Page 1

TYÖMAANA MAAILMA

3/2013

ajateltavaa kaiken maailman pomoille ja duunareille sask – suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus

Nenäpäivänä ei synkistellä Valkonaamana työharjoittelussa Tekstiilitehtaan karut työolot

TALKOOT MOSAMBIKISSA Roby Mountrakis lähtee SASKin talkoomatkalle eteläiseen Afrikkaan.

SASK_3_2013.indd 1

10/11/2013 9:26:27 AM


LOKAKUU 2013 Toimitus Jukka Pääkkönen vastaava päätoimittaja Aleksi Vienonen toimitussihteeri Tuotanto Unionimedia / Risto Paananen Ulkoasu Unionimedia /Mikko Taipale Kannen kuva Olli Häkämies Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2013 Painos 7 000 kpl Julkaisija

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20 fax 09 4789 2222 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi issn 1456-2030 Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton. Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

Ghanalaisravintolan työntekijöitä suomalainen työharjoittelija nauratti.

Sisältö 3/2013 3

Pääkirjoitus: Surua ja valoa tehtaan raunioista

4-7 Ajankohtaista 5

Aleksi Vienosen kolumni: Twitter ei korvaa luottamusmiestä

8

Nenäpäivänä on lupa hassutella

10 Valkonaama kokkina Ghanassa 14

Nuoren naisen tie orjasta yrittäjäksi

16 Ihmisoikeusliiton Päivi Mattila ja Etelä-Aasian tekstiilitehtaat 18 Jordaniassa harva suostuu luottamusmieheksi 20 Roby Mountrakis lähtee talkoomatkalle Mosambikiin 22 Salla Luomanmäki, Akavan Erityisalat: Ay-aatteelle pitää olla uskollinen 23 SASK maailmankartalla

SASK_3_2013.indd 2

10/11/2013 9:26:48 AM


Pääkirjoitus /// Jukka Pääkkönen

Surua ja valoa tehtaan raunioista

R

ana Plazan vaatetehtaan romahdus Bangladeshissa on muuttu- taivuttelivat muutamassa viikossa kymmeniä Bangladeshissa vaatteimassa mittatikuksi, jolla globaalin tavaratuotannon eettisyyttä taan teettäviä suuryhtiöitä. Vääntö ei varmastikaan ollut helppo, mutta jatkossa arvioidaan sekä hyvässä että pahassa. Vaatetusalan läpimurron tapahduttua Accordin nimellä tunnettu hanke on saanut teollisen historian suurin yksittäinen onnettomuus, 1 129 kuollutta ja taakseen yhä uusia yhtiöitä. *) Epäilemättä ammattiliittoja auttoi onnettomuuden massiivinen mevähintään 1 500 loukkaantunutta. Uhrit nuoria ja köyhiä vaatetustyöläisiä, jotka ompelivat vaatteita kansainvälisille merkkiyhtiöille alle 30 diahuomio. Ne saivat yhtiöt luopumaan tavanomaisesta käsienpesutaktiikasta, jonka mukaan asiakasyritys ei ole velvollinen osallistumaan euron kuukausipalkalla. Mitä tässä on uutta? Ei juuri mitään, paitsi mittasuhde. Bangladeshin tehdasonnettomuuksien jälkihoidon kustannuksiin, ennaltaehkäisystä puhumattakaan. Accord-sopimus on juridisesti sitovaateteollisuus on jo parinkymmenen vuoden ajan va, ja vaatteita teettävät asiakasyritykset rahoittavat tullut tunnetuksi sekä halvoista tuotteistaan että sekä hankkeen pyörittämistä että tehtaiden korjausonnettomuuksistaan, tulipaloistaan ja nälkäpalkustannuksia. koistaan. Ne ovat nousseet otsikoihin ja kampanSopimus hautaa lopullisesti myös vuosia sitten jateemoiksi, suuret asiakasyhtiöt ovat vakuutelleet vallinneen tavan piilotella alihankintaketjua ”kilpaitietämättömyyttään ja luvanneet parantaa valvontalusyistä”. Yhtiöt ovat listanneet Accord-konsortiolle ketjuaan – ja kaikki on taas jatkunut kuten ennenkin. Bangladeshissa vaatteita tuottavien tehtaitten nimet Tällä kertaa katastrofi oli tarpeeksi näyttävä ja ja sijainnin rakennus rakennukselta. Luettelo tehlaiminlyönnit riittävän räikeitä, jotta business as taista on tullut julkiseksi lokakuun alussa, ja tiedot usual ei enää ollut mahdollista. Suuret vaateyhtiöt täydentyvät tehdastarkastusten edetessä. säikähtivät: kaikkialla levinneet ja edelleen leviäBangladeshin vaatetustyöläisille uutta on paivät kuvat tehtaan raunioista kaivettavista ruumiiskallisten ammattiliittojen pääsy mukaan turvallita uhkasivat romauttaa myös kalliisti rakennetun suusohjelman toteutukseen ja valvontaan. Paikalbrändin arvoa. Siksi Rana Plazan raunioista lähti lisille tehtailijoille ja osalle viranomaisista tämä on liikkeelle prosessi, joka voi parhaimmillaan tuottaa epäilemättä Accord-ohjelman vaikeimmin nieltävä uusia käytäntöjä myös muualle kuin Bangladeshin pala. Vallitsevat työelämän käytännöthän perustuvat vaatetusteollisuuteen. järjestäytymisen ehkäisyyn ja liittojen pelotteluun Ensimmäinen muutos koskee suhtautumista yhJukka Pääkkönen ulos tehtaista. tiöiden omiin, vapaaehtoisiin valvontajärjestelmiin. Viestintäpäällikkö Olisiko Rana Plazan katastrofi voitu estää, jos Niiden vuotamisesta ja tehottomuudesta oli kyllä tehtaalla olisi ollut vapaa ja työntekijöitä edustava kertynyt näyttöä jo useilta aloilta, ammattiyhdistysliikkeen mielestä enemmän kuin riittämiin. Mutta vasta nyt suuri ammattiliitto? Ainakin työnjohtajien olisi ollut vaikeampi pakottaa joukko yhtiöitä oli valmis käytännössä myöntämään, että niiden oma työntekijöitä takaisin romahdusvaaran takia jo kertaalleen evakuoituun valvontajärjestelmä kaipaa tuekseen yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen rakennukseen. Jossittelu ei tuo raunioihin jääneitä takaisin. Mutta kysyja kampanjaverkostojen kanssa – ja että vapaaehtoisuuden rinnalle tai mys sisältää mahdollisuuden, johon Bangladeshin Accord-sopimuksen toteutuksessa toivottavasti tartutaan. TM tilalle tarvitaan sopimuksia ja säädöksiä, jotka sitovat kaikkia. Poikkeuksellista on myös se, miten suuri joukko yhtiöitä oli valmis hyväksymään ammattiliitot sopimuskumppaneikseen Rana Plazan on- *) Syyskuun 2013 loppuun mennessä Bangladeshin vaatetehtaiden palo- ja nettomuuden jälkihoidossa. Pölyn vielä leijaillessa tehtaan raunioissa rakennusturvallisuutta parantavaan hankkeeseen oli liittynyt 90 yritystä. Teollisuusalojen kansainvälinen ammattiliitto IndustriALL ja palve- IndustriALL päivittää nettisivuilleen luetteloa sopimuksen allekirjoittalualojen UNI kätilöivät kokoon turvallisuusohjelman, jonka taakse ne neista yrityksistä: www.industriall-union.org/bangladesh-signatory-list työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 3

3

10/11/2013 9:26:55 AM


[ Ajankohtaista ] SASKin tuki tavoitti yli 180 000 ihmistä Etelän ammattiliittojen mahdollisuudet neuvotella työehdoista ovat parantuneet.

S

ASKin koordinoimat kehityshankkeet saavuttivat vuonna 2012 yhteensä 182 327 ihmistä. Hankkeita oli yhteensä 64. Niitä toteutettiin yhteensä 49 maassa. Yksittäisiä hanketoimintoja oli 2 271. Hankkeet toteutettiin SASKin jäsenliittojen ja ulkoministeriön tuella. Noin 15 prosenttia hankerahoituksesta tulee suomalaiselta ayliikkeeltä ja noin 85 prosenttia valtion kehitysyhteistyövaroista. Tiedot selviävät SASKin ohjelmaraportista, jossa ulkoministeriölle raportoidaan kehitys-

yhteistyöhankkeiden toteutumisesta. Raportin tuloksista ilmenee, että hankkeilla on onnistuttu vahvistamaan ay-liikettä kohdemaissa. Ay-liikkeen vahvistamisen myötä liittojen mahdollisuudet neuvotella työehtojen ja palkkojen kohentamisesta ovat parantuneet. Näin edistetään SASKin ja kansainvälisen ay-liikkeen vaatimuksia siitä, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen työhön ja elämiseen riittävään palkkaan. Yksi konkreettisimmista tuloksista saavutettiin Brasiliassa käynnissä olevassa hankkeessa,

jossa rakennusalojen kansainvälinen kattojärjestö BWI sekä paikalliset ammattiliitot pyrkivät edistämään työntekijöiden perusoikeuksia ensi vuoden jalkapallon MM-kisojen suuria rakennusprojekteja hyödyntämällä. Brasiliassa rakennusalan liitot ovat lisänneet yhteistyötään merkittävästi vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin liittyvän rakennusbuumin yhteydessä. Tällä tavoin on ensimmäistä kertaa rakennusalalle saatu kansallisen tason työehtosopimus. Sopimus kattaa valtavan määrän rakennustyöntekijöitä.

Muista ilmoittautua Solidaarisuuspäiville! SASKin Solidaarisuuspäivät järjestetään Hämeenlinnan Verkatehtaalla 8.–9.2.2014. Päivien teemana on Nuoret ja kunnon työ. Ilmoittaudu mukaan osoitteessa www.sask.fi/tulossa

Ohjelma: Lauantai 8.2.2014

Sunnuntai 9.2.2014

10.30–12.30

9.30–11.00

11.00–12.00

● Paneeli: Nuorten asialla?

