Page 1


(

Päätoimittajalta 20. 03.

Kevät tekee tuloaan voimallisesti. Yöpakkaset vaan eivät hellitä, viime yona mitattiin Suomen Turussa - 20°C. Mutta eiköhän se siitä tasaannu. Sekin. Koulutusvaliokunta piti kouluttajille koulutuspäivät Hämeenlinnassa. Vanhana kouluttajana olin mukana ja totesin rakkaan harrastuksemme liepeille pesiytyneen ihmeellisiä käytäntöjä tai ajatuksia nimenomaan

r URHEILU

SUKELTAJA 18.04.1980 Päätoimittajalta Koulutusvaliokunta Ahveniston Vesipedot Virven matka Sukelluskipinöitä Kronikka -79 PM-kisat Kompurakoppi Ahti maalla S/S Rhone Syysloma 79

sivu 3 4 6 9

12 13

14-19 20

21 25 28

Kansi: Muisto Juhani Teppo Rovaniemeläisten Va-valok. kilpailu va-diat 2.

Myymälämme muuttaa toimi taloomme Teollisuuskatu 34 Postiosoitteemme on

URBUR PL 55 20521 TURKU 52 Puhelinnumeromme on ennallaan 921-376700 Tule käymään talossa.

koulutuksen ja toisaalta luokkamerkkisuoritusten ympärille. - Joku kerho mainostaa kurssejaan, että niiden päätteeksi saa PM-kortin. Jo pelkkä ajatuskin siitä on outo, PM-kortin vaatimuksiin kuuluu 20 t. avovesisukelluskokemus ja erilliset tentit. En ole kuullutkaan kurssista jonka ohjelmaan mahtuu 20 tunnin avovesiosuus. Toisaalta koulutusvaatimuksista piittaamattoman seuran on helppo viedä kurssinsa läpi jos ohjelmaksi on otettu luokkamerkkisuoritusten läpivienti. Raha on ilmeisesti tavoitteena. - Kuitenkin on ymmärrettävä että sukelluskurssi on kokonaisuus joka antaa valmiuden sukeltamiselle. (Kuten ajokortti ajamiselle.) - Luokkasuoritukset ovat toinen kokonaisuus jotka antavat sisältöä sukeltamiselle ja pakottavat pitämään sukelluskuntoa yllä. Ihmetystäni herätti se että paikalla olleista seurojen edustajista muutamalla oli käsitys että kurssi ja PMkortti ovat sama asia. Suurin osa oli valiokunnan kanssa samaa mieltä siitä että PM-kortin arvoa on nostettava. Mutta ne nuoret hurjat miehet uusissa kerhoissaan. Kritiikki tehtyä työtä kohtaan on tervettä mutta on muistettava, jos arvostelet jotain on sen oltava perusteltua ja mikä tärkeintä pitää OLLA ESITTÄÄ PAREMPAA TILALLE. Pelkkä suunsoitto ei riitä. Toinen asia joka jäi kaivamaan

(

mieltäni oli se, että nuorempi polvi ei viitsi paneutua kurssivaatimuksiin, eikä luokkamerkkivaatimuksiin tarpeeksi tarkasti. Koska koko ajan ollaan vaatimassa ohjeita ja määräyksiä. Kyllä jokaisen joka sanoo itseään kouluttajaksi pitää pystyä selvittämään esimerkiksi maskin tyhjennys tai laitteen päällepukeminen ilman sormiotteista saakka lähtevää ohjeistoa. Ohjeeksi antaisin: Opetelkaa ensiksi itse asiat niin huomaatte ettei niitä ohjeita niin hirveästi tarvita. Tämä ei missään tapauksessa koske kaikkia, edes nuoremman polven kouluttajia. Jo henkilökohtaisen tuntemisen perusteella voin sanoa että suurin osa niistä jotka uhrautuvat kouluttajiksi tekevät ihan Oktyötä mutta ihmisiähän me vain olemme joten aina mahtuu joukkoon muitakin. Kouluttajien koulutukseen on paneuduttava huolella. Kouluttajapäivien osanottajia ja rakennetta on muutettava entisestä. On saatava omat päivät kerhokouluttajille, sukelluskouluttajille ja luokkatarkastajille. Tämän on koulutusvaliokuntakin todennut ja siksi kevään kouluttajapäivät muutettiin kesäksi Pajulahteen. Valiokunnan uudet ajatukset ovat hyviä, mutta ennenkuin käytäntö vakiintuu kuluu aikaa, ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Mutta se siitä, hyvää kevättä kaikille kouluttajillekin.

Eka

Toimitussihteerin palsta

Selasin läpi vanhoja Urheilusukeltaja-Iehden numeroita tutkien, mitä alamme lehti kansiensa sisällä pitää. Totesin osittain yllättyneenä kuinka monipuolista harrastuksemme saattaa olla. Kaikki tiedämme jo Urheilusukeltajain Liiton valiokuntien perusteella, että miltei mitä tahansa voi urheilusukelluksen yhteydessä harrastaa. Kuten biologiaa, meriargeologiaa, kalastusta ja valokuvausta jne. Edellisestä päätellen luulisi aina löytyvän jotain uutta kerrottavaa lehtemme palstoilla. - Erään asian olen kuitenkin todennut - ettei kynä, monista muista taidoista huolimatta oikein tunnu sopivan urheilusukeltajan hanskaan. Yleensä kir-

)

)

joittajat ovat yksiä ja samoja, jotka kyllä ansaitsevat kiitokset oikein isolla K:lla - muuta palkkiota kun ei ole annettavaksi. Onhan aivan selvää, että tilanne muuttuisi, mikäli saisimme määrärahat myöskin kirjoittajia varten. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä tämä ja näillä eväillä on pärjättävä toistaiseksi. Joten tämä edellämainittu selostus tarkoittaa tietysti sitä, että tarvitsemme edelleen kipeästi juttu materiaalia julkaistavaksi. Vanha sananlaskukin sanoo - jollei mitään pyydä. niin ei myöskään mitään saa. Ja kun paljon pyytää niin aina jotain saa! Hyvää sukelluskesää kaikille.

Emppu 3


Koulutusvaliokunnan toiminnasta JOUKO MOISALA Useissa yhteyksissä on kerrottu, etteivät läheskään kaikki sukelluksen harrastajat tiedä, mitä koulutusvaliokunta tekee. Koska tekemiset eivät missään nimessä ole salaisia tehtäköön tässä osaltaan selväksi koulutusvaliokunnan toimia. Asia kokonaan selvittäminen vaatisi huomattavasti enemmän tilaa ja siksi olen mukaan tällä kertaa valinnut sellaiset asiat, joihin itse olen useimmin joutunut antamaan vastauksia. Puhtaasti vastauksien antamisen lisäksi olen myös joutunut vastaanottamaan melkoisesti kritiikkiä, jonka kuitenkin olen suurelta osaltaan havainnut johtuvan tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudestakin, siis siitä, ettei asioita ole ajateltu muulta osin kuin omalta kohdalta havaitsematta tilannetta valtakunnallisesti. Kritiikki on aina hyvä asia, mutta toivottavasti vastaisuudessa siihen sisältyy samalla selkeä esitys siitä miten pitäisi olla, ei riitä että arvostellaan sitä mitä on. Tästä riittäisi keskustelua ja valiokuntakin on siihen valmis, mutta asiaan. KOULUTTAJIEN OPINTOPÄIVÄT Kouluttajien opintopäivien päätarkoitus on toisaalta pitää kouluttajat ajantasalla tapahtuvan kehityksen suhteen ja toisaalta jatkuvasti tarjota kouluttajille sellaisia aiheita tarkasteltuna eri puolilta, joita kouluttaja tarvitsee koulutustehtävissään oman yhdistyksensä puitteissa. Näin opintopäivien sisältönä tulee jatkuvasti olemaan ensinnäkin sekä opetuksellisia että sukelluskoulutusaiheita. Lisäksi on itsestäänkin ·selvää, että aiheina tulee myös jatkuvasti olemaan lähinnä suoraan sukeltamiseen liittyviä aiheita sekä sukellusfysiologiasta että sukellusturvallisuudesta. Tavoitteena on myös ollut jatkuvasti saada kouluttajat paneutumaan vakavasti itse kouluttamiseen liittyviin aiheisiin voidakseen omassa työssään sitten kriittisemmin paneutua eri koulutuksellisiin ongelmiin. Miten valiokunta näissä tavoitteissaan on onnistunut on ollut monenkin keskustelun aiheena. Kritiikkiin vastatessaan on valiokunnan ollut pakko todeta mm. että opintotilaisuudet tässä muodossaan on tarkoitettu palvelemaan kaikkia kouluttajia huolimatta siitä missä vaiheessa on mukaan tullut. Näin juuri kouluttamiseen mukaan lähteneelle kerhokouluttajalle on kyettävä tarjoamaan täysipainoista ohjelmaa siinä missä kymmenen vuotta mukana olleelle luokkatarkastajalIekin. Pääsyy tähän on siinä, ettei kouluttajapohja kasvustaan huolimatta kuitenkaan ole vielä niin laaja, että olisi mahdollista toimeenpanna opintotilaisuuksia emo ongelma huomioiden. Hivenen verran on valiokunta kuitenkin tällä sektorilla saamassa aikaan edistystäkin. Ensi kesänä, 11.13. 7., järjestetään Pajulahden urheiluopistossa kolmen päivän kouluttajakurssi, joka on tarkoitettu tiet ylle ryhmälle, tarkemmin sanottuna sellaisille kerhokouluttajille, joista yhdistys aikoo lähiaikana tehdä sukelluskouluttajaesityksen. Opintopäi4

vien kohdalla tämä järjestely saa aikaan sen muutoksen, että toinen opintotilaisuus sekä etelässä että pohjoisessa jää pois ja emo kesäinen tilaisuus jossakin urheiluopistossa tulee tilalle. Opintotilaissuuksien määrä siis vähenee, mutta toivottakoon että laatu paranee. Laadusta, siis ohjelmasisällöstä mainittakoon vielä, että kouluttajien opintopäivillä ei ole tarkoitus tehdä osallistujista parempia sukeltajia vaan nimenomaan parempia kouluttajia. MITEN KOULUTTAJAKSI Vaikka kouluttajavaatimukset on esstetty yksiselitteisesti jC} selkeästi KOULUTTAJA-kansiossa, annettakoon tässä lyhyt selvitys asiasta. Kerhokouluttajaksi voi luokkatarkastaja nimittää sellaisen PM-Iuokkatasoisen sukelluksen harrastajan, joka on myös ollut mukana koulutustehtävissään. On totta, että luokkatarkastajaverkosto on vielä melko harva, mutta jatkuvasti kuitenkin tulee uusia luokkatarkastajia muualle kuin ruuhka-Suomeen. Nimityksestä lähettää luokkatarkastaja ilmoituksen kahden valokuvan kera koulutusvaliokunnalle. Tietojen mukana saa valiokunta selvityksen ao. kerhokouluttajan henkilötiedoista ja PM-suorituksen ajankohdasta ja numerosta. Ilmoitus hyväksymisestä tulee valiokunnalta suoraan kerhokouluttajalle. Sukelluskouluttajaksi voi yhdistys anoa kerhokouluttajaa, joka on jatkuvasti ollut mukana koulutustoiminnassa. Lisäksi edellytetään I-sukeltajaluokan suoritusta sekä opinnäytteitä oppitunnin pidossa ja käytännön kouluttamisesta. Nämä näytteet ottaa vastaan ja hyväksyy luokkatarkastaja. Yhdistyksen anomuksen käsittelee koulutusvaliokunta. Tätä ennen sukelluskouluttajaksi esitettävän tulee suoriutua sukelluskouluttajatentistä, josta pari sanaa jäljempänä. Sukelluskouluttajaksi nimittämisestä ilmoittaa valiokunta kouluttajan yhdistykselle.

Kouluttajatenttejä järjestetään sekä kerho- että nimenomaan sukelluskouluttajille, joille tentti on vaatimus nimityksen saavuttamiseksi. Vakiintunut käytäntö näiden kohdalla näyttää olevan, että tenttitilaisuudet järjestetään opintopäiven yhteydessä. Tentistä läpäisystä ei osallistujille varsinaisesti ilmoiteta, vaan valiokunta kirjaa tuloksen ao. kouluttajien korttiin, josta se on tarvittaessa tarkistettavissa. Mitä näissä tenteissä sitten käsitellään? Valiokunta luottaa täydellisesti kouluttajien luokkasuoritusten antamaan tietoon sukelluksellisista tiedoista eikä siis enää pidä uutta luokkasuoritustenttiä. Sen sijaan valiokunta haluaa, että tulevat kouluttajat todella perehtyvät tuleviin tehtäviinsä kaikilta osin. Siksi kouluttajatenteissä tenttimisen kohteena on KOULUTTAJAkansion sisältö. Tietämällä miten asioita hoidetaan estetään koko joukko sekaannuksia ja epäselvyyksiä. Toinen kysymys sitten on, hoi detaanko tämän hetkisen systeemin mukaan, vai jätetäänkö hoitamatta. Luokkatarkastajaksi taas voidaan anomuksesta nimittää sukelluskouluttaja, joka ansioituneesti on hoitanut kouluttajan tehtäviään. Näiden kouluttajien tehtävistä mainittakoon ehkä tärkeimpänä luokkasuoritusten hoito ja sukelluskoulutuksen järjestäminen yhdistyksissään. Kerhokouluttaja ottaa vastaan perusvälineluokkia, sukelluskouluttaja PM-Iuokkasuorituksia ja luokkatarkastaja I-Ik suorituksia. LUOKKASUORITUKSET Luokkasuori tuksista annettakoon vain yksi probakandistinen lausunto: Suorittakaa luokkasuoritukset· ajallaan, älkää odottako matkaa Etelään, on turhaa olla vihainen jos tarvittavaa korttia ei saa sillä siunaamalla. Tämän vuoden alusta alkaen on luokkasuoritusohjeita täsmennetty. Vuoden 1979 alustahan jo käytännön menettely muuttui siinä mielessä, ettei Liiton ulkopuolisille (lue Liiton jäsenyhdistyksiin kuulumattomille ) enää myönnetä luokkasuorituskortteja. Lisäksi käytännön menettely muuttui siinä, ettei Liiton toimistoon tarvitse enää lähettää muuta kuin viimeisen suorituksen vastaanottajan ilmoitus, johon liitetään mukaan kaksi valokuvaa. Syksyllä 1979 tehdyt muutokset töiden jaossa Liiton toimistossa taas lienee saanut aikaan sen, että luokkasuorituskortit tulevat suhteellisen nopeasti. Vuoden 1980 alusta siis seuraavat täsmenny kset:


