300-luvulla. Siitä lähtien mongolien alkoholikulttuuri on ollut luettavissa väkevien juomien kulttuureihin kuten kylmän ilmanalan pallonpuoliskolla yleensäkin. Mongolien perinteinen väkevä alkoholijuoma on ollut maitopaloviina (mong. araki, arki). Niin mongolien kuin suomalaistenkin keskuudessa on perinteisesti sallittu juopumukseen tähtäävä alkoholin nauttiminen ja myös juopuneen poikkeava käyttäytyminen. Transsiin pyrkivä šamanismi, joka on oikeuttanut muuntuneet tietoisuuden tilat, on saattanut olla tässä yhtenä esikuvana.

Onneksi jokainen ihminen on yhteisössään kuitenkin arvokas. Alkoholiriippuvuutta ei ole hyväksytty, ja alkoholismin vastaisella propagandalla on Mongoliassakin pitkät perin-

teet, mikä ei ole kuitenkaan koskaan koskenut kumissia. Mongolien parissa kuten monissa muissakin esimoderneissa kulttuureissa juopottelua kontrolloitiin järjestämällä säännöllisesti yhteisöllisiä ja seremoniallistettuja juomistilanteita, joissa runsas paitsi syöminen myös juominen oli normi ja humaltuminen niiden nimenomainen tarkoitus. Niissä oli osanottajien hierarkiaan perustunut juomisjärjestys ja osanottajien paikat noudattivat sitä sakraalia, ilmansuuntiin perustuvaa järjestystä, joka vallitsi nomadijurtassakin. Juomiseen liittyvät uskonnolliset riitit, kuten erilaiset juomauhrit, pyhittivät tapahtuman. Nomadikulttuureissa naisetkin osallistuivat näihin tapahtumiin, joissa tietenkin myös laulettiin, musisoitiin ja tanssittiin. Edelleen näissä tilaisuuksissa muuten niin pidättyväiset mongolit saattoivat selvittää

Möngken hallintopalatsin juomasuihkulähde. Suurkaani istuu taustalla valtaistuimellaaan. Piirros teoksessa Pierre Bergeron, Voyages faits principalement en Asie. Haag 1735.

keskinäisiä kiistojaan suhteellisen turvallisesti, valvotussa ympäristössä.

Vaikuttava monumentti, joka kuvastaa näiden juomistapahtuminen seremoniallista merkitystä oli Tšingis-kaanin pojanpojan, suurkaani Möngken (k. 1259) hallintopalatsiinsa rakennuttama alkoholijuomien suihkulähde, jonka oli suunnitellut mongolien Belgradissa vangitsema pariisilainen kultaseppä Guillaume Buchier. Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n lähetti, fransiskaani Vilhelm Rubruk kuvaa laitetta matkakertomuksessaan vuodelta 1255: ”Pariisilainen mestari Vilhelm oli suunnitellut sisäänkäynnin luo suuren hopeisen puun, jonka juuriin oli sijoitettu neljä hopeista leijonaa. Leijoniin oli kätketty putki siten, että ne näyttivät syöksevän sisuksistaan valkoista tammanmaitoa. Lisäksi puun sisällä johti aina latvaan asti neljä putkea, joiden päät oli taivutettu alaspäin. Putkien päät oli suunniteltu kultaisiksi käärmeiksi, joiden hännät kiertyivät puun rungon ympäri. Yhdestä putkesta tuli viiniä, toisesta karakumissia eli jalostettua tammanmaitoa, kolmannesta sai balia eli hunajasimaa ja neljännestä terratšinaa eli riisiolutta. Puun tyvelle oli sijoitettu hopeinen keräysmalja kutakin juomaa varten. Latvaan mestari oli noiden neljän putken keskelle asetuttanut enkelin torvi kädessään. Lisäksi puun alle oli rakennettu kammio, johon mahtui ihminen piiloon, ja sieltä johti puun ytimessä putki enkeliin asti. Aluksi mestari oli kokeillut palkeita, mutta niistä ei ollut tullut tarpeeksi voimakasta puhallusta. Palatsin ulkopuolella on koppi, johon juomat on sijoitettu, ja siellä on aina palvelijoita valmiina kaatamaan juomaa kuullessaan töräyksen enkelin torvesta. Puun oksat, lehdet ja päärynät ovat hopeaa. Kun juomaa on tilattu, hovimestari huutaa enkelille käskyn puhaltaa torveensa. Kammioon kätkeytynyt mies puhaltaa nyt voimakkaasti putkeen, joka johtaa enkeliin. Tämän seurauksena enkeli vie torven suulleen ja töräyttää kirkkaan äänen.

Kun kopissa olevat palvelijat kuulevat äänen, jokainen heistä kaataa tiettyä juomaa omaan putkeensa, jolloin sekä ylhäällä että alhaalla menevät putket tuovat juomaa tätä varten varattuun astiaan. Sitten tarjoilijat ammentavat astioista juomia, joita he kantavat sekä miehille että naisille.” Rubruk itse määritti Möngken palatsin olevan kuin ”kirkko”, jossa palveltiin suurkaania ja jota hallitsi alkoholijuomia suihkuttava, hopeinen puu.

