WELLAMO pohjassa lepäävä kaunotar. Loiskahdus pinnassa, kirkas auringonvalo alkaa jäädä taakse ja painumme yhä syvemmälle vihertävään hämärään. Valkoinen poijuköysi kiemurtelee suurissa laiskoissa kaarissa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Paine kasvaa, jännitys nousee, kunnes ... Pimeydestä nousee masto, kuin haamu menneisyydestä. Alaspäin suunnatun lampun valokehä laajenee, kansisaumat erottuvat selvemmin ja selvemmin. Räpylät tömähtävät pehmeästi kanteen, olemme perillä. Tästä alkaa uusi, tuntematon maailma. Pohjassa makaavan kaunottaren ympäriltä on yli puolenvuosisadan aikainen rauha häiriintynyt. Oli elokuun 29. päivä 1916 kello 5 ip. Kapteeni Viktor Norring seisoi ss/Wellamon kannella kiikaroiden horisonttiin. Pohjanlahti oli tyventynyt, merenlaajuiset aallot olivat väsyneet sateen ja myrskyn jälkeen. Loppumatka Ykspihlajan satamaan olisi helppo. Tuntui huojentavalta, että Sundsvall oli takana päin. Äkkiä kapteeni Norring hieraisi silmiään . Näkikö hän oikein: seitsemän kahdeksan meripeninkulman päässä perän puolella oli meri poikinut mustan möhkäleen, joka lähestyi kovalla vauhdilla . Sotalaiva! - Täysi vauhti päälle! kapteeni komensi. Samalla hän kutsui miehistön kannelle . Kaikki veneet laitettiin vesillelaskuvalmiiksi. Mutta Wellamo oli armottoman hidas takaa-ajajaan nähden . Puolen tunnin kuluttua välimatka oli lyhentynyt pelottavasti. Ja silloin paljastui totuus vellamolaisille : takaa-ajaja oli saksalainen sukellusvene. Suomalaisalus pyrki pakoon epätoivoisesti. Samassa pamahti tykki. Varoituslaukausta seurasi kotvan kuluttua kovapanos: kranaatti ujelsi aluksen yli savupiippua hipoen. - Koneet seis' Kapteeni Norring oli 'tehnyt päätöksensä 10
pakon edessä. Lippumerkein ja laukauksin käski vihollinen Wellamon miehistöä jättämään nopeasti laivan. Ei ollut aikaa kerätä tavaroita, vain käsilläoleva ehdittiin ottaa mukaan. Kaikki aluksella ollut omaisuus ja laivan asiakirjat menetettiin. Kello 6.40 ip. oli sukellusvene tavoittanut Wellamon, miehistö soutanut turvaan. Se katsoi järkyttyneenä, miten uljas laiva painui syvyyksiin 16 tykinkuulan lävistämänä. Wellamon hauta oli 50 metrin syvyydessä 18 kilometriä Tankarista länteen. Sukellusvene oli tehnyt tehtävänsä. Se painui näkymättömiin omille tuntemattomiIle teilleen. Wellamon miehistö oli Ykspihlajassa puoleen yöhön mennessä. Päällikkö Viktor Norring, 1. perämies Duncan Rosen, 2 . perämies Alfred Lundström , konemestari T. Hjalmar Pihl, kirvesmies William Karlsson ja yli 20 miehistöön kuuluvaa miestä ja naista olivat menettäneet laivansa. WELLAMON SALAISUUS - Merisaukoille Wellamon salaisuus aIkoi paljastua vähitellen: keräiltiin lankoja, punottiin yhteen ja lopulta kudottiin verkko .
- Suusanallista lähdeaineistoa antoivat vanhat luotsit ja kalastajat. Ratkaiseva osuus Wellamon paikallistamisessa on aikoinaan ollut laivuri Strömbäckillä, joka vuonna -18 sai Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiöitä, aluksen omistajalta, tehtäväksi etsiä hylky. Strömbäck luotaili viikkokaupalla merellä kahdella hinaajalla, joitten välissä oli vaijeri. Ja kas, ahkeran etsinnän jälkeen vaijeri tarttui 50 metrin syvyydessä m9kaavaan Wellamoon vajaat parikymmentä kilometriä Tankarista länteen. Strömbäck merkitsi sitten maihin linjamerkkejä, joitten avulla niin aikaisemmat sukeltajat kuin Merisaukot saattoivat paikallistaa hylyn. Eräässä Larsmon saaressa on kallioon hakattu suuntaa osoittava metallitappi ja siinä kirjoitus "Wellamo 1918" . - Käytännöllisen työn aloitimme meriselityksestä, jonka laivan kapteeni Norring oli antanut Kokkolassa elokuun 31. päivänä 1916, sanoi Pertti Pihlajamaa. - Kysyin sitä Vaasassa ollessani maakunta-arkistosta ja sieltähän se löytyi. Merisaukot suorittivat järjestelmällisen etsinnän keväällä - 77 käyttäen hyväkseen kaikkia saatuja tietolähteitä. Koko kesä siinä meni, mutta elokuun 6. päivänä vaiva palkittiin. Oletetulie uppoamispaikalle voitiin laskea poiju. Heti seuraavana päivänä kaikuluotain ilmaisi aluksen paikan - vain parisataa metriä poijusta. Naara laskettiin hylkyyn. Merisaukkojen ahkerimpiin sukeltajiin kuuluva Arvo Hyytiä lähti alas katsomaan, onko kysymyksessä tavoiteltu hylky. Sen jälkeen Merisaukkojen "delegaatio" - Hyytiä , Juhani Kuosmanen ja Sirkka Metsävuori - sukelsivat kiinnittämään poijunarun Wellamon vintturiin. Sittemmin on Wellamon hylyssä käynyt parikymmentä saukkoa, heidän joukossaan kolme naista, Sirkka Metsävuori, Hilkka Santamaa ja Eeva Nyqvist.