Työmaana maailma 4/2013 by SASK

TYÖMAANA MAAILMA

4/2013

AJATELTAVAA KAIKEN MAAILMAN POMOILLE JA DUUNAREILLE SASK – SUOMEN AMMATTILIITTOJEN SOLIDAARISUUSKESKUS

AFRIKKA HOUKUTTAA VAATEBRÄNDEJÄ PUHDAS VESI VIRTAA VIETNAMISSA RAAKAA PELIÄ INTIAN TYÖMAILLA

RITARI ARMAN Sorrettujen ystävä Arman Alizad on mukana Solidaarisuuspäivillä Hämeenlinnassa 8.–9.2.2014.

LOKAKUU 2013 Toimitus Jukka Pääkkönen vastaava päätoimittaja Aleksi Vienonen toimitussihteeri Tuotanto Unionimedia / Risto Paananen Ulkoasu Unionimedia / Mikko Taipale Kannen kuva Meeri Koutaniemi Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2013 Painos 7 000 kpl Julkaisija

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20 fax 09 4789 2222 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi ISSN 1456-2030 Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton. Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

Jukka Lindell vihkii talkoomatkalaiset joogan saloihin.

Sisältö 4/2013 3

Pääkirjoitus: Vastavoimaa yhtiörahalle

4 Ajankohtaista 7

Katri Blomsterin kolumni: Minä omistan köyhät!

Vaatteita Etiopiasta?

10 Intian epätoivoiset rakentajat 12

Silmät auki, käskee Arman!

Vietnam: Vesi merkitsee kehitystä

18 Merikapteeni Lindell talkootöissä maailmalla 20 Paperiliiton Petri Vanhala: Keskinäinen kiistely ei auta 21

SASK maailmankartalla

Pääkirjoitus /// Jukka Pääkkönen

Vastavoimaa yhtiörahalle

uositun turistihotellin kulmilla Maputon Karl Marx -kadulla ko- Mosambikiin jäänyt osa taas näyttää nykyisillä ehdoilla hyödyttävän hoaa jättimäinen rakennustyömaa. Sen betonipilareissa roikkuu aivan liian harvoja. Tilanne on tuttu muistakin luonnonvaroiltaan rikkaista kehittyvistä punaisia banderolleja, jotka lähempää katsottuna paljastuvat kiinankielisiksi. Kiinalaisella rahalla operoiva yhteisyritys China MZ Lda maista. Sitä on yritetty korjata kehitysyhteistyöhankkeilla, joissa rahanpystyttää monitoimirakennusta pääkaupungin ydinkeskustaan alueelle, saannin ehdoksi on voitu sopia tukku eriarvoisuutta, demokratiavajetta ja korruptiota suitsivia ehtoja. Niiden voima käy kuitenkin vähäiseksi, jossa väitetään olevan vanhan keskustan suojelukaava. Mosambikissa juuri vieraillut SASKin opintomatkalaisten joukkue ei kun minkä tahansa suuryhtiön kanssa solmittava megaprojekti ylittää loppusummaltaan kymmen- tai satakertaisesti tehnyt työmaakäyntiä Karl Marx -kadun rakennuskehityshankkeiden kutistuvat budjetit. Kun jättityömaalle. Sinne ei ole asiaa myöskään rakennustyöinvestointi on tarjolla ilman poliittisia ehtoja, kasvaa läisiä edustavalla ammattiliitolla, vaikka maan laki myös vallanpitäjien halu pyyhkiä pöytää avustajien turvaa rakentajille järjestäytymisoikeuden ja liitolle hyvää tarkoittavilla vaatimuksilla. toimintaoikeudet myös työpaikalla. Kestävällä tavalla eriarvoisuus voi tietenkin väKiinalaiset suuryhtiöt voivat olla piittaamatta hentyä vasta, kun kansalaisyhteiskunta maan sisällä ammattiliitoista ja Mosambikin työlainsäädännöstä, kykenee synnyttämään riittävän vahvan poliittisen ja ammattiliiton edustaja sanoo. ”Jostain syystä” ne rauhanomaisen muutospaineen. Mosambikissa tuo ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa, hän lisää. rauhanomainen muutosvoima voisi hyvinkin olla Enempää selityksiä ei tarvitakaan. Keskustelu ammattiyhdistysliike, joka jäsenpohjaltaan kuuluu valtiojohdon ja suuryhtiöiden salaisista investoineteläisen Afrikan vahvimpiin ja jonka toiminnalle tisopimuksista jatkuu Mosambikissa sekä julkisesti maan lainsäädäntö antaa ainakin paperilla pitkälle että pinnan alla. Kukaan ei tunnu tietävän, millaisia menevät mahdollisuudet. etuja ja millaista suojelua millekin yhtiölle on milEntisen vapautusliikkeen ja nykyisen valtapuojoonainvestointien vastalahjaksi tosiasiassa luvattu. lueen lapsena syntynyt ammattiyhdistysliike on jo Jokainen taas pitää itsestään selvänä, ettei jokaista jonkin aikaa pyrkinyt eroon vanhasta talutusnuorassuurta sopimusta tarkasti valvova presidentti lätaan. Se on ottanut etäisyyttä maan hallituksen tahipiireineen ole jäänyt nuolemaan neuvottelujen Jukka Pääkkönen paan tehdä poliittisia päätöksiä ja vaatii julkisesti tuloksena näppejään. Viestintäpäällikkö lisää läpinäkyvyyttä suuryhtiöiden kanssa tehtäviin Hiili, kaasu, öljy, metsävarat ja muut luonnonrikkaudet ovat houkutelleet Mosambikiin yhä kasvavan määrän ulkomaisia investointisopimuksiin. Se haluaa pääsyn myös niille työmaille, jotka yhtiöitä ja synnyttäneet kymmenittäin miljoonaluokan hankkeita, jopa ”jostakin syystä” ovat vielä ammattiliitoilta kiellettyjä. Tätä kehityskulkua myös suomalaisten ammattiliittojen on syytä muutaman miljardiluokan megaprojektin. Niiden voimalla Mosambikin talouskasvu on jo vuosia ollut eteläisen Afrikan nopeinta. Kasvunu- tarkasti seurata ja olla sitä mahdollisuuksiensa mukaan tukemassa. meroista huolimatta maan sijoitus inhimillistä kehitystä mittaavissa Onhan Mosambikin luonnonvarojen ääreen pyrkimässä myös useita indekseissä ei ole rakettimaisessa nousussa, päinvastoin. Merkittävä suomalaistaustaisia yhtiöitä. TM osa investointien synnyttämästä vauraudesta on valunut ulos maasta. TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

[ Ajankohtaista ]

Talkoomatka Mosambikiin täytti odotukset Palomiesten pitkät työpäivät mietityttivät suomalaista palopäällikköä.

ASKin talkoomatka Mosambikiin käynnistyi marraskuun alussa, kun viidentoista SASKin kannatusjäsenen joukko lennähti maan pääkaupunkiin Maputoon Lontoon ja Kapkaupungin kautta. Talkoomatkan päämääränä oli tutustuttaa osallistujat SASKin ja suomalaisten ammattiliittojen tekemään solidaarisuus- ja ke-

hitysyhteistyöhön Mosambikissa. Talkoomatkalle valittiin ammattiliittojen jäseniä, jotka olivat kiinnostuneita kasvattamaan tietämystään kehitysmaiden arjesta ja työelämästä sekä ay-liikkeen kehitysyhteistyöstä. Talkoomatkojen suuren suosion takia vuonna 2013 talkoomatkalle valittiin vain henkilöitä,

Talkoomatkajoukkue verkostoitui paikallisten ay-aktiivien kanssa kahden päivän työpajassa.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

jotka ovat SASKin kannatusjäseniä. Ryhmä koottiin siten, että siinä on mukana mahdollisimman tasapuolisesti eri ammattialoja ja -liittoja edustavia sekä eri-ikäisiä naisia ja miehiä eri puolilta Suomea. Osallistujat maksoivat matkansa itse. Käsirautoja paloasemalla Talkoomatkalaisten ohjelmaan kuului vierailuja paikallisissa ammattiliitoissa. Lisäksi matkalaiset verkostoituivat ja vaihtoivat kokemuksia paikallisten ay-aktiivien kanssa. Ohjelmaan kuului myös tutustumista paikallisten työarkeen. Talkoomatkajoukkueeseen kuulunut pelastusalan ammattilainen Oskari Turunen pääsi vierailemaan Maputon pääpaloasemalla. Kuopiolainen palopäällikkö kiinnitti paloasemalla huomiota katkottuihin käsirautoihin. – Ihmettelimme pihalla olevaa isoa teräsverkkoa, johon oli kiinnitetty vääntyneitä rautoja, räjähtäneitä kaasupulloja ja todella paljon käsirautoja. Esittelijämme kertoi, että käsiraudat ovat peräsin poliisin tuomien pidätettyjen ranteista. Poliisit eivät olleet saaneet niitä auki. Palomiehet leikkaavat käsiraudat irti ja ottavat itselleen, Turunen kirjoittaa talkoomatkalaisten blogissa.