12.30–14.00 14.00–16.30 16.30–19.00 19.00-

4

MAAILMAN NUORET JA KUNNON TYÖ ● Tervetuloa Solidaarisuuspäiville! SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen ● Nuoriso globaaleilla työmarkkinoilla – mahdollisuuksia ja uhkakuvia Presidentti Tarja Halonen Keskustelemassa mm. Indonesian Metallityöntekijöiden liiton puheenjohtaja Said Iqbal, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja PAMin nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Eveliina Reponen. TENGO HAMBRE! Lounasaika: Nälkäiset ruokitaan Verkatehtaan ravintolassa. VUOROVAIKUTTEISET TYÖPAJAT Ihmisoikeuksia, banderolleja, sarjakuvia, yritysvastuuta... MAJOITUSTAUKO ¡FIESTA SINDICAL! Kaukomaiden makuja, kotimaista komiikkaa, musiikkia ja yllätysohjelmaa. Bienvenidos a celebrar!

12.00–13.00

13.00–14.00

RETKI GLOBAALIN TUOTANNON TEHDASSALEIHIN JA TAKAPIHOILLE Asiaa ja tarinaa aina Brasilian lihatehtailta Bangladeshiin asti. Mukana mm. Gerardo Iglesias Kansainvälisestä elintarviketyöläisten liitosta. NELJÄ ÄSSÄÄ LASIPIHALLA Kulttimaineeseen noussut katusoittobändi vetää kymmenkunta biisiä parissa minuutissa. Mukana mm. Putoussarjasta tuttu Riku Nieminen. MELUISIN MIELENOSOITUS, MILITANTANTEIN BANDEROLLI, SUORASANAISIN SARJAKUVA? Solidaarisuuspäivät päätetään räväkin kuvin ja sanakääntein. LÄHTÖLOUNAS JA ADIÓS! Solidaarisuuspäivien osallistumismaksu on 35 euroa. Hinta sisältää ohjelman sekä ruokailu. Ilmoittaudu mukaan: www. sask.fi

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 4

10/11/2013 9:26:56 AM


[ Kolumni ]

Paikalliset kumppanit toteuttavat SASK vastaa hankkeista ulkoministeriölle sekä jäsenliitoilleen. Hankkeiden toteutumisesta huolehtivat SASKin paikalliset kumppanit eli kohdemaiden paikalliset ammattiliitot. Suurin osa vuoden 2012 hanketoiminnoista liittyi jäsenhankintaan ja kampanjointiin. Tähän kategoriaan liittyviä tapahtumia järjestettiin yhteensä 1 025, ja niihin osallistui yhteensä 148 372 henkilöä. Selkeästi suurimmat toiminnot tässä ryhmässä liittyivät suoraan jäsenhankintaan (544) sekä kampanjointiin työelämän perusoikeuksien puolesta (105). Toisena oli koulutus, jonka tiimoilta järjestettiin 811 tapahtumaa, joihin osallistui 26 077 ihmistä. Keskeisin koulutuksen aihe oli järjestäytyminen ja jäsenhankinta. Toiseksi eniten koulutusta annettiin työelämän perusoikeuksista. Erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä valmistui SASKin koordinoimissa hankkeissa yhteensä 48. SASKin henkilökunta sekä hankkeita tukevien suomalaisten jäsenliittojen edustajat osallistuivat aktiivisesti hankkeiden suunnitteluun ja seurantaan sekä koulutusten toteutukseen. Afrikan osalta käytiin 12 hankkeessa, Latinalaisessa Amerikassa 20:ssä ja Aasiassa 20 hankkeessa. TM Lue lisää: www.sask.fi Teksti: Aleksi Vienonen

Twitter ei korvaa luottamusmiestä Minusta on viime aikoina tuntunut yhä enemmän siltä, että kaikki ymmärtävät kaikki asiat aivan väärin, joko tahallaan tai tahattomasti. Viimeksi tällainen tunne tuli eräänä kuulaana syyskuun aamuna, kun luin Helsingin Sanomista ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin (kok.) ja kehitysministeri Heidi Hautalan (vihr.) yhteishaastattelua. Sosiaaliseen median voimaan vankkumattomasti uskova Stubb totesi haastattelussa näin: ”On modernia maailmaa parhaimmillaan, kun lainsäädäntö yhdistyy yleiseen valveutuneisuuteen. Voisi vähän leikillisesti sanoa, että Twitteristä on tullut osa työehtojen valvontajärjestelmää. Twitteristä on tullut pääluottamusmies. Voiko yritys tänä päivänä globaaleilla markkinoilla räikeästi rikkoa esimerkiksi ihmisoikeuksia tai työehtoja jäämättä siitä kiinni housut kintuissa?” Ilmeisesti Stubb viittaa kommentillaan siihen, että yritysvastuuta seuraavat kansalaisjärjestöt tuovat ansiokkaasti julkisuuteen tapauksia, joissa jokin yritys toimii vastoin omia yritysvastuuohjeitaan. Yksi tällainen on kansalaisjärjestö Finnwatch. Finnwatch ja muut yritysvastuuta peräänkuuluttavat järjestöt korostavat, että vapaaehtoisuuteen perustuva yritysvastuu ei riitä. Lähes joka kerta, kun Finnwatch tai joku muu vastaava taho tutkii kehitysmaassa toimivan yrityksen toimintaa ja peilaa sitä tämän yritysvastuuohjelmaan, puutteita paljastuu. Yhteenkään paljastukseen ei ole riittänyt 140 merkin Twitter-viesti, vaan perusteellinen tutkimus, jossa tutkijat ovat haastatelleet työntekijöitä paikan päällä ja joskus soluttautuneet tehtaaseen sisäänostajaksi tai työntekijäksi. Syyskuussa Finnwatch paljasti SASKin tukemassa selvityksessä, kuinka Stora Enson tehtailla Intiassa työntekijöille maksetaan vähimmillään noin 60 euroa kuukaudessa. On turha luulla, että tuolla palkkatasolla työntekijällä olisi mitään mahdollisuutta päästä Twitteriiin. Kehittyvien maiden työntekijöillä on käytännössä vain yksi keino parantaa työolosuhteitaan: järjestäytyminen ja solidaarisuus toisia työntekijöitä kohtaan. Tämä on kuitenkin tehty monessa maailman kolkassa mahdottomaksi. Sen takia kansainvälisen ay-liikkeen tulee tehdä töitä, jotta myös köyhien maiden työntekijöillä olisi mahdollisuus yhdistää voimansa. Tätä työtä myös tehdään paljon ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus on yksi kansainvälisen ay-liikkeen järjestöistä, jotka pyrkivät hanketoiminnallaan edistämään ammattiliittojen nousua. TM Aleksi Vienonen

Kirjoittaja on SASKin tiedottaja-toimittaja.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 5

5

10/11/2013 9:27:07 AM


[ Ajankohtaista ] Yhdessä yössä miljoonia köyhiä Indonesian hallitus puolitti polttoainetuen.

I

ndonesian valtio karsi kesäkuussa polttoaineiden tukea 5,8 miljardilla eurolla. Ennen korotusta kuluttaja maksoi polttonesteestä 0,33 euroa litralta, ja valtio tuki hankintaa saman verran. Nyt valtio pudottaa tuen 0,18 euroon ja kuluttajan maksettavaksi jää 0,46 euroa. Samalla indonesialaisten ostovoima laskee, ja köyhiksi luokiteltavien määrää nousee 10,5 prosentista 12,1 prosenttiin, mikä tarkoittaa noin neljää miljoonaa ihmistä. Indonesian ammattiyhdistysliike yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa on järjestänyt polttoaineiden hinnankorotusta vastustavia mielenosoituksia muun muassa maan pääkaupungissa Jakartassa. Köyhille väliaikainen apupaketti Ammattiyhdistysliike ei varsinaisesti vastusta polttoainetuen leikkausta, mutta pitää hallituksen väliaikaista, reilun puolen miljardin suuruista avustuspakettia maan köyhille lyhytnäköisenä ratkaisuna. Indonesian ammattiliittojen keskusjärjestön KSPI:n puheenjohtajan Said Iqbalin mukaan hallitus on kuin joulupukki. – Se jakaa rahaa köyhille kertaluontoisesti. Avustuksen turvin he pysyvät vielä hetken köyhinä, mutta tuen loppuessa tippuvat ultraköyhiksi, Said kuvailee. Indonesian työläiset, joista suuri osa elää köyhyysrajalla alhaisten palkkojen takia, eivät saa hallituksen avustusta. Heidän elintasoonsa hinnankorotus vaikuttaa välittömästi. Ay-liike vaatii, että hallitus ohjaisi syntyvän säästön sairausvakuutuksen toteuttamiseen, julkisen liikenteen tukemiseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen.

tuote kasvaa G20-maista toiseksi nopeimmin, 6,5 prosenttia vuonna 2012. Talouskasvusta huolimatta vauraus on jakautunut epätasaisesti. Keskimääräinen vähimmäispalkka Indonesiassa on vain alle 100 euroa kuukaudessa. Polttoainetuki on tärkeä maan mopoileville köyhille ja pienituloisille, mutta hallitus perustelee hinnankorotusta nimenomaan oikeudenmukaisuudella. Tempo-lehden haastatteleman valtiovarainministerin Muhamad Chatib Basrin mukaan polttoaineiden subventio ei ole ollut oikeudenmukainen, sillä ihmiset, joilla olisi ollut rahaa ostaa subventoimatonta bensaa, ovat myös hyötyneet tuesta. Hallitus on päättänyt kompensoida hinnankorotusta ohjaamalla 15,5 miljoonalle köyhälle kotitaloudelle väliaikaisen avustuspaketin. Hallituksen käyttämä köyhyysraja on 33 euroa kuukaudessa. Tämän alle tienaavat saavat avustusta henkilöä kohden 11 euroa kuukaudessa neljän kuukauden ajan. Tämän lisäksi hallitus aikoo tukea kylien infrastruktuurin parantamista. Rahaa on varattu muun muassa puhtaan veden vetämiseen sekä teiden ja terveyspalvelujen parantamiseen.

