vapaasti uiva, kelluva polyyppi- ja meduusayhteiskunta, joka muodostuu 10-30 em:n pituisesta ilmarakkulasta, lyhyistä syöntilonkeroista sekä pitkistä pyyntilonkeroista (kuva 2). Pyyntilonkeroiden pituus voi olla jopa 30 m ja niissä voi olla kussakin 750000 nematokystaa. Pyyntilonkerot supistuvat jaksottaisesti, jolloin he haravoivat laajan alueen saaliista. Koska näiden polyyppien pyyntilonkerot ovat erittäin ja myös miltei läpinäkyviä, ne muodostavat todellisen vaaran pahaa-aavistamattomalle sukeltajalle tai uimarille. Portugalilaista sotalaivaa esiintyy trooppisessa Atlantissa ja Välimeressä ja sen lähi sukulaista Physalia utrieulusta Tyynessä valtameressä ja Indonesian alueella. Portugalilaisen sotalaivan lonkeron kosketus aiheuttaa välittömästi voimakkaan paikallisen kivun, joka usein säteilee vahingoittuneen raajan tyveen. Ihossa nädään lonkeron kulkua seuraava ruoskaniskua muistuttava jälki, jonka ympärillä on yleensä voimakasta punoitusta. Myös vaikeita yleisoireita kuten lihaskouristuksia, tajuttomuutta tai sokki voi esiintyä. Portugalilainen sotalaiva on aiheuttanut myös joitakin kuolemantapauksia. Ilmeisesti se ei kuitenkaan voi suoranaisesti tappaa täysikasvuista ihmistä, joskin se voi aiheuttaa hukkumisen. Liuskameduusoilla eli varsinaisilla meduusoilla (Seyphozoa) on vain meduusavaihe myrkytyksen kannalta merkityksellinen. Polyyppivaihe on lyhyt ja polyypit ovat pieniä ja huomaamattomia. Erästä meduusalajia, korvameduusaa (Aurelia aurita), esiintyy Suomessakin. Sen polttiaiselimillä ei kuitenkaan ole vaikutusta useimpiin ihmisiin. Useat muutkin meduusat ovat ihmiselle vaarattomia. Meduusoista suurin on hiusmaneetti (Cyanea eapillata), jonka läpimitta voi olla jopa 2 m ja lonkeroiden pituus 36 m (kuva 3). Sitä tavataan etupäässä Atlantin pohjoisosissa ja Tyynessä valtameressä, mutta myös Pohjanmeressä ja jopa Itämeren eteläosissa. Tämän meduusan polttiaiselimet aiheuttavat samantyyppisiä, joskin yleensä selvästi lievempiä oireita kuin portugalilainen sotalaiva. Liuskameduusoihin kuuluvat kubomeduusat (Chirodropidae, tunnetuin laji Chironex fleekeri ovat kaikkein myrkyllisimpiä meri eläimiä. Ne ovat kuutiomaisia 1-10 em:n läpimittaisia, läpikuultavia, nopeasti uivia meduusoja, joilla on noin 1 m:n pituiset pyyntilonkerot (kuva 4). Vaarallisinta lajia, Chironex fleekeri tavataan vain Australiassa ja Indonesiassa, mutta muita lajeja esim. Chiropsalmus quadrigatusta myös esim. Meksikon lahdella. Kubomeduusoja tesiintyy joskus 16
Pistävienkin muotojen aiheuttamat oireet ovat yleensä vain paikallisia ja suhteellisen lieviä. Korallien aiheuttamat haavat tulehtuvat usein ja voivat johtaa paikallisiin kuolioihin. Ilmeisesti bakteeriinfektio ja kalkkikuoren vieraat aineet ovat tässä prosessissa vähintään yhtä tärkeitä kuin nematokystien myrkky.
Kuva 3. Hiusmagneetti (Cyanea eapillata). Suurin tunnettu meduusa, joka voi olla läpimitaltaan jopa 2 m. Sitä tavataan myös Itämeren eteläosissa. erittäin suurina parvina lähellä rantaa, etenkin tyynissä lahdelmissa. Chironex fleekerin pisto aiheuttaa lonkeroiden kulkua vastaavan punoittavan, ihosta kohollaan olevan, ruoskaniskua muistuttavan jäljen. Myöhemmin alueelle kehittyy rakkuloita ja joskus koko ihon paksuuden käsittäviä kuolioita. Kipu on yleensä niin voimakas, että potilas huutaa tuskasta. Vaikeita yleisoireita, joihin kuuluvat mm. lihaskouristukset, hengitysvaikeudet ja sokki, esiintyy melkein aina. Kuolema on yleensä seurausta myrkyn vaikutuksesta sydämeen. Muut kubomeduusat ovat vaarallisuude1taan portugalilaisen sotalaivan luokkaa. Merivuokoista vain harvat aiheuttavat ihmiselle minkäänlaisia oireita.
Kuva 4. Kubomeduusa (Chironex fleekeri). Noin 10 em:n läpimittainen erittäin vaarallinen meduusa.
Ensiapu ja hoito Meduusan pistäessä on tärkeintä heti ensimmäisen piston jälkeen pyrkiä pois vedestä. Ensioireet eivät aina anna käsitystä myrkytyksen voimakkuudesta, minkä vuoksi on aina varmuuien vuoksi pelättävä vaikeaa myrkyystä, jonka aiheuttama heikkous ja tajuttomuus voivat johtaa hukkumiseen. Oireet ovat sitä pahemmat, mitä kauemmin ja mitä useammat nematokystat saavat vaikuttaa potilaaseen. Vaikka onteloeläimen lonkerot ovatkin tarttuneet uhriin tiukasti, eivät kuitenkaan kaikki nematokystat ole lauenneet. Ensiavussa onkin tärkeintä, että vielä laukeamattomia nematokystia estetään laukeamasta eli ne inaktivoidaan, ja että lonkerot tämän jälkeen irroitetaan. Inaktivointiin on yleensä käytetty runsaasti väkevää alkoholia, käytännön syistä yleensä denaturoitua. Viimeisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että Chironex fleekerin hoidossa on 3 -1 0 % etikkahappo (laimea etikka) huomattavasti parempi ja helpommin toteutettavissa oleva hoito. Muiden meduusojen piston hoidosta tällä menetelmällä ei ole kokemusta. Lonkerot irroitetaan hiekan, vaatteiden, käsineiden ym. avulla, mutta lisävahinkojen välttämiseksi ei käsin. On varottava, ettei lonkeroita joudu ympäröivälle iholle, jossa ehjät nematokystat voivat vielä laueta. Vaikeissa myrkytystapauksissa joudutaan usein antamaan tekohengitystä. Kaikissa vähänkin pahemmissa myrkytyksissä (yleisoireita, laajat ihomuutokset) on potilas toimitettava lääkärinhoi toon. Hoito on oireenmukainen, siinä tähdätään kivun lievitykseen, sokin hoitoon ja hermomyrkkyvaikutuksen vähentämiseen. Mitään vastaseerumeja ei ole onnistuttu kehittämään. Korallihaavojen hoidossa on olennaista haavan puhdistus, vieraiden kappaleiden poisto ja antiseptisten aineiden käyttö. Piikki nahkaiset Piikkinahkaisiin kuuluvista eläinluokista on myrkyllisiä lajeja meritähdissä (Asteroidea) ja merisiileissä (Echinoidea). Ainoa tunnettu myrkyilinen meritähti on suuri 13 - 16 sakarainen, jopa yli 60 cm:n läpimittainen Aeanthaster