[ Kolumni ]

Minä omistan köyhät!

Järjestäytymisoikeutta rajattu Ay-aktiivi Oskari Turusta ihmetytti, että palomiesten työajat ovat varsin raskaat eurooppalaisiin palomiehiin verrattuna ja heiltä on riistetty oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen. Palomiesten työaika on eurooppalaisittain pitkä. He tekevät 24 tunnin työvuoron, jonka jälkeen on 48 tunnin vapaa. Mosambikissa julkisten alojen työntekijät eivät saa kuulua ammattiliittoihin, joten myöskään palomiehet eivät ole järjestäytyneitä. – Julkisen sektorin järjestäytymisoikeutta ollaan parhaillaan valmistelemassa ja vaatimassa, joten toivotaan, että myös palomiehet saavat neuvotteluoikeudet pikaisesti, Turunen pohtii. SASK päättää vuoden 2014 talkoomatkoista alkuvuonna. Hakuaika alkaa alustavan suunnitelman mukaan helmi-maaliskuussa. Jos haluat mukaan ensi vuoden talkoomatkalle, parhaiten saat hakuajoista tiedon liittymällä SASKin kannatusjäseneksi osoitteessa www. sask.fi/liity. TM Teksti: Aleksi Vienonen Kuva: SASK

Oskari Turusen ja muiden talkoomatkalaisten blogikirjoituksia voi lukea nettiosoitteessa http://talkoomosambik.blogspot.fi.

Ei kai taas sosiaalipornoa? Kysymys tuli ensimmäisenä mieleeni, kun näin Arman ja viimeinen ristiretki -sarjan mainoksen. Pölyisiä katuja, riutuneita lapsia. Taasko joku työntää mikrofonin itkevän eteen ja kysyy: ”Eiks elämä ole vaikeaa? Eiks tosiaan ole?” Yhtäkään jaksoa en katsonut, mutta varmuuden vuoksi tuomitsin. Olen näemmä päässyt siihen pisteeseen, että piponi kiristyy itsestään, kun ruudussa vilahtaa nälkäinen lapsi. Kehittyvien maiden ihmisiä kuvataan liian usein hyväntekeväisyytemme kohteina, eräänlaisina kärsivinä haamuina, joiden pahoinvointia voi voivotella. Ei tarvitse pysähtyä miettimään köyhyyden syitä, ratkaisuja tai sitä, kuinka totuudenmukainen kuva annetaan. Samaan aikaan mietin pääni puhki, miten SASKin toiminta tavoittaisi laajemman väkijoukon huomion. Esitelmöin ihmisarvoisen työn merkityksestä ja ihmettelen, kun viesti ei mene perille. Ei vaikka vedän kuinka upeaa kalvorallia läpi Suomen. Joku näprää aina kännykkää. Toimittaja Liisa Leeve haastatteli Arman Alizadia tähän lehteen Ämmässuon kaatopaikalla. Haastattelussa Alizad kertoi haluavansa tuoda tärkeitä asioita julkisuuteen silläkin uhalla, että otsaan läntätään sosiaalipornon leima. ”Jos sun mielestä ohjelman avausjakso Kambodzhasta oli viihdettä, niin et ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluan istua samassa pöydässä”. Ilmaan jäi kysymys, kuka saa puhua kehittyvien maiden ongelmista? Onko parempi tehdä telkkariin vaikka tanssiohjelmaa ja säästää yhteiskunnalliset ongelmat ammattilaisille? Vai onko sitä parempi, mitä enemmän puhutaan? Oman mielipiteen voi tulla kertomaan SASKin Solidaarisuuspäiville Hämeenlinnaan 8.–9. helmikuuta. Tuolloin Arman Alizad johdattaa keskusteluun kehittyvien maiden tehdassaleista ja takapihoista, syistä ja ratkaisuista. Kalvoralliani siellä ei jostain syystä nähdä. TM Katri Blomster

Kirjoittaja on SASKin viestintäkoordinaattori.

”Piponi kiristyy, kun ruudussa vilahtaa nälkäinen lapsi.” TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

[ Ajankohtaista ] Filippiinien metalliliitolle tärkeä erävoitto Erityistalousalueelle perustettiin ammattiyhdistys.

ilippiinien metalliliitto onnistui syyskuussa perustamaan ammattiyhdistyksen erityistalousalueelle. Saavutus on merkittävä läpimurto ay-liikkeen vahvistamisen näkökulmasta. Se on merkittävää myös naisten aseman parantamisen kannalta, sillä elektroniikkateollisuus on naisvaltaista. Erityistalousalueet (Special Export Processing Zones) ovat tyypillisesti vaikeita paikkoja ayliikkeelle. Niillä järjestäytyminen on pääsääntöisesti kielletty tai tehty muutoin vaikeaksi. Filippiinien metallityöntekijöiden ammattiliitto PMA onnistui perustamaan työpaikkatason ammattiyhdistyksen japanilaisessa omistuksessa olevalla Katolec Philippines Corporationin (KAP) tuotantolaitoksella. Ammattiyhdistyksen perustaminen sai virallisen sinettinsä 18. syyskuuta, kun 220 tehtaan 350 työntekijästä äänesti perustamisen puolesta. – Tämä ei ollut mikään helppo taistelu, koska työnantaja teki kaikkensa hajottaakseen työntekijöiden rivit. Työnantajat yrittivät harhauttaa työntekijöitä, häiritä ja jopa uhkailla, kertoo uuden ammattiyhdistyksen tuore puheenjohtaja Fermin Galicia. Japanilaisen firman tytäryhtiö Elektroniikkateollisuudelle piirilevyjä valmistava KAP on japanilaisen Katolec Corporationin tytäryhtiö. Tehdas sijaitsee 450 hehtaarin suuruisella teollisuusalueella Santa Rosan kaupungissa Lagunan maakunnassa. – Tämän läpimurron innoittamana aiomme jatkaa sähkö- ja elektroniikka-alojen työnteki-

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

Japanilaisten omistaman elektroniikkatehtaan 350:stä työntekijästä 220 äänesti perustamisen puolesta.

jöiden järjestäytymisen tukemista Filippiinien erityistalousalueilla. Arviomme mukaan näiden alojen työntekijöitä on jopa kymmeniä tuhansia, PMA:n puheenjohtaja Francisco Mero sanoo. Filippiinien metalliliitto PMA kuuluu teollisuusliittojen maailmanjärjestöön IndustriALLiin. PMA tekee hankeyhteistyötä SASKin kanssa paikallisen LEARN-järjestön kautta. Suomalaisista ammattiliitoista hanketta

tukevat JHL, PAM, Metalliliitto ja Ammattiliitto Pro. Palkansaajakeskusjärjestöistä hanketta tukee toimihenkilökeskusjärjestö STTK. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on naisten järjestäytymisasteen nostaminen. TM

Teksti: Marlon Quesada, Aleksi Vienonen Kuva: PMA

Rana Plazan uhrit yhä ilman korvauksia

SASK näytti pitkää nenää köyhyydelle

Vaikka bangladeshilaisen Rana Plaza -vaatetehtaan romahduksesta on kulunut yli puoli vuotta, harva onnettomuuden uhreista on saanut vielä korvauksia. Onnettomuudessa kuoli yli 1 100 työntekijää, ja tuhansia loukkaantui. Kansainvälinen Puhtaat vaatteet -verkosto ja International Labor Rights Forum (ILRF) julkaisivat lokakuussa raportin, joka osoittaa, että suurin osa länsimaalaisista brändiyrityksistä ei ole sitoutunut maksamaan korvauksia loukkaantuneille ja menehtyneiden työntekijöiden perheille. Raportin mukaan joitain parannuksia on tehty, mutta vielä vaaditaan toimenpiteitä, jotta pysyvästi loukkaantuneiden työntekijöiden perheille voidaan taata toimeentulo. TM

Marraskuun kahdeksantena vietetty Nenäpäiväkeräys saavutti ennätystuoton, noin kolme miljoonaa euroa. Tänä vuonna suomalaiset ammattiliitot olivat erityisen aktiivisia kerääjiä. Vaikka huipennus on jo koettu, keräys on avoinna vuoden loppuun saakka. Lahjoittaa voi helpoimmin Nenäpäivän verkkosivujen www.nenapaiva.fi kautta. Nenäpäiväkeräyksen tuotot jaetaan tasan yhdeksän kehitysyhteistyöjärjestön kesken. SASK on niistä yksi. Muita järjestöjä ovat UNICEF, Punainen Risti, Solidaarisuus, Pelastakaa Lapset, Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Plan ja Fida. TM

