Työmaana maailma 1/2013

TYÖMAANA MAAILMA 1/2013 • AJATE LTAVA A KAIKE N MAAIL MAN POMO ILLE JA DUUN AREIL LE SASK – SUOM EN AMMATTILIIT TOJEN SOLIDAARIS UUSKE SKUS

Kun järjestäytyy, niin kaikki järjestyy!

HAN DONGFANG HYVIÄ UUTISIA KOLUMBIASTA

METALLILIITTO NOUSEE NAMIBIASSA

maalisKUU 2013

Toimitus Aleksi Vienonen vastaava päätoimittaja Anna Berghäll Toimitussihteeri Ulkoasu Iiro Törmä

Sisältö 1/2013

Kannen kuva Tony Figueira, Namibia Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2013 Painos 8 000

3 Pääkirjoitus: Järjestäydy tai kuole nälkään!

Aleksi Vienonen

4 Mr. Ay-oikeus jaakko takalainen

Julkaisija

10 Pesti päiväntasaajalla anna berghäll

12 Unelma elää osoitteessa Nimetön katu 397 Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20 fax 09 4789 2222 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi issn 1456-2030 Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton.

Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

suvi sajaniemi

16

Ay-liike ylös aallonpohjasta jaakko jaskari

18 Kolumbiasta kuuluu kummia laura ekholm

20 Työmaana Keski-Suomi anna berghäll

22

Yhdessä tehden saa tuloksia birgitta suorsa

23 Vihan hedelmät Anna Berghäll

Apulaispääsihteeri Narina Pollmann hankkii jäseniä namibialaiselle metalliliitolle MANWUlle.

Pääkirjoitus /// Aleksi Vienonen

Järjestäydy tai kuole nälkään!

Y

len ruotsinkielisellä kanavalla pyörii tanskalainen sarja ”Vallan linnake”. Fiktiivisessä sarjassa seurataan Tanskan ensimmäisen naispääministerin elämää hallituksensa johdossa. Tanska-fanina ja entisenä politiikan toimittajana olen täysin koukussa. Politiikka on joskus puhdasta vehkeilyä ja taktikointia – ja tämän tuo sarja tuo hyvin esille. Suosittelen kaikille.

Yhdessä jaksossa hallituksen työväenpuolueeseen kuuluva ulkoministeri sai potkut omalta väeltään, koska oli liian paljon kytköksissä Tanskan ay-liikkeeseen ja kansainväliseen ay-liikkeeseen. Media arvosteli häntä siitä, että hän on vanhan koulukunnan toimija, koska hän kuuntelee liikaa ay-liikkeen näkökulmia eläkeuudistuksessa. Kuulostaako tutulta? Sarjassa tanskalainen media syytti ay-liikettä menneisyyden juoksuhautoihin linnoittautumisesta. Toimittajat naureskelivat maan työväenliikkeelle sanomalla, että sen ainoa ongelma on, että Tanskassa ei ole enää työväkeä eikä liikettä.

Nykymaailmassa tuntuu tosiaan, että sekä työväki että liike on jossain muualla – jossain kaukana. Kukaan ei enää saa käyttää sanaa työväki, vaan se on häivytetty poliittisesti korrektisti palkansaajaksi. Palkansaaja on sanana varsin passiivinen. On vain, ja saa siitä palkkaa.

Globalisaatio on johtanut siihen, että ay-liikkeen rintamalinjat eivät enää kulje kotimaassa, vaan kaukana tuhansien kilometrien päässä.

P

itäisikö työväki ja liike keksiä kuitenkin uudestaan Suomessakin?

Mielestäni pitäisi. Ja tässä en tarkoita työväellä pelkästään niitä, jotka tekevät töitä käsillään. Myös toimihenkilöt, asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ovat työväkeä.

Entä se liike? Nykyään kyse on valitettavan usein ei-liikkeestä.

Kieltäytyminen on liikkeen vastakohta. Kieltäytyminen tulkitaan aina jarruttamisena, joka on määritelmällisesti liikkeen hidastamista. Liike pysyy yllä yleensä vain tekemällä aloitteita ja saamalla niihin muut mukaan. Aloitteentekijällä on aina etulyöntiasema.

Yhden fysiikan lain mukaan voima on yhtä kuin massa kertaa kiihtyvyys potenssiin kaksi. Kiihtyvyys on yhtä kuin nopeuden muutos. Jos liike on tasaista tai paikallaan eli ei muutu, voimaa ei ole. Jos massaa eli sitä työväkeä ei ole, voima on niin ikään nolla. Voima syntyy myös, jos liikkeen suunta vaihtuu, vaikka nopeus olisikin sama. Siksi auton tullessa kaarteeseen, matkustajat joutuvat nojaamaan joko vasemmalle tai oikealle.

Ay-liikkeessä massa on yhtä kuin järjestäytynyt työväki. Liike on yhtä kuin toiminnot, joilla muutokset ja aloitteet halutaan saada voimaan.

Liike ei voi olla tasaista, vaan sen on mentävä koko aika eteenpäin tai sen on vaihdettava suuntaa – eli siinä pitää olla kiihtyvyyttä. Muutoin voima häviää.

U

skon, että joskus tulemme vielä tilanteeseen, jossa ay-liikkeen kansainvälisen solidaarisuuden virta kääntyy toisin päin.

Siirrymme vielä jokin päivä tilanteeseen, jossa kehittyvien maiden ay-liikkeen toimijat opettavat meille, miten saadaan aikaan massa ja kiihtyvyys – eli löydetään työväenliikkeen

voima.

Tämän lehden teemana on järjestäytyminen. Se on aina ay-liikkeen toiminnan lähtökohta. Ensin pitää olla idea siitä, että yhdessä olemme vahvempia kuin yksin. Ja kun tämä idea on sisäistetty, tarvitaan joukko.

Ja joukon myötä löytyy myös joukkovoima. Voimaa ei tarvitse välttämättä käyttää, mutta sen on oltava olemassa ja yhteiskunnan pitää se tunnustaa. Muutoin joutuu peruuttamaan.

SASKin hanketoiminnan yksi keskeinen tavoite on tukea kehittyvien maiden ay-liikettä järjestäytymisasteen nostamisessa. Ja kun toimeentulo ja hengissä pysyminen on riippuvainen pelkästään omasta työstä, jäsenhankinta ei perustukaan etujen luettelemiseen. ”Järjestäydy tai kuole nälkään!” (Organize or starve!) on ollut Etelä-Afrikan ay-liikkeen jäsenhankinnan iskulause. Se panee ajattelemaan.

p.S. Jos mietit, miksi tämä lehti lähetettiin sinulle, syy on yksi seuraavista: Olet SASKin kannatusjäsen. Ammattiliittosi on tilannut tämän numeron sinulle. Olet päättäjä tai avainhenkilö SASKin jäsenjärjestössä. Olet töissä kehitysyhteistyöjärjestössä tai muussa SASKille läheisessä järjestössä. Olet toimittaja, kansanedustaja tai muu yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolle lehti lähetetään ihan pyytämättä. Hyvää kevään alkua!

////////////////// liikkeessä pitää olla kiihtyvyyttä.

3

Mr. Ayoikeus

Kollektiivinen sopimustoiminta on winwin-win-tilanne tyรถntekijรถiden, yritysten ja puolueen kannalta, uskoo Han Dongfang Kiinan ay-liikkeen kehitykseen.

4

Tyรถmaana maailma 1/2013

//////////////////////////// "Riippumattomia ammattiliittoja ei ole, koska ne ovat oikotie vankilaan", sanoo Han Dongfang ja osoittaa itseään.

TeKsTi: JaaKKo TaKalainen KUVaT: JUUso TaKalainen

H

ongkongissa toimiva kiinalainen ayoikeustaistelija Han Dongfang on varma, että työehtosopimustoiminta ja riippumattomat ammattiliitot ovat arkipäivää Kiinassa lähivuosina. Hän on piikki kommunisti-Kiinan viranomaisten lihassa, mutta tällä hetkellä hallinto sietää häntä. Ja kymmenen vuoden kuluttua hän aikoo lopettaa ay-uransa ja suunnata – Tiibetiin.

Manner-Kiinassa on vain yksi sallittu ammattiliitto ACFTU, joka on osa valtiokoneistoa. Sen jäsenmäärä lasketaan kymmenissä, ellei sadoissa miljoonissa. Toimihenkilöitä Kiinan ammattiliittojen keskusjärjestöllä on arvioiden mukaan satatuhatta.

Myös Kiinalle kuluvalla Hongkongin erityishallintoalueella on pari pientä ammattiliittoa, mutta niillä ei ole kollektiivista sopimusoikeutta eikä juuri vaikutusvaltaa.

Ne pitävät kuitenkin ääntä työläis-

Julkisuus on myös Han Dongfangin työkalu. Yhteistyöverkosto China Labour Bulletin toimii Hongkongissa, mutta sen toiminnan kohteena ovat Manner-Kiinan sadatmiljoonat työtätekevät. Onko CLB:n tarkoitus nostaa yksipuoluemaan työläiset kapinaan, tehdä vallankumous?

– Ei, ei todellakaan, nauraa Han ja viittilöi torjuvasti. – Me emme ole riidankylväjiä, me emme yllytä ketään vallankumoukseen, koska Kiinan historiassa niitä on ollut aivan tarpeeksi, ja ne ovat kaikki olleet tuhoisia ihmisille.

– Me olemme ongelmanratkaisijoita.

Han Dongfangin mukaan CLB:n oikeusjuttujen ja neuvontatoiminnan sekä hänen Radio Free Asia -asemalla toimittamansa radioohjelman tarkoituksena on tehdä ihmisistä, jos nyt ei onnellisia, niin vähemmän vihaisia.

Han. – Minua vain pyydettiin haastatteluun ohjelmaan. Menin, kun ei ollut ketään muutakaan, ja jäin.

Hänen lyhytaalloilla kuultavaa radio-ohjelmaansa kuuntelevat – valtion harjoittamasta häirinnästä huolimatta – miljoonat MannerKiinan työntekijät. Tarkkaa kuuntelijamäärää ei tiedetä, eikä Han sitä halua edes arvioida. Lukuisista soittajista voi päätellä, että kuuntelijoita on paljon.

Vahingossa toimittajaksi päätyneestä ay-aktiivista on kehittynyt myös murre-ekspertti. Kahden pääkielen (mandariini- ja kantoninkiina) lisäksi Kiinassa on valtavasti murteita.

– Välillä joudun melkein arvaamaan, mitä kuuntelijat kysyvät.

Kyllä tässä on oppinut ymmärtämään monia kiinan puhetapoja, Han toteaa.

Hän on itse syntyjään Pekingin läheltä, mutta elänyt vuoristoseudulla Shansissa tärkeimmät vuotensa 3–8-vuotiaana, jolloin käsitys ympäröivästä maailmasta muodostuu.

Taivaallisen rauhan veteraani

Paljon aktivismia, ei rakenteita

Han Dongfang, 49, perusti CLB:n vuonna 1994 keräämään ja levittämään tietoa työoloista ja työselkkauksista Kiinan teollisuuskeskuksissa, auttamaan työläisaktiiveja ja tukemaan pidätettyjen tai vankilaan joutuneiden ay-aktiivien perheitä.

