Urheilusukeltaja 1978 3

I

N 03&6-0&9

VOL 17.1978

KESAKOu

N:o 3 1978

, Päätoi m ittajalta

-

Urheilusukeltaja URHEILU

SUKELTAJA 15.06. 1978 Puheenjohtajalta Vedenalainen TV Pohjoismaiset hallikisat Piilolasi, joka korvaa maskin Punainen meri olikin turkoosi SUSL:n nuorisotoiminnasta Harald Haarfager XII Borgå "Avloppet" Kilpailusääntöjä Tansania on toista maata Sukeltajantaudista Jokamiehen oikeus Hemmetin muumiot Vedenalainen sukelluskirja

KANSI: RANTAPUUHIA FOTO: VEIKKO WAHLROS

3 4 6 7 8 10 12 13 15 20 22 24 26 28

Kesä tuli vihdoinkin. En muistaakseni ole vielä koskaan odottanut kesälomaa niin hartaasti kuin nyt. Johtuneeko nykyisestä kiireisestä elämänrytmistä vai mistä. Vauhti vain kiihtyy, niin työ- kuin harrastustoiminnassa.

Talvi meni melkoisten kiireiden ja matkustelujen merkeissä odottaen, että kevättä kohti helpottaisi. Toisin kävi. Hiihtoloman tullessa huomasin, että nyt ei muu auta kuin hävitä hetkeksi johonkin. Niin sitten pakkasin vaimon kanssa laukut, nousimme Helsingissä Silja Linen autolauttaan ja lähdimme pariksi päiväksi merimatkalle. Siinä katsellessa aluksen ponnisteluja ensin jäissä ja sitten pienessä myrskyssä avomerellä, sitä tosiaan nautti päästessä pois tavallisista ympyröistä ja puhelimen äänestä.

Varsinaisen sukelluskauden alkaessa on syytä varmaan itse kunkin jättää stressaava elämäntyyli ja syventyä harrastamiseen.

Kiire ja sukeltaminen kun eivät sovi toistensa kanssa yhteen.

Lukuisten yksityisten tiedustelujen johdosta julkistettakoon: mikäli luoksenne tulee ulkolaisia sukelluskavereita, ei heidän harrastuksiaan estävää lakipykälää ole löytynyt, kunhan vain muuten ovat laillisesti maahan saapuneet.

Ilo on sukeltaa ystävällisessä ympäristössä seuraavanakin kesänä.

Make

On kuulemma kesä, vaikkei sitä outo huomaa, talvisen kahden villapaidan asemesta, niitä on vai yksi (+Iämpöhaalari merellä). Pari asiaa. Liiton toimisto kertoi, että jäsenmaksuja on tullut sisään 43,6 % seurojen lukumäärästä, missähän ovat loput, taitaa lehtemme talous korjaantua kerralla kun päästään laskuttamaan puuttuvat vuosikertahinnalla. Tulee olemaan mielenkiintoinen tehtävä verrata maksaneiden listaa lehden postituslistaan.

Sitten se saariston käyttö, toisaalla lehdessämme on ansiokas kirjoitus" Jokamiehen oikeudesta" vaikka se on turkulaisten tekemä, koskee se meitä jokaista, ei tosin yksin sukeltajia vaan kaikkia saariston kuluttajia. Meidänkin pitäisi olla tarkkoja, eikä ajatella "kertavain itsekkäästi käyttö"huvia. Mielestäni olisi myös korrektia ottaa yhteyttä samalla alueella toimiviin muihinkin sukellusseuroihin, heiltä voi saada hyviä vinkkejäkin kohteista, se tosin taitaa olla toiveajattelua. Eri seurojen yhteistyö tekisi kuitenkin harrastuksestamme monipuolisemman.

Ja se kesä ja ne kesän tapahtumat. Toimitussihteerimme Vesa Eronen varmasti ilahtuu kun kerrotte hänelle, mitä olette kesän aikana kokeneet. Lehden N:o 4 aineisto pitää olla VesaIla 04. 09. mennessä ja "Joulunumeroa" varten 06. 11. Pistäkääpä muistiin. Ennenkaikkea kertokaa meille - Teille kaikille mitä kesän aikana on tapahtunut. Sukellusretkistä. kohteista, vahingoista. Eli ihan mitä vaan. Ei sitä kieliasua tarvitse pelätä, pahemmat virheet korjataan ja pienistä ei välitetä.

Vielä kerran, muistakaa lehteämme, niin saamme kaikki luettavaa.

Kuten olette vuoden kuluessa huomanneet on kiinnostus sukeltamiseen kasvanut. Televisiosta on tullut muutamaan kertaan kuvaus Biskopsön leiriItä, Husson tekemä mainio "Ahventen valtakunnasta" yllätti mieluisasti ja olemmepa saaneet "oman" kirjankin vastapainoksi ulkolaisille käännöksille. Keväällä kun Tellervo Rouhiaisen "Kolme sukeltajaa saaristomerellä" tuli kauppoihin. Näytteitä kirjoittajan tyylistä oli Urheilusukeltajassakin viime vuonna.

Näin se vaan harrastuksemme laajenee ja laajenee.

Ja sitten seuraavaan asiaan "Sukellusturvallisuus". Käsi sydämelle konkarit ja muut. Tehdäänkö retkien turvallisuuden eteen kaikki mahdollinen. Osataanko taulukoiden tulkinta, ensiapu, merkinannot. meriteiden säännöt ja kaikki muu asiaan kuuluva. Talvella Paimiossa totesin kouluttajia tenttiessämme taulukoiden olevan herkkä paikka. Tarkistetaan nyt joukolla osaamisemme ja varmistetaan jos on heikkoa.

Vielä on aikaa huolehtia omasta ja välineiden kunnosta. Retket onnistuvat vain jos ne ovat kaikki kunnossa. Muistetaan ne muutamat perussäännöt.

-

Älä Älä Älä Älä

pidätä hengitystäsi. yritä ennätyksiä. menetä malttiasi. sukella yksin.

Turvallisia ja oikeita sukelluksia

Eka

3

VEDENALAINEN TELEVISIO YLEISTA Viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut kehitys TV-laitteiden alalla on tehnyt mahdolliseksi niiden käytön soveltamisen myös vedenalaisiin tarkoituksiin ilman suurempia erikoisjärjestelyjä. On mahdollista rakentaa sukeltajan kuljettamia kevyitä TV-järjestelmiä, jotka eivät vaadi raskaita erikoiskaapeleita ja erikoishenkilökuntaa. Kuvasignaali voidaan lisäksi helposti tallentaa nykyisten keveiden kuvanauhurien avulla magneettinauhalle. Näin tarjoutuu myös laivatelakoille kätevä mahdollisuus suorittaa pohjanalaisia vaurioita kärsineelIe alukselle esitutkimus TV:n avulla esim. aluksen ankkuripaikalla jossakin sataman ulkopuolella, jossa veden kirkkauskin on tavallisesti parempi, kuin varsinaisella satama- tai telakka-alueella. Ottamalla käyttöön vielä nykyaikainen ns. valonvahvistin, olisi teoriassa mahdollista suorittaa kuvaus pimeissä ja silmälle näkymättömissä olosuhteissa.

Veden alla on jo 25- 30 vuoden aikana käytetty erikoiskoteloituina studiotyyppisiä TV-kameroita, joille on ollut ominaista suuri paino ja koko, sekä veden- ja paineenkestävien monisäijekaapelien tarve. Niiden käyttö on lisäksi edellyttänyt kokenutta teknillistä henkilökuntaa monimutkaisuutensa takia.

Viimeaikainen kehitys ns. Vidikon-tyyppisten kameraputkien alalla on vesikäytössä syrjäyttänyt kokonaan ns. Ortikonityyppiset suuret ja monimutkaiset studiokameraputket. Suosituksi on muodostunut halkaisijaltaan 2/3 tuuman vidikon-putki, jolla pituutta on vain kymmenisen senttimetriä. Pienen kuva-alan johdosta on mahdollista käyttää saatavissa olevia melko valovoimaisia, mutta huomattavan edullisia objektiiveja, jolloin kameran herkkyys ylittää jopa ihmissilmän herkkyyden. Nykyiset teollisuus- ja valvontatelevisiojärjestelmiin tarkoitetut kamerat ovat täysin transisto-

Kuva 1. Sukeltajan kuljettama Kuvaortikonikamera. roituja, jopa mikroelektroniikkaakin sisältäviä, joten pienen koon lisäksi myös käyttöjännite ja tehonkulutus ovat nykyään alhaiset. Viimemainittu seikka mahdollistaa jopa 2-johtimisen kaapelin käytön kameran ainoana kaapelina, joka kameran tapahtuvan jännitesyötön lisäksi toimii signaalin ylösjohtajana ja sen kautta toimivat mahdollisesti vielä linssiohjaukset ja sukeltajan komentopuhelin.

Vedenalaiseen käyttöön sovelletaan yleensä samaa TV-normia kuin paikallisen yleisradion käyttämäkin, ts. meillä ns.

625-juovaista eurooppalaista TV-normia.

Tämän normin mukaisessa järjestelmässä monitorissa nähtävään kuvaan piirtää liikkuva valopiste 625 vaakaviivaa alekkain kuvapinnan alalle. Etuna yleisradionQrmien kanssa mukautuvasta järjestelmästä on se, että voidaan käyttää tavallisia TV-vastaanottimia katselulaitteina eli monitoreina ja nauhoitus on mahdollista tavallisilla kotikäyttöön tarkoitetuillakin kuvanauhureilla.

Ei ole järkevää harkita suurempaa juovalukua käyttävää järjestelmää (esim . 875-juovainen) vedenalaisiin TV-tarkoituksiin seuraavista syistä: - kustannukset suuremmat - pitkät kaapelit kuitenkin huonontavat tulosta - kamera- ja kuvaputkien vanheneminen tuntuu nopeammin kuvalaadun huonontumisena - nauhoitus tulee kalliiksi ja edellyttää erikoisnauhureita

Yleisradiotyyppisen väri-TV -jär jestelmän käyttöä ei myöskään kannata harkita vedenalaisiin tarkoituksiin. Värien karkean jakautumisen vuoksi siitä ei olisi hyötyä teknillisessä, tarkkoihin yksityiskohtien näkymiseen tähtäävässä teknillisessä kuvauksessa. Lisäksi on muistettava, että ainoa veden alla kysymykseen tuleva valaistus värikuvauksessa olisi keinovalo (punainen suotuu pois jo täydellisesti 10 metrin syvyyteen). Professionaalinen väri-TV edellyttää tavallaan "kolminkertaisesti monimutkaisempaa" ja kalliimpaa laitteistoa.

MIT Ä LAITTEIT A VEDENALAINEN TV-JÄRJESTELMÄ YLEENSÄ KÄSITTÄÄ Tyypillisen laitteiston muodostavat TVkamera vesikoteloineen, yksi tai useampi katselulaite eli monitori, kameran monitoriin yhdistävä erikoiskaapeli, sekä yleensä tarpeellinen valaisin, mikäli päivänvalo ja veden kirkkaus eivät parhaissa mahdollisissa olosuhteissa mahdollista kuvausta ilman keinovaloa . Näiden lisäksi voidaan monitorin yhteyteen veneessä tai laivalla kytkeä vielä kuvanauhuri, jolloin kameran kuvaamat näkymät voidaan tallentaa magneettinauhalle yhtä helposti kuin ääntä on vuosikymmenet voitu tallentaa.

Markkinoilla yleisimmin esiintyvät vedenalaiset kamerat on rakennettu paineenkeston kannalta edullisimpaan lieriömäiseen kuorimuotoon, kuoren halkaisijan vaihdellessa 6-20 cm ja pituuden ollessa 30-60 cm. Koska on pyritty mahdollisimman pieneen ulkokokoon, kameroiden paino vedessä on yleensä 2-3 kg:n luokkaa, ne eivät siis yleensä ole sukeltajan kannalta edullisimpia eli painottomia tai kelluvia .

Hinattavaksi tarkoitettuihin kameroihin liittyy tavallisesti evämäisiä kannatinrakenteita, jotka ohjaavat kameraa peräsimen tapaan hinatessa. Samaan evärakenteeseen on tavallisesti kiinnitetty valaisin ja joskus vielä pitkä puikko, joka haraa pohjaa vinosti kameran kuvakulman yläosassa ja josta nähdään kameran oikea etäisyys pohjasta (Kuva 2).

KAIKKEA VAPAA-AIKAAN SUKELT AJILLE SURFAAJILLE TENNIKSEEN - ASUSTEITA

f eeti KRISTIINANKATU 9

4

sta

Kuva 2. Suuriin syvyyksiin tarkoitettu Kuvaortikonikamera.

Sukeltajan kuljetettavaksi aiotussa kamerassa on tavallisesti kädensijat ja edullisin sukeltajan kannalta olisi hieman positiivista kelluvuutta omaava kamera. Kameroiden käyttövoima otetaan joko kotelon sisäisistä akuista tai kaapeliIla pinnalta.

Yhdyskaapeliin kamerasta pinnalle, on kuvasignaalin syöttöä varten sisällyttävä ainakin yksi ns. koaksiaalikaapeli, jonka pituus ilman erikoisjärjestelyjä voi olla jopa 600 metriä, ilman että kuvalaatu sanottavasti huononee. Yleensä kamerakaapelit ovat moninapaisiakaapeleita, jOissa eri johtimia käytetään linssiohjaukseen ja kameran käyttöjännitteen syöttöön, puhelintarkoituksiin ym. Vedenalaiset erikoisolosuhteet edellyttävät kamerakaapelilta erikoisrakerinetta. Kaapeliliittimien on myös veden lisäksi kestettävä painetta, joten ne ovat yleensä o-rengasrakenteisina monimutkaisia ja kalliita varsinkin monisäikeisten kaapelien ollessa kyseessä. Kamerasta kuvasignaalia tuovan kaapelin pituuden ylittäessä 600 m tarvitaan välivahvistin 500 m välein.

Katselulaitteeksi kelpaa mikä tahansa teollisuuskäyttöön tarkoitettu TV-monitori, tai kustannuksia säästettäessä tavallinen TV-vastaanotin, joka on varustettu ns. videoliitännöillä. Nimenomaan kotimaiset tehtaamme ASA ja Salora valmistavat tällaisia vastaanottimia (ASA 12" ja Salora 24"). Yleensä epätavallisiin olosuhteisiin, kuten vene- ja laivakäyttöön, soveltuvat tietenkin parhaiten varsinaiset teollisuusmonitorit peltikuorensa ansiosta. Samaan kameraan voidaan kytkeä haluttaessa useampiakin näyttölaitteita samanaikaisesti toimiviksi. Myös on mahdollista erikoisella lisälaitteella syöttää kameran signaali esim. aluksen keskusantennijärjestelmän kautta laivan mahdollisiin yleisradiotyyppisiin TV-vastaanottimiin.

Kun kysymyksessä on laivan rungon kuvaus, ei yleensä riittäne päivänvalo tarkoitukseen, koska täl1öin tulee kysymykseen yleensä kuvaus varjoisissa sokkeloissa ja syvemmällä, kuten potkuriakselin ympärillä ym . Pohjanlahdella ja Suomenlahdella riittänee päivänvalo harvoin, koska tuulien sekoittamassa vedessä näkyvyys on hyvin huono. Toisaalta Raumalla riittänee pitkien tyynien periodien jälkeen päivänvalo TVkuvaukseen aina 20 metrin syvyyteen asti ko11teissa, jotka eivät sijaitse varjossa.

Tiedämme veden vaikuttavan valkoisen valon spektriin siten, että 10 metrin syvyydessä on esim. punainen täysin suodattunut pois. Maisema on siis sinivoittoinen.

Tämä on eduksi TV-kuvauksen tapauksessa, koska TV-kameraputkien spektraaliherkkyyden huippu yleensä sijoittuu juuri sini-vihreän tienoille. Yksityistä kohdetta kuvattaessa tarvittavaksi keinovaloksi riittää 100-300 watin valaisin, joissa nykyisin ovat edullisimmiksi osoittautuneet Talliumjodidilamput, joiden spekfrin huippu

sattuu suunnilleen samaan kameraputkien suurimman herkkyyden kanssa (Kuva 3).

Muutkin halogeenilamput ovat käyttökelpoisia, mutta alhaisemmalla tehokkuudella, samoin elohopeahöyrylamput. Suosituksi on tullut kaksoiskuvulla varustettu halogeenilamppumalli yksinkertaisessa ruostumattomassa peltiheijastimessa. Näissä lampuissa ulompi noin 30 mm :n lasikuori on suoraan vettä ja painetta kestävä, sisemmän normaalikokoisen lasikuoren sulkiessa sisäänsä varsinaisen jalokaasun ja hehkulangan. Toinen suosittu lampputyyppi on painekoteloituna tavallinen halogeenilamppu heijastimineen ja suojalasin ollessa mattalasia, joka takaa TV:lle edullisen tasaisen valaistuksen kohteessa.

Kuvauksen onnistuminen sekaisessa vedessä riippuu usein juuri valaistuksesta, koska takaisinsironta vedessä olevista hiukkasista on hyvin voimakas. Hiukkasten takia on ylhäältä tuleva päivänvalo edullisin ja keinovaloa sijoitettaessa on kokeiltava sen oikeata suuntausta. Yleensä on mahdollisuus suorittaa joitakin yksityiskohtaisia kuvauksia vedessä, jossa näkyvyys sukeltajan arvion mukaan on ehkä vain 30-40 cm. Mikäli halutaan välttämättä kuvata veden alla täysin nolla näkyvyyden vallitessa, olisi sekin mahdollista ns. kirkasvesisäiliötä käyttäen . On nimittäin helppoa valmistaa muovinen tai peltinen katkaistun kartion muotoinen astia, jonka pohja- ja kansikiekot ovat plexilasia ja joka täytetään veteen laskettuna kirkkaalla vedellä. Hennon rakenteen ja lämpölaajenemisen takia tarvitaan tietenkin jonkinlainen kumisäiliö säiliön kylkeen painevaihteluita varten. Kuvattavaan kohteeseen uitettuna voidaan tämän "valojohtimen" läpi kuvata TV-kameralla normaaliin tapaan sekaisessakin vedessä astian pituuden edellyttämä Itä etäisyydeltä.

TV-kameran suurempi herkkyys ihmissilmään verrattuna johtuu siitä, että silmän kyky erottaa taustakirkkautta vasten heikoimmat kohteet, rajoittuu noin 2 %:n kontrastieroon. Sitä pienemmän eron tapauksessa silmä tajuaa sillä kohdalla kirkkauden taustaan sulautuvaksi. Kameraputken ominaisuuksia sitävastoin voidaan heikoilla valotasoillakin muuttaa putken sähköisiä ominaisuuksia muuttamalla.

Kuvasignaalin nauhoitus voidaan suorittaa tavallisella kuljetettavalla kuvanauhurilla, joissa nykyisin on yleisesti siirrytty käyttämään v.z tuuman nauhaa aikaisemman 1" asemesta. Tavallisesti sopii 7" kelaan noin tunnin nauhoitus, joka on heti valmis katseltavaksi nauhoituksen jälkeen.

Nauha voidaan käyttää uudelleen muihin nauhoituksiin ainakin 100 kertaa. Näille nauhureille nykyisin tyypillinen erottelutarkkuus halvemmassa luokassa on noin 300 juovaa, mikä on riittävä. 300 juovan erottelutarkkuudella tarkoitetaan sitä, että kuvan leveyden 1/300 osaa vastaava kohteen pystyviiva erottuu vielä selvästi kuvassa. Kameran erottelutarkkuus on yleensä yli 400 juovaa.

KOTIMAISISTA TV-KOKEISTA VEDEN ALLA Tampereen Urheilusukeltajien piirissä on alustavasti tehty onnistuneita kokeiluja TVkameralla, joka pyrittiin rakentamaan n~­ menomaan sukeltajan kannalta mahdollisimman käteväksi ja käyttövarmaksi. Pe-

I(~"RUIJO"'O'

~

€LOHOPUIHÖ~~

~

TALLIO"'~.CIOI

R"'l""lco,,

\I'~l

100

90

'{oo

I/S"O

'1110 L.I.TT' I

Kuva 3. Veden spektrisen läpäisykyvyn, vidikon kameraputken herkkyyden ja erilaisten valolähteiden spektrisen energiajakautuman vertailu.

rusvaatimukset suunnittelussa olivat seuraavat: - Kameran koteloineen on oltava vedessä kelluva .

- Kotelon suurimman käyttösyvyyden on oltava ainakin 100 metriä.

- Sukeltajan on jatkuvasti nähtävä kuvauskohdetta vastaavan TV-kuvan laatu kameraa kohdistaessaan kameran perään liitetystä kuvaputkesta. Tällä tavoin kameran tarkennus onnistuu parhaiten ja · käyttö nopeutuu.

- Kameran on pystyttävä toimimaan täysin kaapeleitta sisäisen virtalähteensä avulla, jotta sukeltajalla on mahdollisuus käydä nopeasti tarkastamassa kuvauksen kannattavuus huonoissa näkyvyysolosuhteissa.

- Kameraan liitettävän kaapelin on oltava vain yksinkertainen koaksiaalikaapeli, jotta jatkaminen olisi helposti mahdollista tarvittaessa. Kaapelin vakiopituus tulisi olemaan n. 100 metriä.

-linssin kauko-ohjaukset on tarvittaessa voitava hoitaa pinnalta samaa kaapelia käyttäen hinattaessa kameraa ilman sukeltajaa.

Kameraa toteutettaessa on noudatettu emo vaatimuksia, tosin linssin kaukoohjausta ei ole vielä liitetty. Kaapeli on kevennetty ja suojattu nylon-päällysteellä.

Laitteeseen on varattu aluksella liitettäväksi 1-6 kpl akku- tai verkkokäyttöisiä 14 tuuman näyttölaitteita.

Kameran kuvaputkelle on mahdollisuus kokeilla tulevaisuudessa tiedotusten välittämistä sukeltajalIe pinnan alle. Myöhemmin liitetään järjestelmään myös kaksisuuntainen komentopuhelin, jonka välittämät keskustelut nauhoitetaan kuvanauhan ääniraitaan samanaikaisesti kuvan kanssa.

Kokeita merivedessä ei ole vielä suoritettu, mutta niitä tultaneen järjestämään urheilusukeltajien toimesta Raumalla lähiaikoina, mikäli mielenkiintoisia kohteita löytyy.

VEDENALAISEN TV:N TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Tällä hetkellä markkinoilla esiintyvät laitteistot ovat edelläkuvattujen kaltaisia. Hiljattain on eräs amerikkalainen yhtiö ryhty-

5

nyt markkinoimaan sukeltajan lasikuitukypärää hengityslaitteineen ja lisättynä otsaosaan kiinteästi rakennetulla pienellä TVkameralla ja valaisimella. Näin vapautuvat sukeltajan kädet muuhun toimintaan.

Erikoisesti Suomen järvissä, joissa vesi on usein humuspitoista ja varsinkin kesäisin sekaista, on näkyvyys varsin huono ja päivänvalo tunkeutuu usein korkeintaan 3-4 metrin syvyyteen. Valonheittimien käyttö hiukkasrikkaassa vedessä on vaikeata takaisinsironnan takia. Tästä syystä on harkittu ns. valonvahvistimen käyttömahdollisuutta, koska silloin silmän kannalta käytännöllisesti katsoen täydellisessä pimeydessä vielä ehkä pystyttäisiin kuvaamaan ylhäältä päin saapuvalla päivänvalolla, jolloin hiukkasten heijastava vaikutus eliminoituisi.

Valonvahvistimet eivät sanan varsinaisessa merkityksessä tee sitä, mitä nimi sanoo, vaan ne perustuvat heikon valon aikaansaamaan "sähkövarauskuvaan" , jonka elektroneille annetaan suuri nopeus tyhjöputkessa ja jotka törmätessään kuvaputken pintaa muistuttavaan fluorisoivaan pintaan aiheuttavat jälleen näkyvän, mutta kirkkaamman kuvan kiihdytyksen ansiosta.

Kolme tällaista "kiihdytintä" peräkkäin kameran linssin ja kameraputken väliin liitettyinä aiheuttaa jo kirkkauden nousun noin 40 000-60 000 kertaiseksi. Nykyisillä parannetuilla valonvahvistinputkilla saavutetaan jo nupista säätyvä 100 000 kertainen vahvistus. Tämä merkitsisi maan pinnalla katselu- tai kuvausmahdollisuutta tähtien valossa (10-4 ... 10-5Luxia). Vedenalaiseen käyttöön sovellettuna saatettaisiin päätyä erinomaisiin tuloksiin (esim. Tampereen Näsijärvi). Vahvistinputkien epäkohtana on niiden korkea hinta (13 000-17 000 mk), mutta yrityksiä tullaan tekemään sekundakappaleen hankkimiseksi ulkomailta kokeilukäyttöön .

Parhaillaan ulkomailla on tutkimuksen kohteena pulssitetun valon käyttö pulsseilla ohjatun valonvahvistimen lisäksi. Kamera avataan vasta sillä hetkellä, kun lähetetty valopulssi palaa kohteesta kameraan.

Näin vältetään sekaisessa vedessä hiukkasten heijastava vaikutus, koska kamera hyväksyy vain tietystä kohteesta tiet yltä etäisyydeltä heijastuneen valon.

Esko Jokinen Tampereen Urheilusukeltajat ry.

Sukeltajan TV-kamera toteutettuna. Paino ilmassa noin 9 kg, kelluva, toiminta-aika sisäisillä akuilla 4-5 tuntia, kaapelina koak siaalikaapeli, jossa myös nauhurin käynnistyssignaali kulkee .

6

POHJOISMAISET HALLI-RÄPYLÄ UINTIKILP AILUT TUKHOLMASSA 4.-5.3. 1978 Suomi osallistui jälleen pienellä, mutta tehokkaalla joukkueella kilpailuihin. Joukkueeseen kuului Markku Mustonen, Reijo Honkanen, Antti Ahven sekä Vesa Raita.

Joukkuetta johti Peter Jansson ja meidän huoltajana toimi Ben Mattsson.

Ahven ja Mustonen lähtivät pa,vaa aikaisemmin "tutustumaan paikallisiin olosuhteisiin", toiset seurasivat perässä. Saavuimme hyvin nukkuneina ja kovan kilpailumielen innostamina Tukholmaan lauantaiaamuna. Painelimme maanalaisella suoraan hotelliin. - Asema oli hotellin kellarissa!

