Urheilusukeltaja 1981 4

URHEILU

SUKELTAJA 14.10. 1981

Urheilusukeltajat r.y. 25 v Maailmalta kuultua Eräs sukellustapaturma Harjoitus Koul uttajakurssi Punaiselta Mereltä Merisaukkojen kastajaiset Räpyläuintia Kotka Divers ry Kuplan excursio Og Dugger Gruppas excursio Merisaukot Saaristomerellä

sivu 4 5 6 7 8 9 10 11 12 14

15 16

Kansi: PM-Va kuvauskilpailu Luokka D - Makean veden kuvat Näckros Leif Samuelson

Tapani Toijonen 50 vuotta 27. 10. 1981

LEHTEMME YHTYY ONNITTELUIHIN

Meistä useimpien, niin jo varttuneen sukeltajan kuin junnunkin tuntema Tapsa saavuttaa lokakuussa miehen iän.

Sukeltamisen Tapsa aloitti jo yli 10 vuotta sitten. Ehtivänä puuhamiehenä ja vastuunkin kantoon valmiina hän on ehtinyt hoitaa lukuisia luottamustehtäviä sekä omassa seurassaan Vesikoissa Kouvolassa että liitossamme.

Vuodesta 1977 Tapsa on toiminut Vesikoiden puheenjohtajana ja jo vuosia liiton nuorisovaliokunnan puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä.

Nuorisotyö on ollut muutoinkin lähellä Tapsan sydäntä, toimiihan

hän myös Partioliiton Kymenlaakson piirin puheenjohtajana.

Kielitaitoisena miehenä Tapsa on toimittanut meille Urheilusukeltajan välityksellä tietoa sukeltamisesta muualla maailmassa kääntämällä mielenkiintoisia juttuja ulkomaisista lehdistä. Samoin hän on ollut usein mukana pohjoismaisessa yhteistyössä.

Tyyni, harkitseva ja paljon tekevä lienevät Tapsaa parhaiten luonnehtivat sanat.

Parhaat kiitokset hyväksemme tehdystä työstä ja menestystä seuraavalle vuosikymmenelle!

Kale

3

Urheilusukeltajia legendaariselta 1950-luvulta: Ulf Carpelan, Ora Patoharju, Ralf Tötterström, Klaus Johnsson, PerOlov Jansson.

Ora Patoharju

Urheilusukeltajat r.y. 25 vuotta 1950-luvulla sytytti sukellusharrastuksen monen nuorukaisen mielessä kertomukset sammakkomiesten urotöistä toisessa maailmansodassa, Hans Hass'in suomeksi 1951 ilmestynyt "Kolme miestä meren pohjalla" ja Jacques Cousteau'n 1953 ilmestynyt kirja "Hiljainen maailma". Lisäksi Armeija oli aloittanut sammakkomieskoulutuksen 1954 kantahenkilökunnalle ja 1955 varusmiehille sekä myös palokuntien 'siviilisammakoille'. Prolle Jansson sai käyttöönsä AGAn savusukelluslaitteen, jolla pääsi myös veden alle, Erkki Koivusalo innostui merihistoriasta Ruotsinsalmen hylkyjen löydyttyä ja hankki Saksasta Drägerin happilaitteen, Paul Lassila oli käynyt palosammakkokurssin, Ora Patoharju rupesi valmistamaan ensimmalsla kotimaisia maskeja ja uimaräpylöitä - hieman myöhemmin myös happilaitteita - Ralf Tötterström lähti kameran kanssa veden alle ja Ulf

4

Carpelan kokosi ensimmäisen epävirallisen urheilusukelluskerhon, Helsingfors Amatördykarklubb'in 1955.

Järjestöllisessä mielessä hieman yllättäen perustettiin valtakunnallinen keskusjärjestö urheilusukeltajille ennenkuin yhtään jäsenkerhoa oli olemassa jo elokuussa 1956, mutta ensimmäinen sukelluskerho kutsuttiin koolle 23. 9. 1956 Ralf Tötterströmin toimiessa puuhamiehenä.

Kerhon ensimmäinen nimi oli 'sammakkokerho', mutta se muutti nimensä pian 'Vedenalainen kerho Barracudaksi' ja lopulta seuraavana vuotena nykyiseen 'Urheilusukeltajat ry:ksi', koska todettiin, ettei Barracuda-kalaa kukaan Suomessa ollut nähnyt. Vanhinta 'Helsingfors Amatördykarklubb'ia' ei koskaan rekisteröity ja siten se ei vastaperustetun Liiton sääntöjen mukaan voinut olla Liiton jäsen joten Urheilusukeltajatkerho oli monet alku vuodet Liiton ainoa jäsenkerho. Tästä johtuen sekä

Liiton että kerhon asiat olivat samojen ihmisten hoidossa ja melko yhte- ' neväiset.

Yleiseen tietoisuuteen repäisivät urheilusukeltajat itsensä varsinaisesti toukokuun lopussa 1957 järjestämällä kevätkauden alkajaiset kerhon kokouksella Uimastadionin syvän altaan pohjaventtiilin luona.

Ilta-Sanomat antoi tapahtumalle etusivunsa ja Prolle Janssonin erinomaiset vedenalaiset kuvat tilaisuudesta levisivät kautta koko lehdistön. Kerhon lopullisen nimenmuuton yhteydessä alkutalvella 1957 saivat laajaa julkisuutta - kansainvälisesti - Janssonin kuvat kolmesta sukeltajasta uusiin jäihin menemässä ja sen jälkeen rupesi meidänkin lehdistössämme ilmestymään ihan vakavassa mielessä tehtyjä reportaaseja urheilusukeltajien arjesta. Myös radio kiinnostui asiasta ja tämä julkisuus keskittyi vakavassa mielessä reportaaseihin sukeltajien tavoitteis-

_,

ta Ruotsinsalmen hylkyjen tutkimuksessa; tämä johti vihdoin yhteistyöhön Museoviraston, silloisen Muinaistieteellisen Toimikunnan kanssa. Perustettiin ns. Ruotsinsalmitoimikunta, joka rupesi koordinoimaan hylkysukellusta ja päätyi vähitellen merihistoriallisen toimiston perustamiseen.

Cousteau'n filmin "Hiljainen Maailma" ensi-ilta syyskuussa 1957 tarjosi filmi-yhtiön suosiollisella myötävaikutuksella urheilusukeltajille tilaisuuden julkiseen esiintymiseen elokuvan mainostuksessa ja Cousteau'n toisen filmin "Elävä Meri" ensi-illassa 1965 oli läsnä Mestari itse ja kerhon sukeltajat saivat kunniakujassa poseerata hänen kanssaan. Pekka Sepponen laati opintoihinsa liittyvän psykologian seminaariesitelmän "Sukelluksen motivaati-

Vielä joitakin aikoja sitten kertoivat vahvat huhut, että väestö evakuoidaan ensi keväänä takaisin Egyptille luovutettavasta Siinain niemimaan osasta loppukesästä kuluvana vuonna.

Huhu on peruutettu. Myös sukellustoiminta alueella jatkuu. Tulevana syksynä ja ensi talvena alueelle pääsee edelleen. Myös suomalainen sukeltajien tukialus jää etelään toistaiseksi ja palannee vasta ensi kesänä kotiin.

Matka Ras Muhammediin onnistuu vain aluksella, ei maitse. Viisumin hankinta maksaa 8 $ US. Käytännön toimenpiteet hoitaa paikallinen sukellusliike. Apuhara kuljettaa Lucky Diversin asiakkaita.

Uutuutena on otettu käyttöön pa'kollinen sukeltajan vakuutus, joka on pakko ottaa riippumatta ko.tona voimassa olevista vakuutuksista.

Viikon vakuutus maksaa 6 $ US. Jos haluatte sukeltaa Apuharalla, kirjoittakaa hyvissä ajoin osoitteella: ESKO KOSO , HOTEL MARINA SHAREM, OFIRA, ISRAEL. Alukselle on tungosta. Eskolta saatte myös muut ajankohtaiset tiedot. Ottakaa mukaan nostoliivi. Se on pakollinen ja tulee vuokrattuna maksamaan turhan paljon. .

'-'.

\.

,

._

~

osta miehillä" keväällä 1965 ja tämä sai ulkomaiden sukelluspiireissä runsaan vastakaiun.

Urheilusukeltajat ry:n yritykset oman veneen hankkimiseksi olivat monivaiheiset ja kaitafilmille dokumentoituina ovat venekerhon vaiheet jatkuvana ilona kerhon jäsenille, jotka vihdoin katkerien kokemusten jälkeen ovat päätyneet kerhon mittasuhteita vastaavaan veneeseen .

Alusta alkaen pidettiin tärkeänä oman sukellusäänenkannattajan ilmestymistä ja silkkipainoinen "Barracuda N:o 0" ilmestyi alkuvuodesta 1957 sisältäen sekä sukellusaatteen esittelyä että opetusartikkeleita.

