Suomi-Mongolia-seura_Jasenlehti_1_2015

JÄSENLEHTI 1/2015

Suomi – Mongolia-Seura ry. SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS 2015

Aika: ke 27.5. 2015 klo 18.00

Paikka: Uudenmaankatu 31 F 25, Helsinki (Jertta Ratia-Kähönen,) 1. krs pihan puolella. Jollei ovikoodi tiedossa soittakaa numeroon 040 5929 177)

ESITYSLISTA

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen: valitaan

- puheenjohtaja

- kokouksen sihteeri

- kaksi pöytäkirjan tarkastajaa

- kaksi ääntenlaskijaa

3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

4. Esityslistan hyväksyminen kokouksen työjärjestykseksi

5. Yhdistyksen vuoden 2014 vuosikertomuksen hyväksyminen

6. Yhdistyksen vuoden 2014 tilien ja toiminnantarkastajan lausunnon esittäminen. Tilinpäätöksen hyväksyminen sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle ja taloudenhoitajalle

7. Jäsenmaksun suuruudesta sekä jäsenmaksun maksuajasta päättäminen

8. Toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen vuodelle 2015

9. Johtokunnan jäsenten valitseminen.

10. Yhdistyksen toiminnantarkastajan ja hänen varamiehensä valinta vuoden 2015 tilejä ja hallintoa tarkastamaan

11. Muut johtokunnan tai jäsenten esittämät asiat

12. Kokouksen päättäminen

Suomi – Mongolia-Seura ry.

c/o Ronny Rönnqvist, Lansantie 23a A 10

02630 ESPOO

jäsenmaksu 12 €, yhteisöjäseniltä 35 €

OP 578007-20358535

www.facebook.com/suomimongolia

s-posti suomi.mongolia.seura@gmail.com

Facebook-ryhmä Suomi-Mongolia-Seura

Jäsenlehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Taitto: Sauli Heikkilä

Kansi: Kuvitusta persialaisen Rashid al-Dinin historiateokseen, 1300-luvun alku.

Saatteeksi

Suomi-Mongolia-Seurassa tapahtuu nyt paljon! Tärkeintä on tietenkin, että jäsenlehden uusi numero on saatu taas aikaiseksi. Kaikki Mongolian-ystävät ovat tervetulleita niin seuran jäseniksi kuin lehden kirjoittajakuntaankin. Jokainen jäsen on pienelle seuralle kullan arvoinen ja talkootyönä tehdyn lehden kokoaminen ei ole koskaan vaivatonta. Lehden kirjoitukset ovat olleet usein hieman tutkimuksellisia kirjoittajista johtuen. Totuus on, että ”kevyempääkin” aineistoa kuten matkakuvauksia, urheilua ja huumoria kaivataan.

Edelleen erityisesti nuorison toivoma seuran oma Facebook-sivu on perustettu. Sekä lehti että Facebook-sivu yhdistävät Mongolian-ystäviä, jakavat tietoa mongolialaisesta kulttuurista ja tiedottavat myös tulevista Mongoliaa koskevista tapahtumista. Suunnitteilla on mm. ensi syksyksi seuran esittely-, esitelmä- ja kurkkulaulutilaisuus Helsingin kaupunginkirjaston Helsinki 10:ssä (Postitalo). Tila myönnetään ilmaiseksi ystävyysseurojen käyttöön ja kaupunginkirjasto tiedottaa aikanaan tapahtumasta. Tietenkin asiasta kerrotaan myös Facebook-sivulla.

Myös haave seuran omasta t-paidasta on vihdoin toteutumassa. Paidan kuva ja tilausohjeet esitellään tässä lehdessä. Tilaa nyt, niin saat varmasti oikean kokoisen. Paita on omiaan lähestyvän kesän terasseille ja herättää taatusti huomiota. Sen avulla voi syventää ihmisten Mongolia-tietämystä, hankkia seuralle uusia jäseniä ja päästä hyvin keskustelun alkuun vaikkapa vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Suomi-Mongolia-Seura ry:n johtokunnan puolesta,

Antti RuotsAlA

Nick Hall

Rabban Sauman pyhiinvaellus ja diplomaattinen vierailu keskiajan Eurooppaan

HenRik lAmpikoski, tm

Eurooppalaisille 1230-luvulle asti lähes täysin tuntemattoman Aasian avautuminen tapahtui suurilta osin paavien ja mongolihallitsijoiden välisen diplomatian puitteissa. Yhteydet johtivat vähitellen läntisen kirkon lähetystyöhön eri puolilla Aasiaa, mukaan lukien kaukaisessa, mongolien hallitsemassa Yuan-dynastian Kiinassa. Vaikka lähetystyö oli alusta alkaen suunnattu kaikille idän kansoille,

työn alkua inspiroi pitkälti pyrkimys saattaa mongoli-imperiumin nestoriolaiset heimot läntisen kirkon yhteyteen. Inspiraation lähteinä toimivat kolme Kiinasta tullutta nestoriolaista, jotka Persian mongolihallitsijoiden toimesta olivat yhteydessä latinalaiseen maailman: Yuan-virkamies Isa Kelemechi, munkki Rabban Sauma sekä tämän opetuslapsi Rabban Markos, joka Persiassa vihittiin nestoriolaisten patriar-

Rabban Sauma kävi Euroopassa Persian mongolihallitsijan Arghunin (h. 1284–1291) lähettiläänä. Kuvassa Arghun seisoo keskellä, hevosen selässä istuu hänen isänsä Abaka. Arghunin olkapäällä istuu prinssi Ghazan, joka Arghunin kuoltua kääntyisi islaminuskoon. Kuvitusta persialaisen Rashid al-Dinin historiateokseen, 1300-luvun alku.

kaksi. Isa Kelemechi ja Rabban Sauma kävivät vuorotellen Euroopassa (1285 ja 1287–1288) kun taas Rabban Markos toimi itäisten kristittyjen edustajana yhteydenpidossa läntiseen kirkkoon. Lähteistä keskeisin on Rabban Sauman ja Rabban Markoksen elämästä kertova syyriankielinen teos, jonka avulla voimme muun muassa seurata erästä keskiajan eniten matkustanutta pyhiinvaeltajaa ja diplomaattia tämän matkalla Kiinasta Eurooppaan.

