Urheilusukeltaja 1988 3

Linsenssiin sisältyy tapaturmavakuutus, joka korvaa kilpailuissa, harjoituksissa, näytöksissä ja niihin liittyvillä matkoilla sattuvat tapaturmat. Lisenssi koskee urheilusukellusta, räpyläuintia, uppopalloa, sukelluskalastusta, -suunnistusta ja -kuvausta.

Urheilusukeltajain liiton lisenssiin kuuluvan vakuutuksen perusteella korvataan tapatur-

mien lisäksi sukeltajantauti, joka johtuu liian nopeasta pintaantulosta.

Kilpailijoille lisenssi on pakollinen, mutta Suomen Urheilusukeltajain liitto suosittelee sitä muillekin. Tapaturmavakuutus on tärkeä osa urheilijan taloudellista perusturvaa. Siitä maksetaan valintasi mukaan joko hoitokuluja ja kertakorvaus työkyvyttömyydestä tai näiden lisäksi myös päiväkorvaus työkyvyttömyysajalta sekä kuolintapaussumma.

Käänny liittosi tai seurasi puoleen.

POHJOlA-YHTIÖT POI-qOLA SUOMI-SALAMA EUROOPPAlAINEN lIMARINEN

URHEILU

SUKELTAJA 03.06.1988

Puheenjohtajalta.

Näin se kaikki alkoi Urheilu ja raha Nuori Suomi Ylen vesi kalustosta Meidän seura Merirosvoja Luvialla Naisten uppopallo Vastarannalta Sukeltajan Lippu Vesikko Cup Sukeltaja ja myrkylliset elävät Sutisen seikkailut Kielin yliopisto Biosukeltajat -88 Sukeltajan tietokone ja laitemyynnistä Uppopalloa Varusmiespalvelu Sukk:ssa

Kansi: Kilpailujen kuvasatoa yhteen koottuna.

3 4

6 7 8 9 10 11 12 13 13

15 21 22 24 25

28 29

ERKKI "EKA" METSÄVUORI Liittomme monivuotinen monitoimimies saavuttaa 50-vuotis-merkkipaalun 11. 06. 1988.

Vaikka vuodet ovat vierineet, muistan vielä hyvin kun nuoruuden vihreinä tulimme mukaan liittotyöskentelyyn vuonna 1969. Aluksi painottui toiminta kohdallamme vahvasti koulutus- ja johtokuntatyöhön. Monet yöt tuli istuttua palavereissa ennenkuin mm. vieläkin käytössä oleva koulutusrunko saatiin luotua. Liittotyön ohessa ehti Eka osallistua useiden seurojen koulutustoimintaan länsirannikolla, Oulun Yliopistoa myöten.

Myöhemmin alkoi paine kasvaa oman lehden toimittamiseksi ja vuonna 1974 hän ryhtyi lehden päätoimittajaksi muiden puuhiensa ohella. Väsymättömästi hän on jaksanut toimittaa lehteämme vuodesta toiseen, tehden siinä sivussa muutaman kirjankin liittomme talouden tukemiseksi. Lehti on kasvanut vuosien mittaan erittäin arvostetuksi ja päätoimittaja sen mukana.

Kaikkien näiden lisäksi hän on hoitanut yhteyksiä liiton ja Merimuseon välillä jo monen vuoden ajan ehtien vielä sukeltamaankin aktiivisesti.

Uskallankin sanoa että koko urheilusukellusväki ja lehden muu lukijakunta haluavat toivottaa kanssani mitä parhainta onnea ja menestystä myös tuleville vuosille.

Suomen Urheilusukeltajainliitto r.y.

Mauri Vallema 3

Erkki Koivusalo

NÄIN SE KAIKKI ALKOI Seuraavassa kerrotaan sukeltamisesta.

Yhden miehen kokemuksista ja muistoista, joihin palautuminen on kuin kirjan lukemista lopusta alkuun tai nousemista pintaan kuiva puvussa jalat täynnä ilmaa.

Ihminen katsoo mieluimmin eteenpäin.

Mutta toisaalta tapahtumat ja vuosiluvut katoavat helposti mielestä.

Siinä mielessä seuraavat tiedot palvelevat ehkä uuden polven urheilusukeltajia ja sitä onnetonta, joka joutuu ehkä joskus historiaa näistä asioista kirj oi ttamaan.

Kuinka siis kaikki oikeastaan alkoi?

Kaiken alkuna oli - pelko.

Pelko hypätä merenmittausemälaiva "Klas Hornin" komentosillaita veteen. Muut sen tekivät. Minulta jäi tekemättä. Kompensaationa syntyi ajatus sukeltaa laivan ja sen vierelle kiinnitettyjen tutkimusveneiden alta.

Siinä tuli samalla käytyä 6 metrin syvyydessä pohjassakin. Tästä taas hyppääjät stressaantuivat siinä määrin, että pari vuotta myöhemmin minut pysäytti Helsingin kadulla kaveri, joka sanoi: - Nyt se on tehty. Yksi on jo sukeltanut "Klas Hornin" alta kapean keulan kohdalta. Samasta paikkaa, mistä minäkin aloitin.

Siihen aikaan ei tosin tunnettu räpylöitä eikä silmäsuojusta.

Mutta laitesukellukseen oli toinen syy.

Merenmittauspuuhissa 1948 Kotkan vesillä piirtyi kaikuluotaimen diagrammalle kuva kummallisesta kohoutumasta kolmine terävine piikkeineen. Päättelin aluksen 40 metriä pitkäksi ja 10 metriä leveäksi. Ajatus laivahylystä herätti yleistä hilpeyttä.

Samaan aikaan pari pohjanmaan sukeltajaa yritti pelastaa lentopommin matalaan veteen upottamaa saksalaislaivaa Kirkkomaan saarella.

Olin tietysti heidän kimpussaan koska halusin sukeltaa kypärävehkeillä tuijottamaan lähemmin tuota kaikuluotaimen kuvaa.

Siitä ei - lupauksista huolimatta koskaan tullut mitään.

Minun ja tämän kohteen välillä oli ja pysyi 14 metriä vettä.

Kotkalainen sukeltaja Kari Reijasto laskeutui pian sen jälkeen kaikuluotaimen piirtämälle paikallle ja tömähti pohjaan fregatti "Nikolain" mahtavan keulakuvan eteen.

Seuraavan kymmenen vuoden ajan tätä hylkyä sitten pahaa tarkoittamatta tuhottiin repimällä sitä rikki tykkien pelastamiseksi4 Saksalaisetkin 4

antoivat oman osansa murhenäytelmään ryöstämällä hylkyä ja kiinnittämällä sen keulapollariin 200 tonnin nosturin köyden ja "yrittämällä nostoa". Esitys oli puhdas ilveily. Lehtimiehenä sitä oli pakko olla todistamassa. Mutta halu sukeltaa laivahylkyihin ei suinkaan päättynyt tähän.

Siitä se alkoi.

Ensimmäinen laite tehtiin vanhasta kaasunaamarista ja autonpumpusta.

Sitten vuokrattiin Yrjönkadun uimahalli - vaatimattomia kun oltiin - ja mentiin veden alle toteamaan, ettei pumpun kapasiteetti riittänyt pitämään kuristumisen tunnetta aivan poissa.

Siihen kertaan se jäi.

Seuraavaksi suunniteltiin William Beeben suosittelema alhaalta avoin kypärä. Siitä tehtiin sen verran suuri, että kamerakin mahtui pään viereen.

Koesukellus suoritettiin myrskyisenä toukokuun päivänä Hiekkarannassa veden lämmön ollessa + 14 astetta ja vedessäoloajan .45 minuuttia. Kylmyys ilman pukua oli sitä luokkaa, että ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen - kerran hampaissa esiintyi ns. kalinailmiö.

Samana kesänä eli 1951 ostettiin räpylät ja silmäsuojus lähimmästä mahdollisesta paikasta eli Sveitsistä.

Ja elokuussa oli sitten Ruotsinsalmen vuoro. Sukellukset suunnattiin Tuohipöllön ympäristöön ja mukana olivat taiteilija Jouko Christiansson ja valokuvaaja U. A. Saarinen. Suurin sukellussyvyys taisi olla noin 6 metriä. Useiden metrien korkuisten kivien ylittäminen sai ilman pakenemaan kypärästä ja sukeltajan takaisin pinnalle.

Samoihin aikoihin kävi selville, että Ahvenanmaalla oli ainakin kaksi kaveria sukellellut vastaavanlaisella kypärällä ja koneasentaja Heimo KetvelI Naantalista käyttänyt helmenpyynnissä kaasunaamarista tehtyä laitetta.

Ainoa uutuus tässä sukelluskypärässä taisi olla kamera.

Ensimmäisen vedenalaisen valokuvan otin saman kypärän avulla Pihlajasaaren eteläkärjessä samana kesänä ja kohteena oli nykyinen majuri Jouko-Juhani Hälvä levien keskellä.

Edellä esitetystä on helppo päätellä, ettei Ruotsinsalmen valloitukseen ky-

pärä suinkaan ollut oikea väline. Siihen aikaan saksalainen Dräger-tehdas valmisti jo happilaitetta - Hans Hassin suunnittelemaa ja samaa, mitä hän käytti Kreikan sukellusretkellään.

Siihen aikaan sen saaminen oli rahapulan ja lisenssin takana. Sotamuseosta saatu suositus selvitti lisenssivaikeudet ja jotenkin sitä rahaa siunaantui sen veraan kun laitteesta pyydettiin fob Ltibeck. Laite tuli tilattua jo vuoden 1951 puolella ja sen saapuminen aiheutti kaksi yllätystä. Ensimmäinen oli ruhtinaallinen loppuhinta tulleineen ja liikevaihtoveroineen.

Toinen oli suuri puulaatikko, missä olevista sekalaisista osista se sitten ohjesäännön mukaisesti koottiin.

Ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui pimeässä ja ukkosmyrskyssä Mustikkamaan sameassa vedessä juhannuksena 1952. Työväen uimareilla oli uimashow.

Ja siihen aikaan riitti vielä pelkkä sammakkomiehen näkeminen. Näkyvyys oli veden alla muistaakseni lampun kanssa 15 senttiä. Tässä vaiheessa happea käytettiin niin vähän sukeltamiseen, että siitä saadut tiedot olivat yhtä ristiriitaisia kuin laitteen oh- . jekirjassa. Siinä kehotettiin sukeltajaa pysyttelemään - ainakin kokematonta - 7 - 8 metrin syvyydessä, mutta taulukko sukellusajasta annettiin muistaakseni 30 metriin.

Heinäkuun 9. päivänä 1951 oli sitten Ruotsinsalmen vuoro. Kahteen pekkaan sinne Jouko Christianssonin kanssa painuttiin. Tietopuolta oli tällä välin täydennetty, joten ensimmäiseksi sukelluspaikaksi valittiin Lehmäsaaren ranta - paikka, mihin Nassau-Siegenin kaleerit ja tykki veneet joukolla katosivat.

Pukua ei ollut. Ei edes myöhemmin käytettyä "Kalevalapukua" . Pintaveden lämpö oli + 14 astetta ja ajatus uimahousuilla veteen menosta kuvottava. Mutta sinne mentiin - vastoin kaikkia myöhäisempiä ohjeita ja sääntöjä. Tosin happilaitteitteen hengityssäkki selässä toimi pinnalla loistavana pelastusliivinä. Ja sillä mat-

kaIla löytyivät kaikki tiettävästi tähän mennessä löydetyt hylyt. Lehmäsaaren pohjoiskärjessä niitä oli pahoin hajonneena ja kaaret hiekasta törröttävinä. Löytyi yksi tykkikin, joka sitten Ora Patoharjun ohjeiden mukaan konservoitiin tavalla, joka ennustaa sen säilyvän kaikkia muita nostettuja tykkejä pitempään.

Samoin löytyi Santakarin rannasta fregatti "Maria".

Siitä happisukellus alkoi. Sitä jatkui sitten Utössä, Ahvenanmaan Flisössä, Orrengrundissa, eräissä järvissä ja tietysti uudelleen Ruotsinsalmessa.

Riilahti ja Flisö eivät tuottaneet tuloksia, mutta Orrengrundin matkasta tuli varmasti muutenkin kuin sukellussyvyytensä ansiosta mielenkiintoinen. Sukelsimme siellä yhdessä "Konkurssi-Koskisen" (myöhemmin tunnettu taiteilijamesenaatti Kluuvikadulta) kanssa hänen vakuutusyhtiöltä ostamaansa kovaleyastia. Se taas oli joutunut mereen hollantilaisiaivan kaaduttua.

"Romu-Koskinen" omisti siihen aikaan romutustelakan Katajanokalla ja hänellä oli myös jo tapahtumapaikalle ajettu proomumainen alus käytössään.

Matka Orrengrundiin tapahtui EFFOAn kauppa laivalla sen jälkeen kun eräs merenkulkuneuvos pääkonttorista antoi luvan huolimatta laivan kapteenin vastalauseista. Perille tultaessa Koskisen laivaväki oli täydessä kapi,nassa - olivat olleet ilman viinaa monta päivää ja tuuli sen kun yltyi.

- Taitaa tuuli yltyä ja kone on kiinni vain yhdellä pultilla, sanoi kipparina toiminut vanha lohenkalastaja.

Koskinen katsoi ulos - tuuli tosiaan yltyi - ja sitten kippariinsa.

- Taidat tulla liian vanhaksi. Tuuli tyyntyy koko ajan. Nyt lähdetään.

Konemestari sanoi siihen, että Kotkasta lähdettäessä kone oli vielä kiinni kolmella pultilla, nyt vain yhdellä.

- No, milläs te tänne tulitte?

- No, loppumatkan sillä yhdellä.

- Sillä sitten lähdetään eteenpäin.

Ja niin lähdettiin. Matka haaksirikkopaikalle ei tosin ollut pitkä, mutta tunnelma sitä kireämpi.

Paikan päällä Koskinen riisui vaatteet päältään ja ui +8 asteen vedessä laivansa ympäri. Kokeilin samaan aikaan hänen kuivapukuaan ja aivan sinisenä Koskinen pysähtyi viereeni kivelle lepäämään.

- Minä näytän niille, sanoi hän laivaan viitaten, - ettei minun kanssani leikitä.

Eikä leikitty.

Hänen sukellussysteeminsä oli hiukan erikoinen. Drägerin happi laite , amerikkalainen kuivapuku ja jalkoihin kaksi 12 kilon kypäräsukeltajan lyijykenkää. Räpylöitä ei otlut sillä

Tämän jutun kirjoittaja legendaarinen hahmo sukeltamisen alkuvuosilta, toimittaja Eki Koivusalo poistui keskuudestamme keväällä. Hänen ansiostaan avautui vedenalainen maailma meille myöhemmin mukaan tulleille.

Olkoon tämä tarina kunnianosoituksemme erään liittomme perustajajäsenen muistolle. Hänen aloittamansa harrastuksen ja työn arvoa eivät edes vuodet kykene himmentämään.

Urheilusukeltaja lehti Eka Metsävuori

noilla kengillä mies pystyi kävelemään pohjassa. Tikkailta veteen meno oli hiukan hankala, mutta kun niistä päästi irti, tuli pohja nopeasti vastaan sillä köysimies saattoi olla muuallakin. Siinä syöksyssä hiekkapohjaan olivat sisuskalut lujilla.

Koskisen kanssa sukelsimme hiukan toistakymmentä metriä. Molemmilta valui veri nenästä sen jälkeen.

Hiekkapohja putosi melko jyrkässä kulmassa syvyyteen ja oli täynnä kaatuneesta laivasta pudonneita astioita, kirjoja jne. Mutta yhtään kovalevyn kappaletta ei paristasadasta tonnista näkynyt.

- Täytyy sukeltaa syvemmälle, sanoi Koskinen ja ryhtyi mittaamaan metrejä. Metri oli hänen sivulle levittämiensä käsien väli eikä Koskinen kuulunut rakenteeltaan kaikkein pienimpiin.

Muistaakseni hän sai 17 "metriä" ja oli minun vuoroni sukeltaa.

Siitä matkasta oli lopputuloksena tilapäinen muistin menetys. Hullumminkin olisi voinut käydä. Syvyyttä oli varmasti pitkälti kolmattakymmentä metriä. Mutta kovalevyä ei löytynyt.

Sitten Koskinen hälyytti paikalle saksalaisen kypärämiehen. Hän sukelsi 38 metriin kuin tyhjää ja hyppi aina välillä katsomaan, missä päin liikkui. Koskinen odotti kovalevyjään, minä sukeltajantautia saksalaiselle. Kovalevyä nousi neliömetrin

verran, sukeltajantauti vältettiin kannettavalla painesäkillä.

Koskinen heitti kovalevyn palasen kipparilleen: -Naulaa se hyttisi lattiaan - se on taatusti Suomen kallein kovalevy.

Ystävälliset luotsit tarjosivat illalla suolattua lohta ja rommia ja kertoivat vain muutaman veneen onkineen kovalevyjä.

Todellisuudessa veneitä oli noin 40 ja ne työskentelivät alueella viikon verran ystävällisten luotsien toimiessa pomoina ja jo tämän tapahtuman aikoina niillä vuorattiin kalastajamökkejä Hangon länsipuolella.

Kolme solmua tunnissa jyskyttävälIä kaljaasilla päästiin Helsinkiin, mutta ei tarina siihen lopu.

Ensimmäiseksi menimme parturiin ja siellä Koskinen huomasi lehdestä uutisen. Matti Jämsä sukeltanut samalla Drägerin happilaitteella maailmanennätyksen.

- Tuota kaveria minä olisin tarvinnut enkä sinua, sanoi Koskinen happamasti, - sillä on sisua.

Mitäpä siihen olisi lisännyt.

Ehkäpä sen, että tuossa syvyydessä puhdas happi tappaa eikä vain aiheuta tajuttomuutta ja hukkumista.

Matti Jämsä ei muutaman tapaamisemme yhteydessä ole ollut kovinkaan halukas kertomaan sukelluksestaan, vaan poistunut toiseen pöytään.

Mistähän syystä?

SUKELLUSSUUNNISTUSLEIRI VIERUMÄELLÄ 11-12.6.88 Osanottajat kokoontuvat 11. 6. klo 12.00 järven rannalla (seuraa viitoitusta).

Majoitus ja ruokailu on jokaisen varattava itse, kuin myös ilma.

Yhteyshenkilö: Peter Jansson, puh. 90-8746633 kot., 782655 töih.

Järjestää: Sukellussuunnistusvaliokunta 5

URHEILU JA RAHA -KYSYMYS SVUL:n liittohallitus asetti 18. 9. 1987 työryhmän pohtimaan urheilu ja raha -kysymystä seuraavista syistä: - Kansainvälisiä ja kansallisia suurkilpailuja sekä kansallisia yläsarjoja järjestävien seurojen kilpailutoiminnan menot kohoavat tuloja enemmän.

- Urheilijoille ja toimihenkilöille maksettujen korvausten tai palkkioiden maksukäytännössä on tullut esille tapauksia, jotka ovat ristiriidassa verolakien ja -asetusten kanssa.

Työryhmän työskentelyn aikana on noussut esille kolmaskin merkittävä peruste: Aatteellisen urheiluliikkeen etuja on valvottava tarkasti valmisteilla olevassa kokonaisverouudistuksessa.

Työryhmä on kiinnittänyt liittohallituksen huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: - Suomen Valtakunnan Urheiluliiton alaisten seurojen järjestämästä toiminnasta ylivoimaisesti suurin osa toteutetaan vapaaehtoisin voimin ilman rahallista korvausta tai korkeintaan aiheutuneita kuluja korvaten, - SVUL:n jäsenliittojen kansalliset ja kansainväliset edustusoikeussäännöt poikkeavat amatöörioikeuksien osalta toisistaan, - vallitseva käytäntö on, että joissakin urheilumuodoissa lajien parhaille maksetaan palkkioita kilpailemisesta, - SVUL:n aloitteesta 1985 ilmestynyt, tohtori Esko Linnakankaan toimittama urheiluverotuksen käsikirja on vähentänyt urheiluverotukseen ja sen käytäntöön liittyvää epätietoisuutta.

Urheiluliike noudattaa omia sääntöjä ja vallitsevia yhteiskunnan normeja.

Yhteinen etumme edellyttää selkeitten toimintaperiaatteiden ja sen mukaisten järjestelmien luomista ja niiden noudattamista.

