Työmaana maailma 2/2013

TYÖMAANA MAAILMA 2/2013 • ajate ltava a kaike n maail man pomo ille ja duun areil le sask – suom en ammattiliit tojen solidaaris uuske skus

Mahdollisuus Burman naisille

AY-LIIKE KOVILLA KOLUMBIASSA AMMATTILIITTOJEN AUTETTAVA MYÖS MUUTA MAAILMAA

Justina Jonas johtaa teollisuusliittoa Namibiassa

Olli Häkämies

TOUKOKUU 2013

Toimitus Aleksi Vienonen vastaava päätoimittaja Terhi Nieminen / Unionimedia Oy Toimitussihteeri Ulkoasu Mikko Taipale / Unionimedia Oy Kannen kuva Tony Figueira, Namibia Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2013 Painos 9 000 Julkaisija

Matematiikan ja kemian opettaja Maj-Lis Ekholm lähti SASKin talkoomatkalle Nepaliin.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20 fax 09 4789 2222 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi issn 1456-2030 Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton.

Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

Sisältö 2/2013 3

Pääkirjoitus: Kuusituhatta ruumista päivässä

4

Lyhyesti

6

Johtajaksi syntynyt Suvi Sajaniemi

9

Mieskollegani yrittävät hiljentää minut Juha Vauhkonen

10 Burman naiset nousevat Maria Palo

12

Ghana vaurastuu, Gifty Nunoo ei Josetta Nousjoki

15 Stop naisten häirinnälle Tarun Kanti Bose & PT George

16

Tervetuloa työmatkalle maailman ympäri Aleksi Vienonen

18

Kovaa peliä Kolumbiassa Liisa Leeve

20 Teetä ja tukea Liisa Leeve

22 Pardian Antti Palola: Ay-ravintoketjun pitää toimia Birgitta Suorsa / UP

23 Työmaana maailma, tavoitteena tasa-arvo

Pääkirjoitus /// Aleksi Vienonen

Kuusituhatta ruumista päivässä

H

uhtikuun lopussa maailman media järkyttyi Bangladeshissa tapahtuneesta tehdasonnettomuudesta. Usealle kansainväliselle brändiyhtiölle vaatteita valmistanut tehdas romahti. Satoja kuoli, väki meni kadulle osoittamaan mieltään. Lehdissä kirjoiteltiin vaateyritysten vastuusta, eettisestä kuluttamisesta, yritysvastuusta.

On tietenkin hyvä asia, että vaateteollisuuden heikot työolot halpatuotantomaissa ja hikipajat ovat nousseet otsikoihin. Se on ainakin osin kansainvälisen ay-liikkeen ja kuluttajaliikkeen aikaansaannosta.

Kansainvälinen Puhtaat vaatteet -verkosto, Clean Clothes Campaign, on tehnyt vuosien saatossa hyvää työtä nostaessaan tapetille tekstiiliteollisuuden heikkoja työoloja ja halpatuotantomaiden työläisten riistoa.

Myös Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on ollut aktiivinen toimija Puhtaat vaatteet -verkostossa.

Kysymys tekstiiliteollisuuden eettisyyden puutteista tuntuu kiinnostavan mediaa ja tavallisia ihmisiä. Sen myötä myös tietoisuus kansainvälisen ay-liikkeen ajamista seikoista on lyönyt läpi. Eli käsitteet siitä, että työstä on maksettava elämiseen riittävää palkkaa ja työn on oltava inhimillistä. Englanniksi käytetään termejä decent work ja living wage.

Myös ruoantuotannon eettisyys tuntuu kiinnostavan. Reilun kaupan tuotteiden vahva esiinmarssi kymmenen viime vuoden aikana on tästä hyvä osoitus.

T

yöpaikalla tapahtuvaan onnettomuuteen eli työtapaturmaan kuolee joka päivä maailmassa Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan yli kuusituhatta ihmistä. Vuosittain yli kaksi miljoonaa ihmistä kuolee työtapaturmissa. Valtaosa kuolemista tapahtuu kehittyvissä maissa.

Median ja kuluttajien tietoisuus tuntuu kuitenkin rajoittuvan tuotteisiin, jotka tulevat iholle tai suuhun. Eli ruokaan ja vaatteisiin. Hyvin vähän puhutaan esimerkiksi metalliteollisuuden työoloista, vaikka kaivosteollisuus, metallien jalostus, valmistus komponenteiksi ja kokoonpano ovat ILOn mukaan huomattavasti vaarallisempaa puuhaa kuin vaatteiden valmistus.

Myös työperäisistä sairauksista puhutaan usein tekstiiliteollisuuden ehdoilla. Viime vuosina on puhuttu paljon ”tappajafarkuista”, joilla

viitataan siihen, että farkkujen kivipesu aiheuttaa hengenvaarallista kivipölykeuhkoa halpatuotantomaissa.

Ylivoimaisesti eniten kivipölykeuhkoon kuollaan kuitenkin kaivosteollisuudessa, mutta heistä ei järjestetä mielenosoituksia metalliteollisuutta edustavien yritysten pääkonttoreiden edustalla. Vuonna 2005 ILO arvioi, että yli puolella yli 50-vuotiaista Latinalaisen Amerikan kaivostyöläisistä on tämä kuolemaan johtava ammattitauti.

Tauti on todennäköinen myös kivityöntekijöillä. ILO on arvioinut, että vähintään 36 prosentilla Intian kivityöläisistä olisi kivipölykeuhko.

K

aikkein eniten työtapaturmia ja kemikaaleista johtuvia onnettomuuksia tapahtuu maataloudessa. Puolet maailman työtä tekevistä työskentelee maataloudessa. Ruoantuotannon työoloista puhutaan julkisuudessa häkellyttävän vähän verrattuna vaateteollisuuteen.

Se, että julkinen sana kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota tekstiiliteollisuuden työoloihin, ei ole pois muilta sektoreilta. Se on kuitenkin osoitus siitä, että julkisuus on usein sokea kokonaisuudelle ja mittasuhteille.

Ja juuri siksi julkisuusarvo ei saa määritellä ay-liikkeen tekemän solidaarisuustyön painotuksia. Jos se määrittelisi, emme kiinnittäisi huomioita mihinkään muuhun kuin tekstiiliteollisuuteen. Totuus kun on, että kehittyvien maiden työntekijöiden asema on heikko muillakin sektoreilla: kuljetuksista julkisiin palveluihin. Näistäkin epäkohdista on pidettävä meteliä. Pelkkä metelin pitäminen ei riitä, niille on myös tehtävä jotain. Siksi olemme olemassa.

Aleksi Vienonen Vt. viestintäpäällikkö

p.s. Jos mietit, miksi tämä lehti lähetettiin sinulle, syy on yksi seuraavista: Olet SASKin kannatusjäsen. Ammattiliittosi on tilannut tämän numeron sinulle. Olet päättäjä tai avainhenkilö SASKin jäsenjärjestössä. Olet töissä kehitysyhteistyöjärjestössä tai muussa SASKille läheisessä järjestössä. Olet toimittaja, kansanedustaja tai muu yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolle lehti lähetetään ihan pyytämättä. Hyvää kesän alkua! työmaana maailma 2/2013

3

Tule vapaaehtoiseksi Maailma kylässä -festivaaleille

I

Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi nettilomakkeella osoitteessa http://tinyurl.com/vapaaehtoinen.

SASK

loinen festarijoukkomme kaipaa jälleen vapaaehtoisia auttamaan eri askareissa aina kahvilan pyörittämisestä vetoomusallekirjoitusten keräämiseen.

SASK on vahvasti mukana Maailma kylässä -festivaaleilla 25.–26. toukokuuta Helsingissä. Hanki itsellesi hyvä mieli ja tule kesän värikkäimpään festariin!

SASKin Decent Work -teltta on tuttuun tapaan Rautatientorin kupeessa festariviikonlopun aikana. Teltassa pyöritetään ammattiliittojen voimin muun muassa Decent Work -kahvilaa sekä Työmatka maailma ympäri -näyttelyä. Festarivieraiden kesken arvotaan myös SASKin hankematka Mosambikiin.

Vapaaehtoistyön edellytyksenä on ainoastaan valmius työskennellä noin neljä tuntia viikonlopun aikana. SASK tarjoaa vapaaehtoisille ruoat sekä t-paidan. TM

Vapaaehtoisia tarvitaan moneen tehtävään.

Rana Plazan tehdasrakennuksen romahduksessa Bangladeshissa lähellä Dhakaa sai surmansa 304 tekstiilityöntekijää. Kansainvälinen Puhtaat vaatteet -verkosto vaatii Bangladeshissa toimivia yrityksiä allekirjoittamaan välittömästi sopimuksen tehtaiden palo- ja rakennusturvallisuudesta.

Tehtaan raunioihin päässeiden aktivistien selvitysten perusteella tragediaan liittyy merkittäviä eurooppalaisia jälleenmyyjiä, kuten espanjalai4

työmaana maailma 2/2013

nen Mango ja brittiläinen Primark. Rana Plazan tekstiilitehtaissa on valmistettu tuotteita myös muille tunnetuille eurooppalaisille brändeille kuten C&A, KIK ja Wal-Mart.

Samoille brändeille valmistettiin tuotteita myös Savarin lähellä Tazreenin tehtaalla, jonka viiden kuukauden takaisessa tulipalossa kuoli 112 työntekijää. Romahduksen syynä olivat rakennuksen puutteelliset turvallisuusmääräykset.

Juhani Artto

SASK

Puhtaat vaatteet : Turvallisempia tehtaita Bangladeshiin

Bangladeshin tekstiilityöläisten työturvallisuus on retuperällä.

FINNWATCH

Intiassa rautateollisuuden työntekijät järjestäytyneet Intian rauta- ja terästeollisuudesta kuuluu hyviä uutisia. Metalliliton, Ammattiliitto Pron sekä ruotsalaisliittojen IF Metallin ja Unionenin tukema järjestäytymishanke on yltänyt komeisiin tuloksiin.

Vuosien 2010–2012 tavoite, 20 000 uutta jäsentä on ylitetty reilusti. Kaikki 32 000 uutta jäsentä työskentelevät tuotantolaitoksissa, joissa ei ole aiemmin toiminut ay-järjestöä. Lisäksi enemmistö uusista jäsenistä työskentelee epätyypillisissä työsuhteissa tai on vuokratyöläisiä.