Hän oli Kiinan ensimmäisen riippumattoman ammattiliiton BWAF:n (Pekingin itsenäinen työläisten liitto) puheenjohtaja 25-vuotiaana. Ura katkesi Taivaallisen rauhan aukion verilöylyyn 1989 ja monien mutkien - vankiloiden, kidutusten ja karkotusten - jälkeen Hongkongiin.

Keväällä 1997 Han Dongfang aloitti säännöllisen ohjelmansa Radio Free Asia -radioasemalla.

Oliko hänellä toimittajakokemusta tai muuten viestintäsuuntautuneisuutta?

– Ei ollut. Minä olen ay-mies enkä mikään toimittaja, nauraa

Onko Kiinassa riippumatonta aytoimintaa tai yleensä ay-toimintaa ACFTUn ulkopuolella?

– Riippumattomia ammattiliittoja ei ole, koska ne ovat oikotie vankilaan, sanoo Han Dongfang ja osoittaa itseään - mutta ruohonjuuritason aktivismia on paljon.

– Lakkojen määrää on mahdoton tietää, mutta niitä arvioidaan olevan vähintään satoja, luultavasti tuhansia vuodessa. Lakkojen määrä on lisääntynyt niin paljon, että niistä kirjoitetaan jotain jopa puolueen valvomissa lehdissä.

Valtion tilastojen mukaan sovittelukomiteat saivat vuonna 2009 käsiteltäväkseen 690 000 tapausta.

Vaikka lakot ovat kiellettyjä, viranomaiset pidättävät enää harvoin niiden johtajia. Ennen lakkojohtajat pidätettiin lähes poikkeuksetta ja tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Nykyisin suurin ran-

ten oikeuksista ja hankkivat julkisuutta väärinkäytöksille.

CLB – vallankumous alhaalta päin?

Työmaana maailma 1/2013

5

//////////////////////////// Han Dongfang on vakuuttunut, että riippumattomat ammattiliitot ovat arkipäivää Kiinassa 10 vuoden kuluttua.

gaistus tulee työnantajilta, jotka usein irtisanovat lakkojohtajan työsuhteen.

Lakkojen– jotka kaikki ovat villejä – määrän lisäksi Han on tehnyt toisen oleellisen havainnon työtaisteluista: lakkoon mennään eri syystä kuin 5–10 vuotta sitten.

– Ennen lakkoon mentiin, koska tehdas jätti palkan kokonaan maksamatta, toimeentulo pakotti lakkoon. Nyt lakkoon mennään, koska työläiset haluavat lisää palkkaa tai muuten parantaa työolojaan. Asennemuutos on todella suuri, sanoo Han Dongfang.

Lakkoliikehdinnän lisääntyminen saattaa olla syynä siihen, etteivät Kiinan viranomaiset enää vainoa Han Dongfangia tai CLB:tä.

Kolmen pojan ja yhden tyttären isä saa viettää Hongkongissa normaalia elämää. Ehkä viranomaiset ja puolue suorastaan etsivät Hanin ja CLB:n toiminnan kautta ratkaisuja levottomuuksiin työmarkkinoilla ja koko jättiläisvaltiossa?

- Me emme tee yhteistyötä Kiinan viranomaisten kanssa. Emme itse asiassa edes välitä, miten Kiinan viranomaiset suhtautuvat meihin. Mutta toki vähemmän häirintää on parempi, Han sanoo.

CLB ja Han Dongfang pyrkivät radiotoiminnan ja neuvontatyön lisäksi viemään vuosittain noin 300-400 kaltoin kohdellun työntekijän tapausta oikeuteen Kiinas-

6

työmaana maailma 1/2013

sa. Enempään eivät kansainvälisiltä ammattiliitoilta, säätiöiltä ja valtioilta (jotka Han jättää hymyillen nimeämättä) saadut varat riitä.

– Meidän tehtävämme on puolustaa työntekijöitä Kiinan nykylainsäädännön mukaisesti, vaikka oikeusistuimet eivät ole riippumattomia. Mutta vain sitä kautta ihmiset oppivat hitaasti luottamaan viranomaisiin ja oikeuslaitokseen, ja tuhoisa äkkinäinen rysäys – vallan­kumous – vältetään.

Han Dongfang nauraa, kun sanon hänen kuulostavan pitkän linjan ruotsalaiselta sosiaalidemokraatilta. Hänestä henkii asioiden monelta kannalta pohtiminen ja hiljainen karisma – on helppo uskoa, että tätä miestä kuunnellaan paitsi radiossa, myös puoluetoimistossa.

Työntekijät, yritykset ja puolue voittavat Han Dongfang on vakuuttunut, että työehtosopimustoiminta ja riippumattomat ammattiliitot ovat arkipäivää Kiinassa, jos ei viiden, niin kymmenen vuoden kuluttua.

Kysymystä, kumpi tulee ensin, ammattiliito vai TES-toiminta, hän pitää hieman muna-kanaongelmana.

– Sama se kumpi tulee ensin, mutta ne tulevat.

Miksi niin, miksi kommunistinen puolue luopuisi yksinvallastaan?

– Siksi että kaikki kolme osapuolta hyötyvät, sanoo Han ja nojaa eteenpäin. – Kollektiivinen sopimustoiminta on win-win-wintilanne työntekijöiden, yritysten ja puolueen kannalta. Työntekijät saavat paremmat palkat ja työehdot, työnantajat paremman työrauhan, mikä tarkoittaa kannattavampaa tuotantoa. Puolue taas saa yhteiskuntarauhan, mikä mahdollistaa hallinnon jatkumisen.

Han Dongfang tähdentää, etteivät työntekijöiden oikeuksien huomioon­ottaminen tai kohtuulliset työolot edes tule kalliiksi. Tai ainakaan siinä ei säästä juuri mitään,

ang mo kio / wikimedia commons

vaikka polkisi kaikkia mahdollisia työläisten oikeuksia ja laiminlöisi työsuojelun täydellisesti.

– Esimerkiksi käymme oikeutta kaivostyön kivipölyn aiheuttamissa silikoositapauksissa. Kuolemaan johtavan keuhkosairauden hoitoon ja korvauksiin kuluu rahaa, puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, jotka olisi voitu välttää työehtosopimuksia tekemällä ja niitä noudattamalla.

Seuraavaksi Tiibetiin Han Dongfangista huokuu hiljaista päättäväisyyttä. Muun muassa toisen keuhkonsa vankilassa menettänyt mies katsoo silmiin, kun kysyy, onko hän viranomaisille katkera kovasta kohtelusta.

– En ole katkera. En ole antanut anteeksi kohteluani, mutten mieti sitä joka päivä. Se vain rajoittaisi elämääni, se olisi turha ja raskas lasti. Olen onnellinen nykyisessä elämässäni.

Luuletko, että sinua olisi kohdeltu paremmin, kun ryhdyit riippumattomaksi ay-aktiiviksi, jos olisit ollut korkeammin koulutettu?

– En usko. Kyllä opiskelijoita ja akateemisiakin hakattiin, sanoo rautatieläisenä ay-uransa aloittanut Han. Jos Kiinan ay-liikkeen tulevaisuus ei vaikka olekaan vielä aivan selvillä, ikuisen optimistin Han Dongfangin tulevaisuudensuunnitelma on selvä. Vielä kymmenen vuotta työtä ay-miehenä, sitten, ei eläkkeelle, vaan Tiibetiin ratkaisemaan etnisiä konflikteja.

Siis mitä?

– Tiibetiläisten ja kiinalaisten välisessä ristiriidassa on samaa kuin ay-liikkeen ja työnantajien konfliktissa. Sovittelijaa ja vuoropuhelua tarvitaan. Minä kuuntelen nykyisin tiibetin kielikurssia päivittäin.

– Vaimo tosin laittaa soittimen aina illalla pois päältä ja ilmoittaa saaneensa sille päivälle tarpeeksi suuren annoksen tiibetin kieltä, Han Dongfang naurahtaa. TM

Kiina-ilmiö piinaa myös Taiwania

K

iinan tasavallassa ay-liikkeellä on pitkät perinteet, ainakin lainsäädännössä. Mutta Taiwanin tilanne ei ole suunnattomasti parempi kuin suuren naapurin, kommunistisen Kiinan. Siinä missä Manner-Kiina estää riippumattoman ay-toiminnan täysin, 23 miljoonan asukkaan saari-Kiinassa edunvalvontaa vesittävät työnantajien järjestämät tai puolueisiin sidotut "keltaiset" liitot.

– Riippumattomien ammattiliittojen tarkkaa jäsenmäärä Taiwanissa ei tiedä kukaan.

Maksavia jäseniä on noin 20 000, ja onneksi määrä on lievässä kasvussa, sanoo Taiwanin viestintäyhtiöiden työläisten liiton CTWU:n puheenjohtaja Hsu-Chung Chang.

Länsimaisittain Simon Changiksi kutsuttua johtajaa voi monipuolisuudessaan hyvällä syyllä pitää Taiwanin Lauri Lylynä. Nimikortista ilmenee hänen johtavan myös Taiwanin ammattiliittojen keskusjärjestöä TCTU:ta, olevan jäsen Aasian ja Tyynenmeren ammattiliittojen yhteystyöverkostossa UNIssa, ja onpa hän väitellyt tohtoriksikin ay-liikettä koskevasta lainsäädännöstä.

Riippumattomat liitot heikoilla Simon Chang esiintyy taajaan television keskusteluohjelmissa. Vuosien 2008–09 talouskriisin jälkeen niitä on ollut paljon, koska sellaisia ohjelmia on halpa tuottaa. Toden totta, Chang on tunnettu: pääsemme hänen seurassaan ilmaiseksi Taiwanin toiseksi suurimmassa kaupungissa Kaohsiungissa lossiin, koska lossivahti on ammattiliiton jäsen ja haluaa kunnioittaa

Changin kamppailua.

Taiwanin ammattiliittolaki on peräti vuodelta 1929, mutta se uudistettiin kolme vuotta sitten. 49 pykälää käsittävä laki näyttää suomalaisen silmään varsin edistykselliseltä.

Mutta sana ei ole tahtonut muuttua lihaksi: – Lain vaatimat ammattiliitot ovat usein työnantajan perustamia, joten ne eivät ole riippumattomia. Liitoilla on lisäksi yleensä kytkentä jompaankumpaan Taiwanin poliittiseen ­puolueeseen, Kuomintangiin tai Demokraattiseen edistyspuolueeseen, toteaa Chang.

Hänen mukaansa riippumattomien liittojen jäsenmäärän nousua hillitsee Suomessakin tuttu asia: Kiina-ilmiö. Manner-Kiinaan muuttaa yritysten lisäksi niiden avaintyöntekijöitä, koska kieli- tai kulttuurimuuria ei ole. Vastaavasti markkinataloutta pidempään harjoitelleilla taiwanilaisilla on monessa asiassa etulyöntiasema mannerkiinalaisiin nähden.

Yritysten muutto Manner-Kiinaan on Changin mukaan nostanut työttömyyden Kaohsiungissa 5,1 prosenttiin, kun se koko maassa on 4,5 prosenttia.

– Eurooppalaisittain alhaiselta kuulostava työttömyysaste on meille korkea, koska kilpailijamaissa kuten Singaporessa se on kahden prosentin luokkaa, selittää Simon Chang.

