Issuu on Google+

1/2011 • ajateltavaa kaiken maailman pomoille ja duunareille sask – suomen ammattiliittojen soli daarisuuskeskus

Liity Kin n SAS sinäki natuskan ksi! jäsene 8 4&2 Sivut

Vaatteita verorahoilla Kunnat ja valtio ostavat työvaatteet mistä halvimmalla saa, vaikka vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

orjana helsingissä ///

reilummat kisat lontoossa

///

sask 25 vuotta


Toukokuu 2011 toimitus Jukka Pääkkönen vastaava päätoimittaja Heidi Korva vs. toimitussihteeri ulkoasu Iiro Törmä

Sisältö 1/2011

kannen kuva Teemu Kuusimurto kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2011 julkaisija

3 Yhteistä etua valvomassa jukka pääkkönen

4–7 Lyhyesti anna berghäll, heidi korva, jukka pääkkönen, eeva suhonen, juha vauhkonen SASK ry, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20, fax 0207 6998 21 sähköposti: etunimi.sukunimi@sask.fi internet: www.sask.fi issn 1456-2030

8 Työvaatteet tulevat entistä useammin kaukaa outi moilala 14 Laiho teki kotimaisuudesta kilpailuvaltin heidi korva

15 Vastuullisuus vasta puolitiessä outi moilala 16 Ei kiitos hikipajoille olympialaisissa! auli valpola

19 Reilua peliä vaaditaan myös Brasiliassa anna berghäll

20 Siirtolainen muuttaa lähelle kotia työmaana maailma postitetaan saskin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. lehti on tilaajille maksuton. lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

maippi tapanainen

22 ”Helsingissä minusta tuli orja” kaisa viitanen

26 Luvattoman hyvä elämä aidan takana pinja valkonen

28 Hyötyä puolin ja toisin eeva suhonen

30 "SASK on avannut ovia uusiin maihin" heidi korva

kannessa: Suomalaisten työvaatteet valmistetaan nykyään usein ulkomailla. Kuvassa sairaanhoitaja Juha-Ville Vieri omassa työasussaan. ­

Play Fair -verkosto kampanjoi jo kolmatta kertaa, jotta kesäkisoissa ei nähtäisi hikipajatuotteita.


Yhteistä etua valvomassa pääkirjoitus / jukka pääkkönen

suomalaiset ammattiliitot perustivat SASKin 25 vuotta sitten tukemaan kehitysmaiden kaltoin kohdeltuja ammattijärjestöjä. Pontimena oli solidaarisuus, halu auttaa ammattiyhdistysveljiä ja -sisaria köyhässä etelässä. Mutta monet kaukokatseiset perustajat näkivät jo tuolloin, että solidaarisuudella on ammattiyhdistysliikkeen kehitysyhteistyössä toinenkin ulottuvuus: yhteinen pitkän ajan edunvalvonta, kaikille kuuluvien minimioikeuksien puolustaminen. Jo neljännesvuosisata sitten oli näkyvissä, että vaikeimmat ja katkerimmat kamppailut työntekijöiden perusoikeuksista käydään etelässä, missä ammattiliitot ovat joko historiallisista syistä heikkoja, vallanpitäjien säätämien toimintarajoitusten kahlitsemia tai kokonaan lainsuojattomia. SASKin perustajat tiesivät ja aavistivat, että kehitysmaat ovat se työmarkkinalaboratorio, jossa globaalin tuotannon uusia malleja ja markkinaliberalismin työelämäkonsepteja ensin kokeillaan – jotta ne ennemmin tai myöhemmin voitaisiin tuoda myös meille. Mullistuksen mittasuhdetta tai nopeutta ei kenties aavistettu, mutta suunta kylläkin. Siksi SASKin toiminta-alue oli alusta lähtien maantieteellisesti laaja. Yhteistyökumppanit ja -muodot sen sijaan rajattiin tarkoin. SASKin kautta suomalaiset ammattiliitot tukevat kehitysmaissa toimivia sisarjärjestöjään ja auttavat niitä vahvistamaan verkostojaan koulutuksen, tutkimuksen ja järjestökehityksen avulla. Tuon ajan kehitysmaamielikuvissa linjaus tuntui oudolta ja herätti myös vastustusta. Moni arvioi kehitysmaiden tarvitsevan ennemminkin kaivoja ja lääkkeitä kuin toimivaa ammattiyhdistysliikettä. Nyt linjausta on jo vaikea kyseenalaistaa. Yleisesti hyväksytään, että toiminta köyhyyden poistamiseksi vaatii puuttumista myös eriarvoisuuteen ja varallisuuden epätasaiseen jakautumiseen paitsi kansakuntien kesken, myös yhteiskuntien sisällä. Tämä ei ole ulkopuolisten, vaan kehitysmaan oman kansalaisyhteiskunnan tehtävä. Kehitysyhteistyö voi edistää prosessia vahvistamalla vapaan kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja helpottamalla heidän osallistumistaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätösten valmisteluun. Toimivan kansalaisyhteiskunnan olennainen elementti on vapaa ja demokraattinen ammattiyhdistysliike, joka saa valtuutuksensa omalta jäsenistöltään. Useissa kehitysmaissa ammattiyhdistysliike on yksi harvoista järjestäytyneen kansalaistoiminnan muodoista. Tilaisuuden tullen se pystyy silti antamaan kanavan merkittävienkin muutosvoimien esiinmarssille. Pohjois-Afrikan maiden tapahtumat ovat tästä tuorein esimerkki.

saskin työmaana on edelleen maailma, mutta alkuaikoja enemmän toiminnassa näkyy nyt kotimainen osallistuminen. Se on SASKin juhlavuoden keskeisiä teemoja, ja siitä on esimerkkejä myös tässä lehtemme numerossa. Ammattiliiton osallistuminen kehitysyhteistyöhön tarvitsee jäsenistön hyväksynnän ja aktiivisen tuen. Siksi rakennamme kannatusjäsenten verkostoa: jotta yhteinen pitkän ajan etu ei pääsisi jokapäiväisiä ongelmia ratkottaessa unohtumaan. Samalla yksittäiselle jäsenelle avautuu mahdollisuus uudenlaiseen ay-toimintaan. Hyvä esimerkki ovat kampanjaverkostot, joita ay-liike rakentaa partnereidensa kanssa eri puolilla maailmaa. Ne ovat kansainvälisiä, mutta niiden voima syntyy usean maan kotimaisesta ja paikallisesta toiminnasta. Medianäkyvyyden ja internet-vetoomusten avulla kampanjaverkostot ovat saaneet sekä suuryhtiöitä että hallituksia muuttamaan käytöstään. Tarvittiin vain kolmen vuoden kampanja, jotta monikansallinen Nestlé taipui takaamaan toimintaoikeudet indonesialaisen tehtaansa ammattiliitolle. Vähän aiemmin toinen elintarvikejätti Unilever oli painostettu vakinaistamaan satojen pätkätyöläisten työsuhteet pakistanilaisessa Lipton-tehtaassaan. Tuoreessa muistissa on myös Bangladeshin hallituksen päätös korottaa vaatetustehtaiden laillisia minimipalkkoja, jotka joutuivat ensin kampanjaverkostojen ja sitten asiakasyhtiöiden luupin alle. Lisää esimerkkejä löytyy runsaasti. Kaikki ne vahvistavat sen jo vanhan hokeman, että globaalia ajattelua kannattaa tukea paikallisella toiminnalla. Ja että yhdessä olemme vahvoja.

PS: Jos mietit, miksi saat tämän lehden, syy voi olla yksi seuraavista: Olet tilannut tämän lehden maksutta kotiisi. Ammattiliittosi on tilannut lehden sinulle. Olet SASKin kannatusjäsen. Olet osallistunut SASKin Solidaarisuuspäiville, talkoomatkalle tai muuhun koulutustapahtumaan. Olet vastannut SASKin kyselyyn messuilla tai muussa yleisötapahtumassa. Olet toimittaja, kansanedustaja tai muu yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolle lehti lähetetään pyytämättä. Hyvää kesän alkua!

työmaana maailma 1/2011

3


kepa

LyHyeSTI

Sask mukana Maailma kylässä -festivaalilla Helsingissä 28.–29.5.2011

Maailma tulee taas kylään, tule sinäkin! Ω maailma kylässä -festivaali täyttää Helsingin Rautatientorin ja Kaisaniemen kentän taas toukokuun viimeisenä viikonloppuna. SASK ja ammattiliitot ovat mukana karnevaaleissa Kunnon työ -teemateltalla, joka pystytetään Rautatientorille. Tule piipahtamaan! Kerromme, miten voit osallistua ay-liikkeen kansainväliseen solidaarisuustoimintaan tai päästä mukaan supersuosituille talkoomatkoillemme.

4

työmaana maailma 1/2010

Lauantaina kello 11.30–11.45 järjestämme teltassa tietoiskun farkkujen hiekkapuhalluksesta ja sunnuntaina kello 14.45–15.30 esittelemme vaateteollisuuden hyviksiä ja pahiksia Puhtaat vaatteet -muotinäytöksessä. Esillä ovat myös Make IT Fair - ja Play Fair 2012 -kampanjat, joissa SASK on mukana. Mukana teltassa ovat SAK, STTK, Akava, JHL, Jyty, Metalliliitto, PAM, Pro, SEL, Specia, UIL ja YKL sekä SASKin yhteistyökumppanit Työväen Sivistysliitto TSL ja Finnwatch. µ

Kunnon työ -teltta Rautatientorilla la 28.5. kello 11–20 su 29.5. kello 11–18 decent Work -klubi pe 27.5. ravintola Pacificossa, Helsinginkatu 15 klo 19-02


Presidentti tapasi SASKin kumppaneita Namibiassa Ω tasavallan presidentti Tarja Halonen vieraili helmikuisen Namibian-valtiovierailunsa yhteydessä myös LaRRIn toimistossa. LaRRI (Labour Research and Resource Institute) on ay-liikettä tukeva tutkimus- ja koulutuskeskus ja SASKin pitkäaikainen kumppani. SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen oli mukana

presidentin delegaatiossa. Presidentti tapasi namibialaisten kansalaisjärjestöjen edustajia Windhoekin ”työläiskaupunginosassa” Katuturassa. LaRRIn lisäksi kutsuttuina olivat Namibian ammatillinen keskusjärjestö NUNW, opettajien ammattiliitto sekä näkövammaisten, kuurojen ja naisyrittä-

jien järjestöjen edustajat. – LaRRIn johtaja Hilma Shinondola-Mote käytti erittäin hyvän puheenvuoron, jossa hän käsitteli muun muassa tulonjaon ongelmia ja tuloerojen kasvua Namibiassa, Janne ­Ronkainen kertoo. Vuonna 2009 julkaistulla listalla maailman suurimpien

tuloerojen maista Namibia ohitti ensimmäistä kertaa Brasilian. Työmaana maailman numerossa 2/2010 kerrottiin Namibian perustulokokeilusta BIGistä (Basic Income Grant), jonka tarkoituksena oli nostaa kaikkein köyhimpiä pois äärimmäisestä köyhyydestä. LaRRI oli yksi BIGin taustajärjestöistä. µ

hyvästit hiekkapuhallukselle Ω puhtaat vaatteet -kampanja on ryhtynyt keräämään allekirjoituksia farkkujen hiekkapuhalluksen kieltämiseksi. Tavoitteena on saada aikaan maailmanlaajuinen stoppi terveyshaittoja ja jopa kuolemia aiheuttavalle viimeistelymenetelmälle. Monet farkkuvalmistajat ovat jo ilmoittaneet luopuneensa tappavasta työmenetelmästä, mutta osa on kieltäytynyt yhteistyöstä kansainvälisen kampanja­

verkoston kanssa. Yhteistyöhaluttomiin kuuluvat ainakin Roberto Cavalli ja Armani. Diesel ja Benettonkaan eivät saa puhtaita papereta. Jokaikinen allekirjoitus siis tarvitaan vetoomukseen! Hiekkapuhallus voi sairastuttaa työntekijän akuuttiin kivipöly­keuhkoon, joka on parantumaton ja hitaasti tappava sairaus. Joka vuosi kymmenet tuhannet farkkuteollisuu-

den työntekijät altistuvat hiekka­puhalluksen vaaroille, koska muoti määrää, että farkkujen pitää näyttää jo ostohetkellä kuluneelta. Puhtaat vaatteet -kampanjaverkostossa on Suomesta mukana seitsemän järjestöä, SASK yhtenä niistä. µ

Ω Allekirjoita vetoomus ja tutustu farkkumerkkien hyviin, pahoihin ja rumiin kampanjan nettisivuilla osoitteessa puhtaatvaatteet.fi.

työmaana maailma 1/2010

5


Talkoomatkan onnettarina toimivat SASKin toimittaja Anna Berghäll ja viestintäkoordinaattori Juha Vauhkonen.

solidaarisuuspäiviltä lämpöä marraskuuhun Ω saskin solidaarisuuspäivät järjestettiin 22.–23. tammikuuta Hämeenlinnassa Verkatehtaalla. Päivien aikana palautetta antaneiden kesken arvottiin muun muassa talkoomatka. Voittaja Mari Luostarinen sai valita, lähtisikö matkalle Namibiaan vai

Uruguayhin. Hän valitsi Namibian, ja maa kutsuu Luostarista marraskuussa. Raportit Solidaarisuuspäivistä ovat SASKin nettisivuilla osoitteessa www.sask.fi/ mukaan/kurssit_ja_tapahtumat/solidaarisuuspaivat. µ

sask ja amnesty tiivistävät yhteistyötään Ω sask ja amnesty Internationalin Suomen-osasto aikovat tiivistää kampanjayhteistyötään. Yhteistyökohteena ovat muun muassa vetoomuskampanjat aytoimintansa takia vangittujen mielipidevankien puolesta. Amnestyn yksilötyöohjelma tukee tällä hetkellä vetoomuksillaan 20:tä mielipidevankia eri puolilla maailmaa. Useat vangituista ovat toimineet maissa, joissa SASKilla ei ole hankkeita,

koska paikallinen yhteistyökumppani ei pysty toimimaan eikä ottamaan vastaan ulkomaista apua. SASK ja Amnesty aikovat linkittää toistensa kampanjoita ja kotimaan tapahtumia nettisivuillaan ja järjestää muun muassa yhteisiä koulutuksia. Kummallakin järjestöllä on parhaillaan juhlavuosi: Amnesty International täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja SASK 25 vuotta. µ

sask 25 vuotta Ω suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus perustettiin syksyllä 1986. SASKin 25-vuotis­ juhlaa vietetään Helsingissä loka-marraskuun vaihteessa. Tarkka päivämäärä ei vielä tämän lehden painoon mennessä ole tiedossa ja riippuu muun muassa tasavallan presidentin aikatauluista. Presidentti Tarja Halosta on nimittäin pyydetty tilaisuuteen puhumaan, ja 6

työmaana maailma 1/2010

hän on alustavasti jo suostunut. Juhlaan valmistuu historiantutkija Oona Ilmolahden kirjoittama SASKin historiikki. Juhlassa on esillä myös 25-vuotis­ valokuvanäyttely, jonka SASK on tuottanut yhdessä kuvasuunnittelutoimisto Keksin kanssa. Ω Seuraa SASKin nettisivuja, joille päivittyy juhlan lähestyessä tietoa ohjelmasta ja puhujista.

