Issuu

Luxfer ja IWKA säiliöt

URSUIT märkäpuvut

10, 12, 2x7, 2x 10 lit. käytännölliset ja suositut koot.

Korkeaa vientilaatua.

Säiliöissä varailmaventtiili, tuplissa kaksi ulosottoa, 12 ja 2 x 10 litraisissa INT ja DIN liitännät.

Puvut valmistetaan joko ns. hai tai tuplapintaisena. Kiintohuppu, vetoketju ylös asti, tavallisilla tai haalarihousuilla. Numero- ja mittapukuja.

Hengitysventtiilit

Viking säätötilavuuspuvut

Spirotechnique, u.s. Divers ja AMF Swimaster: sukeltajalle joka haluaa toimintavarmuutta ja suurta suorituskykyä.

Viking säätötilavuuspuvut toimitetaan täydellisinä laiteliitännällä. Patentoitu poistoventtiili. Alan todellisille ammattilaisille suunniteltu, myös urheilusukeltajalle suunniteltu kevyempi Viking Sport.

Tästä valikoimasta löydät juuri sen oikean ja tarkoituksenmukaisen sukell uksillesi.

Puku, joka kestää, pitää kuivana ja on miellyttävä käyttää.

Aquarills.ConshelfSllpreme.MR12I1

Uivit

Huolto

U.S. Divers ja Technisub, korkean laadun ja helppokäyttöisyyden tae.

Maahantuojan valtuuttama huolto- ja korjauspiste kaikille tuotteillemme.

Liiveissä laiteliitännät, poistoventtiilin oikea sijoitus, puhallus- ja patruunatäyttö, suuri tilavuus ja hengitysmahdollisuus .

Vuosihuollot nopeasti: puhdistus, mahdolliset osien vaihdot, tarkistus ja säätö.

-=-= ===

::=

lI._i,.nIlI.,'V Syväsllkelta;alle ja slIkellllskalastajalle.

Bulevardi 15,00120 Helsinki 12 puh. 644 458

TOIMITUKSELT A

URHEILU

SUKELTAJA 12. 12. 1984 Asian toinen puoli Mennyt vuosi Sukellus Christiansborgille Sukelluksenopettajat ry. Calypso Sukeltajakoulutusta 30 v. Uppopallon PM Bula Sukeltajan huono kunto Aalloton satama Hylkykirjan hakemistoliite Toimintaa Sukelluskalastuksesta Lahtelaiset Norjassa Pajulahdessa sukelletaan Viisi päivää Saaristomerellä Sukellusonnettomuus analyysi Jänissaaren hylky Kansi: L. Ljungqvist Joulua veden alla

4 6 8 9 10 11 12 13 15 16 17 19 20 22 24 26 27 28

Se on sitten taas vuosi lopuillaan ja valmiina paketissa. Lehden teko on ollut monivivahteista ja mielenkiintoista. On tullut esiin uusia asioita ja uusia kirjoittajia. Olemme yrittäneet mahduttaa kirjoitukset lehteen niin tuoreina kuin mahdollista. Aina se ei ole onnistunut, mutta kaikki ajallaan, älkää kantako kaunaa mekin yritämme parhaamme. Oli kuinka hyvänsä toimituksen puolesta haluamme kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa Teille kaikille Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta! Leena Harkke Eka Metsävuori

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry Toimisto

Aila Hagelin Mikko S. Kamila Toivottavat

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 3

• SIan toinen puoli

Joskus on hyödyksi tarkistaa vakiintuneita käsityksiä, kääntää ne vaikka ylös-alas, ravistaa ja katsoa mitä tapahtuu. ÄLÄ SUKELLA YKSIN. Onko tämä hyvä neuvo vai ei? - Ruotsissa on tänä kesänä 3:ssa onnettomuudessa kuollut 5 sukeltajaa. 4 ei pudottanut lyijyvyötä, kukaan ei täyttänyt nostoliiviä. 2 sukellusparia kuoli, kukaan ei näytä pystyneen kaveria auttamaan, päinvastoin on ensimmäisenä hätään joutunut ilmeisesti vetänyt kaverinsa mukaan kuolemaan. Parisukellus ei anna odotettua turvaa. - Suomessa on tuoreessa muistissa 2 kuolemantapausta, toisessa jäi sukeltaja jään alle toverin pystymättä ajoissa auttamaan, toisessa katosi sukeltaja Hindenburgilla toverin pystymättä auttamaan. - Englannissa muutama vuosi sitten todettiin että kaikissa sen vuoden parisukellus-onnettomuuksissa eloon jäänyt ei ajoissa huomannut että hänen parinsa oli hädässä. (Ei kerrottu käytettiinkö yhdysköyttä vai ei). Mikä parisukelluksessa on sitten vikana? - Kokematon tai muuten arka sukeltaja pakottaa itsensä seuraamaan kokenutta liian pimeään, liian syvälle, liian kylmään, liian t nopeasti, liikaa 4

kaikkea. Hätätilanteen ja paniikin kehittyessä hän on aina takana, eikä kaveri huomaa. - Kaksi saman tason sukeltajaa menevät paikkoihin mihin erikseen eivät uskaltaisi - kumpikin uskoen että kaveri on rohkeampi kuin hän itse, molemmat siis peläten, ja pelko on vaarallista. Sellaisia sukelluksia olen tehnyt itsekin. - Parisukellus houkuttelee siis ylittämään omat fyysiset ja psyykkiset rajansa, ja antaa epäoikeutetun luottamuksen toverin apuun hätätilassa. Mitkä ovat yksinsukeltamisen edut? - Yksinäinen sukeltaja on varovainen, jättää sukeltamatta jollei se ole mielekästä, valitsee olosuhteet jotka häntä miellyttävät. Hän voi heti lopettaa sukelluksen jos hengästyy tai alkaa pelätä. - Hän oppii luottamaan omiin varusteisiinsa ja pitämään ne kunnossa, sehän on hänen henkivakuutuksensa, eikä epävarma apu kaverilta. Sukella aina niinkuin olisit yksin, oli sitten kysymyksessä yhdysköysi-parisukellus Suomessa tai iso porukka Punaisella Merellä. Älä usko että parisukellus sinänsä takaisi täyden turvallisuuden.

- Luonnollisesti olen tietoinen siitä että parisukelluksen ansiosta on monta sukeltajaa pelastettu. SUKELLA TURVALLISESTI. Vai niin. Enkö muka saa ottaa riskejä? Risto Kemppainen artikkelissaan "Sukeltaminen ja lääkkeet" (Urheilusukeltaja no 3,84) sanoo: "Kannattaako ottaa enää lainkaan pientäkään sellaista riskiä, jonka voi kokonaan välttää" (tarkoittaen että jos käyttää jotakin lääkettä pitäisi lopettaa sukeltaminen). Risto antakoon minulle anteeksi jos irroitan hänen sanansa lääketieteellisestä yhteydestä ja puhun riskeistä yleensä. Onko riskien minimointi tullut elämässämme liian tärkeäksi? Taloudellisia riskejä on minimoitu mm. eläkkeillä ja vakuutuksilla, USA:ssa vaimo ajettuaan kolarin perheen autolla vaatii mieheltään makean korvauksen koska tämä ei kertonut että jarrut puoltavat - ja vakuutusyhtiö maksaa, perhe rikastuu. Epäonnistuneen leikkauksen jälkeen haastetaan lääkäriä tai sairaalaa. Onnettomuuksia ei saisi tapahtua, ja jos tapahtuu, pitää saada rahassa kunnon korvaus. Sukelluksen tai muun urheilun yhteydessä ei saa menehtyä, silloin yhteiskunta uhkaa kieltää koko homman. - Haluan väittää että harkitun riskin

ottaminen on monelle ihmiselle tärkeä ja arvokas osa paljon puhuttua elämänlaatua. Elämme liian turvallisesti, tylsistymme. Mielestäni sukeltamisen riskejä ja turvallisuutta on harkittava näin: 1. Haluan tehdä sukelluksen johon liittyy riskejä (esim. pitkä luolasukellus, tyrskysukellus myrskyssä, koskenlasku laite selässä, tutustuminen haikaloihin avomerellä tms. piristävää). 2. Mitkä ovat riski tekijät? 3. Miten pystyn ne minimoimaan? 4. Tuntuuko jäljellä oleva riskiprosentti siedettävältä, vai onko se liian suuri tai epävarma? Liikenteessä ottaa autoilija joka päivä harkitun riskin. Moni kuolee, jokaisen kohdalle sattuu keskimäärin 3 reilua kolaria ennenkuin ura päättyy. Jos maan päällä saa ottaa tällaisia riskejä, niin miksei vedessäkin. PUOLUSTA IHMISEN OIKEUTTA TEHDÄ MITÄ HÄN HALUAA NIINKAUAN KUN EI AIHEUTA TOISILLE VAARAA TAI HAITTAA. "VIISIKYMPPISET PYSYKööN PINNALLA TAI RANNALLA" Näin sanoo Saaristomeren Merivartioston komentaja Seppo Kanerva Seura-lehden haastattelussa. Minä taas väitän että niinkuin liikenteessä ylempi keski-ikä on kaikkein turvallisin ikäryhmä, niin se on myöskin veden alla. Nuoremman miehen suuremmalla fyysisellä suorituskyvyllä on merkitystä yksinomaan kilpailuradalla tai erittäin raskaassa työssä. UI-heilusukeltajan turvallisuus riippuu melkein yksinomaan psyykkisistä tekijöistä: huolellisuus, varovaisuus, kokemus, ominaisuuksia jotka ovat parhaimmillaan keski-iässä ja sen jälkeen. Nuoren miehen yltiöpäisyys, varomattomuus ja kokemuksen puute johtaa onnettomuuksiin niin maantiellä kuin vedessä. "LÄÄKITYSTÄ VAATIV A SAIRAUS ON SUKELTAMISEN ESTE". Sanat ovat Risto Kemppaisen, ja kun olen jo tyrmännyt sekä Parisukelluksen että Turvallisuuden vanhat pyhät ihanteet, voin saman tien tyrmätä tämänkin. Samassa Urheilusukeltajalehden numerossa (3, 1984) toteaa liittomme turvallisuusvaliokunta raportissaan läheltä-piti-onnettomuuksista että: "Näyttää siltä että sukeltajan huolimattomuudesta tehty laiminlyönti tai tietämättömyys olisivat ylivoimaisesti suurimmat syyt". Raportissa esiintyy 52 tapausta, yksikään ei johtunut vanhuuden heikkoudesta, lääkkeen käytöstä tai taudista (paitsi sukeltajantautia). Lääkäri ei luonnollisestikaan voi arvi9ida sukel-

luskelpoisuutta muuta kuin lääketieteellisin perustein, ja kieltää näin sukeltamisen vanhoilta lievästikin sairastavilta herroilta, jotka sukeltavat turvallisesti, ja antaa terveille nuorille oikeuden huolimattomuudella tappaa itsensä. Canadan "DIVING" -lehdessä no 2, 1984, luin artikkelin otsikolla "Liian vanha sukeltamaan". Esty Stowell, 71, tekee yli 60 sukellusta vuodessa, yleensä yli 30 m. syvyyteen, sanoo: "Arvioidessa tekijöitä jotka vaikuttavat turvalliseen sukeltamiseen, ikä on toissijainen. Paljon tärkeämpi, joskus ratkaisevasti tärkeämpi, on itseluottamus ja sen tuoma kyky rentoutua veden alla". Kaikki kirjoittajan, Lou Fead:in haastattelemat sukeltavat ikämiehet joko noudattavat uusia varovaisempia dekotaulukoita, tai USNavy taulukoita yhden pykälän lisämarginaalilla. Jotkut käyttävät Spencerin melko varovaista suoranousu-taulukkoa, pysähtyen sen lisäksi muutamaksi minuutiksi 3 m. syvyydessä. Useimmat hoitavat huolella fyysistä kuntoa, ainoa pelottava tapaus on Tom Murphy, 53, joka on 2 kertaa ollut sydänleikkauksessa ja sukeltaa nitrolappu rinnassa. Hän suunnittelee sukellukset niin että voi levätä ja rentoutua kun angina-kipu iskee. Siihen verrattuna on allekirjoittanut itse terveys. Ikää on 64, astma vaatii jatkuvaa lääkitystä, mutta lääkkeen vaikutus on niin pitkä ettei sukelluksen aikana pääse oireita esiintymään. Niinkuin monet "DIVING" -lehden haastattelemat vanhukset otan aspiriinia, kuntoa ylläpidän pitkillä maastolenkeillä ja talvella murtomaahiihdolla, joka on monin verroin raskaampaa kuin normaali sukellustoiminta. En pidä sukeltamista (huvikseen) ollenkaan raskaana urheiluna, etenkin liivillä tasapainottaen pystyy urheilusukeltaja liikkumaan paljon rennommin kuin ikinä maan päällä, edellyttäen tietysti että kokemusta ja maltillisuutta on vuosien varrella kertynyt riittävästi. SAIRASTAAKO VANHA SUKELTAJA ENEMMÄN KUIN NUORI? - Luen DIVER-lehdestä, syyskuu 84, harvinaisesta keuhkovauriosta nimeltään spontaani pneumothorax, joka on sukeltajalle erittäin vaarallinen. Vaurio johtuu pienien ilmarakkuloitten halkeamisesta, ikävä kyllä näitten epänormaali en rakkuloitten olemassaoloa ei aina pystytä etukäteen toteamaan. Näyttää siltä että rakkulat häipyvät iän myötä, koska yli 40vuotiaat säästyvät tältä taudilta. Koska kenellä tahansa alle 40-vuotiaalla sukeltajalla saattaa olla näitä hengenvaarallisia rakkuloita keuhkoissa, ehdotan että sukeltaminen kielletään al-

le 40-vuotiailta. Kun ei kerran mitään riskejä saa ottaa. - Nuorempana kärsin pahoja ichiaskohtauksia - olen joskus keppi kädessä ja laite selässä laahautunut rantaan sukeltamaan - mutta nykyään se vaivaa tuskin ollenkaan. Nuorempana vilustuin melko pahasti 4- 5 kertaa vuodessa, nyt kerran joka toinen vuosi, ja oireet ovat hyvin vähäiset. Tavallinen vilustuminen saattaa olla sukeltajalIe hyvinkin vaarallinen, kuitenkin olen harvoin nähnyt sukeltajan pidättäytyvän sukeltamisesta sen takia. En tiedä onko tämä yleistä, että nuori vilustuu useammin kuin vanha, olenhan muutenkin heikolla jäällä puhuessani lääketieteellisistä asioista. KILPAILEVAT SUKELTAJAVANHUKSET Sukellussuunnistuksessa on Ruotsi nykyään Pohjoismaiden johtava maa. Muutama vuosi sitten totesin että Ruotsin joukkueen keski-ikä (Pohjoismaisissa Mestaruuksissa) oli reippaasti yli 40 v. Vanhin kilpailija oli yli 70, yksi yli 65 ja yksi (suomalainen) yli 60. Mitään ikäluokkaa ei ole, ja esim. 4 vuotta sitten pääsi eräs silloin 60vuotias mitalisijoille. Eräs Neuvostoliittolainen on vielä maailman parhaita vaikka on täyttänyt 40. Räpyläuinnissa ilman hengityslaitetta on taas keski-ikä hyvin paljon alhaisempi, huipulla ovat teini-ikäiset. Syitä tähän eroon on useampia, en selvittele niitä, totean vain että tuollaiset 600900 metrin pikasukellukset eivät näytä erityisesti rasittavan muuten hyväkuntoisia 40- 70-vuotiaita laitesukeltajia. Useita isä-poika-pareja on osallistunut, niinkuin myös mies-vaimo, ja hyvällä menestyksellä. Jos joku kuvittelee, ettei keski-ikäinen tai vanhempikin sukeltaja pysty suorittamaan fyysisesti rasittavia sukelluksia, niin tulkoon mukaan suunnistamaan. PROLLE

OSTETAAN MYYDÄÄN Ostetaan paineilmakompressori, tarjoukset osoitteella Baltic Divers/Jari Mustonen, Puutarhak. 26 as 1, 20140 Turku 14, puh. iltaisin Japa 307321 tai Arto 401438. PROTONI-MAGNETOMETRI hinta 28.000,90- 798122 KOSO Polarin pullo 10 lt. Baramat regul. Cressi Sub maski ja 40-41 räpylät. Hp. 2000, -. Puh. ilt. 90-8785027 MYYDÄÄN: Sukellusp. ar alu 2x 7 1 regulaattori Swimaster MR-2 + painemittari. Hinta 2800,- Ari Sairanen 957-13783 5

Menneen vuoden tarkastelua katseen kääntyessä uuteen Liiton vetäjille, teidän sukeltajien valitsemille, kulunut vuosi on ollut tähän saakka vilkkain järjestökoulutusvuosi. Toivottavasti kolme pitkää SVUL:n Jotava-viikonloppua ja yksi oma idea-viikonloppu tulevat näkymään toiminnan parantumisena. SVUL:n piiri- ja seurajotavat jatkuvat edelleen alueittain. SVUL:n kurssit eri luottamushenkilöryhmille samoin. Liiton kärjen lisäksi piirien ja seurojen vetäjien koulutus on tärkeätä. Koulutukseen käytetty raha tulee takaisin moninkertaisena, jos vain otetaan saadut opit käyttöön. Jos sukeltajat eivät hanki koulutusta samassa tahdissa muiden alojen harrastajien kanssa, ei sukeltamista enää pian myydä. Kilpailu harrastajista on tosiasia SVUL:n liittojenkin ~sken, puhumattakaan disko- ja videomaailmasta. Liiton organisaatiota on ajanmukaistettu edelleen. Lääkkeitä toiminnan kehittämiseen ja talouden kohtentamiseen on etsitty ja löydetty. Asioita on esitelty eri tilaisuuksissa ja lähetetyissä papereissa. Keskusteluni ehkä pariakymmentä seuraa edustavien jäsenten kanssa ovat varmistaneet epäilyni oikeiksi: Seurat eivät tiedota jäsenilleen asioista sillä tavalla, että jäsenet todella tuntisivat asiat tietävänsä. Seurojen jäsenet vaatikaa piirienne sukellusjaostoja järjestämään ensi vuonna sukeltajapäivä joka piirissä. (Katso Hgin piirin ilmoitus lehden viime numerosta.) Johtokunnan jäsenet ja valiokuntien puheenjohtajat on koulutettu tulemaan piiritilaisuuksiinne kertomaan mitä liitossa tapahtuu. Sukelluskoulutus ja siihen välittömästi liittyvä turvallisuuskoulutus ovat liiton toiminnan painopisteenä sekä ensi että sitä seuraavana vuonna. Piirien ja seurojen toivotaan ottavan nämä myös toiminnalliseksi painopisteikseen. Ensi vuonna puhutuimmaksi aiheeksi noussee aihe uudet sukellustaulukot. US NAVY-taulukot on osoitettu kiistattomasti urheilusukeltajalIe liian vaativiksi. Jopa Yhdysvaltain laivasto on luopumassa niistä. Halutessa tästäkin asiasta kerrotaan lisää piirin sukeltajapäivillä ...... . Onnettomuustilastojen suhteen on tavoitteena nollakäyrä. Viimeisten parin vuoden huiput eivät saa toistua. Kaikkein eniten asia on asennekysymys. Vakuuttaminen on myös asennekysymys. Liitolla on ollut jo vuosia edullinen Lisenssivakvutus joka kos-

kee sukellusretkiä, sukelluskoulutustapahtumia, ulkomaisia sukellusmatkoja jne. Miksi vain kilpailijat ovat lisenssiä käyttäneet? Omasta mielestäni on todella halpaa vakuuttaa esim. kokonainen kurssi tai seura 26 markalla henkeä kohden. Kun jokaisella on oma vakuutuslappunsa esittää, ei järjestäjilläkään ole aihetta huoleen korvausten suhteen. Vakuutustalomme on Tapiola. Se järjestää myös kaikkia muitakin seuratoimintaan ja yksittäisen sukeltajan tarpeisiin liittyviä vakuutuksia. Lue lehteäsi. Kysy Tapiolasta lisää. Jokainen Tapiolasta sukeltajalIe otettu vakuutus tuo tukea turvallisuustyöllemme. Sukeltaja, jos yleensä ottaen luet muutakin kuin Jerry Cottonia, on sinulle toimitettu sukeltajan käsikirjastoasi varten uutta aineistoa. MattilaVikmanin sukeltaja, koulutusvaliokunnan laitesukeltaja ja Eka Metsävuoren satamia joissa eivät aallot pauhaa, on tehty juuri sinua varten. Ja ensi vuonna on luvassa lisää. Seuran yhteistilaus SVUL:n jakeluun on taloudellisin hankintatapa. Mitä sukeltajalle lahjaksi, joulukin tulee pian? Tässä yksi vihje. Nyt lopuillaan oleva vuosi sisälsi takaiskuja sukellusturvallisuuden alalla. Tilanteen kohentaminen on työn alla. Se on toimintamme painopisteenä tulevana vuonna. Anna oma panoksesi turvallisuus työhön seurassasi vähintäinkin näyttämällä hyvää esimerkkiä.