Harras munkki ja hänen opetuslapsensa

Rabban Sauma oli rikkaasta, syvästi uskonnollisesta nestoriolaisesta perheestä, ja jo nuorena hän sai kirkollista koulutusta ja liittyi papistoon. Lopulta hän luopui kaikesta omaisuudestaan ja ryhtyi kaupungin metropoliitan luvalla munkiksi. Myöhemmin hän muutti vuoristoon, jossa hän vietti ankaran askeettista elämää. Luola, jossa hän asui, oli yhden päivämatkan päässä pääkaupungista Khanbaliqista (Pekingistä), ja monet tulivat kuuntelemaan hänen opetustaan. Heidän joukossaan oli nuori mies nimeltä Markos, joka oli kotikaupunkinsa arkkidiakonin poika ja oli päättänyt ryhtyä munkiksi. Rabban Sauma opetti häntä, ja kolmen vuoden kuluttua Nestorius-niminen metropoliitta nimitti Markoksen munkiksi.

Ajan myötä munkit päättivät lähteä pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Pääkaupungin nestoriolaiset sekä seudun ruhtinaat antoivat munkeille eläimiä ja tarvikkeita matkalle sekä lahjoja, joita he voisivat joko käyttää itse tai jakaa Lähi-idän kristityille. Munkit matkustivat Kiinaa hallinneen Khubilai-kaanin (h. 1260–1294) alueen läpi ja kävivät tervehtimässä Keski-Aasian Tšagatain kaanikunnan hallitsijaa Kaidua (h. 1269–1301) siunatakseen tämän ja saadakseen virallisen luvan matkustaa tämän alueen läpi. Lopulta he pääsivät Persian Ilkanaatin alueelle ja Bagdadiin asti.

Nestoriolaiskirkon palvelukseen

Kiinasta tulleet munkit eivät päässeet Jerusalemiin asti, sillä tiet olivat poikki Ilkanaatin ja Egyptin mamelukkien sultanaatin välisen sodan takia. Munkkien ollessa Persiassa, nestoriolaisten patriarkka Mar Denha I nimitti Rabban Markoksen Khubilain valtakunnan alueen kirkon metropoliitaksi ja Rabban Sauman sen arkkidiakoniksi. Mar Denhan kuoltua vuonna 1281 Rabban Markos valittiin uudeksi patriarkaksi. Aluksi Rabban Markos ei pitänyt itseään virkaan sopivana, sillä hänellä ei ollut koulutusta eikä idän kristittyjen liturgisen kielen, syyrian, taitoa. Mongoleista poliittisesti riippuvaiset nestoriolaiset piispat halusivat kuitenkin patriarkakseen jonkun, joka tunsi uusien mongolihallitsijoiden tavat, ja uiguuritaustansa ansiosta Rabban Markos olisi tehtävään erinomainen. Uiguurit olivat nimittäin kauan olleet mongolien läheisiä liittolaisia, ja heiltä mongolit olivat muun muassa lainanneet kirjoitusjärjestelmänsä. Nestoriolaisuus oli jopa levinnyt mongolien hallitsijaperheisiin uiguurivaimojen kautta. Rabban Markosta kutsuttiin tästä lähtien Mar Jabalaha III:ksi.

Arghun-kaanin suunnitelma

Koska mongolit kävivät sotaa muslimeja vastaan Lähi-idässä, Ilkanaatti toivoi saavaansa muslimien toisen vihollisen, läntisen kristikunnan, puolelleen. Ilkanaatti lähetti yhteensä noin 15 ryhmää Eurooppaan 1260-luvulta 1300-luvun alkuun. Monet eurooppalaiset eivät kuitenkaan luottaneet mongoleihin, ja 1280-luvulle tultaessa Ranska neuvotteli mieluummin jopa Egyptin kanssa. Venetsia taas neuvotteli Persian mongolien pohjoisten kilpailijoiden, Kultaisen Ordan mongolien kanssa. Ilkanaattia uhkasi poliittinen eristys eurooppalaisten neuvotellessa näiden kahden vihollisen kanssa, jotka olivat olleet liittolaisia jo vuodesta 1262. Tilannetta

vaikeutti lisäksi se, että Ilkanaatin hallitsijan Abakan (h. 1265–1282) kuoltua hänen islaminuskoon kääntynyt veljensä Ahmed Tekuder oli vainonnut Mar Jabalaha III:n johtamaa nestoriolaisyhteisöä. Ahmed Tekuderin hallinto kesti vain pari vuotta, kunnes ei-islaminuskoisten mongolien, nestoriolaisten, buddhalaisten ja muiden ryhmien liittouma syöksi hänet vallasta vuonna 1284. Vaikka islamilaishallinto oli ollut lyhytikäinen, Ilkanaatin maine Persian kristittyjen suojelijana oli kärsinyt. Eurooppalaisten silmissä Ilkanaatista oli tullut mongolien tuhoaman Bagdadin kalifaatin vastine, johon ei ollut sen enempää luottamista kuin arabeihinkaan.

Ahmed Tekuderin jälkeinen hallitsija, Abakan poika Arghun (h. 1284–1291) kohteli kristittyjä hyvin, ja nestoriolaisten ja ilkaanien hyvät suhteet palautuivat. Arghun halusi valloittaa Palestiinan ja Syyrian, mutta siihen hän tarvitsisi eurooppalaisten kuninkaiden apua. Vuonna 1285 Arghun lähetti paavin luo Kiinasta tulleen Yuan-virkamiehen Isa Kelemechin, joka sai täten edustaa sekä Khubilaita että Arghunia. Vierailu, kuten useimmat muutkin

Ilkanaatin aloitteet, ei johtanut sotilaalliseen yhteistyöhön. On kuitenkin todennäköistä, että se vaikutti myönteisesti läntisen kirkon ja mongolien suhteisiin, sillä Isan kautta läntisen kirkon johto sai luultavasti ensimmäistä kertaa tietää, että kristityt heimot olivat Khubilain läheisimpiä liittolaisia kun taas muslimit olivat viime aikoina olleet vainojen kohteina hänen valtakunnassaan. Vaikka kristittyjen tukemisella ja 1280-luvun islamin vastaisella politiikalla ei ollut varsinaista yhteyttä, kirkon johto saattoi saada tämän käsityksen.