Kerhon nimenmuutoksen myötä lehtikin muuttui Urheilusukeltajaksi, jonka kolmas numero 1958 oli ensimmäinen suomenkielinen urheilu-

MAAILMALTA KUULTUA SIINAIN SUKELLUSTILANNE

t.

bufletin rfinfOrmation bufletin news

sukellusopas. 1962 Liitto totesi, että äänenkannattajan julkaiseminen oikeastaan kuuluu sille ja ilmestyi oikein liitupaperille painettu n:o 8.

Sen jälkeen ei pitkään aikaan ilmestynytkään mitään, Liiton voimavarat eivät riittäneet ja lopulta 1969 kerho rupesi jälleen itse julkaisemaan lehteä. Se ilmestyi noin kerran vuodessa vuoteen 1972 asti, yhteensä 15 numeroa. Vasta tämän jälkeen Liitto pääsi alkuun nykyisenmuotoisen, säännöllisesti ilmestyvän lehden toimittamisessa. Vanhoja Urheilusukeltajan numeroita mielenkiintoisine sisältöineen on edelleenkin, joskin rajoitetusti saatavissa.

Juhlansa kunniaksi Urheilusukeltajat ry julkaisee 25-vuotishistoriikkinsa, joka Liiton kautta lähetetään kaikille muille jäsenkerhoille.

HUOMATTAVAA! Muutos kilpailukalenteriin

SMKALAKUKKOKISA fditol' ;:tI

CMAS UUTISIA TIEDOTUSTOIMINTAA JÄSENLIITOILLE TEHOSTETAAN Yhteispohjoismaisen edustajamme Kai Estrupin (Tanska) työ on nyt kantanut näkyvän tuloksen. Kukin jäsenliitto on tähän asti saanut kerran kuussa monisteen nimeltä CMAS-BULLETIN. Monisteesta on nyt tehty melkein lehti . Kuviakin oli ensinumerossa ja painoasu on kohentunut huomattavasti. Uutta bulletiinia tullaan lähettämään liitoille 10 tai 20 kappaletta (perusteet puuttuvat vielä) ja tilaaminenkin saattaa tulla mahdolliseksi. Tiedotamme asiasta saatuamme täydelliset tiedot.

Toimisto tulee lähettämään alkuun saatavat lisä lehdet eri puolille maata tasapuolisesti.

Uuteen bulletiiniin tullaan tarvitsemaan myös aineistoa eri maista, joten kynämiehille aukeaa tilaisuus päästä esiintymään entistä laajemmalle sukeltajain joukolle.

Kuopiossa peruutettu!

Lähemmin Liiton toimistosta

KUTSU SVUL:n HELSINGIN PIIRIN

SUKELTAJAPÄIVÄT 12. 12. 1981 Helsingin piirin sukellusjaosto järjestää jäsenseuro jensa sukelta jille sukelta japäivät 12. 12. alkaen klo 12.00 Hotelli Haagan tiloissa .

Ohjelmassa mm. luentoja eri aloilta, filmejä, sauna ja illanvietto Tilaisuus on tarkoitettu kaikille piirin urheilusukelta jille Tilaisuuteen vapaa pääsy Tarkemmat tiedot ja tilaisuuden ohjelma lähetetään jäsenseuroille myöhemmin.

TERVETULOA SVUL Helsingin piiri sukellusjaosto Riitta Siekkeli

5

Tarkastaja Markku Toivonen Vaasan työsuojelupiiri

Erään sukellustapaturman herättämiä ajatuksia Sukeltajan tehtävänä oli tarkastaa salmen pohjaan lasketun vesijohtoputken sijainti salmen pohjalla n. 50 metrin matkalla.

Veden syvyys paikalla oli vain n.

2 metriä. Salmi oli muuten jäässä lukuunottamatta keskellä olevan maantiesillan aukon kohtaa, joka oli sulana melko voimakkaasta virrasta johtuen. Apuna sukelluksessa käytettiin alumiinijollaa, jonka tekemää, n. 1,5 m. levyistä ra iloa käytettiin menotienä jään alle. Railosta ei jäänlohkareita ollut poistettu.

Sukeltajan sukellusvarusteet olivat suurimmaksi osaksi itsekasattuja "virityksiä".-'Pukuna oli kuivapuku, josta oli tehty säätötilavuuspuku asentamalla täyttö- ja poistoventtiili jälkikäteen. Koska puvussa ei ollut kaulusta, on naamarin kasvo-osaa jouduttu pitämään äärettömän tiukalla, ilman virtaamisen estämiseksi puvusta kasvo-osaan ja uloshengitysventtiilin kautta ulos.

Kasvo-osana oli pöly- ja savuhengityssuojaimeksi tarkoitetusta, sisänaamarilla varustetusta suodatinnaamarista itserakennettu kokonaamari, joka ei ollut sovelias talvikäyttöön suukapulan puuttuessa. Naamarin ulos- ja sisäänhengitysläpät oli poistettu ja sisänaamarin seinämä, joka erottaa sisään- ja uloshengityskanavat, oli porattu auki. Näin oli naamarin hengitysvirtauksia muutettu siten, että käytetty ilma jää suureksi osaksi naamarin sisälle uudelleen käytettäväksi, kun taas pulloista tulevasta puhtaasta ilmasta suuri osa poistuu ulsohengitysventtiilin kautta suoraan ulos. Hengitysilman hiilidioksidipitoisuus kasvoi.

Hengitysventtiilistä puuttui jäätymissuoja.

Pullojen kantolaite oli itserakennettu. Laitteen hihnojen säätö on varsin hankalaa; ne jäävät joko löysälle tai niitä ei saa kaikkia kiinni.

Tälläkin kertaa olivat haarahihnat jääneet auki.

Painoja sukeltajalla oli n. 20 kg kahdessa vyössä, joista toinen oli itserakennettu, olkahihnoilla varustettu, josta vapautuminen sukelluksissa ei ollut mahdollista.

Jalkineina oli tavalliset ns. skiidokengät.

Normaalitilavuuspuvun

6

kanssa käytetään yleensä säärystimiä, joilla estetään ilman pääsy jalkoihin, sekä painotettuja jalkineita.

Säärystimien ja painokenkien puuttuessa jalkoihin päässyt ilma saattaa kääntää sukeltajan pään alaspäin.

Tästä tilanteessa sukeltaja on avuton. Silminnäkijöiden kertomuksista ja useista muista seikoista päätellen on tässä tapauksessa käynyt näin.

Turvaköytenä käytettiin työmaalta lainattua 25 m. pitkää, 11 mm. läpimittaista punottua polyten-köyttä, joka oli solmittu vyötärölle.

Kompassia, syvyysmittaria ja valaisinta ei sukeltajalla ollut mukanaan. Pullojen painemittari jää kantolaitteesta johtuen sukeltajan taakse eikä hän voi näinollen tarkkailla pullojen painetta sukelluksen aikana. Laukaistavaa varailmaa ei ollut lainkaan.

A vustajina toimi tässä tapauksessa kolme työmaan työntekijää, joilla ei ollut minkäänlaista kokemusta tai koulutusta narumiehen tehtäviin.

Ainoa sukeltajan antama ohje oli pitää köysi sopivan kireällä. Esim. hätämerkeistä he eivät saaneet mitään ohjeita. Niinpä he eivät tienneet, miten toimia, kun sukeltajan jalat yht'äkkiä pulpahtivat avannon pintaan häviten samantien jälleen näkyvistä.

Kaikki edellä kuvatut seikat kertovat mitä suurimmasta piittaamattomuudesta sukeltamisen turvallisuusohjeista.

Oletettu tapahtumien kulku on ollut seuraava.

Köysilenkin tarttuminen putkeen, kompastuminen kiveen tms. syy johti ilman pääsyyn jalkoihin kääntäen sukeltajan pään alaspäin. Tällöin pulloteline putosi hartioiden yli kohti pohjaa, koska haarahihnat eivät olleet kiinni. Kohonneesta veren hiilidioksidin määrästä johtuen sukeltaja menetti tällöin harkintakykynsä joutuen pakokauhun valtaan.

Kiihtyneen hengityksen johdosta hengitysventtiili on tällöin saattanut jäätyä. Irroitettuaan säätötilavuusventtiilin sukeltaja on jäänyt avuttomana pää alaspäin yrittämään irroittaa kasvo-osaa, seurauksena hukkuminen.

Kaikki tässä esitetyt johtopäätök-

set perustuvat laite- ja tapahtumapaikkatutkimuksiin, koska tapaturman uhrilta ei tietoja enää voi saada.

Tapaturma oli ilmeisesti useiden virhepäätelmien summa, keskeisimpinä oman kokemuksen ja tiedon yliarviointi ja tehtävän vaikeuden aliarviointi. Lisäksi on ilmeistä ainakin jonkinasteinen teoreettisten tietojen puute käytetyistä välineistä, esim. naamarin muutoksien aiheuttamasta haitta-asteesta jne., huolimatta uhrin lähes kymmenvuotisesta kokemuksesta sukeltamisessa.