Hankkeessa on mukana kaksi intialaista ammattiliittoa, INMF ja SMEFI, jotka ovat sitoutuneet toimimaan yhteistyössä.

Intian rauta- ja terästeollisuudessa vain joka kymmenes työntekijä on järjestäytynyt. Hanketta hallinnoivat ay-liikkeen solidaarisuuskeskukset SASK Suomesta ja LO-TCO Ruotsista.

Juhani Artto

Ay-aktiiveja rangaistaan vuokratyöntekijöiden asian ajamisesta Indonesian ay-liike on kamppaillut kovasti vuokratyöntekijöiden ja muiden epätyyppisissä työsuhteissa olevien aseman parantamisen puolesta. Sitkeän työn tuloksena lainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi, mutta lakipykälien toimeenpano takkuilee.

Valtion omistamissa kaivos- ja energiayhtiöissä PLN:ssä ja Pertaminassa ay-aktiiveja on rangaistu ankarasti toiminnasta vuokratyöntekijöiden vakinaistamiseksi. Työnantaja on jaellut potkuja työtovereitaan puolustaneille, ja poliisi on pidättänyt ainakin neljä ay-aktiivia.

Ammattiliitto FPE-SBSI on vedonnut Indonesian hallitukseen, jotta se auttaisi osapuolia ratkaisemaan kiistansa. Liiton mielestä valtion yhtiöiden tulisi näyttää esimerkkiä vakinaistamalla työsuhteita.

Juhani Artto

Andy Hallia tukevat lukuisat ammattiliittojen kattojärjestöt.

Kansainvälinen ay-liike antoi tukensa Andy Hallille Kansalaisjärjestö Finnwatchille niin sanotun ananasmehuselvityksen tehnyt ja siitä ongelmiin Thaimaassa joutunut brittitutkija Andy Hall on saanut laajaa tukea kansainväliseltä ay-liikkeeltä taistelussaan ananasmehujättiä vastaan.

– Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC vaatii lausunnossaan Andy Hallin vastaisista oikeustoimista luopumista, sananvapauden kunnioittamista Thaimaassa sekä ihmisoikeuspuolustajien suojelua, vt. viestintäpäällikkö Aleksi Vienonen Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksesta (SASK) sanoo.

Tapahtumaketju alkoi tammikuussa tutkimuksesta, jossa Finnwatch selvitti Pirkka- ja Rainbow-ananasmehujen alihankintaketjujen työoloja. Tutkimus osoitti, että mehujen taustalla on lapsi- ja pakkotyötä.

Paljastus noteerattiin laajasti Suomessa ja myös Thaimaassa.

Ananassäilykkeitä ja mehukonsentraattia valmistava Natural Fruit -yhtiö on nostanut Thaimaassa kaksi kannetta Finnwatchin kenttätutkimuskoordinaattorina toiminutta siirtolaisuusasiantuntija Andy Hallia vastaan. Andy Hall teki Finnwatchille tutkimustyötä loka–marraskuussa 2012, ja hänen kenttäraporttinsa paljasti vakavia ongelmia Natural Fruitin työoloissa.

Myös oikeustoimista on uutisoitu Suomessa laajasti.

Andy Hallia tukevat lukuisat ammattiliittojen kattojärjestöt kuten UNI Global Union, Elintarviketyöläisten maailmanliitto IUF sekä Rakennus- ja puutyöläisten kansainvälinen federaatio BWI. SASK on ollut mukana prosessissa Finnwatchin hallituksen jäsenenä, informoinut tilanteesta suomalaisia ammattiliittoja ja hyödyntänyt kontaktejaan kansainväliseen ay-liikkeeseen. työmaana maailma 2/2013

5

Justina Jonas seurasi ensin vapaaehtoisena vastaanottovirkailijana MANWU:n toimitsijoiden työtä. Pian hänet palkattiin toimitsijaksi, ja nyt hän johtaa koko ammattiliittoa.

Johtajaksi syntynyt Johtajaksi syntyy, rooliin kasvaa.

Justina Jonas johtaa Namibian metallija rinnakkaisalojen liittoa MANWU:ta.

6

työmaana maailma 2/2013

TEKSTI: SUVI SAJANIEMI KUVAT: TONY FIGUEIRA

M

uistelen aiemmin näkemääni kahden vuoden takaa. Namibian talvi oli kuuma ja helteinen, mutta namibialaisen metalliyrityksen johtajilla oli hyytävä olo. He joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, joka jakoi oikeutta heidän mustille työntekijöilleen.

Tarkemmin sanottuna musta nainen, projektikoordinaattori Justina Jonas oli pakottanut nämä keski-ikäiset valkoiset miehet jakamaan oikeutta.

Jonas oli jo aiemmin neuvotellut ehdot, joilla työssään loukkaantunut musta työntekijä saa kirjallisen sitoumuksen sairaanhoidon jatkumisesta yrityksen laskuun, vaikka työntekijä erotetaan. Myös muille yrityksestä erotetuille sitouduttiin maksamaan korvaukset.

Jonas sai sopimuksen aikaan maassa, jossa mustien syrjiminen on arkipäivää tasa-arvolaeista huolimatta ja jossa virallinen työttömyysprosentti on yli 50, epävirallisesta puhumattakaan.

Valmis taisteluihin Syksyllä 2012 Justina Jonas, 34, valittiin Namibian metalli-, rakennus- ja rinnakkaisalojen liiton MANWU:n pääsihteeriksi. Pääsihteerin vakanssi vastaa meidän ammattiliittojemme puheenjohtajan asemaa. Jonas tunnustaa, että 15 000 työläisen johtaminen oli hänen tähtäimessään vasta muutaman vuoden päästä.

Aiempi pääsihteeri Bernard Milinga ei kuitenkaan voinut terveyssyistä jatkaa liiton johdossa. Entinen vuohipaimen, kampaaja, pikaruokalan apulainen, rakennustoimiston apulainen ja vartija Justina Jonas löi liittokokouksessa kirkkaasti vastaehdokkaansa.

– Olen valmis kaikkiin taisteluihin, joita tielläni kohtaan, Jonas sanoo.

Haastattelen häntä Windhoekissa muutama kuukausi liittokokouksen jälkeen. Juuri nyt hän on kylläkin suorastaan nääntyneen näköinen.

Jonas on joutunut matkustamaan viikonlopuksi 600 kilometriä leveän aavikon taakse Atlantin rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Hän on sovitellut riitaa suuren metalliyrityksen

johtavien MANWU:laisten välillä. Takana on myös uuvuttava arviointi- ja suunnittelukokous MANWU:n, Metalliliiton ja SASKin solidaarisuushankkeesta.

Pohjoismaat ja Eurooppa kuvittelevat usein, että ne ovat tasa-arvon edelläkävijöitä. Mutta Namibiassa on maan metalliliiton johtoon noussut nuori nainen. Miksi?

– Uskon, että kuka tahansa – mies tai nainen – voi nousta johtajaksi, jos hän on periaatteellinen, sitoutunut, motivoitunut, rohkea ja avoin uusille ajatuksille, Jonas sanoo.

– Kasvaessani ay-liikkeessä aina vain vaativampiin tehtäviin huomasin olevani myös päämäärätietoinen. Minä haluan saada aikaan sen, mitä lupaan.

Jonasin mielestä tärkeää on, miten muita ihmisiä kohtelee ja kuinka esimerkillisesti itse käyttäytyy.

Jäsenmäärä kasvoi yli 10 000:lla Justina Jonas lähti aikoinaan mukaan ay-toimintaan melkein vahingossa. Vain pari kuukautta kestäneen rakennushankkeen toimistotyössä hän liittyi MANWU:n jäseneksi.

Työttömyyden iskiessä hän otti tavakseen käydä MANWU:n toimistossa tehdäkseen jotain hyödyllistä. Hän ryhtyi hoitamaan vapaaehtoisesti, ilman palkkaa vastaanottovirkailijan työtä.

Tarmokas nainen ryhtyi seuraamaan toimitsijoiden töitä, ja pian hänet otettiin palkkalistoille.

Vuoden 2007 liittokokouksessa MANWU sai uuden pääsihteerin ja uuden johdon. Jonas sai ylennyksen pääkaupunkiseudun Winhoekin aluetoimitsijaksi. MANWU:lla oli silloin vain 3 833 jäsentä.

– Jo silloin ennen solidaarisuushankkeen alkua ryhdyimme järjestämään luottamusmiehille koulutuksia. Järjestimme heille tapaamisia viikonloppuisin. Menimme tehtaisiin, kentälle.

Jaoimme jäsenlomakkeita. Tulimme joka ilta kotiin vasta yhdeksältä tai kymmeneltä.

Jonasin alue alkoi saada lisää jäseniä. Taloudelliset mahdollisuudet paranivat huomattavasti ja uudet toimintatavat levitettiin koko MANWU:hun, kun solidaarisuusprojekti pyötyömaana maailma 2/2013

7

/////////////////////////////////////// Pohjoismaat kuvittelevat usein, että ne ovat tasaarvon edelläkävijöitä.

Mutta Namibiassa on metalliliiton johtoon noussut nuori nainen.

//////////////////////////// Haxxxxxuluttua.

rähti toden teolla käyntiin vuoden 2010 alusta.

Metalliliiton Ahjo-lehti on seurannut jopa Metalliliiton parhaimmaksi hankkeeksi kutsuttua Namibian-solidaarisuusprojektia aivan sen alusta lähtien. MANWU:n jäsenmäärä on nyt kivunnut 15 000:een, ja liitto on noussut parimiljoonaisen kansakunnan suurten ja vaikutusvaltaisten ammattiliittojen kastiin.

Koulunsa välkyimpiä oppilaita Ndeushiva Justina Jonas syntyi äitinsä esikoisena avioliiton ulkopuolella. Hän varttui maaseudulla isovanhempiensa hoivissa Ohadiwassa Pohjois-Namibiassa, kun äiti asui Windhoekissa tienaamassa perheelleen elantoa.

Hän toteaa olleensa etuoikeutettu lapsi.

– Isovanhempieni luona ei asunut muita lapsia. Koulussa olin parhaimpia ja välkyimpiä oppilaita.

Jonas kertoo, että hänen isänsä oli rikas liikemies, jolla oli 31 lasta eri naisten kanssa.