Kardinaalien kuulusteltavana

Seuraavaksi Arghun kääntyi Mar Jabalaha III:n puoleen ja pyysi tältä viisasta miestä, joka voisi lähteä Eurooppaan lähettilääksi. Mar Jabalaha

valitsi tehtävään oppi-isänsä Rabban Sauman. Rabban Sauma lähti ensin Konstantinopoliin tervehtimään Itä-Rooman keisaria Andronikus II:sta, minkä jälkeen hän jatkoi Napoliin, jossa tapasi kuningas Kaarle II:n ja sai nähdä suuren taistelun tämän kuninkaan ja Sisiliaa hallinneen Jaakko II:n laivastojen ja joukkojen välillä. Matkaajat jatkoivat tämän jälkeen Roomaan tapaamaan paavia. Honorius IV (h. 1285–1287) oli kuitenkin kuollut, joten Rabban Sauma tapasi paavin sijasta kahdentoista kardinaalin ryhmän. Kardinaalit esittivät vieraalle useita kysymyksiä mongoleista ja Aasian kristityistä. Rabban Sauma vastasi monien lähetyssaarnaajien tuoneen kristinuskon mongolien, turkkilaisten ja kiinalaisten pariin, ja että Aasiassa oli siksi paljon kristittyjä, jopa mongolien kuninkaiden ja kuningattarien joukossa. Nyt Ilkanaatin hallitsija Arghun, joka oli sikäläisen patriarkan hyvä ystävä, halusi valloittaa Palestiinan ja Syyrian ja oli siksi lähettänyt Rabban Sauman Eurooppaan. Syyksi tälle valinnalle Rabban Sauma ilmoitti kardinaaleille suoraan, että Arghun oletti kristittyjen johtajien uskovan kristittyyn lähettilääseen.

Kardinaalit pyysivät Rabban Saumaa lausumaan uskontunnustuksensa, ja näin hän teki, selittäen melko yksityiskohtaisesti kolminaisuusopin. Kuultuaan uskontunnustuksen kardinaalit kysyivät, oliko Pyhä Henki Isästä, Pojasta vai vain itsestään. Seurasi syvä teologinen keskustelu, josta ilmeni, että nestoriolaismunkki piti Isää sekä Pojan että Hengen lähteenä, kun taas kardinaalit pitivät läntisen opin mukaisesti sekä Isää että Poikaa Hengen lähteinä. Tästä huolimatta väittely ei johtanut huonoon ilmapiiriin, sillä Rabban Sauma sanoi kardinaaleille haluavansa väittelemisen sijasta vastaanottaa paavin siunauksen, käydä katsomassa apostolien hautoja ja pyhäinjäännöksiä sekä kertoa Arghunin suunnitelmasta.

Filip IV Kauniin ja Edvard I

Pitkäsäären vieraana

Nähtyään kaikki Rooman uskonnolliset nähtävyydet Rabban Sauma jatkoi Genovaan ja Ranskaan neuvottelemaan Jerusalemin-sotaretkestä. Hän oleskeli kuningas Filip IV:n (h. 1285–1314) vieraana Pariisissa kuukauden, ja tästä kaupungista hän mainitsee erityisesti Pariisin yliopiston ja sen oppineet. Hän jatkoi Bordeaux’ssa olevan Englannin kuninkaan

Edvard I:n (h. 1272–1307) luo, joka matkakertomuksen mukaan oli innoissaan Arghunin suunnitelmasta. On kuitenkin huomattava, että

Edvard oli vuonna 1271 nuorena ristiretkeläisenä joutunut vaikeuksiin Lähi-idässä yritettyään

tehdä yhteistyötä Ilkanaatin kanssa; Ilkanaatti oli viime hetkellä lähettänyt Edvardin avuksi vain pienen armeijan, sillä Abaka, Arghunin edesmennyt isä, oli valtakuntansa toisella puo-

lella ajautunut sotaan Tšagatain kaanikuntaa vastaan eikä voinut keskittyä Lähi-itään. Tästä huolimatta Edvard ilmaisi nyt kiinnostuksensa Abakan pojan suunnitelmaa kohtaan, kenties ajatellen, että joka tapauksessa kannattaisi odotella muiden kuninkaiden sekä uuden paavin reaktiota Rabban Sauman vierailuun.

Paavi Nikolaus IV:n luona

Rabban Sauman kuultua, että uusi paavi oli vihdoin valittu, hän lähti Roomaan osoittamaan kunnioitusta juuri valitulle Nikolaus IV:lle (h. 1288–1292). Paavi antoi hänelle luvan viettää ehtoollista kotiseutunsa tavalla, ja paljon väkeä kerääntyi katsomaan tätä esitystä. Rabban Sauma sai vastaavasti nähdä paavin pääsiäisjumalanpalveluksen, jonne kokoontui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Paavi halusi pitää Rabban Sauman luonaan, mutta tämän oli palattava Arghunin luo viemään paavin viestiä. Munkki sai mukaansa kallisarvoisia lahjoja, jopa joitakin pieniä pyhäinjäännöksiä, sekä kirjeet Arghunille ja Mar Jabalaha III:lle.

Diplomatian tulos

Matkakertomuksen mukaan Arghun oli tyytyväinen Rabban Sauman matkaan, mutta itse asiassa matkan päämäärä oli jäänyt saavuttamatta. Kertomuksesta huomaa, ettei kirkko ollut osoittanut asiaa kohtaan mielenkiintoa. Kerta toisensa jälkeen kardinaalit olivat vaihtaneet puheenaihetta. Esimerkiksi Rabban Sauman mainittua Arghunin lähettäneen hänet neuvottelemaan Jerusalemin-sotaretkestä, koska hän saisi kristittynä helposti yhteyden läntiseen kirkkoon, he eivät olleet kysyneet lisää Arghunin suunnitelmasta, vaan Rabban Sauman mainitsemasta uskosta. Rabban Sauman päästyä tapaamaan uutta paavia, tämä oli esittänyt vieraalleen vain uskontoon liittyviä asioita vaikka paavi oli täysin tietoinen Rabban Sauman

Rabban Sauman Euroopan-vierailun seurauksena paavi Nikolaus IV (h. 1288–1292) lähetti ryhmän lähetyssaarnaajia kohti Yuan-dynastian Kiinaa.

tehtävästä: kertomuksen mukaan Nikolaus IV oli ollut niiden joukossa, jotka olivat ottaneet hänet vastaan edellisenä vuonna. Arghun ei siis koskaan saanut vastausta pyyntöönsä, ja oli ilmeistä, että läntisen kirkon johto oli syystä tai toisesta valinnut olla ottamatta siihen kantaa. Kirkon johto lienee heti huomannut Rabban Sauman vierailun manipuloivan tendenssin: Arghun oli lähettänyt oppineen johtajan Aasian kirkosta osoittamaan kunnioitusta paaville, jotta kristikunta tulisi houkutelluksi mukaan sotaan Egyptin mamelukkeja vastaan. Tämä keino ei kuitenkaan toiminut, sillä kirkko tunsi mongolien maailmanherruussuunnitelman, ja oli ilmeistä, että mongolit olivat alkaneet käyttää kristinuskoa poliittisena apuvälineenä huomattuaan, että kristittyjen apua tarvittiin Lähi-idässä. Tosiasia oli, että ainoa syy mongolien hyökkäykseen muslimeja vastaan oli maailmanvalloitussuunnitelma, joka seuraavaksi kohdistuisi kristikuntaan, joten mongolien kanssa ei kannattanut tehdä yhteistyötä. Kristikunta saattoi sen sijaan tyytyväisesti katsoa sivusta kun saraseenit (muslimit) ja tartarit (mongolit), kristinuskon kaksi merkittävintä ulkoista vihollista, taistelivat keskenään kummankaan osapuolen voittamatta.

