Issuu

TYÖMAANA MAAILMA

2/2016

AJATELTAVAA KAIKEN MAAILMAN POMOILLE JA DUUNAREILLE SASK – SUOMEN AMMATTILIITTOJEN SOLIDAARISUUSKESKUS

SHEUNG SO JA MYRKKYLUURI Kiinalainen aktivisti tietää, mikä älypuhelimissa mättää

Stoorisoppi

MARRASKUU 2016 Toimitus Laura Ventä vastaava päätoimittaja Anna Berghäll Katri Blomster Ulkoasu Unionimedia / Mikko Taipale Kannen kuva Lassi Kaaria

Painopaikka Hämeen kirjapaino Oy, Espoo 2016 Painos 4 000 kpl Julkaisija

Daw Lin Sandar Aung ompelee myös vapaa-ajalla.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry Kaikukatu 3 A, 00530 Helsinki p. 0207 6998 20 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset: viestinta@sask.fi ISSN 1456-2030 Lehti on tilaajille maksuton ja se postitetaan kannatusjäsenille, Kunnon työn lähettiläille, halukkaiden liittojen aktiiveille sekä yksityistilaajille.

Sisältö 2/2016 3

Pääkirjoitus

Hyvästit kivipölylle

Paine pakottaa muutoksiin

Lukutaito tuhansille lapsille

Vain yhden raportin tähden

Kiinan tehtaiden toivo

Lyhyesti

Kiinnostaako muuttaa maailmaa

Anna Berghällin kolumni: Peppi-peruukissa metrossa

20 Ratissa rauhan mies

Rahankeräyslupa: POL-2014-16830 Lehden kirjoittajien mielipiteet ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta SASKin kantaa.

10 Toppa-takkeja orastavasta demokratiasta

22 Montako työtuntia ruoan eteen?

Katri Blomster

Andy Hall sai vankeustuomion.

Lapset kouluun Intiassa.

Pääkirjoitus /// Laura Ventä

Ratkaisu alkaa A:lla

yksyn mittaan olen taas törmännyt moniin uutisiin, joita en olisi Työttömyyttä nimittäin on muuallakin kuin meillä, poljetuista palkoista välittänyt kuulla. On kammottavia sotia ja autoritääristen johtajien huolimatta. Onneksi länsimaiset yritykset ovat pikkuhiljaa heräämässä ymmäredesottamuksia. Lisäksi kuulen työssäni jatkuvasti kertomuksia siitä, millaisissa olosuhteissa miljoonat ja taas miljoonat työntekijät tämään, että käsissä on ongelma – ja myös hakemaan ratkaisuja siihen. Etupäässä se tapahtuu kehittämällä omia valvontamekanismeja, joilla maailmalla raatavat. Meidän halpojen paitojemme tähden. Lähes kaikki kuluttamamme tuotteet valmistetaan oloissa, joissa sinä tuotannon vastuullisuus pyritään varmistamaan. Valitettavasti se vain ei tai minä emme haluaisi työskennellä. Emme suostuisi – koska tunnemme riitä. Finnwatch julkaisi tänä vuonna selvityksen, joissa paljastui kaikissa oikeutemme. Huomaan miettiväni yhä enemmän tuota surullista faktaa. valvontajärjestelmissä olevan vakavia aukkoja. Tässä lehdessä haastateltu Kiinan työelämän tuntija Sheung So kertoi, että Se on helppo sivuuttaa, koska se harvoin rävähtää netistä löytyy vaivatta konsultteja, jotka auttavat silmiemme eteen. Sen sijaan kauniit esineet houtehtaiden johtoa selviytymään tehdastarkastuksista kuttavat meitä kaupoissa ja mainoksissa joka päivä. ilman, että tarvitsee ryhtyä mihinkään niin vaivalOnneksi saan työskennellä järjestössä, joka pyrloiseen kuin työntekijöiden olojen parantaminen. kii avaamaan ihmisten silmät näiden tosiasioiden Mikä siis ratkaisuksi? Mietitäänpä. Yritykset taredessä ja myös ratkaisemaan ongelmia. Me SASKissa vitsevat tahon, jonka kanssa ne pystyisivät oikeasti parannamme työntekijöiden asemaa ja autamme ratkomaan alihankintatehtaissa ilmeneviä ongelmia. heitä saamaan äänensä kuuluviin yhteiskunnassa Tahon, joka ymmärtää kunkin maan työlainsäädäntukemalla ammattiliittoja noin 40 maassa. töä ja työmarkkinoiden lainalaisuuksia. Joka pystyy Suomessa yhteiskunta tuntuu polkevan juuri nyt neuvottelemaan pomojen kanssa. Joka edustaa aidosti vastakkaiseen suuntaan. Liittoja syytetään suorastaan työntekijöitä ja pystyy valvomaan työoloja jatkuvasti, työttömyyden lietsomisesta, koska ne kehtaavat vaaei vain pistokokein. No tuota, sellaisiahan meillä jo tia elämiseen riittävää palkkaa. Yrityksillä ei yhtäkkiä on täällä Euroopassa. Muuallakin niitä on koko ajan muka ole sellaiseen varaa, mutta yhteiskunnalla enemmän, ne vain tarvitsevat hiukan työntöapua pitäisi olla varaa paikata erotus. Vaaditaan työehalkutaipaleella. Ehkä jo arvaatkin, mutta sanon sen tosopimusten yleissitovuuden poistamista ja sitä vielä kerran oikein selvästi: am-mat-ti-liit-to. Ei siis kautta alempia palkkoja. Nykyisilläkään matalapaltarvitse keksiä pyörää uudelleen! koilla ei etenkään pääkaupunkiseudulla elä, joten Asian sanoi yhtä selvästi SASKin verkkosivuilta yhteiskunnanko kuilu pitäisi paikata? löytyvässä uutisessa Thaimaan ananasmehuskanMiten joku voi oikeasti kuvitella, että yhä vähäidaalin paljastanut tutkija Andy Hall, joka nyt taissemmän työllisyyden ja kasvavan kestävyysvajeen telee maan työntekijöiden – ja omien – oikeuksiensa kanssa painivalla Suomella olisi mahdollisuus tukea puolesta lukuisissa oikeusistunnoissa. Samaa sanoi nykyistä enemmän liian pientä palkkaa saavia pätSASKin seminaarissa hollantilainen tutkija Jeroen kätyöläisiä? Täysin työttömiä voisi olla vähemmän Merk, jonka ajatuksia voit lukea sivulta 4. mutta niin olisi myös verotuloja, joilla maksaa tukia SASKin osuus maailman köyhien työntekijöiden tai monen peräänkuuluttamaa perustuloa. tukemisessa on toki vain pisaroita valtameressä, mutta Toinen vaihtoehto, jolla työntekijä saisi riittävästi jonakin päivänä ne pisarat voivat muodostaa voimaktuloja, on tietysti työskentely kellon ympäri, joka kaan virran. Toivottavasti myös Suomen päättäjät ja päivä, jaksamisen äärirajoilla. Niin tekevät miljoonat yritysjohtajat huomaavat, ettei tuota yhteiskuntaa meille halpisvaatteita valmistavat naiset. ”He haluvakauttavaa ja köyhyyttä vähentävää virtaa kannata avat tehdä ylitöitä”, perustelee moni tehtaanjohtaja. padota. TM Eivät halua eivätkä kauaa pysty, mutta heidän on Laura Ventä pakko. Kun yksi uupuu, seuraava on heti jonossa. Viestintäpäällikkö

////////////////////////////// "Lähes kaikki kuluttamamme tuotteet valmistetaan oloissa, joissa sinä tai minä emme haluaisi työskennellä."

