Issuu on Google+


Urheilusukeltaja-Iehden tekemisestä. • • Olen kuullut huhupuheina, että mm. puheenjohtajamme on ottanut varsin voimakkaasti kantaa lehtemme toimitustapaa vastaan. Koska asia mielestäni koskee koko jäsenistöä katsonkin parhaaksi vastata näin lehtemme palstoilla

Aina jostain suunnasta olemme saaneet kritiikkiä, milloin positiivista, milloin negatiivista. Se on hyvä sillä kaikki kritiikki on tervetullutta, se osoittaa, että lehteämme luetaan. Pääasiassa on kritiikki kohdistunut kahteen asiaan siihen ettei lehti tule ja sisältöön. Postitus ja osoitehuolto on ollut murheena koko lehtemme ilmestymisajan. Uskon sen nyt kuitenkin olevan kunnossa niiden seurojen kohdalta jotka ovat osoitevedoksensa palauttaneet. Vuoden vaihteen tienoilla lähetimme, niille seuroille joiden osoiterekisterit meillä oli, listauksen tarkistettavaksi. Palautusta pyysimme tammikuun loppuun. Määräpäivään mennessä palautui 16 seuran osoitteet. Tänään on palautuneita 96. Kuitenkin liiton toimisto kertoi että jäsenseuroja on 126. Lähes kaikki seurat palauttivat listansa ohjeiden mukaan korjattuina, ei kui-

,

URHEILU

SUKELTAJA 24.04.1982 sivu Uuden sukelluskauden korvalla 4 SVUL:n toimintamäärärahat 4 Luettelo erikoisartikkeleista 5 Johtokunnalta Sisu-Team maailmalla 6 Myydään 7 Syyssukellus Keiteleellä 9 Vihdoinkin mielenkiintoisia 10 Sukeltaminen korkealla 11 Miinalaiva Keihässalmi 12 9 päivää Norjassa Miksi sukellan? 13 Wellamon TV -kuvaus 14 Kansainväliset sukellusjärjestöt 18 Sukelluksen pioneereja 19 Turvamääräykset 21 Sukellustaulukko 27 Vauvauinti Suomessa 29 Merisukeltajien 30 elvytysoperaatio

Kansi: Minkä nuorena oppii - sen vanhana taitaa

tenkaan kaikki. Missä ovat puuttuvat osoite tiedot en osaa sanoa. Viime vuosi oli sisäänajo tälle osoiterekisterille ja siitä edellisestä on enää turha puhua. Tiedän että siinä oli puutteita ja virheitä tiedot eivät muuttuneet j.n.e. mutta se on toivottavasti taakse jäänyttä elämää. Toinen kritiikin aihe on lehtemme sisältö. Toiset väittävät ettei siinä ole mitään asiaa, toiset haluavat enemmän tekniikkaa, matkakertomuksia, tuloksia. Joku taas soitti ja väitti sisältöä liian asiapitoiseksi ja kuivaksi, tekniikkaakin oli liikaa. Kuten jo sanoin on kritiikki tervetullutta mutta kohdistakaa se oikein ja mieluimmin päätoimittajalle tai sihteerille suoraan kyllä meille voi soittaa, ei asioita tarvitse selän takana hoitaa. Huhupuheisiin kun on vaikea ottaa kantaa. Arvostelijoille huomauttaisin kuitenkin, ottakaa myös huomioon että kukaan meistä ei ole päätoiminen Urheilusukeltajan toimittaja ja lisäksi että jokainen numero on kompromissi tilan käytön ja kustannusten välillä. Meillä on erittäin rajatut mahdollisuudet ostaa tai teettää mitään artikkeleita jopa käännättäminen on melkein mahdotonta. Ne muutamat käännetyt jutut jotka lehdessämme on julkaistu ovat yksityisten jäsentemme kääntämiä vapaaehtoisesti ja asianharrastuksesta. Lehtemme sivumäärä on myös rajattu ja koska yritämme joka numeroon saada jokaiselle jotain, emme voi jokaista kirjoitusta julkaista juuri siinä seuraavassa numerossa johon se kenties on toivottu. Kirjoitusten sisäänjättöaikataulu asettaa myös omat rajoituksensa. Tämä koskee jopa sihteerin kirjoituksia johtokunnan asioista. Mikäli lehti on taitettu, pitää olla melkoinen asia, että taitto muutetaan sen osilta uusiksi. Tiedoitukset, kokouskutsut ja niihin verrattavat ovat asioita jotka yritetään saada mukaan viime hetkessäkin. Näin ollen toivommekin kirjoittajiltamme pitkämielisyyttä. Sen kahdeksan vuoden aikana jona olen lehden päätoimittajana ollut on neljä eri kirjoitusta jäänyt julkaisematta eri syistä ja niistäkin on yksi palautettu kirjoittajalle takaisin laajennettavaksi.

Siitä sisällöstä vielä muutama sana. Lehtemme on juuri niin hyvä kuin Te siitä teette, me yritämme koota lehden siitä materiaalista jota saamme käsiimme. Toimitussihteeri ottaa yhteyttä eri tahoille aina sen mukaan mitä teemaa eri numeroille yritetään. Rungon muodostavat ne kirjoitukset jotka jäsenistöltämme tulevat. Tarpeen tullen ne tarkistetaan suurinpiirtein kielellisesti ja joskus jopa kirjoitetaan koneella puhtaaksi, koska latomomme kapinoi käsin kirjoitettuja vastaan. Kilpailujen tulokset ovat yksi asia joita joudumme rajaamaan, pitkiä luetteloi ta on mahdoton julkaista kokonai suudessaan, koska muutakin on saatava mahtumaan. Niille jotka arvostelevat "asiattomuutta" sisällössä julkaisemme oheisena Pekka Ritalan kokoaman luettelon artikkeleista joita U rheilusukeltaja-lehdessä on julkaistu luettelo ei ole täydellinen koska se koskee vain eri urheilusukelluksen osa-alueista kirjoitettuja. Kaikesta mitä lehdessämme on ollut ei mitään yhtenäista luetteloa ole. Kuten luetteloon syvennyttyänne havaitsette, on lähes joka numerossamme ollut jotain "asiapitoista" tarinaa. Muutamia kyselijöitä on kiusannut nimiluettelo "Toimitusneuvosto". Siihen nimetyt ovat se viimeinen toivo johon me olemme suunnitelleet turvautuvamme silloin kun kaikki muut pettävät. He myös edustavat eri sukeltamisen aloja joiden puoleen voimme kääntyä jonkin erikoisalan kirjoi tuksen tar kistamiseksi. Se että emme ole heidän puoleensa kovin usein kääntymään joutuneet johtuu yksinomaan siitä, että Te olette kirjoituksia meille lähettäneet. Jokainen "toimitusneuvostomme" jäsen on myös omalta osaltaan kantanut kortensa yhteiseen kekoon lehtemme julkaisemiseksi. Tässä yhteydessä käytän myös tilaisuutta hyväkseni ja kiitän kaikkia jotka ovat tähän asti jaksaneet olla mukana lehden tekemisen kuoppaisella polulla mukana. Toivottavasti vastaisuudessakin voimme puhaltaa yhteiseen hiileen koska yksin ei kukaan voi lehteämme tehdä.

Eka Metsävuori

3


Uuden sukelluskauden korvalla Kale Alamme jälleen siirtyä valmiusasemiin vesien vapautuessa ja säiden lämmetessä. Uusi ja toivottavasti edellistä ilmojen osalta suotuisampi sukelluskausi on jälleen edessä. Nyt ei kuitenkaan ole odotuksen, vaan toiminnan aika. Milloin pullosi koeponnistettiin viimeksi. Oletko jo huollattanut hengitysventtiilisi. Oletko tarkastanut huolella muut varusteesi ja korjannut tai korjauttanut viime kauden vauriot. Oletko täydentänyt puutteet - onko esimerkiksi kellunta/pelastusliivi vielä kaupan hyllyllä. Nyt on aika korjata puutteet ja kerrata teoria. Talven aikana ehkä repsahtaneen kunnon kohentami-

seen ei enää auta muu kuin hevoskuuri : mukaan seuran jokaiselle hallivuorolle uimaan, ei poskisolistiksi saunaan tai altaan reunalle. Seuroille osoittaisin kaiken muun kiireen joukkoon muutamia tehtäviä. Antakaa turvallisuushenkilöllenne tilaisuus esitellä uudet turvallisuusmääräykset jäsenille. Suunnitelkaa kauden sukellustoiminta niin, että turvallisuusmääräyksiä myös voidaan noudattaa. Kiinnittäkää sukellusten yhteydessä huomiota pikkuasioihinkin; yleensä onnettomuudet ovat tulos usean huomiotta jääneen "pikkuasian" kasaantumisesta. Laitteissa on harvoin vikaa. Onnettomuuksien vakavin syy ovat väärät

asenteet. Tien päällä sanottaisiin vian olevan ratin ja selkänojan välissä. Harrastuksemme on vapaaehtoinen. Seuralla on aina kuitenkin vastuunsa. Onnettomuustapauksissa kysytään onko noudatettu turvallisuusmääräyksiä ja "hyvää sukelluskäytäntöä". Seuratoiminnassa mukana oleva henkilö tulee ohjata noudattamaan sukelluskuria. Sitä ei tehdä komentamalla ja käskemällä, vaan motivoimalla. Urheilusukeltaja, hoida itsesi ja välineesi kuntoon sekä ota selko turvallisuuteesi vaikuttavista tekijöistä ennen sukelluskauden alkua. Siten saamme kaikki taas nauttia täysin siemauksin Suomen kesästä.

MIINALAIVA KEIHÄSSALMI 25 VUOTTA

Ennenkuin Laivaston sukeltajakurssi sai oman aluksen käyttöönsä, olivat sukeltajat "kiertolaisina" useallakin eri aluksella. Näistä on monelle jäänyt elävimmät muistot "vanhalta Keppisalmelta" ja nyt kun tämä kunnianarvoisa alus täyttää vuosia haluamme mekin sukeltajina muistaa vanhaa tukialustamme. 16. 3. 1982 tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun miinalaiva Keihässalmi laskettiin vesille. Ensimmäiset merivoimiemme perushankinnat sotien jälkeen toteutettiin 1950-luvun lopulla, Tällöin saa-

4

tiin sotien ja raivauskauden kuluttaman laivastomme täydennykseksi mm mil Keihässalmi, R-luokan raivaajat Rihtniemi ja Rymättylä sekä kaksi Vasama-luokan moottorit ykkivenettä. Eräs sotalaivoille ominainen piirre on, että niiden asejärjestelmät ja taistelunjohtolaitteistot vanhenevat huomattavasti nopeammin kuin alusten rungot. Tästä on luonnollisena seurauksena, että ainakin kerran aluksen elinaikana sen asejärjestelmä modernisoidaan ja muilta osiltaan alus peruskorjataan uuden ve-

roiseksi. Siten sota-aluksen taisteluteho säilytetään ajanmukaisena käyttö iän loppumiseen saakka. Miinalaiva Keihässalmen peruskorjaus ja asejärjestelmien modernisointi toteutettiin vuosina 1975-81. Tämän laajahkon korjaustyön painopiste ajoittui vuoteen 1981, jolloin suuri osa Keihässalmen runkolevyistä vaihdettiin ja sähkö- ja viestijärjestelmät uusittiin. Modernisoinnin ansiosta Keihässalmi on nyt pal veluksessa lähes uuden veroisena.


Luettelo U rheilusukeltaja-Iehdessä olleista erikoisartikkeleista, Koonnut 1982 Pekka Ritala

Fysiologia ja fysiikka n:o

vuosi 1974 1974

2

1974

3

1974

4

1974

5

1974

2

1975

2

1975

3

1975

4

1976

4

1976

5

1976 1977

2

1977

3

1978

3

1978

4

1978

4

1978

5

1978

5

1978

5

1978

3 3

1980 1981

artikkeli Sukeltajantaudin hoitomenetelmistä Henrik Renvall Häkämyrkytys, sen ehkäiseminen, toteaminen ja hoito Henrik Renvall-Ora Patoharju Kiinteän hupun puolesta Henrik Renvall Sukeltajanainen Henrik Ren vall Alkoholin vaikutus elimistöön R. Videman Kylmettymisen vaaroja Henrik Renvall Korvat ja kallon ontelot Henrik Renvall Eläkekassan tutkimus: sydäntauti sukeltajan ja metsämiehen vaivana HS 6.3.-71 Nainen ja sukellus Anna-Liisa Patoharju Suomen sukelluslääkäriyhdistys esittäytyy Arto Lahti, Henrik Renvall Elvytystoiminta hukkumistapauksissa Leo Stjernvall, Hannu Vikman Pohjoismaisia sukelluslääkärikuulumisia Seppo Sipinen Kupla aivoissa Erkki Siiri!ä Syväsukelluksen fysiologiasta Seppo Sipinen Piilolasi joka korvaa maskin Raimo Laitinen Arto Lahti Sukel tajan taudista Seppo Sipinen Pitkä paluu The long road back Jimm McCook V A-tieteen edistysaskeleita Ora Patoharju Olipa tipalla Seppo Sipinen Miksi sukeltajien ei pitäisi tupakoida Suom. Esko Jokinen Uimahallien koulutuspäivät -78 Seppo Sipinen Sukel taminen ja raskaus Kansainväliset sukellusjärjestöt The U nder Sea Medical Society Inc

Varomääräykset ja sukelluskoulutus n:o

vuosi 1974

2

1974

5 2

1974 1975 1976

artikkeli Varomääräy kset sukellettaessa J. Askola, M. Kaivo Sukelluskouluttajan tehtävät J. Askola, M. Kaivo Talvisukellus (kaavio sukellusonnettomuuksien sattuessa) Sukelluskurssin järjestämisen suuntaviivoja Ursuk/koulutus Boddy-Line ruumisliina? Matti JännäFi

Johtokunnalta 4. Toimintakertomukset ja tapahtumakalen teri t. Puheenjohtaja Renbäck muistutti paikallaolevia valiokuntien puheenjohtajia vuoden 1981 toimintakertomuksista, jotka olisi pitänyt toimittaa liiton toimistoon tammikuussa. Suurimmalta osalta valiokunnista ne olivat vielä toimittamatta. Puheenjohtaja antoi valiokunnille aikaa toimintakertomusten toimittamiseen kaksi viikkoa eli kuukauden loppuun. Kilpailu- ja tapahtumakalenteri -82 on vielä enemmän myöhässä ja se tulee toimittaa toimistoon heti. Vuoden 1983 kilpailu- ja tapahtumakalenteri tulee toimittaa liiton toimistoon huhtikuun loppuun mennessä. 5. Pelastuspalvelutoiminta Pelastuspalvelutoiminta liiton piirissä osoitettiin turvallisuusvaliokunnalle. 6. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen Vakuudeksi

Kalevi Turkka kokouksen sihteeri

Alumiini vastaan teräs Olen kuullut että sukeltajapiireissä käyvät keskustelun laineet korkeina aiheesta alumiini vastaan teräs. Samoin olen kuullut väitteen, että lehtemme käyttöön olisi toimitettu ko aiheesta kotimainen kirjoitus, jonka olisimme välittömästi palauttaneet. Katkaistakseni huhuilta siivet ja selventääkseni tilannetta lehtemme osalta ilmoitan: Urheilusukeltajalehden käyttöön ei kukaan ole mitään vertailevaa kirjoitusta lähettänyt ja ettei kukaan toimituskuntamme jäsen sellaista ole myöskään kenellekään palauttanut. Olisin halukas väitteestä keskustelemaan enemmänkin, koska olen huomannut "ulkopuolisten" tietävän lehtemme asioista enemmän kuin itse tiedämmekään.

Eka Metsävuori

5


3

1976

5

1976

2

1977

2

1977

2

1977

2

1978 1979 1979

1 2

1980 1981

4

1981

Boddy-Line vastaan - puolesta Jussi Kuosmanen Diving, business ja turvallisuus Seppo Sipinen Laitesukelluskoulutus ja siinä huomioitavia siekkoja SUSL/koulutus Learning the hard way Ora Sukellusvammat pysyvät tasoissa harrastuksen kasvamisen kanssa Ora Sukelluskoulutus Pysyväismääräykset, luokkavaatimukset, kouluttajat ja luokkatarkastajat Koulutusvaliokunnan etappejayhdistysten koulutustoiminnasta Jokke Sukellusturvallisuudesta Safety Muistettavaa talvisukelluksesta Turvallisuus sukellusleirillä Jouko Laitinen Erään sukellustapaturman herättämiä ajatuksia Markku Toivonen

Tekniikka ja varusteet n:o

vuosi

1974 4

1974

5

1974

2

1975

3

1975

5

3

1975 1976

5

1976

5

1976

5

1976 1977

5

1978

5

1979

2

1981

2

1981

artikkeli Paineilmapullojen katsastus Alf-Erik Swansson Entäpäs kelluntapelastusliivi H.Renvall Dekompressiomittarista Timo Vikman Sukeltajan lippu Veikko Mäkelä Osaatko käyttää sukeltajan poijua Henrik Renvall Ruotsissa hyväksytyt sukelluslaitteet Pulloräjähdys Fredericiassa 3. 10. 1976 Sport dykaren Peter Jansson Pesiikö liiveissäsi hiiri Alf-Erik Swansson Vähän märkäpuvuista ja niiden huollosta J.K. Vedenalainen valaisin, eräitä kokeiluja Timo Vikman Nostolii veistä Kari Nurmi Vanhaa ja uutta VA-valaistuksesta Ora Patoharju Kuivapuvut Timo Vikman Uutta V A-teknologiaa - arktinen hylky Ora Patoharju Sukellustiedettä CMAS:n Tiedekomitean Symposium

Lait, asetukset, luvat ja kilpailusääntöjä n:o

vuosi

4 2 2

1974 1974 1976 1977

2

1977

4

6

artikkeli Maakuntalaki laivahylkyjen rauhoittamisesta V A-poolon kilpailusäännöt V A-kalastuksen kilpailusäännöt Sukellusluvat ja niiden anominen P. Nyrönen Suomen aluevesille uponneita sota-?luksia koskevia määräyksiä Markku Melkko

SISU-TEAM MAAILMALLA

19.11. -81 Yhdeksän kaveria odottaa hieman hermostuneina Silja-Linen Turun terminaalissa, lähdetäänkö vai eikö lähdetä. Yhteinen päätös on lets go. Ajetaan 1 600 km ja katsotaan saadaanko pelata. Meille oli aiemmin ilmoitettu että emme enää mahdu mukaan ja monista puhelinsoitoista huolimatta hommaan ei saatu parannusta. Jaa että minne no tietysti Tommerrup uv-rugby cuppiin Tanskaan. Siellä pelattiin lauantaina 21. 11. -81 tosi kova kansainvälinen turnaus johon myös n.k. Sisu-team eli sekajoukkue Kuopiosta, Joensuusta ja Turusta osallistuui. Matka Ruotsin ja Tanskan halki sujui hermostuttavan hyvin, saadaanko pelata vai joudutaanko katselijoiksi. Perjantai-iltana tanskalaiset isäntämme selittivät että ainakin yksi saksalaisjoukkue oli kiinnostunut meidän pojista. Lauantai-aamuna taisi vähän jokaisella olla pupuja pöksyissä sillä vielä tuomarikokouksessa ja otteluiden arvonnassa emme tienneet mitä tuleman pitää. Hyvä merkki oli kuitenkin että kaksi joukkuetta ei vielä ollut paikalla. Toinen niistä jäikin tulematta ja me pelasimme. Joukkueet oli jaettu neljään eri lohkoon, viisi joukkuetta per lohko. Oma lohkomme oli suhteellisen helppo ja voitimme sen suuremmitta vaikeuksitta. Loppuotteluissa vastus oli sitten aivan eri luokkaa. Ruotsista kivenkova Felix sekä DSDDC, Tanskasta Tudsene ja Suomesta sitten Sisuteam. Heräsi kysymys olemmeko aivan heittopusseja. Ensimmäisessä ottelussa oli vastassa Felix. Tämä viime vuonna Ruotsin mestaruussarjassa hopealle sijoittunut joukkue oli todella kova, 4-0 kymmenessä minuutissa. Seuraava ottelu oli DSDDCtä vastaan joka aiemmin oli hävinnyt niukasti 1-0 Tudsenelle. Edellinen ottelu oli unohdettu, kävimme päälle kuin herhiläiset ja tulostakin syntyi, 1-0 ja kohta perään 2-0. Ruotsalaiset heråsivät mutta kello kävi, he onnistuivat kaventamaan 2-1 mutta pidimme pintamme. Arvokas 2-1 voitto Ruotsin mestareista ja varma kolmas sija.