Riippumatta siitä, mitä eurooppalaiset ajattelivat Ilkanaatin yhteydenotosta, Arghunille oli vastattava. Vatikaanin arkistossa säilynyt kopio Nikolaus IV:n kirje Arghunille on käytännössä kohtelias kieltäytyminen, jonka sanamuoto on varsin ovela. Kirjeessä Nikolaus kertoo kuulleensa lähettiläiltä, että Arghun haluaa vapauttaa Jerusalemin ja siellä antaa kastaa itsensä. Nikolauksella on kuitenkin

parempi idea: Arghunin pitäisi ensin antaa kastaa itsensä, ja vasta sitten, Jumalan avulla, ryhtyä valloittamaan Jerusalemia. Paavi lisää, että Arghunin kaste näyttäisi oivaa esimerkkiä tämän kansalle. Saatuaan kirjeen Arghun lienee ymmärtänyt, ettei läntinen kirkko uskoisi hänen ystävyyteensä ellei hän ensin – virallisesti

ja avoimesti – kääntyisi kristinuskoon. Silloin hän olisi saanut sekä persialaiset alamaisensa että konservatiiviset mongolit vastaansa. Koska Ranskan ja Englannin kuninkaat eivät innokkuudestaan huolimatta vaikuttaneet halukkailta sitoutumaan Ilkanaatin suunnitelmaan ilman paavin siunausta, poliittinen yhteistyö sai siis jäädä sikseen. Rabban Sauman vierailulla oli kuitenkin toinen, Arghunille kenties odottamaton, vaikutus läntisen kirkon johtoon.

Pyhiinvaelluksen tulos

On selvä, että Rabban Sauma teki kardinaaleihin ja kuninkaisiin suuren vaikutuksen. Oli jo kauan tiedetty, että kristinuskoa esiintyi mongolien keskuudessa, mutta mitään virallista kanssakäymistä läntisen kirkon ja Aasian kristittyjen välillä ei ollut aikaisemmin ollut. Kardinaaleilla oli ainutlaatuinen tilaisuus kysyä korkeassa asemassa olevalta nestoriolaiselta tämän uskosta. Tässä on kuitenkin huomattava, että kardinaalit eivät todennäköisesti edes tienneet että kyse oli nestoriolaisuudesta, sillä nestoriolaiset kutsuivat itseään idän kristityiksi.

Tämän huomaa siitä, että he eivät kysyneet Rabban Saumalta opista Kristuksen kahdesta luonnosta, joka oli ollut alkuperäinen syy nestoriolaisuuden erkanemiseen kristikunnan valtavirrasta, vaan Pyhän Hengen alkuperästä, mikä oli pikemminkin latinalaisen ja kreikkalaisen opin välinen kiistakysymys. Rabban Saumalla oli tässä kysymyksessä kreikkalaistyylinen käsitys, joten kardinaalit ymmärsivät, että vieraan edustama usko oli kreikkalaistyyppistä, joskin ei yhtä skismaattista. Kunhan vieras osoitti paaville ja pyhäinjäännöksille kunnioitusta, kolmiyhtenäisyyteen liittyvä oppi ei ollut ylitsepääsemätön kiistakysymys, varsinkin kun kyseessä oli Ilkanaatin virallinen lähettiläs, jonka kohtelulla saattaisi olla sekä poliittista että uskonnollista merkitystä.

Vaikka Rabban Sauma todennäköisesti ker-

toi olevansa kotoisin Kiinasta, kirkon johto ei liene yhdistänyt häntä ensi kädessä Khubilaihin, vaan Arghuniin. Rabban Sauman matkakertomuksesta voi kuitenkin huomata, että hänen yhteytensä eurooppalaisille tuntemattomiin alueisiin oli ilmeinen, sillä hän puhui mongoleista, turkkilaisista ja kiinalaisista. Bagdadin itäpuolella avautui eurooppalaisille legendaarisen pappiskuninkaan Johanneksen ja muiden kristittyjen maailma, josta Johannes de Plano Carpini ja muut 1200-luvun Aasian-matkaajat olivat nähneet vain pienen osan. Tähän asti Aasian kristittyjen opista ja historiasta oli ollut vaikea saada selvää käsitystä, mutta nyt läntisen kirkon johto tiesi, että ainakin itäisten kirkkojen patriarkka ja arkkidiakoni olivat, joskin opillisesti lähempänä kreikkalaista linjaa kuin latinalaista, täysin valmiita alistumaan paavin valtaan. Tämän ei-skismaattisen kristikunnan saattaminen läntisen kirkon yhteyteen vaatisi siis vain täysin valtuuksin varustetun paavin

edustajan lähettämisen pitkälle matkalle aina

Rabban Sauman kotiseudulle Kiinaan asti.

Nikolaus IV:n Rabban Sauman mukana

lähettämä kirje Mar Jabalaha III:lle on säilynyt kopiona Vatikaanissa. Rabban Sauman matkakertomuksen mukaan paavi vahvisti

Mar Jabalaha III:n patriarkanviran, mutta latinankielisessä kirjeessä ei puhuta patriarkasta, vaan ”kunnianarvoisesta veljestä” ja ”piispasta”. Myös Rabban Saumaa kutsutaan piispaksi, eli samaksi kuin Mar Jabalahaa, vaikka kyse oli arkkidiakonin tittelistä. Paavi iloitsee siitä, että Mar Jabalaha on kohdellut kirkon Persiaan lähettämiä fransiskaaneja hyvin, ja kehottaa tätä jatkamaan heidän tukemistaan, jotta he voisivat opettaa kansalle ”katolista uskoa”. Jotta kaukana olevat kristityt voisivat tuntea oikean opin, paavi esittää uskontunnustuksen, joka sisältää toteamisen Rooman kirkon ja paavin yliherruudesta. Kirjeen sisältö osoittaa, että kirkon johto piti uutta yhteyttään Aasian kris-

tittyihin suhteellisen yksinkertaisena paavin yliherruuden vahvistamisena eristetyssä, mutta ei-skismaattisessa yhteisössä. Seuraavana vuonna paavi lähetti kuitenkin Mar Jabalahalle uuden kirjeen, jossa käytetään nimitystä ”nestoriolaisten patriarkka”. Koska Persiassa toiminut fransiskaani Johannes Montecorvinolainen oli tässä välissä käynyt paavin luona raportoimassa Ilkanaatin kristittyjen tilanteesta, läntisen kirkon johto lienee ymmärtänyt, että kyse oli nimenomaan nestoriolaisuudesta, ja että näiden patriarkka, joka oli tukenut fransiskaanien työtä, olisi vastaisuudessa tärkeä liittolainen, jonka patriarkanvirka oli tunnustettava. * * *