– Isäni haki minut kuitenkin pois isovanhempieni luota Windhoekiin. Kaikki siteeni katkesivat isovanhempiin ja kotikylään.

Jonas sai raataa aamusta iltaan sisaruspuoltensa laiskotellessa. Koulutodistuksiin ilmestyi ala-arvoisia, ja Jonas jäi luokalleen. Hänet heitettiin toiseen kaupunkiin isän veljen kotiin. Setä oli lempeämpi kuin isä, mutta kouluun pääsy oli luokalle jääneelle tytölle vaikeaa.

Lopulta hän selvisi työuralle, joka nosti hänet MANWU:n johtoon. Mutta sitäkään nousua hän ei tehnyt ilman valtavaa henkilökohtaista uhrausta.

Pitkää päivää tekevä MANWU:n työntekijä ja pienen lapsen äiti vastasi vielä koulussa olevien nuorempien sisarustensa elatuksesta. Hän kantoi vastuunsa myös ydinperheen, avomiehen ja pienen Maria-tyttären, elannosta. Vaurastumisen myötä miehen suku alkoi käyttää perhettä hyväkseen. Kodissa majaili täydellä ylöspidolla jopa 11 miehen sukulaista.

– Minun oli pakko tehdä valinta. Joko minä 8

työmaana maailma 2/2013

Lapsuusmuistot isoäidin luota kannattelevat Justina Jonasia. – Olin kylän ainoa tyttö, joka sai paimentaa karjaa. Perinteidemme mukaan vain pojat ja miehet saavat hoitaa karjaa.

kuolen kotiini, jossa minua ei suojele kukaan, tai sitten minä lähden ja jätän tyttäreni.

Nykyisin Jonas tapaa tyttöä viikonloppuisin ja aina kun vain ehtii.

– Päätin, että minä rakennan paremman elämän lapselleni. Kun vain keskityn olennaiseen ja saavutan sen, minkä puolesta teen koko ajan töitä, niin viimeistään viiden vuoden päästä voin ottaa tytön luokseni.

Vastuussa tavallisille työläisille Minkä puolesta, tyttärensä ohella, Justina Jonas tekee työtä?

– Ammattiyhdistysliikkeen on oltava vastuussa tekemisistään jäsenilleen, tavallisille työläisille, Jonas vastaa.

Hän sanoo pysyvänsä uskollisena sille moraaliselle velvollisuudelle, että ammattiyhdistysliikkeen on koko ajan kuunneltava jäseniään.

Heille on rakennettava palveluita.

– Ay-liikkeen johdon on kestettävä perusteltua kritiikkiä ja käytävä jatkuvaa vuoropuhelua jäsenistön kanssa. Nuoret on saatava mukaan.

Jonas peräänkuuluttaa konkreettista toi-

mintaa aivan köyhimpien puolesta. Hän on pettynyt siihen, että Namibian ay-liike ei ole käynyt yhteiseen, voimakkaaseen taistoon kansalaispalkan puolesta. Kansalaispalkkakokeilu nosti kuitenkin ay-liikkeen oman tutkimuksen mukaan köyhimmät ylös köyhyydestä.

Entä niin sanottujen kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välinen kuilu?

– Koko käsite kehitys on minusta keksitty jakamaan maailman kansakuntia. Olen nyt päässyt kiertämään sekä Yhdysvaltoja että LänsiEuroopan maita. Tavallisten ihmisten ongelmat ovat samanlaiset kaikkialla. Niin meillä kuin Kaliforniassa tavallinen työtätekevä kamppailee sen puolesta, että saisi lapsensa ruokittua ja koulutettua.

Omaksi tavoitteekseen Justina Jonas ilmoittaa nousun meidän SAK:ta vastaavan NUNW:n johtoon. MANWU:ssa hänen on hyvä valmistautua aina vain vaativampiin tehtäviin. TM Artikkeli on lyhennetty, ja se on julkaistu ensimmäisen kerran Metalliliiton Ahjo-lehden numerossa 2/2013.

TEKSTI JA KUVA: JUHA VAUHKONEN

Mieskollegani yrittävät hiljentää minut Comfort A. Agamboa on ghanalaisten rakennusalojen ammattiliiton CBMWU:n apulaispääsihteeri ja samalla maan ay-liikkeen ensimmäinen naisjohtaja.

Mitkä ovat suurimmat ongelmat rakennusalalla Ghanassa?

Työnantajat ovat hyvin ay-vastaisia ja tarjoavat vain lyhytaikaisia ja epävarmoja työsuhteita.

Lisäksi työmailla työturvallisuus on olematonta. Vaikka olemme onnistuneet neuvotteluissa solmimaan yrityskohtaisia työehtosopimuksia, monet yritykset eivät suostu noudattamaan niitä.

Monikansalliset rakennusyhtiöt painavat hintoja alas tarjouskilpailuissa tinkimällä laadusta ja tuomalla Kiinasta työvoimaa, etenkin työnjohtajia ja rakennusteknikoita työmaille.

Lisäksi monikansalliset yhtiöt maksavat alle sopimustenmukaisia palkkoja ja rikkovat tietoisesti lakeja.

Millaista on olla johtajana miesvaltaisella alalla?

Haastavaa, mutta kesäkuu 2012 oli historiallinen.

Olen Ghanan ay-liikkeen 67-vuotisen olemassaolon aikana ensimmäinen apulaispääsihteeri ammattiliitossa.

Kaikki miehet liittomme johdossa eivät ole minulle avoimia vaan pimittävät tietoja minulta.

Minun on oltava hyvin diplomaattinen ja käyttää erilaisia taktiikoita saadakseni selville minulle kuuluvia tietoja.

Kuinka aloitit ay-urasi?

Urani ay-toiminnassa on kestänyt yli 30 vuotta, aloitin nuoruudessani konekirjoittajana 1983 Bolgatangassa, Upper East Regionissa.

Mitkä ovat Ghanan ay-liikkeen vahvuudet ja suurimmat saavutukset?

Vahvuutena näen yhtenäisyyden ja solidaarisuuden. Mitä enemmän saamme uusia jäseniä, sen vahvemmaksi liikkeemme tulee.

Tärkeä voitto 1990-luvulla oli laki kansallisesta minimipalkasta, joka syntyi vasta 24 tunnin yleislakon jälkeen.

Naisen asema ay-liikkeen johdossa on vaikea.

– Monet mieskollegani yrittävät hiljentää minut, Comfort A. Agamboa kertoo.

Mitkä ovat sinun ja ay-tovereidesi suurimmat saavutukset rakennussektorilla?

Tärkein saavutus on ollut ulkomaisten monikansallisten yritysten työntekijöiden järjestäminen ammattiliittoomme ja työehtosopimusten neuvotteleminen ja solmiminen kiinalaisten, korealaisten ja arabimaiden rakennusalan yritysten kanssa.

Olemme onnistuneet solmimaan 27 eri työehtosopimusta kiinalaisten monikansallisten rakennusyhtiöiden kanssa ja 23 muuta työehtosopimusta muiden ulkomaisten rakennusyhtiöiden kanssa. Töitä toki riittää, Ghanan rakennusteollisuudessa toimii ainakin 100 kiinalaista monikansallista rakennusyhtiötä.

Millaista on neuvotella kiinalaisten työnantajien kanssa?

Kiinalaiset ovat tiukkoja neuvottelijoita ja kovia työnantajia. He tuntevat Ghanan työlainsäädännön, mutta eivät noudata sitä vaan irtisanovat armotta kaikki äänekkäät, oikeutta vaativat työntekijät. Mutta me järjestimme vuonna 2012 useita lakkoja eri työmailla.

Otimme yhteyttä lehdistöön ja Kiinan suurlähetystöön. Yllätykseksemme suurlähetystö järjesti yhteisen tapaamisen, jossa olivat läsnä Ghanan rakennusalan ammattiliitot, Kiinan viranomaiset ja kiinalaisten monikansallisten yritysten johtajat. Tapaaminen oli ensimmäinen kerta, kun kiinalaiset työnantajat suostuivat keskustelemaan kanssamme.

Mikä on kiinalaisten monikansallisten yritysten osuus Ghanan rakennusteollisuudessa?

Tällä hetkellä se on hyvin suuri ja kasvanut jatkuvasti 1990-luvun lopusta lähtien. Maahamme tulee koko ajan lisää kiinalaisia yrityksiä ja kaikki suuret infrastruktuuriurakat, kuten moottoritiet, satamat, öljynjalostamot, padot, menevät kiinalaisille. Kiinan valtio myöntää lainoja hallituksellemme, ja vastavuoroisesti kiinalaiset firmat voittavat tarjouskilpailut.

Miltä CBMWU:n tulevaisuus näyttää?

Valoisalta, koska pystymme neuvottelemaan monikansallisten yritysten kanssa. Juhlimme ensi vuonna 60-vuotista taivaltamme ja olemme sen kunniaksi aloittaneet paljon nuorille suunnattua toimintaa koko maassa. Jäsenmäärämme kasvaa ja jatkamme työtämme lähes 7 000 jäsenemme hyvinvoinnin eteen. TM

työmaana maailma 2/2013

9

Matka kohti demokratiaa ja naisten oikeuksia on alkanut. Heillä on pelissä kokonainen elämä.

Burman naiset nousevat Burma on matkalla kohti demokratiaa, vaikka ihmisoikeuksia poljetaan päivittäin. Pääosassa on naisten taistelu oikeuksistaan.

TEKSTI JA KUVAT: MARIA PALO

A

ikaisesta aamusta huolimatta Burman entinen pääkaupunki Yangon väreilee kuumuutta. Miljoonakaupungin tahti on leppoisa ja ihmisten katseet lämpimän uteliaat. Burma tai Myanmar, kuten maata nykyisin nimitetään, on aukaissut rajansa. Maahan virtaa turisteja ja länsimaiden johtajia.

Rajat ulkomaailmaan aukaisi nainen, 25 vuotta kotiarestissa istunut oppositiojohtaja ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut Aung San Suu Kyi. Nobelistin kotikaupunki Yangon on kuin aikakone. Kaupungissa ei ole yhtään toimivaa pankkiautomaattia, pankkikortit ovat tuntematon käsite ja internet toimii – pätkittäin.