OHJEET LUOKKASUORITUSTEN VASTAANOTTOA VARTEN 1. Sukelluskurssin aikana ei oteta vastaan luokkasuorituksia. 2. Luokkasuoritusten aloittaminen PM-Iuokan suoritus voidaan aloittaa vasta, kun sukelluspäiväkirjassa on kertyneenä' 10 sukellustuntia. I-Iuokan suoritus voidaan aloittaa, kun sukelluspäiväkirjassa on kertyneenä 50 sukellustuntia. 3. Suoritusjärjestys Suoritusjärjestys on vapaa, mutta ennen käytännön suorituksia on esitettävä voimassa oleva lääkärintodistus. SUOSITUS: teoriatentti, allassuoritukset, avovesisuoritukset. 4. Suoritusaika Kaikki suoritukset on saatava valmiiksi ensimmäisestä suorituksesta lukien vuoden sisällä alkaen seuraavan täyden kalenterivuoden alusta. Esim. teoriatentti 01. 06. 1979. Kaikkien suoritusten tulee olla valmiina 31. 12. 1980. Suoritusajan ylityksestä seuraa kaikkien suoritusten vanheneminen. 5. Suoritusten vastaanotto Kaikki suoritukset voidaan tehdä haluttaessa erikseen. SUOSITUS: Allaskokeet tehdään yhdellä kerralla. Avovesikokeet tehdään sopivasti jaettuna kahdessa erässä. 6. Suoritusmaksut a) Teoriakoe: tehtävien laatiminen, korjaus ja palautus 10 mk/ suorittaja b) Allaskokeet yhteensä 10 mk/ suorittaja c) Avovesikokeet 4 mk/suoritus/ suorittaja Yhdistystoiminnassa ei yhdistyksen oma vastaanottaja ota mak-

suja suorittajilta, vaan yhdistys korvaa vastaanottajan kulut ja korvaukset suorituksista. Mikäli vastaanottaja joudutaan kutsumaan, maksaa kutsuva yhdistys vastaanottajalle korvaukset ja kulut. Ed.m. kuluihin ei sisälly kulut, jotka aiheutuvat suorituspaikalle saapumisesta. Ei yksittäissuorituksia, vaan yhdistys järjestää ryhmätilaisuuksia. Yhdistys kokoaa maksut ja hoitaa korvaukset suorituksien vastaanottajalle. Väärinkäytösten vuoksi on kaikki luokkasuoritukset sekä ilmoitukset luokkasuorituksista leimattava. Tätä varten on sekä sukelluskouluttajilla että luokkatarkastajilla numeroidut leimat. Todettakoon vain, ettei leimattomia suorituksia hyväksytä, joten jokainen suorittaja vaatikoon asianmukaisen leiman, sillä se on samalla tae siitä, että vastaanottajalla on oikeus suoritusten vastaanottamiseen. On huomattava, että myös lääkärintarkastuskäytännössä on tulossa muutoksia, mutta Sukelluslääkäriyhdistys kertonee asiasta kun lopulliset päätökset on tehty.

on, että valiokunnalla olisi tulevai suudessa sekä laaja luokkatarkastajaverkosto että rahaa käyttää, jolloin käynnissä olevilla kursseilla voitaisi käydä luokkatarkastajien toimesta sekä tarkastamassa että konsultoimassa. Tällä hetkellä ainoa puute ei ole luokkatarkastajien ja varojen puute. Valvontaan tietysti sisältyy myös valiokunnan hoitama kouluttajien kortistointi. Tällä järjestelmällä pyritään pitämään mukana postituksissa ja informoinnissa ainoastaan ne kouluttajat, jotka todella ovat mukana aktiivisessa koulutustyössä. Kortistointi taltioi myös kouluttajien osallistumisen valiokunnan koulutustoimintaan. Koulutusvaliokunnan toiminnan piiriin kuulu myös koulutuksen tason ja kouluttajien tason kohottaminen. Pääoimintana on tällöin kouluttajien opintopäivien jatkuva ja säännöllinen järjestäminen kaikkien kouluttajien ulottuville.

KOULUTUKSEN VALVONTA On helppoa julistaa, että koulutusvaliokunta valvoo koulutuksen tasoa maassa. Valvonnan suorittaminen taas ei sitä ole. Pääsääntöisesti ainakin toistaiseksi koulutuken valvonta nimittäin jää kouluttavien yhdistysten ja yhteisöjen aktiviteetin varaan. Ohjeissaan näille sukelluskoulutusta järjestäville, koulutusvaliokunta edellyttää, että ne toimittavat melko yksityiskohtaiset ohjelmat valiokunnan hyväksyttäviksi ja sen jälkeen ilmoittaa ajoissa alkavista kursseista ja niiden aikatauluista. Tavoitteena

MUISTA SUKELLUSTARVIKKEESIKIN SAAT MEILTÄ

PEPE-SPORT

Humalistonkatu 13 921-22822

TURKU

5


Ahveniston Vesipedot 20 vuotta Syntymäpäivä H-hetki on 20. toukokuuta. Silloin Hämeenlinnan maistraattiin kaksikymmentä vuotta sitten jätettiin ilmoitus moisen yhdistyksen perustamisesta. Allekirjoittajina olivat Jouko Siipi, Rainer Ansalahti ja Risto Niiles. Heti alusta olivat myös mukana Pertti Muona, Reijo Viiala, Juhani Ranta ja Jorma Salari. Isot synttäribileet pidetään kuitenkin jo 17. 5., koska lauantai sattuu silloin sopivaan rakoon. Paikka on Hämeenlinnan Kaupunginhotelli, mikä täten ystäville ja kylänmiehille kutsuna ilmoitettakoon. Mukaan halulliset ottakoot yhteyttä Ansalahden Raikkaan.

Sukeltamisen alkuvaiheita Sukeltamiseen oli kova halu jo paljon aikaisemmin. Metsälammeilla käytiin kalaa jahtaamassa. Lasit oli ja jonkin näköinen piikki. Tunnin päästä Raikka ja Reijo olivat sinisiä, minä kestin lihavampana kaksi tuntia. Silloin opittiin mitä on lämmönhukka. Se on ihan muuta kuin tavallinen paleleminen. Jossakin vaiheessa alkoi sukelluspukuja ilmestyä maailmaan. Neopreenia ja kaavat hankittiin jostakin ja innokkaan liimailun tuloksena syntyi Raikalle puku. Sitten kylpyamme täyteen kylmää vettä ja Raikka puvussaan sinne. Urho huusi kuin pistetty porsas. Ei silloin tiedetty, että vettä menee puvun sisään ja sitten vasta lämpenee. Romukaupasta löytyi panssarivaunun painepulloja. Niitä oli aika kasa eikä tainnut mitään maksaakaan. Kun pakollinen puhdistus ja raaputus oli suoritettu, lähetettiin parhaat koeponnistettavaksi Helsinkiin. J 01lekin luvattiin 50 kehää, jollekin 150 ja taisi olla yksi 200 kestäväkin. Niillä viisilitraisilla alkuun opeteltiin, kun regulaattorin esi-isä jostain Hesasta ensin löydettiin. Hyviä pulloja. Jos ei ollut tilavuutta paljoa, oli painoa sitä enemmän.

Seuran perustaja ja ensimmamen puheenjohtaja professori Jouko Siipi ja mäyräkoira Pipsa sukeltelevat kumpikin jo tyynemmissä vesissä. Jokke on myös Suomen sosiaalipoliittisen tutkimuksen uranuurtajia. Joken isälle Viktor Siivelle lankeaa kunnia Hämeenlinnan Uimaseuran perustamisesta. Vuosi oli silloin 1912.

Seuran synty Ahveniston Vesipedot syntyi puolivahingossa. Hämeenlinnan Uimaseurassa oli tavan mukaista kränää. Isojen poikien porukka päätti perustaa oman sukellusseuran, jonka nimissä halukkaat voisivat harrastaa myös kilpauintia. Tästä kertoo myös korkeayhdistysrekisteri-ilmoitus lentoisesti: yhdistyksen tarkoitus on jäsentensä uima- ja hengenpelastustaidon kohottaminen, urheilusukellustaidon ja -tekniikan sekä uintiurheilun kehittäminen. Eipä liene tälmillään laista toiminta-ajatusta muulla sukellusseuralla. Edellisestä seurasi, että kaikki Vesipetojen alkuaikojen jäsenet olivat uimareita ja suurin osa on edelleenkin. Tämä on selityksenä sisämaaseuran poikkeukselliseen menestymiseen sukellusurheilun puolella. Joukosta puuttuvat uppisukeltajat.

Seura syntyi aika helposti mutta nimen keksiminen otti koville. Paperit olivat kunnossa mutta nimi puuttui. Siinä ja siltä istumalta sen oli kirjoituskoneen vieressä synnyttävä. Silloin muistui mieleen uimaseuran äskeinen yöuimanäytös Venetsialainen Ilta - ja uimaseuran ompeluseuran täti-ihmisten jälkipeli. Olivat kuulemma taas ne vanhat pedot olleet heidän tyttäriensä kimpussa. Siis Ahveniston Vesipedot. Vaikka radion lauantai-illan hupailu Kankkulan kaivolla loppui tiettävästi siihen että hämäläiset nauroivat kirkossa, liittyivät hämeenlinnalaiset Vesipedot jo kolmantena jäsenenä Urheilusukeltajain Liittoon ja on vanhin järvialueen seuroista. Jos toimeen tartutaan ...

Toiminnan kehykset Vesipetojen sukellusharrastukseen vaikuttavat järviolosuhteet. Vallankin alkuaikoina meren miehet kyselivät, että mitä siellä järvessä on katsomista kun on niin pimeääkin. Ei niin paljoa ole kuin meressä, mutta pimeään, matalaan, puunrankoihin ja liejuun tottumisessa on etunsakin. Aikoinaan kun sukellettiin ilman pukua ja usein ilman uimahousujakin, sai varoa, ettei mitään arvokasta tarttunut uponneiden puiden oksiin kaloja siellä jahtaillessa. Siinä tottui kaikenlaisiin kosketuksiin. Tästä on Pedoille ollut apua ruumiita haeskeltaessa, hy lkyjä kaiveltaessa jään alla. Tarpeesta osata sukeltaa synkissä vesissä syntyi harjoitusmuotona yösuunnistus. Se on Ahvenistolta lähtöisin. Vesipedot on rajoittanut jäsenistönsä viiteenkymmeneen. On tuumittu, että jäsenmaksulle on pystyttävä antamaan katetta ja resurssit eivät enempään riitä. Tuloksena on ollut melko aktiivinen porukka, jonka koulutus tapahtuu seuran piirissä. Ei haluta tehtailla villejä sukeltajia. Kuka todella asiaan on innostunut, on kyllä mahtunut mukaan.

TERVETULOA HÄMEE LINNAAN KAUPUNGIN HOTELLIIN 17. 5. 1980 ALKAEN KLO 18.00

6


AHVENISTON VESIPETOJEN 20 v. JUHLAAN Illalliskortti 35, -, yöpyminen 65, - /henk/vrk IImoittaudu: ANSALAHTI 917/21976 4. 5. 80 mennessä 7


Seuran vuosikalenteri

Jos sivuutetaan järjestötoiminnan pakolliset kuviot, näyttää Vesipetojen toiminta kiteytyneen seuraavaan vuosirytmiin. Keväällä aloitetaan jääsukellukset Ahvenistolla. Laskiaislaskettelu hoidetaan koko perheiden voimin Ahveniston rinteessä ja päätetään toimiupseerikerholle hernesoppaan ja muihin liemiruokiin. Äitienpäivänä rakennetaan Alajärvellä kaksi satametristä laituria Keuhkovammayhdistykselle. Touko-kesäkuussa lähdetään Räyskälän kir kkaille lammeille leiriä pitämään ja varusteita kokeilemaan. Kesällä harjoitellaan suunnistusta Ahveniston kiinteällä radalla, joka on maan kaikkien sukeltajien käytettävissä. Juhannusretki suunnataan merelle, usein Raumalle. Norjassa leiritellään pari viikkoa heinäkuussa. Silloin Etelä-Norjassa paistaa ja Härmässä sataa räntää. Sinne mennään niin kauan kuin harppuunakalastus vielä sallitaan. Kesäaikaan kuuluvat viikonloppuretket sekä luokkasuoritukset Ahvenistolla. Syyspuolella Petoja osallistuu SMja PM-suunnistuksiin ja onhan siellä räpyläuimareitakin. Yösuunnistukset järjestetään kotilätäkössä. Pyjamahipoilla kerätään rahaa ja muistellaan haikeina kesää filmejä ja rainoja katsellen. Harrastellaan sukel1usteoriakursseja.

Kovin tuttu kuvan aihe Hämeenlinnan seuduilla parinkymmenen viime vuoden aikana: sukeltajaveljekset Reijo Viiala ja Rainer Ansalahti saavat· palkinnon jostakin kisasta.

Vesi petojen tähtihetkiä 60-luvun alkupuolen vahvoja muistoja monelta kesältä on Sankt Nikolain tutkiminen Museoviraston ohjauksessa. Esineiden nostaminen pimeästä hylystä sopii hyvin synkkiin järviin tottuneille. Sukellussuunnistus on aina tähtihetki. Ovathan lajin kehittämisessä Vesipedot olleet mukana alusta asti. Tarkkuussukellushan on suomalaista työtä, nopeussukellus on aloitettu Ruotsissa.