Välejä Hongkongin ay-liikkeeseen, CLB:iin ja Han Dongfangiin hän pitää mutkattomina ja läheisinä. Sen sijaan yhteydenpito MannerKiinan viralliseen ammattiliittoon ACFTU:hun tuottaa Changin mukaan edes laihojen tulosten sijaan lähinnä Taiwaniin suuntautuvaa aymatkailua. TM

työmaana maailma 1/2013

7

hartmutjungius / Wwf

Ihmisarvoista työtä terveessä ympäristössä

”A

ikaisemmin ammattiliitoilla oli vähän tällainen väärä käsitys WWF:stä, että se vain keskittyy luonnonsuojeluun eikä välitä ihmisistä, ja myös WWF:llä oli joitakin vääriä käsityksiä ammattiliitoista.

Kuten että liitot vain keskittyisivät omiin oikeuksiinsa ja viis veisaisivat muista tärkeistä asioista, kuten luonnonsuojelusta. Vuosi on mennyt ja nämä erilaiset järjestöt ovat alkaneet ajatella ja työskennellä yhteisen asian – luonnonsuojelun – hyväksi.”

8

työmaana maailma 1/2013

SASKin ja luonnonsuojelujärjestö WWF:n yhteinen hanke alkoi viime vuonna, kun osapuolet huomasivat, että niillä on yhteisiä intressejä kestävän kehityksen saralla.

WWF:n sekä puu- ja rakennusalan kansainvälisen ammattijärjestön BWI:n yhteistyö on mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun metsäalan kaksi suurta mutta hyvin erilaisista näkökulmista tulevaa toimijaa yhdistävät voimansa.

SASKin jäsenliitoista hankkeessa mukana ovat Rakennusliitto, Puuliitto ja Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL.

Nepalin eteläisellä metsävyöhykkeellä elää muun muassa tiikereitä, intiansarvikuonoja ja norsuja, joita kaikkia salametsästetään aasialaisen lääketieteen tarpeisiin. Myös metsän muiden luonnonvarojen käyttöä on tarkoitus saada kestävämmäksi hankkeessa toteutettavan koulutuksen avulla.

Ay-liikkeelle koulutukset ovat luonteva tapa kertoa ihmisille heidän oikeuksistaan sekä saada heitä järjestäytymään ja parantamaan omia elinolojaan.

JAAKKO JASKARI

Talkoomatka Mosambikiin SASK järjestää jälleen tänä vuonna talkoomatkan ammattiliittojen jäsenille. Tänä vuonna matka suuntautuu Mosambikiin marraskuussa.

Haku alkoi 1.3. ja on tämän lehden ilmestyessä juuri päättynyt. Valinnat tehdään pääsiäiseen mennessä ja niistä ilmoitetaan hakijoille 2.4. alkaen.

Talkoomatka on osallistujien itsensä kustantama solidaarisuusmatka, jonka ohjelman järjestävät SASKin paikalliset kumppanit. SASK on järjestänyt matkoja muun muassa Nicaraguaan, Dominikaaniseen tasavaltaan, Tansaniaan, Namibiaan, Ghanaan, Uruguayhin, Brasilian Amazonasille ja Nepaliin.

SASKilla on Mosambikissa aluetoimisto, jota pitää aluekoordinaattori Simião Simbine. Matkaohjelmaan sisältyy ainakin työpaikkavierailuja.

Sekä paikallisten kumppanien että suomalaisten matkalaisten toiveiden mukaisesti talkoomatkoilla kokeillaan nyt hiukan erilaista konseptia, eli varsinaista ”likaista työtä” on vähemmän ja muita vierailukohteita enemmän.

Talkoomatkalle valitaan ammattiliittojen jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita kasvattamaan tietämystään kehitysmaiden arjesta ja työelämästä sekä ay-liikkeen kehitysyhteistyöstä. Ryhmät kootaan niin, että niissä on mukana mahdollisimman tasapuolisesti eri ammattialoja ja -liittoja edustavia sekä eri ikäisiä naisia ja miehiä eri puolilta Suomea. Matkalaisille järjestetään ennen lähtöä viikonlopun mittainen valmennuskurssi.

Lisätietoja talkoomatkasta SASKissa antaa kehitysviestinnän koordinaattori Katri Blomster katri.blomster@sask.fi

Autenttista Afrikkaa etsivä talkoolainen yllättyy joskus, kuten nähdessään majapaikan ulkopuolella tämän mainoksen. Namibian Swakopmund, 2009.

Puhtaat vaatteet -verkoston aktiivit "pyörtyivät" Helsingin Narinkkatorilla helmikuussa.

Pökerryttävää muotia Jos kuljit Helsingin Narinkkatorin läpi 20. helmikuuta iltapäivällä, saatoit joutua hieraisemaan silmiäsi. Tai ehkä pyysit saada flaijerin ja kävit myös itse pitkäksesi aukiolle. Kyseessä oli Puhtaat vaatteet -kampanjan flash mob -tempaus ihmisarvoisen työn ja elämiseen riittävän palkan puolesta Kambodzassa. Näitä ns. massapyörtymisiä järjestettiin eri puolella Eurooppaa helmikuun lopussa, kun Kambodzassa alkoivat neuvottelut minimipalkan korottamisesta.

Ideaa pyörtymiseen ei tarvinnut etsiä kaukaa, sillä sadat vaatetehdastyöntekijät pyörtyivät uupumuksesta viime vuonna Kambodzassa.

Minimipalkka Kambodzassa on noin 60 dollaria kuussa, eikä se riitä elämiseen, minkä vuoksi työntekijät joutuvat jatkuvasti tekemään ylitöitä.

Elinkustannusten nopean nousun vuoksi minimipalkka on nykyään täysin riittämätön.

Kambodzan tekstiilityöntekijöiden liitto vaatii 150 dollarin eli noin 115 euron vähimmäiskuukausipalkkaa. Puhtaat vaatteet –kampanja on myös asettautunut tämän vaatimuksen taakse.

Kampanjan näkemyksen mukaan tosin elämiseen riittävä palkka on neljä kertaa suurempi kuin nykyään maksettava minimi.

– Suuret vaateketjut toistavat, että vähimmäispalkkojen korottaminen on ainoa reilu tapa saada palkkatasoa nousemaan. Nyt niiden on tartuttava tilaisuuteen ja toimittava, Jeroen Merk kansainvälisestä Puhtaat vaatteet -kampanjasta sanoo.

– Vetoamme H&M:n kaltaisiin muotiketjuihin, jotta ne siirtyisivät sanoista tekoihin ja tukisivat merkittävää palkankorotusta, jonka avulla Kambodzan työntekijät voivat nousta köyhyydestä. livingwage.cleanclothes.org

…Hieman hapokas..pirskahteleva – ja eettinen Reilut rypäleet –kampanja korostaa suomalaisen alkoholimonopolin vastuuta viinitilojen työoloista. Alko liittyi viime vuonna yritysten omaan BSCI-vastuujärjestelmään. Naistenpäivänä lanseeratun kampanjan mukaan tämä osoittaa, että vastuukysymykset kiinnostavat Alkoa, mutta enemmänkin olisi mahdollista tehdä. BSCI:hin sitoutuminen ei mm. edellytä elämiseen riittävän palkan maksamista.

Kampanjassa keskitytään erityisesti Argentiinasta, Chilestä ja Etelä-Afrikasta tuotavien viinien tuotanto-olosuhteisiin. Nälkäpalkat, epävarmat työsuhteet ja naisten sekä siirtotyöläisten syrjintä

ovat viinitiloilla työskentelevien maatyöläisten arkipäivää. – Kun myrkkyjä käsitellään, ne ovat yleensä eräänlaisessa säkissä selässä, ja siinä sitä sitten mennään ja ruiskutellaan. Suojavaatteita ei ole, sanoo argentiinalainen kausityöläinen Juan Mayano Ciro.

Alko on maailman toiseksi suurin viinin maahantuoja ja yksi maailman suurimmista viinin jälleenmyyjistä – suurin on ruotsalainen monopoli Systembolaget. Kampanjan mielestä Alkolla on täten hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tuotantooloihin maissa, joista se ostaa viinit. www.reilutrypaleet.fi

työmaana maailma 1/2013

9

Pesti päiväntasaajalla SASK avasi syksyllä kuudennen aluekonttorinsa maailmalla.

Ecuadorissa Latinalaisen Amerikan tonttia hoitaa Patricio Sambonino. teksti ja kuva Anna Berghäll, SASK

”O

len aina pitänyt SASKin toiminnassa siitä, että järjestö ei ole hierarkkinen. Sellaisessa järjestössä minun olisi hyvin vaikea työskennellä. Saskilaisilla on avoin mieli ja eteenpäin menemisen meininki, sanoo Patricio Sambonino.

Sambonino on SASKin Latinalaisen Amerikan uusi aluekoordinaattori, asemapaikkanaan Ecuadorin pääkaupunki Quito.

Satsaus Latinalaiseen Amerikkaan on mielenkiintoinen tilanteessa, jossa monet länsimaat vähentävät läsnäoloaan mantereella.

Esimerkiksi oman taloutensa kanssa kamppaileva Espanja on ajamassa alas kehitys­yhteistyötään entisissä siirtomaissaan.

SASKilla kyse ei ole kuitenkaan lisärekrytoinnista, vaan Ecuadorin toimiston avaamisella paikataan Helsingin-toimiston ”lattari”tiimiä tilanteessa, jossa pitkäaikaisesta Latinalaisen Amerikan ohjelmasuunnittelijasta tuli SASKin ­sisäinen tarkastaja.

Uusi aika alkamassa suhteissa Sambonino ei oikeastaan ihmettele, miksi jotkut vauraammat maat ovat laittamassa rahahanojaan kiinni alueella.

– Jotkut Latinalaisen Amerikan maat eivät oikeasti enää tarvitse rahaa. Mutta ei ole oikein puhua rikkaista eteläamerikkalaisista maista, täsmällisempää olisi puhua vahvemmista ja heikommista maista. Latinalainen Amerikka ei ole rikas vaan ponnistelee kohti itsenäisyyttä, mikä on hyvä asia.

Lahjoittaja-vastaanottaja-vastak-

10

työmaana maailma 1/2013

kainasettelu on päättynyt ja suhteissa alkaa uusi aika.

Joidenkin Latinalaisen Amerikan maiden ammattiliitot ovat jo niin hyvässä tilanteessa, että ne voivat itse tehdä kehitysyhteistyötä. Esimerkiksi Brasilia on tällainen maa. Brasilia on kuitenkin myös maa, jossa tulonjako on erittäin epätasa-arvoista ja miljoonat ihmiset elävät yhä äärimmäisessä köyhyydessä. Näiden ihmisten ahdinkoa suomalaisten liittojen hankkeilla pyritään lievittämään.

Ecuador on sijalla 84 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä, jolla pyritään mittaamaan muun muassa valtioiden elintasoa. Listalla on 187 maata. Ecuador on öljyntuottajamaiden järjestön OPECin pienin tuottajamaa, mutta yksi maailman suurimmista banaanintuottajista.

Lapsityö on Ecuadorissa yleistä; kansainvälisen ay-kattojärjestön ITUCin ay-loukkauksien raportin mukaan sadattuhannet 5–14-vuo­ tiaat ecuadorilaislapset käyvät töissä.