Mongolirahvaalla ei ollut tietenkään mahdollisuuksia viinin tai muihin edellä mainittujen juomien kaltaisiin ylellisyyksiin, ja enemmistö yläluokastakin pysyttäytyi Tšingis-kaanin tavoin kohtuuden ystävänä. Silti toisessakin biliqissään Tšingis-kaanin oli todettava tarkkanäköisesti juopumuksen seurauksista: ”Kädet menettävät taitonsa tarttua, jalat liikkua ja henki kykynsä ajatella järkevästi.” Tämän niin mongolit kuin me suomalaisetkin saamme havaita edelleenkin keskuudessamme. Mongoliassa viinin kirous on vain vaihtunut vodkan kiroukseksi.

Lisää aiheesta:

Allsen, Thomas T., “Ögedei and Alcohol.” Mongolian Studies, 2007, s. 3-12.

Ruotsala, Antti, ”Miksi mongolit säästivät Euroopan? Mongolien alkoholikulttuurista suurvaltakaudella.” Alkoholipolitiikka 1/1992, s. 3-13.

Ruotsala, Antti, Europeans and Mongols in the Middle of the Thirteenth Century: Encountering the Other. (Suomalaisen Tiedeakatemian Toimituksia, nide 312) Helsinki 2001.

Vilhelm Rubruk, Matka Mongoliaan vuosina 1253-1255. Suomennos Sami Jansson. Johdanto ja viitteet Antti Ruotsala. Faros. Turku 2010.

Ronny Rönnqvist

Mongolian uutisista saksittua

Viisumiuutisia ja vierailuja

Edellisen Mongolian uutiskatsauksen jälkeen ei Suomen ja Mongolian välisissä suhteissa ole juuri tapahtunut mitään merkittävää. Suuri käytännön helpotus matkailijoille on kuitenkin se, ettei Suomen kansalaisten ole enää 25.6.2014 lähtien tarvinnut hankkia viisumia Mongoliaan. Tämä järjestely on voimassa ainakin vuoden 2015 loppuun. Tästä johtuen Mongolian Suomen-kunniakonsulaatti ei kesän jälkeen ole toiminut entiseen tapaan. Apua ja tietoa Mongolian asioissa kyllä annetaan, mutta konsulaatti ei ole määräaikoina avoinna kuten ennen.

Mongolian uusi Tukholmassa majaileva suurlähettiläs on vihdoinkin alkukesällä virallisesti esittänyt akkreditointikirjeensä Suomen hallitukselle. Mongolia on myös ollut aktiivinen Skandinavian suuntaan. Ulkoministeri L.

Bold teki 26. - 28.5. virallisen vierailun sekä Ruotsiin että Tanskaan. Ruotsin-vierailu liittyi diplomaattisuhteiden 50-vuotisjuhlallisuuksiin. Tanskan ja Mongolian välisten diplomaattisuhteiden solmimisesta puolestaan oli kulunut 45 vuotta. Vierailun yhteydessä pidettiin myös talousseminaari ja solmittiin joitakin yhteistyösopimuksia.

Myös Mongoliassa on kesän aikana käynyt runsaasti vieraita ja mongolialaiset korkeat virkamiehet, presidentti Ts. Elbegdorj etunenässä, ovat ahkerasti vierailleet ulkomailla. Saksan ulkoministeri Frank Steinmeier kävi Ulaanbaatarissa neuvottelemassa 6. - 7.7. Muitakin saksalaisia ministereitä on käynyt Mongoliassa, ja Saksan ja Mongolian suhteet ovat erittäin

tiiviit ja lämpimät. Muistettakoon myös, että vuoden 2015 Berliinin kansainvälisillä matkailumessuilla Mongolia on virallinen kohdemaa. Muidenkin suurvaltojen korkeita edustajia on käynyt Mongoliassa. Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili Ulaanbaatarissa elokuun lopulla. Venäjä ei ollut pekkaa pahempi. Niinpä presidentti Vladimir Putin vieraili Mongoliassa 3.9. Näiden vierailujen aikana solmittiin liuta yhteistyösopimuksia. Venäjän ja Mongolian välillä allekirjoitettiin esimerkiksi 13 uutta, eri aloja koskevaa sopimusta. Muun muassa vuonna 1994 uudelleen käyttöönotettu viisumipakko maitten välillä poistettiin nyt Venäjän pyynnöstä.

Mutta Suomi näyttää nukkuvan. Ei edes kaivostoiminta näytä kiinnostavan. Ehkä Talvivaaran kokemukset pelottavat!