Ihmisoikeuksissa ja ennen kaikkea naisten oikeuksissa maa on pysähtynyt 1900-luvun alkuun. Naisilla ei ole perintöoikeutta, ei oikeutta avioeroon eikä tehdä aborttia edes terveyssyistä.

Ah Hkawan, 32, työskentelee naistenoikeuk10

työmaana maailma 2/2013

sien puolesta taistelevassa Kachin Woman Peace -järjestössä. Hän sanoo, että Burma eroaa muista Aasian maista prostituution määrässä.

– Prostituutiota esiintyy, mutta ei niissä mittasuhteissa kuin Thaimaassa.

Burma on käymistilassa. Poliittisia keskusteluja käydään kaikkialla, kaduilla, pienissä ruokaloissa, kahviloissa ja suljettujen ovien takana. Rajojen aukeamisesta ja käynnissä olevasta demokratiaprosessista huolimatta poliittinen työ ja taistelu ovat vaikeita.

– En tiedä, kuinka monta kertaa olen esittänyt kysymyksen, haluaako hallitus todella demokratiaa.

Pääministerinä kenraali Pääministeri on entinen kenraali, joka on vaihtanut asepuvun siviilivaatteisiin. Hallitus ei ole kansan vaatimuksista huolimatta suostunut poistamaan laista pykälää, joka antaa sille

mahdollisuuden hajottaa poliittiset järjestöt, jos järjestöjen toiminnan katsotaan olevan hallituksen vastaista.

– Naisjärjestöjä ei katsota hyvällä silmällä, Ah Hkawan sanoo.

Mikä on sitten yli 20 vuotta kotiarestissa istuneen Aung San Suu Kyin asema maan naisten keskuudessa? Ah Hkawan sanoo, että Aung San Suu Kyi on tärkeä monessa mielessä. Hän on johtotähti, jota on helppo kunnioittaa.

– Aung Saa Suu Kyin vapautuessa monet meistä esittivät kysymyksen, minkä linjan hän valitsee. Aluksi moni oli todella pettynyt, kun näytti, että hän ei valitse mitään linjaa. Sitten tuli julki, että hän oli illastanut presidentin kanssa. Ymmärsimme, että Aung San Suu Kyillä on selvä suunnitelma, miten demokratia saadaan. Se tuntui hyvältä ”sodan julistukselta”.

Ah Hkawan mukaan Suu Kyi painottaa naisten asemaa ja ennen kaikkea naisten oikeutta

Lapsityövoimaa ja lapsisotilaita BURMA KOOSTUU etnisistä vähemmistöistä.

Enemmistönä ovat burmalaiset. Heitä lasketaan olevan 67 prosenttia maan 53,3-miljoonaisesta väestöstä. Heillä on myös maan poliittinen ja sotilaallinen valta.

Etnisten vähemmistöjen asema on heikko.

Pohjoisosassa asuvien buddhistien ja muslimien välillä on avoin konflikti.

Burman armeija on Aasian neljänneksi suurin armeija. Burma on köyhä maa, ja äidit ovat joutuneet myymään poikiaan armeijaan.

Armeija palveluksessa on 70 000 lapsisotilasta. Se on vaikeasti lyötävä maailmaennätys.

– Totta on myös lapsityövoiman käyttö. Vaikka toivoa paremmasta on, monet ovat peloissaan.

Maanviljelijät pelkäävät valtion pakkolunastavan maat. Pelkona on myös, että heidät pakotetaan antamaan kaikki vilja ja liha armeijan käyttöön, Ah Hkawn kertoo.

– Länsimaiden saapuminen Burmaan on myönteinen asia. Mutta länsimaiden on hyvä pitää mielessä, että nykyinen hallitus koostuu suurimmaksi osaksi armeijan upseereista.

Lähellä Thaimaan rajaa asuu yli miljoona maan kansalaista, joilla ei ole kansalaisoikeuksia. Suurin osa on naisia ja lapsia.

ilmaiseen koulutukseen.

– Hyvin harvalla ja vähiten nuorilla naisilla on mahdollisuutta jatkokoulutukseen. Nekin perheet, jotka pystyvät maksamaan lastensa jatkokoulutuksen, antavat sen mahdollisuuden perheen miehille.

Ah Hkawan korostaa, että naisten on ymmärrettävä arvonsa.

– Meillä ei ole oikeuksia, emme saa erota, emme saa periä. Edes omasta kehostamme emme saa päättää. Meidät on kasvatettu miellyttämään toista sukupuolta, tottelemaan ja hymyilemään.

Jos kehitys jatkuu tätä menoa kuin nyt, tulevien äitien ajatusmaailma on varmasti toinen.

Ah Hkawan silmissä palaa tuli, kun hän hahmottelee naisten mahdollisuuksia. Asiat, jotka länsimaisille naisille ovat itsestään selviä, ovat Burman naisille unelmia. TM

Vankilat täyttyvät poliittisista vangeista Burman vankiloissa on yli 2 000 poliittista vankia. Ah Hkawn sanoo, että paljon puhuttua ja luvattua poliittista vapautta ei ole. Hänen ystävänsä, 88 opiskelijaliikkeen entinen johtaja Min Ko Naing on istunut 16 vuotta eristyssellissä.

– Hän sai 65 vuoden vankeustuomion poliittisesta toiminnasta. Hänet sijoitettiin heti eristysselliin, jotta hän ei pääse ulkomaailman kanssa tekemisiin.

Ah Hkawnin mukaan vankiloissa istuu paljon naisia tuomittuina poliittisesta toiminnasta. Kukaan ei ole selvinnyt alle kymmenen vuoden tuomiolla.

– Meidän toivomme on siinä, että täällä vierailevat länsimaiden johtajat vaativat poliittisten vankien vapauttamista.

Kysymykseen, miksi Aung San Suu Kyin annettiin olla kotiarestissa ja hengissä, on Ah Hkwanilla selvä vastaus.

– Hänen isänsä oli kansallissankari, joka vapautti Burman siirtovallasta.

Lisäksi hän tulee yläluokasta, ei köyhän kansan keskeltä. Nobelin rauhanpalkinnon jälkeen silloisella sotilashallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vapauttaa hänet.

työmaana maailma 2/2013

11

Ghana vaurastuu, Gifty Nunoo ei Ghanan pääkaupunki Accra vilisee uusia hotellej ja ravintoloita, mutta työntekijöillä on suuria vaikeuksia pärjätä palkoillaan.

Talouskasvu ei auta Gifty Nunoota.

Gifty Nunoo kertoo, että seksuaalinen ahdistelu on ODO Rice -ravintolassa yleistä rennosta ilmapiiristä huolimatta. Nälkäiset asiakkaat nimittelevät työntekijöitä.

Palkkaa, ei hyväntekeväisyyttä

12

Miksi suomalaisten liittojen jäsenmaksuvaroja käytetään solidaarisuustyöhön, SASKin Afrikan hankkeista vastaava ohjelmasuunnittelija Tarja Valtonen?

Siihen on monia syitä. Yksi on kansainvälisen edunvalvonnan näkökulma: mikäli kaikilla ihmisillä on tolkulliset työolot ja kunnon palkka, yrityksillä ei ole niin suurta houkutusta siirrellä työpaikkoja ympäri maailmaa.

Miksi ulkoministeriön rahoja käytetään näihin hankkeisiin?

Se on osa Suomen kehityspoliittista ohjelmaa. SASK on yksi 11:sta kumppanuusjärjestöstä, joille ulkoministeriö kanavoi kehitysyhteistyörahaa. Kansalaisjärjestöt täydentävät valtion toimintaa ja pystyvät tekemään työtä erilaisella otteella, kun käytettävissä ovat esimerkiksi kansalaisjärjestöjen fantastiset verkostot ympäri maailmaa.

Miksi suomalaiset liitot tekevät solidaarisuustyötä Afrikassa?

Afrikassa on eniten köyhyyttä ja heikkoja työoloja sekä huonosti toimivia systeemejä. Ajattelemme, että ihmisarvoinen työ ja elämiseen riittävä palkka on ainoa tapa poistaa köyhyyttä niin, että se myös toimii ja on kestävää. Afrikassa on tähän erittäin paljon potentiaalia.

Millaisia verkostoja SASKilla on?

Pääasiallisia yhteistyökumppaneita ovat ay-liikkeen kansainväliset kattojärjestöt sekä ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC. Lisäksi SASK tekee yhteistyötä erityisesti pohjoismaisten SASKia vastaavien järjestöjen kanssa. Vaihdamme ajatuksia ja katsomme, ettemme tee päällekkäistä työtä.

työmaana maailma 2/2013

TEKSTI JA KUVAT: JOSETTA NOUSJOKI

H

ulina Kwame Nkrumah -liikenneympyrän liepeillä ei hiljene koskaan. Sadat pikkukioskit myyvät kännyköitä, liittymiä, läppäreitä ja mitä ikinä ihmiset tässä LänsiAfrikan tiikeritaloudessa tarvitsevatkaan.

Viisikerroksinen ravintola ODO Rice on auki 24 tuntia, viikon jokaisena päivänä.

Ravintolan tiskin takana suojuspäiset naiset täyttävät jonossa seisovien asiakkaiden lautasia.

Tarjolla on bankua, fufua, riisiä, kanaa, kalaa ja pariakymmentä muuta sorttia. Kupillinen riisiä maksaa noin 25 senttiä, ranskanperunat 2,5 euroa. Lounastajat istuvat värikkäillä muovituoleilla. Joku syö sormillaan, toinen haarukalla.

Kaiuttimista raikaa funky pop.

Juomia tarjoilee Gifty Nunoo, 24. Hän on tarjoillut täällä jo seitsemän vuotta, vaikka on hommaan kaikkea muuta kuin tyytyväinen.

– Haaveilen oman kaupan perustamisesta.

Myisin siellä miesten kauluspaitoja ja pukuja.

Suurin ongelma on palkka. Nunoo saa kuukaudessa 250 cediä eli noin sata euroa.

////////////////////////// "Jokainen tunti, jonka olet poissa töistä, vähennetään palkastasi."

– Se menee pääosin vuokraan ja työmatkoihin bussilla. En minä koskaan osta mitään, en mekkoja, en meikkejä. Sosiaaliturvanikin maksan itse.

Silti Nunoo on onnellinen siitä, että hänellä on työ.