Lue lisää: www.sask.fi

Yksikään nuori ei ole menetetty tapaus

Qatarin kisarakentajien ihmisoikeuksia poljetaan

Kunnon työn päivänä 7. lokakuuta SAK, STTK, Akava ja SASK kampanjoivat nuorten työllisyyden puolesta ja syrjäytymistä vastaan. Kampanjapäivänä haluttiin muistuttaa, että ilmiö ei koske vain Suomea vaan on globaali. Kampanjassa muistutettiin, että arviolta 35 000 suomalaisnuorta on vailla koulu- tai työpaikkaa. Nuorten syrjäytyminen maksaa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yhteiskunnalle jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kasvava nuorisotyöttömyys lisää väistämättä syrjäytymistä. Teemapäivä kuului etenkin radiokanavilla. Järjestöt organisoivat myös katukampanjan Elielinaukiolla Kunnon työn päivän aamuna. Ohikulkijoille jaettiin lentolehtisiä ja Menetetty tapaus? -rintamerkkejä. TM

Julkisuudessa esillä olleet orjatyöolot ja kuolemantapaukset Qatarin jalkapallostadionien rakennustyömailla osoittavat SASKin toiminnanjohtajan Janne Ronkaisen mielestä, että siirtotyöläisten oikeuksia ei Qatarin tapaisissa maissa puolusta kukaan. SASKin mukaan paras tapa parantaa työntekijöiden oikeuksia Qatarissa olisi ay-oikeuksien turvaaminen. SASKilla on Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa toteutettujen hankkeittensa kautta näyttöä siitä, että yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen kanssa auttaa turvaamaan rakentajille inhimilliset työolot. TM

Lue lisää: www.sask.fi

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

TEKSTI: OUTI MOILALA KUVAT: GETTY IMAGES/ FELIX HUG, STUART FOX

Vaatteita Etiopiasta? Seuraavaksi voi olla Saharan eteläpuolisen Afrikan vuoro kasvattaa vaatetusteollisuuttaan Bangladeshin esimerkkiä seuraten. Etiopia kiinnostaa ainakin H&M:ää.

li tuhat kuolonuhria vaatinut Rana Plaza -nimisen tehtaan romahdus Bangladeshissa keväällä sai liikkeelle toivottuakin kehitystä. Maasta hankkivat länsimaiset vaatebrändiyritykset ja ammattiliitot solmivat uraauurtavan Accord-sopimuksen tehtaiden turvallisuuden parantamiseksi. Vaatetusteollisuuden vastuullisuutta edistävän Clean Clothes -kampanjan koordinaattorin Ineke Zeldenrustin mukaan sopimuksessa on kaikki tarvittavat kohdat, jotta se olisi tehokas. Kun Rana Plazan tragediasta on kulunut puoli vuotta, Clean Clothes -kampanjan ja International Labor Rights Forum -järjestön

raportti kuitenkin varoittaa, ettei suurin osa onnettomuuteen liittyvistä länsimaiden brändiyrityksistä ole sitoutunut maksamaan riittäviä korvauksia. Järjestöjen raportti tuo esille myös, että elämiseen riittämättömät palkat pitävät yllä korkeita onnettomuustilastoja. Johtajat painostavat työntekijöitä työskentelemään vaarallisissa rakennuksissa uhkaamalla jättää palkkoja maksamatta. Kaikki näkivät halkeamat Rana Plazan seinissä, mutta tuhansia uhreja tuli silti, koska johto kiristi työntekijöitä. Bangladeshin hallinto aikoo tätä artikkelia kirjoitettaessa nostaa vähimmäispalkkaa yli seitsemälläkymmenellä prosentilla 29 eurosta 50 euroon. Palkankorotusten vaikutus häviää kuitenkin nopeasti, koska maassa on voimakas inflaatio ja vaatetusteollisuus muodostaa suuren osan Bangladeshin taloudesta. Vain yksi Suomesta Suomalaisista vaateyrityksistä vain Stockmannkonserni allekirjoitti Accord-sopimuksen, vaikka Finnwatchin vuodelta 2012 olevan selvityksen mukaan Bangladeshista hankkivat paljon myös esimerkiksi Reima ja SOK. Stockmann on kuitenkin Suomen suurin Bangladeshin-tuoja.

Afrikan vaateteollisuus kuihtui, koska maanosaan tuodaan käytettyjä vaatteita Euroopasta. Tekstiiliteollisuus saattaa kuitenkin olla siirtymässä Aasiasta Afrikkaan. 8

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

Terveisinä ja kannustuksena muille suomalaisille yrityksille Stockmannin yhteiskuntavastuun asiantuntija Johanna Stenbäck sanoo, että yhteistyö vie usein asioita parhaiten eteenpäin. – Stockmann ja sen konserniin kuuluvat Seppälä, Lindex ja Hobby Hall sitoutuivat sopimukseen, koska se täydentää hyvin konsernin pitkäaikaista vastuullisuustyötä ja hankintaketjun valvontaa Bangladeshissa, Stenbäck sanoo. Stockmann valvoi hänen mukaansa jo aiemmin bangladeshilaisten tehtaiden palo- ja sähköturvallisuutta omin ja ulkopuolisin tarkastuksin. Monelle rikkaiden maiden brändiyritykselle tuli varmasti kiusaus vähentää tilauksiaan Bangladeshista Rana Plazan romahduksen lyötyä läpi pääuutisissa Suomessakin. Tilauksia ei tulisi kuitenkaan siirtää pois, koska pakeneminen ei auta saamaan tehtaita turvallisemmiksi. Accord-sopimuksessa onkin kohta, jonka mukaan brändiyritysten tulee pitää yllä pitkiä liikesuhteita Bangladeshin valmistajiin, eivätkä ne saa vähentää tilauksiaan kahteen vuoteen tietyin ehdoin. Vaatetusteollisuus liikkuu kuitenkin jatkuvasti maasta toiseen halvempien työvoimakustannusten perässä. Muodin muutokset kannustavat brändiyrityksiä pitämään jatkuvasti silmällä uusia tuotantoalueita. Johanna Stenbäckin mukaan Stockmann suosii pitkiä ja vakiintuneita liikesuhteita valmistajiinsa, joihin se pitää yhteyttä omien ostokonttoreidensa kautta. – Samalla yritys tarkkailee muotimaailman liikkeitä muiden tapaan, hän sanoo.

Suurin osa maailman tekstiileistä tulee edelleen Aasiasta.

Miksi Afrikkaan? Myös H&M tähyilee tiedottaja Anna Erikssonin mukaan jatkuvasti uusia tuotantoalueita. Muotijätti allekirjoitti Accord-sopimuksen ensimmäisenä brändiyrityksenä. H&M:n tilausmäärät Bangladeshista ovat omaa luokkaansa: 1,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria, Bangladeshin vaatetusalan ammattiliitojen johtaja Roy Ramesh Chandra kertoi Suomen-vierailullaan vuosi sitten. H&M, jonka brändejä ja myymälöiden nimiä ovat myös COS, Weekday, Cheap Monday, & Other Stories ja Monki, ei aio omien sanojensa mukaan siirtyä pois käyttämiltään tuotantoalueilta. Se kuitenkin laajentaa hankintaansa ja on tehnyt testiostoja esimerkiksi Etiopiasta. Erikssonin mukaan H&M näkee Etiopiassa suuren potentiaalin. Maan talous kasvaa huimasti ja työttömyyttä on paljon. – Myös Etiopian vaatetusteollisuus kasvaa, ja ala tarjoaa naisille ainutlaatuisen mahdollisuuden ansaita työllään, Eriksson sanoo.