Reilu peli rullaa nyt rattailla Ω reilu peli, samat säännöt -kampanja on siirtynyt alku­ vuodesta Suomen Palloliiton ­siipien suojaan. Vuodesta 2006 pyörinyt kampanja pitää ääntä urheilu­välinetehtaiden työolojen ja reilun kaupan jalkapallojen puolesta. – Olisi ollut harmi lopettaa hyvä kampanja, joten hankimme neljä pienperäkärryä, joiden kyydissä kampanjan ilmatäytteisiä pelikenttiä on helppo kuljettaa. Kenttiä on nyt neljä kappaletta, joten ne ehtivät kauden aikana aiempaa useampaan paikkaan, harrastejalkapallon kehittäjä Lasse Keski-Loppi Palloliitosta sanoo. Tavoitteena on, että jokainen kenttä käy huhti-syyskuun aikana 30–50 paikassa: kouluissa, seurojen tapahtumissa ja turnauksissa. Kampanjamateriaali jalkapallojen tuotanto-oloista kulkee mukana ja on jaossa pelikenttien laidoilla. Reilu peli, samat säännöt -kampanjaa pyörittivät vuodet 2006–2010 yhdessä SASK, Pallo­

liitto ja Reilun kaupan puolesta ry, nykyinen Eettisen kaupan puolesta ry. Entäpä tulokset? Reilun kaupan pallojen myynti kasvoi kampanjavuosina lähes nollasta 11 600 kappaleeseen, johon päästiin vuonna 2010. Keski-Loppi arvioi, että reilut pallot ovat tällä hetkellä käytössä 50–100 seurassa, ja uusia tulee mukaan koko ajan. Mutta milloin kaikki Suomen 460 000 jalkapallon harrastajaa pelaavat reilun kaupan palloilla? – Vuonna 2025, Palloliiton Keski-Loppi heittää. – Toki se vaatii vielä paljon asenteiden muuttumista ja myös sitä, että isotkin valmistajat ryhtyvät tekemään reilun kaupan palloja. Mutta Umbron palloissa reilun kaupan merkki jo on. Miksei siis pian muissakin, KeskiLoppi miettii. Ω Lue lisää Play Fair -kampanjoinnista Suomessa ja IsoBritanniassa sivuilta 16–19.

"Reilun pelin pallon" voi jatkossakin bongata Palloliiton tapahtumista.


Sirkka Kallioniemi remontoi lokakuussa Metalliliiton toimistoa namibiassa.

Taatusti tekemistä sinullekin!

jaakko nuolikoski

-

”pakko päästä uudestaan” Ω mahtava, antoisa, ikimuistoinen, silmiä avaava. Adjektiivit ovat loppua kesken, kun Jaakko nuolikoski kertoo SASKin viime lokakuisesta Namibian-talkoomatkasta. Kolmi- ja puoliviikkoinen reissu oli Nuolikosken ensimmäinen Afrikan-kosketus. – Mutta ei viimeinen. On pakko päästä uudestaan. Tuntui, että siellä voisi olla hyödyksi. Seinäjokinen atk-pääsuunnittelija kertoo, että oli jo useamman vuoden kaivannut jotain vastaavaa: reissua, joka ravistelisi omaa arvomaailmaa ja ”palauttaisi maan pinnalle”. – Meillä Suomessa kaikki on niin valmista: palvelut, koulutus, työ, ruoka. Sitä alkaa helposti pitää asioita itsestäänselvyytenä. Namibiassa näki, miten pienetkin jutut voivat olla ponnistelun takana. SASKin 12 hengen talkooporukka remontoi matkan aikana paikallisen Metalliliiton toimis-

toa Pohjois-Namibiassa. Parina päivänä osa matkalaisista kierteli työpaikoilla kertomassa aytoiminnasta ja houkuttelemassa liitolle jäseniä. Nuolikoski pääsi lisäksi käyttämään ammattitaitoaan siihen, että teki liiton toimiston tietokoneisiin tietoturvapäivityksen. Myös safarille ehdittiin. – Reissun jälkeen matka on ollut jatkuvasti mielessä, ja uusi reissu on haaveissa. Erilaisia vaihtoehtoja, vuorotteluvapaita ja työelämäjaksoja, on jo katseltu, Nuolikoski paljastaa. Pirjo-vaimo lähtisi mukaan – tietysti, hänhän se Jaakon alun perinkin innosti hakemaan talkoomatkalle, koska osallistui itse samalle reissulle vuotta aiemmin. Ω Osallistujat ensi syksyn talkoomatkoille on valittu. Vuoden 2012 matkoille voi hakea alkuvuonna 2012.

Ω sask tarjoaa syksystä lähtien jäsenilleen entistä enemmän osallistumismahdollisuuksia. SASKin 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi alkava Tekemistä kaikille -kampanja on suunnattu sekä vanhoille että uusille jäsenille. – Kannatusjäsenet ovat toivoneet lisää tapoja osallistua omalla panoksellaan SASKin työhön. Aiomme nyt tarjota kanavan kehitysmaiden ay-liikkeen tukemiseksi, kehityskasvatuksen koordinaattori Juha Vauhkonen kertoo. Listalla on monenlaista: dokumenttielokuvaklubeja, erilaisia talkoomatkoja ja vetoomuksia vankilassa olevien ay-aktivistien puolesta. Myös omia toivomuksia osallistumistavoista otetaan vastaan. – Toimintamuotoja kehitetään koko ajan, eikä paketti ole vielä lukkoon lyöty, vastikään työssään aloittanut Vauhkonen kuvailee. SASK haluaa nyt vastata ”mitä minä voin tehdä” -kysymykseen. Mitä aktiivisempi jäsenistö, sitä paremmin järjestön työ niin kotimaassa kuin ulkomaillakin tulee tehtyä.

ammattiliittojen kanssa on tärkeää, koska jos niiden työmarkkinoilla on huonot työolot, se vaikuttaa myös teollisuusmaiden työoloihin ja -ehtoihin. SASK haluaa houkutella toimintaansa mukaan myös uusia kannatusjäseniä. SASKin kannattajia voivat olla niin ammattiosastot kuin yksityishenkilötkin. – Kannatusjäsenyys on tuen ja solidaarisuuden osoitus kehitysmaiden ammattiliitoille. Tekemistä kaikille -kampanja alkaa syksyllä. Sen teemoja ovat globaali tuotantoketju ja vaikuttamis- ja ihmisoikeustyö. – Aiomme olla aktiivisia myös sosiaalisessa mediassa ja kohdentaa viestejä eri ikäryhmille. Eri kampanjateemojen lisäksi jäsenille on tiedossa koulutuksia, Vauhkonen lupaa. Ω Lue lisää SASKin kannatusjäsenistä sivuilta 28 ja 29.

Juha Vauhkonen aikoo löytää sinulle tekemistä.

voima jäsenistössä Vahvaa ja demokraattista ayliikettä tarvitaan myös kehitysmaissa. Jos kehitysmaiden työntekijöiden demokraattisista oikeuksista ei huolehdita, saattavat myös suomalaiset joutua polkemaan sadassa vuodessa saavutettuja työehtojaan, Juha Vauhkonen muistuttaa. – Kaikki maailman työntekijät ovat samassa veneessä, vastakkainasettelu hyödyttää ainoastaan työnantajia. Solidaarisuustyö kehitysmaiden työmaana maailma 1/2010

7


puhtaat vaatteet

teksti outi moilala  kuvat teemu kuusimurto / keksi

Työvaatteet tulevat entistä useammin kaukaa Kiina, Thaimaa, Bangladesh, Viro, Latvia... Kuntien ja valtion ostamat työvaatteet valmistetaan nykyään yhä useammin siellä missä muotivaatteetkin. Tuotanto-oloilta on viime vuosina ryhdytty vaatimaan eettisiä kriteerejä, mutta peräti kaksi kolmasosaa julkisista hankkijoista välittää edelleen vain halvasta hinnasta.

8

työmaana maailma 1/2011


juha-ville vieri sairaanhoitaja, helsinki ”En ole hirveästi murehtinut, että kuka työvaatteeni on tehnyt, ja miten. Olen luottanut asiassa henkilöihin, jotka vaatteita meille hankkivat. Näissä vaatteissa on tärkeintä toimivuus. Niiden pitää suojata, koska niissä mennään välillä aika kovaakin. Näitä samoja taidetaan käyttää aika monessa paikassa leikkaussaleissa ja teho-osastoilla.” Vierin työnantaja Diacorin sairaala ­hankkii vaatteet Uudenmaan sairaala­ pesulalta. Uudenmaan sairaalapesula jätti vastaamatta Finnwatchin kysymyksiin.

työmaana maailma 1/2011

9


oksana voihanski raitiovaunun kuljettaja,klaukkala ”En tiedä, missä työvaatteeni on valmistettu, enkä ole koskaan asiaa miettinyt. Käytämme talvella housuja ja kesällä hametta. On tärkeää, että vaatteet eivät hiosta tai että talvella ei ole kylmä. Myös värit ovat tärkeitä; vaatteiden pitää olla siniset, ja solmiota pitää käyttää.” Voihanskin työnantaja HKL vetosi liike­ salaisuuteen eikä kertonut Finnwatchille, missä sen hankkimat vaatteet on valmistettu tai onko ostoille asetettu eettisiä kriteerejä. Työvaatevalmistaja Topper tuotanto Oy mainitsee nettisivuillaan yhtenä referenssinään HKL:n. Yritys valmistaa puolet vaatteistaan Baltian maissa ja loput Suomessa.

10

työmaana maailma 1/2011


Ω vielä 20 vuotta sitten valtaosa suomalaisten työvaatteista – rakentajan haalareista, hotellivirkailijan jakkupuvuista, poliisin univormuista ynnä muista – valmistettiin Suomessa. Sitten työvaatteiden tuotanto alkoi monien tekijöiden summana siirtyä yhä enemmän halvem­pien tuotantokustannusten maihin. Vaikutuksensa oli niin idänkaupan hiljenemisellä kuin sillä, että suorittavaa työtä tekevien määrä on Suomessa pienentynyt ja vaatteiden kysyntä siten vähentynyt. Nykyään moni suomalainen jo miettii ostoksillaan tuotteiden alkuperää ja vaatii yrityksiltä yhteiskuntavastuuta. Mutta julkisista hankkijoista, jotka ostavat työvaatteet Suomen kuntien, kaupunkien, valtion virastojen ja valtionyhtiöiden työntekijöille, peräti 2/3 arvostaa vaatteessa vieläkin eniten halpaa hintaa. Monessa Euroopan maassa on kun­ nianhimoisia tavoitteita vastuulliselle julkiselle hankinnalle, mutta ei Suomessa. Tiedot käyvät ilmi Finnwatchin maaliskuussa julkaisemasta Halvimman markkinat -raportista. Finnwatch selvitti suomalaisten käyttämien työvaateyritysten vastuullisuutta ja kysyi, millaisia eettisiä ja sosiaalisia kriteerejä julkiset hankkijat asettavat ostamilleen työvaatteille. – Se, että edes yksi kolmasosa julkisista hankkijoista asettaa työvaateostoilleen eettisiä kriteereitä, on askel eteenpäin, mutta lasi ei ole vielä edes puoliksi täysi. Tällä hetkellä esimerkiksi nälkäpalkkaa maksava tehdas voisi läpäistä useimpien yritysten eettisten ohjeiden vaatimukset, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivonen.

omia tehtaita varsinkin baltiassa Vaatetusteollisuus on tyypillisesti kehittyvien maiden teollisuutta. Ompelimon perustaminen ei vaadi juuri muita investointeja kuin ompelu­koneet. Tehtaiden paikat vaihtuvat nopeasti halvempien tuotantokustannusten peräs­sä, ja työoikeuksien loukkaukset ovat

yleisiä: palkat ovat elämiseen riittämättömiä, päivät ylipitkiä, lapsityötäkin on, ja järjestäytyminen saattaa olla vaarallista. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisista oloista suomalaisten veroeuroilla ostetut julkiset hankinnat on tehty. Finnwatch lähetti kyselyn neljälletoista työvaateyritykselle, joiden kautta julkiset hankkijat vaatteita ostavat. Kävi ilmi, että E. Laiho on yrityksistä ainoa, joka valmistaa edelleen kaikki tuotteensa Suomessa. Parilla muullakin on kotimaassa oma tehdas, ja muutamalla Baltiassa, yhdellä jopa Thaimaassa. Mutta nekin ompeluttavat valta­ osan vaatteista alihankkijoilla, jolloin tehtaiden työoloihin, palkkoihin ja työaikoihin on vaikeampi vaikuttaa kun omissa tehtaissa.