Yösukellus on syntynyt Ahvenistolla. Muualla maailmassa kuin meillä sitä ei vielä tiettävästi harrastetakaan. Oma laji on tietysti Pedoille tärkeä. Sukeltajien valaistut numeropoijut luovat ihan erikoisen kilpailutunnelman. Hohtoa on siinäkin, että Vesipetojen miehistö kuuluu vakiokalusteisiin, kun Hämeenlinnan urheilijoille vuosittain jaetaan muistomitalit vähintään SM-tasoisesta suorituksesta. Silmäys menneeseen ja tulevaan

Nuoret miehet kuvassa poseeraavat Vesipetojen tähtihetkien aikoina. Silloin, kun Upinniemen hallikisoissa muutama maan sydämestä tullut kaveri pesi koko sukeltajakurssin (muista puhumattakaan), niin että luutnantti melkein itki. Ja liiton piti joka vuosi muuttaa sääntöjä, etteivät ne Vesipedot. .. Vas. Olli Toivanen, Reijo Viiala, Jarmo Rasila ja Pertti Hauhia. 8

Vakioasia on kuuluminen paikalliseen pelastuspalveluorganisaatioon. Kymmenkunnassa autossa on LApuhelimet ja seuralla tukiasema. Sukeltajan osuus pelastuspalvelussa on useimmiten ikävä ruumiiden etsintä. Vesipedoilla on taattu kylmien kavereiden maine paikkakunnalla. Tietysti kahden vuosikymmenen ajalla on tehty lähes kaikkea työtä veden alla. Silti on pyritty pysymään urheilusukeltajina. On pidetty nautintopuoli itsellä ja jätetty alan ammattilaisille se tosi raskas vedenalainen työ. Sukeltamiseen saa nykyisin hienot varusteet, jos rahaa ja halua on. Opiskelukin käy maksua vastaan. Toisaalta varusteet ovat monimutkaiset ja kalliit, kaikenlaiset säännöt ja lisenssit muodostavat sellaisen viidakon, että veteen ei kohta kai pääse ollenkaan. Lupapaperia saa kuin autokoulusta ikään. Meitä silloin palele massa ei pyrkinyt määräilemään kukaan. Ja se maailma oli uusi. Saapa nähdä, miten sukelletaan toisen vastaavan rupeaman päästä, armon vuonna 2000 keväällä. Risto Niiles


Virven matka Ahvenanmaalle Matkamme Ykspihlajasta m/s VirSeuraava suurempi tehtävä oli etvellä kohti Ahvenanmaata alkoi siä tiettävästi 1600-luvulla uponnut varhain tuulisena heinäkuun aamu- alus. Museomieheltä saatujen ohjeina v. 1975. Säätieteilijät olivat lu- den mukaan hylky löytyikin läheltä vanneet kaunista ilmaa ja sen va- ilmoitettua paikkaa. Leirillä mukakuudeksi heti aallonmurtajan ohitet- na olleiden TV-miesten dokumentuamme ryöpsähti keulakannelle toitua hylyn saivat kaikki tutustua vettä, josta osa osui kattoluukun hylkyyn. Kaislikkoiset rantavedet olivat vakautta aamupuuron jatkeeksi. Täten kotivedet antoivat kasteen alukselle paasukeltajien tutkimuskohteita. ja kahdelletoista merisaukolle, mut- Monesti lähes huomaamaton hauen ta järjestivät suotuisat säät ja myötä- köriläs pelästytti sukeltajan lähtetuulen koko matkan ajaksi. mällä aivan nenän edestä jättäen Taitavasti navigoiden, kiviä ja ka- vain mutapöllähdyksen jälkeensä. lastuspyydyksiä väistellen saavuim- Lahnojen ja ahventen lisäksi saattoi me Selkämeren reunalle vain yhden rakkolevien seasta joskus huomata pohjakosketuksen saaneena. Tästä oudon pystyasennossa uivan ison alkoikin pitkä avomeriosuus ja ajo särmäseulan. Myös pohjahiekkaan kului jo rutiinilla. piiloutuneet kampelat viehättivät Kokkivuorot oli arvottu kaikkien paetessaan omituisella uintityylilkesken siten, että kaksi henkeä oli lään. Päivittäisten sukellusretkien aina vuorossa päivän kerrallaan. Sii- sekä iltapuuhien jälkeen väki kotä huolimatta selvittiin ilman myrpikkuhiljaa telttakylän koontui kytyksiä ja yksikään kokki ei joutu- "grillille". Siellä pidettiin turinatuonut kävelemään lankulle mereen kioita sekä extemporesoittajien säesheitettäväksi. Vapaavuorolaisille tämiä yhteis- ja soololauluesityksiä. riitti ajan kuluksi jos jonkinlaista Hyvin vauhtiin päästyään he joskus pientä puuhailua kannella. Aurinko kestivät myöhään. ja lämmin merituuli innoittivat meiLähes 100-päinen sukeltajajoukko dät välillä laulamaan kuorossa ha- ahtautui Virveen ja helsinkiläisten nuristimme ja Virven moottorin jy- Räpylä V:een lähtiessämme turistirinän säestyksellä kaikki osaamam- matkalle Maarianhaminaan, jonne me laulut moneen kertaan. reitti kulki kauniin Lemströmin kaSeuraavan aamupalvan aikana navan kautta. saimme Ahvenanmaan saaria näkyKävimme ostoksilla ja tutustuimviin ja löydettyämme väylän, joka me merimuseoon sekä museopurjekulki saariston sokkeloiden läpi, laiva Pommeriin. Maarianhaminan saavuimme vihdoin Bomarsundiin. suuntaan teimme myös sukellusAikaisemmin leiri paikalle ennättä- retken, silloin kohteena oli parkki neet huutelivat tervetulotoivotuksia Plus. Se on uponnut läntisen sisäänja kyselivät jo matkakuulumisia. tuloväylän viereen lähelle rantaa n. Saatuamme Virven kiinni jyrkkään 30 metrin syvyyteen. rantakallioon ja sammutettuamme Kovan etsinnän jälkeen hy lky koneet, oli sanoin kuvaamatonta se vihdoin löytyi ja sukellukset aloitethiljaisuus ja havainto, että olimme tiin. Sukeltajien suuren lukumäärän selvinneet hienosti perille. takia alhaallaoloaika oli typistetty Leirillä aamupäivät kuluivat dekompressionousujen välttämiseksi kymmeneen minuuttiin. yleensä luentojen merkeissä, mm. Ahvenanmaan museon edustaja kävi Se mitä ehdimme nähdä oli ahesitelmöimässä seudun historiasta ja venparvi peräkannella, tyhjä komilmoitti meille sukelluskohteita. En- passi malja sekä eteenpäin oikean simmäinen tehtävämme oli Bomar- kyljen yli kaatunut takila. Saimme sundin linnoituksen räjäytyksen yh- hylystä sen kuvan, että se on hyvin teydessä mereen singonneiden esi- säilynyt. Sukelluksien päätyttyä käneiden mm. tykkien etsiminen jyrk- vimme satamassa polttoainetäydenkäseinäisestä lahdelmasta. Sukellus- nyksellä, sillä kotimatkamme alkaisi ta odotettiin uteliaina ja jännittynei- seuraavana päivänä. nä, sillä syvyyttä oli jo rannan läheiNiinpä sitten lähtöhetkellä torvien syydessäkin 20 - 40 m, niinpä moni soidessa sekä Virvessä että leirille saukko teki uuden syvyysennätyk- Jaanelssa aluksissa suuntasimme sensä. Olimme haltioituneita veden keulan kohti pohjoista ja kotia. Jävihreästä väristä ja kirkkaudesta, timme taaksemme mukavan ja onsillä näkyvyys 20 metrissäkin oli en- nistuneen leiriviikon. nen kokematonta. Vaikka mitään ei löytynytkään, meillä riitti tarinaa runsaasta vedenalaisesta kasvi- ja Hilkka ja eläinkunnasta. Pertti Santamaa

POSEfDON Kompressoren

Myymme ja vuokraamme edullisesti Poseidon korkeapaine kompressoreita. Täyttöpaineet 220/330 bar

Tuotot 60 1-600 I/min.

BIMtIa....ell•• TOöIönkatu 58. PL 19300251 HELSINKI 25. Puh.49 2191

Mitait RintClllerkit Blue lake Jewelry

Blue Lake Jewelry Torikatu 445100 Kouvola Puh. 951-20201

OSTETAAN - MYYDÄÄN Myytävänä

URSUK-märkäpuku koko 50, hoikahko Tied. puh. 90-674230

aTk. klo 18.00-19.00 "Myytävänä käyttämätön paineilmaharppuuna malli Nemrod Corsario, 4 keihästä sekä pumppu. Hinta 350: -. Puh. Helsinki 655199 16.00 jälk."

9


UUSI SUPER REGULAATTORI. ETSIMME 20 TESTISUKELTJAAl ON TULLUT AIKA TESTAUTTAA UUSI DIVEX HENGITYSREGULAATTORI. TIEDÄMME ETTÄ TÄMÄ UUSI REGULAATTORT ON "AINUTLAATUINEN", MUTTA HALUAMME MYÖS KUULLA SINUN MIELIPITEESI. ETSIMME 20 HENKILÖÄ YMPÄRI SUOMEA JOTKA OVAT HALUKKAITA KÄYTÄNNÖSSÄ TESTAAMAAN UUDEN DIVEX REGULAATTORIN MAHDOLLISIMMAN ERITYYPPISISSÄ SUKELLUSOLOSUHTEISSA. MEILLÄ ON KUITENKIN ERÄS VAATIMUS SINULLE TESTISUKELTAJANA. SINUN ON TÄYTYNYT SUKELTAA VÄHINTÄIN 5 VUOTTA, OMISTAA OMA SUKELLUSLAITE SEKÄ TESTATA UUSI REGULAATTORI 14 PÄIVÄN AJAN JONKA JÄLKEEN REGULAATTORI PALAUTETAAN MEILLE. ON MYÖS TÄRKEÄÄ ETTÄ TIEDÄMME MINKÄ TYYPPISEN SUKELLUSLAITTEEN OMISTAT. SITOUDUT TESTISUKELTAJANA VASTAAMAAN REGULAATTORIN KUNNOSTA SEKÄ TÄYTTÄMÄÄN ERILLISEN KYSELYKAAVAKKEEN JONKA TULEMME POSTITTAMAAN SINULLE. MIKÄLI OLET KIINNOSTUNUT OSTAMAAN TESTIREGULAATTORIN, JÄRJESTÄMME SEN SINULLE ERIKOISHINTAAN KIITOKSENA AVUSTASI ! KIIREHDI ! KOSKA HALUKKAITA TULEE OLEMAAN ENEMMÄN KUIN TESTATTAVIA REGULAATTOREITA VALITSEMME TESTISUKELTAJAT VASTAUSJÄRJESTYKSESSÄ, HUOMIOIDEN KUITENKIN KOKO MAAN JAKAUMAN. LÄHETÄ VASTAUKSESI VIIPYMÄTTÄ VIEREISELLÄ LOMAKKEELLA ! HUOM: DIVEX JÄLLEENMYYJÄT EIVÄT SAA OSALLISTUA TESTIIN.


®

HALUAN TESTATA DIVE~N UUDEN REGULAATTORIN ! D SUKELTANUT LAITTEELLA VUODESTA: D LAI TTEENI ON MERKILTÄ:

-------

-----------------

LAITTEENI KOOSTUU: D1x10 2x1001x12 2x1202x70

-------D KÄYTÄN MIELUITEN PAINEENA 0 200 0300 BAR

COMPRESSORI SPEClALI

D KÄYTÄN MIELUITEN 01 PULLO- 02 PULLO LAITETTA D SUKELLAN o MÄRKÄ- OKUIVAPUVULLA (SÄÄTÖTILAV.) DTIEDÄN ETTÄ DIVEX ON RUOTSALAINEN YRITYS JOKA VALMISTAA SUKELLUSLAITTEITA. D OLEN SUKELLUSKERON JÄSEN KERHON NIMI: ___________________________ PAIKKAKUNTA:

-----------------------

OSALLISTUN TESTIIN SEURAAVISTA SYISTÄ: D AIJON HANKKIA UUDEN SUKELLUSLAITTEEN • DHALUAN VERRATA OMAAN LAITTEISEENI. DHALUAN VAIN AUTTAA TEITÄ TESTISSÄ.

JOS MINUT VALITAAN DIVEX TESTISUKELTAJAKSI SITOUDUN TÄYTTÄMÄÄN ERILLISEN KYSELYKAAVAKKEEN SEKÄ VASTAAMAAN TESTI REGULAATTORIN KUNNOSTA. NIMI: HENK.TUN. -----OSOITE: __________________________

-----------------------

PUH. :

---------------

K.

---------

NEPTO SUB Tehtaank. 13, Hki 14. Puh. 627770.

T.

4 VAIHE/l00 LITR.MIN.!220 BAR.33KG

NEPTO SUB Tehtaank. 13, Hki 14. Puh. 627770.