Viimeinen ottelu Tudsenea vastaan oli tasainen ja kova, mutta silti siistiä peliä (asia jonka tanskalaiset ja ruotsalaiset hallitsevat). Til'anteet vaihtelivat päädystä toiseen kummankaan saamatta ratkaisua aikaiseksi. Lopputuloksena maaliton tasapeli mikä kyllä antaa ottelusta täysin oikean kuvan. Harmittaa vain se että hävisimme toisen sijan maalisuhteella. Illalla oli sitten palkintojen jako. Tanskalaiseen tyyliin ruuat ja juomat eivät loppuneet kesken mutta meidän aikamme kyllä. Viimeisellä lautalla Tanskan-salmien yli ja siitä sitten Ruotsin puolelle. Parin tunnin torkut erään huolto-aseman pihalla ja aamulla koko maan läpi Tukholmaan missä laiva jo odotti ja lahden toisella puolella Turku. Turkulaisten osalta matka päättyi siihen mutta muut jatkoivat vielä kotiin.

3 3

1978 1978

4

4

1978 1979 1979

2

1980

3 4

1980 1980 1980 ' 1980 1981

3

1974 1975 1975

KM

3 4 5 5 2 2 3 1

1975 1975 1975 1975 1976 1976 1976 1977

.2

1977

2

1977

3

1977

3

1978

3

1978

5

1978

2

1979

2

1979

3

1979

4

1979

4

1980

5 1

1980 1981

1 Felix (Ruotsi) 2 Tudsene (Tanska) 3 Sisu-team (Suomi) 4 DSDDC (Ruotsi)

MYYDÄÄN MYYDÄÄN Myydään .säätötilavuuspuku Sparta (tekstiilipint. neoprenia), sopii 170180 cm pituiselle, vähän käytetty. Puh. ih. 90-660755, päiv. 7501011 Konsta Gyllström.

Sukelluspullo Alu 9,2 1, katso -81. regulaattori, liivi ym. Edullisesti. Puh. (90)-576769

1

5 5 2

Kilpailusäännöstöä Hemmetin muumiot H. Alopeus Ulkolaiset ja sukeltaminen Uppopallon kilpailusäännöt Uusia määräyksiä kuljetettavista kaasusäiliöistä Jarmo Tiittanen Kompurakoppi Markku Voutilainen Uppopallon kilpailusäännöt 1980 Uppopallon tuomariohje 1980 CMAS uppokiekon kansainväliset säännöt Uppopallon tuomarijärjestelmä Sukeltaja ja pohjaan painuneet tukit

Erikoisartikkeleita n:o

vuosi

1974 3

2

Myydään PINTASUKELLUSVÄLINEET mm. alusliivit n:o 52 (90)-362769 (ilt.)

1981 1981 2

1981

paineilmahengityslaite 2X12 1/200 bar., teräs, Nemrod Delta -regulaattori, tark. -80. Puh. ilt. 90-

2

1981

365301

2

1981

Myydään

artikkeli Näkyvyys rannikkovesissämme ja siihen vaikuttavat tekijät Åke Niemi Sukeltaja ja meri Meriarkeologiasta Myrkylliset merieläimet Kaarle Franssila "Sukeltaja ja vakuutukset" Underwater 75 Luolasukelluskokeiluja Tamperelaisin voimin Technological and scientific symposium Octopus Parihengityskö tuomittavaa Vakuutusturva uudistuu Muille merille mieli Alf-Erik Swansson Miten me sukellamme ja minkälaisin eväin Jouko Moisala Meriväylätyöt Pekka Ritala Vedenalainen valokuvaus, mikä kamera, mikä kotelo Prolle Vedenalainen televisio Esko Jokinen Vedenalainen valokuvaus Prolle Jansson Laivan nostoa meillä ja muualla Esko Jokinen Timo Vikman Mihin menet uppopallo Konkari Lisää valoa Ora Patoharju Sattumia jotka olisivat voineet päättyä toisinkin Jaska Vapaaehtoisten sukeltajien käyttö etsintäja pelastustehtävissä Kalle Lehtivuori Sukeltamista tarkoituksella Ora Patoharju Luokkasuorituskorttiasiaa ja vähän muutakin OCEANS' 80 UNDER WATER CONGRESS AND FILM FESTIVAL Ari Puhakka Mikä on CMAS Kale Dokumentointi tyhjänpäiväistäkö? H. Alopeus Vedenalaiset räjähteet O. A. T. Korhonen Hylkytutkimuksen perusteet kurssi 1981 Juhani Grönhagen Onhan meressä muutakin kuin hylkyjä Markku Porkka

7


·'.

.

.

helppo hengittää DACOR-PACER


Riihimäen Urheilusukeltajat-niminen seura perustettiin alan harrastajien voimin 1978. Alkuvaikeuksien jälkeen voidaan vuotta 1979 sanoa ensimmäiseksi varsinaiseksi toimintavuodeksi. Perustajajäsenten (8) tarkoituksena seuraa perustettaessa oli koota Riihimäen ja lähiympäristön kuntien villit sukeltajat ja kaikki sukeltamisesta kiinnostuneet saman katon alle. Tässä onnistuttiinkin odotettua paremmin. Vuonna 1979 jäseniä oli 34 henkilöä, joista oli 30 miehiä, naisia 4, alle 16 v. oli 12 ja loput 22 yli 16 v. Tänä vuonna jäsenmäärä on kohonnut yli 60. Uusia jäseniä on otettu vairi kurssien kautta, jollei tulokas ole voinut osoittaa jo ennestään harrastaneensa sukellusta. Näitä kursseja Riihimäen Urheilusukeltajat ovat järjestäneet kolme, joista kaksi on ollut perusvälinekursseja ja yksi laitesukelluskurssi. Lisäksi on nyt menossa perusvälinekurssi. Harjoitustoiminta on ollut vilkasta. Kesät on aktiiviporukka harjoitellut Riihimäen maauimalassa ja ui-

-

mahallin valmistumisen myötä saimme myös sieltä harjoitus vuorot, joten olemme voineet vetää täydellistä harjoitusohjelmaa ympäri vuoden. Viimeaikoina on uppopallo tullut kuvaan sen verran, että joukkuekin jo löytyy 1 divisioonaan. Leirejä olemme järjestäneet useita Lopen ja Riihimäen järvillä viikonlopun mittaisina. Viime kevättalvella järjestettiin myös ensimmäinen avantosukellusleiri Lopen Melkutinjärvellä. Viime syksynä pääsimme kahdesti merelle ja sukeltamaan hylkyihin, mikä oli monelle aivan uusi kokemus. Täältä Riihimäeltähän ei mikään mahdoton matka merelle ole, mutta harvoin reissumme rannikolle suuntautuu, siitä huolimatta, että merellä olisi paljon uutta tutkittavaa. Järviä onkin sitten tutkittu sen edestä: Todettakoon vielä, että seura osallistui uimahallin vihkiäisjuhlaan 12/ 10 1979 sukellusesityksellä. Kolmentoista sukeltajan voimin esittelimme niitä harjoitusmuotoja, joita seura käyttää valmentaessaan jäseniään.

Erämessuilla olemme myös järjestäneet sukellusesityksiä. Syksyllä 1981 järjestettiin Riihimäen uimahallissa uppopallon 1 divisioonan etelälohkon ottelut, mikä toi paljon uusia kokemuksia ja tutkittavia saman lajin harrastajista.

--

SYYSSUKELLUS KEITELEELLÄ Moottorivene halkoi tyyntä Keiteleen Pihkurinselkää. Aurinko oli jo vajoamassa metsän reunassa itsepintaisesti pysyttelevään pilviverhoon. Katselin maisemaa muistellen aikaisempia käyntejäni täällä. Joka kesä oli näissä kirkkaissa vesissä uitu ja sukelleltukin, ensin pelkillä perusvälineillä, sitten tuli märkäpuku mukaan harrastukseen, jolloin myös retket vesillä pitenivät. Viime kesänä oli jo käyty laitteiden kanssakin hiukan tutkimassa ja nyt oli tarkoitus katsella enemmän. Hetken kuluttua veneen kokka tavoitti hiekkarannan Solisniemen kupeessa määränpäässämme. Hyppäsimme maihin ja siirsimme varusteemme tutun punaisen mökin kuistille. Sen jälkeen ei ollutkaan muuta ohjelmaa sille päivälle koska ilta oli jo pitkällä. Mökin tuvassa istuimme hetken, joimme teetä ja teimme suunnitelmat seuraavan päivän sukellusohjelmaksi veljeni ja sukellusparini kanssa. Tarkoitus oli tehdä kaksi sukellusta. Mukanamme oli kaksi laitetta molempia varten. Lähelläkään ei ollut paikkaa jossa pullot voisi täyttää. Halusimme tästä järvestä lisää tietoa kaikesta mahdollisesta elämästä. Huominen mielessämme fömmim-

me nukkumaan. Säätiedotuksessakin oli luvattu kaunista ja aurinkoista. Se olisi hienoa tämän ennätysmäisen runsaan ja pitkän sadekauden jälkeen. Aamulla heräsin takkatulen rätinään. Eno oli sytyttänyt tulen takkaan ja keitteli nyt kahvia. Pirteästi ilmestyi myös pikkuveli tupaan ja samantien kahvipöytään. Aamupalan jälkeen saattoi valmistautuminen ensimmäiselle sukellukselle pian jo alkaakin. Kiirettä pitämättä vedimme märkäpuvut yllemme, puukko pohkeeseen, laitteet selkään sitten painovyö sekä viimeksi mittaristo ranteisiin. Pienen polunpätkän kuljimme rantaan niemen toiselle puolelle ja istahdimme vesirajaan rantakiville asettamaan räpylöitä jalkaan. Sumua leijui vieläkin järven yläpuolella vastaranta kuitenkin näkyi jo hämärästi. Kun maski oli asetettu kasvoille, otin kompassiin suunnan suurinpiirtein keskelle lahtea missä oletimme luodon sijaitsevan. Todettuamme kaiken olevan kunnossa lähdimme märkään maailmaan kompassin nuolen näyttäessä suuntaa. Kymmenen metrin syvyydessä pimeni niin paljon, että valaisin oli välttämätön. Alaspäin jatkettuamme

löysimme muutaman ison kivenjärkäleen. Tässäkö oli onkiluotomme? Kyllä vain, olimme sen reunassa. Hetken katselimme ympärillemme ja sukelsimme sitten suoraan eteenpäin ohi luodon syvenpään. Pohjalla oli järvikatkoja, pieniä melkeinpä läpinäkyviä olioita, jotka nyt häirittyinä valokeiloissa uivat syöksähdellen pitkin tummaa pohjaa. Näitä äyriäisiä olen nähnyt aikaisemmin kahdessa järvessä, molemmat ovat suhteellisen syviä ja puhdasvetisiä ja sehän kuuluu näiden eläinten vaatimuksiin. Kiiskiä oli myös siellä täällä ja tapasimme parven alle kymmensenttisiä. Myös ahvenet majailivat täällä lähellä kivikkoa. Oli oikein mukavan kokoisia onkiahveniakin. Lampun valokeilassa ne eivät liikkuneet minnekään vasta häirittyinä ne tekivät pikaisen syöksyn, niinkuin silloin kun veljeni leikillisesti koetti erästä kyrmyniskaa kädellä kiinni. Jatkoimme vielä rinnettä alaspäin. Nyt syveni 18 metriin jyrkästi. Olimme luodon takana ja suurempaa rinnettä el enää ollut. Sukelsimme vähän aikaa eteenpäin ja syvyys pysyi samana. Kiiskiä ja katkoja poukkoili tummalla pohjalla. Näytin parilleni merkin ja läh-

9


dimme kiertämään takaisin rantaa kohden . Pohjassa oli vihertäviä puikkoja, kai joitain levää. Palasimme rantaan. Mökillä puvut riisuttuamme saimmekin istua suoraan ruokapöytään . Kummasti kaipasikin jo vatsan täydennystä. Ruokailun jälkeen vietimme kolme tuntia lepäillen ja rupatellen ennenkuin valmistauduimme toiselle sukellukselle. Aurinko oli parannellut asemiaan kaiken aikaa ja ajanut harmaan sumun kokonaan muihin maisemiin. Pukeuduimme vielä kosteisiin pukuihimme ja kohta astuimme veneeseen kaikissa varusteissamme. Tällä kertaa lähdimme kohti Lintuluotoa, kuuluisaa onkipaikkaa Pihkurin selällä, syvyyttä 5 - 7 m. Vene oli hetken ajomatkan jälkeen ankkurissa ja kaksi sukeltajaa kierähti laidan yli veteen. Enolta aiemmin pohjaan jääneen ankkurin köysi löytyi heti. Pää nostettiin veneeseen ja laskeuduimme kumpikin eri köysiä vierekkäin alas. Ankkuri oli kiven juuressa eikä juuri lainkaan kiinni. Se irroitettiin ja vaihdettiin OK-merkit. Nyt aloitimme luodon kiertämisen. Syvyys mittari näytti 6 m. Näkyvyys ja kivien vä-

hyys yllätti. Olin nimittäin olettanut, että täältä löytyy aikamoinen louhikko. Sitä käsitystä oli tukenut onkimiesten puheet ja omatkin kokemukseni onkiessani tällä luodolla, mutta niin saa pinnalta käsin väärän kuvan , ja siinähän on vain ohut siima tiedottamassa kuulumisia pohjan olemuksesta. Näkyvyys oli hyvä. Kiersimme luodon, eikä löytynyt ainoatakaan ylimääräistä ankkuria. Tiesimme, että niitä oli tänne monilta onkimiehiltä jäänyt. Myöhemmin kuitenkin kuulimme, että joku sukeltaja oli ne aikaisemmin jo pois kerännyt. Olimme kuitenkin retkeemme tyytyväisiä. Rantaan päästyämme odotti puunhakkuu. Olihan sauna saatava lämpiämään ja takkaan puita. Illalla saunottiin sitten oikein kunnolla ja kylmää vettä uhmaten hyppäsimme pari kertaa järveenkin. Sunnuntaina sukelsimme niemen kupeessa pohjakaloja etsien. Syvyyskin oli 3 - 6 m joten pulloissa jäljellä oleva ilma riitti tutkimusretkeen. Muutaman eväkkään pyydystimmekin mukaan akvaarioon vietäväksi. Kivikkorinne oli täynnä elämää. Kun nousimme pinnalle, oli alkanut puhaltaa tähän asti tyynellä järvellä

kohtalainen tuuli. Taivas pysyi tänään harmaana, mutta sadetta ei sentään tullut. Retkemme oli lopussa, pakkasimme varusteemme ja lähdimme kotiinpäin, mutta ensi kesänä taas nähdään, Keitele. Seppo Tauru Riihimäen Urheilusukeltajat Lasitehtaantie 51 E 44 11100 Riihimäki 10

Vihdoinkin mielenkiintoisia artikkeleita U rheilusukeltajaan Hei, urheilusukeltaja. Tämä lehti on juuri niin hyvä ja mielenkiintoinen kuin miksi Sinä sen teet. Totta, me sukeltajat teemme itse lehteä itsellemme. Tiesithän, että teemme lehteä tal koohengellä ja palkatta? Montako juttua Sinä olet viime vuosien aikana kirjoittanut? Tiesitkö, että 5000:stä Urheilusukeltajain Liiton jäsenestä vain parikymmentä avustaa jutuillaan lehteämme jatkuvasti. 4 980 jäsentä vain odottaa, että lehti tulisi ja pursuaisi tietoa , jännitystä, viihdettä. Millä oikeudella? Miksi Sinä et kerro, mitä näit ja koit viime sukelluksella, viimekesän retkellä, museossa, matkalla mummolaan, romuhuutokaupassa , veneen kunnostustalkoissa. Tai Galapagos-saarilla, Punaisella Merellä, Madeiralla, Lanzarotella, Suitsansaaressa, Lutakkojärvellä, Suomen-

10

lahdella tai Möhkössä? Miksi? Kaikki haluavat tietää, mitä Sinä olet tehnyt! Älä luule, että lehteä nyt tek evät jaksavat ikuisesti kulkea hoksottimet ulkona saadakseen Sinulle tietoa, mitä tässä maassa ja maailmalla tapahtuu. Tekniikka kehittyy. Edistys edistyy. Maailma on täynnä uusia ihmeellisiä asioita. Kun kuulet niistä tai luet niistä, pane äkkiä tietosi paperille ja toimita lehdelle. Anna toki muidenkin tietää. Kukaan ei vaadi, että kirjoittaisit kuin Linna, Haavikko tai Hemingway. Mieluiten tunnistamme tekstin takaa Sinut itsesi. Korjaamme mah'dolliset kielivirheet, mutta emme muuta ajatustasi. Autamme ja kannustamme. Siis me, jotka tähän saakka olemme lehteä tehneet. Toisaalla tässä lehdessä on kotitekoinen kirjoitusohje. Siitä saat alkaiaisiksi vähän vinkkejä, miten juttu

vaivattomasti rakentuu. Ker hollesi on lähetetty vähän perusteellisempi ohje. Jos se on joutunut ikiajoiksi sihteerin arkistoon, soita Nyqvistin Evalle ja pyydä oma yksityinen kappaleesi. Kirjoittamaan jokainen oppii jo koulussa. Ajattelemaan johdonmukaisesti ja järkevästi viimeistään sukelluskurssilla. Tämän lisäksi ei juuri muuta enää vaadita. Vain hiukkanen henkistä vireyttä ja halua puhaltaa tuulta yhteiseen purjeeseen. Niin; ja kynä ja paperia. Tule mukaan. Kirjoitellaan.

Eva P .S. Tämän jälkeen mma en enaa halua kuulla, että Urheilusukeltajalehti on tyhjä, tylsä ja yksitoikkoinen. Jos niin sanot, minä osoitan sormella Sinua!


Nikonos IV-A on helppokäyttöinen ja kevyt vedenalaiskamera. Se säätää oikean valotuksen automaattisesti sekä veden alla että veden päällä. Uusi S8101-sähkösalamalaite antaa juuri oikean määrän valoa heikoissa valaistusolosuhteissa veden alla. Ja täydellinen järjestelmä objektiiveja, lähikuvausvälineitä ja muita lisävälineitä tekevät Nikonos IV-A -kamerasta erinomaisen joka sään ja joka paikan kameran. Hinta:

Nikonos IV-A +objektiivi W-Nikkor 35 mm f /2.5 2235,Salamalaite S8-1 0 1 1890,-

Meillä myös vuokrauspalvelu.