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

[ Lyhyesti ] LAURA VENTÄ

KUVA: JANNE HULKKONEN

Paine pakottaa muutoksiin Työttömyys piinaa länsimaiden teollisuustyöntekijöitä. Kehittyvien maiden hikipajoissa taas paiskitaan työtä vuorotta ja paikoin surkeissa oloissa. Millä keinoilla voisimme parantaa tuotteiden eettisyyttä?

mmattiliittoja tarvitaan, mutta halpatuotantomaiden liitot ovat usein liian heikkoja puuttumaan tehtaiden ongelmiin. Niihin liittyminen on monille ihmisille käytännössä mahdotonta joko lainsäädännön tai uhkailun vuoksi. Hyvä kysymys on myös, olemmeko me kuluttajatkaan valmiita maksamaan tuotteista hintaa, joka mahdollistaisi kunnon työolot ja elämiseen riittävän palkan. Moni yritys päättelee, ettemme ole. Liitot ja kansalaisjärjestöt ovat painineet ongelman kanssa jo pitkään, mutta tuotantoketjut ovat niin monimutkaisia, että tehokkaita

tapoja vaikuttaa työoloihin on vähän. Niitä on vaateteollisuuden osalta kartoittanut hollantilainen tutkija ja aktivisti Jeroen Merk. Hän kävi Suomessa puhumassa aiheesta Puhtaat vaatteet -verkoston järjestämässä seminaarissa Kunnon työn päivänä lokakuussa. Merk totesi, että teollisuuspaikkakunnat ovat todella hiljenneet muissakin länsimaissa kuin Suomessa, sillä jo 78 prosenttia maailman teollisuustuotannosta sijaitsee kehittyvissä maissa. Yhä useampi työskentelee alihankkijalle eikä suoraan tuotetta myyvälle yritykselle. – Esimerkiksi urheilujätti Nikellä on vain

noin 40 000 palkattua työntekijää, mutta sille valmistavilla alihankkijoilla työskentelee miljoona ihmistä, Merk havainnollistaa. Aukoton valvonta puuttuu Ongelma on siinä, ettei maailmanlaajuista valvontaa ole olemassa, vaan yritysten toimintaa sääntelee kunkin valmistajamaan lainsäädäntö. Se ei usein vastaa länsimaisia vaatimuksia työntekijöiden oloista tai ainakaan tehtaita ei valvota riittävästi. Yritykset ratkaisevat valvonnan mieluusti omilla hankintaohjesäännöillään ja yritys-

////////////////////////////// ”Yhä useampi työskentelee alihankkijalle eikä suoraan tuotetta myyvälle yritykselle.” 4

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Tuotantolinja vaatetehtaalla Bangladeshissa. Jopa 78 prosenttia maailman teollisuustuotannosta sijaitsee kehittyvissä maissa.

vastuujärjestelmillä, joiden kautta tuotannon eettisyyttä pyritään varmistamaan. Ne ovat kuitenkin melko löyhiä, eivätkä niiden kautta tapahtuvat tehtaiden tarkastukset suinkaan ole aukottomia. – Esimerkiksi Kiinassa kukoistavat tehtaiden johdolle suunnatut neuvontapalvelut, joissa opastetaan, kuinka läpäistä ulkomaisten valmistuttajien tehdastarkastukset parantamatta lainkaan työntekijöiden oloja, kertoo ohjelmakoordinaattori Sheung So Hong Kongista käsin toimivasta tutkimusverkosto LESN:stä. Sekä Merk että Sheung korostavat, että ihmisoikeuksien toteutumiseen monipolvisissa alihankintaketjuissa tarvitaan ammattiliittoja. Hämähäkinseittimäiset arvoketjut tekevät vain vaikeaksi saada otetta ketjusta. Ruohonjuuritasolta raamisopimuksiin Yksi lähestymistapa ongelmaan on kansainväliset raamisopimukset, joita on solmittu

////////////////////////////// ”Tehtaisiin on luotava painetta monella eri tasolla.” kymmenittäin niin teollisuustuotantoon kuin palvelualoillekin. Ne ovat isojen merkkiyhtiöiden ja kansainvälisten ammattiliittojen välisiä sopimuksia, jotka pyrkivät varmistamaan työolojen vähimmäistason koko yhtiön arvoketjussa. Etuna niissä on se, että pystytään puuttumaan monen maan asioihin yhtä aikaa. Esimerkiksi vaatetusjätti H&M solmi raamisopimuksen kaksi vuotta sitten. – Sopimukset tarjoavat valvontamekanismin ja työkaluja ongelmien ratkaisuun, mutta niiden ongelma on, etteivät paikalliset ammattiliitot usein edes tiedä sopimuksesta tai osaa käyttää sitä hyväkseen, Merk kuvaa. – Jotta sopimukset

toimisivat, tulisi paikallisia liittoja vahvistaa ja aktivoida ne käytännön valvontaan. Pelkkä yhden tehtaan työoloihin kohdistuva kampanjointi ilman sitä tukevaa raamisopimusta jää helposti kertaharjoitukseksi, jonka vaikuttavuus on suppea. Jos yhden tehtaan työntekijät aiheuttavat tilaajan mielestä ”hankaluuksia”, tuotanto on helppo siirtää muualle, Merk huomauttaa. Merk on silti toiveikas. Hän korostaa, että tehtaisiin on luotava painetta monella eri tasolla ja eri suunnista, jotta työolot todella paranevat. Parempaan ollaan jo menossa. TM

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

[ Lyhyesti ] LAURA VENTÄ

KUVA: LEHTIKUVA

Vain yhden raportin tähden Tutkimus työntekijöiden ihmisoikeusloukkauksista Thaimaassa johti brittitutkijan vankeustuomioon. Oikeustaistelu on jatkunut vuodesta 2013.

os olisin täysin tuntematon, olisin jo kuollut, sanoo Thaimaassa syytteeseen joutunut Andy Hall. Hänet tuomittiin syyskuussa ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin siksi, että hän teki selvityksen yritysten toimia kehitysmaissa valvovalle Finnwatchille. Hall puolustaa mehutehtaan työntekijöitä maassa, jossa yrityksillä tuntuu olevan enemmän valtaa kuin korruptoituneella sotilashallinnolla. Hallin tapauksessa tehtaan johto hermostui selvityksen löydöksistä niin, että haastoi tutkijan oikeuteen, kun tämä raportoi liian pienistä palkoista, ylipitkistä työpäivistä

ja väkivallalla uhkailusta. Lisäksi ilmeni, että Myanmarista tuodut vierastyöläiset olivat salakuljetettu maahan. Tämä kaikki tapahtui vuonna 2013, ja oikeusprosessi on edelleen kesken, koska syytteitä on yhden raportin vuoksi onnistuttu nostamaan yhteensä neljä. Kuka uskaltaa puolustaa? Hallia epäilemättä suojaa se, että hän on valkoinen eurooppalainen mies, jota kansainvälinen yhteisö tukee julkisesti. Tehtaan työntekijöillä sen sijaan ei ole samanlaista suojaa, kun he

todistivat Hallin puhuneen raportissaan totta. Työntekijöitä on uhkailtu, ja yksi on päässyt todistajansuojeluohjelmaan. Hall tunnetaan erityisesti myanmarilaisten siirtotyöläisten puolustajana. Vierastyöläiset ovat niin Thaimaassa kuin muuallakin usein se kaikkein heikoimmassa asemassa oleva ryhmä. He saattavat olla maassa laittomasti ja siksi monenlaisen suojan ulkopuolella. – Ihmisiä orjuutetaan suuryritysten tuotantoketjuissa systemaattisesti, Hall toteaa. Hallin mielestä tilanne on Thaimaassa kuitenkin paranemaan päin, kiitos ammatti-

////////////////////////////// ”Jos olisin täysin tuntematon, olisin jo kuollut ”

Andy Hall vieraili Suomessa syyskuussa.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Suomessa osoitettiin mieltä Andy Hallin vapauttamisen puolesta lokakuussa 2014.

liittojen ja kansainvälisen painostuksen, joka alkaa pikkuhiljaa purra halpatuotantomaiden työoloihin. Yritysten omia vastuullisuusjärjestelmiäkin Hall arvostaa, mutta ne eivät miehen mukaan ratkaise ongelmia. Ammattiliitot hän näkee ensiarvoisen tärkeinä toimijoina, jos ihmisoikeuksien halutaan toteutuvan yritysten tuotantoketjuissa. – Tarvitaan voimaantuneita työntekijöitä, jotka pystyvät itse puolustamaan oikeuksiaan. Minä voin aina lähteä, tavalliset työntekijät eivät. TM

Tapaus Andy Hall 2012: Finnwatch tilaa Andy Hallilta tutkimuksen työoloista Natural Fruit -nimisellä thaimaalaisella ananasmehutehtaalla, jossa käsitellään raaka-aineita muun muassa Pirkka-, Rainbow- ja Eldorado-tuotemerkkien mehuihin. Tammikuu 2013: Finnwatchin raportti paljastaa vakavia ihmisoikeusrikkomuksia Natural Fruit -tehtaan työoloissa. Tutkimuksen mukaan tehtaalla maksetaan alhaisia palkkoja, käytetään lapsityövoimaa ja uhkaillaan työntekijöitä. Raportista käy myös ilmi, että tehdas kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä tutkimusprosessin aikana. Helmikuu 2013: Natural Fruit -yhtiö haastaa Andy Hallin oikeuteen muun muassa tehtaan maineen vahingoittamisesta ja virheellisen tiedon levittämisestä. Syytteitä nostetaan yhteensä neljä. 2013−2014: Oikeustapaus saa laajaa kansainvälistä huomiota. Natural Fruit -yhtiötä vaaditaan luopumaan syytteistä. Myös Thaimaan hallitusta vaaditaan puuttumaan tilanteeseen.

