JUNIORIUPPOPALLON AVAUS Vuosi 1987 voidaan kirjata junioriuppopallon syntyvuodeksi Suomessa. Syyskuussa järjestettiin koemielessä ensimmäiset 17 vuotiaiden SM-kisat ja heti perään joulukuun alussa epäviralliset Euroopanmestaruuskisat. Nuorten, siis 20 vuotiaiden, SM-kisoja on käyty jo kolmena vuotena.
Juniori SM-kisat Keväällä uppopallovaliokunta päätti järjestää koemielessä Suomen mestaruuskisat junioreille. Järjestäjäksi suostuteltiin Vesikot Kouvolasta ja mukaan saatiin lehti-ilmoittelun, seurakirjein ja puhelinsoitoin viisi joukkuetta. Kisat vietiin läpi loistavasti Jorma Kervisen johdolla ja Hyvinkään Urheilusukeltajista leivottiin Suomen mestari. Hyvinkään ylivoimaisuus oli murskaava - joukkueessa pelasi vain 6 pelaajaa, mutta kaikilla on useamman vuoden pelikokemus. Yhtä selväksi kakkoseksi tuli Hämeenlinnan Urheilusukeltajat, joka tällä joukkueella osallistui jo 2 vuotta sitten nuorten eli silloin 19 vuotiaiden SM-kisoihin - tosin silloin iästä ja kokemuksesta johtuen vaatimattomalla menestyksellä. Pelin henki näytti olevan se, että mitä enemmän joukkueessa oli kokeneita pelaajia sitä parempi oli sijoitus. Pelaajien lukumäärä ei tuonut tulosta. Tulokset: l. Hyvinkään Urh.suk 100- 2 8 2. Hämeenlinnan Urh.suk 45-12 6 3. Kuopion Urh.suk 20-29 4 4. Vesikot, Kouvola 15 - 58 2 5. Saaristomeren Suk, Turku 3-82 0 Yllätyskutsu EM-kisoihin Lokakuun loppupuolella tupsahti ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta kutsu 17-vuotiaiden epävirallisiin EM-kisoihin. 17-vuotiaiden kansainvälisistä arvokisoista ei ole kansainvälisellä tasolla edes kunnolla keskusteltu, puhumattakaan päätöksistä. Ei pohjoismaiden tasolla, eikä edes CMAS:n kahden päivän maratonkokouksessa Ziirichissä. Ei kutsujamaan Ruotsin liitto saatikka sitten heidän uppopallovaliokuntansa ollut tietoinen koko asioista. Koko homman taustalta löytyi Ruotsin uppopallon grand old man ja Ruotsin junioritoiminnan luoja KarlJohan Broquist eli sikäläisissä uppopallopiireissä kaikkien tuntema "Växjö-Kalle". Kalle on kertomansa mukaan startannut juniorimestiksen Ruotsissa vajaa 10 vuotta sitten ja Kallen seura Växjö on voittanut j~ka vuosi 17-
14
vuotIaitten Ruotsin mestaruuden ja melkein joka vuosi 20-vuotiaitten. Kallen pioneerityö ei ole jäänyt vain oman kerhon piiriin, vaan koko kuningaskunnan uppopallo on hyötynyt Kallen edesottamuksista. Paljon ei mene pieleen, jos väittää Ruotsin olevan tänä päivänä johtava uppopallomaa. 