(lIikon) NIKONOS IV-4 kamera ja salamalaite S8-101.

11


Ytre Billefjordissa tien vieressä ollut lentopommi houkutteli meidät rannalle. Sukellettiin kiviraunioilta; ilmeisesti entisen rannikkopatteriston tuki kohdalta. Harppunoitiin säkillinen evästä, joka savustettiin Russenesissä. Saunottiin valkeaksi maalatussa isossa huoneessa, jossa sai minuutin suihkun kruunulla. Tavattiin näitä kurnuautomaatteja muillakin leirintäalueilla. "Kun raha laatikkoon kilahtaa, niin vesi suihkusta lirahtaa" piti sananmukaisesti paikkansa. Seuraavaksi sukellettiin Smorfjordissa: hypättiin kallioilta veteen, joka muistutti uima-altaan vettä väriltään ja puhtaudeltaan. Tiheä, ruskea levämetsä ulottui noin 10 metriin saakka. Syvemmällä näkyi hiekkaa ja siellä täällä pieniä leväpensaita, sukellus terveisin Taina Nurmos Kemin Urheilusukeltajat r.y.

Kesän -80 Norjan sukellusmatkan jälkeen ei voitu muuta kuin suunnitella uutta reissua. Viimeksi oltiin Skibotn - Tromsö linjalla. Nyt päätettiin koluta pohjoisinta Norjaa: liikutaan bussilla Neuvostoliiton rajalta rantaviivaa seuraten Altaan. Hankittiin tarvittavat sukellusluvat Finnmarkn läänin poliisipiiristä. Onneksemme sukeltajaporukkaamme kuuluu yksi bussin omistaja ja yksi leipuri: kuljetus ja muonitus oli selvä. Normaali lähtöaamun kello viiden herätys. Rovaniemen, Kemijärven ja Kemin kerhojen porukka tapasi Rovaniemellä, missä matkaan lähteneet 14 sukeltajaa sulloivat jättikasat tavaraa bussiin. Suunnilleen toiset 14 sukeltajaa lähtivät henkilöautoilIaan asuntovaunuineen viikonlopuksi matkaan. Monttuisen tien reunassa ollut kyltti "ajo omalla vastuulla" ei hidastanut vauhtia. Koivun lehti pieneni koko ajan pohjoisemmaksi tultaessa. Bussin keulaan piti hakemalla hakea muutama vaivaiskoivun varpu juhannuskoivuiksi. Heti tulliselvityksen jälkeen maisemat muuttuivat: jylhiä vuoria, joiden päällä roikkuivat pilvet, lunta. Vietettiin suomalaisen kalenterin mukainen juhannusaatto Kirkkoniemen leirintäalueella: pidettiin tulta pikkuruisen ulkokatoksen kaminassa, turistiin, tanssittiin ja kiivettiin vuoren päälle - lämpimiksemme. Viimeiset kömpivät vasta aamulla telttaansa, mökkiinsä tai asuntovaunuunsa nukkumaan.

12

9 päivää Norjassa Sotilaallisessa Kirkkoniemessä ei saatu sillä kertaa sukeltaa, koska vuonoon oli laskettu niin paljon 10hiverkkoja. Tottelevaisina suuntasimme kaatosatees~å. Gandvikiin. Leiriydyimme suomea puhuvan mummon lammashakaan, joka oli nimetty leirintäalueeksi. Me suomalaiset olimme todella tervetulleita ja kohtelu oli mitä parhainta. Vuokrattavana oli vain yksi kämppä, mutta mummo sanoi: "Net suomalaiset pruukaavat nukkua laattialla; kyllä sinne saapi mennä nukhuhmaan niin monta kuin mahtuu". Suunnitelmien mukaisesti tapasimme täällä Vesisaaren ja Kirkkoniemen urheilusukeltajia: vaihdettiin kuulumisia iltanuotiolla auringon nousuun saakka. He olivat hymyileviä, paksusti puettuja ihmisiä, joiden kanssa juteltiin ruotsiksi sukelluskokemuksista. - Sukellettiin vuoristopuron vierestä, joten nähtiin suolaisen ja makean veden sekoittuminen pariin metriin saakka: vesi on kuin rasvaista, sitten yhtäkkiä ihan kirkasta syvemmälle mentäessä. Harppunoitiin kampeloita ja kissakaloja. Savustettiin niitä illalla. Mummo lämmitti meille saunaa aina kun vain pyydettiin; + 4C-asteisen veden jälkeen sitä tosiaankin kaipasi. Tässä vaiheessa karavaani lyheni yhden henkilöauton ja bussin mittaiseksi. Matka jatkui Lakselviin: välillä oltiin 500 metriä meren pinnan yläpuolella. Vasemmalla jyrkkä kallioseinä ylös, oikealla suora pudotus mereen. Juhannuksen kunniaksi oltiin lumisotasta.

joiden alla usein lojui tuo jo tutuksi käynyt liIalta vivahtava möhkäle kissakala. Se käänsi laiskasti suurta päätään seuraten noilla lähekkäin olevilla mulkosilmillään sukeltajan liikkeitä. Se ei tehnyt elettäkään paetakseen. Se aukoi silloin tällöin valtavaa suutaan, josta paljastui 2 riviä teräviä hampaita, joilla se pystyi roikkumaan laudan palasta purren vielä tunnin kuluttuja harppunoimisesta. Viidentenä reissupäivänä oli pakko suunnitella muonavarastojen täydennystä: suuntasimme Hammerfestiin. Kalalta haiseva kaupunki otti meidät sakeassa sumussa vastaan. Pakollinen kauppakierros varmisti käsityksemme Norjan hintatasosta. Asuttiin Hammerfestin keskustassa olevalla leirintäalueella kaupungin makeavesialtaan rannalla. Oli kuulemma hyvä lohipaikka ja poliisi kävi varmistamassa ettemme kalastaneet sukel taessamme makeassa vedessä. Onneksemme tiesimme jo ennestään määräyksen ja niin tuo Politi-auto jätti meidät rauhaan. Hammerfestissä vietettiin Norjan juhannusaatto: paikallisessa discossa soitettiin jopa Reggae okta. Jatkettiin illan viettoa aamulenkillä harrastamalla taas vuoristokiipeilyä: ihailtiin pikku-talojen kaupunkia, joka kylpi aamuauringossa tummien vuorten seinämien ja sinisen meren välissä. Seuraavaksi bussin keula kääntyi kohti Altaa. Jo etukäteen tiedettiin Käfjordin sotajäännöksineen kruunaavan matkan, mutta siellä vietetyt

\"


3 päivää ylittivät innokkaimmankin toivomukset. Ensimmäisenä ajettiin saksalaisen sotalaivan Tirpitzin ankkuripaikalle. Laiturilla törmättiin toisiin suomalaisiin urheilusukeltajiin, jotka paljastuivat Kouvolan Vesikoiksi. Heitä oli 10 hengen porukka, josta kummajaiseksemme oli vain yksi tyttö. Meillähän oli melkein puolet tyttöjä; vain yksi vähemmän kuin poikia. Kouvolalaiset olivat parin viikon reissulla, joten olivat tutkineet vuonoa jo melko paljon. Poijuttivat yhden hinaajan 35 metristä. Voimakkaasta vuorovesi-virtauksesta huolimatta sukellettiin hylylle. Hinaaja oli hyvässä kunnossa ja pohjassa oli loistava näkyväisyys, mutta veden

+4°C lyhensi ainakin märkäpukuihmisten sukellusaikoja. Löydettiin monenlaista kamaa: hakaristein merkattuja lautasia, torpedo-verkkoja, lentokoneiden hylkyjä, ponttooneja. - Laiturilla hääräsi parikymmentä suomalaista; hyppi ja pomppi pysyäkseen lämpiminä, jutteli sukeltamisesta sen minkä ainaisen kompuran jyskytyksen läpi saattoi. Oli jännä touhuta samalla paikalla, missä tiesi saksalaisten sodan aikana pitäneen tärkeää tukikohtaa. (Kotiin tullessani luin heti Tirpitzin tuho -nimisen kirjan, joka kertoo alukseen kohdistuneesta pommituksesta juuri samassa vuonossa.) Kerättiin simpukoita sukkahou-

suihin (jotka huomattiin mainioiksi verkkokasseiksi) ja keitettiin simpukkakeittoa illalliseksi. Kotimatkalla putsattiin suolaiset puvut sukeltamalla Inarin ja Ivalon välillä olevassa Myössäjärvessä. + 10°C -asteinen vesi tuntui lämpimältä Norjan + 4°C:een verrattuna. Näkyväisyys itketti muistellessa Norjan vesiä: pohja oli nyt tyhjä; kasveja tuskin ollenkaan, ei kaloja, ei värejä. Mitäs tässä nyt on voinut muuta kuin suunnitella uutta Norjan matkaa ensi kesäksi ... Aiotaan unohtaa tänä kesänä kurvaillut kunnioitettavat 2500 ajokilometriä ja leiriytyä pidemmäksi aikaa samoille seuduille.

Miksi sukellan? Parikin eri kertaa on Liitto perännyt jäseniltään vastausta kysymykseen: "Miksi sukellat?" Sen lisäksi, että näissä kyselyissä vastauksia saatiin vain muutamilta olivat syyt kovin niukalti kuvailtuja: jännityksen vuoksi, halu näyttää, raha jne. Miettiessäni omalta osaltani vastausta tähän mielenkiintoiseen kysymykseen, olen tullut siihen ymmärrykseen, että sukellusintoni liittyy erääseen sielunrakenteeni merkillisyyksistä. Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut sukeltamisesta. Aina on ollut myös selvää se, että aloitan sukeltamisen heti, kun minulla on siihen taloudellisia mahdollisuuksia. En ole siis koskaan ryhtynyt "harrastamaan" sukeltamista, vaan jonkinlainen sisäinen pakko tai välttämättömyys on minut siihen ajanut. Miksi näin on, ei ole minulle varsinaisesti selvinnyt. Eräitä asiayhteyksiä kuitenkin oivalsin nähtyå'ni elokuvan "Musta kostaja". Elokuva sinänsä ei ollut mitenkään mieliinpainuva, mutta seuraavana päivänä luin ohjaaja Franjun haastattelun lehdestä. Haastattelussa Franju kertoi ajatuksiaan elokuvan tekemisestä. Mieleeni jäi eräs hänen lauseensa: "Minua on aina salaperäisellä tavalla viehättänyt luontokappaleiden tuominen niille kuulumattomaan, ihmisen ~valmistamaan ympäristöön." Tämä näkyi elokuvassakin: muutamissa sivuepisodeissa näytettiin lintujen lentävän loistavan aateliskodin huoneissa. Haastattelun luettuani minussa syntyi oivallus: minunkin sielunrakenteeseen on aina liittynyt samanlainen merkillisyys kuin f ranjulla-

kino Muistin miten lapsena Ga vieläkin) minulla oli vastustamaton halu tuoda kotiini luonnon eläimiä; lintuja, hiiriä, myyriä ja siilejä. Toisin sanoen nähdä niitä niille kuulumattomassa ympäristössä. Tämä näkyi myös pitkäaikaisesta akvaarioharrastuksestani. Muistan myös, miten asetin kärpäsiä ja muita hyönteisiä lasitölkkeihin, jotka sitten ankkuroin veden alle. Itseni osalta unelmoin usein asuvani puuhun rakennetussa talossa, tutkivani ennen tutkimattomia luolia tai muinaisia rakennuksia. Voimakkain elämys, joka kertautui jatkuvasti myös unissani oli sellainen, jossa kuvittelin uivani veden alle jääneiden talojen sisällä. Näissä unissa ja phiväunelmissa liuin hitaasti läpi huoneitten, jossa kaikki oli muuten täysin järjestyksessä paitsi että kaikki tämä oli veden alla. Kuvittelin siis jälleen erään luontokappaleen - ihmisen - sille kuulumattomaan ympäristöön. Elin tällaisia kokemuksia jatkuvasti läpi kuvitelmissani ja ainoalta vaihtoehdolta toteuttaa tämä unelma vaikutti sukeltaminen. Jo, pikkupoikana minulle oli itsestään selvää, että kun saan riittävästi rahaa hankin sukellusvälineet. Ahmin cousteaun kirjat Hiljainen maailma ja Elävä meri heti kun ne ilmestyivät ja kertasin niiden mielenkiintoisempia kohtia jatkuvasti kuin Raamattua. Erityisesti mieleeni jäivät kertomukset sukelluksista laivojen hylkyihin. Näissä kuvauksissa toteutuivat lapsuuteni haaveet sukeltaa veden täyttämissä huoneissa. Erityisesti muistan tarinan hylkysukelluksesta, jossa Frederic Dumas ja Jaques Cousteau sukel-

sivat erään laivan komentosillan alla olevaan kapteenin hyttiin. "Komen tosillan alta löysimme kapteenin kylpyhuoneen. Didi ui sinne ja meni loikomaan ammeeseen. Näky oli kuin elävå'stä elämästä leikattu - melkein alaston mies ammeessa. Olin nauraessani vähå'llä hukata suukappaleeni". Joitakin vuosia sitten koin lähes saman elämyksen sukeltaessani Pekka Mattilan kanssa Eiran hylyssä. Uin edellä erästä komentosillan käytävää pitkin ja käännyin avoinna olleesta ovesta suureen hyttiin, jossa oli kylpyamme! Asetuin kylpyammeeseen ja odotin Pekan ovelle tuloa. Tämä kokemus oli jonkinlainen lapsuuden haaveideni täyttymys. Olen edelleenkin tavattoman kiinnostunut laivojen hylyistä ja niissä sukeltamisesta, mutta kuten yllä kerroin luettuani lehdistä tietoja Lokan tekoaltaasta ja veden alle jääneistä taloista olen usein suunnitellut matkaa altaalle ja sukeltamista veden alla oleviin taloihin. Asioita tuntevat ovat kuitenkin väittäneet, että Lokan tumma vesi ja talojen todennäköinen hajoaminen tekisivät haaveeni tyhjiksi. Tämä sielunmaisemani erityispiirre pitää minut edelleen mukana sukelluksen maailmassa vaikka vierastankin sukeltamiseen liittyvää kilpailua ja näyttämisen halua. Se on kuitenkin onnellista, että saamme kukin pitää omat mielihalumme ja sukeltaa mielin määrin näiden ehkä merkillistenkin ominaisuuksiemme ajamina. Timo Vikman

13


Lähes yhtä paljon kuin tämän jutun tekokin, viivästyi pitkään suunniteltu kuvausmatkamme s/s Wellamon hylylle (tässä lehdessä on Wellamon tarina kerrottu ja siitä syystä en tässä sitä enää kertaa). Kokkolalaiset olivat sukeltaneet hylyssä jo pitkään ja tunsivat sen läpikotaisin. He halusivat kuitenkin saada siitä pätkän TV-kuvanauhaa. Urheilusukeltajassa kirjoittanut sukeltava elektroniikkaihme Esko Jokinen on rakentanut VA-televisiojärjestelmän, jolla olemme kuvanneet joitakin hylkyjä. Tähänastiset nauhoitukset olivat olleet kuitenkin jokseenkin helpoista kohteista, lukuunottamatta s/ s Hindenburgin kuvausta. Hindenburgista saatu kuvanauha oli kuitenkin melko heikkolaatuinen voimakkaan virran ja samean veden aiheuttamien vaikeuksien vuoksi. Wellamo olisi jotakin toista: lähes 50 metrin syvyys, siellä käyneiden sukeltajien mukaan on hyvä näkyvyys ja hylyn säilyminen ehjänä ounastelivat mielenkiintoista ja jännittävää kuvausmatkaa.

Timo Vikman

WELLAMON TV-KUVAUS Useiden peruutusten jälkeen pääsimme (Esko Jokinen, Kalevi Turkka ja minä) vihdoin matkaan Tampereelta myöhään perjantai-iltana 19. 9. 1980. Perillä yövyimme kokkolalaisten Virve-aluksella. Lauantaiaamuna järjestimme sukellusvälineet ja TVlaitteet nopeasti kuntoon ja kokkolalaiset lastasivat aluksena omilla laitteillaan. Huvudstadsbladetin toimittajakin tuli mukaan laatiakseen hylyn kuvauksesta artikkelin lehteensä. Wellamon hylky on melko kaukana rannikosta ja pitkän ajomatkan aikana tarkistelin vielä laitteitani ja mietin tulevaa kuvausta. Huomasin selvästi olevani levoton ja vetäydyin muista erilleen. En tuntenut ennestään Arvo Hyytiää enkä Pertti Pihlajamaata, jotka sukeltaisivat kanssani WellamolIe. Olin oppinut 10 vuoden aikana itsestäni sukeltajana jotakin: Tunsin herkästi syvyyshumalan vaikutuksen ja luonteeltani levottomana ja kiireisenä tiesin soveltuvani parhaiten rauhallisen sukeltajan pariksi. Vakituinen parini onkin itse rauhallisuus: minun sähläyksiini ja rauhattomuuteeni hän suhtautuu kuin peruskallio: tiedän löytäväni hänet aina oikealta puoleltani valmiina apuun tiukan paikan tullen. Tuleva sukellus olisi toisenlainen . En ollut ennen sukeltanut Wellamolla eikä aika riittänyt tutustumissukellukseen. Tiesin aikaisempien kokemusten perusteella, että TVkaapelia hoitava ja kuvaajan oppaana toimivat sukeltajat ovat avainasemassa kuvauksen vnnistumisen kannalta. Mikäli he toimivat oikein kaikki menee hyvin - kuvaaja on kuin hoivattava lapsi: ilman avustajaa hän on aivan avuton . Kiinnittäessäni parikymmenkiloista akkupakettia sukelluslaitteeni pullojen väliin mietin m iten suhtau-

14

tumiseni sukeltamiseen on muuttunut. Muistin miten aikaisempina vuosina kolusin kiihkeästi kaikki mahdolliset hylyt, kaivoskuilut ja "punaiset meret." Jos ilmaantui jokin uusi mielenkiintoinen kohde, minun oli ehdottomasti päästävä käymään siellä. Sukellus sinänsä ei ollut minulle elämys vaan eräänlainen suoritus. Vasta aivan viime aikoina olen palannut vanhoille sukelluskohteille vain uidakseni kiirehtimättä ilman tavoitteita tuttujen maisemien keskellä. Kysymys ei selvästikään ole kyllästymisestä, vaan elämysten sisällön muuttumisesta. Tunnustin myös itselleni selvästi jännittäväni ja pelkääväni uusia sukelluksia. Jännitin tätäkin. Jouduimme palaamaan takaisin avo mereltä liian kovan tuulen vuoksi ja odottelemaan meren asettumista. Lopulta kuitenkin tuuli laantui ja Virven tutkan kuvaputkelle piirtyi Wellamon paikkaa osoittavan poijun kaiku. Kertasimme ensimmäisen sukel-

luksen suunnitelman: Minä kuvaan, Pertti Pihlajamaa opastaa, Arvo Hyytiä hoitaa veden alla kaapelia, Pertti Santamaa pitää pinnalla huolen kaapelin sopivasta kireydestä, Esko Jokinen vastaa TV -tekniikasta nauhoituksineen ja Kalevi Turkka ottaa valokuvia. Minua huolestutti pystyisikö Arvo hoitamaan vettä painavamman kaapelin kaikkien esteiden yli ja millaista syvyyshumalaa tuntisin. TV -kameran valot sytytettiin, kellot nollattiin ja laskeutuminen alkoi . Kuvasin koko ajan edelläni putoavaa Perttiä. Kaapeli tuntui kulkevan mukavasti perässäni . Tapasimme Wellamon vasemman reelingin ja lähdimme seuraamaan Perttiä keulaa kohti. Ohitimme pelastusveneiden taavetit. Kuvasin kirkkaana pysyneitä messinkisiä ikkunakehyksiä. Yht'äkkiä olin aivan varma, että saatoin täysin luottaa Arvoon ja Perttiin. Muutuin täysin välinpitämättömäksi ympäristöstäni - minä vain kuvasin, Arvo ja Pertti hoitaisi-


vat loput tapahtuipa mitä tahansa. Kuvasin pitkään Wellamon komeaa ruoria ja kuulin odottamatta kuulokkeista: "Heiluta kameraa edestakaisin, jos kuulet tämän". Yhteys pintaan oli ollut poikki mutta nyt se jostain syystä taas toimi. Kaikki oli kunnossa eikä syvyyshumalakaan vaivannut. Tunkeuduin kameran kanssa sisään ruokasalin ikkunasta täysin varmana siitä, että minut autetaan takaisin ja niin kävikin. Pertti ja Arvo selvittivät kärsivällisesti kaapelin kaiken romun keskeltä ja siirsivät jalkani samalle puolelle erästä pylvästä, yrittäessäni peruuttaa takaisin jalat eri puolilla tolppaa. Vilkaisin jossain vaiheessa Arvoa: hänellä oli mahtava kaapelikieppi kädessään ja tajusin miten hankala hänen oli selvitä sen kanssa. Kuvasin köysikieppiä ja pintamiehet tajusivat heti nähtyään monitorista tilanteen vetää ylimääräisen kaapelin ylös.