Koska aikaa oli, eikä muita hotelliin majoitettuja näkynyt, päätimme käydä tutustumassa kaupunkiin. Kun jalkoja alkoi kolottaa tiiviistä kävelystä palasimme hotelliin pienille nokosille. Lähdimme hyvissä ajoin kävellen kohti "Eriksdalsbadetia". Ainakin uskoimme itse niin. Tästä tuli kuitenkin turha kiemura, päädyttiin aivan toiseen paikkaan ja jouduttiin ottamaan bussi, ettei aika loppuisi kesken.

Kun lopulta tulimme hallille, saatoimme todeta ettei siellä oikeastaan kukaan tiennyt mistään mitään. Ennakkoilmoitukset olivat kyllä menneet perille vaikka matkat, niinkuin nimetkin olivat muuttuneet jossain vaiheessa ilmoitusten tiellä. Kun lopulta asiat oli taas saatu järjestykseen lähtivät pojat verrytelemään ja istuimme itse kokoukseen pohtimaan lajin tulevaisuutta.

Totesimme alun olleen huomattavasti omia piirimestaruuskilpailuja heikompi järjesteIyiltään.

Kilpailut alkoivat niinkuin pitikin klo 15.00 naisten 100 m:n räpyläuinnilla jossa norjattaret näyttivät missä päin pohjoismaita osataan uida. Heidän voittokulkunsa jatkui molempina päivinä, ja Siv Norstein Norjasta kruunattiin kilpailujen parhaaksi kilpailijaksi. Hän voitti neljä henkilökohtaista mestaruutta sekä viestin. Kaipasimme kovasti omia tyttö-jämme, sillä heillä olisi ollut hyviä mahdollisuuksia aina mitaleille saakka.

Omat poikamme näyttivät myös leijonankyntensä. He pysyivät varsin hyvin mukana tällä tasolla jossa kilpailu useimmissa lajeissa on erittäin tasaväkistä. - Jotta pojat pääsevät uimaan vain parhaat lajinsa täytyy kuitenkin saada lisää uimareita mukaan. lisäksi täytyy ilmeisesti "väkisin" kieltää poikia uimasta liian monta matkaa.

Vaikka nyt karsittiin ilmoittautumismaksun takia neljännes pois (matkoista) niin vielä taisi jäädä liikaa urakkaan toisille.

Miesten lyhyillä matkoilla, 100 ja 200 m:llä olisi kaivattu Jukka Lappalaista. Vaikka Vesa ja Markku olivatkin molemmat mukana finaalissa, ei Ruotsin Peter Svenssonille voinut mitään tehdä. Viestissä kävi sitten ilmi, että 200 m olisi oma Reijo Honkanen selvästi voittanut jos ei säästeliäisyyden ja taktikoinnin takia olisi jätetty se matka häneltä uimatta.

1500 m:llä Markku näytti. että kyllä kestävyyttä on, ottamalla hienon pronssimitaIin. Reijo, joka tuli neljänneksi, on aivan ilmeisesti kipuamassa kohti kärkeä.

Ensi vuonna laaditaan suunnitelmat hiukan

Laitesukelluksessa pääsi "vanha Antti" näyttämään mistä se kana kusee, ottamalla 100:lIa kultaa ja 200:lIa hopeaa. Myös 50 m mentiin kovaa, yhteinen arvio oli, että Antti hävisi n. 5 sentillä. Harmiksemme kuitenkin Antti veti hätäpäissään viereiselle radalle. Tulos diskattiin heti.

Viestissä pojat olivat tehdä suuryllätyksen. Reijo johti omalla osuudellaan jo melkein 10m. Ruotsalaisten johtaja Rune Söderström kävi kysymässä, että tämäkö se teillä olikin kiikarissa keko ajan, voihan nenä. Tämä ensimmäinen osuus meni uuteen Suomen ennätysaikaan 1.49.9. Sen jälkeen jäätiin hitaasti, mutta varmasti muilla osuuksilla, eikä Antti ankkurina katsonut pystyvänsä kuromaan umpeen ne 10 m mitä silloin olimme Ruotsille jäljessä. Näin tuli hopeaa viestissä, jossa Norja ja Tanska nuijittiin oikein perusteellisesti.

Illalla istuttiin kaikki yhdessä iltaa hotellimme valtavassa kellaridiscossa. Puhuttiin taktiikkaa ja tekniikkaa, syötiin ja tanssittiin. Ennen puolta yötä olimme kaikki taas vaaka-asennossa, omasta tahdostamme, seuraavasta päivästä odotimme vielä kovempaa .. .

Tulevaisuutta ajatellen voidaan näin jälkeenpäin todeta, että muilla on lähes samat vaikeudet kuin meillä. On ilmeisen vaikeaa, jopa Ruotsinkin, · saada mukaan sallittu määrä kilpailijoita/laji. Meillehän se on aivan mahdotonta, pitkien ja kalliiden matkojen takia. - Oman ongelmansa muodostaa kilpailijoiden ikä. He ovat useimmiten jo lopettamassa aktiiviuransa kun tulevat sukeltajien porukkaan mukaan. Nousevaa polvea ei edusta kuin hyvin harva joukko.

Iloksemme voimme ylpeillä siitä, että meillä on tästä joukosta niin suuri osa kotona Suomessa.

Taso ei ole muualla sanottavasti korkeampi kuin meillä. Suuren vaihtuvuuden takia tasovaihtelut ovat niin nopeita ettei edes kunnolla pysty taktikoimaan vanhojen tulosten perusteella. Välineet ovat nykyisin kaikilla samat, monoräpylä ei kuitenkaan vielä ole tehnyt läpimurtoansa näissä piireissä.

Mini-PM-kokouksessa, joka pidettiin samanaikaisesti kilpailujen kanssa kahtena päivänä, tehtiin muutamia mielestämme tärkeitä esityksiä toukokuussa pidettävää PM-kokousta varten. - Ensinnäkin todettiin, ettei ole syytä poiketa vanhasta säännöstä, joka sanoo, että PM-kilpailuihin osallistuu aina kaksi kilpailijaa/laji. Näin voitaisiin aina uida heti finaali, ilman rasittavia alkueriä.

Toinen merkittävä esitys oli se, että PM-Cup avovedessä tästä lähtien uitaisiin vain yksinkertaisena kilpailuna jonkun jo tunnetun kilpailun yhteydessä.

Tärkein kaikista oli kaiketi esitys, jonka mukaan nuorisolle pitää aina olla omat matkansa PM-kilpailuissa. Näin saataisiin ne todella tärkeät ui marit mukaan joiden varaan voisi tulevaisuuttakin rakentaa. toisin, niin saadaan Hämeenlinnaan varmoja mitaleita.

Tjäreborg , Pohjoismaiden suurin matkanjärjestäjä toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Länsi-Saksassa ja Englannissa. Toimintamme laajenee rajusti ja tarvitsemme lisää mukavia työtovereita mukavaan seuraan.

Haemme palvelukseemme

SUKELLUS-

OPPAITA

Ensimmäisen idean sain TV:ssä Bruno Vaillatin filmistä "Meren miehiä", jossa eräässä osassa Jacques Mayol käytti vapaasukelluksessa erikoisvalmisteisia sclerapiilolaseja. Sama mies teki vapaasukelluksen maailmanennätyksen 3 16 jalkaa ja käytti silloin näitä piilolaseja , ettei ilmaa hUKkaantuisi maskiin.

Sukelluspiilolaseja kokeiltiin myös Ranskan armeijan rynnäkkösukeltajille koska maskin ja uimalasien suorien pintojen aiheuttamat välähdykset paljastivat uimarin .

Piilolasien etuna oli myös se, että niillä näki yhtä hyvin veden päällä ja alla .

Normaalisti vesi aiheuttaa n. 42 dioptrian vajauksen silmässä, koska veden taitekerroin on 1.33. Otin yhteyden A-Linssin optikko Valtoseen, joka myös sukeltelee ja tiedustelin heidän mahdollisuuksiaan valmistaa tällainen linssi. Hän innostui asiaan ja ilmoitti, että on kaksi mahdollisuutta valmistaa kyseinen linssi: 1. joko pienoismaski, siis piilolasi , jossa on pieni ilmatila ja linssin etupinta on suora, 2. tai taitekertoimiin perustuva linssi, jossa piilolasin materiaalin taitekerroin olisi 1.49. Tällä systeemillä näkisi hyvin vain veden alla, koska voimakkuus pinnalla olisi n.

60 dioptriaa .

Valmistimme linssin metametylakrylaatista eli pleksistä vala malla käyttäen 1. eli pienoismaskisysteemiä . Sovitimme normaalin suuren sclera-linssin Hannu Pakariselle Mikkelin urh.sukeltajista. Tästä tehtiin muotti, johon valu suoritettiin. Linssin valmisti A-Linssin piilolasilaboratorio Ristiinassao Linssin suuren koon takia on aluksi vaikea oppia laittamaan se itse silmään . Joka tapauksessa kokeiltiin. Laitoin linssin silmään. Se oli kamalan näköinen, mutta Hanski väitti, ettei se tunnu miltään . Veden alla se näytti ilmatilan ansiosta mädäntyneen kalan silmäitä. Hanski oli tavattoman ihastunut ja kertoi näöntarkkuuden olevan yhtä hyvän kuin maskilla. Ainut ongelma oli ilmatilan huurtuminen, mutta luulen siihenkin keinot löytyvän. Asiasta kiinnostuneille täytyy sanoa, että linssiä ei voi käyttää kukaan muu kuin se, jolle linssi on sovitettu.

Hinta tulisi yhdelle linssille varmaankin noin 1000 mk luokkaa.

Oheisest a piirroksesta käy ilmi, että piilolasin ja silmän väli täyttyy kyynelnesteellä joten painevaurioita ei pääse syntymään ja paineentasausongelmia tämän pienoismaskin kanssa ei ole.

Ainut hyöty tästä sukelluspiilolasista lienee ainoastaan se, ettei vapaasukelta jan tarvitse tuhlata ilmaa mask in paineentasaukseen. Ja onhan miellyttävämpi käyttää kylmissä vesissä maskia. Mutta kaikkea pit ää kokeilla ja kehitellä . ~

Taittovirheissä, lähinnä likitaitteisille, olen maskin alla kokeillut pehmeitä piilolaseja. Ne toimivat ihan kivasti, mutta silmät auki sukeltaessa ilman maskia ne saattavat huuhtoutua pois. Kovat normaalit piilolasit maskin alla toimivat myös, mutta jos maski täyttyy vedellä eikä välittömästi sulje silmiä niin ne huuhtoutuvat varmasti pois.

RAIMO LAITINEN optikko, Mikkelin urho sukeltajat

P.S Raimolta sain myös idean kokeilla ns.

FresneHinssiä maskin sisällä. Tavallisimmin sukeltava silmälasienkäyttäjä hankkii maskiinsa valmiiksi linssiksi hiotun lasin tai liimaa toiselta pinnalta tasaisen linssin maskiinsa jäkikäteen.

Fresnel-linssi on noin millimetrin paksuinen pehmeä muovilevy , jonka voi saksilla leikata haluttuun muotoon. Toiselta puolen muovilevy on aivan sileä ja toisella puolen on hyvin ohuita samankeskisiä ympyröitä .

Nämä ympyrät ovat uria joiden viiste muuttuu levyn reunalle päin mentäessä ja ne muodostavat itse linssipinnan. Muovikalvo kiinnittyy puhtaaseen maskin lasiin sisäpuolelle kun laittaa tipan vettä väliin ja sen saa irti kun reunasta nostaa sen alustastaan . Tavallisessa sukelluksessa ja varusteet pukiessa veden alla linssi pysyy hyvin paikallaan, mutta jos vartavasten yrittää sitä maskin pinnasta huljuttelemalla irroittaa niin se kyllä lähtee. Optisesti Fresnel-linssi ei ole niin hyvä kuin hiottu linssi , mutta riittää aivan hyvin veden alle.

Fresnel-muovikalvolinssi ei ole myöskään yhtä turvallinen kuin kiinteästi asennetut linssit silloin jos sukeltajan silmien taittovirhe on niin suuri, ettei hän tule lainkaan toimeen ilman laseja . Näin huononäköisen ei luonnollisesti tulisi sukeltaa lainkaan maskin häviämisvaaran vuoksi .

FresneHinssi on käyttökelpoinen vaihtoehto silloin, jos maskilla sukeltavat myös tervenäköiset tai linssit haluaa helposti vaihdettaviksi . Tämä linssityyppi on lisäksi puolta halvempi kuin tavanomaiset. (Vuonna -76 maksoi pari -5 D 65 mm (2) 45 mk)

TJäreborg järjestää sukellusmatkoja mm. Sharm ei Sheikiin, Malediiveille ja Länsi-Intian saarille.

Suormalaisia ja pohjoismaisia asiakkaita ohjaamaan tarvitsemme vastuuntuntoisia suke'lIuskouJuttajia suunnittelemaan Ja ohjaamaan sukellusretkiä. Sukellusmatkoille osallIstuvilla kaikilla on virallinen sukellustod istus.

Sukellusoppailta edellytämme hyväksyttyä sukelluskou luttaJatodistust a aikaisempaa kokemusta kou· luttaj atyöstä ajokorttia ehdottoman sujuvaa suomen, ruotsin ja englannin kielen taitoa että olet pirteä. ulospäinsuun· tautuva, palvelualt is sekä so· peudut työskentelemään »sukellusteamlssä •• Simon Corperln johdolla että et pelkää kovaa ja raskastakaan työtä, etkä epäsää nnöllisiä ja epätavallisia työaikoja.

Täyttäessäsi yllä mainitut vaatimukset ja ollessasi kiinnostunut ko työstä lähetä vapaamuotoinen ruotsi/'lkielinen hakemus, jossa liitteenä on kopio sukelluskouluttajatodistuksestasi sekä selostus aikaisemmasta toiminnastasi kou luttajana.

Lähetä hakemukse.sl 30.6.78 mennessä osoitteella Oy Tjäreborg AbIKaija Kokko, Mannerheimintie 14, 00100 Hei· slnkl 10.

ARTO LAHTI Oulun Vesimiehet

7

PUNAINEN MERI olikin turkoosi

KUVAT: SIMON CORPER KAIJA KOKKO

Kun lomalle lähtiessä ajattelee edessä olevia pitkiä lentomatkoja, tulee helposti mieleen, että niistä tulee myös pitkästyttäviä. Mutta kummallisen nopeasti pitempikin aika aina kuluu: menomatka sujahtaa ajatellessa tulevia loma päiviä ja paluu muistellessa menneitä lomapäiviä.

Istuessani Sterling Airwaysin suihkarissa matkalla kohti Israelia ja Akaban lahden pohjukkaan rakennettua nuorta Ei/atin kaupunkia, yritin muistella mitä kaikkea olin kuullut kerrottavan Punaisen Meren ihmeistä. Mielessä oikein kihelmöi ajatus, että tunti tunnilta se salaperäinen satumaailma tuli lähemmäs. Tulevina päivinä saisin omin silmin nähdä oliko kuulemani värikkyys ja elämä totta vaiko tarua.

Noustessani Eilatin kaupungin lentokentältä ainoana matkustajana pohjoisesta saapuneeseen Arkia-Ientoyhtiön potkurikoneeseen jatkaakseni matkaa ensin Siinain eteläkärjessä olevaan Ophiraan ja sieltä edelleen Sharm EI-Sheikhiin, alkoi matkustamisessa tuntua jo pieni seikkailun maku.

Lentomatkalla, joka kokonaisuudessaan tehtiin Ei/atin lahden yllä, sain loistavan "i/makuvan" koralliriutoista. Koko 250 kilometrin pituista rannikkoa Eilatista aina Ras Muhammediin - aivan Israelin eteläisimpään kärkeen saakka - reunustaa koralliriutta, joka alkaa läheltä rantaa heti merenpinnan alapuolelta ja jatkuu syvyyksiin.

Riutta näyttää ilmasta katsottuna rantaviivaa myötäileväItä turkoosilta nauhalta. Samanlainen turkoosi reunus on myös niillä muutamalla saarella, jotka Eilatin lahdella on. Vesialue muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on lähes kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta. Se merkitsee sukeltajalIe sitä, että ainoa mitä saa kerätä on muistot. Riutoilla kamera onkin oiva sukeltajan varamuisti: kaikkea eivät kurttuisimmatkaan aivot jaksa tallentaa, oikein valotettu filmi sentään jonkin verran enemmän.

Matkustajien purkauduttua Siinain ja meren väliselle hiekka-aavikolle rakennetulle Ophiran kentälle, sain huolehtivaiselta lentokenttävirkailijalta ohjeeksi pyrkiä kahden pohjoismaalaisen sukellusoppaan mukaan, mikäli mielisin nopeasti päästä sukelluskeskukseen. Miehiä noutamaan oli näet lähetetty auto, sillä linja-autojen aikataulut ja reitit eivät sopineet sukelluskeskukseen pyrkiville. Ennen kuin ehdin edes varmistaa olimmeko menossa samaan sukelluskeskukseen, oli raskaat kassini ja pussini jo heitetty pienoiskuorma-auton lavalle ja pari ruskettuneita käsivarsia ojentui pressukuomun alta kiskaisemaan minut perässä.

Tuskin ehdimme esittäytyä kun auto jo ampaisi matkaan. Pieni auto kiiti ruskean autiomaan pikitietä päätähuimaavaa vauhtia. Se vinkui ja rämisi lähes sietämättömästi. Rikkinäinen pressukuomu paukkui ja läpätti niin, että pelkäsimme sen millä hetkellä kokonaan irtoavan autosta. Ohjaamossa istuvat kolme israelilaista kehtasivat näyttää huolettomilta ...

Siinain kukkulat vilisivät silmissä loitotessamme niistä. Istumalihaksiin käyneen rymistelyn päätteeksi pysähdyimme aivan rannan välittömässä läheisyydessä seisovan pienen kivirakennuksen luo. Matkakumppanini jäivät autosta, minä jatkoin matkaani - vaihteeksi sentään auton ohjaamon pehmeällä penkillä - merenlahden pohjukassa sijaitsevaan suureen Marina Sharem -hotelliin, johon Tjäreborgin sukellussafarilaiset oli majoitettu.

Hotelli näytti leppoisalta ja mukavalta suuruudestaan huolimatta. Sen kirkkaan

8

punaiseksi ja keltaiseksi maalatun päärakennuksen edessä olevat kolmisenkymmentä puoli pallon muotoista särmikästä muovipömpeliä, bungalowia, saavat alueen näyttämään modernilta beduiinileiriltä. Sekä hotellihuoneet että bungalowit on varustettu tehokkain ilmastointilaittein, mikä takaa skandinaaveillekin hyvät elinolosuhteet kuumuudessa. Suuressa päärakennuksessa on mukavat "Iuhtikäytävät", joten sukeltajille tarjoutui tilaisuus kuivattaa varusteensa oman ovensa edessä ulkoilmassa.

Aamulla oli sukeltajilla herätys klo 6.30 valinnanvaraisesti joko receptionista tilattuna mustan miehen kolmen koputuksen tai oman herätyskellon voimin. Kello 7.00 alkoi aamiainen hotellin siipirakennuksen ruokasalissa, jossa sukeltajille oli oma pitkä pöytä. Hotellissa tarjottava ruoka oli kautta linjan koscher-ruokaa, eli lihaa ja maitotuotteita ei tarjottu samalla aterialla.

Aamiaispöytä oli varsin lajirunsas: kahvia, teetä, tuoremehua, valkoista- tai grahamleipää, margariinia, edamtyyppistä juustoa, valkoista tuorejuustoa, maitorahkaa, kananmunia, kalaa, jogurttia, oliiveja, tomaatteja, kurkkua, salaattia, marmelaadia ja kaiken huipuksi vielä makea hedelmäcocktail. Kenenkään ei tarvinnut jäädä nälkäiseksi. Useimmat pärjäsivätkin iItaruokaan saakka pelkän aamiaisen voimin. Ne jotka kaipasivat päiväruokaa saivat edellisenä iltana tilata seuraavan päivän lounaspaketin receptionista. Kuumuudessa elimistö kaipasi kuitenkin enemmän juotavaa kuin syötävää. Oppaamme kehottivat nauttimaan nestettä mahdollisimman paljon vaikka ei varsinaisesti janottaisikaan, sillä kuivassa kuumuudessa on mahdollista nesteen haihtumisen seurauksena saada harmillinen päänsärky.

Aamiaisen jälkeen noin klo 7.30 aIkoivat sukeltajat vaeltaa kasseineen kohti Red Sea Diving Centerin, joka sijaitsee ehkä sadan metrin päässä hotellista. Siellä kunkin tehtävänä oli etsiä paineilmapullojen paljoudesta itselleen nimetyt, tarkistaa säiliöpaineet ja nostaa pullot pienen jeepin lavalle tai peräkärryyn. Uutena safarilaisena sain ohjeeksi painaa pullojen kylkeen maalatut numerot mieleeni niin, että tulevina päivinä löytäisin omani lähes sadan pullon joukosta. Säännön mukaan jokaisen sukeltajan tuli itse huolehtia siitä, että pulloissa oli ilmaa ja että omat pullot ja varusteet tulivat kuormaan mukaan.

Näillä järjestelyiItään täsmällisillä safareilla oli mukana vain sukeltajia, joita ei ulkoisten tuntomerkkien perusteella lajiteltu miehiin ja naisiin. Malliltaan kurvikkaampi sukeltaja kantoi paineilmalaitteensa ja varustekassinsa siinä missä toisetkin, osallistui laitteiden lastaamiseen ja purkamiseen,

punnersi olemattomin käsivoimin itsensä purjeveneen ahterista ylös, keinotteli laitteen selkäänsä ja selästä pois ja niin edelleen. Joitakin tyylirikkoja sentään tapahtui - varsinkin nostettaessa laitteita kumijoIlasta ylös purjeveneeseen ...

Sukelluskeskuksesta oli teoriassa mahdollisuus saada kaikki tarvittavat varusteet, mutta käytännössä olisi vuokraaminen ollut hankalaa ja kallistakin. Kaikilla safarilaisilla oli mukana omat varusteet painovyötä ja paineilmalaitetta lukuunottamatta, mitkä kuuluivatkin sukel/uspaketin hintaan. Nosto- tai tasapainotusliivin käyttö on Israelissa pakollinen, joskaan kukaan ei taitaisi älähtää vaikka kaulassa roikkuisi polkupyörän sisäkumi. Sellaiselta ainakin muutaman tanskalaisen liivi pelottavasti vaikutti. Säiliöt olivat 12 litran U. S. Diversin alumiinisäiliöitä, joten lyijypainojen menekki oli taattu. Useimmilla oli varmuuden vuoksi oma adapterikin mukana.

Ensimmäisenä päivänä retki tehtiin Norjan lipun alla seilaavalla, norjalaisen liikemiehen ohjaamalla purjeveneellä ja toisella, lajiltaan epämääräisellä, israelilaisella vesikulkuneuvolla Tiranin salmen riutoille. Matka salmeen, missä Saudi-Arabia ja Israel ovat vain runsaan kilometrin päässä toisistaan, kesti parisen tuntia.

Johtavalla sukellusoppaallamme Simon Corperilla oli hoidossaan toisen veneen ruotsalaisryhmä, hullutteluun taipuvaisella David Wiewelillä purjeveneen tanskalaiset, norjalaiset ja me suomalaiset; minä ja viikkoa aikaisemmin Sharemiin niinikään yksin tullut Panu Suominen.

Pukeutuminen ja veteen meno kävi yllättävän vähäeleisesti ja ilman turhaa säpinää. Kerhoina tai muuten koottuina ryhminä safarille tulleet sukeltajat tunsivat toisensa ja sukellusparien määrittely samanlaisen ilmankäytön tai liikkumistavan mukaan kävi vaivattomasti.

Punaisen Meren lämpötila ei koskaan laske alle 20°, nyt huhtikuussa se oli n.

23 0, loppukesällä se voi nousta jopa 26 asteeseen. Palella ei sukeltajan siis tarvitse, mutta leikkaavien, repivien, pistävien ja polttavien korallien vuoksi on kuitenkin hyvä vaatettaa itsensä kaulasta varpaisiin saakka. Paksut puuvillakäsineet eivät riutoilla ole hienostelua vaan turvallisuutta.

Monet sukeltajat olivat ottaneet matkalle mukaan vain pukunsa takkiosan, mistä johtuen sitten nähtiinkin uudenlaisia yhdistelmäpukuja, kuten farmarihousut ja neopreenitakki, sekä varmasti tulevan kauden muotihitti; lötköttävät verkkarit ja solukuminen hupputakki! Hienostelevia "tekstiilisukeltajia" ei safarilla näkynyt.

Punaisen Meren turkoosi, kirvelevän suolainen vesi kätkee satumaailman, jollaista on vaikea kuvitella olevan olemassakaan. Mitkään elokuvat, valokuvat, diat tai värikkäimmätkään kertomukset eivät tee sille oikeutta. Se on maailma, josta saa oikean kuvan vain kokemalla sen itse. Sukeltaminen yli 300 korallilajin ja niiden 2 500 muunnelman muodostamissa viidakoissa on todellinen safari. Ensimmäinen käynti jättää mieleen värikkään kaaoksen. Vasta muutaman sukelluksen jälkeen voi oppia erottamaan runsaudesta eri väriset ja muotoiset sienikorallit, kurttuiset aivokorallit ja oksakoralleistakin okran väriset polttavat tulokorallit. Monimuotoiset pehmeät korallit muodostavat kivikoralliviidakkoon sekä kirkkaita että hempeitä väripi/kkuja. Ne

erottuvat helposti muista räiskyvinä tulipensaina, pinkin punaisina sulkina, vihreinä katajamaisina neulaskimppuina, keltaisina kuin mimosan kukat. Korallien alla, päällä ja väleissä käy huima vilske satojen ja tuhansien kalojen suorittaessa omaa ohjelmaansa.