Liittohallituksen päätökset perustuvat seuraaville periaatteille: 1. Liittohallitus hyväksyy lajien erilaisuudesta johtuvat, kunkin lajin itselleen rakentamat toimintaperiaatteet urheilu ja raha -kysymyksessä.

2. Liittohallitus pitää välttämättömänä, että taloudelliset päätökset ovat kaikissa liitoissa yhteiskunnan normien mukaiset.

3. Liittohallitus esittää tarvittaessa liittovaltuuston päätettäväksi asiaan liittyviä tarpeelliseksi katsomiaan yhteisiä toimenpiteitä.

Edellä mainittuun viitaten liittohallitus on 29. 1. 1988 päättänyt antaa liitoille seuraavat toimeksiannot: Liitot selvittävät kansainväliset- ja kansalliset edustusoikeussääntönsä sekä huolehtivat siitä, että kansalliset säännöt ovat ajantasalla ja toiminta sääntöjen mukaista.

Liitot perehtyvät mahdollisuuksiensa mukaan suurimpien seurojensa taloudelliseen tilaan ja talouden kehitys näkymiin ja auttavat seuroja saattamaan toiminnan ja talouden tasapainoon.

Liitot tarkistavat järjstelmänsä, jotka varmistavat, että urheilijoille ja seurojen toimihenkilöille maksettavien korvausten ja palkkioiden maksukäytäntö on urheilun omien sääntöjen sekä yhteiskunnan määräysten mukainen.

Liittohallitus pitää tärkeänä, että liitot ryhtyvät toimenpiteisiin välittömästi ja . odottaa tiedokseen liittojen asiassa tekemiä päätöksiä ja toimenpiteitä 1.9. 1988 mennessä. Mikäli liitot joutuvat rakentamaan uudet toimintaperiaatteet, ne on pyrittävä saamaan voimaan viimeistään 1. 1. 1989.

Sukelluskalastuksen SM kilpailut pidetään 23.-24. 7. 88 Porkkalan vesialueella.

Yksityiskohtaisemmat tiedot löydät kesäkuussa ilmestyvästä seuratiedotteesta.

Yhteys iltaisin: Jouko Myyry puh. 90-2985537 JÄRJESTÄÄ SUKELLUSSEURA CAL YPSO t

6

Vesa "Vesku" Eronen 50 v. 09.06. 88 Jyväskylässä vaikuttava, jo aktiiviuransa lopettanut sukeltajaveteraani Vesa Eronen astuu alkukesästä viidenkympin portaan yli. Vesa sukelteli pääasiassa kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäl ukujen puolella.

Muistan kuinka graafisen alan myyntimiehet avasivat joskus keskustelun "Tunnetko sä sen Erosen sieltä Gummerukselta, sekin sukeltaa - jne.

Näin päästiin jutun alkuun. Tämä "kauttarantain" tuttavuus johti ensin muutamaan puhelinkeskusteluun, samanaikaiseen Sukeltajavalaan Valtatie 1:ssä ja kaiken huipuksi yhteiseen lehdentekoon. Vesa toimi lehtemme toimitussihteerinä muutaman vuoden silloin kun alottelimme näitä hommia. Vuodet ovat vierineet niistäkin ajoista mutta siitä huolimatta etukäteiset kiitokset yhteistyöstä ja Merentuoksuiset Onnittelut Sinulle Vesku.

U rheilusukeltaja-Iehden puolesta Eka Metsävuori

Saukko-Cup Kokkolassa 1.

2.

3.

4.

5.

Kokkolan Merisaukot ry Bothnia Gulf Divers ry Lakeuden Urheilusukeltajat ry Ylivieskan Urheilusukeltajat ry Delfiinit ry Vaasa

8 6 4 2 0

MITÄ HYöTYÄ NUORI SUOMI -OHJELMASTA ON SEURALLESI? Nuorten hyväksymä, vanhempien toivomukset ja yhteiskunnan odotukset täyttävä nuorisotyö varmistaa urheiluseurasi elinvoimaisuuden, sillä • nuoret viihtyvät ohjelman iloisessa ja kannustavassa ilmapiirissä ja pysyvät urheiluseurassa sen tulevina resursseina.

• seuran tavoitteet selkiytyvät ja mehenki kasvaa.

• seurajohto saa käyttöönsä kannusteita, joilla se voi kiittää jäseniään hyvästä työstä.

• valmennustoiminnan terävöityminen tuo kilpailumenestystä.

• harrasteryhmien mukaanottaminen avaa uusia mahdollisuuksia mm. vetäjäongelmiin.

• seura saa lisää yhteiskunnallista arvostusta ja tätä kautta paremmat rahoitukselliset toimintaedellytykset. Samalla myönteinen julkisuus lisääntyy.

NUORI SUOMI TARJOAA LISÄKSI OHJAAJILLE JA V ALMENTAJILLE .lajikohtaiet, käytännönläheiset oppaat eri-ikäisten toiminnan ohjaukseen kausi- ja tuntisuunnittelussa.

• koulutuksen ja sitä kautta valtakunnallisen klubin tarjoamat edut.

• apuvälineet lasten ja nuorten kannustamiseen ja palkitsemiseen (passit, tarrat, merkit, asut)

LAPSILLE JA NUORILLE • uusia, motivoi via tavoitteita kilpailutoiminnan oheen sekä kivoja kannusteita.

• passin/ työkirjan oman kehityksen seurantaan.

• lisää osallistumismahdollisuuksia oman toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

KANNUSTEET AUTTAVAT KIITT ÄMIST Ä Hyvän urheiluhengen mukaisesti tavoitteiden saavuttamisesta palkitaan.

Ohjelma tarjoaa ohjaajalle ja valmentajalle useita mahdollisuuksia innostaa nuoria.

Seurajohdolle Nuori Suomi antaa uudet keinot kiittää ohjaajia, valmentajia ja muita seura-aktiiveja hyvästä työstä.

NÄKYVÄ TIEDOTUS- JA MARKKINOINTITYö TUKEE SEURASI TYÖTÄ Nuori Suomi-ohjelma on vakavasti liikkeellä. Sen arvokkaat tavoitteet ja seurat yön laajuus kerrotaan näyttävästi suurelle yleisölle.

Ohjelmassa mukanaolo antaa myös seuralIesi lisäimagoa!

Toiminnan laajuuden ja käytännönläheisyyden ovat mahdollistaneet Kemira Oy ja VR, joiden kanssa Nuori Suomi on syntynyt.

MITTAVA TUKI TAKANA. SEURASI KANNATTAA OLLA MUKANA. Seurat yö on, kuten tähän asti, vastuuta, tervettä järkeä ja tunnetta hyvistä tuloksista.

Nuori Suomi tukee tätä ajattelua.

Uusien yhteiskunnallisten haasteiden edessä on tullut aika antaa enemmän tiedollista, opastavaa ja konkreettista apua vaativaan seuratoimintaan.

Nuorten ja huomisen hyväksi.

Mukanaolosi Nuori Suomi -ohjelmassa kertoo, että seurana välität omistasi.

SUUNTO SME-ML Sukeltajan tietokone, joka pitää Sinut ajan tasalla Suunnon uusi SME-ML on nerokkaasti suunniteltu tietokoneistettu instrumentti, joka välittömästi näyttää kaikki tarvitsemasi elintärkeät tiedot sukelluksesta.

SUUNTO SME-ML käyttää multilevelsukellusperiaatetta ja laskee typpimäärän, joka imeytyy ja vapautuu kehostasi eri syvyyksissä.

Poiketen nykyisistä US Navyn taulukoista, jotka perustavat aikarajoitukset yksinomaan ensimmäissyvyyteen SUUNTO SME-ML:n tietokoneprosessori laskee sukelluksesi joka syvyyden aikamäärän. Sen ansiosta saat kompensaatiota ajastasi matalassa vedessä, mikä antaa Sinulle huomattavasti pitempiä sukelluksia ilman etappi nousun tarvetta.

SUUNTO SME on saatavissa rannemallina tai konsoliin asennettuna. Rannemalli voidaan jälkikäteen asentaa Suunnon Combo-42 ja Combo-43 konsoleihin.

SUUNTO Sukellusinstrumentit

Myynti: URSUK OY, Teollisuuskatu 34 20520 TURKU, puh. 921-376700

7

Ilkka Hannula:

LISÄTIETOA YLEN VESIKALUSTOSTA Urheilusukeltajan viime vuoden marraskuun numerossa oli Markku Rantalan kirjoitus Ylen vesikalustosta. Koska kirjoitus sisälsi puutteita ja epätarkkuuksia, on aiheellista korjata sitä ja samalla tehdä aiheesta jonkinlainen kokonaiskatsaus - etenkin kun kalustossa on laitteita, jotka ovat vedenalaisessa yleisradiotyöskentelyssä jopa kansainvälisestikin uusia.

Olen joutunut suurelta osin vastaamaan laitteistokokonaisuuden suunnittelusta. Sitä on tehty aluksi Ilpo Salmen ja sittemmin jäljempänä mainitun kuvausryhmän ja heidän esimiehensä Antero Raution kanssa kuuden vuoden ajan. Tämän vuoden aikana sitä käytetään eniten kansainvälisessä itämerta käsittelevässä televisiosarjassa. Kalusto onkin paljolti rakentunut juuri tämän ohjelmasarjan tarpeiden mukaan. Itse asiassa vedenalaista kalustoa ja vedenalaista ohjelmatoimintaa on kuitenkin Yleisradiossa paljon enemmän kuin Markku Rantalan kirjoituksesta käy selville.

Harha johtuu ehkä siitä, että useimmat vedenalaiskuvat ovat ehkä vain pieni osa ohjelmakokonaisuudesta.

1. ENSIN PERIAATTEISTA Kalustohankintojen suunnittelussa on noudatettu eräitä selviä perusperiaatteita.

Ensimmäinen periaate on kuvan laatu.

Vedenalainen kuvaus on suurimmalta osaltaan luontokuvausta. Kaikkialla maailmassa luontokuvaukset ja siis myös vedenalaiskuvaukset tehdään pääosin filmille, koska filmillä kuvan laatu ja sävykkyys ovat toistaiseksi video ta paremmat. Muutos on tosin tulossa, mutta se vie vielä vuosikausia aikaa ja merkitsee eräiden televisiotekniikan perusteiden täydellistä uusiutumista.

Esimerkiksi BBC käyttää veden alla videota lähinnä vain kamerarobotissaan Cyclops'issa, jolla mennään sellaisiin syvyyksiin ja olosuhteisiin, missä kuvaajan työskentely on vaikeaa tai mahdotonta. Samoin Jaques Cousteau käyttää lähes yksinomaan filmiä. Tämän vuoksi myös Ylen kalusto perustuu filmien tekemiseen.

Tosin on olemassa myös hyvin alustavia kaavailuja vedenalaisen videolaitteiston hankkimiseksi, mutta se soveltuisi etupäässä uutis- ja urheilutapahtumien kuvaamiseen.

Toinen hankintoihin vaikuttanut periaate on ollut äänen laatu.

Yleensä suuristakin vedenalaisista ohjelmista puuttuu vedenalainen ääni lähes tyyten. Niin BBC kuin Cousteaukin korvaavat vedenalaisen äänen useimmiten musiikilla - joskus tosin saattaa välissä olla tehosteen pätkä, joka on tehty kondomiin kiedotulla 8

mikrofonilla kylpyammeessa tai harvemmin oikeassa elementissä. Yleisradiossa on lähdetty siitä, että hyvään luontodokumenttiin kuuluu myös aito ääni ja että veden alta voi tehdä tehosteiden kera myös radio-ohjelmia.

Kolmas periaate on ollut turvallisuus.

Yleisradion sukellusturvamääräykset ovat melko tiukat. Niissä on tarkat säännökset siitä, millä miehityksellä, millä kalustolla ja missä olosuhteissa sukellustöitä saa tehdä. Sillä vedenalaiskuvaus ja vedenalaisäänitys ovat nimenomaan sukellustyötä, jolla on itse asiassa aika vähän tekemistä urheilusukeltamisen kanssa. Turvamääräysten tiukkuudesta on aika ajoin kuulunut rutinaa, mutta rutisijat ovat lähes aina perustelleet näkemyksiään asioilla, jotka ovat osoittaneet melkoista tietämättömyyttä sukellusfysiikan ja -fysiologian perusteista sekä työsukellusten riskeistä.

Neljäs periaate on taloudellinen periaate eli ajan käyttö on saatava mahdollisimman teh0kkaaksi.

Tämän vuoksi on Ylessä selvitelty, missä vedenalaiskuvauksen vaiheissa aikaa kuluu eniten hukkaan ja miten tilannetta voidaan parantaa. Näitä hukka-aikoja syntyy esimerkiksi, kun etsitään kuvauskohdetta tai kun dekot tulevat liian nopeasti vastaan sukellussyvyyksiä vaihdeltaessa. Niitä syntyy myös pinnan ja sukeltajien välisen yhteyden puuttumisen vuoksi, kuvaajan ja valaisijan tai ohjaajan välisen yhteyden puuttumisen vuoksi tämä puute vaikuttaa myös kuvauksen laadulliseen lopputulokseen. Edelleen aikaa kuluu haaskuuseen, jos kalusto on kovin hankalaa käsitellä tai jos ihmisillä ei ole tottumusta sen käsittelyssä. Tämä puolestaan saattaa olla myös turvallisuusriski.

2. SITTEN KALUSTOSTA ... ALUKSI KUVASTA Filmikamera on eräs Ylen peruskameroista Arriflex 16 SR. Sellainen pannaan Arriflexin itsensä valmistaman vedenalaiskotelon eli plimpin sisään. Kotelossa on kaikki tarvittavat säädöt ja varoitus valo siltä varalta, että koteloon pääsee kosteutta. Alunperin kotelo oli tarkoitettu vain kiinteiden objektiivien käyttöön, mutta tämän kirjoittamishetkellä - vuoden-

vaihteessa kotelo on muutostöitä varten Saksan Liittotasavallassa.

Muutostöiden jälkeen siinä voi käyttää myös zoom-objektiivia.

Veden alla tarvitaan herkkää filmiä (400 ASA) ja valoa. Alunperin kamerakotelon mukana tilattiin kaksi akuilla toimivaa 250 watin lamppua.

Tällä hetkellä kalustoon on tulossa lisää valoa lähes kymmenkertainen määrä eli 1 kW:n spottityyppinen ja samansuuruinen hajavalolamppu. Ne saavat virran pinnalta kaapeleilla ja ne on turvallisuussyistä suojattu mm. suojaerotusmuuntajilla. Valoista ensinmainittu on todennäköisesti englantilainen ja toinen ruotsalainen.

Edelleen on suunnitelmissa kelluvan pinnalta valaisevan valojärjestelmän hankkiminen.

Ajan käytön tehostamiseksi on mahdollista, että kuvauskalustoon tulevat vielä Sony 8 mm:n videokamera vedenalaiskotelolla ennakkotutkimuksia varten ja Nikonos still-kuvia varten. ...ÄÄNESTÄ Vedenalaisten tehosteiden äänittämiseen on Yleen tulossa tähän tarkoitettu erikoismikrofoni, hydrofoni. Vedenalaisten tehosteiden - esimerkiksi simppujen, katkojen, sukeltajien, veneiden jne. - äänittämisessä on omat niksinsä. Eräs niistä on äänen korkeuden muuttuminen vedessä, jonka useimmat sukeltajat lienevät havainneet kuunnellessaan vaikkapa moottorin ääntä. Eli äänen nopeus vedessä nostaa sen sävelkorkeuden kolminkertaiseksi, jolloin suuri osa äänistä menee ihmiskorvan kuulokyvyn ja useimpien nauhureiden nauhoituskyvyn yläpuolelle. Tätä ongelmaa ratkotaan parasta aikaa.

Sukeltajien ja pinnan välisiä yhteydenpitoja varten on Yleisradioon ostettu amerikkalaisen Ocean Technologyn valmistama langaton mikrofonijärjestelmä. Laitteet ovat helppokäyttöisiä ja niiden äänen laatu on hyvä.

Eikä ihme, sillä ne on tarkoitettu alunperin sotilaskäyttöön. Mikrofoneja on pinnan alle 3 kpl ja lisäksi on pintayksikkö, jolla voidaan mm. nauhoittaa haastatteluja ja spiikkauksia.

Laitteilla voidaan myös varoittaa esim. yli kulkevista aluksista tai sukeltaja voi kertoa ongelmistaan tai mahdollisesta hätätilanteesta. Jo nyt mikrofonijärjestelmä on osoittautunut melkoiseksi ajan säästäjäksi. ...VARUSTEISTA Yleisradion turvamääräysten mukaan yhtiössä pidetään jatkuvasti yllä kor-

tistoa niistä työntekijöistä, jotka saavat tehdä talolle sukellustyötä. Perusvaatimukset ovat terveyden osalta samat kuin sukeltajilla yleensä. Edelleen vaaditaan vähintään CMAS+ + -kortti mutta käytännössä sukellustuntimäärät ovat kortin vaatimuksia paljon suuremmat. Sukelletut tunnit ovat usein myös vaativampia kuin yleensä urheilusukeltajilla. Erikoistilanteissa ja erikoislaitteilla sukellettaessa vaaditaan myös tarvittava kokemus.

Turvallisuussyistä Ylen sukellustöiden peruspuku on kuivapuku.

Esim. kuvaaja joutuu usein olemaan syvällä lähes liikkumatta melkein koko sukelluksen ajan - tai matalammalla jopa useita tunteja yhtä mittaa.

Ja silloin helposti tulee kylmä. Paleleminen vaikuttaa harkintakykyyn.

Märkäpukuja saa turvamääräysten mukaan käyttää vain lyhyissä matalissa sukelluksissa, jos paleleminen ei tule ongelmaksi. On myös melko mahdotonta tehdä tärisemätöntä kuvaa, jos kädet vispaavat holtittomasti. Kuvaajan pitää myös usein pystyä tasapainottamaan itsensä irroittamatta käsiään kamerasta eli venttiilien tulee hoitua automaattisesti tai sitten esim. kyynärpäillä. Tällä hetkellä on 4 Viking Pro-pukua.

Päädyimme hengityslaitteita valitessamme AGAn maskeihin kolmesta syystä. Ensiksikin niihin sopivat suoraan edellä mainitut Ocean Technologyn mikrofonit. Toiseksi niissä on turvapaine, joka tekee mahdolliseksi sukeltamisen esimerkiksi saastuneissa vesissä. Nosteen poistamiseksi olemme kiinnittäneet maskeihin kilon verran lisäpainoa. Lisäksi maahantuoja muutti kuvaajien maskien annostajat vasemmalle puolelle, jotta ne eivät ole tiellä kuvatessa. Ja kolmanneksi AGAn paineenalentajaan saa parihengitysmahdollisuuden.

Ylen käyttämät säiliöt ovat tavalliset alumiiniset tuplaseiskat, mihin AGAn paineenalentaja kiinnitetään suoraan. Valinnan syinä ovat täyttömahdollisuudet, huoltokysymykset ja varaosien sekä liitäntäosien saatavuus.

Sukellusmittaristona on Suunnon "sukellustietokone". Tärkein hankintaperuste oli aikoinaan ajan säästö eli laite mittaa elimistöön imeytyneen typen todellisen määrän riippumatta siitä, minkälaisia "hyppyjä" sukellettaessa joudutaan tekemään. Käytäntö on jo osoittanut, että useissa tapauksissa sukellusaika on pidentynyt todella paljon. Ajansäästöä kertyy myös siinä, että se pitää muistissaan vuorokauden ajan edelliset sukellukset, niiden profiilit ja laskee koko tämän ajan jäännöstyppimäärän. Lisäksi laite voi olla kuvaajalla kiinnitettynä vaikka kamerakotelon setnämään,

jolloin hän näkee mahdolliset tahattomat nousut tai putoamiset, vaikka toinen silmä on kiinni etsimessä. Eikä tämänkään tyyppisissä sukelluksissa ole haitaksi se, että laite varoittaa, jos nousunopeus on liian suuri.