Sukelluskipinöitä partioleiriItä

Pieni poika istui innosta puhkuen rantakivellä litimärkänä ja esitteli ylpeänä Pielisen pohjasta löytämäänsä leikkiautoa, sukeltajanuransa ensimmäistä suurta aarretta. Innokas sukeltajanalku oli yksi niistä 10 OOO:sta partiolaisesta, jotka viime kesänä osallistuivat Suomen Partiolaisten suurleirille, Karelia 79:lle, Kolin kupeessa. Leirillä oli monta erilaista toimintapistettä, joissa tutustuttiin perinteisiin partiotaitoihin, karjalaiseen kulttuuriin, nykyaikaiseen tekniikkaan. Suuren suosion saavutti vesiaktiviteettipiste, joka sijaitsi hieman syrjässä varsinaisesta leirialueesta. Siellä moni partio tyttö ja -poika sai ensituntuman pinnanalaiseen merimaailmaan. Sukelluspistettä johti Sorken Åkerblom asiansa osaavien sukeltajien avustamana. Yksi porukka viipyi sukelluspisteessä puolitoista tuntia kerrallaan. Sen aikana kouluttajat antoivat perustietoja sukeltamisen hienouksista painottaen erityisesti turvallisuustekijöitä. - Ensin jokainen tutustui perusvarusteisiin, selvitti Sorken, - innokkaille leiriläisille selostettiin snorkkelin, räpylöitten, maskin, puvun ja painovyön käyttöä. Toisessa pisteessä mentiin jo astetta pidemmälle. Kaksi kertaa päivässä koulu-

12

tuspisteen "mannekiini" puettiin näytöksenomaisesti täydellisiin urheilusukeltajan varusteisiin ja kerrottiin kuulijoille erilaisista harrastusmahdollisuuksista. Uppopallo ja vedenalainen valokuvaus tuntui kiinnostavan useimpia. Monet sukelluskipinän saaneet kyseliVät kouluttajilta harrastuksen jatkomahdollisuuksista, erilaisten seurojen toiminnasta ja meriarkeologiasta. Kolmannessa pisteessä perehdyttiin toimintaan vahingon sattuessa. Harjoiteltiin ensiapua tilanteissa, joita saattaa tulla eteen sukeltaessa. Tässä yhteydessä selvisi myös monelle kuulijalle sukeltajan pohkeeseen kiinnitettävän näyttävän näköisen puukon tarpeellisuus. - Puukko ei ole turhamaisuutta, korostaa Sorken, - vaan se on sukeltajan ensimmäinen ja halvin henkivakuutus, jolla voi katkoa, kaivaa ja kangertaa. Parasta oli kuitenkin useimman leiriläisen mielestä koulutuspisteen viimeinen osa, jolloin halukkaat pääsivät kokeilemaan räpylöitä, snorkkelia ja maskia. Pielisen vesi ei yhtenäkään leiripäivänä yltänyt yli 17 asteen, mutta rohkeita vedessä porskuttelijoita riitti. Kansainvälisen partioleirin ulkomaalaisille osanottajille sukeltaminen oli jotakin uutta ja ihmeellistä. - Luxemburgilainen partiopoika

innostui niin mahdottomasti, kertoi Sorken, - että hän suunnitteli jo täyttä päätä sukellusmatkaa Välimeren rantaan, ennenkuin lähti siirtymään seuraavaan koulutuspisteeseen. Partiointia veden alla Sukeltaminen valtaa erityisharrasteena alaa partiolaisjoukoissa. Maamme yli 60000 partiolaisesta joka kuudes on meri partio lain en ja erityisesti heidän toimintaansa sukeltaminen niveltyy lähes luonnostaan. Jo monen kesän aikana on leirien ohjelmapisteisiin kuulunut sukeltaminen. - Näiden pikaiskujen tarkoituksena on lähinnä jakaa asiallista tietoa ja oikoa monia väärinkäsityksiä harrastuksesta, korostaa Sorken Åkerblom, - niiden aikana ei missään tapauksessa pyritäkään antamaan varsinaista koulutusta. Innostusta tuntuu sukeltamista kohtaan riittävän ja ilmassa leijuvia ajatuksia harrasteen kehittämisestä ja syventämisestä partiomaailmassa voi aistia. Partiotoimintaan on kautta aikojen kuulunut liikkuminen luonnossa. Miksipä toimintaa ei voisi laajentaa sukeltamalla pinnan alle tutkimaan luontoa ja perehtymään esimerkiksi ihmisen aiheuttamiin tuhoihin siellä.

Hia Sjöblom


Menneen kesän kumutuksista mainittavin oli kesäleiri. Jostain syystä sitä ei oltu laitettu jonnekin jumalan selän taakse, vaan aivan inhimillisen konttausmatkan päähän Hesasta tai pitkäripaisesta. Nyt sitten Sipoon saaristo on saanut kokea sukeltajien hellän, vaikkakin kostean halauksen. Ovat kuulemma tointumaan päin. Mikäpä siinä, saaristo kuin saaristo, kaikkine luotoineen ja kareineen. Tulipa kokeiltua sielläkin ikinuori kaikuluotain tapa m.s. Cornelialla, teräsrakenteisella jokiproomulla. Ja kaunis se oli. Nimittäin se kaiku, joka tuli Cornelian pohjapelleistä sen karikkoon ajettua. Leiriläiset kävivät Emsalön edustalla, ja uppoutuivat 30 m:n syvyyteen uponneen Martan heImoihin. Tämä Martta ei ole kerhon uusi tukialus, huomatkaa. Se kerkisi upota hieman ennen kerhon venehankintaa. - Eräiden kerholaisten y lösnousu Martalta oli päättyä ylösnousemukseen. Usko kun oli vahva, mutta ilma loppui. . .. -. Tulipahan testa ttua sairaankuljetusorganisaatio suuntaan Porvoon aluesairaala. Sairaalassa saatettiin vain todeta, että huolimatta lääkäreiden epätoivoisista ponnisteluista potilas toipui. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että kerholaisten koulutus ja etnisfyysinen taso ei vielä edellytä vesihengi ty kseen siirtymistä. Leirillä oli käytössä kiireettömien tukialus M/aux "Inga-Lill", joka moottorinsa turvin ajelehti vastatuuleen n. 3 solmun hitaudella ja saman myötätuuleen, paitsi jos polttoaine moottorista loppui, jolloin vauhti nousi huomattavasti ainakin myötätuulessa. Häiriköistä ei ole irtipäästy vieläkään, vaikka ne olivat suurimman osan ajasta Ruduksen laiturilla sählimässä kompressorin kanssa, kerkisivät ne leirin iltanuotiolIekin pahuksen peltipullojaan kolistelemaan. Häiritsivät jälleen kerran lasi- ja astiateknillisiä hydrauliikkatutkimuksia, joita nuotiolla hartaina, vaikkei hiljaisina tehty. Eivätkä vieläkään oppineet, että oikea aine pulloissa ei ole tyhjä ilma, vaan arvokkaammat nesteet. Kysykää vaikka pitkäripaisesta. Leirin johtajan virka julistettiin avoimeksi hyvissä ajoin ennen leiriä, kuten tapana on. Se on avoin edelleenkin, kuten myös tapana on ollut. Kysykää vaikka Henkalta, joka lievää kovempaa väkivaltaa hyväksikäyttäen saatiin ihan vapaaehtoisena

leirin V.T. johtajaksi määrättyä. Hieman leirin neekereistä (lue: työttömyyden haitallisista vaikutuksista vapautetut). Heidät on saatu opetettua leirin ajansäästötavoille. Ruokinta kun järjestettiin pullan ja Coca-Colan- avulla, ja ruuanlaittoaika säästyi näin ollen. Sinä aikana saattoi paremmin palvella Shabeja ja Bvanoja. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa saadaan toverit Rapa-Ripa, Pitkä-Lefa, Antti T. ym. kumppanit käärimään sukelluspullot huopiin tms. etteivät häiritsisi kolinalla iltanuotion harrasta muistorikasta tunnelmaa. Kerholaiset järjestivät pitkien neuvottelujen kera retken Kotkaan, Ruotsinsalmeen uponneelle fregatti Nikolaille, museoviraston myötävaikutuksella. Alukseksi oli saatu M/ aux Ingeborg, joka jo lähtiessään Lauttasaaresta ja ohittaessaan Fordin kärjen tervehti Fordia puhaltamalla G M moottoristaan jäähdytysvedet höyrynä taivaalle. Niinpä tulikin testattua Jätkäsaaren laituripalvelut, jotka olivat moitteettomat. Tosin ei sieltä saatu lisää vettä, mutta laituri maksua oltiin perimässä jo ennen köysi en kiinnisaamista. Matka jatkui aina Suomenlinnan lähellä olevan Kuggenstenin tykö, vaan ei kyliäkään kivelle, vaikka kytkin ilmaisikin vastalauseensa lähettämällä savumerkkejä. No, kone seis ja korjaus periaatteella "mitä isompi vika sen isompi leka". Sasekan rannasta tiedusteltiin tietenkin matkan edistymistä, ja vastaus oli jotta "oltahan tärkeällä tuuliajolla". Lopulta päästiin lähtemään Sasekan rantaan ja rannasta 30 innokkaan sukeltajan kanssa ja saatiinpa antaa jossain Sipoon tasalla heille oppitunti savumerkeistä ja niiden tulkitsemisesta. Tällä kerralla oli kyseessä laivan hytti, joka syttyi palamaan pakoputken läpiviennin kohdalta. Kotkan Sapokanlahdessa seurattiin isompien esikuvia (lue: Baltic Star ym.) ja suoritettiin n.s. neuvottelukäännös. Se tapahtuu siten, että ensin suoritetaan vain hieman pitkäksi mennyt staakikäännös ja sitten neuvotellaan. Tuloksena olikin, että ne kaksi veneen omistajaa, joita ko. käännös koski, etten sanoisi kosketti, tyytyivät mk 400, - kumpikin. Kotkan kaupunki oli suurpiirteinen, eivät vaatineet mitään laiturista. Sitäpaitsi laituri kosti ujuttamalla katkenneen hirrenpätkän potkuriin. No onhan 2 ja puoli lapaa melkein yhtähyvä kuin kolmekin.

Sisukkaina miehinä tehtiin tietenkin haavojen nuolemisen jälkeen uusi yritys Sapokanlahden pohjukkaan, mutta tällä kertaa neuvottelukäännös epäonnistui ja tuli tehtyä lehmänkäännös, jonka jälkeen lähestyttiinkin arvokkaasti koko ajan päämääränä ollutta bensalaituria. Bensalaiturilta kuiskattiin lempeällä 110 Db äänellä, jotta laiturin edessä on kyllä vettä, mutta sen verran, että kivet ovat vain vähän peitossa, ja tervetuloa, mutta mieluimmin menoa. Lopulta päästiin sillisataman laituriin hieman härskeissä tunnelmissa. Museon tien- ja sukellusluvan näyttäjät kun eivät olleetkaan ilmestyneet, vaikka ne 30 Hesasta autoillaan tullutta olivat. Soitot Hesaan osoittivat, että joku oli unohtanut jotakin ja joku toinen jänisti tai jotakin, kolmas kielsi kaiken. Niinpä paluumatkalla sukellettiin Kjevsalön luona olevaan rautahylkyyn, jotta olisi tehty edes jotakin. Paluumatka oli muuten varsin poikkeuksellinen. Nimittäin ajettaessa yöllä pimennettyä väylää jokseenkin tai melkein reimarien oikeilta puolilta, ei löydetty yhtään karia tai kiveä. Nyt voidaan kysyä miksei kerhoreissua tehty kerhon omalla aluksella Räpylä V:llä. Ei tehty, koska Räpylä V oli myyty aatteelliselle seuralle traditionaalisin menoin. Nimittäin taloudellisesti tuli pöksyille ja raskaasti. Mutta ei syytä epätoivoon, kyllä tulevia vuosia varten on jutun juurta ja pakinan aihetta. Kerho on ostanut uuden/vanhan veneen, jota voidaan kuvata lauseella "Se on nopeampi kuin kaunis". Osaselityksenä lienee, että venettä käytiin katsomassa ja kaupat tekemässä n. kello 12.00. - Yöllä nimittäin. Kuten kaikki tietävät olemme saaneet Villingistä käyttöömme huvilan, jonka vihki SUSL:n toiminnanjohtaja Leila Jakobson. Huvittavin tilanne lienee sitten ollut huvilan saunalauteiden romahtaminen. Villingin huvilaa ja aluetta on sittemmin käytetty aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. On suojeltu luontoa poistamalla ja saareen siirtämällä kaikki romu. Mainittakoon vaikka Ankkureita, Tukkinippuketjut, Troolivaijerit ym. Hyvin on siis pullat uunissa, eivät pala eivätkä paistu, mutta ruostuvat kylläkin. Onnellista Uutta toivoo Simppu 13


Paula Repo ja Helle Lindgren pohjolan kirkkaimmat tiihdet Paula Repo ja Sven-Olof Olander tekivät uudet pohjoismaiset ennätykset Turun Impivaarassa. Impivaaran uimahallissa pidetyissä PM-hallikisoissa kahmi Ruotsi leijonan osan mitalisaaliista saaden 27 eriväristä mitalia Tanska kiri toiseksi 17 mitalilla. Isäntämaa Suomi kolmanneksi 16 mitalilla ja Norja jäi tällä kenaa jumboksi 4 mitalilla. Jo lauantaina näki ensimmäinen PE päivänvalon Jyväskylän Paula Revon repäistessä rajusti 400 m uinnissa. Paula hallitsi kilpailua täysin suvereenisesti ja mahtava tulos 4.16,5 kertoo millä vauhdilla matkaa taitettiin. Kuitenkin lauantain kirkkaimmaksi tähdeksi nousi Tanskan nuori Helle Lindgren joka korjasi kultaa kahteen kertaan. Naisten satasella ja vielä 400 m laitesukelluksesta. Mahtavaa katseltavaa oli myös nelitoistavuotiaan Valter Olanderin sooloilu suurella monoräpylällä miesten 1 500 metrillä. Vain kädet ja pää vilkkuivat pinnalla pojan taittaessa matkaa. Sunnuntain tulostehtailukaan ei jäänyt heikommaksi. Ruotsin SvenOlof Olander piti yllä mahtavaa vauhtia ja 800 m:n uusi PE oli tosiasia, aika 8.07,0, oli 22,5 sek parempi kuin hänen omissa nimissään ollut edellinenkin ennätys. Kova korjaus ennätyslukemissa kertoo miehen mahtavasta kunnosta. Kun vanha konkari Antti Ahvenkin vielä sai 100 m:n laitesukelluksessa kätensä ensimmäisenä maaliin oli päivä onnistunut. Jäjrestelyiltään kilpailut osuivat nappiin, mutta onhan turkulaisilla jo korkeusta suurten kilpailujen järjestämisessä. Päävastuun kantoi kilpailujen johtaja Kenneth Wiklund, joka varmaan tapaansa hoiteli kisat kuntoon. Tulokset 1. päivä 100 m räpyläuinti naiset 100 m fensimning damer 1. Helle Lindgren 2. Lilie Ohlsson 3. Lill Hemmingsen 14

lähtö 1 stan 1 DK 53,4 S 54,5 N 56,1

100 m räpyläuinti miehet lähtö 2 100 m fensimning herrar stan 2 1. Jan Petersen DK 46,6 2. Peter Svensson S 47,2 3. Allan Nörgaard DK 48,0 50 m pituassukellus naiset lähtö 3 50 m längddykning damer stan 3 1. Lill Hemmingsen N 23,5 2. Helle Lindgren DK 23,6 3. Paula Repo SF 23,7 50 m pituussukellus miehet lähtö 4 50 m längddykning herrar stan 4 1. Henrik Warming DK 19,7 2. Kent Blomberg S 19,9 3. Antti Ahven SF 20,2 1500 m räpyläuinti naiset lähtö 5 1500 m fensimning damer stan 5 1. Anette Thorsell S 17.50,3 2. Anne Flohr DK 18.04,8 3. Catrin Jansson S 18.23,2 4. Auli Kiuru SF 18.34,5 1500 m räpyläuinti miehet lähtö 6 1500 m fensimning herrar stan 6 1. Valter Olander S 15.06,8 2. Peter Pettersson S 15.08,6 3. Håkon Nordvik N 15.47,7 400 m laitesukellus naiset lähtö 7 400 m UV-teknik damer stan 7 1. Helle Lindgren DK 4.52,6 2. Hannele Portman SE 5.04,6 3. Gerd Ögren S 5.15,2 400 m räpyläuinti naiset lähtö 9 400 m fensimning damer stan 9 1. Paula Repo SF 4.16,5 PENR 2. Birgitta Larsson S 4.28,5 3. Anne Flohr DK 4.31,8 400 m räpyläuinti miehet lähtö 10 400 m fensimning herrar stan 10 1. Peter Pettersson S 3.44,3 2. Valter Olander S 3.49,3 3. Pekka Ojala SF 4.02,3 4 X 100 m räpyläuintiviesti naiset lähtö 11 4 X 100 m ffensimning damstafett stan 11 1. Ruotsi 3.44,6 2. Tanska 3.45,0 3. Suomi, 3.50,3 4 X 100 m räpyläuintiviesti miehet lähtö 12 4 X 100 m fensimning herrar stan 12 1. Ruotsi 3.09,6 2. Tanska 3.16,4 3. Suomi 3.199,8 200 m räpyläuinti naiset lähtö 13 200 m fensimning damer stan 13 1. Paula Repo SF 1.59,2 2. Anne Flohr DK 2.03,0 3. Lilie Ohlsson S 2.03,5