Hyvin tyypillinen ja juhlavan kaunis kala, johon heti ensinäkemältä ihastuin, on korallien suojassa liikkuva kelta-musta-raitainen antenni-enkelikala, joka arvokkaan hitaasti puolisonsa kanssa rinta rinnan pakeni meitä kuplivia sukeltajia. Kelta-sini-valkoraitaiset tavalliset enkelikalat näyttivät nekin varsin seuraIlisilta uidessaan pareittain tai useamman yksilön ryhmissä riutan kupeessa. Ensikertalaisen oli vaikea heti erottaa niitä toisesta lajirunsaasta ryhmästä, perhoskaloista, jotka myös esiintyvät pareina ja ryhminä. Perhoskaloja onkin sitten vaikka minkä värisiä ja kuvioisia. On poikkiraitaisia, palmikkokuvioisia, vinoviivoin sekä selkein kalanruotokuvioin varustettuina. Värejä näytti olevan laidasta laitaan sini-puna-valko-kuvioisista puhtaaseen, hehkuvaan keltaiseen . Parin sukelluksen aikana opin sentään erottamaan perhoskalat muista niiden lepattavan uintityylin perusteella. Myös tumman liian värinen purppura-välskärikala, jolla on kirkaankeltainen pyrstö ja rintaevät, tuli nopeasti tutuksi. Kummallisin näkemistäni kaloista oli varmasti laatikkokala, jonka vartalo toden totta on kulmikas kuin kenkälaatikko, tosin sentään huomattavasti pienempi. Ja kun sitten tähän ruskeaan laatikkoon maalataan mustalla renkaalla reunustettuja valkoisia palloja ja liimataan ruskeasta kreppipaperista ylisuuri pyrstö, onkin laatikkokala valmis! Siinä ei sukeltajaraukka tahdo enää uskoa silmiään.

Kauneudellaan ei häikäissyt myöskään mahtava, ehkä yli metrin mittainen wrasse, kärsäkala, joka uljaasti uiskenteli kauempana riutasta. Kalan nyrkinkokoiset silmät muljahtelivat uteliaasti sen seuratessa touhujamme. Turistiystävällisenä se päästi metrin, parin päähän itsestään, mutta ei sentään suvainnut koskettaa.

Aänekkäin riutoilla esiintyvistä kaloista oli iloisen kirjava papukaijakala, jolla kaiken huvittavuutensa kukkuraksi on tähti silmät ja varsinaiset hymyhuulet. Tämä suurimmillaan noin 60 senttinen kala sai aikaan melkoisen rätinän rikkoessaan kivikoralleja hampaillaan etsiessään päivittäistä polyyppiannostaan.

Skorpionikalaa en varmaSti olisi ikinä

nähnyt, ellei David olisi sitä selvästi osoittanut. Kala kun oli silloin täsmälleen pohjahiekan värinen, ja kun se muutenkin muistuttaa levän peittämää rapautunutta kiveä, ei sitä hevin eläimeksi tunnista. David kertoi skorpionikalan erikoisuuden olevan, että se pystyy muuttamaan värinsä aina ympäristöön sulautuvaksi. Skorpionikala on vielä enemmän kiven näköisen kivikalan kanssa riuttojen myrkylIisin otus. Riutan piikkirausku, jonka löysimme acropora-korallin alta uinumasta - tai väijymästä - pääsee tässä lajissa vasta toiselle sijalle. Kovin ystävälliseltä sekin vaan osasi näyttää pallomaisine silmineen ja suomenlipunsinisine pilkkuineen.

Agressiivisimmaksi kala lajiksi osoittautui alle 10 sentin mittainen, kaunis klovnikala.

Lähestyessämme klovnikalaparin kotipesäkseen valtaamaa lonkeroista merivuokkoa ryntäsivät kalat varoituksetta kohti kasvojamme. Niiden pienet suut säkättivät äkäisesti ja silmät leiskuivat kiukkua. Välillä ne perääntyivät vuokkoonsa, mutta huomattuaan ärhentelynsä valuneen hukkaan ne aloittivat uuden hyökkäyksen, joka sitten päättyikin niiden voittoon : me poistuimme Iyötyinä!

Suurimmat kalaparvet, mitä näimme olivat sinikalaparvia. Kalat liukuivat sulavasti sinisinä, hopeaa välkehtivinä sukkuloina laajenevissa ja supistuvissa muodostelmissao Joskus parvi saattoi olla niin suuri ja tiheä, että se pimensi alapuolella uivilta sukeltajilta maisemat.

Runsaina parvina näyttivät viihtyvän akvaarioista perin tutut kultakalatkin. Niitä suorastaan kiehuu riuttojen päällä. SukeltajalIe tarjoutuu mainio tilaisuus uida kultakalaparvessa ja herkutella ajatuksella maailman suurimmasta akvaariosta.

Kaikissa vesikerroksissa aina pinnasta syvyyksiin riittää Punaisessa Meressä elämää. Vapaassa vedessä, hiekalla, onkaloissa, luolissa ja erilaisissa koralleissa elää omat, ympäristöönsä sopeutuneet lajit.

Luolassa, joka kaiken kirkkauden jälkeen näytti hämyiseltä makuusopelta, oli ensimmäinen vastaan tuijottaja punainen, valkopilkullinen grouper, jonka väritys toi elävästi mieleen marimekko-yöasun! Hämärässä näyttivät viihtyvän myös sormen mittaiset, punaliiat fridmani-kalat sekä kirkkaanpunaiset, mutta valoon tullessaan värinsä hopeaksi vaihtavat oravakalat.

Kaiken vilkkaan ja välkehtivän keskellä jäivät hiljaiset simpukat valitettavan vähälle huomiolle. Mieleen ei oikeastaan jääneet

muut kuin suurimmat, joiden samettimaiset tummalla purppuralla reunustetut kuoret hitaasti tekivät hengitystä muistuttavia pyydystysliikkeitä. Kynnen kokoisille kotiloille ei riittänyt enää aikaa.

Aika safareilla ja eritoten pinnan alla kului aina liian nopeasti. Syvyysmittari, kello ja säiliöpainemittari olivatkin ahkerammassa käytössä kuin kotoisissa vesissä konsanaan. Kristallinkirkkaassa vedessä riittää päivänvaloa kirkkaasti yli 30 metriin saakka, joten hiljaista vaipumista syvemmälle ja syvemmälle ei hevin huomaa, ellei aina silloin tällöin tarkista asiaa mittarista. Se olikin seikka, josta oppaamme asiallisesti muistuttivat joka päivä.

Suurempiin syvyyksiin ei oikeastaan ollut syytä tietoisesti pudottautuakaan, sillä vilkkainta ja värikkäintä on muutaman metrin syvyydessä. Viimeisenä sukelluspäivänä järjestivät oppaamme kaikille syvyyksiä kaipaaville erikoisretken alas riutan seinämää aina 57 metriin saakka. Vapaaehtoisten joukko supistui silloin kahdeksaan.

Vaikka retki ensin tuntuikin turhalta, antoi se kuitenkin vastauksen kysymykseen, miten syvälle valoa oikein riittää. Selvisi, että sitä riittää ainakin 57 metriinl Tosin ympäristö kasveineen ja eläimineen alkoi 40 metrin jälkeen kietoutua hämärään sineen.

Fridmani-kalat ja Simonin poimima punainen meritähtikin näyttivät tummanharmailta, kunnes niihin suunnattiin kameran salama.

Parille tanskalaiselle syvyyden tavoittelu antoi myös pienen, terveen opetuksen: tottumattoman ei ole hyvä lähteä 12 litran eväin lähes 60 metrin syvyyteen, sillä pelokkaasti läähättävälle isolle miehelle ei yhden säiliön ilma riitä. Molemmat oppaamme saivat octopus-liitäntöihinsä ahnaasti ilmaa imevät kylkiäiset jo ennen ensimmäistä etappia. Onneksi muut tulivat omillaan toimeen ...

Päivän kallistuessa iltaan, palasimme hotellin rantaan. Rättiväsyneinä raahasimme suolasta jäykät sukellusvarusteemme ylös hotellin takapihalle, missä oli mahdollisuus suorittaa varusteiden huuhtelu makeassa vedessä ja ripustaa puku naru IIe kuivumaan. Sen jälkeen olikin suoritettava itsensä perusteellinen makeavesihuuhtelu ja valmistauduttava iltaruokailuun.

Kun ruokasalin ovet kello 19.00 aukenivat, täyttyi sukeltajien pöytä ensimmäisenä - ja nopeasti! Kaikilla oli kiljuva nälkä.

Ruoka tuli yleensä vauhdilla pöytään ja vauhdilla se myös katosi. Vähintään neljä ruokalajia työnnettiin nopeassa tahdissa eteemme. Ateria käsitti esim. lihalientä makaroonein, keitettyä kanaa vihannesmuhennoksen kanssa, paksun viipaleen suuren eläimen maksaa (ainakin koosta päätellen!) parsakaalin ja riisin kera, jälkiruoaksi korkean kakkupalan kermakuorrutuksella.

Kertaakaan kukaan ei murissut ruoan vähyydestä eikä maussakaan ollut moittimista. Kyllä Marina Sharemin ruoalla sukeltaja hyvin pärjäsi.

Ruokailun jälkeen kävivät sukeltajat yleensä tarkistamassa receptionin taululta seuraavien päivien ohjelman ja iItatapahtumat. Yhtenä iltana oli erityisesti sukeltajia ajatellen järjestetty hotellin discossa - portaitten pieleen kyhätyssä sementtilattiaisessa palmunlehvämajassa - viini- ja juustojuhla, jossa David näytti filmejä vedenJATK . SIV. 27

9

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN LIITON NUORISOTOIMINNASTA Joitakin vuosia sitten SUSl:n johtokunnassa kiinnitettiin huomio nuorisotoiminnan aloittamisen tärkeyteen . Virikkeen antoi toisaalta jo melko pitkälle kehittyneet pohjoismaiset esikuvat ja toisaalta oivallus siitä, että hyvä menestyminen kaikissa sukellusurheilulajeissa edellyttää varhain alkanutta harjoittelua että laitesukelluksen turvallisuus lisääntyy tulevaisuudessa, jos sen harrastajat aloittavat vapaasukelluksesta jo nappulaiässä että vapaa sukellus on hauska ja hyödyllinen liikuntamuoto myös kilpaurheilua harrastamattomille että sukellus voi olla koko perheen harrastus.

Tämän jälkeen SUSl:n edustajat ovat olleet mukana pohjoismaisessa yhteistyössä suunnittelemassa nuorison vapaasukellustoimintaa. Selostus SUSl:n nuorisotyön alkuvaiheista sisältyy Urheilusukeltajan numeroon 1/7 7 .

NUORISOTOIMINNAN JÄRJESTEl Y SUSL:SSA SUSl:n nuorisotoiminta käsittää yksinomaan vapaasukelluksen, josta käytetään myös nimityksiä perusvälinesukellus ja snorkkelisukellus.

Tyttö tai poika on nuorisojäsen siihen saakka, kun hän täyttää 16 vuotta. Alaikärajaa ei varsinaisesti ole määritelty, mutta alle 8-vuotiaat ovat poikkeuksia, alle 10vuotiaita on vain vähän ja valtaosa nuoriso jäsenistä on yli 10-vuotiaita painopisteen sattuessa ikävuosiin 12-15. Ikäkauden lopulla ei kiinnostus lainkaan laske, mikä johtuu laitesukelluskurssiin kohdistuvista toiveista ja odotuksista sekä siitä, että sukellusurheilun eri muodot ovat jo saaneet otteen harrastajasta.

Nuorisojäsenmaksuna seurat perivät yleensä noin 25,- - 30,- markan suuruisen jäsenmaksun. Seurat puolestaan maksavat SUSl:lle jäsenmaksuosuuden, jota vastaan nuoret saavat Urheilusukeltaja-Iehden. Nuorisojäsenet lasketaan seurojen jäsenmäärään ja näin hekin vaikuttavat seurojen äänimääriin SUSl:n kokouksissa.

Nuorisotoiminnan runko-ohjelma on PM vapaasukellusluokkaa (julkaistu esim. Urheilusukeltaja 2/76). Sen suoritettuaan nappuloilla on mahdollisuus alkaa harjoitella vaativampaa vapaasukelluksen PM I luokkaa varten (Urheilusukeltaja 1/77). joka on meillä osoittautunut varsin vaikeaksi ja jonka systeemi on vielä osin kesken.

Perustaitojen oppimisen jälkeen (PM-Ik) voidaan siirtyä myös kilpailutoimintaan.

SUSl:n kilpailuissa on räpyläuinnissa jo nuorten sarjat alle 14 ja 16 vuotta ja uppopallossakin pelataan ainakin seurojenvälisiä nuoriso-otteluja. Eräs tällainen nähtiin syksyllä 1977 televisiossa sarjassa "liikkuen kuntoa".

10

Eräs tärkeä nuorten tapahtuma on sukellusleiri, jonka Varsinais-Suomen piiri on vuosittain järjestänyt mutta jolle SUSl:n kaikki seurat ovat voineet lähettää nuoriaan. Ensi kerran leiri järjestetään 22.30. 7. 1978.

SUSl:n johtokunta nimeää vuosittain nuorisovaliokunnan, jonka tehtävänä on nuorisotoiminnan yleinen järjestely. Koska nuorisotoiminta periaatteessa heijastaa liiton kaikkia toimintamuotoja, joutuu nuorisotoiminnan kanssa tekemisiin lähes jokainen liiton valiokunta, eniten kuitenkin koulutus-, turvallisuus- ja eri urheiluvaliokunnat (räpyläuinti ja uppopallo)

NUORISO TOIMINNAN LAAJUUS Tällä hetkellä (huhtik. 1977) arvioidaan SUSl:ssa olevan nuorisojäseniä noin 500, joista tyttöjä vain kymmenesosa. Nuorisotyötä tekeviä seuroja lienee 15-20 ja ne ovat jakautuneet suhteellisen tasaisesti ympäri Etelä-Suom~n. Suurimmissa seuroissa saattaa olla 60-70 nuorta. Kun jäsenseuroja on yli 70, huomaamme, mitkä mahdollisuudet meillä vielä on käyttämättä. Varsinkin tyttöjen osuutta tulisi lisätä.

Nuorisotoimintaan ovat tarttuneet tähän mennessä enimmäkseen suurehkot avoimet seurat mutta nähdäkseni se sopii jokaiselle seuralle.

NUORISO-OHJAAJAKOULUTUS Oleellista ja tärkeää tällä hetkellä on se, että joku kiinnostuu nuorisotoiminnasta seurassa, panee sen alkuun ja käyttää siihen oman intonsa ja taitonsa lisäksi kaiken mahdollisen seurasta löytyvän koulutus- ja valmennuskapasiteetin. On tietysti helpompaa, jos hän itse on vaikkapa kerhokouluttaja tai jonkun lajin valmentaja.

Seuran nuorisotyön pariin johdattelee mukavasti SVUl :n julkaisu Nuorisourheilun Sampo, josta saa arvokkaita tietoja ja taitoja nuorison ohjauksesta yleensä, seuratoiminnasta, eri urheilulajeista, leirien järjestämisestä ym. Kyseistä kirjaa voi ostaa SVUl:n piireistä . Sen saa kätevästi omakseen, myös käymällä SVUl:n Urheilukoulun ohjaajakurssin, joita järjestetään piireittäin. SVUl:n kursseista suositellaan myös C-valmentajakursseja, joiden lajiosien järjestämisestä puolestaan vastaa SUSl. liitolla on ollut omia nuoriso-ohjaajakursseja, jotka on vuoden 1979 alusta alkaen tarkoitus järjestää keskitetyn koulutustoiminnan puitteissa kahtena viikonloppuna.

Vuoden 1978 toimintasuunnitelmassa on vielä nuoriso-ohjaajakurssi 13.-14. 10.

On mahdollista, että kyseinen tilaisuus pidetään neuvottelupäivien luontoisena, jotta tähänastiset kokemukset seurojen nuorisotyöstä saataisiin hyödyttämään muiden seurojen ja liiton toimintaa.

NUORISOTOIMINTA SEUROISSA Sukellusseuran nuorisotoiminnan voi jakaa kahteen osa-alueeseen: a) nuorten kilpailu- ja valmennustoimintaan b) nuorten yleiseen liikuntakasvatustoimintaan Nuorilla on oltava mahdollisuus osallistua joko molempiin tai vain toiseen, kumpaan tahansa, toimintamuotoon .

Muutama pikku vihje käytännön järjestelyistä seuran nuorisotoiminnassa: - Sukeltajanalun ilmestyessä hallille ilmoittautumaan hänelle annetaan alkajaisiksi "kyselykaavake terveydentilasta vapaasukellusta varten" (saatavana liiton toimistosta) . Kaavake pyydetään takaisin seuraavaksi kerraksi täytettynä sekä nappulan ja holhoojan allekirjoittamana.

Näin varmistaudutaan myös siitä, että vanhemmat ylipäänsä saavat tiedon jälkikasvunsa sukellusharrastuksesta. Varovaisinta on tietysti pyytää vanhemmilta kirjallinen suostumus lapsensa seuraan liittymiselle. Tulokas toimitetaan lääkärintarkastukseen, jos hänen vastauksensa kaavakkeella sitä edellyttävät. Vielä parempi on, jos lääkärintarkastus voidaan kätevästi suorittaa kaikille tulijoille, mutta tähän kaikilla seuroilla ei liene mahdollisuuksia.

- Kun terveydentila on todettu normaaliksi, on aika antaa tulokkaalle keltainen sukeltajakortti, joka toimii molempien vapaasukellusluokkien suorituskorttina. Ja sitten harjoitukset, kurssit ja koulutus voi alkaa . Nähdäkseni varsinaisen vapaasukelluskurssin seuraaminen edellyttää noin 10 vuoden ikää.

- Jos nuoria on kovin runsaasti, heidät on hyvä jakaa iän mukaan karkeasti kahteen ryhmään, esim. nappulat alle 12 v ja juniorit 13-1 5 v. Jos käytettävänä on (niinkuin yleensä on) nuoria terhakoita apuvetäjiä, voi tällaista ryhmäjaon periaatetta kehitellä pidemmälIekin.

- Mitä vähemmän halliaikaa on käytettävissä, sitä selvemmin on nuorilIekin rajattava heidän käytössään oleva hallitila ja -aika. Suurin syy seuratovereiden mahdolliseen penseyteen nuorisotoimintaa kohtaan on se, että "mukulat pyörivät aina jaloissa". Tämäkin on varmasti suunnitelmallisuudella vältettävissä.

- Seuran nuorisotoiminta sujuu, jos seurassa on vastuullinen nuorisovetäjä, tarpeeksi muita ohjaajia ja nuorisovaliokunta.

SEURAN NUORISOVAlIOKUNTA Nuorisotoiminnasta seurassa vastaa nuorisovaliokunta nuoriso-ohjaajiensa avulla.

Nuorisovaliokunnan puheenjohtajan tulisi olla seuran johtokunnan jäsen.

Valiokunnan on tarjottava nuorille mahdollisimman laaja-alaista toimintaa, jonka puitteissa voi harrastaa liikuntaa ja kehittää taitojaan erilaisten harrastusten parissa.

Nuorisovaliokunnan tarkoitus 1 Pyrkii lisäämään nuorten ja heidän ohjaajiensa määrää.

2 Pyrkii takaamaan nuorille mahdollisuuden harrastaa eri liikuntalajeja.

3 Pyrkii antamaan niille nuorille, jotka eivät ole kiinnostuneita kilpaurheilusta, mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ja olla mukana seuratoiminnassa.

4 Herättää nuorten kiinnostus myös niihin sukellukseen liittyviin harrasteisiin, jotka eivät ole urheilua.

5 Pyrkii saamaan nuoret tuntemaan oman sukellusseuran tärkeäksi ja läheiseksi vielä vanhempanakin.

6 Kohdistaa toiminta kaikenikäisiin nuoriin tavanomaisten ikärajojen ylitsekin.

Nuorisovaliokunnan tehtävät 1 Lasten ja nuorten eri kehitystasojen mukaisen liikuntatoiminnan järjestäminen.

2 Lasten ja nuorten eri kehitystasojen mukaisen sukellusharrastetoiminnajär jestäminen.

3 N~oriso-ohjaajien koulutuksen järjestäminen.

4 Lajikohtaisen valmennus- ja kilpailutoiminnan järjestäminen 5 Esitykset johtokunnalle nuorisotoiminnan tarvitsemista hallitiloista, leiripaikoista, välineistä yms.

6 Yhteydenpito nuorten vanhempiin.

7 Leiritoiminnan suunnittelu ja toteuttaminen.

8 Kerhoiltojen suunnittelu ja toteutus. lAJIKOHTAINEN URHEllUTOIMINT A Lajiaan määrätietoisesti harrastava lIe nuorelle tulisi tarjoutua sukellusseurassa mahdollisuudet.

- osallistua lajinsa harjoituksiin - osallistua liiton valmennusleireille - saada henkilökohtaista valmennusta ja ohjantaa - osallistua edellytystensä mukaan lajinsa kilpailutoimintaan eri tasoilla - saada tukea varustehankinnoissa - saada muuta kannustavaa tukea.

UKMA JO J.~.~,~ rTTAMA9 TA.. J,l DTA S[ rAi,~fNITHRI

POIS SUU9TASI !

Uppopallon ensimmäiset EM-kilpailut Kilpailut pidettiin Etelä-Ruotsissa Malmössä 27.04.-2.5. Järjestäjäseura Sundykarna olivat valmistautuneet hyvin kilpailuihin ja nähneet paljon vaivaa ennakolta, kilpailujen onnistumiseksi. Oli varattu hotellia, ruokapaikkaa, avustajia, kalustoa jne. Joten kilpailujen onnistumiselle oli kaikki edellytykset.

Osanotto näihin ensimmäisiin kisoihin oli heikonlainen, vain viisi maata ilmoittautui mukaan, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa ja Suomi. Vaikka osanottajien joukko olikin näin pieni niin kun mukaan luetaan kaikki avustajat, valmentajat, tuomarit, järjestäjät ja "maskotit" (varsinkin Saksan) olikin kisapaikalla melkoinen väenpaljous. Ei saa unohtaa myöskään asiasta kiinnostuneita katsojia, joita kerääntyi sinne katsomaan pelejä TV-monitoreista. .. S.~omen maajoukkue valittiin Jyväskylassa pelatun Mestarit-Muu Suomi -ottelun jälkeen. Pelaajiksi valittiin seuraavat: Joensuusta: Sven-Erik "Svennu", Susikalle, Markku Puhakka, Vesa Saarelainen H.ärkinen; Turusta: Arasola, Kojanen: LJungvist, Kivitila; Kuopiosta: Kivinen ja Kouvolasta Henttu, varapelaajiksi Ari Wahlberg ja Voutilainen, joista viimeksi mainittu toimi myös matkan johtajana. Suomen tuomariksi lähti Kalevi Rehnbäck Kouvolasta. Edellä siis Suomen "hurja" joukko. Lisää ruutia kävimme hakemassa viikkoa ennen peliä Joensuusta, jossa hioimme yhteispelin kulmikkuutta pois. Tällaisen mahtavan harjoittelun jälkeen seuraavalla viikolla pakkauduimme kahteen henkilöautoon ja yhteen pikkubussiin, aloitimme matkan Viking-Linjan lahjoittamilla laivalipuilla (kiitos Viking-Linjalle). Ruotsin puolella meitä odotti kaunis keväinen ilma sekä 600 km:n "kivinen" taival Malmööseen. Perillä meitä oli vastassa jo edellä mainittu rautainen organisaatio, joka kertoi meille missä syömme, missä nukumme jne. Seuraavana, eli perjantai-aamuna alkoi tosi toiminta tosin vaan harjoitusten muodossa. Illalla sitten alkoi pelit ottelulla Tanska-Saksa.

Tämän pelin jälkeen Suomi pääsi näyttämään taitojaan voittamalla Norjan 13-1.

Lauantaipäivältä odotimme paljon. Meillä oli mielikuva Tanskan pelistä viime vuoden EM-kisoista mutta ... Samat miehet kyllä vaan ei samanlainen yhteispeli. Siinä tuntui olevan mestarien ote. Ja niin kävi, he saivat helpon voiton meistä. Sunnuntaina viimeisenä pelipäivänä meillä oli kaksi vaikeaa ottelua ensin Saksaa sitten Ruotsia vastaan. Ottelu Saksaa vastaan oli Peliä isolla peellä me venyimme ja venyimme mutta harjoittelun puute näkyi ei syntynyt maaleja muuta kuin meidän koriin joten tappio tuli Ruotsia vastaan. Henki oli hyvä ja siirryimme pelin johtoon avausmaalilla. Hetkeä myöhemmin seurasi kirjoittajalle jäähy ja siitä se sitten alkoi. Tuli suihkuun lähtö, lisää jäähyjä ja rangaistuspalloja. Tämä mursi meidän selkärankamme. Vaikea sitten sanoa, oliko peli tuomarin peli vai ei.

Ruotsi kuitenkin voitti ottelun. Pelit tuli pelattua. Kokemusta tuli ja lisää taitoa. Pelaajista ainakin kirjoittajan mielestä Eero Kojasen peli oli tehokasta ja rakentavaa; paras pelaajamme. Jokaisen pelaajan pa-

NUORET NUORIA JOHTAMAAN Lähes parikymmentä nuoriso-ohjaajaa käväisi 17.-18. 3. Kouvolassa kurssilla saamassa perustietoutta ja oppimassa uusia kikkoja toisilta. Oppia jakelivat Jouko Moisala luokkasuoritusten kiemuroista ja leiritoiminnasta, varsinkin siitä ensikesäisestä 8iskopsön leiristä 22.-30. 7., Prolle Jansson VA-valokuvauksesta ja suunnistuksesta, Peter Jansson räpyläuinnista ja Kari Koskinen SVUL:n nuorisotyöstä. Paikkakuntalaiset Ilpo Raatikainen ja Tapani Toijonen selvittelivät nuorisotoimintaa seurojen ja liiton näkökulmasta, Tuula Partasen taas huolehtiessa halliharjoituksesta.

Pieneksi vinkiksi varsinkin matalista halleista kärsiville seuroille kerrottakoon tässä eräästä kurssilla opitusta harjoituspelistä, jonka tapaisia pelejä on varmaan itsestään syntynyt eri puolilla.

PINTAPALLO Ruotsalainen sukellusseura Yngel Nynäshamnista on kehittänyt kaikille urheilu- . sukeltajille sopivan harjoituspelin, jonka idea on yksinkertainen ja helppo. Säännöt ovat väljät eikä niitä tarvita tämän enempää: JOUKKUE voi vaihdella viidestä viiteentoista pelaajaan.

PELIKENTTÄ noin puolikas uima-allasta, myöskin matala pää kelpaa. Saman asian ajaa avoveteen rajattu alue, jonka pituus on noin 10-15 m ja leveys ehkä vähän vähemmän. Jopa neliömäinenkin peli alue käy.

MAALIT Maaleiksi soveltuvat koripallokorit tai vastaavat, jotka sijoitetaan veden ylle lähelle päätyreunaa. Pelin levittämiseksi koko kentän alalle käytetään kummallakin puolella kahta koria.

PALLO Muovinen kovaksi pumpattu harjoitus jalkapallo.