Itä-Aasian nestoriolaiset toimivat idän ja lännen välisten yhteyksien sillanrakentajina, ja Isa Kelemechin, Rabban Sauman ja Mar Jabalaha III:n vaikutus Euroopan ja Ilkanaatin sekä läntisen kirkon ja Yuan-dynastian Kiinan välisiin suhteisiin oli käänteentekevä. Ei liene yhteensattuma, että Nikolaus IV lähetti vuonna 1289, lähes heti Rabban Sauman Euroopanvierailun jälkeen, Johannes Montecorvinolaisen johtaman fransiskaaniryhmän pitkälle matkalle Khubilain kaukaiseen valtakuntaan. Rabban Sauman vierailua voi pitää tämän lähetystyön merkittävämpänä inspiraation lähteenä. Samana vuonna kun Johannes Montecorvinolainen saapui Khanbaliqiin, 1294, Rabban Sauma nukkui pois Bagdadissa. Kehä oli sulkeutunut, ja keskiajan Kiinan-lähetystyöstä muodostuisi vähitellen läntisen kirkon ja mongolien välisen kanssakäymisen huipentuma.

(Artikkeleita keskiajan Kiinan-lähetystyöstä on julkaistu myös lehden numeroissa 1/2013 ja 1/2014.)

Mongolei Online, InfoMongolia ja muista lähteistä kokosi Ronny Rönnqvist

Mongolian uutisista saksittua

Purevsuren Lundeg ulkoministeriksi

Uusi pääministeri Chultemiin Saikhanbileg (SMS-lehti 2/2014) valitsi ulkoministerikseen vanhan tuttavamme Purevsuren Lundegin. Ministeri Purevsuren toimi ennen nimitystään monta vuotta presidentti Ts. Elbegdorjin neuvonantajana. Tässä ominaisuudessa hän myös vieraili Suomessa presidentti Elbegdorjin seurueessa vuonna 2010. Vuonna 2011 hän oli taas Suomessa paroni von Ungern-Sternbergista kertovan elokuvaprojektin tiimoilta. Tällöin

minulla oli mahdollisuus lähemmin tutustua häneen. Lähetin hänelle yhdistyksemme puolesta onnitteluviestin hänen ulkoministerinimityksestään, johon hän myös ystävällisesti vastasi seuraavasti:

Dear Mr. Ronnqvist,

Thank you for your email and congratulations! I wish you a Happy New Year. Please keep in touch and will be happy to cooperate with you and Society.

Best regards,

L. Purevsuren

Kunnianosoitus Valtiosinetin luona.

Vuoden 1911

vapausjulistuksen juhlinta

Joulukuun 30. päivänä 2014 Ulaanbaatarissa juhlittiin vuoden 1911 Mongolian vapausjulistuksen 103. vuosipäivää. Tilaisuudessa Presidentti Ts. Elbegdorj, Suuren huraalin puhemies Z. Enkhbold ja pääministeri Ch. Saikhanbileg kukittivat parlamenttirakennuksen läheisyydessä sijaitsevan Valtionsinettimuistomerkin. Muistomerkin neljää sivua koristavat Mongolian Suuren valtion, (Bogdo-kaanin valtio 1911-1924), Mongolian kansantasavallan ja Mongolian demokraattisen valtion sinetit. Muistomerkkiä vartioi sen päällä istuva tiikeri. Jalustaa kiertää 168 historiallista mongolien klaani- ja sukusinettiä.

Samana päivänä paljastettiin hallituspalatsin kunniagalleriassa Mongolian ensimmäisen minsteripresidentin Sain Noyon Khan

Tugs-Ochiryn Namnansurenin (1878-1919) valokuva. Samana päivänä nostettiin salkoon mös Mongolian ensimmäinen valtiolippu 1. Javzandamba Khutagt Undur Gegeen Zanabazarin perustamassa Shankt-luostarissa Karakorumissa. Työministeri S. Chinzorig, luostarin johto ja paikallisviranomaiset osallistuivat seremoniaan.

Mongoliassa

kolme miljoonaa

asukasta

Vuoden 2015 tammikuussa Mongolian synnytyslaitoksissa elettiin jännittäviä aikoja. Milloin mahtaisi syntyä Mongolian kolmasmiljoonas kansalainen? Tämä tapahtui sitten tammikuun 24. päivänä Etelä-Gobin Dalanzadgadin sairaalassa. Vanhemmat, kumpikin 22-vuotiaita, antoivat vastasyntyneelle tytölle nimen Mongoljin. Samana päivänä syntyi vielä 99 poikaa ja 81 tyttöä, kolme heistä ulkomailla. Mon-

goljin saa hallitukselta asunnon tai vastaavasti 70 miljoonan tugrikin lahjan. Muut samana päivänä syntyneet saavat kolme miljoonaa tugrikia. Mongolian väkiluku on kasvanut toisen maailmansodan jälkeen nopeasti. Vuonna 1962 väkiluku saavutti yhden miljoonan ja 1988 kahden miljoonan rajan.

Tsagaan sar 2015

Sinisen puuhevosen vuosi päättyi Mongoliassa 18.2. ja uusi vuosi alkoi sinisen puuvuohen merkeissä. Tsagaan Sar, eli uusi vuosi vanhan kalenterin mukaan aloitettiin Ulaanbaatarissa presidentti Ts. Elbegdorjin kunnianosoituksella Tšingis- kaanin muistomerkin edessä samaa nimeä nyt kantavan torin varrella. Tämän jälkeen presidentti Ts. Elbegdorj, Suuren huraalin puhemies Z. Enkhbold ja pääministeri Ch. Saikhanbileg kokoontuivat perinteiseen uuden vuoden seremoniaan (Zolgolt), ojensivat toisilleen siniset hadakit ja vaihtoivat nuuskarasioita. Gandantegchinlen luostarin päälaman D. Choijamtsin johdolla toivotettiin hyvää alkanutta vuotta, suotuisia säitä, menestyksekästä nuoren karjan kasvatusta, hyvää syyssatoa sekä onnea ja hyvinvointia Mongolian kansalle. Valtiongerissä kuultiin lopuksi ansioituneitten muusikkojen, kirjailijoitten ja laulajien esityksiä.