Ghanan talous kasvaa kohisten Ghanan talouskasvu on maailman huippua: bruttokansantuote on noussut parina vuonna 14 prosentin vauhtia. Suurin syy on uusi öljyesiintymä. Myös kulta- ja muu kaivosteollisuus vetävät. Koska maa on ollut jo pitkään melko rauhallinen demokratia, ulkomaiset yritykset sijoittavat sinne mielellään.

Myös palvelut kasvavat. Accraan lentää päivittäin isoja jettejä useilta Euroopan kentiltä.

Kansainvälisiä hotelleja kaupungissa on lähes kymmenen, ja lisää on rakenteilla. On kaiken maailman ravintoloita, supermarketteja, iso ostoskeskuskin.

Kasvusta huolimatta kunnon työpaikkoja ei synny. Paikallisen palkansaajien tutkimuslaitoksen LRPI:n mukaan on suorastaan ironista, että huiman kasvun tuloksena on ilman virallista työsuhdetta tehtävän työn lisääntyminen. Vain kaksi prosenttia työmarkkinoille tulevista nuorista saa työpaikan, johon kuuluu työsopimus ja työsuhteen tuoma turva. Loput työskentelevät esimerkiksi autojonojen seassa puikkelehtivina katukauppiaina, tai kuten Nunoo, ilman työsopimusta, sosiaaliturvaa, palkallisia lomia tai äitiysvapaita.

Mitä tapahtuisi, jos suomalaiset liitot eivät olisi mukana?

Resursseja olisi vähemmän. Toki ihmiset jatkaisivat työtään niillä rahkeilla, millä pystyisivät, mutta toimintaa voidaan huomattavasti tehostaa meidän tiedoillamme, osaamisellamme ja rahoituksellamme.

Kuinka kauan SASKilla on ollut projekteja Ghanassa?

Ensimmäiset alkoivat 1990-luvulla, ne olivat tiedotus- ja koulutustoimintaa. SASK tuki pitkään paikallista Palkansaajien tutkimuslaitosta vastaavaa putiikkia. Lisäksi on ollut hankkeita rakennus-, kuljetus-, metalli- ja kaivosalalla. Myös terveydenhuoltoalan projekti on tulossa.

Jonas Abbey työskentelee vartijana Highgate-hotellissa.

Työnantaja välttää vastuut ODO Rice -ravintola tarjoaa keittiötyöntekijöille ja esimiehille ruuan, mutta tarjoilijoiden pitää ostaa eväät tipeillään.

– Mutta jos omistaja näkee, että joku antaa meille tippiä, hän tulee ottamaan rahat pois, Nunoo kertoo.

Omistaja, accralainen nainen, ei ole nyt paikalla, vaan käymässä jossain muussa ketjun kolmesta ravintolasta. Ravintolapäällikkö Isaac Tackie sen sijaan istuu pöydässään salin keskellä ja seuraa, että kaikki sujuu. Hän merkitsee paksuun kirjaan, milloin kukin 120 työntekijästä saapuu ja lähtee työpaikalta. Yri-

Mitä Ghanassa on saatu aikaan?

Aika paljon. On tuettu koulutustoimintaa ja jäsenhankintakampanjoita ja parannettu neuvottelutaitoja. Jäsenmäärät ovat kasvaneet ja neuvottelutoiminta tehostunut. Olemme saaneet kiinalaiset rakennusalan yritykset ensimmäistä kertaa Afrikassa ja ehkä koko maailmassa neuvottelemaan rakennustyöläisten kanssa. Kuljetusalalla on vähennetty viranomaisten kuljettajiin kohdistamaa korruptiota sekä saatu työ- ja lepoaikoja säänneltyä, minkä myötä onnettomuudet ovat vähentyneet.

Kaivosalalla olemme tehneet erittäin paljon hiv-työtä. Tuhansittain ihmisiä on osallistunut vapaaehtoiseen neuvontaan.

Olemme tukeneet ay-opistoa, joka on opettanut sadoille ayaktiiveille neuvottelu-, työelämä- ja atk-taitoja.

työmaana maailma 2/2013

13

//////////////////////// Nunoon sadan euron kuukausituloilla ei osteta mitään ylimääräistä. tys maksaa palkat tuntikirjanpidon perusteella.

Työsopimuksia ei Tackien mukaan ole kellään.

– Rekrytointi on vaikeaa. Ihmiset ovat töissä viikon ja lähtevät sitten pois, koska työ on raskasta, Tackie kertoo.

Siitä huolimatta hän näkee ravintola-alan tulevaisuuden erittäin positiivisena. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Tackien mukaan ravintola huolehtii sairauskuluista, jos työntekijä satuttaa itsensä työpaikalla. Nunoo tyrmää väitteen.

– Hah! Ei tämä paikka kenestäkään huolta pidä. Jos olet sairas tai työpaikalla tapahtuu onnettomuus, joudut huolehtimaan itse itsestäsi. Ja jokainen tunti, jonka olet poissa töistä, vähennetään palkastasi.

Kuin vahvistukseksi käytännön yleisyydestä ravintolaan saapuu vanhempi nainen. Hän näyttää valokuvaa miehestä, jolla on molemmat jalat nivusista varpaisiin kipsissä ja käsi kantositeessä. Nunookin kumartuu katsomaan. Mies oli ennen täällä töissä. Hän on jäänyt auton alle matkalla uudelta työpaikaltaan kotiin eikä uusi työnantaja maksa sairaalakuluja, joten äiti on tullut pyytämään rahaa vanhoilta työtovereilta.

Eihän sitä kenelläkään ole. Nainen kävelee pois.

Accran rannallakin rakennetaan. Horisonttiin nousee korkealle kurottavia luksusasuntoja.

Kansainväliset ketjut reilumpia Accrassa on kuitenkin sellaisiakin ravintoloita ja hotelleja, joihin ammattiliitto on neuvotellut työehtosopimuksen. Niissä yli 80 prosenttia työntekijöistä on LRPI:n mukaan palkallisten sairaus- ja äitiyslomien piirissä.

Yksi näistä on Novotel-hotelli, jonka 146 työntekijästä 120 kuuluu palvelu- ja teollisuustyöntekijöiden liittoon ICU:hun. Novotelin luottamusmies Lawrence Buabeng kertoo, että hotellissa on juuri alkamassa palkkaneuvottelut.

Niille on hintojen nousun takia todella tarvetta.

Buabeng kehuu liittoaan, mutta toivoo, että se järjestäisi enemmän koulutuksia. Myös ICU:n neuvottelupäällikkö Odelia D. Sowu haaveilee kurssitarjonnan lisäämisestä.

– Olemme yrittäneet saada myös pienempien hotellien työntekijöitä järjestäytymään.

Se on kuitenkin hankalaa, koska työntekijät eivät tiedä ammattiliitoista mitään eivätkä ymmärrä, mistä puhumme.

Ja on vaikeaa saada heitä ymmärtämään, kun liitolla ei ole resursseja koulutukseen.

Isoissa hotelleissa jäsenhankinta on helpompaa. Yritysten johto on jo valmiiksi val-

veutuneempaa, haluaa toimia lakien mukaan ja valvoa julkista kuvaansa. Myös työntekijät huippuhotellien ravintoloissa ovat paremmin koulutettuja kuin esimerkiksi ODO Ricessa, jonne pääsee töihin ilman peruskoulutustakin.

LRPI:n mukaan vain neljäsosalla Ghanan elintarvike-, matkailu- ja ravintola-alojen työpaikoista on ammattiliiton jäseniä. Varmimmin jäseniä löytyy ulkomaisessa omistuksessa olevilta työpaikoilta.

Nunoo olisi myös kiinnostunut ammattiliiton jäsenyydestä. Ensin liiton pitäisi kuitenkin tulla työpaikalle ja selittää hänelle, mitä kaikkea se merkitsisi. Hänen esimiehensä Tackiekaan ei tyrmää ajatusta. Hänestä liittoon saa liittyä, jos itse haluaa.

Mitäköhän työntekijöiden järjestäytymisestä sanoisi tippejä vohkiva omistaja? Se merkitsisi hänelle työehtosopimusneuvotteluja ja työsuhteiden virallistamista työsopimuksin. Niiden myötä rekrytointikin ehkä helpottuisi. TM Kirjoittaja työskentelee PAMin kansainvälisten asioiden koordinaattorina.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Pam-lehden numerossa 6/2013.

PAM tukee ghanalaisia liittoja

Gifty Nunoo haaveilee oman kaupan perustamisesta.

14

työmaana maailma 2/2013

Palvelualojen ammattiliitto PAM aloittaa Ghanassa tänä vuonna kaksi solidaarisuushanketta.

Toisen tavoitteena on opettaa ghanalaisen palvelu- ja teollisuustyöntekijöiden liiton ICU:n jäsenille neuvottelutaitoja ja työelämäoikeuksia sekä järjestää jäsenhankintakampanjoita.

Hankkeessa on mukana myös Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL. Toisen hankkeen tavoitteena on vahvistaa paikallista vartiointialan liittoa UPSP:tä, jolla on nyt noin 5 500 jäsentä.

Rahoituksesta 15 prosenttia tulee ammattiliitoilta ja 85 prosenttia ulkoministeriöltä. Hankkeet toteuttaa SASK.

TEKSTI JA KUVAT: TARUN KANTI BOSE & PT GEORGE KÄÄNNÖS: KATRI BLOMSTER

Stop naisten häirinnälle Intian joukkoraiskauksia vastustava kansalaisliike on saanut tukea ympäri maailmaa.

B

ussissa olleet kuusi matkustajaa ja bussinkuljettaja pahoinpitelivät 23-vuotiaan ensihoitajan ja hänen miesystävänsä, jonka jälkeen nainen raiskattiin. Vakavia vammoja saanut nainen lennätettiin jatkohoitoon Singaporeen, ja hän kuoli vammoihinsa 13 päivää tapahtuman jälkeen.

Kuolema kirvoitti maanlaajuisia mielenosoituksia, joita ammattiliittojen naisaktiivit, naisliikkeet ja opiskelijaliitot johtivat.

Naiset pelkäävät puhua Kun raiskauksen vastaiset mielenosoitukset pyyhkäisivät maan, All India Trade Union Congress -ammattijärjestön sihteeri Amarjit Kaur uskoi naisten saaneen kipinän puhua ja purkaa tukahdutettua vihaansa.