TUOMARI Tarvitaan vain yksi tuomari.

PELIAIKA esimerkiksi 10-15 min.

PALLO KULKEE pelaajan käsissä, heittämällä, syöttämällä. Mikään ei kiellä viemästä palloa myöskään pinnan alle.

PELIN ALKU Pelaajat ovat lähtöasennossa kuten uppopallossa. Peli käynnistyy, kun tuomari heittää pallon alueen keskelle.

MAALIN TEKO tapahtuu heittämällä suoraan uinnista. Omasta reunasta kiinni pitäen saa levätä, mutta tästä tilanteesta ei saa heittää maalia.

ETUJA: - Hallin matala altaan osa saadaan käyttöön.

- Tuomaritarve pieni.

- Työllistää paljon pelaajia.

- Toimii pienelläkin pelaajamäärällä. (yhdellä korilla) - Sopii kaikille.

- Sopii avoveteen .

- Katsojat näkevät koko pelin.

TAPANI TOIJONEN nos oli kuitenkin erittäin ratkaiseva. Näin siis tänä vuonna. Seuraavalla kerralla kisailut pidetään Kölnissä Saksassa, silloin .. . niin silloin me näytämme!! Hyvä Suomi!

ELIAS KIVITILA 11

HARALD HAARFAGER., BERGEN Olipa kerran laiva, jo vanha ja hiukan rapistunutkin. Mutta vielä liikennekelpoinen. Erikoisluvalla se oli tuomassa sokeri lastia Suomeen. Laiva oli lähtenyt Jaavalta heinäkuun alussa, käynyt Port Saidissa ja tullut Gibralttarin läpi ulos Välimereltä .

Cap Vincentissa törmäiltiin suomalaisen kuunari "Bromorf"in kanssa. Hiilestettiin Portlandissa. Kööpenhaminassakin käytiin provianttia täydentämässä ennenkuin tultiin Itämerelle.

Ehkä norjalainen kapteeni B.M. Nilsson halusi näyttää nuorikolleen myös Köpenhaminan kuuluisat merimieskapakat. Matka jatkui kuitenkin kohti Suomen Turkua. Seurattiin tavallista kauppareittiä majakalta toiselle kohti Utötä, josta sitten piti ottaa luotsi.

Meriselitys kertoo: "Tuuli oli lounaasta voimakas ja aallokko korkea .

Sateinen ja sumuinen syyskuun aamuyö . Kun saatiin Utö näkyviin nostettiin luotsilippu ja käännettiin tuuleen odottamaan luotsia.

Yhtäkkiä rysähti, kun alus iskeytyi tuntemattomalle karille pari kertaa .

Koneet laitettiin täysille taakse ja alus liukui irti matalikolta. Keulasta peilattiin pian kuitenkin lähes 15 jalkaa vettä ja todettiin laivan olevan uppoamassa keula edellä . Pelastusveneet valmisteltiin, miehistö ja kapteeni nuorikkoineen siirtyivät niihin.

Kohta se jälkeen nousi vesi konehuoneeseen ja laivan pannut räjähtivät.

Laiva upposi 27 sylen syvyyteen.

Veneistä otettiin suunta Utööseen ja aloitettiin soutaminen. Pian havaittiin luotsikutteri ja pelastuneet autettiin turvaan. Kukaan ei vahingoittunut.

Mutta laiva lasjeineen menetettiin .

Onnettomuus tapahtui perjantaina 11 . 09. 1891 lähellä Utotä. Laiva oli vanha "Harald Haarfager". Tarunomainen "sokeri laiva" jota on kauan haettu.

Vanhat Utöläiset kertoivat, että JaavaIainen sokeri oli niin voimakasta, että meri maistui makealta pitkän aikaa!

Turkulaiset ja muutkin ovat etsineet vuosi vuoden jälkeen hylkyä. Kunnes viimein onnisti "Peppe" Tuomi, Asko Laite ja Markku Sirkkilä muodostivat sen sukellusryhmän, jolla onnisti. Kaikuluotaimesta saatiin piikki ja koesukellus tuotti tuloksen. Laiva makaa melkein ylösalais in pohjassa kansi kalliota vasten vajaan 50 metrin syvyydessä.

12

Niin tarkkaan on kallion reuna laivan sulkenut, että mastot ovat jääneet kallion päälle. Kylki on painunut räjähdyksessä sisään ja murtanut sisärakenteita.

Alus oli paikallistettu ja löytäjät olivat olleet hylyllä vasta kerran kun lehtemme edustajat kutsuttiin mukaan sukeltamaan. Kaunis piirre reilusta pelistä, pojat halusivat antaa muillekin mahdollisuuden sukeltaa hienossa hyIyssä, eivätkä omineet hylkyä itselleen, kuten joskus on tapahtunut .

Sukellus 1. 31. 07. 1977 Kohde: Harald Haarfager Keli: Aurinkoinen, tyyni Näkyvyys 6-10 m . Vettä 35- 45 m .

Näin otsikoitiin sukelluskertomus sunnuntaiaamuna. "Mariana" oli kiinnittynyt "Henrikan" kylkeen "Peppe" Tuomi ja Aki IItanen olivat alhaalla.

Odotimme heidän rapottiaan näkyväisyydestä ja kiinnittymispaikasta ennenkuin sukeltaisimme.Pojat tulivat ja kertoivat, että kiinnitysköysi oli kiinni lähellä keulaa olevassa repeämässä ja että näkyväisyys oli noin 5-6 m vaakasuoraan ja hämärää.

Otimme kuitenkin kamerat mukaan varoiksi, jos vaikka sittenkin valo riittäisi. (Ei muuten riittänyt alkuunkaan) Kiinnitysköyttä seuraten annoimme vajota pohjaan. Hiljalleen leijuen tulimme kumollaan olevan aivan kyljelle. Ruosteista harmaata levyä oli joka puolella.

Hetken verran siinä haettiin tuntumaa, sitten alkoi hämäryydessä näkyä tajuttavia muotoja. Valtava repeytymä laivan kyljessä päättyi sekavaan aukkoon, josta oli helppo paikallistaa valtavat ankkurit, keulaklyyssit ja varsinainen keula muun rojun yläpuolella. Todettiin, että koko laiva oli poikki. Lampun valokiilat eivät jaksaneet kunnolla tunkeutua murtumasta sisään. kaikkialla levyjen alla oli sekaisin garneerauslankkuja, vääntyneitä levyjä ja hienoa pölymäistä mutaa.

Tarkoitus oli saada laivasta yleiskuva, joten päätettiin vaihtaa paikkaa.

Levyjen saumat laivan kyljellä antoivat selvän suunnan . Kyljen yläpuolella ui~ den taitoimme matkaa. Muistirekisterö i, maston pätkä tuolla, kas kun on kaunis - iso repeämä tuossa, ei näe sisään kunnolla, eikä laite selässä mahdu läpi, joten jatketaan.

Yllättävän pitkältä tuntui pelkkä kyljen pituus ennenkuin alkoi tulla mie-

lenkiintoista. Rivi neitsyitä laivan reelingiltä osittain maudassa kyljen alla.

Kauniisti kaartuva laivan ahteri kaiteineen korkealla yläpuolella. Mahtavasiipinen potkuri häämötti vihertävässä vedessä pohjaa vasten painuneena.

Mielessä välähti, "enää eivät nuokaan siivet pyöri kirkkaissa vesissä". Pikainen tutkimus paljasti, ettemme olleet ensimmäisiä. Tyhjät venttiilinaukot paistoivat kyljestä. Pultit oli ruuvattu auki ja luultavasti messinkiventtiilit viety pois . Mutta kertoivathan aikakirjatkin hylyn tarkan syvyyden ja sen, että laiva oli lähes ylösalaisin, joten olihan siellä käyty . Hatunnoston vaativa suoritus kaskimiehiltä. Tehokas sukellusaika kun on tässä syvyydessä melko lyhyt. Paksu ruoste peitti lähes kaikki metallipinnat, kuka yritti lampun avulla nähdä levyjen väliin, kuka tutki jotain yksityiskohtaa partaan kaiteissa, kuka mitäkin.

Valitettavasti alkoi sukellusaika päättyä ja niin täytyi jättää laiva yksinäiseen hämäryyteensä. Kyljen saumoja pitkin laivan keulaan ja siitähän se nousuköysi jo lähtikin valtavasta parrusta. Hitaasti nousimme kohti valoisampia vesiä . Matkalla ylös tuli meitä vastaan muita menossa alas. Vaihdettiin äänettömät tervehdykset ja niin he häipyivät alapuolelle tummaan veteen. Pakollisen "dekoajan" jälkeen pintaan auringonpaisteeseen ja vaihtamaan kokemuksia muiden kanssa . Se sukellus oli päättynyt ja kirjattiin muistojen joukkoon .

Vanhan tavan mukaan toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina järjesti Urheilusukelluskerho Murena perinteisen Porvoon jokiuinnin n.k. Borga "Avloppet". Räpyläuintia joka nyt järjestettiin jo kahdennentoista kerran suosi erittäin kaunis ja aurinkoinen sää. Uitava matka oli kuten niin monta kertaa ennenkin n. 1 400 metriä, lähdön ollessa Hattulan sahan paikkeilla ja maali keskikaupungin korkeudella kaupungin kalarannassa. Verrattuna aikaisempiin vuosiin oli veden virtaus aika vähäistä ja vesi oli joessa hyvin matalalla, jopa niin että joillakin uimareilla oli peräti pohjakosketusta.

Matkaan lähti neljätoista uimaria ja kaikki tulivat onnellisesti perille. Kun vanhoja "konkareita" Porvoonjoki uinneista oli ilmoittautunut vähänlaisesti otti Antti Ahven Jyväskylän Delfiineistä varsin ylivoimaisen voiton. Ero saman sarjan kakkoseen oli lähes viisi minuuttia. Antti oli kilpailuissa mukana viidennen kerran ja voittanut yhtä monta kertaa. Hän sai toisen kiinnityksen Porvoon Säästöpankin lahjoittamaan kiertopalkintoon, jossa myös Jussi Kuosmasella Kokkolasta on kaksi kiinnitystä.

Borgå "Avloppet" räpyUluinnin tämänkertaista kaksi nopeinta uimaria maalipaikan rannassa, Hannele Spring, Urh.suk. Helsinki (vas.) ja Antti Ahven, Delfiinit Jyväskylä.

Naisten sarjassa oli uimassa tällä kertaa kolme tyttöä, joista voiton vei Hannele Spring, Helsingin Urheilusukeltajista. Hannele voitti sarjansa neljännen kerran perättäin ja sai ensimmäisen kiinnityksen Hankkijan kiertopalkintoon. Edellinen kiertopalkinto on jo Hannelen oma. Kaikki kolme tyttöä uivat tämänkertaisen matkan varsin vinhaa vauhtia ja olivat ainoat jotka pystyivät antamaan AntiIle hieman vastusta.

Tulokset Miehet:

XII BORGÅ ~~AVLOPPET~~

RÄPYLÄUINTI PORVOON JOESSA

1. Antti Ahven Jyväskylän Delfiinit 16.20 2. Tapio Perimäki Espoon meripelastusseura 21. 11 3. Timo Kotilainen Espoon meripelastusseura 21.13 4. Matti Andersson Murena Porvoo 21.42 Naiset: 1. Hannele Spring Urh.sukeltajat HKl 17.37 2. Enni Lindeberg Urh.sukeltajat 19.14 3. Jaana Castrlm Urh.sukeltajat HKl 19.22 13

Nyt vaativaliekin varusteet

vanhat .mallit

UUSI NBT

SILMIKOT: - pehmeä ja tiivis tuplareunus - lämpökarkaistu lasi - laaja näkö kenttä - helppo nenäote SNORKKELIT: - taipuisa ja kääntyvä putki osa - pehmeä ja suuhun sopiva suukappale sisähalkaisija 21 mm RÄPYLÄT: - vahvat avokantaiset - kolme keskijäykistintä reunojen lisäksi veden läpivirtaussolat

SUKELTAJA-APU OY 90/714101

FLEMINGINKATU 7,00530 H:KI 53 Puh. SUKELLUSVÄLINEET -KOULUTUS -KOULUTUS -MATKAT -TYÖT

KILPAILUSÄÄNNÖSTÖÄ RÄPYLÄUINTI ALTAASSA

LAITESUKELLUS ALTAASSA

Alla olevat säännöt pätevät mestaruuskilpailuissa mutta seurattaneen myös muulloin.

Alla olevat säännöt pätevät mestaruuskilpailuissa mutta noudatettakoon myös muulloin.

Matkat

Miehet 100 200 400 800 1500 4x100 4x200

Naiset 100 200 400 800 1500 4x100 4x200

Poh joismaisia mestaruuskilpailu ja Jar Jestetään kerran vuodessa. Osallistujamaiden edustus on rajoitettu kahteen (2) kilpailijaan lajia kohden. Näin ollen uidaan vain finaaleja suoraan, ilman välieriä.

2 PM-vapaasukeltajan todistus, tai todistus vastaavasta taidosta on välttämätön.

3 Osallistuminen tapahtuu omalla vastuulla.

4 Juniorirajana on päivä, jona kilpailija täyttää 16 vuotta.

5 Pakollinen varustus sisältää: Räpylät valinnanvaraisesta materiaalista. Terävät särmät jotka saattaisivat vahingoittaa muita kilpailijoita, ovat kielletyt. Samoin on MONO-räpylä kielletty junioreilta. Uintilevy ja muunlaiset käsiräpylät sekä yhdistetty maski ja snorkkeli ovat niinikään kielletyt. Minkäänlaisia puvun osia ei saa käyttää.

6 Lähdön ja käännösten yhteydessä saa räpyläuinnissa "sukeltaa" korkeintaan 15 m.

7 Lähdön on tapahduttava pallilta, mikäli hallin säännöt sen sallivat. PM-kilpai-

Juniorit Päätettäneen Toukokuussa 1978 Kööpenhaminan PM-kokouksessa.

100 400 4x100

100 400 4x100

luissa on kuitenkin aina meneteltävä näin.

8 Lähettäjä käy ennen lähtöä tarkoin läpi lähetysmenetelmän kilpailijoiden ja joukkueenjohdon kuullen. Menetelmän on kuitenkin aina tapahduttava kolmessa eri vaiheessa.

9 Kilpailujen johtaja on vastuussa siitä, että tulosluettelo pidetään ajan tasalla.

Se lähetetään välittömästi kilpailujen jälkeen lajivaliokunnalle.

10 Protestit ovat kirjalliset. Ne on annettava kilpailun johdon määräämän protestimaksun mukana kilpailun johdolle.

Maksu palautetaan, mikäli protesti kokonaisuudessaan hyväksytään. Protestiaika on puoli tuntia siitä, kun kyseinen matka uitiin, kuitenkin aikaisintaan puoli tuntia tulosluettelon valmistumisesta.

11 Jos osallistuja rikkoo törkeästi kilpailusääntöjä tai käyttäytyyy muuten huonosti voi hänen liittonsa määrätä hänet kilpailukieltoon. Kielto koskee silloin myös muiden Pohjoismaiden liittojen, tai niiden seurojen järjestämiä kilpailuja.

1 Matkat Miehet Naiset Laitteen tilavuus 100 100 0.7 litraa 400 400 3,0 800 800 7,0

2 3

4

5

Laji sisältyy jokavuotisten PM-kilpailujen ohjelmaan.

PM-urheilusukeltajan kortti tai todistus vastaavasta taidosta on välttämätön.

Pakollinen varustus sisältää: Räpylät (kohta 5, räpyläuintj) sekä puhtaalla ilmalla toimiva paineilmalaite.

Lähtö tapahtuu vain pallilta mikäli hallin säännöt sen sallivat. PM-kilpailuissa näin on kuitenkin aina oltava.

Kilpailun aikana sukeltaja ei saa rikkoa pintaa milloinkaan, ei kehollaan eikä va- . rusteillaan . Jos kilpailun johto sen hyväksyy, voidaan pinnan rikkominen käännösten yhteydessä sallia. Tästä on ilmoitettava hyvissä ajoin.

SUKELLUS ALTAASSA 1 Matkat Miehet Naiset Juniorit 50 50 25 Laji sisältyy jokavuotisten PM-kilpailujen ohjelmaan.

2 PM-vapaasukeltajan todistus tai todistus vastaavasta taidosta on välttämätön.

3 Pakollinen varustus on räpylät, joiden suhteen ylm. vaatimukset pätevät.

4 Lähtö tapahtuu aina pallilta. Pintaa ei saa rikkoa kehollaan, eikä varusteillaan kilpailun missään vaiheessa.

15

SUKELLUSSUUNNISTUS TARKKUUS 1 Laji on Pohjoismaissa käytetty. Muua.lla käytetyt vastaavat kilpailumuodot pOIkkeavat PM-tarkkuuskilpailusta siinä, että niissä ratkaisee aika. Meillä aika on merkityksetön .

2 Kilpailuradan ei tule ylittää 1200 m.

3 Luokkajako sama kuin parisuunnistuksessakin (kohta 3).

4 PM-urheilusukeltajan todistus, tai todistus vastaavasta taidosta on välttämätön.

5 Osallistuminen tapahtuu omalla vastuulla.

6 Pakollinen henkilökohtainen varustus: Sama kuin parisuunnistuksessakin (kohta 6).

Lisäksi 10 litran poiju 5 m:n köydellä.

Kompassi kohdan 3 mukaan.

7 Varusteiden tarkistus on samanlainen kuin parisuunnistuksessakin (kohta 7).

8 Kilpailu on henkilökohtainen. Kilpailijan kuuluu suunnistusvälineillään suoriutua hänelle annetusta radasta osumalla mahdollisimman tarkasti keskelle rasteja. Aikaa ei mitata. Rastit kuljetaan ilmoitetussa järjestyksessä. Pintaa ei saa rikkoa rastien välillä. Viimeisten 5 m:n aikana uitu suunta ratkaisee pistemäärän siten, että tuon alueen sisällä tehdyt suunnanmuutokset jätetään huomioimatta. Edeltäneen uintiosuuden ajateltu jatke leikkaa rastiköyden paikassa jonka pisteluku on lopullinen.

9 Lähtöjärjestys määräytyy samalla tavalla kuin parisuunnistuksessakin (kohta 9).

Maajoukkueen jäsenet lähtevät ennen muita.

10 Kilpailun johto huolehtii siitä, että kilpailualueen kartta esitetään kilpailijoille.

Kartasta tulee selvitä kaikki matkat jotka ovat kilpailun läpiviemiselle tärkeät.

Kulmarastit ja rastien sijainti on oltava selkeästi esitetty. Suuntimiseen tarvittavat poijut on oltava hyvissä ajoin selvästi nähtävissä radalla.

Osallistujien kuuluu ainakin tunnin aikana saada tehdä muistjinpanoja ja suorittaa mittauksiaan radan rannoilta.

Välittömästi ennen ensimmäistä lähtöä poistetaan kaikki poijut paitsi rastipoijut.

11 Lähtöaikaa koskee samat säännöt kuin parisuunnistuksessakin (kohta 10).

12 Kilpailijan saavuttua rastille on hänen mahdollisimman pian ·' siirryttävä pois 16

rastialueelta seuraavan uintiosuuden lähtökohtaan.

Rastimiehellä on oikeus vaatia kilpailijalta kilpailun jatkamista tavalliseen järjestykseen jotta vältyttäisiin ruuhkautumisilta. Tällaista määräystä on toteutettava välittömästi.

13 Rastialue on kooltaan 20x5 metriä.

Jos kilpailija rikkoo maskillaan veden pintaa muualla kuin rastialueella jää tämän osuuden pisteet pois = O. Rastiköyden ajateltun jatkeen ylittäminen katsotaan tarkoittavan, että rasti on selvitetty, jolloin saa nousta pintaan .

14 Pisteiden jakoperuste selviää liitteenä olevasta kuvasta.

15 Hylkääminen seuraa jos: - Yhteyden uudelleen solmimatta jättäminen poijuun.

- Järjestäjän määräysten tai ohjeiden noudattamatta jättäminen.

- Toisen kilpailijan tahallinen estäminen.

16 Hylkäämisen yhteydessä menettää myös keräämänsä pisteet. Jos sitävastoin keskeyttää jostain syystä (esim. ilma loppu) saa laskea hyväkseen siihen asti keräämänsä pisteet. Ilmoittautuminen sihteeristölle niinkuin parisuunnistuksessakin (kohta 14).

11 Turvallisuuspäällikön määräyksiä koskee samat säännöt kuin parisuunnistuksessakin (kohta 15).

18 Kilpailu on loppu kun kaikki kilpailijat ovat uineet radan ja saapuneet maaliin tai ilmoittautuneet sihteeristölle keskeytettyään tai tultuaan hylätyiksi.

19 Kilpailun tulokset ilmoitetaan' mahdollisimman pian kilpailun päätyttyä, ei kuitenkaan ennenkuin mahdolliset protestit on käsitelty. Sijoitus määräytyy pisteiden mukaan. Milloin usealla kilpailijalla on aivan sama pistemäärä voittaa se, jolla on enemmän pisteitä kilpailun (tulosten perusteella) vaikeimmalla rastilla, jne.

20 Protestia koskee samat säännöt kuin parisuunnistuksessakin.

SUKELLUSSUUNNISTUKSEN TULOSLUETTELOT: 1 Maajoukkueet Seurajoukkueet 2 Maajoukkueet Seurajoukkueet 3 Maajoukkueet Seurajoukkueet

Pari (2 paria) Pari Tarkkuus Tarkkuus Yhdistetyt pisteet Yhdistetyt pisteet Henkilökohtaisesti Henkilökohtaisesti 4 Maaottelutulos ylm. perusteella Seurakilpailutulos ylm. perusteella 5 Mahdolliset muut jakoperusteet jonkun palkinnon antajan toiveiden mukaan.

6 Henkilökohtaiset yhdistetyt pisteet jossa kaikki ovat mukana.

Jos pisteet yhdistetyssä ovat tasan kahden tai useamman sukeltajan kesken voittaa se, jolla on parisuunnistuksessa parempi tulos.

Sijoitus kilpailussa antaa sijalukua vastaavan pistemäärän. Pienin pistemäärä voittaa.

SUKELLUSSUUNNISTUS PARI

1 Laji on CMAS:n hyväksymä vuodesta 1977 lähtien. Sääntöjä ei vielä ole saatu, mutta oletettavasti ne tulevat poikkeamaan jonkun verran alla olevista.

2 Radan ei pitäisi ylittää 1000 m pituudeltaan, mitattuna rastien välistä.

3 Kaikki langattomat ja langalliset yhteydenpitovälineet ovat kielletyt. Sam?i.n ovat sonarit ja muut vastaavat apuvah-· neet kielletyt.

X-luokassa on kompassi, matkamittari sekä muut sallitut laitteet ja mittarit vapaasti rakennettavissa haluttuun kokonaisuuteen.

K-Iuokassa on ainoastaan kompassi sallittu. Sen maksimikoko on 130x70 mm.

4 PM-urheilusukeltajan todistus, tai todistus vastaavasta taidosta on välttämätön.

5 Osallistuminen tapahtuu omalla vastuulla .

6 Pakollinen henkilökohtainen varustus: Puku Räpylät (ylm. vaatimukset täyttävät) Maski Snorkkeli Nostoliivit Puukko Paineilmalaite . (Ilmoitettua painetta ei saa ylittää) Sukellusparin pakollinen varustus: Kompassi kohdan 3 mukaan.

2,5 m:n ranneköysi sukeltajien väliin.

Väh. 10 litran poiju jossa enintäin 5 m:n köysi.

7 Järjestäjien kuuluu viimeistään 5 min. ennen joukkueen (parin) lähtöä tarkistaa varusteet. Mikäli ei kohdassa 6 mainittuja varusteita ole, tai ne eivät täytä vaatimuksia julistetaan joukkue lähtökieltoon. Muun varustuksen ohella tarkistetaan myös painovyön oikea sijoitus muiden varusteiden päälle. Myös vyön soljen toiminta tarkistetaan. Köysien kiinnitykset sukeltajiin tarkistetaan. Varusteisiin ei saa sitoa köysiä.

8 Kilpailu suoritetaan kahden hengen joukkuesukelluksena. Kilpailijoiden kuuluu suunnistusvälineidensä avulla suoriutua mahdollisimman lyhyessä ajassa heille annetusta radasta, milloinkaan rikkomatta pintaa. Rastit kuljetetaan määrätyssä järjestyksessä sekä tunnukset merkitään kunnolla, määrätyllä tavalla muistiin.

Kilpailujohdon määräyksestä voidaan tietyt matkat uida kokonaan pinnalla.

Rastien rakenne selviää liitteenä olevasta kuvasta.

9 Lähtöjärjestys määräytyy arpomalla.

Suurkilpailuissa arvotaan välittömästi ilmoittautumisajan päätyttyä. Pienissä kilpailuissa voidaan suorittaa arvonta paikan päällä ennen kilpailua. JäIkiilmoittautuneet sijoitetaan viimeiseksi lähtö järjestykseen.

Maajoukkueet lähtevät ennen muita.

10 Lähtöaika ilmoitetaan kilpailijoille viimeistään 45 min. ennen ensimmäistä lähtöä. Kilpailijat lähtevät vähintäin 3 min. välein ja heidän on saavuttava lähtöpaikalle viimeistään 5 min. ennen lähtöään. Aika mitataan ilmoitetusta lähtöajasta.

Osallistuva joukkue (pari) saa lähtöhetkellä karttansa, minkä jälkeen se sukeltaa. Kaikki karttatyö suoritetaan näin ollen veden alla.

Erikoistapauksissa sallitaan karttatyö rannassa mikäli olosuhteet tekevät sen välttämättömäksi.

11 Maaliintulona lasketaan maalipoijun koskettaminen. Joukkueen toisena olevan sukeltajan kosketus lasketaan tässä tarkoitetuksi kosketukseksi. Kun kilpailijat pääsevät maalialueelle on heidän mahdollisimman pian siirryttävä rantaan, jossa kartta, suunnistusväline sekä mahdolliset muistiinpanot luovutetaan tarkastajalIe. Tämän jälkeen on välittömästi poistuttava kilpailualueelta.

Ilman kilpailujohdon lupaa ei saa uudelleen lähteä radalle.

12 10 min. aikalisä tuomitaan seuraavista syistä: Pinnan rikkominen maskin kanssa.

Uiminen kilpailualueen ulkopuolelle.

Jos yhteys katkeaa sukeltajien välistä on välittömästi noustava pinnalle korjaamaan yhteydet. Sama koskee poijun menettämistä. Järjestäjät huolehtivat tällöin uudesta.