Karjanlaskenta 2014

Valtion tilastokeskus ilmoitti vuoden 2015 alussa edellisvuoden karjanlaskennan tuloksen. Mongoliassa oli vuoden lopussa yhteensä 51,9 milj. eläintä, 6,8 milj. eli 15,1 % enemmän kun edellisenä vuonna. Jakauma oli seuraava: 2,9 milj. hevosta (5,8 % kaikista)

3,4 milj. nautaa (6,6 % kaikista)

3493 000 kamelia (0,7 % kaikista)

23,2 milj. lammasta (44,7 % kaikista)

22,0 milj. vuohta (42,3 % kaikista)

Useimmissa aimageissa elänten lukumäärä oli lisääntynyt. Eniten eläimiä oli Arkhangain aimagissa (4,3 milj.) ja Keskusaimagissa (4,2 milj.).

Ulaanbaatarissa laskettiin olevan 385 161 eläintä, näistä oli 33 862 hevosia, 76 561 nautoja, 154 kameleja, 178 755 lampaita ja 115 829 vuohia.

Merkillinen muumiolöytö

Tammikuun lopulla Ulaanbaatarin poliisi teki merkillisen löydön erään asukkaan asunnosta.

Lampaantaljoihin oli kääritty mieshenkilön muumioitunut ruumis. Erittäin hyvin säilynyt muumio istui meditatiivisessa lotusasennossa, mistä pääteltiin että kyseessä oli buddhalainen munkki. Muumio vietiin Ulaanbaatarin poliisin rikostekniseen instituuttiin, jossa arkeologeista, oikeustieteilijöistä, rikostutkijoista, historioitsijoista ja hengellisistä edustajista koostuva ryhmä sai sen tutkittavakseen. Selvisi, että kyseessä oli noin 200 vuotta sitten eläneen Suurlaman Uvgun Geser Lamin oppilas Tsorj Sanijav. Tämä haudattiin aikoinaan Tsakhirsumissa (Arkhangai-aimag) olevaan hautaan. Tarkistuskäynti paikan päällä osoitti, että hänen hautansa oli tyhjä.

Historioitsijoiden mukaan munkki tai lama tuntiessaan kuoleman lähestyvän istuutui lotusasentoon, johon sitten kuolikin. Otolliset paikalliset olosuhteet ovat tässä tapauksessa edistäneet muumoitumista. Toisaalta eräät uskonnolliset piirit arvelevat, että munkki ei ole kuollut, vaan syvässä meditaatiotilassa.

Muumion haudasta varastanut henkilö luultavasti suunnitteli sen myymistä ulkomaille hyvään hintaan. Häntä odottaa nyt pitkä vankilatuomio. Uskonnolliset järjestöt ovat päättäneet, että muumio palautetaan alkuperäiseen hautaansa.

Sananvapaus Mongoliassa

Toimittajat yli rajojen –järjestö asetti Mongolian vuotuisessa lehdistönvapausvertailussa 54. sijalle maailmassa. Tämä on peräti 34 sijan parannus edellisestä vuodesta. Lista käsitti 180 maata vuonna 2014. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomi on 1. sijalla ja seuraavina muut Pohjoismaat. Esimerkiksi Saksan sijaluku on 12, Venäjän 152 ja Kiinan 176.

Mongolia Berliinin matkamessuilla

Kuten SMS-lehdessä 1/2014 kerrottiin, Mongolia oli vuoden 2015 Berliinin kansainvälisten matkamessujen (Internationale Turismusbörse Berlin eli ITB) virallinen kumppanuusmaa. Messujen ajankohta oli 4. - 8.3.2015. Mongoliasta avajaisiin saapui presidentti Ts. Elbegdorjin johtama korkean tason delegaatio, johon kuuluivat ulkoministeri L. Purevsuren, Ulaanbaatarin pormestari E. Bat-Uul ja matkailuministeri D. Oyunkhorol. Mongolian osastojen mottona oli

Hyvin säilynyt muumio

’’Mongolia - Nomadic by Nature“. Mongoliasta oli yhteensä 17 matkailuyritystä ja lentoyhtiötä näytteilleasettajina. Messualueelle oli pystytty valtava ger, johon mahtui 80 vierailijaa. Päivittäin oli useita mongolialaisia musiikki- ja tanssiesityksiä.

Avajaispuheissa korostettiin Saksan merkitystä Mongolialle. Mongoliassa on noin 30 000 saksankielen taitajaa, mikä on perua DDR:n ajoilta. Viime vuonna Mongoliaan saapui noin puoli miljoonaa turistia. Tarkoitus on kaksinkertaistaa määrä vuoteen 2016 mennessä. Uuden lentokentän avaaminen vuonna 2017 helpottaa matkailua. Nykyäään 60 maan kansalaiset (Suomi mukaanluettuna) voivat vierailla Mongoliassa viisumitta enintään 30 päivää. Viisumivapaus päättyy nykyisen lainsaadännön mukaan vuoden 2015 lopulla, mutta käytäntöä varmasti jatketaan. Kun turismista saadut tulot nyt muodostavat 5,3 % Mongolian bruttokansantulosta, niin turismin kasvua tukevilla ohjelmilla osuuden suunnitellaan kasvavan 14 %:iin vuonna 2020.

Presidentti Elbegdorj tapasi vierailunsa aikana myös liittokansleri Angela Merkelin. Keskusteltuissa käsiteltiin yhteistyöprojekteja, muun muassa raaka-aineiden tuontia Mongoliasta, Vierailunsa aikana presidentti Elbegdorj myös vihki Mongolian uuden suurlähetystörakennuksen Berliinissä.

Kasinolainsäädäntö

Matkailun edistämiseen tähtää myös ehdotus perustaa Mongoliaan virallisia, lähinnä turisteille tarkoitettuja kasinoja. Kannattajien mielestä kasinot toisivat paljon valuuttaa valtion kassaan, kun taas vastustajat ovat huolissaan kasinoitten ympärille yleensä pesiytyvästä rikollisuudesta. Tästä syystä onkin ehdotettu, että kasinon ikäraja olisi mongolialaisille 25 vuotta ja sisäänpääsy edellyttäisi 20 miljoonan tugrikin verotuloja. Kasinojen sijaintipaikoiksi on ehdotettu vapaakauppaalueita Altanbulag ja Zamy Uud, sekä tietenkin Ulaanbaataria, jossa tiedetään jo nykyäänkin toimivan monta laitonta kasinoa.

