Page 1

1/20 12 • AJAT ELTAVAA KAIK EN MAA ILMA N POM OILL E JA DUU NAR EILL E SASK – SUO MEN AMM ATTI LIITTOJEN SOLI DAA RISU USKE SKUS

IRAN

SASK ja Amnesty kampanjoivat ay-oikeuksien puolesta

KOTIAPULAISENA INTIASSA TURKKI KIELSI HIEKKAPUHALLUKSEN THAI-NAISEN ELÄMÄÄ


Toukokuu 2012

Toimitus Jukka Pääkkönen vastaava päätoimittaja Aleksi Vienonen Toimitussihteeri

Sisältö 1/2012

Ulkoasu Iiro Törmä Kannen kuva Sara Estiri Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2012 Painos 26 000

3 Pääkirjoitus: Kepillä vai porkkanalla? Jukka Pääkkönen

6

Maa vailla logiikkaa Anna Berghäll

8 Ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia Anna Berghäll

Julkaisija

9 Kolumni: Kannustaa kollegaa! Anna Berghäll

10 Turkki kielsi farkkujen hiekkapuhalluksen Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki p. 0207 6998 20 fax 0207 6998 21 etunimi.sukunimi@sask.fi www.sask.fi issn 1456-2030 Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton. Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea.

Jaakko Takalainen

13 Hiekkapuhallus siirtyi Bangladeshiin Aleksi Vienonen

14 Rajaseudulla laittomat siirtolaiset ovat arkipäivää Hilkka Jukarainen

16 Ei koskaan kiitosta Tarun Kanti Bose

18 ”Kieltäydyin äitiyslomasta” Ari Sardar

20 Työtä myötäjäisiä vastaan Maippi Tapanainen

22 Kritiikki kohentaa kiinalaiskaivosten työoloja Sambiassa Hanna Koivisto

23 Malawi saa lahjoja ja lainoja – Kiina tukijan YK:ssa Outi Määttänen

24 Epäreilua peliä Maippi Tapanainen

26 Fifa kääri MM-kisojen suurimmat voitot Hanna Koivisto

28 Koukussa kehitysmaihin Mika Peltonen

30 Pro kantaa kansainvälistä vastuuta Kari Leppänen

31 Järjestöjen kiinnitettävä enemmän huomiota eettisyyteen Aleksi Vienonen


Pääkirjoitus /// jukka pääkkönen

Kepillä vai porkkanalla?

S

ähköpostiin ilmestyi peräjälkeen kaksi viestiä, jotka molemmat koskivat samaa, tunnettua suuryhtiötä. Ensimmäinen viesti kertoi, että monikansallinen ruokajätti Nestlé on toistaiseksi ainoana ruokayhtiönä maailmassa päässyt kestävän kehityksen raportoinnissaan vaativalle A+ -tasolle. Veden käytön, ravitsemuksen ja maaseutukehityksen lisäksi uusin raportti on nyt laajentunut koskemaan myös ihmisoikeuksia ja inhimillistä monimuotoisuutta, ilmastomuutosta, biodiversiteettiä ja korruption torjuntaa. Kuulostaa vaikuttavalta. Raportointi siis paranee paranemistaan, mutta kuinka on toiminnan laita? Vastaus on heti siinä seuraavassa viestissä. Allekirjoittaja on kansainvälinen elintarviketyöläisten liitto IUF, joka pyytää lähettämään Nestlén yhtiökokoukselle pakistanilaisia työntekijöitä tukevan vetoomuksen. Nestlén maitotehdas Kabirwalassa Pakistanissa on antanut laittomat potkut ammattiliiton puheenjohtajalle ja uhmaa oikeuden määräystä peruuttaa irtisanominen. Samainen tehdas on jo vuosia käyttänyt tuotantolinjoillaan satoja ala-arvoisilla työehdoilla ahkeroivia pätkätyöläisiä, jotka se on vuokrannut hämäräperäiseltä, pidätysmääräystä pakoilevalta työvoimajobbarilta. Ammattiliiton mukaan vuokratyöjobbarien käyttö ei ole poikkeustapaus, vaan oleellinen osa Nestlén tuotantoketjua. Kuulostaa irvokkaalta ja samalla niin masentavan tutulta. Eikö samainen yhtiö ollutkin vielä äskettäin kansainvälisen kampanjoinnin kohteena siksi, että sen Panjangissa, Indonesiassa toimiva kahvitehdas ei tunnustanut ammattiliiton toimintaoikeuksia eikä suostunut neuvottelemaan liiton kanssa työehtosopimuksesta? Ja eikö näitä tapauksia löydy uuvuksiin asti, aivan lähivuosilta, ja muidenkin hienoja raportteja tekevien yhtiöiden kuin Nestlén toiminnasta?

Y

ritysten yhteiskuntavastuuta tuupitaan juuri nyt eteenpäin monilla foorumeilla. Se on näkyvä elementti myös Suomen hallituksen uudessa kehityspoliittisessa toimintaohjelmassa, joka on nostanut sen osaksi ”osallistavaa ja työllistävää vihreää taloutta”. Ajatus on rohkaista yrityksiä parantamaan toimintansa ja tuotantoketjunsa eettistä laatua vapaaehtoisesti, suositusten tai korkeintaan väljästi sitovien ohjeistusten voimin, rakentavassa yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Myös ammattiyhdistysliike on ollut mukana yhteisten pelisääntöjen kehittelyssä. Se on kuitenkin suhtautunut epäilevästi vapaaehtoisuuden voimaan ja vaatinut sitovuutta yrityksiä koskevaan sääntelyyn. Syy on selvä: ammattiliitot tuntevat tehdassalien, kauppakeskusten ja plantaasiviljelmien todellisuuden. Eikä se todellisuus useinkaan vastaa palkituissa raporteissa tai eettisissä julistuksissa piirrettyä kuvaa suuryhtiön toiminnasta. Mikä saa yrityksen tekemään aitoja, kouraantuntuvia muutoksia

tuotantoketjunsa työolojen valvontaan ja omiin hankintakäytäntöihinsä? Vapaaehtoisuusko, sosiaalinen vastuuntunto tai usko eettisyyden markkinointivoimaan? Ei siltä näytä.

H

uipputuloksia tahkoava elektroniikkajätti Apple pelastautui vast’ikään yritysvetoisen eettisyysverkoston FLA:n suojelukseen, kun toistuvat paljastukset sen sopimusvalmistajien kehnoista työoloista havahduttivat jo brändiuskovaisetkin kyselemään kiusallisia. Tommy Hilfigerin, Calvin Kleinin ja useiden muiden luksusmerkkien vaatteita Bangladeshissa tuottava suuryhtiö PVH Corporation taipui sekin vasta äänekkään kampanjoinnin ja järkyttävien paljastusten jälkeen solmimaan tehtaiden paloturvallisuutta edistävän sopimuksen ammattiliittojen ja kampanjaverkostojen kanssa. Entäpä hengenvaarallinen hiekkapuhallus farkkujen tuotannossa, nälkäpalkat urheiluvaateteollisuudessa, lapsityöläiset suklaafirmoille tuottavilla kaakaoplantaaseilla? Mihin noista ongelmista yhtiöt olisivat kunnolla puuttuneet ilman ay-liikkeen ja kampanjaverkostojen jatkuvaa ahdistelua? Tuoreiden esimerkkien valossa näyttää vahvasti siltä, että vapaaehtoisen porkkanan sijasta yhtiöiden käytökseen vaikuttaa käytännössä keppi: pelko pitkäaikaisesta maineen menetyksestä, kuluttajien kaikkoamisesta, työrauhan katoamisesta ja tuloksen notkahduksesta. Ammattiliitoillehan tämä päätelmä tuskin on uutinen. pS. Jos mietit, miksi tämä lehti lähetettiin sinulle, syy on yksi seuraavista: olet tilannut tämän lehden maksutta kotiisi. Ammattiliittosi on tilannut lehden tämän numeron sinulle. olet SASkin kannatusjäsen. olet osallistunut SASkin solidaarisuuspäiville, talkoomatkalle tai muuhun koulutustapahtumaan. olet vastannut SASkin kyselyyn messuilla tai muussa yleisötapahtumassa. olet toimittaja, kansanedustaja tai muu yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolle lehti lähetetään ihan pyytämättä. Hyvää kesän alkua!

TyöMAAnA MAAiLMA 1/2012

3


Mauricio Duenas / EFE / Lehtikuva

/////////////////////////////////////// ”Liikkeen jäljellä oleva voima on suuresti riippuvainen julkisen alan järjestäytyneistä työntekijöistä.

naatioelimeen. Se hallinnoi mm. Kolumbiassa erittäin suosittua nettisivustoa, joka raportoi julkisesti maan työpaikoilla tapahtuvista ayoikeuksien ja työlainsäädännön loukkauksista. SASKin Latinalaisen Amerikan aluekoordinaattorin Vicente Carreran tekemässä haastattelussa Castañeda kertoo, että keskeneräinen oikeusprosessi on herättänyt suurta kansainvälistä huomiota ja kerännyt tuen ilmauksia ulkomaisilta veljesjärjestöiltä. Julkisten palvelujen alasajo Kolumbiassa on suututtanut työntekijöiden ohella myös maan kansalaiset. Maan pääkaupungissa Bogotassa puhkesi maaliskuussa mellakka bussiliikenteen yksityistämistä ja palvelun heikentymistä vastaan. Bussipysäkkejä lyötiin säpäleiksi.

Ay-johtajan kova kohtalo Kolumbiassa Potkut ja kymmenen vuoden virkakielto uhkaavat.

K

olumbialainen Carlos Castañeda sai työnantajaltaan potkut, koska oli lähettänyt työsähköpostissaan poliittisen viestin. Irtisanomisesta on käynnissä oikeustaistelu, joka kertoo paljon myös Kolumbian ay-oikeuksista: Carlos Castañeda sattuu olemaan julkisen alan työntekijöitä edustavan ammattiliiton puheenjohtaja. Carlosin työnantaja on Cundinamarcan läänissä sosiaalipalveluista vastaava julkinen laitos, jonka toiminta-alue kattaa koko Bogotán pääkaupunkiseudun. Beneficiencia de Cundinamarca –laitoksen johto on nostanut Carlos Castañedaa vastaan kanteen, jonka perusteella hänet voidaan irtisanoa ja kieltää hä4

työmaana maailma 1/2012

neltä kymmeneksi vuodeksi toiminta missään julkisissa viroissa. Perusteena kanteelle on se, että Kolumbian lainsäädäntö kieltää julkisten laitosten henkilökunnalta osallistumisen politiikkaan. Tulkinnanvaraista on se, mikä katsotaan poliittiseksi osallistumiseksi. Carlos Castañedan tapauksessa kanteen perusteeksi riitti yksi sähköpostiviesti. Todellisena syynä pidetään sitä, että laitoksen äärikonservatiivinen johto haluaa eroon näkyvästä ay-aktiivista. Carlos Castañeda on valtion työntekijöitä edustavan ammattiliiton SUNETin puheenjohtaja ja toimii aktiivisesti myös maan keskusammattijärjestö CUTissa. Hän kuuluu myös julkisten alojen kansainvälisen ammattiliiton PSI:n kansalliseen koordi-

Mikä on tämän tapauksen merkitys Kolumbian ay-liikkeelle? – Jo kaksi vuosikymmentä kestänyt ay-liikkeen ankara vaino on saanut aikaan sen, että liikkeen jäljellä oleva voima on suuresti riippuvainen julkisen alan järjestäytyneistä työntekijöistä. Ja poliittisten kansalaisvapauksien toteutuminen on julkisen alan työntekijöiden tärkein tavoite, koska vain niiden avulla he voivat puolustaa paitsi omia oikeuksiaan myös vaatia parempia hyvinvointipalveluita muille kansalaisille. Epäonnistuminen tässä merkitsisi vakavaa takaiskua työntekijöiden tavoitteille. Mitä positiivisia seurauksia on odotettavissa, jos voitatte jutun ja saatte pitää työpaikkanne? – Tämä voisi avata väylän muutokselle. Julkisen alan ammattiliitot ja niiden jäsenet voisivat käyttää tätä juttua ennakkotapauksena ja vaatia oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, asettaa myös poliittisia tavoitteita sekä esittää muutoksia nykyiseen epäinhimilliseen talousmalliin. Nythän Kolumbiassa julkisen alan työntekijöiltä on evätty kaksi tärkeätä oikeutta: oikeus neuvotella työehtosopimuksistaan sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan esimerkiksi asettumalla ehdolle vaaleissa. Ay-oikeuksien loukkauksista raportoiva sivusto ja tietokanta ovat osa SASKin ja JHL:n Kolumbiassa vuosina 2009-2011 toteuttamaa hanketta. Linkki järjestöjen yhteiselle sivustolle: www.estatalescolombiaisp.org.co


Kuudellatoista hankkeella köyhyyttä vastaan SASKin hallitus hyväksyi helmikuussa yhteensä 16 SASKin jäsenliittojen ja Suomen ulkoministeriön rahoittamaa hanketta. Kolmella maailman mantereella tapahtuvissa hankkeissa pyritään pääsääntöisesti edistämään työntekijöiden asemaa ammattiliittoja vahvistamalla, tukemalla peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tarjoamista ja kouluttamalla ay-aktiiveja. Pääosa SASKin henkilökunnasta Suomessa ja SASKin aluetoimistoissa maailmalla työskentelee hanketoiminnan parissa: uusia hankkeita ideoidaan, käynnistetään, niitä monitoroidaan, niistä raportoidaan ja rahankäyttöä valvotaan. Hankkeet tapahtuvat yhteistoiminnassa kohdemaiden ayliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Usein mukana on myös muita ay-liikkeen kansainvälisiä toimijoita kuten eri ammattiliittojen kansainvälisiä kattojärjestöjä ja SASKin eurooppalaisia sisarjärjestöjä.

Naiset avainasemassa Yksi esimerkki SASKin hankkeista on Haitissa vuonna 2006 käynnistynyt projekti, jolla pyritään edistämään Haitin naisten asemaa ja irtautumista köyhyydestä. Haiti on Latinalaisen Amerikan köyhin maa. Yli puolet aikuisista ei osaa lukea. Haitilaisten tilanne muuttui entistä vaikeam-

maksi reilu kaksi vuotta sitten tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen myötä. Haitin naisverkostoon (RENAFANM) kuuluu 15 000 naista, joista suurin osa työskentelee niin sanotulla epävirallisella sektorilla eli hankkii toimeentulonsa satunnaistöillä, kaupustelulla tai käsitöillä. Naisverkoston ja SASKin välisen hankkeen ensimmäisen kaksivuotiskauden aikana 33 lukutaitopiirissä koulutettiin yhteensä 1 685 lukutaidotonta. Toisella hankekaudella haitilaisten lukuopetusta keskitettiin selvemmin nuorille ja lisäksi uutena osana aloitettiin perustason ammatillinen koulutus. Koulutusaloiksi valittiin ompelu, muuraus ja putkityöt, jotka Haitin naisverkosto katsoi kaikkein tarpeellisimmiksi ja eniten työllistymistä tukeviksi aloiksi. Nyt hyväksytyn jatkokauden 2012-2014 aikana on tarkoitus jatkaa erityisesti naisille suunnattua lukutaito- ja ammatillista koulutusta sekä vahvistaa naisverkoston toimintaa ja omavaraisuutta. Vastuu hankkeen koordinoinnista ja toiminnasta siirtyy jatkossa voimakkaammin verkostolle itselleen. Helmikuun kokouksessaan SASKin hallitus hyväksyi myös 15 muuta hanketta, joiden hankekuvaukset on luettavissa SASKin internetsivuilla osoitteessa www.sask.fi/hankkeet. ALEKSI VIENONEN

Thony Belizaire/AFP/Lehtikuva

Yhdessä SASKin hankkeista tuetaan haitilaisten toipumista kaksi vuotta sitten tapahtuneesta maanjäristyksestä. Kuva on tämän vuoden tammikuulta Port-au-Princestä, missä arviolta puolet tuhoista on edelleen siivoamatta.

