TANSANIA ON TOISTA MAATA Helsinkiläinen urheilusukeltaja Esko Koso vietti kuluvan vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa Tansaniassa. Samaan aikaan kun me täällä Suomessa vedimme karvahattua syvemmälle korvillemme, nautti Esko vaimonsa Sinikan kanssa auringosta ja lämmöstä. Varjossa näytti mittari jatkuvasti +35°C - ja veden lämpö pysytteli samoissa lukemissa! Tansania sijaitsee Itä-Afrikassa. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen, jonka rannikkokaupunki pääkaupunki Dar es-Salaam on. Rannikolla ilmasto on kostean kuuma ja epäterveellinen , 1200-1400 metriä merenpinnasta kohoavaIla ylälaakiolla ilma taas on lauhkean trooppinen ja erittäin mukava suomalaiselle iholle. Tansanian väestö koostuu yli sadasta bantuheimosta, intialaisista, persialaisista, pakistanilaisista ja kaikesta mikä näiden yhdistelmistä voi syntyä. Ei ihme että katukuva on värikäs. Maan monista luonnonpuistoista lienee Serengeti tunnetuin, järvistä Viktorian järvi ja Tanganjika-järvi, tulivuorista Kilimanjaro. Eskon ja vaimonsa Sinikan tukikohtina Tansaniassa oli rannikolla Dar es-Salaam ja sisämaassa Arusha. Ainoat suomalaiset eivät Kosot toki olleet; suomalainen taloudellinen ja tekninen tietämyshän ovat jo vuosina olleet vahvasti edustettuina Tansaniassa. Juttelin Eskon ja Sinikan kanssa viikko sen jälkeen kun Kosot olivat palanneet Suomeen. Esko kiemurteli vaivautuneen tuntuisena tuolissaan ja kyhnytti tuon tuostakin selkäänsä vasten tuolin selkänojaa. Ensin luulin kysymysteni aiheuttaneen ahdistuneen olotilan, mutta Sinikka paljasti totuuden:
20
- Eskolta lähtee nahka kolmatta kertaa. Sikäläistä aurinkoa ei osaa tarpeeksi varoa. Olen kyllä pelotellut tuota miestä, että sen nahassa kutittaa hiekkarnato, jonka totta vieköön voi kuumasta hiekasta loiseksi saada kuka tayhansa ... Mutta Esko uskoi mahdollisten matojen tulleen hukutetuiksi: - Olin päivitäin 4-5 tuntia vedessä. Tuli sukelIeItua sekä perusvälinein pinnan tuntumassa että laitteella vähän syvemmällä. Pelkkä T-paita riitti hyvin sukelluspuvuksi, niin fantastisen lämmintä oli vesi vielä 30 metrissäkin. Ja paitaakin käytin vain siksi ettei selkä ja takalisto olisi palanut pintauidessa. Dar es-Salaamin Jacht Club oli eurooppalaisten suosima vapaa-ajanviettopaikka. Viikonloppuisin sinne kokoontuivat perheet seurustelemaan, ottamaan aurinkoa ja syömään. Kehitysapujoukkojen päivittäisessä työssään kohtaamat vaikeudet unohtuivat klubin leppoisassa ilmapiirissä. Pursiseura oli myös sukellusta harrastavien kohtauspaikka. Siellä Esko sai sukelluskumppaneikseen suomalaiset, Tansaniassa jo muutamia vuosia työskennelleet Eero Martiskaisen ja Jan Sulkiewicqin. Pursiseuran palveluihin kuului paineilmasäiliöiden täyttö kaksi kertaa viikossa. Maksu oli 2-3 markkaa pullolta koosta riippumatta.
Kyseiin Eskolta mitä omia sukellusvarusteita hänellä oli mukana ja mitä oli tarjolla paikanpäällä. - No ei ollut kuin mainittu T-paita. Lainasin osan varusteista Eerolta, osan Janilta ja jotain vielä heidän ystäviltään. Mitään varustevuokraamoa ei siellä tiedetty olevan eikä myöskään ohjattuja sukellusretkiä kuulunut kukaan järjestävän. Dar es-Salaamissa tuntuivat kaikki purjehtivan. Suomalaisetkin, jotka kotimaassaan eivät olleet jalallaan astuneet veneeseen, viilettivät Intian valtamerta täysin purjein. Tuulet olivat varsin suotuisat ja purjehdus ulos merelle oli kuin tekohengitys tukahduttavassa kuumuudessa. Sinikka ja Esko osallistuivat tähän suosittuun pintahommaan . Sukeltajana Esko oli tehnyt tärkeitä huomioita: - Kyllä ne siellä osaa ottaa merestä kaiken irti: jokaisessa veneessä näytti olevan vakiovarusteena pintasukellusvälineet. Kasvi- ja eläinlajien runsaus sai matkaajamme ahkerasti saalistamaan kameran kanssa. Esko viihtyi Dar es-Salaamin edustalla olevien kolmen saaren tuntumassa, Sinikka enemmän itse saarilla. - Rantahiekka oli uskomattoman hienoa ja valkoista. Se näytti aivan tiimalasihiekalta. Eskon sukellellessa koralliriutoilla tutustuin minä ranta hiekan elämään. Seurailin hassuja taskurapuja ja keräilin vesirajasta simpukoita. Esko vilkaisi vaimoonsa ilkikurisen näköisenä. Arvasin simpukoihin liittyvän hilpeänmuiston. - Sinikka keräili simpukoita ja kanteli niitä sylikaupalla kekoon rannalle tietämättä, että jokaisen sipuiinmuotoisen kuoren sisällä asui petoötökkä, jonka pisto olisi ollut myrkkykäärmeen tuikkaukseen verrattava! Mutta Allah varjeli. .. Oli meillä homma häätää matkamuistoiksi kootuista kuorista asukit. Kaivelimme niitä esiin puukolla, kuivatimme auringossa ja jopa keitimme. Huolellisesta lajivalinnasta ja siivouksesta huolimatta meillä oli 15 kiloa ylipainoa laukuissamme palatessamme kotimaahan! Esko kertoili värikkäästi ja elävästi vedenalaisista ihmeistä. Pelkästään Suomen karuissa vesissä sukeltaneena saa käyttää rajusti mielikuvitusta että pääsee edes lähelle sitä maailmaa. - Et usko, mutta korallejakin oli vaikka minkä muotoisia, oli kovia ja pehmeitä, piikikkäitä ja piikittömiä, sinisiä ja punaisia, ei polttavia ja polttavan myrkyllisiä. Simpukoista oli aina kutakin lajia jonkinlainen perusmalli ja siitä sitten erilaisia muunnelmia lukematon määrä. Tunnetun öljy-yhtiön liikemerkki esiintyi pohjahiekalla varsin lukuisana . Mainonnasta ei näytä pääsevän eroon edes meren pohjassa! Eräässä Intian valtameren satamassa oli edustettuna myös suomalainen laivanrakennusteollisuus: neljä Savonlinnassa rakennettua kalastusalusta. Paikalliset suomalaisasujat luonnollisesti seuraavat kiinnostuksella niiden vaihteita. Uusin tieto oli kertonut, että alusten ilmastointi oli pettänyt ja laivat olivat "helvetin kuumia". - Alusten miehistöt ovat kuulemma saaneet koulutuksensa täällä Suomessa. Toivottavasti niiden kalastustavat ovat vähän "sivistyneemmät" kuin mitä Eero Martiskainen eräistä kalastajista pahalla mielellä kertoi. Mustat kalastajat käyvät näes koralliriutoilla saalistelemassa dyna-