13 Hylkääminen seuraa jos: - Jompikumpi ui pinnalla muualla kuin kohdassa 8 mainituissa paikoissa. (Esim. ilman loputtua seuraa hylk.)

- Yhteyden uudelleen solmimatta jättäminen poijuun tai parikaveriin.

- Järjestäjän määräysten tai ohjeiden noudattamatta jättäminen.

- Toisen kilpailuparin tahallinen estäminen.

14 Kilpailun keskeyttänyt tai hylätty ilmoittautuu mahdollisimman pian kilpailun sihteeristölle.

15 Jokainen on velvollinen välittömästi noudattamaan turvallisuuspäällikön antamia määräyksiä ja ohjeita, vaikka se saattaisi merkitä kilpailun keskeyttämistä. Sama koskee kilpailun johtajaa ja hänen alaisiaan.

16 Kilpailu on loppu kun kaikki kilpailijat ovat saapuneet maaliin tai ilmoittautuneet sihteeristölle keskeytettyään tai tultuaan hylätyiksi.

17 Välittömästi kilpailun jälkeen ilmoitetaan kilpailun tulokset. Sijoitus määräytyy a. Löydettyjen rastien lukumäärästä, b. Uidusta ajasta. Tähän lasketaan mukaan kaikki aikalisät (kohta 12) Jos aika on kahdella joukkueella tasan voittaa se jolla on vähemmän aika Iisiä.

18 Protestia ei voi antaa rataa, rastia tai sen sijoitusta, esteitä tms. vastaan.

Muilta osin on protestia koskevat toimenpiteet samat kuin räpyläuintia varten (kohta 10) Myös protestin aiheuttama päätös on sukellussuunnistuksessa kirjallinen.

SUKELLUSSUUNNISTUS M RA TA 1 Laji on kansainvälinen, CMAS:n hyväksymä suunnistusmuoto. Radan pituus 550 m.

2 Miehet ja naiset kilpailevat eri luokissa, eikä niinkuin meillä samassa luokassa.

3 PM-urheilusukeltajan todistus tai todistus vastaavasta taidosta on välttämätön.

4 Osallistuminen tapahtuu omalla vastuulla.

5 Pakollinen varustus sisältää: Räpylät Maski Puukko, jossa vähintäin 10 sm kiinteä terä.

Paineilmalaite, jonka sallittua painetta ei saa ylittää.

Vähintäin 8 litran poiju, jossa enintäin 15 m köysi jonka vetolujuus vähintäin 30 kp.

6 Varusteiden tarkastus tapahtuu viimeistään 5 min. ennen lähtöä (kilpailijan).

Mikäli ei kohdassa 5 mainitut vaatimukset täyty julistetaan kilpailija starttikieltoon. Muut tarkastettavat kohdat kuten PM-parisuunnistuksessakin (kohta 7).

7 Kilpailu on henkilökohtainen ja kilpailijan on suunnistusvarusteidensa avulla suoriuduttava radasta milloinkaan rikkomatta pintaa. Kilpailija diskataan mikäli hän rikkoo pintaa kehollaan tai jollain varusteidensa osalla, kun hän ylittää kilpailualueen rajat, kun hän ui radan väärin tai kun hän vaihtaa suuntaa 50 m:n maalialueella.

Jos rataa lähtee uimaan väärin nostavat järjestäjät kilpailijan pintaan hänen uitua yli puolet vastaavan rataosuuden uitavasta matkasta.

Joka tapauksessa kilpailijalIe myönnetään se määrä pisteitä mitä hän on rikkomukseensa saakka saavuttanut.

Mikäli järjestäjät sen sallivat saa kilpailijat harjoitella rata alueella kunnes hyvissä ajoin ennen kilpailun alkua rata muutetaan siirtämällä lähtöpiste, yksi kääntöpiste sekä maali toiseen paikkaan. - Kilpailijoilla on vähintäin 2 tun-

tia aikaa ennen lähtöä suorittaa maista käsin mittauksia radasta. Radan eri osuuksien matkat on ilmoitettava ennen kuin tämä aikaraja (2 h) umpeutuu.

- Mikäli harjoitusta ei sallita radalla, sitä ei myöskään tarvitse siirtää eikä muuttaa ennen ensimmäistä lähtöä.

Rata (katso liitteenä olevaa kuvaa) muodostuu lähtöpoijusta, 3 kääntöpisteestä sekä maaliviivasta. Poijut on oltava hyvin näkyvissä pinnalla. Ne on oltava hyvin näkyvää valkoista, keltaista tai oranssia väriä päältä sekä vihreänharmaita pinnan alla. Mittojen on oltava 20x20x40 sm. Poijuköyden on kestettävä vähintäin 60 kp:n vedon, oltava veden alla näkymätön 3 m:n etäisyydeltä sekä kiinnitetty vähintäin 60 kg painoon.

Poijut merkitään Start M, 1, II, 111.

Maaliviivan pituus on 64 m ja keskusta 4m.

8 Lähtöjärjestys kuten PM-parisuunnistuksessakin (kohta 9).

9 Järjestäjät päättävät lähtöjen aikavälistä. Kilpailijan on saavuttava lähtöpaikalle viimeistään 5 min. ennen määrättyä lähtöaikaa varusteiden tarkastusta varten. Ajanotto tapahtuu ilmoitetusta starttia jasta.

10 Varusteiden tarkastus kuten PM-parisuunnistuksessakin (kohta 7).

11 Maaliin tulon yhteydessä on suunnanmuutokset viimeisten 50 m:n matkalla kielletty. Ratatuomari merkkaa kilpailijan saapumisen tähän alueeseen lippumerkillä. Veden syvyys ja näkyvyysolosuhteet tekevät mahdolliseksi nähdä pohja pinnalta käsin.

Tarkka paikka sekä ajankohta milloin kilpailijan pää on maaliviivan alla maaräytyy maalituomarin antamasta merkistä.

Mikäli näkyvyys on liian huono voidaan kaikilta mitata aika ilmakuplista maaliviivalla.

Mikäli kaksi tai useampi kilpailija saapuu maaliin samanaikaisesti ottavat ratatuomarit osaa maalituomarin työskentelyyn.

12 Kilpailijan pistemäärä kilpailussa maaräytyy oikein ohitetuista poijuista, tarkkuudesta maaliviivalla sekä uidusta ajasta. Katso liitteenä olevaa pistetaulukkoa.

Jos kahdella kilpailijalla on sama pistemäärä voittaa se, jolla on paremmat aikapisteet, tai mikäli kilpailu jäi kesken niin eri rataosuuksilla saavutetut ajat.

Ajanotossa pyöristetään 0,4 sekuntia alaspäin ja 0,5 sekuntia ylöspäin tasalukemiin.

Lisäpisteitä tulee vielä miehille 4p/sek. kun aika alittaa 7 min. sekä naisilla sen alittaessa 8 min.

Vähennyspisteitä tulee 1p/sek mikäli aika on yli 17 min. miehillä ja 18 min. naisilla.

I poijun saavuttamisesta saadaan II 111 100p 250p kaikkiaan 500p kaikkiaan 13 Turvallisuuspäällikön ohjeet ja maaräykset kuten PM-parisuunnistuksessakin (kohta 15) 14 Protestikäytäntö kuten PM-parisuunnistuksessakin (kohta 18) 17

VA-SUUNNISTUS, PARI SUUNNISTUKSEN RAS'rI

VA- 5UUNN ISTU S ,

1. Ra"tik öysi on 20m pit k ~ , mie1 . muovi tellen punajsia j a v a l ko isia rnäir'er. koho on pu najr er. .

1 t vti hintäi n 1m. Mikä li r a nta on vo köysi kui 011'1 n:8.ta lassa ve dessä ta i. jopa vede nrj "1nan .vI iipuolel r nnnaSS 9 .

P jstei tä an ne t aan piirrokse ssa olevjen n un~roitten mu kHon .

1. Puuristi, puna- valkoiseksi maa lattu, 2 kpl 600xlOxl,5 cm.

F

2. Valk.o inen levy. jossa rastinume ro, tunnus (ja kartta, mikäli kilpailijalle annettuun karttaan on vain lähtörastil merki tty. )

3. Kelluvia muovi- tai puutolppia, vaikoisia, pituus 150 cm.

Jos näkyvyys on hyvin heikko, void aan keskellekin sijoittaa tolppa.

4. Köysi pohjaan, missä hyvin painava täy tet ty ty nnyri .

~~kkurointi,

BASf l

TARKKUU SS UUN~I ST~KS EN

2. Ra stia luett a ei s aa merki tä muulla t a vall a kuin r 3stik byde llä .

3.

esim. k i vil1ä

on 50 x 75 cm le vy jo ka er 6ttuu hyvin taustusta .

Merkki on s i Joitattav a ni j n e ttei k i. lpulli ja py~ty sit ä näkem äiin pi.nn an ell ta.

Suunlaus ~e rkk j

4. Lä htömerkki , jos t a l ähd etään seuraavaa ra stia ko ht i . Sijo i tetaun väh i ntä i n 5 m r as ti al ue elta .

Kaikki rastit sijoitetaan 3 m syvyyteen

8

9

10

10

a

9

7

6

5

,

3

2

1

;---o------.o---.---o-----.--v---+----- ,")-- 4 -----0 - - ... -- "\')--+---O---------..o--~- o-- __ ,,- \ I

i3

j)

i

~- -- - - ----- ---- ---- -- - -------- - ----------------------------~

20m

SKALA

o

20

1 mm

1: 2000 <0

=

50

80

100m

2m

MISSVISNING

/'

-2'

/' /'

's.-

/

..---

\

/

..

\

/ /

\

Vändn 1ngsbo J nr 1 \

Ballans tot a l ä j:ingJ: SSO m.

.

/ \ d.ndn lng:Oll / / nr ~ •

\

/

/

\

--

--~

Vändn i ngszon nr 1 •

• •

, \

\

\

\

•

\

VänJn I ngsho 1

nr ~

.

•

\ dIlUJlI ngzon . !H

18

~

S Urt

Tästä eivät hinnat puhumallakaan putoa!

Näiden sukel Iusvarusteiden hintoihin ei ole lisätty tinkimisvaraa - kuten ei muidenkaan edustamiemme tuotteiden.

Tasapainotusliivi Scubapro B I C compensator

Vedenalainen valaisin Darrell- Allan

340,-

Regulaattori Scubapro Mark V

680,-

585,-

Finn-Suit on Poseidon Systems'in ja Scubapro-tuotteiden maahantuoja ja yksinmyyjä sekä tunnustettu pukuvalmistaja.

Meillä ei o'le hintoja rasittavaa myyntiorganisaatiota. Myymme suoraan kuluttajille, sukeltajille. Hintamme ovat todellisia myyntihintoja ja ilman tinkimislisiä.

Tämä kaikkien asiakkaittemme eduksi tasapuolisesti ja tinkimättä.

Rehtiä ja reipasta sukelluskesää!

Affu, Raija ja Harry

FI 0-5U '" Pajalahdentie 9, 00200 Helsinki 20 Puh. 90-6922358

TANSANIA ON TOISTA MAATA Helsinkiläinen urheilusukeltaja Esko Koso vietti kuluvan vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa Tansaniassa. Samaan aikaan kun me täällä Suomessa vedimme karvahattua syvemmälle korvillemme, nautti Esko vaimonsa Sinikan kanssa auringosta ja lämmöstä. Varjossa näytti mittari jatkuvasti +35°C - ja veden lämpö pysytteli samoissa lukemissa!

Tansania sijaitsee Itä-Afrikassa. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen, jonka rannikkokaupunki pääkaupunki Dar es-Salaam on. Rannikolla ilmasto on kostean kuuma ja epäterveellinen , 1200-1400 metriä merenpinnasta kohoavaIla ylälaakiolla ilma taas on lauhkean trooppinen ja erittäin mukava suomalaiselle iholle.

Tansanian väestö koostuu yli sadasta bantuheimosta, intialaisista, persialaisista, pakistanilaisista ja kaikesta mikä näiden yhdistelmistä voi syntyä. Ei ihme että katukuva on värikäs.

Maan monista luonnonpuistoista lienee Serengeti tunnetuin, järvistä Viktorian järvi ja Tanganjika-järvi, tulivuorista Kilimanjaro.

Eskon ja vaimonsa Sinikan tukikohtina Tansaniassa oli rannikolla Dar es-Salaam ja sisämaassa Arusha. Ainoat suomalaiset eivät Kosot toki olleet; suomalainen taloudellinen ja tekninen tietämyshän ovat jo vuosina olleet vahvasti edustettuina Tansaniassa.

Juttelin Eskon ja Sinikan kanssa viikko sen jälkeen kun Kosot olivat palanneet Suomeen. Esko kiemurteli vaivautuneen tuntuisena tuolissaan ja kyhnytti tuon tuostakin selkäänsä vasten tuolin selkänojaa. Ensin luulin kysymysteni aiheuttaneen ahdistuneen olotilan, mutta Sinikka paljasti totuuden:

20

- Eskolta lähtee nahka kolmatta kertaa.

Sikäläistä aurinkoa ei osaa tarpeeksi varoa.

Olen kyllä pelotellut tuota miestä, että sen nahassa kutittaa hiekkarnato, jonka totta vieköön voi kuumasta hiekasta loiseksi saada kuka tayhansa ...

Mutta Esko uskoi mahdollisten matojen tulleen hukutetuiksi: - Olin päivitäin 4-5 tuntia vedessä. Tuli sukelIeItua sekä perusvälinein pinnan tuntumassa että laitteella vähän syvemmällä.

Pelkkä T-paita riitti hyvin sukelluspuvuksi, niin fantastisen lämmintä oli vesi vielä 30 metrissäkin. Ja paitaakin käytin vain siksi ettei selkä ja takalisto olisi palanut pintauidessa.

Dar es-Salaamin Jacht Club oli eurooppalaisten suosima vapaa-ajanviettopaikka.

Viikonloppuisin sinne kokoontuivat perheet seurustelemaan, ottamaan aurinkoa ja syömään. Kehitysapujoukkojen päivittäisessä työssään kohtaamat vaikeudet unohtuivat klubin leppoisassa ilmapiirissä. Pursiseura oli myös sukellusta harrastavien kohtauspaikka. Siellä Esko sai sukelluskumppaneikseen suomalaiset, Tansaniassa jo muutamia vuosia työskennelleet Eero Martiskaisen ja Jan Sulkiewicqin. Pursiseuran palveluihin kuului paineilmasäiliöiden täyttö kaksi kertaa viikossa. Maksu oli 2-3 markkaa pullolta koosta riippumatta.

Kyseiin Eskolta mitä omia sukellusvarusteita hänellä oli mukana ja mitä oli tarjolla paikanpäällä.

- No ei ollut kuin mainittu T-paita. Lainasin osan varusteista Eerolta, osan Janilta ja jotain vielä heidän ystäviltään. Mitään varustevuokraamoa ei siellä tiedetty olevan eikä myöskään ohjattuja sukellusretkiä kuulunut kukaan järjestävän.

Dar es-Salaamissa tuntuivat kaikki purjehtivan. Suomalaisetkin, jotka kotimaassaan eivät olleet jalallaan astuneet veneeseen, viilettivät Intian valtamerta täysin purjein. Tuulet olivat varsin suotuisat ja purjehdus ulos merelle oli kuin tekohengitys tukahduttavassa kuumuudessa. Sinikka ja Esko osallistuivat tähän suosittuun pintahommaan . Sukeltajana Esko oli tehnyt tärkeitä huomioita: - Kyllä ne siellä osaa ottaa merestä kaiken irti: jokaisessa veneessä näytti olevan vakiovarusteena pintasukellusvälineet.

Kasvi- ja eläinlajien runsaus sai matkaajamme ahkerasti saalistamaan kameran kanssa. Esko viihtyi Dar es-Salaamin edustalla olevien kolmen saaren tuntumassa, Sinikka enemmän itse saarilla.

- Rantahiekka oli uskomattoman hienoa ja valkoista. Se näytti aivan tiimalasihiekalta. Eskon sukellellessa koralliriutoilla tutustuin minä ranta hiekan elämään. Seurailin hassuja taskurapuja ja keräilin vesirajasta simpukoita.

Esko vilkaisi vaimoonsa ilkikurisen näköisenä. Arvasin simpukoihin liittyvän hilpeänmuiston.

- Sinikka keräili simpukoita ja kanteli niitä sylikaupalla kekoon rannalle tietämättä, että jokaisen sipuiinmuotoisen kuoren sisällä asui petoötökkä, jonka pisto olisi ollut myrkkykäärmeen tuikkaukseen verrattava! Mutta Allah varjeli. .. Oli meillä homma häätää matkamuistoiksi kootuista kuorista asukit. Kaivelimme niitä esiin puukolla, kuivatimme auringossa ja jopa keitimme. Huolellisesta lajivalinnasta ja siivouksesta huolimatta meillä oli 15 kiloa ylipainoa laukuissamme palatessamme kotimaahan!

Esko kertoili värikkäästi ja elävästi vedenalaisista ihmeistä. Pelkästään Suomen karuissa vesissä sukeltaneena saa käyttää rajusti mielikuvitusta että pääsee edes lähelle sitä maailmaa.

- Et usko, mutta korallejakin oli vaikka minkä muotoisia, oli kovia ja pehmeitä, piikikkäitä ja piikittömiä, sinisiä ja punaisia, ei polttavia ja polttavan myrkyllisiä. Simpukoista oli aina kutakin lajia jonkinlainen perusmalli ja siitä sitten erilaisia muunnelmia lukematon määrä. Tunnetun öljy-yhtiön liikemerkki esiintyi pohjahiekalla varsin lukuisana . Mainonnasta ei näytä pääsevän eroon edes meren pohjassa!

Eräässä Intian valtameren satamassa oli edustettuna myös suomalainen laivanrakennusteollisuus: neljä Savonlinnassa rakennettua kalastusalusta. Paikalliset suomalaisasujat luonnollisesti seuraavat kiinnostuksella niiden vaihteita. Uusin tieto oli kertonut, että alusten ilmastointi oli pettänyt ja laivat olivat "helvetin kuumia".

- Alusten miehistöt ovat kuulemma saaneet koulutuksensa täällä Suomessa.

Toivottavasti niiden kalastustavat ovat vähän "sivistyneemmät" kuin mitä Eero Martiskainen eräistä kalastajista pahalla mielellä kertoi. Mustat kalastajat käyvät näes koralliriutoilla saalistelemassa dyna-

miitin voimin. Siellä ne räjäyttelevät pimeästi hankittuja pommeja muutaman kalan tähden. Samalla menee sitten kaikki muukin elollinen. Eero oli ollut kerran vaarassa jäädä saaliiksi ollessaan sukeltelemassa riutalla. Vajaan parinsadan metrin päässä oli varoituksetta alkanut dynamiittikalastus ...

Jokaisessa sadussa tuntuu olevan peikkonsa. Niin tässäkin. Toisille luonnon koskemattomuus merkitsee jotain, toisille ei mitään.

Nautinnollisten ranta- ja vesiretkien lisäksi tekivät Esko. ja Sinikka retkiä myös kuivalla maalla. Kolme kansallispuistoa rikkaine eläimistöineen kuului ohjelmaan. Parhaiten jäi mieleen . Ngorongoron kraateri, joka on yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tämä sammuneen tulivuoren kraateri on halkaisiJaltaan yli 10 kilometriä ja sen reunat kohoavat 50-100 metrin korkeuteen. Kraateri muodostaa luonnonpuiston eläintarhoineen. Krokotiilia lukuunottamatta näkivät Esko ja Sinikka kaiken mitä osasivat odottaakin.

- Leijonaperhe antoi meille ruokailunäytöksen. Ukko oli tietysti syönyt ensimmäisenä, kuten lajinjärjestyssääntöihin kuuluu. Ylensyöneenå,se makasi selällään jalat kohti taivasta sojottaen vain parin metrin päässä autostamme. Kaksi pikkuleijonaa ähisi vielä saaliiksi jääneen seepran kylkiluitten kimpussa. Hyenat odottivat liikkumattomina vuoroaan 20-30 metrin päässä. Taipaleemme varrella näimme myös kolmen komean norsun jäännökset; muhkeat lihakasat, joita haaskaeläimet ahneesti pienensivät.

Tansania on pohjoismaalaiselle matkailijalle monien yllätysten maa. Sen huomasivat matkaajamme' yrittäessään ottaa valokuvia eri rotu ja kuhisevilta kaduilta. Yritykset päättyivät kohti syöksyviin äkääntyneisiin ihmisiin, heluviin nyrkkeihin ja potkuun koukistuviin jalkoihin. Kamera kävi kaupunkialueella virattomaksi.

Maaseutu tarjosi rauhallisempia maisemia. Uhkean luonnon vastapainona löytyi ankeutta majoitusrintamalla. Eskon ja Sinikan pysähdyttyä limonaadimainoksen houkuttelemina kioskin ja parakin risteytykseltä näyttävän rakennuksen luo ostaakseen suun kostuketta, ei musta liikkeenharjoittaja ollut ottanut ymmärtääkseen janoisten puhetta eikä eleitä. Mies oli vain tuijotellut vaaleaa Sinikkaa ja viitannut sitten pariskuntaa seuraamaan mukanaan. Siipirakennukselle saavuttaessa oli selvinnyt että kioski-parakki tarjosi myös hotellimajoitusta.

Omistajaksi oletettu mies oli esitellyt ylpeänä sanoinkuvaamattoman saastaisen ja löyhkäävän huoneen. Lakanat vuoteissa olivat ehtineet palvella jo useamman sesongin, niin likaiset ja ryppyiset ne olivat olleet. Yhteisymmärrystä matkailijoitten ja hotelli-isännän välillä ei ollut löytynyt. Ja janokin siinä oli unohtunut.

Hotelliin, joskin/ toisen tasoiseen - liittyi toinenkin väärinymmärrys. Siitä kertoi Esko: - Asuimme Ngorongoron kr:aaterin reunalla olevassa hotellissa. Olin yksin illalla syömässä hotellin ruokasalissa. Lähtiessäni pimeässä suunnistamaan kohti majapaikkaamme, pinkaisi pieni musta mies nuolipyssyineen peraanl. Paransin hiljalleen vauhtia. Pyssymies teki samoin. Lopulta juoksin jo lujaa. Ihmettelin mitä miehen mielessä oikein oli. Kevyet askeleet läheni-

vät kiusallisesti. Vi/kaistessani sivulle paistoi pimeydestä vain miehen silmänvalkuaiset. Pysähdyimme ja puhuimme mitä puhuimme. Molemminpuolisen hämmästyksen laannuttua selvisi, että mies oli hotellin puolesta asetettu henkivartija. Niin me jatkoimme matkaa yhteisymmärryksessä vartijan valaistessa polkua reunustavia pusikoita tehokkaalla lampulla. Silloin vasta tajusin millaiseen vaaraan olin antautunut lähtiessäni ykSin hiippailemaan villieläimiä kuhisevaan luonnonpuistoon!

Muutamia vuorokausia myöhemmin saivat Kosot kokea hermoja kutittavaa jännitystä istuessaa viettämässä iltaa ystäviensä luona. Sinikka kertoi: - Istuimme Eero Martiskaisen rehevässä puutarhassa kuunnellen heinäsirkkojen stereoita ja ihmetellen väärin päin taivaalla killistelevää kuuta ja takaperin olevaa Otavaa, kun Eeron vaimo Airi kertoi päivällä nähneensä noin puolitoistametrisen mustan mamban luikerrelleen kukkapenkkiin.

Hän sanoi sen samaan tapaan kuin minä kerron Eskolle kotona Suomessa, että puutarhassa loikki aamulla jänis. Huomatessaan meidän silmäteriemme laajentuvan kauhusta hän lisäsi, ettei se mamba mitään tee kun sitä ei säikytä. Mutta ajatus, että tuo musta käärme olisi illan pimeydessä hivuttautunut esimerkiksi varpaitten päälle, sai meikäläisen nostelemaan tiheästi jalkojaan. Illan lämpimyydestä huolimatta kulkivat kylmät väreet tuon tuostakin pitkin selkää. Musta mamba onneksi ymmärsi pysytellä loppuun saakka siellä kukkapenkissä!

Matkailijan vaikeudet voivat todellakin olla moninaiset. Ilman neuvoja ja ohjeita, jotka Esko ja Sinikka saivat Tansaniassa jo pitemmän aikaa asuneilta suomalaisilta, olisi matka jäänyt suppeaksi "turistimatkaksi. " Nyt oli mahdollisuus ottaa kahdesta viikosta irti kaikki mahdollinen. Kaksi viikkoa oli kuitenkin liian lyhyt aika, jotta olisi ehtinyt suorittaa kuuluisan englantilaisen Tritonin sukelluskoulun kursseista edes snorkkeliluokkaa. Dar es-Salaamissa näet pelaa kauko-ohjattuna Tritonin sukelluskoulutus. Halutessaan oppia sukeltamaan voi kuka tahansa ilmoittautua jäseneksi Englannissa olevaan seuraan noin 60 markan vuosimaksusta. Seura lähettää oppilaalle parin sentin paksuisen sukelluksen oppikirjan, jonka ohjeita tarkasti noudattaen voi harjoittaa itsensä sukeltajaksi.

Paikalliselle Tritonin sukellusvalvojaIle voi sitten näyttää osaamisensa. Suoritusluokkia on kolme: snorkkelisukellus, sukellus

laitteella 7:ään metriin ja sukellus laitteella 15:een metriin. Erityistä painoa Triton panee koulutuksessaan hengenpelastukselle.

Tansaniassa asuvat eurooppalaiset ovat käyttäneet koulutusta innokkaasti hyväkseen. Myös suomalaiset.

Oltuaan muutaman tunnin maassa puhjenneen koleraepidemian takia eristettynä sisämaassa alkoi Kosojen mielessä kasvaa lievä koti-ikävä. Tiesuluin läpikulkukieltoon asetetun alueen läpi ei kuitenkaan ollut kenelläkään asiaa. Lentokone pelasti onneksi tilanteen. Ilmojen halki kävi Sinikan ja Eskon paluutie ylälaakiolta Arushan kaupu'ngista Dar es-Salaamiin. Ja siellä oli toisen1~linen este liikkumiselle: - Viettäessämme leppoisaa sunnuntaita Jacht Clubilla se tyjeni kello 14.00 mennessä jokseenkin täysin. Ihmettelimme kovasti, että miksi ihmiset sulloutuivat kuumiin autoihinsa ja ajoivat pois kun tunnelma oli niin mukava. Sitten se selvisi: energiansäästö. Maassa on ajokielto sunnuntaista klo 14.00 alkaen maanantaiaamuun klo 6.00 saakka. Vain taksit ja erikoisluvan saaneet saivat liikkua. Rikkomuksesta on luvassa tuntuva sakko tai jopa vankila. Siinä sitten mekin matkasimme Eeron kanssa lailliseen aikaan autoinemme pois. Suomessa on vielä monta tehokasta energiansäästötapaa käyttämättä ...