Työsuhteessa olevien sukeltajien sukelluslaitteista ja sukellustyön turvallisesta järjestämisestä on sosiaalija terveysministeriö vahvistanut turvallisuusohjeet, jotka on laadittu yhteistyössä Suomen Sukeltajain Liiton, Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Merivoimien esikunnan kanssa, joilla on katsottava olevan paras asiantuntemus sukellustyöstä, silloin kun sukellusta tehdään työnä.

On ilmeistä, että myös urheilusukeltajat tekevät melko paljon erilaisia lyhytaikaisia sukellustöitä omana työnään. Tällöin ei sukellustöiden turvallista järjestämistä valvo kukaan, koska ei voida olettaa työnteettäjällä, joka ehkä kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa tarvitsee sukeltajaa, olevan riittävää asiantuntemusta ja tietoa sukellustyön turvallisuusohjeista. Tämä asettaa suuren vastuun sukellustyön turvallisesta järjestämisestä sukeltajalle itselleen.

Koska onnettomuuksia sukeltamisessa sattuu erittäin harvoin, on ilettä turvallisuusohjeita meistä, yleensä noudatetaan.

Edellä esitetty onnettomuuden analyysi antaa aiheen erityisesti painottaa sitä, että aina tulee käyttää oikeita välineitä oikeisiin tarkoituksiin. Omat "viritykset" ovat aina enemmän tai vähemmän vaarallisia.

Turvallisuusohjeita tulee aina noudattaa.

Sukellusonnettomuuksia sattuu harvoin, mutta seuraukset ovat useimmiten jälkeen jääville surullisia.

Asiantuntijana on edelläolevaa laadittaessa toiminut Pohjanlahden merivartioston sukeltajien esimies T. Kääriäinen.

MERIVOIMIEN HARJOITUS 18.-29. 8.

Merivoimien YTH:iin kutsutut reservin urho suk. saapuivat Pansioon 18. 8. - 20. 8. välisenä aikana tarkoituksenaan muodostaa toimiva suojasukellusjoukkue. Päällystön ja armeijan suk.kouluttajien johdolla saatiin aseita myöten runsas taisteluvarustus. Sukeltajat toivat kotoaan omat sukellusvarusteensa niiden ohjeiden puitteissa, jotka armeija oli kullekin kutsutulle lähettänyt. Suk. varustdisiin kuului räpylät, puukko, painovyö, kuiva- tai märkäpuku, paineilmalaite ja henkiliina. Loput varusteet ilmoitti armeija luovuttavansa sukeltajien käyttöön.

Jo varusvarastolla sukeltajien keskuudessa ihmeteltiin sukeltajien käyttöön annettuja asusteita, joihin ajankohtaan nähden ei kuulunut edes riittävän lämmintä alusasua, villavaatteista ja paksummasta vaate kerrasta puhumattakaan. Muunlaiset varusteet kyllä täyttivät paikkansa, oltiinhan sotaan menossa. Armeijan suk. kouluttajat Pystyivät pyynnöistä johtuen varusteita siedettävästi täydentämään.

Harjoituksiin oli myös kutsuttu sukellustukialuksia M. Tähtisen ja R. Likitalon alukset, joihin joukkue sullottiin varusteineen. Harjoituksiin osallistuneiden mukaan alusvalinnat olivat vain osaksi onnistuneet, sillä mm. Marianassa tilanahtaus oli melkoinen.

Miehistön tulopäivän illalla sukeltajat päällystöineen jaettiin ko aluksiin, joihin majoittauduttiin odottamaan irti komentoa. Pieni mutta innokas suk.joukkue odotti suuria sukellustehtäviä, joita ei sittemmin koskaan ilmaantunut.

21. 8. yöllä kiinni Gyltö tihkusateen täyttäessä satama-altaan. Aamutoimien jälkeen ruokailu kalalautalla, jota tulevina päivinä seurasimme aina harjoituksen loppuun asti. Laitekokeilut ja koesukellukset suoritettiin myös samassa satamassa. Ennen

puoltapäivää suoritettiin myös kovapanosammunnat rynnäkköki väärein ampumaradalla hyvin tuloksin.

22.8. ammuntojen jälkeen irtaannuttiin ja matka alkoi kohti Skinnarvik'ia. Sodan julistuksen jälkeen alkoi alusten naamiointi ja ympärivuorokautinen "väijy". Vaikka lähitienoilla tiedettiin useiden sota-alusten tukeutumispaikat, olihan niistä näköhavaintoja, ei sukellustehtäviä juurikaan ilmennyt. Joku huonoonninen laivaston alus, tai pikemminkin epäpätevä henkilökunta aluksissa, antoi tervetullutta pientä puuhaa sukeltajille.

Sukellustehtävistä oli pientä kiistaa, sillä kaikille ei tuntunut tehtäviä riittävän alkuunkaan. Mutta ne tehtävät, jotka kuin armosta saimme suoritettiin ymmärtämykseni mukaan todella hyvin ja ripeästi.

Osasyynä sukellustehtävien niukkuuteen oli erittäin passiivinen vihollinen, tosin minkäänlaista aktiivisuutta sukeltajille ei suotu vihollisen eliminoimiseksi, joka kenties sukellusjoukkueen aluksia tarkkaillessaan ja huomatessaan vartioinnin tarkaksi ei tiettävästi kohdistanut iskujaan sinne. Vai oliko osasyynä myös urheilusukeltajien kovalla maineella ja teholla torjua veden alla lähestyvä vihollinen? Tarkkailijoiden mukaan liipasinherkkyyskin oli melkoinen.

Tulkoon tässä vaiheessa korostetuksi se seikka, että sukellustehtävät eivät olleet millään tavalla kiinni armeijan sukelluskouluttajista, sillä hehän toimivat aluksissa lähinnä valvojina ja koulutuspuolella eivätkä suinkaan tehtävien ja käskyjen toimeksiantajina. Käsittääkseni heillä olisi kyllä ollut siihen mahdollisuus = määräys vedenalaisesta vartioinnista.

Mutta "väijy" pelasi. Koko harjoituksen ehkä ankein homma, joka rassasi sukellustehtäviä suoritta-

maan tulleiden hermoja. Siinä motivaatio laski todella alle vesirajan.

Ylipäätään sodan kulku, alusten sijainti' liikkeet niiden suojaus sukeltaen, joka lähinnä olisi ollut suojasu-:keltajien toimenkuvaa, jäivät sukellusjoukkueelta täysin hämärän peittoon. Kyllä harjoituksen antina tulisi olla todellista toimintaa sukeltaen eikä maastovartiointia, johon koko homma tuntui painottuvan. Niin myös jatkoa ajatellen sukeltajakouluttajat olisivat saaneet todeta sukeltajien todellisen pystyvyyden. Nyt jäivät panokset käyttämättä ja varastoon!

Jos oli harjoituksissa puutteita ja huonoja puolia, löytyi sieltä kahmalokaupalla riemullisia, mieleenpainuvia hetkiä "sodan tuiman tiimellyksessä". Oli verraton sukeltajaporukka, asiansa osaavat tutut kouluttajat, joiden toki olisi kyllä toivonut hanakammin ottavan kiinni ilmenneisiin selviin epäkohtiin. Hiukan enemmän sotilaallista rämäkkyyttä, rehtiä ja avointa suhtautumista kontra jonninjoutava kyräily, joka allekirjoittaneen käsityksen mukaan johtui sukeltajajoukkueen hajoittamisesta kahteen alukseen. Ko tilanteen on aiemminkin huomattu tuottaneen hankaluutta varsinkin pidemmissä harjoituksissa. Tosin sitä eivät kaikki harjoituksiin osallistuneet allekirjoita.

Yhteenvetona harjoituksista.

- paljon olisi tehtävä, ei riitä, että sotilaspassi lyödään käteen ja vaivaantuneesti toivotetaan hyvää vointia, vaan koko j04kkueen kouluttajineen olisi tullut kartoittaa lopputilanne, sen onnistumiset ja epäonnistumiset ja näin mahdollistaa ja saattaa toimintakuntoon todella pelin hengen aistiva suojasukeltajajoukkue.

PS. Asian tiimoilta kritiikkiä odottaen Pertti Räbinä.

Koska lTIeiltä odotetaan paljon.

7

ENSIMMÄINEN SUKELLUSKOULUTTAJAKURSSI

Alkumietelmiä

Kurssi

Liiton koulutusvaliokunta järjesti loppukesästä, tarkemmin sanoen 6. -10.8. 1981, laatuaan ensimmäisen sukell uskoul u ttajakurssin Turussa.

Oppilaat olivat sukelluskouluttajiksi pätevöitymään halukkaita perusvälinekouluttajia (vanhentunut nimitys kerhokouluttaja).

Ja kyllä me oppia saimmekin, tiuhaan tahtiin. Päiväohjelma alkoi yhdeksältä ja päättyi kahdeksan aikaan illalla. Välillä käytiin sentään pariin otteeseen syömässä mahtavat annokset kohtuuhintaan Turun Ylioppilastalon Iskeriravintolassa. Kolmena ensimmäisenä päivänä kalorit hupenivatkin pikavauhtia, koska oltiin altaassa 9 - 12, kolme tuntia.