Siirryimme eteenpäin kuvaamaan Wellamon keulassa olevaa tähteä. Viittoilin Perttiä siitymään samaan kuvaan tähden kanssa. Sitten tajusin vain sen, että Pertti ui nopeasti minua kohti ja sieppasi kaulalla roikkuvan vararegulaattorini suuhunsa. Hetken olin aivan lamaantunut. Mitä teen? Lähdemmekö pintaan? Miten teemme etappipysähdyksen? Vaihtoehdot vilisivät mielessäni. Ennenkuin ehdin tehdä mitään, Pertti hävisi. Palasimme Arvon kanssa Wellamon sivua pitkin köydelle ja nousimme dekompressiosyvyyteen. Kuvasin Arvoa vielä hetken roikkuessamme köydessä kunnes Kallu haki kameran ylös. Pinnalla saimme kuulla mitä Pertille oli tapahtunut. Toinen pulloventtiili oli unohtunut kiinni ja ilman tulo yllättäen loppunut. Pertti oli sen jälkeen ottanut ilmaa lähimmästä ilmanottopisteestä eli minun vararegulaattoristani. Kallu oli ta-

junnut tilanteen ja vienyt Pertin pintaan oman laitteensa turvin. Mietin, mitä olisi tapahtunut, jos Pertin tilalla olisi ollut kokemattomampi sukeltaja. Katselimme nauhan. Tulos oli paras tähänastisista. Välikohtauksesta huolimatta olin tyytyväinen. Seuraavana palvana lähdimme varhain liikkeelle. Meri oli aivan tyyni ja aurinko paistoi. Saatoimme olla Virven kannella ilman paitaa. Uskomaton keli syyskuun loppupuolella. Sukelsimme samalla kokoonpanolla kuin lauantainakin. Olin täysin levollinen. Tiesin, että suojelusenkelini auttaisivat minut pois mistä pinteestä tahansa. Niin kävikin. Tunkeuduin liiankin huolettomasti ahtaisiin paikkoihin kameroineni ja aina Arvo ja Pertti selvittivät minut kuin pahankurisen kakaran taas vapaaseen veteen. Päivän nauha oli erinomainen. Sain vielä tehdä iltapäivällä näköalasukelluksen ilman kameraa. Iltapäivällä saapui merivartioston alus Silmä Virven läheisyyteen ja me kutsuimme heidät katselemaan nauhaa Wellamon hylystä. Merivartijat olivat kovasti kiinnostuneita nauhastamme ja kiittelivät esityksestä. Paluumatkalla kertasin mielessäni sukelluksen vaiheita ja minusta tuntui uskomattomalta että niin hyvä tuuri oli meitä kohdannut: loistava sää, hyvät oppaat, laitteiden moitteeton toiminta ja erinomainen sukellusfiilinki. Sukellus oli näinollen varsin poikkeava siihen, mihin normaalisti olimme tottuneita. Tavallisestihan ainakin yksi perusasia menee niin pieleen, että sukelluksesta jää osa suorittamatta. Meri hymyili.

OLEN HANKOLAINEN AQUA DIVERS CLUBIN OMISTAMA 20 m:n MITTAINEN SUKELTAJ ATUKIALUS MIA II. TARJOAN MIELELLÄNI VIIHTYISIÄ RETI\IÄ MYÖS MUILLE SUKELT AJILLE. OTA YHTEYS PUTTEEN 911/86326 TAI STIGUUN 911/84900

15


Tartu tilaisuuteenl Viking Sport on säätötilavuuspuku ennennäkemättömään hintaan. Viking-sarjan harrastajakäyttöön tarkoitettu puku valmistetaan kevyestä, kestävästä ja joustavasta materiaalista, jossa liikkuminen on helppoa ja miellyttävää. Viking Sport on varustettu patentoidulla venttiiliyhdistelmällä pikakiinnitteisine täyttöletkuineen. Mukana saat myös korjaussarjan ja kätevän kassin puvun säilyttämistä ja kuljettamista varten.

Tule ja tutustu Viking-sarjan vaihtoehtoihin. Viking-sarjassa on sukelluspuku joka lähtöön: ammattilaiselle, pelastussukeltajalIe, urheilusukeltajalie.

Komentaja Jacques-Yves Cousteau Nyt me tuomme koJ(o maailmanlaajuis ryhmittyneen sukellusvälineteolli~

l


SVt

••

• •

••

II.S.IJI" :1:tS A

Division oflJ.S.I=».

C:C)I~I:t

Kaksi kovatasoista U.S. Divers hengitysventtiilien sarjaan: Aquarius ja Conshelf Supreme. Aquarius-venttiili on suositeltava kaikille, jotka haluavat edullisen ja samalla varmarakenteisen ratkaisun käyttöönsä. Conshelf Supreme on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että se on suunniteltu varta vasten pohjoisten vesien olosuhteisiin. Conshelf Supremen sisäinen jäätymissuoja kertoo juuri tästä.

Hengityslaitepaketeissa on nyt varaa valital Hengityslaitepakettien vaihtoehdot antavat mahdollisuuden mitoittaa hengityslaite entistä tarkemmin oman käyttösi mukaan. Alu Ursuklaitepaketit ovat hinnaltaan edullisia. Lisäksi kannattaa muistaa, että Alu-säiliö on lähes korroosiovapaa. Vaativampaan käyttöön suosittelemme puoliautomaattisella varailmalla varustettuja Araluja 2 x 10 Sherpa teräslaitteita .