Kunniakonsulit koolla Mongoliassa

Mongolian ulkomailla toimivat kunniakonsulit olivat 16. - 18. syyskuuta koolla Ulaanbaatarissa. Kyseessä oli yhdeksäs tällainen konsultaatiokokous. Kunniakonsulit saivat yleisinformaatiota Mongoliasta sekä tietoja uusista laeista ja säännöksistä. Myös Mongolian Suomen-kunniakonsuli Henrik Jankes osallistui tähän kokoukseen. Jankes on toiminut kunniakonsulina vuodesta 2007 ja jatkaa ainakin vuoteen 2016 saakka. Jankes kertoi, että Ulaanbaatarissa on edelleen rakennusbuumi käynnissä, mutta silti monella rakennustyömaalla näytti olevan varsin hiljaista. Yleismaailmallinen lama vaikuttaa

myös Mongolian talouteen ja uusien projektien rahoitukseen. Mongolia tarvitsisi kipeästi uusia investointeja, jotta maan malmirikkauksia voitaisiin täydellä teholla hyödyntää.

Taistelu raideleveydestä

Mongoliassa, kuten Suomessa, Virossa, Liettuassa ja Latviassa,on käytössä leveä raideväli (1524 mm). Tämä on perua maitten historiallisesta yhteydestä Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa. Muualla, eritoten EU-maissa, on käytössä „normaaliraideleveys“ eli 1435mm. Sama raideleveys on käytössä myös Kiinassa. Kaikki, jotka ovat kulkeneet rautateitse Trans-Siperian rataa pitkin Kiinaan, tietävät minkälainen ongelma tästä koituu. Rajalla täytyy junanvaunujen pyöräparit vaihtaa.

Koska Mongoliassa nyt suunnitellaan uusien rautatieyhteyksien rakentamista, tulevasta raideleveydestä on syntynyt kiistaa. Talouden

toimijat vetoavat tärkeisiin Kiina-yhteyksiin, jotka puoltaisivat „normaaliraideleveyden“ käyttöönottamista. Mm. entinen talousministeri Kh. Battulga on kuitenkin huomauttanut, että silloin Kiinan olisi helppo hyökätä Mongoliaan. Tämä kansallinen näkökohta on hänen mielestään tärkeämpi kuin taloudelliset seikat. Tähän keskusteluun on sotkeutunut paljon muutakin, itse asiaan kuulumatonta.

Pitkä kuin nälkävuosi – Monglilalainen malmia kuljettava juna

Railpictures.net

Suuren Valtiohuraalin (parlamentin) 24.10. pidetyssä istunnossa 84% edustajista kuitenkin kannatti hallituksen esitystä, jonka mukaan normaali raideleveys (1435 mm) sallitaan uusille raideverkostoille hiilikaivoksista Kiinan rajalle. Kyseessä ovat linjat Tavantolgoi-Gasuunsukhait, Sainshand-Zamyyn Uud ja Khuut-Bichig. Linjat Arts Suuri-Erdenet, Tavantolgoista Sainshandin ja Baruun Uurtin kautta Choibalasaniin ja Khuut-Nunrugiin rakennetaan sen sijaan edelleen leveän raidevälin (1520 mm) mukaan. Joka tapauksessa vanha rataverkosto jää nykyiselleen, ja Mongolian hallitus on muun muassa päättänyt tilata 15 huippunykyaikaista veturia Venäjältä.

Naadam 2014

Mongolian vuoden 2014 naadam-juhlat pidettiin jälleen heinäkuussa, 2223 vuotta valtion perustamisen, 808 vuotta Suur-Mongolian perustamisen ja 93 vuotta vallankumouksen jälkeen. Tänä vuonna säädettiin uusi laki jonka mukaan 11.7. alkanutta naadamia juhlittiin viidellä vapaapäivällä entisten kolmen sijasta. Täksi vuodeksi oli myös tehty mittavia uudistustöitä Keskusstadionilla sekä Khui Doloon Khudag -hevoskilpailuradalla. Stadionilla uusittiin mm. kaikki 12 000 istumapaikkaa.

Painikisoissa voiton vei Maanhaukka Namsraijavyn Batsuuri Khovdin sumista. Tästä lähtien hänen arvonimensä on Maanleijona. Samoissa kisoissa myönnettiin myös yksi uusi Maangaruda- ja Maanhaukka- sekä viisi uutta Maantunturihaukka-arvonimeä.

Uusi kaupunki suunnitteilla

Ulaanbaatarin läheisyyteen, noin 30 kilometriä linnuntietä kaupungista etelään, Bogd

Uul-vuoren etelärinteeseen, on suunnitteilla uusi nykyaikainen ekokaupunki. Tälle 100 000 hehtaarin alueelle on tarkoitus rakentaa 200 000 asuntoa ja siihen tarvittava infrastruktuuri. Kaupungin nimeksi tulee Maidar ekokaupunki, koska sen keskustaan rakennetaan Ikh Maidarin (tuleva Buddha) valtava Buddha-patsas. Patsaasta tulee jopa New Yorkin Vapaudenpatsasta korkeampi, ja se on jo rakenteilla. Suunnitteluun osallistuu saksalainen RSSA Gmbh-yhtiö, joka on aiemmin voittanut Zuun Modiin suunnitellun vihreän kaupungin toteutuksen.