Ay-liike: minimipalkkoihin puolet lisää Indonesian ay-liike on käärmeissään siitä, että sen neuvottelema vähimmäispalkkojen korotus sulaa nyt käsiin hintojen ja inflaation nousun takia. Tämän vuoden alusta vähimmäispalkkoja nostettiin keskimäärin 30 prosenttia eli noin 37 euroa kuukaudessa. Saidin mukaan kuukausittaiset elinkustannukset nousevat kuitenkin merkittävästi. – Matkakustannukset nousevat noin seitsemän euroa, samoin asuminen ja ruoka. Neljäkymmentä prosenttia palkankorotuksesta on syöty, Said laskee. Ay-liike haluaa menetetyn ostovoiman takaisin ja vaatii ensi vuodelle 50 prosentin korotusta vähimmäispalkkoihin. – Vaatimus on kohtuullinen, ja olemme valmiit toimintaan, kuten mielenosoituksiin ja lakkoihin sen puolesta, Said sanoo. TM Teksti Ja Kuva: Tanja Harjuniemi / Stoorisoppi Said Igbal saapuu puhujavieraaksi SASKin järjestämille Solidaarisuuspäiville 8.-9.2.2014 Hämeenlinnaan. Ilmoittaudu mukaan osoitteessa www.sask.fi.

Hallitus pitää oikeudenmukaisena Indonesia on Euroopan kokoinen saarirykelmä, jossa asuu lähes 250 miljoonaa ihmistä. Se on maailman 15. suurin talous. Maan bruttokansan6

Indonesialaisella bensa-asemalla polttoaine myydään pulloittain.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 6

10/11/2013 9:27:16 AM


Merimiehille oikeus inhimilliseen työhön

Stora Enson tehdas polkee työehtoja Intiassa

Kansainvälisen työjärjestön ILOn merityön vähimmäistyöehtoja koskeva yleissopimus astui voimaan elokuussa. Sopimusta pidetään avauksena, jolla taataan merityöntekijöille oikeus ihmisarvoiseen työhön. Sillä on lainvoima 30 maassa. Sopimus saa suomalaisilla aluksilla lainvoiman vuoden vaihteessa. Sopimus on voimassa sen allekirjoittaneiden maiden lipun alla seilaavilla aluksilla, joiden kantavuus on 500 tonnia tai enemmän. Näillä aluksilla on noudatettava määräyksiä mm. työntekijöiden alaikärajasta, lepoajoista, palkanmaksusta ja vuokratyövoiman käytöstä. TM

Stora Enson Chennain-tehtaan työoloissa on paljastunut runsaasti puutteita, kertoo SASKin Finnwatchilta tilaama tutkimus. Merkittävimmät ongelmat liittyvät palkkaukseen ja työturvallisuuteen. Myös työturvallisuudessa on parannettavaa. SASKin Finnwatchilta tilaama tutkimus ei anna yritykselle kuitenkaan vain risuja. Raportin mukaan tehtaalla on toteutettu myös monia työntekijöiden oikeuksia kunnioittavia parannuksia. TM

Lue lisää: www.sask.fi

Lue lisää: www.sask.fi

Tuoremehujen taustalla ongelmia työoloissa

Mosambikin talkoolaiset valmiina lähtöön

Kuluttaja-lehti kertoi syyskuussa, että suomalaisten tuoremehuja tuotetaan kehnoissa työoloissa Brasiliassa. Finnwatch paljasti tammikuussa, että Suomessa myytävien ananasmehujen taustalta löytyi lapsityötä ja viitteitä pakkotyöstä. Suuri osa Suomessa myytävistä appelsiinimehuista on peräisin kolmelta suurelta Brasiliassa toimivalta mehuntuottajalta, Louis Dreyfus Commoditiesilta, Citrosucolta ja Cutralelta. Kuluttaja-lehden mukaan yhtiöt syyllistyvät Brasiliassa muun muassa työturvallisuuden laiminlyöntiin, kartellitoimintaan ja vastuuttomaan torjunta-aineiden käyttöön. TM

Marraskuussa SASKin talkoomatkalle Mosambikiin lähtee viidentoista SASKin kannatusjäsenen ja ay-aktiivin joukko. Matkalaiset ovat saaneet perustiedot SASKin toiminnasta, ayliikkeen kansainvälisestä työstä ja Mosambikin kulttuurista. Joukkue lähtee tutustumaan SASKin ja suomalaisen ayliikkeen hankekohteisiin Mosambikissa. Matkalle on valittu erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka ovat luottamusmiehiä tai ammattiosastonsa hallituksessa. Kevään haussa hakemuksia saapui noin 50. TM

Lue lisää: www.sask.fi

Lue lisää: www.sask.fi

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 7

7

10/11/2013 9:27:23 AM


TEKSTI: ANTTI HALONEN KUVAT: OLLI HÄKÄMIES JA NENÄPÄIVÄ

Hassuttelua hyvän asian puolesta Hyvän tekeminen voi olla hauskaa. Nenäpäivä-kampanjan tarkoitus on lisätä oikeudenmukaisuutta huumorin ja viihteen keinoin.

P

itkää nenää köyhyydelle. Sadat järjestöt, työpaikat, koulut, kerhot ja seurakunnat osallistuvat tänäkin syksynä Nenäpäiväkampanjaan tempauksillaan. Lisäksi tuhannet yksityishenkilöt ovat mukana lahjoituksillaan. – Nenäpäivä on tarkoitettu kaikille. Sen

puitteissa on paitsi helppoa, myös hauskaa kerätä apua sinne, missä sitä tarvitaan, kertoo järjestelyistä vastaavan Ylen Hyvä Säätiön kumppanuuspäällikkö Reeta Partanen. Kampanja alkaa 16. lokakuuta ja päättyy Nenäpäivänä 8. marraskuuta. Taustajoukoissa ovat

SASK, UNICEF, Punainen Risti, Solidaarisuus, Pelastakaa Lapset, Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Plan ja Fida. Yleisradio tukee Nenäpäivää sekä televisiossa että radiossa. Lisäksi mukana on vuosittain joukko yritysyhteistyökumppaneita sekä kattava joukko suomalaisia liittoja ja järjestöjä. Ammattiosastolle oma tiimi? Ammattiosastot voivat osallistua Nenäpäivään järjestämällä omia tapahtumia ja tempauksia. – Kekseliäisyys on valttia. Mitä paremmin ay-väki laittaa itsensä likoon, sitä paremmin Nenäpäivä tavoittaa kohderyhmänsä, Reeta Partanen sanoo. Ammattiosastot ja muut yhteisöt voivat myös perustaa oman Nenäpäivä-tiimin Nenäpäivän verkkosivuilla. – Se miten tiimi omaa varainhankintaansa toteuttaa, on omasta mielikuvituksesta kiinni. Tiimiin voi lahjoittaa niin tekstarilla, nettipankin kautta, laskulla kuin käteislahjoituksella. Partanen muistuttaa, että Nenäpäivä on ammattiosastoille mainio ajankohta nostaa omassa

Mitä hauskempi Nenäpäivätempaus, sen parempi, kannustaa kumppanuuspäällikkö Reeta Partanen.

Punainen nenä on huumorisymboli Nenäpäivän taustalla on brittiläinen Red Nose Day. Koomikkoryhmä keksi idean huumorin keinoin auttamisesta vuonna 1985. Sittemmin Nenäpäivästä on kasvanut saarivaltiossa varsinainen kansanliike, jossa ihmiset hulluttelevat ympäri maata hyvän asian puolesta. – Nenäpäivän ydin on tehdä hyvää huumorin keinoin. Sen vuoksi sen tunnuksena on punainen nenä, kumppanuuspäällikkö Reeta Partanen selvittää.

8

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 8

10/11/2013 9:27:55 AM


SASK auttaa EteläAasian siirtotyöläisiä

viestinnässään esille omia ja oman liittonsa tekemää solidaarisuustyötä. Kampanjan lopuksi järjestettävä Nenäpäiväshow on katsojaluvuiltaan Suomen suosituimpia yksittäisiä viihdeohjelmia. Se esitetään Ylen TV 2:lla. Lisäksi ainakin kahdeksassa kaupungissa ympäri Suomea vietetään Nenäpäivän toritapahtumia. Moni julkisuuden henkilö on antanut Nenäpäivälle kasvonsa. Tänä vuonna mukana ovat Paula Koivuniemi, Ella Kanninen, Duudsoneiden Jarppi, Karim Z. Yskowitz ja Janne Kataja. TM

Kampanjan ohjelma ● Nenäpäivä-kampanja käynnistyy 16.10. ● Herkuttele hyvää 16.10.–8.11. ● Huuto.net / Nenähuutokauppa 16.10.–15.11. ● Nenäradio 4.11.–8.11. Mukana ainakin

Bassoradio, Radio Nova, NRJ ja YleX. ● Nenäpäivä-show pe 8.11. Yle TV2

(+ remix 10.11.)

SASK on ollut Nenäpäivässä mukana alusta asti. Tänä vuonna SASK suuntaa tuoton uuteen hankkeeseen, siirtotyöläisten, yhteisöjen ja lasten oikeuksien vahvistamiseen Intiassa ja Nepalissa. Toiminta keskittyy Intian ja Nepalin raja-alueille. Hankkeen pääkohderyhmänä ovat siirtotyöläiset, heidän perheensä ja omaisensa. Lisäksi siitä hyötyvät järjestäytymättömät työntekijät ja liittojen jäsenet, lapsityöläiset sekä liittojen johtajat, toimitsijat ja paikalliset hankekoordinaattorit. – Tuhannet perheet ylittävät rajan puolin ja toisin paremman tulevaisuuden perässä ja hakeutuvat tiilitehtaille. Elektronisen tietokannan avulla pystyy seuraamaan ja pitämään kirjaa työläisten liikkeistä, SASKin ohjelmasuunnittelija Seppo Karppinen sanoo. Tietoa ja taitoa Hanke tarjoaa HIV-tietoisuutta sekä tukee työyhteisöjen sosiaali- ja terveyspalveluita ja koulutusta viidessä lapsityökoulussa. Lukutaitopiirit, oma-apuryhmät ja ammattikoulutus ovat suosittuja. Oma-apuryhmien osallistujista suurin osa on naisia. Ryhmissä muun muassa kudotaan kankaita ja tehdään vaatteita. – Tiilityöläisen on tehtävä tuhat tiiltä päivässä. Se tarkoittaa jopa 16 tunnin työpäiviä. Siinä on suuri kiusaus laittaa naiset ja lapset töihin niihin 40 asteen monttuihin, missä savea kaivetaan, Karppinen sanoo. Intiassa on lobbauksella saatu aikaan, että HIV-positiivinen voi päästä vakuutuksen piiriin. Vuosien 2011–2012 hanke toi rakennus- ja metsätalousalan liittoihin lähes 95 000 uutta jäsentä, joista enemmistö on naisia. – Tuhannet lapsityöläiset ovat saaneet peruskoulutuksen ja satoja tiilitehtaita sekä kymmeniä kyliä on julistettu lapsityöstä vapaaksi. Seuraamme säännöllisesti, että rahat käytetään oikein. Uudelle hankkeelle on kolmen vuoden rahoitus. Ylen Hyvä Säätiö osallistuu joka vuosi 73 150 eurolla, Rakennusliiton omarahoitusosuudeksi jää 3 850 euroa. Yhteensä hankkeen budjetti on kolmelle vuodelle 231 000 euroa. – Tavoite on, että jonain vuonna hanke voi loppua ja toiminta jatkuisi siitä huolimatta.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 9

9

10/11/2013 9:28:25 AM


TEKSTI: KATRI BLOMSTER KUVAT: KATRI BLOMSTER JA MARIA VUORMA

Valkonaama kokinvaatteissa Ajatus suomalaisesta ravintola-apulaisesta herättää Ghanassa hilpeyttä.