Viiden päivän kurssiohjelma käsitti 42 opetus- ja harjoitustuntia.

Painopiste oli sukelluskouluttajan käytännön toiminnassa ja laitesukelluskursseilla pidettävien harjoitusten toteuttamisessa. Linja oli selkeä ja nähdäkseni aivan oikea. Teoria oli muutettu käytännöksi. Tällä kurssilla tehtiin.

Meitä saapui kurssille 17 tiedonjanoista Kajaania ja Kuopiota myöden torstaiaamuna. Pystyisimmekö vastaanottamaan kaiken sen tiedon ja taidon, jonka kouluttajamme tulisivat meille tarjoamaan maanantaiiltapäivään mennessä, tuntui takaajatuksena ainakin omassa mielessäni.

Mehän olemme kaikki omissa seuroissamme koulutustehtävissä joskus toimineet joutuneet aina silloin tällöin aprikoimaan: mitenkähän tämäkin homma hoidetaan todella oikeaoppisesti, miten se toteutetaan muualla, tiedänkö ja taidanko sittenkään tarpeeksi ja onko turvallisuusasiat otettu huomioon kyllin hyvin. Halusimme saada lisää käytännön taitoa ja varmuutta omaan toimintaamme.

8

Lääketiede ja järjestötietous saivat luonnollisesti muutaman tunnin osalleen, laitehuoltoon perehdyttiin ja fyysisen kunnon ylläpitoa harjoiteltiin vanhaa kunnon kantapäänkautta-menetelmää käyttäen. Kevennyksenä oli tutustuminen Pohjanmeren sukellustukialukseen Wärtsilän telakalla ja käynti painekammiossa Turun Laivastoasemalla.

Suurkiitokset ansaitsee URSUK joka luovutti käyttökelpoiset koulu~ tustilansa veloituksetta kurssin käyttöön.

Arvio kurssista Olimme viisi työntäyteistä paIvaa Jouko Moisalan koulutuksessa.

Saimme hyvää ja käyttökelpoista tietoa ja taitoa. Emme pelkästään kuunnelleet ja katselleet, vaan saimme itse työskennellä. Samojen asioiden oppimiseen omissa seuroissamme vanhemman kouluttajan toimintaa jäljitellen olisi tuhrautunut aikaa paljon, eikä tulos olisi ollut varmaankaan sama.

Koulu tusvaliokunnan pyr kimys yhtenäisen koulutuskäytännön luomiseksi on hyvä ja kannatettava asia. Kun jo ensimmäinen kurssi onnistui näin hyvin, voi odottaa seuraaviltakin kursseilta hyvää antia.

Seurojen koulutuksesta vastaavat: valmistautukaa lähettämään halukkaita kursseille. Ehkä jo ensi vuonna on ohjelmassa myös perusvälinekouluttajakurssi.

Jokke jakoi kurssin lopulla oppilaille kyselyn kurssista. Yksi kysymys kuului "anna pisteitä kurssista 0- 5". Annoin täydet viisi pistettä.

Kale

PUNAISELTA MERELTÄ Taas on päästy erään tarinan loppusuoralle. Jos aiot sukeltaa Punaisella Merellä, aikasi alkaa olla vähissä.

Huhtikuussa 1982 Israel luovuttaa Egyptin kanssa tekemänsä Camp Davidin sopimuksen mukaisesti alueet Siinailta Egyptille. Tällä luovutettavalla alueella on myös suomalainen sukeltajien tukialus Apuhara jo vuosia opastanut sukeltajia.

Apuhara ei jatka toimintaansa luovutuksen jälkeen. Yleensäkin sukeltaminen tällä alueella on Egyptin tultua valtaan suuri kysymysmerkki.

On siis syytä pakata sukellusnyssykkänsä ja tulla kokemaan tämä vedenalainen paratiisi riippuvine puutarhoineen, kun se vielä on mahdollista. Monet ovat tulleet, sukeltaneet, eivätkä ole katuneet, vaan kiirehtineet innolla uudestaan.

Silloin tällöin olen törmännyt sukeltajiin sekä Punaisella Merellä että koti-Suomen kamaralla, jotka ovat tulleet tänne alas sukeltamaan tietämättä etukäteen voivansa löytää Sharm El Sheikhistä Na'aman lahdelta Apuharan.

Apuhara puulämmitteisine saunoineen pitää tukikohtaansa 230 kilometriä Eilatista etelään.

Suunnitellessanne sukellusmatkaa Punaisen Meren eläinrikkaille riutoille toimikaa esimerkiksi näin: Otatte yhteyttä Toiviomatkoihin, Jussi Suomalaiseen, Helsingissä (puh. 90-440454). Toiviomatkoilta tilaatte "Israel omin päin" -matkan Helsinki-Tel Aviv-Helsinki (hinta noin 2000 mk).

Jos olette matkalla ryhmänä, on ehkä järkevintä vuokrata AVIS -vuokra-auto Ben Gurionin lentokentältä, sillä sen voi luovutttaa väli ttömästi alhaalla Sharmenissa, missä Lucky Diversillä on A VIS -toimisto. Älkääkä unohtako kansainvälistä ajokorttia.

Aluksi matkan voi suunnata Kuolleelle Merelle, josta jatkaa seuraavana päivänä Ofiraan, Sharm El Sheikhiin. Ei ole myöskään mahdottomuus ajaa yön aikana suoraan alas Ofiraan.

Matkaa valmistellessa on hyvä ottaa huomioon paikallinen sapatti. Se alkaa perjantaina kello 18.00 ja kestää 24 tuntia. Tällöin eivät julkiset kulku neuvot liikennöi, eikä muukaan toiminta ole mormaalia.

Tel Avivista on pienkoneyhteys Ofiraan, joskin eri kentältä. Finnair järjestää nämä Israelin sisäiset lentoliput tarvittaessa etukäteen.

Toisena vaihtoehtona, varsinkin jos olet matkassa yksin, on kääntyä Tjäreborgin puoleen, jossa markkinointipäällikkö Kaija Kokko neuvoo sukellusmatkan järjestelyissä (puh.

603407). Tjäreborgin kahden viikon matkan hinta on noin 3000 markkaa.

Tjäreborgin matkaan kuuluu hotelli Eilatista, joskaan siitä ei ole hyötyä kuin mahdollisesti tulo- ja kotiutumispäivänä.

Eilatista on päivittäin bussi- ja lentoyhteys Ofiraan, Sharm El Sheikhiin.

Sharmenin lämmin ilmasto rantasuihkuineen suosii hyvin myös camping -asumista laajoilla hiekkarannoilla.

Apuharaa, sukeltajien tukialusta, koskeviin tiedusteluihin saa parhaiten vastauksen Esko tai Sinikka Kosolta, puh. 90-722344.

Sharmenissa Hotelli Marinaan majoitusta suunnittelevilla on mahdollisuus saada länsisaksalaisen Aktiv Sport Hermanin neuvottelemat alennukset ottamalla yhteyttä Sinikka Kosoon.

Länsisaksalaisyritys tuottaa myös sukeltajia KeskiEuroopasta Apuharalle.

Matkalle tarvitset kaikki sukellusvarusteet lukuunottamatta tankkia ja painovyötä. Älä unohda nostolii-

viä. Se on täällä pakollinen, kuten lähes kaikissa järkevissä ja vastuunsa tuntevissa maissa. Paikallinen laki määrää jopa 500 markan sakon nostoliivin käytön laiminlyömisestä.

Syvyysmittari näyttelee myös tärkeää osaa, sillä näissä maailman kirkkaimmissa vesissä eksyy helposti liian syvälle. Esimerkiksi Ras Muhammadissa näkyvyys on noin 50 metriä.

Sukelluskortin unohtaminen kotiin merkitsee lomaa perusvälinesukelluksen merkeissä. Turvallisuusnormien vuoksi ei parhainkaan satusetä pääse sukeltamaan ilman korttia.

Puku on välttämätön suojelemaan teräviltä ja polttavilta koralleilta.

Korallin aiheuttama haava paranee erittäin hitaasti. Myrkyllisten eläinten kosketus on jopa hengenvaarallinen. Sukellusloma voi päättyä sairaalaan, jollei pahemminkin.

Jo alkajaisiksi on hyvä muistaa, että kaikki veden alta sekä rannalta löytyvät kotilotkin on lailla luonnonsuojel tuo Suomalaisia sukeltajia on näillä vesillä vieraillut sillöin tällöin. Ilmeisesti suomalainenkin sukellus alkaa löytää kansainvälisyyttä jääkuorensa alta.

Matkaan vain ja tervetuloa tänne kristallisille aalloille kokemaan unohtumaton sukelluselämys nyt, kun se vielä on mahdollista.

Toivon tapaavani monia suomalaisia sukelluksen ystäviä täällä, sillä on ilo jakaa tämä kokemus.

