NORPAN ELÄMÄÄ Nyt kerron tarinani tään, viis' vuotta vanhan ja vitsikkään. Kuinkas' sattuikaan, saavuin Karjalaan, Savonmuasta suoraan Lappeenrantaan. Työn ääressä mä asiakkaita palvelin; sarjan poikia myös jututin. Utelin heiltä ikää ja mieltä, nurkan takaa joku vastas' sieltä: Olen norppa, Saimaan helmi, en konna enkä kelmi. Mulle norppa oli vain eläin harmaa enkä siitä tiennyt muuta varmaa.
Ihanat. järkevät. nJ!1kavat lahjat sukeltajalIe ~iltä.
Ilta illan jälkeen odotin poikain tuloa. Voi sitä ihanuutta, sitä suloa! Laukut olalla painoivat he puuta, kyselivät minulta, kuuluuko muuta. Kerran katsoin pöytää soikeaa ja ripautin mä silmää oikeaa. Räpylä laukusta vain vilahti, sitten norpan lasi kilahti. Silloin mulle välähti, mitä norppa harrasti. Ajan myötä tuli norpasta kultamuruni armas, harrastuksesta joskus alibiksi karvas. Askel suuntaa veden ääreen mielin määrin, sukellus onnistuu myös paljain säärin. Räpylät veteen luiskahtaa, kun norppa uimahallin lämpöön luiskahtaa. Tunti toista uidaan, vuoron jälkeen seuran asioita puidaan. Pitkän talven myötä, norppa katsoo uumaa sekä vyötä. Kevät kirii, puro lirii! Norppa tulee esille, nostaa veneen vesille. Tuskin sulaa koko Saimaa jäästään, kun jo vesille kaipailIen päästään. Öisin norppa sukeltaa, useimmiten peiton alle vaan. Aamun avautuessa kutsuu apuun ula, jossakin on suuri hätä ja pula. Mennään apuun ripeinä, vaikka oltais' vähän kipeinä. Norpan lailla apu tuodaan, joskus vielä mitali suodaan. Syksy saapuu, lehdet vaapuu. Norppa ei lyö hanskojansa naulaan, tuskin kylmän myötä sisu menee kaulaan. Norppa sukeltaa taakse ja eteen, talven myötä yhä veteen. Tuskin norppa kuolee sukupuuttoon, kiitos kuuttien muuttoon. Merja Sihvo -87 p:sta Saimaan Norpat ry Urheil usu kellusseu ra
Onnellista Joulua!
Finn -5UII " Palalalldentle 9. 00200 HelSinki Puh. (90) 6922358
23