A

ccran kalleimman kiinalaisen ravintolan tarjoilija ei meinaa uskoa korviaan. – Me tultiin tänne töihin, vantaalainen Merja Lehto ilmoittaa. Tarjoilija purskahtaa hytkyvään nauruun. – Ihan oikeesti, Lehto vaatii, mutta hekotus ei lopu. Mies nojaa seinään ja pitelee vatsaansa. Nauru loppuu vasta kun vuoropäällikkö kävelee ohi ja tönäisee häntä vaivihkaa selkään. Lounasaika on juuri alkanut, puheensorina täyttää salin ja sileisiin kauluspaitoihin pukeutuneet miehet kantavat keittiöstä höyryäviä annoksia: hummeria, chilihärkää ja hapanimelää possua. Ilmastointi hurisee niin, että melkein unohtuu, kuinka aurinko korventaa ulkona asfalttia. – Ilma on kuin lehmän nuolaisu, Lehto kuvailee ja pukee päällensä kokintakin, jota hän käyttää työssään Helsinki–Vantaan lentokentällä. Ympärillä tarjoilijat hihittävät. Tunnelma on kevyt ja musiikki soi, kun työvuoro alkaa. Työvuoron vaikea alku Lyhyen ajomatkan päässä, ruuhkaisen ja pölyisen Spintex Roadin varrella, Johanna Vuorma ja Heidi Niskanen vaihtavat vaatteita Papayepikaruokalan takahuoneessa. Grillatun kanan

10

tuoksu puskee keittiöstä kaikkialle. Tytöt sullovat pitkät hiuksensa ohuisiin suojamyssyihin, kun pienikokoinen vaalea nainen näkee heidät ja pillastuu: – Mitä te teette täällä? Tytöt eivät hämmennykseltään löydä sanoja. Pitäisi kertoa, että kahden päivän työharjoittelusta on sovittu aikoja sitten, mutta nainen ei kuuntele. Hän huutaa lisää. Ravintolapäällikkö hymyilee anteeksipyytävästi, mutta ei sano mitään. Joku kuiskaa lopulta: – Pomon vaimo. Hän luulee, että urkitte hänen liikeideansa. Kun pomon vaimo siirtyy läksyttämään keittiöhenkilöstöä niin kovaa, että kassalla käännetään radiota kovemmalle, suomalaiset pääsevät hommiin. He siivoavat pöytiä, pakkaavat ruokia ja palvelevat asiakkaita. Työkavereilta he kyselevät työasioista kuten palkoista, tauoista ja äitiyslomista, vaivihkaa askareiden lomassa. Talo tarjoaa tytöille lounaan, vaikka muut työntekijät eivät syö tai pidä taukoja. Se jää tietysti vaivaamaan. Lehdon, Vuorman ja Niskasen lisäksi seitsemän muuta Palvelualojen ammattiliitto PAMin jäsentä paiski hommia Accran hotelleissa ja ravintoloissa. Kahden päivän työharjoittelu oli

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 10

10/11/2013 9:28:27 AM


Vaalea muukalainen heitti vitsiä ja laulatti. Kuvassa Merja Lehto ja varaluottamusmies Ben Suglo (oik).

tyĂśmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 11

11

10/11/2013 9:28:28 AM


Pitkät työpäivät Papaye-pikaravintolassa eivät karkota hymyä Charlotten, Comfortin ja Patiencen kasvoilta.

osa opintomatkaa, jonka SASK toteutti PAMin nuorille ja solidaarisuusvastaaville elo-syyskuun vaihteessa. Työpaikkojen lisäksi matkalaiset tutustuivat paikalliseen ay-liikkeeseen, Kansainvälisen työjärjestön ILOn toimintaan sekä Ghanan elinkeinoelämään, historiaan ja kulttuuriin. Muutama päätyi puhumaan suoraan radiolähetykseen. Tukea Ghanan työntekijöille Ghana ei valikoitunut matkakohteeksi sattumalta. PAM on SASKin kautta mukana kahdessa hankkeessa, jossa tuetaan ghanalaisia ammattiliittoja. Toisessa keskitytään vartijoihin ja toisessa majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöihin eli juuri heihin, joita matkalaiset

työvuoroillaan kohtaavat. Töitä ammattiliitoilla riittää. Vaikka teollisuus- ja palvelualojen ammattiliitto ICU on onnistunut neuvottelemaan työehdoista sekä Papayessa että kiinalaisessa Imperial Peking -ravintolassa, suurin osa yrityksistä on täysin villejä. Järjestäytymisaste on alhainen, naisten asema heikko, palkat matalia ja itsensä työllistäminen pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tarvitaan työsuhdeturvaa, elämiseen riittävää palkkaa, koulutusta, taukoja ja tasa-arvoa. Merja Lehto pyyhkii kokintakin hihaan otsansa. Hän ja Maria Vuorma ovat jututtaneet henkilökuntaa niin että kurkkuja kuivaa ja muistivihot paisuvat merkinnöistä. Keittiössä on vitsailtu ja lyöty kättä, ja ovat tarjoilijat

Talkoomatkalainen on Accran ruuhkassa kuin kotonaan. Kuvassa Sofia Huttunen.

12

Maria Vuorma (vas) ja Heidi Niskanen tarjoilivat kanaa, pyyhkivät pöytiä ja puhuivat palkoista.

luikauttaneet pienen laulunkin. Silti palkoista puhuminen vetää monet vakavaksi. Itse itsensä työnantajat Isaak Morlah rohkaistuu kertomaan ansionsa vasta suostuttelun jälkeen: 300 cediä eli 103 euroa kuussa. Siitä menee yli puolet matkoihin. Töihin mennään kahdella eri bussilla sitkeässä aamuruuhkassa. – Teen töitä kuutena päivänä viikossa. Lähden kotoa aamulla ja palaan iltamyöhään. Ei siinä lapsia kasvateta. Isaak Morlah on onnekas, sillä hän on sosiaaliturvan piirissä, toisin kuin suurin osa Ghanan palkansaajista. Maan talous kasvaa huimaa vauhtia, mutta uudet työpaikat syn-

Imperial Pekingin herkkuja eivät työntekijät pääse maistamaan.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 12

10/11/2013 9:28:55 AM


Huutamista ja hemmottelua tyvät harmaina. Ghanan työvoimasta jopa 80 prosenttia on itsensä työllistäjiä. – Tuolta tulis nyt se sitruunasuklaa, etupenkiltä huikataan. Ensimmäinen työpäivä on ohi ja pakettiauto matelee paahteista keskuskatua. Tien vartta kävelee raitamekkoinen tyttö, jonka pään päällä keinuu iso makeiskori kevyennäköisenä kuin lierihattu. Lehto kaivaa salamana seteleitä. – Avatkaa nyt se ikkuna! Jos Ghanan työmarkkinoiden ongelmat pitäisi tiivistää muutamaan sanaan, ne olisivat työllisyys ja matalat palkat. Töiden puutteessa tehdään hanttihommia. Kauppa käy kadunvarsissa ja liikennevaloissa, ja matkalaisetkin tottuvat ostamaan eväänsä pakettiauton ikkunasta asioiden. Vain harva paikallinen ansaitsee niin paljon, että voisi asioida ruokakaupassa. Kun Lehto on tehnyt ostoksensa, autoa lähestyy hedelmä-, sukka- ja adapterimyyjiä, mutta heidän kanssaan ei kauppoja synny. Yksi myyjistä roikottaa käsissään täriseviä koiranpentuja, mikä saa kyytiläiset voimaan pahoin. TM

Lue lisää matkalaisten kokemuksista osoitteessa http://pamghanassa.blogspot.fi/ SASK järjestää talkoomatkoja maailmalle. Tutustu talkoomatkoihin osoitteessa www.sask.fi

Majatalon aulassa puhaltaa jäätävä ilmastointi, mutta netti toimii. Suomalaiset kirjoittavat kokemuksistaan reissublogiin ja lähettävät maileja kotiin. Osa aikoo vielä ulos ja suihkii jalkoihinsa hyttysmyrkkyä. Harjoittelukokemukset puhuttavat koko illan. Siinä missä vaasalainen Amen Gokah ja helsinkiläinen Tanja Suomilammi saivat huhkia töitä, Eveliina Reponen ja Sofia Huttunen joutuivat seisomaan tumput suorina. Brittiläinen pikkupomo vahti heitä kuin kurittomia lapsia eikä päästänyt puhumaan kenellekään. Kohtelu työpaikoilla vaihteli käskyttämisestä huolenpitoon tai jopa kiusalliseen lellimiseen. Anna Lammivaara ja Petteri Isotalo saivat lounaansa posliinilautasilta siinä missä muut söivät pahvikipoista. Suomilammen ja Gokhin huippuhotellissa asiakkaille tarjoiltiin mitä ikinä he keksivät toivoa, mutta henkilökunnan soppaan lensivät kahtia halkaistut kanat ja lounastarjoilun jämät.