Sukellusterveisin Osku Apuhara/Na'ama Bay

Ystäväni "George" Napoleonkala RasMuhammadissa

9

Kokkolan Merisaukot viettivät perinteisiä kastajaisjuhliaan toukokuussa ase koulun kerhon suojissa.

Kalastajaiset olivat kymmenennet lajissaan joten traditiostakin voidaan jo puhua. Uusia Merisaukkoja kastettiin 24 "noviisia". Illan kutsuvieraana oli traditiomme "isä" Eka Metsävuori, mies jonka turkulaiset ovat omineet.

Kastajais-seremoniamme on jaettu kolmeen osaan: tehtävien arpominen , suoritus ja Wedenalaisen Weljeskunnan Wala. Jokainen noviisi saa Saukottarilta tehtävän, jonka suoritettuaan on oikeutettu saamaan "sukeltajan ryypyn" eli snorkkelillisen jotain traditionaalista mehua, "Pohjanlahden pohjavettä" tai "Suntin sumppia".

Räpyläuinnin kuulumisia Räpyläuinnin SM-81 hallimestaruus kilpailut pidettiin 15. 2. Kuopiossa.

Uinnit sujuivat tuttuun tyyliin hyvin. Kilpailutapahtumista kerrottakoon miesten 400 m laitesukelluksen aikana tapahtunut varusteen rikkoutuminen: vaikkå turkulaisen Arasolan maski menikin rikki viimeisellä finstalla, taisteli hän silti voiton itselleen.

Miesten ja poikien perusvälinesukelluksissa tapahtui pari harmittavaa liian aikaista pintaantuloa, mitkä johtivat suorituksien hylkäämiseen. Miesten ja poikien osalta kärki on hyvän kirjava, naisten ja tyttöjen osalta valtikka on Jyväskylän Delfiineillä, poikkeuksena kaksi turkulaista. Uinnit olivat samalla myös karsintatilaisuus PM-81 varten.

Huolimatta kovin lyhkäisestä varotusajasta, järjestelyt sujuivat hyvin, mistä valiokunta haluaa kiittää Kuopion Urheilusukeltajia. r

Tässä tulokset: Seurojen väliset pisteet: Delfiinit Jyväskylä 155 Saaristomeren sukeltajat Turku 66 Vesikot, Kokkola 48 Sukeltajat ry, Helsinki 14 Sukellusseura H 20 Helsinki 5 Lahden Urheilusukeltajat 3 Outokummun Urheilusukeltajat 3 Kuopion Urheilusukeltajat 5

uintiterveisin Jaana Castren Räpyläuintivaliokunta

Urh.suk Kuopio Delfiinit, J:kylä Saaristomeren suk.

tytöt: 1. Saukkonen Minna 2. Rantanen Maija 3. Anttila Heidi

Delfiinit, J:kylä Saaristomeren suk.

Delfiinit, J:kylä

27.8 29.1 34.6

7 5 4

Delfiinit, J :kylä "

24.3 26.3

7 5

100 m laitesukellus naiset: 1. Repo Paula 2. Portman Hannele 400 m laitesukellus miehet: 1. Arasola Rauno 2. Ahven Antti 3. Lepistö Tapani 100 m räpyläuinti tytöt alle 16 v.

1. Saukkonen Minna 2. Rantanen Maija 3. Anttila Heidi pojat alle 16 v.

1. Kaartvuori Kalle 2. Tuominen Teppo 3. Suoranta Jouni 4. Mölsä Petri

Kapillaari syv. mittari Wanted maski

25 + 25 m sukellusuinti pojat: 1. Hätinen Mika 2. Voutilainen Sami 3. Tuominen Teppo

50 m sukellus naiset: 1. Kiuru Auli 2. Portman Hannele miehet: 1. Osterberg Ari 2. Ahven Antti 3. Partanen Ari 4. Arasola Rauno

SUKELTAJAN SYYS· TARJOUKSET

Sukeltajat r.y H:ki Delfiinit Vesikot, Kokkola Saaristomeren suk.

Delfiinit

Saaristomeren suk.

Delfiinit

aika pisteet 23.6 1 24.2 5 25.2 4

Rocket-puukko

29,59,-

69,-

Multiple-puukko 99,Tana,ux-,amppu195,Astro-Iamppu 290,795 Sukelluspuku, Shark vyötäröhousuilla Sukelluspuku, Shark haalareilla Sukelluspuku 2-puolinen haalareilla

,

•

19.2 21.5 22.3 22.4

7 5 4 3

1.00,4 1.02,5

5

Laitejlaketti 1x10 I Polaris 4 regulla

4.35,1 4.35,3 4.51,8

7 5 4

Laitepaketti 2x 10 I Polaris • 5S regulla , Toimi heti, sillä tavaraa on rajoitettu määrä.

7

895,995,1795 2950 ,

•

Tarjous on voimassa 30. 11. asti.

Delfiinit Saaristomeren suk.

Delfiinit

1.01,9 1.04,0 1.18,6

7 5 4

Saaristomeren suk. "

54,5 52.7 1.03,1 1.13,7

7 5 4 3

U rh.suk. Lahti

®IP1r®illJ~@ Myymälä ja paineilma-asema Huopalahdentie 13, 00330 Hki 33 Puh. 90-485817 Tukku- ja varastomyynti: Kalevankatu 31, 00100 Hki 10 Puh. 90-6942814 11

KOTKA DIVERS RY:N SUKELLUSLEIRI 10-19. 7.1981 Seuramme ensimmäinen pitkä leiri pidettiin Kotkan ulkopuolella Haapasaarten vesillä. Tukikohtana oli Sauluodon nokka. Leirin alkupuoli saatiin nauttia hellesäästä, joka puolessavälissä huononi normaaliski suomalaiseksi kesäilmaksi.

Leirille osallistui 26 seuramme 42 jäsenestä. 11 jäsentä vietti leirillä koko 10 päivän ajan - loput osallistujat kävivät viikonloppujen aikana tai miten töiltänsä pääsivät. Muonituksesta vastasivat mukana olleet perheenjäsenet. Herkulliset ateriat olivat valmiina, kun sudennälkäiset sukeltajat palasivat "tukikohtaan".

Sukellustoiminta oli vilkasta, mutta väliin mahdutettiin muutakin toimintaa. Leiriläisten yhteinen sukellusaika oli 62 h 19 min. Sukelluksia suoritettiin hyvin erilaisiin kohteisiin. Käytiin muiden jo aikaisemmin puhdistamassa lentokoneen hylyssä.

Sukellettiin syvyyttä Torni-nimisen luodon kupeessa tehden havaintoja kasvistosta ja eläimistöstä. Tutkittiin muutamien lähimenneisyydessä uponneiden höyrylaivojen hylkyjen jäänteitä matalissa rantavesissä ja katsastettiin sodanaikainen ankkuripaikka. Tutkittiin karikoita vanhan

12

laivaväylän varrella ja vedettiin tyypillisiä sukellusharrastukseen kuuluvia vesiperiä epätarkkojen paikkatietojen vuoksi. Lisäksi annettiin koulutusta juniorijäsenille.

Päivän ohjelma alkoi aamu-uinnilla, joka virittikin vatsan vastaanottavaiseksi aamupalalle. Kamppeet veneisiin ja ajo aamupäivän sukelluskohteelle. Sukelluksissa noudatettiin turvallisuusmääräyksiä, pidettiin kirjaa ajoista ja syvyy ksistä.

Taulukkoaikoja ei ylitetty. Sukelluskohteella vietetty aika tahtoi venyä siksi, että sukelsimme pareittain niin, että veneessä oli lähtövalmiit turvasukeltajat. Paluu tukikohtaan ruokapatojen ääreen.

Ruokaa sulatellessamme kuuntelimme luentoja sukeltajalle tärkeistä ja kiinnostavista aiheista - mm. lääkäri piti luennon elvytyksestä. Mauri Vallema luennoi yhtenä päivänä SUSL:n toiminnasta. Haapasaaren merivartioasema esitteli toimintaansa ja kalustoansa. Luentojen jälkeen alkoikin jo tehdä mieli pinnan alle.

Jälleen rensselit veneeseen ja menoksi; tuoretta vastapuristettua ulkosaariston ilmaa maistelemaan .

Iltapäiväsukelluksen jälkeen ah-

KOTKA DIVERS RY. J Tulimaa/I Kinnunen

dettiin jälleen maha täyteen herkkuja. Niitä sulateltiin lämmittämällä telttasaunaa, pitämällä tikanheittokilpailuja ja uimalla kilpaa räpylöiden vauhdittamana. Tutustuimme lähisaariin; lähinnä kiinnostivat viime sotien aikaiset linnoitusjärjestelmät. Vierailimme kasemateissa ja seurasimme juoksuhautoja kallioon louhittuun ammusvarastoluolaan.

Kävimme useita kertoja pääsaaressa Haapasaaressa, jonka hiljentyneet raitit täytti kesävieraiden paljous. Entisten asukkaiden jälkeläiset pakenevat kesähelteisiä kaupunkeja vilvoittavan meren äärelle.