Ja vielä eräs tärkeä turvallisuusnäkökohta. Divemarinin pojat ovat luvanneet kokeeksi rakentaa kaksivaiheisen painovyöjärjestelmän. Tässä järjestelmässä osa painoista on olkahihnoilla varustetuissa taskuissa ja vain osa tavanomaisessa pikalukolla varustetussa vyössä. Kuivapuvun kanssa käytetään painoja sukelluskuvauksissa 9-13 kg. Jos tarvitaan hätänousu ja puvun nostetta ei voida käyttää hyväksi, näin suuren painomäärän irroittaminen yhdellä kertaa on liikaa - pintaan tullaan kuin raketti. Jos irroitetaan vain 4-5 kg nousu on hallittu. Mikäli painoja irroittaa jostakin syystä enemmän, taskujen läpät saa auki ja painot voi pudottaa yksitellen. Olkahihnoilla on myös se etu, että useita tunteja kestävissä matalissa sukelluksissa painot eivät rasita liikaa ristiselkää.

LOPUKSI Joku kokenutkin sukeltaja saattaa kummastella joitakin Ylen ratkaisuja, mutta ne kaikki ovat syntyneet usean vuoden suunnittelun ja kokeilujen tuloksina ja palvelevat nimenomaan Yleisradion ohjelmatoiminnan tarpeita. Edelleen on muistettava, että Yle

ei tee vedenalaisia kuvauksia ja äänityksiä vain sen vuoksi, että ne ovat sukeltajien mieleen, vaan päämääränä on hyvien ohjelmien tekeminen. Niissä saattaa olla tarpeen tehdä töitä myös veden alla. Tämä merkitsee mm. sitä, että ohjelmien tarkoituksena on mm. lisätä tietämystä luonnosta, ympäristöstä tai historiasta, eikä niinkään sukellusohjelmien tekeminen.

Ja vielä muutama virke alussa mainitusta Itämeri-sarjasta. Se on kuusiosainen televisiosarja, jonka rahoittajina ovat Yleisradion lisäksi Ympäristöministeriö sekä Ruotsin, Tanskan ja Pohjois-Saksan (NDR) televisiot. Sarja kuvataan tämän vuoden aikana mm. kiertämällä aluksella Itämeri ympäri. Osat ovat valmiina reilun vuoden kuluttua. Pääkuvaajana on Heimo Meriheinä, veden alla kuvaavat Matti Litmanen ja Atte Kaartinen, kaikesta äänityksestä huolehtii Osmo Saari, sukellusturvallisuudesta vastaa Jarmo Lähteenmäki ja toimittajana allekirjoittanut. Kaikki ovat myös Yleisradion Sukelluskerhon jäseniä. Kuvaukset ovat rankka testi kalustolle - tässä on esitelty vain tämän hetken tärkein osa kalustoa. Itämeri-sarjaa kuvataan veden alla arviolta 80 sukellustuntia mitä erilaisimmissa oloissa, jään alta saastuneisiin tehdasvesiin. Vasta näiden kokemusten jälkeen voidaan arvioida, miten kalusto kokonaisuuden suunnittelu on onnistunut.

"MEIDÄN SEURA" Harmaa lähes "uusi" Datsun kiihdyttää pitkin Palomäenkatua kohti uimahallia. Elokuvarenkaat ulvovat jarrupolkimen painuessa pohjaan. Autosta astuu ulos perusvesikko+ lukuisia oppilapsia. Tämän jälkeen autoja alkaa saapua tiheämpään tahtiin. Hallin aula ja kahvio täyttyvät seuralaisista sekä lukuisista ihailijoista. Vahtimestari katsoo parhaakseen häipyä omaan hiljaiseen koppiinsa.

Kellon viisari värähtää puolen yhdeksän kohdalle ja Suomen suurimman sukellusseuran jäsenet kokoontuvat saunaan, missä rentoudutaan ja kerrotaan päivän kommellukset.

Altaan reunalla toiset pukevat päällensä uppopallovarusteita, kun taas toiset harjoittelevat perusvälinesukelluksen alkeita uiden ja hyppien. Toisten uidessa altaan matalassa päässä poikittain, niin altaan syvästä päästä kantautuu uppopallonpelaajien karjahduksia heidän ollessa pinnalla.

Halli täyttyy surullisilla huudoilla kun kello lähestyy kymmentä, harjoitukset ovat loppumassa. Saunassa

iloiset uppopallonpelaajat kertaavat vielä kerran pelin iloisin naurahduksin. Taas kerran ovat mukavat harkat ohi.

Haluamme vielä kiittää Kajaanin kesäleirin järjestäjiä mukavasta leiristä joka onnistui ihan hyvin. (Jos ei oteta mukaan matkoja, jotka kuljettiin kävellen n. 100 km). Vietimme myös onnistuneen merileirin mlaux Vivanilla. Haluamme vielä sanoa sen, että Vesikot ovat Suomen mukavin ja suurin sukellusseura.

by Vesikoitten tukiryhmi

9

SepOl}

hY1kn .

Merirosvoja Luvian saaristossa

ql1l1O·

'Itq

Lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 1943 kynti pohjanlahden vesiä sakeassa sumussa pieni saksalainen moottorialus PAUL. Alus oli ensimmäisellä meri matkallaan ja suuntana oli Mäntyluoto, PAULin omisti sen kapteeni ja muuta miehistöä oli 7 henkeä. Ruuma oli tyhjä, mutta kansilastina oli naftatynnyreitä. Merenkäynti oli vähäistä, tuulen-nopeus oli lounaasta kaksi beaufortia.

Elettiin aamupäivän aikaa ja kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa, tuota kirottua sumua lukuunottamatta. Mutta kohtalon kalvakat sormet olivat jo puuttuneet laivan kulkuun siirtämällä sen pois reitiltä.

Kurssi oli pielessä pari merimailia.

Luvian lännenaulojen uloimmat karit vilahtivat laivan vierestä, mutta sakean sumun vuoksi niitä ei havaittu. Keulan alla kumpuileva merenpohja työntyi yllättäen ylöspäin, kunnes suomalainen peruskallio ja saksalainen teräs kohtasivat. Laiva rysähti karikon keskelle, liike lakkasi ja alus oli keskikohdastaan tukevasti kiinni Maijaleton karilla.

Kapteeni pärskytteli ympärilleen germaanisia kirosanoja ja katseli kannella kieriskeleviä naftatynnyreitä, vilkaisu sumun sekaan paljasti ympärillä olevien kallioiden lohduttoman rintaman. Kapteenin sydäntä kouraisi, uusi laiva karilla ja ollaan ties missä. Miehistön huudot keskeyttivät hänen filosofiset mietelmänsä. Hän kääntyi ympäri ja näki vettä valuvan konemestarin, joka kertoi että nyt oli vettä muuallakin kuin keittiön kattilassa. Kapteeni kehoitti laittamaan kaikki käytettävissä olevat pumput toimintakuntoon ja kääntyi merikartan ääreen. Tovin &itä tutkittuaan hän päätteli että ollaan lännenauloilla ja että apua kannattaa hakea sieltä pohjoiseen olevalta Säpin majakkasaarelta. Hän määräsi kolme miestä pelastusveneellä Säppiin apua hakemaan.

Vesille lasketun veneen häipyessä sumuun sieltä kuului mutinaa kompassista ja jonkun merenkulkutaidosta, mutta pian sekin häipyi kuulumattomiin.

Säppiin saavuttuaan miehet pyysivät majakanvartijoita ottamaan radiolla yhteyttä Hacklinin konttoriin.

Sieltä luvattiin lähettää hinaaja "Santtu" avuksi, samalla konttori hälytti myös pelastusalus "Syvärin" joka oli juuri hiljattain hankittu Reposaarelle meripelastusseuran käyttöön.

Sen vesillelasku sujui uudenkankeasti, joten se pääsi lähtemään vasta tunnin kuluttua eli 13.30. Mukaan he ottivat luotsikutterin miehistöineen. Saavuttuaan Säppiin he ottivat saksalaiset 10

merimiehet mukaan ja jatkoivat haaksirikkopaikalle, matkalla he saivat tietää että "Santtu" oli kääntynyt sumun vuoksi takaisin. Pelastusalus laski PAULin kylkeen ja kapteenille kerrottiin tapahtuneesta, hän arveli urheana että laiva pysyisi pinnalla ja tyhjänä vedestä omilla pumpuillaan.

"Syväri" yritti muodon vuoksi vetää laivaa pois karilta mutta ei onnistunut, siinä se kökötti kuin heftalappu persuksissa.

Turhien yritysten jälkeen he lähtivät pois, jättäen luotsikutterin paikalle jos miehistön täytyisi poistua aluksesta. Tuuli alkoi illan mittaan puhaltaa voimakkaammin ja saksalaisten täytyi jättää laiva, he saapuivat Reposaarelle klo 23.00 mukanaan yö paidat ja hammasharjat, lauantain ja sunnuntain välisen yön he nukkuivat Reposaaren hotellissa joka oli jo monet kymmenet vuodet tuudittanut erinäisiä haaksirikkoisia uneen.

Sunnuntaina ja maanantaina miehistö kävi pelastamassa laivasta muoD;avaroja, sekä muuta pienempää tavaraa. Kova tuuli esti kuitenkin suuremmat operaatiot.

Tiistaiaamuna saatiin haaksirikkopaikalle pelastus miehistö ja hinaaja, porukkaan kuului myös paikallisia kalastajia. Päivän mittaan tehtiin useita irroitusyrityksiä, mutta turhaan. Pelastusm.iehistön lähtiessä illalla pois, jäivät nämä kalastajat laivalle. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa että rannikon asukkailla on vuosisataiset perinteet hylkytavaran "huostaanotosta" Verenperintö velvoitti ja miekkoset alkoivat hommiin.

Illan ja yön kuluessa laiva menetti osan naftatynnyreistä, skanssin noja-

tuolit ja astioita. Parin seuraavan päivän aikana kalastajat unohtivat verkkonsa suuiin seinälle merelle lähtiessään, sen sijaan he kävivät kierittelemässä naftatynnyreitä parempaan talteen. Lastin ottaminen oli helppoa, sillä alus oli jo uponnut niin että kansi oli vedenpinnan tasolla.

Sitten laivan kapteeni ja vakuutustarkastaja saapuivat hylylle ja huomasivat nojatuolit ja tynnyrit kadonneiksi. Kapteenia otti päähän ja hän teki rikosilmoituksen. Poliiseilta kävi rikoksen selvittäminen nopeasti, sillä sodan aikana ei ollut kovin yleistä että talojen nurkilta löytyy polttoainetynnyreitä. Merirosvojen jäljiltä saatiin yhteensä yli 1800 litraa naftaa sekä muuta tavaraa, yhteisarvoltaan n. 50 000 silloista markkaa. Eurajoen käräjillä jaettiin tuomioita merirosvoudesta, vankeusajat vaihtelivat neljästä kuukaudesta aina 1.5 vuoden kuritushuonetuomioon. Tämä tapaus on viimeinen Suomessa tapahtunut merirosvousjuttu.

Käräjöinnin aikana Paul päätti jäädä lopullisesti Luvialle. Aluksen runko murtui poikki aallokon vaikutuksesta ja peräosa vajosi kokonaan veden alle. Laivan arvo oli n. 5 milj. markkaa, mutta vakuutettu vain n.

2,5 miljoonasta markasta.

Sodan jälkeen jo 50-luvulla laivan pinnan päälle jääneitä osia tulitettiin armeijan toimesta, ilmeisesti harjoitusmaalina, ja joitain ammuksen osia saattaa vieläkin löytyä. Porin urheilusukeltajat kävivät ensi kerran hylyssä v. 1984, jolloin se oli jo levinnyt pitkin pohjaa.o Seppo Salonen

KILPAILUKUTSU RÄKKÄRALLIIN

LAITESUKELLUKSEN AVOVESI-SM-oSAKILPAILU Aika Paikka

Lauantai 2. 7. kello 11.00 Rovaniemen maalaiskunta; Tarkempi paikka ilmoitetaan kilpailijoille Ilmoittautuminen 15.6. mennessä maksamalla Rovaniemen ja osanotto maksu Urheilusukeltajain tilille no. SYP-Rovaniemi 204120-2010570 80 mk/pari Jälki-ilmoittautuminen 100 mk/pari Säännöt Kilpailussa noudatetaan SUSL:n avovesirallin sääntöjä ja järjestämisohjeita T Hannu Puh alainen puhelin 960/393828

ROV ANIEMEN URHEILUSUKELTAJAT

loa. Allasharjoitusten väliajoilla väsyneet ja mustelmaiset uppopalloilijat maistelivat eväitään ja ottivat vastaan Arin opin ja ohjeet palavereissä.

Sari Vuorinen ja Pirkko Anttila valmistautuvat otteluun Najadit-Muu Suomi

Toimintaa naisten uppopallossa Suomen naisten uppopallon maajoukkue on jälleen kerran menestynyt kansainvälisellä tasolla. Oslossa 20.-21.2. pidetyissä PM-kisoissa Suomi taisteli itselleen hopeamitalit. Miten tähän päästiin?

Valmennusta koko kauden Maajoukkueeseen pyrkivät naiset kokoontuivat ensimmäiselle maajoukkueleirille Turkuun syyskuussa. Tällöin leiriläiset ja valmentajamme Ari Erkinharju (PSK Kupla) päättivät yhdessä tulevan kauden tavoitteet, seuraavien leirien (4 kpl) ajankohdat ja valmennuksen pääpiirteet. Toinen leiri pidettiin niinikään syksyllä Turun Impivaaran uimahallissa.

Najadi-cup Kolmas lieir on Salon uimahallissa Najadi-cup turnauksen yhteydessä.

Espoolainen naisten uppopalloon erikoistunut seura Najadit ry. järjesti sukellusseura Salon Simppujen ystävällisellä avustuksella marraskuun lopulla maaotteluturnauksen Ruotsin naismaajoukkuetta vastaan. Ottelut olivat erittäin tasaisia ja lopulta Suomi voitti otteluvoiton 2-1 jatkoajan ja ran-

Myydään!

4 kpl Agan 7 lt:n irtopulloja 2 kpl katsastettuja a 850,2 kpl katsastamattomia a 65Ö,Pullot ovat erittäin vähän käytettyjä.

Lähemmin 961-120216/Kari Vuokrattavana uusi Bauer-kompressori, kapasiteetti 140 Vmin, puh. 921325934/ilt.

gaistuspallokilpailun jälkeen. Salon leirin anti maajoukkueelle oli kosketus odotettavissa oleviin koviin kansainvälisiin otteluihin ja motivointi entistä kovempaan harjoitteluun.

Leirien ohjelma Kevätkauden leireillä Uusikaupungissa ja Kokkolassa (PM-altaan mitat täyttävät uima-altaat!) keskityttiin joukkuehengen ja saumattoman yhteispelin luomiseen sekä erikoistilanteiden pelaamiseen. Ari pelautti leiriläisiä n. 2 tuntia 2-3 kertaa päivässä.

Tiiviiseen allasohjelmaan kuului myös rassaava alkulämmittely - kuri oli kova ja pilli soi tiuhaan. Sotilaallisesta menettelytavasta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) oli harjoitusten ilmapiiri hyvä ja innostava. Tosin kovimpien sukellussarjojen välissä huudettavien "Tää on kivaa" ja "Tahtoo lisää" huutojen lomassa tuli ihmeteltyä miksi sitä oikein pelaa uppopalMyydään!

AGA 324 Paineilmalaite sis. 2x4 I pullot 300 bar. Kokomaski, paineenalentaja + selkäteline.

Koeponn. 1/88. Eritt. hyväkuntoiset, hp.

4600 mk. Puh. 952-22365 Myydään 2 kpl 8,7 1 pulloa välikappaleineen + selkäteline+ regulaattori + painemi ttari + nostolii vi.

Leena Lahtinen puh. 90-662617.

Maajoukkueen kokoonpano Naisten maajoukkueleireillä kävi väkeä kiitettävästi; yhteensä n. 30 naista osallistui leireille ja jokaisella leirillä oli 15 - 20 osaanottajaa. Leiriläiset olivat iältään 17-30 vuotiaita ja mainittakoon, että kuopuksemme Vivi Fleming valittiin jo toisen kerran naisten maajoukkueeseen. Pelaajien intoa kuvannee hyvin se, että vaikka matkakustannukset olikin maksettava itse, saapuivat pelaajat leireille pitkienkin matkojen takaa: Turusta, Tampereelta, Valkeakoskelta, Jyväskylästä, Porista, Vaasasta, Seinäjoelta, Kokkolasta sekä pääkaupunkiseudulta.

Ari ilmoitti leiriläisille jo syksyn ensimmäisellä leirillä maajoukkueen yksinkertaisen ja oikeudenmukaisen valintaperusteen: maajoukkueeseen pääsevät ne, jotka osoittavat kuntonsa ja pelitaitonsa käymällä aktiivisesti leireillä. Näin myös tapahtui.

Tulevalla kaudella paljon ohjelmaa Ensi vuosi saa naisten maajoukkueessakin uudet tuulet puhaltamaan. Jo paljon meitä auttaneen Ari Erkinharjun ohella valmentamaan on lupautunut Lauri Ljunqvist Saaristomeren sukeltajista.

Keväällä järjestetään PM-kisojen ohella myös naisille EM-kisat ja on ollut alustavasti puhetta muistakin kansainvälisistä mittelöistä. Naiset, nyt on siis hyvä hetki aloittaa uppopallo! Laji on saanut Suomessa jo hyvän jalansijan myös naisten parissa tänäpäivänä voi kotimaassakin pelata naisjoukkueet keskenään. Jos olet kiinnostunut lajista tai olet jo pelannutkin uppopalloa ja haluat mukaan leiri- ja valmennustoimintaan ota yhteys Ari Erkinharjuun, p. 90-462058.

Liiton toimistosta saat tietoa millä paikkakunnilla uppopalloa pelataan ja yhteys henkilöiden nimet.

Kirjoittanut: Ilona Erhiö, Enni Lindeberg BAUER 140 It. kompressori.

Lähemmin Virmo Merjankari 908036310 Sukeltajan kello 4800 Af-88 edullisesti hintaan 250 mk lähemmin p.

911-367/Nipa iltaisin.

Myydään kahdesti päällä ollut naisten URSUK sukelluspuku. Pit. 165 cm p.

50 kg. P. 979-10702, ilt.

11

VASTARANNALTA

Saattaa tuntua, jotta mä sukellan aina narun kans, ku mä siitä niin useen mainitten. Ei asia kyllä niin 00, mutta taitaa olla niin, jotta aina, ku narumiästä tarvitahan, tuloo kertomisen arvoosia tilantehi.

Niinku silloonki, ku mä yritin tehrä siitä mun laillistetusta tyttöystävästäni ja lasteni äiristä narumiähen.

Kyllä usiammat meistä elämän kolhimista tiätää, kuinka siinä käy, mutta mä kerron kuitenki, jos vaikka nua klopit oppiis jotaki.

Me ajoomma koko perhe yhtenä komiana päivänä sellaaselle vanhalle lossipaikalle, missä oli pohja täynnä rautatankoja, vaijeria traktorin takarenkahia ja muuta sukellusturvallisuutta lisäävää rekvisiittaa.

Mukulat siinä heitteli pikkukiviä ja muuta irtotavaraa vetehen sillä aikaa, ku mä puin varusteet päälleni ja samalla selostin sille vaimolleni narumerkkien ireolokiaa.

Se nyäkytteli ja sanoo tasaasin väliin, jotta joo ja aha. ja rähjäs tiätysti mukuloolle, jottei saa mennä liian lähelle reunaa, eikä sitte saa kivittää sorssia tai muita pikkulintuja eikä osua isään mihinkään arkaan paikkaan ainakaan eikä kovin raskahalla tavaralla.

No, mä siroon narun vyätääsilleni, annoon toisen pään sille ja hyppäsin vetehen.

Siältä mä seliitin ravistamisen ja nykääsyn eron. Sitte menin pohjahan orottamahan merkkejä.

Sovittu oli, jotta ensin se ravistaa ja sitte nykääsöö pari kertaa ja mä vastaan merkkiihin.

Siälä mä makasin kaiken romun seas pirellen kiinni yhrestä traktorin renkahasta ja orottelin näppiikö?

Ei näppiny! Koitin siinä ittekki nykiä, mutta naru ei hiavahtanukkaan.

Mä nousin pintahan kysymähän, missä vika?

Ei ollu kuulemma viälä keriinny, kun kuapuksen oli tullu nälkä ja sen vähän isoomman pissahätä. Narun se oli sitonu kaiteeseen. Ku koti kenttä oli saatu kuntohon, mä menin uurestaan pohjaan. Ja pian tuntuuki piäntä värinää narus. Aivan ku salakka olis näppiny. Sitte oli hiljaasta. Ket siällä ny nälättää tai ...