Maailma käy taas kylässä SASK on jälleen tänä keväänä mukana Maailma kylässä –festivaaleilla. Kaukomaiden karnevaaliksi kutsuttu tapahtuma tuo väriä ja elämää Helsingin keskustaan toukokuun viimeisenä viikonloppuna eli 26.–27.5. Ammattiliitot ja SASK esittelevät festivaaleilla kansainvälistä toimintaansa, yhteistyöhankkeitaan sekä kertovat työelämän perusoikeuksiin liittyvistä ongelmista eri puolilla maailmaa. Ammattiliitot ja SASK kampanjoivat messuilla myös eettisen kuluttamisen puolesta. SASK ja mukana olevat ammattiliitot löytyvät tänäkin vuonna Kunnon työn teltasta Rautatientorilta. Sanoma on selkeä: paras tapa torjua köyhyyttä on kunnon työ, josta saa elämiseen riittävän palkan. SASK rekrytoi vapaaehtoisia auttamaan käytännön järjestelyissä sekä avustamaan lentolehtisten jakamisessa festivaalialueella. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua nettisivulla www.sask.fi/mukaan.

Applen alihankkijoiden työoloissa puutteita Kansainväliset ammattijärjestöt ja kampanjaverkostot esittivät maaliskuussa poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä Applen alihankkijoiden työolojen valvontaa kohtaan. Järjestöt huomauttivat, että tarkastajien käväisyt eivät riitä korjaamaan kehnoja työoloja Applen tuotteita valmistavilla tehtailla. Kannanoton taustalla on sarja riippumattomia tutkimusraportteja, joiden perusteella laittomat ja pakotetut ylityöt, minimitason alittavat palkat, työturvallisuusongelmat sekä työntekijöiden painostus ovat useilla Applen tuotteita valmistavilla tehtailla pikemmin sääntö kuin poikkeus. Kun epämiellyttävät paljastukset seurasivat toistaan ja levisivät laajalti julkisuuteen, Apple ilmoitti tammikuussa liittyneensä työoloja valvovan Fair Labor Associationin FLA:n jäseneksi. FLA on Bill Clintonin hallinnon aloitteesta vuonna 1999 perustettu yritysvetoinen verkosto, joka alun perin keskittyi vaatetus- ja jalkineteollisuuden työoloihin suurten merkkiyhtiöiden tuotantoketjussa. Apple on ensimmäinen FLA:n jäseneksi liittynyt teknologiayhtiö. työmaana maailma 1/2012

5


maa vailla logiikkaa Työntekijöiden oikeuksien tilaa Iranissa kuvaavat monet hyytävät seikat, mutta ehkä parhaiten pieni absurdi yksityiskohta: valkoinen työsopimus. ANNA BERGHÄLL

I

ranin ydinasehippa länsimaiden kanssa on savuverho ihmisoikeusloukkausten peittämiseksi. – Ydinasekiistaan saadaan uppoamaan loputtomasti aikaa, niin että kansainvälinen yhteisö ei ikinä tule kiinnittämään huomiota siihen, miten katastrofaalinen Iranin ihmisoikeustilanne on, uskoo Majid Allahyari. 33-vuotias ”Yari” lähti kotimaastaan kymmenen vuotta sitten, koska hänen oli mahdotonta elää järjestelmässä, millainen Iran on nyt. Suomessa Allahyari on asunut kahdeksan vuotta. Metalliliittoon hän liittyi heti opiskelijana, ja on nyt ollut liiton täysjäsen neljä vuotta. Allahyari on täsmälleen samanikäinen kuin Iranin vallankumous. Iranissa vapaa ay-liike on kielletty, mutta 6

TyöMAAnA MAAiLMA 1/2012

vallankumouksen ensimmäisessä vaiheessa mukana olleiden vasemmistolaisten ihanteiden mukaisesti perustettiin jonkinlainen työväenliike. Takana olivat vallankumoukselle uskolliset voimat eli uskonnolliset. Työntekijöiden yhdistyminen ei lähtenyt työntekijöistä itsestään. Islamilaisessa tasavallassa ay-liike on yksi valtion osa. Suomessa on vaikea kuvitella, mitä valtiosta tai työnantajista riippuvainen ay-liike voisi tarkoittaa. Allahyari kertoo muutamia esimerkkejä. Kuten kaikissa muissakin vaaleissa, myös luottamusmiesvaaleissa joku päättää etukäteen, kuka saa asettua ehdokkaaksi. Työpaikkojen ollessa kyseessä, ennakkokarsinnan suorittavat työnantaja ja valtio. Presidentinvaalien alla valinnat tekee hen-

gellinen johto. Niinpä esimerkiksi viime presidentinvaalien alla halukkaita ehdokkaita oli sata. Ennakkokarsinnan heistä läpäisi neljä. Kaksi kandidaattia ei hyväksynyt vaalien lopputulosta, mistä seurasi ”Twitter-vallankumouksena” tai ”vihreänä aaltona” tunnettu protestiaalto. Nämä opposition ehdokkaat joutuivat vaalien jälkeen puoleksi vuodeksi kotiarestiin.

Palkat maksuun ja työttömyysturvaa Iranissa työnantajalla on laajat oikeudet määritellä työsuhteiden laatu. Erilaisia työsuhteiden prekaarimuotoja on siellä lukematon määrä. Työntekijä voidaan myös velvoittaa allekirjoittamaan niin sanottu blanco-työsopimus, valkoinen, tyhjä työsopimus.


Teheranin kirjapainon työntekijät perustivat Iranin ensimmäisen ammattiliiton 1905. Työväen nousu tapahtui 1921-1925. Silloin järjestäytyneitä työntekijöitä oli noin 30 000. Työntekijät saivat ensimmäistä kertaa järjestää isoja lakkoja. Muita saavutuksia olivat kahdeksantuntinen työpäivä sekä marssioikeus. Ay-liikkeen toiminta kuitenkin kiellettiin vuonna 1931. Liitot lähtivät uuteen nousuun 1941. Hallitus hyväksyi ay-toiminnan 1946, mutta kielsi sen taas 1948. Vuoden 1979 vallankumouksessa työväenliikkeellä oli iso rooli, mutta nykyisin itsenäinen järjestäytyminen on kielletty. Muutamat ammattiryhmät kuten opettajat, kuljetustyöntekijät ja elintarviketyöläiset uhmaavat kieltoa. ANNA BERGHÄLL

Iranissa työntekijöiden järjestäytymisvapautta rajoitetaan rajusti ja työlainsäädäntö on puutteellista.

Sopimuspaperi on kirjaimellisesti valkoinen, mutta työntekijän on laitettava nimi alle. Työnantaja täyttää siihen myöhemmin, mitä haluaa. Jos sopimusta ei allekirjoita, työpaikka menee sivu suun. – Kun työnantaja kyllästyy, hän voi kirjoittaa sopimukseen päivämäärän, jolloin lähdet, Allahyari kuvailee. Allahyari on penkonut iranilaisten ammattiliittojen nettisivuilta tietoja SASKin ja Amnestyn kampanjaa varten. Järjestöt vaativat itsenäisten ammattiliittojen toiminnan sallimista ja vangittujen ay-aktiivien vapauttamista sekä ylipäätään ay-aktiivien häirinnän lopettamista. Iranin itsenäiset liitot vaativat, että palkankorotukset aletaan sopia ay-liikkeen kanssa ja että maksamatta jääneet palkat maksetaan.

Uudistusten hinta on kallis Iran, aiemmin Persia, on vanha sivistysmaa, jonka kansalaisten koulutustaso on korkea. Tuntuu vaikealta hyväksyä, että iranilaiset sietävät tällaista järjestelmää. Allahyari muistuttaa, että kolme miljoonaa iranilaista ei ole sietänytkään: he ovat muuttaneet ulkomaille. Ulkomaisen opposition rivit ovat kuitenkin täysin hajallaan, eikä mitään todellista vastavoimaa voi syntyä. Syrjäytetyn shaahin vanhin poika Reza Pahlavi II asuu Yhdysvalloissa, ja on sieltä arvostellut islamilaista tasavaltaa, sen ihmisoikeustilannetta ja Iranin johtoa. Pahlavi on toimittanut YK:n turvallisuusneuvostolle raportin, jossa hänen tiiminsä on selvittänyt hengellisen johtajan Ali Khamenein tekemiä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Reza Pahlavi II on ilmoittanut, ettei tavoittele virallisesti Iranin valtaistuinta, mutta eipä kansa sitä kyllä hänelle olisi antamassakaan. Allahyarin käsityksen mukaan ilmapiiri Iranissa on nyt valmiimpi muutokselle kuin kymmenen vuotta sitten, kun hän lähti maasta. Ihmiset hankkivat ja saavat tietoa, vaikka internet on hidas ja esimerkiksi Facebook sekä ulkomaalaiset uutissivustot on kielletty. Muutoksen hinta on silti korkea, kuten Egyp-

/////////////////////////////////////// ”Kun työnantaja kyllästyy, hän voi kirjoittaa sopimukseen päivämäärän, jolloin lähdet.

Jyrki Luukkonen

Javad M. Parsa

Kielletään ja sallitaan

Ne vaativat kokonaan uuden työlainsäädännön kirjoittamista ja palkansaajakeskusjärjestön kaltaista elintä sitä laatimaan. Liitot haluavat työttömyysturvan, ja että laissa taataan periaatteessa sallittu oikeus marssia ja lakkoilla. Nyt osallistumisesta rangaistaan. Lapsityövoiman käyttö pitäisi liittojen mukaan kieltää. Laajempina kuin pelkästään työväestöä koskevina kysymyksinä liitot näkevät kuolemanrangaistuksen poistamisen, naisten oikeudet sekä maksuttomat terveyspalvelut lapsille. Sen jälkeen kun uudistusmielinen presidentti Mohammad Khatami valittiin toiselle kaudelle 2001, ay-liikkeessäkin alkoi viritä lievää toivoa muutoksesta, ja työntekijät perustivat joitakin liittoja. Opetusala, kuljetustyöntekijät, sokeritehdas, sähkö- ja metalliala, maalarit sekä Teheranin kaupungin työntekijät olivat näitä uskalikkoja. Viimeksi mainittuun voi liittyä työntekijöitä kaikilta aloilta.

Suomessa asuva ja työskentelevä iranilainen Majid Allahyari on Metalliliiton jäsen ja avustanut SASKin ja Amnestyn yhteisen Iran-kampanjan taustamateriaalin hankkimisessa.

tissä ja muissa arabimaissa on kuluneen vuoden aikana saatu nähdä. Ilmeisesti iranilaiset eivät vielä ole valmiita sitä maksamaan. – Riskinotto ei haittaa, mutta se haittaa, että ottaa riskin turhaan. Esimerkiksi Egyptissä jotkut kuolivat, mutta he eivät kuolleet turhaan. Muutos tuli. Ulkomaat eivät myöskään vaikuta järin kiinnostuneilta Iranin ihmisoikeustilanteesta. Allahyari sanoo itse olleensa ”niin ärsyyntynyt” muun muassa Suomen presidentinvaalikeskusteluista, joissa Iran nousi esiin, kuten yleensä, kauppasaarron ja ydinohjelman vuoksi. – Keskusteluun ei nostettu yhtäkään ihmisoikeusasiaa, vaikka 20 vuotta sitten tapetut ihmiset ovat edelleen kadoksissa. Kolmenkymmenenkolmen vuoden tasavalta-aikana on tapettu kymmeniätuhansia ihmisiä. Allahyari ei ole kokeillut palata maahan, jossa hänen perheensä asuu. Se saattaisi kuitenkin jopa onnistua, hän arvelee, koska Iranissa ”ei ole mitään logiikkaa”. – Iranissa laki on henkilökohtainen. Voi olla, että maahan pääsyni menisikin ihan hyvin. Riippuu niin paljon siitä, kuka siellä olisi vastassa, hän sanoo. Suomessa ollessaan Allahyari haluaa tehdä kaikkensa Iranin ay-oikeustilanteen parantamiseksi. – On raskasta mennä vankilaan muiden oikeuksien puolesta ja istua siellä ilman mitään kontakteja. Saattaa tulla sellainen olo, että on lakannut olemasta ja että ei tässä ole mitään järkeä. Toivon, että Amnestyn ja SASKin kampanja toisi ennen kaikkea henkistä tukea Iranin ay-aktiiveille. työmaana maailma 1/2012

7


sara estiri

Iranin työntekijät tarvitsevat itsenäisiä ammattiliittoja, jotka pystyvät puolustamaan heidän oikeuksiaan.

Ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia Iranissa laki kieltää vapaan ja riippumattoman järjestäytymisen. Amnesty ja SASK tuovat Iranin työntekijöiden ääntä kuuluviin taistelussa kohtuullisten palkkojen, parempien työehtojen ja työttömyysturvan puolesta. Anna Berghäll

G

lobaali finanssikriisi on vaikuttanut rajusti Iranin työntekijöihin. Noin 230 euron kuukausitulon tuovan vähimmäispalkkatason ostovoima pienenee koko ajan kaksinumeroisen inflaation vuoksi. Viime vuoden maaliskuussa alkaneen hallitusohjelman mukaisesti veden, sähkön, bensiinin, maakaasun ja palveluiden hintaa on nostettu. Sadat yritykset ovat lykänneet palkanmaksua ja tuhannet työntekijät ovat jääneet ilman palkkaa. Tilanne on vaikea erityisesti rakennus- ja sesonkityöläisille sekä määräaikaisille. Hankalassa asemassa ovat myös työssä käyvät naiset, 8

työmaana maailma 1/2012

joiden osuus työvoimasta on noin neljännes ja jotka yleensä menettävät työpaikkansa ensimmäisenä, kun taantuma iskee.

Vankeustuomiot mielivaltaisia Nyt enemmän kuin koskaan Iranin työntekijät tarvitsevat itsenäisiä ammattiliittoja, jotka pystyvät puolustamaan työntekijöiden oikeuksia. Viime vuosina liittoon kuuluvia on irtisanottu, viranomaiset ovat ahdistelleet heitä ja poliisit pahoinpidelleet. Vankeustuomio saattaa tulla rikosnimikkeistä kuten ”kokoontuminen ja salaliittojen solmiminen kansallisen turvallisuuden vaarantamiseksi” tai ”järjestelmän vastaisen propagandan levittäminen”.

Muun muassa sokeriyritys Haft Tapehin liiton puheenjohtajaa Reza Rakshania syytettiin 2010 järjestelmän vastaisen propagandan levittämisestä. Vuotta myöhemmin Rakshan vangittiin puoleksi vuodeksi ”valheiden levittämisestä”. Sokeritehtaan työntekijöillä on silti ollut oma itsenäinen liitto vuodesta 2008. Elintarviketyöläisten lisäksi työolojen parantamista jaksavat ajaa kuljetustyöläisten sekä opettajien liitot. Muut on vaiennettu kokonaan.