Uudella ilmeellä SASKin logo ja ulkoasu uudistuivat SASKin 30-vuotisen taipaleen kunniaksi. Kaikkea ei räjäytetty vaan ilmeessä pyrittiin säilyttämään tietty tunnistettavuus. Logo ja sen oranssi maapallo muuttuivat keltaiseksi – kuin aurinko. Verkkosivut saivat kevyen kasvojenkohotuksen, jolla haetaan ennen kaikkea selkeyttä. Käy kurkkaamassa!

Lokakuu 2014: Thaimaan Prakanogin tuomioistuin hylkää kunnianloukkaussyytteet Andy Hallia vastaan. Heinäkuu 2015: Yhteensä 29 kansalaisjärjestöä ja ammattiliittoa eri puolilta maailmaa julkaisee kansainvälisen kannanoton Andy Hallin puolesta. Syyskuu 2016: Andy Hall tuomitaan kolmen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen tietokonerikoksista sekä Natural Fruityrityksen maineen pilaamisesta.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

[ Lyhyesti ] Naistenpäivänä muistetaan kotitaloustyöntekijöitä

Raksanuorten kalenteri toi 5 000 euroa SASKin työn tukemiseen Raksanuorten ideoima tyttö-poikakalenteri tuotti yhteensä 5 000 euroa, joka lahjoitettiin SASKin työn tukemiseen kehittyvien maiden työntekijöiden hyväksi. Rakennusliiton nuorisotoimitsija Sini Partisen mukaan idea kalenterin tekemiseen lähti nuorilta itseltään. – Jäsenet olivat ottaneet selvää SASKin toiminnasta kehitysmaissa ja heistä tuntui luontevalta tukea työtä työntekijöiden oikeuksien puolustamiseksi. Nuoret ideoivat projektin kokonaan itse. Kalenteria myytiin paitsi netissä myös eri tapahtumissa ja työpaikoilla. Lisäksi nuoret ovat tukeneet SASKin työtä esimerkiksi keräämällä allekirjoituksia vetoomukseen Qatarin MM-jalkapallostadioneita rakentavien työntekijöiden puolesta. – Kehitysyhteistyövarojen leikkaaminen osoitti, että tällainen vapaaehtois- ja ruohonjuuritason työ on äärimmäisen tärkeää. Meistä tuntuu, että lahjoitukset kohdentuvat oikeaan paikkaan. Partisen mukaan kalenteri on hyvä esimerkki siitä, että hyvän tekemiseen löytyy rajattomasti mahdollisuuksia. – Haluamme rohkaista kaikki mukaan. Hyvän tekeminen voi olla muutakin kuin kuukausilahjoittamista tai lipaskeräyksiä.

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään taas 8. maaliskuuta. Juhlapäivänä SASK haluaa kiinnittää huomiota kotitaloustyöntekijöiden oikeuksiin. Kansainvälisen työjärjestö ILOn arvion mukaan kotiapulaisten määrä lähentelee noin 53 miljoonaa. Suuri osa heistä on kouluttamattomia nuoria naisia, jotka eivät tunne oikeuksiaan. Naiset altistuvat usein myös hyväksikäytölle ja väkivallalle, sillä työtä tehdään yksityiskodeissa. SASK tukee kotitaloustyöntekijöitä Mosambikissa, Kolumbiassa, Ecuadorissa Indonesiassa ja Filippiineillä. Vaikutustyön ansiosta kotitaloustyöntekijät ovat esimerkiksi saaneet parannuksia sosiaaliturvaan Mosambikissa. Kolumbiassa kotitaloustyöntekijät saivat samat oikeudet kuin muutkin työntekijät, joten heitä ei enää pidetä lain edessä epävirallisena työvoimana.

Kesko ja SASK yhteistyössä Kesko kartoitti hankintaketjunsa ihmisoikeusriskejä laajalla selvityksellä, jonka osana se on ensimmäistä kertaa käyttänyt ammattiliittojen yhteistyöverkostoa. Selvityksessä paljastui ongelmia työajoissa ja palkkauksessa sekä viitteitä lahjonnasta. SASKilta tilattu vertailuaineisto neljästä riskimaasta antoi Keskon mukaan yhteneväisiä tuloksia yrityksen käyttämän BSCI-vastuullisuus8

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

järjestelmän kanssa mutta paljasti myös aukkoja tarkastuskäynteihin perustuvassa järjestelmässä. SASK selvitti yhteistyökumppaneidensa avulla työntekijöiden olosuhteita Kiinassa, Intiassa, Bangladeshissa ja Filippiineillä. Lähes kaikkialla havaittiin ongelmia työajoissa sekä ylityö- tai lomakorvauksissa. Käytännössä työpäivät ylitöineen ovat usein liian pitkiä eikä lomia kaikkialla kerry niin, että kuormituksesta

ehtisi palautua. Esimerkiksi kiinalaisella mattotehtaalla suuri osa työskenteli joka päivä. Työvuotta kevensi ainoastaan kahden viikon palkaton loma. SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen kiittää Keskon julkistamaa ihmisoikeusarviointia avoimuudesta ja katsoo sen osoittavan, että auditoinnit eivät takaa aukottomasti tuotannon vastuullisuutta ihmisoikeuskysymyksissä.

[ Hyvä uutinen ]

[ Kolumni ]

Peppi-peruukissa metrossa

Tietä tasa-arvolle! Miksi nainen on usein vain cleaning lady ja mies specialist in ensuring the upkeep of well-frequented sanitary environments? Tätä ja monia muita kysymyksiä pohdittiin ghanalaisille ammattiliitoille järjestetyssä tasa-arvokoulutuksessa Accrassa. Pääkouluttajina olivat Ammattiliitto Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta sekä paikallishallinnosta tohtori Esther Ofei Aboyage, jolla on vuosikymmenten kokemus tasa-arvotyöstä. Vaikka liikkeelle lähdettiin melko perusasioista kuten sosiaalisen sukupuolen eli genderin käsitteestä ja sukupuolten välisten erojen ilmenemisestä, päästiin parissa päivässä asioiden ytimeen. Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisessa työpaikoilla on parannettavaa kummassakin maassa, tietää paikalla ollut Metalliliiton tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Juha Pakarinen. Hän on myös SASKin kunnon työn lähettiläs. SASKin kansainvälisen toiminnan suunnittelijan Tarja Valtosen mukaan epätasa-arvo ilmenee Ghanan työelämässä etenkin naisten vaikeuksina yhdistää perhe-elämä ja työ. Suomen tapaan naisvaltaiset alat ovat matalapalkka-aloja ja niiden arvostus on vähäistä. Ammattikoulutuksen puutteellisuus iskee koko työväestöön, mutta enemmän naisiin. Koulutus sai suuren suosion, ja SASK aikoo järjestää vastaavia koulutuksia myös muissa kohdemaissaan. Ghanassa toiminta päättyy Suomen hallituksen kehitysyhteistyöhön kohdistamien leikkausten vuoksi ensi vuonna. TM