Huonesiivousta pähkinäpalkalla Eniten kaiversi määräaikaisten huono asema ja surkeat palkat. Suomilammen kanssa työskennellyt määräaikainen sai yhden huoneen siivoamisesta yhden cedin eli alle 0,35 euroa. Sillä saa katukaupassa pikkupussin pähkinää. Yksi cedi huoneesta hotellissa, jossa maailmantähdet Bonoa myöten yöpyvät. Miten näin voi tapahtua työpaikalla, jonne ammattiliitto on neuvotellut työehtosopimuksen? Tukevatko PAM ja SASK oikeita asioita? Tutkitaan tilastoja. Paikallisen palkansaajien tutkimuskeskuksen Ghana Labour Research & Policy Instituten mukaan hotelleissa ja ravintoloissa, joissa ammattiliitto on läsnä, noin 83 prosentilla työntekijöistä on oikeus sairauslomaan ja äitiysvapaaseen. Järjestäytymättömissä yrityksissä sama luku on 17 prosenttia. Terveydenhoito ja sosiaaliturva kuuluvat noin 65 prosentille työntekijöistä yrityksissä, joissa ammattiliitot toimivat, villeissä yrityksissä 14 prosentille. Hotelli- ja ravintola-alalla järjestäytyminen on heikompaa kuin Ghanassa keskimäärin, ja juuri sitä halutaan suomalaisten tuella muuttaa. Tutkimus paljasti myös työntekijöiden epärealistiset odotukset liittojen mahdollisuuksiin sekä työlain huonon tuntemuksen. Lisäksi itsensä työllistävien suuri määrä vaikeuttaa ay-toimintaa, vaikka edistystä tapahtuu etenkin kansainvälisissä ketjuissa. Muutos siis näkyy, mutta ei yhtä nopeasti kuin matkalaiset soisivat. Työpaikoilla edetään kuin Accran aamuruuhkassa, pysähdellen kohti päämäärää.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 13

13

10/11/2013 9:29:01 AM


TEKSTI: VEERA VEHKASALO KUVAT: MEERI KOUTANIEMI

Orjasta yrittäjäksi Nepalilainen Anupa Kathriya, 19, vietti kahdeksan vuotta lapsuudestaan orjana. Nyt hän on vapaa ja tekee työtä vain itselleen.

S

eitsemänvuotiaana Anupa Kathriya valmisteli innolla tammikuisen festivaalin juhlallisuuksia kotikylässään LounaisNepalissa. Muutama päivä festivaalien jälkeen hän sai kuulla vanhemmiltaan, että hänet on myyty kotiapulaiseksi. Siitä alkoi kahdeksan vuoden jakso kamalari-orjana. – Alussa vain pelkäsin, että en saa tehdyksi kaikkia niitä töitä, joita minua vaadittiin, tekemään, Kathriya muistelee. – Tein töitä koko päivän, kello viidestä alkaen. Kaitsin vuohia, siivosin taloa, tiskasin, pyykkäsin ja hoidin lapsia. Mitä ikinä isäntäni käskivät. Olin silloin hyvin pieni ja työ oli raskasta. Vapaasti käännettynä sana kamalari tarkoittaa “työteliäs nainen”. Osissa Nepalia, etenkin tharu-kansan parissa, on yhä yleistä, että köyhät myyvät tyttärensä kotiapulaisiksi rikkaampiin perheisiin.

Köyhyyden paineessa Tammikuinen Maghee-festivaali merkitsee perinteisesti kamalari-sopimuskauden alkua. – Kun äitini kertoi, että minun pitää mennä tekemään töitä toisten taloon, sanoin etten lähde. Tahdoin mennä kouluun, koska ystävänikin menevät. Mutta äiti selitti, että heillä ei ole varaa ruokkia minua, Kathriya kertoo. Järjestelmää ylläpitää köyhyys. Tyttöjen myymisellä joko maksetaan velkoja tai saadaan pieni palkkio perheelle ja ainakin päivittäiset ateriat tytöille, joita ei muuten olisi varaa elättää. Kathriya ei tiedä tarkkaan, mitä hänen vanhempansa saivat palkkioksi. Luultavasti perheelle annettiin vuosittain pieni kiintiö viljaa tai riisiä. Kamalari-tytön vuosipalkkion arvo on noin 40–50 euroa. Tytöt eivät itse saa siitä mitään. – Ajattelin, että jos saisin asua vanhempieni luona, en joutuisi pesemään vaatteita. Puhdistus- ja pesuaineet hajottivat käsieni ihon.

Kathriya joutui seitsenvuotiaasta lähtien tekemään kovaa ruumiillista työtä.

14

Kahdeksan vuoden aikana Kathriya teki töitä kolmelle eri perheelle. Ensimmäinen oli lähellä kotia, joten seitsemänvuotias pääsi sentään käymään myös vanhempiensa luona. – Joskus olin vihainen vanhemmilleni, kun minua kohdeltiin kaltoin omistajani luona, tai kun näin muiden lasten lähtevän kouluun. Mutta nykyään ymmärrän, että heillä ei ollut vaihtoehtoja. Myös hänen sisarensa myytiin kamalariorjiksi, vain kaksi veljeä jäivät kotiin. Nykypäivän orjuutta Vaikka orjuus on nykyään kielletty kaikissa maailman maissa, orjia saattaa olla enemmän kuin koskaan aiemmin. Eri arvioiden mukaan maailmassa on jopa 20–27 miljoonaa ihmistä, jotka tekevät työtä pakotettuna tai orjuuden kaltaisissa oloissa. Kamalari-käytäntö on yksi nykymaailman orjuuden muodoista. Se kehittyi Nepalissa 1950-luvulla tavaksi maksaa velkoja maanomistajille. Järjestelmä kiellettiin 2000-luvulla, mutta lain täytäntöönpano ontuu vielä. Kamalari-orjuudessa elää yhä arviolta 10 000–12 000 lasta. – Meidän yhteisössämme ei juuri kukaan tiedä, että järjestelmä on laiton. Ihmiset ovat köyhiä eikä heillä ole koulutusta, Kathriya sanoo. Monet kärsivät pakkotyössä jatkuvasta väkivallasta, sen monessa muodossa. – Minua ei lyöty, mutta jatkuvasti moitittiin ja sanallisesti pahoinpideltiin, Kathriya kertoo. – Esimerkiksi jos isäntäni näkivät, että menin juttelemaan ystävilleni, jotka olivat lähitaloissa kamalari-palvelijoina, he solvasivat minua. Ja aina jos en saanut töitä tehtyä, sain kuulla olevani tyhmä tai laiska. Sain aina pelätä, että minulle huudetaan.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 14

10/11/2013 9:29:08 AM


Anupa Kathriyan lapsuus kului pakkotyössä. Nykyään hän pyörittää omaa pienyritystä ja haaveilee opettajan ammatista.

Rankan työn ja huonon kohtelun lisäksi lapsen elämä oli muutenkin raskasta. Palvelijoille annettu ruoka ei ollut kunnollista. Kuukautisten aikana tytön piti nukkua erillisessä vajassa lehmien kanssa, eikä edes muiden käyttämään vesihanaan saanut koskea.

– Nyt minulla on pieni kauppa, joka myy eläinten lääkkeitä, lannoitteita ja torjuntaaineita. Tuloillani tuen nyt vanhempiani sekä pikkuveljeäni, jotta hän kävisi koulua. Kathriya jatkaa yhä opiskelua. Hän unelmoi etenkin opettajan ammatista.

Unelmana koulu

Työ vapauden edellytys

Kathriyan mielessä pysyi kuitenkin koulunkäynti. Hän sai vähän aikaa käydä koulussa muutamana päivänä viikossa, ja erään isännän poika myös opetti häntä aika ajoin. – Koulussa kaikki kyselivät minulta, miksi kävin siellä vai pari kertaa viikossa. Se teki minut hyvin surulliseksi. Kun kerroin tekeväni töitä toisten kodissa, he kannustivat minua lähtemään. Lopulta, 15-vuotiaana, Kathriya todellakin karkasi. Hän ei tahtonut työn estävän koulunkäyntiä. – Olin päättäväinen, minun oli päästävä opiskelemaan. Päättäväisyyteni teki minusta vahvan. Hän pakeni keskellä yötä ja meni ensimmäiseksi vanhempiensa luokse. Sieltä hän kuitenkin jatkoi pakoaan ystävänsä kotiin, jotta omistajat eivät löytäisi häntä.

Mahdollisuus päästä omilleen vapautumisen jälkeen on keskeistä taistelussa kalamari-järjestelmää vastaan. Kun järjestelmä kiellettiin, tuhansia vapautettuja tyttöjä jäi tyhjän päälle, koska heille luvattu koulutus ja valtion tuki jäi käytännössä toteutumatta. Kathriya toivoo, että tytöille tarjottaisiin vapautumisen jälkeen mahdollisuus kouluttautua ammattiin, jotta he voivat itsenäistyä työn kautta. – Vahvin ase on koulutus. Se avaa ihmisten silmät, vähentää tyttöjen syrjintää ja auttaa poistamaan lapsityövoiman, Kathriya toteaa pontevasti. Tämänkin nuoren naisen elämä on muuttunut paljon viime vuosina. Kathriya vieraili Suomessa toukokuussa Maailma Kylässä -festivaaleilla. Ennen matkaansa Helsinkiin hän ei ollut käynyt edes Kathmandussa. Esiintymisistä, kaikesta näkemästään sekä vanhojen kokemusten kaivelemista väsyneen nuoren naisen kasvot kuitenkin kääntyvät hymyyn, kun hän pääsee kertomaan siitä, miten hän tänä päivänä suhtautuu menneisyyteensä. – Kun muistelen kaikkia koettelemuksia, tulen surulliseksi. Mutta nyt tahdon haastaa isäntäni. Miten nyt voitte käyttää minua hyväksenne, loukata minua? Ette voi enää. – Nykyään nautin elämästäni. Teen töitä itselleni, en muille. TM

Oma yritys elättää

Nepal ● Sisämaavaltio Himalajan vuoristossa ● Asukkaita 30,5 miljoonaa ● Alle 1,25 dollarilla päivässä eläviä 55 % ● Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia 59 % ● Sijoitus Inhimillisen kehityksen

indeksissä 157./187 Lähde: YK

Kun Kathriya saapui kotiin, vanhemmat hyväksyivät hänet takaisin. He kuitenkin pelkäsivät, että eivät tule toimeen ilman tämän isänniltä saatavaa tukea. – Sanoin heille, että älkää huolehtiko: minä menen kouluun ja ansaitsen sitten itse elantoni. Kathriya pääsi opiskelemaan maataloutta. Myöhemmin hän kävi vielä lannoitukseen ja eläinlääketieteeseen liittyvät koulutukset. Sitten hän sai tukea pienen yrityksen perustamiseen.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 15

15

10/11/2013 9:29:14 AM


TEKSTI: ANTTI HALONEN KUVAT: OLLI HÄKÄMIES, PÄIVI MATTILA

Teatteripeliä Etelä-Aasian tekstiiliteollisuudessa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila matkusti Intiaan tutustumaan tekstiiliteollisuuden työ- ja ihmisoikeustilanteeseen. Perusoikeudet eivät vieläkään toteudu, mutta jotakin parannusta on tapahtunut.