Vetoa iranilaisten puolesta Amnesty muistuttaa, että ay-oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja vangitut ay-aktiivit ovat mielipidevankeja. Amnesty International on


/////////////////////////////////////// ”Kolmen kuukauden ajan kerätään vetoomuksia, jotka lähetetään Iranin oikeuslaitoksen korkeimmalle tuomarille. AMNESTY INTERNATIONAL

Iranissa ay-liikkeen kokoontumisvapautta on rajoitettu.

perustamisestaan lähtien kampanjoinut sen puolesta, että hallitukset kunnioittaisivat työntekijöiden perusoikeuksia: muodostaa ammattiliittoja, liittyä niihin, neuvotella kollektiivisesti sekä käyttää lakko-oikeutta. Amnesty ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK yhdistivät voimansa tämän kevään jatkuvassa kampanjassa, jonka kohteena on Iran. Kolme kuukautta kestävän kampanjan aikana kerätään vetoomuksia, jotka lähetetään Iranin oikeuslaitoksen korkeimmalle tuomarille ajatollah Sadegh Larijanille. Vetoomuksessa vaaditaan Iranin lainsäädäntöön muutoksia, jotta itsenäisten liittojen muodostaminen olisi mahdollista, sekä ay-aktiivien sorron, syrjinnän ja häirinnän lopettamista. Irania myös muistutetaan, että se on liittynyt kansainvälisiin sopimuksiin, jotka takaavat yhdistymisvapauden. Kampanjaan osallistuville lähetetään kesän päättyessä tieto siitä, mitä kampanjalla on saatu aikaan. Amnestyn ja SASKin yhteistyö ei kuitenkaan siihen pääty, vaan syksymmällä otetaan kohteeksi jokin toinen maa, mahdollisesti Zimbabwe. Voit lähettää oman vetoomuksesi ajatollah Sadegh Larijanille nettisivulta www.ay-oikeudet.fi. Jokainen allekirjoitus on tärkeä.

Kolumni /// Anna Berghäll

Kannusta kollegaa!

M

issä menee raja, kuinka paljon olisit valmis tekemään ay-oikeuksien puolesta? Omiesi tai muiden? Menisitkö lakkoon, entä putkaan? Lähettäisitkö tekstiviestin? Olisitko valmis kuolemaan? Iranissa vapaa ammattiyhdistysliike on kielletty, mutta se ei estä iranilaisia perustamasta riippumattomia ammattiliittoja, lakkoilemasta ja osoittamasta mieltään. Aktiivit vangitaan, heidän perheitään kiusataan ja jopa pahoinpidellään. Kun nämä vangitut ja pahoinpidellyt ihmiset makaavat yksin telkien takana, he luulevat, että he ovat lakanneet olemasta. Solidaarisuusviestit pohjoisesta antavat valtavasti henkistä tukea. Ne palauttavat uskon siihen, että taistelussa muiden puolesta on jotain järkeä.

S

uomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin sekä ihmisoikeusjärjestö Amnestyn yhteinen kampanja Iranin ay-aktiivien puolesta alkoi maaliskuussa. Kannusta kollegaa -kampanjan vetoomukset toimitetaan ajatollah Sadegh Larjanille. Vetoomuksessa vaaditaan vapaan ay-liikkeen sallimista ja ay-aktiivien häirinnän sekä vangitsemisten lopettamista. Iranilaisten liittojen vaatimukset ovat pienempiä: jopa puolen vuoden maksamatta jääneet palkkasaatavat, uusi työlainsäädäntö, työttömyysturva, lakkoja marssioikeuksien turvaaminen sekä niin sanotuista valkoisista työsopimuksista eroon pääseminen. Valkoinen työsopimus on kuin avoin shekki: paperi, jossa ei lue mitään, mutta joka työntekijän pitää allekirjoittaa. Työnantaja täyttää siihen myöhemmin haluamansa asiat.

V

aikka toiset ovat valmiimpia äärimmäisiin keinoihin kuin toiset, kaikki teot työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi ovat yhtä arvokkaita. Tapasin helmikuussa Jyväskylässä suomeniranilaisen Majid Allahyarin, joka auttaa kampanjaa muun muassa hankkimaan tietoa farsinkielisistä lähteistä. Hän sanoi jotain, joka auttoi ymmärtämään, miksi ihmiset ovat valmiita taistelemaan jopa henkensä edestä. ”Riskinotto ei haittaa. Mutta se haittaa, että ottaa riskin turhaan. Egyptissäkin jotkut kuolivat (kansannousussa), mutta he eivät kuolleet turhaan: muutos saatiin aikaan”, Allahyari sanoi. Meidän ei tarvitse (enää) mennä barrikadeille kuolemaan, mutta me voimme kuitenkin lähettää ainakin sen tekstiviestin tai käydä allekirjoittamassa vetoomuksen internetissä osoitteessa www.ay-oikeudet.fi. Kirjoittaja on SASKin toimittaja. 9


Turkki kielsi farkkujen hiekkapuhalluksen Abdulhalim Demirillä, 30, on nyt asiat hyvin. Todetusta kivipölykeuhkosta huolimatta hänen terveydentilansa on olosuhteisiin nähden kunnossa ja eläke saavutettu. Teksti: Jaakko Takalainen  kuvat: ilkka heino

H

erkästi hymyilevällä Abdulhalim Demirillä on tulevaisuudenhaaveita. Aina ei ole ollut näin. Vuonna 1996 hän tuli Istanbuliin Bingölin maakunnasta Itä-Turkista. Puistonpenkillä vietettyjen öiden jälkeen ainoaksi työksi löytyi farkkujen hiekkapuhallus. Turkissa, joka on yksi maailman suurimpia farkkujen tuottaja- ja vientimaita, kauhtunut farkkumuoti lisäsi hiekkapuhaltamista vuodesta 2000 eteenpäin. Vuonna 2003 Demir meni armeijaan, jossa

10

työmaana maailma 1/2012

syytä hänen huonoon kuntoonsa ei löydetty. Hän hakeutui siviililääkärille, ja kuukauden tutkimusten jälkeen syy heikkoon terveyteen selvisi. Demirillä oli silikoosi, kivipölykeuhko, perinteinen kaivosmiesten sairaus. Vajaan viiden vuoden työ farkkujen hiekkapuhaltajana oli tuhonnut keuhkoista 48 prosenttia ja aiheuttanut kuolemaan johtavan sairauden, johon ei ole hoitokeinoa.

Vuosi ympäri maata bussilla Vuosina 2004–2006 erzurumilaisessa yliopis-

tosairaalassa lääkäri Metin Akgunin johdolla tehdyissä tutkimuksissa pystyttiin osoittamaan hiekkapuhalluksen ja silikoosin yhteys. Demir perusti vuonna 2008 yhdessä viiden muun henkilön kanssa Hiekkapuhaltajien solidaarisuuskomitean (Solidarity Committee of Sandblasting Laborers). Hän kiersi Turkin heikommin kehittyneitä alueita kuukauden bussilla ja keräsi valtakirjoja oikeusjuttua varten. Vain puolisen tusinaa silikoosiin sairastunutta hiekkapuhaltajaa halusi viedä asiaa eteenpäin.


/////////////////////////////////////// ”Demirillä oli silikoosi, perinteinen kaivosmiesten sairaus. – Aioimme haastaa valtion oikeuteen työturvallisuuslainsäädännön noudattamatta jättämisestä, kertoo Demir.

Julkisuus antoi siivet Yhden hengen bussikampanja oli vielä pientä. Solidaarisuuskomitean työlle antoi siivet julkisuus sekä se, että yhä useammalla ihmisellä todettiin silikoosi. Ensin vuonna 2008 lehtijuttu, joka käännettiin englanniksi, ja sitä seurannut television keskusteluohjelma nostivat asian yleiseen tietoisuuteen. Vapaaehtoisia ilmoittautui komitean työhön, muusikot pitivät tukikonsertteja ja lakimiehiä löytyi valmistelemaan oikeusjuttuja. Farkkujen hiekkapuhallus kiellettiin Turkissa vuonna 2009, mutta laki kohdistuu vain suuriin yrityksiin. Alihankintaketjun pienemmät osat, jotka ovat syrjäseuduilla tai ulkomailla, jäivät edelleen valvonnan ulkopuolelle. Lisäksi laki koskee vain vakituisia työntekijöitä, vuokratyöntekijät jäävät suojaa vaille. – Ensimmäinen oikeusjuttu Turkin valtiota vastaan nostettiin 9. syyskuuta 2009. Sen jälkeen poliitikot eivät voineet jättää hiekkapuhalluksessa sairastuneiden asiaa huomiotta, Demir toteaa. Oikeusjutun lisäksi solidaarisuuskomitea järjesti useita tilaisuuksia, joissa hiekkapuhaltajien asiaa tuotiin esille. Esimerkiksi 500 ihmistä istui parlamentin viereisessä puistossa ja osoitti rauhallisesti mieltään median ja ihmisten seuratessa tapahtumaa. Tempauksia yhdisti maksimaalisen julkisuuden lisäksi se, että ne toteutettiin epävirallisesti, verkostoitumalla. Keskusjohtoisessa ja virkavaltaisessa Turkissa tällainen oli uutta ja tehoavaa. Myös asian saama kansainvälinen julkisuus vaikutti. Ensimmäisenä farkkujen suuryhtiö Levi’s sekä kauppaketju Hennes & Mauritz kielsivät hiekkapuhalluksen kaikessa vaatetuotannossaan viime vuoden alusta alkaen. Turkkilaiset suuret farkkumerkit kuten Mavi Jeans ja Defacto ovat pitäneet matalampaa profiilia.

Ensin pääministerin luo Vaikka solidaarisuuskomitealla ei ollut virallista asemaa, Abdulhalim Demir ja neljä muuta pää-

Neljän lapsen isällä Abdulhalim Demirillä on puolet keuhkoista tuhoutunut, mutta kunto on olosuhteisiin nähden hyvä.

sivät tapaamaan sairastuneiden hiekanpuhaltajien korvausten tiimoilta pääministeriä Recep Tayyip Erdogania. Kun asia eteni nihkeästi, he päättivät nousta porrasta ylemmäs ja hakivat audienssia presidentti Abdullah Güliltä. Ehkä solidaarisuuskomitealaisten omaksikin yllätykseksi tapaaminen järjestyi. Valtion päämiehen arvovallalla saatiin vuonna 2010 työturvallisuuslakiin lisäpykälä, joka antoi silikoosiin sairastuneille mahdollisuuden hakea korvauksia ja eläkettä. Hyvältä kuulostavassa uudessa laissa on kuitenkin yksi kummallisuus: se on määräaikainen. Silikoosiin sairastuneet saavat hakea korvausta vain kahden kuukauden aikana tänä keväänä. Määräajan jälkeen tulleita hakemuksia ei käsitellä. – Laki on hyvä alku, mutta määräaikaisuus on kansainvälisen lainsäädännön vastaista. Miten käy niiden altistuneiden, joiden sairaus puhkeaa myöhemmin, kysyy Demir. Tappajafarkut –kampanjan nettisivusto löytyy osoitteesta www.killerjeans.org

Ainakin 54 kuollutta Silikoosiin on Turkissa tähän mennessä kuollut 54 ihmistä, kaikki nuoria miehiä. Bingölissä maakunnan kurdialueella peräti 80 Abdulhalim Demirin sukulaista on sairastunut tautiin. – Kaksi viikkoa sitten ystäväni kuoli silikoosiin. Lisää suruviestejä on odotettavissa. Minä olen onnekas. Demirin nykyistä kuntoa eräs hänet tunteva kuvailee ”hämmentävän hyväksi” verrattuna parin vuoden takaiseen. Kunnon paranemisesta kertoo sekin, että neljän lapsen isällä on tulevaisuudensuunnitelmia. Englantia pitää opetella, jotta voi kampanjoida tehokkaammin sairastuneiden tai sairaudelle altistuneiden hiekkapuhaltajien oikeuksien puolesta. Ja vielä haave: hän tahtoo oppia verkkosivujen suunnittelijaksi.

työmaana maailma 1/2012

11


Hiekkapuhaltajien solidaarisuuskomiteaan kuuluvan kansanterveystyön asiantuntijan Yesim Yasinin mukaan kivipölykeuhkon toteaminen oli aluksi vaikeaa. – Aikaisemmin silikoosia on esiintynyt 15-20 vuotta kaivoksissa tai vastaavissa olosuhteissa työskennelleillä. Nuorilla miehillä muutaman vuoden, tai vain kuukausien, hiekkapuhalluksessa työskentelyn jälkeen se ei tuntunut mahdolliselta, Yasin toteaa. Lääkäri Metin Akgunin johtamassa hankkeessa, jossa tutkittiin 16:ta silikoosiin sairastunutta erzurumilaisessa yliopistosairaalassa, havaittiin sairauden voivan puhjeta jo muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Pahimmillaan nuoret hyväkuntoiset miehet saavat tappavan sairauden alle vuodessa. Silikoosi voidaan jakaa kolmeen vaikeusasteeseen. Akuutissa silikoosissa altistus saadaan kuukausista viiteen vuoteen. Toisessa asteessa tauti kehittyy hitaammin, 5–10 vuoden altistuksessa. Krooninen silikoosi kehittyy yli 10 vuoden altistuksen jälkeen. Parhaassa tapauksessa sairaus koteloituu keuhkoihin, eikä vaikuta ratkaisevasti elinikään. – Eriasteiset silikoosit voivat muuttua pahemmiksi ennustamattomasti, eikä sairauteen ole varsinaista parannuskeinoa. Mutta olennaista on pitää potilaat hyvässä yleiskunnossa. Siksi lain tarjoamat korvaukset ja lääkkeet ovat niin tärkeät. Taloudellisesti hyötynyt farkkuteollisuus ja välinpitämätön Turkin valtio ovat sen velkaa hiekkapuhalluksessa terveytensä menettäneille työläisille, sanoo Yesim Yasin.

Ilkka Heino

”Aluksi oli vaikea uskoa, että vanhojen kaivosmiesten tauti, kivipölykeuhko, olisi nuorilla vain lyhyen aikaa työskennelleillä farkkutyöläisillä.”

12

työmaana maailma 1/2012

ilkka heino

Parin kuukauden altistus riittää

Suuret valmistajat olivat Turkissa ensimmäisten joukossa kieltämässä hiekkapuhalluksen tuotannossaan.

Kivipöly aiheuttaa myös keuhkosyöpää Kivipölykeuhko eli silikoosi on kiteisen piidioksidin aiheuttama keuhkosairaus. Kivipölykeuhko on vanhimpia tunnettuja ammattitauteja. Siitä on kuvauksia jo 1500-luvulta. Suomessa silikoositapaukset ovat vähentyneet 1980- ja 1990-luvuilla, ja nykyään niitä on alle 15 vuodessa. Kivipölykeuhko vaatii yleensä yli kymmenen vuoden merkittävän altistumisen kvartsille. Lyhyempikin altistuminen voi olla merkittävä, jos altistuminen on ollut poikkeuksellisen voimakasta kuten hiekkapuhalluksessa. Tavallisimmat alat, joissa on todettu kivipölykeuhkoa, ovat rauta- ja teräsvalimotyö, malmikaivostyö, maa- ja talonrakennus-

työ, kivityö, keraaminen teollisuus, hiekkapuhallustyö ja metallinhionta. Kivipölykeuhkopotilas on yleensä taudin aiheuttamiin keuhkomuutoksiin nähden yllättävän vähäoireinen. Ensimmäinen oire on rasituksessa esiintyvä hengenahdistus. Tärkeimmät sairaudet, joihin silikoosi voidaan sekoittaa, ovat sarkoidoosi ja tuberkuloosi. Pesäketyyppinen kivipölykeuhko pysyy usein muuttumattomana vuosia. Se saattaa myös edetä. Pahenemiseen vaikuttavat tekijät tunnetaan huonosti. Hoitoa kivipölykeuhkoon ei ole. Lähde: THL


clean clothes campaign

/////////////////////////////////////// ”Hiekkapuhallusta tehneellä nuorella miehellä ei ollut kunnon suojavarusteita. Hänellä oli vain t-paita ja housut päällä.

valmistettu suurille valmistajille tai vientiin. Pahimmat hikipajat tekevät tuotteita paikallisille markkinoille tai piraattimarkkinoille. – Näitä myytiin basaarimaisiin tehtaanmyymälöihin. Siellä farkkuja sai jopa yhdellä eurolla. Totesimme, että arviolta 90 prosenttia näillä basaareilla myytävistä tuotteista oli hiekkapuhallettuja. Tämä tuntui aivan käsittämättömältä. Oli mahdotonta löytää tummasta farkkukankaasta tehtyjä farkkutuotteita. Niitä ei ollut ollenkaan.