200 m räpyläuinti miehet lähtö 14 200 m fensimning herrar stan 14 1. Peter Svensson S 1.46,2 2. Allan Nörgaard DK 1.48,3 3. Hans Ljungberg S 1.48,6 100 m laitesukellus naiset lähtö 15 100 m UV-teknik damer stan 15 1. Helle Lindgren DK 54,0 2. Lill Hemmingsen N 56,0 3. Hannele Portman SF 1.01,9 lähtö 16 100 m laitesukellus miehet 100 m UV-teknik herrar stan 16 1. Henrik Warming DK 47,3 2. Jan Petersen DK 48,2 3. Antti Ahven 49,2 800 m räpyläuinti naiset lähtö 17 800 m fensimning damer stan 17 1. Paula Repo SF 9.05,2 2. Annette Thorsell S 9.20,4 3. Birgitta Larsson S 9.22,5 800 m räpyläuinti miehet lähtö 18 800 m fensimning herrar stan 18 7.46,8 1. Peter Pettersson S 7.54,2 2. Valter Olander S 8.28,4 3. Ari Palve SF 800 m laitesukellus naiset lähtö 19 800 m UV-teknik damer stan 19 1. Carina Blomberg 11.13,7 S 2. Hannele Portman SF 11.20,6 3. Gerd Ögren 11.36,1 S lähtö 20 stan 20 8.07,0 PENR 8.59,6 S 9.00,0 SF

800 m laitesukellus miehet 800 m UV-teknik herrar 1. Sven-Olof Olander S 2. Bo Olander 3. Markku Mustonen

4 X 200 m räpyläuintiviesti naiset lähtö 21 4 X 200 m fensimning damstafeU stan 21 8.23,1 1. Ruotsi 8.28,0 2. Tanska 8.39,1 3. Suomi 4 X 200 m räpyläuintiviesti miehet lähtö 22 4 X 200 m fensimning herrstafeU stan 22 7.10,4 1. Ruotsi 7.23,1 2. Tanska 7.43,5 3. Suomi Korjattu tulos 400 m Laitesukellus Miehet, lähtö 8 Korrigerat resultat 400 m UV-teknik Herrar, stan 8 1. Sven Olof Olander S 3.53,4 2. Antti Ahven SF 4.14,0 3. Jan Petersen DK 4.18,2 3. Arild Andresen N 4.18,2


SVUL:n Varsinais-Suomen •• • pIirin PM-kilpailujen aVajaISISSa Turussa jakoi SVUL:n Varsinais-Suomen piirin Sukellusjaoston puheenjohtaja Kalevi Niemelä "SVUL-80" mitalit muutamille jaoston toimintaa edesauttaneille yrityksille ja yksityisille. Kiittäen luovutuspuheessaan työstä jota sukellusjaoston toiminnan tukemiseksi ja eteenpäinviemiseksi on vuosien varrella tehty. "Koska kaikkia tukijoi tamme tai edes kaikkia niitä yksityisiä jotka ovat toimintaamme edesauttaneet olisi mahdoton nimetä, olkoot nämä nyt mitalin saaneet kaikkien näiden muiden edustajia." Kiitoksella muistamme kuitenkin kaikkien työpanoksen ja saamamme tuen yrittäessämme kehittää sukellusurheilua jaostomme toiminta-alueella. Siksi ojennankin SVUL-80 mitalit Pohjola-yhtiöt vastaanottajana Veikko Simolin, Ursuk Oy vastaanottajana Juhani Kallionpää, Turun Kaupungin Palolaitos vastaanottajana Matti Tuominen, Kenneth Wiklund Neptun Club, Martti Tähtinen Marlin Club, Jouko Moisala Nautic Club, Lauri Ljunqvist Saaristomeren Sukeltajat, Erkki Metsävuori Ur-Suk lehti

SUKELLUSJAOSTO JAKOI SVUL-80 MITALEITA

15


Aloita sukelluskausi uutuuksilla. Olemme onnistuneet haalimaan uusia huippuluokan välineitä snorkkelista regulaattoriin. Laajasta valikoimastamme löydät varmasti yksilöllisen ratkaisun välinepulmiisi, joten kannattaa varmasti tulla tutustumaan. Valintoja tehdessämme emme ole tinkineet laadusta. Saatavissasi on uutta ja vanhaa korkeata Optomec laatua.

Nousu- ja tasapainoitusliivi on sukeltajalIe yhtä tärkeä turvallisuusväline kuin pelastusliivit venei Iijä lie. Buddy: Nosto- ja tasapainoitusliivi, materiaal i repeytymätöntä nylon ia. Li ivi varustetaan laiteliittimellä ja omalla 0,5 I teräspullolla. Venttiililetku, jossasuukappale liivin täyttöä varten, voidaan hätätilanteessa käyttää regulaattorina. Laiteliitäntää voidaan käyttää kätevänä apuvälineenä täyttäessä nostosäkkiä ja puhalluspuhdistuksessa. Tilavuus n. 20 1. Hinta 1.190,

HUOPALAHDENTIE 13.00330 HELSINKI 33 .90-485817

16

korkeatasoistayksilöD


useitaulrvaJlisia RaDlisesta yksllö1Jisesti. Sukelluspuku on mittapuku. Onhan selvää, että kukaan meistä ei ole ruumiinrakenteeltaan samanlainen, puhumattakaan, että sukeltajat olisivat. Hyvin toimiva sukelluspuku onkin tehty mittatilaustyönä, sillä harrastukseltaan ja välineiitään vaativa sukeltaja haluaa yksilöllisen ratkaisun tärkeätä pukuvalintaa tehdessään. Hyvin istuva ja kestävä puku on tinkimätön vaatimus sukeltajalIe, joka todella hal uaa nauttia harrastu ksestaan. Tu hannet tyytyväiset suomalaiset sukeltajat käyttävätkin Optomec-mittapukua, jota on valmistettu ja kehitetty jo yli 25 vuotta. Liity Sinäkin näiden tyytyväisten joukkoon.

Hinta alk. 815,

Bubble suit on jOka sukeltajan huokea kuivapuku. Kestävää ja korkealaatuista 6,5 mm solukumia, jossa nylonvuoraus molemmin puolin. Puvussa on kiinteä huppu välikauluksella sekä kiinteät sukat kumisilla kävelypohjilla. Vakiovarusteena kulumista estävät polvisuojat. Bubble Suit toi- . mitetaan kaasu- ja vesitiiviillä hartiavetoketjulla. Puvussa on ilmanpoistoa ja -syöttöä varten letkuventtiili, joka voidaan varustaa laiteliitännällä. Puku on saatavissa nyt myös kotimaisella kaksitoimisella poisto- ja syöttöventtiilillä. Saatavana vakiokokoisina: S, M, L, XL ja XXL.

Hinnat 2.600-2.950,

SPORTWAYS W-950 ARCI'IC Nyt Suomessa! Regulaattori, joka lisää mahdollisuuksiasi sukeltaa mukavammin ja turvallisemmin .

.stä laatua'vaativalle ~Je.

17


Pohjoismaiset r채pyl채uinnin hallimestaruuskilpailut 1980 Nordiska m채sterskapen i fensimning, bass채ng 1980


"KOMPURAKOPPI" Markku Voutilainen Kun sukelletaan tarvitaan paineilmapulloja ja paineilmapulloilla ei tee mitään ilman paineilmaa. Paineilman saaminen pulloon edellyttää kompressorin hankintaa ja sen sijoittamista jonnekin, mutta minne ja miten. Mitä laki sanoo täyttölaitoksen perustamisesta? Täyttölaitoksella tarkoitetaan rakennusta tai rakennuksen osaa, jossa säiliöitä toistuvasti täytetään. Täyttölaitokseksi ei kuitenkaan katsota tilaa, jossa ei suoriteta muuta täyttöä, kuin pullon täyttämistä toisesta pullosta tai tilavuudeltaan enintään 12 l pullon täyttämistä ilmalla kiinteästä painesäiliöstä tai kannettavalla kompressorilla. Siis, jos täytämme sukelluspullomme kiinteästi asennetusta kompressorista, on se täyttölaitos. Täyttölaitoksen perustamiseen on saatava ennen rakentamisen aloittamista kirjallinen kolmena kappaleena teknillisen tarkastuslaitoksen piiritoimistolta haettava lupa. Hakemuksessa on mainittava hakijan nimi ja toimipaikka sekä täyttölaitoksen sijainti. Hakemukseen on liitettävä mukaan: A. Suomen rakentamismääräyskokoelman A2 osan mukaiset 1. Täyttölaitoksen asemapiirros. 2. Täyttölaitoksen pääpiirustukset, joista selviää myös laitteistojen sijoitus, vaara-alueet ja niiden merkintä sekä kulku- ja poistumistiet. 3. Muut mahdollisesti tarvittavat erikoispiirustukset ja selvitykset. B. Selvitys täyttölaitteistosta säätö-, valvonta- ja varolaitteineen. 20

C. Selvitys työn kulusta. D. Ilmoitus kaasusäiliön täyttökaasusta (paine ilma). E. Ohjeet vaaratilanteita varten. Täyttölaitoksen rakenteen ja varustelun tulee olla standardin SFS 3341 mukainen, jossa annetaan määräykset mm: - rakenteesta - ilmanvaihdosta - lämmi ty ksestä - mittauslaitteista - valaistuksesta - teknillisistä laitteista - hälytys- ja suojalaitteista Täyttölaitosta ei saa ottaa käyttöön ennenkuin tarkastaja on suorittanut käyttöönottotarkastuksen ja hyväksynyt täyttölaitoksen käyttöön otettavaksi. Suorittamastaan tarkastuksesta on tarkastaja velvollinen antamaan täyttölaitoksen haltijalle tarkastuspöytäkirjan. Piiritoimisto valvoo myöhemmin täyttölaitoksen toimintaa valvontatarkastuksin. Täyttölai toksen hyväksyminen voidaan joko kokonaan tai määräajaksi peruuttaa, jos asianomainen toistuvasti rikkoo kaasusäiliöitä koskevia säännöksiä tai määräyksiä. Täyttölaitoksen tulee toimia piiritoimiston hyväksymän henkilön (täyttölai toksen hoitajan) vaI vonnassao Täyttölaitoksen hoitajalla tulee olla riittävä kaasusäiliöiden täytön ja rakenteen asiantuntemus, joka on osoitettava piiritoimistolle. Täyttölaitoksessa on pidettävä täytetyistä kaasusäiliöistä luetteloa, johon merkitään käytetyn kaasun laatu (paineilma), täyttöpäiväys, täyttäjän tunnus, kaasusäiliön valmistus-

numero tai pullon haltijan tunnus (nimi tai numero). Luettelo on säilytettävä vähintään vuoden ajan ja vaadittaessa esitettävä tarkastajalIe. Täyttölaitoksen on vuosittain helmikuun loppuun mennessä ilmoitettava piiritoimistolle kaikkien edellisen vuoden aikana täyttämiensä pullojen määrä eri tel tynä. Ja mitä moinen menettely sitten tulee maksamaan hankittavan kompressorin ja rakennusmateriaalien lisäksi? Vuoden 1980 alussa rakennuslupa maksoi 120 mk ja käyttöönottotarkastus myös 120 mk. Muut menot ovat koostuen hankittavista standardeista ja muista papereista ja piirustuksista n. 200 mk. Valvontatarkastuksen hinta oli 160 mk + (80 mk X käytetty työaika tunteina). Teknillisen tarkastus laitoksen tarkastuspiirit ja piiritoimistojen sijoituspaikat, joista saa lähempiä tietoja tarvi ttaessa: Helsingin tarkastuspiiri puh. 9061671 Helsinki Lönnrotink. 37 Turun tarkastuspiiri puh. 921-355900 Tur ku Martink. 5 A Lahden tarkastuspiiri puh. 918592111 Lahti Kirkkok. 12 Tampereen tarkastuspiiri puh. 931608111 Tampere Hämeenk. 7 B Lappeenrannan tarkastuspiiri puh. 953-10701 Lappeenranta Kauppak. 33 Kuopion tarkastuspiiri puh. 971114760 Kuopio Sorvarink. 12 A Vaasan tarkastuspiiri puh. 961111949 Vaasa Kirkkopuistikko 19 E Oulun tarkastuspiiri puh. 981-221251 Oulu Hallituskatu 11 B Jyväskylän tarkastuspiiri puh. 941273731 Jyväskylä Lohikoskentie 14 Lähdeaineistona, joihin on syytä tutustua täyttölaitosta rakennettaessa, olen käyttänyt: Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kuljetettavista kaasusäiliöistä (1) 641178 Valtioneuvoston päätös teknillisen tar kastuslai toksen tarkastuspiireistä ja piiritoimistojen sijoituspaikoista (1)