SUSL:n organisaation keventäminen JOTAVA-jakson aikana 19.-21. 10. tuli esiin ajatus SUSL:n organisaation keventämisestä. 20. 10. pidetyssä johtokunnan kokouksessa asiasta tehtiin

Toivotan kaikille urheilusukeltajille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta menneestä kiittäen, Kalervo Rehnbäck Puheenjohtaja jo päätös. Muutos koskee valiokuntia ja niiden muotoa vuoden -85 alusta. Seuraavassa tehdyt päätökset: Turvallisuus- ja tekniikkavaliokunta päätettiin liittää yhteen Koulutusvaliokunnan kanssa Koulutus- ja turvallisuus valio kunnaksi. Uusi vk. tulee itse päättämään toimintatavoistaan ja sisäisistä työryhmistään. Nuorisovaliokunta lakkautetaan itsenäisenä valiokuntana ja nuorisoasiain hoito siirrettiin kunkin vk:n osa-alueeksi. Vuosittain valitaan lisäksi työryhmä toteuttamaan joku toimintasuunnitelmaan kirjattu projekti. Valmennusvaliokunta lakkautetaan itsenäisenä valiokuntana ja valmennuksen hoito siirrettiin kilpailulajien vk:tien osa-alueeksi. Tiedevaliokunta lakkautetaan valiokuntana ja sen tilalle luodaan asiantuntija "kaarti", jonka palveluksia käytetään vuoden mittaan tapauskohtaisesti. Lisäksi vuosittain toteutetaan tieteen alalla joku projekti, joka on kirjattu myös toimintasuunnitelmaan. Organisaatiouudistuksen tarkoituksena on saada järjestelmä toimivammaksi, tiedon kulku nopeammaksi ja tehokkaammaksi sekä toiminta tuloksellisemmaksi.

* *

••o~~••o~~••o~

o~~ ~

~ ~

.. e

Hyvaä Joulua ~ ja Onnekasta Uutta Uwtta e

Oy veikkausAb

~".

••

17 USKOMATONTA SEIKKAILUA UL01TUVILLASI! Miten Syväset eroaa muista yhdistyksistä?

Mikå on Syvåset? • Sukellusybdistys: Syviset on Suornen Matkailullitan yhdistys. jonka tavoitteena on sukellusbarraslt.tksen edistäminen jäsenkuntansa keskuutle$S8. • Tavoitteensa toteuttamiseksi Syvä5et järjestää stlkellusmatkoja jäJJenkunnalleen Jäämereltä etelän trooppisiin V,esiin. • Syväset jäsenet ovat jäseniä my'ös Suomen Matka!lutiitossa, jonka rikas toiminta ja erittäin runsaat jäsenedut ovat myÖ9 Syväset jäSenetuja. • Syvä.&et on itsenäinen nJdsteröity yh~, jonka hallitus ohjaa toimilltQ:a. • S,inäkln vait liittyä Syvä5et-ybdistyksiin.

• M~ emme halua kilpailla minkään nykyisen sukellusyhdistyksen. klubin tai kerhon.kanSsa. • Me haluamme sukeltaa paikoisSa joihin muuten pääsy on vaikeaa tai mahdotonta. • Me haluamme harrastaa sukellusta edullIsesti ja nautiskellen, • M~ haluamme sukeltaa paikoiSsa joissa vesi on kirkkaan sinistä tai kirkkaan vihre~ ja näkyvyys

On upea. • Meillä on käyte,ttävissä Suomen Matkailuliiton pa!v.e-lut ja jä5enedut. joiden avulla saamme erittäin hyvät puitteet sukeltamisen harrastamiseen.

Mitä hyötyä on jäsenyydestä? • 8S mkn Ja 30 mkn (perhe.- ja alle 18-vuotiaat nuoriaojJl5el1et) jlBenmabuUa piiat mukaan SyVIset etujen ja upean toiminnan

piiriin. Llhdet-

pI matkalle tai et, tienaat jllsenmaksu!i Iakaisin

vuoden aikana monesti. • Bsimerklcejt: - 1984 Alta-vuonon matka oli 1550 mk sisIl-

tlieo matkat,majaitubco., aamupalat, ilmat, veneen. saunat, rnatkaDjobtaj~ palvelut ja pari lImminta ateriaa Matka testi 8 vrk, sukelluspäiv.iJ oli SJa minuutteja kertyi 3OO/h8Dld1 J985 matkoja on suunniteltu 7. Suomessa alennuksia saat n. 70 hotöllista, n. 200 leirintJ1alueelta, 140 retkeilymajasta. J300 lol;1lamftkistl, n. 1S00 muulta matblta, D_ 20 lasbttelu:kesknksesta jne. Luetteloa voisi jatkaa pitWn. pääset mukaan Syvlsct-matkoillc, TIUl kehumista voisi jalkaa vaikka .kuinka, mutta ky.sy tarkemmin.

Mistä saat lisätietoja? Yhdistyksiä on jo Helsingis.sl1 Kotkassa ja Tampereella. lisiä tulee jatkuvasti. SQiIa tai Jdr.joita Suomen MatkailuliinQOJl 9O-170g68! niin jutellaan.

Heti mabmuasi jlscnm~un $8at jllsenlehden Suomen Matkailun (J 985 6 numeroa) ja yhdistyksien tiedqtteet. Jäsenetusi astuval voimaan välitto-

Mitä muuta Syväsetillä on? • Syvlset ei ole peI)dlstan alennuksia taJjoava sukeltajien yhteenli.iltymJl, vaan Ulrkeintl meille on mukava ja edullinen toiminta. • VuodeD 1985 aaatbobjelllla: L. 11. -26. 3. CcylonIHik.k.aduwa 3800.2. 3. -JO. S. lbiza 2010.3. 2. - 9.6. Kefalonia 2240.-

4. 28.6.- S. 7. S. 20. -28. 7. 6. 13. -20.8.

lbiza Alta Paras

2210,J600)2110 -

[biza

1800.-

30. 8- 6. 9.

Hinnat ovat SYYÄSJIT jlscnhintoja. Muille hinta on 100 mk lcalliimpi Matkoista lisItiedol juuri ilmestyneessä IIUltkaohjelmassa. T-llaa ja

tutustu! Lislksi SYVÄSET jllserucm ldlytösst. Flygfiskenin

10 eksoottista matkaa Egyptiin, Punaiselle Mere

Filippiindle...

TULE MUKAAN!

)-----------------------Kl'lII, halaan W~ Sy.tset ~ntbllmJyhdfstykseen. Postittakaa mbudle jllenmabukortti JA matbeslte.

mhti.

Nlmi: _ _ _ _ _ _ _ _n~_ _ _ _ Alle 18 vuotiaat synt. vuosl·_____ 080j~·

Suomen Matkailuliitto Mjkonkatu 25 00100 BeJsinId 10 puh. 90-1'10868

___________________________________

Postita tim.ä lappu osoitteeseen: Suomen Matkailuliitto MDto.nkatu ~ 00100 RelsinJd 10

On elokuun lauantaiaamu, herättyäni menin heti ikkunalle silmät vielä puoliummessa. Yritin tähyillä puiden oksia jos niissä näkyisi liikehdintää, käynti pihalla ja totesin voi, että reissu onnistuu näillä näkymin Christiansborgille, joka on Rönkärin saaristossa Vaasasta noin 40 kilometriä. Lähtö on sovittu tuttuun tapaan Hietasaaren laiturista yhdeksältä. Porukkaa alkaa valua rantaan pikkuhiljaa. Kun viisarit näyttivät 9.05 veneemme irtaantui laiturista. Vahvuus oli seitsemän sukeltajaa ja kaksi matkalaista. Kuinkas ollakkaan "Kaivo" sieltä sukeltaa Ladalla, että pöly lentää ja pillit soiden. Siinä ja siinä ettei tullut hukkareissu kaverille. Päästyämme sisäsaaristosta oli edessä pitkä suora etappi. Tietenkin kuvioihin kuului, että nuoremmat sukeltajat hoitivat ruorin tällä osuudella. No niin "Tappaja", onko verkko tehty kysyin. Ei 00, se on lounas aika. Mikä ihmeen verkko "Kaivo" kysyi, etkö sä tiedä ettei se Wiskytynnyri sieltä pohjasta ihan itsestään pintaan tule vastasin. Aikaisemmilla sukelluksilla löytämämme tynnyri, joka on hylyn reunalla kivien välissä on tarkoitus tällä reissulla nostaa ylös. "Erittäin tarkkojen" tutkimusten perusteella olimme tulleet tulokseen, että Wiskyä ja vielä ykkösluokan. Juotuamme kahvit tuli verkkohommat eteen. Punoimme narusta noin metrin kanttiinsa olevan verkon, joka oli varsinainen "mestariteos" ja sen kyllä kuuli. Keli sen kuin paranee, puserot pois, tuuli laantuu, tarkenee jo teepaidalla, joku huusi! Näin se oli, takatäkillä tarkeni tosiaan ilman paitaa ja huulen heittokin pääsi oikeuksiinsa. Ohitimme Rönkärin ja jatkoimme kohti länttä. Lähestyimme Galmegrundin reimaria eli "Kuoleman karikkoa". Karikon kupeesta otimme suunnan Storsandiin. Runsas minuutti niin fööristä kuuluu huuto, tuolla on joku poiju! Ankkurointi ja parien jako. Keli oli edelleen mahtava. Mukana oli pari uutta kaveria, jotka eivät ole olleet 20 metrin paremmalla puolella, mutta kuulleet paljon puhuttavan siitä ja intoa oli vähän liikaakin. "Tappajan" kanssa olimme suunnitelleet, että menemme ensimmäisenä alas koska olimme sukellusleirin loppuessa hakeneet erään veneemme ankkurin sieltä ja samalla sukelluksella jemmanneet muut löytämämme aarteet. Sanoin pojill~ , pankaa jolla

valmiiksi ja sukellus lippu ylös, niin olimme valmiit sukellukseen. Tiesimme, että pojat yllättyvät tullessamme jo viiden minuutin kuluttua pintaan kädet täynnä aarteita. Alas mennessämme huomasimme että näkyvyys oli aika hyvä. Pohjaan päästyämme oli mittarin osoitin 20 metrin kohdalla. Kului muutama minuutti ennenkuin löysimme kätkömme. Nappasimme kolme plokia ja kaksi pylpyrää kouriimme ja suuntasimme pintaan. Oli siinä polkemista ennen kuin saavuimme pintaan. Jolla nouti tavarat jonkinmatkan päästä vieden ne veneesen. Jäimme pinnalle katsomaan syntyykö veneessä liikettä, ja sano muuta, kyllä siellä alkoivat hihat heilumaan. Siinä vanhan on mukava katsella nuorten innokkuutta, näin pienestä asiasta. Lähdimme takaisin alas ja hetken pyöriskelyn jälkeen ympärillämme parveili porukkaa niinkuin muualla ei tilaa olisi ollut. Lähdimme hylyn ahteria kohti näkyvyyden huonontuessa olimme syvyydessä 24 metriä. Täällähän näyttää olevan rauhallisempi liikenne. Ahteri makaa kallellaan, täältä on löytynyt aikaisemmin siideripulloja. Paras suorittaa tasaus pulloissa ennenkuin menemme varovasti lähes säkki pimeän reunan alle. Vasemmanpuoleinen sukelluspullo on auki, tartun kädellä oikean puoleisen pullon venttiiliin ja kierrän sitä kunnes kuulen ilman aiheuttaman äänen joka on merkki siitä, että ilma menee täydemmästä pullosta tyhjempään pulloon. Näin on molemmissa pulloissa yhtä paljon ilmaa, joten voin sulkea venttiilin ja jättää tämän varailmaksi seuraavaa tasausta varten. Yksikin väärä kädenliike niin näkyvyys katoaa pohjassa. Siinä yksi ehjä pullo, toinen ja kolmas, eipä ollutkaan pohja puuttui. Hyvä näinkin ajattelin, onkohan muut löytäneet mitään. Kopautin kaveria ja näytin pulloja, sama siellä kaksi oli löytynyt. Lähdimme pikkuhiljaa hylyn keskiosalIe joka on parinkymmenen metrin päässä peräosassa, se makaa kivikkoisessa loivassa rinteessä vähän kallellaan vasemmalle ja näyttää epämääräiseltä romukasalta. Matkalla näimme, että oli se Wiskytynnyri tallella. Kaveri näyttää että on vilu päässyt yllättämään, sama täällä aivan hampaat kalisi. Veneeseen päästyämme oli heti "pääministerin" haastattelutunti. Hetken rupattelun jälkeen käynnistimme moottorin ja kompuran. Matkalla täytimme sukelluspullot ja puo-

len tunnin ajon jälkeen saavuimme Storkäriin jossa yövyimme. Illalla istuimme nuotion ympärillä jutellen ja paistellen makkaroita ja kyljyksiä. Taas olivat kameramiehet asialla ottaessaan kuvia hienosta auringonlaskusta. Tämä vielä puuttui, taas nämä meidän kaksi kamera-asiantuntijaa Erkki & "Tappaja" napit vastakkain, tietenkin kameran paremmuudesta. Tulee aika lähteä yöpuulle, osa porukasta nukkuu teltoissa ja ne jotka menevät veneeseen alkavat etsiä sopivaa nukkumapaikkaa. Me nukutaan ruumassa sanoo "Tappaja" ja asia on sillä selvä. Makuupussiin mentäessä kuului pitkä rivi ärräpäitä takakajuutasta, kun siellä oli hyttyset vaivana. Tässä sen huomaa, että kyllä ajan kanssa oppii. (Ruumassa ei ollut hyttysiä). Joku soitti laivakelloa ohjaamossa, joko se nyt on kahdeksan. Nousimme pikku hiljaa pimeässä ruumassa ja luukun avattuamme totesimme että oli mahtava sukellusilma. Kahvia juodessamme pojat kysyivät, oliko siellä hyttysiä, vastasin "aika paljon" joka meni ihan täydestä. Lähdimme pikkuhiljaa samalle sukelluskohteelle. Matkalla sovimme, että sukellamme tänään mikäli mahdollista kaksi kertaa. Voi, voi ei tämän parempaa ilmaa pysty tilaamaan, kuului matkalla monen suusta. Saavuimme hylylle ja nuoret olivat niin innoissaan, että melkein piti kiinni pitää. Aikamme takuttuamme olimme valmiit, rensselit päällä ja ei muuta kuin jorpakkoon. Sukelluskaveriksi tuli tällä kertaa nuorempi. Alas mentäessä ei ilmennyt mitään vaikeuksia. Alhaalla näytin kaverille, että maski täyteen vettä ja tyhjennys, hyvin meni myös parihengitys. Aikamme tutkittuamme hylyn keskiosaa lähdimme ahteria katsomaan. Yhden siideripullon kaveri löysi kiven kolosta. Täällä ollessa mielessä kävi ajatus, että missähän ihmeessä hylyn keulaosa on, kun sitä ei tähän päivään mennessä ole löydetty, voi kun olis se mahtavaa löytää. Täältäkin on pula-aikana haettu kaikki mikä irti lähtee koneita myöten. Lähdimme lipumaan poispäin kaverin vetäessä varailman päälle, nousimme pikku hiljaa pintaan. Heti pintaan päästyämme oli kaverilla niin paljon asiaa yhdestä pullosta, ettei meinannut hengittämään ehtiä. Mitähän oli jutellut matkalla ylös, niitä asioita en kyllä kuullut ajattelin

itsekseni. 35 minuuttia olitte alhaalla, huudettiin veneestä. Siinä tulee sopiva paussi seuraavaan sukellukseen. Nuoremmat täyttivät pullot heti ehdittyään jotain syödä ja me muut lekottelimme uimahoususillaan kannella meren ollessa "pläkä" ja auringon paistaessa täydeltä teräitä. Katsokaa tuonne kuului huuto fööristä, neljä mustaa isoa lintua tulossa venettämme kohti. Linnut kaartoivat, meidät huomattuaan, aivan läheltä. Olipa mahtavan näköisiä otuksia joku sanoi. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että merimetsot todella ovat upeita lintuja lentäessään veden pintaa hipoen. Tunnit kuluivat ja olimme valmiit viimeiselle sukellukselle tältä päivältä. Lähdimme taas "Tappajan" kanssa niinkuin vanha taistelupari tekemämme verkko mukana. Alas päästyämme heti ensitöikseen etsimme Wiskytynnyriä, tuohon suuntaan noin niin eiköhän onnistu näytin. Parit mutkat tehtyämme tönäisi kaveri ja näytti tynnyriä, joka oli hänen oikealla puolellaan. Tuollahan se, mutta kuinkas saadaan verkko sen ympärille siinä sitä hommaa kyllä riittää. Tynnyri on pahasti kivikossa eikä siihen

tahdo päästä kunnolla käsiksi. Aikamme häärttyämme totesimme, että verkko on tynnyrin ympärillä. Heti ensi töikseen piti siinä puhaltaa pari minuuttia, kun läähätti kuin ajokoira. Pujotimme verkkoon pinnalta tulevan köyden ja näin oli ensimmäinen urakka suoritettu. Katsoin "Tappajan" silmiin ja mies hymyili kuin jakoavain, olihan tynnyristä puhuttu jo monet vuodet. Lähdimme vielä joksikin aikaa räpiköimään hylylle. Veden lämpötila täällä vaihtelee eri syvyyksissä noin plus neljästä kahdeksaan astetta merivirroista riippuen. Mennään ylös näytin kaverille, oli taas niin kylmä. Tässä vaiheessa sitä aina ajattelee, että taitaa sitä olla paljon hyötyä tuosta suuresta vyötärön ympärysmitasta. Puvut riisuttuamme ja puettuamme vaatteet päälle, niin piti se Wiskytynnyrikin vielä saada ylös. Tartuimme useamman miehen voimin köyteen kiinni ja yksi oli tietenkin tahtimiehenä. Oli siinä kiskomista ja ähkimistä ennenkuin tynnyri alkoi häämöttää ja tulihan se sieltä metri metriltä. Veden pintaan tullessa huomasivat monet, että kyllä se on pieni ja painaa kuin synti. Tahtimiehenä oleva Erkki mainitsee tu-

UUTUUS SUUNNOlTA COMBO-konsoli nyt sivustaluettavalla kompassilla

COMBO-' sisältää seuraavat instrumentit: - sukelluskompassi SK-6, jota varten konsolissa on aukko sivulla suuntimisen helpottamiseksi (konsolia edelleenkin saatavana myös SK-5:lIa) - syvyysmittari SM-10, jossa uutuutena lisäosoitin, joka näyttää suurimman sukellussyvyyden automaattisesti - pullonpainemittari SM-20

ALAN LIIKKEISTÄ

SUUNTO MADE IN ,

FINLAND

02920 ESPOO puh. (90) 847033

tun lauseen, siinä se on kinttaalla. Tynnyrin kolahtaessa kannelle pääsi helpotuksen huokaus, urakka oli loppuun suoritettu. Voiko tämä olla totta, eihän siinä ole lautojakaan ympärillä ja raanakin puuttuu kokonaan ja mitä vielä, sisältökin on vaihtunut tyystin. Kyllä nyt tuli harmittava takaisku, tuumas "Tappaja" ja lähti hakemaan pari pilsua. Tuo kuuluisa tynnyri oli sementtiä joka oli kovettunut kivikovaksi. Ennen sementti kuljetetiin tynnyreissä, kun ei ollut paperisäkkejä. "Kaivo" selosti. Starttasimme moottorin ja suuntasimme keulan kohti kotisatamaa. Matkalla jätimme "tynnyrin" erään huvilan laiturille. Sisäsaaristoon tullessamme huomasimme kuinka paljon veneitä oli palaamassa kaupunkiin vietettyään viikonlopun mökeillään. Kiinnitettyämme köydet poijuihin, lähenteli kellokin jo kahdeksaa ja porukka alkoi purkaa lastia. Taas oli yksi mukava reissu tullut tehtyä ja viikko kaksi menee, että hurahtaa töiden lomassa muistelleen näitä hauskoja päiviä. Että ei tässä muuta kuin kamat autoon ja koti puoleen väkeänsä laskemaan. Markku Similä

Suomen sukelluksenopettajat ry:n syyskokous ja koulutustilaisuus Suomen sukelluksenopettajat perustettiin v. 1983 ylläpitämään ja edistämään sukelIuksen opettamista. Syyskokous, jonka yhteydessä järjestettiin myös koulutustilaisuus pidettiin Turussa 17. - 18. 11. 1984. Koulutustilaisuuden pääosan yhteydessä käsiteltiin uusia taulukoita. Lisäksi valintakokeen kautta yhdistykseen hyväksyttiin neljä uutta jäsentä. Syyskokouksessa, joka oli yhdistyksen ensimmäinen virallinen vaalikokous valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi Jouko Moisala Turusta, sekä hallituksen jäseniksi Jorma Karhunen (Kuopio), Erkki Puuperä (Kemi), Leif Thoren (Hki) ja Kai Tuominen (Rauma). Vuoden 1985 ohjelmasta todettakoon, että yhdistyksen kevätkokous pidetään Kuopiossa 23-24.2. 1985. Kokouksen yhteydessä järjestetään myös opintopäivät sekä pidetään jäseneksi pyrhmistilaisuus. Tästä saa tarkempia tietoja yhdistyksen v. 1985 puheenjohtajalta puhelimitse, siis Jouko Moisala p. 921-787656 (koti) tai 921-790541 (työ). 9

COUSTEAU UPOTTAA CALYPSON Erkki Siirilä

Vanhaherra Cousteau, joka on 74vuotias, sanoi upottavansa maailman meret kiertäneen laivansa, koska hän ei halua että Calypso joutuu näyttelyesineeksi, utealiaitten raiskattavaksi. "Mikä merellä elää, se mereen kuuluu", jatkoi Cousteau. Hän kertoi kieltäytyneensä Yhdysvalloissa tehdystä Calypson ostotarjouksesta, vaikka taaloja oli tästä entisestä puusta rakennetusta miinanraivaajasta tarjottu yli 5 miljoonaa. 43-metrinen, yli miljoona meripenikulmaa Cousteaun komennossa taakseen jättänyt Calypso aiotaan korvata Calypso kakkosella, joka rakennetaan tietysti vanhanherran omien ideoitten pohjalle. Calypso II tulee muistuttamaan Cousteaun esittelemän Turbosail-Iaivan prototyyppiä. Kyseessä on energiaasäästävän, tuulivoiman käyttämän turbiinin eteenpäin kuljettama alus. Potkuria pyörittää siis Cousteaun sylinteripurjeeksi nimittämä kannella oleva tuulenkerääjä, jonka hän itse on kehitellyt.