Deutsche Wellen (26.8.2013) tiedon mukaan H&M haluaa valmistuttaa maassa yli miljoona vaatekappaletta kuukaudessa. Myös Etiopian hallinto satsaa vaatetusteollisuuteen: maa suunnittelee tuottavansa vaatetusta miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta vuoteen 2016 mennessä. Stockmann ei innostu Afrikan vaatetusteollisuus kuoli käytettyjen vaatteiden kaupan seurauksena. Tällä hetkellä eurooppalaisten vaatteet tehdään Aasiassa, pohjoisamerikkalaisten vaatteet taas Aasian lisäksi Latinalaisessa Amerikassa. Maahantuontitilastojen mukaan Suomeen tulee vain hyvin vähän vaatteita Pohjois-Afrikasta, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ei käytännössä yhtään. Afrikassa valmistettuja vaatteita saattaa kuitenkin tulla hieman Euroopan kautta eurooppalaisten brändiyritysten tilaamana, tämä kun ei näy Tullin tilastoissa. Taloussanomien (20.5.2013) mukaan Stockmann ei harkitse Afrikkaa. Yhtiö kokeili Pohjois-

Afrikkaa jo, ja Turkki ajaa sille saman asian. Suurin Stockmann-tavaratalojen, Lindexin ja Seppälän muotituotteiden valmistusmaa on Kiina. Stockmann-konsernilla on omat ostokonttorit Kiinassa, Hong Kongissa, Intiassa, Bangladeshissa, Pakistanissa ja Turkissa. H&M on puolestaan tilannut Egyptistä, Marokosta ja Tunisiasta jo monien vuosien ajan, tiedottaja Anna Eriksson sanoo. Tekstiili- ja muotialat ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää ei halua nimetä yksittäisiä maita, joihin suomalaisten vaatetilaukset seuraavaksi siirtyisivät. Todennäköisesti suuria hankintamaita tulee olemaan useita, hän sanoo. – Vaatetusteollisuuden nousu vaatii maiden hallituksilta panostamista, Kankaanpää jatkaa. Sisäänostajalle maata olennaisempia ovat kuitenkin esimerkiksi toimitusten tuleminen ajallaan ja tuotantoerien koko. Kiinassa valmistetut erät ovat suuria, mutta Turkista tai Baltian maista voi tilata sadan takin eriä, hän sanoo. TM

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

TEKSTI: TARUN KANTI BOSE KUVAT: RAM BHARAT YADAV KÄÄNNÖS: MINNA HJORT

Intian epätoivoiset rakentajat Arviolta 40 miljoonaa rakennustyöläistä toteuttaa Intian valtavia rakennushankkeita epäinhimillisissä olosuhteissa.

aksikymmentävuotias nuori nainen Gayatri Kumar muutti Delhiin miehensä ja pienen vauvansa kanssa Madhya Pradeshin osavaltiossa sijaitsevasta kylästä. Nyt hän työskentelee rakennuksilla Rohinin kaupunginosan 18. sektorilla. Hänen tehtävänsä on viedä muurarille tiiliä. Kuudestakymmenestä seitsemäänkymmeneen kertaa päivässä Gayatri pinoaa kasan tiiliä päänsä päälle ja kapuaa portaat nelikerroksisen rakennuksen huipulle. Gayatrin mies, Arvind Kumar, tekee kahta työtä. Päivisin hän työskentelee rakennustyöläisenä ja öisin vartijana. Pariskunnalla on yksivuotias poika, joka kulkee vanhempiensa mukana töissä kaiken pölyn, kuumuuden, melun ja vaarojen keskellä. Gayatrin päivä alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy iltakuudelta. Hän ansaitsee 225 rupiaa (2,69 euroa) päivässä. Arvindin palkka on 6 000 rupiaa (71,66 euroa) kuussa. Työpäivän päätteeksi Gayatri valmistaa

ruokaa avotulella. Polttoaineeksi hänen on kelpuutettava kaikki syttyvä materiaali, jonka hän onnistuu saamaan käsiinsä. Perhe asuu keskeneräisessä huoneessa, josta puuttuvat perustarpeet kuten juomavesi, vessa ja lapsen sänky. Työläisiltä vaaditaan lahjuksia Myös neljäkymmentävuotias Sukha kantaa tiiliä ja muita rakennustarvikkeita. Hänelle jää käteen 50 rupiaa (3,55 euroa) päivässä lahjusten jälkeen, joita hän maksaa urakoitsijalle joka päivä 50–100 rupiaa (0,59–1,18 euroa). Hän matkustaa työn perässä eri kaupunkeihin kahden eri osavaltion, Haryanan ja Rajasthanin, alueella. Matkustamiseen kuluu 1,1–2,24 euroa. Kuukaudessa töitä riittää vain 14 päiväksi. Palkka tulee usein myöhässä Harkesh, 24, työskentelee kivenhakkaajana ja ansaitsee 4,73 euroa päivässä. Köyhyys ajoi Harkeshin veljineen etsimään työtä muualta.

Hän pitää majaa ja valmistaa päivittäiset ateriansa hökkelissä, jossa ei ole sähköä eikä vettä. Työtoveriensa tapaan hän joutuu kylpemään ja ulostamaan taivasalla. Harkeshin palkka maksetaan epäsäännöllisesti. Taannoin hän joutui urakoitsijan huijaamaksi, eikä koskaan saanut ansaitsemiaan rahoja, joita oli ehtinyt kertyä 1 773 euroa. 65-vuotias kaivonkaivaja Gulabai on hennonoloinen 65-vuotias nainen, joka on työskennellyt eri työmailla vuodesta 1973. Hän kuljettaa tiiliä ja sementtiin sekoitettua soraa astiassa päänsä päällä, ja vie ne muurarille. Jos portaiden kapuaminen kestää tavallista kauemmin, muurari huutaa Gulabaille tai solvaa tätä. Perheen taloudellinen ahdinko saa Gulabain kuitenkin puremaan hammasta ja kestämään nöyryytykset. TM

Työoloja parannetaan SASKin tuella SASK tekee Intiassa ja Nepalissa työtä rakennusalan työolojen parantamiseksi. Hankkeen omavastuurahoitus tulee Rakennusliitolta sekä Ylen Hyvä -säätiöltä. Hankkeessa on mukana myös Kansainvälinen rakennus- ja puuteollisuusliitto BWI. Tavoitteena on vahvistaa rakennusalan ammattiliittoja, jotta ne kykenevät ajamaan työelämän perusoikeuksia. Lisäksi tavoitteena on, että liitot pystyisivät edistämään työllisyyttä ja kunnollisia työoloja rakennus- ja puutaloussektoreilla. Hankkeessa pyritään myös vahvistamaan työyhteisöjä tarjoamalla sosiaali- ja terveyspalveluja sekä perustamalla omaapuryhmiä. Ammattiliittojen välisellä yhteistyöllä pyritään saamaan siirtotyöläiset sosiaaliturvan piiriin. (SASK)

Intialaisella työmaalla muurilaasti valmistetaan käsityönä maakuopassa. 10

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

Delhissä yli miljoona rakennustyöläistä Delhissä on miljoonasta puoleentoista miljoonaan rakennustyöläistä. Suurin osa heistä on muuttanut Delhiin Uttar Pradeshin, Biharin, Chhattisgarhin tai Jharkhandin osavaltioista. Heidät on palkattu urakoitsijoiden ja alihankkijoiden kautta. Jos rakennuksilla tapahtuu kuolonuhreja vaativia onnettomuuksia, ruumiit hävitetään yleensä nopeasti. Työt pysähtyvät muutamaksi päiväksi ja vainajan työtoverit saavat lopputilin. Sukulaiset saavat vain harvoin mahdollisuuden hakea omaisensa ruumis. Aktivistien mukaan heille ei myöskään makseta kuolemasta korvausta. Rakennustyöläisten yhdistyksen NMPS-paikallisyhdistystä johtava Subhash Bhatnagar on tehnyt pioneerityötä rakennustyöläisten järjestäytymisen eteen. Hän kertoo, että Delhin metron rakennustöihin osallistuvat työntekijät joutuvat tekemään 12-tuntisia päiviä. Tämä rikkoo räikeästi vuonna 1996 voimaan astunutta rakennustyöläislakia, jossa työviikon pituudeksi suositellaan 48 tuntia. Samanlaisissa olosuhteissa työskentelivät myös vuoden 2010 Kansainyhteisön kisoja valmistelleet rakennustyöläiset.

Gayatri Kumarin ja hänen miehensä Arvind Kumarin yksivuotias poika viettää päivänsä työmaalla vanhempiensa kanssa pölyn, melun ja vaarojen keskellä.

