Suomessakin. Sen polttiaiselimillä ei kuitenkaan ole vaikutusta useimpiin ihmisiin. Useimmat muutkin meduusat ovat ihmiselle vaarattomia. Meduusoista suurin on hiusmaneetti (Cyanea capi llata), jonka levy voi olla läpIm italtaan jopa 2 m. ja lonkeroiden pltuudet jopa 36 m. (Kuva 3.). Sitä tavataan etup~ässä ( Atlantin pohJoi sosissa ja Tyynessä valtameressä m utta myös Pohjanmeressä ja jopa Itämeren eteläosissa. Tämän meduusan poolttiaiselimet aiheuttavat saman tyyppisiä, joskin yleensä selvästi lievempiä oireita kuin portugalilainen sotalaiva. liuskameduusoihin kuuluvat kubomeduusat (Chirodropidae, tunnetuin laji Chironex fleckeri) ovat eräitä kaikkein myrkyllisimmlstä tunnetuista merieläimistä. Ne ovat enemmän tai vähem män ku utiomaisia 1-10 cm: n läpimittaisia läpikuultavia, nopeasti uivia meduusoja, joilla on n. 1 metrin pituiset pyyntilonkerot (Kuva 4.). Niitä esiintyy etupäässä Austraalian ja Indoneesian vesillä. Kubomeduusoja tavataan joskus erittäin Suurina parvina lä-
Kuva 4. Kubomeduusa (Chlronex fleekerl). Todennäköisesti vaarallisin tunnettu myrkyllinen merieläin. Tavataan vain Austraaliassa. hellä rantaa, etenkin tyynissä lahdelmissa. Kubomeduusojen pisto aiheuttaa lonkeroiden kulkua vastaavan punoittavan, ihosta kohollaan Olevan, ruoskaniskua muistuttavan jäljen. Myöhemmin kehittyy' alueelle rakkuloita ja laajoja haavaumia. Kipu on yleensä niin voimakas, että uhri huutaa tuskasta. Vaikeita yleisoireita, joihin kuuluvat mm. lihaskouri~tukset ja hengitysvaikeudet, esiintyy melkein aina. Tila johtaa n. 10 % : ssa kuolemaan, joskus jopa alle puolessa minuutissa. Merlvuokoista vain harvat aiheuttavat ihmiselle minkäänlaisia -oireita. Pistävienkin muotojen aiheuttamat oireet ovat yleensä vain paikallis ia ja suhteellisen lieviä. Koratllen. aiheuttamat haavat tulehtuvat usein ja voivat johtaa vaikeasti paraneviin syviin haavaumiin. Ensiapu: Oireet ovat sitä pahemmat, mitä kauemmin ja mitä tJ seammat nematokystat saavat vaikuttaa potilaaseen. Tämän vuoksi on ensiarvoisen
10
tärkeää, että kaikk i lonkerotpoistetaan välittömästi hiekan, vaatteiden um. avulla, ei kuitenkaan li sävahinkojen välttämiseksi paljain käsin. Kiinnitarttuneiden nematokystojen inaktivointiin on paikall isesti käytetty alkoholi parasta . Sen puuttuessa voidaan käyttää esim. aurinkoöljyä tai muuta nopeasti käsille saatavaa ainetta. Hengityksen pysäh't yessä on annettava tekohengitystä. Mi kAJI potilaalla esiintyy yleis.. oireita tai vähänkin pahempia paikallisoi reita tai piston aiheuttajana on vaaralliseksi tunnettu meduusalaji, on turvauduttava fääkärinhoitoon . Korallihaavojen hoidossa on olennaista haavan puhdistus, vieraiden kappaleiden poisto ja antiseptisten aineiden käyttö. Piikki nahkaiset Piikkinahkaisiin kuuluvista eläinluokista on myrkyllisiä lajeja meritähdissä (Asteroidea) ja merlsiileissä (Echinoidea). Ainoa tunnettu myrkyllinen meritähti on Acanthaster planici. Tämä on suuri 13-16 sakarainen, jopa yli 60 cm: n läpim ittainen meritähti, jonka yläpintaa peittävät luku isat pitkät ja terävät myrkkyä sisältävät