aasiasta hankkivilla vastuuohjeistot Yleisesti ottaen suurin osa työvaatteista on valmistettu alihankintana Baltiassa tai Aasiassa. Suosituin maa on Viro, toiseksi tärkein Kiina. Mutta Aasian osuus ei ole työvaatteiden valmistuksessa yhtä suuri kuin muotivaatteiden osalta. Tämä selviää, kun vertailee Finn­watchin tuoreen raportin tietoja aiempien vaate- ja urheilu­vaateselvitysten antiin. Kaikilla yrityksillä, jotka teettävät Aasiassa vähänkin enemmän vaatteita, on selvityksen mukaan yhteistyökumppaneilleen yhteiskuntavastuun toimintaohjeistot (code of conduct) ja edes jonkinlaiset omat tai kolmannen osapuolen tarkastukset tehtailla. Mutta niistä, jotka tekevät hankintoja vain Baltiasta, paljon harvemmalla oli tarkastukset. Vastaukset olivat valvonnan suhteen muutenkin suppeita, Halvimman markkinat -selvityksessä todetaan. Vastuujärjestelmien osalta Kwintet-konserni nousee selvityksessä ylitse muiden, ja se kuuluukin niihin, jotka teettävät paljon vaatteita Aasiassa. Kwintetin Aasian-hankinta­ yksikkö on jäsenenä Puhtaat vaatteet -kampanjan suosittelemassa Fair Wear Founda­ »

"Nälkäpalkkaa maksava tehdas voisi läpäistä useimpien yritysten eettisten ohjeiden vaatimukset."

snickersit tulevat aasiasta Ω ruotsalaisen Hultafors Group -konsernin myymät Snickers workwear -työvaatteet kattoivat vuonna 2006 parikymmentä prosenttia Suomen työvaatemarkkinoista. Snickersin hankinnoista vastaava Mats Andersson, työvaatteistanne 80 prosenttia on alihankintaa Vietnamista, Kiinasta ja Intiasta. Kuinka montaa alihankkijaa käytätte Aasiassa? – Vuoden lopussa meillä oli 20 aasialaista tavarantoimittajaa. Kuinka pitkiä alihankintasopimukset ovat? – Pituus vaihtelee. Osa tavarantoimittajista on ollut mukana vuodesta 1999 lähtien, kun aloimme toimia Aasiassa. Millä perusteella tavarantoimittajat valitaan? – Heidän täytyy sopia meille ja täyttää vaatimukset mm. laadun, toimitusvarmuuden ja yhteiskuntavastuun toimintaohjeiston (code of conduct) suhteen. Tapaamme tavaran­ toimittajan useasti heidän tiloissaan ennen sopimusten solmimista. Yhteiskuntavastuun toimintaohjeistonne toteutumista tehtailla tarkastaa Finnwatchin selvityksen mukaan ulkopuolinen taho. Miksi tarkastajan nimi ei ollut julkista tietoa? – Tässä on ollut joku väärinkäsitys. Käytämme Sustaniaa (ruotsalainen konsulttiyritys). Mitä ovat tehdastarkastusten suurimmat ongelmat ja miten ne on ratkaistu? – Ongelmat ulottuvat palokaluston puutteellisuuksista pesuaineen tuoteselosteen puuttumiseen. Pahimmat laiminlyönnit ovat ylitöiden liian suuret määrät varsinkin sesonkiaikoina. Kaikki puutteellisuudet dokumentoidaan ja ongelmia parannetaan aktiivisesti. µ

työmaana maailma 1/2011

11


tionissa, joka kehittää monipuolisesti koko tuotantoketjun vastuullisuutta. Kwintet on myös ilmoittanut, että se aikoo vähentää tavarantoimittajiensa määrää, jolloin valmistusoloja on helpompi kehittää.

julkisten hankkijoiden kirjavat käytännöt Finnwatch kysyi myös kuntien ja valtion hankintapalveluista, mitä kriteerejä ne asettavat ostoilleen. Kysely lähti 19 taholle. Vastaukset – tai vastaamattomuus – kertovat karua kieltään. Lahti, Tampere, Turku ja Rikosseuraamus­ laitos tunnustivat suoraan, etteivät aseta mitään ehtoja vastuulliselle tuotannolle. Loput jättivät tylysti vastaamatta. Joukkoon kuuluivat Jyväskylä, Espoo, Oulu, Rajavartiolaitos, Uudenmaan sairaalapesula ja VR. Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL vetosi liikesalaisuuteen, mikä kuulostaa omituiselta, tekeehän se hankintojaan verorahoilla. Mutta edistysaskeleitakin on otettu. Neljä vuotta sitten, kun Finnwatch edellisen kerran kysyi vastuullisuuskriteereistä julkisilta hankkijoilta, selvisi, ettei yksikään maininnut vaatimuksia tarjouspyynnöissään. Nyt kolmasosa asettaa ehtoja. Käytännössä ne koskivat ILO:n perusoikeuksien tai YK:n ihmisoikeuksien toteutumista tehtailla. Käytännöt vaihtelevat hankkijasta toiseen. Helsinki vaatii ILO:n perusnormien toteutumista, jos tuotanto on Euroopan ulkopuolella. Myös puolustusvoimat edellyttää ILO:n perusnormien toteutumista ja lisäksi selvitystä alihankkijoista. Finnair ja Itella-Posti vaativat, että tuotannossa noudatetaan YK:n ihmisoikeus­ julistuksen ehtoja. Tulli vaatii selvitystä koko tuotantoprosessista ja keskustelee säännöllisesti tehtaiden työoloista toimittajien kanssa. Vantaa vaatii tietoa alihankkijoista sekä valaehtoista vakuutusta siitä, että lapsityövoimaa ei ole käytetty. – Yrityksissäkin on menty jonkin verran eteenpäin, mutta työoloille asetettuja vaatimuksia tulisi tiukentaa. Myös vaatimusten noudattamisen valvonnassa on vielä paljon tekemistä, toteaa Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivonen. Ω Finnwatchin raportti Halvimman markkinat on luettavissa netissä osoitteessa www.finnwatch.org/julkaisut Ω SASK on yksi Finnwatchin taustavoimista, joihin kuuluu seitsemän suomalaista kansalais- ja ay-järjestöä.

12

työmaana maailma 1/2011


helsinki on pidemmällä kuin moni muu Ω helsingin kaupunki on Finnwatchin raportin mukaan yksi edistyksellisimpiä verorahoilla hankkivia, sillä se vaatii työvaatteiden tarjoajilta ILO:n perusoikeuksien toteutumista tuotannossa, jos valmistus on Euroopan ulkopuolella. Helsingin kaupungin hankintakeskuksen palvelupäällikkö Raija Lahtela, onko Helsingillä tiedossa työvaatteiden valmistusmaat? – Kyllä, suurimmaksi osaksi. Kysymme sitä yrityksiltä. Vaaditteko yrityksiltä sertifiointeja vai riittääkö niiden oma sana? – Emme ole listanneet sertifiointeja, mutta seuraavissa hankinnoissa saatamme tehdä niin. Suurin osa Helsingin vaatteista on valmistettu Euroopassa, joten kovin täsmälliseen sertifiointien vertailuun ei ole ollut tarvetta. Pikeepaitoja ja joitakin hankkimiamme maailmanmerkkejä tehdään kyllä Kaukoidässä.

Miten hankintojen vastuullisuus näkyy muuten kuin työvaatteiden osalta? – Hyvin vähän. Hankintakeskus painottaa voimakkaasti ympäristöasioita tuotteen koko elinkaaren, myös valmistuksen, osalta. Sosiaalisesti vastuullisiin hankintoihin ei ole otettu kantaa, eikä siitä ole tällä hetkellä yleisohjetta. Vaatimus ILO:n perusoikeuksien noudattamisesta on sovittu hankintakeskuksessa. Maksaako vastuullisempi hankinta Helsingille enemmän? – Maksaa varmasti, koska jos tarjoaminen olisi vapaata, tulisi halvempia tarjouksia Kaukoidästä. Vaatteiden laatu saattaisi olla toisaalta huonompi. Jaatteko tietoa muiden kaupunkien hankintayksiköiden kanssa vastuullisuusasioista? – Meillä ei ole säännöllistä yhteyden­pitoa. Koulutuksissa nämä asiat saattavat tulla esille. µ

oulu ja espoo haluavat halpaa Ω oulu ja espoo eivät vastanneet lainkaan Finnwatchin kysymyksiin. Oulun kaupungin hankinta-asiantuntija Paavo Halonen puolustelee asiaa sillä, että ”joutui hyppäämään liikkuvaan junaan”. Espoon kaupunki vetoaa kiireisiin ja henkilöstön vaihtumiseen.

panu niemi ravintolakokki, espoo ”En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että missä tai millaisissa työoloissa työvaatteeni on valmistettu. Se olisi kyllä kiva tietää. Olen kuullut, millaisia epäkohtia esimerkiksi lenkkikenkien tekemiseen liittyy.” Panu Niemen työnantaja, S-ryhmään kuuluva Sokos-hotellit, ilmoittaa, että helsinkiläisen ravintola Loisteen kokkien vaatteet on tehty Liettuassa. Kankaat tulevat Englannista.

Paavo Halonen, onko Oulun ja ympäryskuntien hankinnassa asetettu mitään eettisyyskriteerejä tai vaaditteko tietoja tehtaiden työolojen toteutumisesta? – Emme ole asettaneet tällaisia kriteerejä tai pyytäneet tietoja. Teemme päätöksen halvimman hinnan perusteella. Tuotteilla on tarkat speksit ja vaadimme tiettyjä teknisiä ominaisuuksia. Jos vaikka vetoketju puuttuu, tarjoaja hylätään. Oulu kilpailutti tänä keväänä muun muassa sairaaloiden ja työmaiden työvaatteita, suojaimia, käsineitä ja jalkineita. Hankinta-asiakirjoista käy ilmi, että myöskään valmistusmaita ei pyydetä ilmoitta-

maan. Tarjoajilta pyydetään kuitenkin tieto, miten tuotteiden ympäristöystävällisyys on otettu huomioon valmistuksessa ja pakkauk­sissa. Espoossa painotetaan valinnoissa 80 prosenttia hintaa ja 20 prosenttia laatua, kaupungin hankintapäällikkö Heli Aro kertoo. Espoo on Reilun kaupan kaupunki. Näkyykö se hankintojen ohjeistuksessa? – Emme ole asettaneet ehtoja vaatteiden valmistuksen sosiaalisesta vastuullisuudesta. Jatkossa otamme sen paremmin huomioon. Espoossa on käytössä hankinta­ohje, jossa kerrotaan, miten esimerkiksi ILO:n oikeuksien toteutumista voidaan ottaa huomioon. Lisäksi kaupunginhallitus on ohjeistanut joulukuussa vastuullisesta ostamisesta ja sosiaalisesti kestävistä hankinnoista, mutta päätöksessä puhutaan lähinnä nuorten ja vammaisten työllistämisestä. µ

työmaana maailma 1/2011

13


puhtaat vaatteet

Laiho teki kotimaisuudesta kilpailuvaltin Lohjalainen perheyritys E. Laiho on ainoa laatuaan: sen koko työvaatetuotanto on edelleen Suomessa. teksti heidi korva  kuva jukka rapo / keksi Ω e. laiho oy:n toimitusjohtaja Liisa Laiho: – Isäni perusti tämän yrityksen vuonna 1954. Olemme alusta asti toimineet Lohjalla. Tällä hetkellä Laiho työllistää 35 naista. Lisäksi puolet tuotannostamme tehdään alihankintana eri puolilla maata. Viitisen viime vuotta olemme olleet ainoa työvaatteita valmistava yritys, jonka kaikki tuotanto on edelleen Suomessa. Joillekin yksityisen sektorin toimijoille kotimaisuus on tarjousten kilpailutuksessa tärkeä valintakriteeri. Se, että yhteiskuntavastuuraportointi on viime vuosina yleistynyt, on selvästi kasvattanut kiinnostusta meitä kohtaan. Esimerkiksi Ruokakesko ja Sokoshotellit haluavat, että heidän henkilökun-

Kankaat ostetaan Euroopasta, mutta kaikki vaatteet valmistuvat Suomessa, E. Laiho Oy:n toimitusjohtaja Liisa Laiho kertoo.

14

työmaana maailma 1/2010

tansa työvaatteet tehdään Suomessa. Noin 40 prosenttia tuotannostamme menee julkiselle sektorille. Teemme paljon vaatteita lastentarhojen, palvelutalojen, ateriapalveluiden, kotipalveluiden ja puhtauspalveluiden henkilökunnalle. Kotimainen tuotanto ei suinkaan ole aina halpatuontia kalliimpaa. Pystymme tietyn kokoisissa volyymeissa toimimaan hyvinkin kilpailukykyisillä hinnoilla.

Olemme tehneet nopeista toimitusajoista, laadukkaista tuotteista ja hyvästä istuvuudesta kilpailuvalttejamme. Pystymme valmistamaan asiakkaillemme vaatteita myös mittatilauksena, tekemään esimerkiksi tavallista isomman yläosan ja lyhyemmät lahkeet. Toimitamme myös yksittäisiä vaatekappaleita. Kotimainen tuotanto sopii hyvin perheyrityksemme arvoihin. Arvostamme sitä, että kaikki toimintamme pyörittää rahaa Suomen sisällä. Toivoisin, että julkisella puolellakin alettaisiin ajatella hankintoja nykyistä enemmän siltä kantilta, että suomalainen tuotanto tukee monin tavoin suomalaista yhteiskuntaa. µ


kolumni

vastuullisuus vasta puolitiessä outi moilala

Ω on huojentavaa, että myös suomalaiset kuntien ja valtion hankkijat ovat viime vuosina ryhtyneet asettamaan ostoilleen vastuuvaatimuksia. Se, että tarjouspyynnöissä vaaditaan ILO:n ja YK:n perussopimusten toteutumista, on kuitenkin vasta hyvä alku. Julkisten hankkijoiden pitäisi vaatia työvaateyrityksiltä todisteet siitä, miten periaatteet toteutuvat käytännössä. Finnwatch kysyi Halvimman markkinat -selvityksessään myös todisteiden eli sertifikaattien perään. Vastaukset olivat enemmän tai vähemmän epämääräisiä ja vain kiertelivät aihetta. Yksikään julkinen hankkija yhdeksästätoista ei kertonut vaativansa sertifikaatteja, paitsi valtionyhtiö Finnair, joka sanoi, että saa ne halutessaan käyttöönsä. Finnair sanoi jopa tarkastaneensa tehtaita, tosin tarkastusten tuloksista se ei kertonut. Lisäksi Helsingin kaupungille ja Tullille on riittänyt tarjoajayrityksen oma sana, mutta molemmat aikovat vastedes todennäköisesti olla tiukempia.