On mielenkiintoista, että Mongoliassa rakennetaan näitä jättipatsaita. Suomessa saadaan vaivoin kerätyksi varat muutaman metrin korkuisiin veistoksiin. Mongoliassa on rakennettu useita jättipatsaita. Mainittakoon vaikka Gandantegchenling-temppelin 26-metrinen Janraisig-patsas, Ulaanbaatarin Zaizanin Buddha-puiston jättipatsas, ja valtava 40 metriä korkea, Tšingis-kaania esittävä ratsastajapatsas

Tsongin Boldogissa. Helsingissä sen sijaan tyy-

Maidar Eko -kaupungin patsasmalli.

dytään Kauppatorin paraatipaikalla olevaan pissapoikapatsaaseen!

Tässä yhteydessä voidaan myös mainita, että Ulaanbaatar on 22.10 lähtien ensimmäisenä Keski-Aasian kaupunkina osana Googlen ”Street View” projektia. Ennakkoon voi katsoa vaikkapa em. Tšingis-kaanin patsaan tai Tšingis-kaanin aukion näkymiä osoitteesta: http://googleasiapacific.blogspot.de/2014/10/ taking-street-view-to-mongolian-steppe.html

Presidentti Elbegdorj matkustaa

Presidentti Ts. Elbegdorj tapasi uudestaan sekä Kiinan presidentin Xi Jinpingin että Venäjän presidentin Vladimir Putinin 11. - 12. syyskuuta.

Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa pidettiin tällöin nk. Šanghain Yhteistyöorganisaation 14. huippukokous. Järjestöön kuuluu vakituisina

jäseninä Venäjä, Kiina, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan. Mongolia ja mm. Iran, Pakistan, Intia ja Afganistan ovat järjestössä tarkkailijoina.

Järjestö ottaisi mielellään uusia varsinaisia jäseniä, mutta Mongolia tyytyi toistaiseksi tarkkailijastatukseensa. Kokouksessa käsiteltiin kansainvälisiä asioita, kuten Ukrainan ja Afganistanin tilannetta. Presidentti Ts. Elbegdorj keskusteli Xi Jinpingin ja Putinin kanssa myös kolmistaan näistä ajankohtaisista kysymyksistä.

Mongolia ei ole liittynyt niihin maihin, jotka ovat asettaneet sanktioita Venäjälle Ukrainan tilanteen takia. Tämä on tietenkin tyydytyksellä noteerattu Venäjällä. Venäjä onkin lisännyt huomattavasti esimerkiksi lihan tuontia Mongoliasta.

Välittömästi kokouksen jälkeen presidentti

Elbegdorj osallistui New Yorkissa YK:n 69. täysistuntoon 23. - 26.9. Myös tällöin oli mahdollisuus moneen kahdenkeskiseen keskusteluun huippujohtajien kanssa.

Presidentti Elbegdorj osallistui myös 10. ASEM:n (Asia-Europe Meeting) huippukokoukseen, joka pidettiin Milanossa 16. - 17.10.

Tähän kokoukseen osallistuivat valtion ja hallitusten johtajat kaikista 49 jäsenmaasta. Kokouksen lopuksi EU:n presidentti Herman van Rompuy ilmoitti, että 11. ASEM kokous pidetään vuonna 2016 Mongolian pääkaupungissa Ulaanbaatarissa.

Tämän kokouksen jälkeen presidentti Elbegdorj osallistui vielä Pekingissä 9. - 11.11. pidettyyn APEC:n (Asian-Pacific Economic Community) kokoukseen. Mongolia osallistui siihen ensimmäistä kertaa kokouksen vieraana. Isäntämaan Xi Jinpingin lisäksi siinä olivat mukana mm. presidentit Obama ja Putin sekä Japanin pääministeri Abe. Yhteensä kokoukseen otti osaa 1500 henkilöä ja keskustelut koskivat lähinnä alueen vapaakauppasopimuksen laajentamista.

Vapaaehtoista puhdistustyötä

Jo toisena vuonna peräkkäin yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijat puhdistivat Tšingiskaanin aukion perusteellisesti. Tapahtumaan osallistui 21.9. viisisataa opiskelijaa. Päivä oli kaunis, ja roskat poistettiin ripeästi tavallisesti talbaiksi kutsutulta aukiolta. Olisiko tästä malliksi vaikka Helsingin Yliopiston opiskelijoille?

Eläimet ahtaalla?

Vaikka Mongolia mielletään äärettömien lakeuksien maaksi, niin sivilisaatio vaikeuttaa sielläkin villieläinten elämää. Mongolian ja Kiinan sekä Venäjän rajojen tuntumaan pystytetyt aidat sekä teiden ja rataosuuksien suojaksi rakennetut vallit ja esteet haittaavat eläinten luonnollisia kulkureittejä. Eläinten vuotuiset

vaellusmatkat ovat hyvinkin pitkiä. Esimerkiksi gasellit menehtyvät usein piikkilankoihin. Eläimiä varten on siksi alettu suunnitella „vihreitä siltoja“ turvallisen liikkumisen takaamiseksi.