Mongolian aarre: Hövsgöljärvi

Hövsgöljärvi on eräs maailman vanhimmista isoista järvistä. Se sisältää noin 70 % Mongolian makean veden varannosta. Vuonna 1992 järvialueesta tehtiin kansallispuisto, ja sitä laajennettiin vuonna 2011. Koskemattomasta Hövsgöljärvestä on tullut suosittu turistikohde. Viimeisten 10 vuoden aikana matkailijoiden määrä on kasvanut 500 %! Tästä on valitettavasti seurannut myös haittaa ympäristölle. Turistit jättävät jälkeensä kaikenlaista roskaa ja tekevät muuta vahinkoa. Myöskään alueen turistileirit eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota ympäristön- ja luonnonsuojeluun.

Viranomaiset ovat nyt vaatineet alueen ankarampaa suojelua. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että Maailman luonnonsäätiö on nimittänyt Hövsgölin vuoden 2015 uhanalaiseksi järveksi. Alueen suojeluhallintoa pyritään nyt tehostamaan, koulutetaan oppaita ja turistileirien henkilökuntaa sekä asetetaan ankarampia sääntöjä alueen matkailuyrittäjille. Myös turisteille jaetaan tietoa monilla kielillä.

Mongolialaiset PR-tytöt Berliinin turistimessuilla

Rikas Mongolia?

Mongolia on luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpia maita. Harvaan asutusta maasta löytyy sekä kuparia, kultaa että kivihiiltä useitten satojen vuosien tarpeeseen. Ongelmana on näitten rikkauksien hyödyntäminen. Mongoliasta puuttuu sekä infrastruktuuri, kuten teitä ja rautateitä, että tarvittava know-how ja kaivostekniikka. Näin ollen Mongolia on myöntänyt toimilupia ulkomaalaisille yhtiöille tuotannon alkuun saattamiseksi. Tunnetuin näistä yhtiöistä on brittiläis-australialainen Rio Tinto, jolla on 66 %:n osuus Mongolian suurimmasta kaivosprojektista Oyu Tolgoi (Khanbogd-sumissa). Projektin suurisuuntaiset kehityssuunnitelmat ovat kuitenkin herättäneet paljon vastustusta Mongoliassa.

On pidetty arveluttavana, että niin suuri osa Mongolian rikkauksista on luovutettu ulkomaisiin käsiin. Viime aikoina myös luonnonsuojelunäkökohdat ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Kaivostoiminta on nimittäin jo nyt aiheuttanut suurta vahinkoa. 1990-luvun lopulta lähtien 30 % Mongolian joista ja vesistöistä on kuivunut, pääosin kaivostoiminnan johdosta. Kaivostoiminnassa nimittäin tarvitaan paljon vettä. Koska kolmasosa mongoleista elää yhä

Tsingis-kaanin aukion ympäristö 15 vuotta sitten (pieni kuva) ja sama aukio tänään.

Ronny Rönnqvist

nomadielämää, maan kuivuminen vaikuttaa kohtalokkaasti laiduntamiseen. Perhekunnilla on aina vain enemmän eläimiä, mutta laidunmaita on yhä vaikeampi löytää. Tästä syystä Mongolian ympäristöministeriössä on tänä keväänä aloitettu kampanja miljoonan puun istuttamiseksi uhanalaisille alueille.

Vaikka maanalaiset rikkaudet ovat mongoleille ilonaihe, ne eivät ainakaan vielä ole hyödyttäneet suurinta osaa kansasta. Noin 40 % elää yhä köyhyysrajan alapuolella. Mongoliasta on tullut miljardöörien ja kerjäläisten maa, kuten eräs kriitikko asian ilmaisi. Kun rikkaat elävät ylellisesti upeine autoineen ja asuntoineen, kansan valtaosa on vielä varsin köyhää.

Päättäjillä on dilemma: Miten jakaa potentiaalinen varallisuus tasan kansan kesken? Uusi pääministeri Saikhanbileg keksi kysyä kansalta, miten kaivosasiassa pitäisi edetä. Tulisiko kaivostoimintaa lisätä vai rajoittaa? Rajoittamista kannatti 56 %. Tosin vain 10 % väestöstä osallistui kyselyyn. Toisaalta maan kehittäminen vaatii luonnonrikkauksien hyödyntämistä ja uusia investointeja. Taloudellisista intresseistä päättävät loppujen lopuksi poliitikot, ei kansa. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan mennään.

Mongolia, nomadology and architecture

GReGoRy CowAn

I was in Ulaanbaatar in 2007 and 2008 as a volunteer abroad with VSO (Voluntary Service Overseas) and I was in Finland in 2010 with Mongolian artists for the exhibition ’Bare House’ (Pori Art Museum)

At the exhibition, Potential Architecture, I walked around the four installations in the double-volume former carpark, and settled on a felt surface, invited to recline and watch a video of an urban twilight scene, browsing the catalogue. I recognised Ulaanbaatar’s cityscape in the video, and I began to browse in the catalogue...

A month ago I had been contacted by a Sami nomad artist-architect who is interested in Mongolia and my experience living and working in the Mongolian capital city Ulaan-

baatar, about which I had written a detailed blog in 2007-2008.

”Ulaanbaatar is increasingly comprised of and surrounded by ger districts, the informal architecture of encampments claimed by Mongolians under their traditional right to nomadically and temporarily settle on their land - in this case, close to the capital.”

(Potential Architecture, Catalogue 2015 and from the blog nomadologist-nomadology.blogspot.com)

I met with Joar Nango, the Sami architect, as he described himself and we talked about Mongolia, working there, and about music and nomadic life. He recorded our conversation on a digital audio recorder. Joar Nango explained that he was working on an exhibition in the P3 Gallery, in the third basement podium level, right below the 6th floor office where I have been working, researching and teaching – mostly on urbanism unrelated to Finland or Mongolia. We agreed some of my blog texts and observations would be included in Joar’s work for the exhibition. At the university, I had been invited annually since 2009 to lecture about my experience of Ulaanbaatar to students of International Sustainable Planning. Now there would be another version of the story.

These were my own words and feelings I was reading in the exhibition catalogue, and I was delighted to see them shared with Joar through the blog. I was also pleased to see the

ambience of the writing combined with images and shared with my colleagues and passing friends at the university. In the London basement opposite Baker Street station, I was transported back to Ulaanbaatar by the words, lying on felt and looking at the Ulaanbaatar cityscape. Unlike the Time Out reviewer, I experienced an enormous space on that Tuesday evening.