Jacques Cousteau suunnittelee kuulu lIe tutkimusalukselleen Calypsolle merihautausta. Tämä sukelluspiirejä järkyttävä uutinen kerrottiin elokuun lopulla Pariisissa. Cousteau paljasti suunnitelmansa ollessaan nauhoittamassa ohjelmaa Ranskan televisiossa. Merentutkija lupasi upottaa laivansa kolmen kilometrin syvyyteen sen jälkeen, kun hän joukkoineen saa päätökseen maaliskuussa 1985 alkavan nelivuotisen eteläisen Tyynenmeren tutkimusretken.

Calypso NorJolkissa Yhdysvalloissa.

KOLMEN SUKUPOLVEN SUKELLUS Onko tämä ensimmäinen Suomessa? Kuvassa ovat vasemmalta Prolle (64), Olli-Pekka (17) ja Peter Jansson (39), VIV AN :in kannella syyskuussa.

Varusmieskaudella kertyy 200 sukellusta

Sukeltajakoulutusta 30 vuotta Puolustusvoimissa heräsi 1950-luvun alussa kiinnostus sukeltajakoulutuksen aloittamiseen. Oppia käytiin hakemassa Ruotsista ja vuonna 1954 järjestettiin ensimmäinen viiden kuukauden mittainen sukeltajakurssi. Aluksi koulutus jakaantui syväsukeltaja- ja raivaajasukeltajalinjoihin. Kolmen vuosikymmenen aikana puolustusvoimat on kouluttanut yli tuhat sukeltajaa. Kalusto on vaihdellut normaalista paineilmalaitteista happi-, seoskaasuja kypäräsukelluslai tteisiin. Tällä hetkellä koulutetaan Helsingin Laivastoaseman Sukeltajakurssilla ainoastaan raivaajasukeltajia. Koulutusta annetaan vuosittain kahdella neljän kuukauden pituisella raivaajasukel tajakurssilla. Fyysinen kunto on sukeltaja toiminnan perusedellytys. Liikunnalla onkin kurssien ohjelmassa tärkeä asema. Ensimmäisillä kursseilla kunnosta huolehdittiin mm. soutamalla. Silloin soudettiin meri veneellä pari kolme kertaa viikossa 15 meripeninkulman taipaleita. Kurssille voivat hakeutua vapaaehtoiset puolustusvoimissa palvelevat varusmiehet ja kantahenkilökuntaan kuuluvat. Tammikuussa ja kesäkuussa järjestetään hakijoille neljä päivää kestävät valintakokeet, joiden perusteella oppilasvalinnat suoritetaan. Kokeet mittaavat hakijoiden fyysistä kestävyyttä, uinti- ja vapaasukellustaitoa sekä lihaskuntoa. Lisäksi hakijoille järjestetään psykologinen testi

ja sukeltajalääkärin suorittama terveystarkastus. Sukeltajakurssilla on oma emälaiva Sukelluskoulutus aloitetaan Upinniemessä kahden viikon mittaisella hallikoulutusjaksolla, jonka tarkoituksena on totuttaa sukeltajaoppilaat räpylöiden, silmikon, hengitysputken, paineilmalaitteen ja sukellusasun käyttöön. Hallikoulutuksen jälkeen aloitetaan avovesisukellukset meressä. Viikottain lisätään sukellussyvyyttä niin, että lopulta saavutetaan 40 metrin koulutussyvyys. Paineilmalaitekoulutuksen jälkeen jatketaan seoskaasusukelluskoulutuksella. Tällöin hengityskaasuna käytetään erityisesti tähän tarkoitukseen valmistettua happi/typpiseosta. Hengityskaasu poikkeaa hieman normaalista paineilmasta. Seoskaasulaite on nimenomaan suunniteltu raivaajasukeltajille, joiden tehtävänä on mm. herätemiinojen etsiminen ja tuhoaminen. Koulutussyvyys seoskaasulaitteella annetaan 50 metriin. Palvelus kurssilla on normaalia varusmiespalvelusta vaativampaa. Sukeltajakurssilla on käytössään sukeltajaemälaiva Mursu, joka on varustettu erityisesti sukelluskoulutuksen tarpeita varten. Varustuksena on mm. siirrettävä kahden hengen painekammio ja kiinteä paineilma- ja seoskaasujakojärjestelmä, joka mahdollistaa kypäräsukeltajatoiminnan alukselta.

Neljän kuukauden pituisen kurssin päätyttyä nimitetään kurssin hyväksytysti suorittaneet sukeltajaoppilaat puol ustusvoimien rai vaajasukeltajiksi ja he saavat todistukset suorittamistaan opinnoista. Kurssin parhaiten suorittaneilla on mahdollisuus pyrkiä reserviupseerikurssille tai tulla komennetuksi aliupseerikouluun. Aliupseeri- ja reserviupseerikurssin käyneet siirtyvät varusmiesjohtajatehtäviin Rannikkolaivaston Miinalaivueeseen Turkuun, jonne muut varusmiessukeltajat ovat siirtyneet jatkokoulutukseen heti Sukeltajakurssin päätyttyä. Raivaajasukeltajien jatkokoulutus Miinalaivueessa sisältää mm. vedenalaisten työmenetelmien harjoittelua ja miinanetsintä- sekä miinanraivausharjoituksia. Koska sukeltajiksi koulutettavien palvelusaika on 330 vuorokautta, ehtii varusmiessukeltaja saada sukelluskoulutusta lähes yhdeksän kuukautta. Tänä aikana kertyy sukelluskertoja lähes kaksisataa. Päivittäin tapahtuvan sukelluskoulutuksen ansiosta voidaan nykypäivänä koulutettua raivaajasukeltajaa pitää suhteellisen kokeneena sukeltajana. Useat reserviin siirtyneet varusmiehet ovat hakeutuneet sukeltaja-alalle siviilissä. Henkilökuntaan kuuluvat sukeltajat siirtyvät kurssin jälkeen takaisin joukko-osastoihinsa ja ovat tämän jälkeen velvollisia pitämään yllä sukelluskuntoaan. Kerran vuodessa henkilökuntasukeltajille pidetään sukeltajien kausi tarkastukset, joissa todetaan heidän terveydentilansa ja sukelI usky kynsä.

Tervehdyksiä juhlivalle

Sukeltajakurssin viiri Sukeltajakurssin vun luovutettiin juhlassa seuraaville koulutusta "lähellä" olleille Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry. Komkapt. Eero Auvinen lns. J. Sandell Ylip. Seppo Hakala Ylip. Pekka Suomalainen Ltn Mauno Kaivo Rannikkosotilaskotiyhdistys

Merivoimien komentaja Amir. J. Tikka Valtion Palo-opisto Merimuseo Sotamuseo Rajavartiolaitos Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry. Sukk 49 oppilaskunta Rannikkosotilaskoti yhdistys Kemira Pi oneeri varikko Tiiskeri (Antti Y. Näsi) Uudenmaan Prikaati Rannikkojääkäripataljoona Suojelukoulu lnterspito V. Ruohola Pee Hoo Urheilusukeltaja-Iehti yhtyy onnitteluihin ja toivomme yhteistyön jatkuvan hyvissä merkeissä kuten ennenkin.

Tämä vuosi oli väli vuosi kilpailutoiminnan kannalta: vain PM-kilpailut ohjelmassa. Maajoukkueessamme oli aika monta uutta pelaajaa. Jokunen vanha konkari ilmoitti olevansa käytettävissä vasta "arvokilpailuihin" 1985. SM-sarjan huippujoukkueiden kiertely pohjoismaisissa turnauksissa on alkanut tuottaa hedelmää. Tason nousu ja uusien tekijöiden ilmestyminen kuvaan mukaan herättää toiveita menestyksenkin paranemisesta. Vanhat konkarit saavat jo jäädäkin jäähdyttelemään. Heitä tuskin enää tarvitaan. Joukkueemme testattiin maaottelussa Ruotsia vastaan Täbyssä Tukholman lähellä alkuvuodesta. Kolmessa ottelussa saimme yhden tappion, yhden tasapelin ja yhden voiton: paras tulos tähän saakka, vaikka maalisuhde veikin kokonaisvoiton Ruotsille. Ja sitten Osloon

Lauantain ottelut

Ruotsi-Suomi Talven tulos oli ollut selvä varoitus Ruotsille. Ottelu alkoi heti täydellä teholla. Siihen oli valmistauduttu henkisesti täysipainoisesti - Ruotsissa. Oman joukkueemme pasmat sekosivat. Toiseksi kilpailujen ja päivän ensimmäiset ottelut ovat jostain syystä aina pakanneet menemään joukkueeltamme päin mäntyä. On kuin vasta toisessa ottelussa olisi lämmetty. Pitäisikö tarkistaa kuinka monella on hämeen hitaita geenejä sukupuussaan? Jossain on kuitenkin mätää. Hävittiin 6-0. Tanska-Suomi Viime vuoden MM-joukkue oli vastassa suunnilleen vanhassa kokoonpanossaan. Tältä ottelulta ei kovin paljon odotettu. Emme ole aikaisemmin päässeet edes tasapeliin Tanskan maajoukkueen kanssa. Nyt oli kuitenkin veto päällä. Joukkueemme yritys oli mahtavaa katseltavaa heti alusta lähtien. Pallo kulki kuin unelma. Ja se pysyi meikäläisten hallussa. Tanskan joukkueen taktiset kuviot sekosi vat pahasti. Se joutui puhtaasti puolustuskannalle ensi kertaa vuosiin. Voitettiin 2-3. Tanska Ruotsi - Norja Molemmissa otteluissa näki selvästi, että Norjan joukkue oli vuoden kuluessa kehittynyt aivan oleellisella tavalla. Se taisteli kummatkin pelit täydellä teholla loppuun saakka. Aikaisemmin sen tappioluvut ovat pyörineet jopa lähellä 30:a. Tahti oli muuttunut. Tulos: 11-0 ja 11-0'1 12

Suomen joukkue kuin kivettyneenä Norjan maalin jälkeen.

UPPOPALLON PM-kilpailut Oslossa 25.-27.5. 1984 Sunnuntain ottelut

Tanska-Ruotsi Kaksi tasavahvaa joukkuetta MMhuipulta vastakkain. Molemmat ovat päättäneet ehdottomasti voittaa ottelun. Ja se ei ollut mitenkään ennalta selvä asia kumpi voittaa huolimatta Tanskan aiemmasta häviöstä Suomelle. Ottelu oli tosikova, mutta rikkeetön. Osaavan ei tarvitse rikkoa sääntöjä. Todella hienoja suorituksia kummaltakin joukkueelta. Tulos: 2-2. Norja-Suomi Otteluun lähdettiin hopeaa taskussa jo ennen pelin alkua. Viime vuonna pelattiin tasapeli Itävaltaa vastaan ylimielisyydestä johtuen. Ei ollut opittu mitään. Tuskin sitäkään. Norja oli päättänyt tuoda kotiin ensimmäisen voittonsa PM-kilpailuissa. Edelliset ottelut olivat olleet hyvää harjoitusta. Päämäärä oli Suomen lyöminen. Vastus oli omalle joukkueellemme odotettua kovempi. Henkinen kantti ei kestänyt. Alettiin tehdä kaikkein alkeellisimpiakin pelaaja- ja joukkuevirheitä. Peli muuttui pakkopeliksi. Norja kolautti maalin Suomen koriin, ja sen jälkeen ei enää voinut puhua suomalaisten taktiikasta. Surkeuden tulos: 1-0. Mitä opittiin - vai opittiinko mitään

Ottelu Tanskaa vastaan osoitti, että osaamme niin teknisesti kuin takti· sestikin kaiken sen, mikä tällä hetkellä pitääkin osata. Sitä vahisti myös ottelu Ruotsia vastaan. Meillä on hyvä maajoukkue.

Ottelu Nojraa vastaan osoitti, kuten vuoden 1983 ottelu Itävaltaa vastaan, että meillä on voimakas taipumus ylimielisyyteen ja toisen vähättelemiseen heti, kun kuvittelemme olevamme niskan päällä. Se on vain alemmuuskompleksin kompensoimista. Edellytys sille, että SM-sarjassamme jaksavat koluta ulkomaisissa kilpailuissa, on menestyksen saavuttaminen näissä Cupeissa. Tälle menestykselle luodaan edellytykset omalla kotimaisella valmennustoiminnalla. Estäneekö kompleksiherkkyytemme kokeneita vanhoja konkareitamme, jotka niksit tuntevat, myös hakeutumasta kursseille ja sitten toisia valmentamaan? Siinähän kyllä asettuu samalla myös toisten arvostelta vaksi. Kun maajoukkueella on riittävästi muutakin kokemusta kansainvälisistä kilpailuista kuin vain yksi vuosittainen suurkilpailu, katoaa alemmuuskompeleksikin itsestään. Samalla syntyy rutiinia ottaa jokainen ottelu yhtä tosissaan. Ja syntyy kestävyyttä pelata samanakin päivänä ottelu toisensa jälkeen. PM-hopea jäi nyt sananmukaisesti viittä vaille. Saimme tyytyä edelleen pronssiin. Meillä on nyt vahva maajoukkue. Siihen ei juuri ainakaan pari vuotta levänneitä konkareita ensi kevään EM-kilpailuissa kaivata. Ehkä vielä joku tuore pelaaja. Pyrimme aloittamaan hiomisen jo syyska udella.

Kale

BULA Bula on Fidjillä puhuttavaa kieltä ja tarkoittaa terve. Opin tämän tervehdyksen ollessani Seura-lehden järjesmaapallon ympäri matkalla. tämällä Kun lähdin matkaan, minulla oli luonnollisesti sukellusvarusteeni painovyötä ja paineilmapulloa lukuunottamatta mukana. Matkareitti kulki via Helsinki, Sri Lanka, Bali, Fidji-saaret, Tahiti, Mexico, Miami ja Helsinki. Lähtö tapahtui 15. 1.-84 Seutulan lentokentältä. Koska olin lukenut kirjoituksia sukeltamisesta Sri Lankassa, pidin tietenkin itsestään selvänä, että sukellan jo ensimmalsessä matkakohteessa. Toisin kuitenkin kävi. Saavuimme Sri Lankan pääkaupunkiin Colombo on maanantaiaamuna 16. 1. yhdeksän maissa sikäläistä aikaa. Kun tulliselvitykset ja majoittuminen oli suoritettu aloin tietenkin kysellä heti sukellusmahdollisuuksista Colombossa. Finnmatkojen Benny Ehrnström, joka on myös sukeltaja, tiesi neuvoa, että hotellissamme Lank Obervissa toimi Atkin Spence-niminen matkatoimisto, joka järjesti sukellusmatkoja. Kun viimein sain käsiini matkatoimiston virkailijan, hän vain pyysi soittamaan erääseen numeroon seuraa vana aamuna. Varhain aamulla soitinkin kyseiseen numeroon, mutta matkanjärjestäjä sanoi, että sukeltaminen oli sinä päivänä mahdotonta ja seuraavana päivänä lähtisimme jo Indonesiaa kohden. Tilanne näytti aika toivottomalta, kun Benny Ehnströmin mielestä seuraavissa matkakohteissa tuskin voisi sukeltaa. Tartuin viimeiseen mahdollisuuteeni ja yritin soittaa Beruwelan ja Hikkaduwan sukellusliikkeisiin, mutta paikalliset puhelinlinja olivat niin kuormitettuja, että soittaminen oli mahdotonta. Taksilla ajo näihin kaupunkeihin olisi kestänyt kaksi tai kolme tuntia, joten todennäköisesti sukellusryhmät olisivat lähteneet merelle saavuttuani sinne. Minun täytyi siis luovuttaa. 18. 1. saavuimme iltapäivällä Sundasaarien Balille, joka kuuluu Indonesian valtioon. Jo samana iltana sain selville, että hotellissamme, jonka nimi oli Bali Beach Intercontinental, oli sukellusmatkoja järjestävä matkatoimisto. Kun menin toimistoon seuraavana aamuna, sain tietää kylmän totuuden. Koska olin yksin, olisi sukellus maksanut 86 dollaria (516 mk). Tyydyin snorklaamaan hotellini lähettyvillä. Saaren pääkaupungissa D~npasarissa

olisi voinut olla halvempi sukellusliike tai koulu, mutta ajanpuutteen vuoksi en ehtinyt tutkia asiaa tarpeeksi. Kaupunkiin pääseminenkin oli aika vaikeaa, sillä paikalliset taksit olisivat mieluimmin ajaneet naistaloon, ei Denpasariin. Kaikesta huolimatta snorklatenkin meressä oli niin paljon nähtävää, että viihdyin meressä pari tuntia ja poltin pahanpäiväisesti selkäni. Saavuttuani maihin varmistuin että snorklaaminen oli turvallista. Paikallinen hotellipoika tiesi kertoa, että näin rannikolla ei ollut haita. Saavuimme 21. 1. Fidji-saarten suurimmalle saarelle Viti Levulle kahdeksan aikaan aamulla. Hotellimme oli noin puolen tunnin ajomatkan päässä saarten pääkaupungista Nandista. Hotellin nimi on The Regent of Fidji. Iltapäivällä aloin tutustua lähiympäristöön. En edes viitsinyt kysellä sukellusmahdollisuuksia, sillä paikka tuntui niin syrjäiseltä. Olin myös menettänyt kaiken toivoni. Niinpä kävelin yksikseni rantaa kohden. Rantaan tultuani käännyin hetken mielijohteesta vasempaan. Kuljettuani parisataa metriä hiekkarantaa reunustavaa nurmikkoa, tulin bambusta tehdylle kojulle, jossa luki Scuba. Kävelin oitis sisään. Penkillä seinän vieressä makasi pitkä musta mies joka nousi istumaan ja esitteli itsensä Pauliksi. Sain pian kuulla, että sukeltaminen maksaisi täällä noin 180 mk kerralta. Lähtö tapahtuisi seuraavana päivänä yhdeksän aikaan. Peruin välittömästi varaamani saarikierroksen. Seisoin lähtöpaikalla valmiina seuraavana aamuna klo 8.45. 9.45 odotimme edelleen joitakin amerikkalaisia sukeltajia. Pitkästyin odottamiseen ja vihjasin Paulille, että Suomessa ei odotettaisi myöhästyneitä, vaan lähdettäisiin ilman heitä. Paul sanoi, että täällä eletään "lungisti" ja ettei pidä hätäillä. Pian asteli rantaan kuitenkin sukeltava amerikkalaispariskunta. He esittelivät itsensä Chrissiksi ja Gordoniksi. Viimein ajoimme kahdella moottorilla varustetulla pikaveneellä kohti sukelluspaikkoja. Tilanne tuntui niin epätodelliselta, että nipistin varmuuden vuoksi itseäni. Todella se teki kipeää. Tiesin että olin hereillä ja tämä ei ollut unta. Noin tunnin ajomatkan jälkeen alkoi horisontissa häämöttää hiekkarantainen palmusaari. Saarta lähestyessämme vesi näytti tulevan kirkkaammaksi ja pian alkoi näkyä pohjasta esiiintyöntyviä koralliriuttoja. Paul hiljensi vauhtia ja arvelin, että tämä varmasti oli oikea paikka sukeltamiseen. Heitimme ankkurin riutan päälle noin puolen metrin syvyiseen