vaatia vastuullisuutta, mutta kun he eivät vaadi nähtäväkseen sertifikaatteja, työvaateyritykset tuskin ovat petranneet toimintaansa julkisen sektorin asiakkaita varten. Yksi yrityksistä, Logonet, kertoikin Finnwatchille, että yksityisen sektorin ostajat kyselevät vastuullisuudesta huomattavasti aktiivisemmin kuin julkisen sektorin ostajat. Samaa kertoo viereisellä sivulla myös E. Laihon toimitusjohtaja Liisa Laiho. mistä se, että työvaatteet ovat vastuullisempia kuin muotivaatteet, sitten mahtaa johtua? Esitän valistuneen arvauksen. Työvaatteiden kankailta vaaditaan korkeaa teknistä tasoa, kuten tulenkestävyyttä tai pesua korkeissa lämpötiloissa. Työvaatteiden on täytettävä tietyt standardit, joten tehdas ei voi olla mikä tahansa. Saattaa myös olla, että hankinta on vasta siirtymässä Aasiaan. Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuuseen perehtynyt vapaa tutkija.

työvaatteet vaikuttavat kuitenkin vastuullisemmin valmistetuilta kuin muotivaatteet ainakin, kun tarkastelee Finnwatchin selvittämiä suurimpia yrityksiä. Valtaosa suomalaisten vaatteista ommellaan tänä päivänä Aasiassa ja Baltiassa, mutta työvaatteet valmistetaan useammin Baltiassa ja harvemmin Aasiassa kuin muotivaatteet. Se on hyvä asia, koska työoikeuksien rikkomukset ovat Aasian tehtailla räikeämpiä kuin Baltiassa. Yrityksen yhteiskuntavastuun voi katsoa alkavan tuotantomaiden valinnasta. Lisäksi muotivaatteisiin verrattuna ilahduttavan monella työvaateyrityksellä on oma tehdas, on se sitten Suomessa, Baltiassa tai Aasiassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että omat tehtaat saattavat olla pieniä ja niissä saatetaan valmistaa vain mallikappaleita. Yhteiskuntavastuun kannalta oma tehdas on positiivinen asia. Jos yrityksellä on vilpitön halu nostaa työntekijöiden palkkoja, varmimmin se onnistuu, kun tehdas on omassa omistuksessa. Alihankkijatehtaan ompelijoiden palkan­ korotuksiin annettu raha saattaa mennä aivan muiden kuin ompelijoiden taskuihin. Finnwatchin selvityksestä voi silti päätellä, että se, että työvaatteiden vastuullisuus vaikuttaa paremmalta kuin muotivaatteiden, ei näyttäisi olevan julkisten hankkijoiden ansiota. On rohkaisevaa, että kunnat ja valtio ovat alkaneet

työmaana maailma 1/2010

15


play fair

Ensin Ateena, sitten Peking, nyt Lontoo. Play Fair -verkosto kampanjoi jo kolmatta kertaa, jotta kesäkisoissa ei nähtäisi hikipajatuotteita.

Hikipajat ulos olympialaisista! teksti auli valpola  kuvat tessa oksanen, lontoo

Ω lontoon keskustassa puhaltelee kostea tuuli, mutta mielenosoittajien ydinjoukko seisoo päättäväisesti kylttejä pidellen. Plakaateissa vaaditaan, että Lontoon olympialaisissa ei nähdä hikipajoissa valmistettuja kisatuotteita. Kun Play Fair 2012 -kampanjoijat ovat kadul­la, viereisen ylellisen hotellin lämmössä pitää kokoustaan Kansainvälinen olympia­ komitea. Play Fair 2012 -kampanja on huolissaan ensi vuoden heinä-elokuussa Lontoossa pidettä­vien kesäolympialaisten urheiluvaatteiden, maskottien ja muiden oheistuotteiden valmistajista ja valmistustavoista. – Kansainvälinen olympiakomitea on vastuussa maailman parhaiten tunnistettavasta brändistä. Sen on otettava vastuu myös työntekijöistä, jotka valmistavat olympiamerkkiä kantavia tuotteita, sanoo kampanjakoordinaattori Anna McMullen. Vaatimuksiin kuuluu, että työntekijöille ei saa maksaa nälkäpalkkoja tai pakottaa heitä liiallisiin ylitöihin. Olosuhteiden pitäisi olla turvalliset ja työntekijöillä oikeus järjestäytyä. Vastuu ei McMullenin mielestä voi olla pelkästään vuorossa olevilla kansallisilla järjestäjillä. – Olympialaisten peruskirjassa sanotaan, että liike tukee eettisiä periaatteita ja ihmisoikeuksia. Työntekijöiden oikeudet on hyväksyttävä, eivätkä ne voi olla vain pieni projekti kussakin tapahtumassa.

tuotteen alkuperä kiinnostaa Anna McMullenin mukaan kampanjan ja Lontoon olympialaisten järjestelykomitean välille on saatu aikaan toimiva työsuhde. Järjestelykomitea on aloittanut kansainvälisen työjärjestö ILO:n eettisten koodien sisällyttämisen sopimuksiinsa. – Kynnyskysymys on vielä tuotantoketjun läpinäkyvyys. Komitea on kieltäytynyt kertomasta, missä olympiatuotteet on valmistettu. Yrityksistä Adidas on nyt luvannut, että se an-

16

työmaana maailma 1/2011

taa tietoa tuotantoketjustaan kesäkuussa. Kansainvälinen olympiakomitean vies­ tintäjohtaja Mark Adams vakuuttaa, että asia otetaan erittäin vakavasti, vaikka kampanjoijien kanssa voi olla pieniä mielipide-eroja. – Lontoon olympialaisten osalta yksityinen yritys tarkistaa tuotantoketjut. Valmistajien on annettava tiedot kaikista tehtaista ja toimipisteistä, niiden sijainnista ja prosesseista ja siitä, miten niitä voidaan tarkkailla, Mark Adams sanoo. – Kaikkien olympialaisia hakevien kaupunkien pitää sisällyttää suunnitelma tuotantoketjuista ja siitä, miten tuottajien kanssa toimitaan. Rio de Janeiron osalta valmistelut ovat alkuvaiheessa, mutta katsomme jo nyt, miten edetään. Adamsin mukaan suurin ongelma ovat laittomat olympiatuotteiden kopiot. Niiden valmistukseen ja myyntiin Kansainvälinen olympiakomitea puuttuu jo siitäkin syystä, että ne vievät kisoille elintärkeää sponsorirahaa.

kiinasta löytyi ongelmia

Play Fair 2012 on jatkoa toiminnalle, joka alkoi ennen vuoden 2004 Ateenan olympialaisia ja jatkui Pekingiin ja Vancouveriin. Britanniassa kampanjasta vastaavat Labour Behind the Label -järjestö ja ammattiliittojen keskusjärjestö TUC, joka on ollut mukana alusta asti. – Työskentelemme läheisesti sisarliittojemme kanssa niissä maissa, joissa tuotteita tehdään. Yksi kollegani oli juuri Sri Lankassa tapaamassa tekstiilityöläisiä, ja meillä on projekti Indonesiassa, kehitysyhteistyösihteeri Sam Gurney TUC:stä kertoo. Hän itse kävi aiemmin tänä vuonna Kiinassa. Se on ongelmamaa, koska työntekijöiden vapaa järjestäytyminen on kielletty. TUC on onnistunut luomaan suhteita olympiatuotteita valmistaviin yrityksiin tehdasolojen parantamiseksi. Kansainvälisessä Play Fair -liikkeessä on

mukana myös Brysselissä päämajaansa pitävä Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC. Kampanjavastaava Kristin Blom kertoo, että Pekingin olympialaisten toimintaa hoidettiin Hong Kongista, jossa ITUCilla on sisarliittoja. – Tuolloin kävimme Kiinassa neljässä tehtaassa, joissa olot olivat huonot. Yhdestä löytyi lapsityövoimaa. Työntekijöitä pakotettiin palkattomaan ylityöhön. 17 ihmistä nukkui yhdessä huoneessa, kolme yhdessä vuoteessa, Blom luettelee.

jalkapalloilijat mukana TUC:n Sam Gurney korostaa, että Play Fair 2012:lla on työntekijöiden auttamisen lisäksi toinenkin tehtävä, nimittäin lisätä yleistä tietoisuutta tuotteiden alkuperästä. – Monet ammattiliittojen jäsenet ovat jalka­pallofaneja ja ostavat kalliita pelipaitojen kopioita. Haluamme saada heidät ajattelemaan sitä, että hinnasta menee työntekijöille vain noin 1,5–3 prosenttia. Play Fair 2012 -kampanjaa tukee laaja kirjo brittiläisiä ammattiliittoja, joukossa muun muassa julkisten alojen työntekijöitä, rakennustyöläisiä ja opettajia. Mukana kampanjoimassa on myös ammattijalkapalloilijoiden yhdistys PFA, johon kuuluu ”tavallisten” pelaajien enemmistö mutta myös miljoonia ansaitsevia huippupelaajia. – Jalkapalloilijat ovat lähes sataprosenttisesti järjestäytyneitä, ja olemme iloisia heidän osallistumisestaan. Vaikeampi tilanne on yleisurheilijoilla, jotka saattavat päivätyössään kuulua liittoon, mutta pelkäävät sponsorisopimustensa puolesta. Olemme toimineet aktiivi­uran jättäneiden urheilijoiden kanssa, Sam Gurney sanoo. µ Play Fair 2012 -koordinaattori Anna McMullen (oik.) ja ITUCin kampanjavastaava Kristin Blom ovat Lontoon kampanjan ydinjoukkoa.


reilut ehdot myös työntekijöille • Play Fair 2012 vaatii, että olympiatuotteita tekevien työntekijöiden oikeuksien kunnioitus sisällytetään olympialaisten peruskirjaan. • Play Fair 2012 laskee, että 115 miljoonalla eurolla, jonka Adidas käyttää Lontoon olympialaisten sponsoroimiseen, maksettaisiin vuoden palkka yli 400 000 kiinalaiselle urheiluvaatteita tekevälle työntekijälle. • Britannian TuC laskee, että Sri Lankassa urheilutehtaan työntekijältä kestäisi 14 000 vuotta ansaita sama summa (9 miljoonaa euroa), jonka niken toimitusjohtaja Mark Parker sai palkkaa viime vuonna.

työmaana maailma 1/2011

17


dearbhla Crosse haluaa vaikuttaa.

miksi olet mukana play fair -kampanjassa? dearbhla Crosse, vapaaehtoistyöntekijä – Teen vapaaehtoistöitä kampanjaa tukevassa Antislavery International -järjestössä, sillä yritän löytää työpaikkaa järjestöalalta. Tämä on hyvä kampanja, ja on todella tärkeää, että Lontoon olympialaiset ottaa kantaa. Pekingissä näimme kauheita hikipajoja ja työntekijöiden oikeuksien polkemista. Aakash naik, opiskelija – Opiskelen kansainvälistä ja Euroopan politiikkaa, ja nämä asiat kiinnostavat. Nuoret ovat tulleet tietoisemmiksi ja haluavat reiluja vaihtoehtoja. Sellaisille yrityksille pitäisi antaa tilaisuus, jotka käyttävät kunnollisia tuotantotapoja. Mary Robertson, aktivisti – Hoidin ennen reilun kaupan liikettä, mutta nyt opetan tytärtäni kotona. Minusta on täysin törkeää, ettei ihmisille taata kunnon palkkoja ja työoloja, kun rahaa liikkuu paljon olympialaisissa. Tuntuu kuin aina taistelisimme samoja taisteluja, vaikka tämä asia olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten. auli valpola 18

työmaana maailma 1/2010

Kampanjoijilla riittää urakkaa, tuore tutkimus paljastaa Ω kansainvälinen tekstiilialojen ammattiliittojen kattojärjestö ITGLWF julkisti huhtikuussa tutkimuksen Lontoon olympialaisille tuotteita tuottavien tehtaiden työoloista. Tulokset ovat tuttuja jo useista aikaisemmista selvityksistä. Yksikään tutkituista 83 tehtaasta ei maksanut elämiseen riittävää palkkaa. Filippiineillä useat haastatellut kertoivat joutuvansa panttaamaan pankkikorttinsa joka kuun lopussa saadakseen pienen lainan, jolla tulla toimeen seuraavaan palkanmaksuun saakka. Joissakin tehtaissa ei maksettu edes lainmukaista minimipalkkaa, tai se oli sidottu niin kunnianhimoisiin tuotantotavoitteisiin, että työntekijöillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia saavuttaa niitä. Kahdessa indonesialaistehtaassa työntekijän tulisi työskennellä 15–20 vuotta ansaitakseen ns. lojaalisuusbonuksen, joka tavallaan korvaisi vuosien aikaista liian pientä palkkaa. Tätä bonusta ei ole koskaan maksettu yhdellekään työntekijälle. Kansainvälisesti sovittujen työelämästandardien mukaan ylityön maksimimäärä saisi olla 12 tuntia viikossa, ja ylityön tulisi olla lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Haastatellut työntekijät kuitenkin kertoivat, että he tekivät jopa 25 tuntia ylitöitä viikossa. Sri Lankassa työvuoron päätyttyä kotiinlähtöä yrittäneitä työntekijöitä ahdisteltiin, kunnes he suostuivat palaamaan työpisteisiinsä. Tutkimus tehtiin Sri Lankassa, Filippiineillä ja Indonesiassa, ja tutkittujen tehtaiden palveluksessa on yli 100 000 työntekijää. Tuotteiden ostajien joukossa on

kymmeniä tunnettuja brändejä Abercrombie & Fitchistä Speedon kautta Tommy Hilfigeriin. Myös yhteiskuntavastuustaan nykyään jo myönteistäkin julkisuutta saaneet suuret urheilubrändit Adidas, Nike ja Reebok ovat listalla. Myös työntekijöiden oikeutta järjestäytyä ja muodostaa riippumattomia ammattiliittoja rajoitettiin säännönmukaisesti. Konstit ovat monet: ahdistelu, lahjonta, määräaikaisten sopimusten uusimatta jättäminen ja tehtaiden sulkeminen. Indonesiassa aytoimitsijoille määrätään yleisesti sellainen määrä työtä, etteivät he ehdi hoitaa luottamustoimiaan. Sri Lankassa on yleistynyt käytäntö, että ammattiliittojen sijaan työntekijöitä edustavat erilaiset työntekijöiden neuvostot. Haastateltujen työntekijöiden mukaan näissä neuvostoissa on ongelmien ilmentyessä vaikea saada ääntään kuuluviin. Noin neljäsosa tehtaiden työntekijöistä oli vuokratyövoimaa. Heille maksettiin vähemmän kuin vakituisille työntekijöille. He eivät kuitenkaan uskaltaneet valittaa asiasta työpaikan menettämisen pelossa. – Näistä tehtaista hankkivien monikansallisten yritysten täytyy lopettaa joutava retoriikka ja varmistaa, että joka ikinen tuotantolaitos heidän hankintaketjussaan on kansallisen lain ja kansainvälisten työelämästandardien mukainen, sanoi ITGLWF:n pääsihteeri Patrick Itschert selvityksen julkistamistilaisuudessa. anna berghäll Adidaksen hupparissa on Lontoon kisojen virallinen logo.