437/75 Asetus teknilliselle tarkastuslaitokselle suoritettavista maksuista (1)

853/79 Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamat teknilliset turvallisuusohjeet n:o 11 (3) Suomen Rakentamismääräyskokoelma A2, D2, El ja E2 (4) Standardit SFS3321 (2) SFS 3340 SFS 3341 SFS 3350 (1) Valtion Painatuskeskus 90-539011 (2) Suomen Standardisoimisliitto 90645601 (3) Työterveyslaitoksen julkaisutoimisto 90-890022 (4) Rakennuskeskukset


AHTI MAALLA, JOESSA JOPA MERELLÄ KOKEMUKSIA NUOREN SUKELLUSSEURAN TAIPALEELTA Sukellusseura Ahti ry perustettiin Haapajärvellä 04. 06. 78 Valleman Maken vetämän kurssin innoittamana. Runsaasta vedestä ei ollut tietoa, mutta halusimme yrittää sillä eihän yrittänyttä jne. Nyt ollaan syksyssä -79 ja jäsenmäärä on alun 20:sta kasvanut 45:een. Naisia miehekkäiden seassa on 2 kappaletta. Jäsenten keski-ikä on tällä hetkellä reilusti alta kolmenkymmenen. Puheenjohtajana seurassamme on alusta asti toiminut aikaisemmin Jyväskylän Sammakoissa kunnostautunut Niskakosken Teuvo. On siis taivallettu puolitoista vuotta ja kokemuksia vetisestä elementistä on kertynyt. Ensimmäinen kesä meni sukellukseen totutellessa. Kesän -79 lähestyessä virisi toiminta talven halliharjoittelun jälkeen talouspainotteisesti käyntiin. Seura hankki keväällä oman kompressorin (retkikäyttöön), jonka rahoittamista varten tehtiin edelleen talvella työsukelluksia. Pääsampona hankinnan toteuttamiseksi käytettiin Pääsiäisillan riehaa. Illan ohjelma oli . vesiaiheisesti painottunut ja huipentui lopussa arvontaan, johon voitot oli saatu lahjoituksina. Voittoja oli aina 1 000 mk:n etelän matkasta villapuseroihin saakka. Oman ja jatkuvan tulolähteen seuralle on muodostanut talkootyönä uimahallilla hoidettava Ah ti -ki psa.

Koulutuspuolella on tärkein tapahtuma ollut keväällä järjestetty toinen laitesukelluskurssi. Kurssin vetäjänä toimi jälleen Valleman Make, nyt kuitenkin kerhon omien poikien avustamana. Koulutuspuolella toivoisi Liiton järjestävän C-Iajikurssin myös täällä Pohjois-Suomessa. Kulunut kesä ja sen viikonloput olivat sukellusretkien luvattua aikaa. Joka viikonloppu suunnisti porukka jonnekin päin tutkailemaan vesistöjä. Alkukesästä ahtilaisia vieraili kymmenpäinen lauma yksine maskeineen Merisaukkojen vieraana Kokkolassa. Ensimmäinen meriretki oli hyvin antoisa: merivesi sukelluselementtinä, tiedon karttuminen keskusteluissa ja toimivan organisaation kohtaaminen. Ahtikesän varsinainen Sukellustapahtuma oli seu-

ran retki Saimaalle. Tuunaansalmen maisemissa vietimme pari vuorokautta sukellellen ja telttaillen. Sukelluspaikkamme oli ihanteellinen, sillä rannan kallioilta oli suora pudotus 20 metrin syvyyteen. Kallioitten ja vilistävien kalojen seassa polskiminen oli poikkeuksellista verrattuna siihen tilaan mikä meidän omilla vesillä Keski-Pohjanmaalla pääasiallisesti vallitsee; jos kaloja on, niitä ei juuri näe - se näkyvyys. Kalajokemme onkin sopiva sokkosukelluspaikaksi. Reissun onnistumiseen vaikutti vahvasti myös omaan käyttöön vuokratulla bussilla liikkuminen chaufeurina Niskakosken Tepe. Etsiessämme PM-kokeeseen soveltuvaa avovesisukelluspaikkaa kävimme todella miellyttävällä reis-

21


sulIa Kivijärvellä. Aikaa oli varattu kaksi vuorokautta, joista ensimmäinen meni sukelluspaikkaa etsiessä ja ihmisiltä neuvoja kysellessä. Paikalliset asukkaat (kesämökkiläiset) olivat todella avuliaita. Johtuiko se sitten kiireen jättämisestä kaupunkeihin, tiedä häntä. Meille tarjottiin venekyytiä, haluttiin lähteä opastamaan jne. Emme halunneet vaivata viikonlopunviettäjiä ylenmäärin ja saatuamme riittävästi neuvoja painuimmekin kylmästi eräästä suositellusta rannasta aaltoihin. Pohja sekosi helposti, joten ei käynyt. Seuraavana päivänä meitä kohtasi onni Mikon muodossa. Meidät neuvottiin .( =opastettiin perille) yhteen maataloon, jossa kyseinen Mikko isännöi. Hän ja hänen kaverinsa olivat valmiita auttamaan kun kerroimme mistä räpylä puristaa. Niin sitä mentiin kohta hyvää vauhtia kahdella isolla nuottaveneellä kohti ulappaa ja seikkailuja - 8 onnellista ahtilaista ja isännät. Erään kalliosaaren rannasta löytyi riittävästi syvyyttä, mutta pohja sekosi ' edelleen turhan helposti. Täytimme pullot ennen siirtymistä uudelle saarelle. Mennessämme toiseen sukelluskohteeseen nostimme heidän "kadonneen" katiskan pohjasta. Isäntämme pystyi maastomerkkien avulla (vai liekö

leumig

ollut merkki veneen laidassa) tiputtamaan sukeltajat suoraan katiskan päälle. Tuntuu ihmeelliseltä, mutta kun on asunut yli 50 vuotta saman järven rannalla lienee kaikki kolot ja karit tuttuja. Toisesta saaresta lähtiessämme sukeltamaan otimme jälleen ylös ilmamäärät ja aiotut sukellusajat. Poistuimme hyvässä järjestyksessä pareina veteen tutkaillaksemme kalakantaa ja paikan sopivuutta meidän tarkoituksiin. Allekirjoittaneen tullessa parinsa kanssa ylös, rannalla odotti yllätys: kalapotut. Mikko oli hakenut vaimonsa saareen ja hän taikoi meille nälkäisille herkkuaterian järven antimista. Siinä koko porukka kohta kyykötti syömässä samasta padasta. Ruokailun päälle tarjoutui meille ainutlaatuinen tilaisuus olla mukana muikkunuotan vedossa. Isäntämme järjestivät homman ihan meitä varten ja arvaattekin että filmiä paloi. Päivä joutui iltaan ja kello oli lähellä yhtätoista kun "venepakolaiset" rantautuivat. Lupasimme mennä Mikon tykö uudelleen tulevana kesänä. PM-koe suoritettiin sitten lopulta Pyhäjärven vesillä. Valleman Make oli hommaa hoitamassa. Kaiken kaikkiaan 15 ahtilaista suoritti avovesikokeen. Lähtöpaikkana oli kal-

liosaari; ihanteellinen paikka koetta varten, sillä pohja oli kiinteä ja näkyvyys sangen hyvä. Palatessamme toisena iltapäivänä van kassa tuulessa moottoriveneellä mantereelle, totesin kuinka kätevä nostoliivi on maakravunkin käyttöä silmällä pitäen. Minulla oli liivi tyhjänä kaulassa ja liivin pullo täynnä ilmaa. Jos veteen joutuu niin siitä vaan piuh - ja liivi on täynnä sekä kantaa minun lisäksi tarvittaessa kaksi kaveria. Pelastusliivi ei tätä tee. Kesän kuluessa rakensimme erään kirkasvetisen lammen pohjaan kuuden rastin suunnistusradan. Rata on ollut runsaassa käytössä, mm. alue'r adioon tehty juttu Sukellusseura Ahtista nauhoitettiin autenttisissa olosuhteissa, yksissä harjoituksissa radalla. Kauden viimeinen yhteinen tempaus järjestettiin syyskuun alussa: perusvälineillä uinti Kalajokea pitkin lähtien yläjuoksun voimalaitokselta. Kaikki mukana olleet 13 ahtilaista uivat n. 9 km:n matkan uimahallin rantaan. Matkalla pelasi huolto hienosti ja perillä uimahallilla saunottiin ja syötiin vahvasti. HUOM! Sukeltajat Suomessa. Tästä uinnista tullaan suunnittelemaan kansallinen tapahtuma sukeltajille, mikäli anomus menee Liitossa läpi.

ESITTELEE MAAILMANUUTUUDEN VEDENALAISEN NAUTICA-KAMERAN. EUMIG-NAUTICA Tämä kamera on suunniteltu kaikkia niitä kohteita varten, joita et ole voinut aikaisemmin kuvata.

TAVDELLlNEN

VESITIIVIVS

Eumig Nautica on vesitiivis aina 40 metrin syvyyteen saakka mikä vastaa 2,5 tonnin painetta.

PINNAN VLÄPUOLELLA Myös pinnan yläpuolella on Eumig Nautica arvokas seuralainen. Vesitiiviytensä ansiosta se selviytyy myö "koiran" ilmalla.

NÄPPÄILVKAMERA Servofocus ja himmenninautomatiikka huolehtivat automaattisesti kuvan terävyydestä aivan läheltä äärettömään saakka. Se huolehtii myös kuviesi oikeasta valotuksesta. Eumig Nautica on aina valmiina kuvaukseen ja salamannopeisiin reaktioihin.

VEDENALAISEN KUVAUKSEN JÄLKEEN Eumig Nautica ei vaadi syväsukelluksenkaan jälkeen erityistä huolenpitoa. Suolaisen merikuvauksen jälkeen vain huuhtelu makealla vedellä ja kameran objektiivin kuivaus puhtaalla kankaalla. Tulossa erillisinä lisävälineinä valaisin sekä tasapainottavat siivekkeet.

Myynti: Valokuvaus- ja sukellustarvikeliikkeet

Maahantuonti ja huolto: 22

OY FOTOLUX-HERBERT AB


Uinti järjestettäisiin aikaisemmin kesällä. Reitti kulkisi kaunisrantaista ja vaihtelevaa Kalajokea pitkin voimalai toksel ta voimalai tokselle. Matkaa tästä kertyy noin 18 kilometriä. Uinti olisi kuntouintitapahtuma, mutta johon liittyisi myös kerhojen välisiä kilpailuja. Sukellustoiminnan lisäksi vietämme perinteistä Ahti-iltaa (nimipäivä) kerran vuodessa sekä syys -lokakuun vaihteessa sukelluskauden päättäjäisiä. Tänä syksynä päättäjäisten ohjelma oli sopivasti sukelluksesta irroitettavaa hommailua: surfausta, vesihiihtoa, perusvälinelorkintaa, saunomista ja jutustelua.

Seurojen sisällä asiat pitäisi pystyä hoitamaan kohdalleen. Mutta ainahan löytyy yksinäisiä harhailijoita, jotka eivät kuulu mihinkään seuraan, kunhan snobbailevat. Ilm.a nsaantimääräyksiä tiukentamalla (vaikuttamalla palolaitoksiin) voidaan villit saada kuriin. Tietenkin tässä sukeltajajoukossa on poikkeuksiakin, jotka tietävät varomääräykset, jotka ovat perehtyneet sukelluksen teoriaan, joilla on mukana sukelluspari. Mutta toiminnan tulee ta-

pahtua heikoimman lenkin mukaisesti. Ahtilaisten toiminta tähtää nyt ja jatkossa enenevästi jäsenmäärän kasvaessa turvallisuustekijöiden korostamiseen. Mitäkö meillä on turvallisuuden eteen tehty? Seuraan on nimetty turvallisuusmies, joka vastaa varomääräysten noudattamisesta kaikessa sukellustoiminnassa. Kalustonhoitaja vastaa seuran kaluston moitteettomasta kunnosta ja valvoo kerholaisten seuran kaluston käyt-

Turvallisuuskysymysten huomiointi kerhossamme Kantani on, ettei sukellukseen liittyviä turvallisuustekijöitä koskaan liioitella. Suomessa ollaan toki paremmalla tolalla kuin "villissä" Keskija Etelä-Euroopassa, mutta meilläkin on vielä nuijalla töitä. Onko kaikilla seuroilla antaa sukeltajille retkille mukaan sukeltajan levy? Onko paikallislehdistössä informoitu lukijoita sukeltajan levyn merkityksestä? Tunteeko sukeltaja varomääräykset?

- 13 ahtilaista valmiina aloittamaan 9 km:n urakan. Aika on syys - kesä ja joukossa mukana kaksi karaistunutta rouvaa. Tästä perusvälineuinnista suunnitellaan tapahtumaa, joka olisi myös Liiton kalenterissa.