Tiet kuntoon

Mongolian tieverkosto on tunnetusti aika kehnossa kunnossa. Kuopat ja kaikenlaiset vauriot aiheuttavat vuosittain paljon onnettomuuksia. Myös teiden kantokyky on huono, mikä haittaa nykyaikaisten raskaitten kuorma-autojen liikennettä. Syyskuussa Ulaanbaatarin liikenteeseen saatiin parannusta, kun uusi 17 kilometriä pitkä katuosuus lentokentän lähellä sijaitsevasta Yarmagista kaupunkiin otettiin käyttöön. Tie on kahdeksan metriä leveä ja siihen kuuluu uusi

25 metriä pitkä rautatiesilta. Zaisanin lähellä 1,2 kilometrin tienpätkä sai myös valaistuksen. Vastikään vihittiin käyttöön Mongolian ensimmäinen raskaalle liikenteelle tarkoitettu maantie. Kyseessä on 43 kilometrin pituinen tieosuus Nariin Sukhait – Shivee Khuren (Umnugovin provinssi). Tämä betonipohjusteinen maantie on 12,3 metriä leveä ja kolmikaistainen. Kolmas kaista on eri syistä pysähdyksissä olevia kulkuneuvoja varten. Uusi maantie mahdollistaa nyt raskaitten 150 tonnia painavien ja yli kolme metriä leveiden kuorma-autoyhdistelmien liikenteen. Tulevat tienkäyttäjät ovat etupäässä alueella toimivia hiilikaivoksia. Uudella tieosuudella tullaan vuosittain kuljettamaan arviolta yli 40 milj. tonnia hiiltä. Tienkäyttäjältä peritään 1600 tugrikia per suunta investointien kattamiseksi.

Tsingis-kaanin Tsong Boldogissa sijaitseva ratsastajapatsas.

Presidentti Elbegdorj nimittämässä uutta pääministeriä Saikhanbilegiä (vas.) valtiogerissä

Lähde: Presidentin virasto

Tšingis-kaanin 852-vuotisjuhlallisuudet

Vuodesta 2012 talvikuukauden ensimmäinen päivä on vietetty Mongoliassa Tšingis-kaanin syntymäpäivänä ja Mongolian ”Ylpeyden päivänä”. Tähän on kuitenkin huomautettava, ettei Tšingis-kaanin tarkkaa syntymäaikaa tiedetä. Näin ollen sitä on menneinä vuosina myös vietetty joulukuussa tai toukokuussa. Tänä vuonna tämä Tšingis-kaanin 852. syntymäpäivä kuitenkin sattui kuukalenterin mukaan marraskuun 23. päivälle.

Vaikeitten puolueitten välisten neuvottelujen tuloksena Suuri Valtiohuraali valitsi 21.11. entisen nuoren hallituskanslian päällikön, Demokraattiseen puolueeseen kuuluvan Chultemiin Saikhhanbilegin Mongolian 28. pääministeriksi. Läsnä olleista 44 edustajista 95,5% äänesti Saikhanbilegin puolesta. Oppositiossa olevan Kansanpuolueen 26 edustajaa boikotoivat äänestystä. Vielä samana päivänä presidentti Elbegdorj luovutti Saikhanbilegille pääministerin virka- ja arvomerkit Valtiogerissä tapahtuneessa seremoniassa. Hallitusneuvotteluista odotettiin tulevan vaikeat.

Marraskuun 5. päivä eronnut pääministeri N. Altankhuyag ilmoitettiin vakavasti loukkaantuneeksi 23.11. moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Hän makaa sairaalassa. josta hänet mahdollisesti kuljetetaan ulkomaille hoitoa saamaan.

Päivä alkoi juhlallisella lipunnostoseremonialla Tšingis-kaanin aukiolla. Seremoniaan osallistui kunniavartio valkoisilla hevosillaan jotka toivat paikalle yhdeksän valkoista Valtiostandardia. Läsnäoleva yleisö osoitti kunnioitusta Valtiostandardeille kiertämällä niitä perinteiseen tapaan myötäpäivään.

Kello 13.00 presidentti Elbegdorj, Suuren Valtiohuraalin puhemies Z. Enkhbold, pääministeri Ch. Saikhanbileg sekä korkeat virkamiehet osoittivat kunnioitustaan Tšingiskaanin aukiolla sijaitsevan Tšingis-kaanin patsaan edessä sekä kukittivat sen. Kello 14.00 alkoi syntymäpäivän kunniaksi järjestetty perinteinen painikilpailu, johon osallistui 128 painijaa.

