Suomen räpyläuinti haki vauhtia MM -altaasta Länsi-Berliinissä (osa 1) - HYvä Suomi - hyvä Ari! Aari! Aari! Reijo! Reijo! Ruotsalaiset kannustavat mahtavasti suomalaisia kilpakumppaneita. Jotenkin ruotsalaisten tukea on vaikea uskoa todeksi - ovathan vanhat kansallistunnot yhäkin vahvoja. Hurreista ei yleensä ole ollut suomalaisten kaveriksi - kilpakentilIä. Nyt tämäkin ihme on koettu oikein MM-tasolla. Viime elokuussa Linsi-Berliinissa pidettiin räpyläuinnin MM-kilpailut. Seuraavassa kaksiosaisessa kirjoituksessa Suomen joukkuetta johtanut toimittaja Kari Varvikko kertoo kisakokemuksiaan. En muistanut, että räpyläuintikin voi olla tosi kova laji. Kun elokuisessa 30 asteen helteessä seurasin maailman valioiden - ja vähän huonompienkin - menoa, entisellä harrastelijasukeltajalla oli hienofiilis. Länsi-Berliinissä oli tsemppiä. Suomen joukkueeseen kuuluivat Rainer Alanen, Antti Alestalo, Reijo Honkanen ja Ari Palve. Valmentajana mukana oli Matti Alanen. MMkisoihin osallistui kaikkiaan noin 200 urheilijaa 30 maasta. Suomi osallistui näihin neljänsiin MM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa. Saatujen kokemusten pohjalta on välittömästi korostettava, että todennäköisesti olemme myös jatkossa mukana - siksi paljon kipinöitä Berliinissä syttyi. Kokonaispisteissä Suomi sijoittui 13. tilalle ja 4 x 100 metrin veistissä olimme 12. Kouvolan Uimareiden Ari Palve oli 200 metrin uinnissa 9. ja 100 metrin laitesukelluksessa 10. ajalla 00:39:98, mikä oli uusi Pohjoismaiden ennätys. 4 x 200 metrin viestissä sijoitus oli 13. ajalla 07:02:25, mikä oli uusi Suomen ennätys. Kun Suomen nelihenkinen joukkue marssii 200 metrin viestiin, taustalla soi kisasävel 'Ylleow Submarine'. Se on kuuluva kyllästymiseen asti. Vaikka tiesimme, että emme taistele mitaleista, henki oli siltikin hyvä. Pojat olivat tulleet antamaan parhaansa ja
- näin he myös tekivät; lähes jokainen paransi aikaisempia ennätyksiään. Ympärillä käy korvia huumaava meteli; kymmenet tuhannet saksalaiset huutavat kurkku suorana. Olympiastadion on revetä liitoksistaan. Hurja joukko ei kuitenkaan ole jännittämässä MM-uinteja, vaan rieha käydään sadan metrin päässä stadionilla, jossa on meneillään paikallinen futismatsi. Tässä jos missä näkyy lajin arvostus; länsiberliiniläinen 'HJK' ja joku hampurilainen 'kuusysi' keräävät paikalle kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta viereisen altaan reunamilla paistattaa päivää vain satakunta MMfania - heistäkin suurin osa uimareiden valmentajia ja muuta huoltojoukkoa. Viimeistään silloin, kun räpylät läjähtävät, kaikkoaa ajatus siitä, että kysymyksessä olisi joku toisarvoinen laji. Sadan metrin mailmanmestari länsiberliiniläinen Jörgen Kolenda (25) käy kuumana. Sättii ja raivoaa ympärilleen. Kiihkosta päätellen häntä voisi luulla painonnostajaksi, mutta tosiasiassa hän keskittyy. Tai sitten häntä ottaa päähän se, että hänen maanmiehensä eivät tunne häntä - maailmanmestaria. Sen sijaan jääkiekkoilijat ja futaajat ovat heille mieleen.
Kaikki me kuitenkin tiedämme, että vielä se tulee räpylöidenkin aika; onhan laji mukana vuoden 1992 olympialaisissa. Räpylät ovat jo out Oikeastaan ei pitäisi lainkaan puhua räpyläuinnista, koska enää vain lajin . kehitysmaat käyttävät niitä. Berliinissäkin räpylöivät lähinnä intialaiset, indonesialaiset ja - yllättävää kyllä norjalaiset sekä amerikkalaiset. Ja kuten arvata saattaa jokseenkin surkealla menestyksellä. Monohan on nykyisin poikaa. En lainkaan ihmettelisi, jos joku keksisi lajille paremman nimen kuin räpyläuinti jo siksikin, että se lajia tuntemattomissa herättää lähinnä hilpeyttä. MM-tason uimareitakin sekä nauratti että ilmeisesti hiukan närkästyttykin, kun altaassa pulikoivat räpylämiehet jäivät sadalla metrillä 50 metriä tai kun 800 metrin laitesukelluksessa jouduttiin viimeiseksi jäänyttä amerikkalaista Michael W. Goweria (45) odottamaan minuuttitolkulla. Nämä lajin harrastelijat olivat paikalla kuitenkin ihan vakavi,ssaan. Kiinteistövälittäjä Gower on kisojen nestori. Hän on maan nelihenkisen joukkueen ainoa sukeltaja. Muut ovat Oreganin yliopiston klassisia uimareita. Paitsi että Gower ui ja sukeltaa, hän edustaa samalla USA:n Urheilusukeltajain liiton kautta virallisissakin asioissa maataan. Gower ei voi olla huomaamatta: sitä, että hänelle hymyillään. Onhan hänellä mm. pikku masu, jollaista ei nähdä MM-tasolla muuta kuin valmentajilla tai joukkueiden johtajilla. - Aloitimme harjoittelut näihin mittelöihin kolmisen viikkoa sitten. USA:ssa räpyläuinti on täysin tuntematon laji. Mellä ei varsinaisesti ole yhtään räpyläuimaria. Kun saimme tietää, että laji on hyväksytty olympialaisiin, meille oli tärkeätä päästä tänne Berliiniin. Olemme täällä hakemassa kokemusta ja oppia. Gower kertoo, että sukelluskalastus ja vesihockey ovat tunnettuja USA:ssa, mutta vasta puolisen vuotta sitten maassa esiteltiin ensi kertaa uppopallo. - Vanhoista sukeltajista ja klassisista uimareista on vaikea tehdä monouimareita. USA:ssakin meidän on lähdettävä liikkeelle koululaisista ja opetettava heille tarvittavat alkeet. Olemme saaneet täällä · paljon hyviä ohjeita, videofilmejä, tekniikan opetusta, varusteita jne. Kyllä USA nousee vielä huipulle räpyläuinnissa, mutta siihen kuluu aikaa joitakin vuosia. USA:ssa on noin 500 000 urheilusukeltajaa, mutta Urheilusukeltajain liittoon heistä kuuluu vain alle 10 000. Valtaosa sukeltajista on ns. 15