Tulin SASKiin töihin vuonna 2006, jolloin Nenäpäivää alettiin tosissaan puuhata Suomeen. Annoin Nenäpäivän esittelyjutun tehtäväksi Britanniassa asuneelle freetoimittajalle. Kotimaassa Red Nose Day oli koko kansan yhteinen juttu, ja kuuntelin hämmentyneenä kollegan kuvauksia Peppi-peruukkiin pukeutuneesta lastenlääkäristä. Varautuneet brititkö ryhtyivät niin hulvattomiksi kerätäkseen rahaa maailman lasten auttamiseen? Suomessakin oltiin ensi alkuun varautuneita. Asiaa ei liene auttanut alkukankeus Nenäpäivän suomalaisen nimen keksimisessä: tarjolla oli ainakin Hönöpäivä. Koin itsekin ajoittain voimakasta myötähäpeää. Ensimmäisen vuoden keräystulos oli kuitenkin hyvä, lähes miljoona euroa. Pikku hiljaa neniä alkoi ilmestyä katukuvaan ja ihmiset haastoivat toisiaan keräykseen. Rohkaistuin matkustamaan metrossa sellainen punainen peruukki päässä. Nenäpäivän ensimmäisiin tv-lähetyksiin haalittiin ihmisiä mukana olevista järjestöistä, ettei Tohlopin studio näyttäisi tyhjältä. Hankimme ensimmäiset t-paidat SASKin logolla, jotta se näkyisi tv:ssä, ja näkyminen oli taattu. Väkeä oli harvakseltaan, vaikka meitä viihdyttivät sellaiset vetonaulat kuin Stan Saanila (tauolla) ja vanhat Kummeli-pätkät (itse lähetyksessä). Omaa Nenäsketsituotantoa ei ollut, vaan lähetyksessä näytettiin brittikomediaa muun muassa Ruuvit löysällä -ryhmältä. Väliajalla yleisö sai leipää ja kahvia. Kun katsoo nykyisiä lähetyksiä Robineineen ja huippujuontajineen, huomaa, että toisin kuin avustuskohteensa, tv-keräys voi kasvaa aikuiseksi kymmenessä vuodessa. Joissakin järjestöissä pelättiin, että mahdollisimman onnettomiin tilanteisiin keskittyminen pakottaisi viestinnän ”sosiaalipornoon”. Kärjistetysti: Puoliksi palaneet orvot menevät pakotettuun lapsiavioliittoon kaatopaikalla. Kurjuuden on oletettu avaavan kukkaronnyörit, ja näin se tiettyyn rajaan asti onkin. Toisaalta ihmiset ihmettelivät, miksi vakavista asioista puhutaan pellennenät päässä, ja voiko monimutkaiset ongelmat ratkaista lahjoittamalla kympin. Karnevalisoinnissa on kuitenkin onnistuttu edunsaajien ihmisyyttä kunnioittaen. Nenäpäivästä on tullut luonteva osa järjestöjen ja tv-katsojien vuosikalenteria. Varainhankinnallisestikin Nenäpäivä on onnistunut. Kymmenessä vuodessa se on kerännyt järjestöjensä lapsihankkeisiin noin 20 miljoonaa euroa. SASKille on kanavoitunut 1,57 miljoonaa. Tuloksista voitte lukea enemmän sivuilta 15. TM Anna Berghäll

Kirjoittaja tekee SASKin varainhankintaviestintää

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Elämänmeno on verkkaista Itä-Dagonin kaupunginosassa Yangonissa.

TEKSTI: TANJA HARJUNIEMI, KATRI BLOMSTER

KUVAT: STOORISOPPI

Toppatakkeja orastavasta demokratiasta Entiseen diktatuuriin syntyneet tehtaat työllistävät Daw Lin Sandar Aungin koko perheen

ylänraitti Itä-Dagonin kaupunginosassa Yangonissa on unelias. Paalujen päälle rakennettujen puutalojen pihoilla roikkuvat pyykit, ja rotvallin reunalla nojaa polkupyöriä. Daw Lin Sandar Aungin kotona asuvat hänen lisäkseen äiti ja sisarukset puolisoineen ja lapsineen, yhteensä kymmenkunta henkeä. Ulkovessa ja pesutilat ovat pihan perällä. Juokseva vesi tulee vesipisteeseen, mutta sitä ei ole vedetty sisään asti. Aung työskentelee vaatetehtaalla, mutta vaiheompelijan palkalla ei elä. Siksi Aungille on rakennettu oma työhuone, jossa hän ompelee vaatteita tilauksesta työpäivän jälkeen. Hän on

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

opiskellut Yangonin etäyliopistossa maantiedettä, mutta alan töitä ei ole tarjolla. Alhaiset palkat houkuttelevat yrityksiä Aungin koko perhe työskentelee Dagon Seikan teollisuusalueen tehtaissa. Kun Aung on äitinsä kanssa valmistanut aamupalan ja eväät koko perheelle, maksuton lava-auto vie hänet töihin. Aung on yksi niistä 300 000 työntekijästä, jotka työskentelevät Myanmarin tekstiilitehtailla. Kun 50 vuotta hallinnut sotilasjuntta siirsi vallan siviilihallitukselle vuonna 2011, teollisuus lähti nousuun, ja vaatteita alettiin valmistaa myös kansainvälisille vaatebrändeille. Vetovoimana on

Kambodžaa ja Vietnamia alhaisempi palkkataso. Maassa toimii reilut 300 vaatetehdasta, ja 90 prosenttia työntekijöistä on naisia. Aung työskentelee tänään korealaisen vaatefirma Ha Hae Corporationin valtavassa tuotantosalissa: tuotantolinjoja on 23 ja työntekijöitä yhteensä 2300. Vaatteita viedään paitsi Koreaan myös Japaniin ja Eurooppaan. Kaikesta päätellen talvi on tulossa, sillä tuotantolinjat pursuavat pinkkejä toppaliivejä, paksuja hupullisia toppatakkeja ja miesten suoria talvihousuja. Etiketeissä vilisee tuttujen vaatebrändien nimiä Bugatista Benettoniin.

Daw Lin Sandar Aung äitinsä kanssa kotitalon edessä.

Myanmar ● Väkiluku: 57 miljoonaa. ● Talous: maatalous, runsaat luonnonvarat, nouseva teollisuus. ● Bruttokansantuote: 5 500 dollaria henkeä kohti vuonna 2015

(Suomi 41 100 dollaria) ja talouskasvu 7 prosenttia. ● Noin 26 prosenttia väestöstä elää alle köyhyysrajan.

Vähimmäispalkkalaki ei toteudu Tehtaan pilli soi. Työt pysähtyvät kuin seinään ja väki kiiruhtaa 40 minuutin ruokatauolle. Naiset kantavat käsikynkässä värikkäitä muovikoreja, joihin he noutavat lounaan joko tehtaan kanttiinista tai katukeittiöstä. He tankkaavat aimo annoksen riisiä, sillä työpäivät ovat pitkiä. Normaalityöaika on 8 tuntia päivässä ja 48 tuntia viikossa, mutta Myanmarin työministeriön ja kansainvälisen työjärjestö ILO:n julkaiseman työvoimatutkimuksen mukaan töitä tehdään keskimäärin 52 tuntia viikossa. Viidennes työntekijöistä tekee jopa 60-tuntisia työviikkoja. Ylityö on vapaaehtoista, mutta ilman siitä saatava palkkaa työntekijät eivät pärjää.

////////////////////////////// "Ylityö on vapaaehtoista, mutta ilman siitä saatava palkkaa työntekijät eivät pärjää."