Kyllä oli kuulemma tehty niinku oli käsketty. Mä halusin nährä kuika.

Se näyttikin salakan nyppimiseltä.

Mä karjaasin siältä verestä, jota VERÄ KU MIÄHET! Ja sain samalla suun täyreltä vettä sisähäni.

Hirmuusen yskänkohtauksen jälkehen mä painuun takaasi sinne romujeI). sekahan lasten tollottaessa mua silmät seljällänsä kivet käsis.

Ne ei huamannu eres heitellä mitään.

~uomafatsia

Tuntuu, jotta mun ittehillintäni aIkoo rakoolla. J ustihin, ku mä pääsin pohjahan, repäästihin narusta niin rajusti, jotta narukäsi oli .päästä silmästänsä irti ja mä tein elämäni jyrkimmän u-käännöksen. Hyvä, että rekulaattori suus pysy.

Onneksi sain toisella kärellä hairaastua kii yhrestä kaapelin lenkistä.

Siinä mä killuun, ku inkvisiittorin käsittelys ja narusta revittihin, jotta kärekki venyy ja vanuu ku vanhan isännän henksilät.

Ku käsittely oli ohi, mä nousin nopiaa pinnalle ja irrootin jo matkalla köyren ittestäni.

Sitte uin rantahan, kelasin narun, riisuun kamppehet, pakkasin ne ja mukulat, niin ja muijan autohon ja ajoon kotio. Tosin tästä lopuusta on kaksi erilaasta versiota.

Mun miälestäni mä korkeentaan sanoon tyynesti, jotta lähretähän lapset ja vaimo.

Muijan ja vähän lastenki miälestä mä olin karjunu ku leijona täysin painokelvotoonta tekstiä reksu viälä suussa. Silmäniki oli maskin sisällä mulkoollu ku härkäsimpulla. Ja viälä kotimatkalla molin muka räköttäny ku rakkikoira aiheesta naiset ja miästen tyät.

No, siitä retkestä ei puhuta meirän perhees. Ainakaan mun kuullen.

Muutoon se on kyllä siivopuheenen ja mukava reissukaveri. Niin toi vaimo.

Aarrefaiwoja

SUKELLUSSUUNNISTUKSEN SM-KILPAILUT 5.-7.8.88.

VIERUMÄELLÄ

5. 8. klo 15.00 M ja 5-pisteradat 6. 8. klo 10.00 PM radat 7.8. klo 9.00 PM radat.

Lisäksi on mahdollisuus osallistua sekä K - että X luokassa, kunhan varaa ilmaa mukaan itse.

Pullot täytetään yöllä, ei lähtöjen välillä.

Majoitus on jokaisen varattava itse.

Osanotto maksu: 25,- / startti / hlö.

Yhteyshenkilö Peter Jansson, puh. 90- 8746633 kot.

782655 töih.

Järjestää: Sukellussuunnistusvaliokunta 12

Kuka oli Hanneke Wrome ja mitä hän teki Suomenlahdella, mitä osaa näytteli Raaseporin linnanherra hylkytarinassa. Mikä on legenda Klaus Kurjesta ja miksi se täytyy kumota. Mitä löytyy Pohjanlahdelta. Entäs miksi tsaarin miinalaiva Ladoga upposi, mitä me tiedämme Hindenburgista tai Park Victorysta?

Pitkä rivi kysymyksiä. Vastauksen näihin ja moneen muuhunkin kysymykseen saat Suomen Urheilusukeltajain liiton kustantamasta kirjasta "Suomalaisia Aarrelaivoja".

Kirjaa saatavissa Suomen Urheilusukeltajain liitto ry:n toimistosta Radiokatu 12, 00240 Helsinki tai 90-1582258.

4) Tämä ei ole toivomus, vaan lakiin perustuva määräys!

"SUKELTAJAN LIPP. .. A-fIKÄ-"?

Kulunut kesä toi tullessaan taas monasti mieleen kysymyksen, MIKSEI SUKELTAJAN LIPPUA HUOMIOIDA????

Vietin kuluneen kesän aikana merellä monet viikonloput sukeltaen ja muutenkin rentoutuen ja muistan nähneeni vain pari sellaista tapausta jossa veneilijä ottaa huomioon havaitsemansa sukeltajan lipun. Missä vika, ovatko veneilijät kyseiseen asiaan välinpitämättömiä vai onko vika kenties siinä, että lipun merkitystä ei yleisesti tiedetä?

Kyseiseen lippuun ei pidä suhtautua mitenkään välinpitämättömästi, koska välinpitämätön suhtautuminen lippuun voi johtaa ihmishenkien menettämiseen.

Havaittuaan kyseisen lipun: 1) Pudota vauhtisi minimiin.

2) Kierrä lippu mahdollisimman kaukaa (vähintään 50 m etäisyydeltä).

3) Tarkkaile näkyykö sukeltajan ilmakuplia ja kytke potkuri pysähdyksiin kuplien läheisyydessä ja anna veneen liukua kuplien ohi.

Lopuksi muutamia seikkoja lipun käytöstä.

- Se on pidettävä näkyvissä aina, kun sukeltaja on vedessä.

- Se on poistettava heti, kun viimeinen sukeltaja on poistunut vedestä.

- Sukelluksen on tapahduttava lipun välittömässä läheisyydessä, jos suinkin mahdollista.

- Sillä ei saa tarpeettomasti sulkea kapeaa väylää.

- Lippu voi olla veneessä, mutta myös poijussa tai laiturilla.

Valkoinen

Sinine.n

+

MITEN MENETELLÄ HAVAITTUAAN SUKELTAJAN LIPUN? Sukeltajan lippuna käytetään Suomessa merenkulun kansainvälisen signaalikirjan lippumerkkiä A (signaalilippu A). Virallinen A-lipun koko on 100x 120 cm. Lippu on kaksikielinen.

Tangon puoleinen osa on valkoinen, muu osa sininen ja väliraja pystysuora.

Sukeltajat -78 voitti Vesikko Cupin 16. ja 17. huhtikuuta pelatun XV Vesikko-Cupin voitti ennakko suosikki Sukeltajat 78 Helsingistä. Uppopalloturneen voitto ei ollut itsestään selvyys, vaan ratkaisu tapahtui ylimääräisellä ottelulla Kuopion Urheilusukeltajien kanssa. Sukeltajat 78 selvitti tilanteen edukseen maalein 3-0.

Pisteitä voittajille kertyi 24 kuten KuopiolIekin. Helsinkiläisten parempi maalisuhde oli 72-6 ja Kuopion poikien 57-3.

Hyvin pelannut Joensuun Urheilusukeltajien joukkue tuli kolmanneksi 23 pisteellään, maali suhde 54-7.

Vesikko-Cupin paras korintekijä oli Sukeltajat 78:n Bo Malmgren 16 korilla. Kisan toiseksi paras korittaja oli Mika Hätinen Kuopion Urheilusukeltajista 14 korilla. Kilpailussa palkittiin myös ainoat naismaalintekijät, jotka olivat Paula Jokinen Jyväskylän Delfiineistä ja Mari Törölä Najadeista. Kumpikin teki yhden maalin.

U ppopalloturnaukseen osallistui kaiken kaikkiaan 14 joukkuetta. Kukin joukkue pelasi 13 ottelua.

Toivotamme joukkueet tervetulleiksi seuraavaan VESIKKO-CUPiin (XVI) 22.-23.4. 1989.

XV VESIKKO-CUP Kouvola 16.-17. 04. 1988 LOPPUTULOKSET Otteluiden lukumäärä 1. Sukeltajat 78, Helsinki 13 2. Kuopion Urheilusukeltajat 13 3. Joensuun Urheilusukeltajat 13 4. RaumanMeren Sukelluskerho 13 5. PSK Kupla, Espoo 13 6. Partiosukeltajat, Helsinki 13 7. Jyväskylän Delfiinit 13 8. Hyvinkään Urheilusukeltajat 13 9. Riihimäen Urheilusukeltajat 13 10. Kotka Divers 13 11. Saimaan Norpat, Lappeenranta 13 12. Sukellusseura H20, Helsinki 13 13. Vesikot, Kouvola 13 14. Najadit, Espoo 13 Joukkue

Pelit

Pisteet

Maalit

12-0-1 12-0-1 11-1-1 8-2-3 9-0-4 8-1-4 4-3-6 5-1-7 5-1-7 5-0-8 4-1-8

24 24 23 18 18 17

72-6 57-3 54-7 44-10 44-12 43-10 24-23 28-36 19-27 28-30 22-34 10-67 8-82 1-107

l-l-ll

1 1-11 0-0-13

11

11 11

10 9 3 3 0

Voitto ratkaistiin Sukeltajat 78 Helsingistä ja Kuopion Urheilusukeltajien välillä ylimääräisellä ottelulla, jonka voitti Sukeltajat 78 Helsingistä.

13

HELSINOISTA

JA

TURUSTA

TUKHOLMAAN

JOKA

pAlvA

~'

Hieno tapa • • trrottua ar) esta.

Silja Linen matkoilla on aina jäljittelemätön tunnelma.

Se syntyy hyvästä matkaseurasta.

Se syntyy sydämellisestä palvelusta.

Se syntyy lukemattomista laadun tekevistä yksityiskohdista.

Matka on aina elämys

SIl/AlINE~

MIItkat.....I.to.ta tai ...,. LIneIta Hel.lnld, Et.....plMtadI 14, puh. (90) 1804422, Silja Un.n t.renlnaall, 01'...• puh. (921) 852 288, ...,. LIMa tonnl.....l, Turun ........, puh. (921) 852 255, T.... per., K••ku.torl 1, puh. (_31) 115122.

pgpavllJonId, puh. (10) 180 4411, Turku, Klsltyllll.katu 4, puh. (921) 852244, KOP·kol ... lo,

14

Sukeltaja ja myrkylliset merielävät.

Kun puhutaan sukeltajaan eläinkunnan taholta kohdistuvista vaaratilanteista, tulevat yleensä ensimmäisenä mieleen suuret merieläimet kuten hait, barrakudat ja jättiläismustekalat.

Kuitenkin haiden aiheuttamat sukellusonnettomuudet ovat harvinaisia ja barrakudat tai jättiläismustekalat ovat tuskin koskaan tällaisia onnettomuuksia aiheuttaneet. Sen sijaan paljon pienemmät ja tavallisemmat eläimet, myrkylliset merieläimet, aiheuttavat suhteellisen usein melkoisiakin vaaratilanteita sukeltajille ja uimareilleo Suomessa ei ihmiselle vaarallisia myrkyllisiä merieläimiä esiinny, mutta mitä etelämmäksi ja mitä trooppisimmille vesille sukellusmatka suuntautuu, sen todennäköisempää on, että sukeltaja joutuu näiden eläinten kanssa tekemisiin.

Useimpien myrkyllisten merieläinten ihmisille aiheuttamat vammat ovat suhteellisen vähäisiä, suunnilleen ampiaisen piston luokkaa. Joskus nämä vammat voivat kuitenkin olla erittäin vaikeita ja johtaa jopa muutamassa minuutissa kuolemaan.

Myrkylliset eläimet voidaan jakaa kahteen suureen ryhmään: syötynä myrkylliset (engl. poisonous) ja ulkonaisesti myrkylliset (engl. venomous), ts. eläimet, joiden kosketus, pisto tai purema aiheuttaa uhrille myrkytysoireita. Tässä kirjoituksessa keskitytään pelkästään jälkimmäisiin. Edellisen ryhmän eläimistä todettakoon vain, että monet tropiikin kalat ovat syötyinä myrkyllisiä, minkä vuoksi näillä vesillä pyydystetyistä kaloista tulisi syödä vain niitä, jotka tunnetaan varmasti myrkyttömiksi.

Onteloeläimet Onteloeläimet ovat alkeellisia, rakenteeltaan säteittäisiä eläimiä, joilla esiintyy sukupolvenvuorottelua: meduusa - polyyppi. Edellinen on suvullinen muoto, jälkimmäinen suvuton. Onteloeläimiin kuuluvat hydroidit, liuskameduusat, merivuokot ja korallit.

Lähes kaikkien tunnettujen noin 9 000 onteloeläinlajin pyyntilonkeroissa esiintyy ns. nemaotykystoja.

Ne ovat pieniä (läpimitta 0.005-1 mm) solunsisäisiä myrkkyelimiä, joiden erikoinen laukaisulaite reagoi ilmeisesti sekä mekaanisiin että etenkin kemiallisiin ärsykkeisiin. Nematokystan lauetessa sen sisältämä spiraalimainen myrkynjohdin suoristuu ja tunkeutuu uhriin. Myrkynjohtimen

väkäset estävät sen irtoamisen saaliista.

Onteloeläimet käyttävät nematokystojaan saaliin pyydystämiseen, mutta ne eivät yksin hyödy tästä järjestelmästään, vaan myös eräät muut eläimet käyttävät sitä hyväkseen. Merietanoihin kuuluvat nokkosetanat (Aeolidia) käyttävät ravinnokseen pieniä hydroidimeduusoja, joiden nematokystat kulkeutuvat vahingoittumattomina ruoansulatuskanavan läpi jäädäkseen kiinni peräaukon ulkopuolelle. On ilmeistä, että nokkosetana käyttää nematokystoja puolustuskeinonaan. Erään mustekalatyypin on myös väitetty käyttävän meduusan irrallisia pyyntilonkeroita sekä puolustus- että saalistusaseinaan. Nämä käyttötavat tekee mahdolliseksi nematokystojen toiminnallinen itsenäisyys; myös isännästään irronneen pyyntilonkeron nematokystat pysyvät pitkään toimintakykyisinä. Tämä on myös rannalla paljain jaloin kävelevän ihmisen muistettava; irrallinen rannalle ajautunut pyyntilonkero voi vielä useankin pivän kuluttua aiheuttaa melkoisen piston.

Vaikka kaikissa onteloeläimissä on näitä myrkkyelimiä, nematokystoja, vain hyvin pieni osa niistä on ihmiselle vaarallisia. Vaarallisista m uodoista on kuitenkin osa erittäin, jopa kuolettavan myrkyllisiä. Eri onteloeläinten vaarallisuus ihmiselle riippuu lähinnä nematokystien määrästä, niiden ihon läpäisykyvystä ja niiden sisältämän myrkyn voimakkuudesta.

Myrkyn koostumus eri eläinlajeilla vaihtelee suuresti. Useimmat myrkyt sisältävät histamiinia tai histamiinin vapauttajia, jotka aiheuttavat ihon kutinaa, polttoa ja turvotusta. Lisäksi useilla eläinlajeilla on nematokystoissaan huomattavasti vaarallisempia myrkkyjä mm. hermomyrkkyjä, joiden tarkempaa koostumsta ei tunneta.

Alkeellisimmilla onteloeläimillä hydroideilla (Hydrozoa) on yleensä vain polyyppivaihe myrkkyvaikutuksen kannalta merkityksellinen; meduusat ovat pieniä ja huomaamattomia, vain muutaman millimetrin läpimittaisia. Monet hydroidipolyypit muistuttavat ulkonäöltään melkoisesti korallia, minkä vuoksi niitä usein kutsutaankin valekoralliksi, pistäväksi koralliksi tai tulikoralliksi (kuva 1).

Niitä esiintyy kaikkialla trooppisissa merissä, joissa ne ovat tärkeitä koralliriuttojen rakentajia. Tunneitumpia lajeja ovat Floridan ja Länsi-Intian alueella esiintyvä hirvensarvikoralli

KAARLE FRANSSILA

(Millepora alcicornia) ja Intian valtameren Millepora dichotoma. Eräät hydroidipolyypit muistuttavat kasveja ja muodostavat kauniita merenkäynnin mukana aaltoilevia kasvustoja. Joitakin pistäviä hydroidipolyyppejä esiintyy myös subtrooppisilla alueilla. Tulikorallin ja muiden myrkyllisten hydroidipolyyppien koskettaminen aiheuttaa yleensä nokkosen pistoa muistuttavan polttavan ja pistävän tuntemuksen. Ihossa esiintyy punoitusta ja usein punertavia paukamia. Yleisoireet ovat harvinaisia.

Hydroidien luokkaan kuuluvista uimapolyypeista (Siphonophora) on tunnetuin portugalilainen sotalaiva (Physalia physalis, engl. Portugese man-of-war). Se on kirkkaan sininen

Kuva 1.

Valekoralli (Lytocarpus philippinus).

Kuva 2.

Portugalilainen sotavaiva (Physalia physalis). Eläimellä on muutamia pitkiä pyyntilonkeroita ja lukuisia lyhyitä syöntilonkeroita.

15

vapaasti uiva, kelluva polyyppi- ja meduusayhteiskunta, joka muodostuu 10-30 em:n pituisesta ilmarakkulasta, lyhyistä syöntilonkeroista sekä pitkistä pyyntilonkeroista (kuva 2).

Pyyntilonkeroiden pituus voi olla jopa 30 m ja niissä voi olla kussakin 750000 nematokystaa. Pyyntilonkerot supistuvat jaksottaisesti, jolloin he haravoivat laajan alueen saaliista.

Koska näiden polyyppien pyyntilonkerot ovat erittäin ja myös miltei läpinäkyviä, ne muodostavat todellisen vaaran pahaa-aavistamattomalle sukeltajalle tai uimarille.

Portugalilaista sotalaivaa esiintyy trooppisessa Atlantissa ja Välimeressä ja sen lähi sukulaista Physalia utrieulusta Tyynessä valtameressä ja Indonesian alueella.

Portugalilaisen sotalaivan lonkeron kosketus aiheuttaa välittömästi voimakkaan paikallisen kivun, joka usein säteilee vahingoittuneen raajan tyveen. Ihossa nädään lonkeron kulkua seuraava ruoskaniskua muistuttava jälki, jonka ympärillä on yleensä voimakasta punoitusta. Myös vaikeita yleisoireita kuten lihaskouristuksia, tajuttomuutta tai sokki voi esiintyä.

Portugalilainen sotalaiva on aiheuttanut myös joitakin kuolemantapauksia. Ilmeisesti se ei kuitenkaan voi suoranaisesti tappaa täysikasvuista ihmistä, joskin se voi aiheuttaa hukkumisen.

Liuskameduusoilla eli varsinaisilla meduusoilla (Seyphozoa) on vain meduusavaihe myrkytyksen kannalta merkityksellinen. Polyyppivaihe on lyhyt ja polyypit ovat pieniä ja huomaamattomia. Erästä meduusalajia, korvameduusaa (Aurelia aurita), esiintyy Suomessakin. Sen polttiaiselimillä ei kuitenkaan ole vaikutusta useimpiin ihmisiin. Useat muutkin meduusat ovat ihmiselle vaarattomia.

Meduusoista suurin on hiusmaneetti (Cyanea eapillata), jonka läpimitta voi olla jopa 2 m ja lonkeroiden pituus 36 m (kuva 3). Sitä tavataan etupäässä Atlantin pohjoisosissa ja Tyynessä valtameressä, mutta myös Pohjanmeressä ja jopa Itämeren eteläosissa. Tämän meduusan polttiaiselimet aiheuttavat samantyyppisiä, joskin yleensä selvästi lievempiä oireita kuin portugalilainen sotalaiva.

Liuskameduusoihin kuuluvat kubomeduusat (Chirodropidae, tunnetuin laji Chironex fleekeri ovat kaikkein myrkyllisimpiä meri eläimiä. Ne ovat kuutiomaisia 1-10 em:n läpimittaisia, läpikuultavia, nopeasti uivia meduusoja, joilla on noin 1 m:n pituiset pyyntilonkerot (kuva 4). Vaarallisinta lajia, Chironex fleekeri tavataan vain Australiassa ja Indonesiassa, mutta muita lajeja esim. Chiropsalmus quadrigatusta myös esim. Meksikon lahdella. Kubomeduusoja tesiintyy joskus 16

Pistävienkin muotojen aiheuttamat oireet ovat yleensä vain paikallisia ja suhteellisen lieviä.

Korallien aiheuttamat haavat tulehtuvat usein ja voivat johtaa paikallisiin kuolioihin. Ilmeisesti bakteeriinfektio ja kalkkikuoren vieraat aineet ovat tässä prosessissa vähintään yhtä tärkeitä kuin nematokystien myrkky.

Kuva 3.

Hiusmagneetti (Cyanea eapillata).

Suurin tunnettu meduusa, joka voi olla läpimitaltaan jopa 2 m. Sitä tavataan myös Itämeren eteläosissa. erittäin suurina parvina lähellä rantaa, etenkin tyynissä lahdelmissa.