Muita ay-oikeuksien rikkomuksia ovat tavallisimmin massairtisanomiset ja erilaiset rajoitukset järjestäytymisessä. Esimerkiksi

//////////////////////////// SASKilla on 22 kehitysyhteistyöhanketta Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

julkisen sektorin järjestäytymisoikeutta on rajoitettu vuoden 2008 perustuslakiuudistuksessa, jossa lakiin kirjattiin, että vain yksi ammattiliitto voi edustaa valtion työntekijöitä. Lakko-oikeuden rajoitukset ovat vahvoja, esimerkiksi lakko saa kestää maksimissaan kolme päivää ja lakkoon osallistuneet valtion virkamiehet voidaan erottaa.

Nuorena nähty ahdinko viitoitti uran suunnan Latinalainen Amerikka on muutenkin melkoinen villi länsi, mitä ay-oikeuksiin tulee. Ecuadorin naapurimaa Kolumbia on pitkään ollut maailman vaarallisin maa ayaktiiveille ja -johtajille. Viimeksi helmikuun lopussa keskusjärjestö CTC:n puheenjohtajaa yritettiin ampua auton ikkunoiden läpi ,mutta hän selvisi luodinkestävien ikkunoiden ansios­ta. Väkivalta korkeimman tason johtajia kohtaan on Kolumbiassakin melko harvinaista.

SASKilla on Latinalaisessa Amerikassa 22 kehitysyhteistyöhanketta.

Hankkeilla parannetaan työväestön ongelmia Brasilian MM-jalkapallon 2014 kisatyömaiden oloista julki-

sen sektorin neuvotteluoikeuksiin Venezuelassa. Myös Ecuadorissa toteuttava hanke paneutuu julkisen sektorin neuvotteluoikeuksiin, koska niitä valtiotyönantaja pyrkii rajoittamaan.

50-vuotias Sambonino aloitti työelämässä 17-vuotiaana tsupparina kiikuttaen viestejä saksalaisessa monikansallisessa yrityksessä. Hän opiskeli Ecuadorissa systeemitekniikan insinööriksi. Sivuaineyhdistelmä kauppatieteitä ja projektinhallintaa oli hyödyksi siinä vaiheessa, kun Amerikan maiden järjestö OAS haki tietokonetaitoista henkilöä seuraamaan erilaisia hankkeitaan. Tuolloin tietokoneet olivat vasta tulossa työpaikoille, ja osaavia asian­tuntijoita oli vaikea löytää.

– Siinä vaiheessa tein päätöksen, että omistan elämäni kehitykselle, kertoo Sambonino – hänen työnsä oli OASin maataloushankkeiden parissa, ja köyhän maatyöläisväestön ahdinko kosketti.

Sittemmin uravalinnat ovat vieneet hänet World Visionin projektijärjestelmien päälliköksi – järjestössä eteneminen katkesi, koska korkeimmille paikoille

SASKin aluetoimistot ja aluekoordinaattorit SASKin aluetoimistot valmistelevat kehitysyhteistyöhankkeita ja auttavat paikallisia kumppaneita niiden toteutuksessa.

Manila, Filippiinit: Marlon Quesada Pánama, Panama: Vicente Carrera Maputo, Mosambik: Simião Simbine Katmandu, Nepal: Sharan KC Accra, Ghana: Marinna Nyamekye Quito, Ecuador: Patricio Sambonino

päästäkseen piti Samboninon mukaan tunnustaa protestanttista uskoa – ja YK:n ruokajärjestön FAO:n suunnittelijaksi eteläiseen Afrikkaan.

SASKin ja sitä kautta suomalaisen ay-liikkeen kehitysyhteistyön kanssa Sambonino on ollut tekemisissä jo kymmenisen vuotta,

koska hän on työskennellyt SASKin hollantilaisen sisarjärjestön FNV Mondiaalin palveluksessa Ecuadorissa.

Hollanti-kytköksistä jäi myös Samboninon kahdelle lapselle rakkaus Hollantiin: tytär ja poika opiskelevat siellä yliopistossa. Nuorin lapsista on vielä kotona. TM

Amnesty International ja SASK aloittavat huhtikuussa yhteisen kampanjan. ” Ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia” on jatkoa viime vuoden Iran-kampanjalle, huomion keskipisteenä tällä kertaa Latinalaisen Amerikan ay-oikeudet. www.ayoikeudet.fi

työmaana maailma 1/2013

11

Unelma elää osoitteessa Nimetön katu 397 Teksti: Suvi Sajaniemi Kuvat: Tony Figueira

12

työmaana maailma 1/2013

7

N

uorella miehellä on autonsa avaimet aina mukanaan, vaikkei auto ihan lähitulevaisuudessa tule liikahtamaan minnekään. Auto viettää pitkää lepoaan hiekassa, kahden asumuksen välissä. Ollaan Cowboyssa, mustien asuinalueella Katima Mulilossa koillisessa Namibiassa. Mutta tällä autolla aikoo metallimies Hendricks Makumbi vielä jonain päivänä tienata paremman elannon itselleen ja lapsilleen.

Olemme aamupäivällä tutustuneet 28-vuotiaaseen Makumbiin hänen työpaikallaan, merkkikorjaamo Katima Engineering Worksissä Katima Mulilon teollisuusalueella.

Makumbi sanoo viihtyvänsä autonasentajan apulaisena. Ammattitaitonsa hän on oppinut työtä tekemällä.

– Huollamme ja korjaamme henkilöautoja.

Vaihdamme öljyt, tarkistamme jarrut, Makumbi kertoo.

Työpäivä alkaa aamuseitsemältä ja loppuu viideltä, yhdeltä pidetään ruokatunti.

– Tavoitteenani on saada täysin oppineen autonasentajan paperit. Joka ikinen päivä teen parhaani ja otan kaiken irti siitä, mitä työnjohtajamme, eli tämän paikan omistaja, meille voi opettaa, sanoo Makumbi eikä peittele ammatillista kunnianhimoaan.

Palkkaa Makumbi saa 2 200 Namibian dollaria eli runsaat 200 euroa kuussa.

Se onkin se ongelma.

Palkka ei riitä elämiseen – Katso nyt tätä, pyytää Makumbi.

Olemme ruokatunnilla saaneet tulla käymään hänen kotonaan, savesta tehdyssä ja puunkarahkoilla tuetussa majassa osoitteessa Nimetön katu 397, Cowboy, Katima Mulilo.

Makumbi osoittaa muutamia harvoja huonekalujaan, maalattiaa ja rapistuneita seiniä.

– Sateella voi vesi juosta sisään. Minulla ei ole varaa maksaa toiselle asuntoni korjaamisesta, enkä itse osaa tällaisia rakennustöitä, tunnustaa isäntämme.

Tulemme uudestaan ulos hänen yhden ainoan, ikkunattoman huoneen käsittävästä asunnostaan ja tutustumme keittiöön.

– Olen laittanut tämän katoksen suojaksi auringolta. Keitän ruokani tässä ulkona. Polttopuut haen tuolta puskista, Makumbi toteaa ja viittoo sitkeitten ja pahkuraisten pensaiden ja puiden täyttämälle savannille, joka ympäröi Cowboyn asuinaluetta.

Sinne puskiin hän kertoo vievänsä myös jätteet. Kaupunki ei ole järjestänyt minkäänlaista

jätteiden keruuta.

Julkisesta liikenteestäkään ei voida tässä kaupungissa puhua. Makumbi juoksee työmatkansa, ja aikaa menee puoli tuntia suuntaansa.

Vesipostille Makumbilla on matkaa kaksi kilometriä. Hän kantaa veden asunnolleen sangoilla.

Palaamme puhumaan palkasta.

– En voi elää hyvää elämää tällä palkallani.

Kun rahani loppuvat, menevät lapseni nukkumaan nälkäisinä, Makumbi sanoo.

Hän on eronnut kahden lapsensa äidistä, mutta maksaa heidän elatustaan. Lapset asuvat samalla asuinalueella ja Makumbi tapaa heitä säännöllisesti.

Harrastuksekseen Makumbi ilmoittaa jalkapallon pelaamisen – ja autonsa. Nuori mies asettautuu mielellään kuvattavaksi parempiakin päiviä nähneen ajoneuvonsa viereen. Skorokoroksi näitä kaarankuvatuksia kutsutaan. Kunhan Makumbilla vain olisi varaa jonain päivänä ostaa varaosat skoro-koroonsa, niin hän saisi sen kuntoon. Hänestä voisi tulla taksinkuljettaja.

– Voisin ryhtyä kuljettamaan muita kaupunkiin ja takaisin. Voisin tienata enemmän ja turvata paremman elämän lapsilleni.

Huolina palkat ja työturvallisuus Makumbin työpaikka, Katima Engineering Works, on yksi niistä noin kymmenestä Katiman yrityksestä, joissa namibialainen metallialan liitto MANWU (The Metal and Allied Namibian Workers’ Union) on saanut nuoriakin työntekijöitä järjestäytymään. Makumbi on liittynyt MANWUn jäseneksi vuosi sitten.

Joshua Sangoma on Katima Engineering Worksin luottamusmies jo yhdeksättä vuotta.

Namibiassa työehtosopimukset solmitaan yrityskohtaisesti. Tässä yrityksessä ei MANWU ole vieläkään saanut työnantajaa tunnustamaan ammattiliittoa sopimusosapuoleksi. Työnantajan laskujen mukaan lain vaatima järjestäytymisaste, 50 prosenttia plus yksi, ei täyty. Meidän pikainen laskelmamme manwulaisten määrästä vähän yli kymmenen hengen korjaamossa tosin näyttäisi, että vaatimus täyttyy reippaasti.

Sangoma toteaa tienaavansa 3 200 dollaria eli runsaat 300 euroa kuukaudessa, vaikka onkin täysin oppinut ammattilainen ja 55-vuotiaana yrityksen kokeneimpia työntekijöitä. Hän huomauttaa, että pelkästään hänen viiden lapsensa koulumaksuihin on mennyt lähes yhden kuun palkkaa vastaava summa. Ja ruoka, sähkö, liikkuminen, ne kaikki maksavat koko ajan enemmän.

Työturvallisuus näyttää olevan myös todella iso huolenaihe. Yrityksessä on tapahtunut kaksi

Työmaana maailma 1/2013

13

Hendricks Makumbin unelma on saada ostettua varaosia "skoro-koroonsa", jotta hän voisi alkaa ajaa taksia.

kuolemaan johtanutta tapaturmaa viiden viime vuoden aikana.

Toimistotyöntekijä Annelie Siseho on myös MANWU:n jäsen, sillä Namibiassa ammattiliitto järjestää työpaikalla myös toimistotyöntekijät.

Hän kertoo toiseen, kohtalokkaaseen tapaturman johtaneista tapahtumista: – Omistaja oli poissa ja sillä aikaa työnjohtajana toiminut sukulainen käski työntekijän menemään hiomakoneelle, jota tämä ei osannut käyttää. Vain omistajalla oli ammattitaito koneen käyttöön.

Työntekijän haalarin hiha tarttui pyörivään koneeseen ja käsi repeytyi irti. Hän kuoli myöhemmin tähän vammaan, Siseho kertoo.