Suolantuoksuisten kirpeiden löylyjen jälkeen olikin raukein mielin mukava kokoontua iltanuotion ääreen. Siinä käytiin läpi päivän tapahtumia, suunniteltiin seuraavaa päivää, syksyn toimintaa, ensi kesää, laulettiin huuliharpun ja kitaran säestyksellä, nautittiin kesästä.

Leirille osallistuneiden mielestä tällaisesta pitkästä leiristä lähivesillä kannattaa tehdä kauden huipentuma, jossa etenkin juniorit pääsevät tutustumaan sukellusurheilun todellisuuteen ja osallistuvat kaikkiin sukellusta palveleviin tehtäviin.

KUPLAN SUKELLUSEXCURSIO NORJAAN ...

Koska Kupla on varmasti useimmille Urheilusukeltajan lukijoille tuntematon, on sitä syytä hieman esitellä.

Kupla on 1980 perustettu Teknillisen korkeakoulun sukelluskerho.

Virallinen nimi on Polyteknikkojen sukelluskerho Kupla, josta myös lyhennystä PSK Kupla tai pelkkä Kupla käytetään. Jäsenten lukumäärä on viidenkymmenen paremmalla puoldlla. Kerhon tar koi tuksena on edistää sukellusharrastusta teekkari en keskuudessa järjestämällä kursseja, sukellusretkiä ym. toimintaa.

Tässä voi samalla mainostaa kerhoa jo valmistuneille sukeltamista harrastaville tai siitä kiinnostuneille diplomi-insinööreille. Heillä on nimittäin oikeus liittyä vanhoiksi jäseniksi ja tulla mukaan kerhon toimintaan, osallistua retkilIe jne. Mutta siirtykäämme varsinaiseen aiheeseen.

Viime syyskuussa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen päätimme valita Trondheimin excursiomme kohteeksi, isäntinämme Norjan teknillisen korkeakoulun Kuplaa vastaava yhdistys, Dykker Gruppa. Matkaryhmän muodostivat: Esa Mäkitalo, Pertti Manner, Håkan Mitts, Antti Kuivalainen ja allekirjoittanut. Lainasimme Kleinbussin VW -autosta (siitä heille suur kiitos!) ja ajoimme Vaasaan, josta lautalla Pohjanlahden yli Uumajaan, josta jatkoimme matkaamme yhtäjaksoisesti Trondheimiin. Emme saaneet levätä vielä sielläkään, sillä sukelluskohteemme sijaitsi noin sata kilometriä länteen Trondheimista. Matka suoritettiin kaksirunkoisella yhteysveneellä, joka kulki yli 20 solmua.

Perillä huomasimme, että isännillämme oli helppoa ja vaivatonta harrastaa sukeltamista: neljän tunnin matka saari ryhmälle, jossa heillä oli käytössään kaksikerroksinen, laiturin yhteyteen rakennettu talo kaikilla mukavuuksilla ja kauppa 50 metrin päässä. Sukeltamaan lähdettäessä puettiin puvut valmiiksi ylle

14

ja lastattiin muut varusteet nelimetriseen veneeseen. Kymmenet pienet saaret ja luodot tarjosivat lukuisia sukelluskohteita 5 - 15 min. ajomatkan päässä. Takaisin tullesa sai heti lämpimät vaatteet päälle. Suomalaiset vieraat jäivät luonnollisesti kaipaamaan saunaa ja ehdottivatkin sen rakentamista.

Kiitettävät olosuhteet eivät jääneet ainoastaan vedenpäällisiksi vaan myös toisella puolella vedenpintaa meitä suomalaispoikia hemmoteltiin. Näkyvyys oli 15 20 metriä, pohja oli kalliota tai hiekan ja kalkkikuoren sekoitusta. Levät olivat puumaisia, parimetrisestä "rungosta" erkani muutaman senttimetrin paksuisia "oksia", jotka muodostivat vihreän katon, jonka alle saattoi piiloutua. Faunaa edustivat hummerit, tasku ravut, useat eri kalalajit, simpukat, meritähdet, merisiilit jne.

Vaikka sukelsimme joka päivä kaksi kertaa, ei kukaan ollut lähelläkään kyllästymistä (en tarkoita typpeä). Märkäpuvuilla sukeltaneille tuli yleensä kylmä puolen tunnin sukelluksen jälkeen, mikä piti huolen sukellustaulukoiden noudattamisesta, mutta kuivapukua käyttäneiden oli tarkkailtava kelloa välttääkseen dekompression. Suurin sukellussyvyys oli 21 metriä.

Saaret olivat kallioisia ja rannat kivisiä. Vesi syveni äkkiä, olipa melko suuria pystysuoria pudotuksiakin.

Vaikka vuoroveden vaihtelu oli 2,5 3 metriä, ei mitään virtauksia syntynyt. Sukellukset tehtiin parittain ja kaikilla oli noste-kelluntaliivi, joka olikin paras turvaväline niihin olosuhteisiin.

Osan ruoasta hankimme itse sukeltamalla. Kampasimpukat, taskuravut ja erilaiset kalat olivat hyvänmakuinen ja piristävä lisä normaaliin ruokaan. Ja olipa se aikamoinen kokemuskin syödä elävää kampasimpukkaa. Hummerin pyydystäminen sukeltamalla on kiellettyä Norjassa. Uusi laki on säädetty pieneksi käyneen hummerikannan suojelemi-

seksi. Mekin nalmme viiden sukelluspäivän aikana ainoastaan kolme erittäin maukaan näköistä hummeria. Kalat, joita pyydystimme olivat pääasiassa kampeloita, mutta olipa yksi rauskukin joutunut pistetyksi.

Lisäksi Esa pyydysti "breiflabin", joka harppuunoinnin jälkeen pullisti itsensä palloksi. Esa yritti vielä etsiä steinbeitiä, erittäin maukasta, mutta vaikeasti pyydystettävää kissakalaa.

Sitä ei voi harppuunoida, sillä osuman saatuaan yleensä passiivinen kala hurjistuu ja ui ympäriinsä etsien kohdetta, johon se voisi upottaa hampaansa. Stenbeit (=kivenpurija) on nimensä mukainen, eikä kuoltuaankaan hellitä puruotettaan. Niinpä pyydystämisessä on käytettävä seuraavaa tekniikkaa: Atraimen tapaisella hawaijinlingolla isketään kalaa ylhäältä päin ja painetaan se pohjaa vasten. Sukellusparin tehtävänä on tökkiä sitä puukolla niskaan ja tappaa kala. Mutta kukaan ei saanut maistaa kivenpurijaa - tai se meitä, sillä steinbeitit elelevät pääasiassa vuonoissa, eivät avomerellä - ainakaan siellä, missä me sukelsimme.

Mikään ei kestä ikuisesti ja meidänkin oli jätettävä paratiisisaaremme. Kutsu samana iltana pidettäviin isäntäkerhomme 15-vuotisjuhliin piristi hieman apeita suomalaispoikia, niinkuin myös yllätyksemme isäntiä. Olimme varanneet syntymäpäivälahjaksi kolme metrisen 25 mm harjateräksestä tehdyn harppuunan.

Kiitospuheista, aplodeista ja lahjastamme otetuista valokuvista päätellen ihastus siihen oli aivan ilmeinen.

Katkarapuillallisen jälkeen juhla jatkui yleisen seurustelun ja saunomisen merkeissä - todellakin, aito, puulämmitteinen sauna ja vieläpä suomalainen kiuas.

Seuraavan aamuna olimme sitten puhtaita, mutta vähemmän virkeinä valmiita aloittamaan kotimatkamme. Eikä paluumatkalla puhuttu juuri mistään muusta kuin paluusta sukellusparatiisiimme.

· . . og DYGGER GRUPPAS DYKEXCURSION TIL FINLAND Norjalaiset Trond, Holger, PerArne ja Nissa saapuivat vastavierailulle tammikuun lopussa. Ensimmäiseksi vieraat tutustutettiin Otaniemen uimahalliin ja sen saunaan. Iltaa vietettiin "rauhallisesti" sillä aamulla oli edessä sukellus.

Lauantai- ja sunnuntai päivän sukelluksien kohde oli parikymmentä metriä pitkä, sodan jälkeen uponnut puinen jaala. Se sijaitsee Sipoossa Gumbostrand -nimisen paikan edustalla yhdeksän metrin syvyydessä.

Erinomainen kohde aloitteleville jääsukeltajille! Avannosta sukeltamisen lisäksi norjalaisille oli uutta huono näkyvyys - kolme metriä, aivan normaali meidän mielestämme sekä mutapohja, jota potkimalla näkyvyys väheni nollaan. Näin vieraamme saivat kokea sanonnan "Suomessa sukeltaja näkee käsillään".

Sukellusten jälkeen lämmittelimme tuulen (ja märkäpukumiehillä veden) kylmentämiä jäseniä Bottan saunalla. Sieltä sitten siirryimme myöhemmin ravintolan puolelle

harrastamaan yhteislaulua ynnä muuta mukavaa.