Chironex fleekerin pisto aiheuttaa lonkeroiden kulkua vastaavan punoittavan, ihosta kohollaan olevan, ruoskaniskua muistuttavan jäljen. Myöhemmin alueelle kehittyy rakkuloita ja joskus koko ihon paksuuden käsittäviä kuolioita. Kipu on yleensä niin voimakas, että potilas huutaa tuskasta. Vaikeita yleisoireita, joihin kuuluvat mm. lihaskouristukset, hengitysvaikeudet ja sokki, esiintyy melkein aina. Kuolema on yleensä seurausta myrkyn vaikutuksesta sydämeen.

Muut kubomeduusat ovat vaarallisuude1taan portugalilaisen sotalaivan luokkaa.

Merivuokoista vain harvat aiheuttavat ihmiselle minkäänlaisia oireita.

Kuva 4.

Kubomeduusa (Chironex fleekeri).

Noin 10 em:n läpimittainen erittäin vaarallinen meduusa.

Ensiapu ja hoito Meduusan pistäessä on tärkeintä heti ensimmäisen piston jälkeen pyrkiä pois vedestä. Ensioireet eivät aina anna käsitystä myrkytyksen voimakkuudesta, minkä vuoksi on aina varmuuien vuoksi pelättävä vaikeaa myrkyystä, jonka aiheuttama heikkous ja tajuttomuus voivat johtaa hukkumiseen.

Oireet ovat sitä pahemmat, mitä kauemmin ja mitä useammat nematokystat saavat vaikuttaa potilaaseen.

Vaikka onteloeläimen lonkerot ovatkin tarttuneet uhriin tiukasti, eivät kuitenkaan kaikki nematokystat ole lauenneet. Ensiavussa onkin tärkeintä, että vielä laukeamattomia nematokystia estetään laukeamasta eli ne inaktivoidaan, ja että lonkerot tämän jälkeen irroitetaan. Inaktivointiin on yleensä käytetty runsaasti väkevää alkoholia, käytännön syistä yleensä denaturoitua. Viimeisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että Chironex fleekerin hoidossa on 3 -1 0 % etikkahappo (laimea etikka) huomattavasti parempi ja helpommin toteutettavissa oleva hoito. Muiden meduusojen piston hoidosta tällä menetelmällä ei ole kokemusta. Lonkerot irroitetaan hiekan, vaatteiden, käsineiden ym. avulla, mutta lisävahinkojen välttämiseksi ei käsin. On varottava, ettei lonkeroita joudu ympäröivälle iholle, jossa ehjät nematokystat voivat vielä laueta. Vaikeissa myrkytystapauksissa joudutaan usein antamaan tekohengitystä. Kaikissa vähänkin pahemmissa myrkytyksissä (yleisoireita, laajat ihomuutokset) on potilas toimitettava lääkärinhoi toon.

Hoito on oireenmukainen, siinä tähdätään kivun lievitykseen, sokin hoitoon ja hermomyrkkyvaikutuksen vähentämiseen. Mitään vastaseerumeja ei ole onnistuttu kehittämään.

Korallihaavojen hoidossa on olennaista haavan puhdistus, vieraiden kappaleiden poisto ja antiseptisten aineiden käyttö.

Piikki nahkaiset Piikkinahkaisiin kuuluvista eläinluokista on myrkyllisiä lajeja meritähdissä (Asteroidea) ja merisiileissä (Echinoidea).

Ainoa tunnettu myrkyilinen meritähti on suuri 13 - 16 sakarainen, jopa yli 60 cm:n läpimittainen Aeanthaster

pianei, jonka yläpintaa peittävät lukuisat pitkät ja terävät, myrkkyä sisältävät piikit. Eläimen koskettaminen voi aiheuttaa paitsi paikallisia oireita, kuten punoitusta ja kivuliaita haavoja, myös hermostoon liittyviä yleisoireita. Tätä meritähteä esiintyy Tyynessä valtameressä ja Punaisessa meressä sekä Indonesian vesillä.

Merisiilin pintaa peittävät lukuisat neulanterävät, ontot piikit (kuva 4A), joissa jollain harvoilla lajeilla on myrkyllisesti vaikuttavia aineita. Piikkien välissä on pieniä ns. pedisellaarielimiä, jotka muodostuvat useimmiten kolmesta teräväkärkisestä leuasta ja myrkkyrauhasesta. Leuat laukeavat kosketuksesta, jolloin pedisellaari tarttuu tiukasti uhriin kiinni ja myrkky valuu haavaan.

Merisiilin piikin pisto on yksi tavallisimpia lämpimissä vesissä ja yleensä valtamerissä sukeltajaan kohdistuvia tapaturmia. Useimmiten pisto aiheuttaa vain mitättömiä oireita.

Sen sijaan on pedisellaaripiston kuvattu aiheuttavan paitsi paikallisen kivun joskus myös hermostoperäisiä yleisoireita. Pedisellaarielimet voivat ulottua ihoon asti vain lyhytpiikkisillä merisiililajeilla. Tästä syystä juuri vaarattomilta vaikuttavia lyhytpiikkisiä lajeja olisi varottava. Vaarallisimpana lajina pidetään Indoneesian alueella esiintyvää Toxopneustis pileolusta.

Ensiapu ja hoito Merisiilin aiheuttamissa myrkytystapauksissa on olennaista pedisellaarielinten välitön poisto, sillä ne jatkavat usein myrkyn erittämistä useita tunteja sen jälkeen kun ovat irronneet isäntäeläimistään. Muissa suhteissa hoito on oireenmukaista. Vakavammat tapaukset (yleisoireita, vahva pedisellaaripisto) vaativat sairaalahoidon.

Merisiilin piikit ovat erittäin hauraita, minkä vuoksi ne pistoksen tapahtuessa yleensä katkeavat ja jäävät kudokseen. Piikkejä ei yleensä tarvitse poistaa, koska ne liukenevat itsestään 1- 2 vuorokaudessa. Piikkien pinnallisimpia osia kannattaa kuitenkin yrittää poistaa niin pitkälti kuin se onnistuu ilman kirurgiaa. Väitetään, että pitkäpiikkisen lajin, Diadema setosumin piikit eivät liukene tai liukenevat niin hitaasti, että ne olisi joskus syytä poistaa kirurgisesti.

(Omat kokemukseni tämän merisiililajin piikeistä eivät kuitenkaan ole huonot; lukuisat syvälle molempiin kantapäihin saamani piikit hävisivät muutamassa päivässä itsestään eikä kipu edes alkuvaiheessa ollut paha.)

Nilviäiset Myrkyllisiä lajeja esiintyy sttkä keila-

Kuva 4a.

Pitkä piikkinen tropiikissa esiintyvä merisiililaji (Diadema setosum).

Kuva 5.

Keilakotilo (Conus marmoreus). Tumman ja keltaisen kirjava kotilo, jonka kapeassa pää puolessa näkyy myrkkypistimenä toimiva ns. radikulaarihammas.

kotiloissa (Conus) että mustekaloissa (Cephalopoda).

Kartiomaisilla keilakotiloilla on pääpuolessa (kuoren kapea pää) myrkkyelin, johon liittyy väkäsellä varustettu keihäsmäinen myrkkypistin (kuva 5). Kotilo sinkauttaa tämän pistimen saaliseläimeensä, yleensä kalaan, joka nopeasti halvaantuu myrkyn vaikutuksesta.

Tunnetaan useita tapauksia, jolloin nämä kotilot ovat pistäneet ihmistä, useimmiten simpukankuorten keräilijöitä, joiden suuressa suosiossa nämä erittäin kauniit kotilot ovat. Onneksi miltei kaikki keilakotilot ovat yöeläimiä, jotka viettävät päivän hiekkaan kaivautuneina tai kivien alla. Tunnetuimmat ihmiselle vaaralliset lajit ovat Conus geopraphicus ja Conus textile. Ilmeisesti monet tämän heimon 400 lajista voivat olla ihmiselle vaarallisia. Keilakotiloita esiintyy trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä.

Ensimmäisenä oireena todetaan yleensä kipua pisto kohdassa. Tämän jälkeen alkaa samalta alueelta puutuminen ja ihon tunnottomuus, jotka voivat levitä koko vartalon alueelle.

Vaikeissa tapauksissa esiintyy myös lihashalvauksia, ja kuolemantapauksiakin on todettu.

Eräiden mustekalojen puremien on kuvattu aiheuttavan ihmiselle myrkytysoireita. Selvästi vaarallisin niistä on Austraaliassa esiintyvä sinirenkainen mustekala (Octopus maculosus) (kuva 5 a), jonka purema on aiheuttanut kuolemantapauksiakin. Eräskin sukeltaja oli asettanut tämän hyvin kauniin mustekalan hartialieen. Mustekala puraisi sukeltajaa kaulaan ja kuolema seurasi hoidosta huolimatta kahdessa tunnissa. Tässä mustekalatyypissä olevaa myrkkyä on kutsuttu makulotoksiiniksi. Se on läheistä sukua tetradotoksiinille, jota esiintyy mm. eräissä salamantereissa ja sammakoissa.

Ensiapu ja hoito Keilakotilon piston ensiapu ja hoito ovat samat kuin myrkyllisten kalojen piston. Tekohengitykseen joudutaan turvautumaan suhteellisen usein ja lääkärin hoito on yleensä aiheellinen.

Mustekalan pureman ensiapuun on suositeltu samanlaista hoitoa kuin käärmeenpuremaan eli paikallista leveää puristavaa sidettä.

Kuva 5a.

Myrkyllistä mustekalaa (Octopus maculosus) tavataan etenkin Austraalian Suurella valliriutalla. Eläimessä nähdään ruskealla pohjalla kirkkaan sinisiä renkaita.

Kalat Kalat muodostavat suurimman ja parhaiten tunnetun myrkyllisten merieläinten ryhmän. Käytännössä ovat näistä tärkeimpiä rauskut, louhikalat ja skorpionikalat.

Rustokaloihin kuuluvat keihäsrauskut (Dasyatidae, engl. stingray) 17

ovat todennäköisesti tärkein yhtenäinen myrkyllisten kalojen ryhmä. On arvioitu, että yksistään Yhdysvalloissa esiintyy vuosittain noin 750 rauskun pistoa. Piikkirauskuja on useita eri lajeja, ja kaikille on yhteistä pitkä, häntämäinen pyrstö, jonka sivussa sijaitsee myrkkypiikki. Tätä väkäreunaista piikkiä peittää ohut nahka, joka pistäessä repeytyy. Tällöin piikin ympärille erittyvä myrkky pääsee haavaan.

Rauskut makaavat usein matalassa ranta vedessä hiekan tai mudan alla kaivautuneena niin, että vain silmät ja pyrstö ovat näkyvissä. Näin ne ovat vaarana ranta vedessä käveleville ihmisille. Nämä saavat piston astuessaan kalan päälle, joka yleensä välittömästi iskee ahdistelijaansa pyrstöllään (kuva 6). Myrkyllisiä rauskuja esiintyy lähinnä trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä, myös Välimeressä.

Olennaisin rauskun piston aiheuttama oire on välittömästi alkava voimakas, paikallinen kipu. Eräille potilaille kehittyy sokin oireita, ja joitakin kuolemantapauksiakin on todettu.

Keihäsrauskujen myrkky vaikuttaa todennäköisesti mm. sydämeen ja verenkiertoelimistöön.

Louhikalat (Trachinus, engl. weeverfish) ovat olleet myrkyllisyydestään tunnettuja jo antiikin ajoista lähtien (kuva 7). Pikkulouhikalalla (Trachinus vipera) on tapana maata matalissa lahdelmissa hiekkaan kaivautuneena myrkyllinen selkäevä pystyssä ja kiduskannet, joissa myös on myrkyllinen piikki, levitettynä. Ihminen saa yleensä piston astuessaan kalan päälle tai irrottaessaan sitä verkosta.

Kalan on kuvattu myös hyökkäävän aktiivisesti sukeltajan kimppuun. Tavallinen louhikala (Trachinus draco) elää yleensä syvissä vesissä. Louhikaloja esiintyy Atlantin rannikoilla, Pohjanmeressä, Itämeren eteläosissa ja Välimeressä.

Louhikalojen pistolIe on ominaista erittäin voimakas kipu, joka aluksi on paikantunut pistokohtaan, mutta leviää myöhemmin koko raajaan. Kipu kuvataan niin voimakkaaksi, että uhri huutaa tuskasta ja menettää tajuntansa. Kipulääkkeistä ei yleensä ole apua. Koko vahingoittunut raaja turpoaa useimmiten voimakkaasti. Tila voi joskus johtaa kuolemaan, joka todennäköisesti johtuu myrkkyvaikutuksesta sydämeen.

Skorpionikalat (Scorpanidae) on suuri ryhmä, johon kuuluvista lajeista osa on voimakkaasti myrkyllisiä.

Myrkyllisiä skorpionikaloja esiintyy lähinnä tropiikissa, mutta myös Atlantissa ja Välimeressä. Yhdysvalloissa todetaan vuosittain noin 300 skorpionikalan pistoa. Näillä katoilla on erittäin pitkälle kehit~nyt naamioitu18

Kuva 6.

Tavallisimmin piikkirausku pistää ihmisiä näiden kävellessä rantavedessä.

Kuva 8.

Velhokala (Syananceja horrida). Myrkyllisin tunnettu kalalaji, jolla on myrkyllisiä piikkejä selkä-, perä- ja lantioevissä.

Kuva 7.

Louhikala (Trachinus radiatus). Itämeren eteläosissakin esiintyvä kala, jolla on myrkkypiikit selkäevässä ja kiduskansissa. miskyky, minkä vuoksi niitä on vaikea havaita. Mestari tällä alalla on skorpionikaloihin luettava pelätty velhokala (Syananceja verrucosa ja S. horrida, engl. stonefish) (kuva 8). Sen limaiseen pintaan takertuu usein korallin kappaleita ja pieniä kiviä; joskus siinä voi kasvaa levääkin. Nämä tekevät kalan huomaamisen miltei mahdottomaksi. Vel hokalaa tavataan lähinnä Austraaliassa ja Indoneesian alueella, mutta eräitä tyyppejä myös Punaisessa meressä ja Intian valtameressä.

Kuva 9.

Siipisimppu (Pterois volitans). Skorpionikaloihin kuuluva erittäin kaunis, puna-musta-valkoraitainen, kivuliaan piston aiheuttava kala, joka on yleinen ainakin Kenian rannikon koralliriutoilla ja Punaisella merellä.

Skorpionikaloilla on myrkyllisiä piikkejä paitsi selkäevissä myös peräja lantioevissä. Ihminen saa piston useimmiten irrottaessaan kalaa verkosta tai astuessaan sen päälle.

Skorpionikalojen pisto aiheuttaa voimakkaan kivun pistokohtaan.

roidit, samoinkuin tetanusprofylaksi kuuluvat ohjelmaan. Haavoja ei ommella vaan ne jätetään avoimiksi.

Velhokalan pisto vaatii intensiivisen hoidon. Sen aiheuttamat kivut ovat niin pahat, että potilas joudutaan usein nukuttamaan. Tämän kalan pistoa vastaan on onneksi onnistuttu kehittämään antiveniili (vastaseerumi).

Yleisoireiden hoito on oireenmukainen.

Etenkin velhokalan pisto aiheuttaa helvetilliseksi kuvatun kivun, joka leviää nopeasti koko raajaan ja alaraajan kyseessä ollessa vatsan alueelle ja yläraajan ollessa kyseessä hartian, kaulan ja pään alueelle. Haavan ympärillä oleva alue turpoaa, iho muuttuu tunnottomaksi ja usein kuolioituu. Yleisoireita esiintyy usein, ja velhokalan pisto on aiheuttanut useita kuoleman tapauksia. Velhokalan pistOlla on ilmeisesti sangen voimakas vaikutus sydän- ja verenkiertoelimistöön.

Myrkyllisiin korallikaloihin kuuluvat myös useimmille trooppisilla vesillä sukeltaneille tutut kauniit siipisimput (Pterois volitans, P. antennata ym., engl. lionfish) (kuva 9).

Edellä kuvattujen kalojen lisäksi on myrkyllisiä lajeja myös mm. seuraavissa kalaryhmissä: hait, monnit (Siluriformes, engl. catfish), konnakalat (Batrachoidiformes, engl. toadfish), (Uranoscopidae, taivaantähystäjät engl. stargazer), kanikalat (Siganidae, engl. rabbitfish) ja välskärikalat (Acanthuridae engl. surgeonfish).

Ensiapu ja hoito Myrkyllisten kalojen pistojen hoidossa tähdätään kivun poistoon, myrkyn vaikutuksen vähentämiseen ja sekundaarisen infektion estämiseen. Tärkeää on, että hoito aloitetaan mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisenä toimenpiteenä on vahingoittuneen raajan upottaminen niin kuumaan veteen kuin mitä potilas voi sietää. Käsittelyn tarkoituksena on hajottaa mahdollisimman suuri osa haavassa olevasta myrkystä, joka on useimmiten lämpöherkkä proteiini. Kuuma vesi vähentää myös kivun tunnetta.

Rauskun pistossa on tärkeää poistaa haavasta siihen jääneet myrkkyä sisältävät suojanahan kappaleet. Tämä voidaan tehdä esim. 1/2 tunnin kuluttua kuumavesikäsittelyn aloittamisesta, jonka jälkeen käsittelyä jatketaan vielä noin 1 tunti. Mikäli kuumavesikäsittelyyn ei ole mahdollisuuksia, huuhdotaan haava perusteellisesti meri vedellä. Myrkyllisten kalojen piston hoitoon on myös suositeltu samanlaista leveää puristavaa sidettä kun käärmeenpuremassa (katso jäljempänä). Joskus voidaan joutua turvautumaan tekohengitykseen.

Lukuunottamatta aivan lieviä tapauksia, kuuluu jatkohoito aina lääkärille. Etenkin louhikalan, rauskun ja ennen kaikkea velhokalan. pisto on aina vakava asia ja potilas olisi toimitettava hoitoon nopeasti. Jatkohoitoon kuuluvat haavan perusteellinen puhdistaminen (revidointi), antibioottihoito sekä lokaalisten antiseptien käyttö haavainfektion estämiseksi. Myös kipulääkkeet ja kortikoste-

Kuva 10.

Yleisin myrkyllinen meri käärme (Pelamis platurus). Käärmeen selkä on tumma, vatsa keltainen ja häntäosa vaalean ja tumman kirjava.

Kuva 11.

Eräs myrkyllinen merikäärmelaji (Hydrophis nigrocinctus). Eläin on ruskeamusta raidaIlinen. Lajia esiintyy vain Taka-Intiassa ja Indonesiassa.

Merikäärmeet Myrkyllisten merikäärmeiden sukuun (Hydrophiidae) kuuluu noin 50 lajia.

Niitä tavataan lähinnä Itä-Intiassa, joskin yksi laji, Pelamis platurus (kuva 10) esiintyy laajemmalla alueella aina Keski-Amerikan länsirannalta Afrikan itärannikolle asti. Merikäärmeet viihtyvät yleensä matalassa vedessä, koska niiden on käytävä pinnalla hengittämässä mutta pohjassa saalistamassa. Eräitä lajeja on kuitenkin nähty useiden kymmenien kilometrien päässä rannasta. Merikäärmeiden lempi-asuma-alueita ovat jokien suut ja koralliriutat. Näiden käärmeiden aggressiivisuudesta on vaihtelevia käsityksiä; ilmeisesti se vaihtelee suuresti lajin ja vuodenajan mukaan. Useimpia lajeja on kuitenkin tiettävästi miltei mahdoton saada puremaan.

Useimmiten merikäärmeen puremiksi joutuvat kalastajat, joiden on joskus irrotettava lukuisiakin käärmeitä verkoistaan. Rantavedessä kahlaajat voivat astua käärmeen päälle ja saada pureman. Joskus merikäärmeet ovat purreet myös uimareita ja sukeltajia.

Merikäärmeen myrkky on eräs kaikkein voimakkaimmista tunnetuista hermo myrkyistä. Sen purema on vaarallisempi kuin esimerkiksi kalkkarokäärmeen tai silmälasikäärmeen (kobra) purema. Onneksi näiden käärmeiden myrkkyhampaat ovat kuitenkin sangen lyhyet ja heikot, minkä vuoksi käärmeen purema ei suinkaan aina johda myrkyn joutumiseen elimistöön. Kun merikäärmeiden aggressiivisuuskin on vähäinen, ovat niiden aiheuttamat myrkytykset suhteellisen harvinaisia sellaisillakin alueilla, missä nämä käärmeet ovat yleisiä.