23


töä. Urheilu- ja nuorisotoimikunta on laatinut talven halliharjoitusvuoroja varten harjoitusohjelman, jossa on mukana myös teorian kertausta. Harjoituksien päälle olemme pelailleet uppokiekkoa - rautainen laji. Talvella järjestettävillä kuntotempauksilla pidetään kuntoa yllä, sillä onhan hyvä kunto tärkeä turvallisuustekijä. Viime kautena olivat ahtilaiset mukana kaukalopallosarjassa hyvällä menestyksellä (4. sija). Sukellusretkillä on tärkeätä pitää pöytäkirjaa. Hankalaahan se on, koska jonkun pitää olla rannalla. Siispä vaimot ja tyttöystävät (miehet ja miesystävät) mukaan. Sopimuksen mukaan kuitenkin korkeintaan kaksi valvojaa, sillä sukeltajan huomio ei ehkä ole terävimmillään kun tietää rannalla seuran odottavan! Sukelluspäiväkirjoja täyttäessämme olemme havainneet, että päiväkirja mm-paperilla varustettuna on ehdoton. Siihen voi luonnostaa sukellusretken sujumisen aikoineen, syvyyksineen ja kertausryhmineen. Tämä diagrammin piirto paljastaa, kuinka helposti lähestytään rajaa, milloin etapit ovat tarpeen. Veden lisääntyminen maskin päällä vaikuttaa geometrisesti sukellusaikoihin. Tämä tulee huomioida uusintasukelluksissao Onkin syytä ensimmäisen sukel-

- Kuva menneen kesJin Saimaan retkeltä. Bussimme kuljettajana toimi lipun kannattelija puh.j. Teuvo Niskakoski. luksen jälkeen piirtää itselle selväksi seuraavan sukelluksen aikarajoitteet ja antaa vielä sukellusvanhimman tarkistaa nämä suunnitteet. Turvallisuuskysymysten painotus tulee näkymään myös ilmestymisensä aloittavassa kerholehdessämme, jossa on oma osasto turvallisuusasioille. Näkisin, että jokaisen sukeltajan tavoitteena tulisi olla vähintään PMluokan suorittaminen. Näinollen sukellukseen joutuu tosiaan paneutumaan ja tekemään työtä tavoitteiden saavuttamiseksi. Seurassamme on tällä hetkellä kuusi sukeltajaa suorittanut PM-luokan. Ensi kesänä tul-

lee vähintään toinen mokoma lisää. Yhteenvetona turvallisuudesta voisi sanoa: PINTAA SYVEMMÄLLE AJATUKSET PINTAA SYVEMMÄLLÄ. Olemme talvessa ja käynnissä on hallitreenailu, kuntoilu ja talvisukellusharjoittelu. Kuitenkin tulevalle kesälle on jo suunnitelmia, haa- . veitakin. Ahti ainakin haaveilee ensi kesänä retkestä Norjaan ja mahdollisesti omasta kumiveneestä. Kun te sukeltajat pistäydytte Haapajärvellä päin, niin käykääpä juttusilla uimahallin Ahti-kioskilla. Juha Heikkilä, ahtilainen

DIVERS SPECIAL FROM LEONARDO SPORTS Vakiokoot (huomioidaan kokonaispituus, haa rapituus, lantio, rinta sekä vyötärömitat)

Kaikissa leikkauksissa kanttaus. Puvuissa nilkka ja ranneketjut sekä kaksinkertainen polvipehmuste.

Hinnat vapaasti Helsingissä.

Paketissa haalarihousu, hupullinen takki, sukat ja anatomiset käsineet:

a:: Sileä tai kuviollinen kumipinta, sisäkankaan väri punainen tai sininen Neoprene, molemminpuolinen kangas, värit: tumma- ja vaaleansininen, punainen, oranssi, violetti, musta ja vihreä

~

Vakiokoon hinta

Mittatilaus hinta

790:-

890:-

895:-

995:-

...J

::::>

(!)

w

a:: ~

0 ::::>

~

a:: w co

Paksuus 6 mm

Maahantuonti: Myyrmäentie 4 N • 01600 Vantaa 60 • Finland.

24

90-5631 011


Sukelluskohteena SjS RHONE Hylky on pohjassa Caribean merellä, Neitsyt saarilla (Virgin Island). Caribean meri on kuuluisa hylyistään, etenkin niistä Itäintian purjehtijoista joita tänne haaksirikkoutui. Neitsyt-saarilta johon kuuluu n. 60 pientä saarta ja riuttaa, on löytynyt liki 400 hylkyä jotka on ajoitettu 1652 - 1900 v. välille. Vuonna 1819 riehuneessa hurrikaanissa hävisi yksistään jo 104 laivaa. Saarille uponneesta Espanjalaisesta aarre laivastosta v. 1705 ei ole löytynyt vielä kuin rippeitä. Joten hylyn etsintää vielä riittää näillä saarilla. V uokrasimme purjeveneen 11 m pitkän 6 kaveria Finnairilta. Kipparina toimi Jussi Heinonen, muut olivat Timo, Veli, Eki, Masa, Hessu. Lähdimme matkaan 20. 12. 1976 Helsinki - New York Puerto Rico - Tortola (Virgin Island). Päästyämme perille pulahdimme ensitöiksemme mereen, puhdistamaan matkan pölyt pois nahoistamme. Ja helkkari kun vesi oli suolaista, samalla näimme ensimmäiset Barrakudat joita kuulemma pyöri vene laitureiden lähellä. Samalla lahdella

oleili myös iso Pelikaani joka nälkäisenä pyydysti kaloja, että vedenpinta läiskähti poukamassa sen sukeltaessa kalan perään. Parin päivän päästä tuli vasta loppuosa porukasta, ja pääsimme lähtemään Tortolan saarelta josta veneemme oli vuokrattu. Joulun vietimme Virgin Gorda nimisellä saarella n. 10 mailia lähtöpaikastamme. Tässä satamassa näimme errimmäisen hylyn mastot, ja myös itse paatti näkyi kun oli niin kirkas vesi. Paatti oli n. 20 metrinen purjealus jossa ilmeisesti oli vietetty kovat juhlat kun se oli syttynyt palamaan ja uponnut. Kiersimme lähivesien riuttoja sekä saaria ympäri ja sukelsimme mahdollisimman paljon. Necker Islandsilla oli komeat riutat, vesi aika kirkasta mutta hieman maitomaista, näkyvyys n. 30 m. Oli yllättävän paljon hirvensarvikorallia, lehtikorallia ja aivokorallia, löysimme myös muutamia isoja kotiloita jotka keitimme itsellemme syötäviksi. Liha oli jotenkuten syötävää kun sitä hieman mausteilla höysti. Tämän jälkeen yövyimme Peter

Islandilla, jossa oli Norjalaisten motelleja. Seuraavana aamuna saavuimme Norman Islandille, jossa oli mahtavia luolia. Siellä näimme kaksi suurta rauskua, toinen oli ruskehtaya keihäsrausku ja toinen tumma valkotäpläinen Leopardirausku. Kumpikin oli noin 1,5 m halkaisijaltaan, harmiksemme ne ehtivät livistää ennenkuin saimme niistä hyviä kuvia. Täältä purjehdimme Jost Van Dyke nimiselle saarelle, josta löysimme toisen palaneen purjeveneen n. 8 m. syvältä. Venettä oli yritetty nostaa mutta se oli hajonnut. Yövyimme saarella ja seuraavana päivänä jatkoimme ST.John saarelle josta jatkoimme Great ST.James saarelle yöpymään ja parantelemaan edellisen illan LOKALI-diskon päänsärkyjä. Samasta paikasta etsimme myös erästä hylkyä, sitä kuitenkaan löytämättä. Seuraavana kohteenamme oli 35 nautical miles päässä oleva Saint Croix saari. Siellä vietimme uudenvuoden, matkalla näimme pyöriäisiä ja lentokaloja. Täällä oli myös merenalainen luonnonpuisto jossa oli viitoitus eri kohteisiin, sekä eri korallilajien nimet kilpiin kirjoitettuna. Tältä saarelta alkoi myös paluumatkamme. Viimeinen kohteemme oli tietysti

25


S/S RHONE hylky joka sijaitsee Salt-Island nimisen saaren rannassa, 5 mailia lähtöpaikastamme. Saaressa on nimensä mukaan louhittu suolaa jo yli 100 vuotta. Jo entisinä aikoina saarta käytettiin Englannin kuninkaalisen laivaston varastopaikkana. Kerran vuodessa vieläkin kerää Englannin hallituksen virkamies yhden säkin suolaa, vuokrana saaresta asiaan kuuluvin seremonioin. Saaren eteläisen kärjen niemessä lepää hylky S/S RHONE. Se on rakennettu v. 1865 Englannissa Royal Mail Steam Packet Companylle. Se oli myös aikansa komeimpia posti höysylaivoja, 310 jalkaa pitkä 2434 tn. Alus kuljetti myös matkustajia rahdin lisäksi. Mutta palatkaamme ajassa taaksepäin, eräänä aamuna 29. 10. 1867 makasi RHONE ankkurissa, se oli juuri lastannut rahdin ja postin ruumiinsa ja odotti lähtökäskyläEnglantiin. Tropiikin kuuma aamupäivä oli alkanut tyynenä ja hiljaisena. Noin kello 11,00 ilmapuntari äkisti laski taivas pimeni ja mahtavana saapui hurrikaani, hirveällä voimalla se iski suunnasta N.N.W. kaataen puita ja riepotellen kaikkea sen tielle osuvaa. Koneet käynnistettiin välittömästi ja laiva yritettiin pitää myrskyä vastaan jossa onnistuttiinkin. Il-

tapäivällä tuuli hieman tyyntyi ja kapteeni päätti nostaa ankkurin, sekä siirtää aluksen väljemmille vesille, jotain turvallista reittiä pitkin. Mutta laivalla oli huono tuuri taivas synkkeni uudelleen ja kova tuuli alkoi painaa RHONEA. Koneet kävivät täysillä eteen, mutta tuuli työnsi silti laivan perän Salt Islandin kallioille. Laivan perä hajosi ja laiva alkoi vuotaa josta johtuen höyrykattilat räjähtivät. Laiva katkesi kahtia ja upposi hetkessä, vieden mennessään 125 henkeä.

Hylyn perä on tällä hetkellä n. 30 ft. syvällä ja keula n. 80 ft. syvällä. Columbia Pictures käytti "RHONEN" hylkyä vedenalaisen filmin The Deep kuvauksiin, tämä filmi on pyörinyt meillä "Syvyyden saalistajat" nimisenä. Saavuimme alueelle missä hylyn piti olla, ja tietysti meni vähän aikaa ennenkuin se löytyi. Etuna oli se että pinnalta näkyi alaspäin yli 20 m. Ensimmäisen kerran näimme muutaman hain noin vähän alle metrisiä, ne eivät ilmeisesti välittäneet meistä eikä me niistä.

JÄÄT LÄHTEVÄT - DACOR ON TULLUT 26 vuotta sukellusalan tuotekehittelyn kärjessä

MIdI'1B1 rnärkäpuvut myös lapsia! Rubatex-materiaali 6,5 mm haipinta 3,2 mm 2-puolinen nylon

,

URHEIWSUKELLUS

meDUUSA

Myynti myös postiennakolla, tilaa hinnasto. 26

.......... Fabianinkatu 5 00130 Helsinki 13 Puh. 655 515


Sitten löytyi laivan hajonnut perä, ja valtava potkuri perän romujen alta. Laivan runko oli levinnyt kuin herneenpalko, ja kannet painuneeet sisään. Sukelsin Velin kanssa parina ja myöhemmin meihin liittyi Timo. Valtava potkuriakseli ja sen tunneli jatkui syvyyteen, seurasimme sitä. Rautaisia suuria palkkeja oli sikin sokin, ja suuret määrät isoja peltilevyjä, jotka olivat joskus muodostaneet kauniin ja sulavan laivan rungon. Hylky oli aika hyvin puhtaaksi koluttu, mutta ihmekös se kun su-

kellus clubit järjestävät sukelluksia tänne pari kertaa päivässä. Näimme höyrykattilan kappaleita, joiden sokkeloissa nyt viihtyivät hyvin eri väriset ja kokoiset kalat. Syvemmälle mentäessä löytyi masto ja komentosillan osia. Joskus meitä vastaan tuli iso kalaparvi, tuntui siltä kun olisi kulkenut Mannerheimintiellä suuressa ihmisvilinäsä. Minulta alkoi ilma loppua ja näytin pojille että jatkakaa lähden takaisin laivan perään päin. Kun palasin ahteriin näin että olimme saaneet seu-

raa, kolme tuntematonta sukeltajaa istui romujen seassa ja he syöttivät ympärillä pyöriviä kaloja. Eräs heistä kuvasi tapahtumaa, moikkasi ja menin veneellemme pintaan. Veneelle saavuttuani Jussi halusi vielä takaisin, koska eka sukellus oli jäänyt vähän lyhyeksi, temppuilevan liivin takia. Muilta pojilta oli jäänyt vielä ilmaa pulloihin, joten lainasin yhtä ja lähdin opastamaan Jussia perästä löytyneen potkurin luo. Emme viipyneet kuin 10 minuuttia jonka jälkeen varmistimme ankkurimme ylös saannin. Lähdimme pintaan ja uimme veneelle. Timo ja Veli oli myös saapunut takaisin, he kertoivat hylyn olleen aika laajalle levinneen. Sekä keulan jämät oli alas mentäessä laivasta oikealle. Jos meillä Suomen vesissä jää hajoittaa hylkyjä niin etelässä veden suolapitoisuus ruostuttaa ja hajoittaa vielä nopeammin. Sukellus Caribean meren vesissä oli hieno ja vaikuttava kokemus, kirkas vesi paljon kaloja sekä koralleja. Suosittelen kaikille hyvänä sukelluskohteena, joilla vaan on mahdollisuus matkustaa sinne saakka. Paluumatkalle lähdimme 3. 1. 1977 tyytyväisenä onnistuneeseen matkaan. tv. Hessu Moisio

27


Muistoja syyslomalta 1979 LOKAKUUN 12 ·79

Ilta hämärtyy tai oikeammin pimenee. Naantalin venesatamassa käy yksinäinen diesel ja tupruttaa pakokaasujaan muuten tyhjään satamaan. Puiden välistä välähtävät auton valot. Sora norskahtaa ja auto pysähtyy. Tavaraa nostellaan laiturille, kasa kasvaa ja kasvaa. Raikka Likitalo tulee Marianasta ja yhdessä kannetaan kamat veneen ruumaan ja kannelle. Auto lähtee pois. Kohta narskuu sora jälleen ja sumuiselle laiturille ilmestyy mies läheisen pensasaidan välistä. Järjestellään tavaroita Marianassa. Odotellaan. Kuuluu auton ääni rantapuistosta ja jälleen välähtävät auton valot puiden lomasta. Äskeinen toistuu, varustekasa veneen kannella ja ruumassa kasvaa. Vietyään auton pois tulee Telle myös veneelle. Pakataan loputkin tarvikkeet kannen alle, jääkaappiin ja muihin säilytystiloihin. Eka irroittaa köydet, selvittää jollan hinausköyden ja Raikka peruuttaa ulos laiturista. Syysloma alkaa. Kukin hakeutuu vakiopaikalleen ohjaamossa, kerrotaan kuluneen viikon uutiset ja kuulumiset. Dieseli kehrää konehuoneessa, matka tait28

tuu. Kuluu tunti, toinen. Pitkä tovi on jo istuttu hiljaa, jokainen miettii omia asioitaan, ketä painavat kesken jääneet työt, ketä viime viikon kiireet ketä mitkin asiat. Telle piristäytyy, lähtee keulaan. Raikka ja Ekakin havahtuvat mietteistään vilkaisevat toisiaan ja iskevät silmää - kahvia ja voileipiä, välähtää silmäniskussa. Ja aivan oikein. Keulaluukku työntyy auki ja sumuiselle kannelle työnnetään korillinen astioita, toinen voileipiä ja Telle kahvikannuineen perässä. Eka käy hakemassa korit sisään ja jakaa astiat. Telle kaataa kahvit. Kapteenille tehdään voileivät valmiiksi maku kun tunnetaan, nautitaan pöydän antimia ja juttukin luistaa paremmin virkistäytymisen jälkeen. Sovitaan tutusta laiturista, jossa päätetään olla yötä koska jokaisella silmäluomet painavat. Aikanaan sitten saadaan vene jo kuntoon käydään iltauinnilla, sammutetaan valot ja nukahdetaan Reflexin mukavaan lämpöön. 13. 10. 79