Hengenvaarallisia työpaikkoja Gayatrin, Arvindin, Sukhan, Harkeshin ja Gulabain kaltaisia työläisiä on Intian rakennustyömailla 40 miljoonaa. He ovat Intian järjestäytymättömän työvoiman eräs haavoittuvimmista ryhmistä, sillä heidän työnsä on määräaikaista, eikä työnantajan ja työntekijän välillä ole selkeää työsuhdetta. Työajat vaihtelevat, eivätkä työnantajat työtehtävien tilapäisyyden vuoksi pidä kirjaa työntekijöistä, poissaoloista tai vastaavista. – Henkeen ja terveyteen kohdistuvat riskit ovat suuremmat kuin useimpien muiden alojen työntekijöillä, kertoo Sewa Ram, rakennustyöläinen ja rakennustyöläisten liiton Nirman Mazdoor Shakti Sangathanin (NMSS) puheenjohtaja. NMSS on osa New Trade Union Initiative (NTUI) -keskusjärjestöä. Vähäinen lainsäädäntö, jota rakennustyöläisiin sovelletaan, on byrokratian vuoksi niin monimutkaista, ettei tavallisella työläisellä ole mahdollisuuksia lähestyä työasioista vastaavia toimielimiä tai laitoksia.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

TEKSTI: LIISA LEEVE KUVAT: MEERI KOUTANIEMI

Silmät Arman Alizad haluaa ravistella ihmisiä välittämään toisistaan.

aailman kaukaisimmissa kolkissa parkkiintunut seikkailija Arman Alizad istuu Ämmässuon kaatopaikalla jätteenmurskaimen ohjaamossa ja laittaa 50 tonnin koneen liikkeelle. Lähes siirtolapuutarhamökin kokoinen laite jyrää eteenpäin Alizadin liikuttaessa pientä vipua. – Mielettömän siistiä! Mä rakastan Tähtien sotaa, lentotukialuksia ja tankkeja, Alizad nauraa. Valtavat lokkiparvet liitelevät pilvenä jätevuoren yllä. Tennarit uppoavat ruskeaan liejuun, josta sieltä täältä silmään osuu jokin tuttu esine: lapsen saapas, vaahtomuovipatja, risteilytuliaisiksi saatu kaljatölkki. Kaatopaikalla on silti siistiä, järjestelmällistä ja suhteellisen hajutonta. Täällä kukaan ei tongi roskakasoja löytääkseen jotakin, jota syödä tai myydä. – Phnom Penhissä noiden lokkien tilalla olisi ihmisiä, Alizad toteaa. 12

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

TV:ssä on juuri esitetty viimeinen jakso Alizadin ohjelmasta Arman ja viimeinen ristiretki. Hän kertoo kuvausmatkoilla elävänsä täysin eri todellisuudessa kuin kotona. Reissuilta kotiutuminen ei ollut helppoa. Koko kauden kuvausten päätyttyä syyskuun alussa Alizadiin iski masennus. Alakuloa ja ärsyyntymistä kesti pari kuukautta. – Kaupan kassalla saattoi ruveta itkettämään, kun piti maksaa suklaapatukka, hän kertoo naureskellen. Olkoon sitten sosiaalipornoa Alizad sanoo, että jos hän saa jonkun katsojan silmissä sosiaalipornoleiman otsaansa, se on pieni hinta siitä, että tärkeitä asioita tuodaan julkisuuteen. Medialla on toisaalta iso vastuu siitä millä nimillä asioista puhutaan, hän lisää. – Joku toimittaja kysyi, miltä tuntuu tehdä viihdettä

auki! Arman Alizad sanoo, että kuvausreissujen jälkeen häntä ei enää yllätä tai hätkäytä juuri mikään. Pelko on silti hänen mukaansa hyvästä, sillä muuten tulisi tehtyä tyhmiä.

tällaisista asioista. Vastaukseni oli, että jos sun mielestä ohjelman avausjakso Kambodzhasta oli viihdettä, niin et ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluan istua samassa pöydässä, Alizad pamauttaa. Hän toteaa, että paikalliset ihmiset kyllä tiesivät, mitä varten heitä kuvattiin ja haastateltiin. Heistä oli hienoa, että joku kertoo heidän tarinansa maailmalle. Alizad korostaa, että hänen motiivinaan on ollut tarve herättää katsojia näkemään asioita. Hän sanoo, että ei olisi halunnut kokea monia reissuilla vastaan tulleita tilanteita. – Ei minulla oikeasti ole hinkua lähteä huumediilerin kanssa kadunkulmaan myymään kamaa, salakuljettaa laittomia aseita tai saada poliisin konetuliasetta naamaan.

/////////////////////////////////////// ”Ei minulla oikeasti ole hinkua lähteä huumediilerin kanssa myymään kamaa.”

Isoja iloja kurjissa oloissa Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kyykkii kuraisella kaatopaikalla silmä kameran etsimessä. Hän haluaisi Arman TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

/////////////////////////////////////// ”Olen nähnyt köyhissä maissa enemmän huolenpitoa ja lähimmäisenrakkautta kuin Suomessa.”

– Kaikkia asioita ei mielestäni tarvitse suvaita tai hyväksyä. Mutta jos ymmärtää miksi joku tekee niin kuin tekee, se on iso askel eteenpäin, Arman Alizad sanoo.

Alizadin taakse komean lokkiparven, mutta ihmisarat linnut pysyvät mieluummin loitolla. Koutaniemi putsasi pöydän viime kevään Vuoden lehtikuvat -gaalassa. Hän voitti muun muassa palkinnon parhaasta ulkomaanreportaasista kenialaisen ympärileikkausta paenneen tytön tarinalla. Koutaniemi on lähdössä seuraavalla viikolla taas Keniaan kuvaamaan ympärileikkausta. Hän tietää jo etukäteen, että matkasta tulee rankka. Julkkiksen kuvaaminen suomalaisella kaatopaikalla ei silti tunnu Koutaniemestä turhauttavalta tai yhdentekevältä. Hän sanoo, että tällainen keikka tuo hyvää tasapainoa henkisesti raastavammalle työlle.

– Aina on joku, joka on itseä vahvempi ja parempi. Treenisalilla olen oppinut molemminpuolista kunnioitusta, Arman Alizad pohtii.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

Hän on sitä paitsi halunnut tavata Alizadin. Alizad ja Koutaniemi istuvat Ämmässuon jätenummia luovivan lava-auton takapenkillä ja vaihtavat tarinoita matkoiltaan. Alizad lupaa lähettää Koutaniemelle etiopialaisen yhteyshenkilönsä yhteystiedot. – Kun olosuhteet ovat kurjat, pienet ilot ovat moninkertaisia. Olen nähnyt köyhissä maissa enemmän ystävyyttä, huolenpitoa ja lähimmäisenrakkautta kuin täällä Suomessa, Alizad toteaa. Voimavaroja vauraudesta Ajatus Viimeinen ristiretki -sarjasta syntyi, kun Arman Alizad ja kuvaaja Tuukka Tiensuu te-

kivät pari vuotta sitten kamppailulajien maailmasta kertovan Kill Arman -ohjelman jaksoa Pietarissa. Kaverukset päättivät sivujuonena lähteä tutkimaan katulasten elämää. Alizad halusi seuraavassa sarjassa näyttää, miten lapset elävät eri puolilla maailmaa. Itse kolmannen lapsensa kesällä saaneella Alizadilla on suunnitteilla toinen kausi Viimeinen ristiretki -sarjaa, mutta sen toteutuminen on vielä epävarmaa. Muun muassa afrikkalaiset suolakaivokset ja erilaiset uskonnot kiinnostaisivat. – Mielestäni on myös todella mielenkiintoista, että vauraissa Euroopan maissa asuu lapsia kadulla, hän huomauttaa. Alizad toteaa, että suomalaisten ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että meillä on asiat hyvin. Mieluummin kannattaa ajatella, että jaksamme auttaa muita, koska meillä on siihen voimavaroja. Sekä Arman Alizad että Meeri Koutaniemi haluaisivat, että heidän työnsä saisi ihmisissä aikaan halun auttaa tekemällä itse jotakin. He kehottavat aloittamaan omasta lähiympäristöstä. – Auttaminen voi tarkoittaa, että vie sairastuneen naapurin koiran ulos. Teko merkitsee myös auttajalle paljon enemmän kuin pelkkä tilisiirto, Alizad lupaa. TM Arman Alizad on mukana SASKin Solidaarisuuspäivillä Hämeenlinnassa 8.–9.2.2014.

TEKSTI: JAAKKO TAKALAINEN KUVAT: JUUSO TAKALAINEN

Vesi merkitsee kehitystä

nsinööri Pekka Korkeila, 57, on työskennellyt seitsemän kuukautta Vinhin kaupungin ja sen ympäristön juomavesiprojektin työmaapäällikkönä. Hän on tottunut työkulttuurien eroavaisuuksiin. – Suomessa tuodaan tosiasiat esille ja käsketään enemmän. Täällä Vietnamissa asiat pitää ensin perustella ja neuvotella johdon kanssa. Sitten pidetään suorittavien tekijöiden keskinäiset palaverit. Saman päivän aikana työ ei etene käskystä toteutukseen, Korkeila selvittää. Kotimaassa Korkeila on työskennellyt muun muassa suunnittelijana, työnjohtajana, rakennuttajakonsulttina ja valvojana eri kohteissa. Yrittäjäkokemusta hänellä on

Suomalaisten vetämän hankkeen tarkoituksena on tarjota parempaa juomavettä lähes puolelle miljoonalle vietnamilaiselle.