Päivän kuluessa presidentti Elbegdorj luovutti valtiopalatsissa tapahtuvassa seremoniassa Mongolian korkeimman kunniamerkin ”Tšingis-kaanin kunniamerkin” kansainvälisesti tunnetulle fyysikolle, akatemian jäsenelle Kh. Namsraille. Kyseessä oli kahdeksas kerta, jolloin tämä korkea kunniamerkki jaettiin, sen jälkeen kun se vuonna 2005 ensimmäistä kertaa myönnettiin Mongolian ensimmäiselle presidentille P. Ochirbatille.

MongolEi onlinE ja Muista lähtEistä kokosi Ronny Rönnqvist

tEREsa MaRttila

Kokemuksia Mongoliasta

Olen asunut merkittävän osan elämästäni eli noin 8 vuotta Ulaanbaatarissa, Mongoliassa. Vanhempani olivat lähetystyöntekijöitä ja kävimme veljieni kanssa kansainvälistä koulua (International School of Ulaanbaatar), jossa sain jo hyvin nuorena kosketusta monikulttuuriseen ja erityisesti englanninkieliseen maailmaan. Olen tyypillinen kolmen kulttuurin kasvatti (Third Culture Kid)

eli persoonallisuuteeni ja kasvuuni on vaikuttanut vahvasti perheeni suomalainen kulttuuri, mongolialainen kulttuuri ja lisäksi kansainvälisen koulun kulttuurisesti rikas ilmapiiri. Perheeni muutti ensimmäisen kerran Mongoliaan, kun olin noin 2-vuotias ja veljeni 5-vuotias. Vanhempani olivat lähetysyhdistys Kylväjän lähettejä ja lähtivät Mongoliaan perustamaan yhtä maan ensimmäisistä evankelis-

Valloittamassa vuorta 7-vuotiaana yhdellä lukuisista matkoistamme maaseudulle.

Hei, olen Teresa, 19-vuotias suomalaistyttö, jonka sydämessä on erityinen paikka Mongolialle.

luterilaisista seurakunnista Sain Medee:n seurakuntaa. Vietin suurimman osan lapsuudestani Mongoliassa ja menin kansainväliseen koulun päiväkotiin 4-vuotiaana. Lapsena leikin paljon seurakunnan muiden lasten kanssa, mutta en koskaan kunnolla oppinut mongolin kieltä, sillä kansainvälisessä koulussa puhuttiin vain englantia. Opin kuitenkin ratsastamaan jo nuorena mongolialaiseen tapaan ja kirkkaimmat lapsuuden muistoni liittyvät lukuisiin perheemme viikonloppumatkoihin pääkaupungin ulkopuolelle mongolialaisen maaseudun kauneuteen. Ollessani noin 8-vuotias muutimme takaisin Suomeen, joka oli minulle aikamoinen kulttuurishokki.

Asuttuamme Suomessa muutaman vuoden muutimme taas Mongoliaan ja tällä kertaa olin jo melkein 13-vuotias varhaisnuori.

Muistan, että lähtö oli minulle vaikea paikka, sillä koin, että olin juuri sopeutunut Suomeen ja nyt minun piti sopeutua uudelleen Mongoliaan. Silti kaipasin toista kotimaatani Mongoliaa kovasti, joten tyydyin tilanteeseeni. Mongoliassa vanhempani jatkoivat työtään Sain Medee:n seurakunnassa ja minä ja kaksi veljeäni menimme samaan kansainväliseen kouluun. Nuoruudestani muistan, että elämä Mongoliassa oli perin yksinkertaista. Kävin koulua ja lisäksi suomikoulua, jossa opiskelin suomalaisia aineita ja viikonloppuisin tapasin kansainvälisiä, lähinnä amerikkalaisia ystäviäni tai lähdimme perheen kanssa maalle. Näinä aikoina innostuin kuitenkin todenteolla ratsastuksesta ja myös hevosviulun soitosta. Suurin kokemani vapaus on pyyhältää loputtomalla arolla mongolialaisella oriilla tuulen soidessa

Ratsastusretkellä 13-vuotiaana matkallamme Itä-Mongoliaan.

tEksti: Ronny Rönnqvist

kuvat: PEtER EngbERg

Suomalainen ger kiertää maailmaa

Alkukesästä, toukokuun lopulla, tein normaalin kävelylenkkini Klobbskogin maisemissa (Lansan Kilossa), kun yhtäkkiä huomasin Aspelinin talon pihalla Unga Teaterin lähettyvillä jotain merkillistä. Siihen oltiin aivan selvästi pystyttämässä mongolialainen ger! Eikä mikä tahansa ger vaan hyvin kookas sellainen. Menin lähemmäksi juttelemaan gerin ympärillä touhuavia ihmisiä ja osoittautui, että kyseessä oli teatteriryhmä Quo Vadiksen ”teatterijurtta”.