Omistajaa oli pyydetty palkkaamaan menehtyneen miehen vaimo yritykseen töihin, vaikka edes autonpesijäksi, jotta perhe saisi jonkinlaisen elannon itselleen.

– Pyyntöön ei suostuttu.

Sopimus ei vielä takaa kaikkea Työpaikkaretkemme jatkuu vierailulla saman teollisuusalueen toiseen merkkikorjaamoon, 15 hengen yritykseen nimeltä Truck & Tractor Repairs. Yritysten välisenä erona on suhtautuminen ammattiliittoon. Täällä MANWU on

14

työmaana maailma 1/2013

////////////////////////////////////// "Mielestäni suurin ongelmamme on palkkojen pienuus.

Toisinaan kohtelumme ei myöskään ole asiallista. tunnustettu sopimusosapuoleksi ja työehdoista neuvotellaan vuosittain.

– Palkkamme on noussut MANWUn ansiosta, toteaa pääluottamusmies, mestarikurssin käynyt autonasentaja Aldrin Mbozi.

Hän valittelee, että korotusten jälkeenkään palkka ei riitä ihmisarvoiseen elämään. Mbozi kertoo saavansa 320 euron suuruista kuukausipalkkaa, ylitöiden ja tuotantopalkkion jälkeen palkka saattaa kivuta 400 euroon. MANWU:n ansiosta yrityksen kaikkein vähiten tienaavat työntekijät, autonpesijät, saivat myös jonkinlaisen korotuksen 80 euron kuukausipalkkaansa.

– Minä toivon, että MANWU auttaisi meitä taivuttelemaan työnantajan maksamaan sairaus­ kassa-, työmatka- ja asumisavustusta.

Solidaarisuushankkeen jatkoa suunniteltiin myös ryhmätöinä, kesk Alfa Murangi.

Namibiassa monet yksityiset yritykset maksavat palkan päälle tällaisia avustuksia. Julkista liikennettä ei käytännössä ole, ja työmatkoihin voi mennä kolmannes palkasta. Vuokrat ovat pilvissä. Valtion sairaaloissa annettu hoito jättää usein toivomisen varaa.

Viimeksimainitusta Mbozilla on omakohtaisia, katkeria kokemuksia. Helmikuussa hän ja korjaamon valkoinen omistaja joutuivat yhdessä pahaan auto-onnettomuuteen, kun he olivat hinaamassa korjaukseen tulossa olevaa autoa.

– Omistaja lennätettiin yksityissairaalaan Oshakatin kaupunkiin. Minut jätettiin tänne Katimaan paikallissairaalaan. En ole vieläkään kunnossa, Mbozi sanoo.

Mestari-asentaja toteaa, että sinänsä neuvotteluvälit ovat hyvät ja arkinen työnteko sujuu mallikkaasti työnjohtajanakin toimivan omistajan kanssa. Mutta Mbozista on vaikea uskoa, että yrityksellä ei todellakaan olisi varaa maksaa säällistä palkkaa.

– Emmehän me näe yrityksen budjettia.

Emme tiedä, mikä on totuus.

Tieto lisää voimaa Aldrin Mbozi on yksi niistä Katiman manwulaisista, jotka ovat hyötyneet Metalliliiton, SASKin

Naiset Namibian metallin johdossa

N

hmätöinä, keskellä nuorisotoimikunnan kantaviin voimiin kuuluva

ja MANWUn yhteistyöhankkeesta. Mbozi osallistui työlainsäädäntöä selventävään kurssiin.

– En ollut edes tiennyt, että pitämättä jäänyt vuosiloma voidaan siirtää seuraavalle vuodelle.

Olin myös luullut, että työnantaja voi pakottaa ylitöihin, vaikka näin ei ole.

– Monetkaan meistä eivät olleet tienneet, että sairaana olemme oikeutettuja sairauslomaan ja raskaana oleville kuuluu äitiysloma, Mbozi kertoo tiedon karttumisesta.

28-vuotias Leynette Mbukusi on myös houkuteltu mukaan nuorentuneeseen ja uutta ay-intoa puhkuvaan metalliliitto MANWUun. Yrityksen toimistossa talousosastolla työskentelevä Mbukusi on varapääluottamusmies.

– Mielestäni suurin ongelmamme on palkkojen pienuus. Toisinaan kohtelumme ei myöskään ole asiallista, Mbukusi toteaa.

Hänelle matkustaminen MANWUn liittokokoukseen viime vuoden syksyllä oli voimaannuttava ja innostava kokemus.

– Opin niin paljon. Oli hienoa saada kuulla muilta kokousedustajilta, miten heidän yrityksissään ongelmia oli ratkaistu.

– Minun tavoitteenani MANWUssa on antaa ääni heikoimmassa asemassa oleville, nuorille ja naisille. TM

amibian metalliliiton MANWUn kehityshanke alkoi vuoden 2010 alussa. Hanketta toteuttavat yhteistyössä MANWU, SASK ja Metalliliitto. Metalli ja SASK ovat olleet tyytyväisiä MANWUn työhön ja päättäneet jatkaa hanketta ainakin vielä vuodet 2013 ja 2014.

MANWUn jäsenmäärä on nostettu jalkautetulla ja järjestelmällisellä rekrytointikampanjalla 8 000:sta 13 000:een. Luottamusmiehiä, liiton hallintoa ja työntekijöitä on koulutettu. Kurssien aiheina ovat olleet työlainsäädäntö, erimielisyyksien sovittelu ja sopimusneuvottelut. Viime vuonna pidettiin myös MANWUn historian ensimmäinen kurssi työsuojelusta.

Liittokokousvuonna 2012 liitto halusi aktivoida erityisesti nuoria ja naisia ay-toimintaan. Heille järjestetyt omat koulutukset onnistuivat hyvin, minkä seurauksena myös liiton hallintoon valittiin aiempaa enemmän nuoria ja naisia. Liiton pääsihteeriksi nousi 34-vuotias, siihen asti solidaarisuusprojektin koordinaattorina toiminut Justina Jonas. Myös apulaispääsihteeriksi nimitettiin nainen.

Lähes viidesosa namibialaisista kantaa HI-virusta. MANWU on tehnyt näyttävää valistustyötä epidemian leviämisen estämiseksi ja tartunnan saaneiden syrjinnän lopettamiseksi ja hoitoon ohjaamiseksi.

MANWUn arvostus ja näkyvyys ovat parantuneet valtakunnallisesti. Se on nyt kohonnut Namibian niin sanottujen suurten liittojen joukkoon. Sen ääntä kuunnellaan, kun muuten ammattiyhdistysliike näyttää Namibiassa käyvän aina vain riitaisammaksi ja sitä mukaa

painoarvoltaan köykäisemmäksi.

Haasteita riittää, mutta myös ideoita Yli puolet Namibian työikäisestä väestöstä on virallisesti työttömänä, nuorista vielä isompi osuus.

Näissä oloissa ammattiyhdistysliikkeen työ on todella vaativaa.

– Työläisten ei ole helppoa liittyä ammattiliittoon, sillä työnantajat pelottelevat heitä.

Näin toteaa apulaispääsihteeri Narina Pollmann. Uutena työmuotona MANWU on päättänyt lähteä näkyvästi mukaan viikonloppujen kansantapahtumiin työntekijöiden asuinalueilla. Kaupunginosat ovat apartheidin jäljiltä jyrkästi eriytyneet, ja esimerkiksi Windhoekin Katuturan alueella asuu käytännössä vain mustia työläisiä.

– Pystytämme kojumme, jaamme esitteitä ja liittymislomakkeita, kerromme työntekijöille heidän oikeuksistaan, Pollmann kertoo.

Kuten muuallakin Afrikassa, myös Namibiassa erityisongelman muodostavat uudesta siirtomaaisännästä eli Kiinasta tulevat yritykset. Pollmann toteaa, että ne voittavat ilmeisesti korkeimman poliittisen tason korruption ansiosta valtiolliset tarjouskilpailut. Näin käy, vaikka kiinalaisyritykset polkevat minimipalkkoja ja työ­lakien vähimmäissuojaa.

– Liittokokouksessamme kiinalaisyritykset julistettiin maan huonoimmiksi työnantajiksi. Meillä on kiirettä, kun yritämme puolustaa kiinalaisyritysten työntekijöitä ympäri Namibiaa, Pollmann toteaa.

Namibia-juttukokonaisuus on julkaistu ensimmäisen kerran Ahjossa 1/2013.

työmaana maailma 1/2013

15

Ay-liike ylös aallonpohjasta Filippiineillä taisteltiin vuosikymmenet vallasta, nyt voimat yhdistetään. teksti ja kuvat: Jaakko Jaskari

J

oshua Mata saapuu LEARNin talolle Quezon Cityssä, Manilassa. Poikamainen mies huokuu elämäniloa ja palavaa intohimoa työhönsä. Tarina etenee silmäniskujen ja naurunremakan säestämänä. Brother Joshualla on syytä hymyyn, sillä Filippiinien työväenliike on historiallisessa myönteisessä käännekohdassa. Toisin oli vielä pari vuotta sitten.

– Koko työväenliike oli aallonpohjassa. Vastustajamme eivät olleet enää huolissaan kyvystämme puolustaa työväen oikeuksia. Jopa hyökkäykset liittoja kohtaan olivat vaimenneet. Tämä kuvastaa tilanteen surkeutta, Alliance for Progressive Labourin (APL) pääsihteeri Mata toteaa päätään puistellen.

Pirstaleisesta saaristosta koos-

16

työmaana maailma 1/2013

tuvan Filippiinien historiassa perheen ja suvun etu on kulkenut muun edellä. Liittojen hajoaminen sisäisiin riitoihin on yleistä.

Paikallisen vitsin mukaan, kun kymmentä filippiiniläistä pyydetään muodostamaan uusi ammattiliitto, lopputuloksena on 11 ammattiliittoa.

Työväenliike on kuitenkin vihdoin yhdistämässä voimansa.

Tilannetta voidaan verrata sadan vuoden takaiseen prosessiin Pohjoismaissa. Filippiineillä ollaan kiinnostuneita tekijöistä, joilla meidän työväestömme aktivoitiin 1900-luvun alussa.

– Filippiinot samastuvat mielellään etnisiin taustoihinsa, uskontoon ja moneen muuhun asiaan – paitsi yhteiskuntaluokkaansa.

Siksi ay-liikkeen on aina ollut vaikea yhdistää ihmisiä syvällisesti.

Ihmisten tulee oppia tekemään työtä yhdessä erimielisyyksistä huolimatta, Mata sanoo.

Paluu juurille Filippiinien ammattiliitoista valtaosa on yleisliittoja, jotka eivät ole erikoistuneet vain tiettyyn toimialaan. Ammattiliittojen määrä on vuosien saatossa kasvanut, kun toisaalta jäsenten kokonaismäärä on samanaikaisesti vähentynyt.

Järjestäytymisaste on alle viisi prosenttia. Työväestöstä 90 prosenttia työskentelee pk-yrityksissä, joiden omistajat voivat työntekijöiden aktivoituessa suhteellisen mutkattomasti siirtää tuotannon muualle. Sisukkaita ay-aktiiveja

pyritään vaientamaan väkivallalla ja irtisanomisella uhkailun lisäksi korruption voimin.