– Naisia ja tyttöjä ahdistellaan toistuvasti, ja monet pelkäävät liikkua ulkona. Työssä käyvät naiset eivät myöskään hyväksy tilannetta, Kaur sanoo.

Työpaikalla tapahtuva ahdistelu on yleis-

tä. Monet naiset eivät edes kerro häirinnästä perheilleen, vaan he jatkavat kuten ennenkin.

– He pelkäävät, että jos he puhuvat, heitä estetään menemästä töihin.

Poliitikko ja ay-toimitsija Brinda Karatin mukaan naiset kohtaavat seksuaalista häirintää päivittäin, niin julkisessa liikenteessä, kaupoissa, kaduilla, työpaikalla kuin kotonakin. Silti Intian hallituksen ajama linja lisää sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää.

– Valtio laiminlyö yhteiskuntavastuutaan.

Keskeisten palvelujen yksityistäminen aiheuttaa ylimääräistä taakkaa etenkin työssä käyville naisille, minkä vuoksi elämänlaatu laskee, Karatin sanoo.

Joukkoraiskausta seurannut kansanliike on saanut paljon tukijoita etenkin Delhistä.

Lisäksi ympäri maata on järjestetty kokouksia, mielenilmauksia ja kynttilämielenosoituksia, joihin myös eri-ikäiset miehet ovat osallistuneet.

Kaupunkilaisnaisten ammattiliiton puheenjohtaja Anita Kapoor kertoo laajasta kynttilämielenosoituksesta, joka sai naiset, koululaiset ja

kotitaloustyöntekijät liikkeelle ja osoittamaan solidaarisuutta presidentin palatsille marssineille mielenosoittajille Delhissa.

Laki raiskauksia vastaan Intiassa valmistellaan uutta lakia raiskauksia vastaan. Poliitikko ja naisasialiike All India Progressive Women’s Associationin sihteeri Kavita Krishnan pitää uutta lakia puutteellisena.

– Kun lakiesitys tuotiin ensimmäisen kerran parlamentin käsittelyyn, monet kansanedustajat pitivät naisvihamielisiä puheenvuoroja.

Se osoittaa, että lainsäätäjät ovat edelleen patriarkaalisen rakenteen osasia, Krishnan sanoo.

Hänen mukaansa laki kiertää edelleen aviopuolisoiden raiskaukset sekä sotilaiden tekemät raiskaukset levottomilla alueilla asevoimien erityisvaltuuksiin nojaten.

– Uudessa laissa puhutaan edelleen siveyden ryöstöstä seksuaalisen häirinnän sijaan.

Anita Kapoorin mukaan uusi lainsäädäntö ei paranna kotitaloustyöntekijöiden mahdollisuuksia kannella seksuaalisesta häirinnästä.

– Köyhät naistyöntekijät eivät yksinkertaisesti pysty ilmoittamaan poliisille kotona kohtaamastaan perheväkivallasta, sillä heidän asemansa on huono. He ovat täysin riippuvaisia aviomiehistään.

Uusi raiskausten vastainen laki on saanut monet naispuoliset ay-aktiivit varpailleen. Amarjit Kaurin mukaan hallitus loi valtavan sotkun.

Ammattiliitot ovat kuitenkin ottaneet oppia suurmielenosoituksista, ja nyt liitot järjestävät toimintaa yhdessä. Viime helmikuussa keskusjärjestöt järjestivät koko maan kattavan kaksipäiväisen lakon, joka osoittautui menestykseksi.

Delhin joukkoraiskausta seurannut tapahtumasarja todistaa, että ihmiset voivat vaikuttaa hallitukseen ja pakottaa sitä toimimaan, jos tuki tulee ruohonjuuritasolta. TM työmaana maailma 2/2013

15

Presidentti Tarja Halonen on tuttu vieras SASKin Decent Work -teltassa.

SASK kampanjoi Maailma kylässä -festivaaleilla myös eettisen kuluttamisen puolesta. Vastuun kehittyvien maiden heikoista työoloista kantavat paitsi työnantajat ja valtiot, mutta myös yksittäiset kuluttajat, jotka kiinnittävät huomiota vain halpaan hintaan.

Tervetuloa työmatkalle maailman ympäri Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ja sen jäsenjärjestöt näkyvät ja kuuluvat Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä 25.­–26. toukokuuta.

TEKSTI: ALEKSI VIENONEN KUVAT: SASK

M

aailma kylässä -festivaalit pidetään Kaisaniemen kentällä ja Rautatientorilla. SASKin suuri Decent Work -teltta löytyy Rautatientorilta.

– Teltallemme löytää helpoiten, jos seuraa sen yllä leijuvia jätti-ilmapalloja, SASKin viestintäkoordinaattori Katri Blomster kertoo.

Teltassa esitellään SASKin ja sen jäsenjärjestöjen työtä maailman työtätekevien työolojen

Neljästoista Maailma kylässä -festivaali Maailma kylässä on vuodesta 1995 lähtien järjestetty koko perheen ilmaisfestivaali. Se on yksi Suomen suurimmista festivaaleista ja suurin järjestö-, kehitysyhteistyö- ja monikulttuurisuustapahtuma.

Festivaalilla on teatterin ja tanssin lisäksi musiikkia, asiaohjelmaa, runoutta, katutaidetta, liikuntaa, lastenohjelmaa, ruokaa eri puolilta maailmaa sekä satoja näytteilleasettajia. Festivaalille odotetaan 60 000–80 000 kävijää.

Festivaali järjestetään Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla lauantaina 25. toukokuuta kello 11–20 ja sunnuntaina 26. toukokuuta kello 11–18. Päivätapahtumaan on vapaa pääsy. Festivaalin järjestää Kepa ry.

16

työmaana maailma 2/2013

kohentamiseksi.

– Olemme ristineet tämän työmatkaksi maailman ympäri. Kävijät saavat käteensä kartan, jolla voivat suunnistaa hankemaasta toiseen ja tutustua ammattiliittojen tekemään työhön, Blomster sanoo.

SASK on tehnyt jäsenjärjestöjensä kanssa työtä uudistaakseen festivaaliteltan yleisilmeen.

Kävijöitä houkutellaan paikalle kilpailulla, jossa voi voittaa matkan Mosambikiin tutustumaan SASKin ja ammattiliittojen tekemään solidaarisuustyöhön.

Edellisvuosien tapaan teltassa on tarjolla ilmainen kuppi Reilun kaupan kahvia.

Teemana ihmisoikeudet Festivaalien kattoteemana on tänä vuonna ihmisoikeudet. SASK tuo festivaaleilla esiin ayliikkeen ulottuvuuden ihmisoikeuksiin. SASKin

Jokainen SASKin Decent Work -teltalle saapuva saa käteensä höyryävän kupin Reilun kaupan kahvia ilmaiseksi.

Decent Work -teltassa ja festivaalialueen lavoilla käsitellään muun muassa SASKin ja Amnestyn yhteistä Ay-oikeudet.fi -kampanjaa. Siinä korostetaan, että ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

SASK on järjestänyt paikalle myös tammikuussa kohun nostaneen, Thaimaassa asuvan tutkijan Andy Hallin. Hall paljasti kansalaisjärjestö Finnwatchille tekemässään selvityksessä, että Pirkka- ja Rainbow-tuotemerkkien alla Suomessa myytävien ananasmehujen taustalla on pakkotyötä ja jopa lapsityövoimaa.

Jos haluaa kuulla Andy Hallin näkemyksiä ja kysyä häneltä kysymyksiä, kannattaa saapua Kaisaniemen kentällä sijaitsevassa pääteltassa olevalla Taiga-lavalle lauantaina kello 15.45.

Hallia haastattelee SASKin viestintäpäällikkö (vt.) Aleksi Vienonen. TM

Teatteria ja eturivin näyttelijöitä Maailma kylässä tekee tänä vuonna yhteistyötä nuorisoteatterifestivaali Teatriksen kanssa. Festivaaleilla on yli sata teatteri- ja tanssiesitystä.

Festivaalit valloittavat Kaisaniemen puiston ja Rautatientorin lavojen lisäksi Kansallisteatterin Päänäyttämön, Willensaunan ja Musiikkitalon Sonore-salin. Nuorten teatterifestivaali tuo kaupunkiin yli tuhat nuorta esiintyjää ja lähes 70 esitystä.

Festivaalialueen Teatris-lavalla on lisäksi ammattinäyttelijöiden haastatteluja. Haastateltavina ovat näyttelijät Lorenz Backman, Eero Ritala, Lotta Lehtikari, Maria Ylipää, Miitta Sorvali ja Aku Hirviniemi sekä Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho.

Maailma kylässä -festivaalilla Suomen ensi-illan saa Girl Rising -elokuva.

Kansallisteatterin päänäyttämöllä näytettävä dokumenttielokuva kertoo tyttöjen oikeuksista ja koulutuksen merkityksestä. Dokumentin on ohjannut Oscar-ehdokkuuden vuonna 2008 napannut Richard Robbins. Ääninäyttelijöinä on nimekkäitä Hollywood-tähtiä: Alicia Keys, Meryl Streep, Salma Hayek, Liam Neeson ja Cate Blanchett.

työmaana maailma 2/2013

17

TEKSTI: LIISA LEEVE KUVA: ISTOCKPHOTO

Kovaa peliä Kolumbiassa Amnestyn ja SASKin tämän vuoden yhteinen kampanja vetoaa Kolumbian presidenttiin ay-aktiivien turvallisuuden parantamiseksi.

I

hmisoikeusjärjestö Amnestyn asiantuntija Anu Tuukkanen toteaa, että ihmisoikeuspuolustajien tilanne on Latinalaisessa Amerikassa tällä hetkellä melko heikko.

Hyökkäykset, uhkaukset ja murhat ovat tavallisia.

Tuukkanen muistuttaa, että ammattiyhdistysaktiivit ovat ihmisoikeuspuolustajia yhtälailla kuin vaikkapa toimittajat tai korruption tutkijat. Ammattiyhdistykset puolustavat oikeutta työhön ihmisarvoisissa oloissa asiallista palkkaa vastaan.

Ammattiyhdistysten edustajia kohtaan tehdyistä hyökkäyksistä tulee säännöllisesti raportteja muun muassa Meksikosta, Guatemalasta ja Kolumbiasta.

Useimmiten Amnestyssä reagoidaan raportteihin lähettämällä kohdemaiden päättäjille pikavetoomuksia, joissa pyydetään apua uhan alla oleville ihmisille.