Tämä 25 vuotta täyttänyt teatteriryhmä käyttää tätä geriä katsomona teatteriesityksisään. Teatteri on kiertänyt koko Eurooppaa nomadien tavoin tällä gerillä ja esiintynyt suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja venäjäksi. Teatteri- ja esityskäyttöön tarkoitettu

tila ”sulkee niin katsojat ja kuin esiintyjätkin omaan universumiin pyöreän kupunsa alle”. Lokakuussa 2014 ger oli pystytetty Topelian puistoon Unioninkadulla teatteriesityksiä varten. Uusi käyttö tälle gerille saatiin marraskuussa. Koska Helsingissä sijaitsevassa Steinerkoulussa tehdään home-ongelmien takia koulutaloon korjauksia, oli huutava puute korvaavista luokkahuonetiloista. Tuolloin koulun vanhempien taholta keksittiin pystyttää tämä ger koulupihalle ja se tulee talven aikana toimimaan lämpimänä koulutilana. Tarkoitus on vielä rakentaa 2-3 samantyyppistä geriä samaan tarkoitukseen. Tässä on tosiaan ennakkoluulottomasti etsitty uusia mielenkiintoisia ratkaisuja tilaongelmiin! Varmasti mukavampi

korvissani. Rakastuin lisäksi mongolialaisten kansansoittimeen hevosviuluun, jonka kaunis sointi tuo lapsuuteni muistot mieleen.

Vuoteni Mongoliassa ovat antaneet suunnattoman paljon elämälleni. Kansainvälisessä koulussa käyminen ja paikallisten kanssa seurakunnassa osallistuminen eivät ole pelkästään ainutlaatuisia kokemuksia, vaan ne ovat myös vaikuttaneet osaltaan siihen, että minulle on kehittynyt syvä kulttuurinen ymmärrys ja vahva itsenäinen luonne. Tietenkin kasvukokemukseni eivät missään tapauksessa ole olleet helppoja ja olen joskus joutunut etsimään identiteettiäni tavallista kauemmin. Mongolia on kuitenkin jättänyt syvän jäljen sisimpääni ja kaipaan joskus edelleen toista kotimaatani ja sen loputonta sinistä taivasta.

Soitin hevosviulua lukion musiikkidiplomi-

konsertissani.

Edelliseltä sivulta...

ratkaisu kun tilapäisten parakkien käyttö - ja lapset pitävät tästä.

Tämä ”maxiger” on Markku Hoikkalan neljän vuoden tuotekehityksen ja tutkimuksen tulos. Mukana rakentamisessa ovat olleet myös meille tutut J.K Ihalainen ja Tuula Nikulainen. Rakennuksessa on käytetty suomalaista puu-

tekniikkaa. Jurtan pinta-ala on 35 m2 ja siihen mahtuu 60-100 katsojaa esityksestä riippuen. Kokoon pantuna se mahtuu normaaliin pakettiautoon. Geriä on kuulemma melkein väkisinkin yritetty ostaa, kun se oli pystytetty Pariisissa. Ehkä tästä olisi suomalainen vientituote!

Uusia paroni Ungernia käsitteleviä kirjoja

Sen jälkeen kun allekirjoittanut vuonna

2007 julkaisi vaatimattoman tutkielmansa

Baron Ungern. Mongoliets härskare kenraali paroni Roman von Ungern-Sternbergistä (1886-1921) ja hänen Mongolian kampanjastaan, Venäjällä ja Venäjän ulkopuolella on julkaistu montakin tätä aihetta käsittelevää kirjaa. Uraauurtava oli Leonid Jusefovitšin

Samoderžets pustyni (1993), ensimmäinen teos joka alkuperäislähteisiin tukeutuen yritti luoda valoa paroni Ungernin mysteeriin. Seuraavina vuosina Venäjällä on ilmestynyt useampia, lähinnä samoja lähteitä käyttäviä kirjoja.

Vuonna 2004 professori Sergei Kuzmin julkaisi kirjansa Legendarnyi baron: Neizvetsnyje stranitsy graždanskoi voiny, joka edusti uutta vaihetta paroni Ungern-tutkimuksissa. Samana vuonna hän julkaisi dokumenttikokoelman

Baron Ungern v dokumentah i memuarah, joka yksissä kansissa sisältää tärkeimmät paroni Ungernia käsittelevät varhaisemmat muistelmat ja asiakirjat. Vuonna 2011 häneltä vielä ilmestyi teos Istorija barona Ungerna: Opyt rekonstruktsii.

Sergei Kuzminia voidaankin pitää parhaimpana Ungern-asiantuntijana. Hän on lisäksi julkaisut useita teoksia Mongolian ja Tiibetin historiasta. Lukuisissa artikkeleissaan hän on niin ikään tarkastellut eri osa-alueita Mongolian historiassa. Viime kesänä hän esimerkiksi teki tutkimusmatkan Mongoliaan, jossa hän paikan päällä maastossa yritti selvittää Talyn Ulaan khadin -taistelun kulkua, jonka aikana paroni

Ungern huhtikuussa 1921 tuhosi kiinalaisten

Urgan varuskunnan avuksi lähettämiä joukkoja. Tällä taistelulla oli ratkaiseva vaikutus kiinalaisten lopulliseen karkottamiseen Mongoliasta.