veteen. Aloimme kerätä sukellusvarusteita kokoon. Laitteet täällä olivat 30 Mpa:n paineelle. Olin siis raahannut turhaan reguni ja liivin tänne asti. Mielelläni olisin käyttänyt omiani, sillä laitteet nähtyäni aloin epäillä niiden kuntoa. Varailmaa laitteissa ei ollut. Sukellusaika katsottiin painemittarista. Minua melkein nol otti kun muilla ei ollut sukelluskelloa ja syvyysmittaria sukelluspuukosta puhumattakaan. Ajattelin, että ehkä muut pitäisivät minua turhanpäiväisenä niuhottajana, joka pitää turhan paljon rekvisiittaa mukanaan. Välinarua täällä ei luonnollisestikaan tunnettu, ehkä kirkkaan veden vuoksi. Sukellusliivin sain käyttöön, mutta siinä ei ollut laiteliitäntää. Kun näin, että Paul puki ylleen neopreenisen märkäpuvun, vedin minäkin ylleni korallien varalta T -paidan ja farkut. Amerikkalaispariskunta käytti vain uima -asua. Pian olimme Paulin kanssa valmiita, mutta Crissin pukeutuminen näytti kestävän turhan pitkään, Gordon huomasi ihmettelyni ja selitti, että Criss oli sukeltamassa vasta toista kertaa elämässään. Ensimmäisen kerran hän oli sukeltanut edellisenä päivänä. Minkäänlaisia kursseja hän ei ollut tietenkään käynyt, vaikkakin oli monasti aikonut. Emme jääneet odottelemaan Paulin kanssa vaan hyppäsimme veteen. Kelluessani liivini varassa vedessä katsoin heti varmuuden vuoksi ympärilleni, sillä luulin Tyynen valtameren kuhisevan haita. Mieleen tuli Tappajahai-elokuva, jossa valtava hai veti uhrinsa jaloista pinnan alle ja paloitteli uhrinsa nopeasti. Mitään ei näkynyt. Olin huojentunut. Sukellusajasta ei ollut mitään puhetta. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin, että maassa maan tavalla ja painuin ilman suurempia pulinoita Paulin jälkeen pinnan alle. Maisemat olivat heti erilaiset kuin Pohjanlahden perukoilla. Näkyvyys oli niin hyvä, että tuntui kuin olisi ilmassa ja "putoaisi" pohjaan. Vettä oli noin 15 m. Pohja oli valkoista korallihiekkaa. Muuten oli aivan sinistä. Pohjasta nousivat aivan pinnan tuntumaan kuolleesta korallista muodostuneet keot, joiden laella elivät elävät korallit. Lukemattomat eriväriset ja muotoiset kalat uivat riuttojen läheisyydessä, oli yksi värisiä, keltaisia, poikittaisjuovaisia, pitkittäisjuovaisia, pilkullisia, isoja, pieniä, soikean muotoisia ja neliömäisiä kaloja. Oli kaloja, joiden pääpuoli oli kirkkaan vihreä, mutta häntäpää oli likaisen ruskea, aivankuin luojalta olisi loppunut värit kesken kaloja tehtäessä. Lajeja oli niin runsaasti, että ihmisen mielikuvitus ei olisi riittänyt 13

luomaan tällaista lajien paljoutta. Olitpa vedessä kuinka kauan tahansa, löytäisit aina lajin, jota et ole ennen nähnyt. Kaikkein värikkäintä oli riuttojen laella, jossa oli ruskeita, valkoisia, keltaisia koralleja ja sienikasveja. Eräs koralli muistutti talvista huurteista kuusen oksaa, toinen laji myötäili alustaansa niin, että tuntui kuin se olisi kaadettu nestemäisenä paikalleen. Eräässä korallissa oli kirkkaan punaisia ja sinisiä kasveja tai eläimiä niinkuin kukkia, jotka lähelle mentäessä salaman nopeasti katosivat korallin sisäosiin. Kaikkea tätä ihmetellessäni oli Paul ehtinyt etääntyä pohjalle melkein näkymättömiin. Yritin seurata häntä, mutta pian tuntui vasemmassa korvassani kovaa kipua. En pystynyt seuraamaan häntä. Olin ensi kertaa sukeltamassa suuressa valtameressä ilman varailmaa ja yksin. Ajattelin itsekseni, että hyvin pyyhkii. Aikani purin hampaita yhteen ja puhallettuani ilmaa korvakäytäviini pääsin vaivalloisesti pohjalle. Siellä Paul oli omissa oloissaan ja tonki harppuunallaan koralleja, eikä välittänyt tuon taivaallista suojateistaan. Pian minäkin aloin tottua tähän uuteen ympäristöön. En vilkuillut enää ympärilleni hainpelossa, sillä niitä ei tälläkertaa näkynyt täällä. Olo tuntui oikein mukavalta. Vesi ei tuntunut kylmenevän yhtään tässä syvyydessä. Auringon kehrä näkyi kohtisuoraan pääni päällä. Oltuamme noin 45 minuuttia vedessä Paul viittasi minulle, että on jo aika palata veneelle. Itse hän jäi melomaan vielä joksikin aikaa. Lähdin uimaa yksinäni korallikumpujen välistä kohti venettä ja loin viimeisen silmäyksen tähän siniseen maailmaan. Veneeseen päästyämme sanoin

Paulille leikilläni, että tahdon rahani takaisin, koska en nähnyt haita. Gordon, joka oli reissannut Tyyntä valtamerta ristiin rastiin oli sitä mieltä, että oli paljon parempi ettei nähty. Riisuttuamme sukellus varusteet Gordon ehdotti, että mentäisiin syömään läheiselle saarelle. Ajatus miellytti kaikkia, etenkin kun Gordon lupasi maksaa laskun. Saaren hiekkaiselle rannalle saavuttuamme romahtivat romanttiset kuvitelmat autiolla saarella olosta kauniin naisen kanssa. Kuumuus oli niin tukahduttava, ellei saarelta löytyisi hyvin ilmasto itua ravintolaa, en viihtyisi saarella edes kymmentä minuuttia Elisabeth Taylorin kanssa. Onneksi ravintola löytyi palmujen katveesta. Ravintolan isokokoinen miestarjoilija nimitti minua jostain syystä general Juhaksi ja nauroi päälle makeasti. Ilmeisesti tämä oli paikallista Fidjiläistä huumoria. Kun oli syöty ja muutamia kaitafilmiotoksia otettu Chrissin ja Gordonin rantautumisesta, menimme jälleen riutoille sukeltamaan. Itse tyydyin säästäväisyys-syistä snorklaamaan, Paul meni yksin menojaan tuttuun tapaansa. Chriss ja Gordon lähtivät kahden. Jonkin ajan kuluttua Gordon nousee hätääntyneenä pinnalle ja kysyy, että missä Chriss on. Minun teki mieleni sanoa, että sinunhan pitäisi se tietää itse. Maltoin kuitenkin mieleni. Tilanne tuntui mielestäni vakavalta. Chriss oli sukeltamassa vasta kolmatta kertaa ilman koulutusta yksin ja oli nyt hukassa. Katselin ympärilleni ja näin noin sadan metrin päässä kuplia. Onneksi minulla oli perusvälineet päälläni. Lähdin uimaan nopeasti kuplia kohden. Löysin Chrissin ihmettelemästä vedenalaista elämää noin kolmen metrin syvyydessä. Lop-

pusukellus sujuikin ilman kommelluksia. Kello 15 aikoihin lähdimme hotelliamme kohden. Rannalla erosimme ystävinä, mutta en odottanut tapaavani Chrissiä enää. Olin täysin tyytyväinen sukellusretkeen ja voinkin suositella sukeltamista Fidjillä aina kun olette siellä päin liikkeellä. Tahitilla minua vaivasi flunssa, eikä sukeltamisesta tullut mitään. Acapulcossa sukelsin Amold Brothersin sukelluskoulun yhteydessä, jonka osoite on Costera M Aleman 205. Acapulcossa on sukelluskoulun johtajana Irank Rozalezin mukaan kuusi muuta sukelluskoulua. Näiden koulujen yhteydessä sukeltaminen on noin kymmenen dollaria halvempaa kuin hotellien yhteydessä olevissa sukellusliikkeissä. Mitään sukeltajan korttia tai lääkärintodistusta Acapulcossa ei tarvita, ainoastaan rohkeutta. Niinpä suuri osa sukeltajista täällä oli ensikertalaisia. Kuvaavaa oli, että sukellusparini toivotti minulle onnea sukelluksellemme lähdettäessä. Sanoin, etten tarvitse onnea, osaan sukeltaa. Haita en Acapulcossa nähnyt Rozalezin mukaan hait kävelevät täällä hiekkarannoilla ja ne puhuvat paljon. Sukelluspaikkamme oli muutenkin paljon huonompi kuin Fidjillä, eikä näkyvyyskään ollut yhtä hyvä. Ajattelinkin paluumatkalla, että olisi sittenkin pitänyt valita liitovarjolla lentäminen. Se olisi maksanutkin vain 60 markkaa kerralta. Miamissa en ehtinyt ajanpuutteen vuoksi sukeltaa, muuten se kyllä olisi ollut mahdollista. 28. 1. saavuin väsyneenä mutta onnellisena Helsinkiin. En ollut kiinnostunut täällä enää sukeltamisesta vaan jatkoin matkaa Kemiä kohden. Juha Pelttari

Kiitämme sukeltajia kuluneen vuoden yhteistyöstä ja toivotamme ~~~~~I

Rauhallista Joulua ja turvallista vuotta 1985 FI 14

-5

Pajalahdentie 9, 00200 Helsinki 20 Puh. (90) 6922358

HUONOKUNTO SUKELTAJANTAUDIN OSATEKIJÄNÄ H Renvall Leppoisasti sukeltava laitesukeltaja on oltava varuillaan, sukeltaessa kun tilanteet muuttuvat hetkestä toiseen. Vaaran sattuessa kriisistä selviää vain tiedoilla, taidoilla, kylmäjärkisyydellä ja hyvällä kunnolla. Sukeltaessa liikumme elementissä jossa paine, kylmyys, rasitus ja hengityskaasut asettavat elimistömme koville. Erityisen vaarallinen ja vaikea on huonokuntoisen tilanne. Tällainen sukeltaja kun todella ei kuuluisi sukeltavien joukkoon, ja joka silti valitettavan usein on nähty persoona sukellusreissullamme pyrkimässä mukaan syvyyksiin vaarantamaan muiden ja oman henkensä. Rasituksessa huonokuntoisen sukeltajan kudokset toimivat tehottomammin kuin hyväkuntoisella aquanautilla. Hapen kuljetus ja kulutus on vajanaista. Palamisprosessissa eli energiantekovaiheessa syntynyt hiilidioksiidi poistuu hitaammin elimistöstä aiheuttaen ylimääräisen verenkierron vilkastumiskiihokkeen samalla kun hengitys nopeutuu. Tämän lisäksi hiilidioksiidilla on selvästi huumaava vaikutus ja sen sanotaan olevan merkittävä osatekijä syvyyshumalan syntymiseen, muutamia ikäviä sivuvaikutuksia mainitakseen. Huonokuntoinen sukeltaja aavistaa rajoittuneisuutensa vaaran sattuessa ja siksi hänessä on jatkuva pieni pelko ja epävarmuuden tunne sukeltaessao Lievästi kiihtyneessä tilassa sukeltava, hengittää tiheämmin ja vilkastunut verenkierto kuljettaa nopeammin hengityskaasuja kudoksiin. Hyväkuntoinen sukeltaja kun pysyy rauhallisempana, hänellä kun on muita mukautumisvaihtoehtoja aineenvaih-

dunnassaan ehkäistäkseen ylirasittumisen. Syvyyksiin mentäessä kudoksissa on karkeasti ottaen oma kaasumolekyylimäärä kuin hengitysilmassa. Sukeltaessa hengitysilman kaasutiheys kasvaa mitä suuremmaksi sitä syemmälle menemme. Syntyy hengityskaasujen virtaus kudoksiin jonka nopeus on sitä suurempi mitä suurempi hengityskaasun ja kudoskaasupaineen ero on. Merkittävänä ja monasti ratkaisevan eron synnyttävänä tekijänä eri sukletajien välillä, heidän sairastuessaan sukeltajantautiin tai selviäminen taudista, on verenkiertojen, eli sydämen kuljettaman verimäärän ero aikayksikköä kohden. Tämä lienee suurin ja vaihtelevin tekijä jota ei aina huomioida eikä siten tietoisesti pyritä säätämään sukeltajan turvallisuutta ajatellen tyydyttävällä tavalla. Verenkiertoa rauhoittaa vain rauhallisuus, tietoisuus omasta hyvästä kunnosta ja taidosta selvitä vaaroista ja vaikeuksista. Rasituksessa hyvä kunto takaa sen ettei sukeltajan pulssi nouse turhan korkealle, ettei siten hänen kudoksiinsa virtaa keskivertosukelukseen verrattuna nopeammin kaasua aiheuttaen sukeltajantautia sukelluksessa jossa sukellustaulukot ilmaisevat sukeltajan vielä sukeltavan selvästi turvallisuusrajojen puitteissa. Pintaan takaisin palatessa sukeltajan tauti syntyy kun kudoksiin kertynyt hengityskaasu vapautuu kudoksiin ja verenkiertoon aiheuttaen verisuonissa tukoksia, verenvuotoja ja kudoksissa hapenpuutostiloja. Kupliminen jatkuu kudoksissa kunnes uusi kaasupaineitten paineentasaus on tapahtut. Tämä prosessi voi kestää useita unteja, jopa puoli vuorokautta,

jonka aikana sukeltajantaudin oireet voivat ilmaantua. Siksi älkään huonokuntoinen sukeltaja koskaan sukeltako 20 m syvemmälle tai liikkuuko edes etappinousuaikojen läheisyydessä sukellusuunnitelmaa laadittaessa. Hän, kun ennen aikojaan, täyttää huonokuntoisuudellaan tietämättään kudoksensa hengi tyskaasuilla, siinä missä hyväkuntoinen sukeltaja vielä liikkuu kaukana sukeltajantaudin vaaravyöhykeestä. Toiseksi kukaan, ja erityisesti huonokuntoinen henkilö, älköön koskaan sukeltako ilman kelluntaliiviä joka merkittävästi vähentää energian tarvetta sukellusrasituksessa. Jos kaikesta huolimatta, hyvä tai huonokuntoinen sukeltaja hengästyy, eli joutuu tilanteeseen jossa verenkierron kaasujenkuljetus nopeutuu on aina automaattisesti pidennettävä tai korotettava etappinousuaikoja tai muutoin huomioitava mahdollisuus sukeltajantautiin. On sangen tärkeätä muistaa, että kovin rasittunut huonokuntoinen sukeltaja on usein pitkään väsynyt sukelluksen jälkeen jolloin saattaa olla vaikeata erottaa alkava sukeltajantauti pelkästä väsyneisyydestä. Siksi älköön huonokuntoinen sukeltaja olko yksin ensimmäisten kahden tunnin aikana sukelluksen päätyttyä. Muista, että sukeltaja on kuin ilmapallo, joka sukeltaessa täyttyy hengityskaasuilla kuin ilmapalloa puhaltaessa, sitä noeammin mitä suurempi rasitus ja sukellussyvyys ja mitä vilkkaammin veri kiertää kehossa. "Pullistumisen" määrä ratkaisee "ilmavaivojen eli sukeltajantaudin vakavuuden mikäli se on tullakseen.

Urheilusukeltajan sukellustaulukot SUSL:n johtokunta päätti kokouksessaan 9. 9. 84 Suomen Sukelluslääkäriyhdistys r.y:n tekemän suosituksen perusteella. että liiton virallisesti käyttämät sukellustaulukot vaihdetaan. Uudet taulukot julkaistiin Urheilusukeltajan numerossa 4/84 kä~ftt()ohjeilneEm Vedenpitäviä kestäviä muovipaperille painettuja taulukoita taan Ei liene että seurat tilaavat uudet taulukot joka jäsenelleen. Silloin niiden voidaan olevan sukeltamaan lähdettäessä. taulukot siirrettäköön arkistoihin vuoden vaihtuessa. otettakoon esiin korkeintaan l11Ul;:'L,;Ht::;:,;:,a menneitä. vaarallisia aikoja.