~~.;~ .' .

~~~Ia.UUäYrjönkatu 34 00100 HELSINKI 10 Puh. 90-6943899

...,,//IIn.,."V

-=

:::::::::fff€-S ii!!fi '=::'::::'fffäa _ _

Bulevardi 15 00120 HELSINKI 12 Puh. 90-644458

:oi sukeltamisen ihmistä lähelle. ~n musta-keltaisen tunnuksen taakse uuden tuotteet jokaisen ulottuville.


Jouko Askola Pelastussukeltajakouluttaja Valtion palo-opisto

Kansainväliset sukellusjärjestöt Suomen ammatti- ja eri viranomaisten toimesta tapahtuva sukeltaminen on yhä enenevässä määrin tekemisissä eri kansainvälisten sukellusjärjestöjen kanssa. Osallistuminen näiden järjestöjen koulutustilaisuuksiin tai kuuluminen jäsenenä itse järjestöihin mahdollistaa sukellustietouden keräämisen ja tallentamisen suomalaiseen ammatti- ja urheilusukellukseen. Näiden tietojen hyödyntäminen kehitettäessä suomalaista sukellus toimintaa eri sektoreissa auttaa ammattisukelluskouluttajia, sukelluslääkäreitä, työsuojelualan henkilöitä ja urheilusukelluskouluttajia yhä parempiin henkilökohtaisiin valmiuksiin ehkäistäessä sukellustapaturmia ja onnettomuuksia. Tunnettuhan on se murheellinen tosiasia, että lähivuosien kuolemaan johtaneet sukellusonnettomuudet koskettavat vain urheilusukellusvalmiudet omaavia urheilusukeltajia. Toisaalta, ammattisukeltajien korkea sairastuvuus vaatii kiinnittämään yhä suurempaa huomiota kalusto- ja työsuojelumääräyksiin. Ratkaisematta myöskin on ammatillista sukellustoimintaa harjoittavan henkilön perus- ja täydennyskoulutus Suomessa. Tällä kirjoitussarjalla pyrin selvittämään mitä ovat sellaiset järjestöt kuin Undersea Medical Society, Verband Intemationaler Tauchschulen, P ADI, NASDS, NAVI, YMCA, SSI . .. Lisäksi ulkomailla sukeltava suomalainen urheilusukeltaja joutuu tekemisiin järjestöjen kanssa kuten Barakuda-Club, Sub Aqua Reisen, Aquanaut Reisen, sekä monet muut trooppisten vesien sukelluskoulut. The Undersea Medical Society, Inc. "The Undersea Medical Society" perustettiin 10. pnä huhtikuuta 1967 Washington D.S:ssä USA:ssa ja se merkittiin yhdistysrekisteriin 22. pnä maaliskuuta 1972. Sen päämääränä on edistää osaltaan sukelluslääketiedettä sekä sitä tukevia tieteenaloja. Sen päätehtävänä on luoda entistä parempia yhteistyökanavia sellaisten eri tieteitä edustavien tutkijoiden välille, jotka ovat omistautuneet merten saattamiselle ihmiselle turvalliseksi paikaksi. Yhdistyksen tunnus on kultainen nuoli, joka nousee merestä ja kiertyy sitten takaisin alas ympäröiden samalla Asklepiosin sauvan, tuon parantajataidon kansainvälisen symbolin. Tämä tunnus ilmentää lääketieteen ja sen oheistieteiden merkitystä pyrittäessä luomaan ihmiselle edellytykset siirtyä elämään mereen josta elämä alun alkaen syntyi. Yhdistys on kansainvälisesti suuntautunut. Erityisesti se pyrkii toimimaan foorumina käytäessä tieteen ammattilaisten - niin yksilöiden kuin ryhmienkin - välistä keskustelua sekä perus- että soveltavasta tutkimuksesta, joka keskittyy elämän ja inhimillisten tekijöiden tutkimiseen vedenalaisissa erikoisoloissa. U M S edistää yhteistoimintaa luonnontieteiden ts. elämää tutkivien tieteenalojen ja muiden pitkällistä vedenalaista toimintaa tukevien alojen välillä. "Undersea Medical Societyn" varsinaiset jäsenet ovat henkilöitä, jotka toiminnallaan ja ammatissa ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa vedenalaisen maailman lääketieteellisiä, luonnontieteellisiä sekä inhimil-

18

lisiä aspekteja kohtaan. Erityisen ilahduttavaa on se, että arvostettu sukelluslääkärimme Seppo Sipinen on hyväksytty yhdistyksen jäseneksi. Näin Sepon työ ammatti- ja urheilusukelluksen hyväksi on eräällälailla palkittu. SUSL:n eli meidän liittomme jakamat palkinnot ovat toisenlaisia. Sekä varsinaiset, että opiskelijajäsenet valitaan tämän yhdistyksen säännöissä määrätyllä tavalla. Yhteisjäsenet sekä kunniajäsenet voi johtokunta valita määrätyllä tavalla. Yhdistyksen jäsenet jakaantuvat seuraaviin kategoorioihin: V ARSINAISTEN jäsenten tulee olla henkilöitä, jotka toiminnallaan ja ammatissaan ovat osoittaneet suurta mielenkiintoa vedenalaisen ja paineisen ympäristön lääketieteellisiin, luonnontieteellisiin ja inhimillisiin probleemeihin. Varsinaisiksi jäseniksi pyrkiviltä henkilöiltä edellytetään vähimmäisvaatimuksena, että heillä on takanaan koulutusta tai kokemusta lääke- tai luonnontieteiden alalta ja heillä on korkeakoulututkinto. Johtokunta voi poiketa tästä vaatimuksesta vain poikkeuksillisissa tapauksissa jos henkilön saavutukset ja toimet puoltavat jäseneksi ottoa. Johtokunnan vallassa on ottaa YHTIÖjÄSENIKSI ne yritykset, yhdistykset, laitokset, tai yhtiöt, jotka vuosittain tukevat yhdistyksen toimintaa vähintäin 500$:n summalla tai johtokunnan määräämällä summalla. Kun hyväksyntä on saavutettu yhtiöjäsenet merkitään yhdistyksen jäsenrekisteriin. Jokainen yhtiöjäsen voi nimetä kaksi edustajaa jotka merkitään yhtiöjäsenluetteloihin. Näillä edustajilla ei ole ääni-

oikeutta, mikäli he eivät täytä varsinaisille jäsenille asetettuja vaatimuksia. KUNNIAJÄSENIKSI pääsevät henkilöt jotka erittäin merkittävästi ovat edistäneet vedenalaisen ja korkeapaineessa suoritettavan toiminnan kehittymistä. OPISKELIJ AJ ÄSEN on kirjoilla yliopistossa ja harjoittaa lääketieteen, biologian, tai ihmiseen keskittyvän tutkimuksen opintoja ja on kiinnostunut näissä pui tteissa vedenalaisesta maailmasta. Paineilmatekniikan asiantuntijat, laitesukellusta ammatikseen opettavat tai muut sellaiset teknisesti tai kokemuksen kautta korkeapaine- tai sukellusalalle erikoistuneet henkilöt joilla ei ole mahdollisuutta varsinaisiksi jäseniksi voivat tulla yhdistyksen ULKOJÄSENIKSI. Johtokunta päättää ulkojäseniltä edellytettävistä maksuista. Ulkojäsenille lähetetään Undersea Med. Societyn tiedoituslehti sekä ulkojäsenyystodistus. Lisäksi ulkojäsenet voivat tilata itselleen edullisilla erikoishinnoilla lehden "Undersea Biomedical Research". "Undersea Medical Society" toiminta suuntautuu monille sukelluksen palvelumuodoille. Joka vuosi järjestetään tiedekokous, jossa jäsenten toivotaan esittävän tieteellisesti merkittäviä puheenvuoroja. Samoihin aikoihin pidetään myös jokavuotinen talousasiain yleiskokous, sekä tilaisuus, jossa jaetaan yhdistyksen vuosittain myöntämät palkinnot. Tieteellistä julkaisua "U ndersea Biomedical Research" julkaistaan neljästi vuodessa. Siinä on merkittäviä artikkeleita paine- ja sukelluslääketieteen sekä luonnontieteen alalta. Yleensä näissä pohditaan merenpohjan olosuhteiden vaikutusta biomedikaalisiin ilmiöihin. Tiedoituslehti "Pressure" ilmestyy kahdesti kuussa ja siinä on yhdistyksen ilmoituksia ja tiedonantoja sukelluksesta ja sukelluslääketieteestä, lyhyitä artikkeleita, kirjeitä toimitukselle, ilmoituksia tulevista kokouksista ja koulutustilaisuuksista sekä muita yhdistyksen jäseniä yleisesti koskevia asioita. Suljetut työryhmäistunnot ovat paras mahdollinen tapa saattaa sukeltajapiirien tietoon ja kokemuspiiriin alan erityisongelmiin liittyvää uusinta tietoutta. Kolme - neljä tälläistä tapaamista järjestetään vuosittain ja USA:n merivoimat antavat niihin aina voimakkaan panoksensa. Joidenkin ryhmätöiden tuloksena syntyneiden julkaisuiden nimiä ovat


"Piensukellusveneiden käytön lääketieteellisiä ongelmia", "Strategia tulevaisuuden yli 1 000 jalan sukelluksissa", "Sukelluksen lämpöongelmat", "Hengityslaitteiden rajoitukset hengittämisen suhteen", "Dekompressiomenetelmien kehittyminen yli 400 jalan sukelluksissa", "Onnettomuussukeltajallääkintämies" jne. Jo muutaman vuoden ajan on US. NA VY avustanut yhdistyksen kahta palvelumuotoa. Toinen on Undersea Med. Societyn "Sukellusfysiologinen ja -lääketieteellinen tietopankki", josta voi saada täydelliset tiedot maailman luonnontieteellis-lääketieteellisestä kirjallisuudesta ym. lehtiartikkeleista, kokousesitelmistä, kirjoista ja selonteosta. Toinen taas on "Sukellusvälineistötietokeskuksen" eli DEIC yleisöpalvelu, joka keskittyy sukellustekniikkaan ja -välineistöön. Mainittakoon, että yhdessä Seppo Sipisen kanssa olemme tilanneet vuodesta 1977 lähtien edellämainitut "tietokeskukset", jotka ovat allekirjoittaneen hallussa. "Undersea Medical Society" jakaa vuosittain varsin huomattavia palkintoja ja stipendejä eri tieteen aloja harrastaville, sukeltamista kehittäville ja tutkiville, valtameren pohjan kaupallista sukeltamista edistäneestä työstä ja merkittävästä työstä sukeltamisen turvallisuuden hyväksi harjoittaneille henkilöille. Sen lisäksi, että yhdistys on julkaissut lukuisia työryhmien raportteja, "U ndersea Medical Society" julkaisee kirjoja. "Sukelluslääketiede ja siihen liittyvät tieteet" on kaksiosainen opas sukelluslääketieteestä, "Sukeltajan käsikirja" on opas fysiologian ja tekniikan asiantuntijoille. "U ndersea Medical Society" on eräs merkittävimmistä sukelluksen lääketiedettä harjoittavista järjestöistä. Yhtään vähemmän merkityksetön ei ole maassamme ammatti- ja urheilusukelluksen hyväksi toimiva "Suomen sukelluslääkäriyhdistys ry. Yhteydet ja tiedustelut voi osoittaa osoitteella: Executive Secretary Undersea Medical Society, Inc. 9650 Rockville Pike Bethesda, Maryland 20014, USA

======================~

Sukelluksen • • pIOneereJa

==================="==== Kevyt ilmakuplapilvi leijailee kohti meren sinisenä helmeilevää pintaa. Ihmiskala leijailee ala-avaruudenmeren puristavassa helmassa. Hän heilauttaa hieman säärtään ja liukuu vaivattomasti minne vain haluaa. Täällä hänen liikkumistaan ei rajoita painovoima, täällä hän on vapaa. Sukeltaja voi heittää volttia, kärrynpyörää ja piruetteja olipa hän maan päällä kuinka kömpelö tahansa. Tuleeko tuon jalon maailman vierailija useinkaan ajatelleeksi, kuinka monen viisaan miehen elämäntyön tulokset hänellä on selässään, kuinka suunnattoman kehityksen tuloksena on hän saanut kyvyn liikkua ja hengittää vapaasti monen sylen syvyydessä. Miten kaikki on oikein alkanut? Joskus, jo kauan ennen Poseidonin syntymää, on joku meren antimista elävä alkuihminen havainnut, että jos veden ja silmien väliin saa hiukankin ilmaa näkee veden pinnankin alla jokseenkin selvästi. Hän kehi ttelee nahasta ja vuorikristallista alkeelliset uimalasit ja päättää vilkaista jokapäiväisen leipänsä asuinsijoja. Kalastaja kahlaa laguuniin ja painaa päänsä sen veteen. Hän kirkaisee ja peräytyy. Ensisäikähdyksestä toivuttuaan hän katsoo uudestaan. Meri on sinisen kirkas. Ihminen näkee selvästi kaiken tuon upean riutan eläimistön. Hän on suunniltaan ilosta, kaikki on niin kaunista. Ihminen äkkää pohjassa kauniin meriviuhkan ja päättää hakea sen luolaansa. Hän ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja taittaa pohjaan, mutta jo kaukaa ennen pohjaa on hänen noustava pintaan haukkomaan henkeä. Ihminen yrittää toisen, kolmannen ja neljännen kerran, samoin tuloksin. Masentuneena hän tallustaa luolaansa miettimään miten voisi sukeltaa syvemmälle ja kauemmin. Jo antiikin aikana alettiin toteuttaa tuon alkukalastajan unelmaa. Ihmiskunnan edessä oli uusi ulottuvuus, uusi salattu maailma. Ihminen oli ja on edelleen utelias eläin, joka on valmis heittäytymään luonnon-

lakien viidakkoon valloittaakseen jotain uutta. Meren valloitukseen tarvittiin poikkeuksellisia ponnisteluja, sillä alue oli täysin uusi ja vaikeuksina olivat mm. kylmyys, vedenpaine ja ilmansaanti. Ihminen on kuitenkin niin utelias, ja ikävä kyllä usein myös ahne, että monet viisaat miehet antoivat elämänsä meren valloitukselle. Ensimmäinen vaikeus oli lähinnä ilman saanti. Taitavatkaan helmenkalastajat eivät kykene oleskelemaan veden alla kuin muutaman minuutin. Mistä ilmaa? Yksinkertaisin ratkaisu oli luonnollisesti ottaa sitä mukaan. Niinpä jo kreikkalaisen tiedemiehen Aristoteleen tiedetään luonnostelleen snorkkelia. Paljon myöhemmin, 1500-luvulla italialainen tiedemies Leonardo da Vinci suunnitteli Venetsiasta tultuaan sukeltajan varusteet joihin kuului myös snorkkeli. Epäonnistuneet snorkkelikokeet loppuivat 1600-luvulla, jolloin Robert Boyle julkaisi teoksensa "Paineen lait" josta kävi ilmi mm. ettei ihminen kyennyt hengittämään kolmeakymmentä senttiä pitemmällä putkella. Paine voitettiin pian, kun höyrykoneen keksijä Dennis Papin kehitti alkeellisen ilmapumpun sukelluskellojen käyttöön. Pitkällisten tutkimusten jälkeen englantilainen Richard Pococke sovelsi Papinin keksintöä omaan käyttöönsä ja esitteli vuonna 1754 pidetyillä Yarmouthin merenkulkumessuilla kaikkien aikojen ensimmäisen kypäräsukelluspuvun. Ajatus sinänsä oli loistava, mutta käytännössä keksintö ei ollut turvallinen, koska se ei ollut ehdottoman vesitiivis. Pococke avasi kuitenkin uuden kauden sukelluksen historiassa. Lukuisten, tavalla tai toisella vaarallisten tai jopa käyttökelvottomien raskassukelluspukujen lomasta tuotiin vuonna 1837 julkisuuteen August Sieben kehittelemä puku, joka oli selvästi muita parempi. (Sieben puku ei paljon eroa nykyisistäkään malleista). Tuolla puvulla ihminen pääsi jo huomattaviin syvyyksiin: ilmaa

19


hengittäen noin 90 metriin ja hapen ja heliumin yhdistelmällä jopa 180 metrin syvyyteen. Kypäräsukelluspuvut havaittiin käyttökelpoisiksi erilaisissa vedenalaisissa raivaus- ja räjäytystöissä ja hylkyjen nostoissa. Niinpä armeija ja lukuiset pelastusyhtiöt ottivat Sieben puvun käyttöönsä. Sieben puku merkitsi suurta edistystä sukellukselle: sukeltajille alettiin antaa ammattimaista koulutusta ja heille oli myös käyttöä. Sukeltajat avarsivat myös taikauskoisten maallikoitten käsityksiä merestä. Tosin jotkut käyttivät tuota taikauskoa häpeällisesti hyväkseen ja kertoivat mitä hirveimpiä tarinoita taisteluistaan olemattomien merihirviöiden kanssa. Kypäräsukelluspuku tuntui olevan ratkaisu ihmiskunnan haaveeseen liikkua vapaasti merten syvyyksissä. Mutta olivatko kypäräsukeltajat vapaita liikkumaan mielensä mukaan? Ilmaletku ja yhdysköysi teki sukeltajan riippuvaiseksi pinnasta ja 90 kilon painoinen puku esti ketterän- ja kolmiulotteisen liikkumisen. Jos haluttiin vapauteen oli tarvittava ilma otettava mukaan syvyyksiin. Asian ytimeen oli osuttu jo kauan ennen Sieben syntymää. Tarkalleen sanoen vuonna 1250, jolloin muuan Roger Bacon luonnosteli (luonnoksiksi ne jäivätkin) omavaraista ilmasäiliötä hylkyjen pelastajille. Baconin lisäksi myös mm. Klingert, 1797, Fullerton, 1805, ja James, 1825 olivat suunnitelleet erilaisia ilmasäiliöitä, jotka antoivat sukeltajille lisää liikkumavaraa. Klingertin ja J amesin suunnitelmat jopa toimivat, mutta ne olivat kalliita, vaikeita pitää kunnossa ja raskaita. Vuonna 1878 patentoi Henry A. Fleuss hapenkierrättimensä, joka oli aluksi tarkoitettu kaivosmiehille, mutta jonka armeija kehitteli lentäjille ja sukeltajille soveltuvaksi. Hapenkierrättimen heikkous oli kuitenkin se, ettei niillä kyennyt sukeltamaan turvallisesti kymmentä metriä syvemmälle. Mm. J aques Costeau sai vaikean happimyrkytyksen kierrätintä testatessaan. Armeija käyttää "happilaitteita" vieläkin, koska siitä ei liukene sukeltajaa paljastavia poistokaasuja. Kun oli havaittu, ettei happea hengittäen päästy kovin huimiin syvyyksiin alettiin miettiä uutta kaasuseosta sukeltajille. Frederic de Dreiberg oli jo 1809 suunnitellut laitteen, Goka ei tosin toiminut käytännössä) jossa hengitettävänä kaasuna oli paineilma. Paineilmaa käytti myös ranskalainen laivaston kapteeni Yves Le Prieur, joka vuonna 1933 suunnitteli ja rakensi laitteiston, jo-

20

hon kuului säiliö, säädin ja hengitysputki. Laitteen vikana oli ilmantulon säännöstely. Le Prieurin säädin syötti ilmaa jatkuvana virtana, josta suurin osa meni hukkaan. Säätimessä tosin oli käsikäyttöinen läppä, jolla ilmantuloa voitiin säädellä, mutta sukellusajat jäivät kuitenkin varsin lyhyiksi. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1943, oli asialla jälleen ranskalainen, tällä kertaa Georges Comheines, joka oli muunnellut savusukel tajien käyttämän ilmasäätimen sukelluskäytföön. Nyt päästiin varsin lähelle totuutta. Valitettavasti Comheines kuoli testatessaan puoliautomaattista laitettaan. Samoihin aikoihin olivat - tietysti taas ranskalaiset - Emile Gagnan ja J aques Yves Costeau saaneet valmiiksi täysau tomaattisen säätöventtiililai tteen, joka samalla-aikaa sekä mahdollisti vapaan, lähes rajoittamattoman liikkumisen meressä, että avasi vedenalaisen maailman tutkimisen myös suurelle yleisölle. Uusi aika sukelluksessa oli alkanut. Paineilmallakin oli haittavaikutuksensa, jotka huomattiin vain käytännössä. Havaittiin mm., että kun sukeltaja oleskelee tarpeeksi kauan yli kymmenen metrin syvyydessä, on hänen vereensä liuennut niin paljon typpeä, ettei se poistu siitä vaan muodostaa typpi kuplia mikäli sukeltaja nousee pinnalle suoraan. Nämä kuplat saattoivat aiheuttaa vaikean ilmanpainesairauden ns. sukeltajantaudin. Nimestään huolimatta saattaa sukeltajantautia esiintyä myös muissa ammateissa, joissa työskennellään vaihtelevien paineiden alaisina. Esimerkiksi vuonna 1971 sattuneen kolmen kosmonautin kuoleman uskotaan aiheutuneen sukeltajantaudista. Vuonna 1906 oli lääketieteen tohtori J. S. Haldane saanut yhdessä Englannin meriministeriön kanssa valmiiksi tutkimuksensa paineen alennustaulukoista eli etappinoususta, jota silloiset kypäräsukeltajat käyttivät. Haldanen taulukoita käytettiin perustana myöhemminkin, kun Cousteau yhdessä Philippe Talliez'n kanssa suunnitteli taulukot laitesukeltajille. Talliez'in taulukoitakin on vielä hiukan muokattu nykyajan vaatimukset täyttäviksi. Cousteaun tutkimuksissa huomattiin myös, että kun sukeltaja ylittää 30 m:n rajan, alkavat hänen aistinsa ja työn tehokkuus laskea. 60 metrissä on sukeltaja melkein päissään. Tutkimuksissa todettiin myös, että tuo ilmiö oli jälleen typen syytä ja sitä alettiin kutsua syvyyshumalaksi eli typpihuumaukseksi. Ilmiötä (, joka ei osunut kaikkien kohdalle) pidettiin