Suomen lisäksi Virosta. Vinhissä urakoitsijana toimii suomalainen Econet Oy. Vinhin kaupungin ja sen ympäristön juomavesiprojekti on Suomen valtion korkotukilainaa (Official Development Assistance, ODA) hyödyntävä hanke. Ei puskemalla läpi Korkeila pitää työnsä perusajatuksena ”helppo suunnitella, hyvä tehdä”. Mitä parempi etukäteissuunnittelu, sitä helpommin piirustukset muuttuvat todellisuudeksi työmaalla. Tärkeätä on myös aliurakoitsijoiden ja heidän työntekijöidensä perehdytys.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

– Päätöksiä ei voi puskea läpi, vaan on mentävä eteenpäin nurkan kautta. Ehkä asioista keskustelu liittyy vietnamilaisten perhekeskeisyyteen. Ennen toimintaa asioista on neuvoteltava eri sukupuolien ja sukupolvien välillä, Korkeila pohtii. Korkeila vertaa työmaan johtoa kasvatukseen: suuttua saa, ja kovaakin, mutta leppyä pitää yhtä nopeasti. – Adrenaliinit on saatava alas viimeistään puolen tunnin päästä. Kovakaan huutaminen puolin ja toisin ei sinänsä vahingoita luottamussuhdetta, kun purkauksen jälkeen vain jatketaan tasaisesti, hän toteaa. Korkeila kuvailee 2–3 päivän ketjua päätöksestä toteutukseen. Maanantaina iltapäivällä hän ottaa työmaapäällikkö-

Nopeasti vaurastuva maa ● Sosialistinen tasavalta ● Noin 92 miljoonaa asukasta ● Miesten eliniänodote n. 70 vuotta ja naisten 75 vuotta. ● Puolet väestöstä 29-vuotiaita tai nuorempia. ● BKT n. 1 300 USD (2011).

Työmaapäällikkö Pekka Korkeila pitää tärkeänä, että myös tavallisille ihmisille kerrotaan, miten Vinhin vedenpuhdistamo vaikuttaa heidän elämäänsä.

nä asian esille paikallisen johdon kanssa. Tiistaina asiasta ”syntyy porinaa” vietnamilaisten rakentajien kesken, kun asiaa pohditaan kaikkien kannalta. Keskiviikkona tartutaan toimeen ja työ toteutetaan uutterasti vaivoja säästämättä. Vaikka ”viisaus ja käskyt” kulkevat Vietnamissa ylhäältä alaspäin, paikallisen johdon määräykset saavat muotonsa palavereissa. – Kaava on aina sama, eikä töitä voi teettää yhtä enempää kerrallaan. Vietnamilaiset voittavat kai kovien palaveeraajien maineessa olevat ruotsalaisetkin. Mutta tulosta kyllä syntyy, Korkeila naurahtaa. Kohtelias käytös mutta tiukka asenne Entä miltä paikallisista tuntuu työskennellä länsimaisten kanssa? Vietnamilaisen aliurakoitsijan palveluksessa työskentelevä rakennusinsinööri Truong Tuan Trung, 30, on tehnyt töitä kaikkiaan kuusi vuotta ulkomaalaisten yritysten kanssa, ensin kiinalaisten ja sitten japanilaisten. Econet on ensimmäinen eurooppalainen yritys, josta hänellä on kokemuksia. Työnjohtaja Truongin mukaan kaikki ulkomaiset yh-

Suomalaisilta voi aina kysyä neuvoa, sanoo rakennustyöntekijä Le Tang Hai.

Liika vesi haittaa Pohjois-Vietnamissa juomaveden puhdistamisen haasteita ovat maaperän kosteus ja toistuvien sateiden tuoma runsas vesi. – Ongelma on suurin kaivuutöissä, kun sataa valtavasti ja pohjavesi on valmiiksi ylhäällä. Vuorokauden aikana saattaa tulla jopa 30 senttimetriä vettä, kertoo Vinhin vesihankkeen työmaapäällikkö Pekka Korkeila. Sateen ohella lisäongelmia tuovat usein toistuvat taifuunit, joita on kesäkuusta marraskuuhun ulottuvan kauden aikana 13–16. – Taifuunin vaikutusalueen leveys voi olla 16

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

300 kilometriä. Kaikki alavat paikat peittyvät siellä vedellä ja kaivuutyöt pysähtyvät, Korkeila kuvailee. Juomavettä valmiissa laitoksessa syntyy noin 20 000 kuutiota päivässä. Noin 10 miljoonan euron hanke valmistuu kesällä 2014. Pelkän avaimet käteen -urakan teknologian toimittamisen ja rakentamisen lisäksi suomalaiset kouluttavat paikallisia tahoja laitoksen käyttöönottoon ja käyttämiseen. Myös tavallisille ihmisille annetaan tietoa, miten vedenpuhdistamo vaikuttaa heidän elämäänsä. Se,

että juomavettä tulee putkesta, ei ole itsestään selvä asia. Juomavesi puhdistetaan sen tasoiseksi, että suomalaisen standardin mukaan sen juominen edellyttäisi keittämistä. Veden laadun parannus aikaisemmasta on kuitenkin merkittävä. – Juomaveden paraneminen kohentaa tavallisten ihmisten elämänlaatua ja kertoo elintason noususta. Paikalliset tuovat tätä esiin kaikissa yhteyksissä, mikä helpottaa meidän työtämme, Pekka Korkeila sanoo.

teistyöyritykset ovat olleet ammattimaisesti johdettuja ja osaaminen korkeaa tasoa. – Ulkomaiset päälliköt kohtelevat työntekijöitä hyvin. Vaikka käytös on kohteliasta, työ tehdään tiukan ammattimaisesti, hän kiittelee. Saman rakennusyhtiön työläinen Le Tang Hai, 32, on ollut mukana urakassa runsaan vuoden. Hänkin kiittelee suomalaisten asennetta. – Suomalaiset tulevat aikaisin töihin ja lähtevät myöhään kotiin. Ja mikä parasta, he ovat paikalla ajallaan, kun tarvitaan neuvoja, Le toteaa. Hän yöpyy rakennuskohteen lähellä, mutta asuu 280 kilometrin päässä Keski-Vietnamissa Quynh Hiun kaupungissa. Poikamies pääsee kotiin tyttöystävän luokse kahden, kolmen viikon välein. Kotona on myös peltoa, jota hän hoitaa, kun rakennustyötä ei ole. Le Tang Hai vakuuttaa viihtyvänsä työssä länsimaisten yhtiöiden ja päällikköjen kanssa. – On mukava tehdä töitä, kun työn tekemisen tapa on niin ammattimainen ja tuloksia tuottava, herra Hai summaa kohteliaasti. TM

Vettä koko elämäksi Konkarirakentaja Matti Leppäniemen yhtiö Econet rakentaa vedenkäsittelylaitteita Suomessa ja maailmalla. Hän pitää kehitysapuna annettavaa korkotukilainaa (ODA) hyvänä välineenä ja väliaskeleena autettaessa kehitysmaita kohti toimivaa teollisuusyhteiskuntaa. Tällä hetkellä 70 henkeä työllistävä Econet Oy itsenäistyi rakennusyhtiö Skanskasta vuonna 2002, kun toimiva johto osti yrityksen. Econet sai Vietnamin vesirakentamiseen kovat referenssit ostaessaan YIT:n ympäristöyksikön 2009. – YIT Enviroment on ollut Vietnamin vesihankkeissa mukana 1970-luvulta alkaen. Siksi meidän oli helppo jatkaa, sanoo Matti Leppäniemi. Helsinkiläinen Econet on rakentamassa vesilaitosta Vinh Cityyn, Hanoista 300 kilometriä etelään. Yhtiö rakentaa myös vesi- ja viemärilaitosta Bac Kanin kaupunkiin pari sataa kilometriä Hanoista pohjoiseen. Hyvänä esimerkkinä Egypti Matti Leppäniemi kannattaa kehitysyhteistyönä annettavia korkotukilainoja (ODA, Official Development Assistance). ODAn perusajatuksena on, että Suomen kaltainen maa takaa kehittyvän maan vapailta markkinoilta ottaman lainan ja maksaa korot, jotka tulkitaan kehitysavuksi. – Kun autettavalla maalla menee hieman paremmin, voidaan sen omilla jaloilla seisomista tukea. ODA on siihen hyvä väline, Leppäniemi sanoo. Hän nimeää Egyptin esimerkiksi onnistuneesta kehityksestä. – Ensin Suomella ja Egyptillä oli kahdenvälisiä hankkeita Badr Cityssä. Niiden kautta egyptiläiset oppivat projektinhallintaa. Seuraavaksi oli Egyptin puoliksi maksama hanke. Lopulta hankkeet olivat sataprosenttisesti paikallisten maksamia ja toteuttamia. – Kehitysavussa ja rakennusviennissä on sama perusajatus: yritystoiminta täytyy saada paikalliseksi. Finnish Waterin loppu?