Merikäärmeen puremalle on päinvastoin kuin muiden myrkyllisten merieläinten aiheuttamalle vammalle - tyypillistä paikallisten oireiden puuttuminen. Pureman jälkeen seuraa latentti, oireeton jakso, jonka on kuvattu kestävän 5 minuutista 8 tuntiin. Oireet alkavat yleensä lievinä ja yltyvät vähitellen. Etusijalla ovat neurologiset (hermostoperäiset) oireet, jotka ilmenevät usein lihasheikkoutena, jota seuraa joskus täydellinen li19

hashalvaus. (Myös bulbaariparalyysi voi kehittyä). On arvioitu, että kaikista tapauksista noin 3 % päätyy kuolemaan ja hoitamattomista tapauksista noin 10 %. Kuolemansyynä on yleensä ollut hengityshalvaus.

Ensiapu ja hoito Merikäärmeen pureman hoidossa on tärkeää muistaa, että alkuvaiheessa potilas on oireeton; sekä paikalliset että yleisoireet puuttuvat. Tämän seikan ei pidä johtaa siihen luuloon, että myrkytystä ei ole tapahtunut tai että se on ollut hyvin lievä.

Hoito on sama kuin muissakin käärmeenpuremissa. Ensiapuna on leveä puristava side, joka peittää haavan ympäristöineen ja ulottuu haavasta raajan tyvipuoleen päin parikymmentä senttiä. Siteen tarkoituksena on estää laskimoverenkierto ja lymfanesteen kulku haava-alueelta.

Erittäin tärkeää on myös potilaan rauhoittaminen, hänen asettamisensa lepoon ja vahingoittuneen raajan saattaminen liikkumattomaksi esim. lastoittamalla. Näidenkin toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää myrkyn joutumista verenkiertoon.

Potilas on toimitettava sairaalahoitoon mahdollisimman nopeasti. Sairaalassa arvioidaan onko kyseessä todella käärmeenpurema ja onko se johtanut myrkytykseen; kuten edellä mainittiin ei käärmeenpuremassa myrkkyä aina joudu elimistöön. Mikäli potilaalla on paikallisia kipuja heti alusta alkaen, ei kyseessä ole käärmeenpurema vaan onkin muun eläimen aiheuttama vamma. Jatkohoito perustuu yleensä käärmeseerumin ja kortisonivalmisteen käyttöön.

Ennaltaehkäisy Myrkyllisten merieläinten pistojen ja puremien hoito on toistaiseksi miltei aina vain oireenmukaista; spesifejä hoitoja on sangen vähän olemassa.

Tästä syystä on nämä vammat syytä ehkäistä ennakolta, mikä yleensä onnistuukin sangen yksinkertaisin keinoin: 1) Matalassa rantavedessä kahlatessa pitäisi kulkea jalkoja laahaten eikä nostaen, jolloin vältytään astumasta myrkyllisten kalojen ja merikäärmeiden päälle. Vahvapohjaisten märkäpuvunsukkien tai kenkien käyttö estää kävelytavasta riippumatta louhikalojen ja skorpionikalojen piston, mutta ei notkeapyrstöisten rauskujen pistoa eikä merikäärmeen puremaa.

2) Meduusojen esiintyminen riippuu suuressa määrin tuulista, lämpötilasta, merivirroista ym. Paikalliset asukkaat tietävät yleensä, milloin meduusavaara on olemassa, ja heidän ohjeitaan kannattaa noudattaa. Sukeltaja voi suojautua hyvin meduusoja 20

vastaan käyttämällä mahdollisimman täydellistä sukelluspukua tai esim. tuulipukua.

3) Korallien, valekorallien ja merivuokkojen pistot voidaan välttää käyttämällä käsineitä.

4) Keilakotiloiden piston estämiseksi olisi näitä (eläviä) eläimiä syytä kosketella mahdollisimman vähän.

Kotiloa olisi aina pideltävä kiinni sen leveästä takapäästä. Mikäli kotilo työntää päänsä ulos kuorestaan, olisi se heti pudotettava, sillä eläin pystyy iskemään taipui salla myrkkypiikillään myös taaksepäin.

5) Pitkäpiikkisiä merisiilejä ei pitäisi käsitellä niiden neulanterävien ja hauraiden piikkien vuoksi. Toisaalta myös hyvin lyhytpiikkiset lajit ovat vaarallisia koska niiden myrkylliset pedisellaarit voivat helposti joutua kosketuksiin ihon kanssa.

6) Mitään piikkisiä kaloja ei pitäisi kosketella, mikäli ei tunne niitä vaarattomiksi.

7) Kättä ei pitäisi koskaan työntää sellaisiin korallin tai kallion koloihin, joiden sisälle ei voi nähdä.

Tiivistelmä Trooppisissa merissä sekä myös subtrooppisilla alueilla, kuten Välimeressä, esiintyy useita myrkyllisiä merieläimiä, joiden kanssa uimista ja sukeltamista harrastava matkailija voi joutua tekemisiin. Tavallisimpia näistä ovat meduusat ja kalat, mutta myrkyllisiä lajeja on myös mm. meritähdissä, merisiileissä, keilakotiloissa ja merikäärmeissä.

Meduusan piston hoidossa on olennaisinta kiinnitarttuneiden, usein läpinäkyvien lonkeroiden poisto sekä adherenttien myrkkyelinten (nematokystojen) inaktivointi esim. laimealla etikalla. Spesifistä hoitoa ei ole.

Tärkeimmät myrkyllisten kalojen ryhmät ovat keihäsrauskut, louhikalat ja skorpionikalat. Niiden pistojen hoidossa on olennaista raajan kuumavesikäsittely. Skorpionikaloihin kuuluvan vaarallisen velhokalan myrkkyä vastaan on kehitetty antiveniini.

Merikäärmeiden puremat hoidetaan kuten muutkin käärmeen puremat.

Meduusoja vastaan voi suojautua väIttämällä uimista silloin kun sääolot ovat näille eläimille edulliset.

Paikalliset asukkaat tuntevat yleensä nämä olosuhteet. Myrkyllisten kalojen pistoa voi parhaiten välttää katsomalla rantavedessä kahlatessaan, mihin jalkansa asettaa sekä kävelemällä jalkoja laahaten.

Kirjallisuutta Ellis, M.D.: Dangerous plants, snakes, arthropods & marine life of Texas.

U.S. Department of Health, Education and Welfare, Publie Health Service 1975.

Fraser-Brunner, A.: Danger in the sea.

Hamlyn, London, New York, Sydney, Toronto 1973.

Halstead, B.W.: Poisonous and venomous marine animals of the world.

VoI 1 ja 111. U.S. Govemment Printing Office, Washington 1965 ja 1970.

Halstead, B.W.: Poisonous and venomous mari ne animals of the world, rew. ed., Darwin Press, Princeton, New Jersey 1978.

Halstead, B.W.: Dangerous marine animals. Comell Maritime Press, Cambridge 1980.

Halstead, B.W.: Current status of marine biotoxicology - anoverview.

Clin. Toxicol. 18: 1- 24. 1981.

Luther, W. ja Fiedler, K.: Die Unterwasserfauna der MittelmeerkUsten.

Verlag Paul Parey, Hamburg 1967.

Toimitamme: - BELL: sukeltajan kevytkypärät (märkäpuvuille) kiinnitys 1-3 lampulle - BRISTOL: hengitysilmakompressorit - POMMEC: ammattisukeltajan varusteet, kypärät ja työkalut - VA-valaisimet - erikoisvarusteita - kaapelit, liittimet, lViCd akut

Oy Insinööritoimisto

NODULE Ltd PL 92, 01301 Vantaa, Vehkatie 1, puh. 90-831011, fax 90-834834

Sutisen uudet seikkailut Wanhojen Pölyisten Arkistojen tutkija Sebastian Malmström on jälleen penkonut Wanhojen Laiwojen Konttorin inventaarioluettelon kaiwausselostuksia. Malmströmin mukaan Sutisen persoonan selvittäminen kestää vielä vuosia, mutta uutta tietoa wanhasta hylkytutkimuksesta saadaan jatkuvasti tutkimustyön edetessä. Seuraava tarina on inventaarioluettelon sivulla nro: 4429905 oleva kaivausselostus.

Hylkysyvänteellä Kruununarkeologi Palme antoi Sutiselle tehtäväksi tutkia Medaljonkihylyn kabyysia. Nyt tähän tarjoutui oiva tilaisuus, koska rahaakin oli käytössä sen verran mitä Sutisen pienestä palkasta oli jäljelle jäänyt. Tuohon aikaan Konttorin tutkimuksellinen mielenkiinto kohdistui kovasti uuneihin. Eihän sellaista oltu nähty aikoihin. No, arkeologi Sutinen totteli määräystä kiitollisena, vapauttihan se hänet hetkellisesti Konttorin pihaan rakennettavan kaivon kaivuutöistä.

Sutinen lähti edeltäkäsin Hylkysyvänteen Kaljuuttikivelle, jonka edustalle Medaljonkihylky oli aikoinaan uponnut. Sutisen soutumaka tutkimuskohteelle konttorin soi malla kesti peräti 32 päivää ja yötä. Tuon ajan hän oli tullut toimeen mukaansa ottamilla vähäisillä eväillä, jotka olivat härskiintynyttä voita lukuunottamatta tyystin loppuneet. Mutta eipä hätää. Palme oli luvannut saapua myöhemmin ja tuoda mukanaan täydennystä saaristolaivaston kaleeri von Fredellä. Ja ellei Sutisen tulehtuneet silmät valehtele, näkyy kaleeri von Freden latinalaispurje lähestyvän koillisesta Haweriluotojen takaa kohti Kaljuuttikiveä. Mastonkorissa näyttää tähyilevän Palme. Toivottavasti muistivat ottaa liitulevyt mukaan, huolehtii Sutinen.

Kaleeri kiinnittyy Kaljuuttikiven kupeelle. Kaleerin päällikkö von Paxin tervehtii Sutista käden heilautuksella, joka ei jää Palmelta huomaamatta. Hänen mielestään Sutinen ei huomionosoituksia kaipaa, miehen pitää pysyä lestissään. Von Paxinia pidetään hieman omituisena miehenä, koska hän piti merellä liikkuessaan aina mukana papukaijaa. Tutkija Sebastian Malmström arveleekin von Paxinia taikauskoiseksi, koska on syytä asiakirjojen perusteella olettaa, että von Paxin todella uskoi papukaijan tuovan purjehdusonnea. Samaan tulokseen on tullut historiantutkija korpraali Sakari Kattila, joka osoitti, että samanlainen papukaija,oli myös

vara-amiraali Henrik Lynslagerilla, ja hän oli tunnetusti hyvin taikauskoinen mies.

Kaljuuttikivellä Palme hätistelee Sutista veteen, luodon toisella puolella puretaan kaleerista muonaa maihin. Saatuaan pilkkeet sytytetyksi hengitysaparaattuksessa alkaa painevasara takoa ilmaa hengityssukkaan.

Palme tekee Sutiselle vanhanaikaisen jalkakampin ja mies kupsahtaa veteen kuin ammuttu lintu. Muutamassa sekunnissa Sutinen on vaipunut pinnan alle ja jatkaa matkaa kohti Medaljonkihylyn kabyysia. Pian arkeologimme tavoittaa aluksen partaan, ottaa siitä lujan otteen ja vetäisee itseään voimakkaasti eteenpäin. Sitten linkkuveitsitaitto ja ruumanluukusta sisälle pimeään kohti mesaanimastoa.

Tavoitettuaan uunin Sutinen kaivaa pärekoristaan tutkimusvälineitä.

Suurennuslasin ja millimetrimitan avulla hän selvittää uunin salaisuuksia, mutta ei pääse itsensä kanssa sopuun siitä, onko uuni 1500 vai 1501 millimetriä pitkä. Pahus, joka mittauksella tulee eri tulos, harmittelee mies. Sutinen huomaa vastakkaisella sivulla uunin luukun ja päättää vilkaista luukkuun sisälle. Voi ihmettä... siellähän on ylikypsä kinkku. Ja levyllä olevassa kuparisessa paistinpannussa näyttää olevan pyttipannua.

Kinkusta Sutinen päättelee, että haaksirikko on tapahtunut aivan joulun aluspäivinä, mutta onko paistinpannulla oleva pyttipannua sitä itseään vaiko kokki ollut vain merisairas syysmyrskyssä. Sutinen ottaa näytteet tulevaa höyrynoki ajoituskoetta varten.

Lisäksi Sutinen päättää tuoda kinkkupellin ja paistinpannun ylös, toivossa, että Wanhojen Laiwojen Konttorin murskauslaitos konservoisi esineet. Mutta nyt Sutisen hengitysilmaaparaattuksen paineilmavasara alkaa pätkimään. Laitteen hengityssukkaan tulee jo savua. Ilmeisesti vasaran jakajasta alkaa höyry loppumaan, koska vasaran lyöntinopeuskin on pudonnut jo puoleen siitä mitä kruunun säästöohjelma sallii. Sutinen ei tahdo saada ilmaa kunnolla. Mutta nyt on kiire pintaan sillä aparaattuksen höyrypilli varoittaa vasaran siirtymisestä varaalasimelle. Miehen on heti noustava pintaan.

Pinnalla Palme valmistautuu tekemään jälleen vanhanaikaisen jalkakampin Sutiselle, mutta huomaa samalla pärekorissa olevan kinkkupellin ja paistinpannun. Shakkilauta ja pingismaila! huutaa Palme innostuneesti.

Enpä olisi uskonut, että keittiö henkilökunnalla on aikaa vapaa-ajan viet-

toon työpaikalla. Tsot. .. tsot. .. älähän nyt innostu, siinähän on kinkkupelti ja paistinpannu, Sutinen rauhoittaa. Pettymys on melkoinen, kun Palme huomaa asian olevan niin kuin Sutinen sanoi.

Tuokion kuluttua von Paxin tulee paikalle ja hoputtaa miehiä valmistautumaan lähtöön. On ehdittävä Wiaporiin ennen pimeää. Wanhojen Laiwojen Konttorin soima, jolla Sutinen souti Kaljuuttikivelle on kiinnitetty miehistön toimesta ja von Paxinin nimenomaisesta määräyksestä kaleerin perään. Näin ollen Sutinen säästyi soutumatkalta, jollaisen Palme olisi mielihyvin kyllä Sutiselle suonut.

Valitettavasti tämän kaiwausselostuksen loppuosa on repeytynyt ja kadonnut teille tietymättömille, joten joudumme lopettamaan tällä kerralla tähän, mutta uusin Sutis-tutkimus tuo uutta tietoa menneen ajan meriarkeologiasta.

sukellussuunnistus QJ

'Ik'" JU alSlla suomen urheilusukeltajain liitto kirjoittanut per olov jansson peter jansson

SUKELLUSSUUNNISTUS Moninkertaisten PM -mestareiden "Prolle ja Peter Janssonin kirjoittama opas joka kuuluu jokaisen sukeltajan peruskirjallisuuteen.

Kirjaa saatavissa Suomen Urheilusukeltajain liitto ry:n toimistosta Radiokatu 12, 00240 Helsinki tai 90-1582258.

21

Tutkimussukellusta tiukoin turvatoimin Kielin yliopistossa Sain viime vuonna tilaisuuden tutustua Kielin yliopiston merentutkimuslaitoksen (Institut ftir Meereskunde an der Universität Kiel) erään tutkimusryhmän sukellustoimintaan. Tutkimusalus Littorinaan mahtuu n. 13 tutkijaa. Määrän ratkaisee lähinnä messin ja keittiön kapasiteetti. Matkaan lähdettiin niin aikaisin aamulla, että päivä aloitettiin aamiaisella. Ohitimme ensin v. 1936 Olympiakisojen purjehduslaiturin ja puolen tunnin kuluttua v. 1972 kisojen valtavan Olympiakeskuksen Schilkseessä. Pian olimmekin Kielin lahdessa, missä sukellukset tehtiin. Paluu tapahtui illalla. Näinkin lyhyttä retkeä varten oli tutkimuksen johtaja antanut laivan päällikölle tarkan kirjallisen ohjelman aikatauluineen.

Alus hyvin varustettu sukellustoimintaan Tutkimusalus Littorina on tehokkaassa käytössä. Se teki 104 matkaa v.

1986 kulkien 11086 meripeninkulmaa. "Littorina" risteilee yleensä Länsi- ja Keski-Itämerellä sekä tästä länteen aina pohjoiselle Pohjanmerelle asti. Sukeltajille alus on hyvin tarpeellinen yhden päivän matkoillakin, koska siihen on sijoitettu paineilmakompressori, useita 2x7 litran pullopakkauksia regulaattoreineen, nostoliivejä, yhden hengen painekammio ja kaikenlaista sukeltamisessa tarvittavaa apuvälineistöä. Näitä ei siis joka kerran tarvitse tuoda ja viedä pois. Sukeltajilla on käytössään pieni suihkuhytti, mutta ei pukeutumistilaa. Pukeutuminen tapahtuikin laboratoriossa tai laivan kannella. Tämä selittyy sillä, että "Littorina" on rakennettu ennen sukellustoiminnan yleistymistä.

Ruotsalaiset märkäpuvut olivatkin suomalaisia!

Päivän sukellustehtävät suoritti neljä Kielin yliopiston meribiologian opiskelijaa. Kolmella heistä oli samanlainen mustakeltainen märkäpuku. Puvut olivat yliopiston omistamia numeropukuja. Niiden tuomisesta alukseen huolehtii sukelluspäällikkö, täysipäivätoiminen yliopiston virkamies.

Sukelluspäällikkö ei retkellä sukeltanut, vaan valvoi työtä ja toimi kuljetusaluksen, kumi veneen ohjaajana.

Hän oli tyypillinen rennosti leikkiä laskeva sukeltaja. Kysyin, ovatko märkäpuvut saksalaisi~. Hän ilmoitti

22

niiden olevan ruotsista. Kun puvut roikkuivat kuivumassa tarkastelin valmistajan lappua: Finn-Suit! Ensi kertaa kuulin ruotsalaisen firman nimen alkavan Finn-sanalla. Erehdystä lieventää se, että puvut tuotiin alukselle keltaisissa Cyklon-säkeissä. Sukelluspäällikön mukaan näitä pukuja on yliopistolla 30-40.

Samoja Finn-Suitin märkäpukuja oli myytävänä eräässä kieliläisessä sukellustarvikeliikkeessä, mutta omistaja ilmoitti niiden olevan loppuunmyynnissä, koska ne ovat liian kalliita (hinta muistaakseni 700-800 DM), liian jäykkiäja väriltään liian yksitotisia vaati valle saksalaiselle urheilusukeltajalle. Yliopiston sukeltajien mielestä puku oli hyvä "ei henkilökohtainen" märkäpuku.

Mitä veden alla tapahtui?

Sukeltajilla oli kaksi tehtävää. Usealla tutkimuspisteellä he keräsivät valkoisiin harsopusseihin 6-10 m:n syvyydestä pohjoisissa valtamerissä hyvin yleistä sienieläintä, leivänkuorisientä (Halichondria panicea), joka elää vielä läntisen Itämeren n. 200/00 suolapitoisessa vedessäkin. Tavaraa kertyi pari ämpärillistä. Toinen tehtävä oli paljon vativampi ja siihen osallistuikin vain kaksi kokeneinta sukeltajaa.

Heidän tehtävänään yli 20 m:n syv.,yydessä oli pyörittää pohjaan lasketun runsaan metrin läpimittaisessa pleksisylinterissä olevaa sekoitinta.

Sekoitin mylläsi pohjan pintakerrosta aiheuttaen samanlaisen tilanteen kuin pohjatrooli. Sylinterin sisällä olevasta vedestä mitattiin ravinteiden määrä.

Minkä vuoksi? Otaksutaan, että jatkuva pohjatroolaus vapauttaa pohjalietteessä olevia ravinteita rehevöittäen näin aluetta. Kammen vääntöä suoritettiin pohjalla puoli tuntia yhteen menoon!