aluksi mukavana, koska se ei aiheuttanut jälkeenpäin "krapulaa", mutta pian huomattiin, että sillä saattoi olla tuhoisat seuraukset, koska "humala" vei sukeltajan itsesäilytysvietin ja arvostelukyvyn. Maurice Farquin mm. kuoli juuri typpihuumaukseen käytyään 120 m:n syvyydessä. Kun huomattiin, ettei paineilmakaan ollut täydellinen, alettiin etsiä uutta kaasua. Ihanne olisi ei-neutraali hengityskaasu, joka ei reagoi ulkoiseen paineeseen. Hapen ja vedyn seoksien kokeilun aloitti ruotsalainen insinööri Arne Zetterström, joka vuonna 1945 sukelsi 161 metrin syvyyteen Itämeressä. Hän hengitti ensimmäiset 30 metriä paineilmaa, minkä jälkeen hengityskaasu vaihdettiin hapen ja typen seokseen, jolla Zetterström poisti elimistöstään liian hapen. Välittömästi tuuletuksen jälkeen vaihdettiin kaasuksi hapen ja vedyn seos. Zetterström ei sukelluksessaan kärsinyt minkäänlaisia vaurioita. Zetterströmin oli itse laadittava etappi taulukkonsa, koska hapen ja vedyn seosta ei oltu aiemmin kokeiltu. Toisessa sukelluksessa hän epäonnistui paineenalennuksessa ja kuoli. Vaikka Zetterström osoitti vedyn ja hapen seoksen käyttökelpoiseksi todettiin sen aiheuttavan huumaustilan yli 250 metrin syvyydessä. Heliumia esitettiin vedyn korvikkeeksi. Heliumia oltiin esitetty typen korvikkeeksi paineilmassa jo vuonna 1917 ja vuonna 1924 heliumia ensimmäisen kerran testattiin käytännössä. Vuonna 1961, kuusitoista vuotta Arne Zetterströmin kuoleman jälkeen sukelsi sveitsiläinen matematiikan opettaja Hans Keller 222 metrin syvyyteen käyttäen heliumia ja itse suunnittelemiaan hengityskaasuseoksia. Seuraavana vuonna Keller laskettiin erikoismallisessa painekammiossa 300 metrin syvyyteen, jossa syvyydessä hän siirtyi veteen hengittäen ilmaletkun avulla. Vuonna 1977 kaksi Comex:in sukeltajaa sukelsi 10 minuutin ajan 501 metrin syvyydessä, hengittäen heliumia. Dekompressio kesti noin viikon. Huolimatta siitä, että helium on nykyisistä kaasuista käyttökelpoisin syväsukellukseen, on silläkin omat haittapuolensa. Niitä ovat muidenmuassa sen käytön monimutkaisuus ja kalleus sekä se, että se lisää lämpöhukkaa eikä lyhennä dekompression kestoa. Vielä on fysiologeille työtä tarjolla. Samuli Reunanen P.S. Eiköhän me urheilusukeltajat tyydytä paineilmaan vielä pitkät ajat.


TURVAMÄÄRÄYKSET 1 YLEISET MÄÄRÄYKSET 2 TOIMENPITEET ENNEN SUKELLUSTA, SEN AIKANA JA JÄLKEEN 3 TALVISUKELLUS 4SYVÄTSUKELLUKSET 5 MERKINANNOT 6 SUKELLUSVANHIMMAN TOIMINTA 7SUKELLUSKOULUTUS 8SUKELLUSLAITTEET 9 KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT 1 YLEISET MÄÄRÄYKSET 1.1 Sukeltajan on tunnettava häntä koskevat turvamääräykset. 1.2 Suurin sallittu sukellussyvyys, elleivät laitekohtaiset rajoitukset ole tätä pienempiä, on 60 m. 1.3 Lääkärintarkastus on oltava voimassa SUSL:n määräysten mukaisesti. 1.4 Sukeltaminen huumaavien aineiden (mm. alkoholi ja lääkkeet) vaikutuksen alaisena on kiellettyä. 1.5 Sukelluspaikalla, sukeltajan ollessa vedessä on merkkinä pidettävä parhaiten näkyvässä paikassa kansainvälisen viestilippu A:n muotoista le-

vyä. Viimeisen sukeltajan noustua vedestä on levy välittömästi poistettava.

1-'- 1 2 0 0 - - - 1

-tval-

81-

ko1-

n1-

nen

nen

--'-

""-----'------~

LEVYN KOKO 1000 x 1200

1.7.1.

Parisukelluksessa (tai ryhmässä) yksi nimetään johtajaksi. 1.8 Sukellusvanhimman käskyjä ja ohjeita on ehdottomasti noudatettava. 1.9 Sukellettaessa on käytettävä merkinanto-, poiju- tai väliköyttä, ellei niistä ole suoranaista vaaraa sukeltajalle. . 1.9.1

Sukellus on suoritettava parisukelluksena ellei käytetä merkinantotai poijuköyttä. 1.9.2.

Jos on välttämätöntä sukeltaa ilman köyttä on sukeltajien toimittava näköetäisyydellä toisistaan. 1.10 Sukellusparia ei saa jättää. 1.11 Sukeltaja vastaa, että hänen sukellusvarustuksensa on sukeltamaan lähdettäessä kunnossa. Laitteen vikaantuessa sukellus on heti keskeytettävä. 1.12 Jos sukeltaja huomaa terveydentilassaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa, hänen on välittömästi ilmoitettava siitä sukellusvanhimmalle. Kok. tapauksessa sukelluksen aikana sukellus on heti keskeytettävä. 1.13 Sukellusta pinnalta seuraavien/ avustajan on ilmoitettava välittömästi sukellusvanhimmalle sukeltajan antamista epätavallisista merkeistä tai epätavallisista huomioistaan.

;

o o ....o

1.6 Sukelluksista on pidettävä pöytäkirjaa. 1.7 Sukellukseen on osallistuttava vähintään kaksi sukeltajaa, joista yksi on nimettävä sukellusvanhimmaksi.

JO(

Pimeällä levy on valaistava. Yleisellä väylällä on lisäksi käytettävä VA-työn merkkejä.

1.14 "Läheltä piti"- ja onnettomuustapauksista on välittömästi raportoiva SUSL:n turvallisuusvaliokunnalle. Suosituksia: Märkäpuvulla sukellettaessa käytetään tasapainotusliiviä. Sukelluspaikalla pidetään valmiina toimin takun toista hapenan tolaitetta.

2 TOIMENPITEET ENNEN SUKELLUSTA, SEN AIKANA JA JÄLKEEN 2.1 Toimenpiteet ennen sukellusta 2.1.1.

Ennen sukellusta on sukeltajan tarkastettava varusteensa esim. seuraavasti: Laite: Avataan venttiili kokonaan, jonka jälkeen kierretään ~ kierrosta kiinnipäin ja tarkastetaan täyttöpaine tarkastetaan vuodot tarkastetaan varailma, asento tarkastetaan kantolaite (kunto, säädöt) Suoritetaan koehengitys Tarkastetaan hengitysilma (haju, maku) Tasapainotusliivi: Puetaan liivi päälle ja täytetään se normaalilla täyttöjärjestelmällä. Tarkastetaan hihnaston säädöt tarkastetaan tiiveys tarkastetaan ylipaineventtiilin toiminta (puristamalla) tarkastetaan puhallus/ hengi tysletku tarkastetaan että ilmapullo/C0 2-patruuna ovat täynnä tarkastetaan että liivi on tyhjä vedestä ja tyhjennystulppa on kiinni. Lisäksi: - varmistaudutaan, että painovyö voidaan nopeasti irrottaa. - että puukko on mukana ja helposti käsille saatavissa. 2.1.2

Sukellusvanhimmalle ilmoitetaan SUUNNITELTU SUKELLUSAIKA sekä syvyys. Suunniteltu sukellusaika = Syvyyden, laitteen sisältämän ilmamäärän sekä varailmapaineen perusteella laskettu sukellusaika. Ajan käyttö (sukellus) suunnitellaan siten, että varailma on laukaisematta kun noustaan pintaan. Suunniteltua sukellusaikaa laskettaessa sallitaan henkilökohtaisen ilmankulutusarvon käyttö laskennallisen (30 1/ min) asemasta. Suunniteltu sukellusaika voi olla lyhyempikin kuin emo menetelmällä laskettu aika. Huom! Suunnitellun sukellusajan umpeutuessa sukellusvanhin käynnistää pelastustoimet. Suunniteltua sukellussyvyyttä syvemmälle ei saa sukeltaa. 21


2.2 Toimenpiteet sukelluksen aikana 2.2.1 Vedessä, ennen varsinaista sukellusta on laitteiden kunto kokeiltava lähellä pintaa suoritetulla koesukelluksella, jonka jälkeen sukeltajan on noustava pintaan antamaan kädellään OK-merkki, mikäli laitteet ovat kunnossa. 2.2.2 Parisukelluksessa sukeltajat tarkastavat toistensa laitteet vedessä, yksin lähdettäessä avustaja tarkastaa sukeltajan ollessa vedessä, ettei laite vuoda. 2.2.3 Luvan saatuaan sukeltaja voi aloittaa laskeutumisen. 2.2.4 Jos sukeltaja tuntee olonsa huonoksi tai laitteissa on toimintahäiriöitä, on sukellus keskeytettävä. 2.2.5 Parisukelluksessa on muistettava tarkkailla aika ajoin sukellusparin vointia (toimintaa) 2.2.6 Nousu on aloitettava siten ettei yli tetä suunniteltua sukellusaikaa, kuitenkin viimeistään silloin kun joudutaan siirtymään varailmalle. 2.2.7 Nousunopeus ei saa ylittää 18 mimin ellei kyseessä ole hätätapaus. Suositus: Yli 10 m syvemmillä sukelluksilla on suoritettava 2-3 min pysähdys 3 m:n syvyydessä, vaikka taulukot sallisivat suoran nousun.

2.3 Toimenpiteet sukelluksen jälkeen 2.3.1 Sukeltajan on ilmottauduttava välittömästi sukellusvanhimmalle ja annettava hänelle seuraavat tiedot: - suurin sukellussyvyys - poikkeava nousunopeus - suoritetut etapit - erityishavainnot 2.3.2 Jos sukeltaja on suorittanut etappinousun, hän ei saa poistua muiden näkyvistä 1 tunnin aikana, eikä hän saa nukkua.

3 TALVISUKELLUS 3.1 Sukeltaminen kylmissä olosuhteissa 3.1.1 Sukellukseen saa osallistua vain kokenut sukeltaja tai kokeneen sukeltajan parina. 3.1.2 Sukelluksissa saa käyttää vain talvisukellukseen soveltuva laitetta. 3.1.3 Käytettävän hengitysilman on oltava kuivaa. 3.1.4

22

Laitteen sisältämä ilma on säädinyksikköä kastelematta saatettava veden lämpötilaa vastaavaan lämpötilaan ennen sukellusta. 3.1.5 Laitteesta ei hengitetä pinnalla, vaan laitekoe suoritetaan n. 1 m:n syvyydessä ja OK-merkki näytetään vain käsi pinnan yläpuolella, tai köydellä. (pinnalla voidaan varmistautua, että laite antaa ilmaa, mutta hengittämällä vain sisäänpäin laitteesta) 3.1.6 Hengitysventtiiliä ei saa ottaa suusta pois muutoin kuin hätätapauksessa.

3.2 A vantosukellus ja sukeltaminen jään alla edellisten lisäksi: 3.2.1 A vannon koko on vähintään 2 X 2 m, eikä siinä saa olla jäitä 3.2.2 A vannon teossa syntyneitä jäälohkareita ei saa työntää jään alle, pinnalla niiden on oltava n. 10 m:n etäisyydellä avannon reunalta. 3.2.3 A vannon reunan läheisyydessä ei saa olla esineitä, jotka voisivat pudota avantoon (laitteet, painovyöt). 3.2.4 Avannosta lasketaan nousuköysi, jonka päässä on niin suuri ankkuri, että se estää sukeltajan tahattoman nousun. Yläpää ankkuroidaan tukevasti jäähän. 3.2.5 A vantosukelluksessa käytettävän laitteen sisältämän ilmamäärän on oltava vähintään 1800 1. Suositus: Hämärän ja pimeän aikana avannosta lasketaan lamppu 1-1,5 m pinnan alle valaisemaan alaspäin. 3.2.6 Samasta avannosta saa vain kaksi sukeltajaa sukeltaa yhtäaikaa. 3.2.7 Avannosta sukellettaessa käytetään aina merkinantoköyttä. Kahden sukeltajan sukeltaessa yhtäaikaa kummallakin on oma köysi ja avustaja. Köysi ei saa olla jatkettu. 3.2.8 Köyden toinen paa kiinnitetään avustajan vyötärölle sekä ankkuroidaan jäähän. 3.2.9 Suurin vaakasuora sukellusetäisyys avannosta on 20 m. (pl hätätapaus). 3.2.10

Paikalla on aina oltava yksi varasukeltaja varusteissaan (ml täysi toimintakuntoinen laite) ja avustajineen valmiina etsintäsukellukseen. Varasukeltajan köyden pituus on 2Xsukeltajan köyden pituus. 3.2.11 Jos sukeltaja sukelluksen aikana ka-

dottaa merkinantoköytensä on hänen noustava suoraan jään alle ja odotettava apua, avantoa ei saa etsiä ellei se ole näkyvissä. 3.2.12 Avustajan todettua sukeltajan köyden irronneen sukellusvanhin käskee mahdollisen toisen sukeltajan ylös vedestä ja laittaa varasukeltajan suorittamaan etsintää. Varasukeltaja suorittaa ensin sektori! kehäetsinnän jään alapinnassa koko köyden pituudelta, jonka jälkeen vasta muuta etsintää.

4 SYVÄT SUKELLUKSET 4.1 Sukellussyvyys on suurempi kuin 30 m

4.1.1 On käytettävä nousuköyttä, mikäli se ei tehtävän suorittamisen kannalta ole mahdotonta. 4.1.2 Varasukeltajan on oltava paikalla avustajineen valmiina pelastussukellukseen Gos varasukeltajana käytetään jo sukeltanutta sukeltajaa, varmistaudutaan että hänellä on ilmaa ja mahdollisuus taulukoiden puitteissa sukeltaa). Suositus: Sukellusaika mitoitetaan niin että voidaan suorittaa suoranousu.

4.2 Etappisukellus edellisten lisäksi: 4.2.1 Sukelluksen suunnittelee sukellusvanhin yhdessä sukeltajien kanssa. Seuraavat asiat on oltava suunniteltuina ennen sukellusta: - suurin sukellussyvyys - alttiinaoloaika - suoritettavat etapit ja ajat niissä - erityiset merkinannot 4.2.2 Käytetään ainoastaan sellaisia syvyysl aika yhdistelmiä jotka antavat etappisyvyyksiksi 6/3 m. Suunniteltu kokonaisnousuaika ei saa ylittää 29 minuuttia. 4.2.3 Jos sukellus on erityisen raskas valitaan taulukosta lähin pitempi alttiinaoloaika samalla syvyydellä laskuarvoksi. 4.2.4 Käytetään merkinantoköyttä, mikäli siitä ei ole suoranaista vaaraa sukeltajalIe. 4.2.5 Nousunopeus ei saa ylittää eikä alittaa 18 mimin.

5 MERKINANNOT 5.1 Merkinantoköyden käyttö 5.1.1 Köyden läpimitan on oltava vähin-


tään 8 mm ja vetolujuuden vähintään 300 kp. Merkinantoköyttä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen (hinaukseen, ankkuriköytenä). 5.1.2 Köysi sidotaan sukeltajan vyötäisille alimmaiseksi luotettavalla tavalla.

Suositus: Köyden päässä on valmiina solmulla varmistettu silmukka. Köyteen tehdään kiristyvä silmukka ja puolipolvi ja kiristetään sukeltajan vyötäisille. 5.1.3 Sukeltajan on tarkkailtava jatkuvasti köyden kulkua sotkeutumisen estämiseksi. 5.1.4 Köysimerkit Köysimerkki on nykäisy /ravistus. Nykäisyllä tarkoitetaan hidasta 0,5 m:n vetoa köydestä. Syvyyden kasvaessa on vedon oltava pidempi. Ravistus on sarja lyhyitä nykäisyjä. 5.1.5 Etsintämerkeissä suunnat annetaan avustajasta katsottuna.

Etsintämerkit:

Köysimer kki

Avustajal ta

Sukel tajal ta

Ravistus

Huomio

Suoritettu

Ravistus + 1 nykäisy

Oikealle

Lisää löysää

Ravistus + 2 nykäisyä

Vasempaan

Ravistus + 3 nykäisyä

Käänny takaisin

Löysä sisään

Köysimerkki

A vustajalta

Sukeltajalta

1 nykäisy

Kaikki hyvin

Vastamerkkinä kaikki hyvin jatka, olen pohjassa

. 2 ny käisyä

Seis! Pys y paikalla

Seis!

Tule ylös

Vedä ylös

Turvallisuusmerkit:

3 nykäisyä 4 nykäisyä tai enemmän

Hätämerkki

5.2. Käsimerkit: Merkit on näytettävä huolellisesti ja selvästi. Pimeällä merkit on valaistava samalla varoen häikäisemästä merkin vastaanottajaa. 1. Apua! 2. 2a, 2b, onko kaikki hyvin/Kaikki Hyvin. 3. Ylös 4. Alas 5. Olen varailmalla 6. En saa varailmaani auki. Auta! (Voi käyttää muissakin auttamistapauksissa yhdistettynä esim. merkkiin no 12) 7. Jotain on vialla. Hätämerkki veden alla. 8. Ilma loppu. 9. Näkyväisyys 10. Paineen tasausvaikeuksia. 11. Tässä. Jäämme tähän syvyyteen. 12. Tuolla. Sinä, minä (näyttää esim. its.) 13. Tähän suuntaan 14. Tule (lähemmäksi) 15. Nopeasti (nopeammin) 16. Hitaasti (hiukan) 17. Seis 18. Ei, en ymmärrä 19. Kokoon, tapaaminen 20. Sido kiinni.

'1f.i8J!}'a

9!ti lÖ fJ1;l

"~

" ',~,4

20~.

~~

23


5.3. Valomerkit Annetaan sukeltajan käsivalaisimella, valon jatkuvasti palaessa valaisimessa. Merkit on annettava rauhallisesti kohti vastaanottajaa. Merkkejä käytetään veden al.l a n~k.yvyyden ollessa pimeyden takIa rajOitettu sekä yösukelluksessa veden alla tai pinnalla. HÄTÄ MERKKI

6.2. Sukellusvanhin valvoo turvamääräysten noudattamista ja hänellä on valta myös kieltää sukeltaminen. 6.3 Ennen sukellusta sukellusvanhimman on muiden sukeltajien avustamana. 6.3.1

Suunniteltava ja yksityiskohtaisesti käytävä läpi suoritettava tehtävä sukeltajien kanssa. 6.3.2

Tuktittava sukelluspaikan syvyys-, tuuli- ja virtausolosuhteet. 6.3.3

Tarkastettava sukeltajien laskemat sukellusajat. 6.3.4

Annettava ohjeet etappinoususta.

mahdollisesta

6.3.5

VaI vottava, että sukeltajat tarkastavat sukellusvarusteensa. 6.3.6.

Annettava sukelluslupa Säännöllinen edestakainen liike pystysuuntaan. Liikeraja 1 metri. KAIKKI HYVIN OK

6.3.7.

Seurattava sukellusajan kulumista ja suunnitellun sukellusajan umpeutumista tai tarvittaessa ryhdyttävä pelastustoimiin. 6.3.8.

Halkaisijaltaan 1 metrin oleva ympyrän muotoinen liike.

5.4 Äänimerkit (veteen annettuina) Kahden äänimerkin sarja = pysy pohjassa/ paikalla Kolmen äänimerkin sarja = tule ylös Neljä tai useampia perättäisiä äänimerkkejä = vaara/hätämerkki

5.5. Jos merkkejä ei saada selvitetyksi, on ne aina tulkittava hätämerkeiksi ja ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin sukeltajan pelastamiseksi. 5.6 Hätämerkkiä ei koskaan saa antaa turhaan.

6 SUKELLUSVANHIMMAN TOIMINTA 6.1 Sukellettaessa on aina oltava nimettynä sukellusvanhin.

24

Laadittava pelastussuunnitelma ja selvitettävä sen toteutuminen muille sukeltajille. 6.4 Onnettomuuden sattuessa käynnistää pelastussuunnitelman toimenpiteet. 6.5 "Läheltä-piti" ja onnettomuustapauksissa huolehtii että raportointi turvallisuusvaliokunnalle suoritetaan.