Maastosta löytyi vieläkin todisteita taistelusta kuten kaivannoksia, ammuksia ja hylättyjä varusteita. Tuloksena tutkimusmatkastaan Kuzmin on julkaissut mongolinkielisen artikkelin

(julkaisematon teksti saatavissa myös venäjäksi). Mongoliassa ilmestyi taannoin myös hänen tutkimuksensa mongolialaisten vuonna 1932 bolševikkeja vastaan suuntautuneesta kapinasta. Tätä tutkimusta ei vasemmistopiireissä Venäjällä katsottu hyvällä silmällä.

Länsimaisilla kielillä Ungern-tutkimusta löytyy vähemmän. Uusista tutkimuksista Jusefovitjin kirja käännettiin kuitenkin ranskaksi jo vuonna 2001. Vuonna 2008 James Palmer julkaisi teoksensa The Bloody White Baron. Se perustuu aika lailla jo tiedossa oleviin lähteisiin, eikä tuo varsinaisesti mitään uutta Ungerntutkimukseen. Päinvastoin kirja, kuten jo sen nimestäkin voi päätellä, ylläpitää kuvaa paroni

Ungernista ”hulluna paronina” hieman sensaatiomaiseen tapaan. Lisäksi siinä on runsaasti suoranaisia virheitä.

Matkan ensimmäinen etappi oli Tuvassa, josta matkustimme pikkubusseilla kolme vuorokautta Kiinaan. Espanjalaiset Erwin ja Rocia tauolla Burjatiassa.

tEksti ja kuvat: sauli hEikkilä

Kurkkulaulutuomarina Kiinassa

Kurkkulaulu eli höömei on yleensä totuttu yhdistämään Venäjän tasavaltaan Tuvaan ja Mongoliaan. Viime vuosina on höömeihin panostettu voimakkaasti myös Sisä-Mongoliassa, Kiinassa. Viime kesänä siellä pidettiin Kiinan ensimmäiset kansainväliset kurkkulaulukilpailut. Kiinalaisten yhteistyö tuvalaisten kurkkulaulajien kanssa johti siihen, että allekirjoittanut sai tuvalaisten tuttuna kutsun kilpailun tuomaristoon. Reissu oli vaivan väärti. Kilpailun taso oli erinomainen, joskin yllätykselliset esitykset jäivät hyvin vähiin. Surullista oli, että mongolialaiset kilpailijat puuttuivat lähes kokonaan. Syy ei matkan aikana selvinnyt. Vaikka kilpailujen järjestelyissä jäikin toivomisen varaa, olivat puitteet huippuluokkaa. Kiina panostaa kurkkulauluun. Tehtäisiinkö siitä vientituotetta tai houkuteltaisiinko sillä turisteja. Kiinalaisia kurkkulaulajia tullaan joka tapauksessa kuulemaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

Manzhouli Sisä-Mongoliassa on nopeasti kasvava moderni kauppakaupunki. Mongolialaisuus näkyi patsaissa ja tuhansissa Tšingis-kaani -aiheisissa matkamuistoissa.

Viimeisin tämän alan teos on professori Willard Sunderlandin The Baron’s Cloak. A History of the Russian Empire in War and Revolution vuodelta 2014. Sunderland lähestyy aihettaan laaja-alaisesti. Kirja ei kerro ainoastaan paroni Ungernista, vaan asettaa hänet laajempaan Venäjän historian kontekstiin. Siinä tulee samalla kerrottua Venäjän viime vuosisadan alun historiaa, eritoten mikä koskee Venäjän pyrkimyksiä Mongoliassa ja Kauko-Idässä.

Sunderlandin kirja perustuu laajaan arkistoaineiston läpikäyntiin, ja osa kirjan venäläisistä lähteistä on nyt ensimmäistä kertaa käytössä.

Tätä kirjaa voi suositella, mikäli haluaa tutustua Mongolian lähihistoriaan ja paroni Ungernin toimintaan Transbaikaliassa ja Mongoliassa Venäjän vallankumouksen aikana.

Ronny Rönnqvist

Aldyn Bulag, jurttahotelli Tuvassa Jenisein varrella. Jurtat olivat käytännössä hotellihuoneita mukavine sänkyineen ja sisävessoineen.

Ain-yhtye Sisä-Mongoliasta. Kilpailuissa oli mukana myös kolme naisyhtyettä, kaksi Kiinasta ja yksi Tuvasta.

Kaikki kilpailun osanottajat nousivat lavalle laulamaan päättäjäisten viimeistä kappaletta.

Grand Prizen voitti Chirgilchin Tuvasta. Yhtyeen jäsen Mongun-ool Ondar (oik.) voitti myös soolokilpailun. Muut jäsenet ovat Aldar Tamdyn (vas.), sekä Aidysmaa ja Igor Köshkendei.

Avajaisissa ei puuttunut tv-kameroita, väriä, valoa ja viihdettä. Kurkkulaulua oli vähemmän.