Maanantaina tutustutimme vieraamme korkeakouluun, iltapäivällä oli ohjelmassa tehdasvierailu. Ilta vietettiin, uimisen, saunomisen ja leikkimielisen kisailun merkeissä Otaniemen uimahallissa.

Tiistaipäivä oli vapaa, mutta illan ohjelma oli sitäkin tiukempi: ensiksi uppo-pallo-ottelu Yrjönkadun uimahallissa ja sen jälkeen teeilta Hämiksellä yhteislaulun ja tanssin merkeissä.

Keskiviikkona norjalaisista tehtiin "suomalaisempia" kuin tavallinen suomalainen on. Ohjelmassa oli nimittäin saunomista ja avantouintia Tf:n saunalla N uuksiossa. A vantoa tehtäessä ilmeni, että pilkkijän jääkaira oli tuntematon työkalu norjalaiselle, mutta se puute korjattiin pian. Uimapaikan valmistuttua ja saunan lämpeämistä odoteltaessa järjestettiin Suomi-Norja maaottelu mäen laskemisessa pulkalla. Voittaja olisi se, joka laskisi jyrkältä rantakalliolta pisimmälle järven jäälle.

Norja johti kisaa alussa, mutta sitten kuplalainen Matti Muhonen suoritti kaksi niin komeata laskua, ettei niitä pystynyt enää kukaan parantamaan.

Kun sauna oli lämmennyt aloitettiin varsinainen urheilu. Mehevistä löylyistä kirmattiin avantoon jäähdyttelemään. Norjalaisilla oli käsitys, että kaikki suomalaiset käyvät avannossa uimassa vähintään kerran viikossa. Niinpä he olivat ihmiessään kun kerroimme, ettei avantouinti, lumessa kieriskelystä puhumattakaan, ole tavallista. Saunomisen ja lukuisten uintikertojen (lue kastautuminen) jälkeen vaadittiin todellista urheilumieltä, kun oli puettava mäen laskemisessa kastuneet vaatteet päälle.

Illalla palo-opistoon tutustumisen jälkeen vierailuohjelman ensimmäinen juhla: läksiäiset. Väsyneinä, mutta onnellisina ja monta uutta kokemusta rikkaampana pääsivät vieraamme lähtemään.

Kirj. Juha Toivonen Kuvat: Pertti Manner ja Matti Muhonen

15

"Virve" ja Ekan Seawolf tukeutumispaikassaan Trollössä.

Merisaukkojen sukellusretki saaristomerellä 2.-15. 7. 1981

Sateisena torstaiaamuna 11 innokasta "merisaukkoa" pakkasti kamppeensa m / s Virveen, ja kauan odotettu matka alkoi. Oli laskettu, että matka Kokkolasta Nauvoon tulisi kestämään n. 36 t. mikä pitikin melko tarkasti paikkansa.

Alkumatka sujui hyvin Vaasaan s?:ikka, ja kaikki olivat innoissaan.

Navakka etelätuuli oli kuitenkin puhaltanut jo aika kauan, joten se nostatti aikamoisia aaltoja Sdlkämerellä. Noin 15 tuntia kestänyt Selkämeren ylitys oli ankea kokemus monelle. Aallot keinuttivat "Virveä" aikalailla, ja merisairaus vaivasi suurinta osaa meistä. Matka oli raskas niille, jotka joutuivat valvomaan melkein koko ajan ohjatessaan alustamme.

Mutta oli sitäkin hienompaa tulla 16

vihdoin saariston suojaan. Tultiin Kustavin salmeen, ja ne maisemat olivat upeita verrattuna Perämeren maisemiin. Ilma oli kaunis, ja aurinko paistoi, emmekä me voineet muuta kuin ihastella molemmilla puolilla kohoavia kallioita. Mutta ei siinä auttanut kauan töllistellä. Oli alettava siivoamaan ja kuivattelemaan matkan aikana kastuneita sänkyvaatteita. 37 tuntia oli kulunut ja saavuimme Nauvoon, missä yövyimme. Laiturille astuttuamme tuntui aivan kuin se olisi keinunut, ja piti oikein katsoa oliko se ponttoonilaituri vai oliko se vain kuvittelua. No kuvitteluahan se oli.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa ja saavuimme Nötö-nimiseen saareen. Me innokkaimmat (eräs toi-

nen kaveri ja minä) halusimme heti sukeltaa. Niin teimme ensimmäisen sukelluksemme Turun saaristossa.

Se oli mukavaa, vaikka siellä ei mitään erikoista ollutkaan. Vesi oli niin paljon kirkkaampaa ja kasvullisuus rehevämpää ja monipuolisempaa kuin pohjoisessa. Toisen yön me vietimme siis Nötössä.

Seuraavana päivänä olimme kalastuskilpailuissa Nötössä, vaikka kukaan meistä ei niihin osallistunutkaan. Muutamat taas sukeltelivat.

Sukellukset jäivät aluksi vähiin, koska meillä oli vaikeuksia kompuran kanssa. Joku tohelo (nimeä mainitsematta) oli laittanut jonkun männistä väärin päin kootessaan sitä. Kompuraa korjattaessa aika menikin hyvin. Kun emme heti pääs-

Surffauksen iloja.

va, joka ajoi saksalaisten laskemaan miinaan v. 1915.

Koko retken kohokohta ja tähän asti jännittävin sukellus oli sukellus "Ladogalle". Ensimmäistä kertaa sain mennä niin syvälle (35 m).

Vaikka syvyyttä olikin niin paljon, siellä näki muutamia metrejä ilman lamppua. Se oli todella jännittävää, vaikka me pysyttelimmekin aivan siinä maston lähettyvillä, missä pintaköytemme oli kiinni. Ensimmäisellä kerralla saimme olla vain 15 minuuttia, mutta se oli todella ainutlaatuinen kokemus sekin. Ylös tultuani oli heti mielessäni, että sinne pitää päästä uudestaan. Teimme toisen sukelluksen sinä päivänä jälleen "Schillerille", mutta ei se enää tuntunut niin jännittävältä. Sen illan me vietimme jälleen eräässä kauniissa lahdessa. Söimme turskaa, jota oli saatu juksaamalla aika paljon, ja paistoimme makkaraa "Virven " kannella. Ilta oli kaunis ja tunnelma korkealla. Oli mukava mennä nukkumaan , kun tiesi, että pääsee taas "Ladogalle" seuraavana päivänä.

12. päivä sunnuntaina menimme "Ladogalle" ja nyt saimme olla hiukan kauemmin siellä. Kiertelimme siinä köyden lähettyvillä ja tutkimme laivan kantta. Katkenneet savupiiput olivat mahtavan näköisiä, ja laivan mastokin näytti ihmeelliseltä häämöttäen valoa vasten. Se oli mahtava kokemus. Sunnuntaina osa meistä lähti autoille Kasnäsistä kohti Kokkolaa ja osa jatkoi "Virvellä" pohjoiseen päin.

Puolitoista viikkoa oli vierähtänyt nopeasti. Tämä retki oli antoisa ja mielenkiintoinen.

Toivottavasti teemme samanlaisen ensi kesänä.

Turun saaristo on niin hieno ja ainutlaatuinen' että siellä kannattaa jokaisen käydä.

Kiitokset Tellelle, Ekalle ja Tähtisen Masalle jotka olivat meille oppaina Saaristo merellä.

Antti Herlevi Kokkolan Merisaukot r.y.

seet kovin ahkerasti sukeltamaan, me surffasimme aika paljon. Moni meistä oppi sen taidon, joten aika ei mennyt hukkaan. Ilmakin oli koko viikon niin hyvä, että mikäs siellä oli aurinkoa ottaessa ja surffatessa.

Ensimmäinen kunnollinen yhteissukellus oli Vänössä "Alfred"-nimiselle hylylle. Se oli minulle ensimmäinen hylkysukellus. Kyllä siinä puoli tuntia hurahti äkkiä. "Alfred" on 18 m . syvällä oleva puulaiva. Se on säilynyt kohtalaisen hyvin, mutta sen ikää en pysty sanomaan. Seuraavan yön olimme Vänössä ja teimme toisen sukelluksen "Alfredille" seuraavana päivänä. Viivyimme vielä Vänössä yhden päivän tutkien saarta ja surffaten .

Seuraa~~ma päivänä ajoimme johonkin Orön lähistölle erääseen erittäin kauniiseen lahteen, jossa uiskentelimme ja surffasimme. Kompura lakkoili jälleen, joten emme sukeltaneet sinä päivänä. Nautimme hienosta kesäilmasta osan porukkaa korjatessa kompuraa. Se saatiin taas

kuntoon, ja me lähdimme seuraavana aamuna Koggskärin luo, jossa on höyrylaiva "Helsingforsin" hylky.

Laiva upposi v. 1905. Sukelsimme siellä, mutta minä en nähnyt hylkyä ollenkaan.

Sensijaan löysimme "Helsingforsin" valtavan ankkurin.