Hiekkapuhallettuja tuotteita menee myös vientiin

Farkkujen hiekkapuhallus jatkuu edelleen, kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan tuore raportti paljastaa.

Hiekkapuhallus siirtyi Bangladeshiin Taistelu hiekkapuhallusta vastaan jatkuu. Vaikka se on Turkissa saatu kielletyksi, laitteet ja tuotanto on siirretty maihin, joissa työsuojelulainsäädäntö on löysä tai sitä ei ole lainkaan. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin hankekoordinaattori Seppo Karppinen havaitsi omin silmin, kuinka farkkuja hiekkapuhalletaan Bangladeshin hikipajoissa. Hän vieraili Dhakan kaupungin Keranigonjin slummissa viime syksynä. Mukana tutustumassa oli myös Matti Koskinen Ammattiliitto Prosta. – Minulle oli suorastaan järkytys todeta ja

nähdä omin silmin, että 10-12 ihmisen työtilassa oli hiekkapuhalluslaite, Karppinen sanoo. Hänen mukaansa laite koostui metallimuotista, jonka päälle vedetään joko farkut tai tpaita, sekä hiekkapuhaltimesta. – Hiekkapuhallusta tehneellä nuorella miehellä ei ollut kunnon suojavarusteita. Hänellä oli vain t-paita ja housut päällä. Hengitysteiden suojana oli hyvin kevyt ja heppoinen hengityssuoja. Ei ollut silmäsuojia eikä päähinettä. Samassa pölyssä oli kuusi muuta ihmistä tekemässä ompelutyötä. Tätä pölyä ei otettu mitenkään talteen. Karppinen ei kuitenkaan havainnut, että hänen vierailemissaan hikipajoissa farkkuja olisi

Kansainvälisen Clean Clothes –kampanjan tuore raportti ”Deadly Denim” kuitenkin paljastaa, että Bangladeshissa hiekkapuhallettuja farkkuja menee myös vientiin – ja myös suurille länsimaisille merkeille. Sen mukaan riippumatta siitä, onko tuottaja tai tuotemerkki kieltänyt hiekkapuhalluksen käytön tuotannossaan, menetelmä on yleisesti käytössä Bangladeshissa. Käytössä on sekä koneellisesti että käsityönä tapahtuva hiekkapuhallus. Tutkimus osoittaa selvästi, että kumpikin hiekkapuhallusmenetelmä aiheuttaa hengenvaaran Bangladeshin tekstiilityöntekijöille. Eräs raporttia varten haastateltu alihankkija totesi, että on mahdotonta tuottaa tiettyjä malleja ilman hiekkapuhallusta. Työntekijät puolestaan kertoivat, että heitä on käsketty käyttämään hiekkapuhallusta, vaikka tilaaja onkin ilmoittanut, että menetelmä on kielletty. Työntekijöiden esimiehet ovat perustelleet käskyjään sillä, että ilman kiellettyjä menetelmiä he eivät pystyisi tuottamaan tilattua erää määräajassa. Osa haastatelluista työntekijöistä kertoi, että farkkuja hiekkapuhalletaan usein öisin, jotta kielletty toiminta ei paljastuisi. Deadly Denim -raportti julkaistiin lehdistötilaisuudessa Genevessä 29. maaliskuuta. Raportti on luettavissa Clean Clothes –kampanjan nettisivuilla www.cleanclothes.org. ALEKSI VIENONEN työmaana maailma 1/2012

13


Rajaseudulla laittomat siirtolaiset ovat arkipäivää Edirnen maakunnan kautta onneaan EU:sta etsivät tuhannet laittomat siirtolaiset. Tänä vuonna määrän arvioidaan nousevan ennätykselliseen 20 000:een. Teksti ja kuva: Hilkka Jukarainen

A

urinko paahtaa Luoteis-Turkin ja Kreikan välisellä rajanylityspaikalla. Keskipäivän hiljaisuudessa Turkista Kreikan puolelle tultaessa vain muutama koira tarkkailee rauhallisesti kulkijoita. Kaikesta päätellen hyväkuntoiset ja vankat eläimet vartioivat reviiriään ja vähän muutakin menoa alueella. Hiljaisella rajalla mikään ei aluksi viittaa reittiin, jolla vaeltaa jatkuva laittomien siirtolaisten virta Turkin kautta Schengen-alueelle. Tänä vuonna arvellaan ylittyvän jopa 20 000 siirtolaisen määrä.

Siirtolaiset kulkevat ryhmissä Kreikan puolella Kastaniesin pikkukylässä kauppias Evangelios Kivirtikis tuntee tilanteen. – Minä näen heitä päivittäin. Siirtolaiset kulkevat usein ryhmissä. Heidät erottaa, koska usein he ovat meitä tummempia, ja mukana on perheitä, jopa pieniä lapsia. Kivirtikis ei tuomitse ketään. Mies on nähnyt maailmaa, työskennellyt suurkaupungin turistiravintolassa ja nyt palannut kauppiaaksi kotiseudulleen. – Terve, hän huutaa suomeksi, kun kuulee mistä tulemme. – Annan siirtolaisille leipää, jos he sitä tarvitsevat. Heistä kyllä näkee, että usein takana on päivien paastoaminen. Annan myös vettä. Kivirtikisin mielestä siirtolaiset eivät ole ongelma, hehän ovat läpikulkumatkalla. – Ehkä Ateenassa tilanne on toinen. Siellä on monia muitakin ongelmia. Meillä on vain tämä siesta, hän nauraa kylän autiota raittia. 14

työmaana maailma 1/2012

Turkin luoteisimman maakunnan Edirnen ja Kreikan välisellä rajalla virtaa Evros-joki haaroineen. Matalahko joki ja laakea metsäinen maasto tekevät maailmankolkasta yhden laittoman siirtolaisuuden valtaväylistä. EU:n rajavalvontaviranomaisen Frontexin ja alueen yhteistoimin muuttoa on kuitenkin yritetty suitsia vuoden verran Rabit-projektilla, johon osallistui myös suomalaisia. Sen päätyttyä tilanne on kuitenkin nopeasti huonontunut. Tänä vuonna tehtäneen ennätys.

”EU:n osallistuttava kustannuksiin” Edirnen alueen maaherran Gökhan Sözerin mielestä Turkki on tilanteen taloudellinen ja sosiaalinen uhri. – EU patistaa meitä jatkuvasti tiukentamaan rajavalvontaa, mutta ei osallistu kovinkaan paljoa kustannuksiin, hän puhisee. – Rakenteilla on kuusi vastaanottokeskusta, mutta EU rahoittaa niistä vain kaksi, muut neljä jäävät meidän kontollemme. Sözer katsoo, että Turkki on jo tehnyt paljon rajavalvonnassa asentamalla sinne lämpökameroita ja näkötorneja. Valvontahenkilökuntaa on myös lisätty koko ajan, tällä hetkellä maiden välisellä 200 kilometrin rajalla työskentelee jo tuhansia ihmisiä eri tehtävissä. Laittomista siirtolaisista vain 10-15 prosenttia pystytään palauttamaan lähtömaihin. Sözer sanookin, että vastapuolta ei tietenkään ole, siksi luvut ovat näin alhaisia. – Me tiedämme, että toimintaa pyörittävät rikollisliigat, sillä viime vuonnakin saimme kiinni 476 henkilöä, joiden tiedetään hoitelevan

ihmisiä rajan yli. Hinta on keskimäärin 5 000 Yhdysvaltain dollaria eli lähes 4 000 euroa

Eniten tullaan Myanmarista Maaherra Sözer korostaa toistuvasti, että Turkin suhtautuminen laittomaan siirtolaisuuteen on ”inhimillinen”. Kun tänä vuonna arvioidaan muuttajien määräksi 20 000, niin jopa neljäsosa tulee Myanmarista eli sotilasjuntan hallitsemasta entisestä Burmasta. Seuraavina tulevat Palestiina ja Eritrea. Naapurimaat Afganistan ja Irak ovat vasta näiden jälkeen. – Tulijoista valtaosa on siis muslimeja. Me emme koskaan käytä aseita heitä vastaan, sanoo Sözer. Kaikkein tärkeintä hänen mielestään olisi, että ongelmat ratkaistaisiin yhdessä ja tietenkin


”Jos kulkijat eivät häiritse minua, tarjoilen heille tietenkin”, tarjoilija Stelios Kasparidis sanoo.

Yli 200 miljoonaa asuu kotimaansa ulkopuolella Globaalien maahanmuuttotilastojen mukaan maailmassa on reilu parisataa miljoonaa siirtolaista. Tilastot ovat kuitenkin puutteellisia: arviolta joka kolmas kehitysmaasta lähtevä jää kirjaamatta tilastoihin. Ihmiset lähtevät yleensä työn ja paremman elintason perässä, vähemmistö lähtee vainon tai sodan takia. Sodat, konfliktit ja ympäristökatastrofit voivat kuitenkin kääntää siirtolaisvirrat hetkessä.

Aasia on muuttotappioaluetta

/////////////////////////////////////// ”Emme koskaan käytä aseita siirtolaisia vastaan. ensisijaisesti lähtömaissa. Sözer haluaa tiukasti torjua ajatuksen, että siirtolaisiin kohdistuisi Turkissa fyysistä väkivaltaa. Rajajoesta on kuitenkin löydetty hukkuneita. Kerrotun mukaan Kreikka olisi estänyt heidän pääsynsä maahan.

Taksilla rajalle Turkkilainen taksinkuljettaja Serkan Fidali on kuljettanut monia siirtolaisia Edirnen kaupungista Kreikan rajalle.

Hän kyllä ottaa heitä kyytiinsä, mutta ongelmia tuottaa poliisille ilmoittaminen. – Mielestäni laittomista siirtolaisista on ilmoitettava, mutta kuulusteluista seuraa pitkä prosessi. Se taas tarkoittaa sitä, että olen pois tienestistä jopa muutamia päiviä. Menetän palkkaa, mihin minulla ei olisi varaa, hän pohtii. Rajan takana Kreikan puolella tarjoilija Stelios Kasparidis on mielestään joustava: – Jos kulkijat eivät häiritse minua, tarjoilen heille tietenkin. Yleensä minulla ei ole ollutkaan ongelmia. Helteisenä päivänä Kasparidis vie kylmää juotavaa kahdelle kauempana istuvalle miehelle. Kysyttäessä nämä sanovat olevansa IsostaBritanniasta. Puhetapa ei kuitenkaan viittaa sinne päinkään. Miehet katoavat nopeasti, kun huomaavat kiinnostuksemme.

Suurin osa maailman siirtolaisista tulee Aasiasta. Maailmassa eniten siirtolaisia on lähtenyt Intiasta, Bangladeshista ja Kiinasta. Samalla kun Aasian maista virtaa väkeä ulos, niihin myös muutetaan paljon. Suhteellisesti eniten Aasian sisäisiä siirtolaisia houkuttelevat Kiinan erityishallintoalueet Macao ja Hong Kong. Aasiassa myös Persianlahden vauraat öljyntuottajamaat houkuttelevat paljon maahanmuuttajia. Näissä maissa suurimman osan suorittavasta työstä tekevät siirtolaiset. Esimerkiksi Qatarin asukkaista lähes 90 prosenttia on maahanmuuttajia. Intian ja Arabiemiirikuntien välillä kulkeva ihmisvirta kuuluu maailman vuolaimpiin. Intiasta on muuttanut maahan arviolta yli kaksi miljoonaa työläistä.

Afrikassa muutokset nopeita Nopeat muutokset ovat afrikkalaisen siirtolaisuuden erityispiirre. Esimerkiksi viime vuoden kansannousut Pohjois-Afrikassa muuttivat hetkessä siirtolaisvirtojen suuntia. Kansannousua ennen muun muassa Libya veti puoleensa siirtolaisvirtoja etelästä. Afrikassa kuten muuallakin suurin osa siirtolaisista muuttaa lähimaihin. Itä-Afrikassa monet hakeutuvat Keniaan. Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa suosituin kohdemaa on lähes kahden miljoonan siirtolaisen Etelä-Afrikka. (AV) Lähde: World Migration Report 2010. työmaana maailma 1/2012

15


Kela Devi, 60, joutui hakeutumaan kodinhoitajan tehtäviin, koska hänen miehensä invalidisoitui rakennustöissä.

Eläkettä ei tunneta Kun työKyKy heikkenee vanhuuden myötä, kotiapulaisena työskennelleet joutuvat heitteille. 60-vuotias Kela Devi tuntee ilmiön. Hän kokee ikäsyrjintää ja pelkää menettävänsä työpaikkansa nuoremmille. – olen jo aika vanha. kuntoni ei ole enää entisellään, mutta pystyn vielä työskentelemään. en tiedä, kuinka pitkään saan pitää työni. kotiapulaisia palkkaavat perheet ottavat mieluummin nuoria kuin vanhoja, hän sanoo. Jos hän menettää työpaikkansa, hän jää ilman toimeentuloa. – Minulla ei ole lasta, joka voisi elättää minut sitten, kun en enää kelpaa kotiapulaiseksi. intiassa on ollut tapana, että aikuistuttuaan perheen pojat pitävät huolta ikääntyneistä vanhemmistaan. Tapa on murenemassa. – Lapset eivät enää suostu huolehtimaan vanhemmistaan, kela devi valittaa. Ainoa ratkaisu olisi hänen mielestään valtion maksama vanhuuseläke. – Miksei valtio voisi maksaa edes jonkinlaista vanhuuseläkettä? kotiapulaisten ja piikojen asema on heikko, mutta vielä heikommassa asemassa ovat vanhukset. Me emme ole ansainneet näin huonoa kohtelua. 16

TyöMAAnA MAAiLMA 1/2012


– Vaikka olisin tehnyt työni hyvin ja vaikka olisin kuinka ahkera, silti minun työtäni aliarvioidaan ja mitätöidään. Pienistä puutteista ja virheistä nostetaan kova meteli, 18-vuotias Anita sanoo. Henkisen pahoinpitelyn ohella kotiapulaiset joutuvat kokemaan fyysistä väkivaltaa. Rikosilmoituksia väkivallanteoista ei tehdä.

Kampanjointi jatkuu

Delhin slummissa asuva 28-vuotias Sunita elättää kotiapulaisen töillä kuusi lastaan. Lasten alkoholiongelmainen isä ei elatukseen osallistu.