pIIki t. Elä'lmen koskettaminen voi aiheuttaa, paitsi paikallisia oireita, kuten punoitusta ja kivulialta ~aavoJa, myös hermostoperäisiä yleisoireita. Tata meritähteäesiintyy Tyynessä valtamer8$sä ja Punaisessa mere.ssä s:ekälndonesian vesillä . MerIsIlIIn pintaa peittävät luku i~t neulanterävät ontof piikit. Näissä pllkelssl ei ainak~an yleensä ole myrkyllisesti vaikuttavia aineita. Sen si jaan on piikkien välissä pieniä ns. ped lcellarla elimiä, jotka m uodostuvat useimmiten kolmesta teråvAkArklsestä leuasta ja myrkkyrauhasesta. Leuat laukeava1 kosketuksest.a, Jolloin pedicellaria tarttuu tiukasti uhrIIn kiinni ja myrkky valuu haavaan. Eräiden pl1kApl ikkisten .troopplsten merisi ilien (Diatema setosum) pIIkit aiheuttavat kudoksiin tunkeutuessaan voimakkaan polttavan kivun ja ihon punoituksen. Piikkien sisältämä neste värjää alueen usein violetiksi. Tutkijoiden kesken on erimielisyyttä siitä, onko kyseessä todellinen myrkkyvaikutus. vaiko vain mekaaninen vamma. Useimmiten merisiiIin piikkien pisto aiheuttaa sangen mitättömiä oireita. Sensijaan on pedicellariapiston kuvattu aiheuttavian paitsi paikallisen kivun, joskus myös erilaisia yleisoireita . Ensiapu: MerisiiIin aiheuttamissa myrkytystapauksissa on olennaista pedicellariaelinten välitön poisto, sillä pedicellariat jatkavat usein myrkyn erittämistä useita tunteja sen jälkeen isäntäkun ne ovat irronneet eläimestään. Lääkärinhoitoa tarvitaan mikäli esiintyy yleisoireita. Sama pitää paikkansa meritähden piston suhteen. Merisiilih piikit ovat erittäin hauraita, minkä vuoksi ne pistoksen tapahtuessa yleensä katkeavat ja jäävät kudokslin. Pi ikkejä ei yleensä tarvitse poistaa, koska ne liukenevat itsestään 1-2 vuorokaudessa. Väitetään kuitenkin, , että pitkäpiikkisen trooppisen lajin Diatema setosumin piikit eivät liukene tai liukenevat niin hitaasti, että lääkärin olisi syytä poistaa ne. Nilviäiset Myrkyllisiä lajeja esiintyy sekä keilakotilo issa (Conus) että mustekaloissa (Cephalopoda).
Kuva 5. Eräs keilakotilolaji (Conus marmoreus). Myrkkypistin ei ole kuvassa nähtävissä, mutta se sijaitsee eläimen kapeassa pääpuolessa. Kartiomaisilla kellakotiloilla on pääpuolessa (kuoren kapea pää) myrkkyelin, johon liittyy väkäseJlä varustettu keihäsmäinen myrkkypistin. (Kuva 5.) . Kot ilo sinkauUaa tämän pistimen saaliseläimeensä, yleensä kalaan, joka nopeasti halvaantuu myrkyn vaikutuksesta. Tunnetaan useita tapauksia, joissa nämä kotilot ovat pistäneet ihmistä, lähinnä simpukankuorten keräilijöitä, joiden suuressa suosiossa nämä erittäin kauniitkotilot ovat. Tunnetuimmat ihmiselle vaarall iset lajit ovat Conus Geographicus ja Conus Textile . ilmeisesti hyvinkin monet tämän heimon 400 lajista voivat olla ihmiselle vaarallisia . Ensimmäisenä oireena todetaan yleensä kipua pistoskohdalla. Tämän jälkeen alkaa samalta alueelta puutuminen ja ihon tunnottomuus, jotka voivat levitä koko vartalon alueelle. Kuolemantaoauksiakin on todettu.
Kuva 6. Myrkyllinen mustekalalaji (Oetopus maeolosus). Eläimen tuntomerkkinä ovat ruskealla pohjalla esiintyvät siniset rengaskuviot.