K

orruptiota, byrokratiaa, riistoa, kontrollia ja epätietoisuutta omista oikeuksista. Etelä-Aasian tilannekuva työoikeuksista ei ole järin mairitteleva. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila vieraili intialaisissa tekstiilitehtaissa Ihmisoikeusliiton kansainvälisen kattojärjestön FIDH:n delegaatiossa heinäkuussa ja totesi tilanteen omin silmin. – Kävin Etelä-Intiassa Tamil Nadun osavaltiossa, joka on Intian tekstiiliteollisuuden keskittymä. Pohjois-Intiassa vierailin Haryanan osavaltiossa. Mattila vieraili edellisen kerran Etelä-Aasian tekstiilitehtaissa Bangladeshissa 15 vuotta sitten. Parannusta on tapahtunut ennen kaikkea työturvallisuudessa, kuten valaistuksessa, paloturvallisuudessa ja suojavälineiden määrässä. – Monet tekstiiliteollisuuden ammattilaiset hengittävät puuvillaa ja sairastuvat erilaisiin keuhkosairauksiin. Heillä ei ole tietoa hengityssuojien tarpeellisuudesta, eikä osa halua pitää sellaista, sillä se haittaa kaverin kanssa juttelua. Luulen, että työnjohto käski heidän laittaa suojat vieraiden vuoksi. Mattila korostaa, että hän vieraili siisteissä työympäristöissä huipputehtaissa, joihin ihmisoikeustarkkailijat pääsivät. Ongelmia löytyi silti. – Voi vain kuvitella, millaista on muissa tehtaissa. Samalla omistajalla voi olla sekä ulkomaille että kotimaahan tuottavia tehtaita. Toisissa työolot ovat aasialaisittain parhaasta päästä ja toisissa heikoimmasta. Ihmisoi­ keusnäkökulmasta se on täysin kestämätöntä. Työnantajan tiukassa otteessa Tehtaat tuottavat yleensä tavaraa monelle ostajalle. Tämä tekee hankaloittaa valvontaa. Työntekijöillä voi olla henkilökohtainen virhe-

16

seuranta ja tuotantokiintiö. Toistuvat virheet ja tavoitteissa epäonnistumiset saattavat johtavaa potkuihin. – Monet tehtailijat korostavat, että henkilökohtaisista kiintiöistä on luovuttu, ja työntekijät työskentelevät tiiminä. Minua kiinnostaa, miten tiimin jäseniä rangaistaan tai palkitaan, Päivi Mattila sanoo. Paine tuotantoon on kova, eikä työpisteeltä poistuta. Mattila kertoo, että eräässä tehtaassa hän ei nähnyt kertaakaan ketään naisten vessassa. Tehtaassa oli 1 500 työntekijää, joista 90 prosenttia on naisia. Työntekijät ovat usein täysin työnantajan kontrollissa ja haavoittuvaisia. He saattavat asua tehtaan omistamissa asuntoloissa, syödä tehtaan maksamia ruokia ja kulkea tehtaan bussilla töihin. Jos sunnuntait ovat vapaapäiviä, tehtaan bussit vartijoineen vievät työntekijät puistoon virkistäytymään ja tuovat takaisin. – Se voi kuulostaa hienolta, mutta ei ole. Käytännössä työntekijöiden koko elämä on työnantajan kontrollissa. Asunnosta ja ruuasta voi joutua maksamaan kohtuuttoman osan palkasta. Kaikkia ei hyväksikäytetä, mutta riski on iso, Mattila sanoo. Mattila kuuli naispuolisilta entisiltä vaatetehtaan työntekijöiltä karmean esimerkin. Asuntoloissa ihmeteltiin, kun monella naisella loppui kuukautiset kokonaan. – Epäily on, että ruokaan laitettiin jotain ainetta. Työnantajan näkökulmasta oli kurjaa, että kuukaudessa meni muutamia päiviä hukkaan vatsakipujen takia. Yksi tyttö sanoi, että häneltä lähti hiukset. Ihmisen fysiikkaan käyvästä manipuloinnista on karmivia esimerkkejä ihmiskunnan historiassa.

Vapaita liittoja tarvitaan Intiassa on paljon ammattiliittoja ja -yhdistyksiä. Useat niistä ovat linkittyneitä poliittisiin puolueisiin ja osa liitoista vaikuttaa olevan tehtaanomistajien palveluksessa. Päivi Mattilan mukaan ay-kenttä täytyy tuntea hyvin, että tietää ketkä ovat aidosti työntekijöiden asialla. Tekstiiliteollisuuden liitot ovat Intian vanhimpia ja ne ovat olleet keskeisessä asemassa työoikeuksien kehittämisessä. Intian kansalais-, naistenoikeus-, ihmisoikeus- ja ammattijärjestöt sekä ulkomaiset ostajat ovat vaatineet, että työntekijöiden ääni pitää saada kuuluviin. – Työnantajat ovat vastanneet paineeseen tehtaiden sisäisillä työntekijöiden komiteoilla. Monesti jäsenet ovat työnantajan valitsemia ja he saavat siitä mahdollisesti bonuksen. Mattila on nähnyt surkuhupaisiakin esityksiä. Eräs tehtaanomistaja kertoi ylpeänä aloitelaatikosta, joka tyhjennetään joka maanantai. – Kun kysyin minkälaisia ehdotuksia he saavat, kävi ilmi, ettei laatikkoon ole tullut yhtäkään lappua 15 vuoden aikana. Omistajan mukaan se tarkoittaa, että asiat ovat niin hyvin, ettei tarvitse valittaa. Mattila on huolissaan siitä, ettei ammattiliitoilla ole tehtaisiin asiaa. – Osa Intian ay-aktiiveista tekee työtään henkensä kaupalla. Valvonta yksityisten yritysten vastuulla Päivi Mattila puhuu Intian työtilanteesta yhteisenä teatterina, johon osallistuvat kansainväliset ostajat, tehtaiden omistajat ja johtajat sekä paikalliset ja ulkomaiset auditointiyritykset. Auditointibisnes on kukoistava ala Intiassa. – Peräänkuuluttaisin myös ulkomaisten yritysten vastuuta. Välillä mietin, olenko naiivi,

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 16

10/11/2013 9:29:24 AM


Työntekijöiden koko elämä on usein työnantajan kontrollissa. Kaikkia ei hyväksikäytetä, mutta riski on iso, Päivi Mattila sanoo.

mutta yritysten ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon voittoa, vaan tuotteista voisi maksaa vähän enemmän. Yritysten toiminnalle ei ole olemassa kansainvälisesti sitovia velvoitteita. Tehtaita tarkastetaan ostajien toiveesta, mutta monesti auditointifirmat ovat ammattitaidottomia, korruptoituneita ja tehtaanomistajien taskussa. – Aina työntekijöiden kanssa ei edes puhuta. Toisaalta jos koko tehdas on tarkan valvonnan alla, se voi olla hyväkin. Auditointifirman edustajien lähdettyä voisi seurata rankaisutoimenpiteitä. Mattila sanoo, että työviranomaisten paikallaoloa tulisi vahvistaa. Esimerkiksi Tirupurin kaupungissa, jossa on pelkästään tekstiiliteol-

Tekstiilitehtaan työnte kijöillä on hengityssuoja t ainakin ulkomaisen tarkkailija n vierailun aikana.

lisuudessa yli 700 000 työntekijää, on Mattilan mukaan alle kymmenen työviranomaisten edustajaa. Yksityisiä auditointifirmoja on pilvin pimein. – Sen lisäksi, että viranomaiset ovat kädettömiä ja korruptoituneita, heillä ei ole resursseja. Heidän sanallaan ei ole painoarvoa. Kyllä toiminnan valvojana pitäisi olla julkiset toimijat eikä yksityiset firmat.

Mattila haluaa optimistisesti uskoa, että kansalaispaineen voimasta asiat menisivät parempaan suuntaan. Vallitseva käsitys povaa aivan muuta. – Yksityisen piiriin siirtyminen on vain voimistunut. Eräs ILOn konkariasiantuntija Intiassa sanoi, että työasioissa momentum oli 2000-luvun alussa, mutta se menetettiin. TM

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 17

17

10/11/2013 9:29:39 AM


TEKSTI: JAAKKO TAKALAINEN KUVAT: ILKKA HEINO

Harva suostuu luottamustehtävään Jordanian ay-liike kasvaa ja ajaa tarmolla jäsentensä asiaa, vaikka resurssit ovat niukat.

J

ordanian öljy- ja kemianalan yleisen ammattiliiton toimisto teollisuuskaupunki Zarquassa on siisti, ja liiton tunnukset ovat hyvin esillä. Lippujen, viirien ja johtohenkilöiden kuvien keskellä selviää, että vain kaksi liiton työntekijöistä saa palkkaa, ja senkin maksaa työnantaja. – Maksamme toki luottamusmiehille ja ayaktiiveille matkakuluja ja muita korvauksia, kertoo liiton puheenjohtaja Khaled Zyoud. Hän kertoo työskennelleensä liitossa 15 vuotta, joista 8 vuotta puheenjohtajana. Toimistoja kemianalan ammattiliitolla on kaikkiaan viisi. Khaled esittelee ylpeänä liiton vuosina 2010– 2013 järjestetyn jäsenhankintakampanjan tuloksia: jäsenmäärä yli kolminkertaistui. Nyt jäseniä on 10 500, mikä on reilu kymmenen prosenttia koko alan työntekijämäärästä. Liittoon kuului sen perustamisajankohtana 1963 vain muutama kymmentä uskaliasta, koska ay-toiminta oli silloin laitonta. – Ajamme tietysti kaikkien alalla työskentelevien asiaa, vaikka he eivät vielä olekaan meidän jäseniämme, korostaa Khaled. – Meillä on kaksi pääsopimusta, joissa määritellään alan työläisten perusoikeudet. Varsinaiset työehdot määritellään yrityskohtaisissa sopimuksissa.