Ei koskaan kiitosta He lakaisevat, he kuuraavat, he pesevät, he keittävät, he huolehtivat lapsista ja lemmikkieläimistä. Heitä on Intiassa kaikkialla. Kuitenkin he ovat näkymättömiä. Teksti: Tarun Kanti Bose  Kuvat: R B Jadav

I

ntiassa miljoonien naisten, miesten ja lasten muodostama kotiapulaisten armeija pysyy näkymättömissä, vähäteltynä ja heidät rajataan työntekijöiden perusoikeuksien ulkopuolelle. Pelkästään Delhin alueella on yli puoli miljoonaa kotiapulaista, jotka joutuvat työskentelemään orjuutta lähentelevissä olosuhteissa ja kituuttamaan vajaan parinkymmenen euron suuruisella kuukausipalkalla. Heidän köyhyyskokemustaan vahvistaa entisestään, että he näkevät ympärillään varallisuutta ja luksusta, mihin heillä itsellään ei ole mahdollisuuksia. Ammattiyhdistysliike ja eri kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet saada tätä näkymätöntä työntekijöiden joukkoa vähimmäistyöehtojen ja -palkkojen piiriin. Tulokset ovat olleet laihoja. Vuonna 2008 astui voimaan laki, joka suosittelee kotiapulaisille, piioille ja muille vastaaville työntekijäryhmille samoja vähimmäistyöehtoja kuin muille palkansaajille. Tällä lailla ei ole käytännön merkitystä. Kotiapulaiset ovat edelleen työnantajiensa armoilla.

Asuvat slummeissa Intian kotiapulaiset eivät tyypillisesti asu isäntäperheidensä luona, vaan slummeissa. Moni joutuu työskentelemään usealle perheelle. Delhin slummeissa asuva 26-vuotias Guddi on työskennellyt kolmelle perheelle 13 vuoden ajan. Hän ansaitsee 2 200 rupiaa eli noin 33 euroa kuukaudessa. – Työssämme on kaikkein raskainta, että emme koskaan saa kiitosta tai tunnustusta työstämme. Meille kiroillaan, meitä syytetään ja meitä ruokitaan tähteillä, Guddi sanoo. Hänen vierellään seisoo 28-vuotias Sunita. Hänen on ansaittava perheensä koko elanto kotitöillä. – Minun on elätettävä kuusi lasta. Vastuu perheestäni on kokonaan harteillani, Sunita sanoo.

Intian kotiapulaisten tilanne ei ole toivoton. Asiasta on alettu vähitellen puhua, ja heidän asemaansa yritetään kohentaa. Koulutuksen kautta kotiapulaisen tehtävistä pois päässeet ovat avainasemassa. Yksi tällainen on nuori nainen Poonam, 22, joka työskenteli aikaisemmin kotiapulaisena äitinsä kanssa. Poonam on nyt suorittanut 10-vuotisen peruskoulun loppuun ja suorittanut tietotekniikkakurssin. Juuri Poonamin kaltaiset nuoret motivoivat Intian ay-aktiiveja jatkamaan kampanjointia. Heitä halutaan rekrytoida mukaan projekteihin, joilla kotiapulaisten asemaa kohennetaan. Poonam on lähtenyt aktiiviksi: hän kampanjoi kotiapulaisten asian puolesta ja yrittää rohkaista heitä vaatimaan oikeuksiaan sekä yhdistämään voimansa. Kotiapualaisilla on oma etujärjestönsä: Urban Domestic Workers Union. – Poonam on esimerkki siitä, että kotiapulaiset voivat parantaa asemaansa, jos heille annetaan siihen mahdollisuus, Anita Kapur kotiapulaisten etujärjestöstä sanoo. Kolmelle perheelle työskentelevä Guddi, 26, ansaitsee 2 200 rupiaa eli noin 30 euroa kuussa.

Eliitin etuoikeus Kotiapulaisten alistajat ovat usein vaikutusvaltaisia, ja heillä on suorat yhteydet politiikkaan. Siksi aihe on Intiassa arka. työmaana maailma 1/2012

17


”Kieltäydyin äitiyslomasta” Thaimaassa naisten työt ovat tyypillisesti siivousta, ravintolatyötä tai seksityötä. Naisten asema työmarkkinoilla on kova: vapaa-aikaa on vähän tai ei lainkaan. Teksti: Ari Sardar  kuvat: jaakko jaskari

P

hu Noi on poikkeuksellinen kylä Thaimaassa. Siellä on turismia, mutta suurin osa kyläläisistä on kalastajia, ja kylän tuloista yli puolet tulee yhä kalastuksesta. Phu Noissa on useita luksushuviloita. Monista niistä vastaa Oi. Hän on hyvin tehokas työssään. Hän saa kuukaudessa 20 000 bahtia palkkaa eli noin 500 euroa. Oin työmoraalista kertoo kuinka hän vastoin sveitsiläisen työantajan määräystä salaa kieltäytyi pitämästä äitiyslomaa. Hän esimerkiksi sanoi yhdelle huvilan asiakkaalleen, ettei voi vastata kahden päivän päästä puhelimeen, koska

18

työmaana maailma 1/2012

silloin hän synnyttää ensimmäisen lapsensa keisarinleikkauksella. Mutta hän lupasi vastata tekstiviesteihin. Phu Noin kylästä kotoisin Kay työskentelee samoissa huviloissa kuin Oi siivojana. Kay ei ainoastaan siivoa päivittäin huviloita, vaan pitää myös puutarhaa kunnossa ja puhdistaa uima-altaan. Kay saa kuukaudessa 6 000 bahtia (n. 140 euroa). Sekä Oi että Kay sanovat mieluummin työskentelevänsä Phu Noin kylässä kuin esimerkiksi Pattayalla tai Phuketissa. Heidän mielestään Phu Noissa yhdistyy sulassa sovussa aito thaimaalainen kulttuuri ja turismi.

– Kyläläisille heidän pitämänsä kojut ja kaupat ovat lähinnä harrastus, Oi toteaa. Niissä hinnat ovat supermarkettien hintoja vain muutaman bahtia korkeampi. Yhdessä kioskissa, jota pitää kalastajaperheen isoäiti, turistit viettävät iltaa silloin tällöin ja juttelevat kioskin omistaman perheen kanssa.

Baarityttöjä Pohjois-Vietnamista Jack-baari on Hua Hinissä Etelä-Thaimaassa sijaitsevassa turistien suosimassa kaupungissa. Baarin ravintolapäällikkö on Baa. Hän on baarin hollantilaisen omistajan vaimon sisko. Baan apuna toimii baarimikko Sara.


”Sara” työskentelee tyttöbaarissa baarimikkona. Hän on myös ravintolan järjestyksenvalvoja.

”Oi” vastaa lukuisista loistohuviloista. Hänen eurooppalaiset työnantajat arvostavat häntä suuresti.

– Baarityttöjä tulee paljon köyhästä PohjoisThaimaasta, varsinkin Surinin alueelta. Surinin alueen tytöillä on ruskea iho ja asiakkaat pitävät siitä, selittää Nida. Nida on Jack-baarin bändin laulaja. Hän saa yhdestä illasta 500 bahtia eli noin 12 euroa. Hän on hyvin kaunis ja usein asiakkaat haluavat ostaa hänet mukaansa. Sen takia Nidalla on sormus vasemmassa nimettömässä karkottamassa liian innokkaat asiakkaat. Sara työskentelee Jack-baarissa seitsemänä päivänä viikossa kuten kaikki muutkin. Hän saa 4 000 bahtin kuukausipalkkaa, joka on vähän alle 100 euroa. Hänellä on hyvin temperament-

//////////////////////////// ”Vakioasiakkaiden yllätysvierailut aiheuttavat ongelmia baaritytöille.

tinen luonne. Kerran asiakas yritti lähteä maksamatta laskua. Sara ja kaksi baarityttöä hyökkäsivät asiakkaan kimppuun, vaikka hän oli erittäin isokokoinen. Tytöt pahoinpitelivät asiakasta, kunnes poliisi tuli paikalle.

Näyttelemistä ja teatteria Jack-baarin terassilla istuva Pu alkaa olla humalassa. Hän vitsailee asiakkaansa kanssa. Asiakas on noin kolmekymmentä ja urheilullisen näköinen farange eli eurooppalainen. Hän ei selvästikään ole ensimmäistä kertaa tyttöbaarissa. Yhtäkkiä Pu haluaakin lähteä toiseen baariin.

Tämä on poikkeuksellista, koska tytöt pyrkivät saamaan rahaa baariin, jossa ovat töissä. Asiakas näyttää hetken hämmentyneeltä, mutta lähtee Pun kanssa kävelemään katua eteenpäin. Kun Pu ja asiakas ovat lähteneet, selviää syy. Yksi Pun pitkäaikaisista vakioasiakkaista, eläkkeellä oleva rikas saksalainen farange on tullut yllätysvierailulle Thaimaahan. Yksi baaritytöistä teatraalisesti alkaa hakata päätään terassin pylvääseen. Vakioasiakkaiden yllätysvierailut aiheuttavat ongelmia baaritytöille, sillä osa tytöistä uskottelee asiakkaille, että he eivät enää työskentele baarissa. Todellinen kaaos syntyy, jos useampi vakioasiakas tulee samaan aikaan Thaimaahan. Pun rikas asiakas ei maksa ainoastaan normaalia kuukausimaksua eli kahtakymmentätuhatta bahtia hänelle, vaan paljon enemmän, kun on Thaimaassa hänen kanssaan. Hän ostaa hänelle myös kalliita merkkituotteita, joista Pu pitää suuresti. Pu ei pidä seksistä hänen kanssaan. Kun tämä rikas farange on Thaimaassa, Pu juo joka päivä itsensä humalaan. – Kun Pu tulee vakioasiakkaansa kanssa hotelille yöllä, hän tekee töitä, Pun kollega Damni sanoo. Hän näyttelee tilannetta, jossa Pu katsoo inhoten poispäin asiakkaasta ja samalla masturboi häntä. Haastateltujen sekä ravintolan nimet on muutettu. työmaana maailma 1/2012

19


Niin kastiin perustuva syrjintä kuin myötäjäisetkin kiellettiin Intiassa jo vuosikymmeniä sitten. Lakiin kirjatuista kielloista huolimatta kummankin käytännön noudattaminen on edelleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Työtä myötäjäisiä vastaan Teksti: Maippi Tapanainen  Piirros: Lauri Voutilainen

K

ansakunnan köyhälistössä kastittomilla on selvä yliedustus ja myötäjäiset kaatavat tyttöjään naittavia vanhempia kurjuuteen. Ikään kuin molemmat yksinään eivät riittäisi, eteläintialaisessa Tamil Nadun osavaltiossa vaate- ja tekstiiliteollisuus on kytkenyt kastittomien köyhyyden ja myötäjäisrahojen tarpeen katalaksi sumangali-järjestelmäksi. Siinä köyhät, yleensä ”alakastiset” tai ”kastittomat” nuoret tytöt ja naiset huijataan töihin tehtaisiin. Heille luvataan hyvät työolot ja siisti asunto, kohtuullinen palkka ja ennen kaikkea kolmen vuoden työskentelyn jälkeen könttäsumma, jonka turvin varaton neito voi maksaa myötäjäisensä ja pääsee naimisiin. Intiassa naiset todellakin pääsevät – eivät siis mene – naimisiin. Myötäjäisittä ei naimisiin pääse, ja ilman miestä ja lapsia elävän köyhän naisen elämä on karua ja vanhuus turvaton. Niinpä mahdollisuus myötäjäisten tienaamiseen ymmärrettävästi houkuttelee rutiköyhien vanhempien tyttäriä.

Allekirjoita tyhjä paperi Sumangali on riiston synonyymi alusta loppuun. Ennen kuin naiset saavat työn, heidän on alle20

työmaana maailma 1/2012

kirjoitettava niin sanottu valkoinen työsopimus eli paperi, jonka sisällön työnantaja määrittelee, miten ja milloin parhaaksi näkee. Käytännössä työntekijät eivät siis tiedä, mihin sitoutuvat. Aloittelijan päiväpalkka on noin 60 rupiaa eli 88 senttiä. Se nousee puolivuosittain niin, että korkeimmillaan työntekijä voi tienata 110 rupiaa eli 1,60 euroa päivässä. Siitä työnantaja tosin pidättää 22 senttiä asumis- ja ruokakuluja. Sumangali-työläisen ”myötäjäisrahaston” luvataan kasvavan sopimuskauden aikana 30 000–50 000 rupiaan eli noin 440–735 euroon. Yhdessä käteen saadun palkan, asumisen ja ruuan kanssa se tarkoittaa, että hän ansaitsee kolmessa vuodessa noin 1500–1800 euroa. Normaalissa työsuhteessa, jossa hänelle maksettaisiin kuukausittain minimipalkkaa, tienestiä kertyisi samassa ajassa noin 2 900 euroa. Eikä työnantajan pidättämien rahojen takaisin saaminen ole edes varmaa. Työläinen, joka lähtee kesken kolmivuotisen kauden, jää yleensä ilman työnantajan hänen palkastaan siihen saakka pidättämiä rahoja. Joiltain on vaadittu jopa 1500–3000 rupian eli 22–44 euron sakko. Tylyin kohtalo on ollut niillä työntekijöillä, jotka työnantaja on irtisanonut hatarin perustein juuri ennen määräajan

/////////////////////////////////////// ”Aloittelijan päiväpalkka on noin 60 rupiaa eli 88 senttiä.


///////////////////////////// ”Kansainvälisistä sopimuksista eivät jää loukkaamatta yleisimmin kunnioitetutkaan. Tehdasalueen vangit

täyttymistä – ja luonnollisesti jättänyt kertyneet varat maksamatta. Valtaosa kesken sopimuskauden lähtevistä joutuu jättämään työnsä sairastuttuaan – usein heikkojen työolojen ja kehnon ravinnon vuoksi. Naiset tekevät työtä säännöllisesti puolitoista vuoroa kerrallaan. Työviikko on kuusipäiväinen, joten työtunteja kertyy 72. Huippukausina töitä on sunnuntaisinkin. Lain mukaan ylitöistä pitäisi maksaa korvaus, mutta ne jäävät useimmiten maksamatta. Ylitöistä kieltäytyminen puolestaan johtaa vaikeuksiin – tavallista on, että esimies uhkailee kieltäytyjää koko kuukauden palkan pidättämisellä.

Ylipitkiä työviikkoja raatavat naiset sairastelevat usein: päänsärkyä, vatsakipuja ja unettomuutta potee iso osa työläisistä. Koska perehdytystä ei harrasteta eikä koneiden käyttöä opeteta, onnettomuudet ovat yleisiä. Kuumuus, kosteus ja pöly tekevät tehdashalleista vaarallisia terveimmällekin työntekijälle. Sumangalityöläisiltä puuttuu työterveyshuolto ja – koska työnantaja ei tilitä omia tai työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksuja – he eivät kuulu sosiaalivakuutus- tai eläkejärjestelmän piiriin. Työelämän perusoikeuksista tai kansainvälisistä sopimuksista eivät jää loukkaamatta yleisimmin kunnioitetutkaan. Sumangali-työläisen suhdetta työnantajaansa on verrattu sekä orjuuteen että velkaorjuuteen. Lapsityö on yleistä. Tutkijat arvioivat, että 10–20 prosenttia sumangalityöläisistä on 11–14-vuotiaita tyttöjä. Sitotuessaan sumangali-järjestelmään naiset asettuvat yleensä asumaan työnantajien tehdasalueelta tarjoamaan asuntoon. Poistuminen aidatulta alueelta on luvanvaraista, ja joidenkin tiedetään paenneen orjuuttavia oloja kiipeämällä aidan yli. Työntekijöiden mielestä esimiehet kohtelevat heitä huonosti, mikä onkin helppoa, koska valituskeinoja ei ole. Ammattiliitoilla ei tehtaisiin ole asiaa. Toisaalta, koska työntekijä tietää joka tapauksessa saavansa lähtöpassit kolmen vuoden kuluttua, työolojen kehittäminen ei motivoi.