Tavallisia aiheita ovat tappouhkaukset tai katoamiset. Pikavetoomuksia lähetetään Tuukkasen mukaan Latinalaisessa Amerikassa toimivien ay-aktiivien puolesta useita kymmeniä vuodessa.

– Kolumbia on ollut pahimpia maita pitkään.

Väkivallan määrä on maassa yleisestikin suuri, sillä siellä on ollut aseellinen konflikti käynnissä jo 50 vuotta, Tuukkanen toteaa.

18

työmaana maailma 2/2013

Ay-aktiivit välikädessä Kolumbiassa vasemmistolaiset sissiliikkeet ovat taistelleet hallitusta ja oikeiston puolisotilaallisia ryhmittymiä vastaan 1960-luvulta asti. Oman lusikkansa soppaan ovat lisänneet huumekartellit, joiden vaikutusvalta on merkittävä.

Korruptio on maassa arkipäivää. Useilla virkamiehillä ja poliitikoilla on kytköksiä sisseihin, aseellisiin ryhmiin tai huumekartelleihin.

Suurin osa ammattiyhdistysaktiiveihin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista on puolisotilaallisten ryhmien tekemiä. Ryhmät toimivat usein hallituksen turvallisuusjoukkojen kanssa yhteistyössä.

Ammattiyhdistysten edustajat joutuvat asemansa vuoksi helposti pahaan välikäteen kahden ääripään väliin.

– Oikeistolaisten ryhmien tekemät uhkaukset leimaavat ay-aktiivit usein vasemmistosissien kannattajiksi, mutta vastaavasti sissit saattavat pitää heitä hallituksen kätyreinä, Anu Tuukkanen sanoo.

Tilastojen valossa myönteistä kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Kun kymmenen vuotta sitten Kolumbiassa raportoitiin vuoden aikana 170 ay-aktiivin murhaa, viime vuonna luku oli noin 20.

Toisaalta nykyisellä hallituksella on edellistä löyhempi asenne ihmisoikeusasioissa. Tuukkanen toteaa, että esimerkiksi sotilastuomioistuin-

ten uudistusprosessi todennäköisesti vahvistaa rankaisemattomuutta.

– Kehitys ei siis ole suoraviivaisen positiivista, mutta edistysaskelia on otettu. Toisaalta joissakin asioissa mennään takapakkia.

Syylliset saatava vastuuseen Ammattiyhdistysaktiiveja kohtaan tehdyt uhkaukset, hyökkäykset ja murhat jäävät useimmiten selvittämättä. Väkivalta ei lopu, kun rikoksista selviää ilman rangaistusta.

Kansainvälinen Amnesty on huomauttanut jatkuvasti ammattiyhdistysten tilanteesta Kolumbiaa koskevissa raporteissaan.

Kolumbia valittiin Amnestyn ja SASKin tämän vuoden yhteisen kampanjan kohteeksi vaikean tilanteen vuoksi. Latinalainen Amerikka on myös alueena monille suomalaisille solidaarisuustyöstä entuudestaan tuttu.

Kampanjassa kerätään allekirjoituksia vetoomukseen, joka toimitetaan Kolumbian presidentille kesäkuussa. Vetoomuksessa vaaditaan, että ay-aktiiveja suojellaan tehokkaammin hyökkäyksiltä ja että tehdyt rikokset tutkitaan.

– Haluamme, että syylliset joutuvat vastuuseen teoistaan. Jos näistä rikoksista ei aiheudu seuraamuksia, ihmisoikeuspuolustajat eivät saa koskaan tehdä työtään rauhassa, Anu Tuukkanen toteaa. TM

//////////////////////////// "Kolumbiassa on ollut aseellinen konflikti käynnissä jo 50 vuotta."

Amnesty ja SASK kampanjoivat ay-oikeuksien puolesta Amnesty Internationalin Suomen osasto ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK aloittivat 22.4. yhteiskampanjan, jossa muistutetaan, että ayoikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Ay-oikeudet.fi -kampanjan kärkenä on tänä vuonna Kolumbia. Kampanjan vetoomuksen voi allekirjoittaa netissä tai SASKin teltassa Maailma kylässä -tapahtumassa Helsingin Kaisaniemessä 25.–26. toukokuuta.

– Kolumbialaisia ay-aktiiveja ja ihmisoikeuspuolustajia tapetaan ja uhkaillaan ihmisoikeuksien puolesta tekemänsä työn takia, Amnestyn maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen sanoo.

Lähes viisi vuosikymmentä jatkuneen aseellisen konfliktin aikana molemmat osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin siviiliväestöä kohtaan. Väkivalta ja uhkaukset ay-aktiiveja vastaan jatkuvat, vaikka Kolumbian hallitus on julkisesti tuominnut hyökkäykset.

Vetoomuskampanja päättyy sunnuntaina 2. kesäkuuta.

Allekirjoita vetoomus: www.ay-oikeudet.fi

työmaana maailma 2/2013

19

TEKSTI: LIISA LEEVE KUVA: OLLI HÄKÄMIES

Teetä ja tukea Talkoomatkalainen vaikuttui nepalilaisten pikkukylien yhteisöllisyydestä sekä vaatimattomissa oloissa opiskelevien koululaisten innokkuudesta.

H

angon viileänharmaassa kevätsäässä Nepal tuntuu erityisen kaukaiselta ja eksoottiselta maalta. Hankoniemen yläasteen matematiikan ja kemian opettaja Maj-Lis Ekholm tosin huomauttaa, että ei joulukuisessa Nepalissakaan hellettä ollut.

– Kun palasimme myöhään illalla retkiltä, lämpötila saattoi olla pudonnut alle nollan.

Alussa emme tajunneet ottaa lämmintä vaatetta mukaan, ja sitten palelimme, Ekholm toteaa.

Ekholm osallistui SASKin talkoomatkalle viime vuoden lopulla. Nepal ja erityisesti Himalajan vuoristo olivat aina kiehtoneet häntä.

Ekholmista tuntui hyvältä, että talkoomatkalla pääsisi aidosti tutustumaan ihmisiin.

Hän sai Hangon opettajien ammattiyhdistykseltä pienen avustuksen, mutta maksoi muuten kustannukset itse. Matka ei silti tuntunut kalliilta, sillä järjestelyt olivat niin hyvät.

Jokainen matkapäivä oli täynnä ohjelmaa.

Matkalaiset tutustuivat paikallisiin ammattijärjestöihin, työoloihin ja kulttuuriin.

– Kaikissa paikoissa, joissa nukuimme, kävimme syömässä tai vierailimme, työntekijät olivat järjestäytyneitä, Ekholm kiittelee.

Lämmin vastaanotto Talkoomatkan tarkoituksena oli tukea ja kannustaa paikallisia ammattijärjestötyössä, sillä järjestäytymisaste Nepalissa on vielä hyvin matala.

Ammattiyhdistykset ovat maassa useimmiten työpaikka- tai kyläkohtaisia.

Maj-Lis Ekholm piti siitä, että pääsi juttelemaan paikallisten ihmisten kanssa työasioista.

Läheisyys oli todella antoisaa.

– Vastaanotto oli joka paikassa ihana ja ihmiset olivat tavattoman ystävällisiä. Teetä juotiin hirveästi, Ekholm naurahtaa.

Suomi rahoittaa Nepalissa vesi- ja saniteettihanketta sekä tukee lasten koulutusta. Tuki on tuottanut tulosta, sillä alle 10-vuotiaista lähes kaikki käyvät koulua.

Koululaiset opiskelevat kylissä alkeellisissa oloissa eikä oppimateriaalia juuri ole.

– He ovat silti tosi iloisia ja innokkaita oppilaita. Puitteilla ei loppujen lopuksi ole merkitystä, kun lapset haluavat oppia, Ekholm iloitsee.

– Hurjaa oli myös rakennustyömailla. Työntekijät kiipeilivät varvassandaaleissa telineillä eikä kenelläkään ollut rukkasia, kuulosuojaimia tai mitään muitakaan suojavälineitä, Maj-Lis Ekholm sanoo.

Eniten sykähdytti vierailu yhteisöön, jossa heidät otettiin vastaan pienen kylän keskellä kasvavan mangopuun juurella. Asukkaat elävät hyvin pitkälti omavaraisesti.

– Kylään ajettiin loppumatkasta pientä kinttupolkua pitkin. Kun lopulta pääsimme perille, paikka tuntui paratiisilta.

Tilalliset viljelevät luonnonmukaisesti viljaa ja kasviksia. Yhteisö on avustusjärjestön tukema, ja kyläläisillä on oma pieni yhdistyksensä.

Tavoitteena on, että kyläläiset saisivat lisättyä tuotantoa niin, että he voisivat saada tuloja myymällä kasvattamiaan kasviksia.

– Oli myös hienoa nähdä, että monissa kylissä on vahvoja naisia, jotka ovat aktiivisesti mukana ammattiyhdistystoiminnassa, Ekholm kehuu.

Idyllinen yhteisö sykähdytti

Täydellisesti suunniteltu matka

Vierailu tiilitehtaalla tuntui talkoolaisista pahalta. Perheet valmistivat ulkona kovassa auringon paahteessa savesta tiiliä käsin.

Maj-Lis Ekholm toteaa, että lähtisi heti uudestaan talkoomatkalle, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus.

– Kaikki oli täydellisesti suunniteltu. SASKin Katmandun aluetoimiston koordinaattori Sharan KC oli aina mukana ja auttoi meitä matkalaisia, kun vaikkapa flunssa iski, Ekholm kiittelee.

Ensi syksynä Ekholmin on tarkoitus aloittaa kirjeenvaihto Hankoniemen yläasteen seitsemäsluokkalaisten ja nepalilaisen Saraswatin koulun oppilaiden välillä.

– Nepalilaiskoulussa ei juuri ole nettiyhteyksiä, joten kirjeenvaihto tapahtuu paperikirjeinä.

On hienoa, että lapset saavat tutustua toiseen kulttuuriin.

Entä mitä neuvoja Ekholm antaisi muille talkoomatkalle lähtijöille?

– Vaikka matkapäivät voivat olla uuvuttavia, niin hotellille ei kannata jäädä makaamaan.