Viime vuonna maassa astui voimaan vähimmäispalkkalaki, mutta käytännössä läheskään kaikki työnantajat eivät noudata sitä, niin kuin ei muitakaan työntekijöitä suojelevia lakeja. Iso osa työntekijöiden palkasta menee vuokraan. Aung työssä käyvine perheenjäsenineen maksaa vuokraa talostaan 120 dollaria kuukaudessa. – Toivon, etteivät lapset joutuisi tekemään töitä, vaan he pääsisivät kouluun, Aung sanoo. Tukea tarvitaan Action Labor Rights -järjestön tutkimuksen mukaan työntekijöiden oikeudet eivät ole seuranneet investointeja Myanmariin. Vaikka osalla

tekstiilitehtaista noudatetaan lakia, rikkomukset ovat yleistyneet. Naiset eivät tiedä oikeuksistaan äitiyslomaan, ja lapsityö on yleistä. Tuotantosaleissa on usein tukahduttavan kuuma, mistä johtuen työntekijät kärsivät päänsäryistä ja saattavat pyörtyillä. Ammattiliittoihin kuuluvat työntekijät kohtaavat häirintää. – Myanmarin ay-liikkeen tukeminen on erityisen tärkeää nyt, kun maa on avautunut ulkomaisille investoinneille, toteaa SASKin ohjelmasuunnittelija Seppo Karppinen. – Sotilasdiktatuurin aiheuttama pelon kulttuuri on hälvenemässä, mutta se tapahtuu hitaasti. TM

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Magzi Ki Ghatin kyläkoulu on ammattiliiton pyörittämä.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

TEKSTI JA KUVAT KATRI BLOMSTER

Hyvästit kivipölylle Intian Rajastanissa ratkotaan lapsityön ongelmia ja taistellaan korvauksia silikoosin uhreille.

ielekkeellä huimaa. Kauluspaitaan ja suoriin puuvillahousuihin pukeutunut Mag Singh tarttuu kirveeseen ja takoo kalliota kaikin voimin. Ei kypärää. Ei suojalaseja. Jodhpurin aurinko jää pilven peittoon, vaikka toisinaan työmaalla on yli 50 astetta. Intian Rajastanissa kaivannaisteollisuus työllistää miltei vauvasta vaariin. Miehet louhivat, pulttaavat ja käyttävät koneita. Naiset keräävät jätettä isoihin säkkeihin urakkapalkkaa vastaan. Lapset työskentelevät kotona: joka päivä laittomaan hökkelikylään kärrätään tienpäällysteiksi tarkoitettuja kiviä pienten käsien pilkottavaksi. Kaivoksilla ei lapsia näy. Silikoosi eli kivipölykeuhkosairaus on kaivosalan piina. Varhaisessa vaiheessa oireita ei ilmene. Yhtäkkiä tulee hengitysvaikeuksia, yskää, kuumetta ja sinertävä iho. Lopulta menee työkyky, toisilla myös henki.

////////////////////////////// ”Vielä 90-luvulla meitä kohdeltiin kuin eläimiä.”

Jodhpurin kaivosalan ammattiliiton puheenjohtajan Kalu Ram Bhatin mukaan sairastumisilta voitaisiin välttyä, jos työturvallisuudesta pidettäisiin huolta. Vain harvoilta työmailta löytyy hengityssuojaimia, kypäriä ja tai suojalaseja työntekijöiden tarpeisiin. Mag Singhillä sellaiset on, ja hän esittelee niitä mielellään. Mutta ei hän niitä käytä, niin kuin ei kukaan muukaan.

Intian lainsäädäntö takaa lapsille oikeuden koulutukseen, mutta käytännön tasolla laki ei toteudu kaikkialla.

– Usein suojavälineet puetaan vain tarkastajien vieraillessa, Kalu Ram Bhati selventää. – Työntekijät eivät saa minkäänlaista koulutusta. Kivilaatan halkominen vaatii tarkkuutta. Jos se on tehty väärin, laatan hinta vähennetään työntekijän palkasta. Ei kovin oikeudenmukaista, mutta paremmin kuin ennen. – Kun olin 18-vuotias, työnantajani raivostui virheestäni niin, että hän jahtasi minua rautatanko kädessä kotiin asti. Lopulta jouduin pakenemaan toiseen kaupunkiin, Bhati kertoo ja nauraa sydämellisesti. – Vielä 90-luvulla meitä kohdeltiin kuin eläimiä. Parannusten eteen on taisteltu pitkään. SASK tukee kaivosalan liittoa voimien yhdistämisessä muiden järjestöjen kanssa. Yhteistyön ja sinnikkään lobbauksen tuloksena valtio maksaa nyt korvauksia silikoosiin uhreille: 100 000 rupiaa sairastuneille (noin 1 360 euroa) ja 200 000 rupiaa menehtyneiden omaisille. Lisäksi koulutusja terveyskysymyksiä käsitellään yhteistyössä työnantajien ja valtion kanssa, mikä on suuri askel Intian työmarkkinoilla. Mitä lasten työoloihin tulee, Bhatin mukaan pieniä keuhkoja varjelee yksi asia ylitse muiden: koulunpenkki. Maailman 120 miljoonasta lapsityöläisestä jopa neljännes on Intiassa. Kouluverkosto on hajanainen, eivätkä syrjäseutujen lapset matkusta pitkiä matkoja opinahjoon. Kivien pilkkominen hökkelikylien laitamilla on edelleen yleistä, vaikka uusi lainsäädäntö sen kieltääkin. Niin, uusi lainsäädäntö. Intia otti suuria harppauksia eteenpäin, kun uusi oppivelvollisuutta koskeva laki astui voimaan vuonna 2009 ja kun lapsityö kiellettiin alle 14-vuotiailta vuonna 2016. TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Ammattiliiton pyörittämää koulua käyvät myös lapset, jotka muuten hoitaisivat kotona sisaruksiaan.

////////////////////////////// ”Työntekijät eivät ajattele omaa parastaan vaan perheen ja lasten.” Mag Singh esittelee mielellään suojavarusteitaan mutta ei käytä niitä.

Vaikka muutokset näkyvät käytännössä hitaasti, ne ovat askel oikeaan suuntaan. Silti esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestö ILOn lapsityötä koskevat sopimukset ovat vielä ratifioimatta. Töitä riittää. Magzi Ki Ghatin kylän koulurakennuksesta kuuluu lohduton parku. Lattialla räsymaton

Kalu Ram Bhatin mielestä koulu suojelee lapsia parhaiten kivipölyltä.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

päällä istuu parikymmentä ekaluokkalaista pienet liitutaulut käsissään, sormet liidusta valkoisina. Ekaluokkalaisten keskellä huutaa suu pyöreänä taapero, jonka isosisko on siirtynyt luokan eteen lukemaan ääneen. Parku lakkaa saman tien, kun tyttö lopettaa lukemisen ja nappaa pikkusiskonsa syliinsä. Pieni koulu on ammattiliiton pyörittämä, aivan kuten koulun yhteydessä toimiva terveysasemakin. Lisäksi liitto pyörittää auttavaa puhelinta, jonne voi soittaa lapsityö- ja ihmiskauppaepäilyistä. Sen lisäksi että vaikutetaan päättäjiin, liiton on näyttävä myös ihmisten arjessa, toteaa Kalu Ram Bhati. Muuten työntekijät eivät yhdistä voimiaan oikeuksiensa puolustamiseksi, eikä mikään muutu. – Työntekijät eivät ajattele omaa parastaan vaan perheen ja lasten, hän kertoo. – Kun lapset pääsevät ammattiliiton kautta kouluun, toiminta saa sosiaaliset kasvot. TM

Tukea paikan päällä ● Intian kivilouhosten pahimpia

ongelmia ovat lapsityö, riittämätön työturvallisuus, matalat palkat, huonot elinolosuhteet ja sosiaaliturvan puute. ● SASK tukee paikallista ammattiliittoa yhdistämään voimansa tutkimuslaitosten, kansalaisjärjestöjen, työnantajien ja valtion kanssa ongelmien ratkaisemiseksi. ● SASKin tukemalla työllä on vaikutettu muun muassa Intian lapsityötä koskevaan lainsäädäntöön sekä silikoosiin sairastuneille maksettaviin korvauksiin. ● Työtä tuetaan Nenäpäivä-varoin.

INFOGRAFIIKKA: ALEKSI VIENONEN, JANNE HULKKONEN

Lukutaito tuhansille lapsille

Tuloksia

493

lapsityön kieltävää paikallista sopimusta rakennusalalalla Nepalissa ja Intiassa.

Perheiden tulot

Koulunkäynti

SASKin tavoitteena on parantaa lasten asemaa ja perheiden toimeentuloa tukemalla työntekijöiden toimintaa kehittyvissä maissa.

300% minimipalkat ovat nousseet Nepalissa vuosina 2006–2015.

kylää on julistautunut lapsityöstä vapaiksi Nepalissa ja Intiassa.

SASK on yksi yhdeksästä järjestöstä, jotka vievät avun perille. Tutustu myös muiden järjestöjen tuloksiin osoitteessa www.nenapaiva.fi.