Brändiyhtiöt asiakkaina Sumangali-järjestelmää tutkineet SOMO (Centre for Research on Multinational Corporations) ja ICN (India Committee of the Netherlands) julkaisivat toukokuussa 2011 raportin Captured by Cotton. Raporttia varten tutkittiin neljä suurta Tamil Nadussa toimivaa valmistajaa: Eastman Global Clothing Exports, KPR Mill, Bannari Amman ja SSM India. Niiden tilaajia ovat Bestseller (Only, Jack & Jones), C&A, GAP, Diesel, Inditex (Zara), Marks & Spencer, Primark, Tommy Hilfiger ja useat muut eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset vaatemyyjät. Raportin jälkeen järjestöt ovat kampanjoineet sumangali-järjestelmän lopettamiseksi. Myöhemmin keväällä 2012 ilmestyvästä seurantatutkimuksesta annettujen ennakkotietojen mukaan hienoista parannusta työoloissa on tapahtunut, mutta pääongelma, itse järjestelmä lieveilmiöineen, on ennallaan. Tamil Nadun osavaltio on puuvillaa raaka-aineena käyttävä tekstiiliteollisuuden Intian keskus. Siellä sijaitsee 43 prosenttia suurista tekstiilitehtaista ja 80 prosenttia pienemmistä. Yhteensä tekstiili- ja vaatetusalan yrityksiä on 1685. SOMO:n ja ICN:n mukaan koko Intiasta on käytännössä mahdotonta hankkia kutomateollisuuden tuotteita, joiden valmistukseen sumangali-työläiset eivät olisi ainakin jollain tavalla osallistuneet. työmaana maailma 1/2012

21


Kritiikki kohentaa kiinalaiskaivosten työoloja Sambiassa Sambian kiinalaiskaivokset on tunnettu työturvallisuusrikkomuksista ja siitä, etteivät ne noudata työlakeja. teksti ja kuva: HANNA KOIVISTO

Kuparin hinta on ollut pari vuotta korkealla. Myös työläiset toivoisivat saavansa suuremman osan kupariyhtiöiden voitosta, sanoo MUZ:n tutkimusjohtaja Charles Muchimba kuparialueen keskuksessa Kitwessä.

S

ambian uusi hallitus on ottanut tiukemman linjan kiinalaisinvestoijia kohtaan. Yksi Sambian ongelmallisimmista kaivoksista on ollut Collum Coal Mine. Räikein tapaus kaivoksella tapahtui pari vuotta sitten, kun kiinalaiset työnjohtajat ampuivat työntekijöitä heidän osoittaessaan mieltään huonoista työoloista ja palkoista. Miehet joutuivat oikeuden eteen, mutta pääsivät kuin koira veräjästä luvattuaan korvauksia. Viime vuoden lopulla kiinalaisten omistamien kaivosten ongelmat nousivat taas tapetille, kun Human Rights Watch (HRW) julkaisi tutkimuksen niiden ihmisoikeusrikkomuksista. ”You'll be fired if you refuse” –tutkimuksen mukaan kaivokset muun muassa laiminlyövät terveys- ja turvallisuusmääräyksiä, teetättävät ylipitkiä päiviä ja kieltävät liittoihin kuulumisen. Samanlaisista ongelmista kertoi pari vuotta sitten African Labour Research Networkin tutkimus Chinese Investments in Africa. - Vaikka HRW:n raportti ei kaikilta osiltaan pitänytkään paikkaansa, se sai laajalti julki22

työmaana maailma 1/2012

suutta. Julkaisemisen jälkeen kiinalaisyritysten hallinto on pehmentynyt ja me rekrytoimme nyt jäseniä ongelmakaivoksilta, joiden työntekijöiltä on aiemmin kielletty liittoon kuuluminen, kertoo Sambian suurimman kaivostyöläisten liiton Mine Workers Union of Zambian (MUZ) tutkimusjohtaja Charles Muchimba. Suurempi vaikutus kiinalaiskaivosten asennemuutokseen on Muchimban mukaan kuitenkin ollut syyskuun vaaleissa valtaan nousseella, populistiksi kuvatulla presidentti Michael Satalla ja uudella hallituksella. - Aiempi hallitus katsoi laittomuuksia sormien läpi. Uusi hallitus vaatii kaikkia yrityksiä kunnioittamaan työläisten oikeuksia ja noudattamaan Sambian lakeja.

omistamalla Mopani Copper Minella sattui maaliskuussa kaasuonnettomuus, jonka seurauksena maan alla työskennelleet yli 170 työntekijää vietiin sairaalaan. Yritystä syytetään myös ympäristön saastuttamisesta ja verojen kierrosta. Kaikkia kiinalaisiakaan ei Muchimban mukaan pidä tuomita suoraan. – Eivät kaikki kiinalaiset kaivokset ole sinällään pahoja, mutta ne ovat hyvin byrokraattisia. Sambian hallituksella on tärkeä rooli siinä, että ne alkavat noudattaa työlakeja. Muchimba myös muistuttaa, että kaivosteollisuuden lisäksi kiinalaisvaroin rakennetaan teitä, kouluja, sairaaloita ja erityisiä talousalueita. Kiinalaiset ovat luoneet Sambiaan myös tuhansia työpaikkoja.

Myös kouluja ja sairaaloita Sambian kaivokset yksityistettiin 1990-luvulla, ja sen jälkeen alaan ovat sijoittaneet kiinalaisten lisäksi ainakin eteläafrikkalaiset, sveitsiläiset, kanadalaiset ja intialaiset. Muchimban mukaan työolo-ongelmia on koko alalla, ei pelkästään kiinalaiskaivoksissa. Esimerkiksi sveitsiläisen Glencore Resourcesin

/////////////////////////////////////// ” Eivät kaikki kiinalaiset kaivokset ole sinällään pahoja.


Malawi saa lahjoja ja lainoja – Kiina tukijan YK:ssa

M

alawi liittyi Kiinan ”Afrikkatalliin” myöhään verrattuna naapurimaihin. Kun Sambian suhteet Kiinaan avautuivat jo 1964, Malawi sementoi ystävyyden vasta joulukuussa 2007, kun suhteet Taiwanin kanssa kariutuivat. Malawi hyötyy Kiinan avusta monin kerroin. Sen sijaan voidaan kysyä, mitä Kiina hakee maalta, jolla ei ole öljyä eikä merkittäviä mineraalivaroja? Riittääkö pelkkä ääni YK:ssa? Malawin ja Kiinan diplomaattisuhteet vahvistettiin sopimuksella vuonna 2008, jossa Kiina lupautui rakennusurakoiden ohella auttamaan puuvillan viljelyn ja kaivostoiminnan kehittämisessä sekä perustamaan aurinko- ja biokaasuprojekteja. Sittemmin yhteistyö on laajentunut monenkirjavaksi ja kaiken kattavaksi. Suhteet toimivat paitsi hallitusten tasolla myös poliittisen yhteistyön merkeissä. Malawissa parlamentissa enemmistönä olevan Democratic Progressive Partyn (DPP) ja Kiinan kommunistisen puolueen edustajat tapaavat säännöllisesti toisiaan.

Halpakin laina pitää maksaa takaisin Malawin ja Kiinan uutta ystävyyttä ja yhteisymmärrystä hehkutettiin diplomaattisen taipaleen alkumetreillä siinä määrin, että suuren yleisön mielissä hämärtyi täysin Kiinan avun luonne. Se, että rakennusprojekteista lankeaa suuri lainalasku vuosien päästä, on alkanut tulla esille julkisuudessa vasta äskettäin. Vaikka lainojen takaisinmaksuaika onkin yleensä hyvin pitkä ja ehdot helliä, niin Malawin taloutta ne kuitenkin tulevat rasittamaan vielä vuosien päästä. Mikä on siis saatu lahjana ja mistä kaikesta Malawi maksaa itse? Vuoden 2007 jälkeen taiwanilaisten aloittamat rakennustyöt siirtyivät diplomaattisuhteiden rauettua sujuvasti kiinalaisille. Uuden ystävyyden merkiksi kiinalaiset lahjoittivat hartaasti odotetun parlamenttirakennuksen, joka avattiin pääkaupunki Lilongwen keskustassa 2009. Niin ikään keskeneräiseksi taiwanilaisilta jäänyt Pohjois-Malawissa kunnostettu, sadan kilometrin pituinen Karonga-Chitipa maantie

Afrikassa Kiinan ystävyys ohittaa lännen

/////////////////////////////////////// ” Malawissa parlamentissa enemmistönä olevan Democratic Progressive Partyn (DPP) ja Kiinan kommunistisen puolueen edustajat tapaavat säännöllisesti toisiaan.

valmistunee kiinalaisten lahjana joulukuussa 2012. Sen sijaan viiden tähden hotelli- ja konferenssikeskus nousi 93 miljoonan USA:n dollarin lainalla. Etelä-Malawiin, Thyoloon, rakennettava teknologia- ja tiedeyliopisto rahoitetaan 70 miljoonan dollarin lainalla. Ultranykyaikaisen urheilustadionin rakentamiseen Kiinalta irtosi 65 miljoonaa. Uusimpia hankkeita edustaa Malawiin tulevaisuudessa perustettava teollisuusalue, jonka rakentamiseen ja kehittämiseen Kiina aikoo antaa lainaa sekä asiantuntemusta.

Kiinalainen tavara haastaa paikallisen Kiinalaisten ja malawilaisten suhteet eivät ole pelkkää silkkiä. Etenkin maaseudulla kiinalaiset kauppiaat koetaan uhkana paikalliselle yrittäjyydelle. Halvat kiinalaiset tavarat, tekstiilit, kengät ja laukut sopivat monen malawilaisen kukkarolle. Kilpailu on synnyttänyt soraääniä. Malawilaisten räätäleiden yhdistys valitti äskettäin, että halvat kiinalaiset tuontitekstiilit vievät leipää malawilaisilta räätäleiltä, kun ihmiset eivät enää teetä vaatteita paikallisista materiaaleista. Outi Määttänen

Kiina tarjoaa Afrikan maille uuden kehitysmallin: lahjoja ja korottomia lainoja yhdistettynä lupaukseen siitä, ettei avunsaajamaan sisäisiin asioihin puututa. Afrikan valtaa pitäville presidenteille tämä on parasta musiikkia aikoihin. Enää ei pokkailla nöyrästi lännen suuntaan. Idän ja lännen arvot kolahtavat pahasti ruttuun eteläisessä Afrikassa. Kiinan ystävyyden voimistamat, usein diktaattorin ottein hallitsevat afrikkalaiset johtajat kyseenalaistavat yhä useammin perinteisten läntisten kumppanimaiden kuten USA:n, EU-maiden ja Japanin vuosikymmeniä antaman avun. Omille kansalaisille suihkutetaan kiinalaisten kekseliäisyyttä, ahkeruutta ja kovaa työmoraalia esimerkkinä siitä, mihin Afrikankin pitäisi pystyä. Asenteet näkyvät Afrikan maissa jo diplomatiankin tasolla. Esimerkiksi Malawissa läntisiä kumppanimaita kehotettiin äskettäin presidentin pitämässä puheessa ”painumaan helvettiin”, kun taas Kiinaa ylistettiin tosi ystäväksi, jonka avulla ei ole ehtoja. Kiinan Malawin suurlähettiläs lisäsi lehtihaastattelussa, että lännen epäluulo Kiinaa kohtaan johtuu siitä, että koventunut kilpailu Afrikassa vahingoittaa länsimaiden kaupallisia etuja. Suurlähettilään mukaan Kiina ei ole ottanut Afrikasta mitään sellaista, mitä länsi ei olisi jo aiemmin hyödyntänyt. Hän vastasi näin Kiinan Afrikan politiikan arvostelijoille, joiden mielestä Kiina on tullut Afrikkaan vain hyödyntämään luonnonvaroja ja valtaamaan maata. Kiinan ja Afrikan välistä sympatiaa lisää se, että Kiina ei ole ollut siirtomaaisäntä ja se että Kiinassakin on köyhyyttä. Maakohtaisia lukuja ei kerrota Kiinan hallitus julkisti Kiinan kehitysavun perusperiaatteet 2011. Se kertoi, että 46 prosenttia avusta menee Afrikkaan, 33 prosenttia Aasiaan ja 13 prosenttia Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian maihin. Vuonna 2009 Kiinan antama kehitysapu oli yhteensä noin 39 miljardia USA:n dollaria, Afrikka mukaan lukien. OUTI MÄÄTTÄNEN työmaana maailma 1/2012

23


Lewis Whyld, PA Photos/Lehtikuva

Epäreilua peliä Olympiahuumassa uhotaan reilusta pelistä. Kun srilankalaistyöläinen ompelee urheiluasuihin olympialogoja 58 euron kuukausipalkalla, siitä on reilu peli kaukana. Kohtuulliseen toimeentuloon Sri Lankassa riittäisi 260 euron kuukausiansio. Teksti: Maippi Tapanainen

P

lay fair -verkoston toimeksiannosta viime vuoden lopulla tehty tutkimus osoitti, että monen brändiyhtiön lupaukset kunnioittaa työoikeuksia ovat jääneet täyttymättä. Varsinaiseksi mustaksi lampaaksi osoittautui Adidas. Kiinassa, Filippiineillä ja Sri Lankassa haastateltujen työntekijöiden kertomukset muistuttavat toisiaan. Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset eivät menoa hidasta, kun tavoitteena on tehdä rahaa.

Porttien takana yötä päivää Haastatteluihin valittiin työntekijöitä yhdestä kiinalaisesta, viidestä filippiiniläisestä ja neljästä srilankalaisesta tehtaasta. Moni tutkimukseen mukaan pyydetty kiinalaistyöläinen kieltäytyi, koska pelkäsi työnantajaansa. Pelkoon oli syytä, sillä tiedossa on, että aiemmin ulkopuoliselle työoloista puhuneita on rangaistu. Työläisten tavoittamista hankaloitti sekin, että Aasian tekstiili- ja vaatetehtaille on tyypillistä huolehtia työntekijöidensä asumisesta. Kiinassa tutkijat eivät päässeet edes tehdasalueelle, jossa työläiset asuivat. Filippiineillä tehtaat ja työntekijöiden asunnot sijaitsivat tarkoin vartioidulla Mactan vapaatuotantoalueella, jonne tutkijoilla ei niin ikään ollut asiaa. Valvontaa perustellaan salakuljetuksen estämisellä, mutta sen avulla on aitojen ulkopuolella pidetty myös ammattiyhdistysliike.