Insinööri Truong Tuan Trung kiittelee työnjohtajien suhtautumista työntekijöihin.

Yksityissektorin ammattiliitot vahvemmiksi SASK on mukana projektissa, jonka tavoitteena on rakentaa Vietnamiin vahvempi ay-liike ja toimivat työmarkkinasuhteet. Hankkeessa vahvistetaan ammattiliittoja yritys-, teollisuusvyöhyke- ja provinssitasoilla. Kumppaneina hankkeessa ovat Vietnamin keskuskauppakamari VCCI, Vietnamin keskusammattijärjestö VGCL sekä Australian ay-liikkeen ulkomaanavun järjestö APHEDA. Suomesta mukana on SAK.

Suomalaiset ovat toimineet Vietnamissa lähes 40 vuotta, ja Vietnam on kehittynyt harppauksin. Kai suomalaisilla yrityksillä on hyvät mahdollisuudet saada tilauksia legendaarisen Finnish Waterin maineen myötä? Matti Leppäniemi puistaa päätään ja huokaisee. – Suomi aikoo leikata korkotukilainojaan niin, että käytännössä meidän projektimme ovat viimeiset. Olisi hyvä muistaa, että Suomessakaan ei saavutettu jäteveden käsittelyn nykyistä korkeaa tasoa viidessä eikä viidessätoista vuodessa. Siinä meni useampi sukupolvi. Ulkoministeriön sivuilla asia todetaan karusti: ”Vuonna 2013 Suomi tukee Vietnamin kehitystä yhteensä 9,7 miljoonalla eurolla. Vuoteen 2016 mennessä tuki laskee asteittain 4,4 miljoonaan euroon.” Leppäniemi arvioi, että Suomen lopettaessa ODAn, tilalle astuvat Japani ja Maailmanpankki. – Valistunut arvaukseni on, että Japani vahtii hyvin tarkkaan, että kaikki projektit ja laitetilaukset menevät japanilaisille yrityksille. Maailmanpankin hankkeet menevät taas kiinalaisille toimijoille, Leppäniemi uskoo. Vietnamin päässä suomalaisten osaamiseen jaksetaan uskoa pienten kaupunkien vesi- ja jätevesihankkeen jälkeisessä yhteistyössä. Vinhin kaupungin ja sen ympäristön vesiprojektin johtaja Nguyen Huu Thuan luettelee useita vesihankkeita, joissa suomalaiset ovat mukana. – Vesihankkeet ovat toimineet hyvin niin suurissa kuin pienissä kaupungeissa. Olen varma, etteivät yhteishankkeet ole loppumassa, Nguyen sanoo. TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

TEKSTI: KATRI BLOMSTER KUVAT: PEKKA SIPOLA

Jalat ilmassa Etelä-Amerikka vei merikapteeni Jukka Lindellin mukanaan. Hän ei nirsoile, vaan maalaa seiniä ja pistää ay-väen joogaamaan.

äivästä tulee kuuma. Montevideon kadut kylpevät auringossa, pakokaasussa ja grillisavussa, kun Jukka Lindell taivuttaa itsensä asanaan. Joukko suomalaisia ay-aktiiveja seuraa perässä. – Pidin talkoomatkalaisille joogatunteja hotellien käytävillä, työmaalla, rantabulevardilla, ihan missä vaan, Lindell sanoo. Jalat nousevat ilmaan jopa Suomen koleassa marraskuussa, eivätkä punaiset saappaat heilu. – Aina joku pelkäsi, että nyt menetetään kasvot, kun pyllistellään julkisesti. Kysyin, että mitkä kasvot? Onko sinulla täälläkin sellaiset? Lindell on toiminut matkanjohtajana SASKin järjestämillä talkoomatkoilla Uruguayssa

ja Dominikaanisessa tasavallassa. Reissuilla on remontoitu paikallisen ammattiliiton toimitiloja, maalattu koulun pulpetteja, vierailtu työpaikoilla, retkeilty ja tangottu. Taksista purjelaivaan Nauravainen Lindell on helppo kuvitella matkanjohtajaksi Etelä-Amerikan paahteeseen. Helsinkiläisen merikapteenin perusolemus on rauhallinen, vaikka puhe pulppuaa. Pikkuasiat eivät näytä vaivaavan. Kahvi jäähtyy kuvauksen aikana, mutta se ei haittaa, kyllä se silti maistuu. – Vaimo kertoi, että SASK hakee matkanjohtajaa. Kiinnostuin heti. Ensimmäinen ajatus oli, että pääsen pois Suomen marraskuusta ja

saan puhua espanjaa. Ihan muitta mutkitta ei Lindell päätynyt Uruguayhin maalaamaan ammattiliiton seinää. Pitää palata 90-luvulle, jolloin parikymppinen teki hanttihommia siellä täällä: rakennustyömaalla, öljynjalostamossa ja järjestöissä. Reissaaminen kiinnosti enemmän kuin ammatinvalinta. – Siksi musta ei tullutkaan mitään, Lindell nauraa. Nuori mies innostui Latinalaisen Amerikan kulttuurista. Kun käsiin osui vielä Chilessä seikkailleen Pelle Miljoonan kirjoittama Unimies, reissuun oli päästävä. – Aloin ajaa invataksia ja opiskella espanjaa iltalukiossa. Päätin, että pakko jaksaa molempia,

Pienen maan soturit Lindell luonnehtii uruguaylaisia ”iiseiksi tyypeiksi”, joihin on helppo luottaa. He jakavat suomalaisten tapaan pienen maan mentaliteetin, eivätkä pörhistele rintaansa kuten isot naapurit Argentiinassa ja Brasiliassa. Paikalliset tykkäävät heittää huulta ja syödä lihaa. – Juhliin varataan puoli kiloa lihaa per lärvi, ja sehän on vaan sitä lehmää. Siihen vielä makkarat ja potkat päälle, nauraa Lindell, joka ei itse syö lihaa ollenkaan, mutta se ei kuulemma haittaa. Maan historiaa leimaavat demokratian ja diktatuurin vaihdokset. Vuosina 1976–1985 Uruguayta hallitsi ankara sotilasjuntta, joka kielsi myös ammattiliittojen toiminnan. Ay-aktiivit katosivat maanpakoon tai maan alle, ja heitä suljettiin vuosikausiksi vankiloihin. Rankka menneisyys on jättänyt jäljet, mutta silti ihmiset uskovat omaan asiaansa. – Kun vieraillaan talkoolaisten kanssa ammattiliitoissa, vanhat äijät saattavat tokaista, että enhän ollut vankilassa 18

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

kuin kaksi vuotta, kun muut oli kymmenen, Lindell puuskahtaa. – Vaikka haavat ovat syvät, kukaan ei ruikuta, vaan elämänilo näkyy. Näiltä tyypeiltä ei kuule mitään sellaista, että joo, nuorena minäkin olin idealisti, mutta kyllä sinä kohta opit. Ja sitten jonotetaan loppuelämä Kulosaaren sillan aamuruuhkassa. Idealistiksi Lindell tunnustautuu itsekin. Liittoon kuuluminen on hänelle nimenomaan arvokysymys. Silti hän toivoo, että ay-liike ja ympäristöjärjestöt oppisivat puhaltamaan yhteen hiileen, sekä Suomessa että Uruguayssa. – Työ- ja ympäristöasioiden vastakkainasettelu on hirveää haaskausta. Totta kai ihmisillä pitää olla töitä, mutta jos se on pääasia, voidaan yhtä hyvin aseistaa pientä sisällissotaa tai kasvattaa kannabista, hän tokaisee. – Yleensäkin ihmiset voisivat kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä heille on yhteistä.

Vaimo kertoi, että SASK hakee matkanjohtajaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että pääsen pois Suomen marraskuusta ja saan puhua espanjaa.”

”Aina joku pelkäsi, että nyt menetetään kasvot, kun pyllistellään julkisesti.”

sillä matkaan tarvittiin rahaa, enkä halunnut lähteä ummikkona. Espanjan opiskelu oli varmaan viisainta, mitä olen koskaan tehnyt. Reissuja kertyikin. Ensin Lindell osallistui Kepan järjestämään vaihtoon Boliviassa, minkä jälkeen hän kierteli Perussa, Ecuadorissa ja Chilessä. Suomeen palattuaan hän opiskeli seikkailukasvatusohjaajaksi ja Turussa kapteeniksi. Innostus merenkulkuun tarttui Reilun kaupan rahtipurjelaivalta, jonka kyydissä Lindell vei avustustarvikkeita muun muassa Angolaan. Silti sydän sykki Etelä-Amerikalle. – Kamat sidotaan narulla bussin katolle ja lähdetään vuoristoon. Kun alaspäin on kilometrien pudotus, sitä tuntee kyllä elävänsä. TM Jukka Lindell on harvinaisen joustava merimies.