Brasilialla on nyt historiallinen mahdollisuus järjestää kaksi megaluokan urheilutapahtumaa, joiden toteuttajat viimeistä myöten ovat työskennelleet ihmisarvoisissa oloissa.

Brasiliassa järjestetään jalkapallon MMkisat 2014 ja kesäolympialaiset 2016.

Reilua peliä vaaditaan Brasiliassa teksti maippi tapanainen

Välttämättömiin mutta usein näkymättömiksi jääviin taustajoukkoihin kuuluvat myös rakennustyöläiset, jotka tekevät megatapahtumien vaatiman infrastruktuurin. Esimerkiksi Rio De Janeiron Maracana- stadionia remontoi jo nyt 400 työntekijää, ja määrän odotetaan pian kasvavan jopa 3 000:een. Play Fair -kampanja vaatii, että Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA, Kansainvälinen olympiakomitea ja kisojen brasilialaiset järjestäjät pitävät huolta siitä, että paitsi tapahtumiin liittyvät tuotteet myös kisojen infrastruktuuri valmistuu ihmisarvoisissa työoloissa. – Rakennustyöt ovat jo käynnissä, ja työläiset vaativat jo nyt parempaa työsuojelua ja palkka ja työolot työterveydenhuoltoa sekä oikeudenmukaista hiertävät jo nyt palkkaa. Tällä kampanjalla on tärkeä tehtävä Yksiäkään megaluokan kisoja ei olisi ilman lisätä ihmisten tietoisuutta ihmisarvoisesta aasialaisia vaate- ja jalkinetyöntekijöitä, jotka työstä ja sen kunnioittamisesta, Play Fair Vietnamissa tai Kiinassa ompelevat fanipai- -avajaisissa puhunut ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUC:in apulaispääsihteeri Nair toja ja saumaavat urheilukenkiä. Ω samaan aikaan kun Play Fair -verkoston aktiivit ahkeroivat Lontoossa vuoden 2012 kesäolympialaisten takia, aloittelevat kampanjoijat urakkaansa myös Brasiliassa. Maassa järjestetään lähivuosina historiallisesti kaksi megaluokan urheilutapahtumaa: ensin jalkapallon MM-kilpailut 2012 ja sitten kesäolympialaiset 2016. Play Fair -verkosto ja Kansainvälinen rakennustyöläisten liitto BWI aloittivat yhteisen kampanjoinnin Rio de Janeirossa maaliskuussa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tekstiilityöläiset ja rakennustyöläiset kampanjoivat yhdessä urheilun suurtapahtuman toteuttajien työolojen puolesta.

kuva nimi nimi

Goulart sanoi. – Erityisen tärkeää on, että kaikki, jotka rakentavat jalkapallon MM-kisoja, tekevät he sitten työtään stadionilla, tietyömaalla tai rautatieasemalla, saavat tehdä työtään turvallisissa oloissa. Se on yhtä tärkeää kuin se, ettei stadionrakennuksessa käytetä asbestia”, BWI:n pääsihteeri Ambet Yuson totesi.

lontoo haluaa jakaa kokemuksensa Brasilian-kampanjan avauksessa kuultiin myös Britannian ammattiliittojen keskusjärjestön TUCin pääsihteerin Brendan Barberin terveiset Lontoosta. – Olemme Lontoossa yhdessä olympialaisten järjestelykomiten kanssa työstäneet esimerkiksi toimitusketjuja koskevaa valitusmenettelyä. Toivomme, että Lontoo 2012 edustaa isoa edistysaskelta ja että brasilialaiset kollegamme hyötyvät työstämme ja hyödyntävät kokemuksiamme omassa työssään, Barber kannusti. µ työmaana maailma 1/2010

19


SIIRTOLAISuuS

yhdysvallat on maailman suosituin - yhdysvallat on maailman suosituin maahanmuuttomaa. Suhteessa asukasmäärään siirtolaisten osuus on kuitenkin suurempi Kanadassa (yhdysvalloissa 13,5 prosenttia ja Kanadassa 21 prosenttia). - euroopan maahanmuuton suurvalta on Venäjä, jonka yli 12 miljoonasta siirtolaisesta suurin osa tulee entisen neuvostoliiton alueelta. Venäjältä lähtee ihmisiä jokseenkin saman verran kuin sinne tulee. - eu-maista asukaslukuun verrattuna eniten siirtolaisia on Luxemburgissa (35,2 %), Lichtensteinissa (34,6 %), Sveitsissä (23,6 %) ja Irlannissa (19,6 %). espanjassa, samoin kuin Ruotsissa, siirtolaisia on 14,1 prosenttia väestöstä. Suomessa vastaava luku on alle kolmen. - unionin ainoa muuttotappiomaa on Liettua.

Siirtolainen muuttaa lähelle kotia Noin 214 miljoonaa ihmistä elää kotimaansa ulkopuolella. Mutta arviolta joka kolmas kehitysmaasta lähtevä jää kirjaamatta tilastoihin.

MUUTTOLIIKKEET SUUNTAUTUVAT KAIKKIALLA ENIMMÄKSEEN LÄHIMAIHIN. KARTAN NUOLET KUVAAVAT MERKITTÄVIMPIÄ SIIRTOLAISVIRTOJA.

maippi tapanainen Ω maailmanlaajuinen siirtolaistilanne näyttää päältä katsoen yksinkertaiselta: köyhistä maista muutetaan rikkaisiin, idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Tosiasiassa globaali muuttoliike koostuu pienistä puroista, ja suurin osa maastamuuttajista jää kotimaansa lähialueille eikä suinkaan suuntaa pääasiassa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, kuten helposti voisi kuvitella. Siirtotyöläiset menevät sinne, missä on työtä tarjolla. Mitä lähempää sitä löytyy, sitä parempi: esimerkiksi Intiassa arvioidaan olevan 6,1 miljoonaa bangladeshilaista ja 2,8 miljoonaa pakistanilaisia. Toisinaan työtä ei kotimaasta löydy lainkaan, joskus houkuttimena toimii parempi palkka. 20

työmaana maailma 1/2011

Joskus sotia, konflikteja ja ympäristökatastrofeja seuraavat pakolaisvirrat voivat kääntää muuttoliikkeen suunnan hetkessä, kuten olemme nähneet viime kuukausina Libyassa ja Norsunluurannikolla.

nopeiden muutosten afrikka Ennen meneillään olevaa vallankumousta Libya oli suosittu maa etelästä tulevien siirtotyöläisten keskuudessa, mutta nyt sieltä paetaan lähimaihin ja Eurooppaan. Norsunluurannikko puolestaan houkutteli myös Afrikan ulkopuolelta tulevia, mutta vallanvaihtoon liittyvät levottomuudet ovat varmasti karsineet 2,4 miljoonan siirtolaisen joukkoa.

Afrikassa, kuten muuallakin, suurin osa siirtolaisista muuttaa lähimaihin. Itä-Afrikassa monet hakeutuvat Keniaan (818 000 siirtolaista). Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa suosituin kohdemaa on lähes 1,9 miljoonan siirtolaisen Etelä-Afrikka. Lännessä töitä tarjoavat Norsunluurannikon kaakaoviljelmien lisäksi Ghana, Burkina Faso sekä Nigerian öljyteollisuus, myös eurooppalaisille insinööreille. Euroopan vetovoima on suurin Pohjois-Afrikasta ja Afrikan sarvesta lähtevien keskuudessa.

aasian suurmaissa riittää lähtijöitä Koko Aasia on muuttotappioaluetta. Eniten siir-


siirtolaisten määrä ja osuus kaikista siirtolaisista maanosittain eurooppa ...................................... 47,8 milj. 22,5 % Keski-Aasia ................................... 24,7 milj.

11,5 %

Afrikka ...........................................19,0 milj.

9%

Pohjois- ja etelä-Amerikka ............57,5 milj.

27 %

Aasia ............................................. 27,5 milj.

13 %

Lähi-Itä ......................................... 26,6 milj. 13,5 % Oseania .......................................... 6,0 milj.

3%

yHdySVALTOIHIn

Luvut ovat IOM:n arvioita vuoden 2010 tilanteesta.

tolaisia – myös maailmanlaajuisessa mittakaavassa – on lähtenyt väkirikkaista Intiasta, Bangladeshista ja Kiinasta. Kohdemaa on usein Yhdysvallat, mutta Aasiassakin yleisintä on muuttaa maanosan sisällä. Intia on suosittu sekä lähtö- että kohdemaana. Sietltä on lähtenyt yli 9 miljoonaa siirtolaista, mutta maa on myös vastaanottanut yli 6 miljoonaa ihmistä. Suhteellisesti eniten Aasian siirtolaisia houkuttelevat Kiinan erityishallintoalueet Macao ja Hong Kong. Macaon asukkaista yli puolet, ja Hong Konginkin lähes neljäkymmentä prosenttia, on ulkomailla syntyneitä. Kiinassa köyhien muuttoliike kulkee maan sisällä maatalousvaltaisesta sisämaasta ranni-

kon vapaatuotantoalueille, mutta myös Afrikkaan siirtyy kiinalaistyöläisiä. Vauraammista oloista muutetaan Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

lähi-idän rikkaat ja köyhät Persianlahden vauraissa öljymaissa suuren osa suorittavasta työstä tekevät aasialaiset. Niinpä esimerkiksi Qatarin asukkaista yli 86 prosenttia on siirtolaisia. Intian ja Arabiemiirikuntien välillä kulkeva ihmisvirta kuuluu maailman vuolaimpiin. Intiasta on muuttanut maahan yli 2 miljoonaa työläistä. He tekevät suuren osan kaikesta suorittavasta työstä mutta ovat perustaneet

alueelle omiakin yrityksiä. Liikkuvuus läpäisee kansanryhmät: esimerkiksi intialaiset matonkutojat hakeutuvat usein Lähi-itään kotimaataan parempien palkkojen vuoksi. Samoin kuin Pohjois-Afrikassa, myös Lähiidässä viimeaikaiset yhteiskunnalliset levottomuudet vaikuttavat alueen siirtolaisuuden suuntaan ja määrään pitkälle tulevaisuuteen.

Tilastojen lähde: World Migration Report 2010, IOM, 2010. työmaana maailma 1/2011

21


SIIRTOLAISuuS

Suomalaiset ovat vasta huomaamassa, että meilläkin asuu väkeä luvattomasti. Piilossa elävät ovat helppo kohde röyhkeille työnantajille. John Obidimma tietää sen omasta kokemuksesta.

”Helsingissä minusta tuli orja” teksti kaisa viitanen

22

työmaana maailma 1/2011

kuvat katja tähjä


Ω puhelin soi Lagosissa, Nigeriassa. – Moi! Mitä kuuluu, miesääni vastaa suomeksi. Siitä on pian kaksi vuotta, kun nigerialainen 26-vuotias John Obidimma karkotettiin Suomesta. Vielä keväällä 2009 Obidimma asui salaa Helsingin Kalliossa kerrostalon ikkunattomassa kellarissa. Hänen turvapaikka-anomuksensa oli kahdesti hylätty, ja päätöksen mukana viranomaisilta oli tullut määräys poistua maasta. Silti Obidimma jäi. Hän elätteli yhä toivoa oleskeluluvasta ja mietti yökaudet keinoa sen saamiseksi. Obidimma olisi halunnut jatkaa vastaanotto­ keskuksessa alkaneita suomen opintojaan. Hän oli kuullut, että Helsingissä oli pulaa bussinkuljettajista ja toivoi pääsevänsä kuljettajakoulutukseen. Mutta ilman oleskelulupaa toiveet jäivät toiveiksi. Obidimmalle oli tarjolla vain harmaan talouden siivoustöitä. – Helsingissä minusta tuli orja, Obidimma sanoo katkerasti, nyt jo englanniksi. Tuttava esitteli hänet siivousyrityksen omistajalle, joka lupasi auttaa. Siivouspomo antoi Obidimman asettua kellaritoimistoonsa Kallioon, kunhan mies lupasi olla hiiskumatta kodistaan kenellekään. Joka aamu kello neljä Obidimma meni Helsingin keskustassa sijaitsevaan Amarillon yökerhoon siivoamaan edellisyön bilejälkiä. – Useimmiten olin ravintolassa yksin, mutta varmuuden vuoksi pomo kielsi minua puhumasta ravintolan henkilökunnan kanssa. Amarillon omistava S-ketju osti siivouspalvelun alihankintana Obidimman pomolta ja mitä ilmeisimmin tämä halusi pitää pimeästi ja kehnoilla työehdoilla palkkaamansa työn­ tekijän salassa. Obidimmalla ei ollut työsopimusta. Suullisesti pomo lupasi kuuden euron tuntipalkan ja yhden vapaapäivän viikossa. Mutta vapaapäiviä ei ollutkaan. Palkkaakin pomo makseli harvakseltaan. – Sain 50 euroa käteen, joskus 150. Koskaan pomo ei maksanut kaikkea. Elin toimeen­tulon rajalla ja kavereilta lainaamalla, Obidimma kertoo. Hänellä oli turvapaikanhakijan ajoilta sosiaaliturvatunnus, jolla olisi voinut maksaa veroja, mutta pyynnöistä huolimatta pomo ei suostunut niitä maksamaan. Vaikka Obidimma tiesi pomonsa toimivan epärehellisesti, hän ei tiennyt ketään, jonka puoleen kääntyä. – Paperittomana en voinut mennä poliisin

luokse. Pomo tiesi sen ja pystyi siksi käyttäytymään niin törkeästi.