7SUKELLUSKOULUTUS 7.1 Sukelluskoulutuksessa noudatetaan SUSL:n turva- ja koulutusmääräyksiä. 7.2 Kouluttaja vastaa turvamääräysten noudattamisesta ja varmistuu, että oppilaan sukellusteoriatietous vastaa käytännön koulutuksen asettamia vaatimuksia. 7.3 Teorian opetuksen tulee sisältää voimassaolevat turvamääräykset sellaisina kuin SUSL:n turvallisuusvaliokunta on ne julkaissut. 7.4 Ennen jokaista sukellusta on kouluttajan tarkastettava, että oppilaan sukellusvarustus on kunnossa ja huolehtii siitä, että oppilas on tietoinen harjoituksen asettamista vaatimuksista.

7.6 Halli- ja avovesikoulutuksessa on paikalla oltava EA-taitoinen henkilö. 7.6 Koulutuksessa käytettävissä laitteissa on ilmamäärän tarkkailua varten oltava vähintäin varailmajärjestelmä. 7.7 Koulutuksen salliessa merkinantotai väli köyttä on käytettävä myös allaskoul u tuksessa. 7.8 Avovesikoulutuksessa käytetään merkinantoköyttä tai parisukelluksessa yhtä merkinantoköyttä ja väliköyttä. 7.9 Ennen jokaista avovesikoulutuskertaa varmistutaan että oppilas hallitsee mer kinannot. 7.10 Avovesikoulutuksessa saa kouluttaja valvoa enintään kahta vedessä olevaa oppilasta. 7.11 Avovesikoulutusta ei saa suorittaa jäätävissä olosuhteissa tai avannossa. 7.12 Ennen avovesisukelluksia on oppilaan osattava vapaanousun suoritus ja tasapainoitusliivin käyttö. Vapaanousuharjoituksia ei tule suorittaa avovedessä. 7.13 Avovesikoulutuksessa pitää jokaisella sukelluskohteella olla varasukeltaja avustajineen täysin varustettuna valmiina pelastussukellukseen. Suositus: Koulutuspaikalla on mukana EAvälineet sekä hapenottolaite.

8 SUKELLUSLAITTEET 8.1 Paineilmalaitteen käytössä on ehdottomasti noudatettava maahantuojan ja myyjän antamia käyttö- ja huoltoohjeita sekä rajoituksia.

8.2 Mikäli maahantuojalla tai myyjällä ei ole myytäessä antaa suomenkielisiä ohjeita jotka sisältävät käyttö- ja huolto-ohjeet sekä laitteen rajoitukset, laitetta ei tule käyttää avovesiolosuhteissa.

8.3 Paineilmalaitteeseen tulee kuulua: - paineastia-asetuksen mukainen paineilmapullo - pikasoljilla varustettu turvallinen kantolaite - varailmajärjestelmä tai painemittari

I


Suositus: Laitteessa on sekä varailmajärjestelmä että painemittari.

8.4 Ennen paineilmasäiliön täyttämistä on tarkastettava: - säiliössä on paineastia-asetuksen mukaiset väri- ja kirjainmerkinnät - säiliö on katsastettu Suomessa - katsastus on voimassa - säiliö on ulkopuolelta silmämääräisesti tarkastettuna kunnossa Puutteellista säiliötä ei saa täyttää.

8.5 Täytettävän paineilman on oltava puhdasta. Suositus: DlN 3188 - normin mukaiset maksimiarvot hiilimonoksidin, hiilidioksidin ja öljyhöyryn suhteen, vesihöyryn maksimimäärä normista poiketen allaoleva. hiilimonoksidi 50 ppm (miljoonasosaa) hiilidioksidi 1000 ppm öljyhöyry 0,3 mg/m 3 vesihöyry 150 mg/m 3 (50 mg/m 2 DlN 3188 mukaan)

9 KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT

= aika laskeutumisen aloittamisesta nousun aloittamiseen. Avustaja sukeltajaa avustava henkilö, joka tuntee turvamääräykset. Etappinousu = (dekompressio) nousu, joka suoritetaan etappi 1. dekompressiotaulukon mukaan. Hengitysventtiili = laite jonka tehtävänä on annostella paineenalentimelta tuleva ilma sukeltajan tarpeen mukaan ja ohjata uloshengitettävä ilma ympäröivään veteen. Alttiinaoloaika

Jäännöstyppiaika =

se paineen vaikutusaika, jota vastaa sukeltajan kudoksissa oleva ylimääräinen typpi sukellettaessa tiettyyn syvyyteen. Kertausryhmämerkintä = kudoksissa jäljellä olevan jäännöstypen "mittaluku", typpiylijäämä. Merkinantoköysi = köysi, jolla sukeltaja on yhteydessä pinnalla olevaan avustajaan. Läpimitta vähintään 8 mm, vetolujuus väh. 300 kp. Paineenalennin = laite, jonka tehtävänä on alentaa paineilmapullossa oleva korkeapaineinen ilma matalapaineiseksi, joka johdetaan hengitysventtiilille. Pelastussuunnitelma = suunnitelma jonka sukellusvanhin yhdessä sukeltajan kanssa laatii ennen sukellusta ja joka sisältää tarpeelliset tiedot sukeltajan saamiseksi hoitoon nopeimmalla mahdollisella tavalla. Perusvälineet = naamari, snorkkeli sekä räpy Iät. Perusvälinekouluttaja = (kerhokouluttaja). Koulutusvaliokunnan nimittämä kouluttaja, jolla on oikeus toimia kouluttajana perusvälinekurssilla ja apukouluttajana laitekurssilla. Poijuköysi = köysi, jolla sukeltaja on yhteydessä pinnalla olevaan poijuun. Läpimitta vähintään 8 mm, poijun noste vähintään 20 kp. Sukellusaika = aika, jonka sukeltaja on pinnan alla. Sukelluskouluttaja = SUSL:n koulutusvaliokunnan nimittämä kouluttaja, jolla on oikeus toimia kouluttajana laitekurssilla. Sukellustaulukko = sukeltajantaudin välttämiseksi laaditut, osaksi kokemukseen, osaksi teoreettisiin laskelmiin perustuvat paineenalennustaulukot. Taulukoiden aikoja on ehdottomasti noudatettava. Sukellusvanhin = ko. tehtävään nimetty kokenut sukeltaja tai sukelluskouluttaja.

Suunniteltu sukellusaika = syvyyden, laitteen sisältämän ilmamäärän sekä varailmapainen perustee:la laskettu sukellusaika, joka ilsukellusvanhimmalle. moitetaan Ajan umpeuduttua sukellusvanhin ryhtyy pelastustoimiin. Tasapainotusliivi = normaalitoiminnassa ilmalla täytettävä liivi, jolla sukeltaja voi saavuttaa neutraalikelluvuuden. Vo sisältää myös hengitysmahdollisuuden ja varatäyttöjärjestelmän. Ei saa käyttää taakan nostamiseen. Turvallisuusasiamies seuran johtokunnan nimeämä sukeltaja, joka toimii turvallisuusasioiden kouluttajana sekä turvallisuusvaliokunnan ja seuran välisenä yhteyskanavana. Väliköysi = köysi, jolla sukeltaja on yhteydessä sukelluspariinsa. Ylihengitys = toistuva, peräkkäinen syvään suoritettu hengitys, jolla saavutetaan veren hiilidioksidi osapaineen lasku ja myöhästynyt hengitysrefleksi. Saattaa johtaa tajuttomuuteen vapaasukelluksen aikana.

I\oska meiltä odotetaan paljon. 25


OHJEITA L-TAULUKON KÄYTÖSTÄ Etsittäessä taulukoista kyseisen sukelluksen sukellussyvyyttä ja -aikaa vastaavia lukuja otetaan aina lähin suurempi syvyys ja aika, mikäli tarkkoja lukuja ei taulukoista löydy. Ryhmämerkintä vastaa typpiylijäämää, joka on kertynyt sukeltajan kudoksiin sukelluksen aikana. Typpiylijäämä haihtuu vähitellen hengityksen mukana sukeltajan ollessa pinnalla. Typen ylimäärän katsotaan poistuneen kokonaan kudoksista 12 tunnin kuluttua sukelluksesta. Toisen sukelluksen tapahduttua alle 12 tunnin sisällä on sukeltajan otettava huomioon typpiylijäämä seuraavan sukelluksen kestoajassa. Taulukossa no 3 on typpiylijäämä muutettu sukellusajaksi, joka vastaa oleskelua siinä syvyydessä, jossa seuraava sukellus tapahtuu. Tämä aika on ns. käytettyä sukellusaikaa seuraavasta sukelluksesta. Tällöin suurin sallittu sukelluksen kesto suoraan nousuun pyrittäessä saadaan vähentämällä ko. syvyyden suurimmasta sallitusta sukellusajasta tämä jo "käytetty" sukellusaika. Suurimman sallitun sukellusajan eri syvyyksissä löytää sekä taulukosta että taulukon 3 alareunasta. Ryhmämerkinnän saamiseksi uuden sukelluksen jälkeen on "jo käytetty" aika lisättävä sukelluksen aikana mitattuun aikaan. Esimerkki Ensimmäinen sukellus: käytetään taulukkoa no l. - syvyys 26 m siis taulukosta 27 m - aika 22 min siis taulukosta 25 min - aikasarakkeen yläosasta saadaan pinnassaoloa varten ryhmämerkinnäksi G Toinen sukellus: käytetään taulukoita no 2, 3 ja l. - pinnallaoloaika etsitään taulukosta 2 - saman taulukon oikeasta reunasta saadaan ryhmämerkintä pinnallaolon jälkeen ennen toisen sukelluksen alkua - pinnallaoloaika 1:00 (t:min), taulukosta 2 siis 0:41 - 1:15 - ryhmämerkinnäksi saadaan näin F - siirrytään riviä F edelleen oikeal-

le haluttuun sukellussyvyyteen - tällöin sukellussyvyys saadaan taulukon 3 ylälaidasta - valitaan sukellussyvyydeksi 19 m, siis taulukosta 21 m - F-vaakarivin ja 21 m:n pystysarakkeen risteyksestä saadaan jo käytetyksi sukellusajaksi 31 min. - saman taulukon alariviltä vastaavalta kohdalta löytyy kyseisen syvyyden (21 m) suurin sallittu sukellusaika suoraan nousuun pyrittäessä, siis 50 min. - toisen sukelluksen suurimmaksi sallituksi sukellusajaksi saadaan tällöin 50-31 = 19 min. edellyttäen, että on tarkoitus tehdä suora nousu. - toisen sukelluksen jälkeen saadaan pinnalla oloa varten kertausryhmämerkintä laskemalla taulukosta 3 saatu "jo käytetty" sukellusaika ja sukelluksen kestoaika yhteen - siis 31 + 19 = 50 min. - ryhmämerkintä saadaan taulukosta 1 seuraavasti: syvyys 19 m, siis taulukosta 21 m, sukellusaika 50 min. - ryhmämerkinnäksi saadaan tällöin aikasarakkeen yläosasta J. Kolmas sukellus: käytetään taulukoita 2, 3 ja l. - pinnallaoloaika 2:35, joten taulukosta 2 saadaan 2:21-3:04. - ryhmämerkinnäksi saadaan näin E - siirrytään samaa rivissä oikealle ja katsotaan haluttu sukellussyvyys taulukon 3 yläreunasta - syvyydeksi valitaan 26 m, siis taulukosta 27 m - saadaan "jo käytetyksi" ajaksi 20 min. - lasketaan suurin sallittu sukellusaika suoraa nousua tehtäessä vähentämällä ko. syvyyden suurimmasta sukellusajasta "jo käytetty" aika, siis 30-20 = 10 min. - kolmannen sukelluksen jälkeinen ryhmämerkintä saadaan laskemalla "jo käytetyn" ja sukelluksen aikana mitatun ajan summa, siis 20+ 10 = 30, tällöin saadaan taulukosta 1: syvyys 26 m, taulukosta 27 m, aika 30 min., jolloin aikasarakkeen yläpuolelta saadaan ryhmämerkinnäksi H.

Liian lyhyestä pinnallaoloajasta johtuu usein, että toisen ja kolmannen sukelluksen "jo käytetty" aika sijaitsee taulukossa 3 olevan mustan murtoviivan oikealla puolella. Tällöin ei nousua voida suorittaa suorana nousuna, vaan on turvauduttava etappinousuun. Ylösnousu vaatii siis dekompression, mutta useimmiten ainoastaan kolmessa metrissä. Tällöin käytetään etappinousutaulukkoa, jossa on valmiiksi laskettuna pysähdysajat eri etapeissa. Etappinousutaulukon käytössä pätee sama sääntö kuin L-taulukossakino Valitaan siis aina lähinnä suuremmat syvyydet ja sukellusajat, mikäli tarkkoja lukuja ei taulukosta löydy. Yleensä on huomattava, että taulukoita käytettäessä on oltava erityisen huolellinen, etteivät ajat sekaantuisi keskenään. Esimerkki L-taulukon sukellusesimerkin kolmas sukellus: - pinnallaoloaika 1:10, taulukosta 2 siis 0:55-1:19 - ryhmämerkinnäksi saadaan siis H - siirrytään samaa riviä (H) oikeana halutun syvyyden kohdalle - sukellussyvyys 26 m, joten taulukosta otetaan 27 m - näin saadaan jo käytetyksi sukellusajaksi 33 min. - taulukosta havaitaan kuitenkin, että suurin sallittu suoraa nousua edellyttävä sukellusaika on 30 min. - nyt joudutaan siis turvautumaan etappinousutaulukkoon - lasketaan sukelluksessa käytettävä aika yhteen typpiylijääman kanssa - jos sukelluksessa käytettäväksi ajaksi on etukäteen suunniteltu 5 min., saadaan kokonaisajaksi 33+ 5 = 38 min. saadaan: - etappinousutaulukosta syvyys 26 m, siis taulukosta 27 m, sukellusaika 38 min., joten taulukkoajaksi saadaan 40 min. - tällöin joudutaan suorittamaan 7 min. dekompressio 3 m:n syvyydessä - kertausryhmäksi sukelluksen jälkeen saadaan J.

UPINNIEMI CUP

22. 5. lauantaina alkaen kello 10.00 Upinniemessä Lähemmät tiedot lajeista ja ilmoittautumisesta kirjeitse seuroille. Kyseikää sihteereiltänne. KAIKKI MUKAAN. 26


TAULUKKO 1. Suur i n sa1r liltu sukel· ,Syvyys lusaika il. (m)

~~nno~~a!;

3 4,5 6 7,5 9

10,5 l'

310 200

11

100

;;/~~/.-%"::

2 24 27 .. 30 33 36 39 42 45 48 5 54 57

60

50 40 30 25 20 15 10 10 5 5 5 5 5

Sukelluksen kokonaisalka ylösnousuun asti sekä ryhmämerkintä .

SUKELLUSTAULUKKO p . . . .kk.I ••uk.llu.t.n .uo ...nou.ua v ..... n (L- taulukko).

Sukelluksen kesto (min.) ja ryhmämerkinnät ennen p i nnassaoloväliaikaa.

A B C D E 60 120 210 300 35 70 110 160 225 25 50 7!J 100 l35 20 35 55 75 100 15 30 45 60 75 5 15 25 40 50 5 15 25 30 40 10 15 25 30 \0 15 20 25 '5 ~V· --: 15 26 5 10 15 20 5 10 ' 12 15 7 10 15 5 5 10 13 - 5 10 12 5 8 10 - 5 7 10 5 5 5 - 5 5

-

F

J

G . H

K

N

L

1

350 180 240 325 125 160 195 245 315 95 120 145 170 205 250 3 0 60 80 100 120 .1.'!Q J~ 190 no 270 310 50 70 80 100 110 130 1_~ 1lQ ;GD :."'--.. 40 50 60 70 80 90 100 30 40 ~) 55 60 ·45 30 35 4~ 59 25 30 35 40 20 25 30 20 22 25 15 20 15

.

e" :ca .g

0

~~

:;e

't

0:10 0:23

E.

t

0:10 0:24

0:2~

0:10 0:25 0:26 0:42

g;~~

l K

J

t

I

t

0:10 0:28

H

t

g;W

g;~

G

t

0:10 0:33

f

t

0:10 0:36

0 : 3~

E

t

g;!g

0:32 0:54 0:55 1:19 1:20

0:50 1: 11 1:12 1:35 1:36 2:03

t

0:10 0:45

0 : ~1

?~i~ L~ 1:~7 ~:~:~ ~~~ ~;~ ~;~

0

t 0:10 12:00

I:~O 2 : ~9

2:50 5:~9 12:00 12:00

TAULUKKO

1:15 0:10 0 :~6 1:16 1:59 0:54 1:29 0:55 1:30 2:00 1:57 2:28 2:58 1:58 2:29 2:59 3:22 3:57 ~ : 25 3:23 ?;~ 6:32 6:33 7:06 7:36 12:00 12:00 12:00

,:.2

0:59

2:03

IJ""

2:21 3:0~

2:39 3:21 3:22

2:.5 3:43

3:05 .:02

3:21

3 : ~~

~ : ~9

5:12 5:13 8:21 8:22 12:00

~:03 5 : ~0

~ : 20 5 : ~8

5:~1 8:~0

5:~9

~;~~ ~~~

a.

t

M

u

0:10 2:1 0 2: II 12:00

N

u-

~

A

<0

0

0

RI

:::RI c c

'i.! ~-

e cae ca~D..

B t t 0:10 1:39

c

'iij'

c

e-•

0:10 1:09 1:10 2:38 2:39 5:A8

~

x.

J:._

t

c::

«1

Q)

x. .

OHJEITA L-TAULUKON KlYTTOJl VARTEN: Etsi kyseessäoleva tai lähin sitä suurempi syvyys taulukoista, samoin sukellusaika tai sitä lähinnä suurempi arvo. Suurin suositeltava nousunopeus pintaan 18 mImin. Ryhmämerkintä vastaa typpiylijäämää, joka on kerääntynyt sukeltajan kudoksiin. On huomioitava, että typpeä liukenee kudoksiin myos alle 9 m:n syvyyksisså. Hengitettäessä ylijäämä haihtuu vähitellen sukeltajan ollessa pinnassa. Toisen sukelluksen tapaht~essa alle 12 tunnin kuluttua edellisestä sukelluksesta sukeltajan on otettava huomioon typpiyliÅäämä. TIllolukossa 3 typpiylijäämä on muutettu sukellusajaksi, joka vastaa olemistA siinA syvyydess , jOllsa toinen sukellus tapahtuu. Tämä aika on ns. " käytetty" sukelluksen alkaessa. Ryhmämerkinnän saamiseksi toisen sukelluksen jälkeen on lisättävä "käytetty" aika toisen sukelluksen aikana mitattuun sukellusai kaan. Jotta saataisiin suurin sallittu sukellusaika toisen sukelluksen yhteydessä, on käytetty aika vähennettävä . suurimmasta mahdoll isesta syvyyden salli/Tlasta sukell\6Saja$.ta. Suurin' s,lIittl~. sukellusaikta 01;1 todettavissa taulukossa 1, toisessa sarakkeessa' sekä taul.ukossa · 3 alimmassa rivi-ssä. ' . ESIMERKKI (MERKITTY TUMMALLA VJlRILLÄ L-TAULUKOSSA): Ensimmäinen sukellus: s)"lyys 18 m, sukellusaika 45 min. lue taulukosta 50 minI. Pinnassaoloväl iaikaa varten saadaan ryhmämerkintl H. Pinnassaoloväliaika 2:45 ('.:24 - 3:20) antaa pinnassaoloväliajan jälkeen ryhmämerkinnän D. Toinen sukellus: suunniteltu sukellussyvyys 23 m (24) merkitsee 18 min. käytettyä sukellusaikaa edell iseltä sukellukselta toisen sukelluksen alkaessa. Suurin sallittu sukellusaika toisen sukelluksen aikana suoraa nousua tehtäessä or 40-18=22 mln.

ö..

E~ :ca Ö

C

t--

••

'RI

ta ta

~.

D

0

8:00 12 :00

8:~1

12:00

~:19

8:58 8:59 12:00

Pinnassaoloväliaika (tunti: min .) .

t 0:10 0:26 0:27 0:~5

0:40 0 : 5~

0:~3

O:~5

0:59

1:11

0:36 0:37 0:51 0:52 1:07 1:08 1,'U

?~~ l~~ L~ L~5 1:19 L~; 1:39 U~ 20~ 1:4~

1:26

1 : ~0

1:5~

1:~9

2:05 2:06 2:34

2:18

2:05 2:29 2:30 2:59

~~!~ ~;~ ~;~ ~~gg 3:09 3 : 3~ l~ 3:52 ~;~ ~ : 17 3:53 .:18 ~;~ ~:.9 t~ 5:16 1:53

e:J'

6:02 6:03 9:12 9:13 12:00

~ : 50

.s=

>.

0 N M L K

J I H

6:~5 9:5~

9:55 12:00

A

5:0~

5:1 7

6:18 0:32 6:19 6:33 9:28 9:43 9:29 9:44 12:00 12:00

6:~~

TAULUKKOa. Pinnassaoloajan jälkeinen typpiylijäämä, muunnettu jo käytetyksi sukeflusajaksi seuraavassa suunnitellussa sukellussyvyydessä (min .).

a:

G F E 0 C B

';~3

~:36

E ' RI E

12

-+ -+ -+ -+ -+ -+ -+ -+ -+ -+ -+

54

I

241 160 117 96 80 70 62 55 50 44 40 38 36 34 31 30 1213 142 107 87 73 64 57 51 46 40 38 35 33 31 29 28 187 124 ~7 80 58 52 47 43 38 35 32 31 29 27 26 53 48 42 39 35 32 30 28 26 25 24 200 138 99 79 64 54 47 43 38 35 31 29 27 26 24 22 21 300 170 116 87 70 57 48 43 38 34 32 28 26 24 23 22 20 19 20 19 18 17 230 145 101 '6 50 43 38 34 31 28 25 23 300 16111

88 72

18 17 16 15 30 27 25 22 20 155 102 73 56 44 37 32 29 26 24 21 19 18 17 16 15 14 13 300 135 85 61 47 36 31 28 24 20 18 16 15 14 13 13 12 11 200 124 87 66 52 43

220 104 68 49 38 30 26 23 20 154 75 50 37 29 24 20

-+ -+

70 35 23 17 13 7

6

5

4

1200 100 60 50

. ~ .~

9

16 14 13

105 52 35 25 21 . 17 15 13 11 28 14 10

sUkellusal~~tu

fJ~

12 12 11

6 10 10

9

10 10 10 8

9

8

7

7

6 4

8

8 6

7

7

6

6

6

5

5

3

3

3

3

3

2

2

2

2

2

2

30 25 20 15 10 10

5

5

5

5

5

Jolla toisen sukelluksen aikana saataisiin suurin sallittu sukellusaika vapaata nousua varten selville , vähennetään ensimmäisen SUkellljksen yhteydessä käytetty aika (typpiylijäämä) suurimmasta sallitusta sukellusajasta, toisen sukellussyvyyden huomioonottaen . Ensimmäisen sukelluksen "käytetyt" sukellusajat, jotka sijaitsevat taulukossa 3 yli mustan vii van, eillat salli


SYVIMMÄT SUKELLUSTAULUKOT

I ETAPPINOUSUTAULUKKO DEKOMPRESSIO

Suurin .aav. syvyys

Sukellusaika

metrid

min.

Pysdhdysajat (min.) seuraavissa etapeissa 15 m

5 10 15 20 2S 30 5 10 15 20 2S 5 10 15 20 2S 5 10 15 20 2S 5 10 15 20 25

60

g

6S

68

70

I

12 m

I

I

9m

Nousuaika