Uudet taulukot astuvat siis voimaan vuoden vaihtuessa.

kale

SE AALLOTON SATAMA Tiedot sopivista sukellushylyistä ovat kulkeneet kuiskauksina korvasta korvaan silloin kun luottamusta on ollut - useasti sen puutteessa kerätyt hylkytiedot on pidetty visusti "omassa piirissä" - "se on meidän oma hylky". Vihdoin Urheilusukeltaja/Eka Metsävuori on kerännyt yksiin kansiin nama kiertävät tiedot ja nyt SUSL:n tuella on julkaistu kirja Urheilusukeltaja/Eka Metsävuori: Satamia, joissa eivät aallot pauhaa SUSL, Helsinki 1984, joka sisältää tiedot niistä sukellukseen sallituista hylyistä, joita me kaikki himoitsemme. Kirjasta puuttuvat muinaismuistolain suojelemat yli 100-vuotiaat hylyt, joihin saa sukeltaa vain Museoviraston niemenomaisella kirjallisella luvalla. Toivottavasti näistäkin aikanaan tulee julkinen luettelo; kertomus näiden hylkyjen vaiheista innostanee monen "tavallisen" hylkysukeltajan meriarkeologian pariin, museon kovasti tarvitsemiin tiedesukeltajiin. Dramaattinen kertomus Ruotsinsalmen "St.Nikolain" uppoamisesta 9. 7. 1790, jolloin viimeisenä näkyi laivan ortodoksisen papin aalloista kohoava käsi krusifiksiä kannattavana innosti monen 1950-luvun sukeltajan täysin sydämin osallistumaan "Operaatio Ruotsinsalmen" pyyteet-

tömiin ja silloisiin varusteISIIn nähden kovin vaativiin sukelluksiin tuntitolkulla ohuessa märkäpuvussa 18 metrin syvyydessä + 3 °C vedessä. Borstön "St. Michaelin" tunnistamishistoria, fil.maist. Ch. Ahlström Helsingörin tulli museossa - on myös oiva esimerkki meriarkeologian tärkeästä työstä. Rajojemme ulkopuolisista hylyistä "Tirpitz" -historia on hyvä tietää, koska paljon sukellamme retkillämme Pohjois-Norjassa, mutta Edinburghiin tuskin meillä kenelläkään on asiaa: syvyys 250 metriä? Toisaalta kertomus jo pelastetuista hylyistä - esimerkkinä "Salama" Savonlinnassa - lisäisi ehkä myös kiinnostusta meriarkeologiaan 100 vuoden rajasta riippumatta. Ensimmäisenä tämän laatuisena kirjana siinä on luonnollisesti myös puutteita; asia- ja kielihuolimattomuuksia siellä täällä; päivämäärät puuttuvat, mutta pahin vika on sisällysluettelon puuttuminen - ei kai ole tarkoitus lukea koko kirjaa läpi joka kerran sukellusretkelle lähdettäessä. Pitäisi voida kirjasta heti löytää tämänkertaisen kohteen historia. Kohteen tarkan paikan määritys myös puuttuu - jos et kaveriltasi ole saanut linjoja, on edessä pitkä (turha) työ. Ei ole oletettavissa, että edellinen sukeltajaporukka aina jättää poijun

"omaksi tietämäänsä" hylkyyn. Liiton leiri Bomarsundissa 1975 etsi puolipäivää "Plusia" - luvan saatuaan - ja se löytyi vasta kun useimmilta oli ilma lopussa. Englannin liiton äänenkannattajana "Oiva" julkaisee jatkuvasti tietoja sopivista hylkyretkikohteista, jolloin kertomuksessa annetaan tarkat linjat kohteeseen. Tätä jäimme kaipaamaan myös tästä hylkyluettelosta. "Diva" kuvaa kohteen linjat horisonttipiirroksin ja kertoo myös mistä lähirannalta löydät laivurin, joka vie sinut varmasti hylkypaikalle - ja kertoo myös hylyn ominaisuudet ja mahdolliset vaarat. Tämä viimeksi mainittu seikka olisi tärkeä tieto myös meidän sukeltajillemme - mitä täytyy tietää hylyn luhistumisvaarasta "Skiftetissä" ja "Parkissa"; millaiset rysävaarat ovat (nyt jo sukelluskiellossa olevassa) "Hindenburgissa". Odotamme mielenkiinnolla täydennysosaa hylkyluetteloon - mitä olisi löydettävissä meidän rannikoltamme - suurimpana kohteena laivuri Hanneke Wromen hansaholkki vuodelta 1468, joka upposi jonnekin Uudenmaan rannikolle kultalastissa - siitä ei vielä ole mitään julkista tietoa - olisiko salaista? Anna-Liisa ja Ora Patoharju

Hyvät sukellusseurat. Jos lähetätte minulle (säänkestävän) seuranne tarran, kiinnitän sen pakuautoni kylkeen. Kuvassa on ne tarrat mitkä minulla jo on, samaan kuvaan montteerattu sekä oikea että vasen kylki. Ja suuret kiitokset jo saaduista. Prolle Jansson, AdolfLindforsint. 1 B 89, 00400 Helsinki 40 16

L'cl1'..I\..AA

1 f"\ .:) 1 f"\ 1 f"\11 f"\ J f"\

1 f"\ 1'..1K./f"\':)1 f"\L1'..U U

;:)l ;:)f"\LL l ;:)LU ,C 1 1 l:LV1'..;:) 1

--------------------------------------------------------------

SATAMIA JOISSA EIVÄT AALLOT PAUHAA Hakemistoliite

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry

SA TAMIA JOISSA EIVÄ T AALLOT PAUHAA Sukellusluvat ja niiden anominen s. 1 Sukeltaja ja laki 3 Sisävesihylky Harmoolan lahti NIOBE TORAS SALISBURY LAXö RAUMA Hajatietoja Kotkan ympäristöstä MIINALAIV A RIILAHTI KRAPIII "SHAMPPANJAHYLKY" FORTUNA TORPEEDOVENE S5 ALCA SVANSJö RAIMO RAGNAR Suomenlinna Iso-Mustasaari ÄRANSGRUND PIHLAJ ASAARI ALEKSANDER II "TIILIHYLKY" VINDHUND MIINALAIVA KöNIGIN LUISE Harmaja sukellusveneet COOLAROO ORION Kallbådagrund PORTHAN Hajatietoja Helsingin edustalta RAGGRUND SALMö GURLI RAIV AAJA M 451 WASA RIGEL TSITSAGON FENIX Tirgrundet ELLEN RAIV AAJA ISKRA

14 15 16 17 18 18 19 21 23 25 27 28 29 30 34 37 38 39 42 43 47 50 51 53 53 57 59

ANTON IA EGGO CARL MIINALAIVALOUHI EIRA JURALDA ASA FINN META Andalskär Russö Högskär Garpen PALLADA Hajatietoja Hangon ympäristöstä Bengtskär Dödmanskärin kalustolautta GROMOBOJ Sisanin tykitkö? HELSINGFORS Ytlerlandet SCHILLER ZARITSA ALEXANDRA LADOGA ALFRED ALKAID STYRBJöRN EMILIE VOSTOK "TIILlKALJ AASI" CHINA INGA SALLA SPARTA SEVERONIA DRAKEN TERCIA öSTERSJöN Grimsörama CASPER ALEXANDRA FEODO ROVN A SIMSON PARK VICTORY HARALD HAARFAGER

61 62 63 64 66 67

68 69 70 71 72 75 76 77 78 82 84 85 86 87 88 89 90 94 95 96 98 101 106

ILMARINEN HINDENBURG NORDö BEATRIS Hajatietoja Turun saaristosta LOCH LINNHE VIRGO PLUS SKIFfET NOTUNG MUNDOGAS VALA BRITA DAN BDITELNYI Hajatietoja UusikaupunkiRauma alueelta INGEBORG EVERILDA LUNA NORRA SVERIGE Hajatietoja Porin edustalta Pätkä historiaa... ZARITZA ANNAW CARL XV SHAKESPEARE WILPAS ATLANTA GEORGIUS ELSE LOVISA WIVI SNIPAN BUITRON EUROOPPA AZIRA ALDEBARAN JOHANNES GONDOLA CHRISTIANSBORG VESTKUSTEN MAGDALENA ALKU

110 112 114 115 117 118 124 127 129 130 131 132 133 134 135 136 137 139 145 146 149 150 152

153

159 161 164

Hajatietoja Vaasan vesiltä JOHN GRAffON YRSA BJöRN WELLAMO THERAPIA VIPUNEN TELMA Hajatietoja Oulun ympäristöstä SOFIA MARIA "FRANSMANNI" Laitakari TIRPITZ EDINBURGH Kirjoja jotka kuuluat jokaisen sukeltajan kirjahyllyyn Kontaktitietoja

168 169 176 180 181 188 189 192 193 196 197 198 204 210 211

MERIARKEOLOGIAN PERUSKURSSI 26.2.-21.3. 1985

Johtokunta toimii . .. JK 3/84 9. 9. 84: - Päätettiin ottaa v:n -85 alusta käyttöön CMAS:n kahden ja kolmen tähden sukeltajakortit PM- ja PM I-korttien tilalle. - Urheilusukeltaja-lehden vuosikerran hinnaksi v:lle -85 päätettiin 100,- mk. - Uudeksi jäsenseuraksi hyväksyttiin Turun Vesikissat: - Hyväksyttiin uusi toimintasääntö esitettäväksi syyskokoukselle. JK 4/84 19. 10.84 - V:n -85 alusta käyttöön otettavien CMAS:n sukeltajakorttien hinnaksi päätettiin 75 mk. Samalla päätettiin korttien voimassaoloajaksi viisi vuotta. - Samaan aikaan käyttöön otettavien CMAS:n kouluttajakorttien hinnaksi (perusväline- ja sukelluskouluttaja) päätettiin 55 mk. Luokkatarkastajakortti tulee olemaan maksuton. - SUSL:n organisaatiota päätettiin keventää tekemällä muutoksia valiokuntiin. Muutokset tarkemmin artikkelissa "SUSL:n organisaation keventäminen" .

SVUL:n Helsingin piirin sukellusjaosto, Teredo Navalis r.y. ja Partiosukeltajat r.y. järjestävät meriarkeologian peruskurssin hylkysukelluksista kiinnostuneille piirin jäsenseurojen sukeltajille. Kurssi sisältää 12 luentotuntia neljänä arki-iltana ja kahdeksan tuntia allasharjoittelua kahtena viikonloppuna sekä lisäksi kaksi avovesiharjoittelua kohteella. Kurssille osallistu villa tulee olla hyvä sukellustaito ja omat sukellusvarusteet. Kurssin tavoitteena on antaa perustiedot hylky tutkimuksesta ja mittausmenetelmistä siten, että sukeltaja kurssin jälkeen voi toimia avustajana mittaustehtävissä merihistorian toimistolle. Kurssiohjelma Ti 26. 2. klo 18.00-21.00 luento Pauligin huvilassa Sibeliuspuistossa Ti 5.3. klo 18.00-21.00 luento Pauligin huvilassa Sibeliuspuistossa La 9. 3. avovesiharjoittelua Helsingin edustalla Su 10. 3. klo 16.00- 20.00 allasharjoi ttelua Yrjönkadun uimahallissa Ti 12.3. klo 18.00-21.00 luento Pauligin huvilassa Sibeliuspuistossa La 16.3. avovesiharjoittelua Helsingin edustalla Su 17.3. klo 16.00-20.00 allasharjoittelua Yrjönkadun uimahallissa To 21. 3. klo 18.00-2l.00 luento Pauligin huvilassa Sibeliuspuistossa Mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä noin 50 ensimmäistä. Osallistumismaksu on 60 mk. Ilmoittautua pitäisi 15. 2. 85 mennessä Ilmoittautumisia ottaa vastaan PAULI PYYSALO Partiosukeltajat puh. koti 417317 työ 1825311 os. Minna Canthin katu 24 a 3 00250 Helsinki 25

Turku, Oy Silja Line Ab, Käsityöläiskatu 4, puh. 921·6522 44, Silja Line n te rminaali, Turun satama , puh. 921·652255. Abo, Oy Silja Line Ab, Hantverkaregatan 4, tel. 921.652244, Silja Lines te rminai, Abo hamn , te l. 921·652255.

Sukelluskalastuksesta Kevään sukelluskalastustapahtumat alkoivat heti harppuunakalastuskiellon (15.4.-20.6.) päätyttyä. Lahden Pingviinien tarkoitus oli järjestää kalastusleiri juhannuksen jälkeisellä viikolla Hangon vesialueilla. Vähäisten ennakkoilmoittautumisien johdosta aikaa lyhennettiin ja siirrettiin juhannusviikonlopuksi. Eräillä meni siis Jussi kalastellessa eikä vain ryypätessä. Muistakaapa kalastusta harrastavat, tällainen vaihtoehto lienee ensivuonnakin olemassa. Helsingin piirin IV sukelluskalastuskilpailut olivat 1. 7. 1984 Koirasaarella. Päivän valinnassa oli sellainen logiikka, että Hangon leirillä olleet ja muutkin voisivat harjoitella viikkoa myöhemin samoilla vesialueilla pidettäviin SM-kilpailuihin. Ja kuten kaikki tuloksista näkevät, harjoitus tekee mestarit. Vai eikö? Helsingin piirin sukelluskalastuskilpailut ovat ainoat kilpailut, joissa on sarja junioreille. Heitä vain ei kilpailuissa näy. Kaiverretut mitalit palautettiin jälleen kerran piirille. Kilpailut käytiin siis Koirasaaren ympärillä. Saman saaren kuin syksyllä 83, jolloin jäi näivertämään kalojen harvalukuisuus. Nyt kalaa kuitenkin tuli, noin nelinkertaisesti verrattuna edellisiin piirin kisoihin. Katso Urheilusukeltajat 1/84. Myyry (3 kalaa) ja allekirjoittanutkin (2 kalaa) olivat talven aikana oppineet jotakin, arvatenkin uneksi malla. Jouko Myyry Calypsosta voitti yleisen sarjan ylivoimaisesti. Yhtä ylivoimaisesti Pirjo Ahonen Partiosukeltajista voitti naisten sarjan. Olisi muuten sijoittunut yleisessä sarjassa piirinkilpailussa viidenneksi ja koko kilpailussa kahdeksanneksi. Mikä lie ettei viikkoa myöhemin jaettavat SM-mitalit enää kiinostaneet. Isäntäseura Partiosukeltajat sai sekin selvästi joukkuevoiton. Lahden Pingviinit kun eivät etukäteen osanneet rakentaa parasta mahdollista joukkuetta. Kari Leinonen Jyväskylän Delfiineistä sai kilpailun suurimman kalan, joka oli 2,040 kg painava piikkikampela. Jarmo Launnonen Lahden Pingviineistä sai hänkin harvinaisuuden, juuri mitat täyttävän taimenen. Ja sitten me syötiin, saunotiin ja uitiin meressä. Tukialuksena oli nimittäin Inga-Lill, noin 30 metriä pitkä, entinen hiekkajaala. Palkintojenjakotilaisuuskin voitiin pitää sisällä, vii malta ja sateelta suojassa. Kaikki kilpailijat ja tukijoukot mahtuivat hyvin palkintopöydän ympärille. Palkintoja riitti kaikille, tästä kiitos lahjoittajille. Mitaleja saivat ne, jotka olivat urheudellaan ansainneet. Suomenmestaruuski)pailut olivat 20

7.-8.7. Laiva ja lähtöpaikka olivat samat kuin viikkoa aiemmin pidetyissä Helsingin piirin kilpailuissa. Sää oli luvattu kauniiksi. Siksipä suunnistimrnekin kauaksi ulkomerelle Gråskärsbådanille. Merikortissa oli luvattu laajaa tasaista alle viiden metrin matalikkoa, oikeaa sukelluskalastajan unelmaa. Mutta unelmaksi jäi ja lupaukset pettivät kuin entiselle pojalle. Kaikuluotain antoi tasaista 10 metrin syvyyttä ja tuulikin alkoi selvästi nousta. Siksipä päätimmekin yrittää muualta ja suuntasimme Flathällenilleo Sinne ne jäivät viritettyjen kalojen mahdollisuudet, jos kellään sellaista olisi edes mieleen tullut. Koirasaarelle emme enää menneet, jottei kukaan pääsisi hyötymään tutusta maastosta. Ja sitten me kalastettiin kunnes nenänpää oli ihan valkoinen. Toisilla kylmyydestä, toisilla ankarasta merenkäynnistä. Kilpailun aikana levättiin tavallista enemmän saarten rannoilla ja yritettiin pysyä liikaakin niiden tuulen suojassa. Aallokon sotkemassa vedessä oli näkyväisyys pinnalla vain parisen metriä, mikä myös osaltaan vaikeutti kalojen löytämistä. Maalialueeksi ja punnituspaikaksi sovittiin Flathällenin ranta. Tuulen johdosta laivaa jouduttiin kilpailun aikana siirtämään. Kuten tunnettua on, sukeltajan ÄO tippuu aivan toisille lukemille kun hänen korvissaan on vettä. Minulle ainakin tuotti selviä suunnistusvaikeuksia paikantaa oikea saari kun laiva ei ollutkaan sen vieressä - saaria oli vain kolme. Alkuaan oli tarkoitus, että omien kalojen punnituksen jälkeen jokainen kilpailija uisi alukselle syömään ja saunomaan. Vaikka matkaa oli vain 2 - 300 metriä, kaikki kilpailijat yhtä lukuunottamatta päättivät odottaa venekuljetusta saaresta alukselle. Kieltämättä aallokko ja tuuli näyttivät tässä vaiheessa joltisenkin epäystävällisiltä. Tämä yksi pääsi kyllä alukselle ennen meitä muita, väsyneenä mutta onnellisena. Liekö nälkä vai mikä pakottanut tällaiseen urheuden osoitukseen. Yöksi menimme Suomenlinnaan. Sieltä lähti osa "sukuloimaan" kaupungille, osa meni tutustumaan Suomenlinnan toimiupseerikerhoon, osa Helsingin toimiupseerikerhoon, joku kertoi käyneensä upseerikerholla, mutta siellä oli kuulemma häät. Upseereita ei kukaan kuitenkaan kertonut nähneensä. Johtoptös tästä. Suomen maanpuolustus on hyvissä, raittiissa ja kaikin puolin kunnollisissa käsissä. Viereisestä aluksesta saatiin lisäyöpymispaikkoja. Tilaa tuntui olevan yllin kyllin, kunnes kaupunkiin lähteneet "sukulaisia" tavoittamatto-

mat palailivat pikkuhiljaa viimeisimmillä lauttavuoroilla. Koulutettu sukeljtaja löytää näemmä pimeässäkin tuntemattomaan paikkaan viskatun makuusäkkinsä ja karvaiselle jalallensa astumasijan. Kenkään ei ainakaan aamulla valittanut tuntemattomista öisistä päälleastujista. Aamulla saapui vielä kaksi kilpailijaa lisää ja sitten taas mentiin. Sunnuntain kilpailualueeksi valittiin Tammakarin ympäristö. Vaikka paikka on vain kilometrin verran lähempänä mannerta, kalastusolosuhteet tuntuivat erilaisilta. Vesi oli kylmempää ja kalaa oli vähemmän. Laiva saatiin kiinni saarella olevaan työmaalaituriin, joten sunnuntaina sitä ei tarvinnut kilpailujen aikana tuulen takia siirrellä. Sukeltajien kannalta epämiellyttävä työmaa. Helsingin jätevedet on tarkoitus laskea tässä kohtaa mereen, kunhan viemäriputki saadaan valmiiksi. Edellisen päivän tulosten kannalta olisi ollut parasta viedä porukka sellaiseen paikkaan, ettei kukaan olisi saanut kalaakaan. Esimerkiksi Vanhankaupungin lahteen, josa näkyväisyys on kymmenisen senttiä. Olisin varmistanut henkilökohtaisen hopean ja joukkue pronssin. Tällaisia niksejä kanssakilpailjat minulle neuvoivat. No, kilpailupäivä alkoi tasavertaisena kaikille, tuskin kukaan mukanaolleista on koskaan sukeltanut saati kalastanut juuri näillä vesialueilla. Itse löysin makeimman kalataskun heti maalialueen vierestä. Sain siitä alussa 7-8 kampelaa. En osannut sitä tarpeeksi arvostaa ja lähdin seikkailemaan muualle useamman kilometrin lenkille. Kalaa tuli sieltä täältä, yksi noin varttitunnissa. Kalojen vähäisyys masensi, koskapa ilman muuta kuvittelin miten pojat muualla suorastaan rypivät kaloissa. Juuri siellä jonne en mennyt. Kalastusalue oli sunnuntaina niin laaja ettei paraskaan uimari ehtisi neljän tunnin aikana tutkia siitä kuin osan. Parin tuloksettoman tunnin jälkeen aloin uneksia tai ikävöidä sitä ensimmäistä hyvää kalapaikkaani. Tulin puolta tuntia liian aikaisin maaialueelle, toivossa ettei kukaan olisi kätköäni löytänyt. Takaisin uidessani satuin kohtaamaan pahimmat kilpailijani Myyryn, Tissarin ja Vanhasen. Siinä ohi uidessani totesin nopeasti heidän saamansa kalat. Kaikilla kolmella tuntui olevan vielä tällöin alle parikymmentä omiani kahtakymmentä vastaan. Toivo heräsi jälleen, olin siis edelleen mukana lopputaistossa. On harvinaista, että kilpailun aikana saa moista informaatiota. Yleensä ei tiedä koko aikana toisista tai kelistä mitän. Menin siis päättäväisin mielin taskulleni ajatellen etten nousisi vedestä ennenkuin viimeinenkin kala sieltä olisi pontoonissani. Mutta vaik-

ka kuinka pumppasin en löytänyt ainuttakaan. Olin aivan varma ettei siellä ole kalaakaan ja lähdin pois. Hetken kuluttua paikalle saapui Myyry. Hän pumppasi muutaman kerran ja eikö mitä, hän sai sieltä yhden. P-Ie, ajattelin minä. Seuraavaksi tutkin laiturin edustan ja olin vakuuttunut ettei siellä mitään ole. Perässäni tuli joku, joka ei koko kilpailun aikana ollut saanut kuin muutaman kampelan. Ja eikö mitä, hänkin sai siitä yhden. P-Ieen p-Ie, ajattelin minä. Silloin luppui kilpailuaika ja minun oli tultava pois vedestä. Vaikka olinkin saanut harvinaislaatuista informaatiota kilpailun aikana, ei siitä sitten kuitenkaan ollut minulle mitään hyötyä. Sellaista on kalastus. Hyvin siinä kuitenkin kävi, kuten tuloksista näkyy. Kolmen ensimmäisen pistemäärä oli jokseenkin sama. Myyryn ja Tissarin ero oli vain yksi piste. Tasapisteillä olisi Tissari voittanut koska hänellä olisi ollut useampi kala. Kilpailussa laskettiin kampelat yhteispunnituksella, siten että alamittaiset poimittiin pois ja yli kaksikiloiset punnitaan erikseen. Tämä nopeuttaa punnitusta ja yksinkertaistaa pistelaskua huomattavasti. Olisi ollut aivan toista punnita jokainen noin neljästä ja puolesta sadasta kalasta erikseen. Mikäli punnitus kuitenkin olisi tehty yksitellen, olisi hopea ja pronssi voinut muuttuakin. Kukapa tietää. Punnitustavasta kuitenkin sovittiin jo ennen kilpailua ja toisaalta yksikin kala olisi myös muuttanut tilannetta. Niin että, kunnon kilpailuun kuuluu kunnon jossittelu. Naisten kultamitalin vei selvästi Marja-Liisa Seppänen Lahden Pingviineistä. Erimielisyyttä ehkä aiheutti, ettei naisten pronssimitalia jaettu ollenkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei saa kalaakaan, sitä voidaan esim. juoksussa verrata keskeyttämiseen. Ei ole mitään näyttöä sille, että kilpailija olisi yrittänyt tosissaan, vaikka hän näin ehkä olisi tehnytkin. Kalajutuista jaetaan palkintoja muussa yhteydessä. Mielestäni on lisäksi väärin jakaa henkilökohtainen mitali pelkästä mukana olosta niitä kohtaan, jotka sen ovat joutuneet kaloilla hankkimaan. Liiton yleisissä kilpailumääräyksissäkin todetaan, ettei viimeiselle mitalia tule antaa. Kalastusvaliokunta voinee asiasta toisinkin päättää. Kilpailijat kyllä tiesivät koko kilpailun ajan, että näin tehtäisiin, ellei kalaa tulisi. Joukkuekilpailun voiton vei taas, ties monennenko kerran, Lahden Pingviinit. Lahdesa osataan vaikka onkin kaukana merestä. Suurimman kalan sai allekirjoittanut, josta sain kaiverrettavakseni kuparisen kalakahvipannun. On muuten kallista Helsingissä, noin 70-100 markkaa.