poliisin välttelyä Kaupungilla Obidimma yritti olla näkymätön. Hän vältteli yleisötapahtumia, joissa joutuisi nenätysten poliisin kanssa. Kotona kellarissa oli kylmä. Taloyhtiön viimeisen saunavuorolaisen jälkeen Obidimma lämmitteli salaa lauteilla. Öisin hän makasi unettomana kylmässä pedissä ja tunsi olevansa ongelmien­sa kanssa yksin. – Onneksi en sairastunut, koska en olisi päässyt lääkäriin. Yksityislääkäri olisi maksanut liikaa, eikä ilman Kela-korttia ole asiaa terveyskeskukseen. Elämä vaikutti jo kääntyvän parempaan suuntaan, kun Obidimma tapasi suomalaisen Elinan ja alkoi seurustella. Mutta kolme kuukautta myöhemmin poliisi nappasi miehen Helsingin rautatieasemalta, vei putkaan ja Metsälän säilöönottokeskukseen. Ennen juhannusta virkavalta karkotti Obidimman Nigeriaan. Suomeen jäi vastikään raskaaksi tullut tyttöystävä sekä lähes tuhannen euron palkka. Pomostaan Obidimma ei ole sen koommin kuullut, mutta Elinan kanssa hän puhuu päivittäin. Heidän poikansa Viljo on jo puolitoista­ vuotias, eikä Obidimma vieläkään ole nähnyt poikaansa kuin kuvista.

ajatukset suomessa – Tämä on ollut tavattoman vaikeaa aikaa, ­Obidimma kertoo tukahtuneella äänellä. Hän ja tyttöystävä Elina ovat tehneet kaikkensa saadakseen hänelle oleskeluluvan Suomeen, isyyden perusteella tai edes turistiksi. Mitään lupaa ei ole kuulunut, eikä maahanmuuttovirasto perustele hitauttaan. – Tuntuu, että elämäni on jämähtänyt välitilaan. Olen ajatuksissa Suomessa ja fyysisesti Nigeriassa. Yritän pitää toivoa korkealla, mutta välillä todella turhauttaa. Silti Obidimma toivoo, että pääsisi ennen syksyä Suomeen, voisi asettua perheensä luokse ja aloittaa bussinkuljettajaopinnot. – Mutta sen olen päättänyt, että luvattomasti en halua asua enää missään maassa. Se ei ole ihmisarvoista elämää. Obidimma kertoo usein miettivänsä, miksei Suomi suostunut ottamaan häntä. Jos hän olisi saanut oleskeluluvan sitä ensimmäisen kerran haettuaan, hän olisi nyt jo kokenut bussikuski, joka kartuttaisi valtion kassaa veroillaan. – Puhumattakaan siitä, että enemmän kuin mitään haluaisin huolehtia pojastani ja olla tyttöystäväni kanssa. µ

John Obidimma asui puoli vuotta salaa helsinkiläisen kerrostalon kellarissa ja teki töitä olemattomalla palkalla helsinkiläisessä yökerhossa. Kuvat ovat Kaisa Viitasen ja Katja Tähjän kirjasta Paperittomat (HS Kirjat, 2010).

kuka on paperiton?

Paperiton tarkoittaa ihmistä, joka elää maassa ilman oleskelulupaa. Ω miten ihmiset päätyvät paperittomiksi? Suurin osa Euroopan miljoonista paperittomista on aikaisemmin ollut maassa laillisesti, eli heillä on ollut joko turistiviisumi tai heidän oleskelulupansa on perustunut työ- tai opiskelupaikkaan. Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat, oleskeluluvat umpeutuvat, ja ihmiset jäävät maahan. Osa paperittomista on hylätyn päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, toiset ovat maksaneet päästäkseen rajan yli ilman passia. Ω millaisia ongelmia paperittomuudesta syntyy? Lailliset asunnot ja työpaikat ovat paperittomalle pelkkiä haaveita. Koska luvatta maassa oleva ihminen pelkää karkotusta, hän ei voi missään tilanteessa kääntyä poliisin puoleen - ei edes jouduttuaan ryöstön, raiskauksen tai pahoinpitelyn uhriksi. Moni tietää sen ja käyttää lainsuojatonta ahneesti hyväkseen.

työmaana maailma 1/2011

23


siirtolaisuus

Suomessa paperittomia on vielä vähän, arviolta muutamia satoja. Heistä suurin osa päätyy siivoamaan.

tutkija: suomen ay-liike ei huomaa paperittomia Ω helsinkiläinen Rolle Alho tekee väitöskirjaa ammattiyhdistysten suhtautumisesta siirtolaisiin. John Obidimman tarinan kuultuaan tutkija huoahtaa. – Rankkaa, että Helsingin keskustassakin teetetään töitä kolmannen maailman työehdoilla. Obidimman tilanne on kinkkinen, eikä Alholla olisi ollut miehelle mitään neuvoa. – Ammattiyhdistysten pitäisi ajaa kaikkien työntekijöiden etua, mutta Suomessa ay-liike ei ainakaan vielä ole havahtunut paperittomien olemassaoloon. Meillä paperittomat ovat ainakin vielä marginaali-ilmiö. Mutta Euroopan mittakaavassa paperittomia on valtava joukko. Ilman oleskelulupaa EU-maissa asuu ja työskentelee arvioiden mukaan neljästä kymmeneen miljoonaan ihmistä. He 24

työmaana maailma 1/2010

poimivat vihanneksia, uurastavat rakennuksilla, tiskaavat ravintoloissa, toimivat kodin­ hoitajina ja siivoajina. Suomessa paperittomia on verrattain vähän, arviolta muutamia satoja. Suurin osa heistä päätyy siivoamaan. Rolle Alho on perehtynyt USA:n ja Espanjan ammattiliittoihin, jotka taistelevat myös paperittomien työläisten oikeuksien puolesta. – Kun paperittomia on paljon, vastuuttomasti toimivien työnantajien on helppo harrastaa sosiaalista dumppausta, eli polkea heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden työehtoja. Esimerkiksi Espanjassa liitot vaativat samoja oikeuksia kaikille työläisille. Ruotsissakin ay-liike on jo jonkin aikaa tehnyt töitä paperit-

tomien kanssa. Välillä Ruotsissa on käytetty päinvastaisiakin strategioita. Alho kertoo kuinka Etelä-Ruotsissa rakennusliitto Byggnads ilmiantoi paperittomia työläisiä ja pelotti luvattomat työntekijät vuosiksi. – Suomen ay-liike voisi ottaa opiksi muiden virheistä. Käsittääkseni nyt ruotsalainen ay-liike toimii voimakkaasti paperittomien oikeuksien puolesta. Alho muistuttaa, että ulkomaalaisen ei tarvitse edes olla paperiton joutuakseen hyväksikäytetyksi. – On tavallista, että etenkin hiljattain maahan tulleen palkka on työehtosopimusta pienempi ja ylityökorvaukset jäävät maksamatta. Paperittoman asema on aina kaikkein heikoin. Mitä vastaa Palvelualojen ammattiliitto PAM, jonka teh-

täviin siivoojienkin työolojen seuraaminen kuuluu? Lakimies Arja Pohjola myöntää, ettei PAM ole paneutunut paperittomien tilanteeseen. Tähän asti kaikilla liiton auttamilla ulkomaalaisilla on ollut jonkinlainen oleskelulupa. – Jos kyseessä on varsinainen paperiton ihminen, on varsin epätodennäköistä, että hän ottaa yhteyttä liittoon. Silloin kartellaan kaikkia viranomaisia, jollaiseksi liittokin voidaan mieltää. Eikä PAM ainakaan toistaiseksi ole kokenut tarpeelliseksi lähestyä paperittomia mielikuvan muuttamiseksi. Periaatteessa ammattiliitto voi ottaa oleskeluluvattoman ihmisen jäsenekseen, ja Arja Pohjolan mielestä liiton tulisikin puuttua työntekijän oikeuksien polkemiseen. µ


Piilossa elävät siirtolaiset tarvitsevat apua ja palveluita. Suomessakin pohditaan jo, millaista tukea tarvitaan.

Mistä apua näkymättömälle? Ω eu kiristää ulkorajojaan, mutta ihmisten liikkuminen ei lakkaa. Unionin alueella on jo miljoonia luvatta. Näkymätön väestö tekee kovasti töitä, mutta koska ryhmä ei näy rekistereissä, viranomaisten on ollut helppo unohtaa heidät. Kiinni jäämisen pelossa paperittomat eivät vaadi oikeuksiaan. Monessa EU-maassa paperittomille on muodostunut epä­ virallisia turvaverkkoja: kansalaisjärjestöt tarjoavat hätämajoitusta, ruokaa, terveyspalveluita ja lakineuvontaa. Monessa maassa paperittomien perheiden lapset pääsevät jopa kouluun. Mutta Suomessa paperiton on yksin, apua ei tahdo löytyä. Meillä opettajat eivät ole vielä kohdanneet luokassaan paperitonta oppilasta, eikä terveyskeskusten vastaanottovirkailija usein tapaa kelakortitonta potilasta. Ja vaikka paperittomat tekevät kaikkensa pysyäkseen piilossa, meilläkin on havahduttu siihen, että joukko on olemassa – ja he tarvitsevat palveluita ja apua.

salainen klinikka aloitti Helsinkiläinen lääkäri ja Diakossalaitoksen huume- ja mielenterveystyön johtaja Pekka Tuomola perusti huhtikuussa Suomen ensimmäisen paperittomille tarkoitetun lääkärivastaanoton, Global Clinicin. Pääkaupunkiseudulla salaisessa paikassa toimivalla vastaanotolla ei valikoida asiakkaita eikä laskuteta palveluksista. Peräti 30 vapaaehtoista lääkäriä on ilmoittautunut töihin. Myös lääkkeet on saatu maksutta lahjoituksina lääkeyhtiöiltä. Toiminta on vasta alussa eikä kukaan vielä tiedä, löytävätkö paperittomat paikan – ja uskaltavatko he asioida siellä. Aikaisemmin paperittomille terveydenhoitoa tarjosi vain Pro Tukipiste, mutta heidän apunsa on tarkoitettu ainoastaan prostituoiduille.

otammeko mallia naapurista? Mitä muuta Suomessa paperittomien edessä oikein pitäisi tehdä? Sitä Suomen Punainen Risti, Kirkkohallitus, Pakolaisneuvonta ja Amnesty nyt yhdessä pallottelevat. Järjestöväki on istunut muutaman kerran yhdessä muodostamansa paperittomuusverkoston kokouksissa. Ryhmän tarkoitus pysyä yhdessä selvillä, mitä paperittomien piirissä tapahtuu. Suhtautuminen aiheeseen on toistaiseksi varovaista, sekä paperittomien auttamisessa että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ruotsin aktiivisuuteen on vielä pitkä matka. Ruotsalaiset kansalaisjärjestöt vaativat pitkään terveysalan päättäjiä avaamaan julkisen terveydenhuollon myös paperittomille potilaille. Osa kunnista suostui. Epäilijät pelkäsivät valtavia kustannuksia, mutta kun Skoonen lääni tutki, paljonko paperittomien hoito maksoi, summa jäi 30 000 euroon. Koko Ruotsissa paperittomia on arvioiden mukaan 10 000– 20 000, Suomessa joitakin satoja. µ

Suomessakin on jo ainakin joitakin satoja ihmisiä ilman oleskelulupaa. Kysyimme työssään paperittomia kohtaavilta kaksi kysymystä: 1) Miten luvattomia siirtolaisia pitäisi auttaa? 2) Mitä palveluita heille pitäisi olla?

Miten auttaisit luvattomia siirtolaisia? Sanna Rummakko Pakolaisneuvonnan tiedottaja 1. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo ja oikeus saada perustaviin humanitaarisiin tarpeisiin apua. Yhteiskunnan täytyy estää paperittomien hyväksikäyttöä ja selvittää, mikä järjestelmässä tuottaa paperittomuutta ja miten sitä voitaisiin ehkäistä. 2. Akuuttia terveydenhuoltoa ja oikeudellista neuvontaa siihen, miten laillistaa itsensä, saada lapsensa täällä kouluun ja mitä tehdä, jos joutuu hyväksikäytön tai rikoksen uhriksi. Eva Biaudet Vähemmistövaltuutettu 1. Ketään ei voi jättää oman onnensa nojaan ilman ruokaa, terveydenhuoltoa tai paikkaa missä asua. Oleskeluluvattomat ihmiset ovat usein tilanteessa, että mikään valtio ei ole turvannut heidän perusoikeuksiaan. He eivät voi ottaa vastaan laillisia töitä, avata pankkitiliä, eivätkä he hädässäkään uskalla pyytää viranomaisilta apua. Heiltä saattavat puuttua henkilöpaperit, koska he ovat syrjittyä vähemmistöä, ja siten heidän mahdollisuutensa oleskella laillisesti missään ovat mitättömät. Olisi tärkeää, että pystyisimme katkaisemaan paperittoman henkilön mahdottoman tilanteen ja antamaan hänelle mahdollisuuden siirtyä lailliseksi osaksi yhteiskuntaa – joko meidän tai sitten toisen maan. 2. Terveydenhuoltopalveluja sekä oikeudellista ja käytännön neuvontaa. Lapsille on tarjottava kouluunpääsy. Asumista sekä laillisen oleskelun mahdollisuuksia olisi etsittävä yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkoston aktiivi 1. Valtaosa heistä on joutunut paperittomaan tilaan tahtomattaan, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan vuoksi. Paperittomat ovat osa eurooppalaista yhteisöä; he työskentelevät, opiskelevat ja solmivat ihmissuhteita. Miksi heitä ei autettaisi kuten muitakin kanssaihmisiämme? 2. Koska työlupa on sidoksissa oleskelulupaan, työpaikan menetys merkitsee paperittomalle karkotusta. Sen pelossa paperittomat joutuvat suostumaan työhön millä hinnalla tahansa. Siksi paperittomilla pitäisi olla automaattinen pääsy ammattiliittojen avun piiriin. Paperittomille tulee taistella oikeus samoihin peruspalveluihin kuin muillekin ihmisryhmille. Erityisen tärkeää on avata koulut paperittomille lapsille. µ työmaana maailma 1/2010

25


siirtolaisuus

Yhdysvalloissa asuu yli 11 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa. Heidän määränsä on laskenut huomattavasti, kun talouskriisi on kiristänyt sekä rajavalvontaa että amerikkalaisten asenteita.