I

6m

3m

min.

1 5 10 26 39

5 10 19 <40 62 79 7 11 2..

..7 1

1 3 3 8

16

18 1 --- ---2 3 3

2 3 9 17

3 3 5

3 3 11 17

- -1 - - - - ---1 2

..a

3 5 15 28 ..1

.5

20 32

....

--- --- ---

..5

..3

3 2 7

18 - -2 - - - - - -

22 35 ..7 5

1 3 3 8

23 37 ..9

2

2 3

1<4

.... 15

- - - - - -18-

..

Suurin saav. syvyys

Sukellusaika

metrid

min.

12

15

....

66 8 12 30 51 72 8 13 32 57 78 10 1<4 35 62 83

18

21

2..

SYVIMMÄT SUKELLUSTAULUK"")T 27 Suurin Jaav. syvyys

Sukellusaika

mecrid

min.

15 m

5 10 15 20 2S 5 10 15 20 2S 5 10 15 20 2S 5 10 15 20 5 10 15 20

72

75

78

80

85

Pysdhdysajat (min.) seuraavissa etapeissa

I

12 m

I

I

9m

1 2 3

1 3 3 10

2 3 3

2 2 3 12

--- --1

1 2

--- --2 2 2

2

I

16 18 1 3 8 18 17 --1-

3m

min.

5 6 23 39 51

10 16 37

.. 7

26 ..1 5..

.. 10

3 3 7

3 11 17 --3-

12 31 ..7

3 3 10

3 1<4 18

19 35 50

- -3 - --I

..5

I

3 9 17 21 --2-

--- --1 3 2

6m

3 3 6 1<4

2 1

Nousuaika

29 5.. 53

.. ..

6S 87 10 17 ..3 70 92 10 21

I

O. 0 .. 0 .. O.

9m 9m 9m 9m

9. .36 m yli yli vii yli

36 36 36 36

m m m m

0 ... yli yli yli

1 1 1 1

h h h h

I

76 97 11 23 52 80 12 31 60 87

lENTÄMISEN suurin sallittu ja sukelluksen korkeus. metriä väliaika. tuntia

I

O .. .. h O .. .. h 8h yli 8 h

..500 m 1500 m .. 500 m rajoi ttamaton

yli 8 h

raJoittamaton

.. h 8h 8 ... 12 h yli 12 h

300 m 1500 m .. 500 m rajoi ttamaton

....

kaikki sukellukset kaikki sukellukset

.. ....

...

O.

Reittikoneissa on paineistetun matkustamon ansiosta suurin esiintyvä näenndinen lentokorkeus 2..00 m. Ylläoleva taulukko tullee koskemaan lähinnä urheilukoneilla tehtdviä sukellusretkiä. Royal Navy I Miles 1965.

28

33

36

..a

LENTOKIELTO SUKELLUKSEN JÄLKEEN SUKEllUKSEN syvyys. kesto. metriä tuntia

30

39

..2

.. 5

..a

52

55

58

200 230 270 100-110 120 1<40 180 2<40 60 70 80 100 120 160 50 60 70 90 110 1<40 <4050 60 80 100 1<40 30 <40 50 60 90 2S 30 <40 50 60 20 2S 30 <40 60 15 20 30 <40 60 10 15 20 2S 30 <40 10 15 20 25 30 <40 5 10 15 20 30 <40 5 10 15 20 30 5 10 15 20 25 5 10 15 20 5 10 15 20

Pysdhdysajat (min.) seuraavissa etapeissa 9m

I

6m

--- ---

---

--2 8

--- --2 11 26

--18

--2 9

--2 18

---

2

5 22

---

I

3m 0 7 15 0 3 5 10 29 ..7 0 2 7 1<4 26

..a

0 8 1<4 23 ..1 56 0 10 17 31 <46 69 0 7 18 2S <48 0 3 15 2.. 28 0 3 7 21 36 0 2 1<4 25 .. 5 0 1

.. 10

3 10

---

2

5

2

2

1

2

2 5 16

--2 8 19

--1 3 11

18 25 0 2 6 1<4 21 26 0 1 3 7 2.. 33 0 1

..

11 - - _ . 25 0 2 5 2 15 23 7 --0-

..

--3 5

--1 4 6

3 6 17 0 3 7 20

Aika ensimmäiseen etappiin

Nousuaika

min.

min.

0.5 0.5 0.7 0.7 0.7 0,7 0.7 0.8 0.8 0.8 0.8 0.8 1.0 1.0 1.0 0.8 0.8 1.2 1.2 1.0 1.0 1.0 1.3 1.3 1.3 1.2 1,5 1,5 1,3 1,3 1,7 1.7 1.5 1,5 1.8 1.8 1.7 1.5 2.0 2,0 2,0 1.8 1.8 2,2 2.2 2,0 2,0 1.8 2,3 2,3 2.2 2.2 2.0 2.5 2.3 2.3 2.2

2.7 2.5 2.5 2.3 2.8 2.7 2.5 2.8 2.8 2.7

0.7 7.5 15.5 0.8 3.7 5.7 10.7 29.7 ..7.7 1.0 2.8 7.8 1<4.8 26.8 <48.8 1.2 9.0 15.0 2".0 "3.8 6".8 1.3 11.2 18.2 3".0 58.0 96.0 1.5 8.3 19.3 26.3 67.2 1.7 ".5 16.5 27.3 38,3 1.8 ... 7 8,7 2".5 55.5 2.0 3.8 15.8 31,7 70,5 2,2 3,0 6.0 12,0 22.8 36.8 2.3 ",2 8.2 18.0 28.0 ..5.8 2.5 3.3 5.3 11.2 34.2 59.0 2.7

Kertausryhmd N N 0 l l M M

0 Z J K l M N Z

J

K l N 0 Z I K l N 0

Z H

J

l M 0

H I

K l N G H

J

l N F

H

J

l 0 E

F H

J

M N E

G I

J

K N C E G H l N D F

7.3 16.3 <40.2 2.8 ... 7 9.5 21.5 34.3 3.0 5.8

11.7 25.5 3.2 6,8 13.8 30,7

H

J

M

D F H

J l

0 I

K 0 G I

K


Vauvauinti Suomessa

"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa", sanotaan. Tämä totuus on kirjaimellisesti oivallettu meillä nyt myös uinnin alalla; pienet vauvat polskuttelevat innolla jo meidänkin maamme uima-altaissa. Toki ei opetella rinta- tai selkäuintia. Kyse on aivan muista asioista. Vauvauinti on meillä vielä uutta, mutta myönteiseksi koettuna toimintana ja vahvasti voittamassa ansaitsemaansa suosiota. Toiminta alkoi toukokuussa 1981 Paraisilla, Kårkullan kehitysvammalaitoksen uima-altaassa. Tähän mennessä on Paraisilla vesielementtiin tutustunut n. 130 vauvaa. Espoossa on syyskuusta 1981 lähtien "uitettu" 25 vauvaa ja Jyväskylässä joulukuusta 1981 lähtien n. 60 vauvaa. Läheskään kaikki halukkaat eivät ole päässeet mukaan. Vaikka kiinnostus toimintaa kohtaan oli jo ennen aloittamista ennakoitavissa, on suosio käytännässä ylittänyt odotukset moninkertaisesti. Vauvauinti ei siis tarkoita uimaan opettelemista. Uinnin alkeet ja niiden opettelemisessa tarvittavat uintiliikkeet, ovat asioita, joita "vauvauimari" ei vielä kehityksensäkään puolesta voi hallita. Vauvathan ovat harjoitukset aloittaessa vasta 2-6 kkn ikäisiä.

Vauvauintitoiminnan perusajatuksena on vesielementin hyväksi käyttö pyrittäessä luomaan mahdollisuuksia lapsen kaikenpuolisen kehityksen turvaamiseen ja edistämiseen. Jotkut pitävät tärkeimpänä lapsen motoriikan ja aktiivisuuden kehitystä, joidenkin mielestä taas toiminta edesauttaa tasapainoisen psyykkisen kehityksen turvaamista. Vesielementin valinta toiminnan lähtökohdaksi on varsin luonnollista. Vesi on vauvalIe luonteva ja tuttu asia; jokainen meistä "uiskentelee" ensimmäiset 9 kuu kauttaan äidin kohdussa. Ns. sukellusrefleksi, joka muistona sikiökaudelta säilyy vauvalIe n . 4-6 kk, on toiminnan perusedellytys. Se takaa, ettei vauva vedä vettä henkeensä sukelluksissa ollessaankaan. Aktiivisen vesileikin avulla opetetaan lapsi itse pidättämään hengitystään veteen joutuessaan senkin jälkeen kun synnynnäinen refleksi on sammunut. Näin on samalla luotu perusta myös oikealle uimaan oppimiselle, jota voidaan harjoitella sitten myöhemmin. Useimmiten vanhemmat lähtevät toimintaan mukaan tarkoituksenaan nimenomaan "vauvan kehittäminen". Lähes poikkeuksetta havaitaan toiminnan aikana yllättäen tapahtuvan myös "jotain muuta". Perheenjäsenten väliseen kanssakäymiseen on löytynyt uusi muoto; molemmat vanhemmat puuhaavat vedessä innolla vauvan kanssa ja seuraavat tavallista kiinnostuneempina lapsensa kehitystä. Etenkin isät tuntevat näin voivansa luontevammin osallistua ihan pienenkin vauvan kanssa puuhailuun. Myös toiminnan suoma mahdollisuus kanssakäymiseen ja ajatusten vaihtoon muiden "vauvaperheiden" kanssa on koettu

yllättävän antoisaksi. Ja mikäpä sen paremmin voi vauvaa kehittää kuin vanhemmat jotka yhdessä ovat hänestä myönteisellä tavalla kiinnostuneita. Vauvauinti on toimintaa, jonka myönteiset vaikutukset osittain jo ovat tiedossa, osittain vielä arvaamattomat. Vauvauinnin tulon jälkeen on uinnista liikuntamuotona tullut harrastus, jota harrastetaan terveyttä edistävänä lajina aina "kehdosta hautaan" . Uinti-ihmisten on syytä olla tyytyväisiä. Toiminnan turvaamiseksi ja tehostamiseksi tarvitaan toki työtä. Vauvauinnin lopetettuaan perheet voivat periaatteessa jatkaa harrastusta omatoimisesti käyttämällä uimahallien palveluksia. Moni saattaa kuitenkin lopettaa, kun toiminta ei ole ohjattua ja säännöllistä. Omiin kykyihin ei luoteta. Tässä esimerkiksi uimaseurat tai vaikkapa urheilusukellusseurat voivat tulla vastaan järjestämällä toimintaa, jolla kiinnostus harrastukseen saadaan säilymään. Vauvauinti irrallisena toimintana jää postiviisista vaikutuksistaan huolimatta "jotakin vaille", jos ei sitä kytketä laajempaan uintitoimintaan. Vauvauinninohjaaja ja -kouluttaja

Kenneth Karlsson Toimituksen huomautus: Kenneth Karlsson olisi itse aikoinaan ollut kiinnostunut sukeltamisesta mutta joidenkin sekaannusten vuoksi ei päässyt jäseneksi haluamaansa sukellusseuraan. Kiinnostus tietenkin laimeni ja suuntautui myöhemmin näihin "perustavaa" laatua oleviin koulutusmuotoihin. Vahinko harrastuksellemme että miestä syrjittiin.

TURVALLISUUSVALIOKUNTA TIEDOTTAA Turvallisuusvaliokunta julkaisee jokaiselle sukeltaja lIe tarkoitetun, taskuunsopivan (koko A6) kirjasen "TIETO ON TURVALLISUUTTA -82". sisältöä mm:

-

uudet turvamääräykset toimenpiteet onnettomuustapauksissa sukellustaulukot hälytysnumerot ilmamäärä- ja sukellusaikataulukot laitteiden täyttöä, tarkastusta ja merkitsemistä koskevia määräyksiä - lääkkeet ja sukeltaminen - ym. tarpeellista tietoa ilmestyy n. kuukauden sisällä ja on saatavana SVUL:n jakelusta Kysele! SVUL:n jakelusta on saatavana tarramerkkiä "SUKELLA TURVALLISESTI" hinta 1,- /kpl Seurat huom! Vielä läheskään kaikki seurat eivät ole nimenneet turvallisuusasiamiestään, tai eivät ole ainakaan ilmoittaneet asiamiehensä tietoja valiokunnalle . Asian voi korjata seuroille lähetetyllä lomakkeella. Myöskään kaikki seurat eivät ole hankkineet turvallisuuskansiota asiamiehilleen, kansiota saa SVUL:N jakelusta.

29


Vihdoinkin mielenkiintoisia juttuja Sinulta. Kirjoita. Kun kirjoitat Urheilusukeltajaan tie~ dät, ketkä juttujasi lukevat. Siksi kirjoittaminen omaan lehteen onkin paljon helpompaa, kuin esimerkiksi kirjoittaminen aikakauslehteen, jonka lukijoista vain muutama prosentti tietää harrastuksestamme jotakin. Huomioi nämä asiat artikkelia laatiessasi:

AIHE Kirjoita itsellesi tutuista ja läheisistä asioista. Jos valitset tuntemattomamman aiheen varmista, että pystyt hankkimaan tarpeeksi taustatietoa. TIETO Sisällytä juttuusi tietoa, josta on i.~oa ja hyötyä muillekin sukeltajille. Alä kirjoita epäolennaisista, tai vain sinua itseäsi ja paria tuttavaasi kiinnostavista asioista. JÄRJESTYS Mieti, missä järjestyksessä asiat on edullista esittää. Muista, että lukijoitten mielenkiinto täytyy otsikolla herättää, jutun alussa ohjata oikeille raiteille ja pitää vireillä viimeiseen riviin saakka. Ryhmittele asiasi johdonmukaisesti, valitse aika- tai tärkeysjärjestys.

VÄLIOTSIKOT Käytä väliotsikoita. Ne keventävät ja lisäävät lukuarvoa. Lisäksi niiden alle on helppo koota ja ryhmitellä eri asioita. PÄÄ 0 TSIKKO Tiivistä juttusi kiinnostavin asia pääotsikoksi. Otsikko ratkaisee, luetaanko juttusi vai ei. OLE OMA ITSESI Älä turhia kikkaile. Vältä juhlavuutta. Kirjoita mieluiten lähinnE samalla tavalla kuin puhut. Silloin jutustasi tulee persoonallinen ja ilmeikiäs - ja ennen kaikkea SINUN JUTTUSI. Ja se kaikista tärkein: KIRJOITA . Urheilusukeltaja-lehdessä on juuri niin mielenkiintoisia artikkeleita tekniikasta, koulutuksesta, sukellustapahtumista, retkistä, illanvietoista jne. kuin mitä Sinä itse kirjoitat. Lähetä juttusi toimitussihteerille osoitteella Urheilusukeltaja Eva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 puh. t. (921) 663311 k. (921) 381804

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti lehti 'postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta .

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 2'031'0 Turku 31 k. 921-391'098 t. 921-4'036'0'0 Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 2'035'0 Turku 35 k. 921-3818'04 t . 921-663311

Ilmoitustilan myynti Tellervo Rouhiainen Huvilakat.u 7 as . 15, '0'015'0 Helsinki 15 Puh . t.(9'O)6943211, k. (9'0)664594

Ilmoitushinnat: sivu 2-väri 1-väri 16'0'0:125'0:1/1 13'0'0:9'0'0 :1/ 2 5'0'0:1/3 36'0 :1/ 6 Lisäväri- 38'O :-/väri

4-väri 235'0:-

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteeril/e .

Merisukeltajien elvytysoperaatio onnistui. Helsinkiläiknen MERISUKELTAJAT r.y. kuuluu Suomen vanhimpiin urheilusukelluskerhoihin. Aikoinaan kolmen miehen yhteiseksi "salaseuraksi" perustettu MERISUKELTAJAT r.y. on toiminut lähes koko ikänsä säästöliekillä. Viime vuodenvaihteen tietämissä yhdistyksen elvytykseen lähdettiin päättäväisin keinoin ja niin saattoikin seura juhlia hiljaiselonsa 20-vuotista taivalta lähes parinkymmenen uuden jäsenen voimin maaliskuun 19. päivänä MERISUKELTAJAT r .y. on siis avoinna kaikille aktiivisille sukeltajille "tukijoukkoineen ". Seuran toiminta on jo lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin . Ennen avovesikautta ohjelman täyttävät matkat, tutustumiskäynnit, allasharjoituk~et Vuosaa-

30

ressa ja Kauniaisissa sekä tietenkin toereettiset jatkokoulutustilaisuudet. Kesän kauniina viikonloppuina jäsenistölle tarjoutuu useita tilaisuuksia päästä tutustumaan mielenkiintoisiin sukelluskohteisiin etelä-rannikolla. Kauden kohokohta tulee eittämättä olemaan leiri, jota vietetään Hiittisissä heinä-elokuun vaihteessa. Ennakkotiedot lupaavat tapahtumalle vilkasta osanottoa - joukon vahvistukseksi on vielä kutsuttu edustavat m iehistöt sekä Lahden Pingviineistä että Hangon Aqua Divers Clubista. MERISUKELTAJAT r .y:n puheenjohtajana toimii Kari Väisänen (kotipuh. 90-632202) ja sihteerinä Irmeli Mälkiä (kotipuh . 90-311607). Molemmat antavat kiinnostuneille lisätietoja seuran toiminnasta.

Teksti

3 4 5

,2 . 5 . 4. 9 . 6. 11 .

Ilmoitukset 22. 5 . 23 . 11.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään .

Osoitteenmuutokset: Urheil(Js'l ikeltaja-lehti KustavKltie 9 C 24, 2'031'0 Turku 31 Vuosikerta

65 mk

Liiton .. toiminnanjohtaja Leila Jakobsson puh . toimeen 90-4737257 klo 9.00 -12.00, os. Suomen Urheilusukeltajain liitto ry. , Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25 Oy Turun Sanomat Turku


..

SUKELTAJA! LAATUTUOTTEET KEVATTARJOUKSENA JOPA VUODEN MAKSUAJALLA Maski Super Cirano (70,-)

42;-

1 vuoden takuu .\

(790,-) - tilavuus 18 I - vahvaa nylon kangasta - vaihdettava sisäpussi - laiteliitäntä - pikalaukaisin (C02 patruuna)

410;-

Sukeltajankello Heuer (790,-)

650;-

Märkäpuku Barakuda

1.150;-

(1.395,-) Painovyö Polarbelt

Räpylät avokanta Barakuda Power Fin (195,-)

Polar-Diver nostoliivi

575;-

78;-

Syvyysmittari Tekna Memory (580,-)

22;-

(38,-)

Super Cirano Silicon (135,-)

Snorkkeli Turbo 2001

40;-

135;-

(70,-) Paino 2 kg

Pullopaketti (1.655,-) - 1 x 10 I 200 bar teräs - selkäteline - turvallisuusvarailma - pohjasuojus - pulloventtiili, jossa 2 korkeapaine ulosottoa

(47,-)

38;-

Salama Sea & Sea W110

488;-

(685,-) Kamera Sea & Sea W110

550;-

(760,-) Sukeltajan puukko Polar-270

1.080;-

(135,-)

85;-

Täydemnen hengityslaite-

1.780;-

paketti (2.800,-) - 1 x 10 I 200 bar teräs - selkäteline - turvallisuusvarailma - pohjasuojus - regulaattori Baramat 2002

Varustekassi Barakuda (170,-) Regulaattori Baramat 2002 (1.190,-)

845;-

120;-

Harppuuna Crawl Fulgor (190,-)

135;-


VALIOKUNTIEN KOKOONPANO v. 1982 Valiokuntien puheenjohtajien kokouksessa Kuopiossa 13.2. 82 valittiin valiokuntien kokoonpanot seuraavanlaisiksi:

Laitesukellus- ja tekniikka valiokunta Kalevi Turkka Tampere Jorma Karhunen Kuopio Mauri Vallema Vantaa Esko Jokinen Tampere Ora Patoharju Helsinki Timo Wikman Tampere Nuorisovaliokunta Tapani Toijonen Kouvola Matti Granstedt Jouko Moisala Raisio Ilpo Raatikainen Voikkaa Seppo Multamäki Turku Koulutusvaliokunta Markku Ryhänen Kirkkonummi Virmo Merjankari Helsinki Jouko Moisala Raisio Leif Thoren Helsinki Ilpo Raatikainen Voikkaa Risto Martikainen Rovaniemi Hans Joki Vaasa Pentti Halonen Joensuu Räpyläuintivaliokunta Ari Österberg Helsinki Rauno Arasola Turku Paula Repo Jyväskylä Jaana Castren Espoo Eero Kojonen

puh.joht. hallirallit laitteet, varusteet avustava asiantuntija

puh.joht. varapuh.joht. nuorisomateriaali

puh.joht. varapuh.joht. siht.

puh.joht. varapuh.joht.

MUINA JÄSENINÄ KILPAILUVALIOKUNTIEN PUH.JOHT AJ AT TAI V ALMENT AJ A T.

Sukelluskalastusvaliokunta Lahti Kyösti Tissari Hanko Stig Helander Lahti Juha Vanhanen Turku Ben Mattsson Helsinki Henrik Rosenius Sukellussuunnistusvaliokunta Helsinki Peter Jansson Helsinki Per-Olov Jansson Tiedevaliokunta Mikkeli Jarmo Kivinen Helsinki Pertti Kangas Hanko Pentti Nyrönen Tampere Jukka Mankki Turvallisuusvaliokunta Rovaniemi Jouko Laitinen Kemi Erkki Puuperä Helsinki? Risto Kemppi Savonlinna Esko Mikkonen Helsinki Riitta Siekkeli Helsinki? Ripatti Uppopallovaliokunta Espoo EeroKojonen Kuusankoski Ari Wahlberg Espoo AnnaKojonen Turku Lauri Lundqvist Joensuu Markku Puhakka Kuopio Pauli Mustonen Valmennusvaliokunta Turku Lauri Ljunqvist

puh.joht. varapuh.joh t. siht.

puh.joht.

puh.joht.

puh.joht. siht.

puh.joht. varapuh.joht. siht.

puh.joht.

Uppopallon I divisioona kaudella 1982-1983 Tällä kaudella pelasi I divisioonassa yhteensä 10 joukkuetta. Joukkueet oli jaettu kahteen lohkoon siten, että pohjoislohkossa pelasi 4 joukkuetta ja etelälohkossa 6 joukkuetta. Uusia joukkueita I divisioonassa olivat Riihimäen- ja Valkeakosken Urheilusukeltajat. Turnauksia järjestettiin kahdesti Riihimäellä, kerran Seinäjoella ja kerran Turussa. Kiitokset avustaneille seuroille turnausten järjestelyistä. Tulevalla kaudella tullaan myötä I divisioona pelaamaan 11 miehisin joukkuein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joukkueessa pitäisi olla 11 pelaajaa, vähemmänkin riittää, mutta 6 pelaajaa täytyy kuitenkin olla vedessä. IImoittautumiset I div. sarjapäällikölle kirjallisesti 15. 8. 1982 mennessä osoitteella:

Jari Brännare Orapihlajatie 6 A 4 00320 HELSINKI 32 p. 90-581004


Urheilusukeltaja 1982 1