Sukelluskalastuksen suomenmestaruuskilpailut 1984 Helsinki 7.-8.7.1984 Flathällen Tammakari, kilpailuaika 2x4 h Partiosukeltajat, Helsinki 1. Pyysalo Pauli Calypso, Kirkkonummi 2. Myyry Jouko Lahden Pingviinit 3. Tissari Kyösti Lahden Pingviinit 4. Vanhanen Juha Alkon urheilusukeltajat, Helsinki 5. Luotonen Markku Saaristomeren sukeltajat, Turku 6. Mäkinen Rauno Alkon urheilusukeltajat, Helsinki 7. Hynönen Seppo Lahden Pingviinit 8. Westerholm Harri Jyväskylän Delfiinit 9. Sandelin Martti Sukeltajat r.y. Helsinki 10. Keränen Pentti Alkon urheilusukeltajat, Helsinki 11. Paasonen Kari Jyväskylän Delfiinit 12. Piispanen Pertti Lahden Pingviinit 13. Kauppila Pepe Jyväskylän ~lfiinit 14. Leinonen Kari Lahden Pingviinit 15. Westerholm Jouni Lahden Pingviinit 16. Haverinen Teuvo Lahden Pingviinit 17. Kuuseva Jouko Vantaan urheilusukeltajat 18. Vairio Lasse Saaristomeren sukeltajat, Turku 19. Suominen Olli Lahden Pingviinit 20. Westerholm Rainer Merisukeltajat, Helsinki 21. Tirronen Jukka Lahden Pingviinit 22. Kuuseva Ari-Pekka Jyväskylän Delfiinit 23. Kämä Heikki Jyväskylän Delfiinit 24. Tynkkynen Jari Lahden Pingviinit 25. Johansson Kaj Hyvinkään urheilusukeltajat 26. Kuuseva Janne Jyväskylän Delfiinit 27. Alusniemi Jukka Sukeltajat r.y. Helsinki Jokinen Kari Jyväskylän Delfiinit Lassila Jukka Jyväskylän Delfiinit Mäkelä Pekka Partiosukeltajat, Helsinki Mäkinen Ismo Lahden Pingviinit 1. Seppänen Marja-Liisa Jyväskylän Delfiinit 2. Piispanen Sinikka Lahden Pingviinit 3. Hjelt Jaana

pist./kpl

330/51 304/47 303/50 207/31 192/33 180/29 131/22 122/19 121/21 114119

105/16 100115 99/17 75/12 42/7 33/5 25/4 23/3 20/3 17/2 16/3 15/2 13/2 12/2 10/2 711 511

23/4 511 pisteet

1. Lahden Pingviinit (Tissari-Vanhanen-Haverinen) 2. Alkon urheilusukeltajat (Luotonen-Hynönen-Paasonen) 3. Partiosukeltajat (Pyysalo-Mäkinen 1.) 4. Jyväskylän Delfiinit (Sandelin-Piispanen-Leinonen) 5. Lahden Pingviinit (Westerholm H.-Kauppila-Kuuseva J.) 6. Saaristomeren sukeltajat (Mäkinen-Suominen) 7. Sukeltajat r.y. (Keränen-Jokinen) 8. Lahden Pingviinit (Westerholm J.-Kuuseva A-P.-Johansson) 9. Jyväskylän Delfiinit (Kämä-Tynkkynen-Mäkelä) 10. Lahden Pingviinit (Seppänen-Hjelt) 11. Jyväskylän Delfiinit (Alusniemi-Piispanen S.-Lassila)

543 428 330 296 246 200 114 67 25 23 10

Kilpailun suurimman kalan sai Pauli Pyysalo, piikkikampela 1990 g Kilpailijat saivat yhteensä kahden päivän aikana

432 kampelaa 4 ahventa 1 siian 1 lahnan yhteensä 438 kalaa/ 132,5 kg

Sitten me taas syötiin, saunottiin, jaettiin pyttyjä, mitaleja ja palkintoja. Jokaiselle riitti jotakin. Kiitän Argonauttia, Finn-Sui tia, Leifmarinia, Nepto Subia, Optomecia, PolarSukellusta, Suomen Sokeria ja eräitä yksityisiä lahjoitetuista palkinnoista. Kiitoksen ansaitsee myöskin tukialuksen naisista Leena Rämä sekä kippari Timo Puikkonen. Vaikkei jälkimmäinen meitä aina ymmärtänytkään. Lohdutukseksi niille, jotka eivät Puikkosta aina ymmärtäneet, voi-

nen ilmoitta, ettei hän ole muitakaan sukeltajia ymmärtänyt. On vain useamman vuoden sukeltajia kuljettanut ja taitaapi siitä jonkinverran tykätäkin. Jotta huulenheittoa se vain. Näin siis pumppasimme pari päivää kunnes poistuimme muina miehinä/naisina paikalta, kuka minnekin. Mutta Hangossa tavataan elokuun lopulla. Eikös vaan. Kalastusvaliokunnan psta Pauli Pyysalo

Lahtelaisten pääsiäismatka Pohjois-Norjaan Olimme suunnitelleet sukellusretkeä Turun saaristoon pääsiäiseksi, mutta jäätilanne esti sen. Väittelimme siitä että sukellammeko pääsiäisenä vai emme, ja jos sukellamme niin missä sitten. Kunnes keskiviikkona 18. 4. Juuso sai oivalluksen, lähdetään Norjaan. Idea sai täyden kannatuksen, sillä se oli juuri tarpeeksi järjetön jotta se piti toteuttaa. Meillä oli kaksi päivää aikaa haalia tarvittava auto ja peräkärry jostakin. Juuso onnistui hankkimaan diesel-mersun ja seuran uusi peräkärry saisi tulikasteensa, jossa se tuli osoittamaan niin hyvät kuin huonot - lähinnä huonot - puolensa. Matka alkoi hyvin, mersulla oli mukavaa ajella kuivia teitä vuorotellen, ei edes väsyttänyt. Saavuttuam-

me Enontekijöön alkoi tuuli voimistua ja aukeille paikoille tiellä oli tuuli kasannut kinoksia, ja meillä oli tietysti kesärenkaat alla ... Selvittyämme kivilompolon tulliasemalle alkoi keli olla todella ankea, olimme joutuneet niin keskelle talvea kuin vain on mahdollista. Tullimiehet sanoivat tien Altaan olevan melkein tukossa, maastoautotkin olivat olleet vaikeuksissa. He sanoivat että talvirenkailla saattaisimme vielä juuri ja juuri päästä läpi, mutta kesärenkailla ei olisi toivoa. Totesimme, "no nythän on niin että jos on ajanut 1000 km päästäkseen Altaan niin hommaa ei kyllä heitetä kesken 200 km päässä määränpäästä edes yrittämättä". Lähdimme matkaan ja ha-

SVUL:n Helsingin piirin sukelluskalastuskilpailut Koirasaarella 1. 7. 1984 (3 h) H:gin piiristä Jouko Myyry Pauli Pyysalo

Muualta Suomesta Calypso Partiosukeltajat Kyösti Tissari Kari Leinonen Jouko Kuuseva

L:n Pingviinit J:n Delfiinit L:n Pingviinit

Naiset: Pirjo Ahonen Partiosukeltajat Erri Lindqvist Sukeltajat -78 D. Tuire Kauria Sukeltajat -78 D.

Kpl/ Pisteet 48/314 27/175 13/82 8/71(1) 12/67

9/52 2/11

1/9 27 kilpailijaa sai yhteensä 193 kampelaa 3 piikkikampelaa 1 taimenen 197 kalaa

Joukkuekilpailu, yhteensä 9 joukkuetta (5 piiristä ja 4 muualta) Joukkueet Helsingin piiristä Partiosukeltajat (Pyysalo-Ahonen)

Muut joukkueet

227 J :kylän Delfiinit (Leinonen -Piispanen-Kämä)

Alkon urh.sukeltajat (Luotonen-Paasonen-Kosonen)

Sukeltajat 78 Divers (Ristola-Lindqvist-Kauria) Vantaan urheilusukeltajat (Lehtoranta-Vairio-Hopsu) Sukeltajat r.y. (Keränen-Jokinen) 22

Pisteet

144

136 Lahden Pingviinit (Tissari-Westerholm-Westerholm) 125 Lahden Pingviinit (Kuuseva-Launonen-Kuuseva) 119 Saaristomeren sukelt. (Mäkinen-Palomaa-Suominen) 73 53 38 28

valtslmme tilanteen tosi surkeaksi, lunta oli tiellä paikoitellen jopa 30 cm, onneksi edellisten autojen jättämät urat olivat vielä näkyvissä, niissäkin oli n. 5 cm lunta mutta meillähän oli onneksi kesärenkaat - ja lumilapiot. Aina välillä esiintyi neljä erilaista mielipidettä tien sijainnista ympäröivään maastoon nähden, jokaisella meistä oli kylmä rinki takapuolen ympärillä. Ei nukuttanut, eikä huumorikaan juuri hersynyt. Juuson ajotaidon ja mersun painon sekä kovan vauhdin ansiosta emme kuitenkaan juuttuneet kinoksiin. Kun lopulta vaiherikkaan kaksituntisen päätteeksi saimme AItan näkyviin pääsi jokaiselta syvä helpotuksen huokaus. Kåfjord Siinä se lopultakin oli, tuo tuttu vuononpohjukka. Samanlaisena kuin viime kesänäkin ja silti niin erilaisena, erilaisena lumen vuoksi. Purimme tavarat peräkärrystä, joka oli puutteellisen jousituksen takia tullut auton perässä kuin superpallo. Avattuamme pressun pääsi meiltä jokaiselta tukevia suomalaisia voimasanoja, kärryn sisäpinta oli ystävällisesti luovuttanut kirkkaan keltaisen pintamaalinsa varusteisiimme, kiitos tärinän ja ehkeivät pohja - ja pintamaali sittenkään soveltuneet toisilleen. Kellon ollessa kolme aamuyöllä aloitimme leirin pystytyksen. Tarkoituksenamme oli ensin kaivaa lumi pois teltan alta, mutta havaittuamme että lunta olikin varsin runsaasti kaivoimme vain metrin syvyisen kuopan teltalle ja talloimme lumen kovaksi. Päästyämme vihdoin nukkumaan pusseihimme ei uni kauan viivytellyt. Nukuimme kolmisen tuntia ja heräsimme yllättävän virkeinä kahdeksalta, tai siis kaikki muut olivat virkeitä paitsi Salmela - poloisella kun ei ollut kunnollista makuupussia mukana - oli kuulemma ollut kylmä yö. Täytimme pullot jotka olivat matkan aikana tyhjentyneet, niiden venttiilit olivat kiertyneet auki tärinän vuoksi - samoin kuin lamppuni polttimo (jälleen kerran kirous seuramme uudelle peräkärrylle). Sukellukset Kannoimme varusteemme laiturille nauttien auringonpaisteesta ja lämmöstä, eilinen tuntui nyt vain pahalta unelta siksi kaunis ilma oli nyt. Pulahdimme veteen, suunnitelmana oli tonkia hiukan natsi-posliineja. Sukelsin kymmenisen metriä muiden edellä oppaana noin viisi metriä pohjan yläpuolelle, kun näin posliinit laskeuduin pohjaan niiden luokse, ja kun ystäväni huomasi myös posliinit alkoi hirmuinen vilske käydä. He kulkivat pitin pohjaa kuin kolme pientä ruop-

•

paajaa, pöly ja kuplien porina oli sanoinkuvaamaton, he todella himoitsivat natsikotkaleimoja. Vinkkasin Salmelaa - jolla vielä oli kädet tyhjänä - seuraamaan minua. Menimme syvemmälle 30 metriin ja aloimme uida takaisin laituria kohti samalla seuraten pohjaa joka oli noin kymmenen metriä alapuolellamme. Jo muutaman minuutin uinnin jälkeen sain näkyviini hinaajan hylyn jota oli etsinytkin, hylky häämötti jo 25 metrin päästä. Täällä syvemmällä oli selvästi kirkkaampaa kuin matalalla missä planktonia oli runsaasti. Meillä alkoi sukellusaika olla jo varsin vähissä, kiersimme kuitenkin hylyn noin 35 metrin syvyydessä. Silloin huomasin pullon joka oli sidottu narulla komentosiltaan kiinni, se kellui ja oli hyvin tiivistetty - kondomilla - selvästikin pulloposti, ajattelin. Pullossa oli seuraavanlainen teksti, "Oletko eksyksissä? Tämä ei ole m/s Hindenburg. Hyvää jatkoa! 23. 9.-1983 klo 22.30. Lapa, Jorkki, Kempo, Vesa, Petteri, Lassi, Krister, Kari, Riitta, Sini ja Veko". Luin tekstin huvittuneena, hyvä idea, harmi ettei minulla ollut mitään laitettavaksi pullon tilalle, (sen pullon minä tietenkin perkasin muistoksi itselleni). Toisen sukelluksen käytimme pelkästään kalastukseen, saimme paljon kampelaa paitsi Kari - hänellä oli kunnia pitää kalakoukkua jota me muut täytimme innokkaasti kampeloilla. Yhtään kissakalaa emme nähneet vaikka kiersimme uskollisesti kaikki ne paikat joissa olin nähnyt niitä edellisenä kesänä. Vetäytyvätköhän ne talveksi syvemmälle vai olivatko eräät tietyt nälkäiset turkulaiset syöneet ne kaikki? Polttoaine - ja lumiongelmia Aloittaessamme sukellusten jälkeisen lepotauon, tuli eräs paikkakuntalainen varoittamaan meitä myrskyn lähestymisestä, ja sille ylängölle jonka yli paluureittimme kulkisi toisi tuo myrsky varmasti lisää lunta. Meidän oli lähdettävä taas matkaan jottemme olisi jääneet lumen saartamiksi Altaan, tie Hammerfestiin oli jo täysin tukossa eikä eteläinenkään tie ollut missään hyvässä kunnossa. Lumi ei kuitenkaan ollut ainoa ongelma, vaan sellainen oli myös naftan puute. AItassakin vietettiin pääsiäispyhiä, joten huoltoasemat olivat kiinni. Kierrettyämme AItan muutamaan kertaan läpi saimme tietää että n. 50 km päässä Kautokeinon tiellä on huoltoasema joka on auki iltayhdeksään. Lämpömittarin näyttäessä jo punaista saavuimme Suolovuobneen, (noin se kai kirjoitetaan, luulisin), ja se asema oli tietenkin kiinni, olihan pääsiäinen. Mutta sitähän me emme AItassa muistaneet tarkistaa. Aikam-

PR300

PROFESSIONAL • • • • •

Vesitiivis 300 m saakka Lukittava nuppi Mineraalilasi Kelloon kuuluu 2 ranneketta Ainoastaan yhteen suuntaan kääntyvä muistirengas

Olavinkatu 1 00100 Helsinki 10 Linja-autoaseman vieressä. Lähetämme myös postiennakolla. 23

me huhuiltuamme ja leperreltyämme talon naisväelle, saimme kuin saimmekin tankin ja kanisterit täyteen dieseliä. Annoimme omistajalle ylimääräistä n. 60 NOK kiitokseksi. Olimme nyt ylängöllä ja tiellä oli taas riittämiin lunta mutta jälleen me selvisimme. Tulliasemalla hämmästeltiin onnistumistamme. Luulimme jo selvinneemme pahimmasta mutta silloin yllätti lumimyrsky meidät. Tuo myrsky siirsi lumirajan n. 300 km etelämmäksi kuin se oli ollut tullessamme. Juuso ajoi koko tuon lumiosuuden Altasta Pelloon, ja oli melko väsynyt tehtyään sen. Koko loppumatka olikin sitten onneksi helppoa h uristelemista. Kommentit Kokonaisuutena oli reissu sittenkin onnistunut, avartavahan se oli taatusti ollutkin ja opettavainen. Ja jos olisi ollut maastoauto talvirenkain ei meillä olisi vaikeuksia juurikaan tullut. Taidammekin tästälähtien aina pääsiäisenä tehdä retken Altaan, Kåvuono ei näet kuulemma jäädy ollenkaan. Niin ja terveisiä meiltä kaikilta sinne Turunpuoleen niille huumor'sukeltajille jotka olivat lähettäneet sen vekkulin pullopostin. Sukellusterveisin: Kauko Kojonen sekä Kari Rikkonen, Kaj, Juuso, Frisk ja Harri Salmela Lahden Urheilusukeltajat r.y.

Jäsenmaksu maksamatta v:lle 1984 - Aqua Auce - Carette - Diving Group - H:gin Palolaitoksen urh.suk. - H:gin Sukelluskerho - Hydro Clup - Kangasalan VPK urh.suk.jaos - Kauhajoen urh.suk. - Keiteleen urh.suk. - Kemijärven urh.suk. - Midnight Diving - Norppe Klubi - H2 0 - Tornion urh.suk. - Urh.suk. Seura. OS - Urh.suk Seura Kaskelotti - Urh.suk. Seura Marius - Vantaan urh.suk. - Ylivieskan urh.suk.