Turvallisuusmääräykset kovinta luokkaa Monet Suomen korkeakoulujen opiskelijat tai ammatinharjoittajat, jotka ovat sukeltajina vasta peruskoulutuksen saaneita, valittavat tutkimuslaitostemme ankaria turvamääräyksiä. Veden alle tarvitaan mukaan Pohjoismaisen tai kouluttajatutkinnon suorittanut sukeltaja. Kielin yliopistoon verrattuna tämä ei ole vielä mitään. Sukelluspäällikkö hyväksyy sukeltamaan vain yliopiston oman sukelluskurssin käyneitä - jos hyväksyy, ja katsoo varsin tarkkaan mitä tehtäviä kullekin hyväksytylle voi antaa.

Kun vaikkapa suomalainen tutkijasukeltaja haluaa hommaan mukaan ja ilmoittautuu sukelluspäällikölle kansainvälinen sukeltaja- ja voimassaoleva lääkärintodistus mukanaan, veteen menoon on vielä pitkä matka. Samantasoisia todistuksiahan on maailmassa monentasoisilla sukeltajilla eikä sukelluspäällikkö ota riskejä. Hy-

Kielin yliopiston meribiologi-sukeltajia tutkimnsalus Littorinan kannella. Huomaa ranskalais-suomalainen varustus. Ja ollaan sentään Saksan liittotasavallassa!

Finn Eagle

wets TARJOUSHINTAAN

1490,(1790,-)

Kalabiologian opiskelija Helmut Thetmeyer painuu sienieläimiä keräämään.

Hän on kokenut sukeltaja, joka mielellään käyttää nykyään harvinaiseksi käynyttä kaksiletkuregulaattoria, tässä erästä tunnetuimmista eli Drägeriä kuinkas muuten. ' vän työpaikan menetys olisi mitä todennäköisin seuraus yhdestäkin onnettomuuteen johtaneesta laiminlyönnistä. Altaaseen Sinut heitetään ensin olkoon se miten nöyryyttävää hyvänsä. Jos siellä suoriudut, jatko voi olla jo helpompaa.

Poiju pintaan aina Ensi kertaa elämässäni näin kokeneiden, parittain tai kolmisin työskentelevien sukeltajien olevan köydellä ja poijulla yhteydessä pintaan. Siitä huolimatta, että nostoliivi oli kaikilla vakiovarusteena, maineiksa, mutta jo vanhanmallinen Fenzy tosin. Poijun idea oli Liittotasavallan puolustuslaitokselta omittu. Lähes metrin mittaisia ja n. 10 cm:n läpimittaisia pehmeitä poijuja oli useita eri pituisin köysin varustettuina. Pituus valittiin tietysti sukellussyvyyden mukaan. Sukeltajalla oli päällään purjehtijan valjaista mukailtu systeemi, jonka lenkkiin poijuköysi kiinnitettiin lyöntihaan avulla. Pinnalla valvovan sukelluspäällikön ei tarvinnut tuskailla, missä kuplia mahtaa näkyä. Poijut kertoivat sukeltajan sijainnin. Poijun käyttöön ehditään hyvin tottua, sillä ellen väärin ymmärtänyt, Kielin yliopiston sukelluskurssin avovesiosuus kestää kahdeksan viikkoa suunnilleen meidän kurssejamme vastaavan teoria- ja halliharjoittelun jälkeen. Vaikka joka päivä ei pääsisikään sukeltamaan, jo kurssin aikana taitaa tulla kahteen tähteen vaadittava määrä tunteja veden alla.

Sukellusretken kohokohta lopuksi Useimmat sukeIluskeikat tuntuvat päättyvän ainakin jossain, määrin

myös sisäisesti märkinä. Ei tehnyt kieliläistenkään matka poikkeusta.

Keräännyimme messiin päivälliselle, joka ei ollutkaan minkä hyvänsä sukellusretken päivällinen, vaan laivan mestarillisen taitavan kokin oikein liinan päälle kattama. Cousteaun Calypsolla olen elokuvissa tainnut joskus nähdä vastaavaa. Kuohuviiniäkin oli jonkun henkilön tai asian kunniaksi eikä sitä nautittu pullosta eikä pahvimukista. Ja kun Saksassa oltiin, niin olutta piti juotaman aterialla, ja sai sitä juoda jo ennenkin. Tunnelma oli hilpeän juhlallinen. Eikä sitä yhtään vähentänyt useiden kymmenien D-markkojen pulitus ruoasta ja juomasta sekä verovapaasti hankitusta Asbach Uraltista, joka teki pienestä Fjällräven-repustani kovin hankalan ja painavan kannettavan.

Ilpo Haahtela

Märkäpuku sisältää naalarihousut. kokonaan aukeavan takin,

sukat Ja hanskat.

Jos haluat teettää sumiHatlkelluspuvun laustyönä, on lisämaksu 300 mk. Tarjous on voimassa vuoden 88 loppuun saakka. Toimltusalka 2 vIIkkoa.

nlaa kätevåstl oheisella lipukkeella. Täytä IIpuke huolell sestJ ja lähetä tilauksesi alla olevaan osoitteeseen.

r-:.------------e

D

D

TIlaan WET'S märkäpuvun tar-

joushlntaan 1490.Haluan märkäpuvun mittatilaustyönä, loiloin lisämaksu on 300 mk, yhl. 1790,-

MITAT: paä rinta lanta VYÖtärö reIsi pohje

hauis käsivarsi pituus

paino kengan n:b

Tilaajan nimi

OsoIte Postios.

Sukeltajan poijuja oli "Littorinalla" kymmenkunta valmiiksi ei pituisin köysin. Poiju on kopio Bundeswehrin käyttämästä mallista. Köysi kulkee poijun päässä olevan renkaan läpi ja kiinnitetään lyöntihaalla sukeltajan valjaissa (vasemmalla) olevaan u-Ienkkiina

Puh ei n AllekirjOitus

~.nn r.J

Esn/e

FinnEagle KY Karjalanlie 8,

48600 KarhuJa

:..

'II 952-66362.J L ___________

23

BIOSUKELTAJA '88 Biosukeltajat ry lienee monille sukeltajille ainakin nimeltä tuttu seurakummajainen. Kummajainen se on siksi, että kukaan ei oikein tiedä, mitä se tekee. Maaliskuussa seura järjesti Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangossa Kaksipäiväisen Biosukeltaja '88 -seminaarin, joka veti aseman täyteen väkeä, eli osallistujia oli lähes seitsemänkymmentä. Syynä mahtavaan yleisömenestykseen ei ilmeisesti ollut Biosukeltajien sääntömääräinen kevätkokous, vaan muu ohjelma.

Virallinen ohjelma koostui yksinomaan luennoista, jotka oli jaettu kahteen teemaan: lauantain aikana kuultiin erilaisista vesibiologiseen tutkimukseen liittyvistä aiheista ja sunnuntaina esiteltiin kovaa teknologiaa sekä lähes valmis tutkimus sukelluksen käytöstä tieteellisessä tutkimisessa. Ohjelman mielenkiintoisuus takasi yleisön hereillä pysymisen. Lauantain esitysten aiheet olivat Hävisikö rakkolevä? (dos. Heikki Salemaa), Ulappa-alueiden tutkimusprojekti PELAG II (FK Pirjo Kuuppo-Leinikki), Merentutkimuslaitos tänään (FT Ilppo Vuorinen) ja huomenna, Jokihelmisimpukka (FL Ilmari Valovirta) sekä Sinisimpukan käyttö ympäristön tilan ilmaisijana (FT Inke Sunila).

Sunnuntaina esitteli Rauma-Repolan Oceanics -ryhmä kahden esitelmöitsijän, projekti päälliköiden Reijo Itkosen ja Jorma YrjöIän voimin sukellusjärjestelmiään ja sukellusveneitään, minkä jälkeen PSK Kupla ry:n puheenjohtaja Matti Leiniö demonstroi kerhonsa kehittelemiä reguiaattorintestauslaitetta, 8 mm:n va-videokameraa, käsivalaisinta sekä langatonta vedenalaista puhelinta. Iltapäivällä

esitteli Maija Ainkman tutkimustaan sukeltamisen käytöstä vedenalaisessa tutkimustyössä. Tutkimus perustuu pohjoismaisilta biologisilta asemilta kerättyyn aineistoon ja herätti tiivistä keskustelua mm. sukellustyön turvallisuuskysymyksistä.

Seminaarin ilmeinen onnistuminen on ensimmäinen näkyvä merkki Biosukeltajat ry:n toiminnan voimakkaasta elpymisestä kuluneen vuoden aikana. Suunnitelmissa on järjestää ti-

lauksesta erilaisia vedenalaista luontoa käsitteleviä tilaisuuksia joko kerhoille tai suuremmille joukoille. Itämerta käsittelevää esitelmäpakettia kootaan parhaillaan ja sisävesipaketti on suunnitteilla. Tiedusteluihin vastaa ilomielin Jouko Rissanen tai Jan Ekebom numerosta 90-1912017 tai Jouni Leinikki numerosta 911-88161 (t) tai 88170 (k).

Jouni Leinikki

Seminaarin ehkä odotetuin esitelmä oli Rauma-Repolan Oceanicsryhmän projektipääffiköiden Reijo Itkosen ja Jorma Yrjöiän selvitys yhtymän syvänmerensukellusveneistä ja muusta tuotannosta .

••

KESA TULEE! MUISTOT TALTEEN FILMILLE. MUTTA MITEN? VASTAUKSEN LÖVDÄ T PROLLE JANSSON:IN KIRJASTA

SUKELLUSKUV AUS Kirjaa on saatavissa liiton toimistosta puh. 90-1582258

40:HINTAAN

24

Sananen "sukeltajan tietokoneista"ja toinen Helsingin sukellusvälineliikkeistä Maailmalla viime vuosina voimakkaasti yleistyneet dekompressiolaskimet eli sukeltajan tietokoneet tekevät tuloaan myös Suomeen. Periaatteessa näiden koneiden ideana on vapauttaa sukeltaja kellon, syvyysmittarin, taulukoiden ja teoreettisten, suorakulmaisten sukellusprofiilien käytöstä siten, että ne lyhyin aikavälein laskevat kudosten typpikyllästysasteen ympäristön paineen ja kuluneen sukellusajan perusteella ja ilmoittavat tuloksen sukeltajalle suoraan vaadittuna nousutapana. Tällöin esim. portaittain madaltuvalla sukelluksella saadaan aivan oikein perustein enemmän sukellusaikaa ennen tiettyä nousutapaa kuin jos käytettäisiin taulukoita, jotka määräävät sukellusajan porrasprofiilin maksimisyvyyden perusteella. (On huomattava, että tarkoitan tässä jutussa sukeltajan tietokoneilla ainoastaan näitä ns. multi leveI -periaatteella toimivia koneita: Suomessakin on kuitenkin markkinoilla yksi kone, joka määrää nousu-

tavan taulukoiden tapaan maksimisyvyyden perusteella. Tällainen kone ei kuitenkaan eroa ominaisuuksiltaan juuri mitenkään laminoidusta paperitaulukosta, onpahan vain herkempi rikkoutumaan ja noin 1000 kertaa kalliimpi). Edelleen sukelluksen päätyttyä koneet laskevat jäännöstypen vähenemisen ja ottavat sen huomioon uusintasukelluksella. Kyse on siis sen saman laskutoimituksen jatkuvasta suorittamisesta ja tuloksen ilmoittamisesta sukeltajalle, jonka tulos tietyille suorakulmaprofiileille on ilmoitettu taulukoissa.

Päällisin puolin näyttää siis siltä, että tietokoneiden maahantuojien ja valmistajien mainokset kertovat totuuden sukeltamisen uudesta vapaudesta. Kritiikki on tietenkin jätetty pois mainoksista eikä puolueetonta tietoa koneista ole vielä julkaistu kovinkaan paljon, suomeksi ei sanaakaan. Yritänkin tässä tuoda lyhyesti esiin muutamia seikkoja, joihin tulee kiinnittää huomiota, ennen kuin valitsee näennäisen vaivattoman mutta myös helposti painekammioon johtavan tien dekompressiolaskujen suorittamiseksi.

1) koneiden antamat nousuajat ensimmäisellä sukelluksella käyvät melko hyvin yksiin nykyisten taulukoidemme antamien aikojen kanssa,

mutta uusintasukelluksilla nousuajat ovat ensimmäisten tutkimustulosten mukaan huomattavasti taulukoiden antamia lyhyempiä: ei liene syytä ryhtyä avovedessä kokeilemaan, ovatko nämä ajat turvallisia vai eivät, ehkäpä joskus asia saadaan tutkittua valvotuissa oloissa so. painekammiossa. Valmistajien puheet te statusta tautiriskistä voi jättää omaan arvoonsa kunnes heillä on esittää asiasta tieteellisesti hyväksyttävä selvitys.

2) koneet on suunniteltu keskiverto-olosuhteisiin maailmalla ts. kirkkaisiin ja lämpimiin vesiin. "Varmuuskertoimia" kylmien ja rasittavien eli sukeltajantautiriskiltään olennaisesti suurempien sukellusten varalta ei ole missään koneessa.

3) vain yksi Suomessa myytävistä kolmesta (pian neljästä) tietokonetyypistä antaa etappisukelluksella sukeltajalIe arvion kokonaisnousuajasta; muut ilmoittavat vain vaaditun etapin syvyyden. Mikäli sukellusta ei suunnitella taulukoihin ja ilmamäärään perustuen, voi varsinkin syvällä sukelluksella helposti syntyä tilanne, jos etappiajat pitenevät tietyn alttiinaoloajan jälkeen erittäin nopeasti sellaisiksi, että ilma ei enää riitäkään etappien suorittamiseen. Tämä on yksi painava peruste sille, että koneita tulisi käyttää vain sellaisten sukelta-

VoiHamaton tuplaseiska Poseidon 2 7/20MPa X - voittamaton kaikissa olosuhteissa, ohittamaton laadussa: ·IWK-kevytterässäiliöt • Poseidon-s.äiliöventtiilit • puoliautomaaffinen varailma • kantoteline itselukkiutuvin terässoljin • tukeva kantokahva _ _ • sU.Ojatulppa • pohjasuojukset I

\

\

poseldonln tuplaseiskan vahva suosio vaativiensukeltajien ja rankkojen olosuhteiden laitteena perustuu sen ehdottomaan luotettavuuteen, kestävyyteen ja käyttömukavuuteen.

Eri rTlerkklsten, kokoisten ja hintaisten laitteiden suOSio vaihtelee. Poseidon tuplaseiskan suosio on ja pysyy.

PS. Poseidon-Iaitl.eita on hyväksytty 30MPa paineelle Suomessa jo vuonna 1972!

25

jien, joilla on vankka kokemus sukelluksen suunnittelusta perinteisin keinoin. Etappisukelluksia koneilla tulisi tehdä vain perusteellisen ko. konetyyppiin perehtymisen jälkeen.

4) mikäli vain toisella parin sukeltajista on tietokone ja sukelletaan etappipysähdyksiä vaativa porrasprofiilisukellus, ei koneen rikkoutuessa ole mitään mahdollisuutta tietää vaadittavien etappien pituuksia tai syvyyksiä. (Koneiden rikkoutuminen on sekä Suomessa että maailmalla saatujen kokemusten mukaan ainakin toistaiseksi ellei nyt yleistä niin ei järin harvinaistakaan).

5) koneet eivät tiedä, kuka niitä käyttää ts. mikäli esim. päivän ensimmäisen sukelluksen 40 metriin tehnyt sukeltaja lainaa vaikkapa 15 metrin syvyyteen sukeltaneen kaverinsa konetta ja sukeltaa sen antamien ohjeiden mukaan, seurauksena on mitä ilmeisimmin vaikeuksia.

6) tämän jutun antamat tiedot sukeltajan tietokoneiden ominaisuuksista ja käytöstä ovat hyvin yleisluontoisia, koska tarkoitukseni oli ainoastaan tuoda esiin muutama varoituksen sa-

26

na, JOlta laitteiden myyjien ei VQl olettaa asiakkailleen esittävän. Yksityiskohtaista tietoa on kuitenkin tulossa, sillä Pekka Mattila ja Ari Vome Tampereelta ovat tehneet ja tekevät Suomessa myytäville sukeltajan tietokoneille erittäin perusteellista testausta pienoispainekammiossa. Ennen tietokoneen hankintaa kannattaa ehdottomasti odottaa heidän testiensä ja ohjeidensa julkaisemista, niistä tulee ilmenemään hyvin paljon uutta ja terveydelle tärkeää tietoa asiasta.

Toistaiseksi voidaan siis kokemukseen ja tutkimustietoon perustuen todeta vain se, että sukeltajan tietokoneet ovat porrasmaisilla suoranoususukelluksilla (jotka eivät ole uusinta-

sukelluksia) hyödyllisiä apuvälineitä, jotka sallivat melkoisen turvallisesti entistä pidempiä sukellusaikoja perustaessaan nousutapalaskelmansa hetkelliseen todelliseen syvyyteen maksimisyvyyden sijasta. Tämä tietenkin edellyttäen, että käyttäjät ovat kokeneita sukeltajia, jotka ymmärtävät koneiden edut ja rajoitukset ja sukellussuunnittelun perustana olevat fysiikan ja fysiologian tosiseikat. Taulukot voidaan kuitenkin jättää pois käytöstä vasta, kun lääketiede ja tietojenkäsittelytekniikka ovat kävelleet käsi kädessä niin pitkälle, että sukeltajantaudin synty voidaan kuvata täsmällisesti henkilökohtaisella matemaattisella mallilla ja tämä malli saa-

Itse olen saanut sen verran tarpeekseni tällaisesta myyntipolitiikasta, että mikäli edellä esitetyn kaltaisten valheiden levittäminen jatkuu, julkaisen lähitulevaisuudessa kahden todistajan oikeaksi todistamia suoria sitaatteja niistä kuluttaja-asiamiehen kannanotolla varustettuna ja luonnollisestikin mainitsen sekä liikkeiden että myyjien nimet.

Järkevää ja turvallista sukeltamista vuodelle 1988.

Mika Pohjonen

daan koneelle, joka kerää ympäristöstä ja sukeltajan elimistöstä kaikki tarvitsemansa kymmenet ellei sadat tiedot. Ennen kuin tähän päästään kulunee kuitenkin sen verran aikaa, että me, jotka tätä nyt luemme, olemme jo pitkään sukellelleet autuaammilla vesillä.

*** Toinen asia, joka on jo pidempään kaivellut mieltäni, on eräiden sukellusvälineliikkeiden harjoittama kuluttajan huijaaminen. Kurssilaiseni ja muutama muu "agentti" ovat tämän kevään aikana käyneet useaan otteeseen asioimassa kaikissa Helsingin sukellusvälineliikkeissä ja saaneet kuullakseen mm. seuraavia "asiantuntijoiden" ts. liikkeiden myyjien lausuntoja: 1) "alumiinisäiliöiden kaulan kierteet irtoilevat varsin usein venttiilien irrotuksen/kiinnityksen yhteydessä".

Näin väittänyt myyjä ei tiennyt/sanonut tietävänsä, että kartiokierteellä varustettuja alumiinipulloja ei ole tuotu maahan eikä liikkeissä myyty enää tällä vuosikymmenellä: nykyisten alumiiniseos- eli kevytmetallipullojen kaulan lieriökierteet eivät todellakaan "irtoile".

2) "terässäiliöt eivät ruostu, jos niissä pidetään jatkuvasti painetta".

Näin räikeää typeryyttähän kukaan ei ilmeisesti edes voi uskoa, mutta mikäli asiasta on epäilyksiä, olkaapa hyvät ja tutustukaa minkä tahansa terässäiliön sisäosaan.

3) "kevytmetallisäiliöihin muodostuu runsaasti, jopa regulaattorin toimintaa haittaavassa määrin valkoista jauhoa (alumiinioksidia)". Katsokaapa minkä tahansa kevytmetallisäiliön sisään ja todetkaa itse, että näin ei ole.

4) "paineastia-asetusta on muutettu siten, että 15 litran säiliön saa täyttää kannettavalla kompressorilla". Mitään muutoksia paineastia-asetukseen ei viime aikoina ole tehty, joten jälleen on kyseessä emävalhe ja asiakkaan huijaaminen.

Nämä riittänevät esimerkeiksi ja todisteiksi siitä, että 1) ko. liikkeet myyvät niin huonoja tuotteita, että ainoaksi kilpailukeinoksi jää asiakkaalle valehtelu 2) ko. liikkeiden myyjät eivät tunne markkinoilla olevien välineiden ominaisuuksia' eivät itse myymiensä eivätkä muiden.