243 411 2015

2014

181 802 2012

82 000

lapselle on annettu terveyskasvatusta. Nepalissa, Intiassa, Bangladeshissa, Filippiineillä ja Pakistanissa.

2013

190 161

154 000 48 753 2009

2010

58 278

77 706

miljoonaa € ennätystuotto 2014

2011

3,84

315 082

Nenäpäivä-keräys on tuottanut vuosina 2007–2015 yhteensä yli 20 miljoonaa euroa. Siitä SASKin osuus on ollut yhteensä 1,57 miljoonaa euroa.

274 505

Tuotto

1988: Comic Relief -järjestö perustettiin Iso-Britanniassa vastaamaan Etiopian nälänhätään. 2004: Ylen Hyvä Säätiö perustettiin Suomessa auttamaan kehitysmaiden lapsia. Mukana kolme kansalaisjärjestöä. 2006: Mukaan tulee kuusi uutta kansalaisjärjestöä. 2007: Ensimmäinen Nenäpäiväkeräys Suomessa. 2014: Kaikkien aikojen ennätysvuosi. TV-show´n katsojia yli 2 miljoonaa. Nenäpäivä-säätiö perustetaan. 2016: Keräys huipentuu Nenäpäivä showhun 11.11. Esiintyjinä esimerkiksi Jari ”Bull” Mentula ja Katri Helena.

2007

uodesta 2007 lähtien SASK on kanavoinut yhteensä 1,57 miljoonaa euroa keräystuottoja työhön, jolla on edistetty lasten ja lapsiperheiden asemaa. Valtaosa summasta on käytetty lasten koulunkäyntiin, lapsityön vähentämiseen, terveyskasvatukseen sekä hiv-aids-valistukseen Etelä-Aasian maissa. Viime vuosina tukea on ohjattu myös LänsiAfrikkaan ja Latinalaiseen Afrikkaan, missä on kohennetty etenkin nuorten naisten ja perheenäitien asemaa, jotta lapsiperheiden köyhyys vähentyisi ja lasten asema yhteiskunnassa parantuisi.

Nenäpäivä

2008

Nenäpäivä-keräys järjestetään tänä syksynä kymmenettä kertaa. SASK on yksi Nenäpäivä-keräyksen tuottoja saavista järjestöistä.

15 000

lasta on saanut rokotukset ja lääkkeet tappavia tauteja vastaan.

Yhteensä 8664 lasta on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan Nepalissa, Intiassa, Bangladeshissa, Filippiineillä ja Pakistanissa. Lisäksi yli 8000 lasta on ohjattu valtionkouluihin, ja 3750 lasta on saanut koulupuvun Intiassa, Nepalissa ja Bangladeshisnuorta sai sa.

463

ammattikoulutusta.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Lokakuussa Suomessa vieraillut Sheung So liikkuu Helsingissä kuin kotonaan.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

TEKSTI: KATRI BLOMSTER

KUVA: LASSI KAARIA

Kiinan tehtaiden toivo Kiinan kansalaisaktivistien olot kovenevat, mutta Sheung So ei pelkää. Nyt hän vaatii oikeuksia elektroniikkatehtaiden työntekijöille.

heung So tietää, että viranomaiset tulevat vain, jos heillä on ongelma. He väittävät selvittävänsä, ovatko luvat kunnossa, mutta oikeasti he haluavat Sheungista ja hänen järjestöstään eroon. LESN-tutkimusverkosto joutuu jälleen kerran muuttamaan. Tehoiskut Kiinan kansalaisjärjestöihin ovat vain jäävuoren huippu. Ennen vuotta 2012 hongkongilaisella LESN-järjestöllä oli MannerKiinassa omat avoimet tilat, jonne työntekijät saattoivat kerääntyä viettämään aikaa. Samalla heille kerrottiin oikeuksistaan, ja ongelmatilanteissa annettiin oikeusapua. – Työntekijäjärjestöjä yritetään nyt systemaattisesti vaientaa, So kertoo ja hörppää jasmiiniteetä helsinkiläisessä kahvilassa. Kadulla näkyy heijastinliiveihin puettuja lapsia, jotka tallustavat narusta kiinni pidellen lastenhoitajan perässä. – Aiemmin poliisi vei lakkoilevat työntekijät korkeintaan putkaan, mutta nyt heitä vastaan nostetaan syytteitä ”harmonisen työjärjestyksen rikkomisesta”. Jos aktivisteja pidettiin ennen häiriköinä, nyt heidät nähdään rikollisina. Vapautumisen aika Intohimoista ja energistä. Näillä sanoilla So kuvailee tunnelmaa Hong Kongin ruohonjuuriliikkeissä 90-luvun lopulla. So opiskeli valtiotieteitä yliopistossa, ja hän auttoi muun

////////////////////////////// "Leukemian ensioireet muistuttavat flunssaa, ja vain harva työntekijä osaa yhdistää oireet tehtaalla työskentelyyn" muassa väkivallan uhreiksi joutuneita naisia. Sitten työväenliike vei mukanaan. – Niihin aikoihin Kiina halusi WTO:n jäseneksi, ja kansalaisjärjestöjen toiminta helpottui. Pekingissä järjestettiin YK:n neljäs naisten maailmankonferenssi, ja ihmiset olivat haltioissaan. Yhtäkkiä virkamiehet, opettajat ja toimittajat saattoivat pitää esitelmiä ja keskustella. Tuntui että Kiina avautuu. Vapaamman ilmapiirin ansiosta hongkongilaiset järjestöt saivat jalansijaa Manner-Kiinasta, minne tuotanto oli alkanut siirtyä 80-luvusta alkaen. Kun Shenzhenissä sijaitsevan lelutehtaan palossa kuoli yli 80 ihmistä, huonot työolosuhteet tulivat laajempaan tietoisuuteen, ja myös Kiinan oli pakko reagoida kansalaisjärjestöjen painostukseen.

– Se oli ruohonjuuritason liikkeille toiveikasta aikaa. Maan alla Manner-Kiinassa Helsinkiin SASKin vieraaksi tullut So tutkii puhelimellaan raitiovaunujen aikatauluja. Hän on ollut maassa muutaman päivän, ja tuntee jo kätevimmät ratikat ja reitit. – Aina valmis evakuoitumaan, hän nauraa. Kiinan valtion kiristyneiden otteiden vuoksi LESN ei voi enää toimia avoimesti. Toiminta on siirtynyt maan alle, ja järjestön konttori on joutunut muuttamaan jo seitsemän kertaa lyhyen ajan sisällä. Sheung So painottaa, että ongelmista huolimatta aiempien vuosien hyvä kehitys näkyy edelleen. – Monilla teollisuusalueilla työntekijöiden palkat ja sosiaaliturva ovat parantuneet, työlainsäädäntöä noudatetaan tarkemmin ja työntekijöiden ja johdon välit ovat sopuisammat. Parannettavaa löytyy edelleen, etenkin työntekijöiden työoloissa. So oli mukana tutkimassa työturvallisuutta globaalin teollisuuden kehtona pidetyllä Pearl River Deltan eli Helmijoen suiston alueella Etelä-Kiinassa. Alueen elektroniikkatehtailla valmistetaan puhelimia suurten brändien kuten Samsungin, Sonyn ja Applen käyttöön. Löydöt järkyttivät.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Leukemiaa, myrkytyksiä ja hengitysvaikeuksia ● Elektroniikkateollisuuden työoloja

valvovan Good Electronicsin raportti tutki kemikaalimyrkytysten yleisyyttä kiinalaisen Helmijoen suiston tehtaiden entisten työntekijöiden keskuudessa. ● Tutkituilla tehtailla valmistettavia osia tilaavat lukuisat kansainväliset elektroniikkavalmistajat, kuten Apple, Canon, Huawei, Nokia, Samsung ja Sony. ● Raportin mukaan kemikaaleihin liittyviä riskejä ei tunneta, suojavarusteita ei käytetä eikä työturvallisuuskoulutuksia järjestetä. Työnantajat suhtautuvat penseästi tai jopa vastustavat työntekijöiden yrityksiä saada kunnollista diagnoosia tai korvauksia lääkekuluista. ● YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden mukaisesti tilaava yritys on vastuussa ihmisoikeuksien toteutumisesta tuotantoketjuissaan.