Sukeltajana olin kiinnostunut vedenalaisista valokuvista. Tiesin Eskolla olevan hyvän va-kameran salamalaitteineen kaikkineen. Esko kaivoi esille nipun" kuvia ja sanoi, että ne nyt on vähän tommosia. Kuvat olivat todellakin lievästi sanoen omituisen värisiä. Ruskehtava sävy oli vallalla.

- Kerro sinä nyt kaikille, että noista filmiasioista kannattaa ottaa tarkkaan selkoa kun lähtee matkalle, ettei tulisi hankittua sellaista tavaraa mikä menettää kuumuudessa . värisävynsä. Eihän sitä voi raahata mukanaan jääkaappia filmejä varten, vaikka se tarpeellinen olisikin. Ja onhan sitä monta muutakin keinoa pitää filmit viileinä.

Hotellissa ne voi pitää jääkaapissa ja matkalla visusti suojassa auringolta ja lämmöltä. Takataskussa ne kyllä tuhoutuvat tunnissa. Tansaniassa on tosikuuma.

Suomalaista kuumuutta Tansaniassa edusti Lea Wikmannin sauna. AIkuasukasmajassa sihahteli kotimainen kiuas, jonka löylyissä Esko oli yrittänyt parannella palanutta selkäänsä. Ei ihme, että kaikkien näiden kokemusten jälkeen mies kiemurteli nojatuolissaan vielä viikko matkan jälkeenkin.

TEK

21

SUKELTAJANTAUDISTA ...

SEPPO SIPINEN Sukellusfysiologiaan perehtymätön lääkäri tai maallikko yhdistää asiaan jotain kuplista tai luuvaurioista liian syvän sukelluksen jälkeen. Hyvä jos näinkin. Sana sukeltajantauti on jossain määrin harhaanjohtava, koska kyseessä ei ole yksi taudinkuva, vaan laajempi kompleksi patofysiologisia muutoksia, joiden ainut yhteinen nimittäjä on liian nopeasti tapahtunut dekompressio. Hiukan karrikoiden voidaan sanoa, että sukeltajantauti on yhtä tarkoin määritelty kuin ihotauti.

Tämä yhteenveto rajoittuu vain dekompression tärkeimpään akuuttiin muotoon ja tärkeimpään myöhäismuutokseen.

DEKOMPRESSION TEORIAA Jo vuonna 1908 esitti Haldane ( 1.) seuraavan teorian: jos kaasun paine on kudoksissa kaksi kertaa suurempi kuin ulkona, muodostaa liuennut kaasu kuplia. Tämä perustoteamus on vieläkin voimassa, tietyin korjauksin . Mainittakoon joitakin lisätekijöitä, mm. laskimoveren ja kudosten luonnollinen epätäydellinen kyllästyminen, kuva 1. Jo muodostuneiden kuplien koolla on myös oma merkityksensä, sillä pintajännityksen (y) lisäksi vaikuttaa siitä aiheutuvaan paineeseen (P v) myös kuplan säde (r) seuraavasti: Toisin sanoen pieni kupla häviää itsestään, mutta iso kasvaa entisestään. Kudoksissa oleva kaasu on ylikyllästetty silloin, kun sen paine on suurempi kuin ulkoinen, eli kaavana:

(II) P

+P +P

N2

02

+P

CO2

H20

P

+P

ulkoinen

kudos

+P

Yllä oleva koskee kuplaa kudoksessa, toisin sanoen kaasun paineen ylittäessä tietyn rajan syntyy ja kasvaa kuplia, päinvastoin ne pienenevät ja häviävät. Niiden "de novo" syntyä ei vielä tunneta, vaan alkulähteenä pidetään esim. pieniä ilmataskuja, radioaktiivista säteilyä tms.

Haldanen periaatteen lisäksi on huomioitava sukellussyvyys, käytetty kaasuseos, lämpötila ym. tuntemattomia tekijöitä.

Joka tapauksessa kyllästyy kudos periaatteessa samalla nopeudella kuin kaasu poistuu. Eri kudoksilla on luonnollisesti oma nopeutensa niiden aineenvaihdunnan mukaan.

Kokemuksen, biologisten kokeiden ja matemaattisten laskelmien pohjalta on luotu nk. turvalliset paineenalennustaulukot, joista tunnetuimmat ovat "US Navy tabIes". Tästä huolimatta Yhdysvaltain laivastossa lasketaan ett 0.69 % sukelluksista johtaa hoitoa vaativaan sukeltajantautiin (tässä akuuttiin dekompressiotautiin). (2) W

DEKOMPRESSIOT AUDIN FYSIOLOGIAA JA PATOFYSIOLOGIAA Prima mobile on kupla, kuten edellä kuvattu. Muiden kaasujen merkitys on vähäinen typen rinnalla, vaiRka ilmakehästä yli 22

y

viidesosa on muuta. Syvissä sukelluksissa on 1960-luvulta alkaen siirrytty käyttämään heliumia typen sijasta jälkimmäisen narkoottisten vaikutusten takia, silti ei dekompressiotaudin osalta ongelmat ole vähenneet, pikemminkin päinvastoin.

Tyhjän tilan elimistö kokee vieraana esineenä ja reagoi sen mukaan. Pienen määrän se kykenee hävittämään ilman sairauden oireita, tilaa kutsutaan "silent bubbles" -vaiheeksi. Ultraäänimenetelmin on voitu osoittaa, että jo täysin oikein suoritetuissa sukelluksissa esiintyy oireeton dekompressiotaudin alku. Yksinkertaisten mekaanisten tukosten lisäksi ilmenevät suorat vaikutukset.

Kuten on nähtävissä, monenlaiset vaikutukset veressä ilmenevät pääasiassa verihiutaleiden liimautumisena ja klimppiytymisenä, suonen sisäisenä hyytymisenä, veren paksuuntumisena ja vähenemisenä. Sitä seuraa luonnollisesti ratkaisevia muutoksia veren viskositeetissa, mitä lisää vielä rasvatukosten kehittyminen.

Paikallisesti vauriota lisää vielä verisuonia supistavien kudoshormoonien vapautuminen, jolloin noidankehä on valmis.

Luukuoliot eli taudin myöhäismuutokset ovat syntymekanismiltaan miltei yhtä selvittämättä kuin 60 v. sitten, jolloin se opittiin tuntemaan. Alkusyynä on joka tapauksessa sama dekompressiovirhe. Kuinka ja missä järjestyksessä hiussuoniverenkierto häiriintyy, tukokset ja osmoottiset muutokset, paine-erot ja luunsisäisen virtauksen muutokset seuraavat toisiaan, on vielä avoin.

Histologisesti on voitu ruumiinavausmateriaalissa seurata taudin kulkua, sekä viime aikoina biokemiallisin menetelmin luukudoksen ja -ytimen tuhoutumisen alkuvaihetta. Lopulliset ja pysyvät diagnoosit vahvistetaan edelleen röntgenkuvista, vasta kuukausien ja vuosien kuluttua dekompressiotapahtumasta.

KLIININEN KUVA Hoidon kannalta on tullut tavaksi jaotella akuutti dekompressiotauti kahteen päätyyppiin, vain nivelkipuihin eli I-tyyppiin ja vakaviin oireisiin eli II-tyyppiin. lisänä voidaan erottaa ennakoivat oireet ja täysin omana ryhmänä luuvauriot ym. myöhäismuutokset.

Varoituksen sukeltajantaudin kehittymisestä antaa usein ihon kutina. Sitä kutsutaan "sukeltajan kirpuiksi" tai kuvataan myös muurahaisiksi iholla. Tähän voi liittyä epätasainen läikikkyys sekä mahdollisesti pieniä ihonalaisia verenvuotoja etenkin kiristävien vaatekappaleiden takana. Paikoin

voi esiintyä pinnallista turvotusta .• peau dorange", imusuonitukosten seurauksena.

Ennakoiviin oireisiin . kuuluu usein myös huonovointisuus, heikotus, rasitukseen nähden poikkeuksellinen väsymys tai tunne että kaikki ei ole hyvin.

Akuutin dekompressiotaudin tyypillisin oire on nivelkipu, "bends". I-tyyppiin ei kuulu mitään muita oireita. Jos lisäksi tulee muuta, kyseessä on vakava muoto. Nivelkivut ilmaantuvat jo. suurimmaksi osaksi tunnin kuluessa noususta, mutta voivat aikaa myös usean tunnin. ei kuitenkaan enää yli vuorokauden kuluttua noususta. I-tyypin osuus kaikista hoidettavista dekompressiotaudeista va.ihtelee materiaalista riippuen alle puolesta aina yli kolmeen neljäsosaan tapauksista. (3,4).

Kuten nimi sanoo, kyseessä on yleensä nivelessä tunnettava - kipu, mikä aistitaan paineilman käytön jälkeen yleensä seuraavasti: olkapää n. 30-50 %, kyynärpää 20-35 %. polvi 10-20 % ja lonkka alle 10 %. Heliumseosta hengitettyä dominoivat alaraajojen kiputilat. Myös mikä tahansa pikkunivel saattaa kipeytyä, mutta harvoin.

Sukeltajantaudin vakavalla muodolla, 11tyypillä tarkoitetaan keskushermostovaurioita. Niitä edeltävät usein paikallisesti ihon alaiset verenvuodot, hermojen rappeutuminen verisuonien vierellä ja torvotus iholla.

Selkäydinvauriossa voidaan mm. subjektiivisina ensi oireina kohta pinnalle tulon jälkeen aistia vatsaan ·säteilevää selkäkipua, mikä tavallisesti tulkitaan virheellisesti sukelluspullojen painosta aiheutuvaksi.

Vakavien II-tyypin oireiden jakauma on paljon kirjavampi kuin vain nivelkipujatapauksissa: 25-50 % tuntohäiriöitä, 2030 % sekavuutta,usein halvaantumisia, virtsarakon toiminnanvajaus, huimausta, pahoinvointia, horjahtelua sekä näköhäiriöitä, mistä tyypillinen on ns. tunnelinäkö. ' Koska vauriot eivät .. jakaudu säännönmukaisesti, saattavat mitkä tahansa hermostolliset oireet olla mahdollisia. Äkillinen täydellinen tai osittainen, useimmiten yksipuolinen kuulonmenetys on varsin yleinen. Tila on jokseenkin poikkeuksetta pysyvä.

Hengityselinten osalta ilmenevät vakavat oireet "CHOKES" :na. Siksi nimitetään yhdistelmää hengitysvaikeuksista ja rintakivusta, mihin usein liittyy yskää. Oireet ovat seurausta keuhkoverisuonten tukkeutumisesta.

Luukuoliot ilmenevät ensin nivelkipuina ja myöhemmin röntgenkuvissa nivelen läheisinä vaurioina. Nämä ovat tyypillisiä kudosvaurioita. Alkavan taudin diagnoosi on ensi kuukausina pelkkien röntgenkuvien perusteella vaikea, mutta selviää yleensä vuosien kuluessa es~tietojen tukemana taudin yleensä jatkuvasti edetessä.

HOITO Akuutissa muodossa aina painekammiossa tapahtuva uudelleenpaimentaminen.

Millään muulla tavalla ei voida vähentää ja pienentää kuplia tai estää niitä syntymästä lisää. Myös kaiken lisähoidon tulee tapahtua paineistetussa · tilassa täydelliseen oireettomuuteen asti.

Yhtälöstä (II) voidaan nähdä, että lisättäessä hapen osapainetta, täytyy vastaavasti typen vähetä muiden pysyessä muuttumattomina. Tätä kutsutaan nimellä "happi-ikkuna". Kaikessa ensi avussa ja kuljetuksissa tulee siksi antaa puhdasta happea, mitä myös jatketaan (tietyin varotoimenpitein) paineen alla. Vaikeissa tapauksissa aloitetaan heti suuremmasta paineesta ja hoito on pidempi. Useimmiten päädytään paineilmahoitotaulukkoihin, joista eräänä esimerkkinä puolustusvoimiemme käyttämä Yhdysvatain laivaston taulukoista soveltama malli. Siitä näemme, että parhaissakin tapauksissa (= oireet eivät kertaakaan palaa dekompression aikana) hoito vaikeissa tapauksissa kestää yli puolitoista vuorokautta.

Lääkinnällinen Ijsähoito on vain oireiden mukaista perustuu ensi sijassa noidankehän katkaisemiseen. Lääkkeistä tärkeimmät ovat dekstraanit (Rheomaerodex). plasma, hepariini, ·steroidit (etenkin deksamatasoni) sekä puhtaasti oireellisina (?) mm. aminofylliinii salisylaatti, digoxiini ja diureetit. Helpotusta nivelkipuun on kuvattu olevan verenpainemittarista, joka kiristetään nivelen yläpuolelle ja paine lasketaan äkkiä. Levo-dopasta on koe-eläimille saatu hyviä tuloksia (5), mutta joita raportit ihmislääketieteestä puuttuvat vielä.

Myöhäismuutosten, ensi sijassa luukuolioiden hoito on yleensä kirurginen. Tavoitteena on kivuton ja mahdollisimman toimiva nivel. Kyse on proteeseihin, nivelten jäykistämisiin sekä fysikaaliseen hoitoon keskittyvästä luukirurgiasta. Valitettavasti eläkevakuutus on viime käden apu.

Psyykkiset muutokset pienten aivovaurioiden seurauksena lienevät yleisiä, mutta niiden tilastointi on vaikeata ja mm. aivofilmi on osoittautunut epäluotettavaksi. Ennalta ehkäisy on tietysti ainut järkevä tapa ratkaista sukeltajantaudin ongelmat, mutta aina tulee eteen yllättäviä pakkotilanteita, missä turvamäärävksiä ja sallittuja miniminousuaikoja joudutaan rikkomaan . Eikä ole harvoin sukeltaja myös itse tietoisesti syynä laiminlyönteihin tai rikkomuksiin.

Suomessa on .tällä hetkellä kaksi hoitoon soveltuvaa painekammiota ja pari kuljetuskammiota. Sukelluslääketieteestä kiinnostuneita lääkäreitä on jäsenenä Suomen Sukelluslääkäriyhdistyksessä vasta noin neljäkymmentä, eli hädän tullessa heinäkuisena viikonloppuna ei asiaan perehtyneen lääkärin löytyminen ole aina helppoa.

Toisaalta valitettavasti maassamme tähän asti I-tyypin sairaudet on hoidettu alkoholilla ja salailulla. Väärä asennoituminen , pelko tulla leimatuksi muita huonommaksi hoitoon joutumisen takia elää vielä voimakkaana niin ammatti- kuin urheilusukeltajiemme parissa, jälkiseurauks.sta välittä-

mättä. Yhtä lailla pelätään tapaturman julkituloa urheilusukeltajien piirissä.

Ambient = ulkoinen paine, inherent unsaturation = luonnollinen epätäydellinen kyllästyminen, pressure = paine, total gas pressuree=kaasun kokonaispaine, arterial blood = valtimoveri, venous blood = laskimoveri. 6-4. Valtimoveri on miltei kyllästetty kaasulla. Laskimoveri on tavallisesti (luonnollisesti) vaillinaisesti kyllästetty, koska kaasun kokonaispaine on siinä merkittävästi vähempi kuin ulkoinen paine.

Kyllästyminen = saturation, desaturation=kaasun poistuminen, time unit = aikayksikkö, 17. 1. Kudoksen kyllästymis- ja poistumiskäyrät. Aikayksikkö on yhtäläinen kyseessä olevan kudoksen puoliintumisajan kanssa.

Depth (jn feet of salt water) = syvyys (jaloissa suolavettä). U.S.Navy method = Yhdysvaltain laivaston menetelmä, Thermodynamie format... = laskennallinen termodynaaminen malli, Royal navy method = Englannin laivaston käytäntö, total time (jn minits) = kokonaisaika (minuuteissa). Deeo. time (jn minutes) = dekompressioaika minuuteissa. 20.9. Ihanteellinen dekompressiokäyrä laskettuna tietyllä matemaattisella menetelmällä.

Subble surfaee aetivity = kuplan pintaaktiviteetti, platelet aggregation = verihiutaleiden klimppiytyminen, Hageman faetor aetivation = Hagemannin hyytymistekijän aktivoituminen, (muita ei mielestäni kuvasta kannata kääntää). 23.1. Muutamia reaktioita joita aiheuttaa veren ja kuplan pinta-ak tiviteetti.

Surfaee aetivityat ... = pinta-aktiviteetti veren ja kaasun välillä, Subbles = kuplat, meehanieal effeets = mekaaniset vaikutukset, transeapillary fluid loss = hiussuonien läpi karkaava neste, Iymphatie obstruetion = imusuonien tukkeutuminen, preferential inerease... = Hiussuonten jälkeisen vastuksen kasvu, inereased blood vise. = veren viskositeetin kasvu, inereased resistanee to flow = virtausvastuksen lisääntyminen, diminished plasma volume = vähentynyt plasman tilavuus, reduetion of eardiae output = sydämen tehon lasku, reduetion of blood flow = veren virtauksen väheneminen, inereased haematoerit = veren paksuuntuminen. 23.2. dekompressiotaudissa havaittavien veren ominaisuuksien, verisuonten vastuksen ja hiussuonten läpi karkaavien nesteiden suhteet.

Silent'intravenous bubble = huomaamaton suonensisäinen kupla, sub-clinieal pulmonary embolism = oireeton keuhkoverisuonten tukkeutuminen, vasospasm & bronehospasm = suonten ja keuhkoputkien supistuminen, 'ehokes' =keuhko-oireet, inereased flow in. . . = veren virtauksen lisääntyminen selkäytimen laskimoissa, verentungos edellä mainituissa laskimoissa, obstruetion in plexus = edellämainitun laskimoverkoston tukkeutuminen, spinal dedo. . . = selkäytimen dekompressiovaurio.

23.3. Suonensisäisen kuplan aiheuttamat

seuraukset, jotka johtavat hengityselinten ja keskushermoston dekompressiotautiin.

Patient on 100 % ... = potilas hengittää 100 %:sta happea, keskeytä happihoito viideksi minuutiksi joka puoles tunti. retief = on oireiden häviäminen, remain furter ... = odota vielä 30 min., no retief = oireet eivät häviä, air therapeutie tables (. ' . = paineilmahoitotaulukot (päätöksen tekee lääkäri). 25.6. Alkuperäinen minimirekompressiohoito (Goodman ...

Control = kontrolli, levodopa treated = levodopalla hoidetut, 1. Lihastoimintojen ja tunnon palautuminen rotilla, joille aiheutettiin verisuonitukoksia ilmakuplilla (sekä niiden seurauksena halvaantuminen).

KIRJALLlSUUTT A: 1. Soyeott A. E., Damant G. C. C., Haldane J. S.: The prevention of eompressed - air illness. J. Hyg. 8:342-443, Lontoo 1908 2. Rivera J. C.: Deeompression sieness among divers: An analysis of 935 eases. U.S.Navy Experimental Diving Unit researeh report 1-63. Washington Navy Yard, 1963.

3. 79 %, Rivera (1964). kirjassa Sennett & Elliott, The Physiology and Medieine of Diving and Compressed Air Work, seeond edition, 1975.

4.47 %, How, West & Edmonds: Deeompression sieness in diving, South Pacifie Underwater Medieine Society Newsletter Oet. - Dee. 1976.

5. Popovie P., V. Popovie and R. Sehafner: Injeetable agent for the treatment of air emboli - indueed paraplegia in rats. Aviat. Spaee Environ. Med. 47

(10): 1073-1075, 1976.

MATKAILUPERAvAUNU RANSKALAISEEN TYYLIIN Jopa neljä henkeä voi asua aina 20 metrin syvyydessä kuukauden ajan tässä vedenalaisessa asumuksessa. Se on saanut nimekseen 'Caravan', koska se hinataan asemapaikalleen. Yrityksen takana on yksityinen teollisuus ja Ranskan valtion merentutkimuslaitos CNEXO. Tekijät väittävät sitä aikaisemmista vedenalaisista asumuksista poikkeavaksi siinä, että sen sisällä todella voi asua kaikin mukavuuksin; emälaiva toimittaa sähkön ja makean veden mm. suihkuihin. Rakentajat toivovat saavansa takaisin rakentamiseen käytetyt yli 900 000 mk vuokraamalla karavaaniaan kiinnostuneille (SUSL??). New Scientist 3. 11. 78. -ORA

23

SUKELTAJA

JA "JOKAMIEHEN OIKEUS" SAARISTOSSA Kuten monesti on jo tullut mainittua, olemme me sukeltajat melkoisia saariston kuluttajia. Näkyviä ja kuuluvia. Seuraava lainaus joka ~n ~urun N~orka~ppa­ kamarin saaristoprojektin yhteenvedosta saatu, on tekstIä Joka meIdänkin on syytä huomioida, meidät yleistetään samoin kuin veneilijätkin.

Veneilyn lisääntyessä ja ulottuessa yhä kauemmaksi ulkosaaristoon, on syntynyt ristiriitatilanteita, joissa vapaa-ajan väki puolustelee käyttäytymistään vedoten jokamiehen oikeuteen, kun taas maanomistajan taholta osoitetaan konkreettisia esimerkkejä vahingoista ja haitoista, jotka juuri ovat aiheutuneet jokamiehen oikeuksien väärästä hyväksikäytöstä.

Laissa ei ole tarkasti määritelty käsitettä "jokamiehen oikeus", vaan se on rakentunut pääasiassa tapatottumuksiin ja yleisiin käsityksiin, jotka usein ovat erilaisia maan eri osissa.

JOKAMIEHEN OIKEUKSINA ON YLEENSÄ PIDETTY: - Kulkemista toisen maalla tietyin edellytyksin.

- Vesistöissä kulkemista, kun se on avoinna, kunhan vältetään tarpeetonta häiriön aiheuttamista.

- Vesistössä kulkevalla on myös lupa käyttää vierasta vesialuetta tilapäisenä ankkuroimispaikkana, mikäli siitä ei aiheudu toiselle haittaa. Vesilain mukaan on jokaisella myös oikeus ottaa vesistöstä talousvettä, uida vesistössä sekä käyttää sen vettä pesuun ja muuhun samanlaiseen tarkoitukseen, kunhan se tapahtuu ilman, että toisen maalla liikutaan oikeudettomasti ja alueen omistajalle tai muille aiheutetaan haittaa tai häiriöitä.

- Tilapäiseen oleskeluun (esim. telttailu) toisen maalla ei löydy suoraa tukea laista, mutta käytännössä se on johdettu oikeudesta kulkea toisen maalla.

- Rikoslain 33 luvun 1 pykälässä on tarkkaan lueteltu ne luonnontuotteet, joiden ottaminen luvatta toisen maalta voidaan rangaista sakoIla. Yleisesti on katsottu, että tässä pykälässä luettelemattomia marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kukkia saa jokamiehen oikeuden nojalla ottaa.

- Metsästys- ja kalastusoikeus kuuluu ko. lakien mukaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kyseisen maan tai vesialueen omistajalle. Kalastusoikeudesta ovat voimassa seuraavat poikkeukset: Meressä kylän rajain ulkopuolella sekä niissä merenrantavesissä ja niiden merensaarien ja luotojen luona, jotka kuuluvat valtiolle, mutta eivät ole minkään tilan omia eivätkä erityisillä ehdoilla kenenkään hallussa, olkoon jokaisella Suomen kansalaisella oikeus harjoittaa kalastusta, mikäli ei ole toisin määrätty tai vastedes määrätä.

Kotitarve- ja virkistyskalastukseen on Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisilla sama oikeus .

Kunnassa olevalla vesialueella olkoon jokaisella kunnassa asuvalla oikeus harjoittaa onkimista muualla paitsi lohi-siikapitoisten vesistöjen koskissa ja virtapaikoissa ja niihin

24

verrattavissa paikoissa. Onkimista ei kuitenkaan saa ilman lupaa harjoittaa niin lähellä toisen asuttua rantaa, kylpy tai muuta sellaista paikkaa, että siitä aiheutuu omistajalle tai haltijalle haittaa. On myös kiellettyä ajaa aluksella yleisten kulkureittien ulkopuolelle asetettujen ja selvästi merkittyjen kalanpyydysten yli.

Jokamiehen oikeuden ulottuvilla olevat alueet ovat mantereella metsämaita tai varsinaisia erämaita ja luonnollisesti paljon suurempia kuin saaristossa, jossa maata on vähän ja jossa usein myös pieniä saaria on jo kauan käytetty johonkin tiettyyn hyötytarkoitukseen. Näillä saarilla voi olla elintärkeä merkitys vakinaisen väestön toimeentulolle ja saarien hyväksikäyttö voi vieläpä täysin olla esteenä jokamiehen oikeuksien käytölle.

Esimerkkinä siitä miten saariston väestö käsittää jokamiehen oikeudet esitettäköön seuraavat näkökohdat: Saariston olosuhteissa erityisesti telttailu ja marjojen poimiminen aiheuttavat jokamiehen oikeuksia koskevia ristiriitoja.

Vieläpä mantereen olosuhteissa on yleisesti myönnetty, että telttailun ja yleensäkin yöpymisen tai leirin pystyttämisen tulee tapahtua kauempana "tonteista ja istutuksista jne." kuin toisen maalla kulkemisen, jolla tarkoitetaan kauttakulkua eikä kyseisellä alueella viipymistä.

Leiriytymisen yhteydessä rikottaneen useimmiten jokamiehen oikeuksien rajoja esim. kaatamalla kasvavia puita, tulenteolla, roskaamalla, harjoittamalla luvatonta kalastusta tai häiritsemällä kotieläimiä laitumella. Nämä oikeuden loukkaukset aiheuttavat saaristo-olosuhteissa usein vielä suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin mannermaalla. Tämän vuoksi saaristoväestön käsitys telttailuoikeuksista on säännöllisesti melko suppea.

Marjojen poiminnasta voi syntyä ristiriitatilanteita sen vuoksi, että marjasato saaristossa on rajallinen,ja koska paikallisella väestöllä on jo vanR8staan ollut tapana korjata marjasato tietyiltä alueilta. Siten tajutaan marjojen poiminnasta koskevat jokamiehen oikeudet saaristossa usein siten, että niiden tulisi koskea vain paikallisia asukkaita. Vielä nykyäänkin voidaan varpuja polttamalla edistää sekä muuraimien ja puolukan sato ja että , laidunkasvillisuutta.