/////////////////////////////////////// ”Ehkä yksi tuhannesta öljyalalla työskentelevästä menehtyy työtapaturmassa, mutta vammautuneiden määrä on kymmenkertainen.” 18

Puheenjohtajan mukaan jäsenmäärä kasvaa 5–10 prosentilla lähivuosina. Liiton jäsenmaksu on 1 dinaari (noin 1,1 €) kuukaudessa, joten kertyneillä varoilla ei vielä kovin suurta toimistoverkkoa tai toimitsijakaartia ylläpidetä. Toisaalta innostuneet vapaaehtoiset, joita tapaamme liiton toimistossa, auttavat asiaa. Työturvallisuus keskiössä Khaled Zyoud nimeää liiton tärkeimmäksi lähivuosien päämääräksi työturvallisuuden parantamisen. Öljy- ja kaasuteollisuudessa räjähdys- ja muiden onnettomuuksien lisäksi hengityselinten sairaudet ja syövät ovat uhkalistan kärjessä. Myös lääketeollisuudessa on puutteita työsuojelussa. – Työtapaturmissa kuolleiden määrä vaihtelee paljon vuosittain, ehkä yksi tuhannesta alalla työskentelevästä menehtyy. Mutta turmissa vammautuneiden määrä on kymmenkertainen. Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme koulutusta työtapaturmien vähentämiseen, sanoo Khaled. Työtapaturmiin liittyy läheisesti työaika. Se on alalla 42–48 tuntia viikossa, mikä on Khaledin mielestä raskaissa töissä aivan liian paljon. – Tavoitteemme on laskea viikoittainen työaika 32–38 tuntiin. Keskimäärin 36 tunnin työajalla ei vielä laiskotella. Päinvastoin uskomme sen nostavan tuottavuutta, sanoo Khaled. Myös öljy- ja kemianalan eläkeikää yritetään saada alemmas: nykyisin 50 vuoden ikä ja 28 vuotta työtä alalla riittää eläkkeeseen. Tavoite on 45 vuoden ikä ja 18 vuoden alallaolo. Jäseniä on vaikea houkutella luottamustehtäviin, kertoo Kaivostyöläisten ja metallityöntekijöiden yleisen ammattiliiton puheenjohtaja Khaled Zaher. – Meidänkin liittoomme tulee paljon uusia jäseniä. Rivijäsenen edunvalvonta ja turva työssä paranee järjestäytymisen myötä. Mutta luottamusmieheksi, johon työnantajan vastatoimet

Rivijäsenen edunvalvonta paranee järjestäytymisasteen nousun myötä, uskoo kaivostyöläisten ja metallityöntekijöiden ammattiliiton puheenjohtaja Khaled Zaher.

voivat kohdistua, ei ole liikaa väkeä tulossa, Khaled Zaher sanoo. Kaivos- ja metalliliittoon kuuluu 8 000 jäsentä. Valtakunnallista ja yleissitovaa työehtosopimusta sillä ei ole, vaan liiton neuvottelutoiminta tuottaa 5–6 yrityskohtaista sopimusta vuodessa. Liiton jäsenmaksu on 2 Jordanian dinaaria (noin 2,20 euroa) kuukaudessa. Pitkälti vapaaehtoisvoimin toimivalla liitolla on kaikkiaan 11 toimistoa eri puolilla maata. Palkattuja työntekijöitä on vain kaksi. Ensimmäinen taisto elähdyttää Öljy- ja kemianalan ammattiliiton puheenjohtaja Khaled Zyoud näyttää videon, joka kertoo liiton ensimmäisestä lakosta vuodelta 2006.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 18

10/11/2013 9:29:45 AM


[ Ajankohtaista ] Pätkätyö vie mielenrauhan Öljynjalostamolla työskentelevä Ahmed, 45, suostuu haastatteluun empien. Hän ei halua sukunimeään julki, varmuuden vuoksi. Syy varovaisuuteen vaikuttaa suomalaisittain tutulta: pätkätyöt. Ahmed on juuri solminut vuoden mittaisen työsopimuksen eikä halua vaarantaa seuraavaa ärsyttämällä työnantajaa. Kysymykseen, kuinka monta vuoden sopimuspätkää hänellä on ollut, mies levittää käsiään. – Monta ja peräkkäin. Joillakin ammattimiehilläkin on vielä huonommin. Työsopimus kestää vain viikkoja tai kuukausia. Aputyövoiman sopimukset voivat olla päiväkohtaisiakin. Työnantajalla on varaa valita, Ahmed sanoo. Hän työskentelee Zarqan seudulla sijaitsevassa öljynjalostamossa sähkömiehenä. Kaikkiaan asentajia huollossa ja kunnossapidossa on seitsemän. Ensin puetaan päälle työnantajan kustantamat suojavarusteet. Sen jälkeen työskennellään kello 7.00 – 14.30 ja selvitetään kertyneet ongelmat. – Tämä on tiimityötä, yhdessä koetetaan löytää toimiva ratkaisu. Onneksi sellainen useimmiten löytyy, ja ylitöihin on pakko jäädä vain poikkeustapauksissa, Ahmed selvittää. Työterveyshuoltokin on työantajan kustantama, mutta perheelliselle se ei vielä riitä. – Joudun maksamaan vaimon ja kuuden lapsen terveysvakuutuksen. Se on ainoa tapa turvata perheen hyvinvointi, Ahmed sanoo. Öljy- ja kemianalan ammattiliittoon Ahmed on kuulunut vasta puoli vuotta. Työpaikan asentajista liittoon kuuluu enemmistö. Luottamusmieheksi hän ei vielä uskaltaisi lähteä, koska työsopimus on vain vuoden mittainen.

Kolmen päivän lakkoon osallistuneet 3 000 työntekijää onnistuivat pysäyttämään isot öljynjalostamot. Videolla Khaled Zyoud puhuu lakkolaisille, jotka estävät rikkureita tulemasta työmaalle. Poliisiautoja vilahtaa kuvassa. Innostus on kova. – Poliisit yrittivät pidättää minua, mutta se ei onnistunut, koska lakkolaiset kantoivat minua harteillaan. Se oli ensimmäinen suuri lakko, ja me voitimme. Se oli hieno tunne, sanoo Khaled Zyoud ja hieraisee silmäkulmaansa. TM

Vesialoitteen allekirjoitukset luovutettu Eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Vesi on perusoikeus” on allekirjoittanut yli 15 000 suomalaista. Suomessa kerätyt allekirjoitukset on luovutettu väestörekisterikeskuksen tarkastettavaksi. Suomen julkisen alan ammattijärjestöjen EU-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta iloitsee siitä, että myös suomalaiset tukevat sitä, että vesi ja vesihuolto eivät voi olla kaupan, ja että ne tulee säilyttää julkisissa käsissä. Aloite on ensimmäinen EU-tason kansalaisaloite, joka keräsi lähes kaksi miljoonaa allekirjoitusta ja vaaditut vähimmäismäärät vähintään seitsemässä EU-jäsenvaltiossa. TM Lue lisää: www.sask.fi

Mehutehtaan ongelmat yhä ratkaisematta Thaimaan rikostuomioistuin jatkoi syyskuussa Natural Fruit -tehtaan aktivisti Andy Hallia vastaan nostaman oikeusjutun käsittelyä. – Oikeusjuttu on farssi. Hallin sijaan syytetyn penkillä tulisi istua Natural Fruitin johtoa, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo. Thaimaan työviranomaisten raportin mukaan yhtiön tehtaalta löytyy viitteitä muun muassa palkkojen polkemisesta ja pakkotyövoiman käytöstä. Julkisuudessa tehdas on kiistänyt kaikki sitä kohtaan esitetyt syytökset. Selvityksen mukaan tehdas on muun muassa palkannut paperittomia siirtolaisia, perinyt poikkeuksellisen korkeita maksuja työntekijöiden passeista, rajoittanut työntekijöiden wc-käyntejä ja tehnyt epäselviä pidätyksiä työntekijöiden palkoista. TM Lue lisää: www.sask.fi

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 19

19

10/11/2013 9:29:52 AM


TEKSTI: LIISA LEEVE KUVA: OLLI HÄKÄMIES

Paluulippu Mosambikiin Nuori ay-aktiivi Roby Mountrakis lähtee talkoomatkalle jatkamaan vuosi sitten alkanutta työtä.

J

ulkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n nuorisoaktiivi Roby Mountrakis, 26, on lähdössä marraskuussa SASKin talkoomatkalle Mosambikiin. Mountrakis on tosin siitä harvinainen talkoomatkalainen, että on vieraillut kohdemaassa aiemminkin. Hän edusti viime vuoden lopulla suomalaisia ammattiyhdistysaktiiveja Mosambikissa järjestetyssä seminaarissa. Mountrakis kertoi pohjoismaisesta ay-toiminnasta nuoren näkökulmasta. – Vietin kolme päivää kongressikeskuksessa, eikä sillä tavalla saa oikein hyvin kuvaa maasta. Toki kuulin paikallisilta nuorilta millaista ay-toimintaa heillä on, mutta meille ei järjestetty työpaikkakierroksia, enkä tavannut luottamusmiehiä. Pikavierailu jätti kuitenkin kytemään ajatuksen, että maahan on päästävä uudestaan. SASKin talkoomatka tuntuikin tulleen kuin tilauksesta. – Jos en olisi päässyt tälle reissulle, luulen että olisin jollakin tavalla kuitenkin järjestänyt itseni Mosambikiin, Mountrakis sanoo. Avoimin mielin matkaan Roby Mountrakis työskentelee virastomestarina Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa. Hän on työpaikkansa varaluottamusmies ja aktiivinen omassa ammattiosastossaan. – Kun aloitin ammattiyhdistysaktiivina muutama vuosi sitten, ikäero minusta seuraavaksi