Sheung Son mielestä kansainvälisellä huomiolla on tärkeä rooli työntekijöiden olojen parantamisessa.

Ensin iskee flunssa Kaikki alkoi siitä, kun 27-vuotias tehdastyöntekijä Ming Kunpeng tappoi itsensä. Hän oli työskennellyt 19-vuotiaasta alkaen yhdessä Pearl River Deltan elektroniikkatehtaista, jossa hän käsitteli puhelimia bentseeni-nimisellä kemikaalilla. Työturvallisuuskoulutusta ei koskaan järjestetty, eikä suojavälineitä käytetty. Kumpeng sairastui 22-vuotiaana leukemiaan ja vaati yritystä vastuuseen – turhaan. Hän riisti henkensä neljän vuoden taistelun jälkeen. – Leukemian ensioireet muistuttavat flunssaa, ja vain harva työntekijä osaa yhdistää oireet tehtaalla työskentelyyn, So toteaa. – Ming Kunpengin myötä tietoomme tuli lukuisia kemikaalimyrkytyksiä. Työntekijöiden oikeuksia valvovan Good Electronics -verkoston tilaamaa raporttia var18

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

ten haastateltiin kymmeniä työntekijöitä, jotka olivat sairastuneet leukemiaan tai saaneet kemikaalimyrkytyksen eri tehtailla. Suurin osa johtui bentseenistä tai puhelinten näyttöjen puhdistamiseen käytettävästä hekseenistä. Sairastuneiden joukossa oli myös tehtaalla työskenteleviä alaikäisiä tyttöjä. – Suurin osa työntekijöistä on kouluttamattomia naisia, jotka eivät tiedä oikeuksiaan. Altistuminen heksaanille on myös vahingoittanut heidän lisääntymisterveyttään. Yksi työntekijöistä joutui tekemään abortin seitsemännellä kuulla raskaana. Kampanjointi tärkeää Elektroniikkatehtaiden syöpätapaukset kertovat Son mielestä nimenomaan yritysvastuun ongelmista. So uskoo työntekijöiden ja kan-

sainvälisten kampanjoiden voimaan, mutta yritysten toimet saavat kylmää kyytiä. – Yritysvastuu on miljoonien bisnes, jonka ensisijainen tarkoitus on välttää maineongelmia eikä lisätä työntekijöiden todellisia vaikutusmahdollisuuksia, hän laukoo. – Todellinen muutosvoima syntyy kansainvälisestä huomiosta, työntekijöistä ja yrityksiä valvovista järjestöistä. Son mielestä kansainvälisten kampanjoinnin merkitys korostuu etenkin nyt, kun Kiinan viranomaisten otteet kovenevat. – Ottaen huomioon että ostajat, liikevoitot ja kuluttajat sijaitsevat nykyään eri puolilla maailmaa, on loogista ettei yksi paikallinen ammattiliitto pysty ratkaisemaan globaalien tuotantoketjujen ongelmia yksin. Tarvitaan yhteistyötä. TM

TEKSTI: ANNA BERGHÄLL

KUVA: LASSI KAARIA

Kiinnostaako muuttaa maailmaa?

uuren suosion saanut SASKin kunnon työn lähettiläiden koulutus järjestetään jälleen keväällä 2017. Viikonlopun koulutus on tarkoitettu kaikille SASKin toiminnasta kiinnostuneille ammattiliiton jäsenille, jotka haluavat toimia maailman köyhimpien työntekijöiden tukemiseksi. Haku koulutukseen avautuu helmikuussa.

Lähettiläskoulutuksen käyneille järjestettiin jatkokoulutus lokakuussa, jolloin liki 30 aktiivia eri aloilta ja eri puolelta Suomea kokoontui Helsingin Vuosaareen kuulemaan niin työoloista Kiinan elektroniikkatehtailla kuin tapahtumajärjestämisen saloista. Lisäksi lähettiläät tekivät minuutin mittaiset vaikuttamisvideot ryhmätyönä. TM

1. Miksi lähdit mukaan lähettilästoimintaan? 2. Mikä on lempi-tv-ohjelmasi tällä hetkellä?

Arto Makkonen, 35, varastotyöntekijä, Kiihtelysvaara

Tuija Alvela, 28, tradenomi, Tampere

Petri Partanen, 38, päätoiminen pääluottamusmies, Kokkola

Leena Kemppi, 55, hoitotyön opettaja, Kerava

1. Solidaarisuushommat tuntuivat kiinnostavilta ja ”omalta” 2. Walking Dead

1. Ammattiliitostani Jytystä tuli kehotus lähteä mukaan ja perehdyin SASKiin, jonka toiminta vaikutti hyvältä. Niiden maiden, joissa asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä, olot alkoivat kiinnostaa. 2. Salkkarit (heleä nauru perään)

1. Tuo asiakokonaisuus oli oikeastaan aina kiinnostanut minua jo ennen kuin tiesin SASKista. Mietin että meidän pitäisi auttaa kehitysmaiden ay-liikettä vahvistumaan, niin se auttaisi heitä ja meitä. 2. A-studio (kiherrystä)

1. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut kehittyvien maiden asioista ja tehnyt vapaaehtoistyötä. Lähdin mukaan SASKin toimintaan koska SASK vaikuttaa työn reiluuteen. Haluan ostaa tuotteita, joista on maksettu kohtuullinen palkka tuotteen tekijälle. Haluan ostaa tuotteita, joita lapset eivät ole tehneet. Haluan myös, että tuotteiden tekijöillä on asialliset työolosuhteet ja että heillä on mahdollisuus liittyä ammattiliittoon. 2. Uutiset TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

[ SASK-aktiivi ] ANNA BERGHÄLL

KUVA: ANNIKA RAUHALA

Ratissa rauhan mies Vantaalainen bussikuski ja entinen rauhanturvaaja Pentti Perunka kiihtyy verokikkailusta mutta uskoo tekojen voimaan.

inja-autonkuljettaja Pentti Perunka, 41, toteuttaa elämässään ”ajattele globaalisti, toimi paikallisesti” -filosofiaa. Hän on ammattiosastonsa edunvalvontajaoston puheenjohtaja, pääluottamusmies ja Auto-ja kuljetusalan liiton AKT:n valtuuston jäsen. Lisäksi Rovaniemeltä vantaalaistunut mies on toiminut rauhanturvaajana Kosovossa. Perunka ei halua olla ”mikään Nostradamus, joka ennustaa maailmanloppua”, mutta hän uskoo, että ihmiskunnan on koettava vielä melko syvä kriisi, ennen kuin heräämme ja alamme tehdä asioita kestävämmällä tavalla. – Tarkoitan tapaa, jolla kohtelemme toisiamme, kulutusta, vaurauden epätasaista jakautumista. Miksi emme jo toimi? Miksi pitää tulla syvä kriisi? – On unohdettu, että Suomessa oli aiemmin sama tilanne kuin kehittyvissä maissa nyt. Säästöistä ja leikkauksista huolimatta meillä menee suoraan sanottuna vieläkin liian hyvin, jotta ihmiset ymmärtäisivät tilanteen vakavuuden. Verot ja vastuu karkaavat Suomen työelämän pahimpana epäkohta on Perungan mielestä yrittäjän vastuun siirtyminen työntekijälle.