Vakiintuneen järjestyksen mukaan Raikka nousee ensin kannelle, Eka

perässä ja muutaman minuutin jälkeen ilmestyy Tellekin pyyheliinaansa kääriytyneenä aamukasteiselle kannelle. Aamutoimet, aamupala ja köydet irti. Keula kohti aamusumuista merta ja jossain siellä odottavia saaria. Tunnin ajon jälkeen voittaa aurinko ja heikko tuulen viri ajaa sumun pois. Matka jatkuu. Ajetaan muutama tunti ja sieltähän jo Hiittisten tutut muodot ilmestyvät näköpiiriin. Ajetaan Hamnholman salmeen ja tavataan Swanssonin veljekset Affu ja Arne selvittelemässä verkkojaan rannalla. Moikataan, tarkastetaan yhdessä siikasaalista, Affu näyttää miten jokin loinen pesii siian lihassa ja heittelee sairaat kalat tuleen. Puhutaan säästä, alkavasta lomasta, sukelluksesta, kaloista ja ties mistä. Saadaan lupa käyttää suurta savuuunia, saadaan tarkat ohjeet savuluukun aukiolosta, suolaamisesta ynnä muusta asiaankuuluvasta. Arne neuvoo Raikalle uuden "turskakolon" iltapäiväksi. Aamupäivän lopputunnit kun oli tarkoitus pyhittää sukeltamiselle. Kohdealue ja kait kohdekin oli hiukan epämääräinen, koska parin tunnin etsinnän jälkeen ei löytynyt


mitään merkittävää. Vaatteita vaihdettaessa pinnalla ilmoitti Telle: "5 m vettä hiekkapohja, kampeloita ja t paljon. Iltapäivällä kalahommat." Koska lomalla on pakko syödäkin ei asiasta edes keskusteltu. Pulloja täytettäessä tuli kuitenkin mieleen, turskassa on paljon enemmän syötävää kuin latuskaisessa kampelassa. Kun huoltohommat saatiin tehtyä. Ajettiin uudelle turskakololIe. Pilkit veteen ja sitten se kalastajan taivas repesi. Pilkki ei ehtinyt edes pohjaan kun jo tarttui kiinni. Mariana ajelehti hiljaisessa tuulessa, "syvenee", totesi Raikka. Turskat suurenivat ja kalakeko kannella kasvoi. Eka lopetti ensimmäisenä ja alkoi "teurastuksen" kuten perkaaminen on ristitty. Pää pois, maha auki, sisäkalut ja muut roippeet ämpäriin. Kala toiseen. Tasaisesti nousi kalaa kunnes Telle älähti "Nyt on iso" koska kannella oli jo muutama neliviis kiloinenkin, odotettiin jännityksellä mitä pilkissä olisi ja olihan siellä - oli tosi ISO, komea turska. "Ota vielä toinen, sitten lopetetaan tai muuten näiden kanssa menee koko yö" totesi Eka. Telle laski pilkkiä alas ja hetken kuluttua alkoi jälleen lappaa siimaa ylös. Melkein samankokoinen todettiin kuorossa.

Raikkakin veti samassa kalansa ylös. Siimat kerättiin keloille ja lähdettiin ajamaan kohti yöpymispaikkaa. Viimeiset kalat perattiin matkalla ja lajittelu päätettiin tehdä ankkuri paikalla. Komea oli turskarivi Marianan kannella kymmenkunta suurinta päätettiin graavata seuraavat fileerata ja niistä lupasi Telle tehdä "Bostonkakun Utön tapaan" joka oli Marianan erikoisherkku. Loput suolattiin savustamista varten. Graavattavat ja fileerattavat kalat nyljettiin, maustettiin ja pakattiin pois mikä uuniin, mikä painojen alle Marianan ruumaan. Ilta oli jo varsin pitkällä ennenkuin kansi oli jälleen pesty ja puhdas. Veitset kuivamassa ja laiva siistissä kunnossa. Vihdoin ilmoitti Telle kajuutan ovelta ruuan olevan valmista. Kyllä se olikin ja kyllä se maistuikin. Ailohkareet paistunutta kamoiset "turskakakkua" perunaa ja kukkakaalia katosi kolmen nälkäisen sukeltajan tehdessä selvää pöydän antimista. Iltapuuhat, astiat korjattiin pOIS, sytytettiin iltalamppu, Raikka heitti soittimeen Ellan kasetin. Nautittiin elämästä. Oli hyviä kavereita, vatsa oli täynnä, ruumassa ja vähän joka

astiassa oli kalaa valmistumassa. Tunti-pari juteltiin, käytiin iltauinnilla ja niin päättyi sekin päivä.

14. 10. 1979 Raikka tuli kannelta "Sumua" oli lakooninen toteamus "Liikaako" tiedusteli Eka "Liikaa" vastasi kapteeni ja veti makuupussin korvilleen. Torkuttiin tunti ehkä vähän runsas. Uni ei maittanut. "Ylös ja kampelametsään, senkin lurjukset" ilmoitti Telle ja viskasi makuupussinsa pois. "Vai meinaatteko te isot miehet antaa minun hennon naisen hankkia kaiken ruuan". "Mr. mph rrr." kuului Raikan petiltä kun hän selvitteli itseään makuupussin ja alas pudonneiden aluspukujen joukosta esiin. Aamu-uinti, aamupala ja niin se lähti sekin sunnuntai kulumaan. Pikkuhiljaa ajettiin ulospäin kampelapankoille. Ankkuroitiin. Harppuunat mukaan ja verkkokassi vyötärölle. Pohjaan. Metsästys tai oikeammin poiminta alkoi. Joka puolella oli makausten jälkiä mutta kampelaa oli harvas;sa. Runsaan tunnin pulaamisen jälkeen päätettiin lopettaa, olihan kasseihin jo kertynyt kolmisenkymmentä latuskanaamaa.

29


Aurinko repi tuulen avustamana sumuverhoa pois. Päätettiin lähteä savustamaan. Saadut kalat Swanssonin isossa uunissa. Kalastettaessa ja sumussa seikkaillessa päivä olikin jo kulunut yllättävän pitkälle. Kalat putsattiin ja suolattiin. Uuniin tehtiin tuli ja kalat ladottiin ritilälle. Haettiin vielä suolaantuneet turskatkin mukaan. Koska edessä oli vielä parin tunnin odotus, ennenkuin uunillinen olisi valmis. Mietittiin joukolla mitä voitaisiin tehdä. Raikka muisti, että naapurisaaressa pitäisi olla pähkinäpuita. Eipä siinä paljon muuta ehditty jutella kun jo oltiin jollassa menossa salmen yli. Pitkin rantaviidakkoa, ylös liukasta kalliota, alas toista puolta. Pensaikkoa, naavoittunutta metsää, liukasta märän sammaleen peittämää kalliota. Pieniä puita, isoja puita mutta ei

pähkinäpuita tai ei ainakaan pähkinöitä. Hämärtää, tulee kiire takaisin Marianalle. Ei ole mitenkään ilo lasketella liukasta kallionkuvetta alas pimenevässä illassa. Onnellisesti kuitenkin päästiin takaisin jollalle ja salmen yli. Kalat olivat savustuneet ja tuoksuivat suolalta ja savulta herkullisesti. Kohta olivat muutkin lisukkeet valmiit ja jälleen odotettu ilmoitus "Ruokaa" saa liikettä kannella ja rannassa puuhaileviin miehiin. Telle oli paistanut leipää, kuumat savukalat, perunat ynnä muut lisukkeet saivat ilta-aterian tuntumaan juhlalta ja niihän se oikeastaan olikin. Mitä muuta enää voi odottaa. Toveruutta, graavia turskaa, savustettua kampelaa laiva täynnä. Ja mikä parasta loma alkaisi vasta huomen-aamuna...

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsen lehti postitetaan · sukeltajille, joiden lehti osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta. Toimitusneuvosto ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VAllEMA ERKKI METSÄVUORI Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-333600 Toimitussihteeri Eeva Nyqvist Raskinpolku 9 A 8 20350 Turku 35 k.921-381804 t. 921-663311 Ilmoitustilan myynti Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-4550044 Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 1/2 sivu 1/3 sivu 1/6 sivu Lisävärit å

950 750 400 280

mk mk mk mk 300 mk

lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerille.

N:o 3

4 5

Teksti

Ilmoitukset

02.05. 04.09. 06. 11.

23.05 26.09. 23. 11.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään. Osoitteenmuutokset: Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Vuosikerta

50 mk

Liiton toiminnanjohtaja Leila Jakobsson puh. toimeen 90-4737257 klo 9.00-12.00, os. Suomen Urheilusukeltajain liitto ry., Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25 Oy Turun Sanomat Turku

30


Polarsukellus Oy on luotettava sukellusvälineiden toimittaja. Urheilu- ja ammattisukeltajat löytävät asiantuntijoiden opastuksella parhaat välineet uudesta liikkeestämme Töölönkatu 58 Barakuda ~

:;!! LJ LJ :;!!

Baramat 2002 on regulaattori johon sukeltaja on varmasti tyytyväinen. Barakuda-tuotteet tunnetaan kaikkialla maailmassa. 20 vuoden kokemus, jatkuva testaus ja tutkimustyö takaavat laadun. Baramat 2002 regulaattorilla sukellat turvallisesti etelän lämpimissä ja pohjolan hyisissä vesissä. Baramat 2002 regulaattori on saatavana myös kokomaskilla varustettuna .

•t.tlar IIIU Kuivapuku - säätötilavuuspuku urheilusukeltajalIe Polarsuit on luotettava kotimainen kuiva- tai säätötilavu uspu ku. Se valmistetaan sään kestävästä luonnonkumiseoksesta, johon on laminoitu joustava puuvillavuori. Saumojen kuumavulkanoinnin ansiosta puku kestää kovankin kulutuksen . Puvulla on vuoden takuu.

Polarsuit on miellyttävä ja edullinen sukelluspuku. Polar-Diver 2 x 7 litraa on varma ja sopivan kokoinen teräspullopaketti kovaan käyttöön. Saatavana myös 2 x 10 litraisena ja 10 litraisena tai 12 litran pullopakettina.


BISKOPSÖ-80,

perusvälinesukellusleiri junioreille. Vaikka otsikossa mainitaankin BISKOPSÖ, ei leiriä perinteisessä muodossaan tänä vuonna järjestetä. Leirin sijalla järjestetään kuitenkin perusvälinesukeltajille sukellusmatka Ruotsin kautta Norjaan, tarkemmin Oslon seuduille. Matkan aikana on tarkoitus sukellella mahdollisuuksien mukaan, mutta päätarkoituksena on sukeltaa suuressa meressä ja saada tuntumaa harrastuksen siihenkin puoleen. Matka tapahtuu linja-autolla. Näin osallistujien määrä rajoittuu 40:een. Osallistujien ikää ei varsinaisesti taaskaan rajata tarkalleen kymmeneen ja kuuteen toista vuoteen, mutta mikäli ilmoittautuneiden joukossa joudutaan tekemään karsintaa, lienee pakko tehdä rajausta juuri nuorempien keskuudessa, joilla on vielä

vuosia aikaa osallistua toiseen vastaavaan matkaan. "Yli-ikäisien" kohdalla on ratkaisuperuste vastaava, eli mukaan pääsy riippuu ilmoittautuneiden määrästä. Matkan aikana yövytään teltoissa, mutta ruokailujen pääosa tapahtuu ravitsemusliikkeissä, mikä osaltaan lisää retken hintaa. Matkan järjestäjinä toimivat sekä SVUL:n Varsinais-Suomen piirin urheilusukellusjaosto että SUSL:n nuorisovaliokunta, joten se on avoin kaikille, kuten BISKOPSÖ-Ieiritkin. Matkan ajankohta on heinäkuun lopussa, tarkemmin 27.7. - 3.8. Lähtö tapahtuu Turusta sunnuntai-iltana ja paluu Tukholmasta lauantai-iltana. Matkan kokonaishinta on 400 mk, johon sisältyy kaikki matkan aikana

tulevat kustannukset, taskurahoja lukuunottamatta. Ja nyt sitten tärkeä asia. ILMOITTAUTUMINEN tapahtuu edelleenkin maksamalla puolet osallistumismaksusta SVUL:n Varsinais-Suomen piirin tilille (tili no. OP. Turku Uudenmaank. 14 571 018-11139). Ilmoittautumisen tulee ehdottomasti tapahtua ennen toukokuun viimeistä päivää, siis viimeistään 31. 5. 1980. Muista kirjoittaa pankkisiirtolomakkeeseen selvästi nimesi ja osoitteesi sekä maininta Biskopsö kohtaan tiedotuksia. Ilmoittautuneille lähetetään jälleen tavan mukaan tarkemmat ohjeet. Lisätietoja matkasta antaa Jouko Moisala p. 921-787656.

SINÄ, 'VANHA HERRA" joka olet aloittanut sukeltamisen legendaarisella 50 -60 -luvulla. jos olet kiinnostunut nostalgisesta viikonlopusta saaristomerellä vain vanhusten kesken, pistä sana kiertämään ja heitä kortilla, kehitellään asiaa eteenpäin URHEILUSUKELTAJA LEHTI Eka Metsävuori, Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 (oma osoitteesi korttiin paluupostia varten)

Urheilusukeltaja 1980 2  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you