Marjojen poimiminentällaisilta alueilta voi tuskin tulla kysymykseen jokamiehen oikeuden nojalla.

Kun tänä päivänä tarkastelee saariston näkökannalta jokamiehen oikeutta siinä muodossa millaisena ·yleisesti hyväksytty tapa sen on hyväksynyt, tulee nimenomaan huomioida, että elinehdot ulkosaaristossa ovat kuitenkin pysyneet melkein yhtä riippuvaisina luonnosta kuin ennen.

Saaristossa vallitsevista ääriolosuhteista johtuu, että siellä eletään vielä tietyiltä osin omavaraistalouden aikakaudella sekä pitempiä tai lyhyempiä aikoja eristyksissä.

Jokainen haitallinen toimenpide, joka häiritsee ihmisten elämää, eläinmaailmaa ja kasvillisuutta, vaikuttaa sen tähden uhkaavasti vakinaisen väestön olemassaoloon.

Jokamiehen oikeus ei muodosta saaristossa mitään ongelmaa niin kauan, kun yksittäiset ihmiset liikkuivat siellä. Mutta tänaan, kun kymmenettuhannet ihmiset, monet edes tuntematta saaristoa ja sen olosuhteita, liikkuvat siellä on tilanne aivan toinen . Saaristokulttuuri ja luonto tulevat kulumaan, jOllei jokamiehen oikeuden käyttämistä säätelevin määräyksin selvitetä.

Jokamiehen oikeutta koskevan lainsäädännön aikaansaamisvaikeuksien vuoksi tarvitaan koko ympäristönhoitoalueella omat liikkumisvapautta kanavoivat ja rajoittavat määräykset, jotka saadaan sopivimmin aikaan erikoislainsäädäntöön perustuvien järjestyssääntö jen avulla.

UPINNIEMI CUP 78

LOPPUTULOKSET

Naiset:

Toukokuun 6:s valkeni aurinkoisena, mutta koleahkona kevätpäivänä. Koleahkoksi se muodostui myös Sukeltajakurssi 37:n oppilaskunnalle, joka oli odottanut runsaasti kilpailijoita kisoihinsa, mutta paikalle ilmestyikin suureksi pettymykseksi vain kourallinen, kokonaista 13 ulkopuolista mies- ja 2 naiskilpailijaa.

Oppilaskunnan suurella vaivalla aikaansaarnat kilpailujärjestelyt, aikaanvievine esivalmisteluineen koettiin näin ollen hieman turhauttaviksi. koska kurssilla muutenkin on aikapula tiiviistä ohjelmasta johtuen . Onneksi innostusta on vielä riittänyt kisojen pitkästä perinteestä johtuen.

Yhteydet siviilisukeltajiin ko. kisojen puitteissa halutaan säilyttää, mutta jotakin on tapahduttava, jotta uhrauksille löytyisi myös vastapainoa, lähinnä lukuisan kilpailijajoukon muodossa.

Jos kilpailujen rakenteessa, ajankohdassa tai muussa löytyy rakentavia ehdotuksia, postittakaa ne Sukeltajakurssille Upinniemeen, niin täällä päässä yritämme tehdä parhaamme. On sääli, jos osanottajien puutteen vuoksi kisat vaipuvat unholan maille, koska olosuhteet tällaisten kisojen järjestämiseen ovat mitä parhaimmat.

Itse kilpailut sujuivat kommelluksitta oppilaskunnan tehokkaan järjestelyn alla.

Muutama kovanluokan tuloskin syntyi: SukK:n Okkolan 6 m:n poiminta-aika 47,6 on todella kovaa luokkaa. Kyseinen laji sujui muutenkin omien merkeissä, sillä kuusi ensimmäistä sijaa jäi kotiin, samoinkuin seuramestaruus .

Miesten puolella A Ahven piti kovaa pistemetsästystä yllä, keräten 21 p ja kolme henkilökohtaista- voittoa. Naisten puolella emännöi Enni Lindeberg.

200 m estesukellus Miehet:

1. Enni Lindeberg Urh Suk 1.17.4

1. Ahven A LaivLp 2.55.4 2 . Paasivaara S SukK 3.46 .0 3. Autio J SukK 3.48.2

25+25 Miehet:

1. Ahven A LaivLp 24.8 2. Råman E SukK 27.0 3. Välimaa TIK 27.8 4. Mäkelä SukK 28.0

25 m sukellusviesti Miehet:

1. Urheilu Sukeltajat 53.5 2. Urh kerho TIK/Urh Suk 54.3 3. SukK I 55.0 Henkilökohtaiset pisteet: Miehet: 1. Ahven A LaivLp 2 1 p 2. Råman E SukK 15 p 3. Okkola U SukK 7 p

Naiset: 25+25 Naiset:

1. Enni Lindeberg Urh Suk 19 p 2. Jaana Castren Urh Suk 7 p

1. Jaana Castren Urh Suk 33.1 2. Enni Lindeberg Urh Suk 33.4

Seura mestaruus:

200 m poimintauinti Miehet: 1.

2.

3.

4.

Ahven A LaivLp 2.27.2 Råman E SukK 2.45.2 Mäkelä J SukK 2.46.8 Liukkonen SukK 2.54.0

Naiset: 1. Enni Lindeberg Urh Suk 3.14.0

1.

2.

3.

4.

5.

Sukeltajakurssi Urheilusukeltajat LaivastoLippue TIK/Urh Suk Syväsukeltajat

61 p 26 p 21 p 13 p 2p

Uppopallo Tulokset SukK-Urh Suk 10-1 SukK-Vesikot 2-3 Sukeltajakurssin puolesta s. Varjokallio

6 M:n poiminta Miehet: 1. Okkola U SukK 0.47.6 2. Råman E SukK 0.51.0 3. Haimila R SukK 0.54.2

Kolme sukeltajaa SaaristomerellA on tunnetun urheilusukeltajan kuvaus huimapäisen kolmikon retkistä Suomen rannikon laivanhylkylhin: Park Victoryyn, Joka hitaasti hajoaa Utön majakan silmän alla, sukelluksista romanttiseen vanhaan puulaivaan ja kuuluisaan miinalaiva ladogaan, uskaliaasta tunkeutumisesta 50 metrin syvyydessä makaavaan rn / s Hindenburgiin.

SukeltaJa kolmikko tekee tuttavuutta myös Saaristomeren eläimistön kanssa.

Vedenalaisia leik.k itovereita ovat vilukalat ja jättimeduusa; hauki ja turska. ,'olta myOs pyydatään harppuunalla m s Marianan ruokapöytAAn. vitettu. Ovh. sido 55,.-

25

HEMMETIN MUUMIOTI Tavallinen sukeltajien mieleen osuva kysymys hylkyjen tutkimisen yhte'yde~s~ on: Miksi museoiden tutkijat ovat aina ja jokapaikassa sormi pystyssä kieltä~ä~sä ko~= kemasta mihinkään? Miksei saisI hylkYja tutkia ja etsiä niistä esineitä? Kyllä kai sukeltaja osaa katsoa ettei hän raivaa tieltä pois mitään tärkeää esinettä, ainoastaan tarpeetonta rojua.

Näinhän moni luulee. Mutta mikä on tarpeeton roju sitten? Siis se jonka voi siirtää tai raivata pois? Tätähän ei pysty kukaan sanomaan suoralta kädeltä, sillä kaikella kamalia, laudanpätkilläkin, on ollut aikanaan paikkansa ja tarkoituksensa aluksessa ja se että ne tällähetkellä näyttävät olevan hujan hajan itse hylyssä ei oikeuta siirtämään niitä pois ilman erittäin tarkkaa mittaamista ja piirtämistä. Ja tällä tarkoitetaan 1 cm tarkkuudella suoritettua dokumentointia kaikissa kolmessa ulottuvaisuudessa. - Miksikö näin? Siksi, että useinmiten ne ovat joko lähellä, tai tarkalleen alkuperäisen kiinnityspaikkansa vieressä ja vasta myöhemmin paljastuukin mudan alta esim. väliseiniä tai vastaavia, ja tällöin on erittäin tärkeätä tietää, oliko kyseinen lauta ehkä hyllyn tai kaapin osa, ja oliko se ehkä ruumassa lastina taikka merimiesten asuintiloissa käyttöesineenä. Tämä sama koskee myöskin esineitä, sillä niiden sijainti lauta- tai tavarakasojen keskellä antaa eräissä tapauksissa hyvinkin arvokkaita tietoja, joskus paljon arvokkaampia kuin itse esine on. Tulen myöhemmin esittämään miten ne sen voivat tehdä.

On muistettava että me tiedämme varsin vähän eräiltä aikakausilta mitä tulee merenkulkuun ja elämään laivoilla yleensä, ja että vaikka hylkyjä onkin paljon, ei ai~an määrätyiltä ajanjaksoilta ole mahdollista saada kovinkaan monen laivanjäännöksen tietoja talteen, puhumattakaan siitä että yhdestä ainoasta, edes hyväkunt~isest~, saisi kaikkea tarvittavaa tietoa. - EI, tutkimus on kuin suurta palapeliä, jossa jokainen pala ilmaisee jotain, muttei kaikkea.

Toisaalta, hukkaanheitetty tieto tai esine jättää kokonaiskuvaan aina aukon, jota voi olla mahdotonta paikata myöhemmin.

Siksi olisikin muistettava että liikuttaessa hylyssä, liikutaan erittäin arvokkaassa ja hauraassa kulttuurimiljöössä.

Sopivan koulutuksen ja harjaantumisen jälkeen pystyy itsekukin havaitsemaan näennäisesti täysin sekavassa lautakasassa esim. väliseinien rakenteita tai esim. merimiesarkun jäännöksiä tms.

Kuitenkaan, koska kukaan ei tietääkseni omista röntgenkatsetta, ei voida tietää mitä niiden alla on, ja tällöin on todellisten, tutkimuskelpoisten tietojen saamiseksi maltettava mielensä ja huolehdittava dokumentoinnista mittaamalla ja piirtämällä tai mittaamalla ja valokuvaamalla, mitta mieluimmin kaikilla kolmella tavalla.

Tämä kaikki vaiva siksi että kohde, esim. hylky, jota on summittaisesti käsitelty, on lopullisesti tuhottu, ja silloin ei lohduta muutama ylöstuotu pytty tai ruukku.

Ei tiede ole välttämättä esineistä kiinnostunut kuin niiden kertomasta tiedosta ja tällöin onkin nimenomaan niitten yhteys kokonaisuuteen usein erittäin ratkaiseva.

Esimerkiksi, hylyistä saatavia tietoja voidaan jakaa karkeasti 3~n ryhmään:

26

I Alus itsessään - Aluksen kansallisuus - kunto ennen uppoamista - runko - takila - sisustus - miten sitä on käsitelty (ohjailtu) - minkä ikäinen ja missä rakennettu ym. ym.

II Lasti - millainen lasti ja mitä lasteja se on aikaisemmin kuljettanut - kuka omisti lastin ja kenelle se oli osoitettu. - Mikä oli lastin alkuperämaa tai valmistaja - millaisiin satamiin oli poikettu matkan aikana ym. !II Elämä laivalla - Mitä ja missä miehistö söi? - Mitä se teki vapaa aikoinaan? - Millaiset olivat asumisolosuhteet - millainen oli terveydenhoito ja lääkintä laivalla - Mikä oli miehistön ja matkustajien kohtalo aluksen upotessa? ym.

Edellä ei suinkaan ollut kaikkea sillä olisi muistettava monien erikoistutkimusten tarpeen tehtäessä huomioita hylyistä. Ajate~­ kaamme vaikka tutkijaa joka tekee tutkimusta entisaikojen merimiesten vaatteista tai tutkimusta entisajan maaleista tai millä väreillä laivat olivat maalatut. Tällaisiakin tietoja voidaan saada jos VA-tutkimukset tehdään oikealla tavalla.

Vain muutama tieto tai esine ei pysty selvittämään edellä lueteltuja kysymyksiä yksinään, mutta kaikkien eri tietojen yhteissumma on paljon arvokkaampi kuin kukin tieto erillisenä. Siksi onkin niin tärkeätä että kaikki, mitättömältäkin tuntuva tieto tallennetaan luettavaksi.

Vielä on huomattava että eri aikakausien hylyistä tutkitaan hieman eri asioita.

Siten saattaa jo ennen aluksen uppoamista täysin tyhjennetystä ja pohjalla aivan kappaleiksi hajonneen aluksen jäänne olla tieteen kannalta paljon arvokkaampi kuin ehkä aivan ehjä, mutta toiselta aikakaudelta oleva hylky.

Tutkimuksia ei tehdä vain tätä päivää varten vaan tulevaisuudelle. Niinpä onkin käytettävien dokumentointimetodien oltava niin päteviä ja dokumentoinnin niin huolellisesti tehdyt, että tutkijat tulevaisuudessa saavat niistä kaikki tarvitsemansa tiedot.

Sellaisetkin joihin ei dokumentointi hetkellä arvata kiinnittää nimenomaan huomiota.

Näin siksi että tänäpäivänä tehdyt muistiinpanot, mittaukset, piirrokset ja valokuvat ovat usein huomispäivän tutkijoiden ainoat tietolähteet, koskapa monesti tutkimusten yhteydessä, ehkäpä tahattomasti, mutta kuitenkin, tuhoutuu osa munaisjäänteen kokonaisuudesta. - Palapeliin voidaan sanoa jäävän aukkoja, joskus aivan ratkaiseviakin.

Jottei meitä itsekutakin myöhemmin luokiteltaisi Hunnien, Barbaarien tai Hölmöläisten kuuluisiin, mutta kyseenalaisesti kunniakkaisiin ryhmiin, niin tehkäämme omalta osaltamme VA-tutkimus ja dokumentointityöt noudattaen eräitä, sinänsä yksinkertaisia, ja ainoastaan hieman luonteenlujuutta vaativia keinoja hyväksikäyttäen.

Lopuksi haluaisin muistuttaa etteivät hylyt suinkaan ole ainoita merellisestä menneisyydestämme muistuttavia jäänteitä, vaan muinaiset ankkuripaikat, vanhojen merenrantalinnoituksien VA-suojaesteet ja laiturirakenteet ja jopa rantakallioitten kalliopiirrokset ovat tärkeitä tutkimuskohteita,

kertoen entisaikojen elämästä ja olemisesta.

Tähän kaikkeen te voitte osallistua omalta osaltanne tekemällä havaintoja liikkuessanne ja työskentelemällä yhteistyö~­ sä tutkijoiden kanssa määrätyin metodeln ja ennakkosuunnitelmin. ..

Onhan sanottu että kansalla, joka ei tunne menneisyyttään, ei ole tulevaisuuttakaan.

H.ALOPAEUS

Pohjoismainen valokuvauskilpailu 1978 KILPAILUSÄÄNNÖT: - Kilpailun järjestää Oansk Sportsdykkerforbund.

- Kilpailu on avoin jokaiselle sukeltajalIe, joka 01. 11. 1978 on maansa liiton jäsenenä.

- Vain Pohjoismaisissa vesissä veden alla kuvattuja kuvia tai filmejä voivat osallistua.

- Aikaisemmin palkitut tai julkaistut filmit tai kuvat eivät saa osallistua.

- Kilpailu käsittää seuraavat viisi luokkaa: A. Oiapositiivit, väri tai m.v. standardikehyksissä, korkeintaan 3 osanottajaa kohti B. Paperikuvat, väri tai m.v. kartongille liimattuina, lyhin sivu 13 cm, pisin sivu 40 cm, korkeintaan 3 osanottajaa kohti.

C. Kaitafilmi, väri tai m.v., ääni- tai mykkä, 8 mm tai 16 mm ei yli 15 min., vähintäin 50 % VAkuvausta, korkeintaan yksi filmi osanottajaa kohti.

X 1. Aiheluokka "Macro". Paperitai diakuvia, niinkuin luokat A ja B. Macrolla tarkoitetaan tässä että aiheen koko negassa tai diassa on 1/3 luonnosta tai sitä suurempi X2. Aiheluokka "Sukeltaja". Säännöt niinkuin A ja B. Kuvat tai filmit varustetaan luokkamerkinnällä ja kuvamerkillä tai kuvanimellä. Merkinnät paperikuvien taakse, diat ylös etupuolelle, filmit puolaan.

Lähetykeen liitetään paperi jossa kuvat/filmit on lueteltu sekä lähettäjän nimi, osoite ja sukelluskerho.

Lähetykset merkitään: "Nordisk UV-Fotokonkurrence 1978" ja ne on oltava perillä viimeistään 01. 11. 1978 osoitteella Bo Brandt Oansk Sportsdykkerforbund Idraettens Hus OK - 2 600 Glostrup Oanmark Palkintoina jaetaan tavanomaiset Pohjoismaiset kulta-, hopea-, ja pronssimitalit. Kuvat ja filmit palautetaan osanottajille, mutta palkitut kuvat tarjotaan ennen sitä liitoille julkaistaviksi.

I~

. ~~

stfigI~s[~Rt~!~t~(~t::~~~~ Laatutuotteita myös edullisesti: Paineilmapullo 1 x 9,4 I Alu + regulaattori MR 12 ennen 1660:- NYT VAIN 1330:- (pieni erä).

Maskit alk. 26:Räpylät alk. 35:Snorkkelit alk. 13:Harppuunat alk. 90:Hyvät valikoimat märkäpukuja, purjehdushaalareita ja lasten pupujussipukuja. ~

..

. .

~~~~ ,~~

_.

, ,~ ,

.~....$ - IE~_"

Jatkoa siv. 9.

m ' J D

alaisesta maailmasta, vindsurfingista sekä beduiineista, toisena iltana yöpurjehdus ja barbeque-juhla. Myös yösukellus olisi ollut tarjolla, mutta ainoana ilmoittautuneena katsoin kohteliaaksi luopua ajatuksesta.

Periaatteessahan jokainen syvä sukellus omilla vesillämme on yösukellus ...

Iltahoukutuksia ei Sharm EI-Seikhissä mainittavasti ollut. Hotellin lehvädiscossa ei juuri jytääjiä näkynyt, ravintoloita oli yksi ja sekin epämääräinen öljytuikkuluola. Viikolla avautui sitten autiomaan ensimmäinen yökerho rannalle rakennettuun moderniin "turistipyydykseen" - ja avajaisyö jäikin ainoaksi aukiolokerraksi lomamme aikana. Red Sea Diving Centerin ulkoilmabaari oli yleensä alueen rakennusmiesten ja rannan aurinkokatosten alla yöpyvän hippikansan miehittämä, ja turisteille teehetkiä asumuksessaan järjestävä beduiinikin siirtyi auringon laskettua yksityispuolelle verhon taakse. Mutta eivätpä sukeltajat safaripäivän päälle huveja kaivanneetkaan. Autuaampaa oli ryömiä viileitten lakanoitten väliin ja nukahtaa ilmastointilaitteen turvalliseen hurinaan.

Viimeisenä sukelluspäivänä matka tehtiin pikkubussilla The Canyon iin. Ja koska retki oli koko kauden vihonviimeinen, huipentui se loppua kohti huimaksi iloitteluksi

.!.-.."'E

Avoinna~ ~

Yrjönkatu 34lQ9 Helsinki 10 ma-pe 8.30-18.00 90-643622 la 8.00-13.00

-

• __..!..-..... a: - • l'iii':I Aurajokiuinti Turussa

oppaittemme tanskalaisten "maaoppaitten" avustuksella antamaan vindsurfausnäytökseen, yhden surfatessa pukeutuneena smokkiin, toisen beduiiniviittaan ja Simonin tapansa mukaan ilkialastomana.

Molemmat sukellusoppaamme näyttivät vieroksuvan tekstiilejä retkillä. Ei ihme, että miehet olivatkin kauttaaltaan kuparinruskeita. Hilpeänä seurasin miten esimerkki vaikutti pohjoismaalaisiin jörriköihin. Ensimmäinen oppipäivä näytti menevän hukkaan, toisena tulos näytti jo rohkaisevalta, ja kolmantena päivänä alkoi lumenvalkeita takalistoja vilkkua siellä täällä . Monikohan siinä poltti pakaransal Lähtöpäivän koittaessa oli edessä laukkujen pakkaaminen, turvallisuustarkastus, joka suoritettiin hotellin discossa, ja matka Eilatiin. Safarien muistoksi saimme jokainen oppaittemme virallisesti allekirjoittamat certifikaatit ja tietysti toivotukset tulla uudelleen viimeistään lokakuussa uuden kauden alkaessa. Ja miksikäs ei. Israelin viikostahan jäi etupäässä miellyttäviä muistoja.

Olenkin jo hankkinut mammut~ia muistuttuvan säästöporsaan ja alkanut hiljalleen ruokkia sitä kolikoilla. Kenties jonakin päivänä ...

TELLE

Viidennen kerran peräkkäin voitti Jyväskylän Antti Ahvan perinteisen Aurajokiuinnin. Tälle kilpailulle antaa oman viehätyksensä se seikka, että heti kilpailun jälkeen alkava kansainvälinen pyöräkilpailu uintiradan ympäri kulkevalla reitillä houkuttelee myös meidän kisaamme katselemaan tuhansiin nousevan yleisöjoukon.

Kilpailun järjestäjät olivat iloisesti yllättyneitä, kun Aurajokeen 23. 4 . klo 12.00 pulahti lähes 40 kilpailijaa. Näistä kymmenkunta ui kilpaluokassa, viitisentoista turistiluokassa, 10 junioreissa ja kolme naisten luokassa. Kansainvälisyyttä kisaan toivat Ruotsin Sven Olov ja Valter Olander.

Kilpailu itsessään ei tuonut mukanaan mitään yllätyksiä. Antti voitti, muut tulivat perästä. Merkille pantavaa on kuitenkin Valter Olanderin kova aika 5.44, jolla tuli junioriluokan ylivoimainen voitto. Ajallaan tämä 13 vuotias poika olisi voittanut jaetun pronssin kilpaluokassa. Aurajokiuinnin taatusti tyytyväisin mies oli jaostomme puheenjohtaja, Kalevi Niemelä joka oli saanut ilahduttavan runsaasti vastauksia haasteelleen uida ja osallistua tähän, vähitellen perinteelliseksi turkulaisten kevään merkiksi muodostuneeseen, kilpailuun. Aurajokiuinti oli jälleen hyvää pr toimintaa harrastuksellemme. Toivottavasti meitä harrastajia on ensi keväänä Aurajokiuinnissa vielä enemmän.

KILPALUOKKA 1. Antti Ahven Jyväskylän Delfiinit 5.28.

2. Markku Mustonen Kemin Urheilusukeltajat 5.38 3. Sven Olov Olander Västerås Sportdykasklub. 5.44 JUNIORIT 1. Valter Olander Västerås Sportdykasklub 5 .44 2. Pekka Lukkerinen Saaristomeren Sukeltajat 6 .37 NAISET 1. Tuula Niiranen Helsingin Urheilusukeltajat 6.11

M. S.

27

VEDENALAINEN VALOKUVAUS FILMI Viime vuonna tulivat markkinoille uudet värifilmit, joilla on entistä paremmat ominaisuudet ja suurempi herkkyys. Kodacolor 400 ja Fujicolor 400 ovat värinegafilmejä, samaa herkkyyttä kuin vanha luotettava musta-valkoinen Kodak Tri-X. Väridiafilminä taas sopii uusi Ektachrome EPO, herkkyydeltään 200 ASA.

ASA-ASTEIKKO 400 ASA:n filmi on 2x herkempi kuin 200 ASA ja 4x herkempi kuin 100 ASA, jne. Kaksinkertainen herkkyys tarkoittaa että valotusta voidaan vähentää joko yksi aukkopykälä (pienemmäksi) tai yksi aikapykälä (nopeammaksi). Herkimmät filmit ovat nykyään 400 ASA ja sopivat parhaiten VA-kuvaukseen heikon yleisvalon takia, ja myös salamaa käyttäen koska salaman teho vedessä on pienempi kuin ilmassa.

AlIVALOTUS - YlIKEHITYS Vedessä on päivänvalo hyvin kontrastiton, varsinkin syvällä, johtuen valonsäteitten hajaantumisesta. Normaalisti kehitetty filmi antaa kuvan jossa on myös heikot kontrastit. Eniten tämä häiritsee MV-kuvissa.

Ylikehityksellä saa kontrastisemman negan, mutta samalla täytyy valotusta vähentää, muuten kasvaa negan rakeisuus tummuuden myötä. Käytännössä näin: Filmi Tri-X (400 ASA). Kameran filminherkkyyssäätöön pannaan arvoksi 800 ASA ja kehitetään filmi 50 % yli normaaliajan.

Vielä parempi on kehittää erikoiskehitteellä High Sensitive tai U-Press ohjeitten mukaan. Näitä käyttäen voi valottaa Tri-X niinkuin 1600 ASA. Oiafilmiä käyttäen voi 200 ASA:n filmiä valottaa kuin 400 ASA, mutta filmi on varustettava selvällä merkinnällä tästä, ja otettava etukäteen selvää että filmi voidaan lähettää laboratorioon joka suorittaa ylikehityksen. Helsingissä tämän tekee Oiastudio. Myös värinegafilmiä voidaan ylikehittää, mutten tiedä antaako mikään kaupallinen laboratorio tällaista palvelua.

rastelijalle. VA-kuvat saavat herkästi punaisen sävyn varjoissa, koska automaattisesti toimiva kone pyrkii kompensoimaan valokohdissa esiintyvää voimakasta sinisyyttä. Hyvää tulosta ei silloin saa muuta kuin tilaamalla kopiot käsityönä. Väripaperikuvat säilyvät albumissa monta vuotta muuttumatta, mutta seinällä, varsinkin jos aurinko pääsee paistamaan haalistuvat kuvat muutamassa vuodessa tuntuvasti.

Musta-valkofilmmi puolustaa paikkaansa silloin kun kuvataan ilman salamaa ja yli 5-6 m syvyydessä, sillä värikuvassa on silloin enää sinivihreää ja hiukan keltaista, yli 10 m syvyydessä ei keltaistakaan.

SUOTlMET Mustavalkoisella filmillä saadaan kuvissa parempi kontrasti ja suurempi näkyv'/Ysalue käyttämällä suodinta jonka väri on veden vastaväri. Jos vesi on sinistä siis keltasuodin, jos vesi on vihreää oranssisuodin. Kumpikin pidentävät maan päällä valotusta n. 2x, mutta vedessä pidennyskerroin kasvaa syvyyden mukaan. Nyrkkisääntönä ehdottaisin alle 10m syvyydessä 4x valotus, ja syvemmällä viisainta kuvat ilman suodinta, sillä suodin läpäisee keltaisen valon (tai oranssin) jota ei siinä syvyydessä enää ole, ja pysäyttää sinisen (vihreän) valon joka on vallitseva, tuloksena valon melkein täydellinen sammuminen, eli paha alivalotus. Värifilmillä käytetään Kodakin CCR (punainen) tai CCM (magenta) kalvosuotimia. CCM sopii parhaiten Suomessa, CCR etelän sinisissä vesissä. Suotimen tiheys ilmoitetaan numeroin 05, 10, 20, 40. Tarvittava tiheys riippuu valon matkasta pinnalta kohteeseen ja siitä edelleen kameraan, tai salamaa käyttäen salamasta kohteeseen ja siitä takaisin kameraan (kuva 1.). Jos valon matka on 1 m on sopiva suodin CC 1OR tai CC 10M, jos valon matka on 2 m on suodin CC20, 4 m

28

NAKYVYYS Suotimilla ja salamavalolla voi tietysti kuvalaatua parantaa vain jos näkyvyys on riittävän hyvä. Meidän vesillämme on näkyvyys talvella parhaimmillaan yli 10m (mitattuna pinnalta Secchilevyä käyttäen: sukeltajan näkyvyys pohjaa pitkin on parempi vielä). Huhti-toukokuussa on planktonin kevätmaksimi ja muutenkin sameutta paljon vesissämme. Vähitellen kirkastuu kunnes saaristovesissä keskikesällä on n.

8 m näkyvyys. Elo-syyskuussa huononee näkyvyys taas jonkun verran, ja paranee syksyllä vesien jäähdyttyä alle 10 asteen, jolloin plankton häipyy.

Suomenlahden rannoilla tuo voimakas pohjoistuuli seuraavaksi päiväksi kylmää kirkasta syvävettä, sitä mukaa kun pintavesi poistuu tuulen mukana. Silloin kannattaa sukeltaa ja kuvata. Etelätuuli, joka on kesällä vallitseva, kerää saarten etelärannoille lämmintä, sameaa vettä. Silloin ei kannata lähellä etelärantaa kuvata: lähde ulommaksi, matalikolle keskellä ulappaa tai suuremman saaren pohjoispuolelle, niin löydät kirkkaampaa vettä.

Jos sukeltaessa näet 10 m, älä yritä kuvata 5 m suuremmalla etäisyydellä, muuten kuvan kontrasti on erittäin huono. Jos sameuden takia on näkyvyyttä vain 1-2 m, älä usko että salamaa käyttäen tilanne paranee. Salama valaisee kameran edessä olevat hiukkaset, varsinainen kohde häipyy valohunnun taakse niinkuin sumuun (kuva

1.)

nn

VAARlN ",'"

ERI FILMITYYPPIEN EDUT JA HAITAT VlIridiafilmi täytyy olla oikein valotettu, ylivalotus antaa liian vaalean, alivalotus tumman kuvan. Liian tumma voidaan jäljentää vaaleammaksi tai kopioida paperikuvaksi, mutta liian vaalea on menetetty. Oia antaa tarkan ja rakeettoman kuvan, voittaen tässä muut filmilajit. Oian värit säilyvät paremmin kuin paperikopion. Oiasta voi tilata (välinegan kautta) väripaperikopioita, tai diakopioita. Perehdy valokuvausliikkeessä tarvittaviin laitteisiin: projektori, esityskangas, kasetit projektoria varten ja säilytyslaatikot.

VlIrinegafilmi antaa verrattain rakeisen kuvan. Se voidaan kopioida myös mustavalkoiseski, jolloin rakeisuus on vielä häiritsevämpi. Värikopiot tehdään joko kalliina käsityönä tai halpana kone- eli suurkopiona. Filmin valotusvara on suuri, ja kopioidessa kompensoidaan lisäksi valotusvirheet, niin että tummuus on kaikissa kuvissa sama. Tästä syystä filmi on sopiva har-

CC40. Tiheämpää suodinta kuin 40 ei ole syytä käyttää suuren valohäviön takia, toisin sanoen jos valon matka on yli 4 m (esim. kohde 3 m syvyydessä kuvataan 1 m päästä) ei pysty veden sinisyyttä (vihreyttä) täydellisesti korjaamaan. Käytännössä voidaan suositella CC20 yleissuotimena ja noin 1,5x valotuksen pidennys.

Jos kuvataan yli 6 m syvyydessä on valon matka niin suuri että vain salamalla saadaan kunnollinen väritoisto.

'"

-~~a~ ~\;'MA~~

~J ,

/

,.,~/~ ... . ~~-..........'::::

",

I

1~t1·

I

CC40M

/'

/ .

)

2M·

I

&::t~ -2M.- - -c[]