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

– Jos ajat ovat huonot ja firmassa notkahtaa, työntekijä kantaa riskit työsuhteensa pituudella ja laadulla. Me olemme kohta kaikki yrittäjiä, perustamme toiminimiä ja kilpailutamme itsemme töihin, Perunka sanoo, ja hän tarkoittaa myös työelämää laajemmin, ei vain kuljetusalaa. – On perin harvinaista, että työntekijää palkittaisiin hyvinä aikoina, mutta huonoina aikoina häntä rangaistaan työehtojen heikennyksillä. Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT ei hyväksynyt hallituksen tarjoilemaa kilpailukykysopimusta, ja Perunka oli itse mukana valtuustossa kaatamassa sitä. Hän vastusti sopimusta sen matalapalkka-aloihin kohdistaman paineen vuoksi. – Esimerkiksi työajan pidennykset olisivat olleet siedettäviä, jos hyöty siitä menisi valtiolle. Nythän hyöty menee yksityisille työnantajille, joilla menee Suomessa tällä hetkellä hyvin ylijäämineen ja osingonmaksuineen, mutta silti ne hoitavat verokikkailulla talouttaan. Verokikkailu on muutenkin asia, joka saa rauhallisen miehen kiehumaan. Esimerkiksi Afrikasta karkaa tälläkin hetkellä maksamattomien yritysverojen muodossa kymmeniä kertoja enemmän rahaa kuin maanosa vastaanottaa kehitysyhteistyövaroina. Tämän Pentti Perunka

muuttaisi parantaakseen maailmaa. – Vauraus pitää jakaa kaikille. Raha ei ole ainoa keino Kriisinhallintatehtävissä näytti välillä siltä, että kaikki avustustoiminta ei ihan aina kestä päivänvaloa, mutta se ei vienyt miehen uskoa auttamiseen – melkeinpä päinvastoin. SASKin toimintaan Perunka tuli mukaan ensimmäisen lähettiläskoulutuksen kautta 2014. – Verrattuna moniin muihin järjestöihin, SASKissa kiehtoo avoimuus. Toimintaan pääsee tutustumaan, niin kuin nyt syksyn matkallakin Mosambikiin. Perunka viittaa marras-joulukuiseen SASKin opintomatkaan, jolle hänet on valittu. Eniten Perunka odottaa pääsevänsä itse katsomaan, miten paikan päällä toimitaan: mitä mosambikilaiset yhteistyökumppanit ja SASKin tuensaajat ajattelevat ja miten heillä menee. Matkalta hän toivoo saavansa entistä enemmän eväitä levittää tietoa SASKin toiminnasta. Hän on aiemmin kertonut SASKista muun muassa Kiljavan opiston ja Työväen Sivistysliiton kursseilla. Perunka kokee, että hänen on helppo puhua SASKin työstä, koska se on samaa työtä, jota hän on ay-liikkeessä jo vuosikausia tehnyt. Perunka kannustaa toimimaan SASKin kautta – jokainen pystyy tekemään jotain.

Pentti Perungan mielestä jokainen voi tehdä jotain.

////////////////////////////// ”Puhun sen puolesta, että ihmiset antaisivat vähän aikaansa”

– Lahjoittamaan rahaakin, jos siihen on mahdollisuus, mutta raha ei ole ainoa keino, hän huomauttaa. – Puhun sen puolesta, että ihmiset antaisivat vähän aikaansa. Toisaalta pienelläkin budjetilla voi saada aikaan isoja asioita. Politiikkakin voisi Perunkaa kiinnostaa, mutta toistaiseksi hän haluaa keskittyä lukuisiin muihin tehtäviinsä, esimerkiksi juuri SASKin toimintaan. Kolme lasta ovat jo isoja, mutta keväällä syntyvä neljäs tuo taas isälle enemmän ohjelmaa kotona. Sitä ennen kuitenkin vielä ulkomaanseikkailulle Mosambikiin. TM TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

INFOGRAFIIKKA: JANNE HULKKONEN, REIMA KANGAS

Montako työtuntia ruuan eteen? Toisin kuin usein luullaan, eläminen on erityisen kallista köyhissä maissa.

stin helsinkiläisestä Alepasta muovikassillisen ruokaa, joka riittäisi nelihenkiselle perheelle vuorokaudeksi. Selvitin saman ruokakassin hinnan neljässä muussa kaupungissa sekä ruokakassin eteen tarvittavan työmäärän minimipalkalla. Tyypillisen ruokakassin sisältö vaihtelee maasta toiseen, mutta laskelman avulla saa käsityksen alueen yleisestä hintatasosta. Vaikka kahvinpoimijan, ompelijan tai kalatehtaan työntekijän palkka tuntuu meistä pieneltä, kuvittelemme usein paikallisen hintatason mahdollistavan ihmisarvoisen elämän. Vertailu osoittaa, ettei näin ole.

Ostoskassi Kevytmaito 1 l Leipä 500 g Salaatti 1 kerä Tomaatti 350 g Banaani 1,067 kg Peruna 0,969 kg Sipuli 1 kg Kana 400 g Elintarvikkeiden hinnat on haettu numbeo.com -sivustolta. Numbeo on verkkoyhteisö, joka selvittää muun muassa elinkustannuksia ympäri maailmaa.

Rio de Janeiro Minimipalkka: 256 €/kk Tuntipalkka: 1,42 € Ostoskassin hinta: 9,82 € Ostosten osuus 8 tunnin palkasta: 86 %

Ostoskassin maksamiseen tarvitut työtunnit

6,9

Janne Hulkkonen

Riittääkö palkka elämiseen? Elämiseen riittävä palkka = e/t + s Elämiseen riittävä palkka lasketaan jakamalla keskimääräisen perheen perustasoisen elämän kulut (e) työssäkäyvien perheenjäsenten mää rällä (t). Summan päälle lisätään 10 % säästö osuus (s), jonka avulla perhe pystyy varautu maan yllättäviin menoihin. Elämiseen riittävä palkka koskee siis aina tiet tyä aluetta. Siinä otetaan huomioon alueen tyy pillinen perhekoko, asumismuodot, ravinto ja jopa asukkaiden keskimääräinen pituus, joka vai kuttaa heidän tarvitsemansa ravinnon määrään. Elämiseen riittävä palkka on merkittävä määri telmä köyhyyden vastaisessa työssä. Se perustuu esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, jossa on määritelty, että työntekijöillä on oikeus palkkaan, joka turvaa ihmisarvon mukaisen toi meentulon. YK:n työjärjestö ILO määritteli elämi seen riittävän palkan laskemiseen kuuluvat osat vuonna 2011. .

+6%

Lähteet: Wageindikator, www.numbeo.com, www.convertworld.com, Living wage coalition

TYÖMAANA MAAILMA 2/2016

Kahvinpoimija ansaitsee Brasilian Minais Geraisin alueella noin 362 euroa kuussa.

Kahvinpoimijan elämiseen riittävä palkka Minais Geraisin alueella Brasiliassa työskentelevän kahvinpoimijan ja hänen puolisonsa pitäisi ansaita yhteensä 772 € kuukaudessa. Silloin heillä olisi varaa ostaa perheelleen 2411 kalorin edestä ruokaa päivässä henkeä kohti, ja he pystyisivät maksamaan vuokran 44–55 neliön asunnosta, jossa on tiili, kivi tai vaneriseinät.

13 000

Helsinki

Delhi

Myyjä

Minimipalkka: 133,78 € / kk Tuntipalkka: 0,64 € Ostoskassin hinta: 5,75 € Ostosten osuus 8 tunnin palkasta: 112 %

Kaupan tes: myyjän palkka Tuntipalkka: 10,49 € Ostoskassin hinta: 16,45 € Ostosten osuus 8 tunnin palkasta: 19 %.

Ostoskassin maksamiseen tarvitut työtunnit

9,0

1,6

Ompelijan elämiseen riittävä palkka Tekstiilitehtaan työntekijän perheeseen kuuluu keskimäärin 5 henkilöä Intiassa Uttar Pradeshin maakunnassa. Heidän asunnossaan tulisi olla kaksi huonetta ja 48 m2. Odotuksena on, että perheessä keskimäärin 1,5 henkilöä käy töissä. Jotta perhe selviäisi, kuukausipalkan pitäisi olla vähintään 122 euroa. Tällä hetkellä keskimääräinen palkka on 98 euroa kuukaudessa. -

Intialainen kaivannais työläinen Ashok Ram tienaa 120 euroa kuussa.

Filippiiniläinen kala tehtaan työntekijä ansait see alle kympin päivässä.

Maputo

Manila

Rakennusmiehen minimipalkka: 87 € / kk Tuntipalkka: 0,41 € Ostoskassin hinta: 3,90 € Ostosten osuus 8 tunnin palkasta: 119 %

Minimipalkka: 9,33 € päivässä Tuntipalkka: 1,17 € Ostoskassin hinta: 9,23 € Ostosten osuus 8 tunnin palkasta: 99 %

Ostoskassin maksamiseen tarvitut työtunnit

9,5

7,9 TYÖMAANA MAAILMA 2/2016