– Käytännössä siis vain kymmenen prosenttia työvoimastamme on näissä olosuhteissa pystynyt organisoitumaan. Tästä kymmenestä prosentista ammattiliitot ovat tapelleet keskenään niin, ettei varsinaiseen asian puolustamiseen ole jäänyt juuri energiaa. Suurin osa yli 16 000 heikosta ammattiliitostamme on vieläpä yritysten luomia ns. “enterprise unionism” -liittoja. Valta ja voima ovat siis lähes yksipuolisesti työnantajaosapuolen käsissä.

Joshua Mata muistelee, kuinka yksityisen sektorin ay-keskuksen APL:n perustajat kohtasivat työväen­ liikkeen uudet ongelmat vuonna 1996. Globalisaatio oli tullut jäädäk-

LEARN

SASKin pitkäaikainen kumppani Labour Education and Research Network on ayliikkeen koulututus- ja tutkimuskeskus.

LEARN on kuluneen 15 vuoden aikana onnistunut organisoimaan toimialakohtaiset ammattiliitot metalli-, pankki-, tvtyöläisille, postilaitoksen työtekijöille sekä merenkulkualalle. Toiminnan tehostamiseksi on pitkään kaivattu laajempaa ammatiyhdistyskeskusta, joka yhdistäisi monet pienemmät keskukset sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

SENTRO

LEARNin sekä APL:n (Alliance for Progressive Labour) kumppanit sopivat SENTROn perustamisesta vuoden 2011 lopulla. Tarkoitus on muodostaa ja vahvistaa toimialakohtaisia liittoja, ehkäistä epätyypillisten työsuhteiden kasvua sekä aktivoida varsinkin nuoret ja naiset. Virallinen perustamiskokous pidetään elokuussa 2013.

NAGKAISA

– suomeksi ”yhdistynyt” on laajin ammattiliittojen koalitio Filippiinien historiassa 25 vuoteen.

Lähes 70 prosenttia suurimmista liitoista on jo liittynyt siihen kuluneen vuoden aikana. NAGKAISA toimii työväenliikkeen yhdistämiseksi, alhaisten palkkojen korottamiseksi ja vakituisten työpaikkojen lisäämiseksi.

seen. Epävirallisen sektorin kasvu oli Filippiineillä juuri 1990-luvun alussa ohittanut virallisen sektorin kasvun.

– Jos jatkaisimme vain virallisen sektorin työntekijöiden organisoimista, niin päätyisimme lopulta marginaaliin. Koimme palaavamme työväenliikkeen alkuajoille, jolloin vakituisia työpaikkoja ei vielä ollut olemassakaan. Päätimme keskittyä uuteen strategiaan, jota kutsutaan nimellä “Social Movement Unionism”. Opastamme erilaisia ammattiliittoja yhdistämään kaikenlaiset työntekijät, muidenkin elämänosien, kuin vain palkan ja työaikojen suhteen. Työläisten asema yhteiskunnassa paranee kaikkia sosiaalisia rakenteita kehittämällä, ja se onnistuu vain yhteistyöllä.

Ay-kenttä alkoi sähköistyä syksyllä 2011, kun Philippine Airlinesin ammattiyhdistys aktivoitui vastustamaan yhtiön tylyä ulkoistamisprosessia. Uuden, ammattiliittoja yhteisen sateenvarjon alle kokoavan NAGKAISA-verkoston synty inspiroi eri puolilla Filippiinejä yli 25 000

osanottajaa toukokuun 1. päivänä järjestettyyn perinteiseen työväen marssiin. Rohkeimpien arvioiden mukaan se oli yleisön määrällä mitattuna suurin tapahtuma koko Aasian työväenliikkeen historiassa.

– Kolmen kilometrin matka jopa 40 asteen helteessä on varsinkin iäkkäämmille melkoinen koitos.

Halusimme kuitenkin viestiä päättäjille, että olemme voimissamme.

Tätä on NAGKAISA. Alkuvuodesta 2012 konservatiivinen oikeistolainen ammattiyhdistyskeskus TUCP oli myös hajoamassa johtajiensa keskinäiseen nokitteluun ja syytöksiin taloudellisista väärinkäytöksistä.

Se oli 50-vuotisen historiansa käännekohdassa, jossa joustamatonta linjaa edustava vanhempi sukupolvi oli vihdoin väistymässä syrjään.

Oikeiston ja vasemmiston kannattajat eivät tähän saakka olleet edes puhuneet toisilleen. Nuoremmat, 40–50-vuotiaat aktiivit olivat odottaneet tilaisuuttaan 20–30 vuotta näyttääkseen pysty-

vänsä parempaan.

– Myös vasemmistossa nuoremman polven piireissä haluttiin ottaa askel kohti yhdenmukaisempaa ay-liikettä. Otin yhteyttä suoraan TUCP:n nuoremman polven edustajiin. Kuinka ollakaan, he todella halusivat työskennellä vasemmiston kanssa.

Oikeiston yhteenliittymän tapaamisessa keskustelunavauksen vilpittömyyttä pohjustettiin vetoa­ malla siihen, että vasemmiston edustajat riskeeraavat koko poliittisen uskottavuutensa pelkästään saapumalla neuvotteluun oikeiston kanssa.

TUCP:n johtoryhmään kuu­luva karismaattinen Michael Mendoza yllätti kuitenkin kaikki.

– Hetkinen, mitä oikein tarkoitat? Mekin kuulumme vasemmistoon! Näin lohkaisi ladon­oven kokoinen kaveri, jonka isä on todellinen anti-kommunisti, nauraa Joshua. – Sillä hetkellä tajusin, että tämä voisi todel­la toimia.

Ammattiliittojen välisessä

laajemmassa yhteistyössä ei ole aiemmin edistytty Filippiineillä.

NAGKAISAN onnistuessa Filippiinien monenkirjavat yleisammattiliitot ja niiden keskinäiset yhtymät voivat rohkaistua organisoitumaan toimialakohtaisten liittoumien alle. Tämä vahvistaisi niiden asemaa neuvotteluissa työnantajien ja hallituksen kanssa.

– Työväenliikkeen tarkoitus on auttaa poistamaan erilaista sortoa yhteiskunnassa. Ihmisten tulee saada kokemuksia onnistumisesta asioidensa hoitamisessa. Virheistä oppineina päätimme ulottaa kaikki koulutukset, seminaarit ja muut aktiviteetit rivijäseniin saakka. Hajanaisten kampanjoiden sijaan keskitymme yhteen asiaan kerrallaan.

NAGKAISA tulee onnistuessaan olemaan viesti koko ay-liikkeelle: yhdistyminen on loputtomalta vaikuttaneen valtataistelunkin jälkeen mahdollista. SENTROn tehtävä on olla maamme ay-liikkeen henkilökohtainen valmentaja, Joshua hihkaisee pilke silmäkulmassa. TM

työmaana maailma 1/2013

17

UNIONin varapuheenjohtaja Pablo Bohórquez (vas.), Carrefourin luottamusmies Gabriel (sukunimi tuntematon), UNIONin taloudenhoitaja Sergio Rolando sekä ay-koulu ENS:n Edwin Mauricio ovat optimistisia liiton tulevaisuudesta.

Kolumbiasta kuuluu kummia Kolumbia on yleensä otsikoissa huumekaupan ja väkivallan vuoksi. Jättiläiskauppaketju Carrefourin nuoret työntekijät ovat kuitenkin saaneet aikaan muutoksen.

Laura Ekholm, teksti ja kuva

K

olumbia pitää kyseenalaista kärkisijaa maailman vaarallisimpana maana ay-aktiiveille.

Vaikka ay-aktiiveihin kohdistuneiden väkivallantekojen määrä on hitusen laskenut 1990-luvun puolivälin huippuvuosista, vuoden 2012 aikana murhattiin 18 ay-aktiivia. Lisäksi tietoon tuli viime vuonna 300 muuta väkivallantekoa tai niiden yritystä sekä vakavaa uhkausta. 25 viime vuoden aikana on lähes 3 000 ay-aktiivia maksanut toiminnastaan hengellään.

18

työmaana maailma 1/2013

Synkistä luvuista huolimatta ei Kolumbian nuorilta puutu roh­ keutta ja joukkovoimaa nousta puolustamaan oikeuksiaan ja arvoaan työntekijöinä. Huhtikuussa 2012 ranskalaisen kauppaketjun Carrefourin työtntekijät allekirjoittivat ensimmäisen ihka oikean työehtosopimuksensa, perustettuaan ammattiliiton vain viisi kuukautta aiemmin. UNION-liiton taival on ollut monin tavoin uraa uurtava ja antaa toivoa paitsi Kolumbian nuorille työntekijöille, myös maan ikääntyvälle ay-liikkeelle.

Vanha työsopimusmalli nurin Ensimmäisen toimintavuotensa aikana UNIONiin liittyi lähes 5 000 jäsentä, joista suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta ay-toiminnasta. Liitosta tuli hetkessä yksi Kolumbian suurimmista. Yli puolet liiton jäsenistä on naisia ja jäsenten keski-ikä on vain 26 vuotta.

Huolimatta liiton ja sen jäsenten nuoruudesta ja kokemattomuudesta alkoi liittotoiminta heti perustamisen jälkeen täydellä tohinalla:

luottamusmiesvaalit, liittovaalit ja työehtosopimusneuvottelut vedettiin läpi historiallisen nopealla aikataululla vuoden 2012 ensimmäisten kuukausien aikana.

Marraskuussa 2012 UNION sai alakohtaisen liiton aseman, eli siihen voivat liittyä myös muiden kauppaketjujen ja alihankintayritysten työntekijät. Kolumbiassa tämä on erittäin harvinaista, sillä ammattiliitot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yrityskohtaisia.

Työntekijöiden vaihtuvuus Carrefourissa on nopeaa ja liitto me-

//////////////////////////// Pacto colectivo on työnantajan ja liittoon kuulumattomien työntekijöiden sopimus, jolla työntekijät sitoutuvat olemaan liittymättä liittoon.

netti 1 200 jäsentä jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana. Se taistelee jäsenkatoa vastaan jatkuvilla työpaikkavierailuilla ja aktiivisella luottamusmiestoiminnalla. Loppuvuodesta 2012 liittoon kuului kolmasosa Carrefourin yhteensä 11 000 työntekijästä. Kolumbian ay-kentän pirstoutuneisuudesta kertoo, että vain 90 ammattiliitossa on yli tuhat jäsentä.

Liiton varapuheenjohtajan Pablo Bohórquezin mukaan Kolumbian ammattiliittojen pahin uhka ei ole väkivalta, vaan yleisin työsopimusmalli, ns. pacto colectivo. Se on työnantajan ja liittoon kuulumattomien työntekijöiden välinen työsopimus, johon sisältyy työntekijöiden sitoumus olla liittymättä ammattiliittoon.

UNIONintärkeintavoiteolihastaa pacto-sopimusmalli ja tuoda tilalle työehtosopimus, joka mahdollistaa todellisen neuvottelun työnantajan ja työntekijöiden välillä.

Carrefour vastusti työehtosopi-

musta viimeiseen saakka kampanjoimalla työntekijöiden keskuudessa ja vaatien näitä sitoutumaan vanhaan pacto-sopimukseen. Se myös ryhtyi maksamaan uuteen työehtosopimukseen kuuluvia etuuksia liittoon kuulumattomille, vaikka Kolumbian lain mukaan työehtosopimus on yleissitova vasta, kun liittoon kuuluu 33 prosenttia työntekijöistä.