Pajulahti 221 84 pakkasta n 15 astetta "pieni aktiiviryhmä" Lahden Urheilu Sukeltajia, kokoontui Pajulahden urheiluopiston saunanterassille, kukkasjärven rantaan. Siellä on valmis avanto josta olemme usein sukeltaneet. Pukeutuessamme teimme sukellussuunnitelman ja sovimme parit, sekä sukellusvanhimman (allekirj.). Sukellusjärjestyksen mukaan Salmelan Harri ja Rikkosen Kari sukelsivat ensin. Pinnan alle he painuivat klo 11. 45- 12.15, eli 30 min olisi heidän suurin sukellusaika. Kojosen Kaukon kanssa olisimme seuraava pari ja odotimme vuoroamme täysissä varusteissa (turva suk.) Tuomisen Matti toimi köysimiehenä. Äkkiä säikähdin kun n. 20 min poikien pinnan allemenon jälkeen Matti huudahti. Niiltä on irronnut köysi se tulee ihan löysänä. Ei voi olla totta. On se: : ? ? Käynnistetään etsintä pelastussukellus. Me menemme ensin Kaukon kanssa ja sitten Matti, Mujusen Pekan kanssa... Me pääsimme hätäisen suunnitelman jälkeen painumaan pinnan alle n. klo 12.08. - Ensin kiersimme n. 5 m pimeän rajan huonommalla puolella pari metriä jään alapuolella rannasta rantaan. Saimme köyttä viitisen metriä lisää uimme jälleen sektorin. Oli "vähä" tyhjä olo, kun ei ketään näkynyt. Uudelleen saimme köyttä lisää, olimme nyt parisen kymmentä metriä "ulkona" uimme sektorin eikä siinäkään tullut ketään vastaan. Mielessä käväisi jo hautajaiset... siinä häälyi myös suuretsintä operaatiot. .. Kun jälleen saimme lisää köyttä, aloitimme rannan tuntumasta uimme.. . ja uimme jään läheisyydessä.. . yht'äkkiä miltei törmäsimme Kariin. .. Harri oli yläpuolella... käsimerkkien jälkeen aloitimme pintaan nousun. .. Pinnalla teimme heti yhteenvedon asioista. Ensinnäkin pimeys alkoi 5 - 6 m avannosta ulospäin katseltaessa kun taas avanto alkaa näkyä n. 10 m:stä. Tarkoitan silloin kun ollaan jään alla, mutta eroa syntyy heti kun syvyys lisääntyy. Karin huomio kun valot sammuu niinkin kaukana avannosta ja vielä pieni köyden irtoamishässäkkä, niin suunnasta ei tiedä yhtään mitään. On varmasti "kuin lottopotin voittaja jos osuu avannolle takaisin. Paniikkikaan ei siinä tilanteessa ole kaukana. Kun valo reistailee jo pinnalla ei sen avulla pelkästään saa sukeltaa, vaan varalamppu, sekä suk.parilla myös lamppu. Siis ei yhdellä lampulla avaqtoon. Harrin kommentti: Köysi täytyYlsitoa huolellisesti ja vielä varmistaa köysimieheltä että se on kunnolla. Valoja pitää olla molemmilla. Tämä kaikki voi joskus olla täyttä totta... Kysees-

sä oli harjoitus. En tiedä onko vastaavanlaisia kokeiluja harjoiteltu. Tosi tilanteet erikseen. Mutta muutamia huomioita olisi syytä tehdä jo tämänkin harjoituskokeilun jälkeen. Oletetaan että jokainen avantoon sukeltava tietää häntä koskevat turvamääräykset ja myös noudattaa niitä? Kokemusta ei ehkä ole myytävänä joten sen saa tekemällä itse, soveltamalla saatuja oikeita neuvoja ja ohjeita. Joissakin suk.seuroissa teorian opetuksessa tulee ohjeita talvisukellukseen. Mutta niitä ei erikoisesti korosteta? Tarkoitus olisi herättää pieni vuoropuhelu lehden palstalla talvisukelluksista ja vaaratekijöistä asialliseen ja kouluttavaan henkeen? Oletan että talvisukellusta harrastetaan laajalti Suomenmaassa. Lisää yhteenvetoja pelastusharjoituksestamme. Koko sukelluksen ajan olevaa turvasukeltajaa ei oltu nimetty, vaan käytäntö on mennyt siihen että seuraavaksi sukeltava pari on turvasukeltaja. Lamppuja yleensä on tarpeellinen määrä, mutta tällä kertaa ehkä ei. Köysiäkin on aina kolme - neljä, mutta nyt vain kaksi. Kuka sitoikaan köyden? Sukeltaja itse. Tarkistus ulkopuolisen toimesta t.s köysimies katsoo. Mutta eihän se köysi irronnut. Ei niin tällä kertaa. Sukelluspareina oli kokeneet sukeltajat. Mitäs joss... vasta-alkajapari olisi ollut... Siis kokeneen sukeltajan parina. Ei valvonnassa eli ei kolmea. Köysimiehenä myös sukeltaja tai muu turvamääräykset osaava henkilö, on joskus ollut jota kuita muita.. ? Kaksoishengitysventtiilijärjestelmä on ehdoton ainakin toisella sukeltajalla (tupla regut). Mitään ei kuitenkaan sattunut vaikka kummallakaan ei ollut tupla reguja... ei tälläkään kertaa. . ? Kuinkahan kaukana avannosta ja kuinkahan syvällä... turvamääräykset tunteva köysimies. .. mitähän se nyt oli parinkymmenen metrin päälle... 35-45-55 m, jotkut ovat käyneet joskus vähä niinku kauempana avannosta ja syvemmällä. Oli sovittu että jos köysi irtoaa noustaan jään välittömään läheisyyteen kyllähän kokenut sukeltaja tietää vai.. ? Mutta entä aloitteleva ja sitten jos vielä paniikkia.. ? Ja pitäisi odotella... Sukellusjärjestys vielä, ehkä vähemmän talvisukellukseen tottuneet ensin. Urheilusukellus on talvellakin mielenkiintoinen ja jännittävä harrastus, mutta olemme silti varovaisia. Lahden Urheilu Sukeltajat r.y. Jorma Ahoiin sukelluskouluttaja

Teksti: Eero Karttunen

•• • IISI

•• •

• ••• IVaa

Helteisenä heinäkuun iltana Deko I :sen irrotessa Aurajoen rantalaiturista, oli meitä "sukellushenkisiä" kertynyt laivalle kaikkiaan kuusi. Pentti Kangassuo (kipparina), Erkki Rajala, Yrjö Saarinen, Ari Rantanen sekä allekirjoittaneet Joensuusta. Lisäksi seuraamme liittyisi Fagerholmasta Ilkka Wester myös Dekosukeltajia. N iin matka alkoi kohti Utöä, pitkän maantiematkan Joensuu-Turku pölyt huuhdoimme alas parilla huurteisella, ihaillen samalla kauniita Airiston rantoja. Puolen yön maissa ylitimme tuon pahamaineisen hylyn nimittäin Hindenburgin. Tässä vaiheessa alkoi matka väsymys painaa, joten porukka vetäytyi pikkuhiljaa yöpuulle, Penan jäädessä luotsailemaan alusta kohti Utön karikkoisia, mutta syviä vesiä. Aamulla herätessämme oli aluksemme kiinnitetty tulevaan sukelluskohteeseen. Meri oli peilityyni, ja aurinko "porotteli" helteisenä täysin pilvettömältä taivaalta. Utön majakkatorni väreili autereisessa horisontissa. Hylky jossa pääasiassa tällä reissulla sukeltaisimme on viime vuosisadan lopun suuri purjehöyrylaiva. Nimittäin Harald Haarfaager. Norjalainen, Bergenissä rakennettu, 90 metriä pitkä alus. Laiva upposi matkallaan Jaavalta Turkuun, Formanbodanin länsipuolelle syyskuussa 1891, täydessä sokerilastissa. Miehistö pelastui pelastusveneisiin, laiva upposi karilleajon jälkeen nopeasti, 35 - 45 metrin syvyyteen. Haaksirikossa räjähtivät aluksen höyrykattilat, vaurioittaen laivaa melkoisesti. Kun tuo sukelluksen hikisin vaihe, varusteiden päällepukeminen oli suoritettu, ja sukellusajat ja etapit laskettu, molskahdimme kaverini kanssa yli laidan , viileään - vilvoittavaan veteen. Laskeuduimme nousuköyttä, j onka Pena oli aikaisemmin käynyt kiinnittämässä Haraldin perään. Noin 35 metrin syvyydessä alkoi laivan peräosa näkyä, tästä perspektiivistä saa jonkinlaisen käsityksen lai van koosta. Näkyvyys täällä yli 40 metrissä oli hyvä, kova sorapohja ei paljoa pöllähdcllyt räpylöiden ve rkkaisista potkui sta. Täällä meren tummassa hämärässä . Haraldin ruorin ääre llä tuntui kuin saisi hetken häiväh dyksen. tuosta armottoman kovasta eiämästä. jota merenkulkijan tie satavuotta sitten oli.

a arist o m erellä

Sukellusretkistä Saaristomerellä on kirjoitettu tämänkin lehden palstoilla monia tarinoita. Matille ja minulle tämä oli ensimmäinen kerta, päästä sukeltamaan Suomen kauneimmaksi sanotulle merialueelle. Tässä yksi tarina lisää tuosta hienosta sukellusalueesta, ja sen sukelluskohteista. Monen laivan ja merimiehen kova kohtalo oli meren kylmä syli. Sukellustahti ensipäivästä alkaen oli kova, kolme sukellusta päivässä. Tutustuimme eripäivinä laivan eri osiin. Keskilaiva on vaurioitunut pahoin höyrykattiloiden räjähtäessä, ja on uponnut syvälle savipohjaan. Myös keula lepää savikolla. Komea ankkuri ketjuineen koristaa Haraldin auki repeytynyttä keulaa. Kolmantena sukelluspäivänä kävimme tekemässä sukelluksen tuolle Suomen suurimmalle hylylle, nimittäin Park Victorylle. Nyrkin kokoinen hiilimöykky savupiipun edessä olevalla kannella palautti mieleeni tämän laivan kohtalon hetket lumimyrskyssä jouluna

1947. Parkin haaksirikko yksistään riittäisi usean tällaisen jutun aiheeksi, joten ei siitä tässä tämän enempää. Viimeistä edellisenä sukelluspäivänä matkasimme Deko 1:sellä Grimsörarnalle, pilvetön helle sää jatkui edelleen. Selkä ja hartiat oli kärähtäneet jo moneen kertaan tämän sukellusretken aikana. Pena, tuo elävä "tietosanakirja" mitä tulee hylkyihin ja sukellukseen, kertoi eräästä tuoreimmasta haaksirikosta näillä vesillä.

Syyskuussa -78 Turun suurin hinaaja Simson, ajoi karille, yrittäessään saada kiinni irti päässyttä proomua. Miehistö pelastui, alus upposi 60 metrin syvyyteen. Rannat täällä Grimsörarnalla putoavat paikoin aivan seinäjyrkästi 20 metristä aina tuonne 60 metriin sakka. Täällä Suomen eteläisimmän kiven luona kohtasimme harmaahyljeyhdyskunnan, 24 harmaahyljettä + 1 poikanen. Osa makaili kuin aurinkoa ottaen, toiset taas uiskentelivat vedessä ihmetellen sukellustouhujamme. Rohkeimmat hylkeistä laskivat meidät 5 metrin päähän. Viimeisenä sukelluspäivänä oli tarkoitus sukeltaa vielä Haraldilla, mutta samoin kuin meidän sukelluslomamme, olivat myös kauniit ilmat tällä erää ohi. Vettä satoi ja navakka etelätuuli puhalteli. Tuulisella ilmalla Haraldilla sukeltaminen on melko mahdotonta. Paluumatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa näistä viidestä sukelluspäivästä. Oli hienoa saada sukeltaa näin mukavassa porukassa. Ensiluokkaisissa sukelluskohteissa, loistavan sään vallitessa. Vielä kerran kiitos Deko-sukeltajille!

Sukellusonnettomuus urheilusukeltajalie Schultzin matalikolla Sunnuntaina 11. 5. 80 oli ryhmä Sjellandin sukeltajia järjestänyt matkan "Neckarille", hylylle Schultzin matalikolla Sjellands Oddessa. Matkalle lähteneet 11 henkilöä kokoontuivat vähän vaille 9 aamulla aamiaiselle kutteriin satamassa. Myöhemmin onnettomuuteen joutunut ECL ei kuitenkaan saanut sitä tarpeekseen; sanoi ruokailleensa jo kotona ennen lähtöä. Nämä 11 henkilöä olivat kutterin kippari sekä 10 sukeltajaa, joista yksi ei kuitenkaan tuona päivänä sukeltanut. Aamiaisen jälkeen noudettiin apuveneeksi lasikuituvene. Jollan perämoottorilla oli käynnistysvaikeuksia, mutta tulpan puhdistuksen jälkeen se toimi, ja kutteri purjehti jolla hinauksessaan sukelluspaikalle. Sää oli hieno. Noin kello 11 oltiin hylyllä, johon kiinnitettiin köysi. Syvyys oli siinä 18 metriä, näkyvyys oli hyvä (noin 10 m), ja virtausta ei ollut. Sukeltajat oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä oli kaksi sukellusparia: ECL ja SL sekä VM ja SC. Näiden kahden parin varasukeltajana toimi sukellusvanhin, HK. Ykkösparin kummallakin sukeltajalla oli lX15 litran pullo, ja kakkosparin sukeltajilla oli molemmilla lXI0 litran pullo (sukellusvanhin, HK, oli täyttänyt pullot). Ykköspari pukeutui, ja sukellusvanhin tarkasti heidän varusteensa. Hän tarkisti mm, että he pystyivät kääntämään päälle varailman, mutta ilman määrää ei tarkistettu. SL kertoi myöhemmin nähneensä painemittaristaan, että pullossa oli 210 atm. Tarkistiko myös ECL, jolla ei ollut painemittaria, ilmamääränsä, ei ole tiedossa. Kello 11.55 eka pari meni veteen. Sovitettuaan painovyöt ja tasapainotettuaan he aloittivat sukelluksen hylyllä. Noin 30 minuutin kuluttua ECL:lle tuli vaikeuksia välineittensä suhteen. SL havaitsi ECL:n pullovyön auenneen ja pullon heiluvan irti selästä. Tällöin ECL oli joutumassa paniikkiin ja antoi merkin SL:lle, että ei pysty kääntämään päälle varailmaa eikä pysty hengittämään. SL antoi siksi hengitysventtiilinsä ECL:lle pari hengitystä varten. ECL otti sen vastaan, mutta ei palauttanut sitä millään ST:lle, joka siksi kotvasen kuluttua päätti nousta pintaan. Hän tarttui ECL:ään takaa, antoi hänen pitää hengitysventtiilin, ja aloitti vapaanousun. Pinnalla, jonka he saavuttivat noin 12.30, ECL antoi hätämerkin kädellään, ja sitten ~aJ'''''U'VULC'-

na pinnan alle. SL huusi apua kutteriIta, joka oli 20-30 metrin päässä. Hän sai samalla ECL:n nostetuksi jälleen pintaan, kunnes jolla tuli apuun. Hätämerkki oli tajuttu heti kutterilla, ja HK mukanaan yksi sukeltajista (CBO) hyppäsi jollaan lähtien avuksi. Sukeltajien luo saavuttua CBO hyppäsi veteen. Yhdessä veneessä olleen HK:n kanssa hän sai ECL:ltä pullon irti ja sitten tämän nostettua ylös veneeseen. HK huusi kutteriin, että on otettava yhteys merivartiostoon avun saamiseksi. Hetken veneeseen tuonnin jälkeen ECL lakkasi hengittämästä, ja pulssi heikkeni pahasti. Kutterin ja jollan päästyä taas kyljikkäin HK hyppäsi kutteriin ja hälytti merivartioston kellon osoittaessa 12.47. Tällä välin otettiin käyttöön kutterilla ollut elvytysvälineistö. ECL:n nielu puhdistettiin ja hänelle annettiin happea. Se ei kuitenkaan tuonut apua, sillä hetken kuluttua hän lakkasi kokonaan hengittämästä, pulssi katosi, ja pupillit laajentuivat. ECL sai sydänpysäyksen. Siirryttiin suusta - suuhun hengitykseen ja sydänhierontaan. Tätä jatkettiin helikopterin saapumiseen, kello 13.33 saakka. Kun ECL oli nostettu, sukelsivat HK ja CBO hakemaan ECL:n pullon, joka oli pudonnut tätä jollaan nostaessa. Pullo löytyi ylösalaisin pohjalta. HK koetti painaa ilmaa ulos hengitysventtiilistä, mutta ei onnistunut ennenkuin työnsi reservin päälle (se ei siis ollut päällä tätä ennen), ja nyt ilmaa tulikin reilusti. Hän sulki sitten pullon ja toi sen mukanaan kutteriin, missä paineeksi mitattiin 35 atm. ECL kuljetettiin valtionsairaalaan, missä hänelle annettiin painekammiohoitoa, mutta hän ei tullut enää tajuihinsa ja kuoli viisi päivää myöhemmin.

Kuinka tämä traaginen onnettomuus pääsi tapahtumaan Sukelluksen turvallisuusjärjestelyt olivat kohtalaisen hyvät. Sukellettiin pareittain, käytettiin yhdysköyttä, elvytysväEneistö oli mukana, sukellusajat laskettiin deko-taulukoista, käytettiin pöytäkirjanpitäjää ja varasukel tajaa. että Toisaalta ei katsota sama henkilö on sukellusvanhin, varasukeltaja ja veneen kuljettaja, kuten HK oli. Sekin vaikeutti tilannetta, että kutterin kippari ei halunnut ottaa yhteyttä merivartiostoon ennenkuin HK oli palannut alukselle.

Käännös Sportsdykkeren 6/80

Sukellusvanhin tarkasti sukeltajien varusteet ennen näiden veteen menoa, mikä sukellusvanhimman tulee tehdä vaikka kyseessä olisi kokenutkin sukeltaja (ECL oli sukeltanut 4 vuotta). Hän unohti kysyä ECL:ltä oliko tämä tarkastanut pullopaineensa.

Mikä sitten meni päin mäntyä Siihen tuskin saadaan lopullista vastausta, mutta turvallisuusvaliokunta epäilee, että syy piilee ECL:n sokeritaudissa. Tämä oli nauttinut aamiaisensa ja ottanut insuliininsa kello 07.00, eikä ollut saanut mitään syötävää ennen sukellustaan kello 11.55. Tämä ja sukeltamisen aiheuttama ruumiillinen rasitus lienevät laskeneet veren sokeriarvon kriittisiin lukemiin, jolloin pienikin lisärasitus (kuten esim. vaikeudet laitehihnan suhteen), on aiheuttanut "insuliinishokin". Sokeritautia voidaan vain epäillä onnettomuuden aiheuttajaksi, koska ei otettu verikokeita, jotka kertoisivat verensokerin määrän. Sen, että ECL:llä oli sokeritauti, tiesivät sekä hänen toverinsa että sukellusvanhin HK, joka oli toiminut tämän kouluttajana. Normaalisti ei ole mahdollista saada hyväksyttyä lääkärintodistusta sokeritautitapauksissa. ECL:n lääkärintodistusta ei ole pystytty löytämään sen toteamiseksi, onko siinä erityismerkintöjä. Tämä onnettomuus on aiheuttanut sen, että Tanskan liiton saatavilla olevat lääkärintodistukset on tarkastettu tietojen saamiseksi sokeri taudista, epilepsiasta ja muista sairauksista, joilla saattaa olla merkitystä sille voiko henkilö harrastaa urheilusukellusta. Tätä tarkistusta ei tehdä tarkoituksena häiritä turhaan sukeltajia. Yritämme välttää kuvatun kaltaiset onnettomuudet. Tällä kertaa oli onnettomuuteen joutuneen sukelluspari erittäin neuvokas. Mahdollisella tulevalla kerralla on lähellä riski, että sairas sukeltaja vie parinsa mukanaan. Yhden asemesta on kaksi vainajaa. KÄÄNT ÄJ ÄLT Ä: Varautuminen ennalta kaikkeen siihen mitä veden alla voi tapahtua, on vaikeata. Parihengitystä parempi tapa selviytyä ilman loppumisesta (tai luullusta loppumisesta) on kahden hengitysventtiilin käyttö. Tietysti se maksaa. Mutta se lisää turvallisuutta. Käytettyäsi muutaman vuoden ensimmäistäsi, osta toinen. Kaksoispulloilla on lisääntyneen virtauksen aiheuttama jäätymisvaarakin poistettavissa helposti kohtuuhinnoin. Kale