/////////////////////////////////////// ”Jos en olisi päässyt tälle reissulle, luulen että olisin jollakin tavalla kuitenkin järjestänyt itseni Mosambikiin.” 20

nuorimpaan oli noin 30–40 vuotta. Se oli aika hurjaa, Mountrakis naurahtaa. Myös politiikassa aktiivinen Mountrakis on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt toimia reilun vuoden myös eduskunnan hallintovaliokunnassa avustajana. Hän sanoo, että työ oli todella mielenkiintoista vaikkakin aikaa vievää. – Edunvalvontahommia on kyllä riittänyt myös nykyisessä työpaikassani, kun sosiaalivirasto ja terveyskeskus yhdistettiin. Työ on ollut välillä haastavaa. Mountrakis odottaa talkoomatkalta eniten mahdollisuutta päästä kiertämään paikallisten luottamusmiesten kanssa työpaikoilla. Hän toteaa, että matkalle kannattaa lähteä avoimin mielin. – Moni helposti ajattelee, että kun lähdetään Afrikan maahan, niin lähdetään opettamaan paikallisia ja näyttämään mallia. Pidän kuitenkin täysin mahdollisena, että tuon sieltä jotain uutta oman ammattiosastoni toimintaan. Tukea ja valmennusta Roby Mountrakis sai JHL:ltä sekä ammattiosastoltaan taloudellista tukea matkakustannuksiin ja palkattoman vapaan aiheuttamiin ansionmenetyksiin. Hän kuitenkin sanoo, että olisi lähtenyt reissuun, vaikka ei olisi saanut mitään avustuksia. – Onneksi omassa ammattiosastossani on ymmärretty, miten tärkeää on tukea nuoria aktiiveja, Mountrakis toteaa. Talkoomatkalaisille järjestettiin syyskuun puolivälissä valmennusviikonloppu. Valmennuksessa käytiin läpi myös matkaohjelma. Luvassa on muun muassa tapaaminen Mosambikin työministerin kanssa sekä malarian hoitoon erikoistuneeseen keskukseen tutustuminen. Lisäksi Mountrakis ja pelastusalalla työskentelevä toinen talkoomatkalainen käyvät työpaikkavierailulla pääkaupungin Maputon ainoalla paloasemalla. Mountrakis sanoo, ettei matka oikeastaan

– Suomalaista, pohjoismaalaista tai eurooppalaista mallia ei voi viedä suoraan mosambikilaiseen työelämään, Roby Mountrakis sanoo.

jännitä häntä etukäteen. Mosambik on eteläisen Afrikan maista poliittisesti vakain. – Pohjoismaalaisena ihmisenä tietysti miettii, onko maahan turvallista mennä. On hyvä esimerkiksi lukea ulkoministeriön tiedotteet. Mountrakis muistuttaa, että ammattiliittojen mahdollisuudet ovat sidoksissa paljolti kohdemaan poliittiseen tilanteeseen. Kun on suhteellisen vakaata, niin ay-toimintaakin on helppo ruveta kehittämään. Samanlaisia ajatuksia Roby Mountrakis toivoo pääsevänsä talkoomatkan aikana verkostoitumaan mahdollisimman monen mosambikilaisen ay-kollegan kanssa.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 20

10/11/2013 9:30:04 AM


Hän arvioi, että ainakin nuorisopuolella mosambikilaisilla ammattiliitoilla on samanlaisia ongelmia kuin suomalaisilla. – Nuoria on vaikea saada liittymään ja sitoutumaan ammattiliittoihin. Vapaa-aika on tärkeää eikä ammattiliittoon kuuluminen ole itsestään selvää, vaan sen hyötyjä puntaroidaan tarkasti. Maailma pienenee koko ajan ja Mountrakisista tuntuu, että mosambikilaisten ja suomalaisten nuorten ajatukset työelämästä ovat hyvin samanlaisia. – On helppoa ajatella, että kulttuurit ovat tosi erilaisia. Kuitenkin ihmisten perustarpeet ovat samanlaisia: jokainen haluaa työn, jolla kykenee pitämään itsestään ja perheestään huolta. TM

Talkoomatka Talkoomatka on osallistujien itsensä kustantama solidaarisuusmatka, jonka ohjelman järjestävät SASKin paikalliset kumppanit. Tänä vuonna matka tapahtuu marraskuussa ja suuntautuu Mosambikiin. Talkoomatkalle valitaan ammattiliittojen jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita kasvattamaan tietämystään kehitysmaiden arjesta ja työelämästä sekä ay-liikkeen kehitysyhteistyöstä.

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 21

21

10/11/2013 9:30:16 AM


[ Jäsenliitto ] Teksti: Liisa Leeve Kuva: Olli Häkämies

”On tärkeää olla uskollinen ay-aatteelle” Akavan Erityisalat liittyi SASKiin vuoden alussa. Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki on käynyt kaksi kertaa Intiassa tutustumassa työoloihin muun muassa Nokian tehtaalla Chennaissa. Vaikka tehdas tarjoaakin monille ihmisille työtä ja toimeentuloa, vierailu ahtaassa tuotantolaitoksessa ei vakuuttanut Luomanmäkeä. – Totesin, että tämä tuntuu riistolta. Tehdas sijaitsee erityistalousalueella, mikä takaa verohelpotusten ohella joustoa työlainsäädäntöön sekä rajoituksia tai jopa täyskiellon aytoiminnalle. Lait turvaavat yritysten, mutta eivät työntekijöiden asemaa. Luomanmäki kertoo hämmästyneensä siitä, kuinka varallisuuden ääripäät näkyvät maassa. Yhtäällä köyhät lapset kerjäsivät rahaa kaduilla, toisaalla hienossa hotellissa asui erittäin hyvinvoivan näköisiä intialaislapsia. – Minulle neuvottiin, että käännä katse vain pois, kun ihmiset työnsivät rahan toivossa pikkulasten kasvoja taksin ikkunaan. Se tuntui tietysti pahalta. Ihastuin maahan ja kulttuuriin silti niin vahvasti, että lähden ehdottomasti vielä joskus sinne uudelleen. Tuttu hankekumppani Akavan Eritysalat liittyi SASKin jäseneksi kuluvan vuoden alussa. Salla Luomanmäki sanoo, että ajatus oikeastaan lähti Akavan ja SASKin yhteisestä Intia-projektista, jossa tutkittiin ayoikeuksien toteutumista maassa.

– Solidaarisuus on minulle yhteisöllisyyttä ja vastavuoroisuutta. Se tarkoittaa yhdessä tekemistä, jakamista ja auttamista, Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki sanoo.

– Hankkeen myötä SASKin toiminta tuli meille tutuksi. Pidimme sitä uskottavana ja hyvin toimivana järjestönä. Sen jälkeen oli helppoa ja luontevaa esittää liittymistä liittomme hallitukselle. Luomanmäki toteaa, että liittyminen ei silti ollut ihan läpihuutojuttu. Sitä pohdittiin perusteellisesti. – On kuitenkin vain hyvä, että hallitus ottaa vastuuta siitä, mihin jäsenten rahoja käytetään. Asioista pitääkin keskustella, Luomanmäki muistuttaa.

Akavan Erityisalat ● Akavan Erityisalat on kulttuurin, hallinnon ja liike-elämän

asiantuntija- ja esimiestehtävissä toimivien etujärjestö. ● Liittoon kuuluu 24 itsenäistä jäsenyhdistystä,

joissa on yhteensä lähes 28 000 jäsentä. ● Jäsenkunnasta 83 prosenttia on naisia ja 51 prosenttia on 30–49-vuotiaita. ● Jäsenistä 49 prosenttia on suorittanut ylemmän ja 26 prosenttia

22

alemman korkeakoulututkinnon.

Naisten asema kiinnostaa Akavan Erityisalat edustaa 28 000 henkilöä, joista useimmilla on taskussaan yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. Jäseninä on muun muassa kääntäjiä, restonomeja, ulosottomiehiä sekä kirjasto- ja museoalan työntekijöitä. Liitto on vahvasti naisvaltainen. Siksi Salla Luomanmäki uskoo, että Akavan Erityisalat voisi tulevaisuudessa olla erityisesti kiinnostunut naisten aseman parantamiseen tähtäävistä projekteista. – Esimerkiksi intialaisten itsensä työllistävien naisten auttaminen voisi olla kiinnostava hanke, hän pohtii. Luomanmäki muistuttaa, että Akavan Erityisalojen jäsenistöstä löytyy paljon eri-ikäisiä ihmisiä opiskelijoista varttuneempiin työntekijöihin, joilta varmasti löytyy jaksamista ja halua osallistua solidaarisuustyöhön. – On tärkeää olla uskollinen ay-aatteelle. Pelkän puhumisen sijaan SASKin kaltaiset järjestöt myös tekevät jotakin. TM

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 22

10/11/2013 9:30:32 AM


Ecuador

Panama

Ghana

Mosambik

Nepal

Filippiinit

Aluekoordinaattori Patricio Sambonino Rivera Quito

Aluekoordinaattori Vicente Carrera Panama City

Aluekoordinaattori Marinna Nyamekye Accra

Aluekoordinaattori Simião Simbine Maputo

Aluekoordinaattori Sharan KC Kathmandu

Aluekoordinaattori Orlando ”Marlon” Quesada Quezon City

SASK maailmalla Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on ay-liikkeen kehitysyhteistyö- ja solidaarisuusjärjestö. SASKin näkemyksen mukaan kestävin tapa vähentää köyhyyttä on ihmisarvoinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Tämän edistämiseksi kehittyviin maihin tarvitaan vahvoja ammattiliittoja.

SASK toteuttaa vapaata ja demokraattista ammattiyhdistysliikettä tukevia hankkeita kehittyvissä maissa sekä toimia jäsenjärjestöjensä välineenä kotimaan ja kansainvälisessä kehityspoliittisessa vaikuttamisessa. TM

SASK

SASKin tavoitteita:

● 1,7 miljoonaa jäsentä (ammattiliittojensa kautta)

● Ammattiliittojen vahvistaminen globaalissa etelässä

● 30 suomalaista ammattiliittoa

● Työehtosopimustoiminnan vahvistaminen hankemaissa

● 2 palkansaajakeskusjärjestöä

● ILOn määrittelemien työelämän perusoikeuksien

● Lähes 70 kehitysyhteistyöhanketta

edistäminen maailmalla

työmaana maailma 3/2013

SASK_3_2013.indd 23

23

10/11/2013 9:30:37 AM


! I S K E N E Ă„S J S U T A N N A K Y T I I L k.fi s a s . w w w

decent_work_tyomaanamaailma_215x280.indd 1 SASK_3_2013.indd 24

4.12.2012 10.30 10/11/2013 9:30:39 AM

Profile for SASK

Työmaana maailma 3/2013 (lokakuu)  

Lokakuun numerossa aiheina muun muassa Nenäpäivä sekä Mosambikiin suuntautuva talkoomatka. Työmaana maailma on Suomen Ammattiliittojen Soli...

Työmaana maailma 3/2013 (lokakuu)  

Lokakuun numerossa aiheina muun muassa Nenäpäivä sekä Mosambikiin suuntautuva talkoomatka. Työmaana maailma on Suomen Ammattiliittojen Soli...