En ole eläissäni nähnyt niin isoa ankkuria. Olosuhteet olivat muutenkin loistavat; näkyvyyttä oli 10 - 15 m ja vesi lämmintä, koska siellä oli niin matalaa. Näin kaikenlaisia kasveja, mitä Perämeressä ei ole ollenkaan ja muutamia kalojakin.

Toisen sukelluksen sinä päivänä teimme "Schiller" -nimiselle hy ly lle.

"Schiller" on puulaiva, joka makaa jyrkän kallion kupeella. Se on jonkin verran rikkoutunut aikojen kuluessa. Seuraavana päivänä menimme Kasnäsin laituriin ottamaan vastaan kahdeksaa "saukkoa", jotka tu livat autolla Kokkolasta viikonlopuksi. Yövyimme Kasnäsissä ja lähdimme lauantaina kohti "Ladogan" hy lkyä. "Ladoga" on Örön eteläpuolelle uponnut venäläinen miinalai-

MYYDÄÄN

Uusi säätötilavuuspuku Swissud Professional, koko M, erittäin edullisesti. Puh. (Pori) 939-35696 (työ), 939-35126 (koti).

OSTETAAN

uusi Nikonos IV A va-kamera + objektiivi 35 mm f 2,5 + akryyliputkeen koteloitu elektronisalama, ohjeluku 20, hinta yht. 2.100, -. Puh. ilt. klo 17.00 jälk. 914-28630.

Märkäpuku Finn-Suit, 192 cm / 83 kg, uusi. Puh. työ 90-7554211 / Kalliala, koti puh. 90-781861.

hyväkuntoinen märkäpuku koko: pit. n. 180, lev. 88.

Tied. ilt. puh . 968-14156 K. Mild

Uutta vastaava Unisuit, koko L, sukellettu 8 tuntia. Lähemmät tiedust.

Hannu Dahl, puh. 934-477434 (työ), 934-49266 (koti).

Unisuit, vähän käytetty, koko M, väri punainen, täydellisellä varustuksella, mukana mm. kuivahanskat ja Unisuit Fin -räpylät sekä aluspuku. Puh. työ 971-227222 / Veikko Aumala, koti 97 1-222288.

17

RÄPYLÄUINNIN SM 1981 Kuopion uimahalli 15. 02. 1981 klo 10.00

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti

400 m räpyläuinti naiset: 1. Repo Paula 2. Kiuru Auli

Delfiinit "

4.35,8 4.43,0

7 5

postitetaan sukeltajille, joiden lehti osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Toimitusneuvosto

800 m räpyläuinti miehet: 1. Viren Ari 2. Mäntylä Jouni 3. Palve Ari 4. Kärnä Heikki 100 m räpyläuinti pojat alle 14 v.

1. Voutilainen Sami 2. Rautasalo Hannu 3. Alanen Rainer 4. Silander Juha tytöt alle 14 v.

1. Saukkonen Minna 100 m räpyläuinti naiset: 1. Repo Paula 2. Kiuru Auli 3. Portman Hannele 4. Nuttunen Jaana

Vesikot Delfiinit

7 5 4 3

H 20 H:ki U rh. suk. Kuopio

54,6 1.00,5 1.02,3 1.02,8

7 5 4 3

Delfiinit

1.01,9

7

Delfiinit

56,0 57,4 59,1 1.01,0

7 5 4 3

Delfiinit

Saaristomeren suk.

100 m räpyläuinti miehet: 1. Viren Ari 2. Palve Ari 3. Partanen Ari 4. Mäntylä Jouni

Vesikot

400 m räpyläuinti konkarit: 1. Karhunen Jorma 2. Miettinen Pentti 3. Moberg Matti

U rh.suk. Kuopio

100 m laitesukellus miehet: 1. Österberg Ari 2. Ahven Antti 3. Arasalo Rauno 4. Lepistö Tapani 5. Väänänen Antti

8.08,1 8.19,4 8.33,1 9.06,0

48,2 50,1 50,5 50,7

7 5 4 3

43,5 5.05,0 5.06,0

7 5

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k.921-391098 t. 921-403600 Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k. 921-381804 t. 921-663311 Ilmoitustilan myynti Tellervo Rouhiainen Huvilakatu 7 as. 15, 00150 Helsinki 15 Puh. t. (90)6943211, k. (90)664594 Ilmoitushinnat: sivu 1 v.

2 v.

1/1 1100:1.440:1/2 830:1.150:1/3 450:1/6 320:Lisäväri 340:-/väri

Saaristomeren suk.

4 v.

2.100

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe. Teksti

Ilmoitukset

20.10.

4 Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Sukeltajat r.y. H:ki Delfiinit Saaristomeren suk.

Delfiinit U rh.suk. Kuopio

46,5 51,2 55,1 57,2 1.04,7

7 5

Osoitteenmuutokset: Urheilusukelta ja-lehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31

4 3

Vuosikerta

56.mk

2

4 x 100 m viesti alle 14 v.

1. Delfiinit 2. U rh.suk. Kuopio 1 3. U rh.suk. Kuopio II

4.15,0 4.36,4 4.48,7

7 5 4

4 x 100 m viesti naiset 1. Delfiinit

3.56.5

7

18

ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI

Liiton toiminnanjohtaja Leila Jakobsson puh. toimeen 90-4737257 klo 9.00-12.00, os. Suomen Urheilusukeltajain liitto ry., Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25 Oy Turun Sanomat Turku

-ko oslVA VAle erajärjeste mä Nikonilta jälleen uusi malli vedenalaiseen valokuvaukseen.

NIKONOS IV AUTOMAATTIKAMERA, jota voidaan käyttää missä tahansa veden alla tai päällä.

S8-101 NIKONOS SPEEDLlGHT huippuluokan elektronisalama.

Tilaa meiltä väriesite lähempää tutustumista varten.

Maahantuojan valtuuttama yksinoikeus sukellusliikkeille:

e

,..lanllltt.alIIIS ••,.

Töölönkatu 58, PL 193 00251 HELSINKI 25, Puh.49 2191

EDULLINEN LAITEHANKINTA - KYLLÄ I 12 L PULLOPAKETTI sisältää teräspullon, SM-selkätelineen, pohjasuojan ja pulloventtiiIin varailmalla SUB-X REGULAATTORI myötävirtatyyppinen painebalansoitu "jenkkirauta" (ilman painemittaria) Tämä hengityslaitepaketti hintaan mk 2.020,-.

Myös jälleen myyjiltä kautta maan.

Laitteita rajoitettu määrä.

SUOMEN URHEILUSUKEL T AJAIN LIITTO RY

SYYSKOKOUS JA AVOIMET KANSAINVÄLISET RÄPYLÄUINNIT TURUSSA

SYYSKD DUS (vaalikokous) on 8. 11. 1981 alk. klo 13.00 Kokouksen ja päivien asiakirjat postitetaan jäsenseuroille

o

HarEL MARINA PAlACE LINNANKATU 32 TURKU 10 HUONEVARAUKSET (921) 336300 MERKILLÄ "SUKELTAJAT"

URHEILUSUKEL TAJAT SVUL:n V-S piirin täyttäessä tänä vuonna 75 vuotta ja viettäessämme samalla liittomme 25 vuotisjuhlia on V-S piiri halunnut juhlistaa liiton toimintaa järjestämällä 'avoimet kansainväliset räpyläuinnit' korkeatasoisessa Impivaaran uimahallissa.

Pvm

7. 11. 81 lauantai

Aika

15.00-18.00 (harjoittelu alkaa klo 14.00)

Paikka

Impivaaran Uimahalli

viikolle 40 mennessä os. Ben Mattsson Haartmaninkatu 8 B 79 20340 TURKU 34 puh. 26123 kotiin 484646 Lääkärintodistus Kilpailijoilta vaaditaan voimassa oleva lääkärintodistus Osallistumismaksu 25,-/henkilö, voi osallistua useampaan lajiin Pankkitili KOP /humalisto 117550-101812 Sarjajako Miehet; naiset sekä juniorit, vanhemmat ja nuoremmat. Pojille ja tytöille ikäraja 16 vuotta Kilpailusäännöt Noudatetaan CMAS:n sääntöjä laitteissa ja varusteissa.

Lähtöjärjestelyt

Tiedustelut

Ennakkoilm.

Kaikki lähdöt ylhäältä. Lähtöalue on suljettu, ei avustajia lähtöalueelle (kansainvälinen käytäntö).

Ben Mattsson 28. 9. alkaen puh. 921-484646

Ennakkoilmoittautumisen yhteydessä toivomme sinun ilmoittavan lajit, jotka aiot uida sekä parhaan tuloksesi ko. lajissa.

Muista siis viikkoon 40 mennessä.

Ilmoittautuminen Kilpailijakokous

Kilpailupäivänä 7. 11. klo 13.00 alkaen Impivaaran Uimahallissa. klo 14.00 Uimahallin kokoustiloissa Kale Niemelä

P.S. Iltahipat Toimiupseerikerholla alkaen klo 20.00 pöytävaraukset puh. 921-786386