Yksipuolista yhteistyötä Kiinassa vapaa ammattiyhdistysliike on kokonaan kielletty, ja kaikki työläisten järjestäytymisyritykset johtavat rangaistukseen. Srilankalais24

työmaana maailma 1/2012

työläiset kertoivat saaneensa moneen kertaan kuulla, että ammattiliiton perustaminen tai sellaiseen liittyminen johtaa potkuihin. Sri Lanka on ratifioinut ILO:n järjestäytymisoikeuksia ja kollektiivisia neuvotteluja koskevat sopimukset. Siitä huolimatta vapaatuotantoalueiden 250 tehtaasta vain viidessä sovelletaan kollektiivisesti neuvoteltua sopimusta. Ammattiliittoja korvaamaan työantajat kaikissa kolmessa maassa tarjoavat omia yhteistyöelimiään. Näihin toimikuntiin ja komiteoihin esimerkiksi Adidas viittaa, kun siltä perätään ay-oikeuksista huolehtimista. Tyypillistä on, että työnantaja valitsee toimielimiin jäsenet, jotka usein kuuluvat keskijohtoon. Kiinalaistyöntekijän sanoin: ”Toimikunnan ainoa tarkoitus on tukahduttaa työläisten tyytymättömyys.” Sri Lankassa – jossa Adidaksen mukaan toimii työntekijöiden ja työnantajan yhteistyöelin – suurin osa työläisistä ei tiennyt koko komitean olemassaolosta tai sen käsittelemistä asioista. Ne, jotka tiesivät, pitivät sitä työnantajien perustamana ja miehittämänä.

Työaikalaeista viis Kiinassa kaikki haastatellut kertoivat tekevänsä ylitöitä säännöllisesti yli lain salliman määrän, myös sesonkiajan ulkopuolella. Tavallinen työpäivä kestää aamukahdeksasta iltakymmeneen tai yhteentoista, väliin mahtuu pari tunnin ruokataukoa. Amerseas Enterprises Ltd majoittaa työläiset kahteen tehdasalueella sijaitsevaan rakennukseen. Näin johto voi kontrolloida ja ohjata heidän elämäänsä: suihkuunkin voi mennä vasta ylityövuoron jälkeen, sillä kuumaa vettä työläisten

huoneisiin ei sitä ennen jaella. Työpaikkaruokailu – jota työntekijät kuvaavat sekä mauttomaksi että vähäravinteiseksi – maksaa 24 euroa kuukaudessa, majoitus kahdeksan hengen, eli neljän kerrossängyn, huoneessa kuusi euroa. Sähköstä ja kuumasta vedestä peritään erillinen maksu. Filippiinien työlainsäädännössä työpäivän pituudeksi säädetään kahdeksan tuntia. Sintexin tehtaalla laittomia ylitöitä perusteltiin sillä, että Adidaksen standardit sallivat säännölliset 60 tunnin työviikot. Kohtuuttoman pitkiin työpäiviin nähden työntekijät valittavat hämmästyttävän vähän. Yksi ja kenties tärkein syy on se, että yhdessäkään kolmesta maasta peruspalkka ei riitä säälliseen elämään. Samasta syystä työntekijät hyväksyvät sen, että työantaja ei maksa heidän


Mitä tutkittiin? • • • •

Tutkimukseen haastateltiin loka-joulukuussa 2011 yhteensä 175 työläistä Kiinassa, Filippiineillä ja Sri Lankassa. Tutkitut edustivat 10 tehtaan 32 750 työläistä. Työntekijöiden lisäksi haastateltiin tehtaiden johtoa ja esimiehiä, työviranomaisia, sekä talousalueen ja ay-liikkeen toimitsijoita. Kiinassa haastattelut suoritti SACOM (Students and Scholars Against Corporate Misbehavior), Filippiineillä ITGLWF:n (tekstiili-, vaate- ja nahkatyöläisten ammattiliittojen kansainvälinen järjestön) kansallinen toimikunta ja Sri Lankassa FTZ&GSEU (vapaatuotantoalueiden ja yleisten palveluiden työntekijöiden ammattiliitto).

Kisamaskottien armeija odottaa matkailijoiden vyöryä Lontoon turistikauppojen hyllyillä.

Eettisyydellä reiluksi pelaajaksi

eläkevakuutuksiaan: silloin he joutuisivat pienestä palkastaan maksamaan oman osuutensa vakuutuksesta. Työsuojelu on lastenkengissä. Tarkastuskäyntejä tehtaissa järjestetään, mutta niihin työntekijät suhtautuvat kriittisesti. Amerseas Enterprises Ltd:n työntekijät kertoivat, että johto valmentaa työntekijät tulossa oleviin tutkimuksiin. Tärkein ohje on olla valittamatta. – Me emme edes tiedä, tulevatko auditoijat tehtaaseen valvomaan meidän työolosuhteitamme vai ainoastaan tarkastamaan tuotteiden laatua tai tilausten aikataulussa pysymistä, kiteyttää filippiiniläinen Metrowearin työntekijä.

pLAyFAir -verKoSton tavoitteena ovat paremmat työolot ja työntekijöiden oikeudet urheiluvaate- ja -välineteollisuudessa. Play Fair at the olympics -verkosto kiinnittää huomiota sosiaaliseen vastuullisuuteen urheilun sponsoroinnissa ja kisapaikkojen valinnassa. Play Fair -verkosto vaatii kansainvälistä olympiakomiteaa edellyttämään, että kisoihin lisensoidussa tuotannossa noudatetaan kansainvälisiä työelämän vähimmäisoikeuksia. Lisäksi vaaditaan, että komitea itse sitoutuu julkisesti edistämään urheiluvaate- ja urheilujalkineteollisuudessa esiintyvän hyväksikäytön lopettamista.

kansallisilta olympiakomiteoilta vaaditaan samaa. Lontoon olympialaisten järjestelykomitea on sitoutunut noudattamaan ”eTi Base codea” eli hankintojen perusohjeistusta, jolla pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeuksien toteutuminen. eTi-sopimus perustuu kansainvälisen työjärjestön iLo:n sopimuksiin. Siinä luetellaan työntekijän oikeuksia, joiden vähintään on toteuduttava, jotta hankintaa voi kutsua eettiseksi. yhdeksänkohtaisessa perusohjeistossa muun muassa luvataan taata työntekijöille turvalliset työolot ja ayoikeudet, kohtuulliset työajat ja elämiseen riittävä palkka. MAIPPI TAPAnAInEn TyöMAAnA MAAiLMA 1/2012

25


Fernando Vergara/AP/Lehtikuva

Fifa kääri MM-kisojen suurimmat voitot

Etelä-Afrikassa kaksi vuotta sitten pelatut jalkapallon MM-kisat muistetaan äänekkäistä vuvuzela-torvista.

Kesän 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskisat Etelä-Afrikassa olivat menestys kansainväliselle jalkapallon kattojärjestölle Fifalle ja suurille rakennusyhtiöille. Fifa sanoo tehneensä kisoissa kaikkien aikojen mittavimmat voittonsa. Hanna Koivisto

S

uuret rakennusyritykset ja erityisesti niiden johtajat takoivat rakennushankkeissa sellaisia summia, että nyt monia niistä epäillään hintojen tahallisesta nostamisesta MM-urakoiden aikana. Isäntämaa Etelä-Afrikalle ei kuitenkaan jäänyt suurista odotuksista huolimatta käteen paljon muuta kuin velkaa. Kisat maksoivat Etelä-Afrikalle ja sen veronmaksajille alun perin budjetoidun noin 220 miljoonan euron sijaan lopulta noin 3,9 miljardia euroa. Budjetista yli puolet haukkasi kymmenen stadionia ja niihin liittyvä infrastruktuuri. Nyt vuvuzelojen vaiettua ja kisakansan kaikottua viisi uutta stadionia seisoo lähes käyttämättöminä. Niiden vuokrat ovat korkeita ja ne ovat liian suuria tai muuten soveltumattomia paikallisten jalkapallo-, rugby- tai krikettijoukkueiden käyttöön. Jopa purkamista on mietitty, sillä ylläpitoon vuosittain kuluville miljoonille olisi käyttöä esimerkiksi maan miljoonien köyhien asunto-ongelmien ratkaisussa.

Katukauppiaat saivat väistyä Fifan tieltä Vaikka konsulttiyritys Grant Thornton lupailikin ennen kisoja Etelä-Afrikan hallitukselle muun muassa turismin ja verotulojen kasvua sekä uusia työpaikkoja, eteläafrikkalaisille Fifan historiallisista voitoista ei paljoa tihkunut. Suuri osa työpaikoista on rakennushankkeiden valmistuttua kadonnut, turisteja tuli 26

työmaana maailma 1/2012

kisavuonna odotettua vähemmän ja verotuloja ei juuri kilissyt valtion kassaan, sillä Fifa ja sen kumppanit eivät maksa veroja. Fifa sai isäntämaalta myös muun muassa ilmaiset toimistotilat, turvallisuus- ja terveyspalvelut sekä vapaat kädet tuoda ja viedä ulkomaista valuuttaa Etelä-Afrikkaan ja sieltä pois. Lisäksi sillä oli monopoli lipunmyyntiin. Fifalle ja sen virallisille kumppaneille, kuten Coca Colalle, Adidakselle, Visalle ja McDonald’sille, luovutettiin myös parhaat kauppapaikat kisapaikkojen läheisyydestä. Paikalliset katukauppiaat saivat väistyä niiden tieltä. Katukauppiaiden liittouma StreetNet International arvioi, että noin 100 000 eteläafrikkalaista menetti kisojen ajaksi toimeentulonsa Fifan tiukkojen sääntöjen ja omien etujen suojelun takia.

Rakennusliitot yhtenä rintamana Vaikka MM-kisojen hyödyt näyttävät jääneen lähinnä herrojen kukkaroihin, eivät kisat olleet parin euron tuntipalkalla rehkiville rakennustyöläisillekään pettymys. Kansainvälisen rakennusliiton BWI:n masinoima kisakampanja ”Decent Work Towards and Beyond 2010” toi kaikki maan kolme suurta liittoa ensimmäistä kertaa yhteen. Liittojen yhteistyöllä, kansainvälisellä tuella ja lähes 30 lakolla stadionien rakennustyöläiset saavuttivat muun muassa 12 prosentin palkankorotuksen, työmatkakorvauksia ja projektibonuksia. Myös työmaaturvallisuutta

parannettiin, ja liitot saivat kampanjan aikana kaikkiaan 27 000 uutta jäsentä. Vahvimpana osoituksena yhteistyöstä oli 70 000 rakennustyöläisen lakko, joka oli EteläAfrikan historian ensimmäinen, koko maan kattava lakko. – Se oli shokkiherätys hallitukselle, sanoo BWI:n Afrikan ja Lähi-idän johtaja Crecentia Mofokeng. Hänen mukaansa kampanja oli BWI:n kaikkien aikojen onnistunein. – Monien työläisten elämä muuttui stadionien rakentamisen myötä. Voitto on myös se, ettei saavutettuja työolojen standardeja voi enää tiputtaa, Mofokeng sanoo.

Fifa antoi periksi rakennusliitoille Etelä-Afrikan MM-kisat olivat myös ensimmäiset, joiden valmisteluiden aikana Fifa salli liit-


/////////////////////////////////////// ”Kampanja näytti, ettei työläisten oikeuksia voi suurten urheilutapahtumien luomisessa unohtaa.

tojen osallistua työmaiden tarkastuskäynneille. Lisäksi se tarjosi otteluliput kaikille 22 000 stadionin rakentajalle, ensimmäistä kertaa kisojen historiassa. – Fifa on aina ollut nenäkäs kumppani. Kun ensimmäistä kertaa yritimme tavata Fifan paikallisen edustajan, hän ei viitsinyt vaivautua edes paikalle, tapasimme vain turvamiehen. Etelä-Afrikassa Fifa kuitenkin kohtasi hyvin vahvan liittojen rintaman, Mofokeng myhäilee. Hän uskoo, että kampanja näytti, ettei työläisten oikeuksia voi suurten urheilutapahtumien luomisessa unohtaa. – Toivon, että Etelä-Afrikan näyttämä suunta jatkuu muissakin suurissa urheilutapahtumissa.

Artikkeli perustuu eteläafrikkalaisen Eddie Cottlen toimittamaan kirjaan South Africa's World Cup: A Legacy for Whom?

Taistelu jatkuu Brasilian stadioneilla Seuraavat jalkapallon MM-kilpailut järjestetään kahden vuoden päästä Brasiliassa, ja vuonna 2016 Rio isännöi olympialaisia. Kunnon työ -kampanja sysäistiin Brasiliassa käyntiin vuosi sitten, jonka jälkeen stadiontyömailla on järjestetty jo parikymmentä lakkoa. BWI:n Brasilian kampanjakoordinaattorin Mauricio Rombaldin mukaan tärkein saavutus on kuitenkin ollut parinkymmenen eri osavaltioissa toimivan ja erillään olevan ammattiliiton yhteen saaminen. Maaliskuussa ne luovuttivat Brasilian hallitukselle ja rakennusalan työnantajaliitolle yhteisen julkilausuman, jossa ne vaativat muun muassa yhtenäisiä etuja ja minimipalkkaa koko maahan. Kansalli-

sesta sopimuksesta hyötyisi ainakin neljä miljoonaa rakennustyöläistä. – Stadionien rakennushankkeita pyörittää lähinnä viisi suurta brasilialaista yritystä. Ne ovat maksaneet erisuuruista palkkaa eri kaupungeissa. Minimipalkan ero voi olla eri alueilla jopa 20 prosenttia, Rombaldi kertoo. Tärkeää olisi saada myös Fifa ja sen kumppanit neuvottelupöytään. – Toistaiseksi Brasiliassa toimiva MMkisaorganisaatio ei neuvottele kansalaisyhteiskunnan kanssa. Yritämme saada Fifalta apua, mutta se on ollut erittäin kylmä. Mikään ei siis ole muuttunut, Rombaldi toteaa. hanna koivisto työmaana maailma 1/2012

27


Koukussa kehitysmaihin Milla Leppäsen mielestä ammattiliittojen kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska ”maailmasta on tullut aika rankka”. Teksti: Mika Peltonen kuva: PEKKA SIPOLA

28

työmaana maailma 1/2012


N

okia Siemens Networksilla Espoossa työskentelevä Milla Leppänen touhusi jo nuorena aktiivisesti Metallityöväen liiton nuorisopuolella. – Silloin en tiennyt, että Metalliliitolla edes on kansainvälistä toimintaa. Kun luin Ahjolehdestä liiton yhteistyöstä SASKin kanssa, ajattelin, että tässä on minun mahdollisuuteni, koska olin kiinnostunut kehitysyhteistyöstä. Vuonna 2009 Leppänen päätti hakea SASKin talkoomatkalle ja päätyi Namibiaan. – Se oli mieltä avartava ja rikastuttava reissu. Kehitysmaissahan on pelottavaa kuulua liittoon tai olla liiton tyyppi. Leppäsellä oli jo aiemmin ajatus, että hän voisi itse tehdä jotakin kehitysmaiden hyväksi. – Kehitysmaat ovat lähellä sydäntä, sanoo Leppänen, jolla on myös World Vision -kummilapsia.

Tarjolla suomalainen malli Namibiassa Leppänen oppi, että ay-toiminta ja liitto-organisaatiot ovat kehitysmaissa lapsenkengissä. Matkalla vietiin Namibiaan suomalaista liittotietoutta ja neuvottelutaitoja. – Minä olin paikallisen Metalliliiton mukana. Näytin heille mustaa valkoisella, minkälainen organisaatio meillä on ja mitä me teemme. He voivat kenties saada siitä ideoita omaan toimintaansa. Talkooryhmä pääsi Namibiassa myös työpaikkakierrokselle sairaalaan, kouluun ja uraanikaivokselle. Kehitysmaissa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia ja palkat ja työsuojelu ovat vähän mitä ovat. Matkalaiset esittelivät namibialaisille suomalaista mallia. – Yritimme tukea namibialaisia, jotta he pystyisivät rakentamaan oman organisaationsa edes vähän samanlaiseksi kuin meillä on.