Voidaanko tällaisten liikkeiden olettaa muutenkaan palvelevan asiakkaita asiantuntevasti ja turvallisuustietoisesti?

LUOTEIS-NORJA Erinomainen sukellustukikohta HITRA niille sukeltajille jotka kulkevat VENE ja KOMPRESSORI mukanaan. Saari on sukeltajan paratiisi: kristallinkirkas vesi, paljon kalaa, LENTOKONE- JA LAIV AHYLKYJÄ, campingalue, majoja, motelli

EDUSTAJA SUOMESSA

Hitra I(ro DoImsundet & M 0 t elI } marina og camping 7250 Melandsj0 - Norge Tlf. (074) 45979

LERIGQJ PUH. 937-42777 PUH. 937-46046 PUH. 937-21077

KAMMIOSUKELLUSJÄRJESTELMÄT PAINEHOITOKAMMIOT SYVÄNMEREN TUTKIMUSJA TUOTANTOLAITTEET VEDENALAISET ROBOTIT ÖLJYNPORAUSLAITTEET ENGINEERING-PALVELUT

KYSY LISÄÄ VEDENALAISTEKNIIKASTA!

f> ~~~.REPOLA

Mika Pohjonen PL 306,33101 TAMPERE PUHELIN 931-501 611

TELETEX 244-1031253 TELEFAX 931 501 711

27

TASOEROT KAVENTUNEET PM-TASOLLA UPPOPALLOSSA Uppopallon PM 1988 pelattiin Oslossa 20- 21 helmikuuta. Miesten puolella käytiin tasa väkisin kamppailu kautta aikojen. Myös naisuppopallossa Ruotsi ja Suomi ovat saavuttaneet Norjaa merkittävästi, mutta Tanskan edistyminen on ollut hieman vaatimattomampaa.

Naiset edistyneet Naisjoukkueen leiritykset ja harrastajien lukumäärän ilahduttava lisääntyminen näkyi tyttöjen otteissa jo ennen kisoja. Tilanne oli sikäli erikoinen, että päästiin valitsemaan suhteellisen suuresta joukosta ja melko moni uusi kyky pystyi lunastamaan paikan joukkueessa. Tytöt ja valmentaja Ari Erkinharju ovat tehneet tämänkin vuoden valtavasti töitä. Tyttöjen peli on jo todella kehittynyttä ja kaunista uppopalloa.

Suosikki Norja kohdattiin heti ensimmäisessä ottelussa. Vielä tänä vuonna norjalaiset pystyivät kukistamaan Suomen luvuin 4-0, mutta ylivoima oli kaventunut merkittävästi.

Seuraavana vuorossa oli Ruotsi, joka jo syksyn maaottelujen perusteella tiedettiin kehittyneen myös valtavasti. Huolimatta Suomen voimakkaammasta painostuksesta ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.

Jäljellä oli enää Tanska, jonka Ruotsi oli voittanut 10-0. Tanska oli voitettava 11-0, jotta saataisiin hopeaa. Jostakin syystä Tanska pani hanttiin kynsin hampain ja yritti pelata hopeamitalit Ruotsille. Suomi teki kuitenkin maaleja tasaiseen tahtiin ja tasaisen vauhdin taulukon mukaan näytti saavuttavan tarvittavan maalimäärän. Toisessa erässä tilanteessa 11-0 tanskalaiset sitten antoivat periksi ja tytöt hakkasivat hurmoksessa vielä 7 lisämaalia. Lopputulos 18 - 0 ja hopeaa selkeällä maalierolla.

Norjalle ensimmäiset mitalit kotikisoissa Miesten puolella jouduttiin erilaisten yhteensattumien ja sähläysten vuoksi perumaan molemmat kevään leirit.

Sekä valintaleiri että viimeistelyleiri.

Joukkue valittiin viime hetkellä viimeaikaisten sarja- ja tumauspelien edesottamusten perusteella. Tältä osin pyykkiä pestään vielä pitkään, eikä vastaava toistu enää.

Kaiken sotkun lisäksi juuri ennen lähtöä ilmestyneen Sukeltajalehden nimimerkin "Uppotukki" kirjoituksen sisältö aiheutti pahaa mieltä ja lisävarjoja kisoihin keskittyvän joukkueemme ylle. Kirjoituksen julkaisu 28

lehdessämme ei olisi missään tapauksessa saanut allekirjoittaneen siunausta - ei etenkään tässä vaiheessa. Kirjoitus on jaettu vuosi sitten maajoukkuevalmennusrenkaaseen kuuluville henkilöille henkilökohtaisena palautteena, eikä missään tapauksessa julkaistavaksi, eikä tälle joukkueelle. Silloin palautteen tarkoituksena oli saada pelaajat kohottamaan fyysistä kuntoa, eikä ainoastaan keskittyä lajiharjoitteluun.

Joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta menneet pyrittiin unohtamaan ja keskityttiin Ruotsi matsiin. Viime vuosina Ruotsi on päihittänyt Suomen selkeästi ja suurinumeroisesti.

Otteluun lähdettiin voittamaan. Ensimmäinen erä meni erinomaisesti.

Suomi teki lukuisia erinomaIsIa hyökkäyksiä. Koritus oli lähellä useamman kerran ja aikaisemmasta poiketen Ruotsi oli altavastaajana.

Toisen erän alussa kaikki menikin sitten pieleen, mikä ylipäänsä mennä voi. Ruotsi karkasi 4-0 johtoon.

Hurjan takaa-ajon jälkeen Suomi onnistui kaventamaan 4- 2:een, mutta aika loppui kesken. Ilman tuota toisen erän nukahtamista ottelu olisi ollut täysin voitettavissa.

Norjaa vastaan miesjoukkueemme pelasi perinteisen tiukan ottelun.

Meille edelleenkin täysin mystillinen rankkarin tuomitseminen Suomea vastaan muuten tasaväkisessä ottelussa vei hetkeksi mielen maahan. Lopussa 2-0 tappioasemassa Suomi satsasi hyökkäykseen puolustuksen kustannuksella, mutta loppunumeroiksi jäi 3-l.

Tanskaa vastaan lähdettiin aikaisemmissa turnauksissa hyväksikoetulla rankkaritaktiikalla. Kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti: pelasimme miehen vapaaksi maalivahdin alle, maalivahti tunki olkapään koriin, yritimme korittaa ja odotimme tuomarin antavan rankkarin - MUTT A TUOMARIT EIVÄT TUOMINNEET. Yksi rankkari sentään saatiin, mutta se ei mennyt sisään. Lopputuloksena tasapeli 1- 1 ja Suomi oli jätetty kylmästi ensimmäistä kertaa koko uppopallon PM-historiassa neljänneksi ja ilman mitaleja, vaikka pelasimme yhden ehkä parhaimmista turnauksista.

Milloinkaan aikaisemmin ei PMkisat ole olleet näin tasaväkisiä. Puolet otteluista päättyivät tasapeliin.

Vain Suomelle tuli 2 tappiota ja Norjalle 1. Tanska ja Ruotsi voittivat kerran ja pelasivat kahdesti tasapelin.

Ruotsin maalivahdin Tomas Anderssonin kommentti on varsin osuva:

"Mikä joukkue tahansa olisi voinut voittaa tänä vuonna, meillä oli eniten tuuria tällä kertaa."

Näiden kisojen kokemusten perusteella Suomella on täydet mahdollisuudet 18 - 19. 2. 1989 PM -kisoissa Suomessa (!!) ja 20-23. 3. 1989 EMkisoissa Bergenissä Norjassa, mikäli leiritykset onnistuvat. Näin on sekä miesten että naisten kohdalla. Ja leirejä järjestetään. Ensimmäinen jo keväällä.

OSALLISTUJA T: Naiset: Pirjo Ahonen Partiosukeltajat Niina Helistö Rovaniemen Ursuk Paula Jokinen Jyväskylän Delfiinit Sari Vuorinen Valkeakosken Ursuk Kati Pihlajamaa Kokkolan Merisaukot Anne-Marja Ringbom Tampereen Ursuk Ilona Erhiö Najadit Vivi Fleming " Tuire Kauria Tatu Koskinen Merja Koukonen Enni Lindeberg Erri Lindquist Marita Mäkelä Tiina Toivonen Naisten valmentaja Ari Erkinharju, PSK Kupla Miehet: Jorma Kervinen Kuopion Ursuk Juha Räisänen Antti Väänänen Jukka Levonen Marko Haarakangas Partiosukeltajat Jens Kristianssen " Risto Oksa Jyväskylän Sammakot Timo Hacklin Sukeltajat 78 Petri Järvinen " Jukka Kumin Yrjö Ristola Ilkka Tanner Tuomari Lauri Nurminen, Partiosukeltajat Allekirjoittanut tOimI tuomarina, miesten valmentajana ja joukkueen johtajana.

TULOKSET: Naiset: l. Norja 2. Suomi 3. Ruotsi 4. Tanska Miehet: 1.

2.

3.

4.

Ruotsi Tanska Norja Suomi

6 3 3 0 4 4 3

22-0 18-4 10-4 0-42

8-6 5-4 4-3 1 4-8 Esa Mäkitalo

VARUSMIESPALVELUS PUOLUSTUSVOIMIEN SUKELTAJAKURSSILLA Sukeltajakurssin oppilaat valitaan vapaaehtoisista varusmiehistä ja kantahenkilökunnasta. Kurssi järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja se kestää neljä kuukautta. Suunnilleen puolet tästä ajasta sukelletaan paineilmalla ja puolet seoskaasulla. Kurssille on otettu yleensä 20 oppilasta. Pääsykokeet kestävät neljä päivää, lopussa olevasta osoitteesta voitte tilata lähemmät tiedot itse pääsykokeista.

Sukeltajakurssi järjestetään U pinniemessä, jossa sijoitutaan emälaiva Mursulle. Mursulla on paineilma- ja seoskaasujärjestelmä sekä siirrettävä kahden hengen painekammio. Mursun varustukseen kuuluu vedenalaisia työvälineitä, va-kuvauslaitteita ja puhelimia. Tavallisesti sukellukset suoritetaan kolmelta kumiveneeltä, jotka sijaitsevat Mursulla.

Kurssin ensimmäinen viikko suoritetaan uimahallilla ilman perusvälineitä. Viikko on erittäin raskas, mutta sen tarkoituksena onkin parantaa oppilaiden peruskuntoa. Toisella viikolla otetaan käyttöön perusvälineet ja painovyö, joiden avulla suoritetaan maskintyhjennyksiä, perusvälineiden pukemista, uintia, pituussukelluksia ja lukuisia erilaisia perusvälineharjoituksia. Tämän jälkeen alkaakin laitekoulutus 2x7 litran pulloilla. Ensim-

mäiset laitesukellukset tehdään uimahallissa. Sukellusharjoitusten aiheina ovat varusteiden pukeminen, sokkosukellukset, häirintäsukellukset sekä narumerkkien käyttö. Myöhemmin altaassa opetetaan puvun käyttö. Ennen avoveteen siirtymistä suoritetaan ensimmäinen tasokoe, jossa testataan oppilaiden tiedot ja taidot käytännössä. Kokeesta hyväksyttävästi selvinneet saavat jatkaa kurssia.

Kurssin tarkoituksena on kouluttaa oppilaista raivaajasukeltajia ja juuri siksi jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu oppitunteja va-etsintämenetelmistä, räjäytyskoulutuksesta, va-suunnistuksesta, sukeltajan terveysopista sekä varomääräyksistä. Sodan aikana raivaajasukeltajien tehtävänä on etsiä, tunnistaa ja räjäyttää erilaisia merimiinoja. Etsintämenetelminä käytetään sektori-, kehä- ja ruutuetsintää.

Kurssin loppuvaiheessa pidetään kaksipäiväinen raivausharjoitus, jonka aikana oppilaita totutellaan pitkäaikaiseen yhtäjaksoiseen raivaamiseen an timagneettisilla seoskaasulai tteilla.

Seuraavat tasokokeet pidetäänkin juuri va-etsintämenetelmistä ja vasuunnistuksesta.

Kurssiin kuuluu olennaisesti myös runsaasti erilaisia fyysisen kunnon kokeita. Näistä tärkeimpiä ovat uinti-

kilpailut, ampuma- ja punttijuoksu sekä ns. teräspoikakilpailu, johon kuuluu uintia, juoksua ja pyöräilyä.

Tämän lisäksi jokapäiväiseen liikuntaan kuuluu aamulenkki ja uinti meressä ja tavallisesti myös erilaisia pelejä. Sukellusten lisäksi kurssin aikana saadaan koulutusta mm. painekammion ja va-videokuvausjärjestelmän käytöstä. Painekammiokoulutus annetaan lähinnä laivalla sijaitsevaan kahden hengen siirrettävään painekammioon, isommat painekammiojärjestelmät esitellään lähinnä vain pintapuolisesti. Painekammion käyttöä harjoitellaan säännöllisesti kurssin aikana tekemällä muille oppilaille painekammiosukelluksia.

Kurssin päätyttyä oppilaat siirretään Turkuun, jossa he joutuvat tekemään lähinnä työsukelluksia.

Hieman ennen kurssin päättymistä jokainen sukeltaja joutuu käymään läpi sukeltajan kasteen. Sukeltajan kasteessa tarkoituksena on vetää 25 metrin pituinen henkiliina ensin suoraksi ja sitten takaisin noin +4°C vedessä varustuksena verryttelypuku, räpylät, puukko ja paineilmalaitteet.

Vaikka kursille pääsy on suhteellisen vaikeaa kannattaa sinne hakeutua kaikista eri puolustushaaroista jos kiinnostusta riittää. Mielestämme kurssi on erittäin mielenkiintoinen, vaihteleva ja ennen kaikkea hyödyllinen. Kurssin aikana osa oppilaista päättää jatkaa sukeltamista jopa ammatikseen. sukeltajapari UUSITORPPA & NIKURAUTIO

ERILAISIA MUISTAMISIA Prolle Janssonin kameran ikuistamana

Opetusministeriö on liiton anomuksesta myöntänyt Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansio mitalit kullatuin ristein Peter Janssonille ja Ilpo Raatikaiselle. Onnittelemmey

POLARSUKELLUS OY:n toimitusjohtaja Antero Parma on lahjoittanut uppopallon nuorten sarjoihin kiertopalkinnot. Pronssiin valetut koskelon poikaset ovat taiteilija Jorma Lehtosen käsialaa. Suomen Urheilusukeltajain liitto ja nuorisovaliokunta kiittävät arvokkaasta lahjoituksesta.

Palkinnot vastaanottivat kilpailutoiminnasta vastaava varapuheenjohtajamme Helena Jaatinen ja nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Pertti Immonen.

29

SUSL:n KILPAILU· JA TAPAHTUMAKALENTERI 1988 KESÄKUU Sukellusvanhinleiri Räpyläuinnin kv-Ieiri 1-5. Nuorten kesäleiri 4.

Murena-Ralli/Suk.suunnistus (Vessö Långholmen) 10-12 RU:n avoimet kv. Ruotsin mest.kilp.lSO m allas avovesi 1500. 3000, 5000 m II. UP:n alle 17 v. Junior SM-osakilpailu 11-12. Sukellussuunnistuksen leiri 17.

Dortmund Deme/uppopallo

TALLINNA HELSINKl PORVOON MLK RUOTSI/ Västerås KOUVOLA VIERUMÄKl DORTMUND

HEINÄKUU

2.

2.

2.

LaitesukelluskilpailulRÄKKÄRALLI Avovesiuinti/RU:n SM-osakilpailu II H:gin piirin sukelluskalastuskilpailut Alexander the Great/RU:n avovesikilpailu 10.

22-24 Long distance MM-kilpailut/Lac des Creitel/3OOO, 5000,8000m 23-24 Sukelluskalastuksen SM-kilpailut

ROVANIEMI MLK KAJAANI HELSINKl KREIKKAIKA VALA RANSKAlSEINE PORKKA LA

SUKELTAJA

EWKUU 6.

7.

II. 20-21.

24.

27.

27-28.

28.

URHEILU

Eino Leino uinti/RU:n avovesiuinti 17 km Sukellussuunnistuksen SM-kilpailut Avovesiuinti/RU:n SM-osakilpailu III Avoimet suk.kalastus harppuuna kilpailut Traversata Carloforte/Räpyläuinti Hanko Cup/V A-kalastus SUSL:njohtokunnan kokous Traversata Caglian/Räpyläuinti17500 m

PALTAMO VIERUMÄKl TIKKURILA KOTKA SARDINIA/CARLASETTA HANKO SARDINIA/CARLASETTA

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

SYYSKUU 3-4.

10.

17.

17-18.

17 - 31.

24.

23-25.

24- 25.

SaareIman muistokisatIV A-kuvaus R'U:n avoimet kv. kilpailut/50 m allas Yösuunnistuksen SM-kilpailut/suk.suunn.

VästkustFenan/räpyläuinnin avoimet kv/50 allas KesäOlympialaiset Pajulahti by Night/suk.suunnistus CMAS***kouluttajakurssi I Sukellussuunnistusleiri

WKAKUU 1-2. KesäOlympialaiset 8.

Korean mestaruuskilpailut/räpyläuinti 15-16. MasenFenanlRU:n kilpailut/25 m allas 21- 23. CMAS*** kouluttajakurssi II 29-30. Boucle de Mame/RU:n avovesiuinti

KOTKA ESPOONLAHTI PAJULAHTI RUOTSIIMOLNDAL SOUL PAJULAHTI KlSAKALLIO PAJULAHTI

SOUL SOUL RUOTSIIBORLÄNGE KlSAKALLIO PARIS

MARRASKUU 4-6.

5.

1- 3.

CMAS** kouluttajakurssi Kalakukkoralli/laltesukellus World Corporated Games/Sports for life Golden Gate/räpyläuinti .

12.

RU:n avoimet kv.kilpailut/25 m allas 12.

PUKKlRALLI/laitesukelluksen avoin piirikilp.

19.

Turvasukeltajatutkinto/tenttitilaisuus 19-20. SUSL:n Syyskokous

ROVANIEMI KUOPIO USA/SAN FRANCISCO KOUVOLA ROVANIEMI HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ

JOULUKUU 3-4.

Kouluttajien opintopäivät

KAJAANI

VUODEN VAWKUV AKILPAILU PÄÄTTYY 1989

14. 1.

18-19.2.

20-23.3.

15-16.4.

22-23.4.

22. 7.-6. 8.

SUKELTAJA PÄIVÄT Uppopallon PM-kilpailut Uppopallon EM-kilpailut SUSL:n vuosikokous ja kevätpäivät Vesikko Cup/Up Sport For Life/Masters Game

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 k.921-391098 20310 Turku 31 1. 921-694317 Toimi tussihteeri Leena Harkke Puutarhakatu 19 A 9 20100 Turku k.921-331292 Ilmoitushankinta: Brita Ikävalko Radiokatu 12 00240 Helsinki (90) 1582257 Toimitus jättää kirjoittajille vastuun . heidän mielipiteistään.

Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31

HELSINKl TURKU NORJA/Bergen

Ilmestymis- ja ilmoitusaineistoaikatauru

KOUVOLA TANSKA

Numero I

2 3 4

TOIMISTO KESÄAJASSA 1. 6-31. 8 välisenä aikana on virka-aikamme kello 8.00-15.00.

Toimisto on suljettu lomien vuoksi 4.-22. 7.

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE 30

5

Ilmestyy 12. 2.

8. 4.

3. 6.

7.10.

9. 12

Aineistopäi vä 1. 1.

23. 2.

13. 4.

21. 8.

20.10.

Vuosikerta 150,Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Radiokatu 12 00240 Helsinki (90) 1582258 Oy Turun Sanomat

Turku

I ~elllls_t

LIIKKEET: Linnankoskenkatu 10,00250 HELSINKI, puh. 90/492 191 Koulukatu 16,28100 PORI, puh. 939/415660 TUKKUMYYNTI: Rusthollarinkatu 8, 02270 ESPOO, puh. 90-8036300

- neopreenihuppu - mansetit - täyttÖYenttHli letkulla - tyhjennysventtiili, automaatti .

- hartiavetokeiju .

SENSAATIO

UUTUUS

3.300,myös edullista tililuottoamme Ja muitavä1ineitämme!

tttla

II

LIIKKEET: Linnankoskenkatu 10,00250 HELSINKI, puh. 90/492 191 Koulukatu 16,28100 PORI, puh. 939/415660 TUKKUMYYNTI: Rusthollarinkatu 8, 02270 ESPOO, puh. 90-8036300