Hienosta matkasta pitää ottaa kaikki irti! TM

Talkoomatkat Talkoomatka on osallistujien itsensä kustantama solidaarisuusmatka, jonka ohjelman järjestävät SASKin paikalliset kumppanit. Tänä vuonna matka tapahtuu marraskuussa ja suuntautuu Mosambikiin. Matkalaisille järjestetään ennen lähtöä viikonlopun mittainen valmennuskurssi.

Talkoomatkalle valitaan ammattiliittojen jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita kasvattamaan tietämystään kehitysmaiden arjesta ja työelämästä sekä ay-liikkeen kehitysyhteistyöstä. Hakijoiden on oltava SASKin kannatusjäseniä, joiden jäsenmaksu on maksettu. Riittää, että jäsenhakemus on jätetty samaan aikaan kuin talkoomatkahakemus.

Matkaa varten voi hakea matkastipendejä omalta ammattiliitolta sekä eri säätiöiltä ja yhdistyksiltä. www.sask.fi/toiminta/talkoomatkat 20

työmaana maailma 2/2013

//////////////////////////// "On tärkeää osoittaa kunnioitusta paikallisia isäntiä kohtaan syömällä kaikki tarjottu ruoka."

– SASK järjesti ennen Nepalin matkaa valmennusviikonlopun, jossa käytiin läpi tapatietoutta.

On tärkeää osoittaa kunnioitusta paikallisia isäntiä kohtaan syömällä kaikki tarjottu ruoka, Maj-Lis Ekholm sanoo.

työmaana maailma 2/2013

21

Pardian Antti Palola:

Ay-ravintoketjun pitää toimia

julkisen sektorin liittoja.

Monessa maassa järjestäytymistä ei pidetä suotavana.

– Rajoitukset koskevat yleensä armeijaa, poliisia ja rajavartiostoa, turvallisuuteen liittyviä ammatteja.

Asiantuntemus käyttöön

Päätös kypsyi hitaasti

Kehittyviin maihin löytyy Pardiasta monenlaista asiantuntemusta. Antti Palolan mielestä jäsenistö voisi auttaa kohdemaan yhteiskunnan kehittämisessä esimerkiksi suunnittelemalla verotusjärjestelmiä.

– Toivoisin, että SASKissa löytyisi myös hanke, joka edistäisi julkisen sektorin järjestäytymistä. Mukana voisi olla muitakin kotimaisia

SASKin jäsenyyttä on pohdittu Pardiassa pitkään.

– Aluksi ajateltiin, että kukin jäsenliitoista hoitaa itse oman solidaarisuustyönsä, Palola sanoo.

Ruotsalaisen sisarjärjestön panostusta kansainväliseen yhteistyöhön saattoi vain ihailla.

– Siellä tätä on tehty vuosikymmeniä, ja

Wilma Hurskainen

Palkansaajajärjestö Pardia on ollut SASKin jäsen vuodenvaihteesta lähtien. Puheenjohtaja Antti Palola kertoo, että etenkin nuoret jäsenet ehtivät kummastella solidaarisuustyön puuttumista.

– Heille kansainvälisyys on itsestään selvää.

Nuoret haluavat tehdä konkreettista työtä.

SASKin talkookohteisiin löytyi heti vapaaehtoisia, sekä nuoria että keski-ikäisiä.

Palola on valmistautunut siihen, ettei tuloksia näy heti. Oma liki kymmenen vuoden kokemus valtamerialuksen yliperämiehenä ja kapteenina opetti paljon kulttuurieroista.

– Kerran lähes koko laivan miehistö oli filippiiniläisiä. Yritin lisätä työvauhtia laittamalla yhden miehen maalaamaan paapuuriin ja toisen styyrpuuriin. Suomalainen olisi ottanut sen kilpailuna, Palola kertoilee.

– Eihän siitä mitään tullut. Miehet ja työ kärsivät, sillä siinä kulttuurissa tehdään työt porukalla. Välillä jutellaan ja sitten jatketaan.

Toisen kulttuurin kunnioittaminen on Palolan mukaan tärkeää.

– Emme voi mennä opettamaan, että meidän tapamme toimia on ainoa oikea. Pitää kuunnella paikallisia ja pohtia heidän kanssaan heille parhaat ratkaisut.

– Kun itsellä on asiat suhteellisen hyvin, pitää auttaa muita.

Solidaarisuustyö kuuluu modernin ammattiliiton toimintaan, Antti Palola sanoo.

Palkansaajajärjestö Pardia ● Pardia on 23 liiton kattojärjestö. Jäseniä noin 60 000, joista naisia

on 61 prosenttia ja miehiä 39 prosenttia.

● Suurimmat jäsenliitot ovat Suomen Poliisijärjestöjen Liitto, Tekniikan

ja Tiedon Toimihenkilöt ja Ylipistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto.

työhön laitetaan tuntuvia summia. Kohdemaista kutsutaan omiin isoihin kokouksiin vieraita kertomaan hankkeiden etenemisestä.

Ammattiliitolla pitää Palolan mukaan olla tarjottavanaan perinteisen edunvalvonnan ohella myös muita etuisuuksia, näköaloja ja vaikutusmahdollisuuksia.

– Moni meille selvä asia kuten säännöllisesti tuleva palkka on monessa maassa vasta unelma, Palola muistuttaa.

Kun itsellä asiat ovat suhteellisen hyvin, on syytä pitää huolta muistakin.

– Ay-ravintoketjun pitää toimia. Kansainvälisellä tasolla ammattijärjestöjen kesken, SASKissa ja sitten konkreettisissa hankkeissa. Mitä nopeammin elintaso halpamaissa nousee, sen parempi meille.

Palola sai hyvän muistutuksen ammattiliittojen tekemän kansainvälisen työn tärkeydestä marraskuussa Etelä-Afrikan Durbanissa julkisen alan kansainvälisen liiton PSI:n kongressissa.

Palolan mukaan Euroopan ongelmat tuntuvat pieniltä, kun toinen tulee kertomaan, että saisi edes lapset kouluun, kun itse ei osaa lukea. TM

● Yksi pardialainen talkoolainen lähtee Mosambikiin marraskuussa. ● Muuta: Aiemmin pardialaisia on osallistunut SASKin talkoisiin STTK:n nimissä.

22

työmaana maailma 2/2013

Birgitta Suorsa/UP

Työmaana maailma, tavoitteena tasa-arvo Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on suomalaisen ay-liikkeen kehitysyhteistyöjärjestö, jonka hankkeiden kautta kehittyvien maiden ammattiliittoja autetaan vahvistamaan verkostojaan, parantamaan osaamistaan ja puolustamaan tehokkaammin jäsentensä oikeuksia.

SASKin näkemyksen mukaan kestävin tapa vähentää köyhyyttä on ihmisarvoinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Tämän takuumieheksi kehittyviin maihin tarvitaan vahvoja ammattiliittoja.

SASKin hanketoiminnan keskeinen tavoite on vahvistaa kehittyvien maiden ammattiyhdistysliikettä ja parantaa sen toimintakykyä niin, että se kykenee tarjoamaan jäsenilleen toimivan vaikutuskanavan omien työolojensa parantamiseen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen.

Tuki on aina väliaikaista SASKin hankkeiden kautta suomalaiset ammattiliitot auttavat sisarjärjestöjään vahvistumaan.

Apu on aina määräaikaista ja kattaa vain

osan paikallisen yhteistyökumppanin tarpeista. Monesti suomalaisten tuki liittyy omana osanaan muiden ammattijärjestöjen hankekokonaisuuteen. Se on pieni pala kivijalkaa, jonka varaan paikallinen ammattiyhdistysliike rakentaa verkostoaan.

Hankekumppaneita ovat useimmin joko paikalliset ja alueelliset ammattijärjestöt tai ay-liikettä avustavat ja tukevat järjestöt.

SASKin toiminnan pitkän ajan tavoite on myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian edistyminen toiminta-alueiksi valituissa maissa.

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus on yksi ulkoministeriön kumppanuusjärjestöistä.

Aktiivista kampanjointia kotimaassa Hanketoiminnan ohella SASK kampanjoi aktiivisesti kotimaassa. Kampanjoinnin tehtävänä on herätellä suomalaista yleisöä kansainvälisen ay-liikkeen ajamista teemoista.

Ihmisarvoinen työ ja elämiseen riittävä palkSASKin hankkeiden kautta suomalaiset ammattiliitot auttavat sisarjärjestöjään vahvistamaan verkostojaan, parantamaan osaamistaan ja puolustamaan tehokkaammin omien jäsentensä oikeuksia.

SASK numeroina ● 1,7 miljoonaa jäsentä ● 32 suomalaista ammattiliittoa ● 2 palkansaajakeskusjärjestöä ● 4 mannerta ● Noin 70 hanketta

ka ovat kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen keskeisiä kampanjateemoja. Lokakuussa 2008 ay-liike vietti ensimmäistä Kansainvälistä kunnon työn päivää (World Day for Decent Work).

Ihmisarvoisen työn määrittelyssä tärkein mittatikku on Kansainvälisen työjärjestön ILOn vahvistamat työpaikkojen perusoikeudet. Ne vahvistettiin ILOn työkongressissa vuonna 1998. ILOn normeissa määritellään työolojen vähimmäisehdot, joiden tulisi koskea kaikkia maailman työtätekeviä.

SASKin kampanjatoiminta pyrkii edistämään ihmisarvoista työtä ja elämiseen riittävää palkkaa myös kuluttajatietoisuutta edistämällä.

SASK on mukana tekstiilituotannon epäeettisyyttä ruotivassa Puhtaat vaatteet -kampanjassa (Clean Clothes Campaign), elektroniikkatuotannon eettisyyttä peräänkuuluttavassa Make IT Fair -kampanjassa sekä urheiluvälinetuotannon ja urheilutapahtumien eettisyyttä vaativassa Play Fair -kampanjassa.

SASK tekee kampanjayhteistyötä myös Amnesty Internationalin Suomen osaston kanssa ihmisoikeuskysymyksissä. Yhteistyössä korostetaan, että järjestäytymisvapaus on ihmisoikeus.

Vuonna 2012 SASK ja Amnesty kampanjoivat ensimmäistä kertaa yhdessä ay-oikeuksien puolesta ja ay-aktiivien sortoa vastaan. TM www.sask.fi työmaana maailma 2/2013

23

!

I S K E N USJÄSE

T A N N A K LIITY k.fi s a s . w w w