Luvattoman hyvä elämä aidan takana teksti ja kuvat pinja valkonen

Ω lähes kolmasosa Yhdysvaltojen ja Meksikon välisestä noin 3 200 kilometriä pitkästä rajasta on aidattu. Parhaimmillaan aitoja on kolme peräkkäin. Ne yltävät yli kuuden metrin korkeuteen ja lähes kahden metrin syvyyteen. Rajavartijoita on yli 20 000, puolet enemmän kuin 7 vuotta sitten. Viime vuoden toukokuussa presidentti Barack Obama päätti lähettää rajalle vielä 1 200 kansalliskaartin sotilasta. Poliittinen paine saada vuotava raja kiinni on kova. 1990-luvun puolivälissä aitaa oli vain siellä täällä, ja rajaa pitivät kiinni vartijat, jotka kiersivät edestakaisin omaa aluettaan. Kun vartija kääntyi aloittaakseen lenkkinsä alusta, osa rajasta jäi hetkeksi vartioimatta. Juuri tällaisena hetkenä, yön pimeydessä, meksikolainen Ruben Garibay ampaisi juoksuun. Mukanaan hänellä oli vain henkilökortti ja 500 pesoa. Hän jäi Yhdysvaltoihin 13 vuodeksi.

rajan yli 1 600 dollarilla Ennen lähtöään vuonna 1995 Ruben Garibay oli menettänyt konkurssien takia sekä bussikuskin että elokuvateatterin lipunmyyjän työnsä Puerto Vallartassa, Meksikossa. Sisarukset, jotka olivat jo vuosia asuneet Yhdysvalloissa, houkuttelivat hänet

Työttömyys sai meksikolaisen Ruben Garibayn lähtemään laittomasti Yhdysvaltoihin 16 vuotta sitten. Samasta syystä hän palasi Meksikoon 2008. 26

työmaana maailma 1/2011


”Tienasin jopa 1 200 dollaria viikossa. Sillä saa jo hyvän auton. Meksikossa palkkani ei riitä edes ruokaan.” luokseen. Garibayn neljästä lapsesta vanhin oli 15-vuotias, nuorin vasta tulossa. – Riskeerasin kaiken. En tiennyt, pääsenkö perille, mutta halusin auttaa perhettäni. Garibay ylitti rajan kojootin, ihmissalakuljettajan, avulla Tijuanassa. Rajan ylitys maksoi 1 600 dollaria. Rahat hän lainasi sisaruksiltaan. Ensimmäiset kolme Yhdysvaltain-päivää Garibay piileskeli salakuljettajansa yhteyshenkilön hoteissa. Sitten kojootti kiikutti hänelle lentolipun sukulaisten luokse San Joséen, lähelle San Franciscoa. – Kun kone laskeutui lentokentälle, aloin uskoa onnistuneeni. Vaimoni serkut olivat minua vastassa. Siitä alkoi arki: töitä, töitä ja lisää töitä.

lama kovensi asenteita Yhdysvaltoihin saapuu vuosittain noin 300 000 laitonta siirtolaista. Heistä puolet tulee Meksikosta. Keinoja rajan ylittämiseen on monia: jotkut hankkivat väärennetyn Yhdysvaltojen passin jo Meksikossa, osa jää maahan laillisen viisumin umpeuduttua. Suurin osa kojootin avulla tulevista ylittää rajan Kaliforniassa tai Arizonassa. – Tosin nykyään suurin osa jää kiinni jo rajalla. Vielä 2000-luvun alussa rajan yli pääsi kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin nyt, toteaa Guillermo Alonso Meneses, joka on laittomaan maahanmuuttoon erikoistunut kulttuuriantropologi. Meksikon-rajan valvontaa tiukennettiin vuonna 2007. Samana vuonna alkoi lama. Maassa luvatta asuvien siirtolaisten määrä lähti laskuun – ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen. Eniten laittomia siirtolaisia oli Yhdysvalloissa vuonna 2007, yhteensä 12 miljoonaa. Viime vuonna heitä oli 11,2 miljoonaa. Talouskriisi kovensi amerikkalaisten asenteita laitonta maahanmuuttoa kohtaan. Arizonassa hyväksyttiin viime vuonna laki, joka antaa viranomaisille oikeuden pidättää kenet tahansa, joka liikkuu ilman oleskelulupaa tai passia. Ainakin Teksas, Rhode Island, Utah ja Georgia ovat suunnitelleet samansuuntaista muutosta. Koventunut ilmapiiri iski myös Ruben Garibayhin. Hän palasi Meksikoon vuonna 2008.

– Töitä ei enää ollut. Tilanne alkoi muutenkin kärjistyä, sillä viranomaiset alkoivat pidättää laittomiksi epäiltyjä jopa bussipysäkeillä ja elokuvateattereissa.

raskaat työt siirtolaisille Reilut viisi prosenttia Yhdysvaltojen koko työvoimasta on siirtolaisia, joilla ei ole virallista lupaa olla maassa. Osa saa työpaikan laillisesti maassa olevilta sukulaisilta, osa hankkii väärennetyn sosiaaliturvatunnuksen tai lainaa työlupaa tutulta. Viime aikoina myös väärillä papereilla liikkuvien siirtolaisten palkkaamista on pyritty hankaloittamaan. – Nykyään työnantajan pitää tarkistaa, että työntekijän sosiaaliturvatunnus on sama myös passissa. Lisäksi laittomia siirtolaisia palkkaaville on määrätty rangaistuksia, mutta ne ovat minimaalisia, sanoo Guillermo Alonso Meneses, joka työskentelee meksikolaisessa rajatutkimuslaitoksessa El Colegio de la Frontera Nortessa. Yhdysvalloissa on kysyntää laittomille työntekijöille. He tienaavat vain 7–8 dollaria tunnilta. Ruben Garibay myöntää olleensa onnekas. Sukulaiset auttoivat väärien papereiden hankkimisessa ja töiden etsimisessä. – Eräs sukulainen hankki itselleen kahdet lailliset paperit, joista toisiin vaihdoimme minun kuvani. Garibaylle maksettiin aina hyvin, rakennushommista parhaimmillaan 35 dollaria tunnilta. Vuokrasta ja ruokakuluista ylijääneet palkka­ rahat Garibay lähetti Meksikoon. Dollarit riittivät perheen perustoimeentuloon. – Kävin 13 vuoden aikana Meksikossa muutaman kerran. Vein aina paljon lahjoja, mutta emme me rikastuneet. Yleensä laittomasti maahantulleet päätyvät ravintola- tai siivousalalle tai fyysisesti raskaisiin töihin maatiloille ja rakennustyömaille. – Näillä aloilla työnantajat eivät kysele papereita. Siirtolaiset tekevät usein töitä, joita amerikkalaiset eivät halua tehdä, Meneses Alonso sanoo. Samaa mieltä on myös Garibay, joka myös teki töitä juuri ravintoloissa että rakennuksilla. – Rakennuksilla suurin osa työntekijöistä on

laittomia. Eivät amerikkalaiset tee niitä rankkoja töitä.

obaman uudistus kaatui Center for American Progress on laskenut, että laittomien siirtolaisten laillistaminen kasvattaisi Yhdysvaltojen bruttokansantuotetta 1,5 triljoonaa dollaria 10 vuodessa. Se on yksi syy, miksi demokraatit presidentti Barack Obaman johdolla ovat ajaneet maahanmuuttolainsäädännön uudistamista sen tiukentamisen sijaan. Vaa’assa painaa myös maassa laillisesti asuvan 45-miljoonaisen latinovähemmistön kannatus. Obama kalasteli latinoääniä jo vaalikampanjassaan 2008 lupaamalla uudistuksia heti presidenttikautensa aluksi. 67 prosenttia latinoista äänesti Obamaa, mutta lupauk­sia ei ole toteutettu. Demokraattien ajama uudistuspaketti Dream Act, joka olisi mahdollistanut pysyvän oleskeluluvan opiskelua tai asepalvelusta vastaan, kaatui joulukuussa senaatissa republikaanien vastustukseen. Maahanmuuttolainsäädäntöä uudistettin viimeksi vuonna 1986. Tuolloin lähes kolmelle miljoonalle laittomalle siirtolaiselle myönnettiin oleskeluluvat. Joukossa olivat myös Garibayn sisko ja kolme veljeä.

garibay haluaa takaisin Nyt Ruben Garibay on nyt ollut taas Meksikossa parisen vuotta. Hän haluaisi palata rajan pohjoispuolelle. – En löytänyt Meksikosta sitä, mitä kaipasin. Ikävöin perhettäni, mutta tilanne on epämukava. Suvulla on paljon riitoja. Garibay ei kuitenkaan enää halua ylittää rajaa laittomasti. Hän toivoo saavansa oleskelu­ luvan siskonsa kautta. 1980-luvun lakimuutoksen mukaan myös oleskeluluvan saaneiden lähisukulaisilla on mahdollisuus hakea lupaa. – Elämä Yhdysvalloissa on paljon parempaa kuin Meksikossa. Tienasin jopa 1 200 dollaria viikossa, ja sillä saa jo hyvän auton. Meksikossa palkkani ei riitä edes ruokaan. Nyt 51-vuotias Garibay työskentelee vartijana. Hänen kuukausipalkkansa on 4 800 pesoa eli noin 290 euroa. Hän jätti lupahakemuksensa Yhdysvaltoiltoihin 11 vuotta sitten. Vastausta ei ole vieläkään tullut. µ työmaana maailma 1/2011

27


kannatusjäsenyys

Helsingin Varastotyöntekijöiden puheenjohtaja Marko Lindfors on innokas solidaarisuuden edistäjä. kuva jukka rapo / keksi

Hyötyä puolin ja toisin Helsingin varastotyöntekijät ry innostui kaksi vuotta sitten kansainvälisestä solidaarisuustoiminnasta ja liittyi SASKin kannatusjäseneksi. Niin voi turvata myös omia työpaikkoja, ammattiosastossa tuumattiin. Ω globaaleilla markkinoilla tarvitaan globaaleja työ-ehtoja. Joissakin maissa neuvottelukulttuuri on vasta syntymässä. Me suomalaiset olemme samoilla työmarkkinoilla vaikkapa venezuelalaisten kanssa. Näin valottaa Helsingin varastotyöntekijät ry:n, PAM 036:n, sihteeri Jyrki Sura sitä, miksi yhdistys innostui liittymään SASKin kannatusjäseneksi. Taustalla on ajatus, että meidän on täällä Suomessa helpompi perustella ja puolustaa saavuttamiamme etuja, kun myös kehitysmaiden ammattijärjestöjä tuetaan. 28

työmaana maailma 1/2011

– Palvelualojen palkkaus on Suomessa aika alhainen. Moni, jolla menee huonosti, ei pysty ajattelemaan, miten voisi auttaa muita. Mutta tukemalla kehitysmaita turvaamme samalla omaakin työtämme, Sura miettii. Hän haluaa alleviivata, että työt eivät karkaa Suomesta, kun työehdot ja ammattiasiat ovat mallillaan myös muualla maailmalla.

kaikki voittavat Palvelualojen ammattiliiton PAMin osasto 036 lähti mukaan SASKin toimintaan kaksi vuotta

sitten. Sura oli vähän aiemmin valittu osaston solidaarisuusvastaavaksi. – Ensimmäiseksi minun piti ottaa selvää, mitä on solidaarisuus. Minulla ei ollut tietoa, millaista solidaarisuustoimintaa ammattiyhdistyksissä on. ­SASKista löysin paljon tietoa. Helsingin varastotyöntekijöiden puheenjohtaja Marko Lindfors on samaa mieltä Suran kanssa siitä, että kansainvälinen solidaarisuustoiminta on tärkeää. – Yhdistyksessämme on paljon yhteiskuntakriittisyyttä ja halua osoittaa mieltä. SASKin kansain-

välisen toiminnan kautta voimme vaikuttaa suoraan. Suomessa ammattiyhdistysliike on tehnyt paljon töitä työolojen ja -etujen parantamiseksi. Me haluaisimme viedä tietotaitoamme muihin maihin. Voisimme esimerkiksi tukea muiden maiden ay-liikkeitä neuvottelutaitojen parantamisessa, Lindfors kiteyttää. Samalla Suomessa voidaan oppia, miten esimerkiksi EteläAmerikassa ay-liikettä viedään eteenpäin. – Keinot voivat nykypäivänä olla käytännöllisiä myös meille, Lindfors tuumaa.


Ei ole pakko pakertaa

tule mukaan Ω SASKin kannatusjäseneksi voivat liittyä niin ammattiosastot kuin yksityishenkilötkin. Ω Jäsenille järjestetään kiinnostavia koulutuksia ja tapahtumia. He saavat tietoa kehitysmaiden ay-tilanteesta ja pääsevät tekemään työtä oikeudenmukaisemman maailman puolesta Suomessa ja ulkomailla. Ω Kaikki jäsenet saavat myös Työmaana Maailma -lehden ja ovat etusijalla, kun SASKin talkoomatkoille valitaan osallistujia. Ω Kannatusjäsenyys maksaa yksityishenkilölle 20 euroa vuodessa ja ammattiosastolle 25 senttiä/jäsen/vuosi. Ω SASK käynnistää syksyllä Tekemistä kaikille -kampanjan, jolla halutaan innostaa mukaan uusia ja vanhoja kannatusjäseniä. Tule kuulemaan kampanjasta lisää Maailma kylässä -festareilla SASKin telttaan!

PAM 036 on vielä alkutaipaleella omassa solidaarisuustoiminnassaan. Silti tietotaitoa on jo jaettu virolaisten kanssa, vaikkakin lähinnä omien kontaktien kautta. Lisäksi SASKista on löytynyt lisätietoa muissa maissa tapahtuvasta ay-toiminnasta. Malleja omaan toimintaan on etsitty esimerkiksi Bosniasta, missä ammattiyhdistys kolminkertaisti jäseniensä määrän. Kun tietoa jakaa, kaikki osapuolet voittavat.

täyttä toimintaa PAM 036 oli ensimmäisiä ammattiosastoja, jotka halusivat liittyä SASKin kannatusjäseneksi. Pian liittymisen jälkeen yhdistyksen vetomiehet Lindfors ja Sura löysivät itsensä ja yhdistyksensä täydestä touhusta. Jo liittymisvuonna varastomiehet olivat mukana Maailma kylässä -festivaaleilla vetämässä PAMin osastoa Decent Work -teltassa. Osastolla jaettiin ay-tietoa kävijöille, tavattiin muita jäseniä ja pystyttiin kertomaan solidaarisuustoiminnasta. Festivaaleille osallistui paljon vapaaehtoisia ja osa heistä oli PAM 036:n maahanmuuttajajäseniä.