Matkalaisia joka lähtöön Kun Lindelliltä kysyy, minkälainen ihminen voi hakea talkoomatkalle, vastaus tulee nopeasti. – Minkälainen vaan. Jos on motivaatiota, kaikki muu tulee perässä, hän sanoo. Lindell laskee toimineensa yhteensä 75 ihmisen matkanjohtajana viiden vuoden aikana. Päivät venyvät talkootöiden ja tutustumiskäyntien vuoksi pitkiksi, mutta se ei koskaan harmita. Kun maalipensselit heiluvat, ajatus lentää ja ihmiset tutustuvat toisiinsa. – Hienointa on seurata, miten kaikki matkalaiset, jopa ne ujot ja aratkin, ylittävät itsensä matkan aikana, Lindell huomauttaa. – Kun lento saapuu, jengi on valkoista ja väsynyttä, mutta matkan loppupäässä kukaan ei enää jännitä. Kaikki ovat henkisesti täysin läsnä.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

[ Jäsenliitto ] TEKSTI: BIRGITTA SUORSA KUVA: PEKKA SIPOLA

”Keskinäinen kiistely ei auta” Paperiliiton Vanhala vieraili Uruguayssa ja totesi, että liiton avustusrahoilla on saatu paljon aikaan.

eljä vuotta sitten Mercosur-maiden ayaktiivit ottivat yhteen, kun kyse oli työpaikoista. Nyt samat ihmiset vaihtavat internetissä tietoja palkoista ja työoloista. – He ovat huomanneet, että keskinäinen kiistely ei auta. He kiivailevat toisilleen korkeintaan jalkapallosta, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala naurahtaa. Hän on juuri palannut SASKin viiden päivän tarkistusmatkalta Brasiliaan, Argentiinaan ja Uruguayhin. Vuonna 2009 alkaneella hankkeella on autettu kansainvälisten paperi- ja sellutehtaiden työntekijöitä järjestäytymään. Paperiliiton jäsenten rahat on Vanhalan mielestä käytetty hyvin. – Neljässä vuodessa saa paljon aikaan. Uruguayssa 89 prosenttia paperityöntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Lisäksi he ovat alkaneet pohtia, riittäisikö yksi ammattiliitto ajamaan asioita.

UPM:n Fray Bentosin sellutehdas toimii jo maassa. StoraEnson sellutehdas aivan Argentiinan rajalle on yhä rakenteilla. Sen paperityöntekijät saatiin liittoon jo koulutusvaiheessa. Koko ketju yhtenäiseksi

Petri Vanhala näki, että Uruguayssa solidaarisuustyö on kantanut hedelmää. – Heillä on sellainen tekemisen into silmissään.

Paperiliitto ● Jäseniä 39 700, joista naisia 9 600. ● Noin puolet työllisistä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä.

Päivätyötä tekee vain noin joka kolmas. ● Mukana SASKin Mercosur-maiden paperialan

liittojen hankkeessa 2009–2014.

● Mukana perustamassa SASKia vuonna 1986.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

Petri Vanhala näki myös, kuinka Brasiliassa kasvatetaan tehometsiä. Vastikään Hollannin kokoiselle alueelle viljeltiin sellupuuta. – Olisi tärkeää saada koko tuotantoketjun edunvalvonta yhtenäiseksi, rankasta puunistutuksesta sellun laivaukseen. Järjestäytymisen myötä saataisiin halpatyö pois, Vanhala sanoo. – Suomalainen pääoma huomasi globalisaation jo 1990-luvulla. Me olemme 30 vuotta myöhässä. Totutut ajatuskulut ovat tiukassa. – Argentiinassa paperimiehet arvostelevat Kiinasta tuotavaa halpaa paperia, mutta eivät huomaa, että he vievät sellua halvalla Kiinaan, Vanhala kertoo. Palaute tarkistusmatkalta osoitti hänen mielestään, että ay-liikkeessä pystytään ajattelemaan laajemmin. – On se liikuttava hetki, kun latinalaisamerikkalainen paperimies tulee kiittämään suomalaista paperimiestä järjestäytymisavusta. TM

Ecuador

Panama

Ghana

Mosambik

Nepal

Filippiinit

Aluekoordinaattori Patricio Sambonino Rivera Quito

Aluekoordinaattori Vicente Carrera Panama City

Aluekoordinaattori Marinna Nyamekye Accra

Aluekoordinaattori Simião Simbine Maputo

Aluekoordinaattori Sharan KC Kathmandu

Aluekoordinaattori Orlando ”Marlon” Quesada Quezon City

SASK maailmalla Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on ay-liikkeen kehitysyhteistyö- ja solidaarisuusjärjestö. SASKin näkemyksen mukaan kestävin tapa vähentää köyhyyttä on ihmisarvoinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Tämän edistämiseksi kehittyviin maihin tarvitaan vahvoja ammattiliittoja.

SASK toteuttaa vapaata ja demokraattista ammattiyhdistysliikettä tukevia hankkeita kehittyvissä maissa sekä toimii jäsenjärjestöjensä välineenä kotimaan ja kansainvälisessä kehityspoliittisessa vaikuttamisessa. TM

SASK

SASKin tavoitteita:

● 1,7 miljoonaa jäsentä (ammattiliittojensa kautta).

● Ammattiliittojen vahvistaminen globaalissa etelässä.

● 30 suomalaista ammattiliittoa.

● Työehtosopimustoiminnan vahvistaminen hankemaissa.

● 2 palkansaajakeskusjärjestöä.

● ILOn määrittelemien työelämän perusoikeuksien.

● Lähes 70 kehitysyhteistyöhanketta.

edistäminen maailmalla.

TYÖMAANA MAAILMA 4/2013

n o n n a t o u t n i l a a b o l g i . k e l l i Ret o h i p a k a t a j n i h i e l tehdassa O D R A R E G N O S ILARI JOHANS AN ALIzAD IGLESIAS ARM N SIRpA E TARJA HALON ELJÄ ÄSSÄÄ N pIETIKÄINEN AID IqbAL… S A N I A R I K R y J

ILMOITTAUDU HETI! SASK.FI

VERKATEHDAS, HÄMEENLINNA 8.–9.2.2014 LAUANTAI 8.2.2014 1030–1230 MAAILMAN NUORET JA KUNNON TyÖ Tervetuloa Solidaarisuuspäiville! SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen Nuoriso globaaleilla työmarkkinoilla – mahdollisuuksia ja uhkakuvia Presidentti Tarja Halonen Paneeli: Nuorten asialla? Keskustelemassa mm. Indonesian Metallityöntekijöiden liiton puheenjohtaja Said Iqbal, europarlamentaarikko Sirpa pietikäinen ja PAMin nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Eveliina Reponen

1230–14 ¡TENGO HAMbRE! LOUNAS Nälkäiset ruokitaan Verkatehtaan ravintolassa.

14–1630 TyÖpAJAT

Ihmisoikeuksia, banderolleja, sarjakuvia, yritysvastuuta...

SUNNUNTAI 9.2.2014 930–11 RETKI GLObAALIN TUOTANNON TEHDASSALEIHIN JA TAKApIHOILLE Asiaa ja tarinaa aina Brasilian lihatehtailta Bangladeshiin asti. Mukana mm. Viimeinen ristiretki -sarjasta tuttu Arman Alizad, Gerardo Iglesias Kansainvälisestä elintarviketyöläisten liitosta sekä IndustriALLin pääsihteeri Jyrki Raina.

11–12 NELJÄ ÄSSÄÄ LASIpIHALLA Kulttimaineeseen noussut katusoittobändi vetää kymmenkunta biisiä parissa minuutissa. Mukana mm. Putous-sarjasta tuttu Riku Nieminen.

12–13 MELUISIN MIELENOSOITUS, MILITANTEIN bANDEROLLI, SUORASANAISIN SARJAKUVA? Solidaarisuuspäivät päätetään räväkin kuvin ja sanakääntein.

13–14 LÄHTÖLOUNAS JA ADIÓS!

1630–19 MAJOITUSTAUKO 19– ¡FIESTA SINDICAL!

KUVA: Stefa

Solidaarisuuspäivien osallistumismaksu on 35 euroa. Hinta sisältää ohjelman sekä ruokailut. Voit ilmoittautua osoitteessa www.sask.fi

n Bremer

Ilari Johansson, stand up -esitys Komea Seppo & Rytmiorkesteri Maria Gasolina

! I S K E N USJÄSE

T A N N A K LIITY k.fi s a s . w w w