Liitto neuvotteli uutta sopimusta täydet lain sallimat 43 päivää ja sai siihen tukea kansainväliseltä palvelualojen ammattiliitolta UNI:lta ja Kolumbian ay-tutkimuskeskukselta ENS:ltä. Neuvottelujen lopputulos on historiallinen voitto kolumbialaiselle ammattiliitolle: vanha pactoperinne rikottiin, työehtosopimus allekirjoitettiin ja yritys lupasi olla tulevaisuudessakaan tukematta pacto-sopimuksia. Liiton saavutettua tärkeän 33 prosentin rajapyykin tuli työehtosopimuksesta yleissitova ja sen edut koskevat nyt kaikkia Carrefourin työntekijöitä.

Neuvottelujen jälkipyykki jatkuu silti edelleen. Bohórquezin mukaan liiton tavoite on nyt saada Carrefour perimään liiton jäsenmaksu kaikilta työntekijöiltä, joille se ulotti työehtosopimusta vastaavat edut jo toukokuussa 2012, ja tilittämään se liitolle. Liiton jäsenmaksu on prosentti palkasta.

Bohórquezin toive on, että kansainväliset ammattiliitot heräisivät

huomaamaan pacto-sopimusten tuhoisat vaikutukset kolumbialaisille työntekijöille ja koko ammattiyhdistysliikkeelle ja lanseeraisivat kansainvälisen kampanjan niitä vastaan. Myös kansainvälinen työjärjestö ILO on jyrkästi tuominnut pacto-sopimusmallin.

Oikeusavun saaminen houkuttelee liittoon Huhtikuussa 2012 allekirjoitettu työehtosopimus takaa ammattiliitolle 67 000 euroa jäsenkoulutukseen ja oikeusapuun sekä sisältää huomattavia parannuksia työntekijöiden etuihin.

Palkkaus ei enää riipu työsuhteen pituudesta, vaan peruspalkka asetettiin 10 vuoden ikälisien mukaiseksi kaikille työntekijöille.

Liiton jäsenet saavat vajaan 50 euron suuruisen bonuksen vuosittain.

Vanhempainavustusta, lomarahaa ja silmälasien ostoon myönnettävää avustusta korotettiin.

Työntekijän koeaika lyheni puolesta vuodesta kolmeen kuukauteen, minkä jälkeen työnantajan on tarjottava vakituista työsopimusta.

Tämän lyhennyksen ansiosta lähes 2 000 yli kolme kuukautta Carrefourissa työskennellyttä työntekijää vakinaisti työsopimuksensa.

Merkittävä on myös muutos kurinpitotilanteissa, joita saattaa seurata ongelmatilanteista. Ennen lähiesimiehellä oli valta irtisanoa työntekijä, mutta uudessa sopimuksessa määritellään prosessi, jonka mukaan ongelmatilanteissa tulee edetä. Luottamusmies on aina mukana keskusteluissa.

Tämä muutos on erityisen tärkeä Carrefourin kassatyöntekijöille.

Aiemmin muutaman kolikon puuttuminen kassasta päivän päätteeksi saattoi johtaa työntekijän irtisanomiseen.

Bohórquezin mukaan liiton tärkein jäsenpalvelu on mahdollisuus käyttää liiton oman lakimiehen palveluita. Koska yritys laajensi muut edut koskemaan myös järjestäytymättömiä työntekijöitä, halusi liitto pitää oikeusavun vain liiton

jäsenille tarkoitettuna palveluna.

Ensimmäinen toimintavuosi on osoittanut, että oikeusavun tarjoaminen on ollut oiva keino saada esimiehiä ja yrityksen keskijohtoa liittymään liittoon. Heitä eivät niinkään huoleta usein vaihtuvien alaistensa päivittäin kohtaamat ongelmat, mutta hekin tarvitsevat oikeusapua, jos oma työpaikka on vaarassa yrityksen organisaatiomuutosten seurauksena. Liiton tuorein jäsen onkin Medellínin kaupungin Carrefourliikkeen toimitusjohtaja.

UNION-liiton nuoret ja innostuneet ay-aktiivit ovat tietämättään avanneet tietä myös laajemmalle ay-kulttuurin muutokselle. Kun aiem­min ammattiliiton syntyminen nähtiin kuoliniskuna yritykselle, on UNIONin syntyminen vahvistanut Carrefouria yrityksenä. Työntekijät ovat nyt sitoutuneempia ja motivoituneempia ja molemminpuolinen sopimus takaa työrauhan kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Uusi omistaja, uudet haasteet Marraskuussa 2012 periranskalainen Carrefour myytiin chileläiselle Cencosudille. Uusi omistaja tuo mukanaan uudet haasteet. Carrefour oli allekirjoittanut kansainvälisen puitesopimuksen työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisesta, mutta Cencosudilla ei sopimusta ole. Bohórquezin mukaan omistuksen siirtyminen kotimantereelle tuskin helpottaa hyvin alkanutta yhteistyötä liiton ja yrityksen välillä. Chileläiset yritykset ovat tunnettuja ay-vastaisuudestaan. Liiton tavoitteena on nyt luoda toimivat keskustelu- ja yhteistyökanavat chileläisten kollegojen kanssa.

Toiminnan laajentaminen ja erityisesti vuokratyöntekijöiden järjestäminen liittoon on haastava, mutta välttämätön tehtävä.

Mahdollisen työtaistelun aikana Carrefourin 20 000 vuokratyöntekijää rikkoisivat lakon, jos heitä ei saada liiton jäseniksi. TM

työmaana maailma 1/2013

19

Työmaana Keski-Suomi Rakentajilla on samat ongelmat Suomessa ja Dominikaanisessa tasavallassa, tietää Lauri Haikola. teksti ja kuva: Anna Berghäll

20

työmaana maailma 1/2013

M

itä yhteistä on rakennusmiehellä Dominikaanisessa tasavallassa ja Suomessa? No ainakin se, että kummankin työmailla halvemman kustannuksen kollegat naapurimaasta ovat tuttu näky – Dominikaanisessa Haitista ja Suomessa tavallisimmin Virosta.

Yhteisen kielen sekä työkulttuurin puuttuessa on todellisuutta, että myös turvallisuus vaarantuu. Eikä palkkojen polkeminen ole omiaan luomaan lämpimiä suhteita työpaikalla.

Näitä tilanteita Lauri Haikola on päässyt tutkailemaan sekä SASKin talkoomatkoilla että

/////////////////////////////////////// "Nuorten vedättäminen tuntuu räikeimmältä, koska he eivät tunne oikeuksiaan." joille Rakennusliitosta ja työntekijän oikeuksista työpaikalla. Liitto huolehtii mahdollisuuksien mukaan myös siitä, että nuoret ovat jäseniä kesätöiden ajan.

- Kevätlukukauden aikana käydään kiertämässä kaikki valmistuvat ja kertomassa keskeisimmät tes-asiat. Koulun päättyessä lähtevät vielä tekstiviestit kaikille valmistuville, että muistavat hoitaa liittojäsenyyden kuntoon.

Eväsmiehenä Suomi tutuksi

työssään Rakennusliiton nuorisoprojekteissa.

Siltä varalta, että Haikola ei pääsisi työn puitteissa matkustamaan tarpeeksi – vuodessa kertyy 150-200 matkapäivää – hän on käynyt muun muassa kahdesti SASKin talkoomatkalla.

2009 matka vei Dominikaaniseen tasavaltaan ja viime vuonna Uruguayhin. Kotimaan matkakilometrejä kerryttää työ Oulun, Kainuun, Lapin, Itä-Suomen ja Keski-Suomen yhteyshenkilönä. ”Mikkelistä Muonioon”, kuten hän kuvailee vastuualuettaan.

Haikola käy rakennusalan oppilaitoksissa kertomassa ensimmäisen vuosikurssin opiskeli-

Rakennusalalla pahin työoikeuksien loukkaus lienee tällä hetkellä alipalkkaaminen. Erilaiset lisät ja korvaukset unohtuvat tilinauhasta mystisesti, ja nuoria saatetaan tahallisestikin vedättää esimerkiksi lomakorvauksissa.

– Nuorten kohdalla tällainen toiminta tuntuu räikeimmältä, koska he ovat siivettömiä eivätkä tunne oikeuksiaan.

30-vuotias Haikola on työskennellyt Rakennusliitossa kuusi vuotta, aluksi Hyvät eväät –projektissa, joka oli yhteinen Suomen Kuluttajaliiton kanssa. ”Eväsmiehet” kiersivät työmaita kertomassa syömisen ja liikunnan merkityksestä työssä jaksamisessa. Projekti sai Suomen Sydänliiton sydänterveyden edistämisen valtakunnallisen tunnustuspalkinnon.

Haikola on opiskellut talonrakentajaksi ja työskenteli ennen Lujabetonin tehtailla Siilinjärvellä, josta hän on kotoisin. Siellä hän toimi luottamusmiehenäkin. Nyt alkaa ”ikä painaa” kolmikymppistä siinä määrin, että on valmis jo luovuttamaan tehtävän nuoremmalle.

Nuorten reipas lähestyminen on sujunut hyvin: Rakennusliitto on saanut nuorennettua jäsenistöään. 40 prosenttia jäsenistä on alle 35-vuotiaita.

– Kun käyn koulussa puhumassa aloittaville ryhmille, niin kaikista syksyn aikana kiertämistäni ryhmistä on laskettavissa 1–2 käden sormilla se porukka, joka ei liity liittoon.

Osansa onnistuneella rekrytoinnilla on myös Raksanuorten toiminnalla. Nuorilla on kivat nettisivut ja aktiivinen FB-yhteisö, ja tapahtumissa aina asiasisällön lisäksi tarjolla jotain hauskaa tekemistä kuten jalkapalloa, splättistä (muinaissuomella värikuulasotaa) tai rodeota. Raksanuorten lehti tehdään omin voimin viikonlopun mittaisella

kurssilla, jota vetää räväkästä Pantterin puremia –blogistaan tunnettu toimittaja Emilia Kukkala.

Mikkelistä Muonioon – ja Mosambikiin?

Haikola tuntee ja tiettyyn rajaan asti ymmärtääkin suomalaisduunarin ynseyttä muualta tulleita kollegoja kohtaan. Kertoo tarinan puolalaisesta aliurakoinnista: 27 työpäivää, työntekijälle palkkaa 1250 euroa, kun oikeampi korvaus olisi ollut kaikkine lisineen neljän ja viidentuhannen euron välissä. Ulkomaiset työntekijät on usein peloteltu työpaikan menettämisellä niin, että näitä tapauksia tulee esiin vain murto-osa siitä, mitä niitä oikeasti on, Haikola uskoo.

– Harvoin löytyy kavereita, jotka ovat valmiita reilusti kertomaan oman palkkansa ja seisomaan sanojensa takana tarpeen tullen.

– Raksatyöläiset varmaankin ajattelevat ensisijaisesti niin, että oma väki on saatava työllistettyä. Jos työvoima ei riitä, muualtakin voidaan ottaa porukkaa. Kaikki eivät tätä koskaan tule hyväksymään, mutta konsensus olisi parempi, jos epäkohtia olisi vähemmän.