– Helsingin varastotyöntekijät edustaa 3500:aa työntekijää ja 1500:aa eläkeläistä. Jäsenemme puhuvat äidinkielenään ainakin 20:ä eri kieltä. Viime vuonna meillä oli festivaaleilla mukana paljon eri kansallisuuksia, Lindfors kertoo. Tänä vuonna osasto ottaa vetovastuun PAMin Maailma kylässä -festivaalien teltasta jo toisen kerran. Hyvät kokemukset ovat saaneet tapahtumaan mukaan myös muita ammattiosastoja. Tulevaisuudessa Varastomiehet ja SASK tekevät nykyistä enemmän yhteistyötä. Aikeissa on muun muassa kouluttaa jäseniä globaaleista teemoista. Lindfors ja Sura ovat myös jo saaneet jäsenet innostumaan SASKin talkoomatkahankkeista. Mikään ei estäisi, vaikka Viro tulisi yhteistyöpariksi. Helsingin varastomiesten puheenjohtaja Marko Lindfors on myös päätoiminen työsuojeluvaltuutettu. – Olen monessa mukana säheltämässä. Ammattifriikki yhdellä tavalla, hän naurahtaa.

Saila Saaristosta tuli SASKin jäsen sattuman kautta. Hän surffaili vuosi sitten SASKin nettisivuilla ja huomasi, että yksityiset ihmisetkin voivat ryhtyä kannattamaan solidaarisuutta SASKin kautta. Ω kannatan työväenliikettä yleisesti ja erityisesti nykyajan maailmassa, jossa työntekijöiden ääni on entistä vähemmän kuuluvilla, Saila Saaristo sanoo. SASK tekee hänen mielestään arvokasta työtä, jossa hän on mieluusti mukana – vaikka passiivisestikin. Saaristo nimittäin kertoo, ettei ole osallistunut SASKin tilaisuuksiin tai kampanjoihin. Silti hänellä on ajatuksia. – Toivon, että SASKin kumppanit kehitysmaissa hyötyvät ja saavat arvokasta tukea. Monissa maissa ay-aktiivit tarvitsevat paljon tukea ulkopuolelta. Varsinkin, jos liikkeet ovat hallituksen vainoamia. Näissä tapauksissa äänen esille saaminen maan rajojen ulkopuolella on erityisen oleellista. Ay-liikkeen vaikeudet ovat Saaristolle tuttuja monien ulkomailla asuttujen vuosien tiimoilta. Tällä hetkellä hän työskentelee Mosambikissa, ja sitä ennen kului muutama vuosi Etelä-Amerikassa. – Ammattiyhdistysasiat Mosambikissa ovat käsitykseni mukaan lapsenkengissä. Muodollisesti yhdistyksiä on olemassa, mutta ne ovat pitkälti poliitikkojen talutusnuorassa. Tällä hetkellä esimerkiksi mosambikilaisten työläisten liitto käy keskustelua hallituksen kanssa minimipalkasta. Maassa oli viime vuonna suuria mielenosoituksia, kun leivän hinta lähti huimaan nousuun. Jopa 16 prosentissa huidellut inflaatio tuntui kansalaisten taskuissa. Nyt työläisten liitto vaatii vähimmäispalkkojen nostamista jopa nelinkertaisiksi. Saarinen tekee töitä Suomen ulkoministeriön rahoittamassa projektissa, jossa muun muassa järjestetään paikallisten yliopistojen ja koulujen kanssa teknologiakerhoja koululaisille. Suositteletko SASKin jäsenyyttä muillekin ? – Toki, varsinkin niille, jotka uskovat asiaan. eeva suhonen Saila Saaristo (vas.) tekee töitä Mosambikissa. Hänestä tuli SASKin jäsen vuosi sitten. leonardo batallai

eeva suhonen työmaana maailma 1/2011

29


jäsenjärjestöt Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry • Temellä on seitsemän jäsenliittoa: Suomen Elokuvaja Videotyöntekijäin Liitto, Lavastus- ja pukusuunnittelijat, Suomen Tanssitaiteilijain Liitto, Suomen Teatteriohjaajien Liitto, Teatterialan Ammattilaiset, Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liitto ja Television Tuotantotyöntekijät. • Jäseniä yhteensä 4 300, ja he edustavat yli 50:tä eri ammattia. • Jäsenmäärä on viime vuodet kasvanut keskimäärin neljä prosenttia vuodessa. • Perustettu 1973. Toimi vuoteen 1998 nimellä Suomen teatterityöntekijäin yhteistyöjärjestö STY ry.

Teatteri- ja Mediatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Raimo Söder sanoo, että Teme on ”aika tavallinen ja tyytyväinen SASKin jäsen”.  kuva natalia baer / keksi

”SASK on avannut ovia uusiin maihin” Aloitamme uuden juttusarjan, jossa esittelemme saskin jäsenjärjestöjä. Ensimmäisenä parrasvaloihin pääsee Teatteri- ja mediatyöntekijät ry eli Teme. Ω teme on Suomen suurin kulttuuri- ja taidealojen liitto. Temeen kuuluu yhteensä 4 300 teatterin, tanssin, elokuvan, sirkustaiteen ja tv-työn ammattilaista ja opiskelijaa. He edustavat ainakin 50:tä eri ammattiryhmää tanssijasta äänisuunnittelijaan ja pukusuunnittelijasta elokuvaohjaajaan. Voi sanoa, että esimerkiksi teatterilavalla tai valkokankaalla melkein kaikki muu paitsi näyttelijäntyö on Temen jäsenistön aikaansaannosta. kansainvälisyys on itsestäänselvä osa työtämme. Media-, tviihde- ja taidesektorit ovat jo luonteeltaan hyvin kansainvälisiä. Yksittäisillä jäsenillämme on paljon kontakteja ulkomaisiin kollegoihinsa, teattereihin, sirkuksiin ja muihin ryhmiin. Työntekijät liikkuvat, ja myös työt, esimerkiksi elokuvat, näkyvät eri maissa. 30

työmaana maailma 1/2010

Myös Temelle liittona rajojen yli tapahtuva yhteistyö on aina ollut tärkeää. Meillä on jo vuosikymmeniä ollut tiiviit kontaktit esimerkiksi Viroon, ja koska olen itse mukana sekä UNI MEIn (media, entertainment and arts) että Euro MEIn hallituksissa, pystymme niiden kautta koko ajan seuraamaan ja vaikuttamaan alaamme sekä Euroopan että koko maailman tasolla. Temellä ja jäsenliitoilla on vuosien mittaan ollut myös projekteja eri maissa, muun muassa Espanjassa ja Nicaraguas­sa. Venäjällä Teatteriohjaajien liitolla ja Petroskoin Kansallisella teatterilla oli yhteistyöprojekti, johon saatiin rahoitusta Suomen opetusministeriöltä. Tavoitteena oli suomen kielen ja kulttuurin aseman vahvistaminen Petroskoin teatterissa. Osana hanketta

toteutettiin Uuden suomalaisen teatterin festivaali Petroskoissa. Lisäksi Suomesta vieraili opettajia, näyttelijöitä ja ohjaajia Petroskoin teatterissa kolmen vuoden aikana. liityimme saskin jäseneksi syksyllä 2006. Ajattelimme, että jäsenenä voisimme ottaa yhdessä UNI MEIn kanssa jonkin projektin siipiemme suojaan. Saimmekin kolmestaan SASKin kanssa rahoituksen kolmivuotiseen hankkeeseen, jonka kautta edistettiin alan ammatillista järjestäytymistä Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa. Projekti on nyt ihan loppusuoralla. Siihen on kuulunut myös kulttuurivaihtoa Suomen ja Brasilian välillä. Ilman SASKia meillä ei olisi ollut taloudellisia resursseja tai riittävästi työvoimaa ryhtyä vastaavaan. SASK on muutenkin avannut meille ovia uusiin mai-

hin, laajentanut yhteistyömme kauemmaksi lähialueilta. solidaarisuuden edistäminen on yksi taiteen tehtävistä. Oikeudenmukaisuuden tunto on taiteen kentällä vahva tekijä. Jos ajatellaan taiteen sisältöjä, niin se on tavalla tai toisella aina mukana – käsitellään sitten ihmisten välisiä suhteita tai yhteiskunnallisia teemoja. nyt me aiomme vetää hetken aikaa henkeä, sillä Etelä-Afrikan ja Brasilian projekti oli meille aika iso ponnistus. Keskitymme nyt hetken aikaa edunvalvonnallisiin kuvioihin. Tosin ­SASKista kysyttiin vastikään, että voisimmeko tarjota av-alan asiantuntemusta erääseen Nepalissa mahdollisesti alkavaan projektiin. Pian nähdään, syntyykö siitä jotain. heidi korva


maailman työläisten vapautusliike » Reilu kilpailu yritysten ja kansakuntien kesken voi toimia vasta, kun työelämän vähimmäisoikeudet koskevat tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Vapaa ja riippumaton ammattiyhdistysliike on paras keino valvoa, että oikeudet toteutuvat myös käytännössä.

saskin jäsenjärjestöt keskusjärjestöt: Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö sak, Toimihenkilökeskusjärjestö sttk sak: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto akt, Ilmailualan Unioni iau, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto

» Tutustu SASKin julkaisuihin ja katso kotisivuiltamme, miten maailman työläisten vapautusliike toimii. Tule Solidaarisuuspäiville, ilmoittaudu talkoomatkalle tai ryhdy kampanjoittemme yhdyshenkilöksi.

mikä sask? » Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus sask ry on suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen oma kehitysyhteistyö- ja solidaarisuusjärjestö. saskin jäsenjärjestöihin kuuluu yhteensä noin 1,3 miljoonaa suomalaista. » sask perustettiin syksyllä 1986. Vuonna 2011 SASKilla on meneillään noin 80 kehitysyhteistyöhanketta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja EU:n lähialueilla. » Osana suomalaista ja kansainvälistä ay-liikettä saskin tehtävänä on parantaa ay-toiminnan edellytyksiä maailmassa. Ay-liikkeen solidaarisuuskäsityksen pohjalta pyrimme vahvistamaan taloudellista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa kehitysmaissa ja Suomen lähialueilla avustamalla meitä heikommassa asemassa olevia ammattiliittoja. Uskomme, että voimakas ja demokraattinen ay-liike on toimivan kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. » Avustustoimintamme tavoitteena on itsenäinen, vahva, jäsentensä hallitsema ja myös rahoittama ammattijärjestö. Hankkeemme parantavat yhteistyökumppaniemme toimintakykyä, suurin osa niistä tukee ammattiyhdistyskoulutusta. Toteutamme myös työsuojelu- ja sosiaalisia hankkeita. » Hankkeet valmistellaan yhdessä ja toteutetaan paikallisen järjestön omalla työvoimalla. Tuettavan järjestön tulee siis olla tarpeeksi heikko tarvitakseen apua, mutta tarpeeksi vahva kyetäkseen ottamaan avun vastaan ja saamaan aikaan kehitystä. » saskin toimintaa rahoittavat jäsenliitot, Suomen valtio sekä Euroopan komissio. Yksittäinen ammattiosasto tai ammattiliiton jäsen voi tukea hankkeitamme liittymällä kannatusjäseneksi.

jhl, Merivartioliitto, Metallityöväen Liitto, Palvelualojen ammattiliitto pam, Paperiliitto, Posti- ja logistiikka-alan unioni pau, Puu- ja erityisalojen liitto, Rakennusliitto, Rautatieläisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto sakki, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto sel, Suomen Merimies-Unioni smu, Suomen Muusikkojen Liitto, Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto sssl, Sähköalojen ammattiliitto, team Teollisuusalojen ammattiliitto, Teatteri- ja Mediatyöntekijät TeMe, Tulliliitto, Veturimiesten liitto, Yleinen Lehtimiesliitto.

sttk: Ammattiliitto Pro, Tehy, Vakuutusväen Liitto VvL. akava: Specia - Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt, Tieteentekijöiden liitto, Uusi Insinööriliitto uil, Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliitto ykl


»Tilaa saskin kirjoja! ihmisarvoinen työ. Onko totta, että Intiassa vain kymmenen prosenttia työvoimasta työskentelee virallisella sektorilla? Voiko Suomessa työntekijän erottaa jopa alle tunnin varoitusajalla? Voiko Ranskassa ilman papereita työskentelevä lakkoilla? Vastaukset löydät SASKin ja Työväen Sivistysliiton TSL:n tuottamasta reportaasikirjasta ”Ihmisarvoinen työ – Kolme maata, kolme todellisuutta”. Solidaarisuuspäiville (ks. lehden sivut 28–30) ennakkoon ilmoittautuneet saavat kirjan lahjaksi paikan päällä.

ihmeellinen intia - uusi talous, vanhat ongelmat. Intia nousee vauhdilla maailman suurien talouksien joukkoon. Heikki Kehälinnan kirjoittama selvitys avaa ay-liikkeen näkökulman hyvin kahtia jakautuneeseen Intiaan: Bangaloren kaltaisiin globaaleihin palvelutuotantokeskuksiin ja suurkaupunkien epäviralliseen sektoriin. » pyydä tilausohjeet alla olevalla lomakkeella tai saskin nettisivuilta www.sask.fi.

Ihmeell

uusi talo us - van hat

Ay ay ay!

inen In tia

ongelmat

Postimerkki

∏ Olen kiinnostunut toimimaan vapaaehtoisena Puhtaat vaatteet -kampanjassa tai Nenäpäivässä. Lähettäkää minulle lisätietoa kampanjoista ja osallistumisohjeet.

∏ Haluan liittyä saskin kannatusjäseneksi. ∏ Haluan tilata saskin kirjoja ja julkaisuja. Lähettäkää minulle tilauslomake. ∏ Tilaan Työmaana maailma -lehden kaksi kertaa vuodessa maksutta kotiini. Lintulahdenkatu 10 00500 Helsinki nimi osoite

puhelin

sähköposti

pistä lomake postiin postimerkillä varustettuna tai faksaa numeroon 020 7699 821. kiitos yhteydenotostasi!


Työmaana maailma 1/2011