~~~--Q.H.

Esimerkkejä suotimen käytöstä, valon matkasta, salaman käytöstä.

- Kala 1 m syvyydessä, kamera 1 m päässä, oikea suodatus CC20M - Kala 5 m syvyydessä, kameraan 2 m, sinisyys voimakas, ei voi suotimella korjata. .

- Kala 5 m syvyydessä, kameraan 2 m, mutta salama apuna, valon matka on nyt 4 m Ja suotimella CC40M saa oikeat värit. Piirrokset VÄÄRIN ja OIKEA osoittavat miten salama pitkän varren päässä ei valaise veden hiukkasia kameran edessä.

SALAMA Salaman teho ilmoitetaan johtolukuna, esim. johtoluku 16 tarkoittaa että oikea valotus on 1 m etäisyydellä aukko 16, 2 m etäisyydellä aukko 8, tai 4 m etäisyydellä aukko 4. Siis etäisyys kerta aukko = johtoluku. Jos käyttää herkempää tai hitaampaa filmiä muuttuu tietysti johtoluku vastaavasti.

Veden alla on syytä käyttää mahdollisimman voimakasta salamaa suurten valonhäviöitten takia. Tähän vaikuttaa myös se, että varsinainen kohde - kala, sukeltaja - on keskellä tummaa vesi massaa joka ei heijasta valoa. Salaman johtoluku on lähinnä paikkansapitävä huoneissa missä vaaleat seinät heijastavat valoa kohteeseen.

Käyrä kuvassa 2 näyttää suurin piirtein oikean valotuksen, siis oikea aukko eri etäisyyksillä, salamalla jonka johtoluku (huoneessa) on 20. Oletettu näkyvyys on 10 m, kamera ja salama ovat yhtä kaukana kohteesta. Kohteen ympäristö tumma. Sameus rajoittaa salaman käyttömahdollisuutta: jos näkyvyys on 4 m voidaan salamaa käyttää korkeintaan 1 m etäisyydenä, eli vain 14 näköetäisyydestä.

Elektronisalama on nykyään usein varustettu valotusautomatiikalla, joka toimii veden alla niinkuin päälläkin, mutta jos kohde on pieni - esim. kala - ja tumman veden ympäröimänä, antaa automatiikka ylivalotetun kuvan kohteesta. Salama on silloin säädettävä käsin ylläolevan taulukon tai kokemuksen mukaan.

Salama ei saa olla liian lyhyellä varrella kiinnitetty kameraan, silloin se valaisee liikaa vettä juuri kameran edessä. Sääntönä voi pitää - ainakin Suomen sameissa vesissä - että salama on oltava yhtä kaukana kamerasta kuin kohde on kamerasta. Nikonos kameran uusi salamalaite täyttää vaatimuksen: varren saa helposti irti kamerasta ja voidaan pehmeän johdon varassa työntää poispäin kamerasta.

Kuvatessa matalassa vedessä missä yleisvalo on riittävä, saa helposti ylivaIotettuja kuvia salamalla. Oletetaan että kuvaat salamalla 1 m etäisyydellä aukolla 5,6, ja valotusaika on 1/60 sek. Jos yleisvalon mukainen valotus (valomittarin mukaan) olisi myös ollut 5,6 ja 1/60 sek., saat kuvan joka on 2x ylivalotettu. Käytä aikaa 1/125 sek, niin salamavalotus elektronisalamalIa pysyy samana, koska salaman välähdys on vielä lyhyempi, mutta yleisvalo ei vaikuta niin paljon valotukseen.

Tyhjiösalama tai elektronisalama on vaikea ratkaisu. Tyhjiösalamalaite on halpa, mutta kertakäyttölamput tulevat maksamaan jos kuvaa ahkerasti. Elektronisalama on kallis, painoonsa nähden pienitehoinen, mutta käytössä halpa. Automatiikka on avuksi vedessäkin. Elektronisalaman välähdysaika on n. 1/1000 sek. ja Iyhyempikin, joten se antaa tarkan kuvan liikkuvastakin kohteesta. Tyhjiösalaman paloaika on verrattain pitkä ja aika on säädettävä kameran sulkimella. Suosittelen tyhjiösalamalaitetta ainakin aluksi, jos riittävästi innostuu voi sitten hankkia automaattisen elektronisalamalaitteen.

ET ÄISYYDEN ARVIOINTI VEDESSÄ Sekä silmien että kameran edessä on lasi ja sen ulkopuolella vesi. Valo taittuu siirtyessä vedestä lasin kautta ilmaan, ja sen takia kohteet veden alla näyttävät ole-

kuvaa hylky pituussuunnassa niin että näkyy osia aivan lähellä kameraa ja muu hylky vähitellen häipyy taustaan, samaten sukeltajat tiiviissä ryhmässä, osa toisten takana häämöttämässä

16 II 8

5;6

2~8t

~--~~--~--~~--~I~--

b,;

I

1,5"

t,51n

Valotus vedessä näennäisen etäisyyden mukaan. Salaman johtoluku maan päällä edullisissa olosuhteissa 20, vedessä Iyhyelläkin etäisyydellä vain 14 tästä.

van lähempänä tai isompina kuin todellisuudessa. Koska tämä harha vaikuttaa kameraan samalla tavalla kuin silmään on yksinkertaista asettaa silmäarvion mukaan kameran etäisyysasteikko näennäiselle etäisyydelle, jolloin ei ainakaan suurta virhettä synny. Toinen, tarkempi keino on käyttää mittakeppiä. Tee keppi jonka pituus on 2 m, mutta merkitse 2 m kohdalle 1,5 m ja jaottele keppi sen mukaan. Kamera asetetaan kepin osoittaman arvon mukaan, joka on siis ~ todellisesta matkasta.

KUVAUSTEKNIIKKA Älä missään tapauksessa nosta sedimenttiä pohjasta räpylöillä. Hyvä keino on käyttää poijua pinnalla, lievästi ylipainoisena voit roikkua narusta sopivalla syvyydellä, nostamatta potkuilla sedimenttiä, ja samalla pysyt kuvausasennossa pää ylöspäin. Varo tärähtäneitä kuvia. Jos sekä kuvaaja että kohde liikkuvat täytyy olla erityisen huolellinen ja käyttää mahdollisimman lyhyttä valotusaikaa. Vain elektronisalama takaa tärähtämättömän kuvan erittäin lyhyen valotusajan ansiosta, ja silloinkin voi syntyä tarkan kuvan viereen epätarkka haamukuva jos yleisvalo on ollut riittävän voimakas, eli lähellä vedenpintaa.

Suunnittele kuvausta ennen veteenmenoa, varsinkin jos käytät muita sukeltajia malleina. Mene itse ensiksi kohteeseen, esim. hylkyyn, niin kerkiät kuvaamaan muita heidän saapuessaan ennalta sovittuun .paikkaan. Jollet käytä salamaa, järjestä niin että sukeltajilla on lamput mukanaan, se antaa kivan lisäeftektin. Matalassa vedessä vaikuttaa auringon suunta valaistukseen: myötävalo vaikuttaa lattealta, vastavalossa kohteet piirtyvät tummina varjokuvina. Sivuvalo on yleensä edullisin, kohteen muodot piirtyvät selvästi ja kontrasti on tyydyttävä.

LÄHEMMÄKSI Kaikki valokuvauksen oppikirjat kehottavat vasta-alkajia menemään lähemmäksi kohdetta. Jos tämä pätee maan päällä, niin VA-kuvauksessa se on ensimmäinen ja tärkein edellytys. Keskity yhteen kohteeseen kerralla, älä yritä kuvaamalla kauempaa saada mahtumaan enemmän tavaraa yhteen kuvaan. Jos välttämättä pitää olla esim. monta sukeltajaa tai koko hylyn pituus yhdessä kuvassa, älä sijoita kohteita leveälle rintamalle vaan supista sivuilta:

FILMAUS Ota riittävän pitkiä kuvia - 10-15 sek.

Pane kamera käyntiin vain kun olet itse tasapainossa. Pidätä hengitystä kun kamera käy, pidä kohde keskellä kuvaa, älä heiluta kameraa sinne tänne. Älä yritä ajoja ellei kamerassa ole riittävän iso taso, muuten heiluu liikaa. Jos kamera on ylipainoinen, kevennä puisella tasolla tai styroxilla. Jos olet aikeissa ostaa filmikamera, valitse sellainen johon saat laajakulmalisäkkeen, muuten et saa ainakaan Suomen vesillä kunnon filmiä aikaan.

Prolle Jansson

UUSIA LEHTIÄ JA UUDISTETIUJA TAUCHEN on tämän vuoden alusta kuukausittain ilmestyvä saksankielinen sukelluslehti, joka korvaa entiset saksalaiset lehdet Delphin ja Der Taucher (joiden ilmestyminen on siis loppunut.) TAUCHEN ilmestyy Hampurissa Jahr Verlag'in julkaisemana ja on tyyliltään 'modernimpaa' journalismia edustava kuin edeltäjänsä voisi ehkä sanoa jopa hyökkäävämpi. Maaliskuun numerossa oli artikkeli siitä, miksei Hans Hass'ia ja Cousteauta koskaan voida saada yhdessä kuvaruutuun. Lehden haastattelun mukaan Hass pitää Cousteau'ta kauppiaana, joka ei koskaan ole tehnyt mitään tieteellistä ja Cousteau puolestaan oli kuulemma vaatinut kölniläiseltä TV-yhtiöltä maapallon toiselta puolelta matkustamisesta aiheutuvien kulujensa lisäksi 10 000 DM yhdestä päivästä; Hass olisi esiintynyt kymmenennellä osalla tästä. Lehti puolestaan panee halvalla Hass'in 'Energon' -teoriaa.

Samassa numerossa esiteltiin uudet pikkukonee"a lentämistä ja sukeltamista koskevat odotusaikataulukot, joihin voinen palata eri yhteydessä. Jos joku sitä ennen on tällaisen pulman edessä, saa minulta kopiot.

TAUCHEN-Iehden helmikuun numerossa esiteltiin Pohjoismaita sukellusturismin kohteina; lehden toimitus oli itse kerännyt tiedot täkäläisistä lähteistä ja lupasi mielestäni kovin auliisti saksalaisille sukellusturisteille seikkailuja mm. Alfred'in hylyssä.

Maaliskuun numerossa esitellään varsin perusteellisesti Espanjan ja Baleaarien sukellusmahdollisuudet (jälleen minulta saa tarvitsevat tietoja)-QRA.

DIVER

Englantilaisten liiton, British Sub-Aqua Club'in pää-äänenkannattaja Triton on muuttanut nimensä maaliskuusta alken 01VER'iksi; sanovat näin laajan sukeltajajoukon - 25 000 jäsentä - vaativan lehdeltään selväkielisen nimen, Tritonin alkuperästä harva kuulemma oli selvillä toli kreikkalainen meren jumala). Lehden julkaisija, toimitus ja sisältö näyttävät pysyvän entisellään.) - ORA.

29

URHEILU

SUKELTAJA Suomen urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenlehti

lehti postitetaan sukeltajille, joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Toimitusneuvosto

Suomalainen sukelluskirja Tellervo Rouhiainen: Kolme sukeltajaa Saaristomerellä valokuvat Raimo Likitalo ja Erkki Metsävuori Tammi 1978 Suomalaisia urheilusukeltajia ei ole liiemmin hemmoteltu suomenkielisillä sukelluskirjoilla. Tätä ennen on suomeksi voinut luk~a vain muutamaa ikivanhaa Hans Hassin ja Jy Cousteaun kirjaa. Tämä verenvähyyttä potenut kirjallisuuden haara on nyt kuitenkin saanut arvokkaan lisän Tellervo Rouhiaisen kirjan muodossa.

Kolme sukeltajaa Saaristomerellä on kirja kolmen kaveruksen sukellusretkistä Suomenlahdella. Teosta voi lukea kovin monella eri tavalla. Maallikolle teos antaa mielestäni hyvän kuvan siitä, mitä urheilusukellus parhaimmillaan on. Asiaan vihkiytymätönkin lukija ymmärtää teoksen luettuaan, että urheilusukellus ei ole raudanlujien kovanaamojen hommaa, jota harrastaakseen ihmisellä täytyy olla ominaisuuksia, jotka valtaosalta kanssaihmisiltämme puuttuvat.

Tältä kannalta katsottuna teos herätti minussa muutamia aatoksia, joita on ehkä hyvä selvitellä laajemminkin lehtemme palstoilla.

OPPIKIRJA MONELLA TAPAA Ensimmäinen opetus mielestäni on se, että me urheilusukeltajat olemme niin paljon muista saaristomme koluajista poikkeava ryhmä, että meidän kaikkien on harkittava miten käyttäytyä, kun vesillä liikumme. Jos joku porukka töppäilee, niin tämä samaistetaan meihin kaikkiin. Telle kertoo hauskan episodin "neuvoksen neitsyeistä": hylynkappaleista, jotka oli nostettu alle 100 vuotiaasta hylystä. Eräs silmäätekevä kansalainen nosti asiasta kuitenkin hirvittävän metakan. Uskoakseni tällöinkin korkealla taholla puhuttiin vain yleisesti urheilusukeltajista, joiden toimintaa pitäisi valvoa tehokkaammin, että neuvoksellemme niin rakkaat hylyt saisivat olla rauhassa. Siis tässä tapauksessa kärpäsestä tuli härkänen.

Toinen opetus mielestäni on se, että kun sukellusretkelle lähdetään, niin täytyy olla selvä käsitys siitä mitä tehdään ja miten tehdään . Jotta retki olisi antoisa, niin se on suunniteltava etukäteen . Kun ollaan merellä olisi kaikille osallistujille löydyttävä mielekästä puuhaa myös sukellusten väliajoiksi. Tällöin ehkä puuhan etsiminen oman kassin pohjalta jäisi vähemmälle.

30

Kolmas opetus on se, että sukellus on suuunniteltava etukäteen, vaikka liikuttaisi kuinka tutussa kohteessa. Hylkysukelluksessa tämä tarkoittaa sitä, että kaverin on etukäteen tiedettävä, jos toinen aikoo lähteä hylyn sisäosiin . Telle kertoo sattuvasti miten usein tutussakin hylyssä sisällä liikuttaessa sattuu tilanteita, joihin on voitava suhtautua rauhallisesti . Kiinni jääminen tai reitin katoaminen mutapilveen ovat tilanteita, jotka tapahtuvat itse kullekin joskus, vaikka olisi kuinka varovainen.

Neljäs opetus on se, että sukeltajan on tunnettava omakseen koko merellinen miljöö, jossa harrastustoiminta tapahtuu.

Kaikkien meidän olisi oman itsemme kannalta mukava tietää navigoinnin perusteita, saariston luonnonsuojeluun liittyviä erityispiirteitä jne. Näistä kaikista on hyötyä.

Näihin kaikkiin seikkoihin Telle kavereineen kiinnittää harrastajien huomiota. Eli omiin - ikäviinkin - kokemuksiin nojautuen kerrotaan, ettei koskaan voi olla liian huolellinen, varovainen tai sukellusparia huomioon ottava, kun on kyse turvallisesta sukeltamisesta.

Jotta minua ei syytettäisi liiasta kehumisesta totean, että virheitä tehdään kokeneissakin piireissä kirjan sivuilla. Esim. raskaan esineen pintaan tuonti kuivapukuun ilmaa lisäämällä on paha virhe, jollaista ei saisi tehdä. Monia varmasti askarruttaa myös hylkyihin sisälle meno. Tässä yhteydessä toteaisin, että tämä kuitenkin on sukelluksen arkipäivää. Kun näin on, niin huomioikaa neuvot, joita kirjassa annetaan näiden tapausten varalle.

Kaikkiaan on todettava, että olemme saaneet kulutettavaksemme kirjan, josta kerhoissa voitaisiin pitää vaikkapa keskusteluiltoja. Eli tutkia onko opittavaa ja olisiko jossain pitänyt menetellä toisin. Kirjan luettuani minua jäi - askarruttamaan seuraava ajatus. Kun kirjassa on näin paljon hyvää, niin tuliko kaikki sanottua yhdellä kertaa? Minusta seuraavan suomalaisen sukelluskirjan pitäisi lähestyä harrastustamme aivan uudesta näkökulmasta, pelkkä hylyissä sukeltelu ei saa olla sukelluskirjallisuutemme kohteena. Yhtenä uutuutena, monien muiden joukossa, voisi mielestäni olla sukeltajan silmin havaittu vesiemme saastuminen.

Meinasi muuten unohtua se viides opetus: Suomessa voi harrastaa myös vedenalaista valokuvausta. Raikkan ja Ekan kuvat ovat hatunnoston arvoisia.

Sukellellaanpa turvallisesti Saaristomerellä!

Markku Salo

ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSÄVUORI Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-333600 Toim itussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh. t. 941- 12980 k.941-214471 Ilmoitukset Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-4550044

Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 1/2 sivu 1/3 sivu 1/6 sivu

Lisävärit å

860 mk 680 mk 380 mk 260 mk 280 mk

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerille.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Osoitteenmuutokset:

Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24, 20310 Turku 31 Vuosikerta

40 mk

Liiton toiminnanjohtaja Leila Jakobsson puh . toimeen 4737257 os. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

Oy Turun Sanomat Turku

hintansa arvoiset ...

SEA QUEST nostoja tasapainotusliivit M-92 ja WHITE WATER. Kestävä "kaksoissäkki" balistista nylonia.

Laitesyöttö ja 25 gr C02 hätälaukaisin.

6 kk takuu.

ALLEMANO SUB "kalvo" syv.mittarit CRAB ja SHARK parabolisella tarkkuusasteikolla (60 ja 80 m).

Pat. itselukittuva 0säätö, tav.- tai kaksoisosoitin (max.syv.).

Mitt.kohtainen testitod.

1 vuoden takuu.

IKELITE va-valaisimet iskunkestävästä "Lexan" muovista.

C-LITE 1, 6 x 1,6 v alk.paristoille, GE-umpio.

Paloaika n. 6 t.

MODULAR SUPERLITE, 7 x NiCad paristot, 1aturi, GE kaksilanka umpio (n. 100W) Max.syv. 240 m.

-JA MAAHANTUOJA:

NEPTOSUB

OYAB TEHTAANK. 13, 00149 HKl 14 PUH. 627770

SUSL TIEDOTUS LIITON TOIMISTO SULJETTUNA

24.07.-19. 08.

SYY TOIMINNANJOHT AJA KESÄLOMALLA

PAINEKAMMIOHOITOPAIKAT SUOMESSA TURUN LAIVASTOASEMA 20240 Turku 24

PUH . 921 -401600

hoitohenkilökunta

Pansio

JA ...

Kaksiosainen kiinteä hoitokammio 600 KPa (6 Bar).

Siirrettävä kuljetuskammio.

VALTION PALO-OP ISTO 02150 Espoo 15

PUH . 90-4550633 PUH. 90-500335 PUH. 90-500171

hoitohenkilökunta Espoon palolaitos Espoon palolaitos

Otaniemi

Urheilusukeltaja-Iehti ja osoitteenmuutokset Arvoisa sukelluskansa, Leila ja osoitehuoltoamme hoitava laitos ovat kyllästyneet kaikenlaisille vessapapereille, kuittilomakkeille ja nimikorttien takasivuille tehdyille osoitteenmuutoksille.

Yhteisesti toivomme seuraavaa. Osoitteenmuutos toimitetaan lehden osoitteella suoraan Turkuun ja seurojen sihteerien toimesta. Oikea muoto vaatii sekä vanhan osoitteen, nimen ja uuden osoitteen.

Muunlaisia ei voida käsitellä. Vanha osoite on tärkeä koska sen perusteella löydetään kyseinen kortti, nimi ei yksin riitä tunnistamiseksi.

Siis vielä kerran, osoitteen muutokset os. Urheilusukeltaja-Iehti Kustavintie 9 C 24 20310 TURKU 31 Vanha osoite Nimi Uusi osoite ja seurojen sihteerien toimesta, niin myös seurallasi on uusi osoitteesi.

Kaksiosainen kiinteä hoitokammio 600 KPa (6 Bar).

Siirrettävä kul jetuskammio HELSINGIN LAIVASTOASEMA PUH. 90-2980211 02471 Upinniemi

hoitohenkilökunta

Kirkkonummi Yksiosainen kiinteä hoitokammio 600 KPa (6 Bar).

Siirrettävä kuljetuskammio.

Maassamme olevat siirrettävät kuljetuskammiot voidaan liittää sekä palo-opistoon että Turun laivastoaseman hoitokammioihin.

ASIANTUNTIJOIT A VALTION PALO-OPISTO Pelastussukeltajakurssi Harjoitusmestari Jouko Askola

PUH. 90-4550633

HELSINGIN LAIVASTOASEMA PUH. 90-2980211 Sukeltajakurssi Sukeltajakurssin johtaja

SUOMEN SUKELLUSLÄÄKÄRIYHDISTYS ry 90- 4737257 Suomen urheilusukeltajain liitto ry

Kiitos!

Uppopallon suomenmestaruussarjan lopulliset ottelutulokset sarjakaudelta 19n -78 SUOMENMESTARUUS JA KULTAA: 1. Joensuun urheilusukeltajat 2. Saaristomeren sukeltajat 3. Sukellusseura Vesikot 4. Kuopion urheilusukeltajat 5. Lakeuden sukeltajat 6. Sukellusseura Merisaukot 7. Sukellusseura Delfiinit

Joensuu Turku Kouvola Kuopio Ilmajoki Kokkola Vaasa

v 0 12 12

h

koritukset sarja pist.

24p 4

0 292 -

15 12 10 2 164 12 8 4 120 - 58 12 6 6 99 - 73 12 3 9 35 -175 12 2 10 35 - 171 12 1 11 15 -269

20 16 12 6 4 2