1987 miesten MM, nuorten PM ja juniorien EM. Mistä tämä sitten johtuu? Mitä ruotsalaisilla on mitä meillä ei ole? Vastaus löytynee seuraavista luvuista: - 17 vuotiaiden RM-a on pelattu lähes 10 vuoden ajan ja viime kerralla mukana oli 8 joukkuetta. - 20 vuotiaiden RM-a on myös pelattu noin 10 vuoden ajan ja sarjassa on noin 10 joukkuetta. - Sarjapelejä pelaa yli 60 joukkuetta ja sarjajako on: mestaruussarja, 1ja II-divisioona. Suomen joukkue Suomen joukue koostui kaiista maajoukkuetehtävistä kiinnostuneista pelaajista. Osallistujamäärän pienuudesta johtuen karsintaa ei tarvinnut tehdä, vaan kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Valmentajana oli Esa Mäkitalo, huoltajina Veikko Lehtonen, Samuli Arte ja Jarno Suomalainen. Joukkueen rungon muodosti Hyvinkään 7 pelaajaa, Hämeenlinnasta oli 3, muut oli vat Lappeenrannasta, Valkeakoskelta, Kotkasta, Espoosta, Kokkolasta ja Kuopiosta. Kisat Kisat pidettiin Anderstorpissa Ruotsissa lauantaina ja sunnuntaina. Menomatkalla koukkasimme Växjön kautta, jossa pelasimme perjantaiiltana ystävyysottelun paikallisia junnuja vastaan. Tuntui kuin kyläpahasen kaikki alle 18 vuotiaat uimataitoiset harrastaisivat uppopalloa. Vastassa oli lähes 30 junioria meidän 17 vastaan. Vaihtomiehiä oli molemmilla puolilla kuin oksalla. Ruotsalaisten otteet välillä sitä luokkaa, että ottelun ystävyysluonnetta oli vaikea tunnistaa. Meidän pienenä ruoka-ajat
muistanut karjalaisvahvistus testasi nenänsäkin kestävyyttä Växjön maalivahdin kantapäähän - huonolla menestyksellä. Lopputulos rajusta ystävyysottelusta oli 4-2 Suomen hyväksi. Varsinaiset epäviralliset EM-kisat pelattiin Anderstorpissa ja ne pelattiin saman aikaisesti 16-vuotiaiden juniorien Ruotsinmestaruuskisojen kanssa. Osallistuvia maita oli vain kaksi, Suomi ja Ruotsi. Muissa pohjoismaissa kun ei kuulemma ole junioritoiminta vielä sillä tasolla, että saisivat joukkuetta kasaan. Kun tilanne oli tämä, sovittiin, että pelattiin 3 ottelua ns. A-joukkueella ja 3 ottelua B-joukkueella. Ruotsin maajoukkueen rungon muodosti 9 Växjön pelaajaa, muiden ollessa lähinnä Götenestä. Ruotsin Aja B-joukkue oli käytännössä aina sama joukkue, kun taas me vaihdettiin aina pelaajat, jotta kaikki mukana olleet 18 pääsevät pelaamaan. Ensimmäinen A-ottelu oli hyvin kiihkeä, kova ja tasainen. Se päättyi tulokseen 2-2. Olimme välillä 2-1 johdossa, mutta ruotsalaiset pystyivät tasoittamaan. Toinen ottelu oli ensimmäisen toisinto. Lopputulos 2-2. Näissä kahdessa ottelussa Hyvinkään Timo Immonen rajulla yrittämisellä ja peräänantamattomuudella teki ratkaisut. Jopa 3 peräkkäisen taklauksen jälkeen Timo jatkoi maalille ja koritti. Viimeiseen ja ratkaisevaan eli sunnuntaiaamun otteluun yritettiin keskittyä parhaalla mahdollisella tavalla. Oli nukuttu hyvin, syöty riittävän aikaisin kevyt aamupala ja lämmitelty kunnolla. Kuitenkin kaiki epäonnistui Suomelta ja Ruotsi taas onnistui kaikessa. Lopputulos 4-0 ja mestaruus Ruotsille. B-ottelut hävisimme kaikki 2-4 maalin tappiolla. Suomen joukkueesta onnistuivat erinomaisesti Timo Immonen Hyvinkäältä hyökkääjänä, Jukka Pietarinen Hyvinkääitä puolustajana, Pasi Lehtonen Hyvinkääitä, hyökkääjä-maalivahdin vaihtajana, Tommi Hyväri Saimaan Norpista hyökkääjä-maalivahdinvaihtajana ja Attila Alestalo Kuplasta Espoosta maalivahtina.