SEARCHING CLUB

TURKU

"Jänissaaren hylky" Oli kevät -80, kun Searching Club sai kuulla Jänissaaressa olevasta puualuksen hylystä. Hylky oli löydetty jo 1930 paikkakuntalaisen kalastajan verkkojen usein takerruttua mystillisesti muuten tasapohjaiseen lahdelmaan. Useiden pilalle rikkoutuneiden verkkojen myötä kyseinen kalastaja päätti selvittää syyn verkkojensa rikkoutumiseen. Eräänä leutona joulukuun aamuna kalastajan soudellessa Jänissaaren kuvetta, tummassa kirkkaassa vedessä, hän ajatteli pistäytyä lahdelmassa. Muutama riuska repäisy vantterista hartioista ja vene solahti lahdelmaan heittäen vaahtokylkisiä laineita tervatusta keulastaan. Veneen hiljalleen lipuessa tyvenessä lahdelmassa kalastaja seisoi kahareisin veneen kokassa silmäillen tutki vasti veteen. Kirkkaasta vedestä erottui hieman kallellaan olevan puurunkoisen aluksen keulahahmo. Se oli " Jänissaaren hylky". Kalastaja ankkuroitui paikalle ja luotasi syvyydeksi n. 6 metriä. Aluksen peräosaa ei näkynyt. Keulan ehjyydestä hän päätteli aluksen olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Aikansa syvyyksiä luotailtuaan hän arveli aluksen pituudeksi 12-15 m. Kaakosta nouseva tuulenvire sai lahden pinnan väräjämään haihduttaen hylyn hänen näkökentästään. Piippunysänsä huulille nostaen hän souti hiljalleen paikalta. Talvi-illoin, päreen loimottaessa torpan hirsikehikon raossa, tuulen ja pakkasen paukkuessa nurkissa, kalastajaukot istuskelivat torpan lämpimässä kertoillen tarinaa Jänissaaren pohjassa makaavasta hylystä. Tuli kevät kiireineen, kalastajat lähtivät merelle kalaa pyytämään. Hylky unohtui arjen aherruksissa. Unohdusta jatkui yli 50 vuotta, kunnes Searching Club kuuli huhua hylystä. "Velkua special" eli talvisukellus Jänissaaressa. "Putkeen meni jälleen", oli ensimmäinen aamukankea ajatus vilkaistessani ulos talviaamuun. Pakkasta 10 asteen tietämissä ja täysin pilvetön sinitaivas. Tästä ei ilma enää parane. Kokoontumisaamu, lauantai helmikuun 28:s päivä armon vuonna 1981. Edellispäivän palaverissa sovittu startti hetki oli käsillä. Koko kopla oli koolla Varkkavuoren kerhokämpässä. Pena kipparina touhusi huuruisessa aamussa laskien osanottajia. Pena, Potu, Pertsa, Hatsa, Ilkka, Sepi, Kempo ja Kaskinen. "Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa.... " perskules Lassi puuttuu kuului kohahdus ryhmästä. Päätettiin odottaa, sillä tiesimme toki Lassin akateemisen vartin ja olihan vielä lastaustoimintaakin jäljellä. Autoja oli matkassa neljä, johin leiritavarat oli sullottu. Reittimme suuntautui Aska~ten läpi Livon28

saareen aina Teersalon kärkeen asti. Sieltä oli tarkoituksenamme jatkaa suksijotoksena Jänissaareen. Saaresta oli omistaja ystävällisesti luvannut telttapaikan lähelle sukelluskohdettamrne. Katsoimme epäillen Penan ja Kempon pakettiautojen alaspainuneita takaosia viimeisten nyssäköiden litistyessä peräluukkujen kurimukseen. Oli siinä tavaraa poikineen. Oli kamina, puolijoukkueteltta, puuta varat, (varmaan pari mottia) sillä emme halunneet taittaa puutavaraa omistajan metsästä, ruokatarvikkeet yhdeksälle ukolle, sukset, ahkiot, makuupussit, rinkat, sukellustarvikkeet ja tietty kompura. Nytkähtäen karavaani kääntyi matkaan. Lassikin oli viimein saapunut paikalle. Teersaloon saavuimme ilman suurempia kommelluksia kello kymmenen ja siellä "aika oli Lahden" kuten telkkarissa komiasti sanovat. Ruokaja juomatäydennykset suoritettuamme jatkoimme matkaa takaisinpäin kilometrin verran kääntyen tukkitielle, joka kiemurrellen läpi lumisen metsän johti rantaan. Tulipa siinä auringon kilossa mieleen vanha leffa nimeltä "Päivien kimallus", jossa Jennifer Jones ja William Holden ah' niin ihanasti.... Pum, paukahti Penan Volvon takapäästä pannen pisteen unelmoinnille. Silmät sirriIlä armottomassa auringon paisteessa katselimme edellä keikkuvan Volvon ontuvaa menoa. Ranta, kippuraisine männynkäkkyröineen tupsahti samassa eteemme ja huokasimme kuin yhdestä suusta ja kiittelimme Volvon vahvaa tekoa. Ovet paukahdellen porukka rävähti ulos talveen. Lumessa polvia myöten seisten oijoimme kankeat jäsenemme ryhtyen kompressoriaseman pystytykseen. Kaukana tuntui vielä olevan hetki, jolloin saisimme pareittain solahtaa jääriitteen peittämästä avannosta pimeyteen. Penan ja Sepin hääräillessä kompura-aseman kimpussa muut keskittyivät leiri tavaroiden pakkaamiseen ahkioihin. Hetkessä olivat ensimmäiset sukelluspallot asennettu kompuran syöt1öletkuun kiinni ja iloisesti nelitahtinen murina täytti ilman. Sil-

lävälin ensimmäinen ahkio täyttyi Lassin ja Kaskisen toimesta. Kaksi ja puolimetrinen tervattu ahkio lumen narskuessa napakasti jalasten alla siivittyi matkaan. Katselin ahkion huojuvaa menoa sen keikkuessa Lassin ja Kaskisen vantterien potkujen vetämänä. Heidän eteenpäin kumartuneet vartalonsa ilmensivät taakan painavuutta ja käsien jatkona punaiset suksisauvat tai puivat uhkaavasti jokaisella kädensurvaisulla. Pian he olivat kadonneet läheisen niemen taakse. Sepi ja minä otimme pienemmät ahkiot ja Hatsan mukaan, joka toimi navigaattorina. Reilun vartin päästä tavoitimme edellä lähteneet. Auringon nousun myötä oli pakkanen noussut nollaan ja se näkyi myös Lassin ja Kaskisen otsalla helmeilevistä hikipisaroista. Koville se otti, niinkin hyväkuntoisille. Yhdessä jatkoimme matkaa Hatsan navigoidessa ja silmäillessä karttaa tutkivasti. Hyvin hän hommansa hoitikin, sillä puolen tunnin sivakoimisen jälkeen erotimme Jänissaaren edessämme. Saaressa kasvoi suhteellisen rehevää männikköä, olipa jokunen koivunkäkkyräkin eksynyt joukkoon. Lahti jossa aioimme sukeltaa oli ukiIjaimen muotoinen. Vasemmalla tuuheaa havukkoa vaihtuen lepik- , koon rantaviivaa lähestyttäessä. Oikealla kaakkoon, havu metsikön katkaisi mahtava kalliopaasi. Kallion kuvetta lohkareiden notkelmissa käkkyrämännyt ja tuuheat matalat katajapensaat paikoin rikkoivat muuten ehjän lumivaippaan verhoutuneen kallion, jonka suojaan leirin päätimme pystyttää. Siitä oli esteetön näköala alas lahdelle, joka keltaiseen parikymmen metrisen rantakaislavyöhykkeen jälkeen avautui eteemme. Tuokiossa olimme lumilapioin raivanneet teltalle sopivan aukon lumeen. Kylmään routaiseen maahan asti lapioituamme tasoitimme telttapohjan sopivaksi. Puolijoukkueteltta hulmahti kääröstään auki ja tottuneesti viimeisten telttaköysien kiristyessä siirryimme Sepin kanssa tulo ladulle tyhjien ahkioiden kera lisäkuorman noutoon. Aavalla merenjäällä silmiä häikäisi päivän kilo. Katsoimme lähestyviä

"sössöläisiä" edessämme. Ähkyen joukko pullopatterien metalliosat auringossa välkkyen ohittivat meidät. Sepi huikkasi ohi sivakoivalle Petulle hien kyllä kaikkoavan kunhan tämä märkäpukumies veteen asti ennättää. Vastauksena Petun tyypilliset käsimerkit ja olinpa kuulevinani jonkun "Etelän hetelmän" nimenkin liekö ollut - luumu, suomalaisella -tanan loppuisella sanalla höystettynä. Viimein usean tunnin kuluttua tavarat siirtyivät leiripaikalle. Hiki valui noronaan Sepin ja allekirjoittaneen viimeistä kuormallista rantakaislavyöhykkeessä raahatessa. Mutta mukava oli päättää viimeinen retki kompuraasemalta leirille, kun jo etäälle tuntui savun tuoksu ja teltan lämpimässä kamina kipakasti räiskähteli. LeiripaikaIla Pena oli toiminut tuloksellisesti ja johtanut ryhmää siten, että jokaiselle riitti puuhaa yllin kyllin. Hatsa, Kaskinen ja Kempo tä-

räyttelivät moottorisahalla avantoja 25 senttiseen jäähän lahdella. Osa joukosta valmisteli toisiaan sukelluskuntoon. Va-kameroiden, kaitafilmikameroiden, splexilevyjen ja muun rekvisiitan virittely oli kuumimmillaan. Sukellusparit keskenään vetivät pitkää tikkua sukellusvuorosta. Pientä jupinaa syntyi parin kakkos-sukeltajilla, joiden kohdalle lankesivat ensimmäiset narutukset. Parisukelluksesta luovuttiin ja avantoa kohden tuli kaksi sukeltajaa ja narumies. Pena sai olla ensimmäinen räpylävarvas, joka avannosta solahti pimeyteen. (Yleensä Niemisen Seppo, jolla on laitteet selässä jo ajomatkalla). Hatsa avannon äärellä suolsi köyttä sitä mukaan kun Pena eteni jään alla. Pysähdys. Ok-merkki ja köyttä lipui ensin 10,15, 20 m. Vielä n. vitonen ja Hatsa tempaisi - seis - merkin. Rundi saattoi alkaa. Penan tehdessä tuttuja ympyröitään jään alla muut

kurkottivat kasvojaan kohti kevätaurinkoa. "Pyörin, pyörin ympyröissäin ... " laulaa kiekolla Fredi, mutta Penan ympyrät kierros kierrokselta lyhenivät ja tuossa tuokiossa hän pujahti punamustassaan avannosta. Joku kirjasi sukellusajaksi 38 min. Penan kommentit ahdin valtakunnasta: Näkyvyys 1-2 m, mutainen, suht'koht tasainen pohja. Tärkein eli hylky, ei havaintoa. Nyt alkoi muillakin avannoilla säpinä, vuoroin ukot kiersivät rundinsa ja sukellettuaan jatkoivat lisäavantojen tekoa. Avannot suunniteltiin n. 50 m etäisyyksille toisistaan, joten 25 m köydellä koko avantojen väli tuli tutkittua. .. keleen moottorisaha kun lakkasi käymästä, ei kai pitänyt vedestä ainakaan polttoaineena. Ei auttanut muu kuin ruveta kairalla jyrskäyttelemään 15 senttisiä pikkureikiä vieri viereen ja joiden välit käsisahalla auki.

Suk e taja

Kuten tiedät on SVU L~n myyntipalvelusta saatavissa erilaisia liiton välittämiä tarvikkeita. Vain soitto riittää, t~töt lähettävät tilaamasi tavarat, tai käy itse hakemassa. Puh. 90-4737291 34030 34003 34004 34021 34002 34020 34031 34102 34104 34018 34027 34101 34000 34005 34011 34024 34028 34029 34010 34012 34023

TIETO ON TURVALLlSUUTrA SUKElTAJAKÖRTTI LAITE SUKeLLUSPVKIRJA VAPAA SUKELLUS SUKElTAJAKORTII PV-LUOKKA FlLMIVUOKRA KUNTO-OPAS TAITOMERKKI HOPEA (PM-) SNORKKELIMERKKJ TARRA UPPOPALLON KJLP .SÄÄNNÖT TAITOMERKKI KULTA (PM'"'l ) LÄÄKÄRINTOD.KORTrI VEDENALAINEN SUUNNISTUS ILM. LUOKKASUORITUKSESTA RÄPYLÄUIN. JA SUK. KV-KILP-.SÄÄNN . UPPOPALlON ·~UOMARIOHJE UPPOPALL. LAJIKOHT. KllP.MÄÄR. ILM. SUK.KURSSIN ALKAMISESTA KOULUnAJA TOIMINTAllM.l KPL KILPAILUMÄÄR.

34110 34001 34026 34025 34103 34106 34107 34015 34013 34014 34022 34017 34114 34116 34112

UPPOPALLON C-LAJIOSA KOULUTr AJAKANSIÖ YlEISSÄÄNN. VEDENAL. VALOK. SUK.KALAST. KILP,SÄÄNNÖT MERKKI PRONSSI LAITE URH.SUK.lEHTI INFO PAKETTI TARRA SUKElLA TURVALLISESTI ILM. SUK. KOULUTT. SEURAAM. 1 KPl lUOKKATARK. TOIMINTAllM . 1 KPl ILM. KERHOKOUL. NIMITT. TURVALLISUUSKANSIO PosnKORTTI SUKELLUS PTK SUKELLUSKERTOMUS lÄHELTÄ PITI - ONNETTOMlJUSRAPORTTI

LAITESUKELTAJA SATAMIA JOISSA EIVÄT AALLOT PAUHAA MERIARKEOLOGIA MA TTJLA-VIKMAN: SUKELLUS

Avantojen koko alkoi uhkaavasti pienetä, jolloin päätimme tinkiä määrästä eikä laadusta. Oli suorakaiteen muotoista reikää, vino neliötä, ympyriäistä ja jopa oli sellainenkin muoto, jota en viitsi edes mainostaa, mutta josta itse vallan mukavasti lupsahdin veteen. Kuudennen avannon jälkeen olivat sukeltajat sukelluksensa suorittneet ja "reikien" tekijöiden voimat ja mielikuvitus loppu, joten oli aika siirtyä teltalle ja "ala kartelle". Ruokailun päättyessä hetki varustehuollon parissa, kunnes laskevan auringon viime kajon katveessa siirryimme teltan lämpimään jatkaaksemme sukelluspäivän ns. jälkipuinnilla, (huom! eiuinnilla). Rattoisasti siinä iltaa istuttiin kaminan punaisena hehkuvan kyljen tanssittaessa varjoja teltan seiniin. Juttu kiersi ja virvoke. Kaminan torven kolmannenkin jatkokappaleen loimottaessa punaiena ja ihanan lämmön kutittaessa vanhoja luita kuului karjaisu ... kele teltaa palaa! Ja toden totta joka ukko pystyyn ja ulos. Onneksi vain kipunat olivat torvesta lennelleet ulkopuolella teltan kattoon ja polttaneet siihen reikiä, joita Kempo yön tullessa ja taivaan tummetessa laskeskeli olevan vajaat 50. Kun siinä pimeässä illassa seisoimme kuin Jukolan veljekset Impivaaran mäellä ehdotti Pena mäenlaskua ahkiolla. Ehdotus sai osalta joukosta innostuneen vastaanoton ja kilvan he rymistivät ahkioita raahaten ylös jyrkkää kalliorinnettä. Korkeuseroa telttatasanteen ja kallionharjun huipun välille kertyi kunnioitettavat kymmenen metriä ja rinteen kaltevuus oli myös todella melkoinen. Ei polviin asti yltänyt lumikaan estänyt uhkarohkeaa joukkoa heidän kääntäessä ahkiot kohti telttatasannetta. Ensin Sepi lumen tuprutessa mahtavasti poukkoili alas rinnettä. Puoleen väliin ehdittyään katselijat alhaalla kadottivat hänet näkyvistään lumituiskun keskellä jysähdys, tuprahdus ahkio pystyssä huojuen ja Seppo siellä jossain lumimassan alla pärski kömpien pystyyn. Huikea oli miesten syöksy. Kolme neljä samanlaista urhoa alas kalliorinnettä jonka seurauksena tuli rinne riisuttua lumivaipastaan. onneksi selvittiin muutamilla mustelmilla takalistoissa. Mutta pääasia oli, että niin katselijoilla kuin laskettelijoilla oli lystiä. "Tarjolla kovaa teetä" kuului teltan suuaukolta ja samalla huutaja sotkeutui sisään pyrynä kiirehtineiden sössöläisten jalkoihin. Kellon riennettyä yli puolen yön, pakkasen laskiessa alle 1YC ja tähtien kimmellyksen myötä ukot toisensa jälkeen kupsahtivat sijoilleen. Ei kaminan suuluukun kolahtelu, kipinämikon verkkainen 30

liikehdintä hänen toimittaessa tunnin tuuriaan saanut väsyneen miehen unta häirityksi. Joku jaksoi vielä sanan parin vaihtaa kipinämikon kanssa, mutta pian sekin jutustelu hiipui ja pitkään aikaan ei kuulunut kuin kaminan iloinen räiske. "Uusi aamu, kaiken muuttaa voi" ja niin se koitti myös "Jänissaaren sankareille" heidän heräillessä lauantai-illan huumastaan. Aurinko katseli kummissaan yhden sukellusurhon aamuaskareita hänen toistaessa rytmikkäästi kaavaa, kaksi sormea, suu auki, ylä vartalon kumarrus, kierto aavistuksen etuvasemmalle, vartalon ojennus ja pitkähkö huokaus. Tapansa kullakin aamuvoimistelun suorittamisessa. Huomasi heti ettei ystävästä olisi suurtakaan apua edes huoltojoukkoon, johon miehiä ilmoittautui yllättävän runsaasti. Mutta yhtä kaikki hultopelasi, avantoja syntyi ripeään tahtiin ja halukkaille löytyi aina uusi neitsykäinen reikä. Meri oli päättänyt pitää salaisuuden edelleen synkässä salaisessa sylissään. yhteistuumin päätimme kuitenkin tulevaisuudessa jatkaa Jänissaaren salaisuuden selivttämistä. Iltapäivällä Eki perheineen saapui tervehtimään leiriläisiä. Norjasta tuomaIlaan Absolut'illa ei vain ollut sanottavaa menekkiä hänen sitä tarjotessa leiriläisille. Mutta ruoka maittoi. Pena oli tunnetuilla taipumuksillaan yhdessä Lassin kanssa kiehauttanut nuotiolla "Sössö de Velkuan" joka hiljalleen porisi kattilassa. Perusaineksena hän oli käyttänyt hernekeittoa. Muut sattumat sopassa olivat: pakastevihanneksia, 3 pussia lihapullia ja olinpahan löytävinäni keitoksesta sieniäkin. Liekö joutunut pataan teltan pohjan kaivauksessa. Mutta kyllä oli maittavaa ja ravitsevaa. Tukevan aterian jälkeen ei ollut aikaa ruokalevolle vaan aloimme risuilla merkitä avantoja lahdella, muiden ryhtyessä teltan purkuun. Meren selälle noin kahdensadan metrin päähän leiriitä oli edellisenä päivänä aukaistu jäätie, jota aiomme käyttää. Tämä helpotti olennaisesti tavaroiden vetämistä saatuamme autot jäätielIe. Tavarat autoihin, leirin siistiminen, nimen huuto ja yllätykseksemme Lassikin oli mukana ja aivan ensimmäisten joukossa, joten matka Turkuun saattoi alkaa. Yhteenvetona sukelluksista saatoimme todeta niiden sujuneen hyvin. Yhteishenki ja monessa mukana olleet sukellusparit loivat sen fiiliksen, joka loi puitteet onnituneelle sukellusretkelle.

Searching Club:n psta Pertti Räbinä

HENGITYSILMAPULLOT KAASU PULLOT SAMMUTTIMET - KÄYTTÖTARKASTUS -HUOLTO 42 km H:gistä tie 51 Siuntio

PRESSOTEKNO Oy Puh. 90-2986229

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 1. 921-403600 Toimi tussihteeri Leena Harkke Peltolantie 6 D 20720 Turku k.921-367948 Ilmoitushankinta: INFOMEKLARI OY Töölönkatu 1 C 00100 Helsinki 10 puh. (90) 441133 Arja Leppänen Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: U rheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Tekstit No 1 26.01 2 12.03 3 03.05 4 08.09 5 07.11 Vuosi kerta Oy Turun Sanomat Turku

ilmo 01.02 15.03 08.05 14.09 12.11

ilmestyy 28.02 11.04 01.06 10.10 12.12 100:-

,-Olaf

Ammattilaisen = valinta... ;j~~iNG Jos vaadit

I~uivapuvulto

.:::J

Vaadi kotimainen

POLARSUIT. • • • •

kestävyyttä käyttövarmuutta helppoköyttöisyyttä mukavuutta

Polarsuit töyttää vaatimul~sesi.

Puvulla on 2 vuoden

tal~uu.

Kotimainen kuivapuku. ~. . . .

Kestävyys, keveys, ruostumattomuus ja monet muut tekijät ovat ominaisuuksia, jotka nykyaikainen teknologia on asettanut käyttämilleen materiaaleille. Yhä useammin on pisimmän korren vetänyt kevytmetalli. Samat perusominaisuudet kohdistuvat sukeltamisessa säiliöiden materiaaliin. Siksi niitä on myös tutkittu tieteellisesti ja US Navyn toimesta käytännössä. Enää ei ole kysymys uskonasioista! Kevytmetallisäiliöiden kestävyys on todettu ylivoimaiseksi muihin säiliöihin verrattuna.

Ruoste ei niitä raiskaa eivätkä epäpuhtaudet ole kiusaamassa hengityslaitteen toimintaa. Sukella sinäkin nykyajassa ja tutustu tosiasioihin kevytmetallisäiliöistä.

DR DR UrsukOy Teollisuuskatu 34, 20520 TURKU puh. 921-376700