Uruguayn-matkalla vuonna 2012 SASKin talkoolaiset kunnostivat orpokotia, jota oli pidetty yllä Espanjan tuella, kunnes se oli loppunut.

– En sano, että kaikkien pitäisi sinne isoja lantteja heittää, mutta kun on nähnyt käytännössä, miten paljon muutamat sataset voivat auttaa, perspektiivi on muuttunut aika paljon.

Uruguayssa Haikolaa kohtasi epäonni; hän sairastui ja oli poissa pelistä matkan aktiivisimman viikon, jossa kierrettiin eri vierailukohteita.

Huonon olon syy ei ole vieläkään selvinnyt, mutta mies joutui lopulta tippaan. Muutama mieluisa vierailukohde jäi välistä, mutta täysin ilman paikalliskontakteja hän ei silti jäänyt.

Matkanjohtaja Jukka Lindellin toimiessa tulkkina Haikola pääsi jututtamaan muun muassa paikallista rakennusmiestä työmaalla.

Dominikaanisen tasavallan reissulla ei sattunut ihmeempiä sattumuksia, ja Haikola kuvaa matkaa elämänsä parhaaksi. Se on paljon sanottu dj-harrastajalta, jonka kesän kohokohtia ovat monena vuonna olleet klubbailureissut Ibizalle. Työkohde, sairaanhoito-opiston juhlatilan kunnostaminen oli mieluista, koska se oli käytännössä oman alan työtä.

Muiden järjestöjen kuin SASKin kehitysyhteistyöhön Haikola ei ole ehtinyt tutustua.

– Työ vie kaiken ajan. Mutta Suomi-Kuubaseuran työprikaati tai talkoomatka Afrikkaan kiinnostaisi.

Ehkä Mikkelin ja Muonion lisäksi matkakohteena on joskus Mosambik. TM

työmaana maailma 1/2013

21

Yhdessä tehden saa tuloksia SASKin aluekoordinaattorit eri puolilla maailmaa saavat reilusti kehuja, kun Metallityöväen liiton kansainvälinen sihteeri Maarit Rautio pääsee vauhtiin.

R

Prosentti avustuskohteisiin Metallityöväen liitto on ollut mukana solidaarisuustyössä kauan.

Rautio muistelee, että liittokokous teki päätöksen prosenttiliikkeeseen liittymisestä vuonna 1983. Sen jälkeen prosentti nettojäsenmaksuista on ohjattu solidaarisuustyöhön.

– Periaate on, että Metalliliitolla on kohteet Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Viime vuosina toiminta on painottunut Aasiaan, sillä suomalaiset yritykset ovat siirtäneet toimintaansa sinne. Kiina on Raution mukaan oma vyyhtensä, mutta välillä tulee hyviäkin uutisia.

– Indonesiassa on hyvin aktiivinen ay-liike. Tosin liittoja ja keskusjärjestöjä on lukuisia. Silti ne ovat saaneet yhdessä aikaiseksi, että maahan saadaan eläketurva ja sairausvakuutus vuodesta 2014 alkaen.

LatinalaisessaAmerikassakehitys

22

työmaana maailma 1/2013

Pekka Sipola

autio palasi helmikuussa "tarkastusmatkalta" Mosambikiin, ja suitsutus on miltei ylitsevuotavaa.

– Paikalliset aluekoordinaattorit tekevät työn helpoksi. He tuntevat sikäläisen toimintaympäristön, kulttuurin ja heillä on valmiit verkostot. He pitävät meidät reaali­ ajassa.

Rautio tietää, mistä puhuu. Hän on ollut kädet savea myöten mukana rakentamassa Metalliliiton solidaarisuushankkeita eri puolille maailmaa, ennen kuin SASKia oli perustettu.

– SASKiin liittyminen herätti kyllä keskustelua. Asiaa helpotti, että ajoimme itse vanhat hankkeemme asiallisesti päätökseen.

Samaan aikaan uudet aloitettiin SASKin kanssa.

Maarit Rautio kertoo, että Metalliliitto tekee solidaarisuustyötä kolmella mantereella.

– Siitä on liittokokouspäätös. Meitä on aikanaan autettu, nyt on meidän vuoromme.

Metallityöväen Liitto • Jäseniä 152 476, joista naisia 27 703 ja miehiä 124 773.

• Mukana kymmenessä SASKin hankkeessa: Mosambikissa, Namibiassa, Filippiineillä, Indonesiassa, Intiassa (2), Kiinassa (2), Perussa ja Uru­ guayssa.

• Metalliliittolaisia on ollut mukana kaikilla SASKin talkoomatkoilla.

• Omat solidaarisuushankkeet Virossa ja Venäjällä.

on ollut tempoilevaa. Perussa vuokratyövoimahanke on päättymässä ja nuorisohanke etenee hyvin. Meksikossa Los Mineros -liitto taistelee ay-oikeuksistaan. Metallilla ei ole Meksikossa tällä erää hanketta, mutta tilannetta seurataan tarkasti.

SASKin etuna Rautio pitää voimavarojen keskittämistä.

– Voimme olla samaan aikaan useassa eri kohteessa. Kun samassa maassa on useita liittoja omine ja yhteisine hankkeineen, saamme enemmän aikaan.

Afrikka on vienyt sydämen Rautio matkustaa vuosittain moniin SASKin kohteisiin. Tapana on, että Metalliliitto vierailee jokaisessa hankkeessaan kerran vuodessa seuraamassa työn edistymistä.

Mosambikin matkalla olivat myös Pro, IndustriAll ja SASK. – Olen vieraillut monissa paikoissa, ja ay-ihmisten kanssa on aina helppo työskennellä. Afrik-

kalaiset ovat iloisia ja positiivisia, Rautio sanoo.

Mosambikissa on meneillään pilotti, jolla metallityöntekijöitä koetetaan saada järjestäytymään.

Viime syksystä lähtien uusia jäseniä on saatu 500. Potentiaalisia jäseniä on 7 000.

Omat vaikeutensa tuo Mosambikin suuri koko ja korruptio. Raution mukaan tässä ollaan tarkkana.

– Jos ammattiliitolta ryhdytään vaatimaan lahjuksia, lähdemme saman tien pois.

Vierailu Mozalin alumiinisulatossa antoi uskoa Mosambikin Metalliliiton kehittämisprojektiin.

– Yrityksessä on peräti päätoiminen pääluottamusmies ja noin kymmenen hengen osastokohtainen luottamusmiestiimi. Seuraava haasteemme on järjestää luottamusmieskoulutusta.

Birgitta Suorsa/UP Aluekoordinaattori Patricio Samboninon haastattelu s. 10.

sask

finnwatch

Vihan hedelmät Tutkija Andy Hall, joka raportoi Finnwatchille väärinkäytöksistä thaimaalaisella ananasmehutehtaalla, saattaa saada rikossyytteen.

B

rittiläinen Andy Hall työskenteli tutkimuskoordinaattorina Finnwatchille, joka julkisti tammikuussa selvityksen Natural Fruit -yhtiön tehtaalta Pran­burista. Siellä ylipitkiä työpäiviä tekevät nuorimmillaan 14-vuotiaat työntekijät.

Mehua tuotiin myös Suomeen. Täällä sitä pakattiin Kuo­ piossa VIP-Juicemakerissa Pirkka-, Rainbow- ja Eldoradomerkkisiksi mehuiksi. Raportin julkistuksen jälkeen VIPJuicemaker on keskeyttänyt ostot Natural Fruitista.

Tehtaalta löytyi muitakin ongelmia, esimerkiksi minimipalkkasäädöksiä ei noudatettu ja työntekijöitä on uhkailtu.

Olosuhteet täyttivät monelta osin pakkotyön ja ihmiskaupan määritelmät. Huonoimmassa asemassa olivat paperittomat ja kielitaidottomat burmalaiset siirtotyöntekijät.

Siirtolaiskysymysten asiantuntija Hall on työskennellyt mm. Nobel-palkitun ihmisoikeustaistelijan Aung San Suu Kyin kanssa ja tuntee siten erityisesti burmalaisten siirtotyöläisten oloja.

Jo pian raportin julkitulon jälkeen Hall erotettiin työstään bangkokilaisella yliopistolla. Ruokateollisuuden lobbareilla oli todennäköisesti sormensa pelissä erottamisessa. Apulehdelle Hall kommentoi helmikuussa, että tehtaan omistajilla on huomattavasti valtaa ja kytköksiä paikallishallinnossa ja aina lainsäätäjätasolle asti.

Natural Fruitin kanne on kaksiosainen ja koskee ”tehtaan maineen vahingoittamista ja virheellisen tiedon levittämistä”.

Tietokonerikoslain perusteella Hall voidaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankeuteen epätosien väitteiden esittämisestä mediassa. Tehtaan maineen vahingoittaminen voi tuoda hänelle lähes seitsemän miljoonan euron vahingonkorvausvaateen.

Brittiläinen Hall uskoo, että hän on joutunut pelinappulaksi Thaimaan poliittisiin kuvioihin.

– Viranomaiset ovat useita kertoja yrittäneet vaientaa minut. Tämä oikeusjuttu on häirinnän korkein aste, hän sanoi Telegraph-lehdelle.

Tutkimuksen tekoaikana Hall yritti useita kertoja saada yhteyttä niin tehtaan johtoon kuin Thaimaan viranomaisiin, mutta hän ei saanut vastauksia kysymyksiinsä eikä tapaamisehdotuksiin suostuttu. Finnwatch ja Hall seisovat tutkimustulosten takana. Niiden oikeellisuuden osoittamiseksi on nyt litteroitava kymmeniä tunteja haastattelunauhaa sekä hankittava viralliset, englannin- ja thaikieliset käännökset raporteista.

Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mukaan on absurdia, että syytetyn penkillä istuu ihmisoikeusloukkaukset paljastanut tutkija.

– Toivomme, että Thaimaan viranomaiset aloittavat tutkinnan Natural Fruitin toiminnasta ja että kaikista syytteistä Andy Hallia vastaan luovutaan, Vartiala sanoo.

Finnwatch on pieni kansalaisjärjestö, jolla on vain kaksi täysipäiväistä työntekijää. Sillä ei myöskään ole kansain­ välistä vastuuvakuutusta tämänkaltaisten tilanteiden varalle, kuten ei tutkija Hallillakaan. Jos kanne johtaa syytteeseen asti, Hallin oikeudenkäynnistä saattaa tulla kymmenen vuoden mittainen. Silloin tarvittaisiin kansainvälisen ayliikkeen muskeleita, joita nyt onkin varovasti alettu tiedustella paikalle.

Anna Berghäll Halvalla on hintansa –raportti julkaistiin osana Finnwatchin Ihmisarvoisen työn tutkimusohjelmaa tammikuussa 2013.

Ohjelmaa tukevat useat suomalaiset ammattiliitot sekä mm.

SASK. Raportti on luettavissa Finnwatchin nettisivuilla www.finnwatch.org

työmaana maailma 1/2013

23

!

I S K E N E S ATUSJĂ„

N N A K Y LIIT

k.fi s a s . w w w

decent_work_tyomaanamaailma_215x280.indd 1

4.12.2012 10.30