Reflecting on my experience, ten years after first making plans to live and work in Mongolia and seven years after returning to ’normal’ life

I see London differently to how I saw it before Mongolia. I have a different relationship with the world, including London (UK), Australia, Finland, Austria, and even in a very small way now, Norway. Today a friend in Mongolia commented a photograph and I replied in Mongolian. Are you still studying Mongolian? she asked. Yes.

Photos from exhibition ’Potential Architecture’ provided by Joar Nango

Kunnianosoituksia Mongoliasta

Joukko suomalaisia Mongolian ystäviä sai 22.4.2015 vastaanottaa kunniamerkkejä Mongolian hyväksi tehdystä työstä. Mongolian presidentin TS. Elbegdorjin myöntämät kunniamerkit luovutti Mongolian Suomen suurlähettiläs, Tukholmaa asemapaikkanaan pitävä Zorig Altai

Mongolian Suomen kunniakonsulin Henrik

Jankesin kotona Kirkkonummella pidetyn illallisen yhteydessä.

Kunniamerkkien saajat olivat:

Elina Kalkku Altan Gadas

(Order of the Polar Star)

Reijo Kalapudas Altan Gadas

(Order of the Polar Star)

Pentti Noras Nairamdal

(Friendship medal)

Mika Räisänen Nairamdal

(Friendship medal)

Ronny Rönnqvist Nairamdal

(Friendship medal)

Elina Kalkku toimii Suomen ulkosianministeriön Amerikan ja Aasian osaston päällikkönä, jonka alaisuuteen kuuluu Mongolia. Reijo Kalapudas, Pentti Noras ja Mika Räisänen ovat suorittaneet tutkimustyötä Mongoliassa Geologian Tutkimuskeskuksen projekteihin liittyen ja Ronny Rönnqvist on pitkään toiminut Suomi-Mongolia - Seuran johtokunnassa.

Aikaisemmin yhdistyksemme jäsen Jertta Ratia-Kähönen on palkittu Nairamdal-kunniamerkillä presidentti Ts. Elbegdorjin vieraillessa Suomessa vuonna 2010.

Suurlähettiläs Zorig kiitti puheessaan Suomen ja Mongolian hyviä suhteita. Hän toivoi, että nykyinen suhteellisen matalalla tasolla oleva kaupankäynti maittemme välillä vilkastuisi tulevaisuudessa. Monta projektia on ilmassa ja tuloksia sopii nyt odottaa.

Kunniamerkkien saajat: Reijo Kalapudas (vas.), Mika Räisänen, suurlähettiläs Zorig Altai, Elina Kalkku, Ronny Rönnqvist ja Pentti Noras.

Lisää Maidar Citystä

Jäsenlehdessä 2/2014 kerrottiin Ulaanbaatarin läheisyyteen (n. 30 kilometriä linnuntietä) suunnitellusta Maidar City -nimisestä ekologisesta kaupungista, joka sijaitsee pyhän Bogd Uul -vuoren eteläpuolla. Projektista vastaa saksalaisen RSSA Gmbh -yhtiön tunnettu kaupunkisuunnittelija Stefan Schmitz, jolla on ollut samantapaisia hankkeita mm. Kiinassa.

Uuden kaupungin keskipisteeksi tulee 54 metriä korkea kullattu Ikh Maidar -patsas (Matreya, tuleva Buddha). Patsas pystytetään 108 metriä korkealle stupan muotoiselle rakennelmalle, joka tulee toimimaan uskonnollisena keskuksena. Sinne sijoitetaan muun muassa museoita ja muita yleisiä tiloja. Osa patsaasta ja rakennuksen perustuksesta on jo saatu valmiiksi yksityisellä rahoituksella. Patsaan juurelta johtaa kaupungin läpi leveä bulevardi, ekokatu, joka kulkee kauttaaltaan kuuden metrin korkeudessa. Siinä liikennöivät täysautomaattiset nk. PRT-ajoneuvot, joissa ei ole kuljettajaa. Ne

ovat ympäristöystävällisiä sähköautoja, eikä tavallisia autoja kaupunkialueella juuri liikukaan. Jokainen kaupunginosa on lisäksi suunniteltu niin, että kaikki tarvittava infrastruktuuri on kävelymatkan päässä.

Sähköenergiaa kaupungin tarpeisiin saadaan suurelta osin tuulivoimaloista ja aurinkopaneeleista. Mongoliassahan aurinkopäiviä on varsin runsaasti. Vesi, joka on arvotavaraa kuivassa Mongoliassa, kerätään ympärillä olevien vuorten sadevesistä, jotka johdetaan kahteen tekojärveen. Järvet ovet virkistyskäytössä, mutta vesi jalostetaan myös biologisesti juomavedeksi. Kaupungin ympäristöön on suunniteltu viheralaueita, jotka ainakin osittain voisivat turvata kaupunkilaisten vihannesten saannin.

Kun kaupunki viidentoista vuoden kuluttua on täysin rakennettu, asukkaita kaavaillaan olevan 300 000. Mahdollisesti siitä tulee silloin Mongolian uusi pääkaupunki hallinto- ja yliopistorakennuksineen. Ulaanbaatar on nimittäin jo nyt liian täynnä, koska se on alunperin

Ronny Rönnqvist

suunniteltu noin 600 000 asukkaalle. Tällä hetkellä Ulaanbaatarin virallinen asukasluku on jo 1 200 000. Asunnot ovat hyvin kalliita ja harvalla keskituloisella mongolialaisella on varaa ostaa oma asunto. Näin ollen uusi kaupunki Ulaanbaatarin läheisyydessä helpottaisi tätäkin ongelmaa. Uuteen kaupunkiin on suunniteltu hyvät maantieyhteydet. Tulevan Trans-Mongolia -valtatien linjaus kulkee hyvin lähellä kaupunkia.

Ongelmana on tietenkin rahoitus, mutta mielenkiinto projektia kohtaan on jo ollut suurta sekä Mongoliassa että muualla. Kaiken kaikkeaan siis jännittävä projekti, joka veisi Mongolian kaupunkisuunnittelun aivan maailman kärkeen.

Suomi-Mongolia-Seuralle

OMA T-PAITA

Seuralle on suunniteltu nimikkopaita. Laatu on hyvää puuvillaa.

Naisten vartaloa myötäilevä malli, koot S, M, L, XL

Miesten suoralinjainen malli S, M, L, XL, XXL

Värivaihtoehdot (värit suuntaa-antavat):

Hinta 20 €

Ennakkotilaajat saavat varmasti haluamansa koon ja värin.

Tilaukseen koko, väritoive, oma nimi, osoite, s-posti ja puhelinnumero.

Tilaukset: jertta@saunalahti.fi