Näkyvyys viestinä työnantajille Suomalainen talkooporukka sai paljon näkyvyyttä paikallisessa mediassa. – Näkyvyys lehdissä ja televisiossa herättelee kansaa ja kertoo työnantajille, että työntekijöiden toimintaa seurataan ja tuetaan ulkomaillakin. Se kertoo myös, että palkansaajat aikovat

/////////////////////////////////////// ”On tärkeää, että kentän ihmiset osallistuvat talkoomatkoille.

tehdä toiminnastaan entistä vahvempaa. Kehitysmaiden ay-toiminnassa on Leppäsen mukaan nähtävissä passiivisuutta. Kaikki eivät edes tiedä ammattiliitoista. – Medianäkyvyyden ansiosta ihmiset tulivat selkeästi tietoisiksi, että heillä on tällainen organisaatio ja joukkovoimaa. Talkoomatkalaiset kouluttavat paikallisia ay-aktiiveja muun muassa neuvottelutaidossa, jotta näillä olisi neuvottelupöydässä jotakin ”tikkua pitempää”. Monet SASKin yhteistyöhankkeet kestävät vuosia. – Kun olemme varmoja, että yhteistyökumppani pystyy jatkamaan itse, annamme vähän potkua pyllylle, että kyllä te itsekin pärjäätte. Nuoren aktiivin mielestä ammattiliittojen kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska ”maailmasta on tullut aika rankka”. Häntä itseään kiinnostaa, mitä ja miten hänen oma työnantajansa, monikansallinen Nokia Siemens Networks oikein Kiinassa tekee. – Ay-liike on vahvistunut niin Kiinassa kuin muuallakin. Sillä on iso vaikutus myös työnantajiin.

Kentän ihmiset maailmalla Myöhemmin Leppänen on työskennellyt Maailma kylässä – festivaaleilla SASKin tapahtumissa. – Olen puhunut myös nuorisokursseilla paljon kansainvälisestä yhteistyöstä, tiedottamisesta ja siitä, mitä Metalliliitto tekee maailmalla. Hän on kertonut myös uusille talkoomatkalaisille omasta Namibian reissustaan. – Muutaman lehtijutunkin olen siitä tehnyt. Leppäsen mielestä on tärkeää, että talkoomatkoille osallistuvat suomalaiset kentän ihmiset, eivät vain ”isot herrat”.

Kannatusjäsen osallistuu • SASKin kannatusjäsen osoittaa solidaarisuutta kehitysmaiden ay-liikkeelle, sen aktiiveille ja haluaa tukea heikompia ammattiyhdistysliikkeen verkostojen kautta. • Kannatusjäsenenä saat tietoa kehitysmaiden ay-tilanteesta Työmaana maailma -lehdestä ja muista julkaisuista. Olet etusijalla valittaessa osallistujia SASKin talkoomatkoille. • Kannatusjäseneksi voi liittyä sekä yksityishenkilö että ammattiosasto. Henkilöjäsenen kannatusjäsenmaksu on 20 euroa ja osaston 25 senttiä per jäsen per vuosi. Kannatusjäsenmaksut käytetään lyhentämättömänä ay-liikettä tukevaan hanketoimintaan eri kehitysmaissa.

Haluaisitko tukea kehitysmaiden ay-liikettä? Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on järjestänyt talkoomatkoja kehitysmaihin jo yli 20 vuotta. Matkat ovat yhdistelmä maahan, kulttuuriin ja paikalliseen työelämään sekä ay-liikkeen ihmisiin tutustumista. Matkoilla jaetaan kokemuksia ja tuetaan eri tavoin paikallista ammattiyhdistysliikettä. SASK järjestää matkaan kuuluvat lennot ja sopii matkaohjelmasta ja majoituksesta isäntäjärjestöjen kanssa. Matkaan kuuluu pakollinen viikonloppuvalmennus Helsingissä ennen lähtöä. Matkojen ohjelma sisältää isäntämaahan ja paikallisiin kumppaneihin tutustumista sekä mahdollisuuksien mukaan pienimuotoista remonttityöskentelyä Matkat on tarkoitettu suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen aktiiveille ja rivijäsenille. Etusija valinnassa on SASKin kannatusjäsenillä. Kuhunkin joukkueeseen valitaan eri-ikäisiä naisia ja miehiä eri ammattiliitoista eri puolilta Suomea. Matkoja on tehty muun muassa Nicaraguaan, Dominikaaniseen tasavaltaan, Tansaniaan, Namibiaan, Ghanaan ja Brasilian Amazonasille. Tänä vuonna SASK tekee kaksi talkoomatkaa, kohteina Nepal ja Uruguay. Valinnat tehtiin huhtikuun alussa ja matkalle lähdetään loppuvuodesta. SASK järjestää talkoomatkan myös ensi vuonna, ja valinnat tehdään keväällä. Hakukelpoisia ovat jälleen kannatusjäsenet ja SASKiin kuuluvien ammattiliittojen jäsenet. Katso lisätietoja SASKin nettisivuilta osoitteesta www.sask.fi.

Lisätietoja: www.sask.fi.

MIKA PELTONEN työmaana maailma 1/2012

29


Pekka Sipola

Ammattiliitto Pron Rauni Söderlund ja Matti Koskinen kehuvat SASKin asiantuntemusta hankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Pro kantaa kansainvälistä vastuuta

M

iksi suomalaisen ammattiliiton tai sen jäsenen tulisi olla kiinnostunut kiinalaisen metallityöläisen hengenvaalillisista työoloista tai siitä, riittääkö bangladeshilaisen pankkitoimihenkilön palkka elämiseen? Ammattiliitto Prossa asiasta ei vallitse epäselvyyttä. – Prossa on vahva käsitys ay-liikkeen perusarvoista. Niihin kuuluvat solidaarisuus ja heikompien auttaminen, sanoo liiton kansainvälisten asioiden päällikkö Matti Koskinen. Sen vuoksi toimihenkilöammattiliitto laittaa pienen siivun jäsenmaksutuloistaan kansainväliseen solidaarisuustoimintaan. Liiton jäsenistön keskuudessa perustelut hyväksytään Koskisen mukaan oikein hyvin. – Globaalissa pelikentässä ei saa jäädä sivustakatsojaksi, sanoo Pron kansainvälisten asioiden asiantuntija Rauni Söderlund.

Asiantuntemusta tarvitaan Kansainvälinen toiminta on parin prosentin luokkaa Pron budjetista. Osa käytetään SASKin kautta toteutettaviin hankkeisiin. Pro haluaa olla mukana kehittämässä ayliikettä konkreettisilla hankkeilla. Tässä SASK 30

työmaana maailma 1/2012

on Koskisen mukaan korvaamaton kumppani. Se takaa, että hankkeet valitaan ja toteutetaan asiantuntemuksella ja tehokkaasti. – SASK kokoaa suomalaiset ammattiliitot yhteistyöhön kansainvälisessä solidaarisuustoiminnassa. Ei yksittäisellä ammattiliitolla ole mitään järkeä eikä varaakaan palkata omia hanketoiminnan ammattilaisia, Koskinen sanoo. Myös Rauni Söderlund pitää SASKia mainiona resurssina ammattiliittojen yhteistyössä. – SASKin ammattitaito on huippuluokkaa, joten hankkeisiin on helppo mennä mukaan. Yksin ja erikseen toimimalla ammattiliitot pyörittäisivät vastaavalla rahalla pelkkää byrokratiaa ilman vaikutuksia.

Rahasta riittää moneen Prolla on SASKin kanssa meneillään alun toistakymmentä hanketta Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Niihin käytetään

/////////////////////////////////////// ”Globaalissa pelikentässä ei saa jäädä sivustakatsojaksi.

50 000 euroa vuodessa. Hankkeilla edistetään esimerkiksi yritystason järjestäytymistä Kiinassa, ay-liikkeen voimien yhdistämistä Filippiineillä ja vahvistetaan ay-liikettä rahoitussektorilla Bangladeshissa ja Nepalissa. Latinalaisessa Amerikassa edistetään nuorten järjestäytymistä ja osallistumista sekä ayliikkeen yhteistyön kehittämistä neljän valtion muodostamalla Mercosur-talousalueella. Globalisaation myötä ay-liikkeen kansainvälinen toiminta on saanut lisää painoa. Eurooppalaisilla ammattiliitoilla voi olla sanansa sanottavana siihen, mitä eurooppalaiset kansainväliset yhtiöt touhuavat kehittyvissä maissa. Sama pätee myös Suomeen. Esimerkiksi Latinalaisen Amerikan Mercosur-talousalueella merkittäviä toimijoita ovat muiden joukossa UPM Kymmene ja Stora Enso. Turkin ay-liikkeelle annetaan painostusapua, kun Nokian kännykkäkoteloita valmistava alihankkija ei salli työntekijöidensä järjestäytyvän. Koskinen ja Söderlund tietävät, ettei maailma tule valmiiksi päivässä eikä viikossakaan, tuskin koskaan. – Asiat etenevät hyvin hitaasti, koska ongelmat ovat suuria. Joka tapauksessa ne etenevät. Kari Leppänen


Järjestöjen kiinnitettävä enemmän huomiota eettisyyteen

J

ulkisten hankintojen eettisyyden puutteista on pidetty viime aikoina meteliä. Järjestöjen julkiset hankinnat ovat jääneet pienemmälle huomiolle, vaikka järjestöt tekevät usein merkittäviä hankintoja. Suomalaisten yritysten vastuullisuutta tutkiva Finnwatch on laatinut raportin, jossa järjestöjen hankintojen eettisyyttä on pyritty selvittämään. Siinä annetaan yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten ja missä asioissa järjestöjen tulisi kiinnittää huomiota hankintojensa eettisyyteen. Järjestöt eivät aina hahmota itseään merkittävinä hankintojen tekijöinä. Lähes jokainen järjestö tekee kuitenkin ostoja: hankkii mainoskyniä, liikelahjoja, messurekvisiittaa, hotelli- ja ravintolapalveluja, matkoja, toimistotarvikkeita, kännyköitä, älypuhelimia, huonekaluja, tekstiilejä, ohjelmistoja ja tietokoneita.

Huomiota paperin valintaan Yksi keskeisimmistä hankinnoista järjestöissä liittyy julkaisutoimintaan. Järjestölehden, esitteiden ja muiden painotuotteiden paperin ja painopaikan valinnassa tulisi pitää mielessä eettisen kuluttamisen ulottuvuus. Myös it-hankinnoissa tulisi Finnwatchin

• • • • •

Selvitä, tarvitaanko ostettavaa tuotetta lainkaan. Selvitä, missä tuote on valmistettu. Selvitä, missä tuotteen raaka-aineet on valmistettu. Selvitä, miten tuotetta markkinoiva tai valmistava yritys varmistaa riskimaista tuotavan tuotteen tai sen raaka-aineiden vastuullisuuden. Vaadi yrityksen oman vakuutuksen tueksi riittäviä puolueettomia varmennuskeinoja. Varmista, ettei palveluntarjoajalla ole yhteyksiä veroparatiiseihin, ettei se omista finanssiparatiisitytäryhtiöitä ja ettei se kierrä tai välttele verojen maksua missään toimimaassaan. Lähde: Finnwatch

Väyrysen kampanjamukit halpamaasta Etenkin erilaisiin kampanjatuotteisiin liittyy ongelmia. Tämä näkyi muun muassa viime presidentinvaalien kampanjatavaroissa. Vaalikampanjoissa hankinnat tehdään kiireellä ja sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Esimerkiksi vaalien hittituotteiksi nousseet Paavo Väyrysen ”Paavo & Vuokko” -kampanjamukit tuotettiin Teollisuusalojen ammattiliiton TEAMin selvityksen mukaan epäselvissä olosuhteissa. Moni muukin ehdokas oli tilannut tai teettänyt osan tuotteistaan niin kutsutuissa riskimaissa. Väyrysen lisäksi myös Sauli Niinistön, Timo Soinin ja Eva Biaudetin kampanjatuotteiden joukosta löytyi kehitysmaista tulleita tuotteita kuten pinssejä ja suklaata. Finnwatchin raportti antaa selkeät suositukset, miten järjestön tai yhdistyksen kannattaa toimia, kun se päättää hankkia kampanjamateri-

aalia. Ensin on pohdittava, tarvitaanko kyseistä kampanjatuotetta lainkaan. Jos tavara kuitenkin päätetään hankkia, tuotteen toimittajaksi tai hankkijaksi tulee valita sellainen yritys, joka pystyy tarjoamaan tarkat tiedot tuotteen valmistajasta. Ostajan ei pidä tyytyä pelkkään tietoon siitä, missä tuote on koottu. Lisäksi tulee vaatia tietoa tuotteen osien alkuperistä. On kysyttävä, millä tavalla tuotannon vastuullisuus on varmistettu tuotteen ja sen osien valmistuksessa.

Periaatepäätös auttaa paljon Järjestöissä ja yhdistyksissä toimintaa ohjaa ja valvoo hallitus ja tämän yläpuolella vuosikokous, valtuusto tai edustajisto. Finnwatchin raportissa ehdotetaan, että järjestön tai yhdistyksen päättävän elimen kannattaisi tehdä kirjallinen linjaus eettisistä hankinnoista ja tiedottaa siitä hankintoja tekeville työntekijöille. Näin hankintojen eettisyys muodostuu osaksi järjestön arkirutiineja. Finnwatchin raportissa on valmis tekstipohja, jota järjestö voi käyttää periaatepäätöksen laatimisessa. Raportti järjestöjen hankinnoista julkaistaan SASKin kevätseminaarin yhteydessä 14. kesäkuuta. aleksi vienonen

aleksi vienonen

Hankintojen nyrkkisäännöt

mukaan pitää eettisyys mielessä: tekstiiliteollisuuden ohella it-teollisuus on eettisyyden kannalta ongelmallisimpia teollisuuden aloja. Esimerkiksi älypuhelinten valmistuksessa saatetaan käyttää epäilyttävissä työoloissa louhittuja mineraaleja ja puhelinten komponentteja saatetaan valmistaa tehtaissa, joiden työolot eivät vastaa vähimmäisstandardeja.

Järjestöt tuottavat suuren määrän esitteitä, lehtiä ja kirjoja. Nämäkin ovat hankintoja, joiden eettisyyteen pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

työmaana maailma 1/2012

31


Ohjelm assa

Vauhtia festare ille per Decen jantain t Work a k lubilta Kuukum ! ina Komea Seppo & Rytm Yllätys iorkest esiintyjä eri pe 25.5 . klo 20 -02 Ravinto lalaiva Wäiski, Hakanie Decen menran t Work ta 11 -teltta Rautat ientoril la (R53 la 26.5 0) . klo 11 –20 ja su 27.5 . klo 11 –18

Kunnon työ kaukomaiden karnevaali

26.–27.5. 2012

Inhimilliset työolot ja elämiseen riittävä palkka – itsestäänselvyys monille suomalaisille, kaukainen haave maailman ihmisten enemmistölle. Kunnon työn teltalla näet ja kuulet, mitkä ovat työntekijän oikeudet globaalissa tuotantoketjussa ja miksi ammattiyhdistysliikettä tarvitaan niitä parantamaan.

SASK ja yhteistyökumppanit Maailma kylässä -festivaaleilla: AKAVA, Ammattiliitto PRO, Finnwatch, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty, Make IT Fair -kampanja, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Puhtaat vaatteet -kampanja, SAK, STTK, Uusi Insinööriliitto UIL, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut, Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL.

sask_mk_215x279+3.indd 1

26.4.2012 10.00

Työmaana maailma (1/2012)  

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry:n jäsen- ja sidosryhmälehti.